Marsin puolustajat (S)

Nimi: Marsin puolustajat
Genre: toimintaseikkailu, eräänlainen crossover, AU
Ikä: S
Parit: Turbo/Minni, Moto/OC, Vinski/Santtu
Waring: Supersankarisekoilua ja joitakin verisiä kohtauksia
Disclaimer: En omista Prätkähiiriä enkä myöskään Marvelin supersankareita joilta lainaan voimia. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.

1. Luku: Daredevil

Tämä on Mars. Ihan mukavaa seutua. Paitsi jos pakenent juuri vihollista. Nimeni on Turbo mutta voit kutsua minua Daredeviliksi. Kuulun supersankari tiimiin nimeltä Marsin Puolustajat ja olen sen johtaja. Tai no en varsinainen johtaja vaan kakkosmies lähinnä sen ansiosta että oikea johtajamme on kadonnut. Ja miten se oikein pääsi käymään? No yksinkertaisesti kerrottuna pelastusoperaatio meni vähän pieleen. Olimme juuri saaneet panttivangit ulos pluotlaisten labrasta kun Vinski onnistui laukaisemaan hälytyksen. Tietysti se tarkoittaa että nyt juostaan ja lujaa. Rontti kuitenkin joutui kaartamaan takaisin koska yksi pakenevista siviileistä pikkutyttö kompastui ja teloi nilkkansa.
- Vauhtia Rontti! Ala tulla! me huutelimme oviaukolla.
Juuri kun Rontti olisi ehtinyt ulos laserkalterit syttyivät.
- Ottakaa skidi ja häipykää! Rontti määräsi ja työnsi lapsen Minnin syliin kaltereiden välistä.
Sitten hän katsoi minua.
- Turbo, sä johdat kunnes mä tuun takas, Rontti sanoi ja kääntyi sitten ympäri.
- Kuka teistä neideistä haluaa tanssia ekana, hän kysyi ja hyökkäsi.
Jouduimme pakenenmaan ilman johtajaa ja se painaa yhä mieltäni.

Havahduin hereille painajaisesta joka on riivaanut mieltäni jo vuosia. Isäni kuolema. Hän kuoli järjestetyn nyrkkeilyottelun takia mutta syytän siitä silti itseäni. Olin vasta 12 kun se tapahtui. En kylläkään nähnyt mitään mutta kuulin kaiken. Miten niin en nähnyt mitään? Ai en kertonut että olen sokea. Menetin näköni lapsena kun pelastin sokean miehen jäämästä rekan alle ja sen kuormasta lensi radioaktiivista happoa suoraan silmiini. Joo kuulostaa epämielyttävältä ja siltä se tuntuikin. Se kuitenkin antoi minulle yli-inhimilliset aistit ja tutka-aistin joka muistuttaa hiukan delfiinien ja lepakoiden kaikuluotausta. Tyttöystäväni Minni nousi myös istumaan vieressäni.
- Taasko painajainen? hän kysyi.
Nyökkäsin. Minni tietää mitä isälleni taphtui ja yrittää aina kun lohduttaa minua. Niin kävi nytkin.
- Turbo, se mitänyrkkeilyottelun jälkeen sattui ei ollut sun syytäs. Isäsi oli hyvä mies ja gangsterit eivät vain hyväksyneet kieltävää vastausta, hän sanoi.
- Silti mä olisin voinut tehdä jotain. Heittää vaikka kävelykeppini niin että ase olis lentäny sen tyypin kädestä. Se on mun syytä etten mä tehnyt mitään auttaakseni, voihkaisin käsi otsalla.
Minni olisi ilmeisesti haluunut vielä sanoa jotain mutta ei ehtinyt kun Miihkali ryntäsi sisälle.
- Turbo, täällä on tilanne päällä...sori, keskeytinks mä jotain, hän kysyi naama tavallista punaisempana.
Minni veti nopeasti peiton päälleen sillä no meillä oli ollut tavallista villimpi ilta. Nousin ylös ja ryhdyin kiskomaan superpukuani päälleni. Punainen trikoohaalaripuku jossa on rinnassa kaksi D:tä ja naamiossa sarvet.
- Mikä on hommani nimi? kysyin samalla kun puin.
- Sanotaan vaikka että Vinski meni taas munaamaan, Miihkali huokaisi.

2. Luku: Kapteeni Mars

Olisihan se pitänyt arvata, että Vinski päättäisi yrittää saada taas naisseuraa, mutta valinnan ajankohta osui aika tavalla pieleen. Siis joo hissin lämpötilan muuttaminen tyttöjen ollessa sisällä samaan aikaan kuin Vinski on hänelle helppo juttu mutta sitä ei olisi kannattanut tehdä silloin kun Sissi on juuri käynyt kampaajalla. Yritä siinä nyt sitten hillitä raivostunutta voimakenttäpalloja pommittavaa tyttöä, jonka hiukset ovat kuin valtava afro.

Nimi on muuten Moto mutta kaikki tuntee mut Kapteeni Marsina. Olisittepa nähneet mut ennen sitä supersotilas koetta. Olin pienikokoinen laiha hujoppi, joka pyrki epätoivoisesti armeijaan. Mut kuitenkin värvättiin lopulta joukkoihin joista valittiin sopivaa kaveria kokeisiin. Mä täytin kai kaikki kriteerit joten mut valittiin. Sotilaasta supersotilaaksi yhdessä päivässä ja melkein heti taistelemaan rottia vastaan rintamalle. Viimeinen taistelu niiden johtajaa Punakalloa vastaan kuitenkin päättyi siihen että mä päädyin pakastukseen planeetan pohjoispuolella. Vuosia myöhemmin mut sitten sulatettiin henkiin ja tässä sitä ollaan Marsin puolustajien remmissä.

- Sissi hei rauhotu jo! yritin toppuutella raivostunutta tyttöä joka yhä pommitti Vinskiä voimakenttäpalloilla.
Joskus ihmettelen kyllä miksei Sissi saanut tulenhallinta voimia.
- Mä niin tapan ton käryävän kahelin, Sissi murisi raivona.
Vinski piilotteli selkäni ja kilpeni takana nolon ja peläsytneen näköisenä.
- Sori Sissi. Mun ei ollut tarkoitus pörröttää sun tukkaa mut toi kyl sopii sulle, hän sanoi.
- Pää kiinni tulipelle! Sissi huusi ja uusi voimakenttäpallo lensi ilman halki.
- Okei, tyypit. Mitä on tekeillä? kuului silloin Turbon ääni.
Loistava ajoitus. Turbo seisoi kädet ristissä rinnalla käytävän suulla. Sissi laski seuraavan voimakenttäpallon ja kääntyi katsomaan Turboa.
- Kysy tolta tulitikulta. Sehän tän koko sotkun sai aikaan, hän murahti ja lähti kävelemään poispäin.
Laskin kilpeni huokaisten helpotuksesta. Sissi oli aina ollut kapinallinen ja äkkipikainen mutta nyt hän oli sitä oikein kunnolla. Vinski aikoi jo ilmiselvästi lausua kiitoksen mutta Turbo ehti ensin.
- Äläkä luule että mä en nähny sitä fledaa. Sun oikeesti täytyy lopettaa se hississä termostaattia leikkiminen, hän sanoi.
- Mistä mä olisin tiennyt että eka hissiin pyrkivä tyttö on Sissi, Vinski älähti.
- Oisit onnellinen ettei Masi ollut mukana. Muuten sulta olis ammuttu pää hajalle, huomautin.

3. Luku: Liekki

Enhän mä voinut todellakaan tietää että eka tyttö johon törmään on juuri Sissi. Se on aina ollut kuin isosisko mulle mut silloin kun se on raivona toivoisin totisesti että voisin haihtua savuna ilmaan.

Nimi on Vinski mut tyttöjen kesken Liekki. Mun voimat on tulen hallinta, lentäminen ja tuleksi muutuminen. Joo aika kuumaa, mut mitä muuta vois odottaa kun avaruustutkimus ei mennytkään ihan niin kuin piti. Alus sai kunnon osuman kosmisessa myrskyssä ja koko porukka sai kosmista säteilyä. Mä ja Sissi oltiin molemmat samassa porukassa.

Kun Sissi oli lähtenyt jäähtymään Turbon ilmestyessä paikalle olin kyllä aika tavalla helpottunut. Olin jo hetken pelännyt että se aikoo luoda sisälleni voimakentän ja posauttaa sen seinille. Lähdimme koko porukka Turbon avuksi tarkistamaan portaalitilan jolla pääsee eripuolille galaxia ja eri planeetoille. Se oli jo jonkin aikaa ollut epäkunnossa tai niin ainakin Miihkali sanoi jos sitä androidia on uskominen. (Joo joo ei tartte mulkoilla, Moto.)
- Okei eli mikäs täs värkissä siis on vialla? kysyin.
- Ei oikeestaan o tietoo. Miihkali vaan sanoi et siin on jokin vialla. Tietäis vaan mikä, Turbo tuumasi ja tutki portaalin käsikonsolia.
Moto katseli ympärilleen ja huomasi sitten jotain.
- Hei, kundit. Tulkaas tsekkaan, hän huikkasi.
Moto osoitti muutamia johtoja jotka pistivät esiin. Niitä oli viillellty.
- Mitäs tosta sanotte? Moto kysyi.
- Riiviöitä? minä ehdotin mutta sain vastaukseksi vain nuivan katseen.
Turbo laskeutui tutkimaan johtoja.
- Mä en pidä tästä. Jotain on pielessä, hän mutisi.
Äkkiä koko tila alkoi hehkua valkoisena kuten aina kun portaalia oli aukeamassa. Jouduimme peittämään silmämme sillä valo oli todella kirkas. Ovelta kuului ryskytstä mutta emme ehtineet minnekkään kun jo haihduimme valon välähdykseen. Olin kyllä aika varma että joku oli käynnistänyt portaalin manuaalisesti. Tietäis vaan kuka.

4. Luku: Wolverine

Olisin luullut että olen jo päässyt eroon niistä Ase-M:n tapahtumista, mutta näyttää siltä että erehdyin ja isosti. Sen jälkeen kun käskin muun tiimin häipyä mut vangittiin ja kiikutettiin oiko päätä labraan tutkittavaksi. Toisaalta niitä raahaajia oli vain kolmas osa sillä pistin suurimman osan sotilaista siivuiksi alta kuuden sekunnin. Siitä on nyt noin kuukausi. Olen yrittänyt pakoa jo ainakin kolmesti ja kaikilla kerroilla mut on saatu kiinni, raahattu takaisin labraan ja pumpattu niin täyteen nukutusainetta et se kaatais karhun viikoksi unten maille.

Nimi on Rontti. Oon Marsin Puolustajien johtaja ja siinä hommassa mut tunnetaan paremmin Wolverinea. Mun muisti on pyyhitty suunnilleen Ase-M:n asti joten on vähän vaikea kertoa sitä edeltäneestä ajasta. Joka tapauksessa musta yritettiin saada aikaan supersotilasta, kävelevää asetta. Muutama muukin oli siinä kokeilussa osallisena mut mä olin ainoa joka pääs karkuun. Sanotaan vaan et se ei ollu kaunista katseltavaa. Ja se miten mä selvisin sieltä hullujen huoneelta ulos yleensä hengissä on kiitos mun nopealle paranemiskyvylle, eläimellisen tarkoille asteille ja metallisille kynsille.

Mä kelluin happinaamari kasvoilla sylinterin sisällä kun mä havahduin puolittain hereille kuullessani ääniä.
- Johtajasta ja parista muusta on päästy eroon sir, kuului selvästi muuneltu ääni.
- Hyvä. Minne lähetit heidät? kysyi yksi vangitsijoistani, läski lahna joka oli pukeutunut kuin lordi Beckett Pirates of the Caribbean-leffoissa.
- En mene takuuseen mut sen vaan sanon et ne ei tuu ihan heti takas, ääni naureskeli.
Sen jälkeen en enää kuulutkaan mitään vaan vaivuin taas uneen ja pudoten suoraan painajaiseen.

5. Luku: Musta kuningas

Heti kun puhelu oli loppunut, lihava plutolainen, jonka tyyli oli kuin 1800-luvun Karibialta kääntyi katsomaan sylinterissä kelluvaa Ronttia ilkeästi hymyillen. Hän oli Lalli Laktoosi Leipäjuusto joka tunnettiin myös paremmin Juustojen tulen klubin Mustana kuninkaana. Joskin nyt hänet oli passitettu Maahan valmistelemaan valloitussuunnitelmaa mistä ei kylläkään meinannut tulla mitään sillä neljän supersankarin porukka jaksoi alinomaan pistää kapuloita rattaisiin.
- No enköhän minä niistä hömelöistä vielä eroon jotenkin pääse, Leipäjuusto mutisi ja otti sivupöydältä viinilasin joka oli kyllä täynnä matoja.
Hän kohotti lasia huumatun Rontin edessä kuin ilkkuen tämän avuonta tilaa.
- Malja valtaukselle, hän naurahti ja kohotti lasin huulilleen siemaisten siitä.
Juuri silloin monitoripuhelin hälytti uudestaan. Nyt vuorostaan johdon toisessa päässä oli yksi hänen epäpätevistä kätyreistään.
- Tota pomo. Meil on pikku ongelma, vihreisiin trikoisiin pukeutunut ja rasvaa tihkuva korsto ilmoitti.
- Skorpioni, älä nyt viitsi väittää ettet pärjää neljälle sukkahousu suharille, Leipäjuusto hymähti.
- Siitä just onkin kyse. Niitä on kahdeksan ja apujoukot on hiiriä, Skorpioni ilmoitti.
Leipäjuusto sylkäisi madot ulos suustaan.
- Mitä!? hän huusi.

6. Luku: Vision

Siis munhan oli tarkoitus vahtia tarkkaamossa ettei korjausten aikana tapahdu mitään onnettomuutta. Turbo, Moto-setä ja Vinski oli just ryhtyny tutkimaan mikä häiriöt aiheutti kun joku avasi tarkkaamon oven ja seuraavaks mä tiedän vain sen et mun jokainen osa kehosta jäykistyi kuin oikosulkuun ja tipahdin lattialle.

Nimi on Miihkali mut mut tunnetaan paremmin Visionina. Mä en varsinaisesti ole lihaa ja verta oleva hiiri vaan oon androidi. Mut kokosi kasaan yks robottirotta Ultron jonka alkuperäinen tarkoitus oli lähettää mut Marsin Puolustajien kimppuun. Mulle oli asennettu yhden nuoren vapaustaistelijan mieli ja muisti joten kun mä näin Moto-sedän mä päätin lyödä jarrut pohjaan ja kääntyä luojaani vastaan. Androidikropassa on se apu et mä kävelen seinien läpi, ammun energiasäteitä otsastani ja oon supervahva.

Aloin virota vasta sitten kun tunsin jonkun taputtavan mua poskelle ja kuulin Minnin etäisen äänen:
- Miihkali, ootsä kunnossa?
Aukaisin heikosti silmäni ja yritin päästä ylös.
- Oon kai. Uuh mikä muhun oikein osu? voihkaisin.
- Hyvä kysymys. Vielä vaikeempi vastaus. Ainoo mitä me löydettiin oli tää etälamautin, Sissi totesi ja heilutteli kädessään pientä pistoolin mallista esinettä.
Voihkaisin ja nousin ylös Minnin tukemana.
- Sut on parasta viedä Annin luo. Sä et taida olla ihan kunnossa, hän totesi.
Siltä minusta kyllä tuntuikin. Kaikki virtapiirit eivät olleet vielä ihan kohdillaan.

7. Luku: Skorpioni

Samaan aikaan Maassa ja tarkkaan ottaen Chicagossa Skorpioni miehineen oli juuri suorittanut pankkiryöstön, kun Chicagon Kostajat olivat ilmaantuneet paikalle.
- Seis siihen paikkaan, käski nuori punervatukkainen nainen jolla oli yllään hopeinen trikooasu, päässään hopea panta ja käsissään kunnon aseistus.
Skorpioni lähinnä virnisti häijysti.
- Hyvä yritys Hopeasapeli. Sä ja mikä armeija? hän kysyi.
Juuri silloin taivaalta iski kunnon salama ja sen valaistuksessa näkyviin ilmaantui hahmo joka näytti hevikitaristin ja viikinkijumalan risteytykseltä.
- Tää armeija, mies murahti ja loikkasi alas katolta Hopeasapelin viereen.
Sitten läheisen seinän läpi rynnisti iso vihreä korsto, joka karjui kuin villipeto. Ilmasta leijui vielä paikalle pitkä hiuksinen mies pyörätuolissa.
- Thor. Hulk. Professori A. Kostajat kokoon! Hopeasapeli huusi ja porukka oli jo hyökkäämässä, kun heidän ylleen aukeni portaali, josta putosi kolmen supersankarin porukka.
Vastapuolet jäivät tuijottamaan suu auki.
- Auts, johan oli ilmalento, punaiseen tirkoopukuun pukeutunut hiirimies voihkaisi.
- Mis me ollaan? sinivalkopunaiseen trikoopukuun pukeutunut hiirimies ihmetteli.
Kolmas kaveri huomasi nopeasti Hopeasapelin.
- Hei, beibe. Käyks sä usein täällä? hän kysyi saaden kaksi muuta voihkaisemaan ja puistelemaan päätään.
Hopeasapeli näytti lähinnä ärtyneeltä.
- Mitä jos jätettäis flirttailu vähemmälle, hän hymähti.
Skorpioni kääntyi katsomaan miehiään.
- Mitä te siinä vielä seisotte? Käykää päälle, hän käski.

8. Luku: Korppikotka

Kätyrit lähtivät oitis hyökkäykseen. Jätkät olivat kuitenkin valmiina taisteluun ja samoin Chicagon Kostajat. Moto lennätti kilpensä päin konnia teilaten heidät kuin keilat.
- Kaato! hän naurahti.
Vinski ampui käsistään kunnon tulisuihkun ja vilkaisi sitten Hopeasapelia.
- Hei, söpöliini. Onks täällä kuuma vai oonks se mä? hän virnisti.
Hopeasapeli ei vastannut vaan ampui lähimmän vesipostin kannen hajalle. Vesisuihku sai sekä konnat liukastelemaan että kasteli Vinskin läpimäräksi.
- Joo vähän liiankin kuuma, Hopeasapeli totesi.
Thor loikkasi ilmaan ja iski vasaransa maahan saaden aikaan kunnon sähköiskun joka teilasi roistorivistön lopuulisesti. Hulk ja Professori A kävivät yhteistuumin hyökkäykseen konnia vastaan raalla voimalla ja telepaattisilla iskuilla. Skorpioni ja muutama kätyri oli saartanut Turbon.
- Katotaas onks tästä paholaisrotasta mitään jäljellä tän rökityksen jälkeen, Skorpioni virnuili ja raksutteli rystysiiän.
Turbo ei tehnyt mitään muuta kuin kiskaisi esille sauvansa ja hyökkäsi. Ei aikaakaan kun Skorpioni kätyreineen oli lyöty lakoon. Turbo iski sauvansa Skorpionin naaman eteen ja kumartui tämän puoleen.
- Kerro pomolles et Marsin Puolustajat ovat saapuneet ja et bileet on ohi. Menikö jakeluun? hän sanoi.
Skorpioni nyökkäili innokkaasti ja pakeni sitten paikalta häntä koipien välissä perässään ne konnat jotka pysyivät vielä pystyssä.
Leipäjuusto oli seruannut taistelua kätyrienäs pukuihin asennettujen kameroiden avulla ja löi kätensä otsaan.
- Eikö noista pahuksen päästäisitä pääse millään eroon. Minulta meni hermo jo niiden kanssa Marsissa, hän manasi ja painoi sitten kutsunappia.
- Korppikotka! Tänne ja heti! hän karjaisi.
Saman tien katosta laskeutui laiha isopäinen vihreään trikoopukuun, jossa oli valkoinen höyhenpuuhka ja siivet, pukeutunut tiedemies.
- Kutsuitte teidän kuohkeutenne? hän sanoi mielistelevään sävyyn.

9. Luku: Elektra

Olin juuri tulossa katsomaan miten portaalitilan korjaaminen sujui kun kuulin sen olevan käynnissä. Ryntäsin ovelle ja yritin saada sen auki. Ryskytyksestä ja potkimisesta ei ollut apua joten olin jo aikeissa tarttua saihin kun Sissi ryntäsi paikalle ja kerto et Miihkali lojuu tarkkaamon lattialla piirit pimahtaneina.

Nimi on Minni mut mut tunnetaan paremmin Elektrana. Aika usein kuulee et mä olen Ninjojen kuningatar ja niinhän se kai sit on. Olen monien taistelulajien mestari ja aseenani vyöllä roikkuu kaksi saita. Muita voimia mulla ei olekkaan.

Mä ja Sissi kannettiin Miihkali sairaalaosastolle jossa meidän lääkintämies Anni temppuili taas valotikarien kanssa.
- Anni, ois potilas, sanoin.
Anni laski tikarit alas ja auttoi meitä saamaan Miihkalin makaamaan vuoteelle.
- Mitä tapahtu? hän kysyi asentaessaan samalla Miihkalin otsalle johtoa.
- Ei oikeestaan tiedetä. Portaalitila käynnisty ja Miihkali oli tarkkaamossa taju veks, Sissi selitti.
Anni nosti katseensa kannettavasta.
- Oliks portaalitilassa ketään? hän kysyi.
- Turbo, Moto ja Vinski oli siellä korjaustöissä, selitin.
- Mikä voi merkitä et ne loikkas, kuului silloin uusi ääni.
Käännyin katsomaan taakseni ja näin Masin seisomassa ovella.

10. Luku: Näkymätön nainen

Masi. Joskus ihmettelen miksi iskin silmäni häneen koska melkein joka välissä häntä tekisi mieli läimäyttää.

Nimi on Sissi ja mut tunnetaan Marsin Puolustajien Näkymättömänä naisena. Joo mut tunnetaan Näkymättömänä naisena mut mä en todellakaan ole niin näkymätön kuin vois luulla. Joskus ihmettelen että mikä korkeampi voima oikein päätti mun voimista. Mä ja Vinski osallistuttiin kosmisen säteilyn tutkimisreissulle ja lyön vaikka mistä vetoa että Vinski osallistui siihen vain saadakseen tyttöjä. Joka tapauksessa jokin meni pieleen, alus teki pakkolaskun ja mä ja Vinski saatiin kosmisesta säteilystä supervoimat. Voin muuttua näkymättömäksi ja luoda voimakenttiä ja siinä se sitten onkin.

Käännyin katsomaan Masia vähintäänkin tympääntyneenä.
- Ai jaa. Ja mistä sä niin päättelet, tuhahdin.
Masi hymähti ivallisesti.
- No sehän on selvää. Käsikonsoli on aina käytettävissä jos ollaan portaalitilassa, hän sanoi.
- En oikein usko tota. Käsikonsoli just oli se mikä risas, Anni manitsi.
Masi katsoi häntä tympääntyneenä.
- No sit se oli Miihkali joka lennätti ne jonnekkin, hän sanoi.
Miihkali oli aikeissa nousta istumaan ja sanoa Masille pari valittua sanaa mutta Anni painoi hänet takaisin makuulle.
- Miihkalin kroppaan ladattu sähköshokki veti hänet oikosulkuun. Joten se on turhaluulo, Anni sanoi.
Masi näytti edelleen hapanta naamaa mutta sitten ilme kirkastui.
- No joka tapauksessa koska kakkosjohtaja on poissa kuvioista seuraava johtaja on..., hän ei päässyt loppuun kun mä, Miihkali ja Anni sanoimme yhteen ääneen:
- Minni.
Masin leuka loksahti.
- Mitä? Miks Minni? hän kysyi.
- No esimerkiksi siks et se on Rontin veljentyttö ja Turbon tyttöystävä, hymähdin.

11. Luku: Hopeasapeli

Kun Skorpioni kätyreineen oli ajettu käpälämäkeen ilman ryöstösaalista käännyin hiirten puoleen.
- Ootteks te todella ne kuuluisat Marsin Puolustajat? kysyin.
Valkeaturkkinen tulihiiri virnisti.
- Jep ja sitä komeinta tavaraa, hän sanoi ja pullisteli lihaksiaan.
- On sitä komeempiakin nähty, hymähdin ja osoitin kaverin takana murisevaa Hulkia.

Nimeni on Santtu mutta kaikki Chicagossa tuntee mut Hopeasapelina. Supervoimia mulla ei ole mutta ole megatason kamppailulajien taitaja ja asespesialisti. Olen Chicagon Kostajien johtaja ja pidän siitä kyllä kiinni vaikka kaikki muut tiimissä onkin miehiä.

Hieman myöhemmin olimme palanneet tukikohtaan joka itse asiassa on mun prätkäkorjaamon kellarissa. Kun hiiripoppoo oli saatu sisälle olin valmis pistämään pystyyn varsinaisen ristikuulustelun. En siks että olisin kiinnostunut tyypeistä vaan siks että epäilen jokaista uutta tulokasta vakoojaksi. Kaverit tuppaavat sanomaan että antisankari vaihteeni menee uusien tyyppien kanssa aina päälle mutta minkä minä sille mahdan että isän yrityksen kaappasivat gangsterit ja niitä kohtaan kostaessa en tunne mitään armoa.
- No niin jyrsijät. Mikä on teidän tarkoitus täällä? kysyin.
- Ei mikään. Me vaan jouduttiin tänne koska joku aktivoi portaalin, kullanruskea hiiri yritti selittää.
- Ja just joo. Toi selitys on kuultu ennenkin. Antaa kuulua. Ootteks te vakoojia, ärähdin jo aika kovaan ääneen.

12. Luku: Tikari

Arvasinhan mä että Masi ilmaantuis paikalle ja mainostais olevansa uus johtaja. Sitähän se on halunnu jo siitä lähtien kun Rontti katosi.

Olen Anni mutta kaikki Marsissa tuntevat minut Tikarina. Olen tyypiltäni samanlainen kuin johtajamme Rontti eli mutantti. Olen Rontille siiltä kiitollisuuden velassa että hän pelasti minun ja isoveljeni Tyronen hengen. Eräs rottajengi oli siepannut meidät ja muutaman muun nuoren joita oli tarkoitus käyttää huumetestien koe-eläiminä. Niiden oli kai tarkoitus saada tuotettua nopeasti riippuvuuden aiheuttavia kamoja mutta testit eivät näyttäneet tuovan haluttua tulosta. Nuoria kuoli kuin kärpäsiä konsanaan Mä ja Tyrone oltiin viimeiset testikohteet mut jotenkin me onnistuttiin selviimään hengissä ja pakenemaan. Oltiin kyl ihan henkitoreissa kun päästiin siitä luolastosta ja tuuskahdettiin autiomaan hiekkaan taju veks. Myöhemmin me palattiin tajuihimme Marsin puolustajien tukikohdassa ja Rontin vahtivan silmän alla alettiin oppia hallitsemaan voimiamme. Tyrone pystyy kehittämään pimeyttä ja häntä kutsutaan Viitaksi. Mun voimat on taas valopohjaiset ja luon valotikareita. Tyrone on Marsin puolustajien jäsen mutta liikkuu ympäri Marsia pysäyttelemässä rottia, plutolaisia ja raidereita.

Masi mulkoili jonkin aikaa koko porukkaa ja lähti sitten. Käännyin katsomaan Sissiä.
- Oikeasti mitä sä edes näet tossa tyypissä? ihmettelin.
- Oikeestaan ihmettelen sitä itsekkin välillä, hän hymähti.
Miihkalin uudelleen aktivointi oli suoritettu loppuun ja hän nousi seisomaan.
- Kiitti Anni. Kuka se ikinä olikaan joka iski mut matalaks ei voi olla kaukana, hän totesi.
Minni nyökkäsi.
- Kaverit. Musta tuntuu vahvasti siltä että joukossamme on vakooja, hän sanoi.

13. Luku: Thor

Olisihan se pitänyt arvata et Santtu pistäisi nämä uudet tulokkaat kolmannen asteen kuulusteluun heti kun päästään tukikohtaan. Se tekee sen jokaiselle uudelle tapaukselle. Itsekkin päädyin sen pöydän ääreen kun saavuin Maahan.

Oikea nimeni on Hevihemmo mutta kaikki Maassa tuntee minut Thorina. Olen kotiplaneettani prinssi ja siellä aika on jäätynyt viikinkien aikakaudelle. Isä lähetti minut Maahan opettelemaan miten olla oikea johtaja ja lähinnä vain siksi että pikkuveli onnistui saamaan minutt kiinni hevirokin treenaamisesta. Kyseinen musa ei ole muuten tuttua planeetallani ja isä pitää sitä pimeyden voimien salaliittona vaikka siinä tapauksessa se sopisi paremmin pikkuveljelleni. Maassa olen supervahva ja käytän apunani mjolniria jonka voin tarvittaessa muuttaa sähkökitaraksi. Olisin varmaan saanut jo mahdollisuuden palata kotiin mutta...tapasin tytön.

Minä, Roope ja Jaska seurasimme tilannetta peili-ikkunan läpi kun Santtu yritti saada hiirikolmikon murtumaan. Siitä ei kuitenkaan näyttänyt tulevan mitään joten aloin jo kyllästyä.
- Jos sopii poistun hetkeksi puhumaan puhelimessa, sanoin.
Roope ja Jaska virnistivät.
- Menet puhumaan sen tyttösi kanssa vai mitä? Roope virnisti.
Olisin tietysti halunnut kieltää asian mutta ei se olisi auttanut. Koko tiimi tietää että pidän Tintistä.
- No joo, huokaisin ja menin toiseen huoneeseen.

14. Luku: Mysterio

Leipäjuutson tornissa Leipäjuusto oli käskenyt Korppikotkan kutsua Chicagon kaikki konnat kokoukseen. Nyt pöydän ääressä istuikin jo kirjava konna joukko jotka kaikki olivat joutuneet vastakkain Chicagon Kostajien kanssa. Leipäjuusto iski nyrkkinsä pöytään ja salissa vaimeni nopeasti mutina.
- No niin hyvät herrat...ja naiset, hän lisäsi saadessaan hieman ärtyneen mulkaisun parilta naispuoliselta roistolta.
- Olemme saaneet tietoomme että Chicagon Kostajat ovat kasvattaneet joukkojaan muutamalla marsilaisella jyrsijällä.
Konnien kesken alkoi kova kuhina. Jotkut supisivat Marsin Puolustajista. Lopulta eräs konna, Terminaattorilta näyttävä robotti, jolla oli yllään vihreä tirkoopuku, keltaiset hanskat, violetti viitta ja päässään maljakypärä, nosti kätensä.
- Niin Mysterio? Leipäjuusto kysyi.
- No mitäs me tehdään niille? Jos ne on yhdistäny voimansa Marsin Puolustajien kanssa niin me ei kyllä pystytä teilaan niitä, Mysterio sanoi.
Leipjuusto virnisti.
- No sanoisin että Marisn Puolustajat ovat tällä hetkellä hiukan hukassa, hän naurahti.
Konnat katsoivat puheenjohtajaa kysyvinä.
- Koska meillä on heidän johtajansa. Korppikotka, Leipäjuusto sanoi ja napsautti sormiaan.
Korppikotka painoi kaukosäätimen nappia ja sylinteri missä Rontti kellui nukutuskaasunaamari kasvoillaan nousi lattiasta ylös.
Konnien joukossa kuului kova kohina. Maailman kaikkeuden kovin kaveri oli vangittu.

15. Luku: Tärisyttäjä

Nyt vuorostaan nosti kätensä toinen konna, joka oli pukeutunut keltaisen, musta ja punaisen kirjavaan asuun ja käsissään hänellä oli shokkiaaltoja ampuvat hanskat.
- Marsin puolustajat toi ehkä pitää matalalla mut entäs Chicagon Kostajat? Ne Hulkin tällit särkee vieläkin mun päätä, hän sanoi ja hieroi päätään.
Leipäjuusto painoi kätensä otsaansa vasten ja puisteli päätään. Miksi hänelle siunaantuivat aina ne kaikkein epäpätevimmät kätyrit?
- Kuulehan Tärisyttäjä. Oletko edes kuullet sellaisesta tempusta kuin etsiä heikko kohta, hän kivahti.
Kaikki konnat katsoivat toisiaan. Heikko kohta?

16. Luku: Hautakivi

Albiinorotta nosti kätensä.
- Jos sä tarkoitat et me siepattais Hopeasapeli niin se on kyl hukkaan heitetty yritys. Se likka hakkaa jo meidät yksinään kuus nolla, rotta sanoi.
Leipäjuusto löi kätensä otsaan.
- Ei Hopeasapelia senkin honttava Hautakivi vaan Thorin naisystävä, hän ärähti.
- Mitä? Purppuranoitako? kaikki huusivat yhteen ääneen.

17. Luku: Vihreä menninkäinen

Hiukan menninkäistä muistuttava plutolainen nosti kätensä.
- Tota noin öööh miten me oikein voidaan se napata kun Thor roikkuu melkein koko ajan sen kintereillä? hän kysyi.
Nyt Leipäjuuston mitta alkoi tulla täyteen.
- Painukaa sinne, teilatkaa Thor, napatkaa se naikkonen ja tämä oli sitten käsky! hän kivahti ja loi käsiinsä kaksi tulipalloa heittovalmiiksi.
Konnat olivat heti menossa.
- Joo, pomo. Heti, pomo. Menossa jo, pomo. Sä oot, pomo, he muitsivat mennessään.
Leipäjuusto sammutti tulen käsistään ja pyyhki otsaansa. Miksi hänelle aina osuivat ne kaikkein epäpätevimmät konnat?

18. Luku: Hulk

Kaikki tässä ryhmässä tietää että Hevihemmo tykkää Tintistä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. On minullakin kyllä tyttömutta en roiku hänen perässään kuin sähköllä varattu koiranpentu.

Nimeni on Roope mutta kaikki Chicagossa tuntevat minut Hulkina. Olen varmaankin maailman vahvin kaveri ja sen kans huomaa. Sain voimani tavallaan vahingossa kun pelastin erään ystäväni Rickin ydinpommin testialueella. Armeija oli aikeissa räjäyttää pommin kun huomasin Rickin jääneen jumiin vanhaan sotilasajoneuvoon. Ryntäsin auton luo ja kiskoin hänet ulos tönäisten suojaan ojaan. Valitettavasti minä sain suurimman osan pommin gammasäteilystä suoraan niskaani. Gammasäteily aiheutti minussa mutaation mikä aiheuttaa sen että muutun suuttuessani isoksi ja vihreäksi.

Lopulta Santtu tuli luoksemme.
- Ne on meidän puolella, hän totesi.
- Eiks se ois tullu muutenkin selväks ilman tota ristikuulustelua? Jaska kysyi.
Hiiret olivat seuranneet Santtua ulos.
- Joten mitäs seuraavaks? rusehtavaturkkinen hiiri kysyi.
Ennen kuin Santtu ennätti vastata viereisessä huoneessa kuului selvästi ukkosen jyrähdys ja sitten kaikki huoneen valot alkoivat välkkyä. Santtu huokaisi turhautuneesti ja meni ovelle mistä Hevihemmo oli juuri mennyt.
- Hemmo, jos sä käräytit taas sulakkeet niin..., hän ei päässyt loppuun sillä hän pysähtyi kuin seinään.
Hevihemmo oli polvillaan lattialla tuhoutunut puhelin edessään ja kasvoillaan mitä tyrmistynein ilme. Me muut tungeksimme Santun takana.
- Onks jokin vialla? harmaaturkkinen hiiri kysyi.
Hevihemmo ei heti vastannut. Sitten hän nosti katseensa meihin.
- Tintti. Hänet on kaapattu, hän sanoi.

Luku 19. Professori A

Tulihan se aika tavalla puun takaa. Siis onhan se aika tavallista että pahikset sieppaavat tyttöystävän mutta nyt Hemmo näytti harvinaisen järkyttyneeltä ja on kyllä kans hyvä kysymys kuka edes pystyisi sieppaamaan Purppuranoidan ilman että joutuu täydelliseen aivoshokkiin?

Nimeni on Asfaltti Jaska mutta kaikki Chicagossa tuntevat minut Professori A:na. Olenkin tämän tiimin ainoa mutantti ja voimani on telepatia. Huomasin aika nuorena olevani mutantti, kun luin huomaamattani opettajani ajatukset eikä hän edes älynnyt miten osasin vastata niin nopeasti. Valitettavasti istun pyörätuolissa erään vakavan taistelun jäljiltä jossa selkääni osui vanhan ystäväni torjuma luoti.

Tuijotimme kaikki Hevihemmoa suu auki.
- Miten se edes on mahdollista? Eihän kukaan pysty pääsemään Tinttiä lähelle ilman että hän päätyy shokkiin? ihmettelin.
- Siinä se kysymys onkin. En tiedä miten ne roistot pääsivät hänen kimppuunsa, ukkosprinssi sanoi.

Luku 20. Tohtori Doom

Tintin kämpillä kaksi Leipäjuuston kätyriä naureskeli jaloissaan tajuton Tintti.
- Se kävi helpommin kuin ois uskonut, Vihreä menninkäinen naurahti ja nosti Tintin olkapäälleen.
- Jeah ja ukkosprinssi varmasti kipinöi tällä hetkellä hullun lailla, toinen plutolainen jolla oli vihreä kaapu ja haarniska naurahti.
- Sä sen sanoit Doom, Vihreä menninkäinen sanoi.

Luku 21. Mystikko

Hetken kuluttua roistokaksikko painelikin jo kerrostalon ovella odottavalle autolle. Autossa istui  kolme muukalasita joista yksi luultavasti johtaja sini-ihoinen, punaisella elvistukalla varustettu keltasilmä katsoi Vihreää menninkäistä ja Tohtori Doomia taustapeilistä.
- Onnistuiko? hän kysyi.
- Nappiin meni Mystikko. Tyttö on tässä, Vihreä menninkäinen sanoi.
Mystikko katsoi heitä taustapeilistä ja virnisti.
- Hieno homma. Eiköhän pistetä suunnitelma vaiheeseen kaksi, hän sanoi ja muuttui samannäköiseksi kuin Tintti.

Luku 22. Purppuranoita

En oikeastaan ole varma mitä tapahtui, kun konnat kävivät kimppuuni, mutta se kävi niin nopeasti etten ehtinyt aiheuttaa mielentilashokkia.

Nimeni on Tintti mutta Chicagossa kaikki tuntevat minut Purppuranoitana. Pystyn muokkaamaan todellisuutta miten haluan milloin haluan. Minä Thor olemme yhdessä ja sitä en muuttaisi mitenkään.

Konnat olivat ehkä huumanneet minut mutta tunsin sen kuitenkin miten minut kannettiin autoon ja he lähtivät ajamaan. Ja hajusta päätellen asialla olivat Leipäjuuston miehet.

Luku 23. Jean Grey

Marsissa Puolustajien tukikohdasssa oli menossa nuorien kokelaiden taistelutesti. Minni asteli tarkkaamoon seuratakseen tilannetta. Hän vilkaisi sivulleen ja huomasi yhden kokelaan huomioivan kaiken muun paitsi takana olevan vihollisrobotin.
- Hei, Jean. Huolehdi hännästäs, Minni huikkasi mikrofoniin.
Punaturkkinen hiirityttö ehti vain kerran vilkaista taakseen kun robotti lennätti hänet seinään. Siihen ei telepatia ehtinyt auttaa.

Luku 24. Kyklooppi

Toinen ruskeaturkkinen hiirimies laukoi laseria silmistä tuhoten useamman ammustornin kunnes yksi energia-ammus osui häntä selkään.
- Jos sä yrität tollaisia temppuja kentällä Scott susta tulee avaruusromua, Minni huokaisi.
Sissi käveli sisälle tarkkaamoon.
- Moi Minni, hän sanoi.
- Ai terve Sissi. Sun pitää nähdä tää, Minni virnisti ja kääntyi takaisin mikrofonin puoleen.
- All right katotaas miten te pärjäätte ysi tasolla kadetit, hän naurahti.
- Antaa tulla, mustaturkkinen hiirimies naurahti valmiina taisteluun.

Luku 25. Namor

Harjoitussaliin ilmestyi uusia aseita ja ansoja. Harjoittelijat näyttivät huolestuneilta.
- Ysi taso? Minni hei noihan on vasta keltanokkia. Jätkät treenaa ysi tasolla, Sissi huomautti.
- Tiedetään, Minni totesi.
Taisteluharjoitus alkoi. Kokelaat yrittivät parhaansa mutta pikku hiljaa yksi toisensa jälkeen putosi pelistä pois. Pian oli jäljellä vain yksi. Mustaturkkinen hiirimies. Kaveri katseli ympärilleen ja huomasi olevansa ainoa joka selvisi rytäkästä. Hän katsoi tarkkaamoon ja virnisti. Sissi nyökkäsi hyväksyvästi mutta Minni ei ollut vielä tyytyväinen.
- Taso kymppi, hän sanoi mikrofoniin.
Sissi katsoi häntä suu auki.