Marsin puolustajat (S)

Luku 26. Emma Frost

Samalla hetkellä harjoitussalin lattiasta nousi neljän valtavaa robottia saartaen hiirimiehen. Ennen kuin kaveri ehti edes tehdä mitään ne alkoivat tulittaa häntä jonkinlaisella geelillä. Mies vajosi maahan.
- No ei kai keltanokalta voi olettaa et..., Sissi totesi mutta Minni keskeytti hänet:
- Katso tarkkaan.
Äkkiä geelikalvon rikkoi timantin peittämä käsi ja mieshiiri ponkaisi esiin. Ei kulunut kuin hetki kun robotit jo lakosivat.
- Kuinka se ton teki? Sissi ällistyi.
- Se on telepaatti ja sillä on timantti-iho. Minni selitti.
- Vau! Aika siistiä, Sissi henkäisi.
- Jeah. Ykskään pluton pelle ei pärjää tolle tykittäjälle, Minni naurahti.

Luku 27. Tuomari

Hiirimies saapui valvomoon.
- Marsin puolustaja Frank valmiina toimintaan, mies sanoi.
- Frank? Outoo. Eiks yhen rottakahakan jälkimainingeissa löytyny joku perhe josta nainen viimeisillä voimillaan kutsunu kaveria nimeltä Frank avuks? Sissi kysyi ihmeissään.
- Jeah, se oli mun perhe. Rotat tappoi mun vaimon ja lapset, Frank sanoi synkästi.
Sissi näytti nololta.
- Sori en tajunnu, hän sanoi.
Frank kohautti olkiaan. Minni virnisti.
- Sissi tää on Tuomari, hän sanoi.
- Tuomari?! Sissi ällistyi.

Luku 28. Loki

Maassa Leipäjuuston tornissa Tintti istui sidottuna tuolissa laboratoriossa. Korppikotka tutkaili häntä ympäriinsä ja virnuili kuin tuoreen haaskan löytänyt raadonsyöjä jos se edes sellaiseen pystyi. Juuri silloin labran ovi aukesi ja konnalauma astui sisään. Mystiquen toinen kätyri asteli Tintin eteen ja nosti tämän leukaa.
- Oot aika nätti noin villiksi pimuksi, hän sanoi.
Tintti irvisti ja puri häntä käteen. Konna irvisti melkoisesta kivusta.
- Jiauts! hän älähti ja veti kätensä pois.
Sitten hän mulkaisi Tinttiä.
- Kuinka kehtaat purra pahuuden jumalaa, hän ärähti.
- Paraskin puhuja, Tintti tuhahti.

Samaan aikaan Chicagon Kostajien tukikohdassa Vinski veti esille puhelimensa.
- Hei Vinski, ei nyt ole aikaa puheluille -- meillä on maailma pelastetavana! Santtu huomautti.
- Vitsailetko? Täytyyhän kaikkien uskollisten ihailijoideni saada tietää missä esiinnyn! Vinski huudahti

Luku 29. PELASTAAKSEEN HUOMISEN!
- Tallentaa. Henkilökohtainen loki. Klo 23.34, 1. elokuuta 2005. Chicago. Näen kohteeni kaukaisuudessa. Last Chance Garage - Chicagon Kostajien koti. Olen lähellä nyt. Vuosien kivut ja uhraukset ovat tuoneet minut tänne. Mutta tänään, vihdoin, ne kantavat hedelmää. Historiankirjoihin kirjoitetaan, että tänään Käry von Doom tappoi Hopeaspelin. Ja sen tekemällä pelastan maailman, Tohtori Doom ajatteli seistessään lähellä korjaamoa olevalla kujalla vieressään todella hämmästyneen näköinen pummi.

Doomin hyökkäys oli yllättänyt sankaritiimin siinä määrin että he olivat aika lailla alakynnessä. Jopa Hulk otti tällähetkelllä lukua.
- Ja sitten oli vain yksi. Joukkuetoverisi ovat päihitettyjä Sarianne Davidson. Mutta alkuperäinen tarjoukseni pätee edelleen. Antaudu nyt niin...Poissa? Tietenkin, olisi pitänyt odottaa, että muuttaisit itsesi ja ystäväsi näkymättömiksi yrittääksenne karata minulta. Ovelaa, Sarianne. Mutta lopulta hyödytöntä. Voin yksinkertaisesti säätää haarniskani tutkainjärjestelmiä havainnoimaan muita spektrin osia, ja sitten. Ah, siinähän sinä olet, Doom totesi saadessaan Santun tähtäimeensä.
Santtu oli hetkeä aikaisemmin kääntänyt näkymättömäksi tekevät säteet päälle.
- Tee mitä tarjouksia lystäät, Doom. En anna sinun satuttaa ystäviäni, Santtu ärähti ja tähtäsi Doomia aseella.
- Jalo ajatus, Sarianne. Mutta valitettavasti sen toteuttaminen ei ole vallassasi, Doom totesi ja ampui Santtuun tainnuttavan sähkötällin
- UHHH! Santtu älähti ja vajosi sitten tajuttomana maahan.
- Ja näin se päättyy. Olet avuton, Hopeasapeli. Tajuton. Niin monen vuoden vihollisuuksien jälkeen melkein tuntuu väärältä tappaa sinut näin, Doom totesi ja suuntasi tuhoavan säteen kohti Santtua

- Just joo. Ja milloin muka sellainen pikkujuttu kuin omatunto on ikinä estänyt sinua Doom? Saati sitten vaatemaku. Kivoja muutoksia haarniskassa muuten. Kai maailmanvaltiuden havittelijatkin haluavat joskus uudistaa ulkonäköään, kuului silloin uusi ääni ja Doomin ympärille lensi seittiä.
-Hämähäkkityttö! Et ymmärrä mihin olet sekaantumassa, seinäkiipijä! Doom kivahti, katkaisi seitit ja suuntasi lasertulen kohti tulokasta.
- Enkö? No katsotaanpa. Näyttää siltä, että yrität vain tappaa Chicagon Kostajat tsiljoonannen kerran. Ei tarvitse olla Einstein hoksatakseen sen, tyttö hymähti loikatessaan ketterästi pois alta.
- Einstein? Mitä oikein pälpätät? Mikä ihme on Einstein? Doom ihmetteli yhä laukoessaan laseria.
- Hei älä nyt viitsi! Albert Einstein on vain maailman kaikkien aikojen kuuluisin teidemies. Et kai väitä ettet ole kuullut hänestä? tyttö naurahti.
- Maailmankuulu tiedemies, mutta jos se on totta, Doom aloitti ja tajusi vasta sitten vilkaista taakseen.
Moto oli päässyt pystyyn.
- Just niin, pannupää. Pysy just siinä asennossa. Osuit muhun vempeleelläsi aiemmin, mutta tällä kertaa, hän aloitti.

Moto ei kuitenkaan ehtinyt loppuun kun heidän väliinsä avautui portaali.
- Mutta voisiko joku kertoa, mitä turskattia tuo oikein on? hän kysyi.
- Se on ulottovuuksien välinen portti, Moto. Ponnisteluistani huolimatta viholliseni näyttää löytäneen minut. Ja nyt hän on lähettänyt yhden koiristaan perääni, Doom tuumasi, kun portaalista syöksähti esiin toinen Vinski.
- Kohteen tunnistus käynnissä. Kuusi elonmerkkiä paikalla. Tietokantahaku suoritettu. Kohde löydetty: Käry von Doom. Taisteluprotokolla: 9-7-alfa. Hyökkäysmuoto: liekki-isku, Vinski sanoi hieman konemaiseen sävyyn ja lennätti tulta suoraan päin Doomia.
- Hei! Ihan sama vaikka näytätkin minulta, äijä! Et voi..., pidemmälle oikea Vinski ei päässyt kun robotti kääntyi jo hänen puoleensa.
- Kohteen tunnistus käynnissä. Tunnistus epäonnistui. Kohde: Tuntematon tulipohjaiset voimat omaava superhiiri, roboVinski sanoi.

Sitten robotti tarttui Vinskin käsivarteen.
- Taisteluprotokolla: 8-3-gamma. Hyökkäysmuoto: Tulen absorptio, robotti sanoi ja alkoi saman tien imeä Vinskin voimia itseensä.
- Ei! Hän imee voimani pois! Mutta... ilman niitä... en voi lentää! Vinski huudahti alkaen pudota ilmasta suoraan kohti maata.
- Vinski! Santtu kiljaisi.
Vinskin syöksy kuitenkin tyssäsi alkuunsa kun Hämähäkkityttö syöksyi hätiin.
- Ei hätää, Liekki! Sain sinut. Nyt vain pitää toivoa, ettei se toinen Liekki ole saanut meitä molempia tähtäimeensä, Hämähäkkityttö tuumasi.
Valitettavasti robotti oli nimen omaan saanut heidät tähtäimeensä.
- Kohde: Useita tuntemattomia superihmisiä. Taisteluprotokolla: 0-0-omega. Hyökkäysmuoto: Novaliekki, robotti sanoi ja oli jo aikeissa ampua tulen matkaan.
- EI! Doom huusi ja ampui robottia rintaan energiapulssin saaden robotin putoamaan.
- Doom! Olisit voinut tappaa hänet! Sanntu huudahti.
- Tuskinpa. Katso tarkemmin, Hopeasapeli. Pyysit aiemmin minulta todisteita sanomastani, Doom totesi.

Hämähäkkityttö kääntyi katsomaan jonnekin missä kameran olisi pitänyt olla.
- Haluatteko tietää, miten ihmeellinen nelikko ja voimansa, verkkopäät? Jatkakaa lukemista, niin se selviää! hän hihkaisi.

Sitten hän kääntyi katsomaan Doomia.
- Hei Doomis, muista hymyillä kivoille lukijoilleni! hän virnisti.
- Röyhkeä ötökkä, hymyilen vasta sitten,kun maailma on vapaa Hopeasapelin tyranniasta! Doom tuthahti.

He loikkasivat portaalista läpi ja saapuivat toiseen Chicagoon. Se ei ollut niin tuhottu kuin aikaisempi.
- Tämäkö on Chicago? Mutta se näyttää joltain futuristiselta paratiisilta? Santtu ihmetteli.
- Hhh, niinhän sinä sanoisit, Hopeasapeli. Mutta katso tarkemmin niin näet, että "paratiisi" on pelon hallitsema, Doom sanoi ja osoitti sitten puiston suuntaan.
Kolme Moton näköistä robottia oli saartanut perheen joka oli piknikillä.
- Mitäs meillä täällä on? Näyttää siltä, että joku ei ole pukenut otsapantaansa, yksi robotti sanoi.
- Älkää. Hän on vain pikkupoika. Hän sanoo, että se tekee hänen päänsä kipeäksi, isä yritti selittää.
- Sääli, isukki. Laki sanoo, että kaikkien on käytettäväniitä. Ja tiedätte kyllä miten käy, kun rikkoo lakia, toinen robotti sanoi ja kohotti nyrkkinsä.
- Se meinaa, että turpiin... Häh? robotin lause jäi kesken kun sen nyrkkeihin kietoutui seittiä.
- Kolme Motoa? Te taidatte olla robotteja, vai mitä? Joko niin, tai tämä maailma on oudompi kuin Doom antoi ymmärtää, Hämähkkityttö sanoi syöksyen Moton kanssa hätiin.
- Voi olla, verkkopää. Tiedän vain, että nämäpellet näyttävät minulta, joten tämä on nyt henkilökohtaista, Moto tuumasi.

Moto aktivoi mekaaniseen käteensä liitetyn kilven ja kävi hyökkäykseen.
- Enkä nyt mitenkään haluaisi viedä sanoja kenenkään suusta, mutta kun satun olemaan iki-ihana punasilmäinen aito ja alkuperäinen, enkä mikään halpojen kopioiden jengi. TURPIIN TULEE! hän huusi ja pisti robotit romuksi parissa minuutissa.
- Ohhoh! Teit aika ripeästi selvää noista roboroistoista, Moto. Nyt niistä ei ole jäljellä kuin ruma kasa rotanruokaa. Öh ei millään pahalla, Hämähäkkityttö mutisi.
- Kuten näette, puhuin totta. Hopeasapelilla on lukemattomia tuollaisia robottijäljitelmiä käytettävissään. Ja niiden avulla hän hallitsee tätä maailmaa rautaisella otteella, Doom selitti.
- Okei, Doom. Mutta et ole vieläkään kertonut, kuinka asiat menivät näin hulluiksi täällä, Hämähäkkityttö huomautti.
- Kuinka? Saadaksesi vastauksen siihen kysymykseen, Hämähäkkityttö, sinun tarvitsee vain katsoa taaksesi, Doom totesi ja osoitti jonnekkin Hämähäkkitytön taakse.
- Häh? Hämähäkkityttö kysyi ja kääntyi ympäri.

Pitkällisen selityksen jälkeen porukka päätti vihdoin suunnata pääkallon paikalle. Eikä sisälle murtautumiseenkaan tarvittu oikeastaan muuta kuin seinän rikkominen.
- Doom?! pahaksi kääntynyt Santtu huudahti.
- Niin, Hopeasapeli. Ja mukanani vaihtoehtoisen maapallon sankarit. He vaativat, että yrittäisimme järkipuhetta ensin. Mutta suostuitpa kuuntelemaan tai et, hulluutesi päättyy tähän, Doom sanoi.
- Hulluuteni! Ainoa hullu tässä olet sinä, Doom, kun luulit voivasi huijata minua muutamalla uudelleenohjelmoidulla robotilla ja tuolla järjettömällä tarinalla. Chicagon Kostajat kokoon -- tuhotkaa heidät! Santtu huusi.
Vinski saikin miltei heti vastaansa robotti Vinskin.
- Taisteluprotokolla: 8-3-gamma. Hyökkäysmuoto: Tulen absorptio, robotti sanoi ja oli jo käymässä hyökkäykeen.
- Ehei. Tuo ehkä tepsi viime kerralla, kamu. Mutta tällä kertaa Vinski-pojalla on omiakin temppuja. Hei Moto! Paketti tulossa pikalähetyksenä! Vinski hikaisi ja heitti robotin kohti Motoa.
- Kuulin, kuumapää. Mutta kiinnostaisi tietää, miksi minun robottinin kuulostavat minulta, ja sinun kuulostavat koneilta? Moto ihmetteli ja ampui robotin säpäleiksi.
- Siksi, että ne luotiin erilaisiin tehtäviin, Doom selitti

- Vinski-botit ovat yksinkertaisia hyökkäysdroideja, kun taas Moto-botit suunniteltiin tämän maailman poliiseiksi. Mutta kaikista vaarallisimpia ovat soluttautumiseen suunnitellut robotit, Doom selitti ja tarttui samalla yhtä robottia kurkusta.
- Nzzzz, robotti särhti ennen kuin tipahti lattialle.
- Ai jaa? Jos minulta kysytään ne ovat vaarallisia kaikki, Doom. Varsinkin kun niitä on näin paljon, Hämähäkkityttö totesi ja ampui seittiä yhden robotin silmiin.
Robotti rynnisti yhä kohti mutta ei osunutkaan Hämähäkkityttöön vaan toiseen bottiin.
- Noin, se yhdestä. Nyt enää sellaiset kahdeksan miljoonaa jäljellä, Hämähäkkityttö totesi.
- Hämähäkkityttö on oikeassa. Meidän pitäisi keskittyä nukkemestariin eikä hänen nukkeihinsa, Doom sanoi ja jatkoi robottien romuttamista.
- Niinpä. Älä nyt vain katso, Doom, mutta Santtu -- meidän Santtumme siis -- on jo kaukana edelläsi, Turbo huomautti ja osoitti kohti tietokonepöytää jonka luona oli kaksi Santtua.
- Odota! Sinun täytyy kuunnella, Santtu yritti.
- Miksi? Jotta voisit huijata minua, robotti? toinen Santtu ärähti ja veti esille pistoolinsa.

Santtu oli kuitenkin nopeampi ja ampui sekä aseen pahan Santun kädestä että tietokoneen hajalle. Paha Santtu karjaisi raivosta ja yritti käydä käsiksi Santtuun mutta tämän onnistui iskeä hänet tajuttomaksi.
- Oot ulkona, Santtu totesi.
Paljon myöhemmin porukka oli palannut puistoon. Doom loi heille portaalin.
- Menkää nyt, te kaikki. Menkää rauhassa, tietäen ettei tällä planeetalla tule olemaan enää tyranniaa. Siitä annan teille sanani, hän sanoi.
Sankarit loikkasivat portaaliin ja lähtivät kiitämään aika-avaruuden halki.
- Aika karmivaa kyllä. Tämän maailman Santtuhan lähti liikkeelle niin hyvin tarkoitusperin. Sitten hän teki huonoja päätöksiä ja katsokaa mihin ne hänet veivät, Vinski totesi.
- Mutta siitähän juuri on kyse, Vinski. Teemme päätöksiä koko elämämme ajan. Lopulta joudumme tukeutumaan siihen, minkä tiedämme olevan oikein ja sen jälkeen voimme vain toivoa parasta, Santtu tuumasi muistellen patsasta Chicagon Kostajista.

Vinski kääntyi katsomaan Hämähäkkityttöä.
- Tota millainen on sun taustas? hän kysyi.
- No se on melko surullinen tarina, Hämähäkkityttö huokaisi ja alkoi kertoa:
- Mainetta ja mammonaa etsiessään Lucia päätyi hyödyntämään ihmeellisiä hämähäkkimäisiä voimiaan ammattilaispainin maailmassa! "Ja voittaja on Hämähäkkityttö!" tuomari kuulutti. Ottelun jälkeen Hämähäkkityttö näki ryöstön muttei tehnyt mitään. "Hei kaveri, olisit voinut kolkata hänet hikoamattakaan! Mikä mättää?" vartija ärähti. "Jaa? Ei ole minun ongelmani" Hämähäkkityttö totesi. Kotona Luciaa odotti kauhea tragedia. "Ben-setä! Eeeeei! hän kirkaisi nähdessään setänsä kuolleena tätinsä sylissä. "Se oli naamiomies. Hän meni tuonnepäin!" täti selitti paikalla oleville poliiseille. Hämähäkkityttö sai kiinni setänsä tappajan. Ja riisuessaan hänen naamionsa. "S-sinä?" hän huudahti järkyttyneenä. Sama ryöstäjä, jonka hän olisi voinut pysäyttää aiemmin päivällä! Silloin Lucia tajusi, että hänen velvollisuutensa oli vastustaa phuutta kaikissa tilanteissa. Aivan kuin Ben-setä aina sanoi. Suuri voima tuo suuren vastuun.

Jätkät katsoivat Hämähäkkityttöä järkyttyneinä.
- Oon tosi pahoillani setäsi puolesta, Moto sanoi.
Hämähäkkityttö vain kohautti olkiaan.
- Eipä mitään. Oon päässy siitä jo yli, hän hymyili kun portaalin pää tuli näkyviin.
Valitettavasti he eivät palanneet Chicagoon vaan keskelle gladiaattoriareenaa. Juuri silloin kaiuttimista kuului:
- Saimme Kostajat. Katsotaan nyt - sillä kamppailu alkaa!
Ovet avautui ja heitä kohti rynnisti joukko gladiaattoreita.
- Pahiksia gladiaattoriasuissa. Yhä hullumpaa ja hullumpaa! Turbo totesi.
Ensimmäinen gladiaattori heitti jo keihään matkaan, mutta Moton onnistui väistää se.
- Oho - nämä tyypit ovatkin tosissaan! hän huudahti.
- Ei voi mitään. Jo emme puolustaudu olemme mennyttä! Vinksi huudahti ja kolautti kaksi gladiaattoria lakoon tyylikkäällä potkulla.
- Unghh! toinen gladiaattoreista voihkaisi.
Yksi gladiaattori yritti huitaista Santtua piikkipallonuijalla.
- Hei, varo vähän, mihin huidot sillä! hän huudahti.
Hevihemmo nappasi maasta kilven ja heitti sen päin Santun kimpussa olevaa gladiaattoria.
- Ota kiinni. Sanoin ota kiinni, köntys! hän naurahti kun kilpi iski gladiaattorin lakoon.
- Aaaakkk! gladiaattori älähti

Roope tarrasi gladiaattorilta pudonneeseen keihääseen ja ryhtyi rynnäkköön sen kanssa.
- Ja tämä hoitaa loput teistä pölvästeistä! hän naurahti ja teilasi loput gladiaattoreista.
- Varokaa - aaargh! yksi gladiaattori huusi saadessaan keihään päin naamaansa.
Gladiaattorit olivat maassa, mutta ennen kuin sankarimme ehtivät hengähtää arenaalle ilmestyi valkoinen tiikeri, gorilla, leijona ja jokin äärimmäisen ruma otus.
- Kiva, villieläimiä! Ja mikä himskatti tuo oikein on? Jaska kysyi osoittaen rumilusta.
- Hän on varastamani geneettinen kokeilu, Professori A! Suden ja puuman risteytys, jonka purema on hyvin myrkyllinen, kuului kaiuttimista.
Eläimet alkoivat kiertää sankareita saalis ilmeisesti mielessään.
- Hmm. näitä söpöläisiä ei varmaan ole syötetty aikoihin, Hämähäkkityttö tuumi.
- Okei takkuturkit, täältä tullaan! Turbo hihkaisi ja teilasi sekä leijonan että valkoisen tiikerin tyylikkäällä potkulla.
- RAUAAARGH! leijona karjaisi raivosta.

Ja usean tunnin kiihkeän kamppailun jälkeen sanakrimme seisoivat vielä pystyssä. Kaikki jo aika uuvuksissa mutta hengissä.
- Väsyttääkö, Kostajat? Ehkä on viimeisen kierroksen aika josta ette voi mitenkään selvitä hengissä! kuului varjoista ja esiin astui toinen plutolainen vihreässä trikoopuvussa.
- Mysterio! Olisi pitänyt arvata, että tuo hörhö on tämän kaiken takana! Moto huudahti.
- Tämän mittelön järjestäminen maksoi maltaita, Kostajat. Mutta yleisöni maksaa minulle kymmenekertaisesti sitten, kun makaatte nujerrettuina! Mysterio sanoi.
- Ei onnistu, Mysterio. Pärjäämme sinulle aina reilussa tappelussa! Vinski virnisti.

- Kuka sanoi mitään reilusta, ääliö? Mysterio naurahti kun areenalle ilmestyi läjäpäin erilaisia ansoja.
- Aijai, hän on ansoittanut koko areenan, Santtu henkäisi.
Hevihemmo joutui nopeasti loikkaamaan pois liekinheittimen tieltä.
- Hups! hän älähti.
- Alkaako poltella, Kostajat? Mysterio nauroi.
- Nyt riitti - häh?!! Roope hämmästyi yrittäessään täräyttää Mysteriota, sillä hänen nyrkkinsä meni suhisten roistosta läpi.
- Se on hologrammi, narri. Mitä oikein odotit illuusioiden mestarilta? Mysterio ilkkui.
Nyt sankareitamme piiritti lauma Mysterioita.
- Voi ei, lisää hologrammeja. Miten me nyt nappaamme oikean Mysterion? Jaska ihmetteli.

Hämähäkkitytöllä oli kuitenkin vastaus valmiina. Ilman varoitusta hän alkoi ampua seittiä joka suuntaan kunnes osui nokkamieheen.
- Tämä ei ole reilua, olin niin lähellä, Mysterio valitti.
- Kerro se tuomarille, Katku, koska minua ei kyllä kiinnosta, Hämähäkkityttö hymähti.
Aamulla koko porukka kaasutteli kohti Chicagon keskustaa.
- Ihme juttu. Koko paikka oli vain hylätty baseball-stadion, kunnes Katku viritteli sitä, Turbo ihmetteli.
Kotimatkalla oli vielä yksi pysäkki ja se oli paikallislehden toimitus. Kostajat painelivat suoraan päätoimittajan toimistoon.
- Hyvä yritys, Jameson. Tarkistimme Mysetrion tietokoneet ja saimme selville, että sinä järjestit suoran internet-lähetyksen. Vastineesta osuudesta voittoihin, tietenkin, Moto totesi.
- Yritän vain palvella yhteisöäni, trikoopelle. Ja olisi ollut hinnan arvoista nähdä nitistämisenne, jameson hymähti.
- No, tässä pieni tuliainen - Hämähäkkitytön tahmealla seitillä vuorattuna, joten se pysyy kiinni tunteja, Vinski naurahti ja iski gladiaattorin kypärän päätoimittjana päähän.
- Hmmmf! Jameson älähti.
Kun sankarit olivat poistuneet paikalta hän tarttui puhelimeen:
- Neiti Brant? Joudun peruuttamaan kaikki tapaamiset tänään. Niin juuri, tuli muuta ohjelmaa.
Ulkona sankarimme kaasuttelivat naureskellen matkoihinsa.
- Olepa hyvä, Jameson - taulapäästä peltipääksi yhdellä helpolla askeleella! Santtu nauroi.

Luku 30: UHKAVAATIMUS
Nyt tarkkana, tosiuskovat, koska jotain on pahasti pielessä. Ovatko nuo todella Chicagon Kostajat, anelemassa henkensä edestä? Onko kulmakunnan ystävällistä supersankareistamme tullut pelkureita?
- Ei! Pyydän! P-p-pysykää kaukana. Älkää satuttako minua. Teen mitä vain! Hevihemmo valitti.

Jos haluatte tietää mikä mättää niin siirtykäämme tapahtumien keskipisteeseen. Vankilassa Tohtori Mustekala oli murtautunut erääseen selliin.
- Hei, mitä tapahtuu? vanki ällistyi.
- Nämä kuuluvat sinulle. Pue nopeasti ja seuraa minua, Tohtori Mustekala sanoi.
- Kuka tämä hyypiö on? Hän näyttää vielä pölhömmältä kuin Piikkisika, Elektro ällisteli.
Sonnustauduttaan asuunsa vanki astui esiin.
- Herra Pelko elää jälleen! hän nauroi.
- Seuratkaa minua! Vapauttakaa mahdollisimman monta vankia. He pitävät virkavallan kiireisenä! Tohtori Mustekala käski.
Elektro teki työtä käskettyä ja räjäytti sellien kalterit hajalle.
- Olemme vapaita! yksi vanki nauroi.
Chicagon Kostajat saapuivat juuri, kun Ravencroftin asukkaat päättivät poistua.
- Voi pojat! Tämähän on kaikkien pakoyritysten äiti! Roope huudahti

Vangit tietysti huomasivat Kostajat heti.
- Tuossa on Kostajat! Nuijitaan nuo pellet! yksi vanki huusi.
- Pelle? Mekö? Sinullahan se iso, kiiltävä, punainen nenä on, kamu! Jaska naurahti.
Vangit ryntäsivät suoraan Hämähäkkitytön seitistä kyhättyyn seinään!
- Mitä tämä moska on? yksi vanki kysyi.
- Hei! Olen jumissa! huusi toinen.
- Nähdään taas, pojat! Hei mies, mistä löytyy toimintaa? Hämähäkkityttö kysyi lähellä ällistelevältä vartijalta.
- T-t-tuolta päin! mies änkytti.
Samaan aikaan Tohtori Mustekala ja hänen ystävänsä olivat vihdoin löytäneet etsimänsä.
- Avuttomat hölmöt! Pyyhkijä nauroi.
- Sinä! Pois sen holvin luota! Tohtori Mustekala ärähti ja kolkkasi vartijan.
- Oooh! mies älähti.
- Nuuhkaiskaapa nukutuskaasua! Piikkisika sanoi ja päästi ilmoille kaasupilven.
- Hei! Mistä on kyse? vartija ehti kysyä ennen kuin kaatui tajuttomana lattialle.
Tohtori Mustekala kääntyi holvin puoleen.
- Tuossa hän on! Uusin jäsenemme! hän sanoi.
- Ei näytä kovin ihmeelliseltä! Elektro tuhahti.
- On aika herätä, Creel! Tohtori Mustekala sanoi ja iski holvin säpäleiksi.
- Häh? Holvissa ollut mies sopersi vielä huumautuneena.