Tervetuloa kotiin! K15

Jätkät olivat jatkaneet pyöriensä korjailua, kun olivat saaneet asiansa päätökseensä. Tara oli palannut sisälle auttamaan äitiään, mutta ajatukset totuudesta pyöri hänen mielessään. Tara huokaisi syvään. Hän alkoi muistella lapsuuttaan, mutta muistikuvia ei juurikaan ollut tai ne olivat niin sumeita, että viidakkoveitsellä olisi voinut leikata niiden läpi. ”Onko kaikki hyvin?” Nicole kysyi ja sai Taran katsahtamaan ulos ikkunasta. ”Oletko vihainen minulle jostain?” nainen jatkoi uteluaan. ”En,” Tara vastasi tiukasti ja nosti paistinpannun liedeltä. ”No mikä sitten on? Olet tavallista vaisumpi,” Nicole pohti ja seurasi tyttärensä joka liikettä. ”Raskauspahoinvointia… ei sen kummempaa,” Tara tuhahti ja poistui paikalta kyllästyessään äitinsä uteluihin. Nicole jäi huolestuneena katsomaan tyttärensä perään. Tara kiipesi rivakasti portaat ylös ja oli portaiden yläpäässä törmätä Minniin. Nainen katsoi hieman unisesti ruskeaa naishiirtä. ”Sori,” Tara kommentoi ja nousi naisen viereen tasanteelle. Tara jatkoi vaisusti kohti hänen ja sisarensa huonetta. ”Hei Tara!” Minni pysäytti naisen. Tara kääntyi ja katsoi naista surkeana. ”Onko kaikki hyvin?” nainen uteli. Tara huokaisi. Ihan sama, kuin äitinsä kanssa. Tosin Minniltä hän olisi halunnut kysyä enemmänkin ystäviensä kadonneista vanhemmista, sillä naisellakin oli omat epäilyksensä.

”Raskauspahoinvointia… varmaan paheni reissussa,” Tara valehteli ja vetäytyi huoneeseensa. Minni katsahti naisen suuntaan, mutta ei udellut naiselta enempää. Tämä halusi selvästi olla nyt omissa oloissaan. Minni klenkkasi takaisin omaan huoneeseensa. Hän oli matkalla käynyt vessassa, mutta halusi takaisin lepuuttamaan jalkaansa. Minni iskeytyi sängylle, kun Ruut juoksi sisään. Minni huokaisi syvään ja iski päänsä tyynyyn. Minni paransi hieman asentoaan. ”Mitä sää tuijotat?” Minni kysyi, kun Ruut roikkui sängynpäädyssä huvittunut virne kasvoillaan. ”Miksi sää et avannut mulle aamulla ovea?” tyttö kysyi ja kiipesi sängylle. ”Oli aikuisten juttuja,” Minni hymähti. ”Mitä aikuisten juttuja? Ai sellaisia paineja mitä äiti ja isäkin harrastaa välillä?” tyttö uteli ja sai Minnin kääntämään katseensa epäuskoisena muualle. ”Ei… nukuttiin Turbon kanssa,” Minni vastasi valehdellen lapselle. ”Nauratteko te useinkin unissanne?” Ruut kysyi. Tyttö vaistosi naisen selkeästi valehtelevan hänelle. ”Joo välillä,” nainen vastasi ja kohautti harteitaan. ”Oliko muuta?” Minni jatkoi ja mulkaisi Ruuthia. ”Tuletko syömään? Äiti on valmistanut meille oikein prumee aterian,” Ruut kertoi ja nousi sängynlaidalta lattialle. ”Ai tarkoitatko gurmee ateriaa?” Minni kysyi. ”Öööö… joo,” Ruut mietti ja juoksi nopeasti huoneesta ulos. Minni pudisti päätään kevyesti. Nainen iski päänsä uudelleen hetkeksi tyynyyn.

Nainen ei kuitenkaan kauaa ehtinyt lepäämään, kun mies paukkasi huoneeseen. Mies riisui nahkaliivinsä hetkeksi ja sai naisen iskemään silmänsä tähän. ”Meillä olisi päivällinen,” Turbo tokaisi ja sai Minnin hymyilemään. ”Vai?” Turbo varmensi, kun nainen ei sanonut mitään. ”Totta kai,” Minni henkäisi. Turbo istui hämmentyneenä Minnin viereen, joka painoi suukon tämän olkapäähän. ”Sää olet tosi outo,” Turbo naurahti. ”Anna mun antaa sulle lovee,” nainen älähti hyväntuulisesti. ”Määkin voisin antaa sulle vähän lovee,” mies mutisi naisen suuta vasten ja suukotti tätä rakastavasti muutaman kerran. Mies katseli hymyillen naista suoraan silmiin. ”Mää rakastan sua,” Turbo henkäisi rakastuneena. Minni puristi miehen kädet omiinsa ja katsahti Turboa. ”Niin mäkin sua,” nainen henkäisi ja suukotti uudelleen miestä. ”Pitäiskö mennä syömään ennen, kuin talon väki suuttuu,” Turbo pohti. Minni silitti miehen poskea. ”Mennään vain… siitä puheen ollen me ostettiin Annin kanssa teille pienet lahjat,” Minni muisti ja heittäytyi sängyn toiselle puolelle napaten paperisen kassin. ”Mmm tää on sulle,” nainen tokaisi ja ojensi miehelle mustan paidan. ”Mistä hyvästä sää mulle vaatteita ostat?” Turbo kysyi, kun avasi viikatun paidan eteensä. ”Hieman siistimpää ja kohteliaampaa istua vieraassa pöydässä t-paidassa, kuin mustassa nahkaliivissä,” Minni selitti. ”No olet oikeassa,” Turbo hymähti ja repäisi paidan hintalapun irti. Mies puki paidan päällensä ja katsahti kuontaloaan peilistä. ”Parempi?” mies kysyi. Minni nousi seisomaan. ”Paljon,” Minni hymyili ja otti mieheltä suukon vastaan. ”Viedään muillekin omat t-paidat,” nainen hymyili miehelle. Turbo auttoi naista kantamaan pussin, kun tämä klenkkasi miehen perään. Ystävykset ilahtuivat uusista ja ehjistä vaatteista. He olivat samaa mieltä naisen kanssa, että oli paljon kohteliaampaa istua ruokapöytään ehjissä vaatteissa, kuin puoli alasti. Marius ja Nicole oli kasannut ruokatarjoilun takapihalle hyvän sään vuoksi. ”Rita käytkö pyytämässä Taran syömään?” Nicole ohjasi toista tytärtään. ”Joo,” tyttö huudahti. ”Olettepa te siisteinä,” Nicole henkäisi, kun vierasjoukko saapui talon sisältä. ”Kiitos,” Moto vastasi ja Anni auttoi miehen pöydän ääreen.

”Istukaa, vain. Aloitetaan kohta,” Marius tokaisi ja ohjasi ystävykset pöydän ääreen. Turbo katsoi veljiään hieman kysyvästi. Mutta auttoi paremman puolisonsa istumaan pöydän ääreen. ”Heiiiiiii! Myöhästyinkö?” Tiana juoksi talon vierestä hieman hengästyneenä. ”Et ollenkaan istu vain,” isänsä kommentoi. Tiana istui vaisusti Turbon viereen. Riina käveli kanssa pöydän ääreen. ”Mää varasin sulle paikan, mun vierestä,” Ruut kommentoi ja seisoi tuolilla. ”Kiva,” Riina naurahti ja kietoi sekaiset tummanruskeat hiuksensa vielä sekaisemmalle nutturalle. Riina istui alas ja sai siskonsa tiukan halauksen. ”Älä kurista mua hengiltä,” Riina röhähti, kun tuntui että happi loppuisi kesken. Ruut päästi isosiskostaan irti ja istui omalle tuolilleen takaisin. Tara käveli Ritan perässä hieman vaisusti. Nainen istui Minnin viereen ja siirsi vehnänvärisiä hiuksiaan kasvoiltaan. Nicole ja Marius istuivat pöydän päähän hymyillen leveästi toisilleen. Tara huokaisi syvään. Vanhempien tekopyhyys sai hänet voimaan huonosti. Nainen siirsi kätensä vatsalleen. Vauvakin oli tosi levoton ja aavisti naisen stressitilan. Tianakin huomasi vanhempien oudon käytöksen. Sisarusten yhdennäköisyys oli kieltämättä hämmentävä verrattuna vanhempiin. Hän ei miettinyt vain Turboa sisaruksineen, vaan vertasi kaikkia myös siskoihinsa. Ericin kommentti ei jättänyt häntä asian tiimoilta rauhaan.

”Miksi me syödään ulkona?” Tara kysyi, jopa hieman tuimasti. ”No mikä meidän aurinkoa vaivaa?” Marius tokaisi ja yritti silittää tyttärensä hiuksia. Tara vetäisi itseään hieman kauemmaksi. ”Ei mikään… päätä särkee,” Tara hymähti. Minni mulkaisi naista. Hän aavisti naisen käytöksessä jotain kummalista. Se oli muuttunut todenteolla siihen mitä tämä aikaisemmin aamupäivällä oli ollut. ”Ajateltiin isän kanssa, että nyt kun meitä on näin monta niin olisi kiva syödä ulkona välillä. Ja varsinkin kun on hyvä sää. Muistatteko sen ajan, kun syötiin lapsuudessanne useastikin ulkona?” Nicole yritti saada tytärtään heltymään. ”Jännä juttu, kun en muista… muutenkin aika hatarat muistikuvat lapsuudesta,” Tara tokaisi äidilleen ja sai tämän ajatuksiinsa. ”Nyt syödään, ennen kuin suut menee yhtään enempää mutruun,” Marius komensi ja laittoi erilaiset kulhot kiertoon. Minni katsahti nopeasti Turboa, joka kohautti kulmiaan hyväksyvästi. Ruokailu sujui hieman kireässä ja vaisussa tunnelmassa. ”Mikä teidän pyörien kohtalo on?” Marius kysyi hiljaisuuteen. ”Mmm… ihan ok. Peltiä täytyy vielä oikoa, mutta itse pyörät alkaa olemaan kasassa,” Turbo selitti. ”Entä Tianan enduro?” mies jatkoi ja yritti luoda keskustelua. ”Tarvitsee uuden suodattimen. Muuten siinä ei ole mitään vikaa,” Adam tokaisi. Tiana mulkaisi isäänsä. ”Mitä sää mulkoilet?” Marius naurahti. ”Sitä, että ilman sitä yhtä pientä osaa mää en voi ajaa metriäkään,” Tiana ärähti pienesti. ”Älä korota mulle ääntäsi! Ja mää hankin sulle sen osan,” Marius naurahti hyväntuulisena. ”Milloin?” Tiana tenttasi ja sai isänsä huokaisemaan. ”Vaikka tänään,” Marius huokaisi, kun ei jaksanut vääntää teinityttärensä kanssa. ”Hyvä juttu,” Tiana hymyili leveästi isälleen. Marius huokaisi ja jatkoi ruokailuaan.

Ruokailun jälkeen Turbo ystävineen olivat menneet jatkamaan pyöriensä pariin hommia. Ruut ja Rita olivat leikkimässä huoneessaan, Tiana lähti isänsä kanssa hankkimaan enduron yhtä osaa ja Tara auttoi äitiään yhdessä Riinan kanssa siivoamaan takapihan ruokapöydän. Tara oli omissa ajatuksissaan, kun Nicole käveli tyttärensä taakse. ”Mikä sulla on?” Nicole kysyi varovaisesti ja kosketti naisen olkapäätä. ”Ihan kun et tietäisi,” Tara tuhahti äidilleen. Riina kiinnostui kanssa kaksikon keskustelusta. ”Mitä pitäisi tietää?” Riina kysyi. Nicole meni hiljaiseksi tyttäriensä uteliaisuudesta. ”Oletko koskaan miettinyt miksi me ei muisteta meidän lapsuudesta yhtään mitään?” Tara kysyi tuimasti siskoltaan. ”Enpä oikeastaan. Kui?” Riina kysyi. ”Sitä minäkin… koska en itsekään muista mitään,” Tara tuhahti ja katsahti äitiään, joka hieroi vaivalloisena niskaansa. ”Äiti voisi kertoa kenties meille asiasta tarkemmin, kun on kerran niin rehellistä sorttia,” Tara murahti ja sai Nicolen poistumaan paikalta. ”Mitä toi nyt oli? Sää et koskaan käyttäydy noin ilkeästi ketään kohtaan,” Riina torui isosiskoaan.
”Sun on ehkä aika tietää yksi asia, mikä sattumoisin ehkä pitää paikkaansa.”
”Ai niin kuin mitä? Ja miten niin ehkä?”
”Mää en ole ilkeä syyttä… enkä haluakkaan olla. En vain siedä valehtelua. Ja mulla on hieman epäilyksiä.”
”Valehteleeko äiti jostain?”
”Kyllä… esimerkiksi omasta ja isänsä nimestä sekä sukunimestä. Samalla vetää meidät salaa siihen mukaan.”
”Hä?”
”Äiti ja isä on esitellyt itsensä… herra ja rouva Marius ja Nicole Glowenina.”
”Mitä ihmettä? Ei meidän sukunimi ole Glowen.”
”Ei olekaan… ja siksi mää olen niin kireä.”
”Ai koska me ollaan mukamas Glowenin suku?”
”Ei ääliö… vaan siitä, että vanhemmat salaa jotain. Ja sattumoisin kuulin jotain mielenkiintoista tänään… ihan ohimennen.”
”Ai nyt susta on tullut salakuuntelijakin?”
”Keskity RIINA!”
”Joo… joo. Mitä sää sitten kuulit?”
”Minnin ystävät etsivät vanhempiaan.”
”No eikö tuo ollut tiedossa?”
”Oli… mutta se mikä herätti oman mielenkiintoni oli…”
”Oli mitä?”
”Adamilla, Annilla, Turbolla ja Antonilla on täsmälleen sama sukunimi, kuin meilläkin,” Tara huokaisi ja sai pikkusiskonsa järkyttymään.

”Siis mitä sää tarkoitat?” Riina kysyi huolestuneena. ”Jos mun kaikki epäilykset pitää paikkaansa ja oikeastaan vanhempiemme asennekin kertoo sen… niin toi nelikko on meidän sisaruksia,” Tara huokaisi ja sai Riinan silmät laajentumaan. Riina oli uutisesta niin shokissa, että istui keittiön pöydän ääreen. ”Ja meidän vanhemmat on ihan varmasti osa syy siihen miksei esimerkiksi muisteta meidän lapsuudesta mitään,” nainen jatkoi ja istui sisarensa seuraan. ”Miten meidän vanhemmat on voineet pitää tällaisen salaisuuden?” Riina pohti ja siirsi hiuksiaan kasvoiltaan. ”En tiedä… äiti menee todella oudoksi, kun nelikko vain astuukin samaan tilaan,” Tara huokaisi ja silitteli vatsaansa. ”Tai nähtävästi yrittää kiertotietä edes kysyä asiasta,” Riina jatkoi ja sai sisarensa huokaisemaan. ”Entä pienet?” Riina jatkoi ja katsoi huolestuneena sisartaan. ”Tiana, Ruut ja Rita on niin pieniä, että eivät edes tajua tilanteen vakavuutta,” Tara tokaisi ja puristi kädet eteensä. ”No se on kyllä totta,” Riina huokaisi. ”Pitäisikö meidän kertoa edes heille epäilyksistämme?” nainen jatkoi ja vinkkasi ulospäin, jossa kahdeksikko vietti aikaansa. ”Ei… mutta voisimme vähän tehdä taustatutkimusta minkälaisia nämä meidän mahdolliset sisaruksemme ovat,” Tara tokaisi tuimasti ja sai sisarensa hämmentymään. ”Hei jarrua… sää olet viimeisilläsi raskaana ja sain juuri kuulla mahdollisista sisaruksista, joten iisisti,” Riina toppuutteli. ”Joo otetaan rauhassa… mutta tiedon kerääminen ei ole kiirehtimistä,” Tara hymähti ja nousi vaivoin seisomaan. ”Sää synnytät ihan lähipäivinä,” Riina mulkaisi siskoaan. ”No olisi jo aikakin,” Tara huokaisi ja katsahti ulos ikkunasta.

”Mää luovutan kohta,” Turbo huokaisi ja hieroi rintaansa. ”Metalli tarvitsee ihan hakata omaan muotoonsa. Mutta viiden moottoripyörän metallien muotoilu on yhdelle hiirelle helvetin iso työmaa,” Adam tuhahti ja venytteli kevyesti. ”Pakkoko teidän on tänään saada kaikki hommat valmiiksi?” Sandra huudahti terassilta ja kaksikko käveli ystäviensä luokse. ”Autettaisiin enemmän, jos ei tekisi kipeää joka ruumiinosan kohdalta,” Vinski murahti ja hieroi selkäänsä. ”Parantakaa te nyt vain itsenne rauhassa ensin. Ei moottoripyörillä ole niin kiire, ettettekö ehtisi toipua rauhassa,” Minni toppuutteli muita. ”Sepä ja sitten olisi vielä kuntoutuskin edessä,” Moto huokaisi ja hieroi jalkaansa. ”Kaikki aikanaan. Saamme täällä onneksi toipua rauhassa,” Minni muistutteli. ”Minni on oikeassa. Kaikki aikanaan,” Sandra hymyili kevyesti. Adam nappasi naisen hellästi kainaloonsa ja suukotti tämän päälakea. ”Kauan meinasit Sandra olla täällä?” Minni kysyi. ”Jonkin aikaa. En ehkä niin kauaa kuin te… mutta sen aikaa, että mun on turvallista jättää teidät hetkeksi tänne,” Sandra naurahti. ”Ja tytöt tarvii sua kotona,” Adam tokaisi. Kaipuu vaivasi miehen mieltä. ”Tytöt pärjää kyllä. Ja he tietävät, että olet kunnossa,” Sandra lohdutti ja suukotti miehensä olkaa kevyesti. Adam huokaisi syvään, mutta vaimon lohduttava kommentti sai hänet vaisusti hymyilemään.

”Meidän pitäisi keksiä yhteistä tekemistä…” Anni huokaisi ja nojasi tuoliinsa. ”Sekin. Istuminen ulkona ja sisällä alkaa tökkimään,” Anton murahti. ”Tää on sisällä kökkimistä… mutta mitä jos pidetään peli ilta? Pyydetään Tara ja Riinakin mukaan,” Minni ehdotti. ”Sauna rakennuksessa on erillinen hengailu tila… mennään sinne, niin saadaan olla rauhassa pieniltä,” Turbo kohautti harteitaan. ”Mistä sää sen tiet?” Adam tuhahti. ”Ehdin tsekata paikkoja, kun oli tylsempi hetki,” Turbo naurahti ja sai veljensä pudistelemaan päätään. ”Mutta ei huono idea? Saataisiinkohan kyytiä kauppaan… mässyt ei olisi pahitteeksi,” Vinski pohti. ”Ai mässyt?” Moto kysyi. ”Niin? Kuivin suinko pitäisi olla?” mies kysyi ja kohautti harteitaan. Riina käveli samaan aikaan ovesta jääden hieman hämmentyneenä tuijottamaan ystävyksiä. ”Onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi ja sai naisen palaamaan todellisuuteen. ”Joo… tulin vaan vetämään happea,” nainen naurahti ja laskeutui terassilta avarammalle maaperälle. ”Meillä olisi idea,” Adam aloitti ja katsahti kullanruskeaa naishiirtä. ”Ooookeiiii?” nainen kysäisi hyväntuulisena. ”Pidetäänkö peli-ilta? Sää ja Tarakin olette tervetulleita,” Minni kysyi ja katsahti naista. Riina silmäili jokaisen ulkona seisovan hiiren. ”No mikäs siinä. Voin kysyä Taraa vielä mukaan… oli jotenkin huonotuulinen,” Riina heilautti kättään.

”Onko sillä kaikki hyvin? Se tosiaan vaikutti huonotuuliselta,” Minni pohti. ”Raskaushormonit… ei kai muuta,” Riina huokaisi, vaikka tiesi tarkkaan kyllä mikä sisartaan vaivasi. ”Sitä se aiemminkin sanoi, mutta on siinä jotain muutakin,” Minni huokaisi. Riina katsoi poissaolevana eteensä. Minni olisi paha vastus. Nainen oli aina askeleen heidän vierellään tai edessä, kun puhuttiin naisten voinnista tai mielialoista. ”Missä Tara on nyt?” Turbo kysyi. ”Meni lepäämään… selkää alkoi kuulemma särkemään,” Riina tokaisi. ”Voisiko sulta saada kyytiä kauppaan? Ajateltiin tarjota mässyt ja juomat, jos tulette peleille?” Vinski kysyi flirttaillen ja astui kanssa terassilta alas. Riina mulkaisi hyväntuulisena miestä ja puristi kädet eteensä. ”Onko se aina tuollainen?” nainen kysyi Turbolta, joka nyökkäsi hyväntuulisesti. ”Lopeta!” Vinski älähti ja sai Turbon leveästi hymyilemään. ”Mutta siis joo… totta kai multa saa kyytiä kauppaan, jos kerran ootte noin innokkaasti tarjoamassa peli herkut,” Riina vastasi saaden Vinskin hiljaiseksi. Nainen oli sanavalmis aina tarvittaessa ja nautti oikein miehen näpäyttämisestä. Nainen vapautti löysältä nutturaltaan olevat hiuksensa ja pörhensi niitä kevyesti. ”Eiköhän mennä sitten?” Vinski tokaisi ja astui naisen eteen. ”Joo totta kai… sää istut takapenkillä ja olet hiljaa,” Riina hymähti ja haki talon sisältä auton avaimet. Vinski heilautti kättään epätoivoisena, kun ei saanut naista lämpenemään. ”Turha yrittää macho-romantikko,” Turbo pyöritteli päätään ja sai Vinskin iskemään tätä mahaan. ”Lyö vielä kerran niin sun selkä sanoo lopullisesti poks,” mies uhkasi ja sai Vinskin astumaan askelen, jos toisenkin taakse päin.

”Kuka lähtee Riinan kanssa kauppaan?” Anni kysyi. ”Ne jotka voi kantaa? Teidät tuntien, tarvitsette paljon ruokaa ja juomaa,” Minni naurahti kaivaen housun taskujaan. ”Mää otan särkylääkkeen ensin niin voin lähteä mukaan,” Turbo tokaisi ja astui terasille. ”Adam? Sandra?” Minni kysyi katsahtaen kaksikkoa. ”Joo… totta kai,” Sandra naurahti. ”Vaihtelu ei ole pahitteeksi,” Adam jatkoi. ”Vinski voi myös lähteä, mutta käyttäytyy! Onko selvä?” Minni murahti valkealle miehelle. ”Mää en voi nostaa mitään,” Vinski vastasi huokaisten. ”Mää voin mennä,” Anni tokaisi ja astui alas terassilta. ”Kiitos,” Minni hymyili hellästi. ”Olisin mää voinut ihan seuraksi lähteä,” Vinski hymyili naiselle. ”Susta on enemmän hyötyä sitten, kun saat nostaa appelsiinia isompia tuotteita,” Anni naljaili ja iski miestä olkapäätä. Turbo palasi Riinan kanssa sisältä. Minni ojensi pienen metallisen rasian miehelleen. ”Kiitos,” mies vastasi ja suukotti puolisoaan. ”Mennäänkö?” Riina kysyi. ”Mennään vain,” Turbo tokaisi ja viisikko käveli auton luokse.

Tara pyöri sängyssään tuskissaan. Nainen nousi vaivalloisesti istumaan ja hieroi selkäänsä. Vauva oli onneksi liikkeissään rauhoittunut, mutta 9 kuukauden odottaminen alkoi olemaan jo taputeltu ja nainen toivoisi pienokaisen pian saapuvan maailmaan. ”Voi rakas… tietäisitpä mihin sotkuun olet syntymässä,” Tara huokaisi ajatuksissaan. ”ÄITI!” nainen huusi ja paransi asentoaan. Nicole käveli hämmentyneenä naisen huoneeseen. ”Onko kaikki hyvin?” Nicole kysyi. ”Olet kysynyt tuon kysymyksen varmaan sata kertaa tänään…” Tara tuhahti ja paransi asentoaan entuudestaan. Nicole puristi kädet eteensä ja katsahti tytärtään. ”Selkää särkee… ei muuta,” Tara vastasi hieman lempeämmin. ”Tarvitsetko jotain?” Nicole kysyi ja istui varovaisesti sängynlaidalle. ”Itse asiassa joo…” Tara huokaisi ja sai äitinsä katsahtamaan tätä. ”Voisitko tuoda mulle tietokoneen ja lämpöpussin?” nainen kysyi ja katsahti äitiään. ”Aiotko viettää pitkäänkin sängyssä?” Nicole kysäisi nopeasti ja virnuili tyttärelleen. ”Sen aikaa, että selän särky hieman helpottaa,” Tara tokaisi mulkaisten äitiään. Nicole hymyili lempeästi tyttärelleen ja silitti tämän poskea. ”Tulen pian takaisin,” Nicole tokaisi ja astui huoneesta ulos. ”Kiitos,” Tara huikkasi äitinsä perään.

Nicole lämmitti tyttärelleen vesipullon ja nappasi tietokoneen alakerran pöydältä mukaansa. Tara oli saanut asentonsa juuri hyväksi, kun äitinsä saapui huoneeseen. ”Kiitos paljon,” Tara hymyili lempeästi ja otti tietokoneen vastaan. ”Varo siitä tuli hieman kuuma,” Nicole varoitti. ”Autatko laittamaan sen yhden tyynyliinan alle?” Tara kysyi ja nojasi hieman eteenpäin, kunnes vatsa otti vastaan. Nicole asetteli vesipullon tyynyn suojiin. ”Miltä tuntuu?” Nicole kysyi. Tara painoi itsensä tyynyyn kiinni. ”Paremmalta. Hieman kuuma, mutta kyllä se tästä,” nainen naurahti. ”Toivottavasti pienokainen syntyy pian, niin pääset turhista säryistä eroon,” Nicole tokaisi. ”Toivotaan,” Tara hymähti ja antoi käytöksellään merkin, että halusi olla yksin. ”Huuda vain, jos tarvitset jotain,” Nicole muistutti ja sai tyttärensä mutisemaan sanattomasti. Tara katsahti ovelle, kun se sulkeutui. ”Katsotaan,” nainen puhui itsekseen ja löi koneelle haku kentän auki. Tara katseli ulos hetken ja mietti millä saisi etsittyä tietoa. ”Marsin kenraalit,” nainen mietti ja näpytteli hakukenttään sanat. Tietokone aukaisi useamman linkin aiheeseen liittyen.

Tara aukaisi yhden linkeistä, joka aukaisi uuteen ikkunaan listan marsilaisista kenraaleista. Nainen selasi luetteloa alaspäin. ”Mmmmhmm… ei mitään aakkosjärjestystä,” nainen huokaisi ajatuksissaan. Linkin oma hakukenttä osoitti tyhjyyttään, kun Tara kelasi listan alkuun. ”Carbine Milanius,” nainen kirjoitti hakukenttään. Tulokseksi nainen sai, kun saikin yhden haku tuloksen jonka klikkasi auki. Tietoihin aukeni Minnistä otettu virallinen armeijan kuva ja tiedot naisesta lyhyesti. ”24-vuotias Marsin armeijan kenraali. Toistaiseksi nuorin naispuolinen kenraali, joka ylennetty Marsin sodan aikaan täydelle neljälle tähdelle… Hmmm ei huono Minni,” nainen hymähti ajatuksissaan, kun luki tekstiä. Yksityiselämästä naisesta ei kuitenkaan oltu kirjattu mitään. ”Katsotaas sitten… Anni Thremes,” nainen kuiskaili ääneen. ”Hmmm… ei tuloksia…” Tara puristi kädet eteensä. ”No entäs… jos… Turbo Thremes,” nainen pohti. ”Ei tuloksia? Mitä ihmettä?” nainen älähti pienesti ja katsahti nopeasti ovelle. Nainen itsekin pelästyi kovaa ääntään. ”Ai niin… Turbon oikea nimi ei ole Turbo…” nainen muisti ja yritti muistaa, miten miehen nimi kirjoitettiin oikein. Kuitenkaan tuloksetta. ”Oikeasti Turbo? Etkö ole kenraali?” nainen pohti ja paransi asentoaan. ”Hmmm… Adam Thremes,” nainen kirjoitti ja hakukenttä antoi taa yhden vaihtoehdon. ”Jes!” nainen ilakoi hiljaa. ”32-vuotias Marsin kenraali. Oletko sää Adam alempiarvoisempi, kuin Minni?” nainen pohti.

Nainen laski selainikkunan alas ja avasi toisen selaimen auki. Nainen kirjoitti suoraan hakukenttään Turbon nimen ja sai muutaman tuloksen. Yksi linkeistä ohjasi naisen vapaustaistelijoiden hieman hutiloimille kotisivuille. Sivujen tekeminen ilmeisemmin jäänyt viimeistelemättä, jostain syystä. Nainen avasi tiputus valikon auki. Ensimmäisenä naisen huomion herätti Rontin nimi. Tara avasi miehen tiedot. ”Vuoden vanhempi kuin isä,” nainen tokaisi. Hän selasi tekstiä alaspäin löytäen tietoa Turbosta, Vinski ja Motosta. Tara hämmentyi lukemastaan. ”Marsin parhaimmistoa? Jotka ovat taistelleet myös maapallon puolesta?” Tara hämmenteli. Naisen huomion sai päivämäärä, koska sivuja oli päivitetty saamatta kuitenkaan sivuja valmiiksi tai sitten Rontti ei osannut vain päivittää sivuja. Rivisotilaista kuten Antonista ei juurikaan ollut yleistä tietoa missään. Eikä oikeastaan Vinski, Motosta ja Turbostakaan. Vain mainontaa kenraalin ykkössotilaina ei sen enempää. Tara laski toisenkin selainikkunan alas. Annista nainen ei löytänyt tiedon tietoa.

Taran huomion herätti soraääni ulkoa. Kuka oli autolla liikenteessä. Nainen nousi ylös ja huomasi olonsa hieman kohentuneen saadessaan ajatuksensa raskausvaivoista muualle. Nainen katsahti ikkunasta. ”Äidin auto?” nainen kurtisti kulmiaan. Mutta äiti oli kotona. Kuka olisi lainannut tämän autoa? Viisikon noustessa autosta Tara hellitti kasvojensa kireyttä ja päätti lähteä hieman tenttaamaan, miksi viisikko oli lainannut äitinsä autoa. Alakertaan päästyään nainen hymyili lempeästi äidilleen. ”Parempi olo?” Nicole kysyi ohimennen. ”Paljon,” Tara hymyili äidilleen ja jatkoi matkaansa kohti terassia. ”Hei!” Minni tervehti naista hyväntuulisesti. ”Hei,” Tara vastasi. ”Missä he olivat?” nainen jatkoi ja vinkkasi viisikkoa kohden, kun nämä nostivat ostoskasseja ja olut sekä limukoreja lava-autosta. ”Pidetään peli-ilta. Ihan aikuisten kesken. Riina jo osallistuu. Tuletko sinä?” Minni kysyi, kun Tara istui terassin rappuselle. ”Mmhmm mikäs siinä, jos aikuisten kesken kerran vietetään aikaa,” Tara hymähti. ”Onko sulla parempi olo jo?” Minni jatkoi. Tara käänsi katseensa naiseen ja rapsutti takaraivoaan. ”Joo… pahoittelut jos ärhentelin aiemmin,” Tara nolosteli. ”Kaikilla meillä on huonoja päiviä,” Moto naurahti. ”Mmm… tuo on totta,” Tara naurahti.

Ruut ja Rita olivat kuulleet aikuisten peli-illasta ohimennen ja hieman jopa suutahtaneet siitä etteivät päässeet mukaan. Pienten nukuttaminen oli ollut vanhemmille haaste, mutta tiukan taiston jälkeen Marius ja Nicole saivat laatuaikaa myös toistensa kanssa. Turbo oli luvannut Tianalle laittaa tämän enduron kuntoon heti aamulla, jos vain malttaisi odottaa siihen asti. Tyttö oli asiasta ollut hieman harmissaan, mutta se unohtui nopeasti, kun nuorukainen pääsi yökylään ystävänsä luokse. Anni, Riina ja Sandra kattoivat sivupöydän valmiiksi täyteen erilaisia herkkuja saunatilalla. Tara, Turbo, Adam ja Vinski valitsivat sisällä erilaisia pelejä pelattavaksi. Moto ja Anton olivat valinneet itselleen sopivimman paikan pyörätuolien vuoksi. Minni valtasi itselleen sohvanurkkauksen ja otti Riinalta vastaan olut pullon. Tara avasi kolmikolle ovea, jotka laskivat pelit käsistään. ”Meinasitteko, että pelaamme kaikki nuo?” Moto naurahti. ”Toimme niin monta, kuin vain löysimme. Jokaisella on varmasti omat suosikkipelinsä ja vaihtoehdoista ei ole haittaa,” Tara tokaisi ja istui Minnin viereen. ”Totta tuokin,” Moto kohautti harteitaan. Anni ojensi naiselle limupullon.

Hiiriporukalla oli hauskaa ja rentoutunut olo pitkästä aikaan. Loukkaantuneet hiiret olivat jättäneet lääkkeitä ottamatta, jotta saisivat nauttia muutamasta huurteisesta pelien aikana. Toisinaan oluen noustessa päähän turtasi se myös kivun mennessään. Porukka oli päätynyt pelaamaan sananselityspeliä. Parit oli summan mutikasti jaettu ja osa ei ollut tyytyväinen pariinsa. Varsinkaan, kun prätkähiiri kolmikko oli niin kilpailuhenkinen, että vastustajan voittaminen sai muut kadehtimaan heitä. Illan vaihtuessa pitkään yöhön porukka oli keskittynyt vaihtamaan enemmän omia kuulumisiaan. Tosin, kuin Tara. Tara oli porukasta ainoa, joka oli selvinpäin. Hänen onnekseen kukaan ei ollut äärettömän turvat ja puheetkin pysyivät asiallisina. Taran teki niin mieli ottaa omat ajatuksensa esille hiiri kahdeksikon kanssa. Hän halusi tietää enemmän mahdollisista sisaruksistaan. ”Ja sitten… olisitte nähneet, kun Leipäjuusto toi sellaiset valtavat konnat taistelemaan meitä vastaan… ja arvatkaa mitkä heidän nimensä vielä oli?” Vinski selitti innostuneena. ”Ihan varmasti, jotkut ihan onnettomat,” Riina naurahti. ”Valko- ja sinihome… siis joidenkin helkkarin juustojen mukaan,” mies nyrpisteli nenäänsä. ”Iiiiyyyy,” nainen nauroi ja sai muutkin naureskelemaan. ”Tiettekö muuten mikä on myös hauskaa?” Tara aloitti ja hörppäsi limonadistaan. ”Varmaan jokin yhtä juustoinen,” Minni sanoi ja hipelöi naisen kasvoja, joka työnsi kädet kauemmaksi. ”Ei vaan se, että miehesi ja hänen sisaruksensa saattavat olla meidän sisaruksiamme,” Tara hymähti ja sai naurun loppumaan lyhyeen. Riina mulkaisi sisartaan järkyttyneenä. Turbo piti hämmentyneenä pulloa suunsa edessä. ”Mitä?” mies kysyi…

Salaisuus alkaa purkautua ja oli jo aikakin

Jätkät katsoivat hieman järkyttyneinä toisiaan, jonka jälkeen talon sisaruksia. Tara näytti tympeältä ja huikkasi juomastaan. Riina pyöräytti nopeasti päätään ja nosti sisarensa mukaansa.
”Älä töni!” Tara murahti sisarelleen.
”Outo ilmaus,” Vinski vislaisi ja huikkasi juomastaan.
”Mutta entä jos se onkin totta?” Anni huokaisi hieman surkeana. Minni katsoi ystäviään ja miestään. Turbo oli selkeästi omissa ajatuksissaan ja halusi varmasti tietää totuuden. Adam vilkaisi ohimennen vaimoaan, joka silitti tämän selkää rakastavasti.
”Mitä me teemme?” Anton kysyi.
”Ei mitään,” Turbo vastasi nopeasti.
”Ei asiaa voi tähän jättää. Tara ei keksi tuollaista asiaa päästään,” Minni toppuutteli.
”Mistä me se tiedetään?” Adam tuhahti veljensä tavoin.
”Kuka keksisi tuollaista päästään? Varsinkin, kun Tara on ollut niin mukava ja avuksi meille?” Minni painotti.
”No otetaan siitä sitten selvää!”
”Turbo ei… Turbo!” Minni yritti toppuutella ja vetää miestä takaisin istumaan, mutta tuloksetta.
”Adam?” nainen huokaisi kysyvästi. Mies kohautti harteitaan.
”Turbo on meistä fiksuin, joten annetaan hänen selvittää asia,” Adam tokaisi ja sai Minnin hieromaan ohimoaan voimakkaasti. Miesten yhteinen jääräpäisyys sai naisen pään halkeamaan kiukusta.

Riina työnsi Taran huomattavasti kauemmaksi sauna rakennuksesta.
”Mitä sää tönit?” Tara tuhahti.
”Me sovittiin, ettei tästä puhuta vielä mitään,” Riina vastasi sisarelleen vihaisena. Nainen potkaisi hiekkaa edessään ja nosti katseensa horisonttiin. Taran teko todella otti päähän. Tara puristi kädet eteensä ja huokaisi syvään. Sisarusten välinen hiljaisuus kesti pienen tovin, kunnes Tara huokaisi syvään.
”Anteeksi… mutta en vain pystynyt olemaan hiljaa. Meidän sukunimi ei ole sitä mitä vanhemmat sanovat vieraillemme sen olevan. Lisäksi he valehtelevat henkilöllisyytensä heille,” Tara huokaisi anteeksipyytävästi. Riina huokaisi ja hieroi hiuksiaan.
”Ymmärrän sinua. Kyllä minuakin häiritsee se, että vanhempamme valehtelevat. Mutta emme silti tiedä totuutta. Jos he ovat sukulaisiamme? Isän veljen lapsia,” Riina pohti.
”Isällä ei ole sisaruksia,” Tara huokaisi.
”Uuuu… no jos?” Riina pohti.
”Ei ole mitään josta! Vanhempamme valehtelevat. Piste!” Tara hermostui uudelleen.
”Eli se on totta!” kuului mies ääni kaksikon takaa. Tara ja Riina katsoivat surkeana toisiaan, jonka jälkeen Turboa.
”Turbo…” Tara aloitti, mutta mies nosti käden eteensä merkiksi ettei halunnut kuulla enempää.
”Mää olen ollut tällä reissulla vaan sen vuoksi, että olen halunnut taata ystävieni turvallisuuden. Mua ei ole vähempääkään kiinnostanut löytää meidän vanhempiamme ja nyt te lauotte jotain sellaista mikä kuulostaa, että me oltaisiin teidän sisaruksianne,” Turbo tokaisi vihaisena ja puristi kädet eteensä.
”Mää tiedän, että sää et välttämättä halua kuulla enempää, mutta me kerrotaan kaikki teille… jos suostutte vain kuuntelemaan,” Tara yritti rauhoitella miestä. Turbo oli hyvin epäileväinen kaksikolle eikä tiennyt mikä olisi ollut totuus, jos tähän asti olivat eläneet vanhempiensa valheessa mukana.
”Meillä ei ole paljoakaan tietoa, mutta haluamme selvittää tämän koko sopan juurta jaksaen,” Riina komppasi siskoaan. Turbo pyöräytti silmiään ja hyväksyi naisten ehdotuksen.

Tara hieroi kevyesti miehen olkavartta. Turbo huokaisi syvään ja oli lähdössä takaisin saunarakennusta kohden. Miehen katse kiinnittyi korkeuksiin kohoavaan omakotitaloon.
”Usko pois. Kaikki mihin mekin ollaan kasvettu, on ollut pelkkää valhetta ja salailua,” Riina tokaisi miehen vieressä katsahtaen kanssa omakotitaloa. Kolmikko käveli takaisin saunalle ja sai muiden odottavat katseet itseensä. Minni piteli edelleen päätään. Turbo istui naisen viereen saaden tämän katseensa tähän.
”No saitko mitään selville?” nainen kysyi tympeästi. Turbo hymyili naiselle voiton iloisena ja nappasi juomansa.
”Ääliö,” Minni huokaisi.
”Onneksi sulla on ihana ääliö,” Tara tokaisi ja istui takaisin naisen viereen. Turbo tönäisi Minniä hyväntuulisen oloisena ja sai tämän hämmentymään.
”Mää alan tosissani epäilemään, että oot jotenkin salakavalasti korjannut sukupuoltasi. Sun naiselliset mielialanvaihtelut tulevat meinaan aika voimakkaina esille tällä hetkellä,” Minni naurahti miehelleen, joka hymyili naiselle rakastavaisesti.
”Turbo sikseen… miksi lauoit meille jotain tuollaista?” Adam ärähti ja katsoi tuimasti Taraa.

Tara huokaisi ja katsahti siskoaan.
”Siitä asti, kun kuulin äidin ja isän esitelleen itsensä väärällä sukunimellä aloin epäillä heidän jokaista puhettaan. He tekevät salailun vain niin taidokkaasti, että se on ollut helppo piilottaa jopa meiltä. Enkä tarkoita nyt nimen vaihtoja,” Tara aloitti ja hieroi hermostuneena käsiään.
”Salailu on niin taidokasta, että sitä on tapahtunut jo vuosikymmenien ajan?” Minni kysyi ja sai siskokset nyökkäilemään.
”Teidän kerrottuanne enemmän itsestänne… on saanut äidin ja isän hieman horjuttamaan omaa olemustaan,” Riina jatkoi.
”Mitä tuolla tarkoitat?” Anton kysyi hämmentyneenä.
”Tarkoitan siis sitä, että äidistä ja isästä huomaa, kuinka salaisuus kalvaa heitä. Valhe vaikuttaa heidän käytökseensä. Eli heidän olemuksestaan näkee, että he selkeästi salaavat jotain,” Riina selitti.
”Mikä sai teidät epäilemään, että olemme teidän sisaruksianne?” Anni kysyi.
”Sukunimi,” Tara tokaisi.
”Miten meidän sukunimi vaikuttaa yhtään mihinkään?” Adam tokaisi ja hieroi silmiään.
”Sama sukunimi,” Riina töksäytti ja sai kaikki kurtistelemaan kulmiaan.
”Tuon olisi voinut ilmaista hienovaraisemminkin,” Tara torui hellästi pikkusiskoaan.
”Siis onko teillä sama sukunimi kuin heillä?” Minni kysyi.
”Jep… Thremeksiä ollaan,” Tara hymyili vaisusti.
”Keskustelimme Riinan kanssa aamupäivällä pitkään. Puhuimme lapsuudestamme ja siitä, kuinka osa muistoistamme olisi, kuin pyyhitty pois meidän mielestämme,” nainen jatkoi.
”Se selittäisi miksi emme mekään muista juuri mitään lapsuudestamme,” Anni huokaisi.
”Kiva… äiti ja isä on pyyhkinyt meidän muistoja,” Tara tuhahti ja hieroi vatsaansa. Stressi pahensi naisen oloa.

”Mites nyt tästä eteenpäin?” Minni kysyi puristaen kätensä eteensä. Turbo katsahti nopeasti Minniä, jonka jälkeen siskoksia.
”Äiti ja isä antaisivat ihan kunnon maahan pudotuksen tällaisen valheen jälkeen,” Riina murahti ja kietoi kätensä jalkojensa ympärille.
”Kuten jo aikaisemmin sanoin. Asiat voidaan hoitaa myös hienovaraisemminkin,” Tara toppuutteli siskoaan.
”Hienovaraisemmin? Isä ja äiti on valehdellut meille 20-vuotta,” Riina ärähti.
”21,” Adan korjasi.
”Aivan sama,” Riina jatkoi.
”Valehtelivat tai eivät. Meidän pitää suunnitella askeleemme tarkasti. Jos läväytämme asian suoraan päin heidän näköään, vieraamme saavat lähtöpassit nopeammin kuin ehdit sanoa: menolippu Vapaustaistelijoihin!” Tara komensi saaden sisarensa vaikenemaan omiin ajatuksiinsa. Taran kommentti sai tosin kaikki hiljenemään ja pohtimaan seuraavaa askelta.
”Tosin, jos otamme Taran hienovaraisen eleen käyttöön, se varmasti töksäytetään ahdistavalla hetkellä,” Riina mulkaisi siskoaan, joka hetki sitten koko asian oli nostanut esille josta oli hienotunteisuus kaukana.
”Ensiksi olisi kaiketi hyvä, että käyttäydymme niin kuin emme tietäisi asiasta,” Minni aloitti päättäen kaksikon naljailun. Minni nousi seisomaan ja vaelsi pitkin saunarakennusta. Sandra nousi naisen viereen venytellen pienesti.
”Mitäs sitten?” Anton kysyi kohauttaen käsiään.
”Onko vanhemmillenne tulossa, jokin tapahtuma johon voisi sisällyttää pienen paljastuksen?” Turbo kysyi ja katsoi Taraa, joka vältteli selkeästi miehen katsetta. Riina mulkaisi surkeana kanssa sisartaan.
”Hääpäivä on parin viikon päästä,” Riina huokaisi ja nojasi seinää vasten.
”Onko teidän suunnitelmana pilata teidän vanhempien hääpäivä?” Minni kysyi napakasti. Sandra katsoi nopeasti Minniä ja sitten sisaruksia.
”Ei me voida sellaista tehdä,” Anni puuskahti ja silitti reisiään.
”No ette tosiaan tee. Tuo on typerin ehdotus minkä olen koskaan teiltä kuullut,” Minni torui ja sai sisarukset pienen häpeän valtaan.
”Ei sitä lasketa pilaamiseksi, jos tehdään kaunis muistovideo kun oltiin lapsia,” Turbo ehdotti.
”Vähän aikajana tyylillä vai?” Adam kysyi ja sai veljensä nyökkäämään.
”EI! Huono idea!” Minni älähti.
”Mää olen Minnin kanssa valitettavasti samaa mieltä. Tuo on huono idea,” Sandra komppasi kenraalia.
”Voidaanhan me tehdä se muistovideo, mutta näytetään se vaikka juhlien jälkeen tai jotenkin muuten,” Tara ehdotti.
”Kuulostaako paremmalta arvon tuomaristo?” Anton nälvi ja osoitti naista kohden. Minni huokaisi ja Sandran silittämään tämän selkää.
”Turhaan me teille jääräpäille mitään sanotaan. Tehkää niin, kuin parhaaksenne näette,” Minni luovutti ja huokaisi syvään.

Ilta loppui hyvin lyhyeen keskustelun jälkeen. Tara petasi sänkyään valmiiksi. Koko talo oli hiljentynyt. Hiiret jotka olivat juoneet nukahtivatkin nopeasti. Naisen oli sammuttamassa valoja, kun tunsi voimakasta kipua alavatsallaan. Tara haukkoi henkeä ja nojasi seinää vasten. Lämmin neste valui naisen jalkoja pitkin. ”Voi ei,” Tara huokaisi ja avasi oven. Nainen käveli yläkerran poikki vanhempiensa huoneeseen. Nainen läväytti oven auki niin, että kaksikko pelästyi hereille.
”Tara. Onko kaikki hyvin?” Nicole kysyi pelästyneenä, kun nuorukainen nojasi oven karmiin tukien alavatsaansa. Vanhemmat nousivat ylös ja Marius otti tyttärestään tukevan otteen.
”Mun lapsivesi meni,” Tara tuskaili. Nicole katsahti Mariusta.
”Mun pitää päästä sairaalaan,” tyttö huokaisi, kun voimakkaampi supistus sai naisen putoamaan melkein polvilleen.
”Mää lähden Taran kanssa. Jää sää pitämään talo pystyssä,” Nicole ohjeisti.
”Mää autan Taran autoon,” Marius tokaisi.
”Onko sun kassisi missä?” Nicole kysyi.
”Mun huoneen sängynalla,” Tara tokaisi ja lähti kulkemaan isänsä avustuksella kohti alakertaa.

Marius auttoi tyttärensä auton kyytiin odottamaan, että Nicole lähtisi viemään häntä sairaalaan.
”Jos mää olisin tiennyt, että lapsen synnyttäminen sattuu näin paljon… mää en koskaan olisi hankkiutunut raskaaksi,” Tara tuskaili ja yritti saada sopivaa asentoa autossa. Nicole heitti tavarat auton takapenkille.
”Usko mua. Vaikka tää on kivulias kokemus niin se tunne, kun saat ensimmäisen lapsesi syliin on jotain korvaamatonta,” Marius tokaisi nojaten auton ikkunaan ja hymyili hellästi tyttärelleen. Isän lohduttavat sanat saivat Taran puristamaan kevyesti miehen kättä.
”Meidän pitää mennä ennen, kuin lapsi syntyy autoon,” Nicole naurahti.
”Onnea kultaseni,” Marius tokaisi ja suukotti Taran poskea.
”Kiitos isä,” Tara tokaisi ja kaksikko lähtivät kohti sotilassairaalaa.

”Isä, isä, isä herää,” Ruut huusi ja pomppi isänsä päällä. Mies murahteli peittonsa alla.
”Mene maanvaiva,” Marius puhui hitaasti ja tympeästi.
”Et sää voit sanoa noin!” Ruut kiukkusi ja kaivautui isänsä kainaloon väkisin.
”Ruut!” Marius tuhahti.
”Missä äiti on?” Ruut kysyi, kun isänsä yritti jatkaa uniaan.
”Iskä!” Rita tokaisi ja astui huoneeseen.
”Miksi ette voi nukkua, kun kerrankin saisi?” Marius valitti.
”Missä äiti on?” Rita kysyi ja sai Mariuksen pyörittelemään silmiään.
”Äiti on sairaalassa Taran kanssa,” Marius selitti ja nousi istumaan. Rita kiipesi isänsä avustuksella sängylle tämän syliin. Ruutkin istui isänsä syliin.
”Onko Taralla kaikki hyvin?” Rita kysyi huolestuneena.
”On varmasti. Taran synnytys käynnistyi. Tarkoittaa sitä, että vauva on tulossa maailmaan,” mies selitti. Ruutin onnellinen kiljaisu herätti koko talon väkisinkin.
”RUUT OLE HILJAA TAI MENE ULOS KILJUMAAN!” Riina huusi huoneestaan. Marius mulkaisi tytärtään.
”Sori,” Ruut naurahti.
”Menkäähän nyt siitä. Piirtäkää vaikka Taralle ja vauvalle kortit,” Marius hoputti. Tytöt juoksivat alakertaan riemuissaan. Marius iski itsensä vielä pitkittäin sängylle makaamaan.

Turbo hieroi kevyesti ohimoaan. Miehen rinnan särky oli palaamassa ja krapulakaan ei helpottanut miehen oloa yhtään. Lasten kiljunta oli saanut miehen heräämään. Samaan aikaan rappusia ylöspäin käveli kaksi teinityttöä.
”Usko pois Monica. Ne on upeita ja lihaksikkaita,” Tiana selitti.
”Ketkä ovat?” Marius kysyi portaiden yläpäässä. Tiana katsahti nopeasti kerman väristä ystäväänsä.
”Ei kukaan,” tyttö valehteli ja kipitti isänsä ohitse nopeasti ystävänsä perässään.
”Sun isä on hurja, kun sille päälle sattuu,” Monica naurahti ja sai Tianan kikattamaan. Tytöt kävelivät käytävän päähän ja koputtivat oveen.
”Saako Ruuthin kiskoa lipputankoon?” Minni ärähti ja nousi istumaan. Turbo avasi kevyesti silmiään ja mulkaisi ovelle päin.
”Laitoitko oven lukkoon?” Turbo kysyi käheällä äänellä.
”En kai? Kuka siellä?” Minni epäröi ja huudahti oven suuntaan.
”Tiana täällä. Saanko häiritä?” tyttö huikkasi oven takaa ja odotti ystävänsä kanssa malttamattomina oven avausta. Minni katsahti kysyvästi Turbo joka huitaisi kädellään ilmaan myöntymisen merkiksi.
”Tule vain,” Minni vastasi ja tytöt avasivat oven. Monica hymyili ihastuneena Tianalle nähdessään Turbon sängynpäällä.
”Oliko jotain asiaa?” Turbo kysyi unisena.
”Tuota siitä… endurosta?” Tiana empi. Turbo mulkaisi Minniä hyväntuulisena, joka kanssa hymyillen käänsi katseensa takaisin teinityttöihin.
”Mää hoidan sen heti, kun vain mun päänsärky jättää mut rauhaan,” Turbo tokaisi, nostaen kätensä päänsä alle.
”Eli tarkoittaa sitä, kun Turbo on toipunut krapulastaan,” Minni tarkensi.
”Ole hiljaa,” Turbo naurahti puolisolleen, saaden teinitytöt naurahtamaan.
”Okei. Saatte nyt herätä rauhassa,” Tiana tokaisi ja poistui huoneesta ystävänsä kanssa. Minni pyöritteli kaksikolle päätään, kunnes tunsi hännän vartalonsa ympärillä. Minni katsoi mulkoillen miestä, joka vinkkasi tälle flirttailevasti. Minni iski miestä tyynyllään.
”Eli ei tänä aamuna?” Turbo naurahti.
”Hyvin arvattu. Oli nimittäin oikea vastaus,” Minni tokaisi ja nousi sängylle istumaan. Nainen nappasi keppinsä ja klenkkasi vessan puolelle. Turbo silitti rintakehäänsä, jonka särky vain voimistui. Miehen oli pakko nousta lähteäkseen alakertaan hakemaan särkylääkettä. Mies mateli talon käytävää pitkin kohti portaita ja pelästyi hieman huoneesta ilmestynyttä naista. Turbo tirskui naisen ulko-olemukselle, joka oli hieman rähjäinen.
”Mitä tirskut?” Riina murahti.
”En mitään… en siis yhtään mitään,” Turbo tyrskähteli. Adam nousi viereisestä huoneesta samaan aikaan ja katsoi kanssa Riinan rähjäistä olemusta. Mies katsahti veljeään, joka tirskui edelleen. Ei Adamkaan pystynyt nauruaan pidättämään.
”Onko jotain sanomista?” Riina ärähti uudelleen ja puristi kädet eteensä.
”Ei ollenkaan kaunokainen,” Adam toppuutteli naureskellen.
”Älä sitten pelästy itseäsi peilistä,” Turbo tokaisi ja työnsi isoveljeensä vauhtia jättäen happaman naisen peräänsä.

Alakerrassa oli täysi tohina päällä. Tiana oli kanssa kuullut sisarensa käynnistyneestä synnytyksestä ja askarteli pienempien sekä ystävänsä kanssa naiselle onnittelu kortteja. Marius teki nuorisolle ja vähän vanhemmallekin nuorisolle aamupalaa valmiiksi. Tiana oli ohimennen kertonut isälleen aikuisten hiirten mahdollisesta krapulasta.
”Huomenta,” Moto tokaisi ja klenkkasi kanssa keittiöön.
”Huomenta. Säähän pystyt jo itse kävelemään,” Marius tokaisi ja laittoi kahvinkeittimen päälle.
”Musta tuntuu, että lääkkeet vetää mut ihan voimattomaksi,” Moto tokaisi ja katsoi hymyillen mitä tytöt askartelivat.
”Täytyykin sanoa Drewonille. Kai hänellä on muitakin särkylääkkeitä tarjota sulle, kun niitä mitkä saavat sut vintti pimeäksi,” Marius hymähti ja nojasi keittiön saarekkeeseen.
”Enkä tiedä tarvitsenko niitä? Ei varsinaisesti edes särje enää mihinkään,” Moto pohti.
”Katso! Tykkääköhän Tara tästä?” Ruut keskeytti ja näytti harmaalle jätille pinkkiä korttia, joka oli suoraan sanottuna töhritty 5-vuotiasmaisesti pelkkään glitteriin. Tyttö oli saanut liimattua myös muutaman koriste tuttipullon korttiin.
”Varmasti,” Moto nyökkäili hyväksyvästi.
”Taran synnytys oli kuulemma käynnistynyt yöllä,” Tiana selitti miehelle. Moto hämmentyi, koska nainen ei vaikuttanut yöllä yhtään siltä, että synnytys olisi mahdollisesti käynnistymässä.
”Siis onko Tara synnyttämässä?” Turbo kysyi ja sai Adaminkin puristamaan kädet eteensä hämmentyneenä.
”Joo. Sitä ei tiedä sitten, koska lapsi syntyy mutta on ainakin tulossa,” Marius kohautti harteitaan. Turbo mulkaisi Adamia, joka mulkaisi miestä takaisin. Miten he pystyisivät olemaan Mariuksen seurassa niin, etteivät paljastaisi tietävänsä mahdollista totuutta. Kaksikko istui ruokapöydän ääreen.
”Sää oot pystyssä,” Turbo naurahti ja istui veikkansa viereen.
”Joo. Ihme kyllä. Tosin juuri Mariukselle totesin, että lääkkeet on saanut mun olon tosi väsyneeksi,” Moto vastasi miehelle.
”Voiko niitä puolittaa?” Adam kysyi ja otti Mariukselta kupin vastaan.
”Mitä puolittaa?” Moto kysyi.
”Sun lääkkeitä. Jos nykyinen annos on liian iso, niin mikset kokeile puolittamista,” Turbo tarkensi. Marius katsahti nuorukaisia hyväksyvästi. Päät heillä ainakin toimivat. Miehen huomion omista ajatuksistaan herätti kännykän piippaaminen. Tiana huomasi isänsä poissaolevuuden.
”Onko kaikki hyvin?” Tiana kysyi.
”Joo… äitisi vain laittaa tilanne päivityksiä,” Marius heräsi ajatuksistaan ja nosti aamupalaa ruokapöytään.
”Onko Taralla kaikki hyvin?” Rita kysyi huolestuneena.
”Kaikki hyvin… synnytys etenee suunnitelmallisesti,” Marius lohdutti ja suukotti tyttärensä päälakea. Riina rymisteli alakertaan. Turbo virnuili naiselle kääntäen katseensa muualle. Riina mulkaisi hyväntuulisesti miestä. Adam katsahti kanssa naista nopeasti ja siirsi hymyilevän katseensa veljeensä.
”Tota Turbo… mitäs sanoisit, jos menisimme katsomaan sitä Tianan enduroa?” Adam röhähti veljelleen.
”Kuulostaa hyvälle,” Turbo vastasi tirskuen ja hörppäsi kahvinsa loppuun.
”Me tullaan auttamaan teitä,” Tiana tokaisi ja lähti miesten perään. Adam nappasi kahvikuppinsa mukaan, kävellen vaivihkaan Riinan ohitse, joka mulkoili miestä koko sen matkan mitä kaksikko oli naisen näkökentässä.

”Kaikki hyvin?” Marius kysyi, kun näki tyttärensä virnuilevan ilmeen.
”Joo… pientä vittuilua vain kavereiden kesken,” Riina tokaisi ja istui ruokapöydän ääreen.
”Riina kiroili!” Ruut huusi.
”Sun pitää laittaa gredit kiroilupurkkiin,” Rita muistutti.
”Käyn hakemassa sen heti, kun olen syönyt,” Riina nyrpisteli nenäänsä sisaruksilleen. Ulkona samaan aikaan Adam oli nostanut enduron ulos tukineen päivineen. Turbo sen sijaan katsoi Tianan kanssa enduron työkalupakista oikeat välineet, joilla saisi pyörän mahdollisesti korjattua. Adam hieroi takaraivoaan katsahtaen moottoripyörien romupinoa pihassa. Tiana seurasi Turboa, kuin hai laivaa. Tianan ystävä Monican piti lähteä käymään kotona. Hän oli saattanut tytön vain kotiinsa, kun tämä oli päässyt heille yöksi.
”Menisitkö hakemaan vielä sen pienemmän työkalun?” Turbo kysyi Tianalta. Tiana nyökkäsi auttavaisesti ja juoksi takaisin talliin. Turbo seurasi katseellaan tyttöä pitkään, kunnes tämä katosi autotalliin. Turbo päästi pitkän huokaisun.
”Tiana taitaa olla ihastunut suhun?” Adam pohti.
”Ei olisi, jos tietäisi totuuden,” Turbo vastasi ja suoristi itsensä.
”Eihän siitä ole varmuutta onko Taran ja Riinan väitteissä perää,” Adam kohautti harteitaan.
”No eihän sille olekaan. Mutta, jos on niin meidän pitää kertoa Tianallekin jossain välissä, että ollaan sen veljiä,” Turbo ärähti hiljaa. Työkalun kilinä kuului miesten takaa. Turbo ja Adam kääntyivät ympäri.
”Mitä te just sanoitte?” Tiana kysyi pelokkaana ja hämmentyneenä.

Tosta lopusta tulee vähän mieleen et "Ups!"

Luvassa vähän lisää "Ups!" kohtaamisia

Tiana tunsi kehonsa värisevän. Hän ei uskonut korviaan siitä mitä miehet olivat juuri sanoneet. Turbo katsahti Adamia nolona, joka hieroi kanssa niskaansa.
”Voitteko selittää miksi väititte tuollaista?” Tiana kysyi ja astui lähemmäksi miehiä.
”Miksi väititte, että olisitte mun veljiä?” tyttö jatkoi ja katseellaan vaati miesten vastausta.
”Meillä on yksi juttu menossa…” Adam empi.
”Mikä juttu?” Tiana tenttasi.
”Nämä ovat yrittäneet etsiä meidän kadonneita vanhempia. Siksi olemme näin kaukana omasta kodistamme,” Turbo selitti ja sai tytön entisestään hämmentymään. Tiana katseli vuorotellen Adamia ja Turboa.
”Miten niin nämä?” Tiana kysyi.
”Turbo ei ole ollut oikein halukas pistämään tikkua ristiin asian suhteen,” Adam tuhahti ja mulkaisi vihaisesti Turboa, joka käänsi katseensa muualle.
”En silti ymmärrä miksi väitätte olevanne mun veljiä?” Tiana tuhahti.
”Se on vaan epäilys,” Turbo puuskahti ja katsahti Tianaan.
”Epäilys?”
”Niin. Tällä seudulla mistä olemme kotoisin ei ole muita samanikäisiä pariskuntia, jotka voisivat olla meidän vanhempia,” Adam tokaisi.
”Mutta olitte niin varmoja, että olisitte mun veljiä,” Tiana vastasi surkeana.
”Olisihan se mukavaa, jos olisikin noin jääräpäinen ja avulias pikkusisko niin, kuin sinä,” Turbo naurahti ja nappasi tytön kainaloonsa.
”No olisi kyllä aika mahtavaa, jos mulla olisi tuollaiset isoveljet niin kuin te… mua kun siunattu ainoastaan noilla siskoilla. Niin isoilla, kuin pienilläkin,” Tiana huokaisi ja unohti veljesten puheet hetkeksi.
”Hei on niissä siskoissa varmaan hyvääkin,” Adam kannusti ja jatkoi pyörien luokse hommiaan.
”Paraskin puhuja… teillä on vain yksi sisko,” Tiana sanoi ja nosti työkalun minkä oli hetki sitten pudottanut.

”No on niistä veljistä välillä harmiakin,” Anni tokaisi nojaten porraskaiteeseen. Tiana naurahti kevyesti naisen kommentille. Anni mulkaisi veljiään, kun nämä olivat nopealla hätävalheella saaneet pelastettua nahkansa. Anni käveli Adamin luo, kun Turbo piti seuraa Tianalle ja opetti tälle samalla pyörän korjauksesta kaiken mitä itse osasi ja tiesi.
”Älkää luulko, että selviäisitte tästä näin vähällä,” Anni murahti veljelleen.
”Älä mäkätä… me tiedetään kyllä mitä tehtiin,” Adam ärähti takaisin.
”Meidän piti pitää matalaa profiilia siihen saakka kunnes, tälle saadaan tarkempia faktoja,” Anni muistutti. Adam ei tiennyt mitä sisarelleen olisi sanonut enempää. Mies veti sanat kurkustaan alas.
”Älkää siis mokatko enää ja katsokaa vähän missä juttelette!” Anni kuiskasi ennen, kuin poistui takaisin sisälle. Turbo ja Tiana katsoi hämmentyneenä Annin nopeaa poistumista, jonka jälkeen Adamia.
”Aamukiukkuinen, kun ei ollut syönyt aamupalaa,” Adam tokaisi ja sai kaksikon jatkamaan hommiaan.

Alakerrassa Minni ja Riina istuivat aamukahviensa äärellä sohvalla istumalla. Moto oli herättänyt Antonin ja viihtyi tämän kanssa takapihan terassilla. Rita oli halunnut askartelun jälkeen kokeilla uusia lettikampauksia. Riina oli ehdottanut kohteeksi Minniä, jolla ei ollut mahdollisuutta kieltäytyä. Rita teki naisen yhteen suortuvaan peruslettiä. Anni saapui kanssa olohuoneen puolelle ja hymyili kolmikolle lempeästi.
”Söpöä,” nainen henkäisi ja istui divaaniosan päätyyn.
”Rita halusi kokeilla lettien tekoa. Kuulemma kampaus tulossa, mutta taitaa jäädä vain yhteen suortuvaan. Ritalla on katsos vielä Riinan suortuva letitettävänä,” Minni tokaisi ja mulkaisi hyväntuulisena Riinaa, joka jätti lehden selaamisen kesken katsoen hölmistynyt ilme kasvoillaan naista.
”Mun pitää hakea yksi pinni yläkerrasta. Pidä tätä sillä aikaa!” Rita komensi ja Minni nappasi omasta suortuvastaan kiinni.
”Toi napero ei koske mun hiuksiin. Viimeksi, kun sai luvan niin mulla oli purkkaa tukassa,” Riina tuhahti.
”Onko Ruut missä? Tai teidän isä?” Anni kysyi salamyhkäisenä.
”Isä meni auttaan Ruuthia valitsemaan päivävaatteet päälle. Kuin?” Riina tokaisi. Anni katseli hermostuneena ympärilleen ja kumartui naisiin päin. Joku vaistomainen reaktio sai Minnin ja Riinankin kumartumaan naista kohden.
”Turbo ja Adam melkein paljastivat Tianalle tämän sisaruussopan,” Anni kuiskasi ja suoristi itsensä.
”Helvetin idiootit,” Minni ärähti ja suoristi itsensä.
”Kerroin Adamille jo terveiset, että eivät pääse tästä näin vähällä. Jos Tiana ei olisi ollut paikalla niin olisin vedellyt jo korville sitä kaksikkoa,” Anni murahti ja puristi kädet eteensä. Sandra hieroi hiuksiaan ja yritti unisilla silmillä nähdä eteensä.

”Huomenta aurinkoinen,” Minni naurahti ja katsoi punaruskea hiuksista naista. Sandra tervehti naisia pienesti murahtaen. Sandra kääntyi kannoillaan ja otti termospullosta itselleen kupillista kahvia. Nainen katsahti ikkunasta miesten touhuja. Tiana hääri oman enduronsa kimpussa Turbo avustuksella. Adam taas suoristeli ja paukutteli metalliosia takaisin omiin muotoihinsa.
”Sää saisit antaa miehellesi selkäsaunan,” Anni tuhahti ja sai Sandran hämilleen.
”Miksi?” Sandra kysyi. Naisen lause jäi kuitenkin kesken, kun Rita rymisteli takaisin Minnin selän taakse laittamaan tämän hiukset loppuun.
”Meidän tytöt tykkää kanssa laittaa toistensa hiuksia,” Sandra huokaisi lempeästi. Kaipuu omia lapsia kohtaan oli ääretön.
”Jos noi letittäisi toistensa hiuksia, niin täällä olisi vuosisadan taistelu,” Riina vastasi hieroen nenäänsä. Sandra hymyili naiselle lempeästi.

Rita viimeisteli Minnin hiukset. Minni irvisti pienesti, kun tyttö kiskoi tämän hiuksia. Naiset rupattelivat mukavia, kunnes puhelimen pirinä sai heidän huomion. Riina nousi vastatakseen puhelimeen, mutta Marius ehti ensin. Mies virnisti tytölle voitonriemuisesti. Riina huitaisi isänsä muutaman haituvaa leuan alla ja laski kahvikuppinsa tiskialtaaseen.
”Sandra… tää olisi sulle!” Marius keskeytti ja sai Sandran nousemaan hieman hämillään puhelimeen.
”Haloo… ai kultaseni… ei äidillä on kaikki hyvin,” Sandra henkäisi ja meni nurkan taakse puhumaan.
”Lapset vissiin soittivat,” Minni tokaisi ja sai Annin nyökkäilemään.

Päivä sujui epätavallisen tylsästi. Ystävykset olivat todenneet, että heidän oli mahdotonta edetä suunnitelmissaan, kun Tara oli poissa. Tara oli kuitenkin sisaruksista ehkä järkevämpi. Riinakin oli fiksu, mutta paljon impulsiivisempi, kuin isosiskonsa. Ystävykset olivat kokoontuneet etupihalle katsomaan, kun moottoripyörät alkoivat jo muistuttamaan niitä pyöriä, jotka ne olivat ennen räjähdystä. Ruut ja Rita leikkivät jossain talon ympäristössä keskenään. Turbo auttoi Tianaa viimeistelemään tämän pyörän laittamaan etupaneelin takaisin paikoilleen. Turbo kehotti tyttöä lähtemään kokeilemaan pyörän kuntoa. Tiana nappasi nopeasti kypäränsä matkaan, kun Turbo pienellä tuskalla nosti enduron tuen päältä maahan. Pyörä käynnistyi kauniisti ja sai Tianan suulle leveämmän hymyn. Anni ja Minni yrittivät saada korjattua moottoripyörien tekoälyn virtapiirin. Muutama johto oli katkennut ja ne tarvitsisivat muutaman juotoksen, jotta ne saataisiin toimimaan. Minni liitti yhden johdon kiinni ja samaan aikaan mustaan moottoripyörään syttyi valot ja pyörä alkoi tuttavallisesti piippaamaan. Turbo tervehti uskollista ajokkiaan. Minni sulki tekoälyn kannen ja oli antamassa sen miehelleen, kunnes se napattiin hänen kädestään.

”Mielenkiintoinen säilytys pienelle mikrosirulle,” Marius pohti hieroen leukaansa ja käveli moottoripyörän luokse.
”Tekoäly synkronoitiin tähän konepaneeliin. Se riittää tuottamaan tarpeellisen määrän tiedon keruun moottoripyörän muistiin, joka on liitetty moottorin puolelle omaan tietojenkeruu järjestelmäänsä,” Turbo esitteli ja osoitti eri kohtia. Marius nyökkäsi hyväksyvästi ja antoi rasian miehelle, joka painoi sen ohjaussarvien väliin olevan tietokoneen näytön alle. Lopuksi mies kiinnitti itse näytön paikoilleen, johon syttyi tuttu logo.
”No ainakin pyörä on kunnossa tietojärjestelmän osalta,” Turbo hihkaisi. Vielä loput moottoripyörät valmiiksi ja päivä oli pulkassa. Hiki valui Adamin ja Turbon otsalla. Adam ehdotti miehelle suihkua, johon tämä suostui. Saunaa kaksikko ei millään olisi jaksanut lämmittää, ellei Marius olisi pakottanut nuorukaisia kunnon pesulle ja rentoutumaan. Mies oli luvannut kiitokseksi auttaa lämmittämään saunaa ja valmistaa iltapalaa. Tosin Riina oli isälleen todennut, että voivat naisten kanssa ottaa koppia iltapalasta. Marius selasi puhelintaan. Nicolesta ei ollut kuulunut koko päivänä. Tianakin oli saapunut koeajoltaan. Hän kiitti Turboa ja Adamia saamastaan avusta halaten näitä tiukasti.

Minni hieroi saunan lämmössä nilkkaansa, joka oli taas enemmän tai vähemmän kipeä. Toista jalkaa taas kutitti kipsin takia niin paljon, että naisen järki meinasi mennä. Turbo saapui naisen seuraksi.
”Onko nilkka kipeä?” mies kysyi.
”Hieman… mulla olisi kontrolli viikon päästä,” nainen selitti tuskallisesti.
”Munkin pitäisi saada tää kipsi jo pikku hiljaa pois,” Turbo vastasi ja asetti suojan paremmin kipsinsä ympärille. Minni nojasi seinää vasten ajatuksissaan.
”Mitä sää pohdit?” Turbo kysyi, kun näki naisen olevan ajatuksissaan.
”Pohdin vain Taraa,” nainen vastasi.
”Mmm… Marius sanoi kyllä, että Nicole pistäisi tilanneilmoitusta… ei ole vissiin laittanut mitään,” Turbo pohti.
”Eiköhän ne sairaalassa tiedä miten yksi lapsi saadaan synnytettyä,” Minni naurahti ja sai Turbon hyväntuulisen ilmeen. Koputus oveen saivat heidät paniikissa katsomaan toisiaan.
”Kuka siellä?” Turbo kysyi hermostuneena.
”Ruut… mää halusin kanssa saunaan ja isä pakotti mut teidän seuraan, kun se itse ei halua saunaan ja Riina tai Annikaan ei tuu,” pikku tyttö huusi oven takaa. Turbo katsahti tyttöystäväänsä.
”Meillä ei varmaan ole vaihtoehtoja,” Minni kuiskasi.
”Tule vain,” Turbo tokaisi ja sai tytön rymistelemään sisään. Ruut kiipesi kaksikon mukaan lauteille. Tyttö viihtyi kaksikon seurassa ja auttoi heittämään heille jopa napakoita löylyjä.

Saunan jälkeen meinasi pikkutyttö nukahtaa Turbon syliin. Tyttö roikkui miehen sylissä nojaten tämän olkapäähän.
”Taisi olla rankat löylyt?” Marius kysyi terassilta, kun näki kolmikon.
”Oli niin rankat, että sai meidätkin väsähtämään,” Turbo naurahti. Marius jätti omat tehtävänsä terassilla ja otti mieheltä vastaan tyttärensä.
”Ei mua väsytä,” Ruut tokaisi unisena ja hieroi silmäänsä.
”Eipä… nyt nukkumaan,” Marius naurahti pienesti ja lähti viemään tytärtään nukkumaan. Kaksikko käveli keittiön puolelle.
”Teidän vuoro,” Turbo iski veljeänsä olkapäälle.
”Joo me mennään… tulehan kultaseni,” Adam vinkkasi puolisolleen tehden samalla tilaa Minnille ja Turbolle.
”Onko teidän äidistä kuulunut mitään?” Turbo kysyi katsahtaen Riinaa.
”Koskien Taraa?” nainen kysyi ja sai miehen hyväksyvän nyökkäisyn.
”Ei sitten mitään. Kai synnytys on vielä kesken ja äidin on turha samasta aiheesta infota useampaa kertaa.”
”Niin ja kyllä äiti ilmoittaa ihan sata varmasti, kun vauva on syntynyt,” Tiana tokaisi tunkien ruokaa suuhunsa.
”Niin sen jälkeen, kun on itkenyt silmät päästään,” Riina tuuppi sisartaan, joka naureskeli pienesti. Muut pyörittelivät päitään kaksikolle.

Seuraavana aamuna Minni heräsi Turbon käden alta. Nainen nosti painavan käden päältään ja käänsi turhamaisena kylkeään. Miehen leveä olemus sai naisen ärsyyntymään heti aamusta. Turbo oli tiputtamassa naisen lattialle, mutta Minni päätti tönäistä ennemmin miehen lattialle. Mies havahtui omaan tömähdykseensä.
”Uuh taisin nukkua liian reunalla, kun tipuin sängystä,” mies puhisi ja kiipesi lattialta takaisin sänkyyn.
Et sää tippunut sen vuoksi, että olit reunalla. Mää tönäisin sut alas, kun meinasit murskata mut,” Minni ärähti ja veti peiton korvilleen. Turbo mulkaisi puolisoaan tuimasti ja istui sängylle. Koputus sai jälleen kaksikon huomion. Anni astui huoneen sisälle ilman lupaa tulematta. Turbo katsahti naista.
”Onko kaikki hyvin?” Minni kysyi, kun näki naisen huolestuneen katseen.
”Ajattelin, että nyt kun prätkät on kunnossa… voisimmeko käydä katsomassa, onko aluksella mitään ehjää tutkimuspapereistani?” Anni kysyi ja istui sängyn jalkopäähän. Minni nousi istumaan sängylle ja katsoi naista. Tutkimus oli hänelle sydämen asia ja nainen ymmärsi varsin hyvin, miksi Anni oli alamaissa.
”Kysyt väärältä hiireltä,” Turbo hymähti. Anni katsoi miestä surkeana. Hetken ajan nainen oli ehtinyt toivoa jo, että mies olisi muuttanut mieltään.
”Täytyy sitten vissiin kysyä Adamilta,” Anni tuhahti ja paukutti huoneen oven kiinni perässään. Minni mulkaisi vihaisesti Turboa, joka ei naiseen katsonut päinkään tuntien tämän pistävän tikarikatseen selässään. Minni pyöritteli miehen uppiniskaisuudelle päätään.

Rita ja Ruut juoksivat pariskunnan huoneeseen.
”No mikäs teillä on hätänä?” Minni kysyi hämmentyneenä ja sai miehenkin kääntämään katseensa sisaruksiin.
”Äiti on tullut takaisin,” Ruut ilmoitti.
”Selvä…” Minni henkäisi kysyvästi.
”Miten tämä meihin liittyy?” Turbo kysyi.
”Ei kai mitenkään. Haluttiin vain kertoa, kun nähtiin ikkunasta, että hän on tullut takaisin,” Ruut selitti.
”No kiitos tiedosta,” Minni tokaisi. Turbo nousi seisomaan pukeakseen päälleen. Kaksikko lähti sisarusten perään kohti alakertaa.
”Onko sun jalka Minni vielä kipeä?” Rita kysyi portaiden juurella ja väisti, kun Minni tuli viimeiselle askeleelle.
”Hieman, mutta eiköhän se tästä,” Minni vastasi ja klenkkasi olohuoneen puolelle.
”Mutta nyt teillä on aika tutustua uuteen perheenjäseneenne,” Minni kuiskasi tytöille ja sai nämä kääntymään ympäri katsoen olohuoneen sohvalle.

”Hei pikkuiset,” Tara tervehti leveästi hymyillen sisaruksiaan, jotka haukkasivat henkeään nähdessään isosiskonsa. Naisen sylissä oli pieni nyytti, jota tytöt kiipesivät vanhempiensa syliin tervehtimään. Anni ja Sandrakin oli ehtinyt alas sohvalle tervehtimään pienokaista.
”Heippa,” Ruut sanoi ja silitti vauvan poskea hennosti.
”Se on niin pieni,” Rita tokaisi.
”Niin hän on,” Tara henkäisi.
”Haluatko ottaa tytön syliin?” nainen jatkoi ja katsoi Ritaa kysyvästi.
”Onks se tyttö?” Ruut kiukkusi.
”On se,” Tara tokaisi naurahtaen. Ruut huokaisi syvään ja poistui jalkojaan tömistellen paikalta.
”Joku taisi odottaa poikaa,” Marius vinkkasi.
”Ihan sama. Anna vauva mulle,” Rita komensi. Tara naurahti sisarelleen ja ojensi käärön siskolleen.
”Varovasti tuet päätä,” Nicole neuvoi ja näki kuinka ylpeä tyttö oli, kun sai sukulaistaan pitää sylissään.
”Menen lepyttely kierrokselle,” Tara tokaisi ja nousi seisomaan. Minni onnitteli ohimennen naisen pitkällä halauksella.
”Mites täällä on mennyt?” nainen kysyi ja irrottautui Minnin otteesta.
”Ihan hyvin. Vähän tylsää ollut,” Minni vastasi kaksikon puolesta.
”Onneks olkoon pikkuisesta,” Turbo onnitteli.
”Kiitos. Menen nyt hoitamaan isosiskon velvollisuuksiani. Jutellaan sen jälkeen tarkemmin,” Tara henkäisi ja lähti kohti yläkertaa. Marius nousi sohvan nurkasta tekemään enemmän tilaa saapuneille hiirille. Jokainen ihaili vuorotellen pienokaista. Varsinkin Sandra ja Anni oli haltioissaan. Minni ei niinkään.

”Etkö halua Minni lapsia?” Nicole kysyi jopa liiankin suoraan. Minnillä oli muutenkin huono päivä ja naisen jopa tungetteleva kysymys sai naisen jopa ärsyyntymään entuudestaan.
”Miten niin?” Minni kysyi epäuskoisena.
”No kun et halua vauvaa syliin?” Nicole kyseli.
”Sekö kertoo siitä, että en halua lapsia… en vain ole kiinnostunut pienistä lapsista vielä,” Minni totesi kylmästi. Nicole pyöritteli naiselle silmiä. Minnin kylmä olemus kertoi naiselle ettei kannattanut aiheesta enempää jatkaa. Tovin päästä Tara saapui takaisin alakertaan ja aisti kylmän ilmapiirin.
”Onko kaikki hyvin?” nainen kysyi.
”On,” Nicole hymähti ja poistui paikalta. Tara katsoi hämmentyneenä naisen perään, jonka jälkeen tuttaviaan.
”Suuttui siitä, etten halua ottaa lastasi syliin,” Minni kohautti harteitaan.
”No eihän ketään voi siihen pakottaa,” nainen henkäisi ja istui takaisin sohvalle. Rita oli antanut vauvan Sandran syliin ja lähtenyt tekemään omia juttujaan. Tytön mielenkiinto oli loppunut yhtä nopeasti, kuin oli alkanutkin.
”Meidän pitäisi varmaan keskustella porukan kesken,” Minni tokaisi naiselle ja katsahti Taraa. Nainen ymmärsi saman tien mitä Minni oli tarkoittanut ja nyökkäsi tälle hyväksyvästi.

Anni ja Sandra olivat käyneet infoamassa jätkiä siitä, että kokoontuisivat talon kellarissa hetken päästä. Tara laski pienokaisensa kehtoon nukkumaan. Naiset olivat jo odottamassa, kun kolina rappusista sai heidän huomion.
”Mää mottaan teitä, jos tiputatte mut,” Anton ärähti portaissa.
”Sää olet mun reppuselässä! Miten voisit tippua?” Adam tokaisi.
”No tosta sun horjumisesta päätellen,” mies murahti veljelleen. Kaksikko pääsi alakertaan Prätkähiiri kolmikko perässään. Turbo avasi Antonin pyörätuolin, jotta Adam sai laskettua hänet siihen.
”Hyvä kun tulitte… sulkekaa ovi,” Tara komensi.
”Onko tälle jokin syy, miksi kokoonnumme täällä?” Turbo tuhahti ja istui säkkituolille.
”Meidän pitäisi varmaan tehdä se video ainakin ja suunnitella seuraavaa siirtoamme,” Tara pohti ja istui alas. Turbo huokaisi syvään ja puristi kädet eteensä.
”Mistä me saadaan video tehtyä, kun meillä ei ole lapsuuskuvia mukana?” Adam kysyi.
”Ei tuo sitten tullut pari päivää sitten mieleen, kun asiaa suunniteltiin?” Minni ärähti.
”Humalassa sitä keksii kaiken näköistä,” Anton puolusteli ja sai Minnin huokaisemaan.

”Okeiii… eli tarvitsemme uuden suunnitelman,” Tara henkäisi ja haroi hiuksiaan. Jokainen istui hiljaa paikoillaan ja pohti suunnitelmaa.
”Mää pyysin aamulla jo herra jääräpäältä, että jos pääsisimme alukselle katsomaan, onko siellä mitään ehjää. Löysimme nimittäin lapsuudenkodistamme vanhoja lapsuuskuviamme,” Anni tuhahti ja mulkaisi Turboa.
”Ei kuulosta huonolta idealta… Riinahan oli vissiin löytänyt äidin kanssa aluksen romunne?” Tara pohti.
”Niin oltiin… ja se oli niin palasina, kuin se voi vain olla,” Riina vastasi sohvannurkasta.
”Mää kannatan ideaa kanssa,” Minni komppasi ja sai Turbon tuhahtamaan.
”Ja sää lähdet mukaan! Sää lupasit olla meidän turvana tämän matkan ajan!” nainen ärähti miehelle ja sai miehen pyörittämään silmiään.
”Pääsetkö Tara meidän mukaamme?” Moto kysyi ja hieroi niskaansa. Nainen katsoi vastasyntynyttä pienokaistaan.
”Tietysti… se on vain järjestely kysymys,” Tara huokaisi hymyillen.
”Pystytkö jättämään noin pienen yksin heti alkuun?” Sandra kysyi.
”Kysehän on vain siitä, että käymme aluksen romulla. Emme jää asumaan sinne. Sitä paitsi tyttö nukkuu… Tiana pärjään varmasti vauvan kanssa varmasti hetken,” Tara naurahti.
”Tianasta puheen ollen!” Anni muisti eilisen aamun. Adam ja Turbo yrittivät vetäytyä saarnalta.
”Mitä eilisestä?” Tara kysyi hämmentyneenä.
”Nämä kaksi ääliötä melkein paljastivat Tianalle epäilyksemme!” Anni tokaisi ja sai Taran katsomaan hämmentyneenä miehiä.
”Tämä asia pitää, pitää salassa… Tiana, Rita tai Ruut eivät ole syyllisiä asiaan mitenkään ja heille kertominen tapahtuu vasta, kun asia on täysin varma!” Tara aloitti napakasti.
”Ja sen jälkeen, kun Nicole ja Marius on kertonut meille totuuden!” Anni jatkoi.
”Miksi emme vain puhu Reeasta ja Thomaksesta? Koska ne ovat vanhempienne oikeat nimet vai?” Minni kysyi. Tara ja Riina nyökkäsivät hyväksyvästi.
”Samat nimet mitkä olivat Rontin antamissa tiedoissa,” Anton huokaisi.
”Tämä, jos mikä osoittaa sen, että vanhempamme valehtelevat,” Riina puristi kädet eteensä.

”Eli seuraava askel on, että lähdemme aluksen romulle?” Tara kysyi ja nousi seisomaan. Muut nyökkäsivät naiselle hyväksyvästi ja valmistautuivat lähtöön. Tara kertoi Tianalle hänelle langetetusta lapsenvahti roolista. Teini ei ollut tyytyväinen aikuisten päätökseen ja oli suorastaan hölmistynyt, että niinkin tuore äiti kuin Tarakin oli, oli heti lähdössä muualle. Lisäksi Tiana oli jo joutunut vahtimaan pikkusisaruksiaan, kun äiti ja isäkin olivat lähteneet kaupoille. Tara pahoitteli langetettua hommaa ja lupasi maksaa sisarelleen kiitokseksi, jos tämä lopettaisi naputtamisen asian suhteen. Tässä kohtaan tyttö oli tullut vastaan ja suostunut isosiskon ehdotukseen. Porukka vaihtoi samaan aikaan ajovaatteitaan päälleen.
”Onko hyvä idea, että tekin lähdette mukaan. Sulla ja Motolla on jalka murtunut, Vinskin pitäisi varoa selkäänsä ja Antonin jalka ei varmasti tykkää ajomatkasta,” Turbo huolehti.
”Me lähdetään mukaan! Sanoit mitä vain!” Minni ärähti.
”Mikä nyt on, kun olet koko ajan noin kireä?” Turbo hermostui kanssa naisen asenteelle.
”Ei mikään!” Minni tuhahti ja lähti kohti alakertaa. Ulkona Adam oli auttanut Antonin auton kyytiin. Moto istui oman moottoripyöränsä kyydissä, joka piippasi tyytyväisenä. Tara pakkasi apuvälineet auton mukaan. Minni istui auton takapenkille tympeänä.
”Etkö mene Turbon kanssa?” Anton kysyi etupenkiltä.
”No en todellakaan. En jaksa hänen kiukutteluaan juuri nyt,” nainen tuhahti ja katsoi vain ulos ikkunasta. Anton kohautti kulmiaan ja siirsi katseensa eteen.

”Tuntuupa hyvälle olla taas satulassa,” Vinski ilakoi ja kaasutti punaista kiituria niin, että punainen hiekka, vain pöllysi.
”Tätä on odotettu ties, kuinka kauan,” Turbo naurahti ja painoi kypärän päähänsä. Anni istui veljensä taakse.
”Ei auta muuta, kuin laittaa Hanat!”
”AUKIII!” muut huusivat ja sai Riinan kohauttamaan kulmaansa.
”Selvä…” nainen huokaisi ja lähti ensimmäisenä ajamaan näyttäen samalla reitin sankareillemme. Matka kesti jonkin aikaa, mutta sankarit pääsivät tovin päästä alukselle.
”No siitä ei tosiaan ole jäljellä muuta, kuin keula,” Turbo tokaisi ja nousi pyöränsä selästä.
”Voisiko täällä olla mitään ehjää?” Adam kysyi ja auttoi vaimonsa moottoripyörän selästä pois.
”Epäilen hyvin vahvasti,” Anni huokaisi epätoivoisena. Kuukausien työ ja muistojen raportointi oli tuhoutunut pieniksi atomeiksi. Minni lohdutti ystäväänsä.
”Mennään katsomaan,” Tara totesi mielenkiintoisena.

Nainen ei ollut romulle päässyt raskauden takia, joten mielenkiinto oli hyvin suurta. Ystävykset kävelivät aluksen raadon keskellä. Hiekasta sojotti isompia metallipaloja, jotka muodostivat pienen labyrintin. Turbo oli hylyn suulla ja katsoi tuhoutunutta ohjaamoa. Mies yritti päästä aluksen sisälle, kun kuuli rasahduksen takanaan. Mies kääntyi äkisti, muttei nähnyt ketään takanaan. Turbo näki sivummalla ystävänsä ja käveli heidän luokseen. Mies katseli epäilevästi ympärilleen.
”Mitä nyt?” Vinski kysyi, kun vaistosi miehen oudon käytöksen.
”Kuulin jonkin rasahduksen läheltä ohjaamoa,” mies selitti ja katsahti taakseen.
”Mutta eihän täällä ole, kuin me?” Riina ihmetteli ja heristi korvaansa uudelle rasahdukselle. Jätkät vetivät aseensa esille.
”Niinpä niin,” Turbo tuhahti. He lähtivät rynnäkkönä rasahduksen osoittamaan suuntaan. Isompi metallipala peittosi heidän näkyvyyden toiselle puolelle. Turbo latasi aseensa valmiiksi ja oli valmiina ampumaan. Mies osoitti silmästä silmään toista asetta ja hämmentyi näkemästään. Miehen ystävät kävelivät metallipalan toiselle puolelle ja katsoivat hämmentyneinä kahta hiirtä.
”Äiti ja isä?” Tara kysyi. Marius veti aseensa takaisin koteloonsa.
”Mitä te teette täällä?” Riina kysyi ja sai vanhempansa nolostelemaan.
”Teidänhän piti olla kaupassa?” Tara jatkoi.
”Sanokaa nyt vain suoraan!” Turbo ärähti. Nicole katsoi puolisoaan.

”Hyvä on. Tulimme estämään toimintanne!” Nicole ärähti nuorisolle ja laittoi myös oman aseensa omaan koteloonsa.
”Estämään meitä?” Minni kysyi ja klenkkasi porukan eteen. Nicole puristi kädet eteensä ja ei katsonut enää päinkään sankareita.
”Miksi tulitte estämään meidät?” Tara ärähti vanhemmilleen.
”Mitä sinä teet täällä? Sinulla on pieni lapsi kotona?” Nicole yritti vaihtaa aihetta.
”Älä yritä! Kerro, nyt vain miksi tulitte estämään meitä,” Tara vaati äidiltään vastauksia.
”Suojellaksemme teitä! KAIKKIA!” nainen ärähti, saaden kaikki hämilleen. Samaan aikaan voimakas valosäde lankesi kaikkien päälle. Jokainen peittosi silmänsä. Korvia soiva humina sai heidät kaatumaan metalliselle lattialle.
”Uuh mitä tapahtui?” Minni kysyi ja katsoi metallista lattiaa. Lattiaraosta kimposi jokaiselle käsiraudat, jotka vetivät sankarit seinään vahvalla magneetilla kiinni.
”Mitä tämä nyt on?” Moto ärähti, kun ei saanut käsikanuunaansa auki.
”Juuri se missä yritimme suojella teitä,” Marius ärähti.
”Niin… hyvin arvattu. Ja kuinka ihanaa onkaan nähdä koko perhe koolla. Viimeksi kadotin teidät!” kuului kaikuva ääni stereoista.
”Saat meidät, mutta jätä lapsemme ja heidän ystävät rauhaan!” Nicole ärähti.
”Noh noh arvon kenraali. En voi mitenkään sallia sitä. Sitä paitsi kenet lasket perheeseesi? Pelkät tytöt vai myös vieraat, jotka saapuivat toiselta puolelta Marsia jotka ehditte vuosia sitten piilottaa?” ääni kysyi ja sai Nicolen kääntämään päänsä muualle.
”Kenraali?” Minni kysyi ja katsahti Turboa.
”Se oli siis totta,” Tara nieleskeli hieman.
”Te olette meidänkin vanhempia?” Anni huokaisi saaden Mariuksen ja Nicolen katsahtamaan surkeana toisiaan, kun stereosta kuuluva ääni nauroi samalla ilkeästi saadessaan paljastaa totuuden kaikille.

Johan se porukka jupakka selvisi mut nyt ollaan ojasta allikossa .

Sanos muuta . Seuraava osa on kaksi osainen.

Osa 1.

Vihollisen paljastus oli saanut jokaisen hiiren hiljenemään. Nicole ja Marius istuivat myös hiljaa toisiaan katsellen apeina. Juuri tätä kaksikko oli yrittänyt välttää vuosien mittaan. Turbo, Anni, Adam ja Anton olivat jokainen omissa ajatuksissaan. Turbo oli enemmän vihainen, kuin pettynyt. Hän ei ollut halunnut kaksikkoa löytääkään ja nyt he istuivat miehen vieressä.
”Päästä edes nuoret pois. He ovat loukkaantuneita,” Nicole sanoi ensimmäiset sanat.
”Hahahahah älä unta näekään Reea,” ääni sanoi. Nainen katsoi miestään vihaisena.
”Katsokaas, jos päästän nuoret menemään niin minulla ei ole mitään valttikorttia teitä vastaan,” ääni jatkoi.
”Tää on ihan naurettavaa! Jos sulla on edelleen jotain meitä vastaan, niin kosta minulle ja Reealle… älä meidän lapsille!” Marius ärähti vihaisena.
”Voi Thomas rakas… tätä mää olen odottanut 20-vuotta… joten odottakaahan vain,” ääni sanoi sammuttaen mikrofonin. Thomas iski voimalla koko kroppansa ja päänsä seinään. Reea olisi varmasti lohduttanut miestään, jos ei olisi seinään teljettynä.
”Kuka tuo ääni on?” Minni kysyi yrittäen kartoittaa tilanteen vakavuuden.
”Ja kuinka vaarallinen hän kenties on?” Sandra jatkoi.

”Hän on lordi Caprino,” Reea huokaisi.
”Caprino on ollut meidän perässämme Riinan syntymästä asti. Me tuhottiin 20-vuotta sitten Caprinon valtakunta, jonka se haiseva lohi oli rakennuttanut Lehtokorven naapuri kaupungin laitaan,” Thomas aloitti.
”Ei kuulosta kovin meidän normaalista poikkeavalta,” Turbo tuhahti.
”Te ette ymmärrä. Caprino on pahempi, kuin plutolaiset joihin te olette tottuneet. Caprino oli ylipäällikkö ennen Camemberiä. Tylsistyttyään Caprino saapui itse Marssiin ja alkoi luoda omaa superarmeijaansa… Siksi Caprinolla on useampi palkkasoturi. Enkä puhu nyt pelkistä raidereista tai saalistajista. Nämä ovat pahempia… niitä ei pääse pakoon,” Reea selitti.
”Mutta tehän elätte rauhallisella omakotialueella,” Sandra ihmetteli.
”Tiettekö te missä me tosiaan ollaan päivät?” Thomas kysyi jämäkästi. Sandra kohotti itseään seinää vasten ja katsahti Minniä.
”Me ollaan yritetty pitää omilla joukoillamme Caprino kaukana teistä,” Reea selitti rauhallisemmin.

”Kiva salaisuus näin jälkikäteen,” Tara tuhahti.
”Me ymmärretään, että te olette vihaisia… muistatteko ne joukot, jotka ampui teidät alas? Oliko heihin vaikea osua?” Thomas tenttasi.
”Kieltämättä oli. Epäilimme jo silloin, että he eivät ole normi plutolaisia,” Moto huokaisi ja katsahti Vinskiä.
”Aivan! Lordi Caprino on muokannut iskujoukkojaan geneettisellä mutaatiolla. Normaali kokoisista sotilaista on tullut jätti kokoisia tappokoneita, jotka tuhoavat kaikki tieltään. Linnakkeen tuhoutumisen myötä Caprino menetti suurimman osan sotilaistaan, lisäksi saimme geneettimutaatio liuoksen armeijan haltuun. Nyt Caprino haluaa liuoksensa takaisin meidän henkien pantilla,” Thomas huokaisi.
”Ja ei pelkästään meidän henkien… vaan hän haluaa liuoksen myös teidän henkien uhalla. Meidän ei ollut tarkoitus hylätä teitä… mutta,” Reea tokaisi hänen lauseensa jääden kesken, kun ovi avautui heidän edestään. Tilaan astui hieman Stiltonia muistuttava plutolainen. Hoikka, arpinen ja hyvin ilkeän näköinen. Plutolaisella oli päällään pitkä oranssin punertava viitta, joka lojui lattialla hänen perässään, kuin laahus. Selkäpuolelle oli painettu plutolaisten vaakuna. Miehen pitkän mallinen pää oli täynnä arpia. Miehen toinen silmä oli puhjennut ja valkoinen silmä hohti pimeässä. Plutolaisen perässä oli kaksi kertaa normaali kokoista plutolaista isommat sotilaat. Kaksikolla oli tupla konepistoolit. Silmät olivat peitetty mustalla visiirillä. Normaalilla plutolaisella olisi sininen kokovartalo haalari, joka kiristäisi vatsan kohdalta ikävästi. Ei näillä. Plutolaiset olivat lihaksikkaita, kuin painonnostajia. Musta kokovartalo uniformu oli koristellut kullatulla vyöllä. Plutolaisilla oli useampi asekotelo pitkin kehoa. Turbo ystävineen katsoivat toisiaan huolestuneena.

Reea ja Thomas taas katsoivat Caprinoa happamasti. Caprino hymyili kaksikolle ovelasti ja alentavasti. Hän ei voinut sietää hiirikaksikkoa ja tunne oli kyllä molemminpuolinen.
”Te olette niin sievä pariskunta,” Caprino naurahti kylmästi. Reea katsahti miestään, joka piti happaman ilmeensä tiukasti plutolaisessa.
”No mikä on Thomas? Veikö plutolainen kielen?” Caprino kysyi, kun ei saanut mieheltä minkäänlaista vastausta.
”Ei, mutta olet yhden jalan ja hännän velkaa,” mies tuhahti ja viittasi vanhoihin vammoihinsa.
”Sinä olet minulle silmän velkaa, jonka veit siinä kohtaan, kun yritin saada kakarasi hengiltä!” Caprino totesi lähellä Thomaksen kasvoja.
”Sen siitä saa… luuletko, että olisin antanut sun tappaa mun vajaan kuukauden ikäisen pojan?” Thomas kysyi ja sai Minnin katsahtamaan Turboa nopeasti, kun muisti vanhan valokuvan pienestä hiiripojasta.
”Olisin tappanut kaikki lapsesi, ellet olisi lähtenyt piilottelemaan heitä,” Caprino totesi ja siveli pitkän näköistä puukkoaan kädessään.
”Kumma juttu, kun olosuhteiden pakosta oli vähän niin, kuin pakko,” Thomas nälvi plutolaiselle ja sai tämän puuskahtamaan. Turbo katsahti maahan. Miehen lause sai nuorukaisen tajuamaan ettei heidän hylkäämisensä ollutkaan niin itsestään selvää, kuin tämä oli päässään kuvitellut.

Hylkääminen oli oikeasti pelastusoperaatio. Mutta miksi ainoastaan heidät neljä. Miksi ei Taraa ja Riinaakin? Turbolla oli liikaa mielen päällä. Nyt miehen tulisi ainoastaan selviytyä plutolaissellistä pois turvallisesti ystäviensä ja perheensä kanssa.
”Sää olet niin ärsyttävä Thomas,” Caprino jatkoi ja viilsi miehen poskeen puukolla haavan. Thomas irvisti kivusta ja tunsi turkkinsa kostuvan. Lämmin verivana valui kaulaa pitkin ja imeytyi osittain miehen vaatteisiin. Samaan aikaan Turbo mulkaisi ystäviään ja sai Minniltä hyväksyvän vastauksen katseellaan. Mies vilkaisi vartioita ja ujutti häntänsä varovaisesti Adamin käsirautoja kohden. Plutolaiset olivat onneksi kiinnostuneita kuusikon vanhemmista, eivätkä seuranneet mitä nuoremmat hiiret suunnittelivat. Adamin saatua irti, Turbo alkoi irrottamaan omia käsirautojaan. Koko porukasta ainoastaan hän, Adam ja Sandra olivat taistelukuntoisia. Tietysti heidän vanhempansa, mutta Turbo ei ylettänyt heihin. Kahleet irti saatuaan, jäivät he odottamaan sopivaa tilaisuutta hyökätä. Turbo vilkaisi Adamia, joka nyökkäsi tälle hyväksyvästi. Mies vilkaisi vaimoaan, joka oli myös valmiina hyökkäykseen.

”Te olette kyllä niin suloinen näky. Vieraanne eivät edes tajunneet, että olette sukua keskenänne,” Caprino vakuutteli ja puristi kädet eteensä.
”Niin hän sinä luulet,” Turbo tuhahti ja sai Caprinon hämmentymään.
”Me tiedettiin,” Tara jatkoi.
”Ja keskustelimme siitä jo toistemme kanssa,” Riina täydensi. Reea katsoi hyvin hämillään miestään.
”Ettekä sanoneet mitään,” Reea älähti.
”Et sinäkään kertonut 20-vuoteen meille, että meillä on sisaruksia,” Tara ärähti äidilleen takaisin.
”Onko siitä pakko keskustella nyt?” Reea ärähti takaisin.
”Ei mun mielestäni,” Turbo huokaisi ja sai Caprinon katseen itseensä.
”Mitä?” plutolainen älähti. Samaan aikaan Turbo ponkaisi edestään pitkän metalliputken ja iski sen plutolaisjohtajaan saaden tämän haukkomaan henkeään. Vartijat hyökkäsivät hiiriä kohden. Turbo ja Adam työnsivät viholliset kauemmaksi ystävistään. Itse asiassa samaiseen käytävään, josta olivat tulleetkin. Turbo katsahti nopeasti Adamia. Kaksikko sai oikeasti tehdä töitä kaksikon kanssa, mutta yhteistyöllä he saivat riisuttua plutolaisilta aseensa. Kaksikko poistui takaisin huoneeseen, josta olivat tulleet. Adam nappasi Caprion kauluksista kiinni ja heitti tämän käytävälle omien sotilaidensa jatkoksi. Turbo iski aseella lukitusjärjestelmän palasiksi ja metallinen ovi laskeutui heidän ja plutolaisten väliin. Turbo katsahti Sandraa, joka oli saanut kaikki muutkin irti kahleista.

Thomas katsoi ihastellen nuorukaisia, mutta ei kuitenkaan osannut sanoittaa ylpeyttään pojille. Turbo siirsi hieman Thomasta, kun näki ikkunan tämän takana ja iski sen rikki kengällään. Kylmä napakka tuuli iskeytyi vasten nuoren miehen kasvoja, joka kurkkasi rikkonaisesta ikkunasta ulos.
”Me ollaan ainakin kahdeksannessa kerroksessa,” Turbo henkäisi ja ähkäisi samalla kivusta. Ikkunasta sojottava lasinsiru oli viiltänyt miehen niskaan haavan. Turbo näki sirun, joka oli viiltänyt tätä ja putsasi aseella ikkunan suun kunnolla ettei muut satuttaisivat siihen itseään.
”Miten me päästään täältä alas?” Anton kysyi. Turbo pohti hetken ja katseli ikkunasta ympärilleen.
”Väistä,” Reea totesi ja siirsi miehen edestään. Hän nappasi jalastaan pitkän rautaisen pampun. Nainen painoi sen punaista nappulaa. Pamppu muuttui pieneen aseen näköiseksi. Liipaisimen päällä oli kela, jonka sisällä oli vahvan näköistä kaapelia.

”Käsimatkatavaroihin mahtuva pakokeino,” Reea heilutteli asetta kädessään. Nainen nappasi miehensä lanteilta vielä kolmikärkisen krokotiilin leuan. Ryminä metalliovien takana sai naisen kiirehtimään. Reea katsahti ikkunasta ulos ja tähtäsi toisella laidassa olevan muurin seinään. Nainen irrotti kaapelin aseesta ja asetteli sen takaisin jalkaansa. Lopun kaapelista Thomas kiersi metallioveen, estäen samalla plutolaisten pääsyn edes hetkeksi huoneeseen.
”Mää en usko, että tämä kestää,” Moto tokaisi, kun kaapeli näytti hyvin heikolta.
”Marsin elopihka, yhdistettynä pluton lasiteräkseen. Ei katkea, vaikka sen polttaisi… painoa kestää usean sata kiloa,” Reea selitti nopeasti. Hän nappasi selkäpuoleltaan laskuun tarkoitetut pamput.
”Ne jotka eivät pysty kävelemään tai itse laskuun niin reppuselkään,” Reea komensi. Thomas nappasi nopeasti Antonin lattialta omaan selkäänsä.
”Pärjäätkö?” Turbo kysyi Minniltä joka klenkkasi pystyyn.
”Pärjään. Ota sää Moto?” Minni komensi. Adam katsoi Vinskiä.
”Kestääkö sun selkä?” Adam kysyi.
”Saa luvan kestää,” Vinski ärähti ja otti Thomakselta vastaan yhden pampun.

Tara katsahti Riinaa nopeasti. Kaksikko ei ollut koskaan joutuneet tekemään mitään vastaavaa. Adam huomasi tämän. Mies tiesi, että Sandra pärjäisi.
”Tulkaa,” Adam sanoi hellästi ja sai kaksikon hyväksyvän nyökkäsyn. Thomas meni ensimmäisenä. Hän otti vastaan niitä, jotka eivät pystyneet itse jaloin ottamaan vastaan. Plutolaislinnakkeesta ulos päästyään, alkoivat he miettimään millä he pääsisivät kauemmaksi. Hälytyssireenit soivat, joka vaikeutti ajatuksen juoksua. Thomas hieroi päätään voimakkaasti.
”Miten olisi alus?” Minni kysyi.
”En suosittele… ne on täysin varustettuja ja paikannuslaite astuu heti päälle, kun sen käynnistää,” Thomas tuhahti ja kohautti harteitaan.
”Miten olisi katumaasturi… räjäytetään se sitten, kun pääsemme tarpeeksi kauas tästä akvaariosta?” Moto ehdotti.
”Ei huono,” Thomas tokaisi ja lähti kohti rivissä seisovia maastureita kohden. Reea otti toisen maasturin ajoonsa ja kaksikko kurvasi nuorison luokse.
”Adam aja!” Thomas komensi ja nousi pelkääjän paikalle itse.
”Mikset itse aja?” mies tuhahti, kun ei oikein nauttinut miehen asenteesta.
”Nyt ei ole aikaa tappeluun! Tee niin kuin käsketään!” Minni komensi miestä, joka otti paikkansa tympeänä.

Thomaksen suunnitelmana oli olla ampujana, mikäli joku seuraisi heitä. Varmuuden vuoksi Reea ja Thomas ripottelivat kranaatteja pitkin tukikohtaa. Caprinon tuskan huudon pystyi lähestulkoon kuulemaan aavikolle. Punainen hiekkapöllysi ja hiirten onneksi plutolaiset olivat jääneet siivoamaan hiirten jättämiä sotkuja ja kranaattijälkiä. Hiiret olivat päättäneet tarpoa muutaman kilometrin jaloin aavikolla moottoripyöriensä luokse. Räjähdyksen kantava humina kuului hiirten takaa. Jalanjälkiä heidän oli turha peittää. Caprinohan oli heidät napannut aluksen romun luota. Thomas huokaisi syvään päästyään moottoripyörien luokse.
”Meidän pitää ajaa kiertotietä kotiin… mielellään niin, että lähdemme kaikki eri suuntiin,” Thomas ohjeisti.
”Kuulostaa hyvälle… lisäksi tukikohdalle on kerrottava tapahtuneista,” Reea totesi miehelleen. Nuoret katsoivat toisiaan happamina.
”Lähdetään sitten,” Turbo murahti ja auttoi tyttöystävänsä moottoripyörän kyytiin. Nuorten lähdettyä Reea katsoi huolestuneena heidän peräänsä.
”Mitä sää mietit?” Thomas kysyi.
”Se siitä salaisuudesta… olisi pitänyt kertoa totuus heti eikä lähteä tähän sinun idiootti juoneesi!” Reea murahti miehelle ja tönäisi tämän edestään. Thomas huokaisi syvään.

Talolle päästyään Tara kiitti Motoa kyydistä. Yö oli muuten rauhallinen ja aavikolla ei näkynyt ylimääräistä liikettä. Samaan aikaan nuoremmat sisaret juoksivat talosta ulos.
”Missä ihmeessä te olette olleet?” Tiana kysyi ja ojensi pienen käärön Taran syliin.
”Anteeksi… tuli vähän mutkia matkaan,” Tara vaivaantui ja katsahti Motoa, jonka jälkeen pienokaistaan.
”Voin sanoa, että sun korvaus ei jää pieneksi,” Tiana tuhahti.
”Mää maksan sulle kunnolla… älä murehdi sitä, mutta miksei pienet ole nukkumassa,” Tara huokaisi ja käänsivät katseensa portille, josta muutama muukin seurue ajoi.
”Riina!” Ruut ja Rita huusivat juosten sisarensa luokse. Riina tervehti nuorukaiset.
”No mitäs luulet? Vauva oli rauhaton ja nuo kaksi jäärää ei suostuneet menemään nukkumaan, kun teistä ei kuulunut mitään,” Tiana ärisi siskolleen. Vinski irvisti pienesti kivusta.
”Sattuuko suhun?” Moto kysyi.
”Vähän selkää jomottaa,” mies totesi ja hieroi selkäänsä nopeasti.
”Pitää laittaa sulle se selkätuki takaisin paikoilleen,” Adam tokaisi.
”Missä te olitte?”
”Ja missä isä ja äiti on?”
”Teidän piti käydä asioilla vaan!” pikkutytöt tenttasivat ja sai Riinan hieromaan ohimoaan.
”Kerromme, joku toinen kerta… teidän pitäisi olla nukkumassa,” Riina toppuutteli sisaruksiaan.
”Me halutaan tietää nyt!” Rita polkaisi jalkaansa vaativasti. Riina huokaisi syvään ja käänsi katseensa portille.
”TURBO!” Ruut huusi ja juoksi miehen luokse. Turbo auttoi Minniä ja käänsi katseensa tyttöön. Turbo istutti Minnin terassin edessä olevalle penkille. Turbo istui itse talon rappuselle ja sai Ruuthin syliinsä.
”Me oltiin tosi huolissaan teistä,” Ruut sanoi ja keskittyi miehen niskaan. Tytön käsi värjäytyi hieman punaan ja tämä pelästyi selkeästi näkemäänsä.

”Mitä tämä on?” tyttö kysyi huolestuneena eikä saanut katsettaan irti kädestään.
”Mää sain pienen haavan niskaani. Joku kivi vissiin kimposi tehden haavan mulle niskaan,” Turbo selitti ja sai tytön rauhoittumaan.
”Menet nyt vain pesemään kätesi, niin mää pesen niskani,” Turbo hymyili hellästi tytölle.
”Joo kuulostaa hyvälle,” Ruut sanoi apeana.
”Ei kai suhun satu?” tyttö jatkoi ja katsahti miestä.
”Ei ollenkaan,” Turbo vakuutteli. Itse asiassa mies oli unohtanut koko haavan paetessaan plutolaislinnoituksesta.
”Missä äiti ja isä on?” Rita kysyi.
”Ei me tiedetä… mutta nyt sinäkin nukkumaan!” Tara komensi siskoaan, jonka ilmeestä pystyi näkemään pettymyksen mutta suostui isosiskonsa käskyyn. Tiana katsoi kaikkoavia sisaruksiaan. Riina yritti luikerrella paikalta.
”Mää haluaisin tietää missä äiti ja isä on? Te nimittäin salaatte jotain,” Tiana tuhahti. Riina kääntyi ympäri hitaasti ja katsoi pikkusiskoaan.
”Me ei keskustella siitä tänään,” Riina tuhahti siskolleen, jonka ilmeestä pystyi tulkitsemaan loukkaantuneeksi. Tiana puristi kädet eteensä ja rymisteli sisään.

”Mihinhän ne teidän vanhemmat jäi?” Minni pohti.
”Ei kiinnosta… toivottavasti jäivät tukikohdalle,” Riina tuhahti. Kylmä yötuuli sai naisen palelemaan.
”Meidänkin olisi syy mennä peseytymään ja nukkumaan. Asian selvityksen voi jättää aamuun,” Riina haukotteli.
”Joten hyppääpä reppariin kenraali, niin mennään yläkertaan,” Adam naurahti ja auttoi Minnin seisomaan. Adam kaatoi Minnin tämän sängylle, joka naureskeli hyväntuulisena.
”Hyvää yötä!” mies toivotti.
”Hyvää yötä,” Sandrakin henkäisi ovelta ja otti paikkansa miehensä kainalosta.
”Hyvää yötä!” Minni huikkasi kaksikon perään ja nousi sängylle istumaan. Nainen käänteli päätään jäykkien niskojen vuoksi.
”Onko niskat jumissa?” Turbo kysyi pelkkään pyyhkeeseen kääriytyneenä.
”On… Nukahtiko Ruut?” nainen kysyi ja nappasi hiusharjan yöpöydältä.
”Joo… kyseli vanhempiensa perään,” mies vastasi apeana, nojaten käsiinsä. Minni katsahti miestä.

”Miltä tuntuu, kun onkin pienempiä sisaruksia?” Minni kysyi.
”Vai uusia sisaruksia ylipäätänsä?” mies kysyi.
”Niin heistäkin,” Minni kaappasi miehen syleilyynsä.
”En mää tiedä mitä mää oikein ajattelisin. Yhtäkkiä mulla onkin kaikki. Kokonainen perhe… kuitenkin meidän perhe-elämä on ollut aika rikkonainen tähän saakka,” mies rupesi avautumaan.
”Mää olen tosi pahoillani,” Minni valitteli ja silitti miehen selkää.
”Ei sun tarvitse… pää on, vain sekaisin,” Turbo hymyili naiselle lempeästi.
”Kerro, vain kun haluat jutella… jos nyt on vaikea löytää sanoja,” Minni kannusti. Turbo suuteli naista hyväntuulisena.
”Mmm… munkin pitäisi mennä suihkuun,” Minni keskeytti suudelman.
”Mää voin ottaa revanssin,” mies tokaisi ja sai naisen naurahtamaan.
”Ai sää tulisit mun kanssani suihkuun?” Minni kysyi ja sai Turbo suutelemaan tätä.  
”Jos sää odotat mua tässä… niin voimme tehdä jotain kivaa sitten,” Minni vietteli miestä.
”Mmm… sopii,” mies mutisi naisen suuta vasten. Turbo auttoi naista paketoimaan toisen jalkansa.

Suihkusta päästyään Minni meinasi pakahtua. Mies oli nukahtanut keskelle sänkyä. Minni riisui jalastaan suojansa ja töni miehen omalle puolelleen. Kuitenkin parin tunnin päästä mies heräsi levottomaan uneen. Hän katsahti kelloa ja hieroi silmiään. Mies katsahti vieressään nukkuvaa naishiirtä ja suukotti tämän otsaa ennen, kuin poistui huoneesta. Turbo istui terassille. Ajatukset olivat ihan sekaisin. Mies katsoi pihassa seisovia moottoripyöriä. Reean ja Thomaksen pyörät uupuivat edelleen. Missähän kaksikko oli? Eivätkö he uskaltaneet kohdata totuutta? Turbo huokaisi ja hieroi otsaansa. Askeleet miehen edestä sai hänen huomionsa. Naishiiri hieroi nopeasti miehen olkaa ennen, kuin istui tämän viereen.
”Etkö sääkään saa unta?” Tara kysyi ja puristi kädet eteensä.
”Nukahdin, mutta heräsin omiin ajatuksiini,” Turbo puuskahti.
”Sama homma,” Tara huokaisi.
”Taidetaan sitten ollakin sukua,” Turbo naurahti ja sai Tarankin naurahtamaan.
”Vaikea uskoa… vielä muutama päivä sitten mulla oli vain pikkusiskoja ja sain toimia perheen esikoisena… ja nyt joku Adam tuli viemään senkin paikan multa,” Tara irvaili ja sai Turbon nauramaan hyväntuulisesti.
”Älä huoli! Adam on hyvä isoveli,” Turbo kannusti isoveljeään.
”Noh… ehkä mulla on muutenkin totuttelua siihen, että meidän perheessä ei ole enää pelkkiä tyttöjä.”
”On teillä silti etulyönti asema,” Turbo tokaisi.
”Mutta, te olette kaksi kertaa isompia me tytöt,” Tara tönäisi miestä, joka hymyili lempeästi naiselle.

”Missähän meidän vanhemmat ovat?” Tara pohti, kun huomasi itsekin, että moottoripyörät olivat edelleen poissa.
”Jaa-a… tilille joutuu varmasti aamulla, kun Tianakin haluaa tietää missä me ollaan oltu,” Turbo pohti.
”No sitä mää tässä pohdinkin… Tiana, Rita ja Ruut ansaitsee totuuden,” Tara huokaisi. Turbo nosti itsensä pystyyn ja nojasi terassituolin selkänojaan.
”Niin ansaitsee…” Turbo huokaisi.
”Mää käsitin, että sää et halunnut edes löytää vanhempiasi,” Tara pohti.
”Olet oikeassa. Lähdin tälle reissulle vain sen takia, että suojelisin ystäviäni… tietysti asiat ovat muuttuneet, koska paikka jossa olemme toipuneet kuuluvat biologisille vanhemmillemme,” Turbo huokaisi.
”Joten… mitä mieltä sää olet nyt?”
”Mistä?”
”Siitä, että pystytkö selvittämään asian?”
”En ole varma… osa minusta haluaa pois ja nopeasti… Tosin Caprinon vankina selvisi asioita… siitä, että…”
”Meidän vanhemmat halusivat pelastaa meidät?”
”Niin… mutta en silti halua kuulla koottuja selityksiä mikäli ilmaantuvat paikalle,” Turbo huokaisi ja puristi kädet eteensä.
”No mää en ainakaan haluaisi menettää sua tai muitakaan heti, kun olen teidät saanut elämääni,” Tara totesi ja poistui sisälle, kun kuuli pienokaisensa kaipuun. Turbo jäi yksin omien ajatustensa kanssa.

”Alatko sää pehmenemään?” Anni kysyi nojaten oven karmiin.
”No en siitä tiedä, mutta pää on ihan mössöä ja tunteet sekaisin,” mies vastasi. Anni istui terassin aidalle veljeään vastapäätä ja katsoi tätä surkeana.
”Tätähän sää hait. Oletko itse onnellinen, kun onnistuit tehtävässäsi?” Turbo kysyi ja puristi kädet tiukemmin eteensä.
”Älä ole noin kyyninen… tai tyly… en minäkään ihan tätä tapaa halunnut vanhempiamme löytää. Sitä paitsi tehtävä on kesken niin kauan, kun saamme Reealta ja Thomakselta, jonkin asteisen selityksen kaikkeen tapahtuneeseen,” Anni huokaisi ja puristi omat kädet eteensä.
”Mikset sanonut vain suoraan äidiltä tai isältä?” Turbo kysyi ja sai Annin ärtymään.
”Pidätkö itse heitä äitinä ja isänä?” Anni kysyi.
”En…” Turbo vastasi napakasti.
”Entä Tara, Riina, Tiana, Rita tai Ruut? Pidätkö heitä sisaruksinasi?” Anni kysyi ja sai Turbon vaikenemaan.
”En… en tiedä. He ovat syyttömiä siihen mitä Reea ja Thomas tekivät,” Turbo hieroi niskaansa.
”Niin… mutta kannat kaunaa vanhemmillemme, vaikka he suojelivat vain meitä?” Anni pohti ja sai Turbonkin vaikenemaan.
”Tilanne on vaikea meille kaikille… et ole ainoana jäsenenä mukana tässä sopassa. Yhtälailla minut, Adam ja Antonkin hylättiin,” Anni tuohtui.

”Kuka on puhunut hylkäämisestä?” kuului naisääni heidän takaansa. Turbo ja Anni katsahtivat Reea ja Thomasta, jotka olivat ilmestyneet pimeästä pihasta. Turbo katsahti Annia, joka meni yhtä vaikeaksi, kuin veljensä.
”Me haluttaisiin kertoa teille koko totuus, mikäli suostutte kuuntelemaan,” Reea totesi apeana ja astui terassille.
”Noh Turbon teidän pitää varmasti vakuuttaa,” Anni totesi ja mulkaisi veljeään.
”Mää menen nyt nukkumaan,” mies totesi ja poistui paikalta.
”Onko kaiki hirveän pahana?” Reea kysyi ja katsahti Annia.
”Mistä minä tiedän? En ole ehtinyt kaikilta kyselemään vointia,” Anni tuhahti ja poistui kanssa sisälle.
”He ovat vihaisia…” Reea huokaisi itkun sekaisena ja istui alas. Thomas lohdutti rakastavasti vaimoaan.
”Kyllä kaikki selviää… viimeistään aamulla,” Thomas totesi.
”Meitä odottaa varmasti pahemman luokan ristikuulustelu pieniltä… mitä teemme, jos he tietävät?” Reea panikoi.
”Rauhoitu kultaseni. En usko, että Tara tai kukaan muukaan olisi heille vielä kertonut,” Thomas rauhoitteli ja silitti vaimonsa hiuksia.
”Nukutaan aamuun ja katsotaan sitten mitä teemme,” Thomas ehdotti.
”Pakko meillä aamuun on olla joku suunnitelma,” Reea haroi hiuksiaan. Thomas näytti pohtivalta.

”Äitii,” kuului kaksikon takaa. Ovella seisoi silmäänsä hierova, yöpuvussaan seisova hiirityttö, joka roikotti unileluaan kädessään.
”Mikä hätänä kultaseni?” Reea kysyi ja nousi seisomaan.
”Mää näin pahaa unta,” Ruut totesi ja ojensi käsiään äidilleen.
”Voi kulta pieni! Mennään ajamaan möröt pois,” nainen kuiskasi ja kantoi tyttärensä sisälle. Thomas sammutti ulkovalot ja katsoi pimeää pihaa vielä loppuun.
         Aamulla Reea touhusi keittiössä. Nainen ei oikein ollut nukkunut yöllä ja päätti kattaa kaikille kunnon aamiaisen. Nainen oli myös päättänyt, että aamupäivä käytettäisiin asioiden selvittämiseen. Pariskunta oli kuitenkin liian kauan salanneet asioita ja nyt olisi aika puhua asiat suoraan niiden oikeilla nimillä. Tara käveli alakertaan pienokaisensa kanssa.
”Huomenta,” nainen ihmetteli, kun hänen äitinsä teki suur aamupalaa.
”Huomenta,” Reea vastasi reippaana.
”Mitenkäs minun pikkuista nukutti ensi kertaa mummulassa,” nainen leperteli vauvalle.

”Tuotaa… mikä sulla on?” Tara kysyi ja kurtisti kulmiaan.
”Pohdin kaikenlaista viime yönä ja tulin siihen tulokseen, että haluan aamupäivän käyttää totuuteen ja mitkä asiat johtivat tiettyihin ratkaisuihin,” Reea selitti ja kattasi pöydän loppuun. Tara paransi vauvansa asentoa sylissään ja istui alas.
”Kerrotteko te siis kaiken ja kaikille?” Tara kysyi ja sai äitinsä vakavaksi.
”Minä ainakin… isänne kuorsasi kuin traktori, joten hänen kantaansa en osaa sanoa… varmasti valehtelisi lisää jos saisi päättää.”
”Mitä tuo muka tarkoitti?”
”No isännehän mua käski valehtelemaan… muka suojellaksemme kaikkia,” Reea tuhahti ja puristi kädet eteensä.
”Siis, etkö sää ollut alusta asti tässä jutussa mukana?”
”No en ollut… sen jälkeen, kun palasin etsintä reissulta ensimmäisen kerran kotiin… niin silloin vasta isänne ehdotti asiaa minulle,” Reea huokaisi.
”Miksi lähdit mukaan sitten valehteluun?” Tara kysyi surkeana.

Osa 2.

”En tiedä… mutta se on varmasti meidän valheistamme pienin tällä hetkellä. Ja jos tarkkoja ollaan niin isänne saa selittää tämän nimi valheen,” Reea huokaisi ja nosti vielä puurokattilan pöytään.
”Mää olen tietyllä tavalla ylpeä susta… haluat sentään selvittää tämän asian, mutta kaikesta muusta en sitten niinkään,” Tara huokaisi ja katsoi sylissään tyytyväistä pienokaistaan.
”Te saatte olla vihaisia. Emme edes isänne kanssa voi kieltää sitä. Mutta haluan, että kuuntelisitte sitten kanssa mitä sanottavaa meillä on,” Reea hymyili tyttärelleen.
”No mää voin sen itseni puolesta luvata… muista en mene niinkään varmuuteen,” Tara tokaisi ja katsahti äitiään.

Pikku hiljaa kaikki hiipi alakertaan. Reea oli kieltänyt ketään aloittamasta aamiaista ennen, kuin kaikki olisivat hereillä. Nainen alkoi keittämään kahvia.
”Äiti voisimmeko me saada kaakaota?” Ruut kysyi saarekkeen korkealta tuolilta ja katseli äitinsä touhuja.
”Totta kai… vaikka mehuakin olisi tarjolla,” Reea naurahti ja nyrpisti nenäänsä tyttärelleen.
”Mene herättämään isäsi. Sano, että minä käskin,” Reea vinkkasi silmäänsä tyttärelleen, joka nyökkäsi ja juoksi yläkertaan.
         Samaan aikaan aikuiset kokoontuivat takapihan terassille. Adam ja Turbo kiusasivat Vinskiä, kun auttoivat laittamaan tälle selkätukea.
”Aahh! Ei noin kireälle!” mies karjasi ja sai kaksikon nauramaan.
”Noi kaksi on kyllä välillä niin lapsellisia,” Anni tuhahti hyväntuulisena.
”Vinskikin vaikuttaa noiden rinnalla ihan aikuiselta!” Minni tokaisi saaden Annin räjähtämään nauruun.
”Mitäs hirnutte?” Adam kysyi ja istui ystäviensä seuraan.
”Tyttöjen juttuja,” Minni hymähti ja katsoi miestään, joka änki naisen viereen.
”Miksi me istutaan ulkona?” Moto kysyi.
”Odotellaan aamupalaa,” Riina huokaisi väsyneenä.
”Ruokapöytä oli ainakin täynnä kaikenlaista ruokaa,” Vinski tuhahti kivusta, joka selästä lähti.
”Äiti kertoi, että haluaa puhua suunsa puhtaaksi kaikesta,” Tara selitti.
”Mitä tuo muka tarkoittaa?” Turbo kysyi näreänä.
”Äiti aikoo kertoa totuuden… kaikille,” Tara selitti ja katsoi apeana ystäviään.

”Siis miten niin kaikille?” Anni kysyi hämillään.
”Kaikille… myös pienille samalla, kun syödään aamupalaa,” Tara selitti.
”Noh katsotaan miten tämä päättyy!” Adam tuhahti ja hieroi niskaansa. Sandra tökkäsi miestään kylkeen.
”Annetaan Reealle mahdollisuus. Hän sentään yrittää kertoa totuuden,” Sandra puolusteli naista ja sai miehensä vakavoitumaan. Adam nyökkäsi naiselle hyväksyvästi. Muut hieman jupisivat keskenään.
”Sandra on oikeassa… tänne asti tulitte etsimään totuutta ja jos totuus tarjoillaan suoraan kasvojenne edessä… niin silloin otatte sen vastaan, ettekä mutise jonninjoutavia,” Minni tiuskaisi ja sai loputkin jupinat loppumaan.
”Ja vasta sen jälkeen teette päätöksiä vihoittelun suhteen!” Sandra komppasi.
”Huomenta! Reea pyysi kertomaan, että aamupalatarjoilu on valmis,” Thomas tuli kertomaan nuorukaisille.
”Kiitos tiedosta!” Minni hymyili lempeästi.
”Tulemme ihan juuri,” Sandra jatkoi. Turbo, Adam, Anton, Anni, Tara ja Riina vetivät vakavaksi. Jännitys oli ihan sapelilla leikattavissa. Minni iski muutaman kerran miehensä reittä ja lähti sisätiloja kohden Sandra perässään. Sisarukset katsahtivat toisiaan ja lähtivät naisten perään.
”Huomenta!” Reea toivotti ja istutti hiiret pöydän ääreen. Reea kaatoi jokaisen aikuisen kuppiin kuumana kiehuvaa juomaa.
”Äiti meille sitä kaakaota!” Ruut komensi. Thomas istui pöydän päähän. Tiana raapi päätään unisena ja katsoi tuimasti muita, jotka istuivat pöydän ääreen.
”Mikä kokous meillä on?” tyttö kysyi ja istui kanssa pöydän ääreen.

”Olet oikeassa Tiana. Tälle kokoontumiselle koko porukalla on hyvä syy… mutta ensiksi haluamme isäsi kanssa pyytää anteeksi sinulta,” Reea aloitti ja istui miehensä viereen.
”Mistä?” Tiana kysyi.
”Siitä, että jätimme sinut yksin huolehtimaan pienistä niin pitkäksi aikaa, mutta meille kävi sellainen ikävä juttu,” Reea takerteli.
”No voitko jo kaikaista ulos?” Tiana kysyi ja lappasi lautaselleen aamupalaa.
”Me jouduttiin plutolaisen panttivangiksi,” Thomas töksäytti.
”Tekikö ne teille jotain pahaa?” Rita hätääntyi äitinsä vierestä. Reea rauhoitteli tytärtään.
”Me ollaan kunnossa… kiitos heidän,” Thomas totesi ja vinkkasi muihin hiiriin.
”Te pelastitte siis mun vanhempani?” Tiana kysyi ihaillen.
”Oikeastaan… se on se toinen syy, miksi olemme kokoontuneet,” Reea huokaisi ja sai Tianan hämilleen. Tiana katseli vuorotellen siskojaan ja vieraita.
”Tiana, Ruut ja Rita,” Reea aloitti ja silitti Ritan hiuksia.
”Niin äiti,” Ruut huokaisi. Reea huokaisi syvään. Häntä jännitti varmasti yhtä paljon, kuin muitakin, jotka totuuden tiesivät.

”Mikä sulla on?” Tiana kysyi hämmentyneenä.
”Adam, Anni, Turbo ja Anton on…” nainen empi.
”On mitä?”
”Meidän vieraita!” Ruut innostui ja nousi tuolillaan seisomaan. Tara huokaisi ja katsoi sisaruksiaan.
”Ei pelkästään vieraita… vaan,” Reea tokaisi.
”Vaan teidän sisaruksianne!” Thomas töksäytti ja sai Tianan katsomaan vieraita.
”Mitä?” tyttö kysyi hämmentyneenä.
”Se on totta! Ja siitä me haluttiin myös kertoa teille enemmän,” Reea totesi. Tiana iski kätensä pöytään ja nousi seisomaan. Tytön hapan ilme kertoi jotain ihan muuta.
”Miksi ette kertoneet aikaisemmin, että meillä on sisaruksia? Tai te?” Tiana tenttasi.
”Tiana-kulta. Meidän elämässämme on ollut asioita, joidenka pakottamana olemme joutuneet tekemään ratkaisuja, jotka eivät ole miellyttäviä kaikille… puhumattakaan, että ne olisi olleet jotenkin helppoja ratkaisuja,” Reea puolusteli.
”Ja siksi olemme tässä nyt! Kertomassa teille kaiken… joten istu alas ja kuuntele,” Thomas käskytti. Tiana huokaisi syvään ja istui alas.

”Onks Turbo siis mun veli?” Ruut kysyi miehen vieressä.
”Sekä Adam ja Anton… Anni on myös siskosi,” Reea hymyili vaisusti tytölle, jonka silmissä oli enemmän intoa kuin hämmästystä.
”JEEEEEIIII!” tyttö kiljaisi ja halasi miestä tiukasti, joka ei voinut työntää tyttöä luotaan, vaan halasi tätä lempeästi.
”No kertokaa sitten totuus…” Tiana tuhahti ja puristi kädet eteensä.
”Noin 20-vuotta sitten jouduimme tekemiseen plutolaisen kanssa, joka ei oikein tykännyt marsilaisista, saati äidistä ja isästä,” Reea yritti selittää niin, että jätti raa’immat kohdat kertomatta.
”Ja siihen aikaan… me jouduttiin plutolaisten hyökkäyksen kohteeksi… ja ne plutolaiset olisivat tehneet Adamille, Annille, Taralle, Riinalle ja Turbolle pahaa. Tosi pahaa,” nainen jatkoi selittämistä.
”Mutta miten tämä menee mihinkään suuntaan, kun Anton hylättiin kanssa?” Turbo puristi kädet eteensä.
”Sen jälkeen, kun isänne loukkaantui pahasti… me pakenimme tukikohtaan hetkellisesti,” Reea selitti.
”Se kertoo sen, miksi isänne oli niin monta kertaa sairaalassa,” Minni muistutti kansiosta jota oli lukenut.
”Thomas on niin itsetuhoinen, ettei ole pieni tosikaan. Milloin mistäkin sai miettiä tuleeko se kotiin ollenkaan,” Reea tuhahti ja katsahti miestään, joka kohautti kulmiaan.

”Kuitenkin Turbo oli pienenä sellainen, joka sairasteli paljon. Varsinkin, kun jouduimme muuttamaan pois kotoa. Ei tukikohta ollut mikään hyvä asuinympäristö pienille lapsille tai puhdas… pelkkiä pakokaasuja tai humalaisia hiiriä, jotka nollasivat vapaitaan… käytännössä elitte työhuoneessamme,” Reea jatkoi.
”Miksi emme muista tuosta mitään?” Tara kysyi ja katsahti Adamia ja Annia. Kolmikko oli kuitenkin vanhimpia sisaruksista.
”No siitä se alamäki sitten alkoikin ja jouduimme tekemään jotain mitä kadumme,” Reea huokaisi.
”Plutolaiset löysivät meidät parin vuoden kuluttua… siis koko tukikohdan. Turbo oli pari vuotias ja Anton juuri syntynyt… meidän piti äitinne kanssa tehdä nopeita ratkaisuja. Mää en vaan kuunnellut Reeaa loppuun ja meidän piti erottaa teidät, jotta saisimme kaikki turvaan,” Thomas selitti.
”Me jouduttiin pyyhkimään teidän muistianne,” Reea pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan.
”Koskee siis Adamia, Annia, Taraa ja Riinaa,” Thomas tarkensi. Sisarukset katsoivat toisiaan.
”Miksi?” Tara kysyi näreissään.
”Koska näitte ja koitte jotain sellaista, mitä emme halua teidän muistavan,” Thomas selitti.

”Miksi veit meidät vapaustaistelijoihin?” Turbo kysyi.
”En minä teitä Vapaustaitelijoihin vienyt!” Thomas suutahti ja katsoi miestä.
”Ei se vienytkään. Vaan armeijalle,” Adam vahvisti.
”Ja siinä se tuli sitten väärin ymmärrys… mistä äitinne jaksaa edelleen muistuttaa!” Thomas puristi kädet eteensä.
”Eli?” Riina kysyi.
”Mun piti etsiä meillä väliaikainen asumismalli. Siinä kaaoksen keskellä luulin, että mun piti etsiä meidän lapsille vain paikka, jossa ovat turvassa… mun jatkaessa sotimista,” Thomas huokaisi nolona.
”Meidän oli tarkoitus törmätä toisaalla myöhemmin, kun isoin pommitus oli mennyt ohitse,” Reea komppasi ja mulkaisi miestään.
”Soitin tutulle kenraalille silloin ja hän lupasi auttaa…” Thomas jatkoi.
”Kenraali Milaniukselle,” Minni totesi tyynesti ja puristi kädet eteensä.
”Joo… mistä tiesit?” Thomas kysyi hämmentyneenä.
”Satuin tuntemaan,” Minni hymähti salamyhkäisesti.
”Anna kuulua… Mistä tunsin Hansin?” mies kysyi.
”Hans oli mun isäni,” Minni tokaisi pieni virne kasvoillaan.
”No katos tyttöä,” Thomas vastasi ja pyöritteli peukaloitaan.

”Eli se on sun syy, miksi jouduimme erille toisistamme ja ennen kaikkea perheestämme… vanhemmistamme?” Turbon kierrokset alkoivat nousemaan. Minni rauhoitteli miestä tukemalla tämän olkapäästä.
”Se ei ollut tarkoitus,” Reea vastasi ja purskahti itkuun.
”Vaan mikä?” Adam kysyi myös ärtyneenä.
”Miksi ette tulleet hakemaan meitä takaisin?” Anni kysyi rauhallisemmin.
”Ja noiden kahden muistia pyyhittiin vissiin enemmän, koska lääkärikään ei saanut heistä kaivettua esille, keitä meidän vanhempamme olivat,” Turbo jatkoi ärtyneenä.
”Kaikkein pahinta oli se, että Turbo reagoi niin voimakkaasti, että meidätkin vielä lopulta erotettiin toisistamme,” Anni puolusteli veljeään, joka kiukkusi raivosta. Ruut oli siirtynyt omalle tuolilleen, keskustelen mennessä tiukempaan suuntaan.
”Mutta me emme ikinä hylänneet teitä!” Reea pyyhki kasvojaan kostuneista kyynelistä.
”Miksi ette hakeneet meitä takaisin?” Anni kysyi vaatien vastausta.  
”Emme saaneet… hallitus tuli vastaan. Heidän silmissään olimme vain rikollisia, jotka olivat johdattaneet plutolaiset tukikohdalle… meinasimme menettää tytötkin,” Reea selitti.
”Ja taistelusta huolimatta, saimme pitää ainoastaan tytöt,” Thomas totesi vihaisena, kun joutui pohtimaan vuosien takaista sotaa hallituksen kanssa.
”Siis hallitusko päätti meidän kohtalon?” Turbo kysyi hämillään.
”Emme saaneet edes nähdä teitä… meidät karkotettiin Lehtokorpeen tyttöjen kanssa saman tien, kun saimme oikeuden päätöksen!” Reea totesi ja sai kaikki entistä hämmentyneiksi…

Tää tarina on aivan huippu . Oot tosi hyvä

”Siis kävittekö te oikeudessa saakka, jotta olisitte saaneet Tulikiven hallitukselta lapsenne takaisin?” Minni kysyi ja puristi kädet eteensä. Reea ja Thomas nyökyttelivät vaisusti. Turbo tuhahti tyytymättömyyttään ja käänsi happaman ilmeensä toisaalle.
”Käytiin ja meille ei annettu muuta vaihtoehtoa… joko lähteä omalla kyydillä tai sitten ihan armeijan viemänä,” Thomas murahti. Tiana hieroi hiuksiaan. Koko juttu oli ihan älytön nuorukaisen mielestä. Ruutin kiinnostunut oli kaikonnut jo aikoja sitten ja pikku tyttö keskittyi oikeastaan vain aamupalaansa. Rita taasen istui hiljaa äitinsä vieressä. Hän halusi paljon ymmärtää aikuisia, mutta ei kaikkea ymmärtänyt.
”Joten ymmärrättekö ettei tilanne ollut kenellekään helppo?” Reea kysyi itkun sekaisena. Nuorukaiset eivät vastanneet naiselle mitenkään. Painostava hiljaisuus vallitsi keittiössä.  
”Olisitte voineet selittää tilanteen, vaikka sitten kirjeitse… ei olisi vuosia tarvinnut elää tällaisessa usvassa,” Adam tuhahti ja nojasi pöytään.
”Meillä olisi ollut paljon sellaista mistä olisimme voineet olla yhteydessä teihin jo kauan aikaa sitten,” Reea vastasi rauhallisemmin ja hieroi käsiään yhteen.
”Entä se teidän vanha asunto?” Minni kysyi ja sai Thomasin vilkaisemaan vaimoaan.
”Mikä asunto?” Thomas kysyi.
”Rivitalo asunto, joka oli aivan palasina?” Anton kysyi tiukasti, kun ei jaksanut kiertelyä.

”Ai niin… se oli mistä jouduimme pakenemaan,” Reea huokaisi.
”Plutolaiset vain iskivät kylmästi sinne ensimmäisenä. Jouduimme tappelemaan henkenne edestä. Caprino menetti silmänsä ja minä jalkani,” Thomas selitti.
”Mää tarvitsen raitista ilmaa,” Turbo huokaisi syvään ja harppoi eteistä kohden.
”Samoin,” Anni vastasi ja käveli veljensä perään. Pian kaikki miehen ystävät seurasivat kaksikkoa ulos. Minni katsoi Sandraa huolestuneena ja tämän jälkeen Taraa ja Riinaa.
”On tässä varmasti paljon sulateltavaa,” Reea pohti ja painoi kätensä leukaansa vasten.
”He tarvitsevat aikaa,” Sandra totesi alakuloisena.
”Ihan varmasti… jokainen meistä,” Thomas vastasi ja katsoi Tianaa. Tyttö nousikin nopeasti vähin äänin seisomaan ja poistui paikalta.

Samaan aikaan Turbo pyöri etupihalla isoa ympyrää. Mies oli nostanut kädet niskansa taakse ja oli ummistanut silmänsä tiukasti kiinni. Loput hänen sisaruksistaan istui omissa ajatuksissaan.
”Ajatella, että löysitte vanhempanne,” Vinski huokaisi epäuskoisena ja katsahti Turboa, joka pysäytti levottoman liikkeensä.
”Niin… onneksi olkoon. Löysitte vanhempamme,” Turbo tiuskaisi sisaruksilleen. Adam vilkaisi nopeasti Antonia.
”Kiitos… koska tämä oli tavoitteemme. EN tietysti odottanut ihan tällaista vastaanottoa ja uutta tietoa, mutta olen silti tyytyväinen saadessani edes yhden projekteistani loppuun!” Anni vastasi veljelleen vihoissaan. Turbo katsoi tuimasti naista, joka seisoi lähellä hänen kasvojaan.
”Teidän tavoitteenne… ei minun!” Turbo tokaisi.
”Sää olet yhtä oikeutettu saamaan tietoa, kuin mekin,” Anni muistutti, kun mies vetäytyi kauemmaksi sisarestaan.
”Ainoa mitä haluan tällä hetkellä on, että pääsen takaisin Tulikiveen,” Turbo huokaisi ja nojasi puiseen aitaan. Anni puristi kädet eteensä ja huokaisi surkeana. Nainen tosiaan oli saanut suunnitelmansa ja tavoitteensa suoritettua eikä ollut miettinyt projektin jälkeistä seurausta. Mitä nainen nyt tekisi?

Iltaa kohden jokainen Thremeksen sisarus oli jollain tasolla rauhoittunut. Tara ja Riina viettivät aikaa enimmäkseen Annin kanssa. Nainen avautui heille kivuliaistakin hetkistä ja siitä mitä enne unia nainen oli nähnyt ennen, kuin olivat matkaan lähteneet. Turbo vetäytyi tyystin. Ainoa jonka mies päästi lähelleen oli Minni. Kuitenkaan Minnikään ei miestä osannut tulkita. Halusiko tämä lohtua siihen, että oli löytänyt vanhempansa? Vai kenties siihen, että vanhat haavat olivat jouduttu väkisin avaamaan? Turbo makasi parin yhteisellä sängyllä naisen jalkoja vasten. Minni haroi miehen hiuksia ja katsoi vaisusti tätä. Mies oli nostanut lasinsa läheiselle pöydälle ja ummisti silmänsä. Tilanne ei ollut helppo ja miehen särki päätä. Minni huokaisi syvään ja sai miehen avaamaan silmänsä.
”Mitä sää huokailet?” Turbo kysyi, kun naisen katse oli pysähtynyt läheiseen nukkekotiin.
”Mietin vain,” Minni vastasi epämääräisesti.
”Mietit mitä?”
”Sitä, että kuinka kauan vielä haluatte olla täällä vai soitanko jo Rontille hakemaan meidät täältä?” nainen pohti.
”Mun puolesta voit soittaa jo jonkun hakemaan meidät täältä. Mulla ei ole mitään intressiä jatkaa enää.”
”Miksi olet noin ehdoton? Etkö ole edes vähän helpottunut, että tiedät mistä tulet?”
”Totta kai olen helpottunut, että tiedän mistä olen kotoisin. Mutta se mitä vanhempamme teki…”
”Osoittaa, vain kuinka paljon he rakastivat teitä,” Minni keskeytti miehen.
”Se rakkaus ei vain riittänyt pelastamaan meitä, jättäen vain orvoiksi vuosiksi,” Turbo huokaisi.
”Mutta johan vanhempanne kertoivat, kuinka vaikea heidän oli saada teitä takaisin kotiin… tunnet armeijan Turbo. Jos et tottele heitä, niin pistävät vaikka väkisin tottelemaan,” Minni muistutti.
”Kenet pistää… kenet ei…” Turbo murahti.
”Tämä ei rakas johda mihinkään. Kinaamme turhasta… tiedän kantasi vapaustaistelijana, mutta armeija on kohtuuton niitä kohtaan jotka joutuvat heidän allaan toimimaan,” Minni huokaisi.

Turbo nousi istumaan naisen viereen ja katsoi tätä hellästi.
”En mää sun kanssa haluakaan tapella,” Turbo vastasi alakuloisena ja nappasi naisen kädestä hellästi kiinni. Turbo suukotti kättä rakastavasti ja sai Minnin hymyilemään.
”Sun vanhemmissa on paljon hyvää… ja jokainen tekee elämässään huonoja valintoja. Sun vanhempien kohdalla se oli, vain väärinymmärrys,” Minni vastasi miehelle. Turbo huokaisi ja katsoi eteensä.
”Mää toivoisin, että tultaisiin edes sun vanhempien kanssa toimeen… kun mun äiti on mitä on,” Minni muistutti miestä suhteensa kulmakivestä, joka tällä hetkellä oli naisen äiti. Turbo pyyhki kasvojaan. Hänen ajatuksensa oli aivan sekaisin.
”Mutta sen väärinymmärryksen vuoksi olen yli 20-vuotta joutunut kokemaan olevani orpo ja, että mulla ei ole muuta perhettä, kuin kolmen A.an kopla,” Turbo vastasi.
”Anni alkaa H.lla. Sitä paitsi… mää olen itse ihan sekaisin. En tiedä miten auttaisin sinua enää,” Minni huokaisi ja nojasi miehen olkaa vasten.
”Mulle riittää, että sää olet vain mukana… ihan kaikessa,” Turbo henkäisi ihastuneena ja nosti kätensä naisen yli napaten tämän kainaloonsa. Turbo suukotti rakastavasti naisen päälakea.

Seuraavana aamuna Minni pyöritteli lankapuhelimen johtoa kädessään. Nainen huokaisi ja näpytteli tutun numeron. Anni käveli naisen ohitse ja katsoi tätä kysyvästi.
”Soitan Vapaustaistelijoihin…” Minni vastasi naisen äänettömään kysymykseen. Tara saapui alakertaan pienokaisensa kanssa ja katsoi yhtä hämillään Minniä, joka puhui puheluaan.
”Mihin Minni soittaa?” Tara kysyi aamupalapöydässä istuvalta naishiireltä.
”Vapaustaistelijoihin… ilmeisesti koti kutsuu,” Anni huokaisi ja hieroi käsivarsiaan.
”Harmi… olisin halunnut tutustua sisareeni paremmin,” Tara hymähti.
”Samoin… kuten myös siskontyttööni,” Anni leperteli pienokaisella, joka puristi naisen sormen hellästi nyrkkiinsä.
”Ja pääseehän Tulikiveen aina käymään,” nainen kannusti.
”Tai Lehtokorpeen,” Tara naurahti ja sai Annin leveämmin hymyilemään.
”Soittakaa sitten, kun tämä on turvallisempi paikka asua,” Anni vastasi naiselle. Ryminä portaista ei ainoastaan saanut Minnin kulmia kurttuun, vaan myös pöydässä olevien sisarusten.
”HUOMENTA!” Ruut huusi.
”Kuinka monta kertaa olemme puhuneet portaista alastulosta?” Tara kysyi hieman toruvaan sävyyn. Ruut mulkoili vain sisartaan ja katseli pöydän antimia, joka läheskään ei ollut samalla kattauksella kuin edellisenä päivänä.
”Kiitos sulle Rontti… ja sano Miihkalille, että on varovainen saapuessaan Lehtokorven alueelle… täällä on oikeasti vaarallista,” Minni päätti puhelunsa ja nosti puhelimen omalle paikalleen.

”Tuleeko Miihkali meidät hakemaan?” Anni kysyi pöydän äärestä ja sai kenraalin vaisun nyökkäisyn. Minni klenkkasi pöydän ääreen.
”Joko te lähdette?” Ruut huolestui ja katsoi naisia vuorotellen.
”Meidän koti on toisaalla. Meidän on pakko mennä,” Minni selitti.
”EI!” Ruut huudahti ja hyppäsi Annin kaulaan.
”Niin mielellämme kuin olisimme täällä pidempään… niin meidän on pakko mennä, jo ihan töidemme takia,” Anni selitti tarkemmin. Ruut halasi tiukasti siskoaan. Nyyhkytys olkaa vasten sai Anninkin huokaisemaan syvään.
”Minkähänlainen paperipino siellä työmaalla odottaa?” Minni pohti hieroen silmiään.
”Kannattaako tuollaisia titteleitä hommata, jos niistä ei ole kuin haittaa?” Tara kysyi näsäviisaasti naureskellen. Minni mulkaisi hyväntuulisena naista.
”Näistä titteleistä ei oikein armeijalla itse päätetä. Niitä ansaitaan ja sitten joku ylempi arvoinen vain tuikkaa sinulle mitalin rintaan ilman sen suurempia seremonioita,” Minni vastasi ja siirsi mustia hiuksiaan selkänsä puolelle.
”Totta kaiketi tuokin,” Tara vastasi ja keinutteli tytärtään sylissään. Aamupäivän aikana Minni kertoi Rontin terveiset ystävilleen. Jätkät laittoivat prätkiään valmiiksi, jotta ne voitaisiin vain nostaa aluksen kyytiin, kun sellainen sattuisi vain tulemaan.

Tara oli kertonut terveiset myös vanhemmilleen. Kukaan nelikosta ei vanhemmilleen halunneet puhua ja nämä suorastaan välttelivät joutumasta tekemisiin heidän kanssaan.
”Vihaavatko he meitä niin paljon?” Reea kysyi tyttäreltään.
”En usko, että he vihaavat teitä… ovat enemmän petettyjä ja loukattuja. He ovat lapsuudessaan kärsineet sellaisesta traumasta, ettei siitä pääse yhdellä totuudella ylitse. Orpous ei myöskään ole mikään pieni asia,” Tara selitti äidilleen ja nosti pienokaisensa vaunuihin nukkumaan.
”Olisi ollut hyvä selvittää tämä asia ennen, kuin he palaisivat kotiin,” Reea hieroi huolestuneena niskaansa.
”Tietysti minäkin olen sovinnon ja asioiden selvityksen kannalla, mutta heidän haavansa ovat syvemmät kuin minulla tai Riinalla… ei revitä niitä väkisin auki, vaan annetaan heille aikaa setviä ensin omat tunteensa,” Tara huokaisi ja istui terassikalusteille.
”Miten olen saanut noin fiksun tyttären?” Reea kysyi ja hieroi Taran hiuksia.
”Ei sun loputkaan lapset tyhmiä ole,” Tara puolusteli sisaruksiaan.
”Tuntuvat kyllä fiksuilta hiiriltä… vaikka en heitä tunnekaan,” Reea huokaisi, katsellen samalla takapihan puutarhaa.
”Kyllä sää heidät tunnet… sun pitää, vain syventää tietouttasi heistä,” Tara naurahti ja sai äitinsäkin paremmalle tuulelle.
”Täytyy muuten ilmoittaa omaan yksikköön lähestyvästä aluksesta… saavat puolustaa sen nuorukaisen alusta ettei hänelle käy samalla tavalla, kuin ystävilleen,” Reea muisti ja nousi seisomaan. Tara katsahti vaisusti äitinsä perään.

Miihkalista ei kahteen päivään ollut kuulunut pihaustakaan. Minni alkoi huolestumaan, jos nuorukaiselle oli käynyt samalla tavalla kuin heille. Minni murehti asiaa yksistään terassilla.
”Hei… Miihkali löytää kyllä perille,” Moto kannusti ja istui naisen viereen.
”Toivottavasti… missäs loput?” Minni kysyi, kun mies siirtyi ulos ainoastaan yksin.
”Ruut ja Rita pyysivät veljiään pelaamaan heidän kanssaan. Vinski lepuuttaa selkäänsä. Sandra ja Anni viihtyvät siskosten kanssa,” Moto selitti. Katse hamuili odottavasti.
”Entä Tiana?” Minni pohti.
”Se on ollut jotenkin vaisu. Ei paljon ole näkynyt,” Moto vastasi ja suoristi itsensä.
”Tiana on ystävällään kuulemma,” Thomas vastasi kaksikolle, jotka siirsivät katseensa ovella seisovaan mieheen. Thomas istuutui kaksikon seuraan.
”Oletteko kunnossa?” mies kysyi vaisusti.
”Eikö tuo kysymys olisi enemmän lapsillesi?” Moto kysyi tuimasti ja sai Minnin huitaisemaan tätä.
”Tiedät kyllä, että sisarukset eivät puhu vanhemmilleen,” Minni torui ja sai miehen vetämään korvansa luimuun.
”Anteeksi. Ei pitänyt olla ilkeä,” mies pahoitteli ja sai Thomasin heilauttamaan kättään tälle.
”Kyllä mää ymmärrän, että eivät meille halua puhua. Asia on iso ratkottavaksi,” Thomas huokaisi.
”Mutta siitä olen helpottunut, että eivät vihoittele sisaruksilleen,” mies jatkoi vaisusti.
”Olisi kenties väärin vihoitella niille, jotka asiaan eivät ole voineet vaikuttaa millään tavalla,” Minni henkäisi ja pyöritteli päätään. Thomas hymähti pienesti naiselle.

”No kerropa… minkälainen nainen on vienyt poikani sydämen?” mies uteli ja sai Minnin hymyilemään.
”Itsepäinen,” Moto vastasi naisen puolesta ja sai tämän äänekkäästi naurahtamaan.
”Puhu pukille,” Minni tokaisi ja iski uudelleen miestä käsivarteen.
”Olisi oikeasti ilo tutustua sinuun paremmin… olet selkeästi Turbolle hyvin tärkeä,” mies nojasi ihastuneena pöytään ja painoi naisen kädet hellästi omien alle.
”Kuin myös… mutta mun on otettava Turbonkin tunteet huomioon,” Minni vastasi hellästi ja irrottautui miehen otteesta.
”Ymmärrän täysin,” Thomas tokaisi ja suoristi itsensä. Korvia raastava humina täytti talon yläpuolella väreilevän ilman. Hiekka pöllysi pitkin pihaa ja osittain terassillekin. Minni ja Thomas nousivat seisomaan talon kaidetta vasten ja tarkasteli ilmaa. Hiekkapölyn takia kaksikko joutui suojaamaan silmänsä. Puna-harmaa alus laskeutui tasaisesti pihaan. Moottorien sammuttua hiekkapöly laskeutui ja Minni pystyi laskemaan kätensä nähdäkseen tulijan. Alus suhahti kevyesti ja laskusilta avautui. Nuori hiirimies haroi raitaisia hiuksiaan hyväntuulisena ja hymyili tutulle kaksikolle leveästi.
”Miihkali!” Minni ja Moto henkäisivät lähes samaan aikaan.
”Mukava nähdä teidät melkein elinvoimaisina,” nuorukainen naurahti ja halasi Minniä ensimmäisenä.
”On paljon koettu,” nainen vastasi. Ryminä sisältä sai heidät kurtistamaan kulmiaan.

Turbo ja Adam saapuivat ensimmäisten joukossa ja katsoivat naurahtaen nuorukaista. Tunne sisälsi myös helpotusta. Vinski marssi kanssa vaikeammin miesten perässä. Selkää jomotti pahemmin, kuin aikoihin.  
”Heeeii!” Miihkali vastasi leveillen ja levitteli käsiään.
”Et tiedäkään kuinka mukava nähdä?” Turbo huokaisi ja kaappasi nuorukaisen syleilyynsä. Miihkali tervehti myös enonsa ja varmisteli tämän kuntoa. Moto kertoi olevansa kunnossa.
”Menikö matka ilman suurempaa pommitusta?” Minni kysyi.
”Itse asiassa matkalla ei ollut yhtään ongelmaa, vaikka niin olit väittänyt Rontille,” Miihkali naurahti ja osoitteli Minniä.
”Varoitin vain… en halunnut sinulle samaa kohtaloa, kuin meille,” Minni hymähti ja sai nuorukaisen leveästi hymyilemään.
”Minä annoin käskyn omalle tukikohdalle, että teidän ystävänne on tulossa,” Reea kertoi portaiden yläpäässä ja sai muut katsomaan toisiaan kummastellen.
”Miksi?” Turbo kysyi happamasti.
”Ihan vain turvallisuuden vuoksi. En halunnut, että ystävänne kokee samaa kohtaloa kuin te. Ja jos olisi kokenut niin, miten ikinä pääsisitte täältä pois?” Reea ärähti päin Turbon kasvoja. Tarpeeksi kauan tuijotettuaan miestä silmiin, Reea poistui huokaisten sisälle. Turbo haroi hiuksiaan ja käänsi katseensa Minnin, joka oli hieman toruva.
”No koska lähdetään?” Miihkali kysyi.
”Niin pian kuin mahdollista,” Turbo murahti.
”Lepää ensin hetki… ei meillä niin kiire ole,” Minni rauhoitteli kiristyvää tilannetta.

”Hei! Thomas,” mies esittäytyi ja ojensi kättään nuorukaiselle.
”Miihkali… Moton siskonpoika,” nuorukainen esittäytyi.
”Tämän nelikon isä,” mies kommentoi ja vinkkasi päällään taakse päin.
”Näin veikkasinkin,” nuorukainen vastasi nyökytellen.
”Onko nälkä? Matka on pitkä ja aluksen murkinat eivät ole kummoiset,” Thomas naurahti hermostuneena, kun keskustelu oli mennyt ikävästi arkaan suuntaan.
”Mikä ettei,” Miihkali huokaisi ja tyytyi miehen ehdotukseen. Thomas ohjasi nuorukaisen sisään. Minni katsahti jätkiä kysyvästi.
”Tuletteko?” nainen kysyi. Turbo pyöritti naiselle päätä, joka hiljaa tyytyi miehen vastaukseen. Thomas oli esitellyt nuorimmaisensa jo vieraalleen. Anni henkäisi kanssa ihastuneena ja halasi nuorukaista tiukasti.
”Älä kurista mua hengiltä,” Miihkali naurahti ja sai Annin päästämään itsestään irti.
”Ihana nähdä,” Anni henkäisi ja silitti vielä nuorukaisen hauiksia. Thomas ohjasi nuorukaisen pöydän ääreen istumaan. Hän tervehti myös Taran ja Riinan.
”Tiana ei valitettavasti ole kotona… muuten olisit tavannut sen tuitunkin,” Thomas naureskeli ja kattasi astiat pöytään. Miihkali katseli vuorotellen muita.
”Siis… viisi uutta sisartako?” Miihkali kysyi Annilta, joka istui miestä vastapäätä.
”Kyllä… nais ylivoima,” Anni naurahti ja katsoi siskojaan.
”Mahtaa tehdä veljeksille tiukkaa?” Miihkali naurahti ja huikkasi juomastaan.
”No veljeksille kaikki muukin on tiukkaa,” Minni vastasi ja puristi kädet eteensä.

Miihkali hieroi vaikeasti niskaansa. Nuorukainen oli tyytyväinen tarjoiltuun ruokaan. Samaan aikaan Turbo, Adam ja Vinski pakkasivat moottoripyöriään aluksen sisään. Kaikki muu heidän tavaransa olivat tuhoutuneet räjähdyksessä. Ruut juoksi aluksen sisälle ja katsoi hämmentyneenä miesten toimintaa.
”Hei!” Adam tervehti hellästi tyttöä, joka oli miltein saman ikäinen kuin miehen omat tyttäret.
”Hei…” Ruut henkäisi ja juoksi miehen syliin.
”Onko teidän pakko lähteä?” tyttö kysyi ja puristi miehen paidan sormiensa väliin.
”Niin mielelläni, kuin jäisimme sinun ja siskojen luokse… niin meidän on pakko mennä omaan kotiin,” Adam henkäisi. Turbo katsoi olkansa yli kaksikkoa. Ruuthin poskille valahti kyyneleet.
”Mutta mää en halua!” tyttö itki.
”Mää tiedän sen. Mutta Adamin omat lapset odottavat häntä kotona,” Turbo selitti ja nappasi tytön miehen sylistä omaansa. Turbo pyyhki varovaisesti kyynelen kastelemia kasvoja.
”Kai mää saan tulla käymään sitten?” Ruut kysyi.
”Aina,” Turbo henkäisi ja painoi oman päänsä Ruuthin päätä vasten. Ruut halasi miestä lopulta tiukasti.
”Mun tulee ikävä teitä…” tyttö henkäisi. Miehellä oli keräämistä itsensä kanssa. Hän ei halunnut jättää nuorimmaisia, saati sitten vihoitella heille. He olivat syyttömiä vanhempiensa tekemiin ratkaisuihin, varsinkaan kun heistä ei ollut mitään tietoakaan siihen aikaan.
”Niin mullakin sua,” mies vastasi hellästi hymyillen.

Kolmikon saadessa pyörät kyytiin he auttoivat Moton ja Antonin aluksen mukaan. Minni klenkkasi talosta ulos ja katsoi sitä haikeana. Pariskunta kaikesta huolimatta olivat pitäneet heistä hyvää huolta. He olivat saaneet uusia ystäviä ja luotettavia tiimiläisiä. Thomas, Reea, Tara ja Riinakin saapuivat talon sisältä. Rita oli käynyt katsomassa kanssa aluksen sisältöä. Juuri ennen vieraidensa lähtöä Tianakin saapui paikalle. Hän halasi uudet sisaruksensa tiukasti. Hyvästelyt tuntuivat pahalle. Miksi heidät piti juuri nyt erottaa, kun olivat saaneet tavata toisensa. Tara ja Riinakin hyvästelivät pienten jälkeen uudet tuttunsa. Thomas ja Reea piti tietoisen välimatkan nelikkoon.
”Oli ilo tutustua kenraali, vaikka jälleen näkeminen oli mitä oli,” Thomas huokaisi ja kätteli Minnin ennen lähtöä.
”Samoin. Ja eiköhän asiat tästä selkiydy, kun nelikko saa vain aikaa,” Minni vinkkasi taakseen.
”Toivottavasti… turvallista matkaa,” Reea vastasi alakuloisena ja sai Minnin nyökkäämään.
”Kaikki valmiina. Sitten lähdetään!” Minni komensi ja sai ystävänsä hiipimään aluksen sisään. Minni halasi nopeasti myös Taran ja Riinan sekä pikkuiset. Anni käveli viimeisenä aluksen sisään ja katsoi haikeana perhettään, jonka joutui jälleen jättämään. Nainen siirsi hiussuortuvaansa ja astui aluksen sisälle. Suhahdus ja moottorien käynnistyminen sai perheen vetäytymään kauemmaksi.

Miihkali oli toiminut fiksusti. Hän kertoi tulleensa koko matkan avaruudesta eikä edes laskeutunut Lehtokorven ilmatilaan ennen, kuin oli koordinoinut talon sijainnin. Oli tällöin ilmeisemmin väistänyt plutolaisten väijytyksen. Takaisin Tulikivikaupunkiin päästyään Anton ohjattiin Rontin määräyksestä sairaalaan. Henkilökunta oli tarkkana raajojensa menettäneistä hiiristä ja alkoivat miettimään kuntoutusohjelmaa tälle. Adam suukotteli omat tyttärensä pilalle saadessaan nämä syliinsä. Minni katseli perheen onnellista näkemistä pieni hymy kasvoillaan. Kenties nainen toivoi samanlaista elämää jossain vaiheessa elämäänsä. Turbo puristi hellästi naisen olkapäästä ja katsoi onnellista veljeään.
”Mennään katsomaan minkälainen pino töitä toimistossani odottaa,” nainen komensi hellästi ja lähti klenkkaamaan kohti toimistoaan. Moni sotilas oli tyytyväinen saadessaan naisen takaisin. Vaikka he eivät sitä suoraan myöntäisivätkään, oli naisessa vähemmän sietämistä loppu viimein, kuin aivopestyssä kenraalissa. Yllätyksen nainen sai kumminkin todeta, että hänellä ei ollut yhtään työtehtävää pöydällään.

”Ronttiko?” Turbo kysyi ja katsoi huonetta. Minni nosti pöydältä kortin ja kuivahtaneen kukkasen. Naisen suulle nousi pieni hymy.
”Joku salainen ihailija vai?” Turbo kysyi kiusoitellen ja sai Minnin mulkaisemaan.
”Kuta kuinkin,” nainen vastasi ja ojensi kortin miehelleen.
”Ehkä Rontilla on sittenkin jonkinlaisia tunteita,” Turbo naurahti ja laski kortin takaisin pöydälle.
”Kenties,” Minni hymähti ja nojasi pöytäänsä. Hän katsoi isoa mustaa monitoria. Hännän sively sai naisen huomion. Turbo painoi itsensä hellästi naiseen kiinni ja suukotti tämän päälakea.
”Ihana olla kotona sun kanssasi,” Turbo henkäisi.
”No samoin… vaikka harmittaakin ettei asiat selvinneet paremmin,” Minni harmitteli.
”Parempi näin… mieluummin rakennan tulevaisuuden kanssasi, kuin perheen johon en luota,” Turbo vastasi lähellä naisen kasvoja.
”Miten muka? Haluaisin olla osa edes sinun perhettäsi?” Minni kysyi.
”Sinä olet osa minun perhettäni… minä olen sinun perheesi,” Turbo vakuutteli.
”Tiedän sen…” Minni huokaisi.
”Ja sun kanssa haluan myös luoda perheen, johon voin aina luottaa,” Turbo jatkoi ja sai Minnin huokaisemaan.
”Eli suljemme kummankin biologisen perheen pois elämästämme… vanhempamme, jotka ovat luoneet meidät tähän maailmaan?” Minni kysyi halaten miestä samalla.
”Emme kaikkia,” Turbo vastasi ja Minni tiesi miehen tarkoittavan sisaruksiaan sekä naisen veljeä. Minni huokaisi uudemman kerran ja sai Turbon suutelemaan naisen kaulaan. Koputus oveen sai kaksikon lopettamaan ja kääntymään ovelle päin.

Minni katsahti Turbo ja huokaisi alakuloisuutensa pois.
”Sisään!” Minni huudahti ja sai Miihkalin astumaan sisälle huoneeseen. Nuorukaisen ilme oli vakava ja sai Minnin huolestumaan.
”Onko kaikki hyvin?” nainen kysyi.
”Tuli pieni ongelma matkaan,” mies vastasi naiselle ja sai kaksikon hämmentymään.
”Kuinka niin?” Turbo kysyi vuorostaan. Miihkali ohjasi jotain oven takaa ja hämmennykseksi kaksikko katsahti vain toisiaan.
”Ruut?” kaksikko kysyi yhteen ääneen, kun pikku tyttö painoi katseensa vain maahan.

Jaaha, nuorimmainen lähti jäniksenä mukaan.

Turbo kiirehti pöydän toiselta puolelta portaisiin, jonka yläpäässä Miihkali ja Ruut seisoi. Hän tarrasi kevyesti sisarensa olkapäistä kiinni ja yritti hamuilla tämän katsekontaktia.
”Mitä sää oikein ajattelit?” mies henkäisi ja yritti edelleen saada tytön katsetta.
”Kai sää ymmärrät Ruut, että matka oli tosi vaarallinen?” Minni kysyi kanssa portaiden juuresta ja sai tytön hennon nyökkäsyn.
”Mitä äiti ja isäkin sanoo tästä?” Turbo kysyi ärhennellen.
”Mua ei vissiin tarvita enää?” Miihkali kysyi epävarmasti, kun ilmapiiri oli hieman kireähkö. Minni pyöräytti nuorukaiselle päätään.
”Kiitos Miihkali!” nainen huikkasi vielä miehen perään. Turbo nosti Ruuthin portaista syliinsä ja käveli peremmälle Minnin toimistoon.
”Anteeksi. Ei mun ollut tarkoitus mesota… mutta kai ymmärrät minkälaisen huolen tämä aiheuttaa vanhemmissasi?” Turbo torui hellästi ja istutti tytön Minnin työpöydälle.
”Ne vanhemmat on myös sun!” tyttö tokaisi tiukkaan äänensävyyn. Turbo huokaisi syvään. Ei hän voinut sitä kieltääkään.
”Mikä sai sut kapuamaan aluksen mukaan?” Minni kysyi ja kyykistyi pöytänsä eteen.
”Mää en halunnut, että lähdette… halusin vielä olla teidän kanssanne,” Ruut selitti.
”Kai sää silti ymmärrät, että joudumme soittamaan kotiisi,” Minni huokaisi ja sai tytön nyökyttelemään.
”Mää ilmoitan samalla Annille ja Adamille,” Minni jatkoi ja silitti miehen olkapäätä.

Kaksikko katsoi naisen poistumista huoneesta. Turbo kasvoilla paistoi huoli.
”Oletko sää vihainen mulle?” Ruut kysyi ja sai veljensä katsomaan tätä.
”En… mutta en silti kannata tuollaiseen tempaukseen!” Turbo totesi vakavana. Suuret metalli ovet aukenivat ja Anni katsoi käsi sydämellään pikkusiskoaan, joka veti korvat takaisin luimuun.
”Mitä sää oikein ajattelit?” Anni kysyi huolestuneena.
”Ei mun ollut tarkoitus… halusin vaan olla teidän kanssanne,” Ruut selitti uudelleen. Anni huokaisi ja nosti siskonsa syliin, joka halasi naista hellästi.
”Mitä me tehdään?” Anni kysyi.
”Minni lähti soittamaan porukoille. Ei me voida muuta, kuin pitää huolta Ruuthista siihen saakka,” Turbo kohautti harteitaan.
”No kumman vastuulla hän on?” Anni kysyi tiukemmin.
”Mikä kysymys tuo oli? Kummankin tietysti,” Turbo tuhahti.
”Mää haluan olla Turbon kanssa,” Ruut totesi ja katsoi veljeänsä.
”Asia on sitten päätetty… Ruut viettää sun kanssa aikaasi, mutta olemme kummatkin vastuussa hänestä,” Anni naurahti.
”Minni hyppii varmasti riemusta tuosta ideasta,” Turbo tokaisi ja pyöritteli kynää kädessään. Ruut näytti mietteliäältä. Vatsankurninta sai jopa sisarusten huomion. Anni naurahti hyväntuulisesti. Ruut piteli kipeää vatsaansa.

”Mulla on nälkä,” tyttö vaikeroi. Turbo suulle nousi kanssa vieno hymy.
”No okei… mennään syömään,” mies naurahti ja laski tytön lattialle.
”Mutta muista! Vapaustaistelijoissa jokainen kävelee itse,” mies jatkoi ja sai tytön ottamaan asennon. Mies naurahti hyväntuulisesti.
”Katso vain, ettei hän liiskaannu liiallisesta väenpaljoudesta,” Anni tökkäsi veljeään.
”Joo, joo,” mies naurahti ja nosti itsensä seisomaan. Ruut tarrasi veljensä sormesta kiinni. Onneksi ruokalassa oli hiljaisempaa eikä Ruuthin tarvinnut varoa isoja miehiä. Meteli oli kuitenkin korvia rikkova ja sai tytön painamaan kätensä korvilleen. Turbo huomasi tämän myös ja kävi hiljentämässä musiikkia. Epämääräiset jupinat saivat Turbon mulkoilmaan muita vapaustaistelijoita pahasti ja nostamaan Ruutin pöydän ääreen. Pikku tytön nähtyään jupinat loppuivat kuin seinään. Ryminä jostain kauempaa sai Turbon vilkuilemaan olkansa yli. Adam saapui hengästyneenä paikalle ja nosti Ruuthin pöydälle seisomaan.
”Oletko sää kunnossa? Sattuuko suhun?” mies huolehti ja tutki Ruuthin läpi kotaisin.
”Kaikki hyvin,” Ruut vastasi ja kikatteli, kun Adam kutitteli häntä kainalosta.
”Et sää saa säikyttää meitä tuollein,” mies torui isällisesti.
”Anteeksi,” tyttö pahoitteli.
”Eiköhän tuo jo riitä. Äiti ja isäkin antaa hänen vielä kuulla kunniansa, kun saapuvat,” Turbo rauhoitteli veljeänsä.
”HEI! Mun nälkä ei kadonnut vielä mihinkään!” Ruut huudahti ja sai veljekset naurahtamaan.
”Tule… mennään katsomaan, jos kanttiinissa sattuisi olemaan jotain hyvää,” Turbo nappasi sisarensa alas pöydältä.
”On täällä paremmat sapuskat, kun armeijalla,” Adam naurahti ja sai Turbon tönäisemään veljeänsä.

Kanttiinissa oli tarjolla onneksi sämpylää ja patukoita. Adamin tyttäret olivat liittyneet heidän seuraansa jäätelöiden toivossa. Tosin isänsä oli tarjonnut lohdutukseksi suklaata. Jäätelöä Marsissa nimittäin ei hirveämmin ollut.
”Tehän voisitte leikkiä keskenänne,” Adam totesi vanhemmalle tyttärelleen. Ruut oli kuitenkin tyttöjen välistä ja samanikäiset leikkikaverit auttaisivat ajan kulumaan nopeammin. Jokainen kolmesta tytöstä oli hieman vaitonainen ja katselivat vain toisiaan. Adam naurahti pienesti ja silitti tyttärensä hiuksia.
”Onks Minni muuten missä?” Adam kysyi, kun ei ollut kenraalia nähnyt hetkeen.
”Sen piti soittaa meidän vanhemmille, mutta se on aika kauan jo ollut poissa,” Turbo pohti ja katseli ympärilleen.
”Outoa… luulisi tuollaisen puhelun olevan suhteellisen lyhyt,” Adam mietti.
”Se on varmaan tarttunut johonkin toiseen työtehtävään,” Turbo mietti.
”Miksi teidän pitää tehdä töitä koko ajan?” Ruut kysyi ja tarrasi miehen hauiksesta kiinni. Tyttö keimaili Turbolle ja mies suukotti tämän nenänpäätä. Samaan aikaan Minni oli ennättänyt paikalle ja katsoi miesten isällisiä otteita tyttöjen kanssa.
”Koska ne on aikuisia ja niiden on pakko!” Johanna vastasi miesten puolesta.
”Hei!” miehet älähtivät ja sai tytöt kikattelemaan. Minnin suulle nousi lempeä hymy.
”Mitä sää katsot?” kuului ääni naisen vierestä ja sai Minnin pelästymään.
”Pelästyitkö sää? Anteeksi,” Sandra pahoitteli Annin kanssa ja tarrasi hellästi tämän olkapäistä kiinni. Naiset naureskelivat hyväntuulisesti ja Minni tasasi pulssiaan.

”Mää olin ihan omissa ajatuksissani,” Minni naurahti ja piti kättään edelleen sydämensä päällä.
”Mistä sää nyt noin omissa ajatuksissasi olit?” Anni kysyi. Minni vinkkasi ilmeellään katsomaan pöydän ääressä istuvia miehiä ja heidän hellää otteitaan tyttöjen kanssa.
”Söpöä,” Sandra henkäisi.
”Olisiko tässä kenties jotain muutakin?” Anni mietti ja katsoi Minniä virnuillen.
”Ei! Miten niin?” nainen älähti hyväntuulisesti.
”Ei edes mitään pientä vauvakuumetta?” Sandra vinkkaili naisen toiselta puolelta. Minni veti vaikeaksi ja punastus oli silmin nähtävissä. Minni lampsi punansa kanssa miesten luokse, saaden Annin ja Sandran tirskumaan naisen perään innostuneena. Minni röhähti pienesti matkalla.
”MINNI!” Ruut huudahti innostuneena.
”Hei!” nainen tervehti tyttöä.
”Onko sun kuuma?” Turbo kysyi.
”Ai kuin?” Minni kysyi hämmentyneenä. Turbo kokeili varovaisesti naisen poskia, jotka olivat hieman punakat.
”Kuhan ajattelin,” Turbo vastasi. Minni hieroi kevyesti miehen olkapäätä.

”Saitko sää soitettu kotiin?” Adam kysyi ja sai tytön vetämään korvansa uudelleen hieman luimuun. Turbo potkaisi kevyesti veljeänsä, joka irvisti pienesti kivusta. Minni huitoi Turboa siirtymään sivummalle ja istui tämän viereen. Samalla Anni ja Sandrakin saapuivat paikalle. Sandra silitti hellästi tyttärensä hiuksia ja istui naisen kanssa pöydän päätyyn.
”Soitto oli vähän hankalampi, kun piti monen mutkan kautta saada teidän vanhemmat kiinni,” Minni selitti ja hieroi kasvojaan.
” Ai niin Ruut! Sun vanhemmat oli muuten todella huolissaan susta! Ne luuli, että sulle on sattunut jotain todella pahaa kun eivät löytäneet sinua,” Minni kertoi puhelusta.
”Sanoiko ne muuta?” Adam kysyi.
”Ne yrittää järjestää lennon tänne mahdollisimman nopeasti. Olivat onneksi helpottuneita siitä, että Ruut on meidän eikä esimerkiksi plutolaisten kanssa,” Minni selitti.
”Oliko ne kauheen vihaisia?” Ruut kysyi varovaisesti.
”Huolissaan ehkä enemmän. Sää olet kuitenkin tosi pieni vielä,” Sandra henkäisi ja sai Ruuthin ilmeen murheelliseksi. Minni nojasi pöytään, kun pikku tyttö ei keksinyt enää muuta sanottavaa. Naisen kepit kolisivat lattialle ja sai Minnin katsomaan huvittuneena Turboa.
”Toivottavasti pääset noista kohta eroon,” Turbo naurahti ja sai Minnin hieromaan miehen kättä.
”Samat sanat… mulla ainakin huomenna on lääkäri ja voi olla, että pääsen näistä jo huomenna eroon,” Minni henkäisi ja otti Turbolta vastaan pusun.
”Iyyyyy,” pikku tytöt naurahtivat ja piiloutuivat käsiensä taakse. Minni painoi kuononsa Turbon leuan alle hymyillen.

Illalla Turbo istutti Ruuthin moottoripyöränsä etuosaan ja painoi kypäränsä tytön päähän. Turbo painoi visiirin kiinni.
”Minni kato!” tyttö huusi ja sai Minnin lempeästi hymyilemään. Minni otti Turbolta vastaan kypärän.
”Etkö sää laita mitään?” nainen kysyi.
”Mää selviän kyllä. Suojaan rakkaimpani,” Turbo hempeili Minnille ja suukotti naisen kättä. Minni suukotti Turbon poskea istuessaan tämän selän takana.
”Sit pidät kiinni,” Turbo naurahti Ruuthille.
”Joo,” tyttö vastasi innostuneena. Turbo polkaisi moottoripyöränsä käyntiin ja ajoi mökkinsä luokse. Matkalla Ruut oli selkeästi jännittynyt ja nojasi Turboon. Mies piti tytön paikallaan häntänsä avulla. Onneksi matka oli lyhyt ja Ruut sai harjoitella paremmin moottoripyörässä oloa.
”Noin,” mies vastasi ja nosti tytön alas. Mies kiusoitteli kypärää irrottaessa tyttöä ja sai tämän vain kikattelemaan. Turbo nyppäsi kypärän tytön päästä ja naureskeli tytön hiusten olevan ihan pystyssä. Minni silitti ohi mennen Turbon selkää ja sai miehen katsomaan lempeästi naista.
”Sää tykkäät Minnistä,” Ruut kiusoitteli. Turbo mulkoili Ruuthia.
”Niin mää taidan tykätä… rakastan, jos ihan tarkkoja ollaan,” mies vastasi tytölle, joka juoksi Minnin perässä mökin sisälle.

”Minni arvaa mitä?” Ruut huudahti ja sai hiirinaisen näyttämään kysyvältä.
”No?”
”Turbo rakastaa sua…” tyttö naljaili ja sai Minnin katsahtamaan Turboa.
”Vai niin…” Minni keimaili ja sai Turbon nappaamaan naisen kainaloonsa.
”Missä mää nukun?” Ruut kysyi. Minni katsahti Turboa, joka ohjasi tytön toiseen suuntaan.
”Tännepäin arvon neiti.” Ruut seurasi veljeänsä toiseen huoneeseen. Huoneessa oli yksi petaamaton sänky. Petivaatteet olivat kauniisti pedattu sängyn päälle.
”Tää kelpaa,” Ruut nyökytteli. Turbo nappasi läheisestä kaapista liinavaatteet ja auttoi tyttöä petaamaan sängyn tälle valmiiksi. Turbo kertoi hänen ja Minnin huoneen olevan talon toisessa laidassa ja pääsisi suoraan huoneesta heidän luokseen, jos vain tarvitsisi. Ruut kertoi pärjäävänsä ja olisi iso tyttö. Turbo pörhensi siskonsa hiuksia hyväntuulisena. Sängyn saatua pedattua, kaksikko lähti katsomaan iltapalan tekoa. Minni luki työpapereitaan sohvalla ja Ruut kävi naiselta kysymässä iltapalatoiveita. Hän auttoi Turboa valmistamaan iltapalan valmiiksi. Tyttö kattoi pöydän reippaasti. Kaksikon ollessa valmis, Ruut kävi pyytämässä Minnin ruokapöytään.
”Oi näyttää hyvälle,” Minni kehui ja sai tytön suulle leveän hymyn. Kolmikko söi hyvällä ruokahalulla, kunnes Ruut meinasi nukahtaa. Tyttö hieroi voimakkaasti silmiään. Turbo nosti tytön kantoonsa. Mies kehotti tyttöä reippaasti iltatoimille. Pieni iltakiukku meinasi syntyä hammaspesusta. Minni siirtyi takaisin sohvalle. Niin kauan, kun naisen jalka oli kipsissä ei hänestä paljon ollut pöydän korjauksessa apua.

Turbolla ei luonnollisesti ollut iltasatukirjaa siskolleen, mutta Turbo silitteli ja paijaili tytön jalkoja sen aikaa, kunnes tyttö nukahti. Turbo katsoi hennosti hymyillen tyttöä, joka oli piti peittoa tiukassa otteessaan. Mies jätti varmuudeksi oven raolleen, jotta Ruut löytäisi heidän luokseen.
”Nukahtiko Ruut?” Minni kysyi. Turbo istui naisen viereen väsyneen oloisena.
”Joo… vaikka iltasatua ei ollutkaan,” Turbo vastasi.
”Ai kamala! Hirveä isoveli!” Minni naljaili ja sai Turbon naureskelemaan. Minni veti vakavaksi ja yritti keskittyä lehteensä. Turbo nosti kätensä niskansa taakse ja katsoi naista.
”Onko kaikki hyvin? Sää olet ollut jotenkin hiljainen,” mies kysyi ja sai Minnin nostamaan katseensa mieheen.
”On… miten niin?” nainen hämmentyi.
”Sussa on jotain uutta…” Turbo nosti itsensä lähemmäksi naista. Minni veti kasvojaan kauemmaksi Turbosta, joka yritti naisen katseesta selvittää asiansa. Minnin suulle nousi pieni hymy.
”Sää olet pehmennyt. Johtuuko se Ruuthista?” Turbo kysyi.
”No onhan se nyt eri asia käyttäytyä lapsen, kuin aikuisen seurassa,” Minni tokaisi ja jatkoi lehtensä lukemista. Turbo istui lähemmäksi naista ja sai naisen huvittuneeksi.
”Tässä on muutakin,” mies kuiskasi naisen korvaan.
”No sillä aikaa, kun selvität asiaa niin… voit mennä siivoamaan aikasi kuluksi ruokapöydän,” nainen kehotti ja iski miestä muutaman kerran reiteen. Turbo tyrskähti pienesti ja nousi siivoamaan.

Pikkuhiljaa, kun Turbo oli saanut siivottua, kaksikko siirtyi omaan makuukammariinsa. Minni harjasi hiuksiaan vielä, kun Turbo makaili jo sängyssä. Oven narahdus sai heidät katsomaan olohuoneeseen.
”Turboooo!” Ruut huudahti itkuisena.
”Mikä hätänä?” Turbo kysyi.
”Mää en uskalla tulla sinne,” tyttö jatkoi. Turbo nousi seisomaan ja avasi enemmän huoneensa ovea.
”No tule,” mies vinkkasi ja tyttö juoksi miehen luokse. Oikeastaan suoraan miehen ohi ja kiipesi pariskunnan sänkyyn.
”Saanko mää nukkua teidän kanssanne? Mua pelottaa nukkua,” tyttö selitti.
”Pelottaako sua sen vuoksi, että tämä on uusi ja tuntematon paikka?” Minni kysyi ja sai tytön nyökkäämään monta kertaa nopeasti. Minni silitti hellästi tyttöä ja katsoi Turboa. Turbo oli puristanut kädet eteensä ja nyökkäsi hyväntuulisesti.
”Mää käyn vessassa vielä,” mies totesi. Ruut kävi sillä välin Minnin viereen pötkölleen. Minni huikkasi Turbolle, että tämä toisi tytön peiton huoneesta.

Minni silitteli pikkutyttöä lempeästi. Turbo katsahti naista ihastellen. Hän ei koskaan ollut nähnyt Minnistä poikkeavaa käytöstä ja noin hellää puolta. Nainen oli aikoinaan jopa muistuttanut ettei koskaan haluaisi lapsia, kun tällä oli mennyt tunteisiin teinipoikien itsepäisyys. Mies asteli makuuhuoneen puolelle ja kuuli jopa naisen hennosti hyräilevän.
”Sää et ole laulanut pitkään aikaan,” Turbo totesi hellästi ja laski peiton unessa olevan hiiritytön päälle.
”Mää en laulanut,” Minni totesi. Turbo hymyili lempeästi naiselle ja katsoi tyttöä heidän välissään.
”Voisitko sää? Ihan joku kerta?” mies kysyi ja sai Minnin, vain hymyilemään.
”Olitko sää muuten tosissasi sen asian kanssa?” Turbo kysyi vaisusti.
”Mistä asiasta?” Minni pyysi tarkennusta, kun ei tiedä tai muistanut mitä kaikkea oli sanonut miehelle.
”Sitä ettet haluisi koskaan lapsia,” Turbo muistutti.
”Kunhan totesin, kun meni hermot Miihkaliin ja muihin teineihin,” Minni totesi hymyillen.
”Eli sää et ollut tosissasi?” Turbo varmensi.
”En tietenkään. Varsinkin, kun mulla on noin hyvä isäehdokas tiedossa.”
”Ai oikein isäehdokas?”
”Niin, mutta ei se tarkoita että haluaisin vielä lapsia,” Minni hymähti. Turbo hymyili leveästi naiselle ja kävi selälleen.
”Hyvää yötä…” Turbo totesi unisena.
”Hyvää yötä,” Minni vastasi ja silitti varovaisesti myös Turbon käsivartta.

Seuraavana aamuna Turbo heräsi siihen, kun tunsi jotain terävää porautuvan kylkeensä. Mies avasi toista silmään ja siirsi pikkusiskonsa jalkaa. Ruut oli poikittain heidän sängyssään. Minnin paikka oli tyhjä ja sai miehen katsomaan hetken paikkaa tuimasti. Yhtäkkiä mies muisti naisen lääkärikäynnin ja sai miehen nukahtamaan vielä uudestaan. Turbo ei tiennyt mitä kello oli, kun häntä tuupittiin hereille.
”Hei herää!” Anni naurahti ja ravisteli veikkaansa hereille.
”Äläää,” mies mutisi tyynyään vasten ja venytteli pienesti.
”Mää laitoin Ruuthille piirretyt teidän telkkarista. Ei kai haitannut?” Anni kysyi ja avasi verhoja. Mies hautautui enemmän tyynynsä alle.
”Ei haittaa,” mies murahti.
”Olisi kai olettanut, että olisit herännyt kun Ruut heräsi,” Anni torui hyväntuulisesti.
”Mää kuulin kyllä, että te tulitte sisälle ja pyysin Ruuthia tulemaan vastaan,” mies vastasi ja kääntyi selälleen.
”Noh ei Ruut siitä kärsinyt,” Anni naurahti. Turbo nousi vaivoin ylös ja haroi sormillaan hiuksiaan.
”Onko Minni jo tullut?” mies kysyi. Anni pyöräytti päätään veljelleen.
”Ei ole näkynyt.”
”Missähän se on? Vai onkohan se joutunut odottamaan hirveen pitkään sitä kipsin poistoa?” Turbo pohti ja sai Annin kohauttamaan hartioitaan. Anni kehotti veljeään nousemaan, mutta mies jäi hetkeksi vaitonaisesti istumaan sängylle.

”Koska äiti ja iskä tulee?” Ruut kysyi Motolta, joka näytti mietteliäältä.
”Jaa a. Vaikea sanoa, kun Minni oli vanhempiesi kanssa puhelimessa,” Moto vastasi tytölle.
”Kuulemma sitten, kun saavat kyydin järjestettyä tänne,” Turbo huokaisi unisena ja lampsi väsyneen oloisena olohuoneeseen.
”Ja siihen vielä matka aika päälle,” Anni muistutti. Ovi lensi suorastaan auki saaden hiiret pelästymään. Johanna ja Vilma juoksivat sisälle innoissaan, kuullessaan Ruuthin katsovan piirrettyjä. Tytöt kysyivät voisivatko liittyä tämän seuraan. Ruut teki sohvalla tilaa ja hymyili leveästi.
”Huomenta,” Adam toivotti.
”Sun tytöt aiheuttaa meille vielä sydänhalvauksen,” Turbo huokaisi syvään.
”Varaudu siihen… susta tulee isä kanssa vielä joku päivä!” Adam iski miehen hartioita.
”Kiitos muistutuksesta,” mies naurahti. Iltapäivää kohden Turbo sammutti television, jota tytöt olivat koko aamupäivän katselleet. Mies kehotti lapsia menemään ulos leikkimään. Tytöt olivat tosin vastahakoisia. Kuitenkin miehet saivat houkuteltua heidät ulos retken muodossa. Eväsretki Toivon Puutarhaan sai tytöt innostumaan.

Puutarhaan päästyään tytöt kokivat yllätyksen. Minni luki läheisen lilapihlajapuun alla kirjaansa. Naisella oli mukanaan myös oma tietokone. Turbo katsahti sisaruksiaan ja ystäviään, kun nainen oli sairaalan jälkeen tullutkin kasarmin taakse.
”Minni,” Ruut innostui ja sai Minnin laskemaan koneen kannen alas. Nainen oli hämmentynyt ja hieman pelästynyt.
”Onko kaikki hyvin?” Anni kysyi, kun nainen ei oikein saanut sanaa suustaan.
”Joo on. Työjuttuja vain,” Minni vastasi ja sulki kirjansa. Nainen kasasi tarvikkeensa koneen päälle ja huokaisi syvään.
”Tulit sitten tänne?” Turbo kysyi ja istui naisen viereen.
”Täällä on rauhallista,” Minni henkäisi. Turbo suukotti naisen poskea kevyesti. Turbon silmään pisti merkille, että nainen oli kasannut kirjansa kannet alaspäin.
”Sää pääsit sun kepeistä eroon,” Anni ilakoi.
”Jep… ja koko jalka voi paremmin kuin aikoihin,” Minni naurahti ja taitteli jalkaansa.
”Tuntuu varmasti hyvälle,” Sandra totesi ja sai Minnin nyökkäämään.
”Mutta mun on pakko jatkaa… pakko saada raportti valmiiksi,” Minni kiirehti ja suuteli Turboa nopeasti. Kaikki katsoivat hämmentyneenä naisen perään.
”Mikä sillä on?” Vinski kysyi. Turbo kohautti harteitaan. He jatkoivat eväsretkeään välittämättä sen enempää Minnistä.

Anni ja Sandra olivat eväsretken jälkeen napannut tytöt mukaansa. Minni vältteli kaikkien seuraa. Nainen oli jopa naisten pyynnöstä kieltäytynyt heidän seurastaan. Minni oli kieltäytynyt myös Turbon seurasta ja Turbo alkoi huolestumaan naisen välttelevästä asenteesta. Turbo ja Adam olivat lähteneet moikkaamaan veljeänsä sairaalaan. Anton kertoi, että kuntoutus oli sujunut mallikkaasti. Tynkä oli parantunut hyvin ja miehelle aloitettiin suunnittelemaan proteesia puuttuneen jalan tilalle. Mies oli kuntoutuksessa päässyt treenaamaan ylävartaloaan ja sitä kautta ylös tuolistaan pitkään aikaan. Anton oli saanut myös psyykkistä hoitoa ja veljesten silmään pikkuveljen vointi oli huomattavasti paljon parempi. Anton kertoi keskustelusta myös isänsä kanssa. Turbo ja Adam jopa yllättyivät, kun Anton kertoi jutelleensa isänsä kanssa miltä jalan menettäminen ja siitä selviäminen tuntuu. Kenties isän kanssa juttelu oli auttanut Antonia puhumaan psykologille. Turbo huokaisi syvään. Olisiko kenties hänenkin aika hakea apua psykoterapiasta, jotta saisi lapsuuden traumat käsiteltyä? Anton joutuu kuulemma olemaan vielä tovin sairaalassa. Ainakin siihen saakka, kunnes saisi proteesin ja siihen liittyvän kuntoutuksen aloitukseen. Kaksikko kertoi myös Ruuthin yllätysvierailusta ja sai Antonin huolestumaan tytön voinnista. Onneksi kaksikko sai pikkuveljensä rauhoittumaan. Adam ja Turbo lupasivat käydä moikkaamassa veljeänsä mahdollisimman paljon. Anton oli tyytyväinen veljiensä vierailuun ja toivoi Anninkin käyvän, jos vain mahdollista. Turbo ja Adam olivat luvanneet viedä asian Annin kuuleviin korviin.

Illalla Turbo törmäsi vielä Motoon. Mies oli päässyt pyörätuolistaan eroon ja sai vuorostaan käyttää keppejä tovin. Moto kertoi Vinskin onneksi olevan avuksi. Samoin Adamin ja Sandran, jotka väliaikaisesti asuivat miehen luona. Turbo oli tyytyväinen kuulemaansa ja toivotti miehelle tsempit loppu parantumiseen. Turbo käveli oman mökkinsä pihaan. Mies huhuili Minniä ja Ruuthia, mutta mitään ei kuulunut. Turbo kurtisti kulmiaan. Kirje pöydällä sai miehen huomion. Anni kertoi kirjeitse, että pikkusisko oli halunnut tällä kertaa naisen luokse. Turbon suulle nousi pieni hymy. Mies laski kirjeen kädestään. Kuumuus oli täyttänyt mökin ja sai miehen riisumaan nahkaliivinsä sohvalle. Outo hohde makuuhuoneesta sai miehen huomion. Mies avasi oven ja naulitsi miehen paikoilleen.
”Hei kulta,” Minni leperteli. Naisen yllä oli musta yöasu ja aamutakki, jonka nainen oli avannut houkutellakseen miestä enemmän luokseen. Nainen makasi kyljellään viettelevästi. Minni oli täyttänyt huoneen täyteen kynttilöitä.
”Kuoharia?” nainen kysyi. Turbo kurtisti kulmiaan.
”Mitä me juhlitaan?” mies kysyi hämmentyneenä. Minni käveli kahden kuoharilasin kanssa miehen luokse.
”Meitä,” Minni vietteli ja siveli miehen paljasta rintalihasta.
”Nyt mää olen entistä hämmentyneempi,” Turbo vastasi.
”Mää halusin vain luoda meille, jotain yhteistä aikaa. Sitä, kun viime kuukausina ei oikein ole ollut,” Minni hempeili miehelle. Turbo otti vastahakoisesti kuoharilasin naiselta.
”Juurihan sää olet vältellyt mua koko päivän,” Turbo vastasi edelleen epäillen.
”Tiedän, mutta mun oli pakko jotta sain järkättyä tämän kaiken,” Minni esitteli ja sai miehen katsomaan lempeämmin ympärilleen. Mies alkoi pehmenemään naisen ajatukselle yhteiselle laatuajalle.
”Entä ne sun kirjat, joita pidit konetta vasten väärinpäin?” Turbo kysyi.
”No itse asiassa olisi yksi juttu,” Minni huokaisi. Samaan aikaan mökin ovi aukeni hiljaa, jota kaksikko ei kuullut.
”Mikä asia?” Turbo kysyi huolestuneena. Minnin ilme oli surkea ja jännittynyt saman aikaisesti. Miehen oli vaikea lukea naisen elekieltä.
”Ne oli vauvakirjoja,” Minni vastasi miehelle ja sai Turbon ilmeen sulamaan.
”Mää haluan lapsen sun kanssasi!” Minni jatkoi suoraan. Turbo ei osannut vastata mitään naiselle. Hän oli ehkä shokissa enemmän, kuin hämmentynyt.
”Mitä sää sanoit?” Reea älähti heidän takaansa ja sai Minni kietomaan aamutakkinsa puoliksi kiinni, kun miehen vanhemmat seisoivat heidän ovensa toisella puolella…

No johan oli loistava ajoitus keskeyttää

No sanoppa muuta

OSA 1:


Thomas käänsi katsettaan, kun Minni pienellä kiireellä kietoi takkiansa kunnolla kiinni. Reea katsoi poikaansa, joka laski kuoharilasit läheisen lipaston päälle ja kropallaan yritti peitota puolialastonta puolisoaan. Reea hamusi vastausta kaksikolta.
”Olitko sää tosissasi?” Reea yritti innostuneena puolestaan saada Minniltä vastausta.
”Mitä helvettiä te teette täällä?” Turbo murahti ja katsoi äitiään. Minnistä mies aisti nolostuksen ja ahdistuneisuuden.
”Haluan vastauksen omaan kysymykseeni,” Reea naurahti ihan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Thomas nojasi läheiseen seinään ja katseli muualle.
”Mää pyysin teitä odottamaan tukikohdalla! Sen sijaan te tunkeudutte tänne,” Minni ärähti ja sai Reean pelästymään. Thomaskin katsoi hämmentyneenä naista. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Minni korotti edes ääntään. Koko heillä asumisen ajan Minni oli ollut määrätietoinen, mutta ei ollut äänenvoimakkuuksia juurikaan käyttänyt.

”Mää tiedän mitä sää pyysit, mutta en tiennyt suhteenne olevan tuossa tilassa,” Reea ihasteli.
”Jos kerran tiedät missä sun pitää olla, niin miksi et ole siellä?” Turbo kysyi. Reea katsoi pyytävästi miestään. Thomas raaputti nenänvarttaan. Hän ei halunnut osallistua tähän vääntöön. Varsinkin, kun vaimo oli vienyt miestä kuin pässiä narussa.
”Turbo kulta,” Reea hempeili ja yrtti lähentyä nuorukaista.
”Häivy!” mies tuhahti.
”Turbo…”
”Etkö sää kuullut vai onko sun ymmärryksessä vikaa? Ulos meidän kodista!” Turbo vastasi tiukasti, mutta todella rauhallisesti. Reea katsoi surkeana poikaansa.
”Reea,” Thomas henkäisi vaimonsa korvaan ja tarrasi tämän olkapäistä kiinni. Reea katsoi miestään, jonka jälkeen pariskuntaa. Nainen poistui vähin äänin miehensä kanssa pariskunnan mökistä. Turbo lukitsi oven heidän perässään ja pamautti sen kiinni. Minni nappasi toisen kuoharilasin ja kumosi sen yhdellä kulauksella alas. Naista otti päähän ja hukutti ärtymyksensä alkoholiin. Lasin saatuaan takaisin pöydälle, Minni alkoi puhallella kynttilöitä sammuksiin. Turbo astui makuuhuoneeseen ja halasi naista takaapäin hellästi.
”Älä anna mun vanhempien pilata tätä iltaa,” Turbo henkäisi.
”Ne pilasi jo!” Minni tuhahti ja irrottautui miehen otteesta.

Nainen istui sängylle. Turbo hiipi naisen viereen. Minni hieroi käsiään kevyesti yhteen ja murehti sitä, kun miehen vanhemmat olivat keskeyttäneet heidän intiimin hetkensä. Eikä vain intiimiin, aihe oli naiselle arka asia muutenkin. Turbo asettui kyljelleen sängylle ja hieroi naisen säärtä rakastavasti.
”Voidaanko mennä nukkumaan?” Minni kysyi surkeana ja sai Turbon vaisusti hymyilemään. Turbo nyökkäsi naiselle hyväksyvästi. Mies ei enää yhtään halunnut udella tai pahentaa rakastettunsa mieltä.
”Mää käyn vaihtaa vähän vaatetta,” Minni huokaisi ja nousi ylös käydäkseen pesuhuoneen puolella. Turbo huokaisi syvään. Minnin saapuessa takaisin Turbo kohotti kättään ja pyysi naista eleellä kainaloonsa. Minni hymyili hellästi ja asettui miehen viereen kyljelleen. Nainen kuunteli miehen sydämen sykettä korvallaan ja silitteli tämän kylkiä hennosti. Miehen rauhallinen hengitys sai naisen nukahtamaan nopeasti. Turbo taas pysyi hereillä. Minnin kysymys oli hyvin yllättävä ja mies ei ollut osannut varautua vastaavaan. Tätä asiaa mies oli odottanut ties kuinka kauan. Minnikin tiesi Turbon olevan valmis, kun hän itse vain vähän vinkkaakin siihen suuntaan. Ihan tällaista yllätystä, vain vanhemmiltaan mies ei osannut odottaa. Tunteet hyppivät laidasta laitaan. Mies oli pettynyt ja samalla vihainen.

Aamulla Minni käveli pitkin Vapaustaistelijoiden kasarmin käytäviä. Eilinen ilta ei ollut unohtunut naisen mielestä. Reea, Thomas ja Rita istuivat pitkässä pöydässä yhteisessä tilassa. Nainen oli apea ja pyöritteli kahvimukiaan kädellään pöydän pintaa vasten. Thomas katsahti kulmiensa alta vaimoaan, jonka jälkeen vastasi tyttärensä kysymykseen. Reea katsahti käytävään ja huomasi Minnin. Minnikin huomasi pariskunnan ja nosti vauhtiaan päästääkseen heidän ohitseen.
”Minni odota!” Reea huokaisi naisen perään ja sai Minnin kääntymään vihaisena ympäri.
”Mää en halua udella, mutta…”
”Utelet kuitenkin. Anna tulla! Enköhän ole kuullut kaiken näköisiä selityksiä.”
”Mää olen pahoillani siitä eilisestä,” Reea aloitti ja sai Minnin puristamaan kädet eteensä.
”Mun ei ollut oikeasti tarkoitus tahallisesti pahoittaa teidän… ja etenkään sun mieltäsi,” Reea henkäisi surkeana.
”No onnea. Onnistuit!” Minni murahti.
”Tämä on iso asia… haluan, vain olla varma…”
”Että poikasi ei vain missään nimessä valitse väärin puolisoaan.”
”En minä noin ajattele,” Reea älähti.
”Aivan sama. Te pilasitte mun mahdollisuudet selvittää mulle aika isoa ja arkaluonteista asiaa hiireltä, jota mää rakastan koko sydämestäni,” Minni tuhahti.
”Eikö me voitaisiin vielä keskustella ja sopia asia?” Reea kysyi.
”Ei! Mitä nopeammin lähdette niin sen parempi!” Minni hymähti ja poistui toimistoaan kohden. Reea huokaisi turhautuneena syvään ja katsoi miestään. Työhuoneessaan Minni ei saanut töitään eteenpäin. Kaikki ajatukset pyörivät, vain Turbossa, vauvassa ja miehen vanhemmissa. Minni heitti vihaisena kynänsä menemään ja painoi sormensa otsaansa vasten. Hän tarvitsisi raitista ilmaa.

Samaan aikaan toisaalla Anni oli palauttanut Ruuthin oikeaan osoitteeseen.
”Voi kulta pieni. Ymmärrätkö sää kuinka huolissamme sinusta oltiin?” Reea kysyi suukotellen tytärtään ja tarkistellen, onko tämä kunnossa.
”Anteeksi. Mää halusin, vain olla noiden kanssa pidempään,” Ruut selitti.
”Et sää silti olisi saanut tuolla tavalla karata!” Thomas ärähti.
”Anteeeeeeks,” Ruut huokaisi syvään. Thomas heltyi ja nappasi tytön syliinsä. Mies halasi tyttöä pitkään ja rakastavasti.
”Kiitos, kun piditte huolta sisarestanne,” Reea henkäisi ja silitti Annin käsivartta.
”Totta kai. Ei me voitu Ruuthia yksinkään jättää,” Anni henkäisi hyväntuulisena.
”Sää olet varmaan ainoa, joka jollain tavalla haluaa olla tekemisissä meidän kanssa,” Reea huokaisi.
”Aika parantaa haavat,” Anni totesi hennosti.
”Tuskin… tuli taas mokattua veljesi kanssa huolella,” Reea puristi kädet puuskassa. Anni ei tiennyt mitä äidilleen olisi sanonut. Hän silitteli naisen olkavartta lempeästi.
”Voidaanko me olla täällä vielä pidempään? PLIIIIIIIS,” Ruut aneli isältään, joka katsoi Reeaa.
”Täytyy pehmittää tuo kenraali varmaan ensin,” Thomas pohti ja sai Reean vaikeasti hymyilemään.

Minni istui samassa paikassa, kuin aikaisemmin edellisenä päivänä. Nainen oli omissa ajatuksissaan ja tunsi olonsa jopa surkeaksi.
”Minni?” kysyi tuttu ääni hänen vierestään. Minni heilautti hiuksiaan ja käänsi katseensa puhujansa suuntaan. Tara hymyili lempeästi naiselle. Naisen sylissä oli tämän pieni tytär.
”TARA!” Minni ilakoi ja halasi naista.
”Moiii! Mitä sulle kuuluu?” nainen kysyi.
”No vähän vaihtelevaa… Saanko?” Minni kysyi naisen tytärtä kohtaan.
”Toki,” Tara henkäisi ja ojensi tytön Minnille. Minni nosti tytön kainaloista ja ilmeili tälle lempeästi.
”Huuu… sustahan on tullut oikein reipas,” Minni leperteli pienokaiselle, jonka suulle nousi pieni hymy. Tyttö tutki Minnin kaulassa roikkuvia tunnuslevyjä.
”Sää olet ihan luonnonlahjakkuus pienten kanssa,” Tara kehui ja istui puun juurelle. Minni käänsi pienokaisen syliinsä, jotta tämä näki äitinsä ja istui varovasti Taran viereen. Nainen keinutteli itseään kevyesti saaden pienokaisen rauhoittumaan.
”Hän on Ellen,” Tara kertoi.
”Onpa kaunis nimi,” Minni henkäisi ja silitteli Ellenin päälakea apeana. Tarakin huomasi tämän.
”Onko kaikki hyvin?”
”Voisi olla kenties paremminkin,” Minni huokaisi.

Tara kurtisti kulmiaan.
”Mikä on?” nainen kysyi. Minni nosti kysyvän katseensa naiseen. Tosin kenties salaakin hän ihasteli naisen suorapuheisuutta.
”Haluatko tosissasi tietää?”
”Haluan, mikäli haluat vain ventovieraalle kertoa sen,” Tara hymähti naurahtaen.
”Et sinä ventovieras ole. Oikeastaan yksi uusimmista ystävistäni,” Minni naurahti ja sai Taran leveästi hymyilemään. Naisten rento jutustelu sai Ellenin nukahtamaan Minnin syliin.
”Eli sää pystyisit siis kertomaan?” Tara pohti hyväntuulisena. Minni huokaisi syvään.
”Mää pyysin tai oikeastaan annoin ohjeet, sun vanhemmille odottaa tukikohdalla aamuun, jotta voisimme odottaa Ruuthin heräämistä, mutta…” Minni huokaisi.
”Mutta mitä?” Tara uteli ja sai Minnin vaivaantuneeksi.
”Mitä ne on taas tehnyt?” nainen painotti.
”Mulla ja Turbolla oli pitkästä aikaa mahdollisuus viettää aikaa toistemme kanssa… kahdestaan… mää olin nähnyt ison vaivan ajan järjestämisen kanssa ja toivoin saavani Turbolta hyväksyvän vastauksen,” Minni kierteli. Hän ei kuitenkaan halunnut ihan yksityiskohtaisesti kertoa naiselle mitä hän oli suunnitellut tai kysynyt mieheltään.
”Hyväksyvän vastauksen mihin?” Tara kysyi hämillään.
”Se on auki vielä, enkä halua puhua siitä ennen kuin olen Turbon kanssa asiasta tarkemmin puhunut. Elämäämme liittyvä asia kuitenkin… Enivei. Olin sytytellyt illalla mökkiimme kynttilöitä ja pukeutunut Turboa varten… noh viettelevästi. Sain Turbon hämilleen jo omalla kysymykselläni, niin eikö teidän vanhemmat seissyt meidän makuuhuoneen oven takana ja kuuli kaiken,” Minni selitti ja sai Taran nolostumaan vanhempiensa puolesta. Nainen oli hämillään ja katseli ympärilleen.

”Se nolostumisen määrä, kun seison seksi alusvaatteissa etenkin sun isäsi silmiesi alla,” Minni tuhahti.
”No uskon…” Tara henkäisi.
”Eikä siinä vielä kaikki. Vanhempiesi hiipiessä sisään pamautin minulle aika ison ja aran asian Turbolle esiin… jäivät vielä utelemaan asiasta tai äitisi, isäsi pakeni nurkan taakse. Että, yritä siinä samalla sitten kietoa aamutakin naruja kiinni, kun äitinne latelee kysymystä kysymyksen perään,” Minni jatkoi.
”Mahdoitte olla tyrmistyneitä?”
”No itse olin enemmänkin häpeissäni. Turbo taas kiehui raivosta… muutenkaan hän ei ole päässyt kunnolla vielä tunteisiinsa käsiksi, että vanhempanne onkin elossa,” Minni puuskahti.
”Äiti ja isä se osaa antaa sitten oikein parastaan taas,” Tara huokaisi ja puristi kädet eteensä. Naisen ilme kuitenkin suli nopeasti, kuulleessaan pieniä juoksuaskelia.

”Moikka. Mitäs tytöt?” Turbo kysyi naurahtaen istuen naisten seuraan. Mies silitti hellästi kanssa nukahtaneen Ellenin päälakea ja sai Minnin hymyilemään.
”Hän on Ellen,” Minni kertoi ja katsoi miestään.
”Tosi kaunis nimi Tara,” Turbo hymyili siskolleen ja sai siskonsa kanssa hempeästi hymyilemään.
”Etkö ole vihainen minulle?” nainen kysyi hämillään.
”Miksi olisin? Vanhempammehan tässä on mokannut,” Turbo vastasi ilmeettömästi ja jatkoi Ellenin paijaamista. Tara hymyili lempeästi. Minni antoi pienokaisen setänsä syliin, joka laski tytön hellästi olkapäälleen. Tyttö venytteli pienesti ja sai miehen hieromaan kevyesti pikkuisen selkää.
”Tuo käy teiltä niin luonnollisesti,” Tara ihasteli.
”Ai mikä?” Turbo kysyi ja katsoi siskoaan.
”Lapsenhoito,” Tara vinkkasi ja sai pariskunnan katsomaan toisiaan. Minni hymyili Ellenille kevyesti ja silitti vielä tämän poskea.

Samaan aikaan moottoripyörien tallissa Miihkali oli saapunut Moton ja Vinskin kanssa ajelulta aavikolta. Riina tuli läheisestä huoneesta tutkien ohjekirjaa samanaikaisesti.
”Riina?” Moto kysyi ja sai naisen huomion.
”Hei…” nainen hymyili leveästi ja tervehti kaksikkoa.
”Mitä sinä täällä teet?” Vinski kysyi ja ihmetteli naisen saapumista Tulikiveen.
”Tultiin koko perheen voimin hakemaan kadonnut lammas takaisin kotiin,” Riina naurahti ja puristi ohjekirjan rintaansa vasten.
”Ai niin… Ruut. Mutta käsitimme Minnin puheista, että vain vanhempanne ovat tulossa,” Moto pohti.
”Niin niiden pitikin alun perin tulla kahdestaan. Mutta protestoitiin vastaan Taran ja Tianan kanssa. Halutaan nyt selvittä meidän perheen ongelmat ilman, että kukaan pääsee juoksemaan pakoon,” Riina tuhahti.
”Riina! Kato mitä mää löysin!” Tiana huudahti portaiden yläpäästä ja juoksi kierteiset metalliportaat alas. Vauhtia oli vain liikaa ja sai tytön kompuroimaan rappusissa. Miihkali heitti kypäränsä sivupöydälle ja nappasi tippuvan hiiritytön syliinsä.
”Tiana!” Riina huudahti.
”Hahhha hyvä koppi Miihkali!” Vinski ilakoi.
”Oletko kunnossa?” Miihkali kysyi tytöltä, joka nosti katseensa tähän. Tyttö katsoi hämmästynein silmin, jopa komeaa hiiripoikaa ja puristi vielä pelästyksestä tämän paidan kaulusta. Tiana ei saanut silmiään irti nuorukaisesta, joka selkeästi odotti tytön vastausta.
”Joo… olen mää. Ki-kiitos,” Tiana henkäisi nolostellen ja sai Miihkalin laskemaan tämän varovaisesti lattialle seisomaan. Tiana katsoi hento hymy kasvoillaan Miihkalia.
”Miihkali tässä on mun pikkusiskoni Tiana. Et ehtinyt kunnolla tapaamaan häntä viimeksi,” Riina esitteli nuorukaisen.
”Hauska tavata!” Miihkali ojensi kättään.
”Samoin,” Tiana vastasi kätellen nuorukaista. Kiusallinen hiljaisuus varjosti nuorten välillä.
”Tytöt!” Thomas huusi portaiden yläpäästä ja sai porukan katsomaan tasanteelle, jossa tyttöjen isä seisoi.
”Tulkaahan. Pitää alkaa puhumaan kenraalitarta ympäri, jotta saamme jäädä tänne toviksi,” Thomas naurahti ja poistui takavasemmalle. Riina tarrasi siskonsa olkapäästä kiinni ja ohjasi takaisin portaisiin. Moto kiskaisi Miihkalia taakse päin.
”Ole varovainen sitten… Tiana on kuitenkin Turbon pikkusisko,” mies kuiskasi.
”Mitä sää sekoilet?” Miihkali kysyi hämmentyneenä.
”Noh tiedäthän…” Moto empi ja kohautteli harteitaan.
”En tiedä. Kannattaa tarkistaa se kipulääkitys… voi olla, että olet saanut väärän lääkityksen, kun hourailet ihan ihme asioita,” Miihkali naureskeli ja lähti sisarusten perään Vinski mukanaan. Moto huokaisi ja klenkkasi tavarahissin luokse.

Minni ja Turbo olivat tuoneet Taran hetkeksi heidän mökkiinsä Ellenin herättyä. Nainen sai samalla kuumuudelta suojassa syötettyä rauhassa pienokaisensa. Tara vetäytyi samaan huoneeseen, jossa Ruut sai yötään viettää. Minni huokaisi samalla ja katsoi kädet puuskassa huonetta. Nainen nojasi allaskaappiin vilkuillen huonetta kohden. Turbo istui sohvan käsinojalla ihastellen puolisoaan.
”Voidaanko vaihtaa pari sanaa?” Turbo kysyi. Minni katsahti Turboa.
”Kyllä me voidaan puhua,” Minni vastasi miehelle. Turbo nousi seisomaan ja käveli naisen eteen. Hän silitteli naisen kylkiä hellästi samalla.
”Mistä sää haluat puhua?” Minni kysyi.
”Siitä viime iltaisesta,” Turbo muistutti.
”Mitä siitä?” Minni kysyi uudelleen ja laittoi hiussuortuvansa korvansa taakse. Minniä jotenkin nolotti aihe, vaikka eihän se Turbon vika ollut.
”Mää mietin sitä sun ehdotusta…” Turbo aloitti ja vilkuili olkansa yli.
”Ja mää olen päättänyt.”
”Mitä sää olet päättänyt?”

”Mää haluan elää sun kanssasi ja tehdä vakavia päätöksiä yhdessä. Ja mää olen todella otettu siitä, että kysyit munkin mielipidettä,” Turbo hempeili naiselle.
”No totta kai mää haluan rehellisesti keskustella sun kanssa tällaisesta asiasta. Lasten hankinta kuitenkin muuttaa meidän kummankin elämän kerta heitolla,” Minni selitti ja hieroi miehen hauiksia.
”Ja siitä mää haluankin nyt puhua,” mies vastasi ja painoi otsansa naisen otsaa vasten.
”Ja mää suostun,” Turbo henkäisi ja sai Minnin nopeasti nostamaan katseensa mieheen. Naisen teki mieli itkeä ja nauraa samaan aikaan. Ihan silkasta onnesta.
”Sää suostut?”
”Kyllä… mää olen odottanut tätä ties kuinka kauan. Ja mää haluan perustaa perheen sun kanssasi!”
”No sen mää tiesinkin. Itsehän olen laittanut kapuloita rattaisiin,” Minni naurahti ja puristi hyväntuulisesti kädet eteensä.
”Ihan hyvä, että laitoit… olin ihan täysi pentu silloin, kun sitä ensimmäisen kerran sulle ehdotin. Ei musta silloin olisi ollut niin vastuulliseen asiaan,” Turbo naurahti.
”Kieltämättä ja tilanne oli toinen Marsissa,” Minni huokaisi huolestuneena.
”Mää lupaan pitää teistä huolen ja häätää plutolaiset muiden marsilaisten kanssa takaisin sinne mistä ovat tulleetkin,” Turbo totesi ja puristi naisen olkapäistä hellästi kiinni. Minni kietoi kätensä miehen kaulanympärille, saaden Turbon laskemaan kätensä naisen lanteille.
”Mää tiedän sen,” Minni hymyili lempeästi ja sai Turbon pitkän sekä rakastavan suudelman.
”Mutta mää haluan ensin selvittää yhden asian, ennen kuin oikeasti olet raskaana,” mies vastasi suudelman päätteeksi. Samaan aikaan Tara astui ulos huoneestaan sylissään tyytyväinen tyttölapsi. Nainen ojensi Minnille vaihdetun vaipan ja heitti tämän selän takanaan olevaan roskikseen.
”Mennäänkö? Äiti ja isä laittoi viestin saaneensa Ruuthin takaisin. Lisäksi heillä on jotain asiaa myös teille,” Tara selitti ovelta.
”Mene vain edeltä. Mulla on Minnille vielä yksi asia kahden kesken,” Turbo vastasi sisarelleen, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
”Edes joku perheenjäsenistäsi tajuaa yksityisyyden merkityksen,” Minni naurahti.
”Mikä muuten sun asiasi vielä oli?” nainen jatkoi.
”Mää haluan selvittää mun perhettäni varjostavat ongelmat. Lisäksi omat käsittelemättömät traumani lapsuudesta… ennen, kuin hankimme omia lapsia,” Turbo selitti ja sai Minnin hellästi hymyilemään.
”Totta kai se sopii. Paremmin, kuin hyvin,” Minni naurahti itkunsekaisena. Turbo suukotti naisen otsaa hellästi.
”Tule!” mies vinkkasi naisen mukaansa ja lähtivät kohti tukikohtaa.

Turbo oli matkalla pyytänyt Minniä ilmoittamaan Adamille ja Rontille, että kokoisi perheen kokoushuoneeseen. Tara huolestui hieman tyttärestään. Tarvitsisiko pienokaisen olla kuuntelemassa aikuisten riitelyä. Minnillä oli idea tähänkin.
”Kerrotko, että tulemme ihan juuri?” nainen kysyi mieheltään ja sai vastaukseksi hyväksyvän nyökkäisyn. Minni ohjasi Taran toisaalle. Nainen koputti puiseen oveen. Hetkeen oven takaa ei kuulunut mitään. Tovi odotettuaan nainen hymyili oven avaajalle hellästi.
”Hei Ianna. Anteeksi, että häiritään,” Minni pahoitteli äkillistä ryntäämistään.
”Ei se mitään. Olen onneksi vapaalla,” vanhempi hiirinainen naurahti ja nojasi ovenkarmiin. Ianna oli vaalean ruskea väritykseltään, hiukset olivat tummat ja lyhyet. Silmälasit komeilivat naisen kasvoilla. Naisella oli valkoinen t-paita päällään ja farkut jalassa.
”Tuletteko sisään?” nainen kysyi kaksikolta.
”Emme nyt taida. Meillä olisi yksi pyyntö nopeasti,” Minni vastasi ja sai Taran nyökkäämään.
”Kuka ystäväsi on?” Ianna kysyi, koska ei ollut aikaisemmin nähnyt naista tukikohdalla.
”Tara Thremes,” nainen esittäytyi ja kätteli naista.
”Et kai ole Turbolle sukua?” Ianna kysyi.
”Isosisko,” Tara naurahti ja sai Iannan hämmentyneen ilmeen.

OSA 2:


”Hetkinen siis… mitä?” Ianna kysyi.
”Pitkä tarina… selvisikin, että Turbon vanhemmat ovat hengissä ja siinä sivussa kaikkea muutakin,” Minni selitti nopeasti.
”Siis Reea ja Thomas Thremes ovat elossa?” nainen kysyi ja sai naisten nyökkäisyt.
”Anteeksi. Teillä oli jokin asia ja keskeytän teidät koko ajan,” Ianna pahoitteli. Minni katsoi Elleniä ja pyysi Taraa ojentamaan tytön hänelle.
”Tässä on Ellen. Ellen on Taran tytär. Voisitko vahtia häntä tovin?” Minni kysyi. Ianna katsoi hennosti hymyillen naisia. Ianna otti Ellenin vastaan ja hymyili tälle lempeästi.
”Ellen ei ujostele juuri ketään,” Tara naurahti hellästi.
”No sen huomaa. Hän on oikein reipas,” Ianna naureskeli ja hypytti tyttöä sylissään.
”Onko se okei, jos Ellen olisi hetken sun kanssasi? Meillä on perheen kesken selvitettäviä asioita nimittäin tiedossa,” Tara kysyi.
”On totta kai,” Ianna henkäisi.
”No hyvä… kun noi desipelit voi yhden sun toisen suusta nousta aika voimakkaiksi,” Minni selitti.
”Olisiko Ruut ja Ritakin pitänyt tuoda tänne?” Tara kysyi ja sai kenraalin muistamaan sisarukset.
”Tuokaa tänne vaan. Mielelläni vietän pienten kanssa aikaani,” Ianna vastasi jo kysymykseen. Minni hymyili Taralle lempeästi.
”Mää pyydän Miihkalia tuomaan tytöt tänne,” Minni sanoi ja tervehti Iannan.
”Täällä mää odottelen,” nainen vastasi.
”Ellen muuten söi juuri ja vaihdoin vaipan. Ei pitäisi heti tulla nälkä,” Tara kertoi.
”Selvä. Ja mun työhuoneesta löytyy tarvittaessa korvikkeita, jos vaikka vielä nälkä yllättääkin,” Ianna kertoi ja sai Taran pusuttamaan tyttärensä ennen lähtöään.

Samaan aikaan kokoushuoneessa Rontti oli tervehtinyt viimeistä viimein mentoroitavansa vanhemmat. Reea lähes roikkui miehen kaulassa ja kiitteli tätä lastensa huolehtimisesta. Thomas vetäisi vaimoaan hieman kauemmaksi miehestä. Totta kai hän oli itsekin helkkarin tyytyväinen siihen, että Rontti oli lapsista pitänyt huolta, mutta ei mies nyt halunnut roikkua tässä. Miihkali saapui huoneeseen ja moni ihmetteli nuorukaisen saapumista. Tiana ihasteli nurkassa miehen alkua ja räjähti punaiseksi, kun Riina vinkkaili tälle tirskuen.
”Mitäs sinä täällä?” Rontti kysyi.
”Tuskin tulit Thremesten perhekokoukseen?” Turbo naureskeli ja sai nuorukaisen katsomaan ympärilleen.
”Joo ei kiitos… Minniltä sain ohjeen viedä Ritan ja Ruuthin Iannan luokse,” nuorukainen selitti ja sai Reean tulemaan nopeasti kolmikon luokse.
”Minkä ihmeen vuoksi?” Reea kysyi huolestuneena.
”Syytä en tarkemmin tiedä. Sain vain käskyn…” Miihkali selitti. Turbo ymmärsi Minnin pointin ja vinkkasi pikkusiskonsa nuorukaisen mukaan.
”Älkää huoliko he ovat hyvässä hoidossa. Ianna on meidän luotettava lääkäri,” Rontti kertoi ja istui alas. Käytävällä Tara ja Minni tulivat Miihkali ja pienokaisia vastaan. Kaksikko tervehtivät heitä lempeästi. Kokoustilaan päästyään Minni sulki oven ja löi ”-varattu” valon päälle, jotta koko seurue saisi puhuttua asiat halki ilman häiriöteköijöitä.

”Kiitos, kun tulitte… Istukaa,” Minni otti puheenjohtajan roolin. Turbokin asiaan oli valmis, mutta ei halunnut johdattaa tätä keskustelua.
”Mites Anton?” Adam kysyi, kun ei pikkuveljeään nähnyt missään.
”Anton on valitettavasti sairaalassa vielä. Hän ei saanut lupaa tällä hetkellä lomailuun tai edes tapaamiseen,” Minni selitti.
”Onko Anton vielä niin huonossa kunnossa?” Reea huolestui lapsestaan.
”Antonin kuntoutus on edennyt loistavasti ja hän alkaa olemaan reipas iloinen itsensä,” Adam selitti ja sai äitinsä rauhoittumaan. Koputus oveen sai kaikkien huomion.
”Moi. Anteeksi, kun olet myöhässä,” Anni henkäisi ja sulki oven perässään.
”Et ole myöhässä,” Minni naurahti ja sai naisen istumaan alas.

”Mistä aloitamme?” Rontti kysyi naisen vierestä.
”Mitä sinä täällä edes teet?” Minni kysyi, kun tajusi enonsa läsnäolon.
”Rontti on aika oleellinen osa tätä asiaa,” Turbo vastasi naisen toiselta puolelta miehen puolesta.
”Niin siinäs kuulit!” Rontti älähti naurahtaen naiselle ja sai tämän huvittuneen mulkaisun.
”Jotenkin tämä asia on selvitettävä. Reean ja minun tekemiä asioita ei saa tekemättömiksi, mutta kyllä olemme jatkossa kiinnostuneita siitä mitä te teette,” Thomas aloitti ja palautti keskustelun raiteilleen.
”Miten me voidaan luottaa siihen, että haluatte olla tekemisissä kanssamme jatkossakin?” Turbo kysyi.
”Menneisyytemme ei kuitenkaan ollut mitenkään ruusuilla tanssimista,” Anni puolustautui.
”Luuletteko, että meidän elämämme oli jotenkin hohdokasta? Olimme menettäneet oikeuden silmissäkin teidät, ette muistaneet meitä vain sen vuoksi koska pyyhimme muistojanne… elitte jatkuvassa pelossa ja turvattomuuden kuplassa,” Thomas jatkoi ja katsoi surkeana lapsiaan.
”Mutta siitä mistä kuitenkin olemme kiitollisia isänne kanssa, on että teidät pidettiin turvassa. Miehet, jotka eivät tunteneet edes teitä… eikä sen vuoksi kunnolla edes meitäkään,” Reea henki kiitollisuutta.

”Kieltämättä Rontti on ollut korvaamaton tukipilari… elämä tälläkään puolella Marsia ei ole ollut mitenkään helppoa,” Turbo huokaisi. Reea katsoi poikaansa ihastellen. Tämän viha oli selkeästi laantunut, heidän viime vierailunsa jälkeen ja mies alkoi ajattelemaan selkeämmin.
”Tämä on iso asia mikä vaatii pitkäjänteistä työskentelyä ja luottamuksen uudelleen rakentamista,” Minni henkäisi ja sai kaikki nyökkämään.
”Ihan varmasti. Ei tällaista asiaa selvitetä päivässä tai parissa,” Rontti huokaisi.
”Kai te uskotte, että emme todellakaan hylänneet teitä?” Reea kysyi.
”Ja jos ette… niin tässä on teille todistus oikeudenkäynnin kulusta,” Thomas vastasi nopeasti ja heitti valkean kansion pöydälle. Turbo nappasi kansion pöydältä.
”Miksi Rontti ei ole kertonut teille oikeudenkäynnistä?” Adam pohti ja katsahti Ronttia. Mies kurtisti kulmiaan.
”Luuletko, että istuisimme tässä, jos olisin tiennyt oikeuden päätöksestä?” mies kysyi.
”Niin Rontti olisi kyllä rikkonut kaikkia lakeja ja päätöksiä siinä kohtaan, jos olisi saanut tietää meidän oikeista vanhemmista jotain,” Anni puolusteli miestä.
”Tunnetteko mut jotenkin?” Rontti naurahti ja katsoi Annia hyväntuulisesti.
”Mää toisaalta ihmettelen sitä, että miksi ette edes minulle ja Riinalle kertonut totuutta vuosien varrella?” Tara pohti ja katsahti vanhempiaan.
”Totuus teki liian kipeää… kotiin päästyämme keräsimme kaikki tukikohdallamme olevat tavaramme. Rupesimme rakentamaan taloa ja muutimme sinne pitääksemme teidät turvassa,” Reea selitti.
”Mutta se ei tarkoita, ettemmekö olisi unohtaneet sisaruksianne… teille kertominen oli vain liian vaikeaa kaikkien tapahtumien jälkeen,” Thomas jatkoi.
”Joten päätitte jatkaa elämäänne ilman heitä? Hankitte vähän lisää lapsia ja kaikki oli hyvin?” Riina murahti.
”Ei asia ihan noinkaan ole. Mutta olet oikeassa. Meidän oli pakko jatkaa myös elämäämme eteenpäin, emme voineet jäädä omaan murheenryyniimme polskimaan,” Reea rauhoitteli tytärtään.
”Paitsi sinä muutaman kuukauden,” Thomas katsahti vaimoaan, joka veti vaitonaiseksi.

”Mitä?” Tara kysyi.
”Äitinne kärsi kaiken tapahtumien laannuttua vaikeasta masennuksesta,” Thomas vastasi naisen puolesta.
”Puhumattakaan uusien synnytysten jälkeisestä masennuksesta. Ruuthin synnytyksen jälkeen lääkäri totesi masennusten johtuvan vain vuosien takaisesta traumasta ja menetyksen pelosta,” Reea vastasi huokaisten.
”Miksi ette muistelleet sitten heitä? Tai tulleet moikkaamaan, kun aikaa oli kulunut?” Tara kysyi.
”Kyllä me heitä muistettiin kaikki nämä vuodet,” Thomas tuhahti.
”Miten? Ette ainakaan meidän nähden,” Riina vastasi.
”Muistatteko sen huoneen, joka on kellarissa?” Reea kysyi.
”Ai se tärkeä ”työhuone”?” Tara vinkkasi sormillaan. Vanhemmat nyökkäsivät rauhallisesti.
”Mitä siellä huoneessa on?” Adam kysyi kiinnostuneena. Reea pyöritteli videokasettia kädessään ja heitti sen Minnille.

Nainen pisti videon pyörimään. Kuvassa oli raskaana oleva Reea. Thomas selitti taustalla talosta ja kuinka olivat päässeet juuri muuttamaan sinne. Kaksikko kulki talon käytävää pitkin ja Thomas aika ajoin kyseli vaimoltaan mihin olivat nyt menossa. Reea naureskeli ja kertoi kuitenkin mihin olivat menossa. Kaksikko käveli kellarikerrokseen.
”Tämä huone on erityisen tärkeä,” Reea kertoi videolla ja avasi oven. Huoneessa oli erilaisia muistoja seinillä ja hyllyillä. Pariskunta oli muun muassa kehystänyt Adamin vanhoja pelipaitoja. Seinillä oli myös kehystettynä vanhoja piirustuksia ja lempi vaatteita. Hyllyillä oli vanhoja valokuvia kasattuna. Jokaisella menetetyllä lapsella oli oma hyllynsä ja kuvissa näki heidän kasvunsa. Thomas kuvasi videota rauhallisella vauhdilla ja siitä pystyi näkemään tarkasti jokaisen lapsen. Jokainen nuorukainen katsoi videota lempeästi hymyillen. Ehkä vanhemmat eivät olleetkaan niin pahoja, kuin he olivat kuvitelleet. Lisäksi heillä oli kaikkeen kysymyksiin rehellisesti vastaukset, todistukset ja päätökset. Videon päätyttyä Minni otti kasetin pois koneesta ja antoi sen oikeille omistajilleen.
”Joten huomaatteko? Me ei olla koskaan unohdettu teitä… ja siinä olette oikeassa. Olisimme voineet ottaa aikaisemmin yhteyttä… mutta sekin olisi lain mukaan ollut mahdollista, vasta siinä kohtaan kun olitte kaikki täysi-ikäisiä,” Reea henkäisi ja sai kolmikon mietteliääksi. Tara ja Riinakin katsahtivat toisiaan. Tiana oli puristanut kädet eteensä. Hän ei edelleenkään osannut muodostaa mielipidettään asian suhteen.
”Eli se olisi ollut vuosi sitten mahdollista?” Adam kysyi Turbolta ja Annilta. Kaksikko nyökkäsi hyväntuulisesti.
”Eikä sekään olisi ollut mahdollista, kun te olitte vielä Maassa ja Anni vankina,” Minni katsahti kaksikkoa. Keskustelu oli kestänyt yllättävän hyvin taka-iskut ja kukaan ei ollut menettänyt hermojaan tilanteen aikana. Kuitenkin tässä päivässäkin oli tarpeeksi.

”Mua mietityttää, että mistä osasitte lähteä etsimään meitä?” Thomas kysyi.
”Mun vankiolon aikana olin traumaperäisesti nähnyt unia, jotka tuntuivat hyvin todentuntuisilta. Muistan vain punaisen usvan… joku huusi kauempaa juoksemaan ja lapsen itkua,” Anni selitti. Reea katsoi Thomasta.
”Se oli se päivä, jolloin vein teidät armeijalle,” Thomas vastasi.
”Niin epäilinkin. Olin halukas tietämään perheestäni enemmän ja vedin nämä sankaritkin siihen mukaan,” Anni vastasi ja sai veljensä hymyilemään.
”Olihan meillä mukana yksi vastarinnan kiiski,” Adam totesi ja sai Turbon katselemaan olkansa yli. Reea ja Thomas hymyilivät lempeästi lapsilleen. Minni kysyi vielä loppuun, oliko kenelläkään mitään hampaankolossa mikä olisi pitänyt käydä vielä läpi. Perhe oli yhtä mieltä siitä, että eiköhän tämä ollut tämän päivän osalta tässä. Minni nyökkäsi hyväksyvästi ja pyysi Miihkalia tuomaan pikkuiset takaisin vanhemmilleen.

Minni kertoi Turbolle hänellä olevan yksi kokous vielä ja tulevansa sitten mökille. Mies nyökkäsi hyväksyvästi naiselle ja suukotti tätä rakastavasti.
”Minni odota!” Reea henkäisi naisen perään.
”Mulla on kiire,” Minni vastasi ja lähti kohti toista kokoustaan. Reea hieroi kevyesti käsivarsiaan.
”Oliko teillä Minnille tärkeääkin asiaan?” Rontti kysyi.
”Olisimme kysyneet, jos saisimme jäädä viedä hetkeksi. Saisimme mahdollisuuden puhua jokaisen kanssa vielä yksittäin ja olisimme tavoitettavissa, jos he haluaisivat jutella kanssamme,” Thomas selitti.
”Kyllä se onnistuu. Minni menköön mököttämään, vaikka armeijalle,” Rontti naurahti.
”Missä me voidaan yöpyä?” Reea kysyi.
”Mää katson, jos on mökkejä vapaana,” Rontti kertoi ja jatkoi kanssa matkaansa.

”Mun ja Minnin mökissä on vapaata, jos te haluatte tulla sinne,” Turbo kertoi ja katsoi sisaruksiaan. Riina ja Tara katsoi toisiaan.
”Kyllä se käy,” naiset hymyilivät leveästi.
”Käyhän, että Ellenkin tulee?” Tara huolestui hieman.
”Totta kai,” Turbo naurahti. Tara hymyili miehelle lempeästi ja kertoi tulevansa mökille heti, kun saa Ellenin takaisin.
”Saatte samalla pitää Minnille seuraa,” Turbo totesi.
”Oletko sää menossa johonkin?” Riina kysyi.
”Joo… mutta haluan puhua asiasta ensin Minnin kanssa,” Turbo selitti lyhyesti.
”Kiitos Turbo,” Reea henkäisi ihastuneena ja silitti poikansa käsiä. Reea veti kuitenkin kätensä nopeasti takaisin, kun muisti miehen viimeisimmän reaktion. Turbo tosin tarrasi hellästi naisen käsistä kiinni ja suukotti niitä kevyesti. Reea silmille kerääntyi kyyneleet. Turbo poistui huoneesta hennosti hymyillen veljensä kanssa ja sai naisen huokaisemaan ihastuneena.
”Nuo ovat hienoa poikia. Pitäkää jatkossakin huolta heistä,” Rontti hymyili hellästi pariskunnalle.
”Tämä on niin uskomatonta. Turbo oli niin jyrkästi etsimistänne vastaan ja nyt hän on ihan täysin erilainen teitä kohden,” Anni ihasteli. Reea halasi tytärtään rakastavasti.

Myöhemmin Rontti oli löytänyt yhden mökin Reealle ja Thomakselle. Mökkiin mahtui myös pikkuiset ja Tiana. Riina ja Tara majoittuivat Turbon ja Minnin luokse. Adam perheineen edelleen majoittui Moton luona. Turbo auttoi sisarensa kantamaan Ellenin matkasängyn huoneeseen.
”Se yksi sänky on varastossa tukikohdalla. Soitan, jonkun tuomaan sen,” Turbo selitti ja sai sisarensa hymyilemään. Tara oli levittäytynyt Ellenin kanssa lattialle. Riina auttoi Turboa tekemään jotain ruokaa. Kuitenkin soitto keskeytti kaksikon hommat. Turbon oli pakko lähteä tukikohdalle avuksi tuomaan sänkyä mökkiin. Riina onneksi kertoi pärjäävänsä ilman miestäkin. Tukikohdalle päästyään mies siirtyi suoraan varastolle.

Samalla Miihkali huolsi pyöräänsä tukikohdan ulkopuolella. Tiana käveli varovaisesti nuorukaisen luokse.
”Moi,” tyttö henkäisi ja sai Miihkalin hieman pelästymään. Mieheltä tippui työkalu kolisten maahan ja sai tytön kikattamaan.
”Ai moi,” poika naurahti ja nousi seisomaan.
”Mitä sää teet?” Tiana kysyi ja käveli pyörän toiselle puolelle.
”Kunhan kiristelen vähän muttereita… ei sen kummempaa,” nuorukainen vastasi. Tiana nyökkäsi ujostellen nuorukaiselle.
”Noh? Olet siis Turbon pikkusisko?” Miihkali yritti keksiä jonkin puhuttavan aiheen tytön kanssa.
”Joo. En olisi vain uskonut, että minulla on enempää sisaruksia,” Tiana henkäisi.
”No Turbo ja Anni ovat ainakin hyviä hiiriä. Tuskin Adamissa… tai Antonissakaan vikaa on,” Miihkali kertoi ja nousi seisomaan.
”Vaikuttavat mukavilta kyllä kaikki,” Tiana naurahti.
”Lähdetkö ajelulle? Voisin näyttää vähän Tulikivikaupunkia,” Miihkali ehdotti. Tianasta tuntui, että hän punastui korviaan myöden.

Turbo näki kauempaa kaksikon ja nosti sotilaan kanssa sängyn kuormalavallisen auton perään. Sängyn kyytiin saatua Turbo käveli kaksikon luokse.
”Mää…” Tiana aloitti.
”Mitäs nuoripari?” Turbo keskeytti kaksikon.
”Me ei olla pari,” Miihkali vastasi miehelle ja sai Tianan vaisusti hymyilemään.
”Onko suunnitelmia?” mies kysyi.
”Miihkali pyysi mua ajelemaan,” Tiana kertoi saaden Turbon kohottomaan kulmiaan ja katsahtamaan nuorukaista.
”Onko siinä jotain vikaa?” Miihkali kysyi.
”Ei tietenkään… ole varovainen. Sulla on arvokas lasti kyydissä,” Turbo iski nuorukaista kevyesti selkään. Hän tervehti kaksikon ja lähti auttamaan sotilasta viemään sängyn mökilleen. Minni oli kanssa saapunut mökille ja oli yllättynyt, kun löysi tutun hiiri kaksikon mökistään. Naiset kertoivat yöpyvänsä heidän luonaan, mikäli se oli Minnillekin ok. Minni ilahtui saamastaan naisseurasta. Turbo saapui kanssa mökkiin rymistellen ja pyysi puolisonsa apua nostamaan sänky sisään. Pienen kinan päätteeksi, kaksikko sai sängyn paikoilleen. Riina naurahti, että voi kyllä itse pedata sängyn jottei pariskunnan välille tule uutta kinaa.

Turbo kertoi Miihkalin ja Tianan kohtaamisesta. Tara ja Riina katsahtivat innostuneena toisiaan.
”Täytyykin vähän naljailla pikkusiskolle,” Riina naurahti.
”Anna toiselle vähän armoa… kuitenkin saattaa olla Tianan ensimmäisiä ihastuksia,” Tara torui kevyesti pikkusiskoaan.
”Mutta Miihkaliin,” Minni huokaisi epäuskoisena Turbolle.
”Älähän nyt. Miihkali on ehkä vähän villi, mutta on se laantunut siitä mitä se aikaisemmin oli… sitä paitsi helkkarin komea nuori mies,” Turbo puolusti nuorukaista. Minni pyöräytti huvittuneena silmiään. Illalla naiset olivat vuorollaan käyneet suihkussa. Turbo ei suihkuun ollut tällä kertaa jaksanut mennä, mutta suostui kylvettämään kuitenkin Ellenin. Pikkuinen nautti selkeästi vedestä ja Turbokin siitä sai osansa. Hän kietoi hellästi Ellenin pyyhkeeseensä ja käveli yhteiseen tilaan.
”Saithan sinä suihkun,” Minni naljaili miehelle, joka pyyhki kastuneita kasvojaan.
”Ellenillä oli ainakin hauskaa,” Turbo naurahti ja ojensi räpiköivän pikkutytön äidilleen. Nelikko jutusteli tovin vielä yhteisessä tiloissa ennen vetäytymistään omiin huoneisiinsa.

Turbo istui sängyllä ja oli selkeästi omissa ajatuksissaan. Minni hymyili miehelle lempeästi, mutta huomasi tämän olevan ajatuksissaan.
”Onko kaikki hyvin?” nainen kysyi ja hieroi kevyesti toisella kädellään miehen olkapäätä.
”Joo on… mun pitäisi vaan puhua sulle yhdestä asiasta,” mies empi hetken ja katsahti Minniä.
”Eikö me jo puhuttu?” Minni kysyi hämilleen.
”Tämä ei koske lapsen hankintaa. Äläkä huolestu en ole muuttanut mieltäni,” Turbo aloitti ja tarrasi hellästi naisen käsistä kiinni.
”Mistä sää sitten haluat jutella?” Minni kysyi.
”Mää puhuin sulle, että haluan selvittämään itseni kanssa tunteeni vanhempieni tekojen takia.”
”Niin?”
”Mää hakeuduin terapiaan… enkä mihinkä tahansa terapiaan, vaan psykoterapiaan,” Turbo kertoi ja sai Minnin hämillään.
”Siis sää haluat oikeasti apua?” Minni kysyi ja Turbon hyväksyvän vastauksen.
”Haluan… koska en halua, että omat käsittelemättömät traumani vaikuttaa omiin lapsiini,” Turbo selitti.
”Todella kaunis ajatus. Ja olen oikeasti ylpeä sinusta… ja edelleen tuen sinua kaikessa,” Minni vastasi ja painoi päänsä miehen päätä vasten.
”Mää tiedän sen,” Turbo suukotti naisen otsaa.
”Siksi pyysin Riinan ja Tarankin tänne. Pitämään sinulle seuraa,” Turbo jatkoi.
”Mutta olethan sinäkin täällä,” Minni naurahti.
”No en itse asiassa ole,” Turbo huokaisi.
”Miten niin?”
”Psykoterapia toteutetaan sairaalalla intensiivijaksoina… ensimmäinen alkaa huomenna, kestäen puoli toista viikkoa, sitten on puoli vuotta terapiaa päiväkäynti luontaisesti, jonka jälkeen mennään jälki jaksolle,” Turbo selitti tarkemmin.
”Mitä intensiivijakso pitää sisällään?” Minni kysyi hämillään.
”Ensimmäisen jakson tarkoitus on paneutua traumaan, terapia käynneillä puhutaan ongelmasta ja viimeisellä käynnillä pohditaan, onko terapiasta ollut minkäänlaista hyötyä,” Turbo selitti. Minni tarrasi miehen kädestä kiinni ja halasi tätä hellästi.
”Eli joudun melkein kaksi viikkoa olemaan ilman sinua?” Minni kysyi ja katsahti miestä.
”Etköhän selviä…” Turbo henkäisi ihastuneena ja halasi tiukasti naista, suukottaen naisen päälakea hellästi…

Hyvä et saatiin tää perhesotku vihdoinkin selvitettyä ja hyvä et Turbo sai vihdoinkin itseään niskasta kiinni

Osa 1:


Turbo oli aloittanut psykoterapian Tulikivikaupungin sairaalan lähettyvillä sijaitsevassa kerrostalossa. Talossa oli paljon muutakin kuntoutustoimintaa ja toimintaterapiaa niin aikuisille, kuin lapsillekin. Terapiasta mies ei juurikaan ollut kertonut kenellekään. Minnin kanssa mies oli puhunut ennen lähtöään ja antanut tälle luvan kertoa muillekin mihin mies oli kadonnut. Turbo oli pelännyt, että jos asian tiimoilta olisi puhunut muille, olisi hän mahdollisesti alkanut katumaan omaa päätöstään. Turbo istui huoneensa sängyllä ja lueskeli kirjaansa. Mies oli hyväntuulinen ja kirjan juonenkäänteet saivat hänen suupielet nousemaan ylöspäin. Koputus oveen sai hänet sulkemaan kirjansa. Hän avasi ovensa ja tervehti naishiirtä.
”Moi… miten menee?” nainen kysyi hyvinkin tuttavallisesti ja asteli huoneen sisälle.
”Kiitos ihan hyvin,” mies vastasi hyväntuulisena ja istui takaisin sängylle. Nainen istui vihreälle nojatuolille.
”Miltä susta on nyt tuntunut nämä pari viimeistä päivää?” nainen kysyi ja risti jalkansa. Nainen kaivoi myös puhtaan sivun vihostaan ja kirjasi miehen sanomisia ylös. Naisen tumman violetit hiukset oli kiedottu tiukalle ponnarille takaraivolle. Nainen putsasi nopeasti myös silmälasejaan. Nainen oli karamellin ruskea. Nainen oli pari päivää sitten ottanut Turbon vastaan ja toimi miehen terapeuttina.
”Ihan hyvin. Vähän tietysti ahdistaa omalla tavalla alkaa puhumaan kipeistä aiheista, mutta enköhän selviä,” Turbo totesi hieroen niskaansa.
”Vaikeat aiheet ovatkin usein ne, jotka aiheuttavat enemmän ongelmia. Koetko, että sinun on ollut helpompi vaieta asiasta, kuin puhua siitä?” nainen kysyi.
”Kaikki nämä vuodet olen padonnut asiaa sisälleni ja pyrkinyt unohtamaan kokemani. Edes oma avopuolisoni ei tiennyt asiasta ennen, kuin siskoni otti aiheen esille,” Turbo kertoi ja hieroi käsiään.

Nainen kurtisti hieman kulmiaan ja nyökytteli.
”Kai sinä nyt ymmärrät, että tulemme tämän terapian aikana patoutumaan enemmänkin niihin kipeisiin muistoihin?” nainen varmensi ja sai Turbon nyökkäämään.
”Siksi mun on pakko kysyä. Olet kuitenkin sotilas ja mielentilatutkimukseen sinulla on tämän intensiivijakson aikana myös varattu aikoja. Minkälainen olet luonteeltasi? Mitä teet suuttuessasi? Ja onko sinulla tapana purkaa vihaasi jotenkin?” nainen kysyi.
”Yleensä olen hyvin rauhallinen ja kiltti. Osaan kyllä tietyissä tilanteissa olla määrätietoinen ja jämäkkäkin… suuttuessani puhisen avopuolison mukaan itsekseni ja tarpeeksi vihaisena ollessani poistun tilanteesta. Yleensä haluan omaa aikaa. Plutolaiset ovat tietysti eri asia, kun itsesi lisäksi sinun on puolustettava ystäviäsi,” mies selitti.
”Mutta et ole väkivaltainen?”
”Muita hiiriä kohtaan?”
”Niin.”
”En tietenkään. Ei minulle tulisi ikinä mieleenkään vahingoittaa läheisiäni tai hiiriä, jotka yrittävät auttaa minua,” Turbo tuhahti hieman loukkaantuneena.
”Hyvä tietää. Voin ilmoittaa sitten lääkärille, että sinun kohdallasi ei tarvita lääkehoitoa ja vartioille, terapeuttien sekä sinun turvallisuuden olevan taattu ilman heitä,” nainen kertoi ja sulki vihkonsa hymyillen.
”Onko vielä jotain, mitä meidän olisi hyvä kenties tietää?” nainen jatkoi. Turbo pyöritteli päätään.
”Hyvä. Sinulla on viikko-ohjelmasi? Ja kaikki muukin tarpeellinen?” nainen kysyi ja nousi seisomaan.
”Kaikki on hyvin. Voisin kohta soittaa kotiin ja kertoa kuulumiset,” Turbo vastasi hymyillen.
”Kuulostaa hyvälle. Päivänjatkoja,” nainen tervehti Turbon ja poistui tämän huoneesta. Mies huokaisi syvään. Terapia ei tulisi olemaan hänelle mikään helppo paikka.

Samaan aikaan Vapaustaistelijoiden mökeillä, Minni pakkasi tavaroitaan. Tara lennätteli kevyesti pienokaistaan ilmassa ja välillä seisotutti tätä lattialla. Tyttö hymyili leveästi ja nautti saamastaan huomiostaan. Pikkuisen uudet opitut taidot sai myös Taran hymyilemään. Riina astui kanssa mökin sisälle ja katsahti kenraalin huoneeseen. Nainen asteli Minnin luokse.
”Mitä sinä teet?” Riina kysyi ja sai Minnin hymyilemään.
”Pakkaan,” nainen vastasi ja sai Riinan mulkaisemaan tätä. Minni nosti hymynsä leveämmäksi.
”Mutta miksi?” Tara kysyi ja astui kanssa huoneeseensa. Minni viikkasi loput tavaransa laukkuun ja sulki sen vetoketjun. Nainen oli vaitonainen ja sai sisarusten mulkoilemaan kysyvästi toisiaan. Minni laski kassinsa lähelle ulko-ovea ja suuntasi itsensä keittiöön. Nainen nappasi jääkaapista vesipullon ja hymyili sisaruksille ovelasti.
”Kerro,” Riina naurahti ja iski naista käsivarteen.
”Mää poistun hetkeksi,” Minni vastasi ja sulki vesipullon.
”Minne? Tietääkö Turbo?” Tara tenttasi.
”Turbo ei tiedä… ja vaikka tietäisi niin ei paljon häntä hetkauttaisi,” Minni selitti.
”Mutta edelleen mihin olet menossa?” Riina kysyi.
”Mää lähden mun äidin luokse,” Minni huokaisi ja siirsi suortuvaansa.
”Miksi Turboa ei hetkauta sun äidin tapaaminen?” Tara uteli.
”Turbolla ja äidillä on ollut kismaa nämä viimeiset vuodet. Äiti on jostain kuvitellut Rontin olevan Turbon isä, jonka seurauksena mun serkkuni ja… ei sen vuoksi hyväksy Turboa mun miehenä,” Minni selitti ja heitti pullon laukkunsa viereen.
”Mutta sullahan on todisteita siitä, että Turbo ei ole Rontin poika,” Tara vinkkasi.
”Niin onkin. Mutta suurin syy miksi menen tapaamaan häntä on se, että Rontti meni möläyttämään hänelle lento-onnettomuudestamme ja nyt hän haluaa varmistaa, että olen varmasti kunnossa,” Minni huokaisi ja käveli ulko-oven luokse.

Nainen puki kenkänsä jalkaan ja nosti laukkunsa kantoonsa. Riina ojensi naisen vesipullon ja saattoi naisen sisarensa kanssa ulos. Minni kiinnitti laukun pyörän satulalle tiukasti. Ennen lähtöään hän varmisti, että hänellä olisi kaikki tarvittavat varmasti mukanaan. Minni haki sisältä vielä kypäränsä. Tara ilmeili Ellenille hyväntuulisesti ja sai Riinankin mukaan. Reea ja Thomas hymyilivät lempeästi tyttärilleen. Ruut ja Rita juoksi kaksikon luokse. He tervehtivät sisarensa ja Ellenin.
”Eikö ole hieman kuuma Ellenin olla ilman hattua ulkona?” Reea kysyi. Tara huokaisi ja pyöritteli silmiään.
”Me ollaan vain saattamassa Minniä,” Riina kertoi.
”Mihin hän on lähdössä? Ja missä Turbo on?” Reea tenttasi, kun ei ollut kuullut pojastaan mitään hetkeen. Tara katsahti Riinaa nopeasti.
”No kertokaa nyt ihmeessä, kun tiedätte jotain,” Thomas patisti.
”Minni?” Reea henkäisi kysyvänä, kun näki naisen rappusten yläpäässä. Thomaskin katsahti musta hiuksista naista. Minni painoi katseensa maahan ja asteli moottoripyöränsä luokse. Nainen touhusi vielä laukkuunsa parissa ja laittoi sinne särkylääkepurkin.
”Mihin sää menet?” Ruut kysyi naisen jaloissa ja halasi tätä hellästi.
”Mää lähden reissuun vähäksi aikaa,” Minni kertoi ja laski kypärän päähänsä.
”Mihin olet menossa? Ei kai tämä johdu meistä?” Reea tenttasi. Minni henkäisi tympeänä ja istui moottoripyöränsä selkään.
”Kaikki asiat ei johdu teistä…” Minni murahti. Reea katsoi vaivihkaa miestään.
”Ai niin yksi juttu. Onko teillä yhteiskuvaa teistä?” Minni pohti ja osoitti kysymyksen pariskunnalle.
”Mihin sää sitä tarvitset?” Thomas kysyi.
”Onko vai ei?” Minni kysyi. Thomas kaivoi rahapussiaan ja kaivoi kuvan hääparista vuosien takaa.
”Kelpaako?” mies kysyi. Minni katsoi kuvaa tovin ja kaivoi oman lompakkonsa esille.
”Kiitos. Mää palautan tämän,” Minni vastasi ja laittoi lompakkonsa takaisin taskuunsa. Nainen käynnisti pyöränsä ja lähti varovaisesti perheen luota matkaansa kohden.

”Olisiko nyt hetki aikaa puhua tästä jutusta mitä salailette?” Thomas puristi kädet eteensä ja katsoi kysyvästi tyttäriään. Moottoripyörien ääni heidän takaansa sai perheen huomion. Moto, Vinski ja Miihkali pysähtyivät mökin eteen. Miihkali auttoi Tianan takaansa seisomaan ja sai Thomasin mulkaisemaan vaimoaan. Vaimo tirskahti tyytyväisenä ja huitaisi miestä.
”Mitäs nuoriso?” Thomas kysyi.
”Tultiin kysymään, että oletteko nähneet Turboa?” Moto pohti ja nousi kanssa keppiensä kanssa seisomaan.
”Pohdimme vaimokkeen kanssa ihan samaa asiaa,” Thomas kohautti hartioitaan.
”Sitä ei ole näkynyt vähään aikaan,” Vinski tuhahti ja katsahti miehen mökkiä.
”Ei ole Turbon tapaista kadota tuolla tavalla,” Miihkali pohti ja katsoi enoaan, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
”Meillä on tieto missä Turbo on,” Tara henkäisi ja paransi tyttärensä asentoa sylissään. Kaikki katsahtivat toisiaan.

Nainen ohjasi ystävykset mökin sisälle. Ellen oli levoton, joten Tara päästi tytön touhuamaan lattiatasolle. Rita ja Ruut leikittävät tyttöä. Tara keitti aikuisille kahvia sillä aikaa, kun muut virnuilivat pienokaiselle, joka potki iloisesti.
”Missä Adam, Anni tai Anton on?” Reea kysyi, kun ei sisaruksia nähnyt.
”Anni oli ainakin töissä ja Anton sairaalassa,” Vinski pohti.
”Adam sanoi viettävänsä tänään perheensä kanssa aikaan,” Moto muistutti. Tara kaatoi kahvit kuppeihin. Nainen istui kanssa muiden seuraan ja hymyili lempeästi tytöille.
”Kertoisitteko jo muuten missä Turbo on?” Thomas muisti. Riina katsoi isosiskoaan ja antoi tälle luvan puhua. Tara siirsi hiuksiaan selkänsä puolelle.
”Turbo on terapiassa,” Tara aloitti.
”Missä terapiassa?” Vinski kysyi.
”Turbo oli hakeutunut psykoterapiaan käsitelläkseen lapsuuden traumansa kunnolla. Minnin mukaan hän oli kertonut, että ei pysty Minnin kanssa etenemään suhteessaan eteenpäin, jos ei saa ensin käsitellä omia kokemuksiaan ammattilaisen kanssa,” nainen selitti. Reea huokaisi syvään.
”Toisaalta ihan hyvä. Turbo on padonnut tätä asiaa koko elämänsä ajan,” Moto huokaisi apeana.
”Musta tuntuu pahalle,” Reea huokaisi ja painoi kätensä poskiaan vasten.
”Miksi ihmeessä?” Riina kysyi.
”Olemme isäsi kanssa syylisiä siihen miksi Turbon tai teidän pitää hakeutua terapiaan,” Reea vastasi.
”Älä ajattele sitä noin… tämä on vain mahdollisuus siihen, että voisimme tulla toimeen kaikki keskenämme,” Tara lohdutti äitiään.
”Varsinkin, kun Minnin äiti on laittanut kanssa kapuloita rattaisiin. Sekä Minni, että Turbokin varmasti toivoisi tulevansa jommankumman vanhempien kanssa toimeen,” Vinski paljasti. Thomas katsoi tuimasti vaimoaan.
”Siitä puheenollen… mihin Minni meni?” mies kysyi. Kaikki katsahtivat toisiaan. Vinskillä, Motolla tai Miihkalilla ei ollut hajuakaan kenraalin menoista. Tara katsahti nopeasti Riinaa. Voisivatko he kertoa mihin nainen oli matkalla, kun tämä oli vieläkin vanhemmille vihainen.

Samaan aikaan Minni oli pysähtynyt hylätylle huoltoasemalle. Nainen piti juomataukoa ja jaloitteli hieman. Aikansa kuluksi nainen naputteli hiekkapölyn peittämää tankkausmittaria. Onneksi nainen oli tankannut jo kasarmilta lähdettyään. Nainen pakkasi juomapullonsa takaisin laukkuunsa. Pölypilvi kauempaa sai naisen huomion. Minni piti kättään valmiiksi pistoolinsa kohdalla. Yllätykseksi nainen kuitenkin huomasi pölypilven aiheuttajan olevan vapaustaistelijoiden moottoripyörä. Pyörä ajoi naisen viereen.
”Sainhan mää sut kiinni?” ajaja naurahti ja nosti kypärää kasvoiltaan. Minni naurahti helpotukseksi ja astui pyöränsä toiselle puolelle. Anni heilautti hiuksiaan ja pyyhki hikeään otsalta.
”Älä pelästytä tuollein,” Minni naurahti.
”Sori… mihin olet menossa?” nainen kysyi ja katsoi horisonttiin. Minni puristi kädet eteensä.
”Mää meen mun äidin luokse.”
”Sää et vapaaehtoisesti lähde sun äidin luokse.”
”No en niin. Rontti meni möläyttämään sille meidän lento-onnettomuudesta ja nyt äiti pakottaa mut käymään kotona.”
”Oliko sun äiti pahana?”
”Ei kai. Huolissaan vain… mutta aion kertoa sille kaiken mitä löysimme.”
”Ai meidän vanhemmista?”
”Niin. Jos se vihdoin antaisi hyväksyntänsä mun ja Turbon suhteelle,” Minni pohti ja risti kädet eteensä.
”No eiköhän sitten mennä?” Anni kysyi ja sai Minnin katsomaan kysyvästi tätä.
”Tuletko mukaan?” nainen kysyi.
”Eihän sua voi päästää yksin lähtemään. Ei sitä tiedä kadotammeko sinut taas moneksi viikoksi,” Anni muistutti ja sai Minnin tönäisemään tätä.
”Varo sitten mun äitini osaa olla pahempi, kuin minä,” Minni varoitti ja sai Annin polkaisemaan moottoripyöränsä käyntiin. Anni veti kypäränsä takaisin päähänsä ja lähti naisen perään.

Turbo istui sairaalan pihalla ja luki kirjaansa. Kosketus miehen olkapäähän sai miehen huomion. Turbo nosti katseensa ja sai äitinsä vaitonaisen hymyn. Mies sulki kirjansa ja sai Reean istumaan miehen viereen.
”Mitä sää täällä teet?” Turbo kysyi. Reea piti katseensa käsissään. Kyynel valahti naisen poskelle.
”Mää olen pahoillani,” Reea henkäisi ja piti edelleen katseensa maassa. Turbo siirsi kirjansa läheiselle pöydälle.
”Mistä?” mies kysyi hämmentyneenä. Reea pyyhkäisi kasvojaan ja katsahti poikaansa. Turbo odotti äitinsä vastausta. Reea oli miehestä ylpeä. Mies muistutti huimasti Thomasia.
”Siitä, että olet nyt täällä meidän takiamme,” Reea vastasi vaisusti.
”Voisinhan mää olla täällä ihan muistakin syistä,” Turbo totesi ja paransi asentoaan naisen vieressä.
”Kuka tällaisina aikoina ei tarvitsisi terapiaa,” Reea myönsi.
”Kieltämättä olen täällä lapsuuteni takia. Mutta olen alkanut ymmärtämään miksi sinä ja isä teitte mitä teitte,” Turbo selitti.
”Sää et ole meille siis vihainen enää?” Reea kysyi toiveikkaana.
”En mää osaa sanoa. Mulla on vielä paljon selvitettäviä asioita niin itseni kanssa, kuin ulkopuolellakin,” Turbo huokaisi.
”Puhutko nyt Minnin äidistä?”
”Mistä sää siitä tiedät?”
”Vinski tuli möläyttäneeksi asian. Tara kertoi sitten Minnin lähteneen äitinsä luona käymään.”
”Minni lähti äitinsä luokse?” Turbo kysyi hämmentyneenä.
”Joo. Rontti oli mennyt kertomaan sillein teidän tapaturmasta ja pakotti tyttärensä kotona käymään,” Reea selitti.

Turbo huokaisi syvään. Minnin äiti ei ollut miehen lempi hiiriä. Mies ihmetteli naisen käytöstä. Minni ei yleensä vapaaehtoisesti lähde äitinsä luokse.
”Minnin äiti ei taida olla sun lempi hiiriä?” Reea kysyi, kun huomasi poikansa olevan vaitonainen
”No ei ole. Marie on yrittänyt tehdä mun ja Minnin suhteesta sietämätöntä. Tavoitteenaan vain erottaa meidät,” Turbo selitti.
”Minni oli vähän outo kyllä ennen, kuin lähti,” Reea muisteli.
”Ai miten outo?”
”Se pyysi meiltä lähtiessään jotain yhteiskuvaa isästäsi ja musta,” Reea pohti. Turbo näytti kanssa mietteliäältä.
”Se varmaan aikoo kertoa äidilleen totuuden mun perheestäni,” Turbo huokaisi. Reea katsahti poikaansa.
”Taas me aiheutetaan sekasotkua,” Reea huokaisi.
”Unohda tuollaiset puheet. Toivotaan ainakin, että Minni saa Marien unohtamaan sen että Rontti ei ole mun isäni,” Turbo huokaisi kanssa syvään.
”Entä sen toisen asian?” Reea kysyi.
”Minkä asian?”
”No teidän vauva asian?”
”Tuskin. Meidän vauva asia on jäissä siihen saakka, kun mun terapia kestää.”
”Miksi ihmeessä? Sää saat apua juuri nyt. Miksi teidän pitäisi luopua yhteisestä haaveestanne, vain sen takia että saat apua juuri nyt?” nainen kysyi ja sai Turbon ajatuksiinsa. Tätä mies oli toivonut pitkään. Yhteistä aikaa äitinsä kanssa. Apua ja tukea asioihin. Reea laski kätensä nuorukaisensa olalle ja sai Turbon hymyilemään vaisusti.

Samaan aikaan Minni ja Anni oli jälleen pysähtynyt.
”Huh. Onko sun äidille vielä pitkä matka?” Anni kysyi ja pyyhkäisi hikeään otsaltaan.
”Ei. Tämän tien päähän,” Minni selitti ja katsoi haikeana lapsuuden maisemiaan. Maa ei ollut muuta, kuin kärsinyt kuivuudesta. Sotaa Minnin kotiseudulla ei juurikaan oltu käyty.
”Jatketaan. Matkaa on noin puoli tuntia enää jäljellä,” Minni kertoi. Anni nyökkäsi väsyneenä. Minni kannusti naista ja sai tämän vaisusti hymyilemään. Naisten saavuttua pihaan Minni katsoi hieman haalistuneen sinistä omakotitaloa. Piha oli hieman ränsistynyt, mutta Minnin äiti yritti kenties pitää pihasta huolta parhaansa mukaan.
”Sun kotitalo on sievä,” Anni henkäisi ja astui naisen viereen.
”Mmm… en itsekään muistanut minkälainen tämä on,” Minni vastasi. Anni katseli ympärilleen.
”Äiti ei ilmeisesti ole kotona… kai käymässä naapurissa,” Minni pohti ja astui talon terassille.

Minni kaivoi vanhasta kukkaruukusta talon vara-avaimen. Naiset astuivat vanhan maatalon sisälle. Tuulikaapin jälkeen avautui vasemmalla iso keittiö. Portaat peittosivat oikean seinämän ja olohuone oli talon perällä. Minni laski laukkunsa sohvalle ja huokaisi ihastuneena. Hän ei vuosiin ollut käynyt kotonaan. Mikään tosin ei ollut muuttunut. Anni silmäili taloa uteliaana ja käveli television eteen, jonka yläpuolella olevalla hyllyllä oli muutama valokuva.
”No eikä… oletko sää tässä?” nainen ihasteli ja nappasi kuvan käteensä. Minni katsahti naista hymyillen ja käveli tämän viereen. Kuvassa oli hieman ujohko hiirilapsi. Tytön hiukset olivat saparoilla. Tytöllä oli päällään vaaleansininen villapaita.
”Joo se olen minä,” Minni naurahti vanhalle lapsuuden kuvalleen.
”Voi miten söpö olet ollut.”
”Nimenomaan olen ollut,” Minni tokaisi. Anni laski kuvan takaisin hyllylle.
”Olet sinä edelleenkin,” Anni naurahti.
”Ai söpö?” Minni hymyili leveämmin.
”Ainakin kaunis,” Anni vinkkasi.
”Just joo…” Minni pyöritteli silmiään.
”Tule… voin näyttää missä voit nukkua,” nainen jatkoi ja suuntasi itsensä yläkertaa kohden. Anni katsahti parvelta olohuonetta. Ulko-oven kolahdus sai kaksikon huomion.

”Minni?” huhuili naisääni alakerrasta. Minni hymyili lempeästi Annille ja silitti ohimennen tämän olkavartta. Minni hyppi reippaasti rappuset alas ja etsi näkökenttäänsä äitiään. Minni ihmetteli uunin vierestä tulevaa kolinaa. Minni kurkkasi saarekkeen toiselle puolelle ja hymyili lempeästi. Naishiiri nosti pellin alalaatikosta ja pelästyi hieman, kun tyttärensä nojasi saarekkeeseen. Nainen heitti pellin hellan päälle ja hieman kompuroi halaamaan tytärtään. Minni kietoi kätensä hellästi naisen ympärille. Anni hymyili kaksikolle lempeästi.
”Onneksi olet kunnossa,” nainen henkäisi ja silitteli Minnin kasvoja, jotta sai todentuntuisen kuvan siitä että tämä oikeasti seisoi naisen edessä.
”Mulla on kaikki hyvin,” Minni henkäisi ja irrottautui naisen otteesta.
”No ei siltä kuulostanut, kun Rontti kertoi mitä kaikkea teille oli tapahtunut,” nainen älähti.
”Haavat ja luunmurtuman paranevat,” Minni selitti. Nainen käänsi katseensa oven suussa seisovaan naishiireen.
”Et tullut yksin?” nainen kysäisi hämmentyneenä.
”Sain yllätys matkalaisen mukaan,” Minni naurahti, kun alkuperäinen suunnitelma oli lähteä yksin.
”Anni… hauska tavata,” nainen esittäytyi ja ojensi kättään.
”Marie,” nainen kätteli naista. Marie muistutti paljon Ronttia väritykseltään. Minni oli perinyt selkeästi ulkonäkönsä isältään. Kenties luonne ja temperamenttisuus oli periytynyt äidiltä. Marien hiukset olivat pysyneet tumman ruskeina. Ihan kuin Rontilla aikoinaan. Kuitenkin Mariessa oli hieman ulkonäöllisesti jotain samaa, kuin Minnissä.
”No miten teidän matka meni? Ei kai ollut ongelmia?” Marie tenttasi ja istutti nuorukaiset pöydän ääreen. Minni katsahti Annia, joka hymyili tälle lempeästi.

Osa 2:


Sairaalalla Reea oli tekemässä lähtöään. Turbo saattoi äitinsä porteille.
”Saatko tulla näin pitkälle?” Reea ihmetteli.
”Terapia pohjautuu ihan vapaaehtoisuuteen,” Turbo selitti.
”Mutta tämä on intensiivijakso?” Reea pohti.
”Niin on. Ja saan sairaalan alueella liikkua ilman, että ketään kiinnostaa, kunhan olen sovituissa tapaamisissa ajoissa,” mies naurahti.
”Kiitos,” Reea kiitteli ja silitti nuorukaisen käsiä.
”Mistä?”
”Siitä, että edes kuuntelit mitä mulla oli sanottavaa,” Reea huokaisi.
”No joo. Vihoittelu ei auta mun toipumistani,” Turbo hymyili vaisusti. Reea tervehti poikansa vaisusti ennen, kuin suuntasi itseään parkkipaikkaa kohden. Nainen katsoi käsiään. Nainen irrotti oikean käden sormestaan kultaisen sormuksen, jonka keskellä oli kaunis ovaalin muotoinen timantti. Reea kääntyi ympäri ja asteli takaisin poikansa luokse.
”Onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi. Reea nosti miehen käden ja painoi sormuksen tämän nyrkin sisään. Turbo katsoi hämmentyneenä äitiään, jonka jälkeen avasi nyrkkinsä. Kämmenellä lepäävä sormus sai Turbon hämmentymään entuudestaan.
”Mitä tämä on?” Turbo kysyi.
”Se on meidän suvussamme oleva perintösormus. Adamin ollessa jo naimisissa, halusin sormuksen antaa sinulle… jotta voit antaa sen rakkaimmallesi,” Reea selitti hennosti.
”Miksi juuri mulle?” Turbo kysyi hämmentyneenä.
”Sovimme aikoinaan isäsi kanssa, että kyseinen sormus annettaisiin esikoispojallemme tai vain ensimmäiselle syntyvälle pojalle. Kuitenkin, kun Adam on naimisissa jo niin seuraavana vuorossa olet sinä,” Reea selitti.
”En mää voi ottaa tätä…” Turbo pudisteli päätään ja ojensi sormusta äidilleen. Reea painoi miehen nyrkin uudelleen kiinni.
”Kyllä voit. Se on sinun,” Reea henkäisi ja silitti ennen lähtöään Turbon poskea hennosti.

”Eli te laskeuduitte johonkin Lehtokorpeen?” Marie pohti.
”Räjähdettiin suoraan sanottuna… plutolaisilla oli ollut väijytys tietyllä rajalla ja he ampuivat meidät pommilla alas,” Minni selitti ja hörppäsi kahvistaan.
”Kotona olisit turvassa,” Marie tuhahti.
”Älä taas aloita,” Minni torui nopeasti ja käänsi katseensa Anniin.
”Kyllä minä saan olla tyttärestäni huolissani. Sitä paitsi armeija ei ole naisen paikka,” Marie mutisi itsekseen. Minni pyöräytti silmiään.
”Mitä te muuten Lehtokorvessa teitte?” Marie kysyi, palaten aiheeseen.
”Me oltiin etsimässä mun vanhempiamme,” Anni vastasi.
”Vanhempiasi?”
”Niin. Olemme veljeni kanssa olleet vapaustaistelijoissa lapsuudestamme asti. Olin vankina tuossa tovin ja ehdin näkemään kaikenlaisia enne unia. Unien ollessa todentuntuisia lähdin tutkimaan tarkemmin asiaa. Johtolangat johdatti meidät Lehtokorpeen,” Anni selitti.

”Johtiko etsintänne mihinkään?” Marie kysyi. Naisesta huokui empaattisuus ja välitti tosiaan naiselle tärkeästä asiasta. Anni nyökkäsi hennosti.
”Joo… me löydettiin mun vanhemmat ja uudet sisarukset.”
”Voi kun ihana kuulla,” Marie henkäisi.
”Ja isäkin oli mukana tässä,” Minni totesi ja sai Marien katsomaan tytärtään.
”Millä tavoin?” nainen kysyi.
”Isä oli auttamassa Annin ja tämän veljen vapaustaistelijoille. Hän tunsi Thomasin,” Minni selitti.
”Kuka veljesi tarkkaan ottaen on?” Marie kysyi Annilta, joka katsoi Minniä vai’vihkaan.
”No kertokaa nyt!” Marie vaati.
”Turbo on Annin pikkuveli,” Minni totesi ja kaivoi rahapussiaan. Marie kurtisti kulmiaan ja katsoi kysyvästi tytärtään. Minni ojensi Thomasin antaman kuvan äidilleen. Nainen katsoi hääparia kuvassa.
”Noi on Turbon ja Annin oikeat vanhemmat. Ei Rontti,” Minni henkäisi. Marie laski kuvan kädestään ja huokaisi syvään. Marie ei oikein osannut sanoa mitään. Ei hän halunnut luonteensa puolestakaan alkaa nöyristelemään tyttärelleen. Mutta kenties hänen oli pakko. Nainen oli tehnyt nuorten suhteesta aika sietämätöntä ja haukkunut Turboakin välillä hyvin epäasiallisesti.

”Voitko viimein antaa myöntymisesi meille?” Minni kysyi äidiltään. Marie oli edelleen vaitonainen.
”Ja jos ihan välttämättä haluat, niin voin pyytää Thomasin ja Reean tännekin,” Minni ärähti.
”Älä nyt suutu. Tässä on vain paljon sulateltavaa. Kuitenkin kaikki nämä vuodet olen yrittänyt saada teidät eroamaan,” Marie huokaisi.
”Mää tiedän. Ja annan sulle anteeksi, jos sää vaan hyväksyt mun ja Turbon seurustelun. Marie nyökkäsi vaitonaisesti. Nainen nousi nopeasti puhelimen soidessa.
”Ei sun äiti ole niin paha, kun annoit ymmärtämään.
”Se ei ole näyttänyt todellista luontoaan,” Minni naurahti.
”Minni… sulle,” Marie totesi ja ojensi lankapuhelinta naista kohden. Minni kurtisti kulmiaan ja nousi seisomaan. Marie hymyili naiselle lempeästi ja silitti ohimennen olkapäätä.


”Haloo…”
”Hei kulta. Miten menee?” Turbo henkäisi puhelimen toisesta päästä.
”Mistä sää tiesit missä mää olen?” Minni hymyili leveästi.
”Äiti kävi täällä tänään ja kertoi sun lähteneen käymään oman äitisi luona.”
”Sun äitisi?”
”No joo. Kokee huonoa omaa tuntoaan edelleen siitä, että olen terapiassa. Mutta toisaalta se oli aika terapeuttistakin.”
”Olisitko sää vihdoin valmis antamaan anteeksi sun vanhemmille?”
”No en mää tie. Kenties,” Turbo huokaisi ja katsoi sormusta kädessään.
”Mietit kaikessa rauhassa. Ei sulla ole mikään kiire.”
”Mmmmm… mieluummin mietin rauhassa…”
”Toi on oikea päätös. Mites sun terapia?”
”Ihan hyvin. Mun terapeutit on oikein mukavia ja saan purkaa rauhassa heille tuntojani. Pahin on varmasti vasta edessä.”
”Kyllä sää siitä selviät. Mää autan sua,” Minni henkäisi ihastuneena ja sai puhelimen toisessa päässä Turbon naurahtamaan.
”Mää tiedän sen. Mää rakastan sua,” Turbo henkäisi.
”No niin määkin sua!”
”Mun pitää mennä. Terapiaistunto alkaa,” Turbo katsahti kelloa.
”Okei. Nähdään muutaman päivän päästä,” Minni henkäisi.
”Nähdään. Jos selviät siihen mennessä takaisin tukikohdalle.”
”Älä viitsi kiusoitella! Totta kai mää olen sua vastassa tukikohdalla.”
”Kiva kuulla. Nähdään söpöläinen,” mies leperteli
”Nähdään!” Minni lirkutteli leveä hymy kasvoillaan ja nosti puhelimen takaisin paikoilleen.
”Tule! Mennään petaamaan meidän sängyt!” Anni henkäisi ja töni kenraalin eteenpäin.

Viikko meni reippaasti. Minni ja Anni olivat viihtyneet Marien luona muutaman päivän. Naiset olivat kuitenkin lähteneet, jotta ehtisivät takaisin ennen Turbon kotiutumista. Turbon vanhemmat olivat muutamana kertana vierailleet kummankin poikansa luona sairaalalla. Minni järjesteli mökissä tavaroita oikeille paikoilleen. Tara ja Riina olivat saaneet Moton, Vinskin ja Adamin esittelemään Tulikivikaupunkia. Sandra saapui tyttäriensä kanssa mökkiin. Minni tervehti pienokaiset ja naisen.
”Mitä sää teet?” Sandra kysyi.
”Tiskasin juuri ja laitoin vain astioita paikoilleen,” nainen selitti ja kuivasi käsiään. Koputus oveen sai naisten huomion. Minni käveli ovelle.
”Voinko auttaa sotilas?” Minni kysyi.
”Teille on kirje,” sotilas vastasi ja ojensi kirjettä naiselle.
”Kiitos,” nainen kiitti ja sotilas poistui mökiltä. Minni katseli kädessään olevaa kirjettä.
”Odotatko jotain kirjettä?” Sandra kysyi. Minni pyöritteli päätään.
”Äiti meillä on nälkä,” Johanna valitti ja sai Sandran silittämään tyttärensä hiuksia.
”Sopiiko, että me mennään?” nainen kysyi. Minni nyökkäsi hyväksyvästi. Sandra tervehti naisen ja ohjasi lapsensa kohti omaa mökkiään. Minni tutki kirjettään kädessään. Hän avasi sen ja luki kirjeen. Naisen suulle nousi rakastunut hymy. Hän huokaisi syvään. Minni luki kirjeen uudelleen:

”Hei rakas!
Anteeksi etten tullut kotiin sovitusti. Mutta siihen on syy. Minulla on sinulle yllätys. Pue päällesi se upea kimaltava beigen värinen mekkosi ja laita itsesi kauniiksi, niin kuin aina ennenkin… Nähdään Tulikivikaupungin laidalla. Ajetaan siitä sitten yhdessä juhlapaikalle!

-Rakkaudella Turbo”

Minni painoi kirjeen rintaansa vasten. Hän katsahti huoneensa suuntaan. Minni laski kirjeen pöydälle ja lähti suihkua kohden. Suihkusta päästyään Minni oli kietonut pyyhkeensä päänsä päälle ja toisella kuivasi vartaloaan. Nainen otti kaapista hieman tunkkaisen mekon, jota Turbo oli pyytänyt naista laittamaan päälleen. Nainen ravautti muutaman kerran mekkoa ja otti henkarin kaapistaan. Minni vei mekon tuulettumaan hetkeksi ulos. Seuraavaksi nainen pohti mitkä kengät nainen laittaisi jalkaansa. Hän penkoi lattiatasolla vaatekaappinsa pohjaa. Hetken etsimisen jälkeen nainen löysi valkeat avokkaat. Seuraavaksi nainen rupesi puunaamaan itseään. Minni hieman kiharsi hiuksiaan ja meikkasi itsensä huolellisesti. Nainen valitsi itselleen myös vaaleat alusvaatteet. Ne kuultaisivat muuten läpi, jos nainen olisi valinnut toiset alusvaatteet. Minni puki päällensä. Onneksi mekko ei ollut tunkkainen enää. Minni katsoi vielä kuontaloaan kulahtaneesta peilistä. Minni huokaisi syvään. Turbo ei ollut koskaan pyytänyt häntä ehostautumaan. Minni ihmetteli vain juhlia, joita mies oli järjestellyt. Nainen sammutteli mökin valot ja astui ulos. Pienestä laukusta nainen tarkisti vielä, että hänellä varmasti on kaikki.
”Kenraali!” kuului mies ääni hänen takaansa. Minni hieman säpsähti ja näki Miihkalin mustan auton edessä. Auto oli vanha ja hyvässä kunnossa oleva Kaiser de Lux. Miihkalilla oli yllään musta puku päällään.
”Miihkali?” nainen kysyi.
”Teille on kyyti,” nuorukainen kumarsi hieman ja sai Minnin hymyilemään. Nuorukainen auttoi naisen auton takapenkille istumaan. Miihkali istui kuskin paikalle.
”Mihin sää viet mua?” nainen kysyi.
”Tulikivikaupungin reunalle,” poika naurahti ja suuntasi auton kohti paikkaa, johon Turbo oli pyytänyt naista tulemaan.

Turbo pyöri hermostuksissaan ympäriinsä. Miehestä tuntui, että vaatteet kiristivät miehen yllä. Mies oli pukeutunut valkoiseen kauluspaitaan, mustaan pikkutakkiin ja suoriin mustiin housuihin. Soraääni sai miehen hymyilemään. Miihkali tervehti miehen. Minni nousi hetkeksi auton kyydistä.
”Wau… sää olet todella kaunis,” mies henkäisi.
”Kiitos,” Minni totesi hennosti hymyillen ja halasi miestä ikäväänsä. Turbo katsoi naista hellästi silmiin ja suuteli tätä rakastavasti.
”Mulla oli sua niin ikävä,” mies hempeili ja sai Miihkalin pyörittelemään silmiään.
”Niin mullakin sua,” nainen vastasi ja suukotti miestä uudelleen.
”Mennäänkö?” mies kysyi.
”Etkö sää luvannut mulle jonkun kyydin?” Minni kysyi. Turbo käveli auton luokse ja avasi auton oven. Minni naurahti hyväntuulisesti. Nainen istui takaisin auton kyytiin. Turbo nappasi kuulerin auton takakontista. Mies siirtyi naisen viereen ja sai Minnin hymyilemään. Miihkali lähti ajamaan kohti juhlapaikkaa.
”Pystytkö sää Miihkali katsomaan meidän söpöilyä?” Minni kysyi.
”No tiukkaa tekee ja jos rupeaa etomaan niin tässä on tällainen kätevä välilasi,” nuorukainen naurahti ja sulki lasin hänen ja pariskunnan välistä. Minni pyöritteli päätään. Turbo poksautti kuohari pullon auki ja sai kummatkin hiiret vielä enemmän naureskelemaan.

”Mihin me ollaan tarkkaan ottaen menossa?” Minni kysyi, kun maasto alkoi nousemaan.
”Ja mitä me juhlitaan?” nainen kyseli ja sai miehen naureskelemaan.
”Sää olet kyllä uteliain hiiri, jonka mää tiedän,” Turbo huokaisi ja katsoi naista. Turbo nosti kätensä naisen ylitse.
”Me juhlitaan mun vanhempien hääpäivää. Halusin tarjota sulle, vaan hivenen luksusta ennen sitä,” Turbo hymyili naiselle, joka suuteli tätä intohimoisesti.
”Miten mää jaksan odottaa siihen saakka, kun päästään kotiin?” Minni kysyi ja hieroi nenäänsä miehen nenää vasten.
”No hyvää kannattaa odottaa…” Turbo henkäisi ja suuteli naista uudemman kerran.
”Sua mää odotan sua kyllä maailman tappiin saakka,” Minni henkäisi.

Hetken kuluttua auto saapui yhden pienemmän vuoren huipulle. Huippu oli tasainen ja sen ympäri oli aseteltu valoja. Ruokaryhmiä oli muutama ja isomaan pöydän päällä oli tarjoiltavia ruokia. Koko Turbon perhe oli paikalla, kuten myös Sandra, hänen lapsensa, Moto, Vinski, Rontti ja Miihkali.
”Tervetuloa nuoripari!” Miihkali vastasi ja avasi oven Minnille. Turbo oli noussut omasta ovestaan seisomaan ja ojensi kättään puolisolleen. Minni katsoi ihastuneena ympärilleen.
”Täällä on kaunista,” Minni henkäisi. Illan hämärä ja puolikas tähtitaivas paistoi horisontissa.
”Niin, kuin sinäkin,” Turbo henkäisi ja suukotti naisen poskea.
”MINNI!” Ruut huusi ja juoksi kaksikon luokse. Nainen tervehti pikkuiset.
”Sää olet tosi kaunis,” Ruut henkäisi ja ihasteli naisen mekkoa. Turbo ohjasi naista selästä eteenpäin.
”Wau! Meidän kenraali on tosiaan panostanut,” Tara henkäisi ja sai Riinankin naurahtamaan. Minni pyöritti silmiään.
”Joo, kun pyydettiin,” Minni mulkaisi Turboa. Mies kävi hakemassa heille juotavaa.
”Sää oot ihan rakastunut,” Riina hempeili naiselle. Reea halasi Minniä lämpimästi ja toivotti tervetulleeksi. Hän ohjasi nuorukaiset istumaan pöydän ääreen. Turbo ojensi Minnille tervetuliaismaljan. Tara laski Ellenin vaunuihinsa ja Miihkali saapui paikalle, kun oli parkkeerannut auton. Tiana vilkaisi Miihkalia pienesti hymyillen.

Thomaksella ja Reealla oli oma pienempi pöytä. Reea oli ottanut paikkansa Thomasin kainalosta.
”Saataisiinko teidän huomionne?” Thomas kysyi ja kaikki hiljenivät kuunnellakseen mitä miehellä oli sanottavaa.
”Haluamme rakkaan vaimoni kanssa kiittää siitä, että olette kaikki päässeet paikan päälle juhlistamaan tätä vuosien mittaista ja välillä aika tuskallistakin taivallusta,” mies aloitti.
”Emme vuosi sitten olisi uskoneet, että saamme jokaisen lapsemme ja jopa lapsenlapsemme juhlistamaan tätä päivää kanssamme. Kiitos siitä, että tulitte,” Reea naurahti itkun sekaisena onnesta.
”Mutta tämä ei ole pelkästään meidän juhlamme. Vaan myös upeiden lapsiemme, sekä heidän ystäviensä, joidenka ansiosta uskalsimme lähentyä ja ottaa itseämme niskasta kiinni selvittääksemme asiamme. Meille!” Thomas kohotti maljansa.
”Meille!” jokainen huusi ja kohotti maljansa. Lasien kilahteluiden jälkeen, sai jokaisen huikkaamaan juomastaan.

Thomas ja Reea ohjasi jokaista hakemaan ruokaa sivupöydiltä. Ruokapöydissä vaihdettiin tasaisesti kuulumisia. Thomas oli laittanut kevyttä taustamusiikkia soimaan, joka rentoutti tilaisuutta entisestään. Minni oli hieman huolissaan siitä, että oliko juhlia hyvä järjestää näin korkealla ja laakealla paikalla, jossa kuka tahansa vihollinen näkisi heidät. Turbo sai kuitenkin paremman puoliskonsa rauhoittumaan ja suukotti tätä rakastavasti. Ilta meni pitkälti jutustelussa. Pienemmän olivat intoutuneet tanssimaan. Ellen hymyili Minnin sylissä, kun pari pitivät seuraa pikkuiselle.
”Katso nyt kuinka luonnollisia he ovat tuossa,” Vinski virnuili Motolle. Rontti kääntyi kanssa katsomaan paria, jotka hymyilivät leveästi pienokaiselle.
”Ties vaikka kohta saisimme nauttia uudesta tulokkaasta?” Rontti naurahti ja sai kaksikon vaimenemaan.
”Mutta Minnihän on kieltäytynyt aika jyrkästi tekemään lapsia Turbon kanssa,” Vinski pohti.
”Kai sitä nyt saa muuttaa mieltään?” Anni naurahti ja katsoi valkeaa hiirtä. Syötyään Thomas nosti hieman musiikin volyymia ja pyysi vaimonsa tanssimaan. Adam nappasi kanssa oman vaimonsa tanssitettavaksi. Turbo ojensi Minnille kättään. Riina otti siskontyttönsä vastaan, jotta pari pääsi tanssimaan.
”No Miihkali? Pyydä nyt Tianaa tanssimaan,” kaksikko irvaili nuorukaiselle, joka helahti punaiseksi. Tianakin painoi katseensa maahan punastukseltaan. Kuitenkin kaksikon naljailun jälkeen nuorukainen pyysi tyttöä tanssimaan. Miihkali mulkaisi olkansa yli kaksikkoa, joka hiljeni.
”No Vinski! Nyt mennään!” Anni totesi ja veti miehen peräänsä.

Minni oli edelleen hieman huolestunut. Kenties se oli naiselle luonteista. Turbo painoi päänsä naisen päätä vasten saaden hänet havahtumaan. Minni hymyili lempeästi miehelle.
”Älä huoli. Kaikki on järjestetty niin, että vihollinen ei löydä tänne,” Turbo kuiskasi.
”Sää se kanssa tiedät aina mitä mää ajattelen,” Minni naurahti. Turbo veti hieman vakavaksi ja suuteli naista.
”Mitä nyt?” Minni kysyi.
”Olisi yksi juttu,” Turbo henkäisi. Thomas antoi muille merkiksi vetäytyä. Turbo oli saanut Minnin huomion itseensä ja ei kiinnittänyt huomiota siihen, että muut vetäytyivät tanssilattialta.
”Mikä juttu?” Minni ihmetteli. Turbo suukotti naisen käsiä hellästi.
”Muistatko, kun sanoin että haluan olla sinun kanssasi loppuelämän, kun olet perhettäni?” Turbo kysyi.
”Muistan,” Minni henkäisi ihmetellen.
”Se aika on nyt!” Turbo totesi epämääräisesti. Minni meni hämilleen.
”Mitä?” Minni sai kysyttyä. Turbo irrottautui hieman naisen otteesta ja sai tässä kohtaan Minnin huomaamaan, että kaikki muut olivat vetäytyneet reunoille.
”Mitä sää teet?” Minni kysyi edelleen hämmentyneenä.
”Carbine… tuletko sää mun vaimokseni?” mies kysyi ja sai Minnin shokin kaltaiseen tilaan. Nainen naurahti hermotuksissaan. Turbo kaivoi takkinsa taskua ja astui lähemmäksi naista. Turbo esitti sormusta naiselle. Sitä samaista, jonka Reea oli miehelle antanut.
”Mun piti antamaan tämä sormus rakkaimmalleni,” mies totesi ja katsoi vanhempiaan, jotka hymyilivät lempeästi toisilleen. Minni vilkaisi nopeasti olkansa yli pariskuntaa.
”Mitä sää sanot? Tuletko sää mun vaimoksi?” Turbo kysyi uudelleen. Minnin silmille kertyi pienet kyyneleet. Nainen painoi kätensä miehen käsien päälle.
”Totta kai mää suostun,” nainen henkäisi.
”Sää suostut?” Turbo kysyi uudemman kerran ja sai Minnin leveästi nyökkäämään. Turbo pyöräytti naista ilmassa, saaden naisen naurahtamaan. Turbo painoi suudelman naisen suulle. Pujottaessaan sormusta naisen sormeen, jokainen taputti ja hurrasi kaksikolle. Minni suuteli miestä vielä uudemman kerran ja halasi miestä rakastavasti…

Yes! Mä niin arvasin ton! Turbo ja Minni on kihloissa!

Ilta ja yö olivat sujuneet onnentoivotusten ja ihasteluiden parissa. Reea toivotti Minnin tervetulleeksi perheeseen ja halasi tätä tiukasti useamman kerran. Minni katsoi sormusta sormessaan. Hän ei koskaan uskonut, että Turbo kosisi häntä ja tämäkin oli tullut täysin puuntakaa. Tosin mies oli onnistunut siinä missä nainenkin. Vielä vähän aikaa sitten Minni oli ehdottanut Turbolle lapsen tekemistä, saaden miehen hämmentyneeksi. Minnin ajatukset sai naisen suupielet ylöspäin. Turbo kietoi kätensä naisen ympärille. Minni hymyili miehelle lempeästi.
”Onko se sellainen mikä täyttää neidin toiveet?” Turbo lirkutteli naisen korvaan. Minni kääntyi ympäri ja katsahti miestä.
”Mulle olisi ollut ihan sama minkälaisella sormuksella sää kosisit mua. Yllätyksenä tää tuli joka tapauksessa,” Minni hempeili ja otti mieheltä vastaan suudelman.
”Sää teet musta maailman onnellisimman hiiren,” Turbo totesi ja sai Minnin suutelemaan tätä uudestaan.
”Pitäiskö meidän mennä?” Turbo kysyi ja painoi päänsä naisen otsaa vasten.
”Ai minne?” Minni kysyi. Turbo keimaili naiselle.
”Nooh! Sanotaan vaikka niin, että yhteen romanttiseen paikkaan,” mies vihjaili. Minni kohautti kulmaansa kysyvästi. Pieni virne peittosi naisen kasvoja. Turbo suukotti naista nopeasti.

Tara silitteli tyttärensä nukkuvia kasvoja. Anni ja Riinakin ihasteli pienokaista. Tiana käveli vähin äänin kanssa sisarustensa luokse.
”Noh mihin sää poikaystäväsi jätit?” Riina kiusoitteli ja sai Tianan puristamaan kädet eteensä.
”Anna toisen olla,” Anni torui hyväntuulisesti.
”Sitä paitsi mää ja Miihkali ei olla pari,” Tiana totesi. Tara laski kätensä pikkusiskonsa olkapäälle. Anni katsahti Minnin ja Turbon kuhertelua.
”Minni ja Turbo on niin suloisia,” Tara henkäisi.
”Tuollaisia ne on kuulemma aina ollut,” Anni totesi.
”Olispa itselläkin tuollainen onni,” Riina huokaisi. Tara mulkaisi vuorostaan Tianan kanssa toisiaan.
”Ai tuollaisella tuitulla?” Tiana kysyi ja sai Taran puristamaan tytön niskaa pienesti. Tiana ärähti pienesti ja hieroi niskaansa.
”Miksi teidän pitää tulla meidän luoksemme?” tyttö ärähti.
”Koska Minni ja Turbo tarvitsee laatuaikaa,” Tara henkäisi.
”Joo ei tarvitse kertoa enempää,” Tiana pyöräytti silmiään. Reea ja Thomas tuli tervehtimään vielä tyttärensä. Kaksikko oli kanssa lähdössä.

”Mihin te aiotte mennä?” Tiana kysyi.
”Noo… meillä on varattu eräs toinen paikka,” Thomas leperteli naiselle.
”Hei pliis,” Tiana pyysi ja pyöritti silmiään.
”Ei sitten mitään ylläri pikkusisaruksia,” Riina naurahti.
”Ehkä vuoro on teidän,” Reea vastasi nopeasti ja sai sisarukset naurahtamaan.
”Nauttikaa,” Tara henkäisi ihastuneena ja sai vanhempansa lähtemään hymyillen. Ennen lähtöään kaksikko tervehti vielä loput juhlavieraista ja kiittivät heidän osallistumisestaan. Minni ja Turbokin tervehtivät kaksikon, joka onnitteli heitä vielä kerran. Yötä kohden jokainen vetäytyi omilla kyydeillään takaisin mökeille. Turbo kiitti Miihkalia kyydistä ja auttoi Minnin auton kyydistä. Turbo pyöräytti Minniä otteessaan ja sai Miihkalin poistumaan nopeasti pihasta. Turbo kaappasi naisen syliinsä, saaden Minnin hieman kiljahtamaan.
”Ei me olla vielä naimisissa!” Minni naurahti.
”No sitten me voidaan harjoitella,” Turbo totesi ja avasi hännällä kaksikon oven.

Minni kikatteli miehen sylissä, ihan kuin teininä vasta rakastuneena. Turbo laski naisen sylistään ja käänsi tämän nopeasti eteensä suudellakseen naista intohimoisesti. Mies työnsi kaksikkoa sohvaa kohden.
”Mmm. Mitä jos Tara tai Riina tulee?” Minni kysyi miehen suuta vasten.
”Kaikkein parasta on ettei ne… tule tänne,” mies naurahti ja kaatoi kaksikon sohvalle. Minni naurahti ja jatkoi miehen suutelemista. Turbo katsahti naista hellästi ja siirsi tämän pidempää hiussuortuvaa pois kasvoilta. Turbo suukotti naista ja nousi seisomaan. Minni vetäytyi sohvalla taaemmaksi ja sai miehen istumaan naisen viereen.
”Mikä hätänä?” Minni kysyi mieheltä ja silitti tämän poskea.
”Mää haluan lapsen sun kanssa,” mies totesi suoraan.
”Niin minäkin sun kanssa. Mutta etkö sanonut, että et halua sitä vielä?” Minni ihmetteli. Turbo silitteli naisen jalkaa hellästi.
”Sanoin. Mutta tulin toisiin ajatuksiin. Mun terapia istunnot olisivat ihan viime metreillä, kun sää olisit viimeisilläsi raskaana,” Turbo selitti.
”Eikö se käy liian raskaaksi sulle?” Minni kysyi huolestuneena.
”Saanhan purkaa tuntojani terapeutille sitten!” Turbo naurahti ja sai Minnin huitaisemaan miestä.
”Mutta mää tarkotin että haluan lapsen nyt sun kanssasi!” Turbo henkäisi.
”Ai nyt?”
”Nyt, nyt!” mies vakuutteli ja sai Minnin haukkomaan epäuskollisena henkeään. Turbo repi räpiköivän puolisonsa syliinsä istumaan ja suuteli tätä rakastavasti. Minni hieroi kevyesti miehen niskaa suudelmien lomassa.
”Mitä sanoisit, jos kokeilisit uudestaan sitä yöasua?” Turbo kysyi ihastuneena ja sai Minnin puremaan huultaan kevyesti.
”Sopii, mutta sää odotat tässä ja varmistat että ovi on lukossa,” Minni kuiskasi miehen korvaan ja nousi tämän sylistä seisomaan.

Turbo nousi nopeasti ylös ja tarkisti oven. Hän riisui takkinsa nojatuolin päälle. Ovi onneksi oli valmiiksi lukossa. Mies laski seuraavaksi verhot alas. Hän haki muutaman kynttilän ja nosti ne omille paikoilleen. Turbo sammutti myös ylimääräiset valot. Samalla Minni heitti hiuksensa selkänsä puolelle ja suoristi olkaimia. Minni huokaisi syvään ja hymyili lempeästi. Tätä mies oli toivonut ja itse asiassa nainenkin. Minni katsoi samaista aamutakkia mikä hänellä oli ollut viimeksi päällä. Nainen nappasi sen mukaansa ja puki päälleen. Turbo istui ajatuksissaan sohvalla, kun Minni hieroi kevyesti miehen hartioita. Turbo nosti kätensä naisen poskelle ja veti naista alaspäin suudellakseen tätä. Minni päästi miehen otteesta irti ja käveli sohvan toiseen laitaan.
”No? Täyttääkö herran vaatimukset?” Minni kysyi.
”Sää olet todella seksikäs,” Turbo henkäisi ihastuneena. Minni siirtyi vähin äänin miehen luokse ja laskeutui tämän syliin. Nainen suuteli miestä syvään. Hiljalleen suudelmat vaihtuivat intohimoisemmiksi. Turbo laski naisen aamutakin ja jatkoi naisen suutelemista. Minni napitti miehen paidan auki ja kietoi kätensä tämän jälkeen miehen kaulan ympärille. Turbo nousi seisomaan ja suudelmien lomassa vei kaksikon kohti makuuhuonetta. Matkalla nainen pudotti miehen paidan lattialle. Mies kaatoi kaksikon sängylle varovaisesti.
”Mää rakastan sua,” Turbo henkäisi ja katsahti naista ihastuneena. Minni riisui miehen lasit tämän kasvoilta.
”Niin mäkin sua. Olen aina rakastanut,” Minni henkäisi ja sai Turbon jatkamaan.

Aamulla kaksikko pelästyi hereille, kun tukikohdan hälytystorvet pamahtivat päälle.
”Mitä nyt?” Turbo murahti tyynynsä alla. Minni pinkaisi nopeasti pystyyn ja rupesi pukemaan työvaatteitaan päälle.
”Turbo!”
”Mmmm lopeta!”
”Turbo ylös! Tukikohta tarvitsee meitä!” Minni ärähti ja sai Turbon havahtumaan tässä kohtaan viimeistään hereille. Turbo nousi rivakasti ylös. Minni heitti tälle miehen nahkaliivin. Minni pakkasi hieman hätäisesti oman pistoolinsa ja radiopuhelimensa matkaansa.
”Oletko valmis?” Turbo kysyi ja sai Minnin nyökkäämään. Turbo nappasi kummankin kypärät matkaansa.
”Mikä tilanne?” Minni kysyi radiopuhelimeensa. Radiosta ei kuulunut kuin suhinaa ja pientä rätinää. Turbo katsahti nopeasti puolisoaan ajaessaan kohti tukikohtaa.

Tukikohdalle päästyään he katselivat nopeasti ympärilleen. Joka puolella oli aavemaisen hiljaista.
”Missä kaikki ovat?” Turbo kysyi ja pysähtyi moottoripyöränsä kanssa tukikohdan pihalle. Hälytystorvet lakkasivat yhtäkkiä huutamasta ja sai pariskunnan katsomaan toisiaan.
”Minni ja Turbo!” Anni huudahti kaksikon takaa.
”Mitä täällä tapahtuu?” nainen kysyi, kun tavoitti kaksikon.
”En tiedä… jotain epäilyttävää tässä on,” Minni tuhahti ja jatkoi matkaansa. Turbo ojensi Annille toisen pistoolinsa. Kolmikko hiipi lähemmäs tukikohdan toista laitaa. Siinä missä oli ennen ollut metalliset ovet johdattaen sotilaat sisään tukikohdalle, oli tällä hetkellä iso ammottava reikä. Minni katsahti kaksikkoa kysyvästi. Kosketus Turbon olkapäähän sai miehen toimimaan ja iskemään koskijansa seinää vasten. Adam tuhahti tyytymättömänä ja sai Turbon huokaisemaan.
”Yritätkö kuristaa mut hengiltä?” mies kysyi pidellen kurkkuaan.
”Tekisi mieli kyllä,” Turbo tuhahti. Minni suhahti kaksikolle ja pyysi heitä olemaan hiljaa. Nelikko lähti kävelemään tukikohdan käytäviä. Joka puolella oli laserpistoolista olevia nokijälkiä pitkin seiniä. Käytävillä oli muun muassa kaatuneita sotilaita. Osa oli ilmeisemmin menehtyneet räjähdyksessä.
”Kamalaa,” Anni kuiskasi ja jatkoi kenraalin perässä matkaansa.
”Mitä täällä on tapahtunut?” Adam kysyi hämmentyneenä. Pidemmälle päästyään Minni nosti kätensä, jotta muut pysähtyisivät. Puheensolina ja ilkeä nauru sai nelikon katsahtamaan toisiaan. He jatkoivat hiljaa matkaansa ja katsahtivat nurkan takaa. Plutolaiset olivat vanginneet Vapaustaistelijoita keskelle tukikohdan lattiaa. Pitkät pöydät olivat joko palasina lattialla tai nostettu seinien viereen pystyyn.

”Eikö noi ole ne Caprinon sotilaita?” Minni kysyi Turbolta, joka katsoi happamasti naisen ohitse.
”Siinä paha missä mainitaan,” mies totesi. Caprino astui esiin ja puristeli Rontin poskia kynsiensä välissä. Mies riuhtaisi itsensä irti ja sai plutolaisen sanomaan jotain miehelle.
”Mitä se tekee täällä?” Adam kysyi.
”Se on ihan varmasti teidän vanhempienne perässä,” Minni huokaisi ja siirsi suortuvaansa. Caprino siirtyi isomman näytön eteen ja käynnisti sen. Caprinon tähtäimessä oli eri puolilta Marsia olevat tukikohdat.
”Mitä se tekee?” Turbo kysyi. Yksi plutolainen kuuli selkeästi jotain ja sai hiiret perääntymään. Rontti näki nopealla vilkaisulla nuorensa. Jos mies olisi vain voinut, olisi hän pyrkinyt estämään nuoria tulemasta lähemmäksi. Plutolainen raportoi kuulemastaan pomolleen, joka käski muutaman sotilaansa lähtemään tarkistamaan paikat.

”Ne seuraa meitä!” Anni totesi kuulleessaan askeliaan takanaan. Minni katsoi ympärilleen.
”Tännepäin,” nainen henkäisi ja avasi yhden oven.
”Mutta tämä on komero?” Adam pohti ja sai Minnin vetämään veljekset komeron sisään. Minni kuuli juoksuaskeleet oven toiselta puolelta ja sai Minnin siirtämään kolmikon komeron reunoille. Minni nosti metalli levyllistä luukkua ylöspäin.  
”Tätä kautta,” nainen sanoi ja laskeutui kellarikerrokseen. Kolmikko laskeutui naisen perässä pimeään ahtaaseen käytävään. Minni kaivoi reisitaskustaan pienen taskulampun.
”Vedä se luukku kiinni,” Minni komensi Turboa, joka teki työtä käskettyä.
”Mikä tää paikka on?” Adam kysyi.
”Joku Rontin viritelmä. Joku varareitti kenraalin toimistoon,” Minni selitti porukan ensimmäisenä. Nainen ohjasi kolmikon käytävän toiseen laitaan. Käytävän toisessa päässä oli toiset samankaltaiset tikapuut. Nelikko kiipesi tikapuut ylös.

”No täällä ei myllyä hirveämmin ole käyty,” Turbo tuhahti.
”Oikein arvattu!” kuului nelikon takaa ja sai heidät pelästymään. Caprino seisoi muutaman sotilaansa kanssa heidän takanaan. Plutolainen hymyili ivallisesti heille ja sai sotilaansa lataamaan aseensa.
”Mutta hei! Mehän ollaan vanhoja tuttuja. Tännekö yrititte piiloutua?” plutolainen kysyi.
”Laskekaahan nyt ne aseet ennen, kuin sattuu toden teolla,” plutolainen jatkoi. Minni katsahti Turboa ja sai nelikon pudottamaan aseet käsistään.
”Vangitkaa. Viekää heidät muiden rottien luokse,” Caprino ärähti ja palasi takaisin päin. Sotilaat tekivät työtä käskettyä ja iskivät käsiraudat hiirille. He riuhtaisivat hiiret mukaansa. Rontti katsahti alakuloisena nuoria, joita plutolaiset toivat yhteiseen tilaan. Caprino ohjasi sotilaat istuttamaan nuoret lattiatasolle muiden sotilaiden kanssa. Minni irvisti hieman kivusta, kun plutolainen painoi naisen olkapäästä.
”Oletteko kunnossa?” Rontti kysyi.
”Olemme… Valitettavasti Caprino tunnisti meidät,” Minni kuiskasi miehelle.
”Te tunnette tuon plutolaisen?”
”Caprino on entinen Pluton ylipäällikkö. Nyt hän on Thomasin ja Reean pahin vihollinen. Hän tekee normi plutolaisista tuollaisia tappokoneita,” Minni selitti nopeasti ja sai miehen huokaisemaan syvään. Caprino napsautti sormiaan ja ohjasi sotilaitaan.
”Mitä sinä teet?” Minni ärähti ja sai plutolaisen huokaisemaan.
”Tuhoan joka ikisen tukikohdan ja hiiret siinä mukana!” Caprino totesi ja sai Minnin katsomaan enoaan.
”Marsista ei ole jäljellä kohta mitään,” Caprino nauroi ilkeästi.

Räjähdys seinään sai kaikki peittämään silmänsä. Plutolaiset latasivat aseensa, kuten myös pölypilven takaa vastustavat sotilaat. Thomas ja Reea astuivat ensimmäisenä pölypilven takaa. Kaiken pölyn laskettua heidän takanaan seisoi liuta marsilaisia valmiina plutolaisia vastaan. Vinski ja Motokin oli heidän mukanaan. Moto oli ilmeisemmin aamusta päässyt eroon kepeistään.
”Päästä heidät! Meidät sinä tahdot!” mies ärähti plutolaiselle.
”Hyökätkää!” Caprino käski. Thomas ja Reea väistivät laukausten tieltä. Nainen heitti vangittujen hiirten sekaan pienen kapselin.
”Mikä toi polte on?” Minni kysyi. Kapselin sisältä aine sulatti raudat hiirten käsistä.
”Nyt meitä on tasamäärä teitä vasten!” Turbo huudahti. Caprino heitti sotilaansa eteensä ja pakeni takavasemmalle. Sotilaat lähtivät rynnäkkönä hiiriä kohden ja sai nämä hyökkäämään hiiriä kohden. Turbo onnistui pääsemään isojen sotilaiden läpi ja lähti Caprinon perään.
”Thomas!” Reea huudahti, kun näki poikansa päässeen läpi.
”Mää meen sen mukaan!” mies huusi ja iski muutaman sotilaan ihan kylmiltään miehen edestä pois.

Thomas juoksi Turbon ja Caprinon perään. Hän seurasi kaksikkoa pitkälle ulos. Samaan aikaan sisällä hiirten ylivoima oli saanut plutolaisia taltutettua ja osaa perääntymään. Minni perääntyi yhtä plutolaista ja tunsi jotain selkäänsä vasten.
”Katso vaan! Onko suunnitelmia rouva kenraali?” Minni kysyi Reealta.
”Olisi mulla muutama… tuossa!” nainen naurahti ja ojensi Minnille metallisen putken.
”Mitä mää täällä teen?” Minni kysyi.
”Käytä vaikka päätä tai keltaista nappulaa,” Reea naurahti ja iski omaa vastustajaansa kylkien väliin. Sotilas sätki hieman aikaa ilmassa ja sai plutolaisen kaatumaan maahan. Minni nyökkäsi hyväksyvästi ja väisti sotilasta hyppäämällä putkella avulla tämän toiselle puolelle. Minni sai iskettyä sotilasta tämän selkään. Hetken sätkittyään sotilas kaatui maahan.
”Juuri noin… miniä,” Reea kannusti ja tönäisi kevyesti naista.
”Missä Turbo on?” nainen kysyi, kun ei miestään nähnyt. Reeakin muisti oman miehensä.
”Tule!” nainen henkäisi ja vetäisi Minnin mukanaan.

Thomas ja Turbo olivat seuranneet Caprinoa isomman aluksen sisälle.
”Sun ei tarvitse osallistua tähän. Pelasta itsesi!” Thomas käski poikaansa.
”Älä puhu tuollaisia! Caprino ei ole voittamaton,” Turbo tuhahti jatkaen matkaansa. Yhtäkkiä alus alkoi tärisemään uhkaavasti ja sai miesten ottamaan seinästä tukea.
”Alus nousee!” Thomas murahti. Samaan aikaan Minni ja Reea saavuttivat aluksen. Tosin liian myöhään. Alus nousi Marsin taivaalle.
”Me myöhästyttiin!” Minni huokaisi. Kaksikkoa seurasi heidän ystävänsä.
”Onko Turbo ja isä tuolla?” Adam kysyi ja sai Reean entistä huolestuneemmaksi.
”Mitä me tehdään?” Moto kysyi.
”Ei me voida tehdä mitään,” Reea pyöritteli päätään.
”Aina voi tehdä jotain!” Minni ärähti naiselle. Reea pyöritteli päätään.
”Ei nyt! Turbo ja Thomas tekevät selvää Caprinosta,” Reea huokaisi huolestuneena.
”Nehän voi loukkaantua,” Anni huolestui.
”Tai pahempaa!” Vinski totesi ja sai Minnin mulkaisemaan tätä huolestuneena.

Aluksessa Turbo ja Thomas olivat saaneet tasapainonsa takaisin ja juoksivat ohjaamoon.
”Otit sitten poikasi mukaan?” Caprino kysyi ja iski nyrkillään automaattipilotin päälle. Turbo katsahti isäänsä.
”Tää on sun loppusi!” Caprino tuhahti.
”Ja sun poikasi!” plutolainen jatkoi. Caprino otti viittansa alta aseensa.
”Samoin!” Thomas murahti ja tönäisi Turbon seinää vasten. Caprinon laukaus täytti aluksen äänellä. Thomas irrotti proteesinsa ja heitti sillä Caprinoa. Caprino tosin väisti ja sai proteesin työntämään ohjaussarvista alusta kohti maatasoa.
”Se syöksyy maahan!” Vinski huusi ja sai kaikki kauhistumaan. Alus tärisi huolestuttavasti ja varoitusäänet piipttivät. Caprino piti ohjauspaneelista tukea ja tähtäsi aseella Thomasia. Kuitenkin aluksen heiluvuus ei auttanut plutolaista tähtäämään mieheen. Turbo hieroi päätään ja huomasi plutolaisen touhun. Juuri, kun Caprino sai Thomasin tähtäimeensä Turbo tönäisi isänsä taaemmaksi. Caprino ehti kyllä laukaista aseensa.
”Mitä sun päässäsi oikein liikkuu?” Thomas kysyi pojaltaan. Turbo nousi seisomaan ja auttoi isänsä seisomaan viereensä. Turbo huomasi lähestyvän vuoren rinteen. Turbo riuhtaisi isänsä mukaansa lähemmäksi hätäpoistumistietä.
”Se törmää!” joku huusi ja sai muut kauhistumaan. Alus syöksyi nopealla vauhdilla iskeytyen keskelle vuoren rinnettä.
”TURBO!” Minni huusi ja lähti kohti onnettomuuspaikkaa. Reea meni puihin.
”Äiti tule!” Adam henkäisi naiselle ja sai tämän toimimaan.

Vapaustaistelijat, jotka kykenivät olivat ehtineet onnettomuuspaikalle. Myös Tulikivikaupungin ja mökkien asukkaat tulivat katsomaan isoa pamautuksen aiheuttajaa. Tara katsoi huolestuneena Riinaa. Nainen yritti samalla lohduttaa pelästynyttä pienokaistaan. Ruut ja Rita halasivat huolissaan Tianaa, joka katsahti sisaruksiaan.
         Minni ja muut olivat kanssa ehtineet onnettomuuspaikalle. Minni pyöri hermostuneena ympäriinsä.
”Missä Turbo ja Thomas on?” nainen kysyi Reealta. Nainen levitteli käsiään.
”Mistä minä tiedän?”
”TURBO!” nainen huusi huolissaan.
”THOMAS!” Reea huusi. Hetken etsittyään Moto sai näkökenttäänsä kaksi tuttua hahmoa. Moto kertoi havaintonsa kovaäänisesti myös Minnille ja Reealle.
”Turbo!” Minni henkäisi.
”Thomas!” Reea huudahti. Kaksikko tuki toisiaan. Turbo luovutti isänsä, äitinsä tukemaksi.
”Missä sun proteesi on?” Reea henkäisi.
”Varmaan tuhoutui Caprinon mukana!” Thomas sanoi ja katsoi vuorenrinteessä palavaa alusta. Turbo tunsi olonsa huteraksi ja sivu askel sai Minnin nappaamaan miehensä kiinni.
”Mikä sulla on?” nainen kysyi.
”Jotenkin… Mulla on hieman huono olo,” mies huokaisi empien.
”Sää oot ihan kylmän hikinen!” Minni totesi ja kokeili Turbon otsaa. Turbo tunsi todellisuuden tajunsa heikentyvän.
”Turbo?” Minni kysyi, kun mies rysähti painonsa vuoksi maahan tajuttomana.
”Turbo?” Reea henkäisi. Rontti ja Moto auttoivat Minniä kääntämään Turbon selälleen. Vasta tässä kohtaan Minni huomasi miehen kyljessä olevan luodin reiän. Minni katsoi huolestuneena enoaan.
”Mennään!” mies komensi ja otti Moton kanssa mentoroitavansa kantoon.

Turbo oli viettänyt sairaalassa pari päivää. Mies voi kaikkeen nähden hyvin. Tosin plutolaisten hyökkäysten vuoksi, mies joutui monen muukin haavoittuneen sotilaan kanssa jakamaan huoneensa. Turbo oli hieman väsynyt, mutta jaksoi kuitenkin jutella muiden huonetovereidensa kanssa. Minni saapui kanssa huoneeseen ja sai miehen hymyilemään.
”Vetäkää vain verho väliin!” sotilas naurahti. Minni teki työtä käskettyä ja vetäisi verhon miesten välistä kiinni. Minni suuteli miestä hellästi.
”Miten sää voit?” nainen kysyi.
”Ihan hyvin… kai,” Turbo naurahti.
”Mun tekisi mieli läksyttää sut ihan kunnolla,” nainen henkäisi ja istui sängynlaidalle.
”Joo ei kiitos. Isä varmaan tekee sen sun puolesta,” Turbo naurahti. Minni pyöritti silmiään. Turbo siirsi kätensä naisen vatsalle.
”Mikä sun olo on?” mies kysyi.
”Ihan hyvä. Enkä mää nyt kolmessa päivässä raskaaksi tule,” Minni totesi.
”Ei sitä tiedä? Oothan sää vähän tuollainen super nainen,” Turbo hempeili naiselle.
”Just. Ei edes mun kroppani ei pysty sellaiseen super tekoon,” Minni naurahti.
”Mites hääjärjestelyt?” mies kysyi.
”Ja sää väitit mua uteliaaksi,” Minni iski miestä kevyesti. Turbo suukotti naisen kättä rakastavasti.

Vajaata viikkoa myöhemmin Rontti katseli hieman kärttyisenä tukikohtaa. Rakennustyöt olivat täydessä touhussa ja vanha raunioinen kasarmi alkoi nousta korkeuksiinsa. Kuolleet sotilaat oltiin siirretty läheiselle hautausmaalle, mikä piti Minnin tiiviisti mökissään ja lähettelemässä suruvalitteluita kaatuneiden omaisille. Anni painoi lohduttavan kätensä mentorinsa olalle ja sai tämän vaisusti hymyilemään.
”Onko veljestäsi kuulunut mitään?” Rontti kysyi.  
”Minnin mukaan se on ihan kunnossa. Kuulemma pintanaarmu ja paranee nopeasti,” Anni totesi hyväntuulisesti.
”Onneksi. Reea ja Thomaskin on varmaan huolissaan nuorukaisestaan,” mies ärähti.
”Kiristääkö sun hermoja joku?”
”Koko tämä tilanne… Helvetti, jos saisin päättää niin vaihtaisimme mestaa.”
”Mutta Caprinon juonihan veti vesiperät ja hakkerit saivat hyydytettyä sen limapallon suunnitelmat,” Anni muistutti.
”Tiedän sen, mutta jotenkin jäi karvas maku suuhun. Olemme aina vaihtaneet paikkaa, jos vihollinen on löytänyt alueelle,” Rontti huokaisi huolestuneena.
”Äidin ja isän sotilaat olivat saaneet tiedon, että Caprinon sotilaat olivat vangittu ja lähtee ensimmäisellä lippulaivalla takaisin Plutoon,” Anni kertoi. Rontti pudisteli päätään. Mies oli huolissaan eikä syyttä.
”Hei! Lähdetään sitten, jos plutolaiset, rotat tai raiderit löytävät meidät,” Anni rohkaisi miestä. Rontti nyökkäsi vaisusti.

Mökillä Turbo oli kotiutunut ja saanut lääkäriltä ohjeen levätä vielä viikon. Turhaa rasitusta miehen tulisi välttää. Ellenin hoidosta sitä ei tulisi. Mies makasi mökin sohvalla pienokainen paljaan rintakehänsä päällä. Ellen oli painanut päänsä Turbon olkaa vasten ja hymyili miehelle ajoittain. Turbo suukotti hellästi tytön kasvoja ja sai tämän jokeltamaan. Turbo silitteli varovaisesti sormellaan tytön poskia.
”Ajatella, että taas olet toipilas tilassa,” Riina naurahti ja istui lattialle sohvan eteen.
”En vain ajatellut, että tulisin ammutuksi… niin en ajatellut,” Turbo leperteli Ellenille. Riina naurahti hellästi ja silitteli kanssa Elleniä. Turbon kyljen haava sai kuitenkin naisen huomion.
”Sun haava on vuotanut hieman läpi,” Riina totesi ja nousi seisomaan. Turbo katsahti kanssa haavaansa. Turbo kohautti Ellenille olkapäitään kevyesti. Minni astui huoneesta ja päätti puheluaan.
”Kiitos sinulle ja voit ilmoittaa Karpaasille kaiken olevan täällä hallinnassa,” Minni päätti ja nosti puhelimen paikoilleen.
”Ihanaa, kun sääkin muru saavut seuraamme,” Turbo hempeili ja ojensi naiselle kättään.
”Olinko jotenkin pitkään linnoittautuneena huoneeseemme?” Minni naurahti ja istui nojatuolille.
”Turbon mielestä kyllä,” Tara tokaisi kuivaten käsiään.
”Hei me ollaan sentään kihloissa,” mies muistutti.
”Sekö ei tarkoita ettemmekö voisi olla hetken erossa toisistamme?” Minni kysyi. Turbo huokaisi ja pyöräytti lasiensa alla silmiään. Hän oli naisten piirittämä ja kaipasi miesseuraa. Onneksi sitä oli nopeasti tarjolla, kun Vinski ja Moto paukkasivat sisään saaden Ellenin pelästymään.
”Hups!” Vinski ähkäisi, kun oli kokonaan unohtanut Ellenin vierailun. Minni nosti Ellenin syliinsä ja katsoi kaksikkoa hieman kulmiensa alta.
”Ei ollut tarkoitus pelästyttää,” Moto leperteli tytölle, joka alkoi rauhoittumaan pikku hiljaa.
”Mää vien Ellenin päikkäreille,” Tara henkäisi ja otti tyttärensä Minniltä vastaan.

Samaan aikaan Riina puhdisti veljensä haavaa.
”Mitä sää nyt taas teit?” Vinski kysyi virnuillen miehen yläpuolelta.
”Varo vaan, ettei sinulla komeile uutta mustelmaa tuossa kauniissa pärstässäsi,” Turbo uhosi ja sai Vinskin siirtymään. Kaksikko istui alas.
”Mietittiin Vinskin kanssa mitä tehtäisiin. Tukikohdallekaan ei ole mitään asiaa niin kauan, kuin rakennustyöt ovat kesken,” Moto pohti.
”Kaikella kunnioituksella niin paljon, kun arvon naisista välitänkin… niin kaipaisin hitusen enemmän miesseuraa,” Turbo henkäisi ja katsoi puolisoaan.
”Julmaa ettei meidän seuramme miellytä,” Minni ivaili miehelle, joka nyrpisteli tälle nenäänsä. Thomas ja Reeakin paukkasivat pienten kanssa sisälle.
”Jukolauta mun tekisi mieli vetää sua kunnolla pataan kakara!” Thomas iski poikaansa olkavarteen.
”Hei! Lääkäri kielsi turhan rasituksen,” Turbo härnäsi ja sai Thomasin ummistamaan silmiään tiukemmin toisiaan vasten.
”Voisitteko olla hiljempaa? Sain juuri Ellenin nukahtamaan?” Tara kysyi.
”Toki… meillä on ilmoitettavaa,” Thomas pahoitteli hiljemmalla äänensävyllä ja sai kaikki hämilleen.

”Mitä?” Turbo kysyi hämillään ja ilmeili hieman kipeästi, kun Ruut painoi miehen haavakohtaa. Turbo mulkaisi pikkusiskoaan, joka veti kätensä kauemmaksi naureskellen miehestä.
”Te saatte perheenlisäystä?” Riina kysyi saaden sisarukset naureskelemaan.
”No ei nyt sentään!” Thomas huokaisi helpotuksesta ja pörhensi tyttärensä hiuksia.
”Me lähdemme reissuun, joten pakatkaa tavaranne!” Reea ilmoitti.
”Matkalle?” Vinski kysyi hämmentyneenä.
”Mihin me rutikuivassa Marsissa menisimme?” Minni ihmetteli.
”Siinä vastaus. Me menemme nimittäin äitisi luokse!” Thomas ilmoitti ja sai Minnin hölmistyneen ilmeen…

No nyt alkaa käydä mielenkiintoiseksi . Jokohan Minnin äiti alkais uskoa

Osa 1

”Minkä ihmeen vuoksi menemme Minnin äidin luokse?” Turbo kysyi. Minni hieroi miehen olkapäätä. Tämä tiesi, että mies ei hirveämmin naisen äidistä pitänyt.
”Marie itse asiassa soitti meille ja pyysi meitä tulemaan,” Reea selitti ja sai Turbon huokaisemaan.
”Juurihan me äidin luota tulimme,” Minni huokaisi.
”Hän tietää sen ja pyysi takaisin,” Reea henkäisi. Minni huokaisi syvään ja katsahti ystäviään. Minni katsahti myös Turboa, joka huokaisi tyytymättömänä.
”No okei. Jos kerran talon rouva niin pyytää,” Turbo huokaisi. Minni suukotti miehen poskea hellästi ja sai miehen hymyilemään pienesti. Reea ohjasi omat joukkonsa ulos mökistä. Rita ja Ruut olivat halunneet jäädä isompien sisaruksiensa luokse. Reea lopulta työnsi miehensä ulos mökistä. Vinski ja Motokin lähtivät pakkaamaan. He lupasivat ilmoittaa veljeksille lähdöstä. Antonin piti kuitenkin anoa lomaa sairaalasta.

Riina ja Tara menivät pakkaamaan huoneeseensa. Ruuthin ja Ritan he olivat patistaneet Minnin mukaan, jotta Ellenillä olisi pienikin mahdollisuus nukkua edes hetki. Ruut makasi kaksikon sängyllä, kun Rita auttoi naista pakkaamaan tämän ja Turbon laukun. Turbo puri hammasta yhteen noustessaan sohvalta. Kylkeä kiristi inhottavasti. Riina oli vetänyt sidoksen liian kireälle. Mies vaappui hieman omaa huonettaan kohden. Minni kurtisti hymyillen miehelleen kulmiaan.
”Voitko hieman auttaa?” mies kysyi ja astui naisen viereen.
”Totta kai.”
”Löysäätkö hieman sidosta. Riina veti sen aika tiukalle.”
”Toki. Laitatko nämäkin Rita mukaan?” Minni kysyi ja ojensi tytölle pinon viikattuja paitoja. Minni löysti Turbon sidosta ja haavassa tuntuva paine hävisi saman tien. Mies puuskahti syvään.
”Minni?” Ruut kysyi leikkien kaksikon päiväpeitonkulmalla.
”No?”
”Koska sää ja Turbo saatte vauvan?” tyttö kysyi suoraan ja sai Turbon katsomaan hämmentyneenä Minniä. Mies virnuili pienesti ja pyöritteli päätään.
”Mistä olet tuollaista päätellyt?” Minni kysyi kierrellen.
”No kun te ootte nyt naimisissa. Niin kuin äiti ja isä,” tyttö huudahti ja pomppasi sängyllä.
”Ei me olla naimisissa?” Turbo naurahti ja sai tytön katseen itseensä.
”Turbo on oikeassa. Me olemme vasta kihloissa.”
”Mitä se tarkoittaa?”

Minni katsahti Turboa, joka pohti vastausta niin, että viisi-vuotias ymmärtäisi sen.
”Kihlaus on niin sanotusti…” mies empi.
”Lupaus avioliitolle,” Minni jatkoi.
”Lupaus avioliitolle?” Ruut kysyi ja käänsi päätään.
”Niin. Turbo on kysynyt minua avioliittoon kanssaan ja lupauduin astumaan hänen kanssaan jossain kohti avioon,” Minni selitti ja sai tytön hämmentyneeksi. Minni naurahti pienesti, koska ei tiennyt oliko selitys mennyt pikkuiselle perille.
”Jaa,” Ruut vastasi ja poistui huoneesta saaden pariskunnan katsahtamaan toisiaan huvittuneena.
”Ruut ei tainnut ymmärtää,” Rita totesi ja sai naisen jatkamaan touhujaan. Rita auttoi Minniä niin paljon, kuin kykeni. Kaksikon ollessa valmiina Minni nosti laukut odottamaan kuistille. Ruut katseli piirrettyjä. Tara ja Riinakin siirsivät laukkunsa ulos.
”Pitääkö meidän odottaa Ellenin heräämistä?” Ruut kysyi ja roikkui nojatuolilla. Pian kuitenkin tytön tasapaino petti ja tippui rymisten nojatuolin ja sohvapöydän väliin.
”Löytykö mitään?” Riina kysyi naureskellen.
”No ei löytynyt!” Ruut tuhahti ja nousi seisomaan. Tara pudisteli tytön vaatteet ja ohjasi tämän sohvalle istumaan.
”Ja meidän ei tarvitse odottaa Ellenin heräämistä. Hän nukkuu edelleen, mutta on valmiina lähtöön,” Tara vastasi siskonsa kysymykseen.
”Sikeä uninen?” Minni kysyi naisen vierestä.
”Sitten, kun nukahtaa kunnolla,” Tara naurahti ja kävi hakemassa pienokaisen.

Reea ja Thomas olivat ilmoittaneet muille, että tulisivat eteläiselle tornille. Kaksikko oli jättänyt oman aluksensa sinne tullessaan hakemaan alun perin Ruuthia kotiin. Mökillä Moto auttoi Riinaa nostamaan tavarat hiekkamönkijän kyytiin. Tara tarkisti, että Ellenin istuin oli pienen maasturin penkillä tiukasti kiinni. Turbo hieroi kevyesti kylkeään.
”Pystytkö sää ajamaan?” Vinski kysyi, kun näki miehen kiristyvän ilmeen.
”Enköhän. Pääsenhän hellän anopin huomaan,” Turbo nälväili ja sai Minnin ohimennen mulkaisemaan tätä. Turbo hymyili ovelasti naiselle.
”No kannattaa laittaa t-paita sitten päälle, ettei anoppi pääsee ylihuolehtimaan,” Vinski tyrskähti pienesti. Turbo nosti kypärän päähänsä ja huokaisi syvään. Turbon johdolla he lähtivät kohti etelätornia. Ohimennen mies vilkuili palasina olevaa tukikohtaa. Kestäisi hyvä tovi, ennen kuin se olisi entisessä kulahtaneessa loistossaan. Aluksella Adam nosti tyttäriään lastaussillalle. Anni auttoi Sandraa nostamaan laukkuja sisälle. Turbo katsahti veikkojaan. Keppien avulla seisova hymyilevä nuorukainen sai jokaisen huokaisemaan. Anton katsahti saapuvia sisaruksiaan.
”Sää olet pystyssä?” Tara kysyi innostuneena.
”Joo. Vielä on keinojalkaan totuttelemista, mutta kyllä tää tästä pikku hiljaa,” Anton totesi ja näytti proteesia jalassaan.
”Mahtavaa,” Turbo ilakoi.
”Kieltämättä tuntuu kyllä hyvälle. Isä lupasi opettaa miten proteesin kanssa eletään,” Anton tokaisi.
”Niin varsinkin nyt, kun isän oma jalka räjähti Caprinon mukana!” Turbo tuhahti.
”Miten Caprinon sotilaiden kävi?”
”No osa vissiin vangittiin ja osa saattoi päästä pakoon. En muista tarkalleen miten se meni,” Turbo huokaisi.

Thomas iski kätensä voimakkaasti poikiensa hartioille. Turbo irvisti pienesti ja Antonkin mulkaisi isäänsä. Mies katsahti isänsä jalkoihin.
”Oliko sulla varajalka?” Anton kysyi.
”Sain sairaalasta vanhana asiakkaana nopeasti uuden,” mies totesi.
”Tää on sitä paitsi parempi kuin se vanha. Ei enää löystyviä remmejä,” mies vinkkasi ja suuntasi itsensä aluksen keulaan. Minni ilmoitti miehelle kaiken olevan valmista. Mies otti naiselta vastaan koordinaatit ja johdon aluksesta. Minnille hän antoi omatoimista vapaata. Ties koska nainen oli sitä viimeksi viettänyt. Reea kiinnitti lapsenlapsiaan istumaan ja tökkäsi kevyesti nyrpisteleviä neniä. Kaikkien ollessa valmiita Thomas nosti aluksen ilmaan. Thomasin saadessa aluksen paineen tasoitettua ja suoraan Marsin taivaalle, mies sammutti turvavyövalot ja aluksessa sai hetkeksi vaihtaa asentoa tai istuskella ahtaiden penkkien sijaan lattialla. Johanna, Vilma, Ruut ja Rita aloittivat lautapelin lattialla. Minni oli keskittynyt lehteensä. Anni puhdisti uudemman kerran veljensä haavaa. Mies kertoi, että Riina oli tovi sitten vaihtanut haavan sidokset. Anni katsoi sidosten olleen liian kireällä, jonka vuoksi ne olivat hanganneet haavan auki. Naisen ollessa valmis mies istui alas ja katsoi ohjaamossa olevia vanhempiaan.

”Mitä mieltä sää olet?” Anni kysyi ja istui miehen viereen. Kaksikko ei ollut toviin jutellut kahdestaan. Viimeksi, kun he juttelivat, he tappelivat. Mies oli myös hyvin vahvasti vanhempiaan vastaan.
”Ai mistä?”
”No meidän vanhemmista? Et ainakaan kiukuttele enää.”
”Intensiivijaksosta oli jotain hyvääkin. Mutta ei ne tunteet mihinkään ole hävinneet.”
”Ei varmasti. Sulla on paljon käsiteltäviä asioita ja tunteita vielä.”
”Puhuitko sää koskaan terapiassa tästä?”
”Kyllä mää jotain saatoin mainita. Enimmäkseen perehdyttiin mun vanki aikoihin,” Anni vastasi apeana.
”Mutta olenkin ollut valmiita löytämään vanhempamme alusta asti.”
”Tiedän. Mää olen vasta sisäistänyt sen, miksi äiti ja isä teki mitä teki,” Turbo huokaisi ja nojasi seinään.
”Ne yrittää vissiin hyvitellä kaikin tavoin tekojaan,” Anni pohti surkeana ja puristi kädet eteensä.
”Ai?”
”No ei kai me Minnin äidille mentäisi, jos niillä ei olisi jotain taka-ajatusta?”
”Äiti oli kyllä kuullut minkälainen meidän suhteemme, Marieen oli tähän mennessä ollut.”
”Mutta toisaalta hyvä.”
”Kumpi? Se että äiti tietää vai että Marie alkaisi vihdoinkin hyväksymään mut?”
”Kumpikin. Sekä sulla ja Minnillä olisi sitten tukevat vanhemmat ympärillänne. Saatte järjestää häänne avun kanssa ja hankkia jälkipolvea,” Anni vinkkaili ja hymyili ovelasti veljelleen.
”No en mää halua hätäillä minkään asian kanssa. Minnikin haluaa, että voin kanssa hyvin ennen isoja askelia,” Turbo hymähti pienesti. Ei mies voinut kertoa heidän lapsihankkeistaan ennen, kuin tietäisi Minnin olevan raskaana.
”Minni tietää sun voivan hyvin ja saavan apua,” Anni halasi miestä kevyesti.
”Minni onkin siitä uskomaton,” Turbo ihaili naista, joka lähempänä ohjaamoa kinasi hyväntuulisesti Vinskin kanssa. Turbo ja Anni naurahti lempeästi, kun nainen yritti lehdellään ajaa miestä itsestään kauemmaksi. Anni painoi päänsä veljensä hartialle ja sai tämän kevyen suukon otsaan.

Paria tuntia myöhemmin Rontti ja Thomas sai kinan aikaiseksi siitä miten ja millä tavalla alus piti laskea maatilan pihaan. Minni katsahti Taraa, joka huokaisi epäuskoisesti. Kinasta huolimatta alus tömähti maahan ja suhahti kevyesti.
”Jos olisit alun alkaenkin kuunnellut mua, niin se olisi ollut paljon tasaisempi lasku.”
”Minä en ohjeita puolimuistiselta kenraalilta ota!”
”Puolimuistiselta?” Rontti älähti. Minni astui kaksikon väliin ja tönäisi miehet kauemmaksi toisistaan.
”Riittää sitten kiitos,” nainen vastasi kummallekin miehelle, jotka katselivat maahan. Eivät he toisilleen tarkoituksella päätään aukoneet. Vanhan ystävyyden kunniaksi, vain härnäsivät toisiaan. Marie astui talon sisältä ja katsoi veljeään pyöritellen päätään. Minni tervehti äitinsä lämpöisellä halauksella. Marie kysyi matkasta. Minni kertoi kaiken menneen hyvin. Rontti nälväili Thomasille ja ei huomannut sisartaan, joka käveli tämän taakse.
”Marie?” Rontti pelästyi ja otti askeleen taaemmaksi.
”Terve. Pikkuveli…” Marie murahti hyväntuulisesti ja halasi veljeään.

”Hän on ilmeisesti talon nykyinen omistaja?” Thomas kysyi. Rontti nyökkäisi.
”Tässä on minun siskoni Marie. Marie, Thomas Thremes,” Rontti esitteli kaksikon.
”Hauska tavata! Tervetuloa Van Houstonien kotitilalle,” Marie toivotti. Reea käveli kanssa aluksesta alas Ruut sylissään.
”Tässä on Reea. Reea talon emäntä Marie,” Thomas esitteli naiset toisilleen.
”Hauska tavata sinutkin,” Marie hymyili lempeästi.
”Kiitos kutsusta. On ilo tutustua pojan mielitietyn sukuun,” Reea mainitsi ja sai Marien hieman vaikeasti hymyilemään.
”Tarvitsetteko tavaroiden purussa apua?” Marie kysyi.
”Eiköhän nuo nuorukaiset pärjää. On meitä sen verran monta,” Thomas naurahti. Turbo asteli veljensä kanssa aluksesta ulos ja katsahti vastassa olevaa naishiirtä. Marie puristi kädet hellästi eteensä.
”Turbo,” Marie nyökkäisi miehen suuntaan.
”Marie,” Turbo vastasi hieman kylmästi. Minni astui miehensä kainaloon.
”Mää meen laittaan kahvin tulemaan. Saatte purkaa tavaranne rauhassa. Katsotaan sitten missä kukakin nukkuu,” Marie vastasi apeana ja poistui sisälle. Rontti työnsi Thomasin takaisin aluksen sisälle. Lapset juoksentelivat pitkin isoa pihamaata. Turbo huokaisi pienesti.
”Voisit sinäkin tulla hieman vastaan. Niin äitikin on tehnyt,” Minni tuhahti miehelle ja poistui aluksen sisälle.

Ruut, Rita, Johanna ja Vilma juoksentelivat pitkin takapihaa aikuisten seuratessa vieressä. Marie oli kattanut heille kahvit ja pientä purtavaa terassille. Marie itse, Rontti, Thomas ja Reea olivat kokoontuneet keittiön pöydän ääreen. Marie vilkuili pienesti Turboa ja Minniä terassilla. Heillä oli hauskaa ja vitsailivat ystäviensä kanssa.
”Onko kaikki hyvin?” Reea kysyi. Marie nyökkäsi vaisusti ja painoi katseensa kahvikuppiinsa.
”Mää tunnen itseni niin tyhmäksi,” Marie huokaisi ja painoi kätensä kasvoilleen, että ei olisi itkenyt.
”Miksi ihmeessä?” Reea kysyi ja katsahti miestään.
”Ilman kaikkia syytöksiä mun tyttäreni ei olisi vuosiksi katkaissut välejään muhun. Ja teidän pojankaan ei olisi tarvinnut miettiä minkälainen hirviö olen,” Marie huokaisi ja laski kätensä. Reea painoi kätensä naisen käsille. Ronttikin tuki siskoaan.
”Sää et ole hirviö… sen takia tulimme kaikki, että asioille saadaan selkeys ja riidat sovittaisiin,” mies selitti ja sai naisen vaisusti hymyilemään.
”Minni on ainakin hyvin tullut sua jo vastaan,” Thomas kannusti.
”Ja kyllä se Turbokin. Hänellä on vain paljon asioita käsiteltävänä, meidän löytymisen ja kaiken trauman jälkeen,” Reea kannusti huokaisten.
”Varsinkin, kun nuoret tarvitsevat meitä nyt entisestään,” Thomas puhui ohi suunsa.
”Mitä tarkoitat?” Marie kysyi hämmentyneenä.
”Turbon ja Minnin kihlauksen takia,” Thomas vastasi ja sai Marien katsomaan veljeään, joka oli peitonnut suunsa.
”Eikö Minni ole kertonut sulle?” Reea kysyi hämmentyneenä ja sai naisen pyörittelemään päätään.

”Minni!” Rontti huusi naisen vierestä.
”Anna olla,” Marie yritti toppuutella, mutta musta hiuksinen nainen ehti paikalle hyvinkin nopeasti. Minni puristi kädet eteensä ja katsoi Ronttia, joka oli kaivannut naista.
”Ei sun olisi tarvinnut,” Marie kuiski miestä kohden.
”Kyllä tarvitsee. Ei asiat ikinä selviä, jos kaikkia peitellään,” mies ärähti pienesti.
”Mikä asia?” Minni kysyi hämmentyneenä.
”Miksi sää et ole kertonut äidillesi kihlautumisestasi?” Rontti kysyi ja sai Minnin kurtistamaan kulmiaan.
”Etkö sää saanut mun viestiä?” Minni kysyi. Marie pyöritteli päätään.
”Mitä sää tarkoitat?” Rontti kysyi. Minni istui alas ja haki äitinsä katsekontaktia.
”Mää yritin videopuhelulla tavoittaa sua… mutta sää et koskaan vastannut. Sitten yritin soittaa mutta et siihenkään vastannut,” Minni aloitti.
”Mää… mää luovuin kaikista erilinjaisista yhteyksistä silloin, kun olitte pieniä. Ainoa minkä pidin oli lankapuhelin, että saan yhteyden ulkomaailmaan, mutta olet oikeassa… puhelusi on voinut tulla silloin, kun olin toisaalla,” Marie selitti.
”Mutta etkö sää sitten saanut mun kirjettä? Vaikka Marsin kirjevaihto on huonoa… niin sen pitäisi olla täällä jo,” Minni kysyi.
”Mikä kirje? En ole saanut postia aikoihin,” Marie pohti surkeana ja sai Minninkin katsomaan huolestuneena äitiään.
”Kai sää uskot mua?” Minni kysyi. Auton soraääni sai Marien huomion ja suuntasi itsensä nopeasti ulos. Minni katsoi enoaan.
”Totuus olisi tullut ilmi jossain vaiheessa,” Rontti tokaisi kohauttaen hartioitaan.
”En mää yrittänyt mitään salatakkaan. Juuri, kun olen saanut välit äitiin kuntoon,” nainen tuhahti ja lähti äitinsä perään.

”Ilta päivää Marie!” nuori mustan värinen hiiripoika toivotti.
”Hei Philip. Mikä sinut tänne tuo?” Marie kysyi. Philip kaivoi vieressään olevasta laatikosta pienen ruskean kirjekuoren.
”Teille tuli kirje…” nuorukainen aloitti ja tarkisti, että kyseessä oli oikea kirje.
”Itse asiassa…”
”Tyttäreltänne,” nuorukainen päätti, kun näki Minnin kuistilla. Marie vilkaisi nopeasti olkansa yli tytärtään, joka kädet eteensä puristaen hymyili äidilleen helpottuneena.
”Kiitos…” Marie vastasi nuorukaiselle ja tämä poistui yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. Marie tutki kirjettä kädessään palatessaan takaisin talolle.
”Kyllä mää sua uskon. Ilman tätä lukematta,” Marie hymyili naiselle ja piti katseensa edelleen kuoressa.
”Mää en halua salata sulta enää mitään,” Minni vastasi äidilleen. Marie istui portaille ja pyysi tytärtään viereensä. Minni istui naisen viereen vähin äänin.

”Itse asiassa sää et ole koskaan salannut multa mitään… sun tapasi oli enemmänkin vain henkäistä kaikki asiat äreästi. Sitten mökötit pari päivää ja taas jatkettiin mistä jäätiin. Veljeltäsi olisin tietyissä tilanteissa toivonut samanlaista rehellisyyttä, mutta vähemmän temperamenttisuutta,” Marie naurahti ja sai Minninkin hyvälle tuulelle.
”Kunnes kaikki muuttui,” Minni vastasi alakuloisena. Marie siirsi tyttärensä suortuvaa.
”Jos mää olen ihan rehellinen… niin olen aina ollut ylpeä siitä mitä te Marcuksen kanssa teette kotimme hyväksi,” Marie henkäisi ja sai Minnin hymyilemään. Nainen kiitti pienellä nyökkäisyllä äitiään.
”Kiitos… on tosi hieno kuulla tuollaista, nimenomaan sinulta,” Minni vastasi.
”Se merkitsee mulle tosi paljon,” nainen jatkoi. Marie kaappasi naisen halaukseensa.
”Mää olen onnellinen sun puolesta… ja siitä, että saat sellaista onnea mitä Turbo pystyy sulle tarjoamaan,” Marie selitti. Minni irrottautui naisen otteesta.
”Mitä nyt?”
”Mää luulen, että sun pitää kertoa tuo sama asia myös Turbolle.”
”Totta kai… ihan mitä vain, että saan välit kuntoon teidän kanssanne,” Marie henkäisi ja sai Minnin ohjaamaan äitinsä takaisin sisälle.

Marien saadessa puhuttua tyttärensä kanssa ja puhdistettua ilmaa, rupesi nainen suunnittelemaan uusien tuttavuuksiensa ja veljensä kanssa nukkumapaikkoja. Marie kertoi, että talon takana oli pienempi vierasasunto, jossa oli neljälle nukkumapaikat. Reea ja Thomas kertoi, että voisivat pienten kanssa ottaa sen ellei Adam perheineen halunnut sitä.
”Jos mennään puhumaan nuorison kanssa. Saadaan myös pienten mielipide,” Marie ehdotti.
”Tytöt on aika aikaisia lintusia,” Thomas huokaisi ja hieroi korvaansa.
”No mää herään itse viiden aikaan aamulla ja elämä tähän taloon ei ole pahitteeksi,” Marie naurahti ja sai Thomasin epäuskoisena puuskahtamaan.
”Tytöt on siis sun vastuullasi,” mies vitsaili ja sai Reean huitaisemaan tätä.
”Ei se haittaa. Vielä, kun ei ole omia lapsenlapsia pitää ilo ottaa jostain irti,” Marie totesi ja lähti terassia kohden. Reea katsahti Thomasia, joka veti hieman vakavaksi.

Nauru raikasi terassilla, kun vanhemmat tulivat heidän seuraansa. Minni teki äidilleen tilaa. Thomas nappasi sisältä toisen tuolin ja Adam teki tilaa äidilleen. Mies itse nojasi terassikaiteeseen.
”Mitäs mielessä?” Anton kysyi katsoen vanhempiaan.
”Me pohdittiin teidän nukkumapaikkojanne. Teitä on kuitenkin aika paljon ja kaikki eivät mahdu saman katon alle,” Marie pohti.
”Mitä sää ehdotat?” Minni kysyi.
”No kuka haluaisi ottaa mökkinsä. Pohdimme ottaako Reea ja Thomas sen pienempien tyttöjen kanssa vai kenties Adam perheineen?” Marie kysyi. Adam katsahti vaimoaan.
”Mää haluisin nukkua Ruuthin ja Ritan kanssa,” Johanna totesi ja heilui kaiteella. Adam naurahti tyytyväisenä.

”Mökkiin edelleen mahtuu neljä hiirtä. Olivat sitten aikuisia tai lapsia,” Marie huomautti.
”Talossa itsessään on viisi makuuhuonetta. Yksi on pohjakerroksessa ja kaikki loput yläkerrassa,” Marie kertoi.
”Laskitko oman makuuhuoneesi?” Minni kysyi ja laski talon huoneita.
”En.”
”Sinä ja Turbo varmasti haluatte sinun vanhan huoneesi. Joten vapaaksi jää Marcuksen huone, kaksi vierashuonetta ja yksi kellarikerroksen huone,” Marie luetteli.
”Thremeksiä on 11, Minni 12, jätkät 14, Rontti 15,” nainen laski.
”Minä ja Riina voidaan mennä mökkiin,” Tara ehdotti.
”Ja jos tytöt haluaa olla keskenään, niin minä ja Adam voidaan tulla teidän kanssanne?” Sandra ehdotti.
”Tai sitten tehdään niin, että sinä, Tara, Riina ja Anni menette yhdessä mökkiin. Mun on ehkä helpompi nukkua, jonkun miehen kanssa,” Adam ehdotti. Anni katsahti naisia, jotka hymyilivät leveästi.
”Kuulostaa hyvälle,” Tara henkäisi.
”Ja sitten kuitenkin jompi, kumpi olisi sisällä jos tytöt sattuukin kaipaamaan,” Sandra henkäisi ja sai miehen puristamaan vaimonsa hartiaa.

”Eli sitten 9 tarvitsee vielä nukkumapaikan ja huoneita on jäljellä neljäkö,” Minni hieroi niskaansa.
”Niin?” Marie pohti.
”Jos Ruut, Rita, Johanna ja Vilma ottaa Marcuksen huoneen?” Anni ehdotti.
”Tai sitten minä ja Turbo mennään Marcuksen huoneeseen ja tytöt saa mun vanhan huoneen. Se on isompi ja enemmän leikkitilaa,” Minni pohti.
”Eli sitten paikkoja jää kolme ja viisi aikuista?” Marie laski.
”No äiti ja isä haluaa varmasti yhden huoneen itselleen?” Turbo katsahti vanhempiaan.
”Joo ja sitten jää kaksi huonetta ja kolme aikuista,” Tara sanoi.
”Mää ja Moto voidaan mennä nukkumaan kellariin,” Vinski tokaisi ja sai ison miehen nyökkäämään.
”Saatte mut sinne kanssa,” Rontti nyökkäsi kaksikon suuntaan.

”Entä minä?” Tiana kysyi, kun oli koko ajan istunut hiljaa nurkassa. Aikuiset olivat unohtaneet nuorukaisen kokonaan laskuista.
”Anteeksi! Ei ollut tarkoitus unohtaa ketään,” Marie älähti pahoittelevasti.
”Sää pääset nukkumaan mun kanssani!” Adam hymyili tytölle.
”EI!” tyttö parahti ja katsoi muita aikuisia hieman hätääntyneenä.
”Hätä ei ole tämän näköinen Tiana. Minä menen Adamin kanssa nukkumaan niin pääset mökkiin siskojesi kanssa,” Sandra rauhoitteli ja sai tytön huokaisemaan.
”Mieluummin niin,” Tiana henkäisi. Minni hieroi tytön selkää.
”Hyvä. Sitten kaikilla on nukkumapaikat,” Marie huokaisi tyytyväisenä.
”Nonnii nuoriso. Sitten tavaroiden kantoon oikeisiin huoneisiin,” Thomas käski ja koko seurue lähti viemään tavaroita omille paikoilleen. Yläkerrassa heidän piti vähän tehdä sänky muutoksia. Parisänkyjä vaihdettiin huoneista toisiin ja yksittäisiä sänkyjä yhdistettiin. Pienemmille ei riittänyt sänkyjä, mutta heille pedattiin pedit patjoilla lattialle. Tästä tytöt olivat innoissaan eikä kukaan tippuisi vahingossa sängystä. Tytöt olivat reippaasti Marien apuna ja auttoivat naista viemään petivaatteita muille aikuisille. Tiana tuli hakemaan heille mökkiinsä petivaatteet naiselta.

Pedit saatuaan valmiiksi Marie rupesi tekemään ystävyksille ruokaa. Reea tervehti naista ja auttoi tätä valmistamaan aterian. Minni levitti Turbon kanssa päiväpeiton takaisin sängynpäälle. Turbo oli hieman ajatuksissaan. Kylkeäkin jomotti. Mies pisti sängylle pitkäkseen.
”Onko kaikki hyvin?” Minni kysyi.
”Mietityttää vain se terapia. Joudun kuitenkin käymään sen etänä,” mies pohti ja hieroi käsiään.
”Hyvin se mene,” Minni vastasi ja hieroi miehen olkavartta. Turbo oli edelleen oudon vaisu naisen mielestä.
”Onko vielä jotain mielen päällä?” nainen kysyi.
”Sun äiti vain mietityttää,” Turbo vastasi alakuloisena.
”Mää uskon vilpittömästi, että äiti on oikeasti tulossa meitä vastaan. Se tosissaan haluaa korjata meidän välit.”
”Kyllähän mää haluisin sen uskoa. Mutta kaikki nämä vuodet kuitenkaan ei hetkessä unohdu,” Turbo huokaisi.
”Mää tiedän sen… mutta, jos mun äitini kykenee sopuun ja anteeksipyyntöön, niin kyllä sinäkin… sitä paitsi äiti otti koko sinun perheesi oman kattonsa alle, jotta asioille saataisiin selkeys kaikkien kesken,” Minni selitti ja nousi seisomaan.
”Mää teen parhaani sun äidin kanssa… vielä kerran… jos tästä ei tule mitään niin luovutan sitten kokonaan ja en ole tekemisissä äitisi kanssa mistään hinnasta,” Turbo tuhahti.

Minni katsoi miestä surkeana. Toki hän ymmärsi sen, miksi mies oli niin ehdoton naisen äitiä kohtaan. Turbo oli saanut aikoinaan kuulla naiselta hyvin epäasiallisia kommentteja luonteestaan, Minnin kohtelusta tai ulkonäöstään. Niiden unohtaminen ei ollut helppoa. Saati, että tästä oli tulossa kaksikon lasten isovanhempi, jolloin he joutuisivat väkisinkin olemaan tekemisissä keskenään.
”Mää meen nyt suihkuun,” Minni vastasi miehelle ja poistui huoneesta. Turbo taasen nousi seisomaan ja kaivoi laukustaan kipulääkepurkin. Mies käveli alakertaan hakeakseen juotavaa lääkkeen kanssa.
”Turbo!” Anton huusi olohuoneesta. Miehen oli tarkoitus nukkua levitetyllä sohvalla. Mies käveli veljensä luokse ja katsoi tätä.
”Voitko auttaa mua laittamaan tän lakanan paikoilleen?” mies kysyi.
”Joo toki. Otan tän särkylääkkeen eka,” mies vastasi ripeästi. Reea tervehti poikansa. Marie piti hieman etäisyyttä mieheen, mutta hänestä henki jotain uutta. Naisen välttelevä sävy oli laantunut ja nyt hän oli kenties enemmän jännittynyt. Turbo nappasi särkylääkkeensä ja antoi lasinsa äidilleen, joka laittoi sen miehen paikalle. Yläkerrasta saapuvan naisen mies kaappasi tämän kainaloonsa. Minni hymyili miehelle lempeästi.
”Eiks sun pitänyt mennä suihkuun?” mies kysyi.
”Koko ajan menossa,” Minni suukotti miestä ja jatkoi matkaansa kellarikerrokseen.

Reean ja Marien ollessa valmiita he pyysivät jokaista syömään. Tytöt juoksivat ulkoa ja katsoi pöydän antimia.
”JES! Pizzaa!” tytöt ilakoivat. Reea ohjasi nuorukaiset käsipesulle. Tytöt saivat syödä ensin. Heitä oli sen verran paljon, että eivät mahtuneet samaan aikaan ruokailemaan.
”Joko ruoka on?” Tiana kysyi äidiltään.
”On valmista. Sää voit syödä kanssa pienten kanssa, jos haluat,” Reea kertoi ja tyttö istui pöydän ääreen. Naiskaksikko käveli olohuoneeseen odottamaan siksi aikaa, että pienet saivat syötyä. He katsahtivat sohvalla makaavaa nuorukaista, joka selasi hoito-ohjeita.
”Pärjäätkö?” nainen kysyi pojaltaan. Anton katsahti äitiään nopeasti.
”Joo enköhän. Heti kun on vain sisäistänyt kaikki hoito jutut,” Anton naurahti hermostuneena.
”Kyllä se siitä,” Reea kannusti ja katsahti ulos naurun rehahtaessa.

Ulkona Tara ilmakuivasi Minnin hiuksia. Nainen sormeili Minnin suortuvia sormiensa välissä.
”Nää sun hiukset on upeat!” Tara kehui.
”Joskus toivoisi niiden olevan hivenen ohuemmat,” Minni tokaisi.
”Nauti, kun sulla on hiusta. Näistä saa vaikka minkälaisen kampauksen,” Tara tokaisi.
”Minkä kampauksen mää niistä muka tekisin?” Minni naurahti.
”Tehdään vaikka irokeesi!” Turbo ehdotti ja sai naisen nousemaan seisomaan.
”Heheh heh,” nainen ilmeili miehelle.
”Olisiko vaikka hääkampaus?” Tara vinkkasi. Minni pyöräytti silmiään.
”Eihän me olla edes mietitty ajankohtaa,” Minni vastasi ja katsahti Turboa.
”Mutta hyvien häiden järjestämiseen menee kuitenkin reilu vuosi,” Tara muistutti.
”Mistä me puhutaan?” Anni kysyi ja liittyi kolmikon seuraan Sandran kanssa.
”Niin mistä me puhutaan?” Adaminkin kysyi.
”Minnin ja Turbon häistä,” Tara lirkutteli.
”No lopeta nyt!” Turbo naurahti.
”Miksi?”
”Niin hääthän on ihana asia!” Sandra kommentoi ja sai Turbon katsahtamaan Adamia.
”No meidän häät oli vähän eri asia,” Adam vastasi hermostuneena.
”Meidän häät oli silti ihanat, vaikka olivatkin pienet ja intiimit,” Sandra mulkoili miestään ja sai tämän hyvälle tuulelle.
”Niin kuinka isot bileet te haluatte?” Adam kysyi ja katsoi kaksikkoa.
”No tietysti niin isot, ettei ole Marsissa aikaisemmin nähty,” Minni naurahti ja puristi kädet eteensä.
”Ai niin mää unohdin! Uudet uutisotsikot: Marsin nuorin 4 tähden naiskenraali nai elämänsä miehen!” Adam kiusoitteli kaksikkoa ja sai Minnin iskemään tätä rintaan.
”Teidän vuoro!” Vilma ilmoitti isälleen.
”Ai mikä?”
”Mummu pyysi teitä syömään,” tyttö sanoi. Adam pörhensi tytön hiuksia.
”Me mennään,” mies vastasi tytölleen.