Tervetuloa perheeseen K15

Tittle: Tervetuloa perheeseen!  
Author: Prätkisfan2
Genre: Draama, seksuaalista kanssakäymistä, huumori ja hellyyksiä/rakkauden osoituksia
Pairing: Turbo/Minni, Miihkali/Oc, useampi Oc/Oc paritus
Rating: K15
Disclaimer: En omista prätkähiiriä, enkä saa ficistä minkäänlaista rahaa. Ainoat hahmot jotka minulle kuuluvat ovat omat OC.hahmoni
Summery: Parin vuoden vauva arjen opetellun jälkeen, on aika päästä osallistumaan Marsin koreimpiin häihin. Mutta mitä tapahtuu, kun kaksi innokasta anoppia syöksee näppinsä hääjärjestelyihin. Pääseekö odotettu pariskunta naimisiin saakka?
Warning: Kinaamista, ei suurempia tappeluita, humalanhakuista juomista, seksuuaalista läheisyyttä, kirjoilua.  

A/N: Tarinan Tervetuloa Kotiin! K15 jatko-osa, niin kuin kerroin jo aikaisemmin . Nauttikaa!


Turbo huokaisi syvään ja hartaasti. Hän tunsi toisen hennot kädet ympärillään ja rakastava uninen hengitys tuntui vasten miehen kaulaa. Taas jälleen lämmin yhteinen yö vietettynä rakastamansa hiiren kanssa. Mies silitti rakastavasti naisen paljasta selkää. Turbo meinasi nukahtaa uudestaan keskittyessään toisen rauhalliseen hengitykseen. Kuitenkin huudahdus toisesta huoneesta sai miehen raottamaan silmiään. ”Isiiii…”
Turbo hieroi silmiään ja sai vieressään olevan naisenkin havahtumaan hereille.
”Sua huudetaan,” nainen vastasi unisena ja sai Turbon laskemaan käden naisen ympärille.
”Antaa huutaa!” mies totesi ja sai naisen naurahtamaan.
”ISIIIII!” kuului yhteiskuoro samaisesta huoneesta. Turbo huokaisi syvään ja sai Minnin nauramaan. Nainen kääntyi selälleen, jotta mies pääsi nousemaan. Turbo hamuili lattialta muiden vaatteiden seasta boksereitaan. Mies asteli ulos pariskunnan huoneesta. Minni virnuili pienesti ja puri intohimosta sormeaan. Miehen treenattu v-mallinen keho takaa päin oli kyllä mukava bonus, jonka hän miehen mukana oli saanut.
”Mikä ilo silmälle,” nainen pohti itsekseen.
”Näyttää hyvälle komistus!” nainen huikkasi miehen perään. Turbo ainoastaan virnuili puolisolleen, joka tyytyväisen oloisesti valtasi koko sängyn itselleen.

Turbo käveli viereiseen huoneeseen, jossa omissa pinnasängyissään olevat hiiripojat naurahtivat, kun isänsä astui huoneen sisälle. Pojat nousivat seisomaan tukien itseensä pinnoja vasten. Turbo avasi huoneen verhot ja vuorollaan nosti hiiripojat sängyistään. Kummankin pojan mies pusutteli hyvälle tuulelle ja laski lattialle. Varovasti pojat nousivat omille jaloilleen, napaten samalla tuttinsa suuhunsa. He katsahtivat samanväristä isäänsä. Kummankin pojan päälakea peittosi pystyssä ja hieman sekaisin olevat ruskeat hiukset. Turbo harppoi takaisin omaan makuuhuoneeseensa ja avasi myös kyseisen huoneen verhot. Nainen pakeni peiton alle, auringonsäteiden täyttäessä huoneen.
”Mmmm, joku riiviö roikkuu hännässäni,” nainen mutisi peiton alla. Turbo laskeutui takaisin makuuasentoon naisen viereen ja sai tämän nostamaan päätään.
”Ihan on omat riiviösi!” mies naurahti ja sai Minnin katsomaan sängyn laidan yli hännässään kiinni olevia kaksosia. Toinen pojista ynisi pienesti ja kohotti kätensä kohti äitiään. Minni nosti pojan sänkyyn, joka kietoutui tätä vasten kaipuusta. Minni suukotti pojan korvan juurta. Toinenkin pojista ynähti halutessaan kanssa sänkyyn, mutta oli selkeästi enemmän isästä kiinnostunut, kuin äidistään. Turbo pelleili pienokaisensa kanssa ja lennätti tätä käsiensä varassa. Tutti iskeytyi miehen kasvoihin, hiiripojan kikattaessa isänsä otteessa. Toinen pojista naureskeli myös, mutta turvautui kuitenkin äitiinsä.
”On tää kyllä edelleen parasta!” Turbo naurahti naisen vierestä ja sai Minnin vain hymyilemään.
”Niin on…” Minni vastasi hellästi ja tuoksutti poikaansa.
”Pitäisikö mennä vaihtamaan vaipat ja päivävaatteet päälle?” nainen kysyi leperrellen pojalleen.
”Jooh,” poika vastasi epäselvästi tuttinsa takaa. Poika laskeutui naisen sylistä ja vuorostaan Minni alkoi hamuta vaatteita päälleen.
”Mihin heitit paitani?” nainen kysyi ja katseli ympärilleen.
”Miten niin minä?” Turbo naurahti. Minni nosti miehen paidan läheisen nojatuolin päältä ja puki sen ylleen.
”Mmmm ja mää näytin aamuisin hyvälle vai?” mies leperteli. Minni suukotti toista poikaansa, joka oli lennoltaan laskeutunut isänsä jalkojen päälle.
”Mennäänhän sitten!” nainen tokaisi ja nosti pojan syliinsä.

Turbo vislasi naisen perään ja heitti tämän yöpuvun shortsit tyynynsä alta. Minni mulkaisi hyväntuulisesti miestään.
”Ei kaikkien ole tarkoitus nähdä tuota herkkua,” mies iski silmäänsä ja sai Minnin naurahtamaan. Pienten kaksosten pukeminen kävi työstä. Kuitenkin vanhasta tottumuksesta Minni sai nopeasti pojat puettua. Alakertaan päästyään pojat kiirehtivät lelujensa luokse ja Minni keittiöön. Turbo lampsi väsynein askelin perheensä kanssa alakertaan. Turbo kaappasi naisen tiukkaan halaukseensa.
”Eikö yksi yö riittänyt?” nainen leperteli, samalla kun valmisti koko porukalle aamiaista.
”Ei… Hyvää harjoitusta hääyöhön,” mies kuiskasi naisen korvaan. Minni naurahti ihastuneena.
”Häistä puheen ollen. Tilasin muutaman lehden. Oletko sattunut näkemään niitä?” nainen kysyi. Turbo irrotti otteensa naisesta.
”En mää olen ainakaan nähnyt,” mies pyöritti päätään.
”Voisitko käydä katsomassa postilaatikosta?” Minni vinkkasi ja sai miehen suukottamaan naisen päälakea.
”Okei…” mies vastasi.

Turbo tutki postilaatikon sisältöä käsissään. Johonkin lähelle parkkeerasi auto ja naisen huutava ääni käski jonkun olevan varovainen. Turbo ei kuitenkaan sen enempää reagoinut ääniin, kunnes tunsi käden taputtavan reittään. Turbo kurtisti kulmiaan ja käänsi katseensa taputtajaansa. Miehen suulle nousi lempeä hymy.
”Terve,” mies vastasi ja katsoi vehnän värisiä pikku tytön hiuksia. Tyttö oli valkea väriltään. Tyttö veti mukanaan pinkkiä matkalaukkua.
”Moikka,” tyttö sanoi ja jatkoi matkaansa kohti taloja. Turbo naurahti lempeästi ja kääntyi katsomaan taakseen. Tara hymyili lempeästi Turbolle.
”Moi,” mies tervehti naisen.
”Moi… mitäs pikkuveli?”
”Tässähän tämä. Perhe-elämää parhaimmillaan.”
”Ja se parhaus löytyy häälehdistä?”
”Älä naljaile… nämä ovat tärkeä osa saada aikaan vuosisadan häät!” Turbo älähti ja halasi häälehtiä. Tara naurahti lempeästi ja pudisteli päätään.
”Tulitko sen eilisen puhelun takia?” Turbo kysyi vakavampana. Tara nyökkäsi miehelle vastaukseksi.
”Tietääkö Minni?”
”Ei vielä… piti illalla kertoa, mutta yksi asia johti toiseen…” Turbo huokaisi ja katseli punastellen muualle.
”Joo ei tarvitse kertoa enempää,” Tara nosti kätensä miehelle merkiksi.
”En mää sulle olisi enempää kertonutkaan,” Turbo tuhahti hyväntuulisesti.

”Mennäänkö nyt kertomaan? Hän on kuitenkin tuleva vaimoni,” Turbo nyökkäsi taloa kohden.
”Mennään,” Tara naurahti ja mies kaappasi siskonsa kainaloonsa. Sisällä oli täystohina päällä. Turbon pojat olivat leikkimässä serkkunsa kanssa. Minni istui nojatuolissa nauttien aamukahvistaan.
”Sää se handlaat tilanteen, kuin tilanteen,” Tara naurahti ja istui sohvalle.
”Mää jotenkin arvasin, kun Ellen marssi sisään että olette tulossa yllätysvierailulle,” Minni naurahti.
”Temperamenttinen tyttö,” Tara totesi ja katsoi kolmikon leikkejä.
”Mites Niklas ja Niki?”
”Siinähän ne menee. Ei edes tiedä, kuinka stressaantunut äiti on,” Minni vastasi ja hieroi hiuksiaan päätä pitkin.
”Häätkö sua stressaa?”
”Nepä ne…” Minni huokaisi.
”Ehkä näistä on sulle jotain helpotusta,” Turbo totesi ja istui käsinojalle, ojentaen muutamaa häälehteä.
”Kenties ja autathan sääkin mua…” Minni helli ja silitti miehen polvea.
”Sen minkä annat. Viimeksi kuuntelimme huudot jätkien kanssa siitä, kuinka teimme asiat väärin,” mies naurahti keittiöstä. Minni mulkaisi hyväntuulisesti Taraa.

”Äiti! Mulla on nälkä,” Ellen totesi Taran polven juuresta. Tara silitteli lempeästi tytön hiuksia.
”Meillä olisi juuri aamupala alkamassa… haluaisitko mennä setäsi kanssa kattamaan pöydän, niin me voidaan äitisi kanssa nostaa herkut pöytään?” Minni ehdotti ja sai tytön nyökkäilemään. Turbo koppasi tytön syliinsä ja auttoi tätä nostamaan astioita kaapista.
”Kiitos. Me kyllä syötiin jo Ellenin kanssa hotellissa, mutta niukasti tuntui neidille ruoka maistuvan,” Tara huokaisi.
”No… lapsissa hyvä puoli on se, että he kertovat onneksi rehellisesti kun vaativat jotain,” Minni naurahti.
”No onneksi,” Tara vastasi suoristaen paitaansa ja käveli keittiön puolelle.
”Tulkaas tekin pojat auttamaan,” Minni komensi lapsiaan, jotka edeltä juoksivat keittiön puolelle. Turbo ja Tara istutti lapset pöydän ääreen, kun Minni nosti aamupala tarvikkeita pöytään. Minni ojensi Taralle kanssa kahvikupin ja kaatoi kuumana höyryävää juomaa tälle.
”Kiitos,” Tara vastasi ja katsahti tytärtään, jonka ruokahalu oli kasvanut suureksi.
”Minkä vuoksi muuten olette Ellenin kanssa Tulikivessä?” Minni pohti. Turbo ja Tara katsahtivat toisiaan. Minni painoi kätensä pöydän kantta vasten.
”Vai niin?” nainen tokaisi.
”Mitä?” Turbo pelästyi hieman. Nainen vaistosi jotain ja mies tiesi sen.
”Teillä kahdella on jokin salaisuus,” Minni virnuili kaksikolle. Tara vilkaisi ohi mennen veljeään. Minni sekoitti aamupuuroansa hymyn noustessa korviin.
”No antaa tulla vain,” Minni komensi kaksikkoa lempeästi.
”Me saatiin eilen illalla puhelu vanhemmiltamme,” Tara aloitti.
”Mitäs teidän porukat?”
”Ei mitään ihmeellistä… kuulemma muuttavat Tianan ja pienten kanssa.”
”Ai! Minne?”
”Samaan kaupunkiin, jossa äitisi asuu,” Turbo puristi kädet eteensä.

”Siis? Muuttavatko teidän vanhempanne Meriluotoon?” Minni kysyi hämmentyneenä.
”Kuulemma, mutta toiselle puolelle kaupunkia. Eivät ihan näe äitiäsi ikkunasta,” Tara naurahti ja hörppäsi kahvistaan.
”Miksi juuri sinne?” Minni pohti naureskellen.
”Kuulemma isovanhempien on hyvä asua lähellä toisiaan ja paikka, joka edelleen olisi lähellä Tulikivikaupunkia,” Turbo selitti.
”Kieltämättä Lehtokorpi on aavistuksen kaukana meistä,” Minni totesi.
”Niin… Tiana ei vain asiasta ollut hirveän innoissaan,” Tara naurahti.
”Mitä? Eikö rakkauselämä Miihkalin kanssa lähtenytkään uusiin svääreihin?” Minni leperteli.
”Ilmeisesti ryppy rakkaudessa,” Tara totesi naureskellen.
”Tai pitkä välimatka?” Turbo epäili ja sai naiset naureskelemaan.
”Nuorten pitäisi oppia ettei välimatka suhteessa ole mikään este?” Minni totesi ja keskittyi hedelmänsä avaamiseen. Turbo virnuili Minnille.
”Niin… tuollainen 200 miljoonaa kilometriä ei tunnu suhteessa kyllä missään,” Turbo totesi ja sai Minnin naurahtamaan.
”Teidän pitäisi kyllä pitää jotain luentoja, miten suhde kukoistaa etäsuhteesta huolimatta,” Tara totesi ja puristi kädet eteensä.
”Kieltämättä… tosin Tianan ja Miihkalin suhdetta varjosti myös heidän ikäeronsa. Miihkali ei halunnut tehdä mitään niin kauan, kuin Tianan on alaikäinen,” Minni naurahti ja pohti nuorukaisten suhdetta toisiinsa.
”Miihkali oli aika kunnioittava kyllä!” Tara komppasi ja sai kaksikon nyökkäämään.

”Ai niin! Äiti ja isä kertoivat, että auttavat meitä hääjärjestelyissä,” Turbo painoi kätensä ristiin eteensä.
”Ai auttaa vai? Niin munkin äitini,” Minni huokaisi hyväntuulisesti. Turbo naurahti reippaasti ja auttoi poikansa pois ruokapöydästä.
”Varokaa anoppi vaaraa vain kumpikin. Äiti meinaan ei ole helppo tapaus, jos innostuu auttamisessa,” Tara tokaisi.
”Kiitos!” Ellen kiitti.
”Ole hyvä,” Tara vastasi ja auttoi tytön pois ruokapöydästä. Myös Turbon toinen poika oli valmis ja halusi pois ruokapöydästä. Nuorukaiset juoksivat takaisin leikkeihinsä.
”Se tässä huolettaakin. Mun äitini on kanssa hyvin auttavainen… varsinkin, jos kyse on näinkin ihanasta asiasta,” Minni huokaisi ja nousi keräämään astioita pesuun.
”Onnea vaan sitten!” Tara henkäisi ja sai kolmikon nauramaan.
”Mites sinä ja Ellen? Miksi olette Tulikivessä?” Minni kysyi ja istui takaisin pöydän ääreen.
”Mää sain töitä täältä,” Tara naurahti ja sai kaksikon kohottamaan hämmennyksestä kulmiaan.
”Oikeasti?” Turbo kysyi sisareltaan, joka hymyili leveästi.
”Sehän tarkoittaa sitten sitä, että muutatte huudeille,” Minni hymyili leveästi.
”Jep… Asunnon hankinta vain pitkän välimatkan kanssa on haastavaa,” Tara huokaisi.
”Muutatte tänne siksi aikaa,” Turbo kannusti ja sai sisarensa katsahtamaan Minniä.
”Mutta teillä on oma elämä? Ja hääjärjestelyt siihen kylkeen?” Tara empi.
”Ei susta ole mitään vaivaa. Sitä paitsi, jos kaksi anoppia rupeaa säätämään rinnalla… niin voi olla, että tarvitsen naisellista tukea järjestelyiden kanssa,” Minni totesi ja mulkaisi virnuillen Turboa.
”Anteeksi vain!” Turbo älähti hyväntuulisesti. Minni nojasi käteensä ja mulkoili miestä hymyillen. Turbo painoi suudelman nopeasti naisen suulle ja nousi pöydän äärestä.
”Saat tällä viikolla käydä jätkien kanssa katsomassa ne puvut!” Minni huikkasi miehen perään.
”Joo… joo,” mies huokaisi ja istui lasten kanssa leikkimään lattiatasolle. Minni pyöräytti silmiään.
”Ihanaa tämä yhteiselämä noiden miesten kanssa,” Tara murjaisi ja sai Minnin jälleen nauramaan.

Iltapäivää kohden Tara oli painostuksesta hakenut hänen ja Ellenin tavarat hotellista Minnin ja Turbon luokse. Turbo oli saanut jätkät seurakseen vahtimaan sillä aikaa lapsikatrasta. Melutason lähennellessä huippu desipelejä kolmen lapsen ja kolmen räväkän prätkähiiren toimesta, Minni oli passittanut koko porukan ulos leikkimään. Pienet eivät kuitenkaan kauaa jaksaneet valvoa ja miehet laittoivatkin nuorimmaiset päiväunille. Minni esitteli hääjärjestelyitään Taralle työhuoneessaan.
”Sulla tuntuu olevan tällainen organisointi ja työjärjestys hanskassa,” Tara naurahti ja laski muutaman hääkutsu esitteen takaisin omalle paikalleen.
”Jotain hyötyä armeijasta,” nainen vastasi. Melutaso kasvoi alakerrassa jätkien katsellessa väliin jäänyttä jalkapallo peliä loppuun. Minni huokaisi ja otti muutaman rivakamman askeleen portaikossa olohuoneen puolelle.
”Olkaa hiljempaa!” nainen komensi kuiskaten ja sai miehet muistamaan nukkumassa olevat lapset.
”Sori,” Vinski kuiskasi naiselle takaisin. Minni mulkaisi kolmikkoa vihaisen oloisena ja palasi Taran luokse työhuoneeseensa. Vinski irvisti pienesti Turbolle ja Motolle. Naisella oli edelleenkin kuumottavan pelottava käskyttäminen hallussaan, vaikka sota oli aikoja sitten saatu päätökseensä.

”Pelottava tuo sinun morsiamesi,” valkea mies naurahti ja nojasi käteensä.
”Osaa se kivakin olla,” Turbo puolustautui ja kauhasi kourallisen poppareita käteensä.
”Onko muuten Minni antanut sulle mitään siimaa hääjärjestelyiden kanssa?” Moto kysyi mielenkiinnostaan.
”On se. Nyt se antoi vain suoran käskyn, että pitäisi puku hommata tämän viikon aikana,” Turbo vastasi naureskellen.
”Ja entä sun polttarisi?” Vinski kysyi.
”En minä niistä tiedä, kun tehän mun best manit olette,” mies muistutti ja sai Vinskin katsahtamaan Motoa.
”Aivan… eihän me niistä enempää tiedetä muuta, kuin että pitäisi olla häiden aattona,” Vinski veti sanojaan takaisin.
”Kunhan tiedettäisiin edes hääpäivä?” Moto mulkaisi veikkaansa.
”Ei olla vielä lähetetty hääkutsuja,” Turbo myönsi nolostellen.
”Minkä vuoksi?” Vinski kysyi ihmeissään.
”Me ei olla päästy oikein yhteisymmärrykseen mikä päivä se voisi olla? Kun Minni haluaa, että se olisi jokin erityinen päivä meidän 10-vuotisen suhteen aikana… kun taas minä ajattelen, että jo pelkkä hääpäivä on erityinen päivä meidän suhteen aikana… eikä sen vuoksi ole väliä mikä se päivä on,” Turbo selitti.
”Juuuuu…” Vinski totesi pitkään.
”Tuohon on kyllä vaikea antaa mitään vastausta,” Moto naurahti hermostuneena.
”Mmmm tiedän… mutta taivun kyllä heti, kun Minni sitten keksii jonkin tärkeän päivän meidän suhteestamme,” Turbo naureskeli.
”Eli sää taivut?” Vinski ilkkui.
”Mmmm… kunhan saataisiin, vain päivä päätettyä niin olen hyvinkin tyytyväinen,” mies huokaisi ja venytteli niskojaan.

Ovikellon soiminen sai miesten huomion. Turbo katsahti veikkojaan, jotka kohauttivat harteitaan. Turbo käveli oven luokse ja hämmentyi avatessaan oven.
”HEEEEI!” naiskaksikko tervehti iloisena.
”Terve,” Turbo hämmentyi ja päästi naiset sisään. Tien vieressä miehen isä purki autosta tavaroitaan, pienten juostessa Turbon luokse.
”TURBOOOO!” Ruut ja Rita halasivat isoveljeänsä.
”Hei! Mitäs te täällä teette?” Turbo kysyi edelleen hämmästellen. Thomas heitti miehelle toisen isoista matkalaukuista, joka koppasi sen kevyesti käsiinsä.
”Miltäs näyttää? Reea ja Marie keksi tulla kyläilemään,” Thomas huokaisi syvään.
”Ilman ilmoittamista?” Turbo kysyi ihmetellen. Thomas murahti epämääräisesti vastaukseksi miehelle. Miehen takaa käveli nuori hiirityttö. Tiana tervehti veljensä, joka lämpimästi kaappasi tämän kainaloonsa ja suukotti päälakea.
”Tara ja Ellenkin jää meille yöksi,” Turbo totesi ja sai isänsä vilkaisemaan poikaansa.
”Soitetaanko vielä loputkin sisarukset paikalle niin on jälleen porukka kasassa?” Thomas kysyi viisastellen.
”Mää luulen, että meidän luokse ei ihan samalla tavalla mahdu niin, kuin teidän vanhaan kotiinne,” Turbo naljaili.
”Jos vain saisin, niin siirtäisin Lehtokorvessa sijaitsevan talon saman tien Merilehtoon,” Thomas vastasi ja käveli talon sisälle. Minni ja Tarakin saapuivat alakertaan kuulleessaan meteliä.

Marie halasi tyttärensä tiukasti. Nainen kietoi hämmennyksen sekaisena epävarmasti kätensä äitinsä ympärille.
”Ihana nähdä,” nainen henkäisi ja painoi kätensä naisen kasvoille.
”Samoin… tuota mitä teet täällä?” Minni töksäytti hämmentyneenä.
”Miten niin minä? Me kaikki tulimme samalla kyydillä,” Marie esitteli Reean perheineen naiselle.
”Aha… ja koska meinasitte meille asiasta ilmoittaa?” Minni kysyi epävarmana.
”Nyt!” Marie kohautti harteitaan ja palasi olohuoneen puolelle. Minni katsahti Turboa ja Thomasia. Thomasin kasvoilta näki, että tällä ei ollut naisten kanssa minkäänlaista sananvaltaa. Ei myöskään ilmeisemmin Turbolla tai naisella itselläkään. Minni vilkaisi nopeasti Taraa, joka kohautti harteitaan.
”Tuota… vaikka kuinka rakastammekin teitä niin olisi ollut kiva, jos olisitte soittaneet etukäteen. Tilaa kuitenkin on se rajattu määrä,” Minni mainitsi ja sai naiset katsahtamaan toisiaan.
”Mihin me muka tilaa veisimme?” Marie haastoi naista.
”Olemme pahoillamme, ettemme ilmoittaneet tulostamme. Tilanne vain eteni hyvin nopeasti ja päätökset siinä sivussa,” Reea selitti kohteliaammin.
”Kai tiesitte, että Tara ja Ellenkin jää tänne?” Minni kysyi naisilta.
”Niin tai siihen asti kunnes saan järkättyä omat asunto asiamme kuntoon,” Tara tarkensi.
”Minni paisuttelee nyt joka asiaa… kyllähän tänne mahtuu,” Marie vähätteli ja sai Minnin puristamaan kätensä vain eteensä. Nainen hieraisi ohimoaan turhautuneena.
”Kuinka kauan meinasitte majailla täällä?” Turbo kysyi ja laski rauhoittavasti kätensä kihlattunsa harteille.
”No siihen asti kunnes, saamme häänne pidettyä,” Marie vastasi nopeasti ja sai Minnin huolestuneena katsomaan miestään.
”Hienoa,” Turbo vastasi epävarman nopeasti ja sai vastauksellaan ainakin Minnin äidin tyytyväiseksi…

Oh boy, hääkomediaa tiedossa, täst tulee mielenkiintoista

Tappelua ehkä enemmän minkä Minnin tuntee

Joo sillä neidillä on tulinen luonne [You must be registered and logged in to see this image.]

Minni harjasi äkäisen oloisena hiuksiaan pukuhuoneessa. Lämmin vesihöyry kantautui pesuhuoneen puolelta naisen jalkoihin. Pariskunnan talo oli täydentynyt kerta heitolla ja naista ärsytti suunnattomasti. Helpotus oli kenties siinä, että aikuisten lukumäärän kasvaessa oli hänellä ja Turbolla enemmän aikaa keskenään muiden hoitaessa pojat nukkumaan. Minni heitti harjansa altaan päälle. Ärsyyntymiskynnys sai naisen nojaamaan kaksin käsin lavuaarin reunaan. Turbo käveli suihkun puolelta ja laski lohduttavasti kätensä naisen harteille. Minni nosti katseensa ja katsoi peilikaapin heijastuksesta miestään, jonka lempeä hymy sai naisen välittömästi rauhoittumaan. Minni kääntyi ympäri ja yritti edes näyttää jonkinlaista suupielien nostamista miehelle.
”Mää ymmärrän sun ärsytyksen,” mies aloitti.
”Ymmärrätkö?” Minni epäili ja nosti katseensa mieheen.
”Ymmärrän… en minäkään pidä siitä, että ilmoittamatta saavutaan ja vain ilmoitetaan avusta,” mies kohautti harteitaan ja istui pukuhuoneen penkille. Minni silitti miehen olkapäätä. Turbo hymyili naiselle ja veti tämän syliinsä. Nainen kietoi toisen kätensä miehen niskan taakse, toisen silitellen miehen rintaa.
”Kyllä me tästä selvitään, vaikka saatiinkin yllätysvieraita,” Turbo kannusti.
”Lupaatko? Sinä et kuitenkaan päivisin kotona ole,” Minni naurahti. Turbo painoi kasvonsa naisen kaulaa vasten.
”Mää lupaan… vien sut vaikka töihin turvaan,” mies supatteli naisen korvaan, saaden Minnin naureskelemaan. Turbo suukotti naista leuasta rakastavasti, naisen halatessa miestä tiukemmin.

Turbo nousi naisen kanssa poistuakseen pukuhuoneesta. Olohuoneessa Tara ja Thomas selasivat televisio-ohjelmia. Reea ja Marie oli ilmeisesti nukuttamassa pienempiä. Minni ja Turbo astuivat kanssa olohuoneen puolelle.
”Oliko hyvät löylyt?” Thomas kysyi pitäen katseensa televisiossa.
”Olihan ne,” Turbo totesi hieman pilkaten.
”Haluatteko te mennä?” Minni kysyi rauhoittuneemmin.
”Mää voisin ainakin käydä pesulla,” Tara henkäisi.
”Tule… annan sinulle pyyhkeen,” Minni vinkkasi naisen mukaansa. Tara nousi sohvalta naisen perään. Turbo hymyili lempeästi kaksikolle. Thomaskin vilkaisi kaksikon perään.
”Joko Minni rauhoittui?”
Turbo istui viereiselle sohvalle.
”Kyllähän se hieman.”
”Hieman? Eli meidän ei tarvitse pelätä häätöä?”
”Ei tarvitse. Jatkossa voisitte kuitenkin soittaa ensin,” Turbo huokaisi ja nousi seisomaan.
”Älä mua katso… tänne lähteminen ei ollut mun idea,” Thomas kohautti harteitaan.
”Ai niin, kun sää olet tossun alla?” Turbo naljaili ja lähti yläkertaa kohden.
”Varo vain! Kohtalo on ivallinen,” Thomas huudahti miehen perään.

Reea tuli miestä vastaan portaikossa ja silitti poikaansa hartiasta ohimennen. Thomas vilkaisi hymyillen miehen perään. Yläkertaan päästyään Turbo kuuli vaimeaa nyyhkyttämistä. Mies kävi nopeasti pariskunnan makuuhuoneessa pukemassa päällensä ja alkoi paikantamaan nyyhkytyksen lähdettä. Toisen vierashuoneen kohdalla Turbo koputti sitä hellästi.
”Tiana? Onko kaikki hyvin?” mies huikkasi.
”Joo,” vaimea vastaus kantautui huoneesta. Äänestä pystyi havaitsemaan itkuisuuden.
”Saanko tulla sisään?” Turbo kysyi varovaisesti.
”Joo totta kai,” Tiana vastasi ja Turbo astui huoneen sisälle. Tiana oli puristanut tyynyn syliinsä ja istui sängyn nurkassa. Tyttö pyyhkäisi kuonoaan, saaden Turbon kurtistamaan huolestuneena kulmiaan. Mies istui pikkusiskonsa viereen ja katsoi tätä huolestuneena.
”Mikä sulla on?” Turbo kysyi varovaisesti. Tiana pyöritteli päätään.
”Ei mikään,” tyttö niiskautti ja pyyhki uudemman kerran kuonoaan.
”Kerro mulle? Tuskin sää täällä yksin nyyhkyttäisit, jos kaikki olisivat hyvin?” Turbo vastasi.
”Kaikki on hyvin…” Tiana yritti vakuutella. Kuitenkin Turbo ei uskonut tätä. Silmässä kimmeltävä kyynel sai Turbon pyyhkäisemään sen pois. Tiana katsoi veljeään.
”Johtuuko tää teidän muutosta?” Turbo kysyi ja sai Tianan pyörittelemään päätään.
”Entä siitä, että tulitte tänne?”
”EI tietenkään! Viihdyn teillä,” Tiana älähti.
”No miksi sitten itket yksin? Johtuuko tämä Miihkalista?” Turbo kysyi ja sai tytön vetämään katseensa sänkyyn. Turbo käänsi päätään siskoaan kohden.

”Taisin osua oikeaan paikkaan,” Turbo huokaisi.
”Miihkali kohteli mua aina hyvin… kuitenkin meidän ikäero ja välimatka oli hänelle haaste… päätimme ettei tapailumme onnistu.”
”Päätitte? Vai Miihkaliko päätti?”
”Päätimme,” Tiana huokaisi itkuisena ja pyyhkäisi kuonoaan. Turbo nappasi yöpöydältä nenäliinapaketin ja ojensi siitä törröttävää paperia siskolleen.
”Kiitos.”
”Mutta eihän se ole maailmanloppu…”
”Tiedätkö muka itse mistä puhut?”
”Etäsuhteen ja rakkaansa kaivusta kyllä… muuten en!”
Tiana hymyili lempeästi veljelleen, kun tämä haikeana muisteli aikaansa maassa. Tyttö painoi päänsä Turbon olkapäälle ja kietoi kätensä tyynyn sijasta miehen käsivarteen. Turbo naurahti pienesti.
”Kyllä sää selviät… vaikka se kipeää tekeekin,” Turbo kannusti.
”Tiedän…” Tiana naurahti. Kaksikko istui jonkin aikaan hiljaa paikoillaan.
”Tuletko alakertaan?” Turbo kysyi rikkoen hiljaisuuden.
”Mää tulen kohta.”
”Jäätkö yksin vielä nyyhkyttämään?”
”En… vedän vain happea hetken. En halua mitään kuulustelua äidiltä ja isältä,” Tiana naurahti hermostuneena.
”Ymmärrän hyvin!” Turbo pyöräytti silmiään naureskellen ja nousi seisomaan.
”Ai niin. Siellä sauna ja suihku sillein vapaana, että seurana on Tara,” Turbo muistutti.
”Hae mulle pyyhe niin pääsen kanssa,” Tiana vinkkasi. Turbo vinkkasi silmäänsä siskolleen hymyillen ja poistui huoneesta.

Alakerrassa Minni oli hautautunut omaan nojatuoliinsa kirjansa kanssa. Nainen oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa ja ei pistänyt merkille, että Turbokin saapui heidän seuraansa. Mies hieroi nopeasti ohimennen naisen varpaita ja sai tämän hymyilemään. Turbo istui naisen äidin viereen sohvalle. Tiana saapui kanssa hetken päästä alakertaan.
”Tara meni juuri suihkuun,” Reea katsahti tytärtään.
”Tiedän. Turbo se pyyhe,” Tiana muistutteli.
”Ai niin!” mies älähti ja nousi hakeakseen siskolleen pyyhkeen.
”Onko kaikki hyvin?” Reea kysyi tyttäreltään, joka oli ollut useamman päivän jo vaisu.
”Joo on,” Tiana vastasi ja nappasi veljeltään pyyhkeen. Tyttö poistui nopeasti pukuhuoneen kautta suihkuun. Reea katsoi Thomasia, joka kohautti pienesti hartioitaan.
”Onko teidän hääjärjestelyt missä vaiheessa?” Marie kysyi, kun Turbokin oli asettunut paikoilleen. Turbo vilkaisi Minniä, joka tuimasti nosti katseensa kirjasta.
”Ihan hyvässä vaiheessa…” Minni vastasi lyhyesti.
”Meillä voisi olla muutama idea Reean kanssa,” Marie tokaisi. Minni katsahti Turboa.
”Mitähän ideoita?” Minni kysyi.
”Muutama hyvä vain! Huomenna laitetaan hiat heilumaan,” Marie hymyili ivallisesti tyttärelleen.
”Mää en sitten halua, että te rupeatte sooloilemaan meidän suunnitelmien päälle mitään,” Minni tokaisi jämäkästi.
”Rauhoitu. Te saatte häänne! Ja upeat sellaiset!” Marie iski tytärtään kevyesti varpaille.
”Turbo ei antanut eriävää mielipidettään. Vai eikö sinulla ole sananvaltaa?” Thomas näpäytti takaisin pojalleen.
”On sananvaltaa… mää en nyt jaksa ottaa asiaan, vain kantaa. Mulla on aamulla työvuoro,” mies naurahti ja hieroi silmiään.
”Pitäisikö kohta puoliin mennä sitten nukkumaan?” Reea kysyi.
”Pitäisi… 5.30 saattaa ensimmäiset huudot kuulua naapurihuoneesta,” Turbo naurahti väsähtäneenä ja sai Reean lempeästi hymyilemään.

Seuraavana aamuna herätyskellon piipitys sai miehen raottamaan silmiään ja sulkemaan hälytyksen. Mies hieroi unisena silmiään ja katsahti viereensä. Minni oli vielä täydessä unessa. Turbo puki päällensä ja katsahti ennen lähtöään poikiensa huoneeseen. Pojat nousivat saman tien ylös ynisten. Niki hieroi väsyneenä silmiään. Kaksikon erotti toisistaan siitä, että Nikillä oli pieni tummempi kohta toisessa korvassaan. Muuten kaksikko näytti pitkälti isältään. Turbo nosti pojat sängyistään ja suuntasi heidän makuuhuoneeseensa. Mies herätti varovaisesti puolisonsa ja kertoi, että pojat olisi halukkaita tulemaan jatkamaan uniaan naisen viereen. Minni nosti vuorollaan pojat sänkyyn, Turbon taitellessa peitostaan sängyn reunalle esteen ettei pojat kierähtäisivät lattialle. Turbo suukotti Minnin ja lähti kohti alakertaa. Mies valmisteli itselleen eväät ja havahtui askeliin portaikossa. Thomas raapi unisena päätään ja pelästyi hieman poikaansa.
”Miksi olet näin aikaisin hereillä?” Turbo kysyi hämmentyneenä.
”Jalkaa särkee. En viitsinyt pyöriä ettei äitisi heräisi,” mies silitti ja hieroi väsyneenä kasvojaan.
”Mikron viereisessä kaapissa on särkylääkkeitä. Ota yksi ja mene vaikka sohvalle pitkällesi,” Turbo huolehti.
”Kiitos… pakko päästä kyllä vielä pitkäkseen hetkeksi,” Thomas naurahti.
”Niinpä. Nähdään päivällä,” mies huikkasi ja Thomas heilautti kättään tälle. Ulko-oven kolahtaessa Thomas havahtui hereille. Mies oli ummistanut silmänsä hetkeksi mikä oli ilmeisemmin ollut virhe. Hän päätti kuunnella poikansa neuvoa ja ottaa särkylääkettä. Mies lampsi unisena sohvalle. Hän irrotti tekojalkansa ja nosti sen sohvan vierelle pystyyn. Nopeasti mies sai unen päästä kiinni.

Thomas havahtui hereille, kun naurun remakka kantautui jostain viereisestä huoneesta. Kolahdus sai miehen uudelleen havahtumaan. Niki ja Niklas kokeilivat käsillään isoisänsä tekojalkaa, joka oli kaatunut lattiatasolle.
”Älkääs kuulkaa rikkoko sitä sitten,” Thomas naurahti ja laski kätensä takaisin silmilleen. Minni laski rappuja alaspäin ja kuunteli alhaalla kuuluvasta huoneesta kalkatusta. Minni kurtisti kulmiaan ja sai hieman shokissa katsomaan, kun naisen äiti ja hänen tulevan aviomiehensä äiti olivat kaksikon hääsuunnitelmien kimpussa.
”Mitä? … te teette?” nainen kysyi, kun sai ajatuksensa taas kasaan. Nainen laski mielessään varmasti sataan rauhoittuakseen.
”Kulta… huomenta. Käy ottamassa kahvia keittiöstä. Meillä on Reean kanssa muutama suunnitelman muutos näihin viitaten,” Marie vastasi naisen kysymykseen.
”Ettehän te voi tulla sotkemaan mun ja Turbon suunnitelmia!” Minni ärähti vihaisena.
”Miksi olet koko ajan noin kiukkuinen? Pitäisit tauon… mene vaikka poikien kanssa puistoon!” Marie vähätteli ja sai Minnin ärsyyntymään entisestään.
”Kai mää olen kiukkuinen, kun mun varpailleni astutaan,” Minni myöntyi.
”Noniin tulihan se sieltä! Nyt pojat kantoon ja puistoon… me pärjätään kyllä,” Marie toppuutteli ja työnsi naisen pois huoneesta. Marie lukitsi oven hänen ja tyttärensä vierestä. Minni huokaisi syvään ja puristi kädet eteensä.
”Onko kaikki hyvin?” Tara kysyi.
”Ei ole.”
”Mitä sää aiot nyt tehdä?”
”Mulla on yksi mielessä,” Minni murahti ja mulkaisi vihaisena Taraa. Nainen kohautti kulmaansa kysyvästi.

Turbo laski paperinipun pöydälleen. Ovi rymisi auki ja miehen veikat juoksivat huoneen sisälle.
”Sää olet töissä!” Vinski ilakoi.
”Oliko se yllätys? Mehän nähtiin juuri eilen,” Turbo naurahti kysyvästi.
”Oliko se eilen?” Vinski kysyi ja sai Moton nauramaan.
”Se oli eilen,” Moto muisti. Turboakin tilanne huvitti suunnattomasti ja nousi seisomaan.
”Mihin sun muistisi on kadonnut?” Turbo pilkkasi ja sai Moton entisestään nauramaan.
”Just joo… vääntäkää vain veistä haavassa,” Vinski tuhahti ja puristi kädet eteensä.
”Onko Minni kotona?” Moto kysyi.
”Joo siellä se tuskastelee äitinsä ja mun vanhempien kanssa,” Turbo totesi.
”Meinasiko Marie oikeasti Reean kanssa sotkeutua teidän järjestelyihin?” Moto kysyi.
”Vahvasti näyttää siltä.”
”Ja Minni on kireä, kuin viulun kieli?” Vinski kysyi.
”Arvaa vain,” Turbo huokaisi. Oven koputus sai kolmikon huomion.
”Anteeksi, että häiritsen kenraali. Pääsisitkö yhteisiin tiloihin?” sotilas pahoitteli. Turbo katsoi kysyvästi veljiään.
”Totta kai me päästään,” Vinski vastasi Turbon puolesta.
”Kiitos kenraali Vinski,” Turbo nälvi ja sai valkoisen hiiren kulmat alaspäin vihaisena.
”Nyt loppuu tuo vittuilu!” mies huudahti kaksikon perään.

Turbo pysähtyi kuin seinään ja hymyili lempeästi, kun näki perheensä kauempana. Niki ja Niklas olivat Minnin jaloissa ujostellen. Rontti ja Miihkali yritti saada kaksikon luottamuksen. Moto seisahti miehen vierelle.
”No nyt on näky,” Moto naurahti pienesti.
”Söpöä,” Turbo leperteli veikkansa kanssa. Niki ja Niklas katselivat ympärilleen. Kaksikko kiljahti ilahtuneena nähdessään isänsä ja juoksivat tämän luokse.
”EIIII! Isä vie aina voiton!” Rontti huudahti ja sai Minnin nauramaan. Turbo nosti kummankin poikansa syliin. Kaksikko kokeili miehen kasvot ja ilahtuivat nähdessään myös kummisetänsä vieressään. Turbo ojensi kaksikon miesten syliin. Mies itse käveli kihlattunsa luokse ja kaappasi tämän kainaloonsa.
”Mitäs te täällä?” mies kysyi, kun nainen painoi päänsä miehen olkaa vasten.
”Lupasit minulle turvapaikan, jos mulla sattuu menemään hermot tiettyihin naishenkilöihin,” Minni hymyili viekkaasti miehelle.
”Niin mää taisin luvata,” Turbo naurahti ja suukotti naisen otsaa.
”Ketä teillä on kylässä?” Rontti kysyi ja nousi lattia tasolta seisomaan.
”Iloiset vanhempamme,” Minni huokaisi ja puristi kädet eteensä.
”Siis onko Marie kaupungissa?”
”No on. Saa tulla hakemaan, koska vain.”
”Onko Reea ja Thomaskin täällä?” Miihkali kysyi varovaisesti.
”Haluat tietää onko Tianakin täällä?” Turbo virnuili.
”Me sovittiin, että emme tapaile enää,” Miihkali hieroi niskaansa.
”Kuulin…” Turbo painotti.

”No teidän suhde olisi helpottanut, jos tietäisit yhden jutun,” Turbo totesi salaperäisenä.
”Mitä tuo muka tarkoittaa?”
”Etkö tiedä?” Minni kysyi rauhallisemmin.
”Tiedä mitä?” Miihkali alkoi hermostua. Minni katsahti Turboa, joka virnuili nuorukaiselle. Tämä kiusasi toista aivan tarkoituksella.
”Kerro nyt toiselle…” Minni iski miestä vatsaan kevyesti.
”Mun vanhemmat ja tietenkin perheen nuorimmaiset muuttavat Meriluotoon,” mies selitti ja sai Miihkalin katseen laajentumaan.
”Oi kuinka ihanaa! Kummatkin appivanhemmat samassa kaupungissa,” Rontti naljaili naureskellen.
”Älä ilku… tämä tuntuu nyt jo pahalle,” Minni huokaisi ja puristi kädet tiukemmin eteensä. Pitkä korvia huutava kiljunta kantautui jostain käytävältä. Ellen juoksi setänsä jalkoihin ja puristi niitä tiukassa halauksessa.
”Ai täällä oli tällainenkin vieras?” Turbo virnuili puolestaan puolisolleen.
”En mää sanonut, että tulin pelkkien poikien kanssa,” Minni virnuili takaisin miehelle. Turbo kutitti tytön kainaloita saaden tämän kikattelemaan ja laskeutumaan selälleen. Tyttö potki ilmaa ja kiemurteli miehen kutittelun vuoksi. Tara pyöritteli naureskellen päätään ja astui Minnin viereen. Turbo nappasi tytön syliinsä ja heitti tätä muutaman kerran ilmassa.
”On se hyvä, että Ellen saa jostain miehen mallin,” Rontti totesi hyväntuulisena.
”Onneksi. Varsinkin, kun noita miehiä on nyt muitakin kuin pelkkä isä,” Tara naurahti.

Turbo tarjosi pienille mehut ja jäätelöt tukikohdan kahviossa. Minni ilmaisi huolensa miehelle kaksikon äitien sekoittaessa heidän suunnitelmansa. Turbo hieroi ohimoaan tuskissaan.
”Pitäisikö heille sanoa suoraan?” Turbo kysyi.
”Onnea yritykselle… minut he hääsivät vain pois,” Minni tuhahti puristaen kädet eteensä.
”Pakkohan meidän on tehdä jotain? Muuten meillä ei ole häitä!” Turbo huokaisi paniikin oloisena.
”Rauhoitu! Luuletko etten tiedä sitä?” Minni ärähti miehelle. Turbo iski selkänsä tuolinselkänojaan ja nosti katseensa kattoon.
”Rauhoittukaahan kumpikin,” Tara rauhoitteli kaksikkoa.
”Teidän pitää, pitää yhtä rintamaan äitiä ja Marieta vastaan… mikäli te haluatte omannäköisenne häät,” nainen jatkoi. Kaksikko huokaisi syvään ja katsoi toisiaan.
”Tara on oikeassa… turhaan me keskenämme tappelemme,” Turbo rauhoittui.
”Totta…” Minni hymyili lempeästi.
”Asiasta itse ytimeen… Oletteko päättäneet jo häävalssinne?” Tara kysyi nojautuen käsiinsä. Turbo naurahti hermostuneena.
”Ei vielä…” mies vastasi.
”Ei olla oikein päästy yhteisymmärrykseen tuosta hääpäivästäkään,” Minni jatkoi hieroen korvaansa.
”Mitä?” Tara kysyi hämmentyneenä.
”Ette ole tosissanne?” nainen jatkoi hetken kestäneeseen hiljaisuuteen.
”Kyllä me olemme…” Turbo totesi puristaen kätensä eteensä.
”Nämä kaksi ei ihan hevillä päivää päätä,” Vinski vinkkasi ja istui kolmikon seuraan. Moto ja Miihkali puolestaan istui kolmikon pienokaisten seuraan ja kiusoittelivat heitä.
”Pitäisikö meidän auttaa siinä päätöksen teossa? Muuten emme saa häitä vielä tämän vuoden puolella,” Tara naljaili.
”Todellakin!” Vinski kannusti.
”Jos me päätetään ihan keskenämme meidän päivämme,” Minni toppuutteli.
”No vauhtia sitten! Ei teillä ikuisuutta aikaa ole,” Vinski totesi ja sai pariskunnan huokaisemaan.

Illan Minni oli pitänyt etäisyyttä äitiinsä ja Reeaan. Nainen istui pariskunnan sängyllä ja leikkeli lehti leikkeestä erilaisia kuvia. Taran ja Vinskin sanat painoivat naisen mieltä. Turbo sammutti käytävältä valon ja hyppäsi makuuhuoneessa naisen viereen sängylle.
”Mitäs sää leikkelet?” mies kysyi hyväntuulisena.
”Katso! Eikö olekin ihana?” nainen kysyi innostuneena ja näytti lehdestä kuvaa hääpaikasta, joka oli koristeltu kauniisti.
”Tää on tosi nätti,” Turbo totesi. Minni istui miestä lähemmäksi.
”Jos nuo muuttaisi enemmän rustiikkisemmaksi ja nuo ylimääräiset valkoiset hörhelöt minimoisi… niin eikö se voisi olla lähellä sitä koristelua jota haemme?
”Mmm… sitten tuon kattauksen teema sopisi hyvin mukaan… muutettaisiin, vain lautaset valkoisiksi ja tummanvihreät lautasliinat niillä heinäverson kiinnikkeillä,” Turbo komppasi ja sai Minnin hyväntuulisena katsahtamaan miestä.
”Sustahan voisi tulla ihan sisustaja,” nainen naurahti ja suuteli miestä.
”Niin voisi,” mies mutisi naisen suuta vasten.
”Pitäisikö meidän pitää juhlatila siellä vanhassa VPK.n tiloissa?” Minni pohti ja keskeytti suudelman.
”Ai sen, missä on ne suuret poikkihirret katossa?”
”Just se… se olisi koristeltuna kaunis ja tunnelmallinen.”
”Miksi ei? Pitäisi ehkä päättää se päiväkin niin voisi käydä sopimassa ja varaamassa tilan… kuten myös kirkon? Mikäli haluat sen vanhan valkoisen pienen kivikirkon kaupungin kupeessa,” Turbo kuiskasi naisen korvaan ja sai tämän irvistämään.

”Miten olisi 25.7.?” Minni kysyi ovelasti hymyillen.
”Onko se jokin erikoinen päivä?”
”25.päivä tulee tasan 13-vuotta täyteen siitä, kun suutelimme ensimmäisen kerran…”
”…”
”No mitä sanot?”
”Miten voit muistaa, jonkun meidän ensisuudelman päivämäärän?”
”Olisiko vaikka sillä, että aloitimme seurustelemaan samana päivänä?” Minni kysyi huvittuneena. Turbo näytti hölmistyneenä ja alkoi laskemaan päiviä sormin.
”Etkö muista?” Minni älähti hyväntuulisesti ja hyökkäsi miehen kimppuun. Nainen istui miehen sylissä ja painoi tätä rintalihaksesta sänkyä vasten.
”Sanotaan, että muistan ensimmäisen yömme… en päivää jona aloimme seurustelemaan,” Turbo myönsi hyväntuulisesti.
”Senkin ketale!” Minni naurahti ja iski tätä rintalihakseen. Mies tarttui naisesta, joka rimpuili miehen otteessa naureskellen. Turbo käänsi naisen sängylle selälleen ja suuteli tätä intohimoisesti.
”Olisiko se sulle hyvä päivä? Vähän niin, kuin ympyrä sulkeutuisi?” Minni kysyi vienosti hymyillen.
”Sopii täydellisesti…” Turbo henkäisi naiselle ja suuteli tätä pitkään. Minni kietoi kätensä miehen kaulalle.
”Meillä on hääpäivä…” Minni naurahti helpottuneena.
”Niin on. Ja mää olen kiitollinen, että saan naida noin upean naisen,” Turbo henkäisi hieroen kuonoaan naisen kuonoa vasten. Minni suuteli miestä pitkään uudemman kerran. Turbo murahti naiselle, saaden naisen kikattelemaan.
”Pitäisikö tämä sänky putsata ensin, ennen kuin saan sinut kokonaan?”
”Ehkä?” Minni siveli miehen käsivarsia.

Aamulla Minni käytti aikaansa poikiensa kanssa. Nainen vaihtoi kaksikolle päivävaatteet päälle ja jatkoi heidän kanssaan leikkimistä tovin. Turbo oli lähtenyt aikaisin aamusta töihin. Thomas oli lähtenyt Tianan kanssa tutkimaan kaupunkia. Tara ja Ellen olivat tutustumassa yhteen vaihtoehtoiseen kotiinsa. Koputus poikien huoneen oveen sai Minnin huomion.
”Sisään…” Minni toivotti. Ruut ja Rita astuivat huoneen sisälle.
”Saadaanko me tulla leikkimään teidän kanssanne?” Rita kysyi hieman ujona. Minni taivutteli samaan aikaan poikaansa sylissään.
”Totta kai…” Minni henkäisi iloisena, kun poika naureskeli naisen otteessa. Tytöt naurahtivat innoissaan ja rupesivat tutkimaan poikien lelulaatikoita.
”Minni onko sulla jo häämekko?” Ruut kysyi ja istui naisen viereen.
”Ei ole vielä…” Minni naurahti.
”Tuleeko sulle sellainen kaunis prinsessa mekko?” Rita innostui.
”Mää en ole vielä päättänyt minkälaisen mekon haluan,” Minni selitti.
”Koska sää menet hankkimaan sen?” Ruut kysyi. Minni tunsi olonsa kuin pingispalloksi. Pää kimpoili puolelta toiselle.
”En osaa sanoa vielä.”
”Ai niin äiti ja Marie järjesteli jotain teidän hääpapereita alakerrassa…” Rita sanoi ja laski autot omille paikoilleen.
”Mitä?”
”Joo ne katseli kalenteria kuulemma…” Ruut komppasi siskoaan. Minni henkäisi syvään ja laski toisen pojistaan lattialle.
”Mää meen käymään alakerrassa. Leikkikää ihan rauhassa täällä.”

”Tämä voisi olla sopiva hääpaikka…”
”Ja tämä kirkko. Kaikki nitoutuisi hyvin yhteen.”
”Kuulostaa erittäin hyvälle,” naiset keskustelivat keskenään innoissaan. Minni saapui alakertaan ja katsoi tuimasti naisia.
”Minni katso! Täydellistä eikö vain?” Marie kysyi esitellen ihan erilaista juhlatilaa mihin nainen itse oli ihastunut.
”Samalla voisimme ottaa nämä tarjoilut ja kattauksen…” Reea henkäisi.
”Jos te tietäisitte niin minä ja Turbo olemme tehneet päätöksiä koskien päiväämme, juhlatilaa, kirkkoa kohden,” Minni puristi kätensä tuimasti eteensä.
”Mitä? Mutta eihän ne mätsää sitten näihin ollenkaan?” Marie älähti.
”Ei kai koska, että ette ole kysyneet minulta tai Turbolta mitään!”
”Minni kulta… me haluamme vain auttaa!” Reea henkäisi.
”Niin varmaan… Auttaminen ja täydellinen päsmäröinti ovat täysin eri maailmoista,” Minni murahti ja poistui paikalta.
”Eihän teidän häistä tule mitään, kun ette saa mitään päätetyksi!” Marie juoksi naisen perään.
”Jos te kaksi kuuntelisitte edes hetken, niin minä ja Turbo saisimme omannäköisemme häät!”
”Ja jos sinä et kiukuttelisi koko ajan niin voisit ottaa tipsejä meiltä!”
”Mää en halua teidän apuanne! Paina se sinne paksuun kalloosi!”
”Miten sinusta on tullut noin tyly?”
”Kai mää on tyly, kun tarvitsee ylimääräisten söhlääjien kanssa stressata!” Minni tuhahti ja poistui paikalta.

Reea istui terassilla kahvikuppinsa kanssa. Hän seurasi nuorimmaistensa leikkimistä samalla. Thomas istui vaimonsa viereen ja hieroi tämän niskaa.
”Onko kaikki hyvin?” mies kysyi.
”On totta kai… Minnillä ja Mariella oli vain riitaa päivällä,” nainen selitti.
”Mistä?”
”Siitä, kun autamme hääjärjestelyissä…”
”Autatte? Vai päätätte?”
”Autetaan!”
”Minni ei varmasti asiaa näe noin, jos se saa Marien kanssa riidan aikaiseksi.”
”Kumpikin on niin uppiniskaisia.”
”Ja sinä ja Marie, ette ole?” Thomas tokaisi ja sai Reean mulkaisemaan miestä.
”Minni ei ota meiltä mitään ideoita vastaan… se jos mikä kertoo äärimmäisestä uppiniskaisuudesta,” Reea huokaisi puristaen kädet eteensä.
”Mutta oletteko IHAN oikeasti kysyneet Minnin ja Turbon mielipiteitä häitä koskien?” Thomas kysyi ja katsoi kulma koholla naistaan. Reea oli ainoastaan puristanut kädet eteensä ja mulkoili vihaisena johonkin kaukaisuuteen.

Minni ja Tara olivat linnoittautuneet takkahuoneeseen. Niki ja Niklas olivat leikkimässä isoisänsä kanssa ja naisten äidit suunnittelivat edelleen kaksikon häitä. Minni nojasi käsinojaan ja katsoi takkatulen leimuavaa tulta. Turbo oli joutunut jäämään ylitöihin ja Minni ei saanut ajatuksiaan purkaa kihlatulleen. Minni huokaisi syvään ja hieroi kädellään silmiään.
”Äiti ja Marie ei sitten luovuta?”
”No ei tosiaan… eivät suostu edes kuuntelemaan,” Minni huokaisi alakuloisena.
”Mää olen tosi pahoillani,” Tara henkäisi pahoittelevasti.
”Eihän tämä sinun syysi ole… olen vain toimeton.”
”Millä tavoilla?”
”En tiedä miten toimisin, jotta saisin oman tahtoni läpi,” Minni tokaisi ja katsoi toista naista. Ulko-oven kolahdus sai naisten huomion.
”Moi!” Turbo huikkasi eteisestä. Niki ja Niklas juoksivat tervehtimään isänsä ja tästä pian takaisin leikkeihinsä. Turbo tervehti olohuoneessa olevat hiiret ja etsi puolisoaan. Turbo hymyili lempeästi, kun pääsi kellarikerrokseen takkahuoneeseen naisten kanssa.
”Hei!” Minni ja Tara henkäisi samaan aikaan. Turbo suukotti kevyesti naista ja istui tämän viereen. Minni painautui miehen kainaloon, hakien lohdutusta omaan oloonsa.
”Onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi, kun naiset olivat jotenkin vaisuja.
”Äiti ja Reea,” Minni henkäisi.
”Olisi kiva kuulla kotiin tultaessa jotain muutakin, kuin heistä kahdesta,” Turbo tuhahti.
”No voitko sitten auttaa mua? He ovat päättämässä jo meidän hääpäivänkin ja paikan, jossa häät vietettäisiin,” Minni tuhahti takaisin ja nosti itsensä miehen kainalosta.
”No mitäs tehdään?” Turbo kysyi.
”Perutaan koko juhlat!” Minni huokaisi ja painoi kätensä leukansa alle. Turbo katsoi tuimasti Taraa, jonka jälkeen Minniä.

Oh boy ! Kaksi hääjärjestelyistä päättävää anoppia on jo pahempi kuin yksi

”No et voi olla tosissasi?” Turbo murahti vihaisena naisen ehdotukselle. Minni huokaisi syvään puristaen toisella kädellään helläsi miehen polvesta.
”Mää olen vain kyllästynyt siihen, että meidän häät suunnittelee joku muu kuin me…”
”Mutta eihän häiden peruminen ole vaihtoehto?” Tara henkäisi. Minni huokaisi syvään.
”Mää puhun niille. Pidä sää huomenna hemmottelu päivä,” Turbo silitti naisen olkavartta kannustavasti.
”Ai oikein hemmottelupäivä?”
”Niin… käydään aamusta varaamassa meidän hääpaikka ja -kirkko. Sitten jätän sut keskustaan ja pidät hauskaa,” mies selitti.
”Kuulostaa hyvälle. Voisi kenties käydä katsomassa häämekkoja samalla,” Minni pohti.
”Miksi ei! Otat Taran ja muut naiset mukaan makutuomareiksi!” Turbo nyökkäsi sisarensa suuntaan.
”Kuulostaa hyvälle, jos Turbo vahtii lapset?” Tara mietti ja katsahti pikkuveljeään.
”Eiköhän noita lapsenvahteja ole riittämiin,” Turbo hymyili leveästi. Minnin suulle nousi lohduttava hymy.
”Piristy kulta! Siitä tulee hauskaa!” Turbo puristi tiukemmin naisen olkavartta. Minni naurahti pienesti. Turbo suukotti naista lämpimästi.

Seuraavana aamuna Minni ja Turbo häärivät etupihallaan poikiensa kanssa. Tuttujen moottoripyörien ääni sai kaksikon huomion. Minni tervehti Santun, Vinskin ja Moton.
”Joko te olette menossa?” Moto kysyi ja tervehti samalla pojat. Minni vilkaisi nopeasti sisälle. Vinskin kurtisti kulmiaan. Kenraalitar vaikutti hermostuneelta ja epävarmalta.
”Onko kaikki hyvin?” Vinski kysyi ja sai naisen huomion.
”Joo on… Lähdetään varaamaan meidän hääpaikkaa ja kirkkoa,” Minni selitti.
”Senkö vuoksi pyysitte Santun tänne saakka Maasta?” Vinski pohti ja sai ihmisnaisen mulkaisemaan valkeaa marsilaista.
”Santtu on yhtälailla kutsuttu meidän häihimme niin, kuin teidätkin,” nainen murahti naureskellen miehelle.
”Ja ennen häitä varmasti tarvitsee makutuomaria,” Santtu ivalsi. Vinski pohti hetken tovin, kunnes tajusi naisen vihjeen. Minni ja Santtu naurahti miehelle.
”Tekin saatte mennä ostoksille,” Minni muistutti ja sai Vinskin kurtistamaan kulmiaan.
”EI KÄY!” mies karjaisi.
”No kyllä ihan varmasti käy! Te ette häihin tule farkuissa ja rinnat paljaana!” Minni ärähti miehelle takaisin ja sai valkean hiiren hiljenemään. Minni ohjasi Santun kohti autoa. Pojat juoksivat äitinsä perään ja hamusivat tämän mukaan.
”Te jäätte kuulkaa kotiin isovanhempienne kanssa,” Minni naurahti ja nosti vuorottain pojat kohti kuistia. Turbo kuljetti moottoripyöränsä autotallista, Taran ja Tianan astuessa ulos talosta.
”Ai tämä on sinun käsitys viedä vaimo valitsemaan hääpaikkaa ja kirkkoa?” Tara ilkkui.
”Pakkohan teidänkin on kotiin päästävä,” Turbo totesi. Tara pyöräytti silmiään. Minni ohjasi poikansa sillä välin äitinsä huomaan. Nainen ei juurikaan raportoinut äidilleen mihin olivat suuntaamassa. Suru oli musertava, kun kaksikko jäi huutamaan äitinsä perään.

Hetken kuluttua seurue saapui valkoisen kivikirkon luokse, joka sijaitsi kaupungin rajalla. Suuri avonainen kellotorni kohosi kohti taivasta, kultaisten kellojen hohtaessa auringonvalossa.
”Tämä on todella kaunis,” Santtu henkäisi.
”No on kyllä,” Tara komppasi ihmisnaista.
”Me käydään tapaamassa kirkkoherraa, joten voitte ottaa ihan iisisti siihen saakka,” Turbo naurahti ystävilleen. Minni seisoi kirkon portailla katsellen ympärilleen.
”Voisitko kuvitella tämän olevan hääkirkkosi?” Tara kysyi herättäen naisen ajatuksistaan.
”Kenties,” Minni hymähti tyytyväisenä ja katsahti miestä, joka astui tämän viereen. Turbo hymyili Minnille rakastavasti ja ohjasi tämän kirkon sisälle. Viisikko lähti sillä aikaa kiertämään kirkon lähimaastoa.
”Hyvä, että Minni ja Turbo päättivät tulla tänne,” Tara huokaisi salamyhkäisesti.
”Mitä tarkoitat?” Santtu kysyi.
”Äiti ja Marie on aika voimakkaasti astunut Minnin ja Turbon varpaille hääjärjestelyiden suhteen.”
”Eikö heidän pitänyt vain auttaa?” Vinski totesi.
”Aluksi joo… mutta nyt he suoraan päsmäröivät kaksikon päätösten yli,” Tara huokaisi surkeana.
”Mitä me voidaan tehdä?” Tiana kysyi ja katsoi sisartaan.
”Auttaa heitä. He ovat päättäneet hääpäivänsä… kirkko ja juhlapaikka on varauksen alla, joten koristelussa sekä cataringin valitsemissa he tarvitsevat ainakin vielä apua,” Tara selitti.
”Ja varmasti hääkutsujen kanssa?” Santtu pohti.
”Kutsut ovat kuulemma päivämäärää vaille valmiita, joten se on nopea homma,” Tara muisteli.
”Minni tarvitsisi sinunlaisen kaason,” Santtu hymyili naiselle. Tara katsahti jätkiä ja sisartaan.
”Kai Minnillä on kaaso?” Moto kysyi hämmennyksessään. Tara kohautti harteitaan.
”En minä tiedä. Saati sitä onko Minnillä edes morsiusneitoja?”
”Asia ei selviä kuin kysymällä,” Vinski tokaisi ja ohjasi ystävänsä takaisin kirkon parkkipaikalle.

Viisikko joutui tovin odottamaan ystäviään. Sisällä Minni ihasteli kirkon historiallisuutta. Paikka olisi sopivan viileäkin Marsin lämpöisälle ilmalle, joten vieraat eivät ainakaan kirkossa ollessaan tuskastuisi. Turbo hieroi Minnin olkapäätä rakastavasti.
”Tässä olisi alustava luonnos vihkivalasta, jonka kirjoitamme,” kirkkoherra totesi ja ojensi paperin Minnille.
”Näyttää hyvälle,” Minni henkäisi ja vilkaisi miestään, joka nyökkäili kanssa hyväksyvästi.
”Varsinainen vihkivalan saatte mukaanne sitten hääpäivänä. Vihkivala kelpuutetaan myös Marsin tietorekisterissä, jossa Minni saa käyttöönsä sitten yhteisen sukunimenne,” kirkkoherra hymyili kaksikolle lämpimästi.
”Kuulostaa hyvälle,” Turbo naurahti ja sai Minninkin olon paremmaksi.
”Pidetään häiden kenraaliharjoitukset muutamaa päivää ennen hääpäivää. Voin soitella vaikka tarkemmin sitten kellonaikaa. Oliko vielä kysyttävää?,” kirkkoherra selitti.
”Oliko kirkon koristelu minkälaisissa mittasuhteissa sallittua?” Minni kysyi ja ojensi vihkivalan luonnoksen Turbolle.
”Koristelu on sallittu erilaisilla tekstiileillä ja verhoilulla. Kukka-asetelmat ovat sallittu ulkopuolella sekä alttarin kummallakin puolilla oleviin amppeleihin,” kirkkoherra selitti.
”Se riittänee minulle ainakin. Vai mitä mieltä olet Turbo?”
”Olen samaa mieltä,” mies komppasi kihlattuaan.”
”Hienoa. Näemme sitten kenraaliharjoituksissa,” kirkkoherra totesi ja iski kevyesti kätensä yhteen. Minni ja Turbo kiittivät kirkkoherraa ennen poistumistaan kirkosta.

Kaksikon ystävät odottivat heitä jo innostuneena.
”No miten meni?” Santtu ilakoi pienesti.
”Meillä on kirkko,” Minni naurahti ja naiset syöksymään tämän kaulaan.
”Sitten juhlapaikan varaaminen vielä,” Turbo muistutti.
”Tuota Minni tuli puheeksi naisten kanssa sellainen, että miten sun oma kaaso ja morsiusneito laita oikein on?” Moto hieroi hermostuneena niskaansa. Minni puristi kädet eteensä.
”Ei mulla ole niitä vielä,” nainen totesi.
”No meillä olisi sulle ratkaisu siihen,” Vinski yritti piristää naista. Minni kohautti kysyvästi kulmaansa.
”Tässä sulle kuule, sellainen tehotiimi ettei toista ole kuunaan nähty. Sitten vain päätät, kenet pyydät kaasoksesi,” Vinski ilakoi naisen edessä.
”Ei kai se huono idea olisi. Mikäli vain suostutte?” Minni pohti.
”Mikä kysymys tuo on? Totta kai suostumme!” Tara naurahti ja sai Minninkin rennommin hymyilemään.
”Sitten suuntana VPK-talon taverna,” Turbo suuntasi ystävänsä oikeaan suuntaan.

Matkalla Tara kirjoitti ylös To do-listaa.
”Mitä olette aikoneet tarjoilla vieraille?” Tara kysyi.
”No juomat aikuisille ja lapsille on tilattu… pitopalvelu on vielä kysymysmerkillä. Haluamme kuitenkin kattavan, mutta simppelin menun mistä jokainen voisi valita mitä he haluavat syödä,” Minni selitti.
”Pohdimme ihan tällaista catering-linjaista kokkia, joka voisi tehdä tuoretta ruokaa paikan päällä,” Santtu ehdotti.
”Hmmmm… ei ollenkaan huono idea.”
”Jälkiruoat voisi tilata läheisestä konditoriasta,” Tiana ehdotti.
”Te tosiaan taidatte olla aikamoinen tehotiimi,” Minni naurahti ja kaarsi auton VPK.n pihalle. Paikka sijaitsi kirkon läheisyydessä maaseudun rajalla. Jätkät olivat saapuneet edeltä ja Turbo yritti tavoitella vuokratilan omistajaa puhelimitse.
”Entä valokuvaaja?” Santtu kysyi Minniltä, joka vastaukseksi pyöritteli päätään.
”Antonhan osaa valokuvata,” Tiana muisteli.
”Mutta emme voi velvoittaa Antonia valokuvaamaan edes palkasta juhliamme, kun hän on kutsuvieras,” Minni henkäisi.
”No valokuvaajan pystyy järjestämään siinä missä kaiken muunkin,” Tara lohdutti.
”Te olette ihan mahdottomia,” Minni naurahti. Seurue odotteli hetken aikaa, kunnes tilan omistaja saapui paikalle. Nuori hiirimies tervehti pariskunnan ja näiden ystävät.
”Anteeksi, että olen myöhässä. Toimin isäni tuuraajana, kun hän meni ja mursi jalkansa,” nuorukainen naurahti ja ohjasi seurueen sisätiloihin.

Puulattia kopisi seurueen jalkojen alla. Aulassa oli vessat ja naulakot. Itse juhlatila oli iso ja tilava. Katossa meni ristikkäin suuret hirsipuut. Perällä oli pieni lava.  
”Täällä sivussa on kylmiöt ja keittiö. Lavan takana olevassa huoneessa on pöydät ja tuolit. Pöytiä löytyy sekä pyöreinä, että neliskanttisena ja niitä voi käyttää haluamallaan tavalla,” nuorukainen selitti.
”Tämä on juuri sopivan kokoinen,” Minni henkäisi.
”200 seurue tänne on laskettu mahtuneeksi,” nuorukainen kertoi.
”Meillä taisi olla 150 kutsuvierasta?” Turbo muisteli ja sai Minnin nyökkäilemään.
”150?” Vinski älähti ja katsahti kaksikkoa.
”Mun perheeni kasvoi kummasti, kun sain oikeat vanhempani elämääni ja sitä kautta koko sukuni kasvoi kertaheitolla,” Turbo nippasi miehen nenää.
”Tänne mahtuu hyvin sitten,” Moto kannusti.
”Mites tuo vuokra-aika?” Minni kysyi.
”Vuokra-aika on vuorokausi kohtainen. Eli tämä tarkoittaa käytännössä sitä, jos varaatte tilan esimerkiksi kello 14.00 eteenpäin, niin tila tulee olla siisti seuraavaan päivään kello 14.00 mennessä,” nuorukainen selitti.
”Onnistuuko puolikkaiden vuorokausien varaus?” Turbo kysyi ja sai nuorukaisen hämmentymään.
”Eli tarkoitan jos otamme 24 tunnin varauksen lisäksi 12 tunnin, jolloin aikaa on yhteensä 36 tuntia. Ehtivät koristelussa ja siivoamisessa auttavat hiiretkin levätä riittämiin,” mies selitti.
”Se onnistunee kanssa, jos kaksi vuorokautta tuntuu liian pitkälle,” nuorukainen totesi.
”Riittääkö 36 tuntia?” Minni pohti.
”Kuusi tuntia koristeluun ja kuusi tuntia siivoamiseen,” Turbo kohautti harteitaan.
”Mieluummin maksan täyden hinnan kahdesta vuorokaudesta. Ei tule ainakaan kiire,” Minni mietti hieroen leukaansa samalla.
”Otetaan kaksi vuorokautta,” Turbo kohautti harteitaan naurahtaen.
”Eli kaksi vuorokautta. Onko kellonajalla merkitystä vai laitetaanko aamusta alkavaksi?”
”Ei aamusta. Meillä on kaksi pientä lasta, jotka nukkuvat päiväunet vielä. Lisäksi meidän kirkkomme on varattu kello 12 eteenpäin. Pääsemme sieltä noin 14.00 aikaan,” Minni selitti.
”Laitetaanko tilan varaus sitten 24.päivä alkavaksi klo 18.00 ja avainten palautus olisi 26.päivä klo 18.00?” nuorukainen kysyi.
”Kuulostaa hyvälle,” Minni hymyili leveästi. Nuorukainen kirjoitti kaksikolle sopimuspaperin, jonka he saivat allekirjoitettavaksi.

”Kiitos. Tila on ihan vapaasti koristeltavissa ja äänentoiston voimakkuudella ei ole merkitystä, koska asutusta ei ole lähimain,” nuorukainen selitti loppuun.
”Hyvä tietää. Kiitos sinulle,” Turbo kätteli nuorukaisen.
”Kiitos… mistä avaimet voi hakea?” Minni kysyi.
”Avaimet voi hakea isän luota varauspäivänä tuntia aikaisemmin, kun varausaika on eli 24.päivä kello 17.00.”
”Tämä selvä,” Minni hymyili lempeästi, kun nuorukainen saattoi seurueen ulos.
”Tervetuloa vain. Toivottavasti saatte hienot häät,” nuorukainen hempeili.
”Kiitos. Eiköhän ne järjesty,” Minni hymyili miehelle, joka kaappasi tämän otteeseensa. Nuorukainen tervehti seurueen. Minni huokaisi helpottuneena.
”Tuntuuko paremmalle?” Turbo kysyi.
”Paljon. Kiitos, että pakotit mut tänne tänään,” Minni kiitti ja suuteli rakastavasti miestä.
”Nyt lähdette etsimään sulle kauneinta hääpukua,” Turbo hempeili ja suukotti naisen käsiä.
”Sun olisi parasta löytää kanssa puku itsellesi tänään,” Minni vinkkasi ja sai miehen ilmeen vakavoitumaan. Minni naurahti hennosti ja suukotti miehen poskea.
”Nähdään myöhemmin!” naiset tervehtivät.

Minni ajoi Tulikiven keskikaupunkiin. Naiset pysähtyivät erään hääpukuliikkeen eteen. Minni huokaisi uudemman kerran.
”Tästä se lähtee,” Santtu kannusti.
”No joko morsianta jännittää?” kuului naisääni heidän viereltään.
”Anni, Sandra ja Riina!” Minni ilahtui ja halasi naiset lämpimästi. Tara ja Tianakin ilahtuivat sisarusten tapaamisesta.
”Mitä te täällä teette?” Minni kysyi.
”No tässä on joidenkin häät tulossa. Ja Adam sekä Anton saivat komennuksen tänne,” Sandra vastasi hennosti.
”Mistä tiesitte, että missä menemme?” Santtu kysyi, kun kolmikko oli saapunut kuin tilauksesta paikalle. Jokainen kääntyi katsomaan Tianaa, joka nosti katseensa puhelimestaan.
”Mitä? Olen teini-ikäinen ja puhelin toimii viestintä välineenä!” tyttö vastasi ja sai naiset naureskelemaan.
”Kas, kun Turbo ei tiennyt veljiensä saapumisesta tänne,” Minni totesi.
”No Adam ja Anton työskentelee edelleen armeijalla. Tieto ei välttämättä mene vapaustaistelijoille,” Sandra kohautti harteitaan.
”Majoitutteko armeijalla?” Minni kysyi.
”Tällä hetkellä joo…” Riina nyökytteli.
”Sun piti olla jollain omalla retkelläsi?” Tara pohti.
”Niin mää olinkin, mutta sitten törmäsin näihin matkallani ja se tyssäsi siihen,” Riina osoitti peukalollaan naishiiriä. Naisen vastaus sai muut naureskelemaan.
”Mutta nyt me menemme etsimään Minnille unelmien hääpuvun,” Santtu henkäisi ja tarrasi naisen olkapäistä kiinni.
”Ei kun menoksi!” Anni ilakoi ja avasi hääliikkeen oven.

Jätkät olivat taasen ajaneet läheiseen ostoskeskukseen, jossa miesten erinäinen vaateliike sijaitsi. Minni oli tiennyt kertoa miehille, että liikkeestä sai mittatilaustyönä pukuja. Jätkät nojasivat rullaportaiden kaiteisiin ja katselivat ostoskeskuksen elämää.
”Millaistahan olisi työskennellä tällaisessa paikassa?” Moto pohti ääneen.
”Olisiko uranvaihdos tiedossa?” Vinski kysyi ja sai Turbon hymyilemään.
”En mää sanonut, että musta olisi tähän työhön. Mietin vain, että millaista tämä työ olisi!”
”No kai se on työ siinä missä muukin,” Turbo kohautti harteitaan ja oli kompastua jalkoihinsa, kun mieskolmikko odotti heitä rullaportaiden päässä.
”Mitä helkkaria?” Turbo kysyi, kun hänen veljensä hymyilivät tälle huvittuneena.
”Työkomento. Saatiin Tianalta tieto, että olette täällä,” Adam totesi. Miihkali huokaisi syvään. Hän ei oikein pystynyt vielä kuulemaan tytöstä sen jälkeen, kun kaksikko oli sopinut että ovat vain kavereita. Moto kaappasi nuorukaisen kainaloonsa tiukasti.
”Kas kun en tiennyt,” Turbo hieroi leukaansa.
”Koska sua on kiinnostanut armeijan asiat?” Anton nälvi ja sai Turbon mulkaisemaan tätä. Mies lampsi liikkeen sisälle vastaamatta miehille mitään. Jätkät seurasivat miestä liikkeen sisälle.

”Eli äiti ja Marie laittaa kapuloita rattaisiin?” Adam kysyi kuluttaen samalla aikaansa näpräämällä avaimiensa klipsiä. Turbo seisoi lattiatasolla, kun myyjä otti avustajansa kanssa miehestä mittoja.
”Eikä mitenkään vähää. Minni on kireä, kuin viulunkieli sen vuoksi,” Turbo huokaisi.
”Ja Turbolla on aikamoinen työ pitää kaikkien hermot kurissa,” Vinski totesi miehen vierestä sohvalla.
”Eritoten Minnin. Kyse on kuitenkin meidän häistämme ja siinä kohtaa saa anopit kyllä väistyä mielipiteidensä kanssa,” Turbo totesi vakavammin.
”No kyllä! Äidillekin pitää sanoa, vain asiat suoraan!” Anton kannusti.
”Huomattu on! Äidin omatunto ehkä hieman kolkuttaa, kun Minni ja Marie on ottanut muutaman kerran yhteen,” Turbo tokaisi ilmeettömänä.
”No toivon mukaan… Pyysikö Minni sua puhumaan vielä kaksikolle?” Adam kysyi. Turbo huokaisi syvään ja nyökkäsi vastaukseksi.
”Jännittääkö sua vastustaa heitä?” Anton kysyi, kun Turbo vaikutti jotenkin alakuloiselta.
”En mää tiedä jännittääkö mua! Mietityttää vain.”
”Kui?” Adam kysyi hölmistyneenä.
”Mulla ja Mariella on aika räjähtävä historia… Pitää valita sanat tarkasti, mutta silti pitää olla tiukkana!” Turbo selitti.
”Ai niin…” Anton huokaisi, kun muisti veljensä kertoneen aikaisemmin väleistään Minnin äitiin.
”No eiköhän ne osaa ottaa asian asiana. Sitä paitsi sillä voi olla enemmän painoarvoa, jos sinä nostat heidän päsmäröintinsä tapetille,” Moto kannusti ja sai veikkansa hymyilemään.

Puvut saatua hommattua itselleen, jätkät ajoivat takaisin pariskunnan talon luokse. Turbon kaksoset juoksivat miestä vastaan. Ruut ja Rita tervehtivät saapuneet veljensä.
”Muuten missä teidän tyttärenne ovat?” Vinski kysyi, kun olivat ohjanneet pienemmät sisaret takaisin sisälle.
”He ovat armeijalla. Sandra sopi toisen sairaanhoitajan kanssa, että hakee heidät sen jälkeen, kun pääsevät hääpukuliikkeestä,” Adam selitti. Valkea marsilainen nyökkäsi hyväksyvästi. Sisällä oli täysi tohina päällä. Turbo piti sylissään pienokaisiaan, jotka katselivat miehen perässä tulevia veljeksiä. Anton ja Adam pelleilivät pojille, jotka vetäytyivät ujostuksiltaan käsiensä suojaan. Marie ja Reea heiluttelivat kädessään valkeaa hääpukua.
”Mitä te teette?” Turbo kysyi ja sai naiset piilottelemaan pukua selkänsä taakse.
”Ei tulevan morsiamen pukua tule sulhasen nähdä ennen hääpäivää!” Marie torui.
”Onko teillä Minnin mielipide tuohon pukuun?” mies kysyi.
”Ei Minni tarvitse muuta, kuin selkeitä päätöksiä!” Marie vähätteli.
”Sitä paitsi! Perinne puku tuo onnea uuteen avioliittoon,” Reea totesi.
”Aivan. Jotain lainattua ja vanhaa…” Marie luetteli.
”Joo… sekä jotain sinistä ja uutta,” Turbo ärähti ja sai Marien puristamaan kulmansa ruttuun.
”Onko tässä jokin ongelma?” Marie kysyi. Turbo laski poikansa lattialle, jotka lähtivät leikkimään Ellenin ja Ruutin kanssa. Rita piti tiukasti Adamin kädestä kiinni.
”On! Se, että te kaksi astutte jatkuvasti mun ja Minnin päätösten yli!”
”Älä ole kulta hölmö! Apuammehan tässä vain tarjoamme!”
”Apua? Päätösten teko mun ja Minnin yli ei ole auttamista, vaan täydellistä päsmäröintiä!”
”Hei! Hei! Ottakaanhan nyt rauhassa!” Thomas yritti toimia rauhanturvaajana kärjistyvään sanaharkkaan.

”Päsmäröinti! Kuule ilman minua ja Reea teillä ei olisi vieläkään hääpäivää, kirkkoa tai juhlatilaa!” Marie totesi ja tökki etusormellaan miehen rintaa.
”O-ou,” Moto ja Vinski huokaisivat yhteen ääneen.
”Tätä mää juuri tarkoitin! Jos olisitte kuunnellut Minniäkin edes hetken, niin teillä olisi tieto että meillä on jo valittuna nuo kaikki kolme… Lisäksi Minni on tällä hetkellä valitsemassa itselleen mekkoa ja päättämässä muiden naisten kanssa muista hääasioista kaupungilla!”
”No ainahan voitte vaihtaa!” Marie totesi.
”Vaihtaa mihin? Teidän päätöksiinne? Jos niin tekisimme… ei olisi enää kyse mun ja Minnin häistä,” Turbo murahti naiselle.
”Totta kai kyse on teidän häistänne!” Reea puolustautui ja veti Marieta hieman kauemmaksi.
”Jännä, että ei tunnu siltä kun astuu tähän taloon! Te voitte suunnitella omat juhlanne ja jos mun tai Minnin ideat häitä kohden eivät kelpaa niin voitte olla osallistumatta koko seremoniaan!” Turbo ärähti vihaisena ja mulkaisi kaksikkoa. Naiset kauhistuivat miehen uhkauksesta ja sai miehen veikkojenkin kulmat koholle.
”Oliko tuo uhkaus?” Marie älähti.
”Tavallaan. Te saatte taipua omien mielipiteidenne kanssa, mikäli haluatte osallistua meidän häihin. Joten tarjotkaa apu ja ideat vapaasti ominanne, mutta älkää päsmäröikö. Annatte mun ja Minnin tehdä valinnat sekä päätökset häitä kohden itse!” Turbo murahti ja poistui paikalta, kun ilmapiiri alkoi kiristyä entisestään.
”Sillä lailla,” Adam huokaisi ja lähti veljensä perään…

Oh boy. Reealla on kyllä järki kulta tallella selvästi mutta Marie alkaa kyl olla anoppizilla

Hahhhahahah no kyllä!

Heh jeah kun yleensä sanotaan et joku on bridezilla mut tää on kyl anoppizilla [You must be registered and logged in to see this image.]

”Se sun puku oli aivan ihana,” Santtu ihasteli jälkikäteen, kun seurue asteli samaisen ostoskeskuksen sisään, jossa jätkät olivat hetki sitten olleet.
”Niin oli. Ja ainoa laatuaan,” Minni henkäisi. Naisseurue istui läheiseen kahvioon. Heidän oli tarkoitus käydä vielä toisesta mekkoliikkeestä ostamassa seurueelle juhlatamineet.
”Mitenköhän se Turbo on saanut puhuttua äitien kanssa?” Tara mietti huolestuneena.
”Kai ihan hyvin? Kukaan ei ole ainakaan vielä soittanut,” Anni kohautti harteitaan. Samalla Minnin puhelin soi tämän taskussa ja sai naisen mulkaisemaan ystäviään.
”Olit sanomassa?”
”En mitään,” Anni huokaisi naureskellen. Minni kaivoi puhelimensa taskustaan ja näytti sitä naisjoukolle. Marie soitti.
”Niin?” Minni vastasi välttelevästi puhelimeensa.
”Rauhoituhan nyt… Turbo sanoi mitä?”
Hetken tovin Minni vain puristi kulmiaan tiukemmin ruttuun ja kuunteli äitinsä valitusta. Muutkin kiinnostuivat naisten välisestä puhelusta ja uteliaisuus oli melkein käsin kosketeltavissa.

”Hei! Nyt teemme niin, että sinä rauhoitut Reean kanssa siellä… tulemme ihan juuri kanssa takaisin,” Minni vastasi rauhallisemmin.
”Selviät kyllä. Anna Turbollekin nyt tilaa rauhoittua… hyvä… hei…” Minni päätti puhelun ja laski sen pöydälle. Minni puuskahti syvään ja hartaasti.
”Onko kolmas maailmansota menossa?” Anni kysyi kohottaen hieman kulmaansa.
”Lievästi sanottuna. Turbo oli hermostunut ilmeisesti äideillemme ja sanonut jotain sellaista, mikä ei varmasti pidä paikkaansa,” Minni selitti ohimennen.
”Onko syytä palata siis aiemmin?” Tara kysyi.
”Tullaan huomenna katsomaan teidän mekot. Pakko tämä tilanne on saada selvitettyä ennen, kuin kotona räjähtää,” Minni pyöritteli niskojaan.
”Kai me voidaan syödä ihan rauhassa?” Tiana kysyi huolestuneena.
”Totta kai… jos aikuiset hiiret eivät voi tunteitaan hallita, niin sitten vien koko porukan terapiaan,” Minni naurahti. Tiana tyrskähti kanssa.

Pariskunnan talolla pystyi jo vaistoamaan kireän ilmapiirin.
”En tiedä haluanko astua tuohon taloon?” Tara epäröi.
”Ei oman kodin ilmapiirin pitäisi tältä tuntuakaan,” Minni murahti ja astui talon sisälle. Pojat juoksivat äitinsä jalkoihin.
”Voi kun he ovat kasvaneet paljon!” Sandra ihasteli pienokaisia. Pojat katsoivat vierasta naista ujostellen.
”Kuka teidän kielen vei?” Minni kysyi ja kutitteli kaksikkoa korvien takaa. Pojat naurahtivat ja juoksivat äitiään karkuun. Olohuoneen puolella istui kaksi pahan tuulista naishiirtä ja Thomas.
”No mikä tilanne?” Minni kysyi ja katsoi kulma koholla naishiiriä.
”Sun miehesi on töykeä ja epäystävällinen hiiri,” Marie tuhahti.
”Sää puhut nyt mun pojastani!” Reea ärähti naiselle takaisin.
”Joo ja sun poikasi uhkasi myös jättää sinut kutsumatta häihin!”
”Tuskin Turbo tosissaan oli!” Minni rauhoitteli.
”Minä en tätä taistelematta niele!” Marie murahti ja poistui paikalta. Minni huokaisi ja katsoi tulevia appivanhempiaan.
”Sanoiko Turbo tosiaan noin?”
”Valitettavasti…” Reea huokaisi.
”Mää meen juttelemaan Turbolle,” Minni huokaisi ja poistui alakertaan. Jätkät olivat kokoontuneet takkahuoneeseen.

Askeleet portaikossa sai miesten huomiot. Minni hymyili saapuneille miehille lempeästi.
”Katsos vain! Armeijan ahkerimmat työntekijät!” Minni naljaili. Adam nyrpisti naiselle kuonoaan. Minni katsoi miestään ja istui nojatuolin käsinojalle.
”Mikä meno?” Minni kysyi, kun mies oli normaalia vaisumpi.
”Ihan ok,” Turbo huokaisi.
”Olit ilmeisesti sanonut aika pahasti äideille?”
”Anteeksi vain, mutta itse ovat kuoppansa kaivaneet!” Turbo ärähti ja sai Minnin laskemaan kätensä tämän olalle.
”Rauhoitu rakas… en sitä tarkoittanut. Oliko se totta, että jätät heidät kutsumatta häihin?”
”Sanoin, jos he eivät lopeta päsmäröintiään voivat jättää silloin meidän häät juhlimatta,” Turbo huokaisi ja hieroi silmiään.
”Eli uhkasit olla kutsumatta heitä?”
”Tavallaan!”
”Minun äitini on sitten ihan sotajalalla tällä hetkellä kanssasi,” Minni silitti rauhoittavasti miehen olkavartta.
”No olisi syytä äitisikin katsoa välillä peiliin. Hän tyrannisoi koko porukkaa!” Turbo murahti uudemman kerran. Minni meni hiljaiseksi ja puristi kädet eteensä. Kenties mies oli siinä mielentilassa ettei hänelle voinut puhua.
”Jatketaan sitten, kun olet hieman rauhoittunut,” Minni totesi ja poistui takkahuoneesta takaisin yläkertaan.
”Oliko sinun pakko kiukutella Minnille?” Adam tuhahti veljelleen.
”Mua ärsyttää liikaa, joten kiukuttelen vaikka jokaiselle vastaantulijalle,” mies mutisi itsekseen. Adam heilautti kättään turhautuneena. Hän oli ymmärtänyt miksi Minni ei ollut enempää kuluttanut aikaansa mieheen.

Illalla Turbo selasi Minnin yöpöydällä olevaa häälehteä. Tosin yksikään ajatus miehen päässä ei liittynyt lehden sisältöön ja Turbo vain käänteli sivuja sormiensa välissä. Minni rauhoitteli poikiaan nukkumaan. Marie, Reea ja Thomas olivat pystyneet sopimaan erimielisyytensä. Miehen veljet, jätkät, Sandra, Anni ja Santtu olivat palanneet takaisin tukikohdilleen. Turbo tunsi olonsa kurjaksi. Hän oli uhkaillut vanhempia hiiriä, kiukutellut olemattomasta asiasta kihlatulleen ja saanut koko taloon epämiellyttävän ilmapiirin. Minni nojasi pariskunnan makuuhuoneen ovea vasten ja katsoi lempeästi miestä, joka nojasi omissa ajatuksissaan omaan käteensä. Turbo nosti katseensa tuntiessaan, jonkun tuijottavan häntä. Minnin suupieliin nousi pieni hymy ja tämä käveli miehensä luokse. Turbo laski lehden yöpöydälleen ja kaappasi naisen lempeään halaukseensa. Turbo suukotti naisen päälakea, saaden Minnin ummistamaan silmänsä.
”Mää olen pahoillani,” Turbo henkäisi.
”Mistä?” Minni kysyi ja nosti katseensa mieheen.
”Siitä aiemmasta. Ei minun ollut tarkoitus sinulle kiukutella. Koko tilanne, vain eskaloitui,” mies huokaisi apeana.
”Mää ymmärrän kyllä sua. Kyllä minuakin ärsyttää äidin ja Reean käytös, mutta en ole sentään uhannut jättää heitä kutsumatta häihimme,” Minni silitti lempeästi miehen polvea.
”Se oli kenties hieman liikaa,” Turbo vastasi hermostuneena ja hieroi niskaansa.
”Mutta olisit kuullut mitä he suunnittelivat täällä, kun saavuimme jätkien kanssa paikalle,” mies jatkoi ennen, kuin Minni ehti sanoa mitään.
”No mitä he suunnittelivat?” Minni kysyi. Turbo oli vastaamassa naiselle, mutta viereisestä huoneesta kuuluva kitinä sai kaksikon huomion.
”Pojat on nukkunut tänään tosi huonosti,” Turbo huokaisi ja hieroi silmiään. Minni hieroi miehen polvea kevyesti ja eleellään osoitti, että voi pienokaisia käydä katsomassa.

Minni hymyili lempeästi kaksospojille, jotka halusivat äitinsä syliin. Minni halasi pojat vuorollaan lempeästi ja ohjasi heidät isänsä luokse. Turbo katsoi pieniä naurahtaen ja nosti heidät sänkyyn. Pojat takertuivat vanhempiinsa.
”Pojatkin vaistoavat kireän ilmapiirin,” Minni vastasi ja silitteli toisen poikansa hiuksia.
”Niin vaistoavat,” Turbo huokaisi alakuloisena.
”Huomenna selvitämme tämän asian!”
”Olet kai oikeassa. Kohta meillä ei ole tärkeimpiä hiiriä mukana koko juhlassa.”
”Mutta heille on silti tehtävä selväksi, että kyse on meidän häistämme ja meidän järjestelyistämme, ei heidän.”
”Niin pitää. Äitimme olivat nimittäin valinneet sinulle jo häämekkosi,” Turbo töksäytti ja sai Minnin puristamaan kulmiaan.
”Siis mitä?” Minni kysyi epäuskoisena.
”Joo, joo. Valkeaa morsiuspukua pyörittelivät olohuoneessa, kun jätkien kanssa saavuimme kotiin,” Turbo selitti. Minni hieroi ohimoaan. Ärsyyntymiskynnys alkoi kasvamaan. Kuitenkin naisen sylissä oleva pienokaisen torkahtelu sai Minnin huomion. Minni nosti poikansa sänkyyn pitkälleen. Turbo teki samoin ja ei aikaakaan, kun pojat nukahtivat kaksikon sänkyyn.
”Yleensä en ottaisi poikia nukkumaan sänkyymme, mutta tämä on kaiketi poikkeus,” Turbo hymähti ilmeettömänä.
”Jos tämä on ainoa keino nukkua yön yli rauhassa, Minni henkäisi ja silitti poikia hellästi. Mies hymähti pienesti Minnille.
”Huomenna asiat varmasti näyttävät paremmalta,” Minni kannusti ja sai Turbon nyökkäilemään.

Aamulla Turbo heräsi siihen, että joku tökki häntä silmään ja otsaan. Toinen sormi upposi miehen nenään saaden hänet tuhahtamaan ja hieromaan nenäänsä. Turbo raotti silmiään ja näki kaksi nauravaa hiiripoikaa. Turbo katsahti pöytäkelloonsa.
”Mmmm ei vielä,” mies mutisi ja hautautui tyynynsä alle.
”Isiii,” pojat tökkivät miestä ja yrittivät keinolla millä hyvänsä saada tämän huomion.
”Turbo oletko hereillä?” Minni kysyi unisena. Turbo murahti unisena tyynynsä alta ja sai Minnin kohottamaan itsensä puoli istuvaan asentoon.
”Voisitko kerran nousta edes poikien kanssa aamupalalle?” nainen kysyi.
”Kello on 5.30 aamulla. Onko aamiaista pakko tehdä vielä?” Turbo tuhahti ja sai Minnin pyörittelemään silmiään. Pojat katselivat ihmetellen kumpaankin vanhempaansa vuorollaan.
”TURBO!” Minni ärähti ja sai miehen mulkaisemaan naista. Minni katsoi tuimasti miestä, joka suostui pitkin hampain nousemaan poikiensa kanssa.
”Hyvä on,” mies mutisi ja lampsi vessan puolelle. Minni hymyili voitonriemuisasti pojilleen, jotka naurahtivat tietämättä mille edes nauroivat. Turbo kaappasi poikansa kainaloonsa ja käveli heidän kanssaan vaihtamaan vaatteita. Minni hymyili lempeästi ja kaatui takaisin sängynpohjalle.

Alakerrassa oli vielä hiljaista, kun Turbo saapui kaksosten kanssa keittiöön. Mies nosti pojat syöttötuoleihinsa, siirtäen ne lähemmäksi saareketta. Toiselle hän antoi makaronipussin ja toiselle paistolastan. Kumpikin pojista oli ihan hypnoosissa omista aarteistaan. Turbon suupieleen nousi pieni hymy. Mies aloitti valmistaa nuorukaisille aamiaista. Puuroveden kiehumista mies joutui tovin odottamaan. Mies nojasi väsyneenä käteensä ja katseli poikiensa touhuja. Niki esitteli makaronipussia isälleen innoissaan.
”Se on kuulkaa pojat pitkät päikkärit sitten päivemmällä,” mies totesi ja makasi pöydän päällä unisena. Niklas iski lastalla isäänsä päähän ja sai Turbon ottamaan tältä lastan hetkeksi pois.
”Ei saa lyödä!” Turbo komensi. Niklas ynisi lastaansa takaisin. Turbo mulkaisi tuimasti poikaansa, joka hetkeksi lopetti ynisemisensä ja katsoi surkeana isäänsä. Turbo antoi lastan takaisin pojalleen. Mies teki kolmikolle aamupalan valmiiksi. Turbo siirsi pojat pöydän ääreen syömään. Tämä kuitenkin tapahtui hieman sotkuisasti, mutta sormiruokailu oli kuulemma pienille hyväksi. Askeleet portaikossa sai kaikkien huomiot.
”Huomenta mummun kullat,” Reea henkäisi pienokaisille ja suukotti nämä kevyesti.
”Huomenta,” Reea toivotti varovaisesti pojalleen.
”Huomenta,” Turbo vastasi vienosti hymyillen. Reea istui poikansa viereen ja katsoi tätä hieman kainosti.
”Tuota siitä eilisestä…” Reea aloitti varovaisesti.
”Tiedän. Menin liian pitkälle! Totta kai sää ja Marie olette edelleen kutsuttuja meidän häihimme.”
”Tuo on todella helpottava kuulla. Olisi ihana nähdä kuitenkin yhden lapsensa avioituminen livenä.”
”Mutta kaiken muun osalta olin tosissani. Minni ei illalla meinaan ilahtunut siitä, että olitte valinneet hänelle hääpuvunkin valmiiksi,” Turbo huokaisi. Miehen äänestä pystyi kuulemmaan pettyneisyyden.

Reea painoi katseensa pöytään. Turbo vilkaisi nopeasti apeaa äitiään.
”Kenties en voi teitä syyttääkään,” mies totesi ja sai Reean hämmentymään.
”Mitä tarkoitat?”
”Et ole ollut mukana koko elämässäni. Marienkin kanssa olemme olleet napit vastakkain niin kauan oikeastaan, kunnes astuitte isän kanssa elämääni. Kukaan ei siis ole aikaisemmin ollut iloinen onnestamme ja osallistunut mihinkään mikä on koskenut minua tai Minniä,” Turbo selitti haikeana.
”Voi kulta,” Reea totesi ja laski kätensä lohduttavasti miehen kädelle.
”Olemme kai niin innoissamme, ettemme ole osanneet ottaa yhtään huomioon teitä ollenkaan,” nainen jatkoi.
”Mmm… huomattu on,” Turbo töksäytti. Nikin ja Niklaksen nauru sai kaksikon huomiot. Reea peitti suunsa huvittuneena.
”Voi rakkaat sottapytyt,” nainen naurahti ja nousi seisomaan. Pojat olivat syöneet puuron pitkin kasvojaan ja nyt olisi edessä pitkä kylpy, jotta puuron saataisiin irti turkista.
”Saanko kylvettää heidät?” Reea kysyi varovaisesti.
”Antaa palaa. Mää voisin mennä hetkeksi pitkälleni, jos vain sopii?” Turbo haukotteli.
”Mene vain. Kyllä me pärjätään,” Reea hieroi poikansa hartiaa ohimennen. Turbo nousi seisomaan ja lähti nousemaan kohti yläkertaa. Marie tuli miestä portaikossa vastaan ja näytti tälle pitkää kuonoa. Nainen oli loukkaantunut ja eikä syystä. Turbo teki naiselle tilaa ja jatkoi matkaansa kohti makuuhuonetta. Minni havahtui hieman, kun mies kietoi kätensä tämän ympärille.
”Mihin sää pojat jätit?” nainen kysyi unisena.
”Äiti halusi kylvettää heidät pienen puuro episodin jälkeen,” mies vastasi vaisusti naisen korvaan. Minni naurahti pienesti ja puristi miehen käden tiukemmin ympärilleen.

Aamupäivällä Marie ja Reea oli jälleen hääsuunnitelmien kimpussa. Minni kikatteli pienesti, kun Turbo halaili ja suukotteli tätä rappusten alapäässä rakastavasti työntäen kaksikkoa kohti olohuonetta.
”Huomenta,” Reea toivotti myös Minnille, joka istui läheiselle nojatuolille.
”Huomenta.”
”Taisi uni tehdä kummallekin hyvää?” Reea jatkoi.
”Kyllä ehdottomasti,” Minni vastasi ja istui sohvalle Turbon mentäessä keittiöön. Minni katseli ympärilleen.
”Onko pojat missä?”
”Nukkumassa rattaissa takapihalla,” Reea hymyili lempeästi naiselle. Minni katsahti äitiään, joka ei noteerannutkaan tytärtään. Saati tämän miestä.
”Onko suunnitelmia tälle päivälle?” Reea yritti pitää keskustelua yllä.
”Pitäisi mennä katsomaan morsiusneidoille mekot.”
”Entä kaason?”
”En tiedä ketä pyytäisin kaasokseni…” Minni huokaisi.
”Tuskin meidänkään mielipidettä siihen haluat…” Marie mutisi kättään vasten. Minni mulkaisi äitiään.
”Älä viitsi!”
”Kyllä viitsin. Väärä sanakin vielä niin kutsumme ovat roskiksessa,” Marie murahti ja katsahti jäätävästi tytärtään. Minni hieroi kasvojaan.
”Siitä aiemmasta… Olen pahoillani, että uhkasin jättää teidät kutsumatta. Teidän tapa, vain päättää meidän omien asioiden yli sai minut hermostumaan ja sanomaan sellaista jota en tarkoittanut,” Turbo pahoitteli. Marie esitti edelleen loukkaantunutta eikä noteerannut miehen anteeksipyyntöä. Minni katsahti Reeaa ja tämä Marieta.
”No on se hyvä, että sanoo sitten asiat suoraan,” Marie tokaisi ilmeettömästi.
”Älä jaksa! Turbo on oikeassa siinä, että olette liikaa astuneet varpaillemme… toivomme kyllä apuanne mutta toiveemme olisi kuitenkin, että keskustelisitte häistä koskevista päätöksistä meidän kanssamme… sekä neuvoisitte mihin ja miten kannattaa olla yhteyksissä erilaisiin järjestäjiin…” Minni selitti äidilleen. Reea nyökkäsi hyväksyvästi, mutta Marie ei meinannut antaa periksi asian tiimoilta.
”Kuulin myös eräästä hääpuku jutusta, josta ei ollut ainakaan minulle mitään mainintaa esitetty!” Minni jatkoi puristaen kätensä eteensä.
”Kyse on Milaniusten perinne mekosta ja halusin sen sinulle yllesi,” Marie tuhahti ja poistui paikalta. Minni huokaisi ja katsoi Turboa raukeasti, joka pyöritteli päätään.

Minni söi aamupalansa ja lähti hakemaan Taran ja Tianan kanssa muita naisia mukaansa. Nainen huokaili matkalla useampaan kertaan ja sai Taran huolestumaan.
”Onko kaikki hyvin?” nainen kysyi. Minni vilkaisi nopeasti kullanruskeaa naishiirtä.
”Äiti se vain laittaa kapuloita rattaisiin,” nainen vastasi vaimeana.
”Siis omasi?”
”Mmmmm…”
”Entä meidän?”
”Reealle meni asia perille. Oma äitini on vain niin uppiniskainen, että ei ihan heti anna periksi,” Minni mutisi ja ajoi armeijan tukikohdan porteista sisään.
”Eiköhän se Mariekin pian periksi anna,” Tara kannusti ja nousi hetkeksi autosta. Vanhempi ruskeahko hiirimies asteli naisten luokse. Minni mulkaisi silmiään pyöritellen miestä, jonka suulle nousi ivallinen hymy.
”Katos, katos… meidän kenraalimme on nähtävästi palannut,” mies totesi ja sai Minnin puristamaan kätensä eteensä ja hymyilemään pienesti.
”Mää en palaisi vielä, vaikka sää nostaisit mun liksani tuplaan,” Minni naljaili ja silmäili miestä päästä varpaisiin.
”Miksi? Mää haluan sut takaisin töihin,” mies totesi.
”Mää vietän äitiysvapaani kunnialla loppuun!” Minni naurahti ja sai miehenkin puristamaan kätensä eteensä.

”Ilmeisesti tuttu ilmestys?” Tara kysyi. Tiana astui kanssa sisarensa viereen. Mies katsoi hieman ihmetellen tuiki tuntemattomia hiiriä.
”Kenraali Karpaasi pitkän linjan esimieheni ja mies, jonka kanssa otan enemmän yhteen, kuin oman kihlattuni!” Minni naurahti ja sai miehen leveästi hymyilemään.
”Tara ja Tiana, Turbon sisaruksia,” Minni esitteli kaksikon miehelle.
”Montako sisarusta sillä miehellä oikein on?” Karpaasi raapi päätään.
”Kahdeksan,” Tara vastasi nopeasti ja sai miehen ilmeen laajenemaan.
”KAHDEKSAN!” mies huudahti. Minni hieroi korvaansa miehen huutaessa siihen suoraan.
”No ei Reea ja Thomas ole sitten lapsi katraan puolesta säästellyt!” mies töksäytti ja sai Taran kohottamaan kulmiaan.
”Anteeksi… kaikki saa toki päättää kuinka paljon lapsia hankkii,” mies pahoitteli.
”Sitä vähän minäkin!” Minni tokaisi ja sai miehen mulkaisemaan tätä.
”No mites teidän tenavat?” Karpaasi kysyi, kun ei Minniä ollut toviin nähnyt.
”Siellähän ne kasvaa ja oppii uutta,” Minni vastasi hellästi.
”Onko muuta uutta ilmoilla ja miksi olette täällä?”
”Tulimme hakemaan Sandraa ja Riinaa. Meillä on paljon hääjärjestelyitä vielä hoitamatta,” Minni selitti.
”Ai meneekö Riina tai Sandra naimisiin?” mies ihastui.

Häät oli Marsissa iso tapahtuma, jossa kunnioitettiin perheiden yhdistymistä ja koko juhlaa kunnioitettiin planeetan joka kolkassa. Avioparin tuli olla vihkivalan loppuun saakka uskollisia ja kunnioittavia toisilleen. Pettävä tai muuten puolisoaan kunnioittamaton hiiri häpäistään ja langetetaan maanpakoon. Ennen aikaan Marsissa saatettiin kiduttaa yhteisön edessä puolisoa, joka oli ollut vihkivalan vastaisesti käyttäytyvä.
”Ei,” Minni vastasi miehen kysymykseen naurahtaen.
”Ketkä sitten?” mies ihmetteli.
”Minä ja Turbo,” Minni vastasi virnuillen.
”Hä? Milloin olette kihloihin mennyt?”
”Ennen poikia…”
”Ja koska häitänne tanssitaan?”
”25.7.”
”Hääkutsu on tainnut hukkua postissa, koska häihinne on vajaa neljä viikkoa aikaa,” Karpaasi vihjasi.
”Ne hääkutsut! Olen kokonaan unohtanut,” Minni kauhisteli ja katsahti sisaruksia.
”Älä huoli. Hoidetaan ne heti postiin, kun pääsemme pukuliikkeestä takaisin teille,” Tara lohdutti ja sai Minnin huokaisemaan.
”Autatko mua tekemään vielä tehtävälistan, mitä pitää hankkia ja tehdä?” Minni kysyi.
”Totta kai,” Tara hymyili lempeästi.
”Varo ettei tule kiire!” Karpaasi vitsaili. Minnin vihainen mulkaisu sai miehen poistumaan paikalta vähin äänin. Sandran ja Riinan saapuessa naisjoukko lähti hakemaan vielä Annia vapaustaistelijoilta.
”MINNI!” Adam huusi naisen perään, ennen kuin tämä ehti porteista ulos. Minni katsahti miestä, joka otti muutaman juoksuaskeleen naisen luokse.
”Onko Turbo kotona? Hän ei vastaa mun puheluihin,” mies kysyi.
”Sinne se ainakin jäi, kun lähdimme. Olisiko poikien kanssa leikkimässä?”
”Tai Ruuthin ja Ritan,” Tara huikkasi repsikan paikalta.
”Hmmm. No kai käymme sitten katsomassa, jos herra olisi paikalla,” Adam pohti. Minni nyökkäsi miehelle nopeasti ja lähti naisten kanssa jatkamaan matkaansa eteenpäin.

Talolla Turbo juoksi pienempiä sisaruksiaan pakoon. Ellen ja miehen oman pojat juoksivat kanssa kolmikon perässä. Heillä ei ollut selvää leikin säännöt.
”Hippa!” Rita tokaisi ja iski veljeään kevyesti reiteen. Turbo vuorostaan lähti jahtaamaan pieniä, jotka riemukkaan oloisena kiljuivat. Ruut piiloutui trampoliinin alle.
”HEI!” mies karjahti naureskellen ja sai Ruuthin naureskelemaan. Tyttö juoksi trampoliinin toiselta puolelta jälleen pakoon.
”Mitä te leikitte?” kysyi tyttö Turbon vierestä.
”No hei Johanna ja Vilma! Miten tänne pääsitte?” Turbo kysyi veljentytöiltään ja kyykistyi heidän tasolleen. Niki ja Niklas juoksivat saman tien isänsä kaulaan.
”Isi toi meidät,” Vilma vastasi varovasti ja katsoi taakseen, kun Adam saapui talon vierestä kanssa takapihalle.
”Mää luulin, että sulla olisi töitä armeijalla?” mies naljaili ja irrotti poikansa otteensa kaulasta noustakseen seisomaan. Niki ja Niklas tarrautuivat isänsä jalkoihin.
”En määkään jaksa niitä koko ajan tehdä,” mies naurahti ja haroi hiuksiaan.
”Yritin soittaakin useamman kerran, mutta et vaivautunut vastaamaan.”
”Mun puhelin on sisällä. Jätän sen sinne, jotta saan rauhassa keskittyä lapsiin,” Turbo kohautti harteitaan.
”Tuutteko leikkiin hippaa meidän kanssa?” Ruut kysyi Johannalta ja Vilmalta.
”Joooooo!” tytöt huudahtivat.
”Kiinni jäit!” Rita totesi ja kosketti Vilmaa.

Adam ja Turbo naureskelivat lasten oma-aloitteisuudelle. Adam pörhensi Niklaksen hiuksia ja sai tämän katsomaan setäänsä. Turbo ohjasi veljensä terassille poikien jatkaessa omia leikkejään Ellenin kanssa.
”Saitteko selvitettyä Minnin kanssa välinne?”
”Joo… kyllä Minni ymmärsi miksi olin moista paskaa mennyt sanomaan.”
”Mutta ei silti sulattanut ideaa, että anopit olisivat poissa teidän päivästänne?”
”No ei tosiaan. Pyysin kyllä aamulla kummaltakin anteeksi, mutta Marie tuskin otti kuuleviin korviinsakaan.”
”Entä äiti?”
”No juttelimme jo aikaisemmin aamulla. Äiti puolustautui sillä, että ei ole saanut aiemmin järjestää kenenkään meidän hääjuhliamme… totesin kyllä, että ymmärrän häntä mutta ei se oikeuta häntä kuitenkaan järjestämään meidän juhliamme mielivaltaisesti!”
”Ymmärsikö hän sen?”
”Paremmin kuin Marie,” Turbo huokaisi.
”Arvasin!” naishiiri tuhahti oven suusta. Turbo ja Adam katsahtivat ruskeaa naishiirtä, joka siirsi tummanharmaita hiuksiaan kasvoiltaan.
”Sinä puhut minusta heti pahaa selän takana, kun katse vain välttää!” Marie tuhahti ja sai miehet nousemaan seisomaan.
”Edelleenkään en tarkoittanut mitään pahaa!” Turbo puolustautui.
”Sinun mielestäni olen varmasti kylmä ja laskelmoiva heitukka… mutta ajattelen vain jumalauta lasteni parasta aina!”
”Älä kiroile lasten kuullen!”
”Mitään en saa näköjään tehdä ja sanoa! En uskonut sanovani tätä melkein häiden alla… mutta olet kiero ja julma mies. Toivon, että tyttärenikin näkisin sen jottei tarvitsisi sinua naida!” Marie murahti hyvin vihaisena.

Adam katsahti järkyttyneenä Turboa. Turbo taas ei tiennyt mitä sanoa naiselle. Nainen oli saanut hänen tunteensa sekaisiksi. Häntä sattui, suretti ja suututti samanaikaisesti.
”No kerro! Kerron etten ole kutsuttu teidän häihinne,” Marie henkäisi itkun sekaisena.
”Juuri aamulla kerroin, etten ollut aikaisemmista sanoista tosissani. Joten tähän asiaan en ota enää kantaa… Tee siis mitä lystäät!” Turbo vastasi kylmästi ja poistui sisätiloihin. Marie katsoi surkeana miehen perään.
”Tämä on ihan kamalaa! Pilaan pian tyttäreni häät,” Marie panikoi itkuisena ja istui alas.
”Mun on vaikea sanoa tuohon mitään, kun en oikein tunne sinua,” Adam röhähti ja istui alas.
”Joka kerta, kun vain näenkin Turbon vereni kiehahtaa,” Marie vastasi alakuloisena ja hieroi käsiään yhteen.
”Miksi? Mitä pahaa Turbo on tehnyt, että koet hänet uhkana? Ja luulin teidän olevan sovussa.”
”Uhkana? Ehkä kyse onkin siitä…”
”Nyt en ymmärrä…”
”Aina, kun olisin halunnut Minnin puhuvan minulle ja olla hänelle tukena, on Turbo ollut aina välissä siinäkin asiassa!”
”Eli koet Turbon uhkaksi vain sen vuoksi, että Minni luottaa hiireen joka on ollut hänen tukenaan joka hetkessä?”
”Kai… En tiedä… en pysty nyt puhumaan tästä!” Marie huokaisi ja poistui paikalta. Adam katsoi surkeana naisen perään.

Minni oli kuullut Adamilta mitä Marien ja Turbon välillä oli jälleen tapahtunut. Minni oli ei ollut mistään juurikaan enää yllättynyt. Adam puolusti pikkuveljeään asiassa. Turbo ei kuitenkaan ollut hänen mielestään sanonut mitään sellaista mikä oikeasti olisi voinut naisen äitiä loukata. Minni hieroi niskaansa. Hänen päätään särki. Nainen oli lopen kyllästynyt häiden tuomaan paineeseen kaikkien välillä. Takkahuoneessa Turbo katseli leimuavia liekkejä ja hukutti murheensa olueehen. Marien sanat olivat todella sattuneet. Oliko hän tosiaan niin kylmä, kuin Marie oli tokaissut. Minni laskeutui miehen luokse ja sulki oven perässään. Nainen hieroi kevyesti miehen hartioita. Turbo huokaisi syvään ja painoi sormensa tiukasti silmilleen. Minni nosti olut pullon miehen kädestä läheiselle pöydälle ja istui hajareisin tämän syliin. Turbo oli painanut katseensa sinne, missä tiesi lattian sijaitsevan. Minni nosti varovaisesti miehen kasvoja ja hymyili tälle lempeästi.
”Edes kauniit kasvosi ei saa minua piristymään. Kaljastakaan ei ole mitään hyötyä,” mies vastasi ja nojautui selkänojaa vasten.
”Äiti meni liian pitkälle haukkuessaan sinua! Mutta et voi hukuttaa murheitasi olueehenkaan,” Minni puolusti miestä.
”Kenties olen vain niin julma ja inha hiiri etten ansaitse kunnioitusta äidiltäsi.”
”Tuo ei pidä rakas paikkaansa. Olet tehnyt monia asioita hyväkseni, jolla äiti on osoittanut kunnioitusta sinua kohtaan!”
”Sano yksikin…”
”Kihlautumisemme… pojat…”
”No en tiedä siitä kunnioittamisesta… Ollut kenties ylpeämpi siitä, että on saanut lapsenlapsia,”
”Nyt Throttle Thremes loppuu tuo itsesäälissä pyöriminen!”
”Yritä pakottaa!” mies mutisi. Minni laskeutui miehen ylle ja suuteli tätä pitkään ja rakastavasti. Suudelma tuntui hyvälle ja mies kietoi kätensä naisen ympärille.

Minni päätti suudelman ja katsoi rakastavasti miestä.
”Hyvin pakotettu!” Turbo hymyili lempeästi.
”Äiti sanoo asioita kanssa vihaisena… ei hänkään niitä tarkoita. Ihan niin, kuin sinä teit aiemmin,” Minni silitteli miehen kasvoja.
”Ymmärrän kyllä kuinka pahalta äidistäsi tuntui. Tämä oli vain liikaa… ottaen huomioon mitä kaikkea olen häneltäkin kuullut,” mies vastasi.
”Sovitaanko, että ei mietitä nyt äitiä tai ketään muutakaan!”
”No mitä me sitten mietitään?”
”Vaikka toisiamme… mulla on sulle aamulla kerrottavaa.”
”Miksi et voi kertoa sitä nyt?” Turbo huokaisi turhautuneena. Hän ei olisi jaksanut naisen salamyhkäisyyttä juuri nyt. Minni riisui paitansa ja sai Turbon katseen laajenemaan.
”Ai tällainen suunnitelma vai?” mies kysyi ja sai naisen suutelemaan miestä uudelleen. Minni laski käsiään miehen treenattua vartaloa pitkin ja avasi tämän vyönsoljen näppärästi. Turbo nosti kihlattuaan paremmin syliinsä ja kaatoi pidemmälle sohvalle selälleen. Turbo suukotteli naista muutaman kerran ja katsoi tätä rakastavasti.
”Mitä nyt?” Minni kysyi.
”Haluatko tosiaan tehdä tämän takkahuoneessa?”
”No ei kai se aikaa ja paikkaa katso?” Minni tokaisi ja sai Turbon naurahtamaan.
”Mää sitten rakastan sua Carbine Milanius,” mies henkäisi lähellä naisen kuonoa.
”Niin mäkin sua muskelihiiri!” Minni lempeili takaisin ja kietoi kätensä miehen kaulan ympärille. Turbo siveli varovaisesti naisen kylkiä ja reisiä. Automaattisesti Minni kietoi jalkansa miehen ympärille. Kiihkeät suudelmat vaihdettiin kaksikon välillä. Kuitenkin yläkerrasta kuuluva meteli sai kaksikon muistamaan, etteivät olleet kahden ihan koko talossa.
”Kuulostaa siltä, että pitäisi mennä väliin,” Minni huokaisi.
”Niin kai,” Turbo totesi ja nousi naisen päältä kiinnittäen vyönsolkensa takaisin kiinni.

Minni etsi paitansa käsiinsä. Turbo nousi seisomaan. Mies oli muutenkin pahalla tuulella ja Minni oli melkein saanut hänet rauhoitettua. Minni hieroi kannustavasti miehen selkää, joka hymyili vaisusti. Ei se ollut Minnin vika, että häntä ärsytti. Ennemmin mies ajatteli, että miten Marie oli voinut saada noin täydellisen tyttären mikä Minni oli miehen silmissä.
”Tuletko?” Minni kysyi oven suusta ja sai miehen heräämään ajatuksistaan.
”Tulen ihan juuri. Katson ettei tulipesä jää palamaan,” mies vastasi naiselle, joka nyökkäsi hyväksyvästi. Turbo istui takaisin nojatuolille. Hän haroi hiuksiaan.
”Monta riitaa ja erimielisyyttä vain yksien häiden takia,” Turbo pohti itsekseen. Samaan aikaan yläkerrassa Minni väisti sisällä juoksevia lapsia.
”Mitä täällä tapahtuu?” Minni kysyi, kun aikuiset istuivat sohvalla.
”Marie meni huoneeseensa,” Thomas mutisi ja sai Minnin huokaisemaan.
”Oliko sinne mentävä ovet paukkuen?”
”Mököttää vieläkin siitä, mitä Turbo hänelle sanoi,” Reea tuhahti ja tunki muutaman popparin samaan aikaan suuhunsa.
”Miksi kaikki tässä talossa on niin pahalla tuulella?” Minni murahti ja lähti yläkertaa kohden.

Minni koputti varovaisesti oveen, jossa tiesi äitinsä majailevan.
”Mitä asiaa?” nainen tuhahti oven toiselta puolelta.
”Saanko tulla?” Minni kysyi varovaisesti ja avasi oven. Hänen äitinsä istui sängyllä virkaten käsityötään. Naisen ilme oli hapan ja muutenkin olemus huokui pahantuulisuutta. Vaaterekissä roikkui shampanjan värinen hääpuku, joka oli parhaat päivänsä jo nähnyt. Minni asteli huoneeseen ja katsoi äitiään sekä vuorollaan ikkunasta. Marie nosti katseensa ajatuksissaan olevaan tyttäreensä.
”Oliko sinulla jotain asiaakin?” Marie tiuskaisi ja sai Minnin mulkaisemaan tätä.
”Oli.”
”No sano sitten…”
”Mää olen lopen kyllästynyt tuohon sinun asenteeseesi!” Minni murahti ja sai äitinsä iskemään käsityönsä syliinsä.
”Oliko muuta?”
”Aika paljonkin! Mää en siedä edelleenkään sitä, kuinka törkeästi kohtelet Turboa…”
”Turbo loukkasi minua!”
”Saanko sanoa asiani loppuun!”
”…”
”Turbo oli vihainen sinulle ja Reealle syystä ja sanoi asian, jota ei edes tarkoittanut. Hän rehellisesti pyysi sinulta jopa anteeksi virhettään, mutta et voinut asiaa antaa anteeksi vaan piti mennä asiattomasti vielä haukkumaan!”
”… Olisit saanut parempaakin!”
”Turbo on parasta, jonka olen saanut! Ilman häntä en olisi varmasti tässä paasaamassa sinulle siitä, kuinka paljon sitä miestä oikeasti rakastan!”
”…”
”Ilman Turboa minulla ei olisi kahta poikaa ja sinulla lapsenlapsia… Ilman Turboa meillä ei olisi häitä… tai oikeastaan mitään muutakaan,” Minni luetteli.

Kyyneleet kerääntyivät naisen silmäkulmiin, mutta jokin esti niitä valumasta vuolaasti pitkin poskia. Marie siirsi suortuvaansa. Myös hänen silmänsä olivat kostuneet ja ne kiiluivat yöpöydän valossa.
”Joten voisitko kertoa minulle ihan rehellisesti… Mistä kiikastaa tai mikä on tuo sinun määrittelemätön vihasi Turboa kohtaan?” Minni vaati ja katsoi määrätietoisesti äitiään. Kyynel valahti Marien poskelle.
”En minä tiedä… en tosissani tiedä. Halusin sinun vain pukeutuvan perinne mekkoomme omissa häissäsi…”
”Äiti rakas!” Minni henkäisi ja istui hiirinaisen viereen sängylle.
”En usko, että kyse on pelkästä mekosta… Olet osoittanut epäkunnioitustasi Turboa kohtaan jo vuosien ajan…”
”Pelkään…” Marie henkäisi surkeana.
”Pelkäät mitä?”
”Että menetän sinut kokonaan… olet ollut kaikki nämä vuodet uskollinen Turbolle, mutta olet jättänyt minut pimentoon omien asioidesi suhteen!”
”Mutta olen kertonut sinulle kaikki mitä elämässäni on tapahtunut!”
”Niin kaikki isoimmat käänteet… mutta kävitkö sodan aikana kotona tai ilmoititko olevasi hengissä… Valitettavasti et! Sain miettiä jatkuvasti, olenko menettänyt tyttäreni. Kaikki mitä sain kuulla oli se mitä olit tehnyt Turbon kanssa tai miten teillä meni… muuten et pitänyt yhteyttä juurikaan!” Marie huokaisi ja pyyhki kyyneleen kasvoiltaan. Asia veti Minnin hiljaiseksi. Hänellä oli kurja olo. Ei hän tiennyt, että oli niin huonosti kohdellut omaa äitiään.
”Mää olen pahoillani… mutta ei minunkaan tekoni estä sinua kohtelemasta Turboa kunnioittavasti…”
”Olet kaiketi oikeassa! Hoidetaan nämä teidän häät kunnialla loppuun ja palaan sitten kotiin!” Marie huokaisi ja poistui nopeasti huoneesta jättäen Minnin vellomaan omaan omantunnon tuskaansa…

Jep Marie on anoppizilla mut toi lopetus oli vähän auts

Minni ei osannut pukea tunteitaan sanoiksi. Nainen oli vetäytynyt pariskunnan makuuhuoneeseen ja hypisteli sormiensa välissä hääpukua, joka hetki sitten oli roikkunut Marien huoneen rekkitangolla. Huoneen täytti valolla ainoastaan naisen yöpöydällä palava lamppu. Naisen silmille oli kerääntynyt paksut kyyneleet. Makuuhuoneen ovi avattiin varovasti ja käytävästä kantautuva valo täytti oven mitan huoneesta.
”Täällähän sää olet!” tuttu mies ääni totesi. Tuo ääni sai Minnin olon aina turvalliseksi. Miehen äänestä pystyi kuulemaan huolen.
”Mikä sulla on?” mies kysyi ja istui naisen viereen sängylle. Sanat takertuivat kurkkuun ja Minni nosti katseensa vain makuuhuoneessa olevaan vessan oveen.
”Onko tuo se mekko minkä äitisi olisi sinun haluavan pukea häihisi?” mies kysyi varovaisesti ja sai Minnin painamaan katseensa mekkoon. Hän nyökkäsi vaimeasti.
”Mää alan oleen huolissani susta… et koskaan ole noin vaisu. Sanoiko tai pakottiko äitisi sinut johonkin?” mies tiedusteli ja sai naisen pudistamaan kieltävästi päätään.
”No mikä sitten on?” Turbo jatkoi ja yritti saada naiselta jonkinlaisen vastauksen. Kyyneleet valahtivat naisen silmistä poskille. Ne olivat lämpimät ja sai naisen vaisusti pyyhkäisemään poskeaan.
”Minni,” Turbo lähes tulkoon kuiskasi ja laski käden tämän olkapäälle. Minni pudotti mekon sylistään sängynpäätyyn ja katsoi nopeasti miestä. Minni painautui miestä vasten ja kietoi kätensä tämän lanteiden ympärille.
”Ole vain siinä!” nainen kuiskasi. Turbo paransi asentoaan ja veti rakkaansa syleilyynsä. Minni ei voinut estää enää kyynelten valumasta. Hän sulki silmänsä ja puristi miehen toista hauista hennosti, Turbon silittäessä hänen selkäänsä ja hiuksiaan.
”Olen niin kauan kuin vain haluat!” mies vastasi hennosti naiselle ja suukotti tämän päälakea.

Seuraavana aamuna Minni heräsi auringonsäteisiin. Hän katsahti viereensä. Mies oli poistunut, häämekko roikkui henkarissa vaatekaapin kulmalla ja koko talo tuntui ihan autiolle.
”Missä kaikki ovat?” nainen pohti. Hän katsahti asukokonaisuuttaan. Hän oli ilmeisemmin nukahtanut Turbon syleilyyn, tunteen purkauksen jälkeen. Naisella itsellään ei ollut muistikuvaa siitä olivatko he illalla tehneet miehen kanssa muuta. Koko illan muistikuvat olivat paksun usvan peitossa. Nainen muisti vain hetkittäisiä asioita, kuinka oli keskustellut äitinsä kanssa ja kuinka sen jälkeen musta pilvi oli peitonnut hänen mielensä. Nainen vaihtoi hieman vaatteitaan ja kapusi alakertaan. Keittiön pöydälle oli jätetty lappu. Viesti oli Turbolta. Mies oli antanut naiselle vapaapäivän tehdä mitä haluaa. Mies itse oli vienyt pojat, siskontyttönsä ja siskonsa läheiseen sisäleikkipuistoon touhuamaan yhdessä Adamin tyttärien kanssa.
”Ihana… mutta missä Thomas, Reea ja äiti ovat?” nainen pohti edelleen itsekseen ja katseli ympärilleen. Koko talo oli tyhjä. Thomasin auto puuttui pihasta. Kenties he olivat lähteneet kanssa johonkin. Tara kosketti varovaisesti naisen olkapäätä ja sai tämän pelästymään.
”Anteeksi… luulin, että kuulit minut,” Tara henkäisi kanssa pelästyneenä. Hän oli kenties enemmän pelästynyt Minnin reaktiota.
”Ei se mitään… luulin olevani yksin talossa,” nainen vastasi ja pyöri edelleen ympyrää oudokseltaan, kun talo oli äkisti tyhjentynyt. Minni istui alas olohuoneen puolelle ja vaikutti Tarankin silmään apealta.
”Onko kaikki hyvin?”
”Montakohan kertaa olet kysynyt minulta tuon täällä olosi ajan?” Minni naurahti pienesti ja siirsi mustaa hiussuortuvaansa kasvoiltaan.
”Niin monta, kun on vaan tarve ja sinulla sitä näyttää olevan.”
”Äiti sai minut vain tuntemaan oloni huonoksi tyttäreksi…”
”Millä perusteella?”
”Sodan aikaisesta yhteydenpidosta… äiti kokee Turbon uhkana sen vuoksi, että en ole ollut häneen riittämiin yhteydessä omasta voinnista sodan aikaan…”
”Mutta eihän tuo ole peruste haukkua sinua huonoksi tyttäreksi!”
”Ei äiti varsinaisesti haukkunut minua… Antoi ymmärtää vain niin!” Minni huokaisi ja painoi kätensä leukansa alle.

”Mitä aiot tehdä seuraavaksi?” Tara kysyi varovaisesti. Ilmeisemmin naisen äidistä puhuminen oli arka aihe.
”Mulla on suunnitelma… mutta ensin pitää postittaa ne hääkutsut, jotka eilen jäi postittamatta,” Minni komensi ja nousi seisomaan.
”Me tehtiin se jo Turbon kanssa eilen loppuun!” Tara naurahti ja nousi kanssa seisomaan.
”Sää olet uskomaton…” Minni henkäisi yllättyneenä.
”Mitä vain, että edes sun stressisi pysyy siedettävänä…” Tara nälvi hymyillen.
”Sää olet helvetin hieno nainen,” Minni kehui ja tökkäsi naista olkapäähän.
”Kiitos… pidän itsekin itsestäni!” Tara totesi paistatellen omassa ylpeydessään.
”Mulla olisi sulle yksi kysymys?” Minni vinkkasi silmäänsä ja poistui keittiön puolelle.
”Ai mikä?” Tara hämmentyi ja seurasi naista. Minni kaatoi kummankin naisen kuppiin kuumana höyryävää juomaa. Minni ojensi kupin naiselle, joka tuoksutti sitä kuononsa alla.
”Ryhtyisitkö mun kaasokseni?” Minni kysyi ja sai naisen purskahtamaan pienesti, kun oli juuri hörppäissyt kahvia suuhunsa. Tara tasaili hetken mieltään ja yritti muistaa nielaistakin välissä. Naisen kysymys oli tullut ihan puskista.
”Siis hä?”
”Haluaisitko ryhtyä kaasokseni?” Minni kysyi uudelleen ja ojensi naiselle punasamettista rasiaa. Tara otti rasian vastaan ja sen sisältä aukeni kaunis liljaa muistuttava valkoisilla, vaaleanpunaisilla ja kirkkailla strasseilla koristeltu rintaneulallinen kukka.
”Oi Minni tää on kaunis…” Tara henkäisi ja katsoi ystäväänsä, joka hymyili lempeästi.
”Sää tiedät, että olen menettänyt läheisemmät ystäväni sodassa. Tietysti minulla on ollut Anni, mutta koen sinut erilailla ystävänä,” Minni selitti katsellen kukkaa naisen kädessä. Se oli perinteinen kaason kukka, joka kulki usein morsiamen suvussa. Kukan tarkoitus oli nostaa kaason merkitystä. Hän oli juhlavieraillekin usein merkki siitä, että tämä tiesi vastaukset häihin liittyviin kysymyksiin ja hänen neuvojaan ja ohjeistuksiaan kunnioitettiin.

”Minni… tuo on tosi kaunista ja… totta kai mää suostun sun kaasoksesi,” nainen ilahtui ja sai Minnin helpottuneen kuuloisesti naurahtamaan. Minni kiiruhti saarekkeen toiselle puolelle halaamaan ystäväänsä lämpimästi.
”Oletko muuten varma ettei Anni loukkaannu tästä?” Tara huolehti. Minni ja Anni olivat kuitenkin tunteneet huomattavasti pidempään.
”Olen varma… Anni on ystäväni, mutta loppujen lopuksi näemme todella harvoin…” Minni selitti ja kohautti harteitaan.
”Ja Anni saa kuitenkin olla morsiusneitoni…” nainen muistutti.
”Hyvä sitten,” Tara naurahti.
”Mutta pakkaa tavarasi… me lähdetään ostoksille,” Minni komensi hyväntuulisena naista.
”Minne?”
”Käymme ostamassa sinulle kaason mekon ja poikkeamme samalla Meriluodossa,” Minni ilmoitti ja harppoi yläkertaan. Tara kurtisti kulmiaan ja katsoi naisen perään.
”Mitä me Meriluodossa teemme?” nainen huusi alakerrasta ystävälleen. Minni rymisteli rappuset alas.
”Äiti unohti yhden tärkeän tekijän ja haluan hakea sen juhliimme,” Minni selitti salamyhkäisesti. Tara oli entistä hämmentyneempi.
”Minkä? Ja luulin, että minulla on jo puku,” Tara tarkensi.
”Se on morsiusneidon puku. Soitin liikkeeseen ja peruin sinun pukusi… kaason kuitenkin pitää erottautua myös juhlavaatetukseltaan morsiusneidoista,” nainen selitti ja katsoi lämpimästi ystäväänsä.
”Hyvä on… mutta entä lapset? Turbolla oli käsittääkseni iltavuoro.”
”Tiedän senkin… siksi järjestin hoitajan,” Minni vastasi ja osoitti naisen ohitse. Tara kääntyi ympäri ja katsoi pikkusiskoaan hämillään.
”Maksoiko Minni sulle hyvin?” Tara virnuili ja puristi kädet eteensä. Tiana rutisti kulmiaan ja astui sisarensa viereen. Samalla tavoin, kuin Tarakin tyttö puristi kädet eteensä.
”Maksoi… tai maksaa,” Tiana totesi.
”Hyvä on…” Tara tirskahti.

Minni ja Tara katselivat pihaa, joka kukoisti tyhjyyttään. Taran oma auto oli parkkeerattu tien sivuun.
”Tuota millä me menemme Meriluotoon? En oikein luota tuohon omaan auton romuuni,” Tara kysyi ja katsoi Minniä.
”…Turbolla kuitenkin on teidän autonne,”
”Sillä perinteisellä kyydillä tietty. Autosi saa hengähtää tämän matkan,” Minni tokaisi naurahtaen ja avasi autotallin oven. Aikoinaan sodassa nainen oli ajanut armeijan vihreällä kaksipyöräisellä pitkin aavikkoa. Kuitenkin saatuaan säästettyä tarpeeksi oli nainen hankkinut itselleen ansaitsemansa menopelin. Tallissa kiiltävän mustan Harley Davidsonin vieressä komeili matan mustan ja taivaan sinisellä kuorella omaava Kawasaki ZX-10R kilpapyörä.
”Wou…” Tara henkäisi ihastuneena ja siveli moottoripyörää sormiensa alla.
”Onko tää sun?” nainen kysyi ihastellen ja sai musta hiuksisen naisen nyökkäilemään.
”Ostin viitisen vuotta sitten… kyllästyin lainaamaan aina armeijan pyörää, joka hädin tuskin pysyi edes kasassa. Tämä kaunokainen on kuitenkin ohjelmoitu tekoälyn kanssa samalla tavalla, kuin Turbonkin pyörä,” Minni kohautti harteitaan ja siveli kanssa ohimennen pyörää.
”Ilmeisesti tämä kaunokainen tarjoaa siis kyytimme?” Tara kysyi ja sai Minnin nauramaan.
”Todellakin!” Minni henkäisi innostuneena. Hän ei tiennyt koska olisi viimeksi moottoripyörällä ajanut. Turbo huolsi ajoittain kummankin pyörää, joten pelkoa ei ollut siitä, että pyörä jättäisi matkan varrelle. Minni avasi metalliset kaapin ovet tallin perältä ja nosti esiin kaksi mustaa ajoasua.
”Sinä olet samankokoinen, kuin minä joten tämän pitäisi sopia,” Minni tuumi ja ojensi toisen asuista Taralle.
”Mutta olen pidempi kuin sinä… ja miksi sinulla on näitä kaksi?” Tara ihmetteli ja kokeili takkia yllensä.
”Syytön olen siihen, että te Thremekset kasvatte taivasta kohden… ja olen varauksellinen hiiri… jos toinen olisi hajonnut sodan aikaan olisi minulla edelleen ehjä kaapissa,” Minni selitti ja kiinni samalla jo saappaitaan.
”Aijjaa…” Tara naljaili ja Minnin hännällään huitaisemaan tätä.
”Mää meen hakemaan mun maiharit vielä sisältä,” nainen jatkoi ja poistui hetkeksi tallista. Minni sai ajovarusteet sillä aikaa päällensä ja talutti ajokkinsa auringonvaloon. Pyörä piippasi muutaman kerran tyytyväisenä ja sai Minnin hymyilemään.

Minni tarkisti vielä, että hänellä oli kaikki tavarat mukanaan. Hän koukkasi kanssa vielä sisätilojen kautta, hakemaan äitinsä vara-avainta. Minni oli vuosia kuitenkin ollut poissa kotoaan ja naisella ei ollut hajuakaan missä tämän äiti vara-avainta säilyttäisi talolla. Tara katsoi kanssa tavaransa valmiiksi ja oli valmis lähtöön. Minni ojensi kypärän vielä autotallista naiselle. Minni heilautti kypärän päähänsä niin, että sai ujutettua hiuksensakin sen sisään. Tara ei liiaksi välittänyt hulmusiko hänen hiuksensa tuulessa. Hänelle tärkeämpää oli kenties pysyä kyydissä. Minni käynnisti moottoripyöränsä, joka jyrähti tasaisen kuuloisesti.
”Kaikki kunnossa… sitten mennään…” nainen huikkasi ja Tara istui naisen taakse.
”Kai osaat hallita tätä?” Tara kysyi naisen korvaan ivallisesti.
”HELVETIN TÖRKEE ILMAUS!” Minni älähti ja sai Taran nauramaan.
”Kehtaakin saatana epäillä…” nainen mutisi itsekseen ja käänsi pyöräänsä kaasua, niin että Tara oli tippua kyydistä jo portin liepeillä.
”MINNI!” Tara karjaisi ja sai naiset vain nauramaan.

Meriluotoon ajoi, noin pari tuntia ja naiset olivat muutaman kerran pysähtyneet matkan varrella. Kuitenkin loppu häämötti horisontissa. Minni kurvasi vanhalle hiekkatielle.
”Yllättävän hyvässä kunnossa,” Tara huusi naisen selän takaa.
”Eipä onneksi poikkea aavikko ajosta,” Minni vastasi naiselle. Tara katseli ympärilleen. Meriluoto oli yllättävän hyvä vointinen. Silmän kantamattomiin aukeni mutkittelevan hiekkatien varressa erikokoisia peltoaukeita. Maatiloja oli siellä täällä. Muuten aukea laakso täytti näkyvyyden. Minni kurvasi pienemmälle hiekkatielle. Horisontissa kohosi vanha puunvärinen hirsitalo. Minni pysähtyi porttien juurelle. Tara käveli loppumatkan ja ihasteli taloa. Minni talutti sillä aikaa moottoripyörän pihan puolelle.
”Onko tämä lapsuuden kotisi?” Tara henkäisi ihastuneena.
”Joo… tämäpä se…” Minni huokaisi kauhoisasti. Tara laski kätensä naisen hartioille ja halasi tätä lempeästi. Minni riisui takkinsa ja laski sen terassille. Tara seurasi naisen esimerkkiä. Minni avasi etuoven ja kaikki lapsuuden muistot kylvivät naisen mieleen. Nainen asteli talon sisällä ympärilleen katsoen ja pysähtyi pienen senkin eteen, jonka päälle oli nostettu hänen ja tämän veljestä kuvia.
”Oletko sinä tuossa?” Tara kimitti naisen korvaan. Kuvassa oli pieni vastasyntynyt hiirityttö. Tyttö oli puettu ajanmukaiseen pieneen ruutukuviolliseen henkselimekkoon.
”Kuka muukaan?” Minni kysyi. Tara selasi hyllyssä olevia kuvia. Seinällä oleva isompi kuva avioparista sai Taran ilmeen vakavoitumaan. Naisella oli päällään tismalleen sama mekko, jota Marie oli yrittänyt puhua Minnille ylleen.
”Vanhempani!” Minni huokaisi lähellä Taraa, saaden tämän heräämään ajatuksistaan.
”Vanhempasi?”

Minni nyökkäsi hyväksyvästi ja katsoi surkeana kuvaa. Hänen katseensa porautui mieshiireen, jolla oli perinteinen armeijan sininen kenraalin asu yllään. Mustat hiukset olivat ilmavasti kammattu taakse päin päälaella ja hän katsoi kuvassa rakastava hymy kasvoillaan tuoretta morsiantaan. Minni painoi nyrkkinsä sydämelleen.
”Kas kun en tunnistanut Marieta…”
”Tuosta kuvasta on jo vuosia,” Minni huokaisi. Tara katsoi ystäväänsä.
”Anteeksi… en yhtään tajunnut, että kyse on vanhemmistasi,” Tara pahoitteli.
”Ei se mitään. En tule koskaan unohtaa isää,” Minni vastasi ja katsoi hymyilevää mieshiirtä.
”Toivotko joskus, että isäsi olisi vielä kanssasi täällä?” Tara kysyi ja katsoi ystäväänsä.
”Kyllähän sitä aina välillä toivoisi. Varsinkin silloin, kun Turbo kosi minua tai pojat syntyi… nyt tietysti häiden alla toivoisi, että isäkin pääsisi paikalle,” Minni huokaisi.
”Isäsi taisi olla tärkeä sinulle?”
”Todella tärkeä. Olin isän pikkutyttö loppuun saakka… ja ilman häntä Turbo ei olisi koskaan päätynyt vapaustaistelijoille,” Minni naurahti ja sai Taran kohottamaan kysyvästi kulmiaan.
”Mitä?” Tara naurahti.
”Isä vei aikoinaan Turbon ja Annin vapaustaistelijoille Rontin huomioon. Juuri oikeastaan silloin, kun isäsi oli jättänyt heidät sekä Adamin ja Antonin armeijalle. Turbo ei luonteensa ja traumansa vuoksi pärjännyt armeijalla, joten hallinto päätti kokeilla jos Turbo pärjäisi vapaustaistelijoissa paremmin…”
”Karvas pettymys armeijalle näin jälkikäteen…” Tara ilkkui.
”Niimpä!” Minni komppasi naista.
”Mitä me muuten etsimme täältä?” Tara muistutti, kun olivat varta vasten Meriluotoon saapuneet.
”Tuota,” Minni vastasi ja osoitti kuvaa. Tara nyökkäsi hyväksyvästi ja naiset lähtivät kohti ullakkoa.

Samaan aikaan Tiana oli uppoutunut televisiosarjaan. Ovikello sai tytön murahtamaan turhamaisesti ja tauotti ohjelmansa. Tyttö heitti kaukosäätimen sohvalle sillä aikaa, kun meni itse avaamaan oven.
”Luulisi Turbolla olevan avaimet…” tyttö jupisi itsekseen. Tytön katse laajeni nähdessään armeijan vihreisiin pukeutuneen nuorukaisen edessään. Miihkali oli kanssa lähes yhtä hämmentynyt ja punasteli hieman hiiritytön edessä.
”Sää olet värjännyt hiuksesi?” nuorukainen totesi ensimmäiseksi. Tiana heitti ponnarilla olevat hiuksensa selkänsä puolelle. Kirkkaanpunainen väri oli vaihtunut tumman ruskeisiin vaaleilla raidoilla.
”Punainen oli vaikea ylläpitää. Oma värini kuitenkin on vehnänvaalea,” tyttö naurahti hermostuneena. Miihkali käänsi hieman päätään ja kuvitteli tytölle samanväriset hiukset, kuin Taralla.
”Et näyttäisi huonolta omallakaan värilläsi,” Miihkali punasteli hieman enemmän ja sai Tarankin punastumaan.
”Oliko sinulla jotain asiaa?” Tiana kysyi ja palasi siihen alkuperäiseen asiaan miksi Miihkali oli hänen veljensä oven takana.
”Joo… niin… se… Piti siis Turbolle ilmoittaa, että yksi työtehtävä on muuttunut, mutta voin ilmoittaa sen myöhemminkin,” Miihkali hieroi vaikeana niskaansa.
”Ei sun tarvitse…” Tiana pyöritti päätään ja sai Miihkalin kohottamaan kulmaansa kysyvästi.
”Tarkoitan, että voit odottaa Turboa täällä… mikäli sinulla ei ole siis kiire,” tyttö tarkensi.
”Aaaa… Ei mulla kiire ole…” nuorukainen pyöritteli päätään naureskellen. Tiana päästi nuorukaisen sisään.

Miihkali rysähti sohvalle pitkäkseen ja sai Tianan puristamaan kädet eteensä.
”Mitä? Enkö saanutkaan olla kuin kotonani?” nuorukainen naurahti.
”Saat mun puolestani…” Tiana pyöräytti silmiään. Tyttö kaivoi nuorukaisen alta kaukosäätimen ja sai Miihkalin kiusaamaan hieman tätä.
”Lopeta!” Tiana komensi naurahtaen. Miihkali hieroi varovaisesti tytön kättä ja veti tämän puolivahingossa ylleen.
”Sori…” Miihkali punasteli. Tiana katsoi pitkään nuorukaista. Ei hän ollut ainakaan unohtanut kuinka virkistävää tämän seura oli ollut. Tiana piti nuorukaisesta edelleen hyvin paljon. Miihkalin ei kuitenkaan halunnut tehdä mitään tytön kanssa niin kauaa, kuin oli alaikäinen. Tianaa tämä ei olisi haitannut, mutta kukaan muu ei olisi katsonut asiaa hyvällä. Tai eivät katsoisivat, jos eivät tiedä. Selvä järki kulki kuin pikajuna Tianan mielenläpi ja hetken huumassa teinityttö suuteli nuorukaista. Miihkali hymähti hämmästyksestä, mutta vastasi hetken kuluttua tytön suudelmaan. Miihkali vapautti toisella kädellä Tianan ponnarilla olevat hiukset.
”Mitä minä teen?” Miihkali mietti omissa ajatuksissaan. Tiana siveli Miihkalin kasvoja hellästi, toisen vaeltaessa pitkin tämän kroppaa. Samoin teki Miihkali. Hän kokeili jokaisen tytön muodon pakaroista, aina lapaluihin saakka. Tyttö liikautti automaattisesti nuorukaisen sylissä lanteitaan. Miihkali murahti tyytyväisenä ja laski kätensä takaisin tytön takapuolelle. Varovasti ujuttaen Miihkali alkoi nostamaan sentti kerrallaan tytön paitaa ylöspäin.
”Oletko varma, että haluat tehdä tämän?” Miihkali kysyi hengästyneenä.
”Mistään en ole ollut varmempi,” Tiana henkäisi ja sai Miihkalin nousemaan allaan istumaan.
”Mutta sää olet vielä alaikäinen?” Miihkali pohti.
”Muutaman hassun kuukauden enää,” Tiana kohautti harteitaan.
”Totta…” Miihkali vastasi hieroen leukaansa. Tiana nosti nuoren miehen leukaa ja suuteli tätä pitkään ja haluavasti.

Ulkoa kantautuva meteli sai kaksikon lopettamaan. Tiana hyppäsi Miihkalin sylistä sohvalle ja haroi hiuksiaan hermostuneena. Miihkali puolestaan yritti istua niin, ettei hetkellisesti pullottava etumus näkyisi muille. Ovi suorastaan pamahti auki, kun Ruut, Rita, Johanna ja Vilma juoksivat talon läpi suoraan takapihalle. Miihkali katsoi kulmat koholla Tianaa. Pian sisarusten perässä asteli veljekset pidellen sylissään kolmea väsynyttä pienempää marsilaislasta.
”Kato mitä nuoripari?” Anton kysyi ja laski Ellenin hetkeksi sylistään nojatuolille. Kumpikin nuoremmasta hiirestä punastui korviaan myöden.
”Hei älä viitsi kiusata toisia,” Adam torui naureskellen.
”Mitäs Miihkali?” Turbo kysyi ja paransi Nikin asentoa sylissään.
”Tulin vain kertomaan, että ensimmäinen tapaaminen järjestetään aavikolla. Hallinnon olisi tarkoitus saada viimeinen sopu aikaan raidereiden kanssa. Mutta niiden piskien tuntien, voivat laittaa ranttaliksi nopeammin kuin hallinto uskookaan,” nuorukainen kertoi.
”Ei siinä… viedään pojat ja Ellen nukkumaan niin päästään lähtemään,” Turbo ohjeisti veljiään. Adam ja Anton tirskuivat, kuin pikkutytöt kun huomasivat nuorikon punastelevan voimakkaasti.

”Minni!” Turbo huudahti, kun saapui takaisin alakertaan.
”Minni ei ole kotona… lähtivät Taran kanssa jonnekin,” Tiana raportoi ja katsoi veljeään.
”Jonnekin? Minni tiesi, että minulla on iltavuoro tänään,” Turbo ärhenteli ja katsoi tuimasti pikkusiskoaan.
”Minni tiesi kyllä. Minä toimin lapsenvahtina tämän päivän, kun äiti ja isäkin on kadonneet Marien kanssa jonnekin,” Tiana rauhoitteli ja jatkoi sarjansa seuraamista.
”Tarvitsetko apua?” Turbo kysyi ja puristi kädet eteensä.
”Ruut ja Rita menee normaalilla kaavalla. Ellen siinä sivussa, joten enköhän teidänkin pojista sen aikaa selviä,” Tiana kohautti harteitaan. Hän ei luonut katsettakaan isoveljeensä.
”Mietin vain, että olisitko ottanut Miihkalin kaveriksi? Johanna ja Vilmakin halusivat jäädä tänne,” Turbo pohti ja sai Tianan katsahtamaan Miihkalia.
”Entä mun hommat?” Miihkali mietti ihmetellen.
”Kyllä ne hoituu ja saat täyden liksan, vaikka et paikalla olisikaan,” Turbo totesi ja sai Miihkalin leveästi hymyilemään Tianalle.
”Just… Minni voi olla varma, että korotan hoitoliksaani,” Tiana mökötti ja puristi kädet tiukemmin eteensä.
”Eiköhän Minni sulle ihan reilusti maksa… mutta sanoiko ne yhtään mihin he menivät?”

Tiana pudisteli päätään.
”Sen tiedän, että moottoripyörällä he lähtivät…”
”Moottoripyörällä?” Anton kysyi ja sai sisarensa hennon nyökkäisyn.
”Minni ei ole moottoripyörällään ajanut toviin… Mihinköhän se nainen on mennyt?” Turbo pohti hieroen leukaansa.
”Varmaan jotain hääjärjestelyitä luulisin,” Adam kohautti harteitaan. Johanna ja Vilma juoksivat takaisin sisälle ja halasivat isäänsä pitkään.
”Isi joko sää lähdet?” Vilma kysyi.
”Kuulosti siltä, kuin haluaisitte musta eroon?” Adam naurahti ja sai kanssa tyttärensä nauramaan. Turbo kaivoi lompakkoaan.
”Tilatkaa jotain ruokaa ja pitäkää muutenkin iisi päivä,” mies totesi ja Tiana otti rahan mieheltä vastaan.
”Todellakin,” tyttö naurahti. Turbo nousi seisomaan ja nosti aavistuksen housujaan.
”Me mennään… olkaa nätisti. Äiti tulee jossain välissä tätien ja Santun kanssa tänne,” Adam kertoi tyttärilleen.
”Okei…” tytöt huokaisivat yhteen ääneen. Miehet tervehtivät nuoret vielä erikseen ja lähtivät kohti vapaustaistelijoiden tukikohtaa.

”APUA!” Tara huudahti ja kaatui laatikkopinon kanssa alimmaiseksi. Minni kiiruhti ystävänsä luokse ja auttoi nostamaan laatikoita tämän yltä.
”Oletko kunnossa?” Minni kysyi huolestuneena.
”Joo olen. Onneksi ei ollut painavia laatikoita,” nainen henkäisi ja pudisteli vaatteensa pölyistä.
”Pelästytit minut kunnolla,” Minni huokaisi ja piti kättään sydämellään.
”Mutta siitä oli hyötyä. Katso,” nainen naurahti ja nosti laatikkopinon keskeltä naisten etsimisen kohteen. Minni nosti sen käsiinsä ja pyyhki siitä kanssa pölyt.
”Hienoa… nyt voimme laittaa tavarat paikoilleen ja lähteä täältä. Suunnataan itsemme syömään johonkin ja sitten katsomaan sinulle sitä pukua,” Minni hymyili ja laski esineen kädestään.
”Ja päästään vielä tämän vuorokauden puolella kotiinkin,” Tara haukotteli makeasti. Vaikka päivä ei varsinaisesti ollut raskas, oli ajo Meriluotoon ottanut veronsa naisen vireydestä.
”Olet oikeassa… Mitenköhän Tiana pärjää pienten kanssa?” Minni pohti ja nosti viimeisen laatikon takaisin pinon huipulle.
”Voithan soittaa hänelle ennen, kuin lähdemme ajamaan takaisin päin… Tietää sitten missä päin olemme menossa,” Tara ehdotti ja sai Minnin nyökkäämään.
”Toisaalta luotan Tianaan, mutta kenties ilmoitan vain viestillä että lähdemme juuri Meriluodosta,” Minni hieroi niskaansa. Minni sulki perässään kattoluukun, joka johti ullakolle. Oveen kuuluva kumea koputus sai naiset varautuneiksi.
”Kuka se voi olla?” Tara kuiskasi. Minni kurtisti kulmiaan ja käveli varovaisesti alakertaan. Minni siirtyi oven viereen selkä seinää vasten.
”Kuka siellä?” nainen huusi oven toiselle puolelle.
”Kysyisin ennemmin kuka sinä olet ja mitä teet ystäväni tiluksilla?” vanhempi mies ääni totesi oven toiselta puolelta.

Minni hellitti ilmeensä tunnistaessaan äänen vanhan kapakan omistajaksi. Minni suoristi paitansa ja avasi oven. Pitkä heinäverso suussaan seisova vanha hiirimies katsoi Minniä päästä varpaisiin. Miehellä oli päässään kulahtanut stetsoni, jota oli muutamilla paikkapaloilla paikattu. Mies seisoi hieman kumarassa. Tumman harmaa turkki oli hieman takkuinen ja miehen leukaa korosti haparoitunut valkoinen parta.
”Kuka olet?” mies kysyi tuimasti.
”Etkö tosiaan tunnista minua Carlo?” Minni kysyi kulma aavistus koholla ja puristi kädet eteensä. Mies kurtisti kulmiaan tiukemmin alas ja työnsi kasvonsa lähelle Minnin kasvoja. Yhtäkkiä ihan, kuin lamppu olisi syttynyt miehen päänpäällä hänen katseensa hellitti ja piteli sydäntään.
”Ei ole todellista… Carbine Milanius…” mies äänähti huojentuneena.
”Luulin jo, että joku peijooni oli tullut varkaisiin,” mies huokaisi ja istui etuterassin kalusteille. Minni naurahti kevyesti ja viittoi ystävänsä ulos miehen seuraan.
”Mitä sinä täällä teet? Äitisi lähti muutama päivä sitten ystäviensä kanssa jonnekin,” Carlo kysyi ja sytytti piippunsa.
”Tiedän… äiti tuli meille. Tulimme nyt vain, ystäväni kanssa hakemaan häihini tarvikkeita,” Minni kertoi ja nojautui kaiteelle.
”Häihin? Oletko rakas lapsi menossa naimisiin?” Carlo ihasteli ja puristi Minnin käsiä hellästi omiinsa.
”Olen. Parin viikon päästä,” Minni henkäisi ja sai Carlon iloisesti tupruttelemaan piippuaan.
”Onpa hyvä, että te nuoret jatkatte elämäänne,” Carlo huokaili.
”Onko äiti kertonut sinulle, että minulla on myös kaksospojat Niki ja Niklas?” Minni kysyi ja käänsi pienesti päätään.
”Ihanaa, että Marsin kurjan tilanteen jälkeen uskaltaa jatkaa elämäänsä,” Carlo henkäisi.
”Muistan kanssa, kuinka sinäkin pienenä telmit tällä pihamaalla aiheuttaen päänsärkyä veljesi kanssa äidillenne,” mies muisteli tyytyväisenä ja sai naiskaksikon nauramaan.

”Meidän pitäisi mennä… meillä on vielä paljon järjestettävää kotipuolessa,” Tara muistutti ja osoitti sormellaan kevyesti rannekelloaan.
”Olet oikeassa. Et kai laita pahaksesi, vaikka jutustelu jäikin näin lyhyeksi?” Minni kysyi mieshiireltä.
”Oi en suinkaan! Ymmärrän kyllä häiden tuoman stressin,” Carlo vastasi ja nousi hieman vaivoin seisomaan.
”Uh vanhuus ei tule yksin,” mies naurahti ja rasautti selkänsä. Tara pakkasi sillä välin naisten tarvikkeet moottoripyörän satulan alle. Minni katsoi ettei taloon jäänyt ylimääräisiä valoja ja että kaikki ovet olivat kiinni heidän jäljiltään.
”Komean näköinen vehje… mahtaa olla arvokas ja nopea,” Carlo hieroi partaansa ja tutki naisen moottoripyörää.
”No kieltämättä sitä se on,” Tara naurahti, kun muisti Minnin ottaneen pienen harppauksen lähdettyään talolta. Minni hymyili pieni kiusaava hymy kasvoillaan Taraa.
”Niin arvelinkin. Minni…” Carlo hymähti ja tarttui vielä kerran naisen käsistä kiinni.
”Siunausta hääpäiväänne ja muistakaa kunnioittaa vihkivalaanne sekä arvojanne, jokaisessa suhteen käännöksessä,” mies puristi lämpimästi Minnin käsiä.
”Kiitos… ja ihan varmasti. Mieheni on sen arvoinen,” Minni henkäisi.
”Kerro äidillesi terveisiä, että kotona on kaikki hyvin,” Carlo jatkoi ja sai Minnin hymyilemään. Minni talutti pyörän ulos metalleista porteista Taran sulkiessa ne kiinni perässään.
”Kaikkea hyvää sinullekin Carlo,” Minni vastasi ja painoi kypärän visiirin kiinni ja tervehti Taran kanssa vielä miehen, ennen kaasuttamista kohti kotia.
”Kuin myös neiti Milanius… kuin myös,” mies henkäili ihastuneena ja lähti hiekkatietä kohti omaa kotiaan.

Talolla Ruut ja Ritakin oli liittynyt katsomaan muiden kanssa elokuvaa. Pienet nukkuivat vielä yläkerrassa. Ruut oli ottanut paikkansa Miihkalin sylistä ja nuorukainen piti tyttöä suojelevasti kainalossaan. Tiana vilkuili aina ohimennen Miihkalia. Häntä kiinnosti hirveästi se mihin heidän juttunsa olisi mennyt, jos kukaan ei olisi päässyt keskeyttämään heitä.
”HALOOO!” kuului yläkerrasta ja sai nuorukaisten huomion.
”Mää voin mennä,” Tiana henkäisi ja ponkaisi äkkiä ylös.
”Mää tulen auttamaan,” Miihkali keksi pakosuunnitelman ja heitti Ruuthin sylistään, saaden tytön nauramaan. Matkalla yläkertaan nuorukainen puristeli kevyesti hiiritytön takamusta ja sai tämän kikattelemaan.
”Oliko mukaan änkeminen vain pakokeino?” Tiana kysyi ja avasi portaikon päässä olevan portin.
”En kestä enää yhtään prinsessa elokuvaa,” Miihkali vastasi ja veti kasvojaan alaspäin.
”Kohta saamme varmasti katsoa muutakin, kun pienet liittyvät seuraamme,” Tiana naurahti ja suukotti ohimennen pojan poskea. Miihkali katsoi hämmästellen tytön perään. Tiana kurkkasi ovesta, jossa tiesi Ellenin olevan.
”Hei. Nukuitko hyvin?” Tiana kysyi.
”Joo…” tyttö nyökkäsi ja heittäytyi tätinsä syliin. Tiana suukotteli tytön hellästi ja sai tämän kikattelemaan. Miihkali tuli toisesta suunnasta ja piti kahta unista hiiripoikaa sylissään.
”Olette ihan väsyneitä vielä,” tyttö hieroi nenäänsä toisen pojan kuonoa vasten ja sai tämän painautumaan Miihkaliin kiinni.
”Söpöä,” Tiana kuiskasi.
”Kuka? Nämä vai minä?” nuorukainen kysyi ja sai Tianan vilkaisemaan tätä.
”Sinäkin…” tyttö antoi epämääräisen vastauksen ja sai Miihkalin tuhahtamaan.

”Pitäisikö tässä kohtaan tilata se ruoka?” Tiana pohti ja piteli Elleniä vielä sylissään.
”Olisi varmaan hyvä. Onko nälkä jo?” Miihkali kysyi lapsi katraalta.
”Joo… syödään pizzaa!” Johanna innostui.
”Joo pizzaa!”
”Pizzaa, pizzaa!”
”Pittaa!” Niki ja Niklaskin huusivat.
”Eli tilaamme luultavasti pizzaa,” Miihkali naurahti.
”Luultavasti,” Tiana naurahti ja silitti Ellenin hiuksia. Miihkali laski pojat sylistään ja etsi tietokoneelta lähimmän pizzapaikan numeron. Tiana siirtyi nuorukaisen viereen ja katseli kanssa menua.
”Pienet ottavat varmasti ihan perus pizzat,” tyttö pohti ja sai Miihkalin nyökkäämään.
”Mitäs sää otat?” Miihkali kysyi.
”Mää voisin ottaa vegen,” Tiana henkäisi.
”Onneksi itse voi vetää lihaöverit,” Miihkali naurahti ja sai Tianan iskemään tätä hauikseen. Miihkali kirjoitti tilauksen ylös ja lähti soittamaan keittiön puolelle tilausta. Tiana katseli pojan perään ihastuneena.
”Tiana tykkää Miihkalista…” Rita lällätti ja sai sisarensa mulkaisemaan tätä vihaisena.
”Sit ne pussaa…” Vilma liittyi joukkoon.
”HYYYYYIIII!” tytöt huudahtivat yhteen ääneen.
”Ketkä pussaavat?” Thomas kysyi oven suusta ja laski paperi kassin lattialle.
”Tiana ja Miihkali!” Ruut paljasti ja sai sisarensa räjähtämään punaiseksi…

Aww! Teiniromanssia pukkaa

Tiana punasteli korviaan myöden. Tytön ilme oli hapan, kun hän vain vilkaisikin pikkusiskoaan. Thomas asteli peremmälle ja etsi jotain näkökenttäänsä.
”Eikö täällä ole aikuisia paikalla?”
”Turbo on töissä ja Minni ja Tara jossakin,” Tiana henkäisi, kun pahin punastelu oli mennyt ohitse.
”Ja sää olet yksin näiden ipanoiden kanssa?” Thomas kysyi ja pörhensi tyttöjen hiuksia.
”En…” Tiana tuhahti ja mulkaisi kulma koholla isäänsä.
”Miihkali on keittiössä,” Rita totesi ja harjoitti samalla päällä seisontaa. Thomas kohotti kulmaansa ja katsoi tytärtään. Reea ja Marie tervehti kanssa nuorison ja laskivat samanmoiset paperikassit käsistään, kuin Thomas aiemmin.
”Missä te olitte?” Tiana kysyi.
”Haimme vähän rekvisiittaa häiden kattauksiin ja tuolien koristeluihin,” Reea vastasi nuorukaiselle. Ruut kiipesi selkänojan kautta äitinsä syliin, joka pusutteli hänet monesti. Niki ja Niklas halusivat kanssa osan huomiostaan ja ynisivät Marien syliin. Miihkali astui keittiöstä ja pelästyi hieman Thomasia edessään.
”Hei Miihkali! Mitä sinä täällä?” Marie kysyi hennosti.
”Öööö tota… Turbo pyysi jäädä auttamaan Tianaa,” poika änkytti ja katsoi hämmästellen aikuisia vuorollaan.
”No keittiössäkö kokkaat vai mitä siellä kyhnötit?” Thomas tenttasi pieni virne kasvoillaan.
”Miihkali tilasi meille ruokaa,” Tiana tuhahti isälleen.
”Oltaisiinhan me kokattu teille,” Reea vastasi lempeästi.
”Ei me tiedetty edes missä olette… sitä paitsi Turbo tarjoaa,” Tiana tokaisi ja sai naisten vain kohauttamaan harteitaan.

Minni ja Tara olivat sillä aikaa kokeilemassa naiselle kaason mekkoa.
”Musta tuntuu, että mua turvottaa, kun käytiin syömässä aiemmin,” Tara naureskeli pukukopissa ja kolisteli samalla sen laitoja.
”Hyvältä sää näytät joka tapauksessa,” Minni huikkasi kopin toiselta puolelta nojaten käteensä.
”Miten on? Tämän saa myös saman värisenä, kuin morsiusneitojen mekotkin?” Tara kysyi ja esitteli sifonki kankaista mekkoa.
”Hmmmm… en tiedä haluanko kaason mekon olevan saman värinen, kuin morsiusneitojen,” Minni pohti silmäillen pukua edes takaisin silmissään.
”Miten olisi vastavärit? Silloin ne sopisivat ainakin yhteen?” Tara mietti.
”Morsiusneitojen mekot ovat vaaleankeltaiset… joten sinun mekkosi voisi olla laventelin violetti,” Minni innostui hiljalleen ja nousi seisomaan.
”Mahtavaa!” Tara henkäisi ja rupesi liikkeestä etsimään sopivaa pukua. Minni auttoi etsinnässä ja löysi itselleen silmään mieleisen puvun. Nainen kysyi myyjältä värivariaatioita pukuun. Myyjä kertoi, että ihan laventelin violetin sävyssä mekkoa ei saa, mutta violetin värissä mekon saa. Myyjä näytti värikartasta mallikappaletta kankaan väristä. Minni pohti hetken tovin, mutta hyväksyi puvun värin. Tara oli tyytyväisempi itse puvun tummempaan väriin. Tara kokeili puvun vielä, myyjän ottaessa mekosta mittoja. Pukua sai hieman kaventaa. Naiset kiittivät hyvästä palvelusta ja lähtivät kohti Minnin taloa kohden.
”Hei… joko olet päättänyt marsilaisen perinnemekkosi itse juhlaan?” Tara henkäisi ja roikkui naisen käsipuolessa.
”Perinne puvut ovat hoidossa… oikeastaan saatiin ne valittua ennen, vihkipukuja,” Minni totesi kohauttaen harteitaan.
”Sää tulet olemaan niin kaunis,” Tara kehui ja sai Minnin leveästi hymyilemään.
”Lopeta…” Minni nolosteli.
”Enkä lopeta!” Tara älähti hyväntuulisena.

Samaan aikaan talolla nuoriso söi tilaamaansa pizzaa. Anni, Sandra ja Riinakin olivat saapuneet paikalle ja vaihtoivat kuulumisia vanhempien hiirien kanssa. Reea ja Marie esitteli kangaspaloja naisille, jotka ihastelivat valintoja suunnattomasti.
”Sinun kuitenkin pitää olla varovainen… Turbo on kertonut, miten on ottanut teidän kanssaan jo yhteen…” Riina huokaisi äidilleen.
”Tiedämme sen… aiomme kunnioittaa heidän toivettaan ja auttaa heitä vain tekemään omia päätöksiä. Vai mitä Marie?” Reea totesi ja mulkaisi ystäväänsä.
”Niin se on kaiketi parasta…” Marie huokaisi pitkin mielin ja puristi kädet eteensä.
”Kaikkien kannalta parasta. Kuitenkin kyse isosta perheitä yhdistävästä juhlasta,” Reea henkäisi ja silitti miehensä polvea.
”Minnin parasta minäkin haluan… mutta en silti voi ymmärtää miten hänestä on tullut niin helvetin uppiniskainen,” Marie tuhahti ja nojautui käteensä.
”Uppiniskaisuudesta en voi sanoa juuta tai jaata… mutta et tiedäkään kuinka hyvälle tuo ensimmäinen lauseke kuulosti!” Minni vastasi olohuoneen suusta kulma aavistus koholla ja pieni hymy suupielessä. Marie hymyili nolostuneena tyttärelleen, luomatta sen suurempaa katsetta tähän.
”Missä te olette olleet?” Anni kysyi naurahtaen.
”Niin ja vielä moottoripyörä varusteissa?” Santtu tarkensi ja sai kaksikon virnuilemaan toisiaan.
”Käytiin vähän kaason tarvike ostoksilla…” Minni vastasi leveästi hymyillen. Jokaisen suulle nousi hämmentynyt ilme.
”Pyysitkö Taraa kaasoksesi?” Reea ilahtui ja sai naiset nauramaan.
”Kyllä mää taisin pyytää…” Minni henkäisi ja otti vastaan poikansa, jotka juoksivat keittiön puolelta halaamaan äitiään tiukasti. Minni suukotti kummankin pojan poskea ja varmisteli näiltä, että olivat varmasti käyttäytyneet hyvin.

Tara riisui moottoripyörä varusteet ja antoi ne Minnin huomaan. Nainen vei ne saman tien autotalliin omalle paikalleen. Tara istahti pidemmälle sohvalle siskonsa ja kälynsä väliin.
”Saitko jo kaason kukan?” Reea kysyi ihastuneena.
”Sain… Vein sen huoneeseeni odottamaan tärkeää päivää…” Tara kyherteli onnellisena.
”Minkä kukan sait?” Riina kysyi.
”Valkoisen liljan,” Tara totesi ja sai Marien ilmeen kirkastumaan.
”Strassi liljan?” nainen kysyi. Tara nyökkäsi hyväksyvästi ja sai Marien painamaan kätensä kuonolleen.
”Mitä nyt?” Reea kysyi.
”Se on meidän suvun perinne kukka…” Marie henkäisi itkun sekaisena. Minni pudisteli vaatteitaan samalla, kun saapui takaisin sisälle. Marie nousi äkisti ja harppasi tyttärensä kaulaan. Minni oli tilanteesta hieman ihmeissään, mutta halasi äitiään lempeästi.
”Mitä nyt?” Minni kysyi ja sai äitinsä katsomaan itseään. Marie silitti hellästi tyttärensä kasvoja, lempeä hymy kasvoillaan. Minni taas odotti äitinsä vastausta.
”Ei mitään… olen vain ylpeä sinusta,” nainen sai henkäistyä viimein.
”Kai tuo tarkoittaa, että olet antanut myös Turbolle anteeksi?” Minni kysyi. Marie päästi nopeasti naisen kasvoista irti ja katseli tovin sivulle. Muutkin odottivat Marien mietteitä.
”…”
”Äiti?” Minni vaati naisen vastausta, mutta nopeasti Marie vain poistui paikalta. Minni huokaisi surkeana äitinsä perään.
”Me muuten Minni kävimme vähän ostoksilla ja meillä olisi muutama idea hääpaikan koristeluun liittyen…” Reea tokaisi varovaisesti.
”Meidän piti Marien kanssa tosin yhdessä esitellä ideat, mutta…” nainen jatkoi ja sai Minnin heilauttamaan kättään.
”Älä suotta ole noin murheellinen… ja mää kuuntelen mun kaason ja morsiusneitojen kanssa ideoita mielellämme,” Minni hymyili ja etsi itselleen istumapaikan.
”Mää meen leikittää muksuja sillä välin…” Thomas huokaisi ja poistui nopeasti paikalta. Mies teki tyttärensä kanssa vaihdon, sillä Tiana oli Minnin yksi morsiusneidoista.

Minni aloitti kertomalla ensin juhlatilasta ja millaista sisustusta mahdollisesti Turbon kanssa haluaisivat. Naisen tuli kuitenkin ottaa huomioon marsilaiset perinteet vihkiseremonia jälkeen. Nainen kertoi myös kirkosta ja mitä sen sisustukselle voi tehdä.
”Hirveästi muistettavaa ja niin erilaista, kuin maassa,” Santtu kauhisteli jo ja hieroi poskiaan.
”Älä huoli. Tara pitää susta huolta siinä, mitä sun pitää tehdä ja toimia,” Minni lohdutti ja nyökkäsi ystävänsä suuntaan.
”Eli kirkolle ei paljoakaan voi tehdä?” Anni varmensi.
”Ei oikein… Kukka-amppeleihin saa laittaa ainoat kukat, mutta kirkko oli ulkoa ja sisältä todella kaunis ilman mitään ekstra koristeitakin,” Minni selitti ja antoi kirkon esitteen Reealle.
”Olet oikeassa! Kirkko on todella kaunis ulkoa,” Reea henkäisi. Naisjoukko suunnittelivat koko illan erilaisia sisustusideoita juhlatilaan. Reea esitteli kanssa hänen ja Marien ideoita juhlapaikkaan liittyen. Aloitukseen kuitenkin kuului pitkä liuta erilaisia perinteitä, jotka piti suorittaa taatakseen juuri vihitylle avioparille onnea tulevaan. Tämän vuoksi koristeiden tuli olla oikein mitoitettuja juhlatilaan. Minni ehdottikin, että kävisivät mittailemassa vuorokausi ennen varauksensa alkua juhlatilan.

Illalla Minni kertoi innostuneena Turbolle mitä Reean kanssa oli tapahtunut. Haikein mielin hän joutui myös kertomaan, että Marie edelleen oli loukkaantunut ja ei osoittanut minkäänlaista vastavuoroisuutta kaksikolle. Turbon mieli oli haikea. Marie ei aikaisemmin ollut hänen rehellistä anteeksipyyntöään ottanut kuuleviin korviinsakaan ja oli vielä uudemman kerran suuttunut hänelle aiheesta, jota mies ei pitänyt edes loukkaavana. Marie ei myöskään mieheltä ollut pyytänyt omaa käytöstään anteeksi. Minni lohdutti miestä ajatuksella, että ainakaan kaksikko ei päsmäröinyt heidän päätöstensä ylitse, vaan toimi niin kuin heidän olisi alusta alkaen pitänytkin toimia. Vaikka Marie ei ideoitaan ollutkaan esitellyt yhdessä Reean kanssa.
”En oikein siltikään tiedä mitä mieltä olen tästä,” Turbo hieroi vaikeana niskaansa.
”Reea ainakin yrittää… äitini käytös puolestaan on merkittävää,” Minni huokaisi ja nojasi sängynpäätyyn.
”Uskon kyllä sinua… mutta niin kauan, kuin Marien käytös on mitä on, tunnen itseni epävarmaksi.”
”Sinä? Epävarma? Marsin yksi parhaimmistoa on epävarma…” Minni naurahti ja iski miestä olkavarteen.
”Kyllä parhaimmistokin voi tuntea epävarmuutta!” Turbo puolustautui naureskellen ja sai Minnin halaamaan tätä. Hän painoi kuononsa miehen leukaa vasten saaden, Turbon lempeästi hymyilemään.
”Kyllä muakin jännittää, mutta eiköhän tästäkin selvitä… niin kuin kaikesta,” Minni vastasi ja hieroi miehensä leukaa.
”Oliko tuo vertaus juuri Marsin sotaan?” mies älähti naureskellen.
”Tätä sotaa ei voi verrata Marsin sotaan…” Minni aloitti ja nousi seisomaan.
”Mitä tämä sitten on?” mies huikkasi naisen perään.
”PAHEMPAA!” Minni huusi miehelle, joka revähti nauruun. Minni saapui takaisin kylpyhuoneesta ja sai Turbon siirtymään sängynlaidalle. Hän kaappasi naisesta kiinni ja kaatoi heidät pitkälleen sänkyyn. Minni paransi asentoaan miehen sylissä ja suuteli tätä intohimoisesti sekä haluavasti. Mies riisui naisen yökkärit nopeasti ja kaatoi tämän sängylle. Minni naureskeli lämpimästi. Nainen veti miehen intohimoisiin suudelmiin ja kietoi jalkansa tämän vartalon ympärille.
”Tietkö mitä teen sun kanssa hääyönä?” mies mutisi naisen suuta vasten.
”En… mutta jätä se yllätykseksi!” Minni vastasi ja hivutti miehen boksereita alaspäin.
”Annan vihjeen… se lipoo läheltä tätä,” mies henkäisi ja suuteli Minnin kaulaa. Minni ulahti tyytyväisenä ja haroi miehen kullanruskeita hiuksia täydessä nautinnossa.

Aamulla Minni oli hereillä jo ennen kaikkia muita. Jopa ennen kaksosiaan. Pojat nukkuivat kerrankin hyvin ja pitkään. Nainen hörppi aamukahviaan ja selasi omaa tehtävälistaansa, jonka oli Taran kanssa kasannut. Minni veti muutamia asioita jo listasta yli.
”Kukat pitäisi hommata vielä,” Turbon peukalo peittosi tekstin. Minni hymyili lempeästi, kun mies hieroi naisen niskaa toisella kädellään.
”Itse asiassa se olikin se mun yllätys… mistä mun piti sulle silloin kertoa,” Minni totesi ja sai Turbon istumaan alas.
”Me käytiin tekemässä jo vähän laskelmia Taran kanssa kukkakaupassa, mutta haluan vielä sinunkin mielipiteesi kukkasiin,” Minni jatkoi.
”Eli käytännössä olette tehneet jo päätökset, mutta haluatte minunkin ”mielipiteen” vielä?” Turbo naljaili ja sai Minnin huitomaan tätä. Pienen kinastelun jälkeen Turbo nojasi käteensä ja katsoi vinoileva hymy kasvoillaan puolisoaan.
”Totta kai haluan sinun mielipiteesi. Kyse on kuidenkin meidän häistämme,” Minni tuhahti muka loukkaantuneena, mutta antoi kuitenkin Turbon suukottaa rakastavasti tämän poskea. Lempeä röhähdys sai kaksikon lopettamaan kuhertelunsa.
”Te olette ihan söpöjä, mutta joku raja,” Tara naureskeli ja istui kaksikon seuraan.
”Älä naljaile!” Turbo komensi hellästi isosiskoaan ja nousi seisomaan. Yläkerrasta kuuluva meteli sai miehen huokaisemaan.
”Kuin taikaiskusta poikasi kaipaavat sinua,” Tara runoili ja sai veljensä mulkaisemaan tätä.
”Voin määkin mennä,” Minni naurahti ja laski kahvikupin tiskialtaaseen. Turbo nosti tosin kihlattunsa käsivarsilleen, saaden hänet kiljahtamaan pienesti ja kantoi olohuoneen puolelle. Turbo laski naisen nojatuolille.
”Ei käy! Minä menen,” mies henkäisi ja suukotti puolisoaan. Minni naurahti lempeästi ja katsoi ystäväänsä, joka käveli olohuoneen puolelle.

”Mitäs tänään?” Tara kysyi ja istui naista vastapäätä.
”Turbolla alkoi pidemmät vapaat ja häiden alla hänellä alkaa vielä lomakin, joten hyödynnetään häntä nyt kaikessa missä voimme hyödyntää. Ensiksi meidän tulee lähteä kukkakauppaan,” Minni selitti.
”Pitikö ne tämän viikon aikana valita?” Tara hämmentyi.
”Pitää… muuten emme saa kukkia häihin,” Minni huokaisi.
”Mitä kukkia olit ajatellut?”
”Pimennon-kierre, marsilainen siniverso, tulilehto ja topaasin värisiä pinkkisiemeniä,”
”Oih pimennon-kierre ja topaasia on ihania!”
”Niin on. Punainen pinkkisiemen on suojeltu kasvi Marsissa, joten pakko oli päätyä sen kaimaan,” Minni kohautti harteitaan.
”No hyvä, että otit kukat puheeksi. Onko muuta vielä tälle päivälle?”
”Pojille ja tytöille pitäisi mennä katsomaan kanssa juhlavaatteet.”
”Ritalle ja Ruuthillekin?”
”Heille erityisesti. Minulla on nimittäin heille yllätys,” Minni vinkkasi ja sai Taran ilmeen hämmästymään. Jyskytys portaissa sai kaksikon huomion.
”Huomenta…” Minni huikkasi tyttöjen perään.
”HUOMENTA!” tytöt huudahtivat keittiön puolelta.
”Onnea yritykselle, että saat heidät kuuntelemaan,” Tara naljaili.
”Tuossa olette kyllä samanlaisia veljesi kanssa!” Minni älähti nauraen.

”Ai missä?” Ruut kysyi naisen vieressä.
”Mulla olisi kysyttävää sulle ja Ritalle,” Minni henkäisi ja siirsi tytön takkuisia hiuksia pois tämän kasvoilta.
”RITAAAA! MINNILLÄ ON ASIAA!” tyttö huusi ja sai Minnin kuulon hetkeksi heikkenemään. Minni ravisteli korvaansa ja sai Taran nauramaan. Pian tytön sisko juoksi kanssa olohuoneeseen. Minni ohjasi tytöt istumaan sohvalle. Samalla Turbo laski poikansa Minnin syliin ja istui itse käsinojalle.
”Mitäs täällä tapahtuu? Teittekö jotain pahaa?” mies naureskeli ja katsoi sisaruksiaan.
”Ei… Minnillä oli meille jotain asiaa,” Rita puolustautui. Turbo katsoi kihlattuaan, joka laski pojat lattialle. Ellen saapui isovanhempiensa kanssa alakertaan ja juoksi saman tein äitinsä syliin. Tara suukotteli kikattelevan lapsensa ympäriinsä. Thomas ja Reeakin istuivat sohvalle tyttäriensä kanssa.
”Mikä asia sinulla oli heille?” Turbo kysyi.
”Se mistä puhuimme jo ennen kaikkea tätä suunnittelua,” Minni hymyili lempeästi. Turbo mietti hetken mistä olivat aikoja sitten puhuneet, mutta ei saanut asiaa mieleensä.
”Mikä asia?” Rita kysyi innostuneena.
”Miten olisi Rita? Olisitko meidän sormustyttö?” Minni kysyi ja sai tytön haukkomaan henkeään. Tyttö nousi pomppimaan innoissaan sohvalle.
”Ai niin se asia…” Turbo mutisi itsekseen.
”Jooo, jooo, joooo!” Rita riemuitsi. Thomas kaappasi tytön syliinsä, joka naureskeli äänekkäästi.
”Miten tämä minuun liittyy?” Ruut mökötti ja puristi kädet eteensä. Turbo ja Minni naurahti pienesti.
”Kuuntele mitä asiaa Minnillä ja Turbolla on,” Reea vastasi hellästi ja silitti tytärtään, joka pakeni tätä.
”Ei kiinnosta!”
”Kukkaistytön paikka olisi vielä vapaana… mutta kun kerran Ruuthia ei kiinnosta niin varmaan pyydämme Ellenin siihen,” Turbo kohautti harteitaan ja sai Ruuthin ilmeen kirkastumaan.

”Mää haluan olla kukkaistyttö!” Ruut juoksi veljensä jalkoihin, joka hymyili tälle lempeästi.
”Sitten meidän pitää varmaan käydä vähän ostoksilla tänään?” Minni hymyili ja sai Ruuthin katsomaan kaksikkoa.
”Te tarvitsette kanssa omat puvut häihin,” Turbo vastasi ja nosti tytön syliinsä.
”Ei teidän tarvitse tytöille vaatteita ostaa,” Reea kauhisteli ja sai Thomasin nyökkäämään.
”Sitten te lähdette ostoksille mukaan ja toimitte maksumiehinä,” Tara vitsaili ja sai isänsä mulkaisun.
”Totta kai me hankitaan meidän kaasolle, morsiusneidoille ja lapsi avustajille vaatteet. Sitä paitsi lähdemme katsomaan pojille samalla pukuja,” Minni mainitsi ja sai Turbon kurtistamaan kulmiaan.
”Ööö siis miten niin me?”
”Me… ja tuskaasi lievittääkseen olen pyytänyt veljesi ja jätkät kanssa mukaan,” Minni murahti ivallisesti ja sai Thomasin repeämään nauruun.
”Entä omat morsiusneitosi?”
”He ovat kaikki tietoisia menosta. MYÖS TIANA JOKA EDELLEEN NUKKUU VIERASHUONEESSA!” Minni huudahti kohti yläkertaa.
”Me käydään herättään Tiana,” Ruut ilmoitti ja tiputtautui veljensä sylistä.

Meni pidempi tovi, ennen kuin sekalainen seurakunta pääsivät lähtemään. Minni ja Turbo keskustelivat ajomatkan aikana vielä siitä, että mahtaako Ruuth hyväksyä Adamin tyttäret kanssa kukkaistytöiksi.
”Ollaanko me hieman pröystäilijöitä näiden häiden suhteen?” Turbo pohti. Minni käänsi nopeasti katseensa omista jutuistaan mieheen.
”Miten niin?” Minni kysyi hämmentyneenä.
”No yli 100 vierasta, kolme kukkaistyttö, sormustyttö, sulhaspojat, jotka eivät edes tiedä olevansa sulhaspoikia… kaaso, viisi morsiusneitoa, viisi bestamania ja… ja…” Turbo panikoi ja sai Minnin hymyilemään lempeästi. Minni laski kätensä rauhoittavasti miehen käsivarrelle.
”Rauhoitu kulta… Marsissa häät on isot… me emme pröystäile ja vaikka niin tekisimmekin, niin se on joidenkin mielipide… meidän on muistettava, että olemme joustaneet omasta hyvinvoinnistamme ja elämästä muiden elämän tähden vuosien ajan,” nainen rahoitteli ja sai Turbon huokaisemaan syvään.
”Olet oikeassa. Niin kuin aina,” Turbo naurahti.
”No en aina… mutta melkein.”
”Tuntuu kuitenkin oudolta…”
”Niin mustakin. Mutta en aio olla myöskään pahoillani siitä, että saan naida unelmieni miehen.”
”Ai oikein unelmien?”
”Kiellätkö sen?”
”Kiellän, koska olen enemmän kuin unelma…”
”Ja mikä on unelmaa suurempi sitten?” Minni kysyi huvittuneena ja puristi kädet eteensä.

Turbo mietti tovin ja oli sanomassa jotain, kunnes Minni keskeytti hänet.
”Vastaus ei ole sitten universaalinen.”
”Kaikki sääkin pilaat!” Turbo murahti ja sai Minnin naureskelemaan.
”Myönnä pois… unelmaa suurempaa ei ole,” Minni henkäisi.
”En myönnä mitään…” mies jupisi itsekseen. Minni pyöritteli päätään huvittuneena.
”Olenko oikeasti unelma miehesi?” Turbo varmisti.
”Mää olen huolissani ehkä enemmän tuosta sinun epävarmuudestasi.”
”Vastaa!”
”Turbo! Sää olet mun unelmieni mies… et ehkä vastaa teini-ikäisen haaveeni kuvitelmia komeasta pop-laulajasta… mutta tuollainen karski, lihaksikas, fiksu, huumorintajuinen, rock-henkinen, komea mieshiiri sopii minulle paljon paremmin,” Minni hempeili ja tarttui miehen kädestä kiinni.
”Aaaw… paitsi jos ryhdyn vielä komeaksi pop-laulajaksi!” mies vitsaili.
”Ei kiitos. Tuo pop ei ole oikein sinun juttusi,” Minni totesi. Turbo vilkaisi kihlattuaan, joka seurasi Marsin katujen menoja ikkunastaan.
”Määkin rakastan sua,” mies henkäisi. Minni siirsi katseensa ikkunasta mieheen, joka hymyili lempeästi.
”Niin mäkin sua…”

Seurue pääsi ostarille. Ruut ja Rita näkivät suihkulähteen luona seisovat veljensä ja sisarensa. Innoissaan kaksikko lähti heidän luokseen. Myös Niki ja Niklas lähti kaksikon perään. Sandra ja Santtu naurahtivat lämpimästi nelikolle.
”Heii!” miehet ilahtuivat nuorukaisten tapaamisesta ja koppasivat heidät syliinsä. Kaikki nostivat katseensa Minnin ja Turbon mukana tulleeseen seurueeseen.
”Tulitteko te kaikki?” Anton kysyi ihmetellen.
”Tultiin. Mitä pahaa siinä on?” Thomas kohautti hartioitaan ja nappasi poikaansa nenästä.
”Ei kai mitään,” Anton vältteli ja otti muutaman askeleen taakse päin.
”Tulivat vahtimaan, ettei Minni ja Turbo osta koko lasten vaatekauppaa tyhjäksi,” Tara ivalsi.
”Susta on tullut ihan kamala!” Reea naurahti.
”Parhailta oppinut,” Tara älähti naureskellen ja sai Reean siirtämään katseensa Minniin ja Turboon. Kaksikko vilkuili täysin toiseen suuntaan, mukamas tietämättä mistä Tara puhui.
”Mennään ensin katsomaan lapsille vaatteet… sen jälkeen voisitte viedä heidät palkkioksi jäätelölle,” Minni ohjeisti.
”Mitä te teette sillä aikaa?” Vinski kysyi Niklas sylissään. Poika puristi sormiensa välissä valkean hiiren violettia huivia lempeästi.
”Me mennään ostamaan sillä välin vihkisormukset ja lupausrenkaat,” Turbo totesi hymyillen ja sai Minnin kainaloonsa.
”Lupausrengas?” Santtu hämmästeli.
”Kuuluu juhlaseremonian yhteen osioon, jossa lupausrengas kiinnitetään puolison häntään…” Vinski selitti epämääräisesti.
”Vähän sama asia, kuin vihkisormus… lupausrengasta ei vaan saa poistaa hännästä muuta kuin pesutilanteissa tai sairaalahoidossa… vihkisormukset eivät kuitenkaan ole pakollisia käyttää,” Moto jatkoi ja sai Santun katsomaan vaivihkaa avioparillisia hiiriä, joidenka puolessa välissä häntää tai lähemmäksi hännän juurta koristi erilaiset koristeelliset renkaat. Nainen ei ikinä ollut ajatellutkaan asian liittyvän avioliittoon.
”Mennään,” Riina kohautti harteitaan ja lähti alatasossa olevaa lastenvaate liikettä kohden.

Tytöt löysivät helposti vaatteita. Minni ja Turbo mittailivat mitkä voisivat sopia heidän pojilleen. Pojat eivät kuitenkaan olleet halukkaita sovittamaan vaatteita ja juoksentelivat pitkin kauppaa hyllyjen välissä. Onneksi pariskunnalla oli paljon vahtijoita mukana. Moto ja Vinski enimmäkseen juoksivat poikien perässä. Turbo mulkoili poikiaan, jotka palautettiin vanhemmilleen päät alaspäin. Kaksikko nauroi makeasti. Minni näytti Motolle ja Vinskille kahta pukua. Kumpikin osoitti ristiin mieleistään pukua ja sai Minnin huokaisemaan.
”Ette sitten yhtään auta tässä valinnan teossa,” Minni totesi kaksikolle.
”Tuo on parempi…”
”Eihän! Valkoinen on siistimpi…” kaksikko kinasi. Turbo etsi kanssa kaupasta jotain pojille sopivaa. Hän nosti henkarissa roikkuvaa vaatetta lähemmäksi kasvojaan.
”Tuo on loistava,” Minni vastasi hänen olkansa takaa. Turbo hymyili lempeästi ja etsi kaksi samankokoista vaatetta.
”Vielä mustat housut, jos löytyy,” Minni huikkasi miehelle.
”Minni katso?” Ruut huusi ja juoksi nelikon luokse päällään kaupan röyhelöisin mekko.
”Voi Ruut. Tuo on todella kaunis,” Minni vastasi tytölle hymyillen.
”Saanko tämän?” tyttö kysyi ja pyöri ympyrää.
”Jos tunnet olosi hyväksi siinä niin mikä ettei,” Turbo tokaisi.
”Menehän vaihtamaan omat vaatteesi takaisin ja pyydä vanhempiasi katsomaan sinulle vielä juhlakengät,” Minni ohjeisti ja tyttö juoksi takaisin vanhempiensa luokse. Turbo löysi poikien pukuun vielä housutkin, jotka Minni kelpuutti. Minni joutui luopumaan mustista housu-ideasta ja tyytymään tummiin farkkuihin. Minni istutti poikansa läheiselle penkille ja alkoi kokeilemaan heille juhlakenkiä. Moto auttoi hieman naista, sillä kaksikko alkoi temppuilla vastaan.

”Nämä ovat liian pienet… sen vuoksi ne eivät mene,” Minni lirkutteli pojille ja sai heidät naurahtamaan.
”Turbo tuotko koon isommat?” Minni pyysi ja ojensi kengät miehelle.
”Me löydettiin kaikille tytöille puvut,” Adam ilmoitti naiselle.
”Entä kengät?” Minni kysyi ja sai kullanruskean miehen huokaisemaan turhamaisesti.
”Ei ilmeisesti kenkiä,” Moto kuiskasi ystävälleen.
”Ei ilmeisesti,” Minni kuiskasi takaisin harmaalle jätille ja sai kaksikon tirskumaan. Porukan löytäessä kaikki tarvitsemansa he kokoontuivat ostoskeskuksen aulaan. Minni ja Turbo ojensivat poikansa kummiensa syliin.
”Nähdään myöhemmin,” Reea henkäisi ihastuneena. Minni ja Turbo tervehtivät porukan. Marie katsoi haikeana kaksikon perään.
”Toimi nyt!” Thomas kannusti naista, joka katsahti tätä hämmentyneenä.
”Mene… et voi tietää vastausta ellet kysy,” mies totesi uudelleen ja sai Marien nyökkäilemään.
”Minni odota!” nainen huikkasi tyttärensä perään ja otti muutaman juoksuaskeleen kaksikon luokse. Reea katsahti miestään, jonka jälkeen ystäväänsä. Thomas nappasi vaimonsa kainaloonsa ja lähtivät nuorukaisten perään.

Minni kääntyi äitiään kohden. Hän oli huolissaan tästä. Marie oli muutaman viikon jo käyttäytynyt vaihderikkaasti. Naisen mielialat kimpoilivat ylösalaisin ja ei koskaan tiennyt etukäteen mitä tuleman piti. Lisäksi viime päivien ajan hän oli hyvin vahvasti osoittanut mieltään Turbolle ja nytkään ei noteerannut miestä. Ainoastaan tytär oli hänen fokuksensa keskiössä.
”Minulla olisi yksi asia,” Marie aloitti alakuloisena. Pariskunta vilkaisi nopeasti toisiaan.
”Mikä?” Minni kysyi.
”Ensinnäkin… Pyydän anteeksi Turbo käytöstäni ja puheitani… taas ja varmasti jatkossakin vielä. Haluan vain tyttärelleni parasta ja… ehkä sinä tosiaan olet sitä!”
”…”
”Ja annan myös anteeksi. En ottanut vihoissani puheitasi kuuleviin korviinkaan…”
”Kiitos äiti,” Minni henkäisi ja vilkaisi Turboa, joka vastaukseksi oli vain nyökkäillyt naiselle.
”Toinen mitä haluaisin pyytää tai ottaisitte vastaan… on tämä,” Marie empi ja kaivoi taskustaan pienen valkean liinan, jossa oli pieni naru pitämässä paketin kasassa. Minni katsoi Turboa ja sen jälkeen pakettia äitinsä käsissä.
”Ota se…” Marie henkäisi. Hieman epäröiden Minni otti paketin käteensä ja aukaisi varovaisesti sen nyörit. Narun saatuaan Minni avasi liinan taitokset. Naisen silmät laajenivat hieman. Naisen kädessä lepäsi kultainen lupausrengas ja kultainen sormus. Lupausrenkaassa oli kauniin hohtava safiirin värinen suuri kivi. Renkaan pintaan oli kiven kummallekin puolelle, kaiverrettu marsilaisen tarun mukaan voimaa kuvaavan tunturi pöllöliskon siivet. Minni siveli koruja suurella kaipuulla. Turbo tarrasi hellästi naisen olkapäästä. Kuin muistojen vuorovesi olisi jälleen pyyhkäissyt yli naisen mielen. Sormukseen oli kaiverrettu Marsin planeetta, aurinko ja kuu. Se symboloi Marsin vaakunaa, uskollisuutta ja rakkautta. Marie katsoi alakuloisesti tytärtään.
”Onko tämä?”
”On… isäsi lupausrengas ja vihkisormus. Nuo ovat ainoat esineet mitkä tuotiin minulle sinä päivänä, kun surunvalittelijat kertoivat hänen poismenostaan,” Marie huokaisi surullisena.
”Miksi annat tämän meille?” Minni kysyi hämmentyneenä.
”Haluan, että otatte ne… isäsi ei kenties pääse mukaan häihinne, mutta jos hän voisi elää kanssanne… niin…” Marie änkytti ja kohautti varovaisesti olkapäitään.

Minni katsahti Turboa, joka otti korut käteensä. Marie katsoi vieno hymy varovaisesti mieshiirtä.
”Sitten meillä kummallakin olisi mukana jotain suvusta tullutta,” mies vastasi ja nosti Minnin kättä. Naisen nimettömässä oli timanttisormus, jonka oli saanut mieheltä sinä päivänä, kun tämä oli kosinut tätä. Minni hymyili lempeästi ja katsoi miestä.
”Oletko varma, että haluat antaa nämä?” Minni kysyi ja sai Marien nyökkäämään. Minni otti sormuksen varovaisesti mieheltään ja pyysi tämän kättä eleellään. Minni painoi sormuksen miehen nimettömään.
”Miltä tuntuu?” Minni kysyi.
”Hieman kireä, mutta eiköhän siitä saa koon isomman, jos sepältä pyytää,” Turbo totesi ja laittoi kättään edes takaisin nyrkkiin.
”Suurentamisvaraa on kuulemma. Kaiverrutin vanhan tekstimme sieltä pois ja haluaisin… siis jos haluatte, niin luotte sinne oman tekstinne,” Marie vastasi hellästi.
”Kiitos,” Minni vastasi ja halasi naista lempeästi. Marie hymyili vaisusti Turbollekin ja poistui paikalta.
”Aikamoinen yllätys…” Turbo huokaisi ja sai Minnin hymyn.
”Äiti tosiaan yrittää… hänen asenteessaan on tapahtunut muutos…” Minni huokaisi ja katsoi äitinsä perään.
”Kenties,” Turbo vastasi naiselle skeptisesti.
”Tule… mennään hakemaan sullekin vihkisormus ja lupausrengas” mies kannusti ja ohjasi naisen sormus liikkeeseen. Ennen sitä Minni laittoi isästään olevat perinne esineet talteen.

Samaan aikaan Adam, Moto ja Vinski nojasivat käsiinsä katsellen lasten jäätelönsyömistä. Se oli sottaista, mutta kuitenkin huvittavan näköistä. Adam suoristi itsensä ja suukotti vaimonsa kuonoa.
”Iskä?” Vilma kysyi ja sai kaksikon huomion.
”Niin?”
”Saammeko Minnin ja Turbon häihin vielä korutkin?” tyttö kysyi ja tunki suuhunsa lusikallisen jäätelöä. Adam huokaisi syvään ja katsahti Vinskiä ja Motoa samassa pöydässä. Moto yritti pyyhkiä Nikin kasvoja, mutta tämä venkoili vastaan. Tämä oli hauskaa pojan mielestä ja sai harmaan hiiren iskemään liinan naureskellen pöytään. Niki yritti kummisetänsä syliin.
”A aaa… mää en sua sottapytty ota syliin, kun olet tuon näköinen,” Moto vitsaili ja sai pojan nauramaan entuudestaan.
”Kai teille voisi jotkut pienet riipukset hommata,” Sandra vastasi tyttärensä kysymykseen.
”Kaikki sääkin lupaat,” Adam hymisi ja katsoi muka tuimasti vaimoaan. Kuitenkin hymy saavutti miehen suupielet nopeasti.
”Kyllä sääkin haluat, että meidät tyttäret on kauniina juhlissa,” Sandra totesi ja pyyhki miehen olkapäätä. Adam nyrpisti vaimolleen kuonoaan.

Reea katseli lempeästi hymyillen nuorten hiirien lempeä. Riina ja Tara katsahtivat toisiaan, jonka jälkeen äitiään. Riina tosin siirsi katseensa nopeasti pikkusiskoonsa.
”No koskas sisko kullan häitä vietetään?” nainen kysyi ivallisesti ja sai Tianan kurtistamaan kulmiaan.
”Mikä kysymys tuo muka oli?” Anni naurahti.
”En kysynyt sinulta…” Riina tuhahti.
”Tiedän sen… mutta miksi naljailet Tianalle,” Anni ärähti pienesti. Nainen pilkkoi samalla ruokaansa.
”Totta… Tiana on 17. Joten minun pitäisi ehkä naljailla yli 30-vuotiaalle isosiskolle, joka ei ole vielä naimisissa,” Riina nojasi käteensä vinoillen Annille.
”Sanoo toinen melkein kolmekymppinen,” Anni nippasi siskonsa kuonoa, joka vihaisena hieroi sitä.
”Lopettakaan Tianan kiusaaminen… hän saa ihan rauhassa tutustua nuorukaiseen,” Thomas toppuutteli tyttäriään.
”Joo kiitos… mun jutut ei kuulu teille!” Tiana hermostui ja jatkoi ruokailuaan. Riina katsahti Taraa kulma koholla. Nainen tirskahti ivallisesti ja sai Tianan potkaisemaan tätä pöydän alla.
”Senkin kakara!” Riina murahti ja piti säärtään.
”Kieltämättä kerjäsit sitä!” Anni puolusti Tianaa ja sai Riinan mulkoilemaan siskojaan. Marie saapui ystäviensä luokse. Nainen poikkesi tiskin kautta ja maksoi kahvinsa. Marie hymyili lempeästi Reealle.
”No miten meni?” Thomas kysyi mielenkiinnolla.
”Hyvin… Kaksikko suostui ottamaan Hansin lupausrenkaan ja vihkisormuksen käyttöön… kuitenkin Turbolla kestää varmasti hetki antaa minulle anteeksi puheita…”
”Hei mahtava alku kuitenkin!” Reea innostui pienesti ja painoi lohduttavasti kätensä naisen olalle.
”Näistä tulee ehkä sittenkin ihan hyvät häät,” Marie huokaisi onnellisena.

Turbo nojasi käsiinsä ja katseli Hansin sormusta käsissään. Minni kokeili sillä välin erilaisia sormuksia, joita myyjä tarjosi.
”Miten olisi tämä?” Minni kysyi, mutta ei saanut mieheen minkäänlaista kontaktia.
”Haloo Turbo! Mars kutsuu!” Minni heilutti kättään miehen kasvojen edessä herättäen miehen ajatuksistaan.
”Sori… mitä sanoit?”
”Voisinko saada sulhaseni mielipiteen tähän sormuksen valintaan?” Minni kysyi ja katsoi tuimasti miestä.
”Toki…” Turbo vastasi ja suoristi itsensä.
”Äitikö sut sai noin mietteliääksi?” Minni kysyi ja katsoi miestä.
”Kieltämättä tuli hieman puskista, että äitisi antaisi omasta rakkaastaan tärkeimmät ja viimeiset muistot minulle.”
”Isä elää niin monessa… Ei pelkissä koruissa… ja minä olen ainakin tyytyväinen, jos päästään ilman suurempia riitoja häihin saakka,” Minni vastasi ja kokeili toisenlaista sormusta.
”No sama täällä… äitisi ei ole aiemmin ollut näin antelias,” Turbo naurahti hermostuneena. Minni mulkaisi Turboa.

Turbo silitti naisen selkää ja osoitti yhtä sormusta tuessaan. Minni kokeili sormusta ja hymyili leveästi Turbolle.
”Se on täydellinen,” nainen henkäisi.
”Niin kuin sinäkin,” mies vastasi ja suukotti naisen otsaa.
”Laitetaanko pakettiin?” myyjä kysyi.
”Laitetaan… sitten olisi toinen kysymys. Tämä sormus pitäisi saada suurennettua yhtä kokoa isommaksi. Onnistuuko?” Minni kysyi ja antoi isänsä sormuksen myyjälle. Myyjä mittasi sormuksen paksuutta ja hymyili lempeästi.
”Kyllä se onnistuu. Riittääkö yksi aste?” myyjä kysyi.
”Juu. Sormus mahtui nimettömään, mutta kiristi ikävästi,” Turbo vastasi.
”On hyvä, että sormusta sitten hieman suurentaa. Veren on pakko mahtua kiertämään sormessakin,” myyjä naurahti. Myyjä otti sormukset haltuunsa ja hän kertoi sormusten olevan valmiina seuraavaan päivään mennessä. Minni ja Turbo poistuivat liikkeestä hyvillä mielin ja suuntasivat itsensä vielä toiseen liikkeeseen, joka oli erikoistunut lupausrenkaiden valmistukseen.

Viikot kuluivat rivakasti. Pariskunta oli ehtinyt hakemaan melkeinpä kaiken tarpeellisen. Häihin oli enää vajaa päivä aikaa ja Minnistä tuntui, että stressi valtasi kehon. He olivat tulleet koristelemaan juhlatilaa ja saivat koristeiden paikoistakin tappelun aikaisesti. Juhlatilan taakse laski pieni mäki, jonka veden ääressä kunnostetulla laiturilla sai henkäiseviä hääkuvia otetuksi. Minni, Reea ja Marie otti napakasti yhteen, Taran toimiessa kolmikon rauhanturvaajana. Turbo ja Thomas kiinnittävät kattoon laskos harsoja aaltomaisesti. Turbo huikkasi Antonille katsomaan kauempaa, oliko harsot suorassa. Anton nosti peukun pystyyn. Miehet laskeutuivat tikapuilta. Katossa valmiiksi ollut kristallinen kattokruunu antoi harsoille elävyyttä katossa. Lava etuosa koristeltiin samanlaisilla harsoilla ja sen eteen rakennettiin lupausrenkaiden vaihtoa varten pieni alttari. Marsin punatammesta tehty matalapöytä nostetiin alttarin keskiöksi, jota ympäröi pehmeät samettityynyt, jolla hääpari pystyi istumaan. Pöydän päälle asetettiin messinkinen kulho.
”Näyttää kauniille,” Minni henkäisi ja hetkeksi stressi katosi naisen mielestä.
”Joko saitte kattauksen valmiiksi?” Turbo kysyi.
”Melkein,” Minni vastasi hieroen korvanlehteään ja katsoi yhtä sivupöytää, jonka ääressä Marie ja Reea ahersivat.
”Yritä kestää. Huomenna tämä kaikki säätäminen on ohitse,” Turbo kannusti naista ja kaappasi tämän kainaloonsa. Muut naiset asettelivat juuri saapuneet kukat paikoilleen.
”Pakenetko hotelliin?” Minni kysyi.
”Vapaustaistelijoiden tukikohdalle… ainakin jätkien mukaan niin,” Turbo kurtisti kulmiaan.

Meteli kaksikon takaa sai kaikkien huomion.
”Ei teillä ole asiaa tänne?” Adam ärhenteli kahdelle isommalle mieshiirelle. Varusteista Turbo ja Minnikin pystyi tunnistamaan heidät poliiseiksi.
”Mitä täällä tapahtuu?” Minni kysyi kulmat kurtussa ja saapui kolmikon luokse.
”Meillä on määräys,” toinen poliisi totesi.
”Mikä määräys? Turbo kysyi ja kurtisti kulmiaan.
”Throttle Thremes ja Carbine Milanius meillä on syytä epäillä teitä virkarikkomuksesta!” toinen poliisi ilmoitti.
”MITÄ?” Minni ja Turbo älähtivät yhteen ääneen.
”Lähdetään kamarille selvittämään asiaan,” toinenkin poliisi vahvisti asian.
”Ette te voi viedä Turboa ja Minniä tuollaisilla perusteilla!” Adam murahti.
”Kyllä me voidaan. Vielä toistaiseksi poliisikin menee Armeijan kenraalien edelle!” isompi mies totesi ja mulkaisi Minniä. Minni rutisti kulmiaan tiukasti yhteen.
”Joko hyvällä tai pahalla kenraalit,” miehet murahtivat. Turbo ja Minni vilkaisivat toisiaan.
”Hyvä on sitten… ihan vain sillä, ettemme halua teidän kanssa laittaa painiksi, koska lapsia on paikalla,” Turbo murahti. Poliisit lähtivät ohjaamaan kaksikkoa poliisiautoa kohden. Mies vilkaisi Minniä nopeasti, jonka kasvoista paistoi huoli.
”Me lähdetään naisten kanssa katsomaan ettei niitä laiteta ihan koville,” Adam lohdutti ja sai huolestuneet vanhemmat nyökkäämään. Tara ja muut naiset kiirehtivät veljesten perään.
”Mitä nyt?” Marie kysyi huolestuneena.
”Toivottavasti ei mitään vakavaa,” Reea huokaisi ja hieroi käsivarsiaan.

”Voisitteko kertoa miksi olemme täällä?” Turbo kysyi kuulusteluhuoneessa nojaten seinään puristaen käsiään tiukasti yhteen. Minni puolestaan nojasi kuulusteluhuoneen pöytään.
”Ole hiljaa… teitä syytetään vakavista rikoksista!” poliisimies karjaisi turvalasin toiselta puolelta.
”Mistä rikoksista?” Turbo huudahti ja iski nyrkillään turvalasiin.
”Herra Thremes! Teidän kuuluisi ottaa tämä asia vakavasti!”
”Miten mää voin ottaa tämän vakavasti, jos en edes tiedä mistä mua syytetään!? Saati mun kihlattuani, joka on viimeiset vuodet ollut äitiysvapaalla!”
”Jos kuuntelisitte hetken, niin voisitte aloittaa vaikka tästä…” poliisi mies naurahti ovelta ja iski Minnin viereen kaksi olut tölkkiä.
”Mitä mää tehdään olueilla?” Turbo kysyi hämmentyneenä.
”Avaatte ne!” toinen poliisi naurahti ja sai miehen entistä hämmentyneeksi.
”Miksi?” Minni tuhahti ja katsoi halveksuen nuorta poliisimiestä.
”Koska…” poliisi aloitti ja avasi oven.
”NÄÄ ON TEIDÄN POLTTARIT!” kaverijoukko huusi oven takaa ja sai kaksikon nauramaan yllättyneinä. Turbo pyörähti epäuskoisesti huoneessa ympäri ja iski ylävitosia ystäviensä sekä veljiensä kanssa. Minni puolestaan halasi naisjoukon.
”Kiitos avusta kaverit!” Anton kiitti ja poliisi miehet tervehtivät ystävänsä.
”Takaovesta pääsette ulos,” miehet ohjeistivat ja osoittivat hätäpoistumistietä. Moto avasi veikalleen olut tölkin ja iski tämän miehen käteen.
”Päästiinkö yllättämään?” Vinski kysyi kaksikolta, jotka edelleen sulattelivat yllätystä.
”Pääsitte! Kieltämättä!” Minni naurahti.
”Eiköhän sitten lähdetä juhlimaan teidän viimeistä iltaanne naimattomina!” Vinski ilakoi napaten miehen kainaloonsa.

Oli sanomattakin selvää, että Minni ja Turbo oltiin päästy yllättämään ihan olan takaa. Kumpikaan ei osannut edes ajatella omia polttareitaan. Tai yhteisiä polttareitaan. Marsissa oli tapana järjestää tulevalle avioparille yhteiset polttarit, jotka vahvistaisivat luottamusta, rakkautta ja hauskanpitoa tulevaa liittoa varten. Polttareiden tarkoitus oli muistuttaa siitä, ettei avioliitto ollut pelkkää velvollisuutta ja uskollisuutta.
”No mitä meillä on suunnitteilla ensin?” Minni kysyi vienosti hymyillen.
”Se, että käymme vähän laittautumassa,” Tara vastasi ja vinkkasi silmäänsä naiselle. Minni katsahti Turboa ja hörppäsi oluestaan. Tara pysähtyi kuin seinään ja kääntyi antamaan pariskunnalle unilaput.
”Mitä me näillä?” Turbo kysyi.
”Laitatte ne silmillenne?” Adam totesi näsäviisaasti ja sai kaksikon huokaisemaan. Turbo nosti lasinsa paitansa kaulukseen roikkumaan ja painoi unilapun silmilleen.
”Sitten Turbo antaa Taralle kätensä ja mää otan Minnin,” Adam naurahti.
”Näemme muutaman tunnin päästä eiks niin?” Riina kysyi ja katsoi miehiä.
”Kyllä vaan,” Moto vastasi ja auttoi Adamia hellästi ohjaamaan Minnin toisaalle, kun Turbo Taran ja Riinan johdolla lähtivät toisaalle.
         Vinski avasi salongin oven, kun kaksikko ohjasi kenraalittaren sisälle. Minni oli hyvin jännittynyt.
”Mää vihaan yllätyksiä…” Minni naurahti hermostuneena.
”Älä suotta. Tää on hyvä yllätys,” Adam totesi ja istutti Moton kanssa naisen yhdelle mustalle nahkatuolille.
”Voinko ottaa tämän pois?” Minni kysyi.
”Ihan kohta… jaaaaa… nyt voit ottaa,” Anton antoi luvan ja Minni riisui lapun kasvoiltaan.

Naisen edessä seisoi liuta kauneudenhoidon ammattilaisia valmiina muutokseen. Minni vilkaisi miespuolisia ystäviään virnuillen.
”Sun ja Turbon polttarit alkavat sillä, että saatte ihan täyshoitopalvelun erillään toisistanne…” Adam aloitti selittämään.
”Saatte täydellisen kasvojenhoidon, joka sisältää irtokarvojen irrottamisen etenkin ongelmakohdista, puhdistaa turkin alla olevan ihon, lisäksi antenneille annetaan kevyt pehmytkudoshieronta…” Vinski jatkoi.
”Ja jottei hemmottelu jää pelkästään päähän, kuuluu pakettiin vielä täysi jalka-, käsi-, ja häntähoito,” Miihkali jatkoi innostuneena.
”Loppuun sinä saat meikkauksen ja lopuksi…” Moto vastasi puolestaan ja katsoi Antonia.
”Turbon hiuskuontalo siistitään, missä sinä saat vain sievän kampauksen koska huomenna sinulle tulee joka tapauksessa kampaaja laittamaan hiuksiasi tarkemmin.”
”Kauneuden hoitoa? Turbollekin?” Minni naurahti.
”Eikä pelkästään Turbolle… vaan, jotta voimme jakaa hänen tuskansa niin me osallistumme tähän operaatioon myös,” Moto tarkensi ja sai Minnin nauramaan sekä piiloutumaan käsiensä taakse. Jätkät katsoivat toisiaan nolostellen.
”Ja kun tämä tuskien taival on yhdessä kärsitty…” Vinski jatkoi ja sai Minnin kikattelemaan jo valmiiksi.
”Niin tämän jälkeen pääsette Turbon kanssa… KAKSIN, osallistumaan liittoanne voimauttavaan sekä sensuellisiin kuvauksiin… nimittäin Boudoir-kuvauksiin,” Adam totesi ja sai Minnin kasvoille hyvin hämmentyneen ilmeen.
”Siis oletteko varanneet meille alusvaatekuvaukset?” Minni kysyi hämmästykseltään.
”Kyllä! Saatte siitä ensimmäisen muistonne kohti liittoanne… Me saatamme teidät sitten oikeaan paikkaan, mutta kuvaukset suoritetaan teille yksilöllisesti räätälöiden… järjestämme sillä välin polttareidenne seuraavaa vaihetta, jonka kuulette myöhemmin,” Moto kertoi.
”Mutta eikö Boudoir-kuvaukset ole naisille suunnattua kuvausta?” Minni pohti.
”Joo ja ei… myös miehet voivat käydä otattamassa itsestään voimaannuttavia alusvaatekuvia…” Moto vastasi.
”Ainakin niin se kuvaaja sanoi. Alun perin sehän oli naisille suunnattua, mutta tämä pitkän linjan kuvaaja halusi täydentää portfoliotaan pariskuntakuvauksillakin,” Anton vastasi ja sai Minnin nyökyttelemään.
”Ai saatana! Te olette ihan kaheleita! Kyllä mää haluan nähdä Turbon hemmottelussa, mutta kai teidänkin pärstät kelpaa siihen,” Minni naurahti.
”Tuleepa meistäkin ainakin hehkeitä,” Anton totesi, sivellen kasvojaan. Hoitohenkilökunta ohjasi asiakkaansa peremmälle hoitolaan.

”EI!” Turbo totesi vahvasi ja puristi kädet eteensä.
”No kun sulla ei ole oikein vaihtoehtoja,” Tara pyöritteli päätään. Turbo nosti kätensä lanteilleen ja puuskahti syvään.
”C’moon Turbo… Adam, Anton, Vinski, Moto ja Miihkali jopa suostui tähän, joten niin sinäkin!” Anni totesi ja tökkäisi veljensä rintaa. Naisen pitkä kynsi teki hieman kipeää ja Turbo kulmat rutussa hieroi itseään.
”Se, että jätkät alistuvat tällaiseen, ei tarkoita että mun pitäisi,” Turbo murahti pienesti.
”No ei olisi uskonut, että Marsin kovin kenraali on oikeasti nössöin koko porukastaan!” Sandra vähätteli ja sai Turbon loksauttamaan miltein leuat paikoiltaan.
”Minäkö nössö? A-aaa… ei sitten käy. Näytän jätkille, että täältä pesee,” Turbo totesi ja lähti henkilökuntaa kohden. Naiset naureskelivat keskenään ja heitti Sandralle hyvästä oivalluksesta ylävitosen.
”Hienoa Sandra,” Tara kehui.
”Hyvää käänteispsykologiaa!” Riina jatkoi.
”Voi tytöt… älkää! Punastun vielä,” nainen naureskeli ja istui hoitotuoliin Turboa vastapäätä.
”Voitte olla varmoja, että kostan tämän teille vielä joku kerta,” Turbo mutisi itsekseen ja sai naiset naureskelemaan.
”Ole hiljaa ja ota tuosta kylmä olut,” Tara naurahti ja iski veljensä käteen olut tölkin.
”Polttareille?” Tara kysyi ja kohotti juomaansa.
”Polttareille!” naiset hihkaisivat ja katsoivat Turboa.
”Polttareille!” mies henkäisi ja kohotti oluttaan.

Samaan aikaan Marie ja Reea olivat päässeet takaisin Minnin ja Turbon luokse. Pienimmät nukkuivat omissa vaunuissaan terassin puolella. Ruut, Rita, Vilma ja Johanna eivät jaksaneet lämpöisen ja touhukkaan päivän päätteeksi tehdä juuri mitään. Naiset laittoivat nelikolle piirretyt pyörimään. Thomas oli suunnannut itsensä jo vapaustaistelijoiden tukikohdalle. Hän ei halunnut olla naisten pyörteissä huomisena hääpäivänä. Ovikellon soiminen sai Marien huomion.
”Hei! Carbine Milanius?” nainen kysyi oven toiselta puolelta pidellen mustaa isoa pukupussiaan kädessään.
”Ei ole juuri nyt kotona… Voinko auttaa?”
”Kotiinkuljetus pukuliike Säihkeestä. Tulin tuomaan Carbinen hääpuvun, sekä hänen perinteisen juhla-asun itse juhlaan,” nainen selitti.
”Aaa… tule sisään. Saako pukua johonkin roikkumaan?” Marie kyseli.
”Minulla on mannekiinit autossa odottamassa. Sovimme Carbinen kanssa, että palauttaa ne häiden jälkeen sitten takaisin liikkeeseen,” nainen vastasi ja nosti puvun henkarista hetkeksi roikkumaan oven suuhun. Marie katsoi haikeana pukupussia. Minni ei ollut kelpuuttanut heidän perinne pukuaan omakseen. Pian nainen saapui takaisin sisälle kahden mannekiinin kanssa.
”Mihin voin nostaa nämä?”
”Mmmm…” Marie pohti ja katsoi Reeaa, joka juuri saapui kanssa paikalle.
”Varmasti Minnin ja Turbon makuuhuoneeseen?” Reea pohti ja sai Marien nyökkäämään.
”Tarvitsetko apua?” Reea kysyi kohteliaasti.
”Kiitos. Jos saatte nämä ja hääpuvun, niin haen autosta vielä perinnepuvun,” nainen tokaisi ilahtuneena. Reea ja Marie nyökkäsivät hyväksyvästi ja auttoivat viemään tavarat pariskunnan huoneeseen. Vaatekaupan myyjä kokosi mannekiinit jalustoilleen ja avasi varovaisesti pukupussit. Reea henkäisi puvuille ihastuneena, kun nainen sai ne siististi aseteltua mannekiinien päälle. Marie silmäili pukuja edessään. Olivathan ne kauniita, mutta hän olisi toivonut, että Minni olisi enemmän kunnioittanut perheen juuria ja perinteitä.
”Näin… ovat sitten tulevaa morsianta varten valmiina. Paljon Onnea heille hääpäiväänsä,” nainen totesi ennen, kuin poistui talosta.
”Mikä mietityttää?” Reea kysyi ja katsoi ystäväänsä.
”Vähän kaikki,” nainen vastasi epämääräisesti ja sai Reean laskemaan kätensä tämän ympärille.

Samaan aikaan hoitolassa Minni otti vastaan samppanjalasin. Hän katsoi ympärilleen, kun jätkät nauttivat heille tehdystä kasvohoidosta. Minnistä tilanne oli huvittava. Vinski piti huolta kyllä kuontalostaan ja oli tarkka, että koko kroppa sikisi komeutta. Mutta ei hän koskaan olisi itse saanut heitä pakotettua kauneushoitolaan. Jokaisen ollessa valmis hekin saivat juomat itselleen.
”Pitää muuten sanoa, että teki oikeasti hyvää,” Moto vastasi ja katsoi Minniä, joka pidätteli omaa nauruaan.
”Ei itsestään huolta pitäminen olekaan niin paha asia?”
”No ei totisesti. Toivottavasti miehesikin nauttii tästä!” Vinski totesi ja katsoi itseään pienestä peilistä. Adam nappasi peilin miehen kädestä ja sai tämän kurtistelemaan kulmiaan.
”Turbo nauttii varmasti… ihan täysin siemauksin,” Minni totesi huikaten lasistaan.
”Joo ihan varmasti,” Moto viisasteli ja sai Minnin naureskelemaan.
”Miksi muuten eriytitte meidät heti kättelyssä? Eikö polttarien tarkoitus ole kuitenkin pitää parit yhdessä?” Minni pohti vakavampana ja katsoi jätkiä vuorottain.
”Käytännössä kyllä,” Miihkali aloitti.
”Mutta?”
”Mutta halusimme rauhassa tutustua toiseenkin osapuoleen eli sinuun. Turbon jo tunnemme niin hyvin, kuin hänet voi vain tuntea ja sinutkin tiedämme, mutta esimerkiksi emme kaveruudestamme huolimatta tunne sinua niin vahvasti kuin Turboa,” Moto selitti.
”Oi jätkät! Tuo on todella suloista…” Minni henkäisi ja nosti kätensä rinnalleen.
”Tiedämme, että olet tarkka, herkkänahkainen ja fiksu nainen, mutta…” Vinski luetteli.
”Saat anteeksi, kun muistit lisätä fiksun perään,” Minni keskeytti ja huikkasi uudelleen juomastaan.
”Kiitos…”
”Mutta kuitenkin. Haluamme kunnolla tuntea Turbon rakastaman naisenkin. Tulemme kuitenkin Turbon tiimoilta olemaan hyvin paljon yhteydessä toisiimme,” Vinski jatkoi lauseensa loppuun.
”No tehän käytännössä asutte meillä, jos talo on vain tyhjä,” Minni naurahti.
”Mutta silti. Jos mulla, Vinskillä ja Miihkalilla on tunne, ettemme tunne sinua vieläkään kunnolla… niin miten sitten Adam ja Anton?” Moto vinkkasi veljeksiä kohden.
”Miksi ette ole sanoneet aikaisemmin? Mielelläni kerron itsestäni enemmän ja vietän aikaa myös teidän kanssanne,” Minni ihmetteli ja katsoi surkeana jätkiä. Hän oli aina kuvitellut antaneensa hyvän esittelyn itsestään.
”No nythän meillä on tässä aikaa!” Anton vastasi iloissaan.
”Pelataanko totuutta ja myötähäpeää?” Adam ehdotti.
”Ai tässä samalla?” Minni kysyi hämmentyneenä. Hoitohenkilökunta oli aloittanut porukan käsi-, jalka- ja häntä hoidon samalla.
”Niin!” Adam naurahti ja sai Minnin katsomaan ystävyksiä.
”No pelataan!” nainen naurahti ja sai jätkät hihkumaan jo.

Odotellessaan muuta seuruetta kauneudenhoidon jälkeen, Turbo haroi hiuksiaan oudokseltaan. Siitä oli aikaa, kun mies oli hiuksilleen tehnyt mitään ja nyt laitettuna sekä ilmavampanakin tuntuvat hiukset tuntuivat väistämättäkin oudolta. Lisäksi hänen koko kroppansa tuntui oudolta. Tara oli kantanut ystävyksille vaihtovaatteet ja oli pakottanut miehen pukeutumaan hailakan vaaleansiniseen kauluspaitaan ja mustiin housuihin.
”Wooouuhh…” jätkät henkäisivät ja katsoivat ystävänsä muuttunutta ulkonäköä, jota voisi kuvailla jopa hieman paremmaksi, kuin edellinen.
”Ihan sika makea,” Anton henkäisi ja oli upottamassa kätensä miehen päälaelle asetettuihin hiuksiin. Turbo veti päätään hieman taakse päin ja mulkoili veljiään.
”Kiitti vaan jätkät,” Turbo murahti hymyillen ja puristi kädet eteensä.
”Mistä?” Vinski älähti ja katsoi veikkaansa hämmentyneenä. Minni saapui perästä kanssa seurueen taakse ja katsoi ihastellen Turboa. Naiset tervehtivät ystävänsä ja ihailivat kanssa tämän saanutta meikkausta.
”Siitä, että pakotitte mut johonkin hoitolaan,” Turbo vastasi mulkoillen ystäviään.
”Anteeksi vaan mutta jaoimme tämän asian myös,” Adam tokaisi veljellisesti.
”Mrmmhm… niin varmaan,” Turbo vähätteli ja katsoi naisten vieressä seisovaa kihlattuaan. Minni vilkutti miehelle pienesti ja virnuili tälle. Turbo ei hämmästykseltään pystynyt liikkumaan. Minnin hiukset ja ulkonäkö oli huoliteltu todella kauniiksi ja Turbo tuntui leijuvansa pilvissä. Mies pyöräytti päätään. Miten hän voi mennä näin kipsiin? Mitä jos sama tapahtuu huomenna? Minni käveli puolisonsa luokse joka tarrasi hellästi naisen lanteista, Minnin nostaessa kätensä lepäämään miehen lihaksikkaan rintakehän päälle.
”Sää oot upea,” mies henkäisi ja suukotti naisen otsaa.
”Kiitos… niin sinäkin. Tytöt tekivät vissiin hyvää työtä?” nainen vinkkasi ja irrottaui hieman Turbosta, jotta näki takanaan seisovat ystävänsä.
”Kyllä… ja kyllä tuo sinun miehesikin nautti, vaikka ilme ja ”olemus” kertovat muuta,” Riina kiusoitteli.
”Mulla on sulle todiste siitä, että vietimme jätkien kanssa myös ihanan kauneudenhoitopäivän,” Minni vastasi ja esitteli puhelimessaan olevaa kuvaa Turbolle, joka repesi täyteen nauruun. Mies otti puhelimen kihlattunsa kädestä ja sai muut naiset ympärilleen.
”Söpöä!” naiset naurahtivat ja saivat miehet mulkoilemaan kädet puristuksissa toisaalle.

”Joo… joo. Olimme hoidossa kanssa. Jatketaanhan sitten rakastavaiset,” Adam röhähti. Mies lähti ohjaamaan seuruetta toisaalle.
”Mihin me seuraavaksi joudumme?” Turbo naureskeli veljensä perästä ja avasi jälleen uuden olut tölkin.
”Se on yllätys,” Vinski totesi ja virnuili Minnille. Turbo katsahti kanssa kihlattuaan, joka yritti pitää pokkansa. Turbo pysähtyi ja katsoi tätä hämmentyneenä.
”Sää tiedät!”
”Mitä? Enkä tiedä?”
”Älä yritä, toi sun virnuile ilmeesi kertoo muuta!” mies älähti naureskellen ja sai Minnin purskahtamaan pienesti.
”Kerro!” mies vaati hyväntuulisesti naisen jatkaessa matkaa.
”Enkä kerro… olkoon se sulle yllätys,” Minni naurahti ja lähti juoksemaan miestään pakoon, kun kaksikon välillä alkoi juupas-eipäs takaa-ajo.
”Te menitte kertoon!” Sandra älähti miehelleen.
”Vahingossa lipsautettiin,” mies vastasi olkiaan kohautellen. Sandra pudisteli miehelleen päätään.
”Sitä paitsi ei Minni kerro Turbolle,” Vinski lohdutti vaaleaa naista. Kiljahdus edestä sai kaikki naureskelemaan. Turbo oli nostanut naisen olalleen ja tämä roikkui puoliksi miehen selän puolella.
”Turbo ei sitten anna periksi?” Riina pudisteli päätään.
”Siinähän ei sitten anna… en minäkään,” Minni kohautti kättään.
”AU!” nainen kiljaisi ja kohotti hieman itseään. Turbo virnuili ivallisesti naiselle, juuri kun oli iskenyt tätä avokämmenellä takapuolelle.

Ystävykset pääsivät vanhan kulahtaneen kerrostalon eteen. Turbo laski Minnin sylistään ja katsoi taivaisiin kohoavaa rakennusta.
”Siitä. Portaat neljänteen kerrokseen,” Adam ohjeisti ja sai kaksikon katsomaan ystäviään.
”Ja te ette tule tänne?” Turbo kysyi kulma aavistus koholla.
”Voimme tulla… mutta se ei välttämättä ole sopivaa,” Vinski naurahti. Turbo katsoi hetkeksi tyhjyyteen ja oli lähdössä tilanteesta pois. Kuitenkin Minni ehti napata hänen paitansa selkämyksestä kiinni ja kiskaista taaksepäin.
”Me menemme. Laitamme koodia, kun olemme valmiina,” nainen tokaisin ja veti miehen mukanaan. Turbo mulkaisi ystäviään ja sisaruksiaan, jotka vilkuttivat tälle hyvästiksi. Kaksikon kadotessa talon sisälle jokainen katsoi toisiaan.
”Sitten seuraava operaatio…” Adam kuiskasi.
”Onko yllätys tulossa kanssa?” mies kysyi ja katsoi Motoa ja Vinskiä.
”On. Miihkali on hoitanut sen,” Vinski raportoi.
”Sitten ei muuta kuin menoksi,” Adam komensi ja ystävykset hajaantuivat hetkeksi.
         Samaan aikaan Minni ja Turbo olivat päässeet vanhan kulahtaneen puuoven taakse. Turbo katseli rapun kuntoa, joka ei hivellyt silmää mitenkään.
”Aika läävä,” mies kuiskasi naisen korvaan. Minni hymyili pienesti ja koputti oveen. Oven kumina kantautui pitkin rappukäytävää ja pitkä riipaiseva hiljaisuus sai prätkähiirikaksikon varautuneiksi. Minni vilkaisi nopeasti Turboa, kunnes ovi avattiin. Hieman iäkkäämpi noin 40-vuotias, tumman punaruskea hiirinainen avasi oven. Naisella oli yllään olkapäitä suojaava pitkähihainen kukkamekko. Naisen vaaleat hiukset, joista saattoi nähdä iän tuomaa harmautta oli kiedottu niskaan löysähkölle nutturalle.
”Hei! Te olette varmasti Minni ja Turbo,” nainen tervehti.
”Kyllä vain,” Minni vastasi hellästi.
”Käykää sisään…” nainen ohjeisti. Toisin kuin rappukäytävä, huoneisto oli erittäin siisti. Kaikkialla oli vaaleaa pintaa ja isot ikkunat antoivat valoa tilaan. Yhdessä isommassa alkovessa oli iso leveä sänky ilman jalkoja, täynnä erilaisia Marsin pinnan väripohjalta valittuja peittoja. Nainen istutti kaksikon pienille jakkaroille.
”Nonnii… aloitetaan ihan vielä esittelyllä. Olen siis Eve ja olen toiminut Marsissa valokuvaajana vuosien ajan. Nyt viime aikoina olen pohjauttanut osaamiseni voimaannuttavaan valokuvaukseen,” nainen esittäytyi ja sai kaksikon katsahtamaan toisiaan.

”Haluatteko kertoa vielä teistä jotain ennen, kuin kerron tämän päivän parituntisesta sessiosta?” Eve naurahti.
”No kuten olette jo kuulleet, niin olemme toisiaan Minni ja Turbo. Marsin armeijassa ja vapaustaistelijoissa toimivat kenraalit,” Minni aloitti esittelyn ja sai Even nyökyttelemään.
”Me ollaan oltu yhdessä yli 12-vuotta ja tää ilmeisemmin kuuluu meidän polttaritapahtumaan,” Turbo vastasi ja katseli ympärilleen.
”Ihanaa. Milloin teidän häänne ovat?” nainen kysyi.
”Huomenna,” kaksikko vastasi lähes yhtä aikaa.
”Onpa ihanaa! Mahtavaa… onko teillä lapsia jo?”
”On meillä hieman reilu 2-vuotiaat kaksospojat,” Minni kertoi.
”Voi että…” nainen henkäisi.
”No mutta kertokaapahan mitä odotuksia teillä on tälle päivälle?”
”Jos tietäisimme mitä odottaa niin olisi helpompi vastata,” Turbo naurahti hermostuneena.
”Niin tämä on yllätys teille?”
”Turbolle juu… miespuoliset ystävämme tulivat möläyttäneeksi minulle päivän teeman,” Minni naurahti ja katsoi virnuillen Turboa, joka esitti loukkaantunutta.
”No se ei haittaa, kun olisin kertonut teille joka tapauksessa… teille on ystävienne puolesta järjestetty boudoir-kuvaukset,” Eve aloitti ja sai Turbo nojautumaan käsiinsä.

Mies painoi virnuilevan katseensa lattia tasoon.
”Tiedättekö mikä on boudoir-kuvaus?”
”Minä tiedän ainakin,” Minni vastasi ja hieroi miehensä selkää.
”Entä Turbo?”
”Mmhmm… joo kyllä mää tiedän,” mies vastasi ja painoi kämmenensä leukaansa vasten.
”Hienoa! Jännittääkö?”
”No ehkä hieman… kuitenkin olemme totuttaneet itsemme riisuuntumaan vain toisillemme, se oli normi siellä missä Turbo oli aikoinaan komennuksella, joten teimme siitä myös normin Marsissa,” Minni selitti hieman apeana ja katsoi mietteliästä Turboa.
”Kai silti muistatte, että marsilaiset ovat kuuluisia siitä, että heidän norminsa on alastomuus ei niinkään tabu?”
”Kyllähän sen muistaa ja haluaa kunnioittaa omaa perimäänsä… niin kuin Minni sanoi… toisaalla jossa olin, niin alastomuus ja vähäpukeisuus olivat enemmän tabu tai säädyttömyys. Opimme elämään sen normin mukaan ja unohdimme mistä oikeasti olemme,” Turbo tarkensi ja sai Even nyökyttelemään.
”No boudoir-kuvauksissa ei tarvitse olla alasti. Joten ei sen puoleen huolta… ystävänne ovat valinneet teille tänne alusvaatesetin valmiiksi, jotka saatte ottaa mukaanne, kun lähdette.”
”Voi luoja,” Turbo naurahti ja hieroi silmiään.
”Näiden kuvausten tarkoituksena on saada teidän yhteisiin kuviin luotua se voima jonka puolesta sanotte huomenna -tahdon. Jotta muistatte jatkossa, kuinka rakkaus on kantava voima, kuinka tukenne voimistuu hankalimpina aikoina ja miten rakkautenne toisianne kohtaan näkyy voimakkaimpana,” Eve selitti ja sai pariskunnan nyökkäämään. Eve nousi seisomaan ja johdatti kaksikon huoneen perällä olevaan pukuhuoneeseen.
”Ihan turha jännittää… kaikki menee hyvin,” nainen lohdutti, kunnes Minni kiskaisi Turbon pukuhuoneeseen mukaansa.

Kuvausten jälkeen Minni huokaisi hermostustaan talon edessä. Kaksikko ei nähnyt ystäviään missään. Turbo haroi nopeasti hiuksiaan takaisin asentoon, johon kampaaja oli ne laittanut. Sängyllä makailu kuvauksen ajan oli saanut ne hieman menettämään muotoaan. Minni vilkaisi pieneen kassiin ja tarkisti ettei heiltä jäänyt mitään.
”Olipahan kokemus,” Turbo huokaisi ja sai Minnin hymyilemään.
”Mikä oli sinun lempi juttusi?”
”Mmmm… ehkä se kun sain nostaa sinut korkeammalle tasolle ja sivellä kauniita reisiäsi tai kun painauduit ikkunalautaa vasten ja sain painaa otsani otsaasi vasten, muistaen kuinka paljon sinua oikeasti rakastan,” mies leperteli.
”Säähän oot ihan lälly,” Minni vastasi ja suuteli pitkään miestä.
”Itse kysyi,” mies tokaisi suudelman päätteeksi ja sai Minnin sivelemään tämän poskea. Minni kiehnäsi miehessään kiinni, joka suukotti tämän päälakea.
”Olikohan nämä muuten viesti muilta, että nämä voisi pukea huomenna, vaikka uudemman kerran päälle?”
”Eikö hääyön vaatetuksen pitäisi olla yllätys,” hiirimies kuiskasi naisen korvaan.
”Pitäisi ja minulla on varasuunnitelma siihenkin. Voin näitä käyttää toisella kertaa,” Minni vinkkasi ja sai miehen painautumaan itseensä tiukemmin kiinni. Minni tunsi miehen vahvan rintakehän selkäänsä vasten ja käsien kietoutuvan tämän lanteiden ympäri.
”Harmi kun emme voi olla yötä yhdessä,” mies flirttaili ja sai Minnin kääntämään kasvojaan niin, että mies sai suukotettua naisen poskea.
”No ensi yönä saamme, kun pojat jäävät vanhempiesi huomaan,” Minni lohdutti ja katsoi pitkää limusiinia, joka pysähtyi heidän eteensä. Kuski nousi ja tervehti kaksikkoa.
”Turbo ja Minni?” mies kysyi.
”Kyllä olemme,” Turbo vastasi.
”Mainiota. Oikea paikka siis,” mies naurahti ja harppoi auton toiselle puolelle. Mies avasi limusiinin takaoven ja ohjasi kaksikon auton kyytiin. Minni vilkaisi virnuillen Turboa, mutta istui limusiinin kyytiin. Minni katsoi coolerissa olevaa pulloa ja sen kaulassa olevaa lappua.
”Aaaw… ystävämme muistaa meitä jälleen,” Minni vastasi ja sai Turbon nostamaan pullon käsiinsä.
”Koskahan pääsemme juomaan ihan kunnolla?”
”Älä viitsi. Minä en ainakaan halua olla hirveässä krapulassa aamulla.”
”Tiedän sen… mutta aamu alkaa kuitenkin kuoharilla tai oluella,” Turbo vinkkasi ja poksautti kuohari pullon auki. Mies kaatoi Minnin pitämiin laseihin kuplivaa juomaa.
”Meille?”
”Meille,” Minni vastasi ja suuteli pitkään miestä.

Minni ja Turbo katselivat ulos ikkunasta. Kaupunkimaisema oli vaihtunut aavikkoon.
”Mihinkähän olemme menossa?” Turbo pohti vakavampana.
”Ja miksi tulimme aavikolle?” nainen kysyi ja piteli vatsaansa. Turbo vilkaisi naista ja hymyili ovelasti tälle.
”Onko nälkä?”
”No on. Tähän aikaan olisin syönyt poikien kanssa jo kotona,” Minni tivasi kiukkuisena. Turbo nosti kätensä naisen olan ylitse.
”No voit kiukutella polttariseurueelle, jos eivät tarjoa sinulle ruokaa,” Turbo nauroi ja sai kihlattunsa sivelemään hennosti tätä. Piakkoin kuitenkin muutama räjähdys limusiinin kummaltakin puolelta sai kaksikon irrottautumaan toisistaan. Kuski avasi lasin heidän välistään ja viskasi pariskunnalle omat aseet.
”Mikä tilanne?” Minni kysyi raporttia.
”Näyttäisi raiderien hyökkäykseltä… mutta voi tulla muualtakin.”
”Raiderit? Juurihan hallitus puhui heidän kanssaan sovinnon?” Turbo pohti.
”Ilmeisesti limapalloihin ei ole luottamista,” Minni vastasi ja iski nyrkillään nappulaa, joka avasi limusiinin kattoikkunan auki. Vastaantuleva vastustaja pöllytti hiekkaa ja ampui ohjuksia lähelle limusiinia. Minni peittosi silmiään, kun hiekkapöly pöllähti maasta räjähdyksen iskiessä siihen. Tulituslinjan ollessa vapaa Minni sai ammutuksi laseraseellaan tunkeutujia kohden. Minni väisti ohi kiitävää ohjusta, joka räjähti limusiinin takana.
”Nuo eivät ole raidereita,” Minni tokaisi miehelleen, joka vuorostaan nousi kattoikkunasta katsomaan vastustajiaan. Mies sai muutaman kerran ammutuksi, mutta vastustaja tuntui omaavan kaikki heidän kuvionsa.
”Mitä helvettiä?” Turbo kysyi ja sai Minnin nousemaan auton toisesta kattoluukusta katsomaan tilannetta. Vastaantuleva kokoonpano ampui korkealle ilmaan muutaman ohjuksen, jotka räjähtivät raketin omaisesti. Minni ja Turbo eivät voineet hämmästykseltään uskoa näkemäänsä.
”Mitä helvetin pelleilyä tämä on?” Minni murahti ja katsahti miestään. Turbo näki tunkeutujien olevan moottoripyöräilijöitä ja mitä lähemmäksi he ajoivat heitä sen varvemmaksi mies tuli päätöksessään. Hän heitti aseensa menemään.
”Miksi noin teit?” Minni älähti.
”Katso itse,” Turbo totesi ja nojasi käteensä.

Minni käänsi katseensa tulijoiden suuntaan ja heitti aseensa niin, että osui punaisella kilpapyörällä ajavan ystävänsä kypärään.
”HEI!” Vinski huudahti pysäyttäen vauhtinsa ja riisui kypäränsä. Limusiinin kuljettaja pysäytti auton.
”Ihan oikein sulle!” Minni naljaili ja poistui autosta kattoikkunan kautta.
”Mitä pelleilyä tämä nyt oli?” Turbo kysyi ja astui kanssa auton kyydistä. Moto, Anton, Adam ja kaksikolle tuntematon kuski pysähtyivät valkean hiiren viereen.
”Vähän piti kokeilla teidän refleksejänne,” Anton kohautti harteitaan.
”Äitiyslomasta huolimatta Minni ei ole menettänyt taistelutahtoaan,” Adam kiusoitteli ja sai Minnin iskemään tätä voimalla käsivarteen.
”Yllätyitkö?” Minni kysyi ja puristi kädet eteensä kullanruskean hiiren hieroessa käsivarttaan. Turbo ojensi naiselle kuohuviinilasin, jonka tämä ykkösellä kumosi kurkusta alas.
”Hieman,” Adam murjaisi ja sai Minnin siirtämään katseensa erilaiseen ajopukuun pukeutunutta marsilaista. Tällä oli vaalean ruskeat housut sekä mustat saappaat, nahkatakki oli astetta tummempi, kuin housut ja tumman puhuva kypärä, jonka musta visiiri peittosi kasvot. Miehen jalan ympärillä oli ruskea asekotelo ja mies tunsi arvonsa. Nahkatakin hihaan oli kiinnitetty valkealla pohjalla oleva kangasmerkki, jonka punainen logo muistutti prätkähiirten omaa logoa. Vartalorakenteen perusteella nainen pystyi tulkitsemaan ajajan mieheksi.
”Entä hän?” Minni kysyi epäilevästi.
”Kyllä sinä hänet tunnet,” Miihkali nyökkäsi vieressään ajavaan mieheen. Minni kohautti kulmaansa kysyvästi, kun samalla mieshiiri kiskaisi kypärän päästään. Naisen kädessä oleva lasi särkyi tuhannen palasiksi tämän jalkoihin. Minni nosti kätensä hämmästyksestä kuonolleen.
”MARCUS!” nainen ilahtui ja juoksi miehen luokse. Pitkä marsilaismies nappasi naisen pitkään halaukseensa. Marcus oli beigen harmaa väriltään ihan, kuin Minnikin. Miehen mustat hiukset olivat hieman painuneet sekaisiksi kypärän alla ja mies haroi ne nopeasti sormillaan taaksepäin.
”Luulitko etten osallistu pikkusiskoni häihin?” mies naurahti ja suukotti nopeasti Minnin päälakea.
”Mää luulin, että sää tulet huomenna vasta paikalle. Ja ihan super hienot uudet ajoasut teillä,” Minni naurahti ja hieroi veljensä käsivarsia, ihastellen veljensä asustusta.
”Niin mun pitikin, mutta sitten nämä sankarit soittivat ja kysyivät pääsenkö aiemmin tulemaan ”polttariyllätyksenä”,” mies naureskeli ja sai siskonsa leveämmin hymyilemään.

Marcuksen vuoksi Minni oli unohtanut nälkäkiukkunsa. Marcus tervehti myös Turbon ja kaksikon välille aiheutui pienimuotoinen painiottelu. Minni puristi käsiään edessä.
”Voinen poistua pomo?” limusiinin kuljettaja osoitti kysymyksensä Marcukselle. Miehet istuivat hiekkakentällä ja katsahtivat kuljettajaa.
”Juu mene ihmeessä. Nähdään muutaman päivän päästä Kielletyssä laaksossa,” Marcus röhähti ja nousi seisomaan. Kuljettaja nyökkäsi ja tervehti vielä seurueen ennen poistumistaan paikalta.
”Vai pomo miehiä,” Turbo naljaili lähellä miehen kasvoja.
”Omaa seuruettaan pitää jonkun ohjata eteenpäin,” Marcus kohautti harteitaan.
”Mulla on muuten ensin yksi kysymys? Kuka teistä torvista oli se, joka ampui mua näin läheltä sillä saatanan ohjuksella?” Minni tuhahti kiukkuisena ja näytti pientä väliä sormillaan esimerkkinä, että ohjus tosiaan oli ollut hyvin lähellä osua häneen. Miehet katsoivat toisiaan ja Marcus veti virnuilevan katseensa maahan. Miesten ele osoitti Marcusta ja Minni siirtyi katsahtamaan isoveljeään.
”MARCUS!”
”Se oli ihan puhdas vahinko! Aavikossa oli jokin kuoppa mikä heitti ohjuksen ihan miten sattui!” mies puolustautui ja sai sisarensa vain katsahtamaan tätä tuimasti.
”Olen pahoillani! mies tokaisi ja sai Minnin pyöräyttämään silmiään.
”Toinen kysymys… Mitä te teette Kielletyssä laaksossa?” Minni kysyi.
”Kuhan käydään tsekkaamassa… ei meillä ole juuri muutakaan, kun sota on ohitse.”
Minni nyökytteli hyväksyvästi veljelleen, ei se hänelle oikeastaan kuulunut mitä hänen veljensä teki. Hän teki aina jotain kiellettyä ja ajeli ryhmänsä kanssa pitkin Marsin pintaa.
”Mennäänkö?” Adam kysyi ja sai sisarusten huomion.
”Minne?” Turbo kysyi.
”Laita tuo päähäsi niin kohta näette,” Adam naureskeli ja ojensi pikkuveljelleen kypärän. Minni puolestaan istui veljensä taakse.

Matkalla Turbo tuli maininneeksi kaksikon nälän, johon sai Adamin vain naureskelemaan. Mies kertoi, että kyllä heille ruokailukin oli järjestetty, mutta se ei tapahtuisi vielä.
”Mihin me tarkkaan ottaen menemme?” Minni puolestaan tiedusteli. Marsin aavikon ylle oli noussut vankka sumu ja kukaan ei puolestaan nähnyt eteensä. Kohti korkeampaa vuoren rinnettä jätkät ajoivat ylöspäin. Mitä korkeammalle he pääsivät alkoi sumukin hälvetä sen mukaan. Tasanteelle päästyään Minni näki tutun naisporukan. He tervehtivät kaksikon.
”Miten teidän kuvaukset meni?” Santtu kyseli ja sai Minnin katsomaan toisaalle.
”Hyvin… oli tosi sensuellit ja Eve osasi hommansa.”
”Oih… jos käy niin haluaisin nähdä ne joku kerta,” ihmisnainen ihasteli.
”Eiköhän se onnistu… ilman jätkiä,” Minni vinkkasi ja sai naisen hymyilemään. Jätkät nojailivat tasanteen reunalla olevaan kaiteeseen ja katselivat pitkälle horisonttiin. Vuorten välissä meni pitkä ja syvä kanjoni, jonka juuressa paksu sumu kerros velloi.
”Mitä me täällä teemme?” Turbo kysyi.
”Koetellaan meidän ystävyyttämme,” Vinski ilkkui.
”Mitä?”
”Tulkaa,” Moto huikkasi ja johdatti ystävykset aidan vierustaa tasanteen toiselle puolelle. Kanjoni jatkui silmän kantamattomiin. Heitä vastassaan oli nuori hiiripariskunta, joka odottivat seuruetta hymyillen. Heidän välissään oli etäisesti ritsaa muistuttava laite, joka oli kiinnitetty pitkillä benjiköysillä kanjonin ylle.
”Mää en tiedä tulenko ihan nauttimaan tästä,” Tara henkäisi, kun korkeus otti naisen sydämeen.
”Jos selviämme alas niin, sitten tulevassa liitossanne on kaikki hyvin,” Vinski lohdutti ja sai Minnin ja Turbon vilkaisemaan toisiaan.
”Miten niin meillä, jos Tara toteaa ettei nauti tästä?” Turbo tokaisi ja osoitti siskoaan. Anton laski nopeasti porukan.

”Marcuksen ansiosta meitä on juuri tasaluku,” nuorukainen hihkaisi ja katsoi Annia joka pöydän ääressä kirjoitti jokaisen nimen yhteen lappuun.
”Suoritetaanko me jonkinlaiset arpajaiset?” Minni kysyi, kun odotti mitä seurueella oli heidän päänmenoksi seuraavaksi suunnitteilla.
”Kyllä vain…” Anni tokaisi nopeasti. Minni pyöräytti hymyillen silmiään ja otti mieheltään vastaan suudelman.
”Hei pliis! Saamme kuherteluanne katsoa huomenna ihan kylliksi,” Vinski marisi kaksikolle ja sai Turbon painamaan pidemmän suudelman naisen suulle.
”Koskas muuten me menemme boudoir-kuvauksiin?” Sandra kyseli mieheltään, joka puolestaan käänsi tälle selkänsä.
”ADAM!”
”Vitsi oli…”
”Ehkä meidän pitäisi saada itsestämme jotain kuvia… meistä ei ole edes virallisia hääkuvia otettuna,” Sandra tuli muistutelleeksi.
”Mitä?!” kaikki älähtivät lähes samaan aikaan. Sandra kietoi kätensä Adamin käden ympärille ja painoi leukansa miehen olkaa vasten.
”Me tiedämme mitä järjestämme seuraavaksi,” Turbo totesi ja istui Minnin viereen. Sandra punasteli pienesti ja katseli miestään.
”Noita ei paljon estellä, jos sille päälle sattuvat,” Adam kannusti vaimoaan.
”Olen huomannut,” Sandra vastasi ja katsoi Annia, joka käveli heidän luokseen.
”Okei… Minni, Vinski, Sandra, Riina, Anton, Tiana ja Miihkali saavat kokeilla onnetarta ja kuka on tämän tehtävän seikkailijapari. Jokainen Annin luettelemista hiiristä kävi hakemassa arpalapun.
”Joko saa avata?” Minni kysyi.
”Onko kaikilla yksi lappu?” Anni kysyi ja kaikki katsoivat toisiaan.
”Eikö polttarien tarkoitus ollut vahvistaa minun ja Minnin avioliittoa?” Turbo kysyi virnuillen.
”Jos teidän liittonne näiden polttareiden jälkeen huolimatta ei ole vahva, niin syön vaikka vasemman saappaani,” Anni naurahti.

Minni katsoi lappunsa ja hymyili virnuillen.
”Älä vain sano, että sait Turbon?” Vinski tuhahti naisen vieressä.
”En… sain oman veljeni!” Minni vastasi ja näytti lappua, jossa komeili veljensä nimi. Marcus kaappasi siskonsa kainaloonsa voitokkaana. Vinski tuhahti ja avasi lapun.
”HA! Turbo,” Vinski ilkkui Minnille. Kullanruskea hiirimies nippasi miestä nenään. Vinski mulkaisi vihaisena ystäväänsä.
”Sandra kuka on parisi?”
”Santtu,” nainen ilakoi ja halasi ihmisnaista.
”Aika yllättäviä pareja… jatketaan Riina?” Anni pohti ja osoitti pikkusiskoaan.
”Moto!” nainen naurahti ja löi ylävitoset ison hiirimiehen kanssa.
”No Anton? Jäljellä on enää pelkkiä sisaruksia…” Adam kiusoitteli.
”Eli vain huonoja vaihtoehtoja…” nuorimies vitsaili ja sai veljensä mulkoilemaan tätä.
”Anni… huh…” mies huokaisi ja sai Annin halaaman hellästi tätä.
”Tiana. Ratkaiseva ääni,” Minni katsahti teiniä. Tyttö siirsi suortuvaansa kasvoiltaan ja avasi lapun. Tytön ilme muuttui nopeasti vakavaksi.
”Adam…” tyttö huokaisi syvään ja mulkoili virnuillen isoveljeään.
”Onnittelut Adam… Miihkali sinulle ei jäänyt muita, kuin…”
”Taraa!” Miihkali hihkui ja sai hiirinaisen parikseen. Tiana katsoi hieman haikeana nuorukaista. Tekikö Anni tämän tarkoituksella ettei hänellä ollut edes mahdollisuutta olla Miihkalin parina.
”Ei muuta, kuin sitten toimintaa ja äkkiä!” Vinski hihkui ja seurue käveli laitteenhoitajien luokse.

”Hei ja tervetuloa! Onnittelut myös meidän puolestamme tulevalle avioparille,” nainen aloitti.
”Kiitos,” Minni ja Turbo vastasivat.
”Tämä laite on sinko… pääsette kokeilemaan turvallisesti painovoimaista pudotusta pitkin kanjonia,” mies selitti ja varsinkin seurueen naiset katsahtivat toisiaan. Olivathan jätkät, Minni ja Anni kokeneet sen vaarallisuudenkin painovoiman kanssa. Santtukin oli jätkien ollessa maassa, mutta ainoastaan sai kokea kauhun hetkiä, kun ei tiennyt saisivatko jätkät hänet kiinni vai eivät.
”Seurueenne oli päättänyt, että aviopari pareineen saisivat aloittaa, joten kumpi pareista singotaan ensin?” mies kysyi. Minni katsahti Turboa.
”Kivi-sakset-paperi?” Turbo kysyi. Minni oli heti valmis voittamaan kihlattunsa.
”Yyy… kaa… koo… kivi-sakset-paperi!” muut luettelivat.
”Jes! Minni hihkaisi ja iski kätensä miehen nyrkin päälle. Naisen paperi nimittäin voitti miehen kiven. Turbo ei niellyt häviötään helpolla, mutta sai kuitenkin lohdutukseksi naiselta suukon.
”Voitte kaikki pukea turvavaljaat jo päällenne,” nainen ohjeisti ja antoi erinäisen nipun valjaita. Toverit auttoivat toisiaan kiristämään valjaita. Miehillä se meni hyvin nopeasti pelleilyksi.
”AAaahhh… ei noin kireälle. Tarviin niitä vie,” Turbo tuskaili ja löysti valjaita.
”Ai meinaisitteko sikiöidä vielä enemmänkin?” Adam naljaili.  
”Ei kuulu teille!” Minni tuhahti.
”Viimeksi, kun neiti… anteeksi… tuleva rouva sanoi noin, niin kaksosia pukkasi!”
”Tuo… on totta,” Minni pohti ja osoitti miestä sormellaan.
”Mutta ei se silti kuulu teille!” nainen sihahti hyväntuulisena ja sai miehet hieman perääntymään.

Minni ja Marcus olivat valmiina ensimmäisenä sinkoutumaan. Naistyöntekijä lainasi naiselle vielä ponnarin. Turvalasit ja kypärä oli myös pakolliset. Kaksikko kiinnitettiin erillisiin ritsoihin. Työntekijät varmistivat, että kaikki oli ok myös kanjonin puolella. Tuolit joissa Minni ja Marcus istuivat, olivat pingotettuna kauaksi kanjonin reunasta.
”Et sitten kilju!” Marcus komensi.
”En lupaa mitään. Suurempi todennäköisyys on se, että skumpat tulee ylööööös…” Minni kiljahti, kun kaksikko singottiin pitkälle kanjoniin. Myös Marcus, joka vannotti sisartaan olemaan kiljumatta, karjahti itse säikähdyksestä.
”Apua!” Tara kauhisteli ja katsoi epäuskoisena toisia.
”Miten me tuollaiseen uskalletaan mennä?” Riina jännitti.
”Hyvin se menee!” Moto kannusti naista. Alhaalle päästyään Minni tärisi hieman. Mutta ei pelosta. Hän ei vastaavaa jännitystä ollut kokenut hetkeen ja sinko oli juuri sitä mitä nainen kaipasi.
”Wooohoouu… OTETAANKO UUDESTAAN?!” Marcus hihkui riemusta, kuin pieni poika. Minni nauroi lämpimästi veljelleen. Avasi hiuksensa ponnarilta.
”Todellakin!” Minni hihkui. Kaksikko kuitenkin palautti lainaamansa kypärät ja lasit alhaalla vastassa oleville työntekijöille.

Tovin he saivat odottaa muita, mutta heidän seuraaminen oli huvittavaa katseltavaa. Minni ja Marcus nauroivat mahat kippuralla isojen miesten karjuessa alastuloa, vaikka luulisi että he olivat pahempaakin kokeneet. Vasta alhaalle päästyään myös Vinski ja Turbo ymmärsivät mille kaksikko nauroivat vedet silmissään. Viimeistenkin päästyä alas, jokainen tasasi pulssiaan.
”Tara on ainakin kalpea kuin aave!” Anton ivalsi ja katsoi isosiskoaan.
”No vähemmästäkin!” Tara naurahti ja haroi vehnän värisiä hiuksiaan. Kanjonin pohjalla odotti samainen limusiini, jonka Marcus oli lähettänyt pois. Kuski nousi paikoiltaan ja avasi Marcukselle ja Taralle oven.
”Seuraavaksi kunnon hullutukset vasta alkavatkin…” Riina intoili.
”Joka tarkoittaa myös alaikäisten poistumista paikalta,” Tiana totesi ja sai Minnin kaappaamaan tytön kainaloonsa.
”Valitan… jatkopaikkojen ikäraja on ikävä 18,” Anni katsoi pahoittelevasti hiirityttöä.
”No olenhan minä ainakin reippaana hereillä aamulla,” Tiana kohautti harteitaan.
”Mää voin saattaa sut…” Miihkali totesi lempeästi ja sai tytön kevyesti punastumaan.
”Eikö sinua haittaa, että sinulta jää polttarin jatkot välistä?” Moto varmisti siskonpojaltaan.
”Ei ollenkaan… Voimme Tianan kanssa hoitaa vielä viimeisiä hommia, jos niitä vain on jäljellä,” Miihkali vastasi olkiaan kohauttaen.
”Kiitos. Olette korvaamattomia,” Minni kiitteli. Miihkali nyökkäsi kaksikolle ja vislasi niin, että hänen uskollinen pyöränsä saapui paikalle. Hän tarjosi Tianalle toista kypärää ja kaksikko tervehti ystävänsä ennen poistumista paikalta.

”Noi on niin söpöjä,” Riina totesi ja vinkkasi työntämällä Annia olallaan. Anni pyöräytti silmiään. Muut olivat päässet Marcuksen ja Taran luokse. He jakoivat erinäisiä pukupusseja.
”Vaihtakaahan vaatteet, ette voi näyttäytyä tuollaisina,” Marcus komensi.
”Ihanko meinasit, että tässä edessänne nämä vaihdamme?” Minni kysyi kulmaansa kohauttaen. Muutkin naiset käänsivät katseensa mieshiiriin.
”Miksi ei? Kauniita naisia täällä vain on paikalla,” Marcus vinkkasi ja sai Taran sekä Riinan jälleen punastellen katsomaan eri suuntiin.
”Juupa, juu. Me menemme auton toiselle puolelle. Ja jos kurkitte, saatte sellaisen selkäsaunan, ettette ole koskaan ennen saanut!” Minni komensi ja sai miehet nyökkäämään hieman pelosta. Kukaan ei halunnut edes kokeilla onnea, kun naishiiret vaihtoivat limusiinin ja kanjonin seinän välissä vaatteitaan.
”Ja jottei kenellekään jää epäselväksi mitään… niin vähän spraytaan,” Tara naurahti ja näytti turkoosi kannellista spraymaali purkkia. Minni pyöräytti huvittuneena päätään, mutta antoi naisille luvan aloittaa. Marsissa oli tapana tulevalle morsiamelle ja sulhaselle sprayjata sabluunalla Marsilaisia rauhansymboleita ja puolison nimikirjain häntään. Sinisen eri värit olivat yksi rauhan merkki Marsissa.

Naiset naurahtivat lämpimästi, kun katsoivat mieshiiriä. Jokaisella oli päällään valkeat kauluspaidat ja mustat suorat housut. Jätkät olivat Turbon paitaan painaneet omat kämmenen jälkensä selkämykseen. Kämmenet kuvasivat tukea, jota pariskunnan tulisi tulevassa avioliitossa toisilleen osoittaa.
”Morsiamen käsi puuttuisi vielä,” Vinski esitteli, kun paidassa oli tyhjä kohta Minnin kädelle. Tara spraysi Minnin käden vielä turkoosilla värillä ja nainen painoi kätensä miehen selkään. Turbo yritti katsoa selkämystään, mutta ei nähnyt olkalihastaan pidemmälle. Hän katsoi mustaan hapsumekkoon pukeutunutta kihlattuaan rakastuneena.
”Sää olet niin kaunis,” mies leperteli ja suukotti naista hellästi.
”Kiitos,” Minni vastasi ja otti mieheltä vielä kevyen poskisuudelman vastaan.
”Eihän muuten omasta käden jäljestäni jää tahraa limusiinin kyytiin?” Minni varmisteli miehensä kainalossa.
”Ei… Tuo maali kuivuu muutamassa minuutissa, kun on muutenkin vesipestävää,” Tara kohautti harteitaan.
”Harmi en voi pestä tätä paitaa,” Turbo hymähti hyväntuulisena naiselle. Minni pyöräytti silmiään lempeästi.
”Kyllä sää voit, kun painettiin omat käden jälkemme paitaan jo aiemmin eri maalilla. Minnin käden jälki lähtee pesemällä pois,” Adam vastasi miehelle.
”No painan oman käden jälkeni sitten kangasvärillä myöhemmin,” Minni naurahti ja huuhtoi kätensä ennen nousemista limusiinin kyytiin. Turbo veti naisen ihan kiinni itseensä ja painoi kuononsa tämän kaulaa vasten. Minni heitti jalkansa kihlattunsa syliin, joka samalla hieroi oikealla kädellään naisen paljasta reittä.
”Hei pliis. Teidän hääyönne on vasta huomenna, jota meidän ei tarvitse olla todistamassa,” Vinski marisi itse tuskaisena.
”Sun pitää löytää itsellesi seuralainen täksi illaksi,” Minni naurahti, kun kullanruskea mieshiiri painoi jälleen kuononsa naisen kaulalle.

”Sitä paitsi miten tällaista kaunotarta voi odottaa huomiseen,” Turbo henkäisi rakkauden huumassa.
”Sun on pakko, koska sulla on kotiin porttikielto,” Minni vastasi ja sai miehen mulkaisemaan tätä naureskellen.
”Kerrankin, kun oltaisiin saatu olla ilman poikia,” mies mutisi ja katsoi ulos ikkunasta.
”Eikä oltais! Huomennakin herään siihen, että he huutavat alakerrassa…” Minni älähti hyväntuulisesti.
”Ja eivät pelkästään teidän pojat…” Tara kohotti lasiaan kohti pariskuntaa.
”Niin… Teidän poikien lisäksi paikalla on myös Ellen, Rita, Ruut, Johanna ja Vilma,” Anni luetteli ja sai Minnin virnuillen kohottamaan kulmansa kihlatulleen. Turbo vain edelleen piti katseensa maisemissa ja ei muka huomannut naisen vilkuilua. Minni suukotti rakastavasti miehen leukaa. Marcus poksautti uuden kuoharin auki ja sai juhlaväen riemuitsemaan.
”Tulevalle avioparille ensin!” Marcus totesi ja Moto ojensi kaksi lasia limusiinin päässä istuvalle pariskunnalle.
”Aaa… oletteko tehneet meille nimikkolasit?” Minni kysyi ja katsoi tarkemmin kaiverrettua hopeareunuksista lasia.
”Totta kai. Löydätte ne huomennakin omalta paikaltanne,” Riina hymyili lempeästi.
”Noniin! Aika ottaa malja tälle illalle, kärsiä huomen aamulla jäätävästä darrasta ja juhlia uutta nousua uuden avioparimme kanssa!” Adam aloitti.
”MINNI JA TURBO!” Marcus kohotti maljaansa.
”MINNI JA TURBO!” Muut huudahtivat ja iloiset hurraan huudot kantautuivat limusiinin sisältä.

Limusiini ajoi Tulikivikaupungin sydämeen. Marsiin oli rakennettu uusi Näsinneula vanhan tilalle, jonka plutolaiset olivat kaapanneet kauan sitten Marsista omalle kotiplaneetalleen. Oikeastaan tämä korkea rakennus muistutti enemmän pilvenpiirtäjää. Sen kattotasanteelle oli rakennettu juhlapaikka ja alakerta täyttyi hotellivieraista. Prätkähiiri seurue nousi limusiinin kyydistä ja katsoivat taivaalle, kun hotellin tasanteella välkkyvät valot heijastuivat Marsin pimenevälle taivaalle.
”Tuonneko menemme?” Minni kysyi ihastuneena.
”Kyllä. Ihan teitä varten olemme varanneet VIP-tilat itsellemme ja kutsuvieras DJ-showhun…” Marcus vastasi pikkusiskolleen ja kaappasi tämän kainaloonsa.
”Mää en kestä teitä,” nainen naurahti.
”Alku tarjontoihin kuuluu 11-lajin tapas maistelu, viineineen sekä pieni pääruokatarjotin, josta jokainen saa kasata oman maun mukaan itselleen sopivan määrän syötävää,” Anni kertoi ja kaivoi laukkuaan.
”Näiden jälkeen on erilaisia esityksiä DJn tahtiin, olut tarjotin ja noin puolen yön tiennoilla alkaa BILEET!” Vinski ilakoi jo etukäteen.
”Te olette kyllä helvetin hyviä ystäviä,” Turbo kirosi naureskellen ja sai vanhat ystävänsä kaappaamaan tämän kainaloihinsa.
”Mutta sitä ennen, ikuistetaan vähän näitä polttareita kuviin,” Anni heilutteli kameraa kädessään. Vinski ja Moto vapauttivat ystävänsä pinteestä, joka puolestaan veti saman tien kihlattunsa herkkiin ja rakkauden täyteisiin kuviin.
”Te olette niin yli söpöjä!” Riina ilakoi lähes hyppimällä.

Aulassa Adam ja Marcus ilmoitti polttariseurueen saapuneeksi henkilökunnalle ja sai näiltä kullatut rannekkeet, jotka jokainen kiinnitti ystäviensä avustuksella omiin ranteisiinsa.
”Woooo me ollaan virallisesti VIP,” Tara naurahti ja Minni veti tämän mukaansa.
”Pakko mennä kahdella hissillä,” Anni huokaisi ja katsoi naishiiriä sekä Santtua.
”Sitten me mennään kahdella hissillä,” Santtu kohautti harteitaan.
”Eikä mennä, kyllä me yhteen hissiin mahdutaan!” Vinski tokaisi ja painoi koko seurueen yhteen hissiin. Turbo veti automaattisesti kihlattunsa itseensä kiinni, ollessaan Marcuksen kanssa painautuneena hissin takaseinää vasten.
”Tästä tulee jotain mieleen?” Anni pohti tukalassa hississä isojen hiirimiesten keskellä.
”Ai kuten?” Vinski kysyi lähellä naishiiren kasvoja.
”Voitko siirtää vyönsolkeasi Marcus?” Riina tuhahti ja väänsi asentoaan ahtaassa tilassa paremmaksi. Nainen oli mieheen nähden selin ja Marcus vilkaisi Turboa.
”Ei se ole mun vyönsolki,” mies naurahti ja sai Turbon kanssa nauramaan. Minni peitti silmänsä kevyesti veljensä murjaisulle.
”Ei tarvitse kertoa enempää!” Riina totesi todella nopeasti ja punakkana. Muut seurueesta nauroivat kanssa punakoina. Hissin merkkiääni kertoi seurueen olevan ylimmässä kerroksessa.
”Haluaisit kuitenkin kuulla enemmän,” mies kuiskasi kullanruskean hiirinaisen korvaan. Riina räjähti punaiseksi miehen flirttaillessa tälle ihan julkisesti. Kuitenkin naisella oli liian suuri askel yrittää mitään ystävänsä veljen kanssa, vaikka kuka heidät olisi tuomitsemaan.

Samaan aikaan Miihkali ja Tiana olivat päässeet juhlapaikalle. Heillä oli moni asia jäänyt kesken ”poliisipartion” viedessä Minni ja Turbo omiin polttareihinsa. Olihan pariskunnan vanhemmat saaneet paljon aikaiseksi loppuun ja tila oli muuten siisti.
”Kattaukset näyttää olevan hieman kesken,” Miihkali pohti, kun tunsi miten hiirityttö halasi tätä tiukasti takaapäin. Miihkali kurkisti olkansa yli, kun tyttö oli painanut korvansa miehen leveää selkää vasten.
”Jaksatko tehdä tämän?” Miihkali kysyi ja veti tytön kainaloonsa, joka edelleen piti otteensa nuorukaisessa.
”Jaksan…”
”Mutta?”
”Mua jäi harmittaan viimeksi se, että meidät keskeytettiin. Se mitä tapahtui sohvalla,” tyttö vastasi alakuloisena ja päästi nuorukaisesta irti. Miihkali katsoi tuon muutaman vuoden nuorempaa hiirityttöä ja käveli tämän luokse. Tiana taitteli tummanvihreää lautasliinaa marsilaiseksi kukkaseksi lautasen päälle koristeeksi. Tyttö tunsi hiiriuroon vahvat käsivarret lanteidensa ympärillä. Miihkali suukotti lempeästi tämän ohimoa, Tianan jatkaessa lautasliinojen taittelemista.
”Haluaisin itsekin olla kanssasi sillein… mutta kai ymmärrät, että olen oikeasti isossa pulassa jos joku saa tietää meidän olleen…” nuorukainen empi ja irrottautui tytöstä. Tiana hymyili lempeästi ja kääntyi katsomaan nuorukaista, joka oli mennyt valmistelemaan lupausalttaria loppuun. Tiana polvistui nuoren miehen vierelle ja painoi kätensä tämän kädelle. Miihkali vilkaisi hellästi kättään ja puristi tytön käden lempeästi omansa sisään.
”Ymmärrän sen… mutta se tässä harmittaakin, että kyse on muutamasta kuukaudesta,” Tiana huokaisi.
”Mutta sitäkin paremmin saan sinut sitten kokonaan itselleni ilman pelkoa hirttäytymisestä tai muustakaan ikävästä asiasta,” nuorukainen kuiskutteli tytön korvaan ja sai tämän kihertelemään. Tiana vilkaisi tuota raitahiuksellista nuorukaista ja bongautti tämän pyörtyväisen takaisin omalle paikalleen. Miihkali naurahti hellästi, kunnes tunsi tytön kuonon vasten omaansa. Tiana painoi pitkän ja hellän suudelman nuorukaiselle, johon sai yllättäen vastauksenkin. Tytön alavatsassa oli perhosia. Kuinka hän halusikin vetää nuorukaisen johonkin takahuoneeseen ja tehdä tämän kanssa kaikkea kiellettyä. Miihkali vetäytyi tytöstä ennen, kuin tilanne eskaloituisi liian kiihkeäksi. Tiana huokaisi syvään. Ihan eri meno, kuin aikaisemmin Minnin ja Turbon luona. Miihkali suukotti vielä lohduttavasti tyttöhiiren poskea, joka jatkoi loppujen lopuksi ihan hyvillä mielin paikan viimeisiä valmisteluita.

Juhlapaikalla loppu polttariporukka oli päässyt kunnolla vauhtiin. Jätkät viihtyivät baaritiskillä tai omassa aitiossaan, kun taas porukan naisseurue viihtyi enimmäkseen tanssilattialla muiden juhlijoiden kanssa. Minni käveli miehensä ja jätkien luokse. Hän kysymättä istui sulhasensa syliin ja näytti voipuneelta.
”Joko energiat nollassa kenraali?” Vinski irvaili.
”Ei todellakaan. Nesteytys pitää vain muistaa välissä!” Minni naurahti ja nautti viileästä drinkistään.
”Säähän sanoit ettet halua juoda liiaksi ettei aamulla ole krapulaa,” Turbo muistutti.
”No se meni jo siinä kohtaan, kun joimme puoliksi sen samppanja pullon,” Minni tuhahti ja jatkoi juomansa juomista. Turbo naurahti lempeästi ja otti huikan omasta mallasjuomastaan.
”Pelataanko juomapeliä jätkien kesken?” Vinski kysyi ponkaisten pystyyn. Turbo vilkaisi veljiään ja Motoa vuorollaan.
”No pelataan!” Moto innostui.
”Missä Marcus? Ettehän te muuten voi pelata jätkien kesken…” Minni muistutti.
”Tuletko sinä?” Riina kysyi hengästyneenä ja kaappasi naisen kainaloonsa.
”Tulen ihan juuri,” Minni vastasi ja antoi naisen huikata juomastaan. He kikattelivat keskenään humaltuneina ja sai Minnin hieman kiljaisemaan, miehensä puristellessa tämän takapuolta.
”Joko löysitte Marcuksen?” Minni kysyi, kun sai miehensä huomion taas muuhun.
”Joo tuolla se kuhertelee, jonkun sähäkän blondin kanssa,” Adam totesi ja vinkkasi baaritiskin puoleen. Marcus suuteli hyvinkin intohimoisesti jotain vaalea hiuksista ja mustaturkkista naishiirtä. Toinen naisen olkapää oli valkean laikun peitossa.
”Et kai tunne katkeruutta siitä, että Marcus on jonkun toisen kanssa?” Anton kysyi sisareltaan. Riina katsoi hämmentyneenä Minniä.
”En! Miten niin?” nainen ihmetteli.
”No kun teillä oli niin hempeä hetki siellä hissin puolella?” Adam ihmetteli.
”Ai se. Kunhan yritti flirttailla, mutta en itse oikein syttynyt…” Riina kohautti harteitaan välinpitämättömästi.
”Sellainen se on. Ei halua seurustella, mutta kyllä aina yhden yön sänkyseura kelpaa aina,” Minni totesi ja nousi miehensä sylistä.
”No pelataan ilman Marcusta… hänellä, kun sattuneesta syystä on jotain muuta mielessä,” Turbo totesi ja nousi seisomaan. Hän hyväili nopeasti kihlattuaan, joka poistui takaisin tanssilattialle Riinan kanssa.

”Syyhyääkö näpit Minnin suuntaan?” Moto kiusoitteli veikkaansa.
”Kieltämättä… sama homma, joka kerta kun tulee hieman otettua,” Turbo naureskeli ja huikkasi loput mallasjuomastaan kurkusta alas. Moto naureskeli ystävälleen.
          Mitä pidemmälle yöhön seurue juhli sitä rohkeammaksi he myös tulivat. He olivat intoutuneet pelaamaan keskenään erinäisiä juomapelejä ja humalatila vain nousi. Seurue oli aloittanut juomapelin taskushotin. Jokainen sai päättää omalla kohdallaan niin sanotun taskun, johon shotti laitettiin. Jostain kummasta syystä miehet olivat hyväksyneet myös naisten rintavälinkin yhdeksi taskuksi. Minni naureskeli humalaisena pöytään tukien, kun Turbo yritti kalastella shottia rakkaansa taskusta. Hutilyönnistä tuli sakkoshotti, joka entisestään nosti humalatasoa. Marcus oli kadonnut hetkeksi vaalea hiuksisen blondin kanssa jonnekin ja saapui seurueen luokse hengästyneenä.
”Oliko mukavakin sessio?” Vinski irvaili nojailen hiekan harmaaseen hiirimieheen.
”Ihan kieltämättä aika osuva tähän hetkeen,” mies naureskeli ja katsoi muiden mieshiirten taskupeliä.
”Mukaan vain kaveri,” Moto horjahti kaataen mies kaksikon mukanaan. Kolmikko rämä nauroi maassa makeasti. Loppu ilta sujui lähes yhtä kosteasti. Marcuksen järjestämä limusiini kyyti kuskasi humalaa seuruetta. Osa nuokkui jo humalaansa pois, kun taas pariskuntien kesken humalatila oli aiheuttanut erityistä kiihkoa.
”Etkö tulisi Vapaustaistelijoille?” Adam herkisteli vaimonsa suuta vasten.
”Minni tarvitsee mua aamulla… muuten kyllä,” Sandra vastasi ja suuteli syvään miestään, jonka käsi vaelsi pidemmälle reittä.

Kuljettaja pysähtyi Minnin ja Turbon luokse ensimmäisenä. Minni suukotteli miehensä useampaan kertaan, joka vain veti tämän uudelleen syliinsä. Miehen kiihko tuntui vasten naisen reittä.
”Kulta mun pitää mennä,” Minni vastasi miehelle ja painoi tämän suulle pitkän suudelman.
”MMMmmm… miten osaan nukkua ilman sinua?” mies henkäisi ja oli nostamassa tämän mekkoa ylöspäin. Minni esti miehen touhun muutaman silmäparien vielä pilkkiessä heidän toimintaansa.
”Me nähdään heti huomenna ja sitten olen kokonaan sun…” Minni huokaisi rakastuneena miehen suuta vasten. Turbo murahti ilahtuneesti ja suuteli syvään naishiirtä. Kuljettaja avasi seurueelle oven. Minni herätteli osan naisista siksi aikaa, että nämä sammuisivat alakertaan. Naiset tervehtivät miehet niin, kovaan ääneen että saivat vastaukseksi vain epämääräisiä murahduksia. Tara ja Minni turvautuivat toisiinsa kiivetessään portaita ylös asunnossa. Kenkäpareja oli pitkin eteisen aulaa ja osa naisista oli jo nukahtanut siihen paikkaan, jonka ensimmäisenä oli vain löytäneet. Samoin kävi myös Minnille ja Taralle.

Seuraavana aamuna Minni kuuli miten hänen poikansa huusivat orkesterissa viereisessä huoneessa mummuansa. Pojat eivät edes tienneet äitinsä olevan kotona. Ja kenties parempi niin. Minni hautautui tyynynsä alle. Hänestä tuntui, että pää räjähtäisi useampaan osaan. Miten hän ikinä tulisi selviämään tästä päivästä voittajana.
”Iyyyh… mää oksennan ihan just,” nainen vaikersi. Hän nousi tyynynsä alta, kun tuntui että sen alla happikin loppui.
”Niin minäkin,” joku sanoi naisen vierestä. Minni kohotti itseään hieman ja katsoi kullanruskeaa naishiirtä vieressään. Minni naurahti kevyesti, kun naisen vehnän vaaleat hiukset olivat sekaisin tämän kasvoilla.
”Tulit sitten viereeni?” Minni kysyi ja sai Taran kohottamaan katsettaan. Nainen siristeli hymyillen silmiään ja heitti hiuksensa pois kasvoiltaan.
”Varmaan ainut rauhallinen paikka koko talossa. Otan osaa heidän puolestaan, jotka nukahtivat alakertaan,” Tara totesi ja laski kaksikon välissä olevaa peittoa niin, että näki Minnin kasvot. Naiset vain naureskelivat toisilleen.
”Onkohan miehillä ihan näin huono olo?” nainen pohti.
”Aivan sata varmasti, mikäli oikein heidät tunnen,” Minni komppasi. Naurun remakka sai naishiiren avaamaan oven.
”Olettehan te hereillä!” Marie henkäisi kovaan ääneen ja sai naiset irvistelemään. Ihan tämän perässä saapui kaksikon pienokaiset. Pojat olivat heti valmiina kiipeämään sänkyyn.
”Ei nyt pojat…” Minni vaikeroi peitoten samalla kasvojaan.
”Ylös. Kampaajasi on ihan juuri täällä,” Marie komensi ja sai Taran ponkaisemaan istumaan sängylle. Minni hieroi kanssa päätään, noustessaan istumaan.
”Taisi olla kuitenkin mukava ilta?” Marie kysyi irvaillen.
”Kostea ainakin, jos ei muu,” Minni totesi.
”Menkäähän käymään suihkussa ja tulkaa sitten keskikertaan valmistautumaan,” Marie komensi hellästi.

Hieman tahmean aamun jälkeen Minni ja Tara olivat viimein saaneet itsensä kasaan. Muut olivat saaneet ruokapöydälle kauniit brunssi tarjottavat raikkaine ruokineen ja juomineen valmiiksi. Minni oli saanut ylleen vaaleansinisen silkkisen aamutakin, jonka selkään oli painettu sana ”bride”. Myös kaaso ja morsiusneidot olivat saaneet samankaltaiset takit itselleen. Aamu meni meikkauksissa, hiustenlaitoissa, valokuvauksissa ja ennen kaikkea pukeutumisessa. Minni ojensi pienen matalan laatikon Taralle.
”Haluan, että autat tämän ylleni kirkolla,” nainen kuiskasi ja sai kaasonsa nyökkäämään. Kampaaja laittoi naisen hiukset vielä loppuun saakka. Reea ja Marie olivat huolehtineet kaksosten pukemisesta. Riina puolestaan oli ottanut koppia Ellenistä Taran ollessa kanssa kampaajan käsittelyssä. Marie kaivoi yhdestä kassistaan pienen rasian ja ojensi sen Minnille.
”Mikä tämä on?” nainen kysyi ja sai äitinsä vain hymyilemään.
”Avaa se…” nainen henkäisi ja sai Minnin virnuilemaan kaasolleen. Varovasti Minni avasi punaiset samettinauhat laatikon ympäriltä. Nainen avasi varovaisesti kannen ja katsahti äitiään.
”Et ole tosissasi?”
”Olen tosissani… hyvää hääpäivää kulta,” Marie vastasi ja halasi tytärtään pitkään. Rasiassa oli Marsin kaivoksista kaivettua punasafiiria, josta oli tehty näyttävä ja siro kaulakoru, korviksineen. Kokonaisuuden täydensi vielä pitkä timanttinauhasta ja Marsin punaliljaa järjittelevästä kukasta jalokivi hiuskoriste.
”Pystytkö lisäämään tämän kampaukseen?” Minni kysyi ja näytti koristetta kampaajalleen.
”Eiköhän se onnistu,” kampaaja hymyili Minnille. Minni ojensi rasian kampaajalleen ja otti vuorostaan vastaan toisen kaksosistaan. Poika oli selkeästi kaivannut äitiään ja istui rauhallisena tämän sylissä. Minni suukotti äidillisesti lastaan. Kampaaja oli kasannut Minnin pitkäksi kasvaneista hiuksista kaksi leveämpää lettiä menemään korvien yläpuolta takaraivolle. Lyhyemmät etuhiukset nainen oli muotoillut kehystämään kasvoja sivuotsatukan tapaan. Kampaaja kiinnitti letit naisen niskaan tehtyyn kihara ponnariin. Saatuaan kampauksen kokonaiseksi ja kasaan, kampaaja alkoi pujotella timanttinauhaa naisen hiuksiin. Ylimääräisen nauhan kampaaja sekoitti kevyesti naisen vapaana oleviin hiuksiin.
”Onko kokonaisuus mieleen?” kampaaja kysyi ja näytti peilistä kampausta, joka oli niskassa.
”Se on ihana,” nainen henkäisi ihastuneena.
”Sinä olet todella kaunis,” Reea ihasteli ja sai Minnin hymyilemään.

”Sitten pukeudutaan, että ehditään ajoissa kirkolle,” Marie hoputti ja katsoi kelloa. Minni kiitti kampaajaa, joka ystäviensä kanssa alkoi vielä viimeistellä morsiusneitojen kampauksia. Tara auttoi yläkerrassa puolestaan Minniä pukeutumisessa. Samaan aikaan Vapaustaistelijoiden tukikohdalla, Turbo puki hermostuneena smokkia päällensä. Mies kiinnitti ajatuksissaan kalvosinnappejaan. Oven aukaisu sai miehen huomion.
”Jännittääkö?” Vinski kysyi. Aivan valkean hiiren perässä asteli harmaa jättikin. Moto sulki oven perässään. Turbo huokaisi syvään ja istui puoliksi työpöydälleen.
”Kieltämättä… vaikka en osannut odottaa edes tällaista tunnetta,” mies kurtisti kulmiaan ja hääräsi edelleen toisen kalvosinnapin kanssa. Napit saatuaan paikoilleen mies kääri hian suita.
”Osannut odottaa? Etkö halua tätä?” Vinski ihmetteli.
”Haluan tietenkin… en kai olisi kosinut Minniä, jos en haluaisi tätä,” Turbo totesi hermostuneena.
”Ei Vinski millään pahalla. Mietit varmasti miten toista, jonka on tuntenut niin pitkään jännittää samalla niin paljon,” Moto lohdutti ja laski kätensä miehen olalle.
”Sitä juuri. Rakastan sitä naista ihan hirveästi ja mietin koko ajan, vain että miten pysyn tolpillani saati järjissäni,” mies tuskaili.
”Ihan helposti…” mies ääni vastasi ovelta. Kolmikko nosti katseensa Turbon isään, joka oli saanut jo pukeuduttua. Miehellä oli perinteisiin kuuluva oma armeijan uniformu yllään. Tumman siniseen uniformun takkiin oli kiinnitetty miehen kultaiset kenraalin tähdet, mustat suorat housut antoi miehelle ryhdikkyyttä.
”Miksi ei muuten ole Marsin perinteiden tapaista, että mies, joka työskentelee sotavoimissa pukeutuisi omaan virka-asuunsa?” Turbo kysyi isältään.
”Koska sinä kunnioitat pukeutumisellasi morsiantasi. Perinteinen smokki kirkossa kuvastaa uskoasi jumalillemme ja lupausseremoniassa osoitat kunniaa morsiamesi perheelle ja pidät yllä myös perheemme mainetta,” Thomas selitti ja sai Turbon nyökkäämään.
”Joku päivä tietysti, jos poikanne menee naimisiin… niin olet etuoikeutettu pukeutumaan sotilasuniformuusi. Se kertoo perheenne arvojärjestyksen,” mies jatkoi.
”Eikö tuo ole hieman historiallista?” Turbo kohautti epäilevästi kulmaansa.
”Varmasti… mutta siitähän me marsilaiset olemme kuuluisia. Kunnioitamme esi-isiämme, vaikka universumin tappiin saakka,” Thomas naurahti.
”Mutta edelleen miten pysyn järjissäni nähdessäni Minnin?” Turbo huokaisi ja puki mustan takkinsa päällensä.
”Voi olla vaikeaa nähdä rakastamansa naisen edessään kuvan kauniina… mutta jotenkin alitajuntainen järki pitää sinut tolpillasi ja saat vain ylpeästi esitellä, että… tässä on vaimoni!” Thomas selitti innokkaana. Turbo naurahti pienesti ja pyöritti päätään.
”No kenties luotan sanaasi,” Turbo totesi.
”Hyvin se menee,” Vinski kannusti.
”Jea veikka! Me seistään sun rinnalla,” Moto totesi miehen toiselta puolelta.
”Ystävät ovat tärkeä osa häitä… ja marsilaista seremoniaa. Mutta nyt meidän olisi aika mennä. Ettemme saa naisilta huutia siitä, että olemme myöhässä,” Thomas muistutti ja sai Turbon katsahtamaan ulkomuotoaan vielä peilistä. Eilinen polttari ilta ei onneksi ollut jättänyt hirveitä merkkejä miehen kasvoihin.

Kirkolle päästyään Vinski katsoi ihmeissään ympärilleen.
”Mitä sää pyörit?” Moto tuhahti, kun valkea marsilainen ei katsonut ollenkaan eteensä.
”Jos Minni ja Turbo on kerran kutsunut häihinsä 150 vierasta miten voi olla mahdollista, ettei täällä ole paikalla juuri ketään?” mies ihmetteli.
”Itse kirkolliseen tilaisuuteen olemme, kutsuneet vain lähimmät sukulaiset ja ystävät. Loput saapuvat lupausseremoniaan, joka on isompi tapahtuma Marsissa,” Turbo selitti. Vinski mutristi kasvojensa ilmettävä hyväksyvästi. Adam puolestaan ohjasi Turbon kirkon taakse, jossa kohtaisi morsiamensa kanssa ensimmäistä kertaa. Adam asetteli miehen selkä kirkkoa kohden. Turbo huokaisi muutaman kerran. Tässä se olisi miltein 13-vuoden suhteen aloitus sulkisi heidän yhteisen matkan ympyrän. Mies asetteli kätensä eteensä ja huokaili itsekseen.
”Oletko valmis pikkuveikka?” Adam kysyi ja asetteli kameransa valmiiksi.
”En…” Turbo naurahti hermostuneena.
”No kuitenkin nyt on sun hetkesi kuitenkin kääntyä,” Moto totesi yhtäkkiä Adamin vierestä. Turbo pyyhki kasvojaan nopeasti ja kääntyi hitaasti ympäri.
”Aaaaahhh… hhahahhaa,” mies naurahti helpottuneena ja katsoi takanaan seisovia kaksospoikia. Pojat katselivat sormi suussaan ihmeissään ympärilleen, kunnes huomasivat isänsä edessään. Turbo nosti hieman housujensa lahkeita ja kyykistyi poikien tasolle. Pojat nauraen juoksivat isänsä hellään syleilyyn. Marie ja Reea olivat saapuneet edeltä pienempien kanssa kirkolle, jotta sormus- ja kukkaistyttö ehtivät kanssa valmistautua.
”Voi teitä… olette niin komeita,” mies kehui nauraville kaksosilleen.
”Luulitko sää oikeasti, että me paljastettaisiin sulle Minni ennen aikojaan?” Vinski ilkkui. Turbo nousi seisomaan kaksosten seistessään miehen jaloissa.
”Mistä edes keksitte moisen jutun? Ei ole minun tietääkseni perinteistä Marsissa,” Turbo naurahti.
”Kuulimme Santulta. Maassa hyvinkin yleinen tapa kuulemma,” Moto kohautti harteitaan ja sai Turbon entisestään nauramaan.
”Mennäänkö pojat? Tehdään teidän äidistännekin Thremes?” Turbo kysyi ja sai pojat nyökkäämään reippaasti.

Hääauton sijaan Minni ja Turbo oli päättänyt tehdä häistään ihan omanlaisensa. He olivat nimittäin varanneet tukikohdalta pienen avaruusaluksen hoitamaan heidän kuskaamisensa. Kaksikko oli jopa tarranneet aluksen kyljen isolla kaunokirjoitus fontilla -Just Married. Minni istui hermostuneena aluksen yhdellä penkillä.
”Kaikki hyvin?” Tara kysyi.
”Joo. Kai… hermostuttaa hieman,” Minni myönsi.
”Hyvin se menee,” Santtu kannusti lempeästi.
”Kiitos. Uskon itsekin siihen, mutta silti tämä on jotenkin uudella tavalla jännittävää,” Minni hihkui pienesti.
”Se kuuluu häihin,” Sandra kannusti.
”Pian perillä kenraali,” Miihkali ilmoitti ja lähti laskemaan alusta varoen alas kirkon pihaan. Hiekka hieman pöllysi aluksen moottoreiden alla.
”Varmistakaa, että tuo hiekka on varmasti laskeutunut, ettei se sotke vaatteitamme,” Minni komensi hellästi. Miihkali vilkuili aluksen erikokoisista ikkunoista hiekkapölyn laskeutumista. Nuorukainen uskalsi avata lastaussillan.
”Kaikki ok…” Miihkali hihkaisi.
”Hyvä. Katson, että kaikki on varmasti ok…” Tara vastasi ja nousi ensimmäisenä aluksesta ulos. Loput morsiusneidot seurasivat häntä, Miihkalin kiiruhtaessa kirkon sisälle. Tara antoi Minnille luvan ulkoistua aluksesta kanssa. Ystävät onneksi piti huolen toisistaan ja katsoivat ettei morsian vain kaatunut tai ettei laahus nuhjaantunut.
”Ai niin…” Tara totesi ja kiiruhti vielä käymään aluksessa. Hän muisti laatikon, jonka Minni oli tälle antanut.

Nainen ojensi laatikon Annille, että sai itse nostettua kauniin ohut harsoisen ja pitsikuvioisen hunnun esille. Minni kääntyi hieman, jotta nainen sai kiinnitettyä hunnun naisen päälaelle.
”Todella kaunis,” Anni ihasteli.
”Äiti saa vielä slaagin,” Minni henkäisi ja nosti hunnun olkapäidensä suojaksi.
”Miten niin?” Santtu ihmetteli ja auttoi Taraa laskemaan hunnun mekon laahusta pitkin.
”Tämä on äidin huntu hänen omista häistään,” Minni vastasi lähes kuiskaten. Teki miltein pahaa muistella hänen vanhempiensa hääkuvaa. Etenkin naisen isän osalta. Minni nosti katseensa taivaalle ja hymyili pienesti.
”Oi miten kaunis ele,” Anni henkäisi ja nosti kätensä hellästi rinnalleen.
”Äiti luuli koko ajan, etten halua käyttää mitään perinne pukuun kuuluvaa. Mutta huntu on sellainen asia, jonka kävimme Taran kanssa hakemassa lapsuuden kodistani äidin unohtaessa sen,” Minni selitti.
”Tuo huntu sopii, kuin valettu pukuusi,” Riina ihasteli.
”No niin morsian. Sitten mennään,” Tara kannusti ja sai Minnin puhaltelemaan hermostustaan hieman.


Sisällä puolestaan Turbo hermoili. Mies oli odottavasti nostanut kätensä selkänsä taakse, kuitenkin asia tuntui luonnottomalta ja mies siirsi kätensä eteen odottamaan. Hääseremonian alettua mies huokaisi syvään. Hän oli niin ylpeä pienemmistä sisaruksistaan, jotka hoitivat tehtävänsä moitteita. Lisäksi ylpeys mikä paistoi tyttöhiirten kasvoista sai Turbon leveämmin hymyilemään. Jokainen morsiusneito, kaaso mukaan lukien olivat kanssa nähneet vaivansa kauneutensa eteen. Santtu ja naishiiret naureskelivat lempeästi, yleensä rennon ja rauhalliselle mieshiirelle, joka oli kankea kuin rautatanko. Marie katsoi ihastuneena Taraa, jonka rinnuksessa kimmelsi heidän perinne kukkansa. Minni ja Turbo eivät olleet halunneet juhlallisia kimppuja morsiusneidoilleen kannettavaksi, vaan näiden kädessä oli näyttävämmät rannekukat. Jokaisen ollessa paikoillaan ja uuden musiikin alettua, jokainen paikalla oleva nousi seisomaan. Minnin edessä olevat ovet avautuivat ja sai hänet hieman kovemmin puristamaan kimppua kädessään. Mitähän muut vieraat ajattelisivat? Hän kävelisi alttarille ilman saattajaa. Minni ei ollut kelpuuttanut ketään ottamaan toiseksi saattajakseen. Ei edes Marcusta. Hän halusi isänsä, mutta ei se ollut sattuneista syistä ollut mahdollista. Marsin taivaalla paistava aurinko lämmitti naisen selkää ja sai Minnin lempeästi hymyilemään. Ihan kuin naisen isä seisoisi kuitenkin hänen rinnallaan. Myös vastapäässä seisova Turbo sai naisen rentoutumaan. Turbo lähes tulkoon oli yhtä sulaa vahaa ja hänen oli vaikea pitää itsensä kasassa. Minni oli miehen silmissä lumoava näky. Naisen norsunluunvalkoinen ihon myötäinen mekko laski pitkään laahukseen. Yläosa oli kaunista kuvioitua pitsiä, joka harveni helmaa kohden. Selkämys oli alaselkään asti lähes paljas. U-mallisesti laskevat helminauhat peittosivat ainoastaan selkää. Helmikirjailu mekossa kimmelsi kauniisti auringon säteiden kautta.

Turbo käveli kihlattuaan puoleen väliin vastaan ja hymyili tälle rakastavasti.
”Sää olet lumoava,” Turbo kuiskasi henkäisten naisen korvaan. Minni ihastuksesta ei osannut muuta kuin nopeasti kohauttaa harteitaan ylös ja alas. Lempeä hymy koristi naisen huoliteltuja kasvoja. Alttarille päästyään Minni vilkaisi nopeasti äitiään. Tämä ei vissiin ollut vielä rekisteröinyt Minnin pukua koristavaa huntua. Minni vilkaisi puolisoaan nopeasti, kun musiikki lakkasi. Enää heillä ei olisi mahdollisuutta perääntyä. Tara otti vastaan naisen hääkimpun.
”Perhe… sukulaiset… ja ystävät. Toivotan teidät kaikki tähän koko perhettä ja kahta sukua yhdistävään hääjuhlaan tervetulleeksi. Tänään tämän kirkon ja jumalten alla suhde liitetään yhdeksi… suhde, joka on kestänyt hyvinkin kivikkoisen tien Marsin ja myös vieraan planeetan maanpinnalla… Mutta nyt… nyt on aika juhlia, että viimein Throttle ja Carbine saavat luvattua toisilleen liiton… liiton, joka kantaa siihen viimeiseen askeleeseen saakka,” pitkään tummanpunaiseen kaapuun pukeutunut pappi aloitti. Turbo vilkaisi nopeasti Minniä, joka hymyili tälle lämpimästi.
”Luen teille kuitenkin ensin perheidenne toiveet, kunnioitukset ja siunauksen liittoanne vahvistamaan… Carbine, tämä on viesti sinulle, miehesi perheeltä:”

”Carbine. Ensimmäisenä haluamme sanoa sinulle: Kiitos!
Kiitos, että olet pitänyt huolta lapsestamme, pojastamme… Mitä olemme kuulleet suhteestanne… mitä olette joutuneet vuosien varrella kestämään ja miten kaikista niistä vastoinkäymisistä huolimatta olette toisillenne pystyneet pysymään uskollisina. Rakkaus, joka teistä huokuu riittää muillekin jaettavaksi… ette vain rakasta toisianne… rakastatte myös niitä, jotka jaksavat rinnallanne seistä. Saatte meidän poissa ollessammekin sen tuen ja turvan, jota tarvitsette. Olet loistava äiti, kumppani niin tulevalle aviomiehellesi, kuin niillekin joiden kanssa olet tekemisissä. Siunaamme liittonne tällä kynttilällä, jonka liekki toivottavasti riittää viimeisiin askeliinne saakka!
- Rakkaudella teidän rinnallanne seisten Reea ja Thomas…”

Pappi päätti lauseensa ja nosti esille punaisen kynttilän, jonka antoi Minnin käsiin. Minni pyyhkäisi toisella kädellään silmäkulmistaan kyyneleensä. Turbon vanhempien sanat saivat hänet herkistymään entisestään. Se oli jotain niin kaunista, mitä hän on koskaan kuullut. Turbo hieroi naisen selkää rohkaisevasti.
”Älä luulekaan Throttle, että pääsisit tästä näin helposti…” pappi murjaisi välikevennykseksi ja sai niin avioparin, kuin vieraatkin naureskelemaan. Turbo huokaisi naureskellen syvään. Hän ei Marien viimeisimpään anteeksipyyntöön ollut juurikaan reagoinut ja häntä alkoi jännittää mitä nainen mahtaisi sanoa.
”Throttle, tämä viesti on tulevan vaimosi perheeltä:”

”Throttle… minun oli jotenkin hyvin vaikea aloittaa tätä viestiä sinulle.
Mutta kuitenkin, jos aloitan tämän… aloitan tämän pyytämällä sinulta kaikkien kuullen anteeksi! Anteeksi se miten näiden vuosien ajan olen kohdellut sinua, anteeksi mitä olen tehnyt ja sanonut sinulle. Teot ja sanat satuttavat vuosien ajan pitkään, eikä luottamusta ole helppo rakentaa niiden pohjalle uudelleen. Kuitenkin toivon sydämeni pohjasta, että voit tekoni ja sanani antaa anteeksi… et ehkä tässä ja nyt… mutta edes tulevaisuudessa.
Sinun luotettavuutesi ja lempeys… ovat varmasti ne avainsyyt sille miksi tyttäreni on juuri sinut valinnut elämänkumppanikseen… lapsienne isäksi ja tulevaksi perheenjäseneksemme! Toivon, että niin, kuin tähänkin saakka pidät huolta tyttärestäni… lapsenlapsistani ja ennen kaikkea itsestäsi! Siunaan liittonne kestäväksi, luottamuksen arvoiseksi ja rakastetuksi. Ota vastaan kynttilä, jonka liekki toivottavasti palaa elämänne loppuun saakka ja annan liekin olla merkki perheitämme yhdistävästä rauhasta.
- Toivottavasti luottamuksellisesti rinnallanne kulkemassa: Marie!”

Pappi luki ja katsoi Turboa, jonka ilme oli hyvinkin vakava. Myös Minni katsoi huolestuneena miestään ja näki tämän lasien alle, kuinka tämä pohti selkeästi naisen äidin sanoja. Ne olivat kauniit ja mies ei ikipäivänä olisi uskonut naisen kykenevän julkiseen anteeksipyyntöön kaikkien heidän ystäviensä ja sukulaistensa ympärillä. Turbo huokaisi syvään ja vilkaisi pieni hymy Minniä, joka kanssa rentoutui. Hänen kasvoillaan oli kanssa helpottunut hymy. Pappi sytytti toisen samanlaisen kynttilän, kuin Minnillä ja ojensi sen Turbolle.
”Kaikkien näiden todistajien läsnä ollessa siunaan liittonne, näiden liekkien kautta luottamukselliseksi, rakastetuksi ja voimakkaaksi…” pappi vastasi ja kaksikko puhalsivat kynttilänsä sammuksiin. Santtu seurasi hyvin mielenkiinnolla marsilaista perinteistä hääseremoniaa. Siinä oli hyvin samanlaisia piirteitä, kuin maan hääseremoniassa muttei hän koskaan ollut mitään tällaista nähnyt. Ei maassa ollut tapana, että vanhemmat siunaisivat avioparin. Nainen meni entistä hämilleen, kun pappi antoi vieraille merkin nousta seisomaan. Minni ja Turbo olivat kääntyneet toisiaan kohden. Rakastavaiset pitivät toisiaan hellästi kiinni ja katsoivat toisiaan suoraan silmiin. Rita vei pariskunnan sormukset, jotka yhdessä isoveljensä avustuksella ojensi ne papille.
”Rakkaat juhlavieraat… sukulaiset ja ystävät… Niillä valtuuksin, jotka minulle on annettu… Tahdon kysyä sinulta… Throttle Matheus Thremes. Tahdotko ottaa Carbine Teresa Elisabeth Milaniuksen aviovaimoksesi? Olla hänen luottamuksen arvoinen… lupaat avioliitossasi noudattaa Marsin lakia sekä ennen kaikkea olla uskollinen ja rakastava aviomies, kunnes kuolema teidät erottaa?”
”Tahdon!” Turbo vastasi ja sai Minnin lempeämmin hymyilemään. Pappi ojensi Minnin vihkisormuksen Turbolle, jonka hän hellästi pujotti naisen sormeen.
”Niillä valtuuksin, jotka minulle on annettu… Tahdon kysyä sinulta… Carbine Teresa Elisabeth Milanius. Tahdotko ottaa Throttle Matheus Thremeksen aviomieheksesi? Olla hänen luottamuksen arvoinen… lupaat avioliitossasi noudattaa Marsin lakia sekä ennen kaikkea olla uskollinen ja rakastava aviovaimo, kunnes kuolema teidät erottaa?”
”Tahdon…” Minni lähes tulkoon kuiskasi, kun sanat jännityksestä tarttui hänen kurkkuunsa. Pappi ojensi miehen vihkisormuksen naiselle, jota nainen katsoi haikeana. Se oli hänen isänsä, jonka hän sai antaa nyt rakastetulle miehelleen. Nainen pujotti sormuksen miehensä sormeen ja katsoi tätä pitkään syvälle silmiin. Pappi kääntyi kaksikkoon hetkeksi selin ja siunasi edessään olevan maljan. Hän kääntyi pariskuntaa kohden malja kädessään ja ojensi sen heidän käsiensä alle. Varovaisesti kaksikko upotti veteen vasemmat kätensä. Pappi nosti marsilaisen raamatun käsiinsä ja luki sieltä tekstiä, josta Santtu ei ymmärtänyt sanaakaan. Hän vilkaisi sivusilmällä ympärilleen ja huomasi kaikkien marsilaisten sulkeneen keskittyneenä silmänsä. Kenties jokin pyhä rukous, jota jokainen kunnioitti.
”Marsilaiset ovat erikoista porukkaa,” nainen ajatteli mielessään.

Hetken päästä pappi päätti rukouksen ja marsilaiset avasivat silmänsä. Minni ja Turbo nosti kätensä vesimaljasta. Hellästi pappi pyyhki ylimääräisen veden heidän käsistään valkeaan liinaan.
”Näiden todistajien läsnä ollessa… minulla ilo ja kunnia esitellä teille herra ja rouva Thremes,” pappi hymyili ja pariskunta sai iloiset hurraa huudot.
”Ole hyvä… saat suudella morsiantasi,” pappi naurahti. Turbo nosti varovaisesti käsillään Minnin leukaa ja painoi pitkän rakastuneen suudelman naisen suulle. Minni naurahti lempeästi ja vastasi miehen suudelmaan juhlavieraiden hurratessa taustalla. Suudelman päätyttyä Turbo ei pystynyt olla katsomatta naista.
”Vihkitodistuksenne… oikein paljon onnea,” pappi onnitteli ja ojensi Turbolle pariskunnan todistukset.
”Kiitos,” kaksikko vastasi. Pappi antoi musiikista vastaaville merkin, jonka tahtiin jokainen poistui kirkosta.
Marsissa ei ollut tapana heittää tuoreen avioparin päälle riisiä tai kukan terälehtiä. Jokainen häävieras onnitteli pariskunnan henkilökohtaisesti heti ensi kättelyssä. Samoin pariskunnan vanhemmat onniteltiin. Marcus kaappasi sisarensa hellästi kainaloonsa, kun Turbo yritti selviytyä Reean sisarusten hellästä huomasta pois.
”Kiitos kulta… oikein kaunis hääseremonia,” Marie vastasi ja halasi tytärtään lämpimästi.
”Kiitos itsellesi… oli todella kunnioittavaa, että uskalsit pyytää Turbolta julkisesti anteeksi,” Minni totesi ja katsoi hellästi äitiään. Marie siveli naisen huntua sormiensa välissä ja muutti ilmeensä nopeasti vakavaksi. Minni vilkaisi veljeään nopeasti hymyillen.
”Minni?” Marie kuiskasi ja sai tämän vain leveämmin hymyilemään.
”Onko tämä?”
”On se…” Minni nyökkäsi hellästi ja sai Marien silmiin nousemaan herkät kyyneleet. Nainen katseli epäuskoisena toisaalle. Kuitenkin kiitokseksi nainen halasi tytärtään pitkään ja lämpimästi.
”Luulin ettet välitä…” Marie kuiskasi naisen korvaan.
”Kyllä minä välitän sukumme perinnöistä… ja paljon välitänkin,” Minni henkäisi ja pyyhki peukaloillaan äitinsä silmäkulmat kuiviksi. Marie suukotti tyttärensä otsaa lämpimästi.
”Mutta mistä sait tämän?” Marie kurtisti hieman kulmiaan.
”Kotoa… tai siis sinun kodistasi,” Minni kohautti harteitaan. Marie kaappasi tyttärensä tiukkaan halaukseensa. Irrotettuaan otteensa, naisen ilme valahti hieman pahoittelevaksi. Minni tunsi käden lanteidensa ympäri ja katsoi lämpimästi tuoretta aviomiestään.
”Saisinko vaihtaa äitisi kanssa muutaman sanasen?” mies kysyi ja sai Minnin vilkaisemaan äitiään.
”Totta kai,” Minni vastasi ja lähti veljensä saattamana tervehtimään vielä miehen sukulaisia.

Marie huokaisi syvään ja seisoi Turboon kylki edellä. Turbo katseli toisaalle ja hieroi niskaansa.
”Kiitos,” mies vastasi varovaisesti ja sai Marien katsahtamaan miestä ihmeissään.
”Mistä?”
”Siunauksestasi… ja muutenkin sanoistasi,” Turbo tarkensi.
”Turbo. Olin tosissani mitä sanoin sinulle…”
”Uskon sen,” mies keskeytti.
”Sisäistit varmasti kaiken muunkin mitä sanoin,” Marie huokaisi.
”Olen tässä vuosien ajan sisäistänyt aika paljon sanomisiasi,” Turbo naurahti ja sai naisen kasvoille enemmän pahoittelevan ilmeen.
”Ja annan sinulle anteeksi,” Turbo vastasi ja sai naisen ilmeen lävähtämään hämmentyneeksi.
”Mitä?”
”En halua olla riidoissa… enkä muistella menneitä. Haluan keskittyä kaikkeen siihen hyvään, jonka tulevaisuus tarjoaa meille,” Turbo selitti.
”Eli annat oikeasti minulle kaiken anteeksi?” Marie kysyi varovaisesti ja astui miehen eteen. Turbo nyökkäsi hyväksyvästi pieni hellä hymy kasvoillaan. Marie ei oikein tiennyt mitä teki, mutta syöksyi miehen kaulaan kiinni ja halasi tätä tiukasti. Turbo naurahti hyväntuulisesti ja katsoi eteensä. Minnin onnelliset kasvot kaksikon sovusta sai myös Turbon vastaamaan Marien halaukseen.

Punainen alus humautti moottorinsa käyntiin. Turbo käveli vaimonsa viereen kaapaten tämän lanteista itsensä lähelle hellästi. Juhlakansa napsi kuvia tuoreesta avioparista. Myös valokuvaaja virallisti heidän yhteiskuviaan ennen heidän lähtöään. Kaksikon pojat juoksivat heidän jalkoihinsa. He eivät pieneen ikäänsä nähden olleet vielä nähneet tai kuulleet avaruusaluksen ääniä. Pelokkaina he pyysivät vanhempiensa syliin kokemaan turvaa.
”Nähdään juhlapaikalla,” Reea henkäisi.
”Me otetaan pojat mukaan. Voivat olla etteivät uskalla nyt jäädä teidän kanssanne,” Minni totesi ja silitti toisen kaksospoikansa kasvoja.
”Ymmärrettävää,” Marie huokaisi Reean vierestä. Juhlavieraat ja aviopari tervehti toisensa. Aluksessa Minni ja Turbo kiinnittivät poikansa aluksen etuosassa oleviin tuoleihin kiinni. He saivat Miihkalin kanssa seurustella, kun tuore aviopari otti hieman taaempana aluksessa ajan toisilleen. Kaksosten jutut saivat heidän vanhempansa vain naureskelemaan. Heillä selkeästi oli oma yhteys toisiinsa ja pelleilivät toistensa kustannuksella. Minni ja Turbo puolestaan istuivat omalle koristellulle paikalleen.
”Onneksi varauduin poikia varten…” Minni naurahti ja nousi nopeasti seisomaan vielä. Turbo kurtisti kulmiaan, kun nainen avasi yhden säilytystilan. Nainen nappasi kaksi pillimehua pojilleen, jotka innokkaina ottivat ne vastaan. Minni istahti takaisin miehensä viereen äidillisesti hymyillen.
”Pidä heistä Miihkali hyvää huolta,” Turbo naurahti ja sai nuorukaisen nostamaan vain peukalon hyväksymisen merkiksi.
”Teemme varmasti pienen lenkin ennen, kuin menemme juhlapaikalle?” Miihkali kysyi. Turbo oli kaapannut uunituoreen vaimonsa kainaloonsa ja hieroi kuonoaan naisen kuonoa vasten.
”Eli vastaus on pojat vahva: Kyllä,” Miihkali kuiskasi kaksosille, jotka naureskelivat tietämättä kuitenkaan mille nauroivat. Minni suuteli miestään pitkään ja hellästi. Hän ei voinut vieläkään uskoa, että oli juuri tämän miehen kanssa naimisissa. Ihan kuin nainen eläisi jossain pilvilinnojen keskellä. Minni naurahti ihastuneena, kun Turbo painoi kuononsa naisen kaulalle.
”Sun ehkä pitänee malttaa hääyöhön,” Minni kuiskasi ja otti vastaan mieheltä himokkaan suudelman.
”Niin… ehkä,” Turbo pyöräytti silmiään nauraen. Minni siveli miehen poskea hellästi ja otti vastaan tältä suudelman.
”Meidän pitäisi vaihtaa varmasti vaatteita ennen juhlapaikalle ilmestymistä,” mies muisteli.
”Kyllä me keretään,” Minni hymähti ja tutki samppanja pullon kylkeä. Turbo veti morsiamensa itseensä kiinni ja siveli tämän selkää ja kaulaa. Minni poksautti samppanjan auki.

Miihkali lensi tovin Marsin taivaalla. Minni nautti olostaan miehensä kainalossa. Kaksoset olivat nukahtaneet aluksen hiljaiseen huminaan.
”Tämä tuntuu ihan unelta,” Turbo henkäisi ihastuneena ja sai Minnin katsahtamaan tätä hymyillen.
”Ajattelin ihan samaa,” Minni naurahti ja sai Turbon painamaan pitkän rakkauden täyteisen suudelman naisen suulle.
”Rouva Thremes,” mies kuiskasi lähellä naisen kasvoja ja sai Minnin leveästi hymyilemään. Minni ei halunnut jutella liiaksi miehen kanssa ja suuteli tätä pitkään.
”Ihana saada sinut viralliseksi perheenjäseneksi…”
”Olenhan tätä perhettä jo koko ajan.”
”Niin olet. Mutta jotenkin avioliitto saa siitä kokonaisen.”
”Se on totta kyllä.”
”En kyllä koskaan kuvitellut, että voisin viedä sinut joskus Marsin maanpinnalla vihille,” Turbo pohti ja mietti mitä punaisen planeetan pinnalla vielä vajaa kolme vuotta sitten tapahtui. Minni painoi leukansa miehensä kaulaa vasten.
”Nyt mikään ei saa meitä eroamaan,” Minni huokaisi. Turbo vilkaisi naista hennosti hymyillen ja silitti tämän olkavartta.
”Niin. Sotavoimien pomot kyllä tulee olemaan pulassa kanssamme, jos eivät tiedä kummasta Thremeksestä puhuvat,” Turbo vitsaili ja sai Minnin nauramaan.
”Rakas… me ollaan ne pomot,” Minni naurahti ja hieroi miehen reittä.
”Totta tuokin,” mies vastasi. Minni pyöritteli miehelle päätään huvittuneena. Turbo suukotti naisen poskea nopeasti.

Juhlapaikalla Tara oli ottanut morsiusneitojen kanssa homman hallintaansa. Santtu astui kullanruskean naishiiren viereen, joka hymyili tälle lempeästi. Vieraita oli alkanut kaukaisista sukulaistakin saapumaan hiljalleen juhlapaikalle.
”En ole kyllä koskaan ole ollut tällaisissa häissä, missä jokainen on aikataululleen paikalla,” Santtu ihmetteli.
”Avioliitto on niin iso osa Marsin historiaa ja perinteitä täynnä, että sen kunnioittaminen on myös kutsuvieraille pyhä asia,” Tara vastasi ja ojensi saapuneelle pariskunnalle menun ja hääohjelman.
”Maan pitäisi ottaa mallia marsilaisista. Ne vanhempien siunauksetkin olivat itselle ihan uusi juttu.”
”Hyvin perinteinen tapa Marsissa. Vasta lupausseremoniassa parit lukevat toisilleen aviolupauksensa ja erilaisten rukouksien jälkeen kiinnittävät lupausrenkaat toistensa häntiin.”
”Vasta silloin avioliitto on Marsin lain mukainen?” Santtu hämmentyi ja sai Taran nyökkäämään.
”Kuten varmaan muistat Turbon kosiessa Minniä… kosintahan oli Minnin kotipuolessa vain toispuoleinen siihen saakka, kunnes Minnikin oli kosinut Turboa. Vasta sen jälkeen pystyttiin keskustelemaan kihlautumisesta,” Tara muistutteli.
”Teillä on todella paljon muistettavaa,” Santtu pyöritteli huvittuneena päätään.
”Niin on… mutta onneksi on vanhemmat ja sukulaiset, jotka auttavat muistamaan,” Tara vastasi naiselle.
”Tai sitten päsmäröidään olan takaa,” Santtu vitsaili ja sai kullanruskean hiirinaisenkin nauramaan. Naisten nauramisen keskeytti kaksi identtistä hiiripoikaa, jotka juoksivat heidän välistään juhlasaliin.
”Taitaa olla aika aloittaa viralliset juhlat,” Tara totesi Santulle.
”Leidit!” Miihkali tervehti kaksikon ja astui kanssa juhlasaliin.

Kaksikko seurasi nuorta mieshiirtä saliin ja etsivät omat paikkansa. Aluksen juurella Turbo auttoi vaimonsa laahuksen paremmin tämän perään.
”Niin, kuin jo aiemmin sanoin… olet hurmaava ilmestys,” Turbo helli naisen korvaan.
”Ai! Kas kun kuulen tuon ensimmäisen kerran!” Minni vitsaili ja sai miehen halaamaan tätä takaa päin. Minni kikatteli miehen otteessa, joka puolestaan suukotti tämän poskea.
”Oletko valmis? Turbo kysyi ja tarrasi hellästi Minnin käsistä kiinni. Mies katsoi suoraan naista silmiin, jotka onnellisuudesta kiiluivat.
”Aina sinun kanssasi!” Minni henkäisi jännittyneenä. Turbo hymyili tuoreelle vaimolleen lempeästi ja tarjosi tälle käsipuoltaan. Kuulutukset sisältä saivat pariskunnan katsomaan toisiaan. Ovet avattiin kaksikon edestä. Pimeää juhlasalia valaisi ainoastaan erilaiset led-valot lattiatasolla, jotka johdattivat kaksikon samaisen pöydän ääreen, jossa kyseinen lupausseremonia oli tarkoitus suorittaa. Marie ja Reea kävelivät kaksikkoa vastaan ojentaen kummankin käteen sytytetyt kynttilät.
”Oletteko valmiina?” Marie kysyi. Pariskunta nyökkäsi hyväksyvästi. Reea ohjasi Minnin miehensä suvun puolelle, kun puolestaan Marie ohjasi Turbon vaimonsa suvun puolelle. Santtu katsoi tilaisuutta mielenkiinnolla, koska Minni ja Turbo olivat vaihtaneet vaatteitaan kirkon jälkeen. Turbolla oli yllään mustat housut, norsunluunvalkoinen takki, jonka alla oli pastellin sininen kauluspaita. Takin hian suihin, kauluksen reunaan oli ommeltu mustakultaiset nauhat. Myös napit olivat kiiltävää mustaa, joidenka keskelle oli painettu kultaiset yksityiskohdat. Minnillä oli puolestaan sama pastellin sävyinen vaatetus. Mekosta irrallisessa topissa oli ihoa myötäilevä venekaula-aukko, hiat olivat läpikuultavaa pastellin sinisen väristä silkkiä. Yläosaan oli taottu kultaisia yksityiskohtia, strassit saivat puvun kiiltämään. Naisen vatsanseutu oli paljas. Mekko ja sen pitkä laahus olivat samaa sävyä, kuin yläosakin. Se oli koristeltu kultaisilla yksityiskohdilla, jalokivillä ja strasseilla. Minnillä ei edellisestä puvusta ollut jäänyt edes huntua päähänsä. Kaksikon päällä oli perinteiset marsilaiset perinnepuvut, jotka olivat hyvin yleinen näky lupausseremoniassa. Pastellin sininen väri kuvasi Marsissa rauhaa.

Thomas paukautti pientä kongia ja sai Minnin sekä Turbon laskeutumaan polvilleen. Hiljainen ja oikeastaan hyvin rentouttava musiikkia täytti hiljaisen salin. Valot alkoivat tuikkia himmeästi ja huone täyttyi miedolla sekä miellyttävällä tuoksulla. Tara ja Marcus kävelivät juhlavieraiden takana levitellen suitsukkeen hajua. Marie luki marsilaista sananlaskua lupauksiin liittyen samalla.
”…olet minulle uskollinen, jaat rakkautesi minulle vilpittömästi, kuljet rinnallani vaikeidenkin esteiden yli, olet luottamukseni arvoinen ja kunnioitat minua niin perheenjäsenenäsi, aviopuolisonasi ja rakastettunasi…” Marie huokaisi ja sulki kirjan edestään. Turbo kaivoi taskuaan ja katsahti hymyillen Minniä.
”Rakas… On kulunut lähes 13-vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran tapasimme. Olin nuori ja villi, enkä voinut uskoa löytäväni niin vaarallisen Marsin pinnalta rakkautta. Suhdettamme varjosti jatkuvasti pelko… pelko, että menettäisin sinut… että menettäisimme toisemme. Nyt se pelko on hävinnyt ja edessäni vallitsee, vain rakkaus. Rakkaus, joka on kävellyt kanssani yli harmaiden kivien… rakkaus, joka on saanut minut ainakin syttymään… en väheksy rakkauttamme menneisyydessäkään. Se on tullut ja ottanut muotonsa uudelleen tässä ja nyt. Joten lupaan sinulle… olen rinnallasi aina. Olit sitten surullinen, iloinen tai missä tahansa tunteenpurkauksessasi tarvitset vain halauksen… olen sinua varten lopun elämäämme… olen sinua varten, kun poikamme tarvitsevat kumpaakin vanhempaansa ja tarvitsevat miehen mallia rinnallaan. Lupaan sinulle, että olen uskollinen niin kuin tähänkin saakka… lupaan olla sinulle se mies, jota tarvitset ja jonka kanssa voit sanoa kiitos, kun aikamme koittaa sanoa toisillemme hyvästi,” Turbo huokaisi loppuun ja katsoi Minniä. Nainen käänsi hieman katsettaan ja pyyhkäisi silmistään kyyneleet. Myös juhlavieraissa osa pyyhki kyyneleitään. Minni huokaisi syvään. Hän katsoi kirjoittamaansa lappua kädessään, joka tärisi hänen otteessaan.
”Rakas Turbo… kun luen sinulle tätä, toivon että olemme sanoneet toisillemme jo tahdon… Olet minulle se peruskallio ja turva, johon olen saanut aina luottaa. Olit sitten luonani tai kaukana jossain… mutta myönnän. Sain pelätäkin… jokainen komennus, jonka saimme ja veti meidät erilleen toisistamme… pelkäsin menettäväni sinut… pelkäsin etten saa sinua enää luokseni, etten saa kokea lämpöäsi tai rakkauttasi! Pelkäsin ettei minulla ollut enää sitä hiirtä, jonka kanssa sain tapellakin! Mutta opin elämään, luottamaan ja uudelleen rakastamaan. Tiesin sydämessäni, että pärjäät… olet se ritarini, rakkauteni ja pelastajani! Joten lupaan sinulle rakas… jatkan näistä samoista asioista kiinnipitämistä… Lupaan olla sinulle se vaimo, rakastaja ja lapsiemme äiti, joka kunnioittaa miestään… lupaan seistä rinnallasi loppuun saakka. Olla se viimeinen hiiri, joka voi katsoa sinua silmiin ja kuiskata korvaasi; Rakastan sinua nyt ja aina!” Minni luki kyyneleet silmissään. Turbo huokaisi syvään. Hän ei muista, koska joku olisi saanut hänet kyynelehtimään. Mies pyyhkäisi peukalollaan vierähtäneen kyyneleen poskeltaan.

”Näiden lupausten myötä, jonka olette toisillenne antaneet… sitovat liittonne kokonaiseksi, voimakkaaksi ja luottamukselliseksi… muistakaa olla toisillenne uskollisia, rakentaa tulevaisuutenne toisianne kunnioittaen ja ennen kaikkea… muistakaa rakastaa! Sillä rakkaus on se voima, jolla olette toisillenne toisenne luvanneet!” Reea luki marsilaisesta raamatusta ja nyökkäsi hyväksyvästi kaksikolle. Minni ja Turbo nousivat seisomaan kävellen toistensa eteen. Turbo ojensi naiselle kämmeniään. Lempeästi ja rakastavasti hymyillen Minni nosti kätensä miehen käsien päälle. Thomas ja Rontti astuivat kaksikon kummallekin puolelle. Thomas pyöräytti valkoisen silkkisen harson Minnin käsien kautta Turbon käsiin. Rontti puolestaan pyöräytti punaisen silkkisen harson Turbon käsien kautta Minnin käsiin. Reea astui Rontin viereen, kun puolestaan taas Marie Thomasin. Naisella oli kädessään messinkinen kulhon, josta nelikko otti sormiinsa nipun punaisia laventeliöljyyn kastettuja terälehtiä. Niin sanotulla ”pyhällä vedellä” nelikko painoi terälehdet kiinni silkkiharsoihin. Lopuksi kaksikon otsiin piirrettiin öljyllä timantit, jotka kuvasivat uskollisuutta.

Rita käveli kuusikon luokse ja piti pehmustetulla tyynyllä kahta rengasta. Minni oli valinnut lupausrenkaakseen kultaisen renkaan, jonka keskellä Turbon renkaan tapaan oli iso sininen safiirinen timantti. Koruun oli kaiverrettu kaksi kiveä kohden hyppäävää oravalepakkoa. Thomas ja Rontti irrottivat silkkinarut toisistaan, Marien ja Reean ohjatessa avioparin pienen matalan pöydän luokse. Turbo auttoi morsiamensa muhkeammalle tyynylle polvilleen. Jokainen sukulainen ja ystävä nousivat seisomaan lausumaan marsilaisella kielellä rukouksen, samalla kun Minni ja Turbo ottivat toistensa lupausrenkaat käsiinsä.
”Oletko varma tästä?” Minni kuiskasi viime hetkellä ja sai Turbon nauramaan.
”Myönnän… olisin paennut jo, jos sen olisin halunnut tehdä, tätä” mies kuiskasi takaisin ja sai Minnin sivelemään kädellään tämän poskea. Rukouksen tultaessa tiettyyn kohtaan Minni käänsi miehelleen selkänsä. Turbo varovasti pujotti renkaan naisen hännän juureen.
”Eihän tunnu epämiellyttävältä?” Turbo kysyi varovaisesti.
”Hieman oudolta, mutta kaiketi siihen tottuu,” nainen vastasi ja pyysi miestään kääntymään edessään. Minni puolestaan kiinnitti kanssa renkaan miehen hännän juureen.
”No olit kyllä oikeassa… tuntuu hieman oudolta,” mies naurahti varovaisesti. Kaksikko nousi uudelleen seisomaan ja odottivat, että muut marsilaiset saivat rukouksen loppuun. Rukouksen jälkeen kaksikon sivuilta puhallettiin pienistä koneista saippuakuplia, valotusta lisättiin ja aviopari katsoivat ihastellen ympärilleen.
”Onneksi olkoon Minni ja Turbo… avioliittonne on tästä eteenpäin Marsin kaikkien lakien puitteissa virallinen,” Marie henkäisi. Turbo kaappasi Minnin syleilyynsä ja suuteli tätä pitkään ja rakastavasti. Aplodit ja kannustus huudot kantautuivat juhlasalissa.

Juhlat saivat siis viimein alkaa. Perinteiseen tapaan hääjuhla aloitettiin ruokailulla. Niki ja Niklas olivat lyöttäytyneet vanhempiensa syliin ja naureskelivat toisilleen. Catering palvelus olivat käyneet avioparilta ja jokaiselta vieraalta hakemassa tilauksen, jota halusivat nauttia. Santulle marsilaiset ruoat olivat täysin vieraita ja katsoi menua kulmat koholla.
”Onko jotain mitä haluat tietää?” Moto kysyi naisen vasemmalta puolelta.
”Paljonkin! Kerro vain mitä uskallan syödä!” nainen naurahti. Vinski katsoi naisen kanssa samaa menua.
”Kaikki mitä Minni ja Turbo on valinnut tähän listaan, on ihan super hyvää. Mutta suosittelen sinulle joko marsilaisen kovakuoriaisvuoriahvenen leikettä tai sitten maatiaisvuohen kuvetta. Vastaavat siis maan kalaa ja sitten…” Vinski pohti ja katsahti Motoa, kun mietti mikä maatiaisvuohen vastakohta maassa olisi.
”Ehkä samaan kategoriaan, kuin lehmä?” Moto pohti ja sai Vinskin kohauttamaan harteitaan.
”Otan siis ahvenen…” Santtu tokaisi ja sai kaksikon nauramaan. Ihmisnainen katsoi juuri avioitunutta pariskuntaa hennosti hymyillen.
”He ovat niin onnellisia,” Santtu huokaisi ihastuneena. Vinski ja Motokin vilkaisivat ystäviään.
”Niin ovat,” Moto nyökkäsi.
”Outoa sinänsä, että teiltä kahdelta ei ole kuulunut ilkkuvaa naurua,” Santtu mulkoili virnuillen kaksikkoa.
”Nämä on niitä hetkiä, kun kaikki pitää osata ottaa vakavasti. Me joudumme pulaan siitä, jos pilkkaamme avioliittolupausta tai ylipäätänsä avioon astumista,” Vinski kohautti harteitaan vakavana.
”Avioliitto on tosiaan ihan eri svääreissä täällä, kuin Maassa,” Santtu totesi ja naurahti, kun kaksoset kiusoittelivat isäänsä tämän sylissä. Vinski ja Motokin nauroivat lempeästi.
”Hankkivatkohan he lisää lapsia?” Miihkali pohti pöydän toiselta puolelta. Kolmikko kohautti harteitaan. Eivät he koskaan olleet ainakaan kuulleet, että kaksikko olisivat halunneet lisää lapsia.

Ruokailun ja jälkiruokien jälkeen aloitettiin erilaisten pelien kanssa kilpailu. Ensimmäisenä juhlavieraat kokoontuivat rantaan. SUP-lautojen päällä aviomiehen ja morsiamen perheen miespuolisen jäsenen tuli ottaa mittaa siitä, kumpi voittaisi leikkimielisesti perheen kunnian ja maineen. Turbo oli käynyt vaihtamassa itselleen uimahousut ja katsoi vastustaajansa suoraan silmiin. Marcuksen lihaksinen keho oli täynnä erimittaisia arpia, kertoen tarinaa miehen rankasta historiasta. Mies ei peitonnut menneisyyttään. Kyljessä lantion seudulla miehellä oli suurempi lovi. Se kertoi orjuudesta lordi Caprinon ajoilta. Miehet iskivät rintansa toisiaan vasten ja yrittivät maaperällä ottaa jo mittaa toisistaan. Kuitenkin kummankin vakava ilme petti ja sai miehet nauramaan äänekkäästi.
”Ole varovainen ettet häviä!” Marcus tokaisi ja hyppäsi jopa kevyesti laudan päälle.
”Älä sinä kuule siinä uhoa! Muista vain kuka on vastustajasi!” Turbo naurahti ja hyppäsi kanssa laudan päälle. Kaksikko meloi kauemmaksi rannasta. Moto ja Miihkali olivat soutuveneellä tuonut heille ”kamppailuun” tarkoitetut taistelupuikot.
”Säännöt ovat helpot! Se kuka putoaa ensimmäisenä laudalta on häviäjä!” Moto totesi ja palasi Miihkalin kanssa lähemmäksi rantaa. Turbo pyöritteli niskojaan, kun taas muut odottivat jännittyneinä kaksikon kamppailun alkua.
”Valmiina häviämään?” Marcus kysyi rusautellen rystysensä.
”Kysyitkö itseltäsi?” Turbo mulkoili miestä ja mittaili katseellaan selkeästi mihin voisi tätä iskeä ensimmäisenä. Moto vihelsi pieneen pilliin merkiksi, että kaksikko voisi aloittaa. Turbo pyöräytti taisteluvälinettä kädessään ja väisti kevyesti Marcuksen ensimmäisen iskun. Puolestaan myös Marcus väisti Turbon iskun. Kumpikin mieshiiristä oli hyvin laskelmoivia ja iskujen saattaminen perille saakka oli haastavaa.
”Häviä jo!” Marcus marisi ja sai Turbon nauramaan.
”Ei kuulu tapoihin!”

Juuri kun Marcus oli iskemässä Turboa uudemman kerran, veden pinta alkoi aaltoilemaan voimakkaasti.
”Wou!” Turbo vastasi, kun tasapaino meinasi heittää laudan päältä.
”VAROKAA!” Minni huusi rannasta. Kuitenkin liian myöhään. Kaksikko lensi laudoiltaan kaaressa veteen, kun veden alta noussut iso vaaleanpunainen kala kirkaisi taivaalle pahaenteisen huudahduksen. Kalan isot valkeat silmät vilkaisivat rannalla olevia hiiriä. Sen suussa oleva terävä hammasrivistö oli valmiina saalistamaan.
”ISIIII!” Niki ja Niklas huutelivat laiturilta. Marie ja Reea tarrasivat lapsenlapsistaan kiinni etteivät tippuisi laiturilta. Kauhun henkäykset kaikuivat rannalta, kun Turbo ja Marcus vetivät itsensä takaisin lautojensa päälle.
”Mikä se oli?” Marcus kysyi katsellen ympärilleen. Turbo nousi laudalleen uudemman kerran seisomaan ja vilkaisi toiseen suuntaan.
”Turbo!” Vinski huudahti ja heitti tälle ottelussaan olleen puikon takaisin.
”Onko kaikki hyvin!?” Minni huudahti huolestuneena.
”Kaikki ok!” Marcus vastasi nostaen peukalonsa. Moto vislasi beigen harmaalle hiirimiehelle ja heitti puolestaan tälle taisteluvälineensä. Pian veden pintaan nousi leveä tummanpunainen kiiltävä evä. Kaksikko oli valmiina nujertamaan jättiläiskalan.

”Jumalauta se on nopea!” Marcus kirosi, kun piti tasapainoaan kalan ohittaessa kaksikon. Yhtäkkiä evä katosi jälleen pinnan alle.
”Mihin se meni?” Turbo pohti.
”TURBO!” Moto huudahti ja sai kullanruskean hiirimiehen kääntämään katseensa nopeasti rantaan.
”SE ON JÄTTILÄIS PUNAHAI! SEN AINOA NUJERTAMIS KEINO ON ISKEÄ SITÄ KESKELLE PÄÄLAKEA OLEVAAN SUOMURIVISTÖÖN!”
”No helvetin kiva!” mies huokaisi ja etsi haita pinnan alla. Pian kuitenkin hai hyppäsi jälleen vedestä heittäen hiirimiehet jälleen veteen.
”Tehkää jotain!” Riina komensi Vinskiä ja Motoa.
”Ei me ehditä perille ajoissa pelkällä soutuveneellä!” Moto tuhahti. Turbo ja Marcus haukkoivat henkeään noustessaan jälleen pinnalle. Turbo nappasi katkenneen SUP-laudan käteensä ja pyöri ympäri.
”TURBO SUN TAKANA!” Marcus karjasi ja sai miehen nopeasti kääntymään. Hai ui miestä kohden kita leveänä auki. Siipimäisten eviensä ansiosta hai lähes liukui ohjuksen lailla vedenpinnalla. Kuitenkin nopeilla reflekseillä Turbo sai väistettyä ja iskettyä haita keskelle päälakea puolikkaalla SUP-laudalla. Hain vauhti ei kuitenkaan pysähtynyt ja sai Marcuksenkin väistämään nopeasti. Kaksikko katsoi, kun hai rysähti rannassa oleviin rantakivikoihin selälleen. Hai vinkaisi riipaisevan äännähdyksen, jonka jälkeen se hiljeni. Rannalla olevat marsilaiset nostivat kätensä korviltaan ja katsoivat selällään olevaa vaaleanpunaista jättiläistä. Moto vilkaisi Marcusta ja Turboa.
”Te teitte sen!” mies huudahti ja sai kaksikon huokaisemaan helpottuneina.
”Miten jättiläis punahai voi asua näin pienessä lammessa?” Tara henkäisi ja katsoi muita.
”Vaikka se on kokoonsa nähden ihan valtava ja nimensä mukaan hai… se on kuitenkin pienien lampien ja järvien asukki. Ennen kuolemaansa se munii yhden munan vedenpohjaan, jonka jälkeen uusi hai valtaa lammen ja ”syö” emonsa,” Moto selitti ja nousi Miihkalin kanssa rantaan.
”Hyi!” Riina irvisti ja risti kätensä. Minni puolestaan huokaisi helpottuneena, kun hänen veljensä ja uunituore aviomiehensä olivat kunnossa. Niki ja Niklas kyykistelivät muiden lasten kanssa laiturin nokalla, kun vedessä olevat mieshiiret uivat rantaan.

Tara ja Santtu ojensivat mieshiirille pyyhkeen, joihin saivat kuivattua itsensä.
”Mitä me tuolle mörölle teemme?” Marcus kysyi ja osoitti peukalollaan haita.
”Siitä pitää soittaa Marsin kalayhdistykseen. Tulevat noukkimaan sen pois,” Moto tokaisi.
”Hyvä… sinä saat tehdä sen!” musta hiuksinen mies vitsaili. Moto mulkaisi pienesti miestä. Marcus lähti edeltä, jotta sai puettua takaisin juhlavaatteensa päällensä. Useampi vieras jäi juttelemaan haista ja nuorukaisten taistelutaidoista.
”Kaikki hyvin?” Turbo kysyi Minniltä, joka näytti huolestuneelta.
”Mitä nyt sait minut pelästymään pahemman kerran.”
”Voitinpahan Marcuksen kamppailussamme.”
”Katsoin sen itse tasapeliksi,” Minni naurahti ja sai Turbon puuskahtamaan. Minni painoi rakastavan suudelman miehen suulle.
”Et sää voi tollein tehdä!” mies älähti.
”Kyllä voin muskelihiiri,” nainen leperteli ja sai Turbon tuhahtamaan naureskellen.
”Kai käyn vaihtamassa vaatteeni takaisin…” Turbo kohautti harteitaan.
”Tee niin…” Minni henkäisi.
”Ellet tule mukaani,” mies vinkkasi ja sai Minnin naurahtamaan. Mies supatteli naisen korvaan saaden tämän kikattamaan. Samalla mies silitteli hellästi naisen lantioita.
”En tosiaan senkin gigolo!” Minni älähti naurahtaen ja työnsi miehensä pukukoppia kohden. Turbo pyöräytti silmiään. Minni ohjasi lapset juoksemaan edeltä takaisin sisälle. Samalla hän pystyi Taran kanssa laskemaan, että varmasti kaikki olivat tallessa.

Ulkosalle oli nostettu kalusteita, joilla osa juhlavieras vietti aikaansa. Minnikin jutteli ystäviensä kanssa kunnes tunsi käden olkapäällään. Minni hymyili lempeästi ihmisnaiselle ja jatkoi sukulaisensa kuuntelemista sekä vatvomista äskeisestä episodista.
”Onneksi veljesi ja miehesi osaavat nuo taistelutaktiikat!” vanha hiiri nainen kauhisteli ja sai Minnin hymyilemään.
”Onneksi. Ja onni onnettomuudessa ettei ketään sattunut pahemmin,” Minni huokaisi ja sai Santunkin nyökkäämään.
”No sekin vielä… olisi tullut synkkä hääpäivä!” nainen totesi.
”Soitin kalayhdistyksen jäsenelle. He tulevat hakemaan hain pois rannasta,” Moto informoi naista ja sai Minnin nyökkäämään.
”Missähän se äitisi menee?” vanhempi hiirinainen totesi ja nilkutti keppiinsä tukien takaisin sisätiloja kohden. Minni naureskeli naisen perään ja katsoi Santtua.
”Mun on pitänyt koko ilta sulle sanoa, että olet todella kaunis marsilaisessa kansallispuvussa,” ihmisnainen henkäisi ja siveli naisen topin suuta.
”Kiitos… Onko sinulla ollut mukavaa?”
”On todellakin! Niin ihanan perinteiset häät, vaikka marsilaisista rukouksista en mitään ymmärräkään,” Santtu naureskeli.
”No ei se ole pääasia. Hyvä, että viihdyt. Muuten… ethän tunne itseäsi ulkopuoliseksi?”
”Ai koska olen ihminen?”
”Mmm niin…”
”En ollenkaan. Sekä sinun ja Turbon suku on ottanut minut yllättävän hyvin vastaan. Halunneet tietää minusta erilaisia asioita ja miksi en ”kavahda” marsilaisia,” Santtu selitti.
”Hyvä kuulla,” Minni henkäisi lempeästi.

Tara ja Riina tervehti myös kaksikon. Tara etsi selkeästi katseellaan jotain ja sai Minnin katsahtamaan tätä kysyvästi.
”Etsitkö jotain?”
”Joo… miestäsi,” nainen vastasi kulmat aavistuksen rutussa.
”Vaihtaa vaatteitaan ja kuivattelee hieman.”
”Miksi noin vakavana?” Santtu pohti ja sai naisen hämmästymään.
”Olinko?” Tara ihmetteli ja pikku hiljaa naisen suulle nousi pieni hymy.
”No hieman…” Minni kohautti harteitaan. Tara katsahti pikkusiskoaan, joka kohautti kanssa vastaukseksi vain hartioitaan.
”Muuten teidän häätanssinne alkaa ihan juuri. Sillä varmaan etsin Turboa…” Tara pohti ääneen.
”Muodollisuudet on rakas hoidettu… ei nyt tarvitse ihan aikataulussa enää pysyä,” Minni lohdutti ja sai Taran huokaisemaan.
”Hyvä on…” Tara naurahti pienesti.
”Ai Marsissakin tanssitaan häätanssi?” Santtu ihmetteli.
”Marsin ja Maan hääperinteet eivät hirveästi eroa toisistaan. Paljon on samaa, mutta sitten on kuitenkin näitä erilaisia pelejä ja toimintoja, jotka tekevät marsilaisista häistä… no… marsilaiset,” Riina selitti.
”Ja marsilaiset perinteet ovat erilaiset, kuin Maan perinteet,” Minni totesi.
”Juu huomasin!” Santtu vastasi nopeasti ja sai ympärillään olevat naishiiret nauramaan. Turbo laski kätensä vaimonsa lantiolle ja sai naisen hymyilemään.
”Häätanssinne!” Tara muistutti veljeään.
”Joo… joo,” mies tuhahti ja käveli sisälle. Minni pyöräytti miehelle päätään. Naisen johdolla koko kööri lähti kanssa sisätiloja kohden.

Vieraat istuivat paikoillaan, kun hellä ja rakkauden täyteinen musiikki täytti salin. Valot leijuivat tanssilattian yllä, valaisten Minnin ja Turbon. Turbo kaappasi naisensa tanssinpyörteisiin mukaan. Vaikka Turbo ei ollut niitä hiiriä, joka viihtyisi tanssilattialla, oli hän Minnin vuoksi opetellut edes viemään naistaan. Tanssi oli intiimi ja kaksikko tuotti koko tanssin ajan toisilleen jonkin asteisia rakkaudenosoituksia. Välillä Turbo suukotti naista. Minni puolestaan hieroi miehen kuonoa vasten omaansa, lausuen tälle rakkauttaan. Tanssin puoli välissä Marie ja Thomas keskeyttivät kaksikon, pyytäen heitä perinteisesti myös vanhempien kanssa käytävään tanssiin. Minni erottautui miehestään, tarrautuen Thomasiin viemään hänet tanssin pyörteisiin.
”Kiitos,” Thomas kiitti kuiskaten naiselle.
”Mistä?”
”Siitä, että olet poikani elämässä… ilman sinua voisi olla, että Turboa ei enää olisi,” mies huokaisi. Minni katsoi hieman hämmentyneenä mieshiirtä. Hän ei ollut koskaan kertonut tälle peloistaan. Minni vilkaisi Turboa ja äitiään.  
”Kyllä mää luulen, että Turbo olisi edelleen elossa tällä planeetalla. Se missä hän olisi niin, sitä en osaisi sanoa,” Minni totesi hellästi. Thomas hymyili lempeästi naiselle ja jatkoi tämän tanssittamista kappaleen loppuun saakka. Virallisen häätanssin jälkeen, muutama muukin vieras halusi tanssittaa hääparia. Myös kaksoset ja Turbon pienemmät sisarukset halusivat tanssia heidän kanssaan.

Rytmillisen musiikin keskellä ehdittiin pelaamaan muutamia muitakin hääpelejä. Nauru kantautui pitkälle ulkosallekin. Marcus, Adam ja Anton olivat tehneet videon avioparista. He olivat keränneet vuosien mittaan heistä kuvia, yhdistäen ne musiikkiin ja tehneet niistä tunteita herättävän videopätkän.
”Hyvät naiset ja herrat, jottei häistä tule liian suppeita ja tylsiä, on sulhasen aika etsiä morsiamensa jalasta maankuulu sukkanauha…” Tara kuulutti lavan puolelta hykerrellen. Rohkaisevat kannustushuudot saivat avioparin lavan etuosaan. Turbo auttoi morsiamensa istumaan yksittäiselle tuolille. Jätkät ja miehen veljet kannustivat tätä äänekkäästi, saaden tähän myös muita marsilaisia mukaan. Turbo riisui valkean päällystakkinsa ja nojasi tuolin istui osaan suudellen pitkään naista, joka kiherteli miehen suuta vasten.
”Miks sää teet noin?” Ruut kysyi veljeltään, joka polvistui naisen jalkojen juureen.
”Ymmärrätte sen joku päivä…” Turbo huokaisi ja nosti naisen mekon helmaa niin, että pääsi sen alle kevyesti. Kaksikon pojat ja Ellen halusi tietää, mitä mies helman alla teki. Tämä huitoi heitä kevyesti kauemmaksi. Minni naureskeli äänekkäästi ja peittosi kasvojaan käsillään.
”Turbo…” nainen henkäisi ja sai hänet hetkellisesti punastelemaan. Mies teki helman alla kaikkea muutakin, kuin etsi sukkanauhaa naisen reidestä.
”WUuuuuu Turbo… säästä jotain hääyöhönkin!” Vinski ilkkui nojaillen lavaan.
”Ole hiljaa!” mies tuhahti mekon alta. Minni tunsi kuinka mies painoi tämän sisäreiteen muutaman suudelman ja tarrasi hampaillaan varovasti sukkanauhasta kiinni. Mies veti yllättävänkin sujuvasti nauhan naisen jalasta ja sai kannustavat hurraa huudahdukset.

”No jätkät! Valmiina nappaamaan,” Turbo kysyi noustessaan seisomaan. Minni kaappasi poikansa syleilyynsä ja suukotteli nämä rakastavasti. Kasa sinkkumiehiä kasaantui yhteen nippuun.
”Noniin Marcus! Sinne sitten!” Adam kannusti.
”Mää olen sinkku!”
”Eli tarpeeksi sinkku osallistumaan!” Anton naurahti ja työnsi miehen muiden sinkkumiesten keskelle.
”Sinä kanssa!” Adam tokaisi pikkuveljelleen, puristaen tämän niskaa hellästi ja ohjasi tämän Marcuksen perään. Anton mulkaisi vihaisena isoveljeään ja hieman nolostellen astui kanssa muiden joukkoon.
”Paras mies voittakoon!” Turbo huudahti ja ampui sukkanauhan miesjoukon keskelle. Ja kun puhutaan prätkähiiristä, myös tästä asiasta miesjoukko sai aikaan pienen painiottelun aikaiseksi. Loppujen lopuksi Vinski hurrasi itsensä voittajaksi, vaikka tämän kädet olivat tyhjät.
”Etsitkö jotain?” Marcus kysyi miehen kuonon edessä vinoillen.
”Sää voit antaa tuon sille sähäkälle blondillesi! Terveisinä siskoltasi!” Vinski naljaili takaisin. Miehet mulkoilivat tovin toisiaan, kunnes alkoivat nauramaan toistensa ilmeille.

Minnin hääkimppu ei kokenut ihan perintäistä heittotapaa. Tiana ja Miihkali olivat kiinnittäneet kimppuun renkaan, joista roikkui pitkät nauhat. Jokainen sinkkunainen sai käteensä yhden nauhan ja heidän oli kierrettävä kimppua myötäpäivään. Nauhat sekoittuivat tällöin toisiinsa ja edes morsian ei tiennyt mikä nauha kuului kellekin naiselle. Tarpeeksi kauan pyörittyään oli Minnin tehtävä alkaa leikkaamaan nauhoja summan mutikassa saksilla irti. Se jonka nauha jäisi viimeisenä kimppuun kiinni olisi hääkimpun voittaja. Minni valkkasi Turbon pitämään kimppua ylhäällä, jotta hän pystyi nauhojen alapuolelle leikkaamaan niitä. Loppuvaiheessa nauhoja roikkui naisen tiellä ja nainen valitsi ehjistä enää toisen.
”MEILLÄ ON VOITTAJA” Turbo huudahti ja veti yksinäisestä nauhasta pikkusiskoaan lähemmäksi. Tiana oli räjähtänyt punaiseksi, kun otti kimppua vastaan veljeltään.
”Onko häitä odotettavissa lähitiennoilla?” Turbo vinkkasi ja sai sisarensa repäisemään kimpun vain mukaansa. Minni iski miestä kevyesti käsivarteen ja katsoi tätä tuimasti.
”Miihkaliiiii!” muut miespuoliset hiiret vislailivat.
”Juu ei!” nuorukainen vastasi ja lähti toisaalle. Mieshiiret naureskelivat nuorten reaktiolle.

Iltaa kohden porukan humalataso alkoi nousemaan ja musiikki pauhasi korvia huumaavalla tavalla. Reea, Marie ja Thomas kantoivat syleissään nukkuvia hiirilapsia.
”Pärjäättekö varmasti?” Minni huolehti ulkona pikkuisistaan.
”Minni rakas… Pärjäämme kyllä. Olemme tuossa vieressä yötä ja aamulla siivoamme juhlapaikkaa sekä palautamme avaimet omistajalle,” Reea vastasi.
”Miten me pärjäämme kaksi viikkoa ilman poikia?” nainen jatkoi ja silitti vuorostaan toista poikaansa.
”Etteköhän te pärjää. Pojat ovat turvassa Meriluodossa kanssamme. Nyt nautitte häämatkastanne ja ajastanne olla kaksin,” Marie lohdutti tytärtään. Turbo saapui kanssa ulkosalle ja suukotti pienokaisensa.
”Katsokin, että tuo vaimosi rentoutuu loppuillan…” Thomas nyökkäsi musta hiuksisen naishiiren suuntaan. Turbo vilkaisi pieni virne kasvoillaan naista, joka yritti peitota huolestunutta ilmettään katselemalla muualle.
”Kyllä mää hänestä huolta pidän! Pitäkää te huolta meidän pojistamme!” Turbo vakuutteli kaapaten vaimonsa kainaloonsa.
”Aina… emme ole ensimmäistä kertaa pienten lasten kanssa tekemisissä,” Marie pyöräytti silmiään ja sai lauseellaan tyttärensä olon helpottumaan.
”Kiitos… äidille myös, että otit Turbonkin perheeseemme,” Minni huokaisi.
”Me olemme kaikki yksi iso perhe nyt! Niin, kuin Marsissa on tapana,” Marie tokaisi.
”Muistakaakin se! Ja olette nätisti häämatkalla! Uusi lapsenlapsi on aina toki tervetullut myös perheeseen,” Thomas vinkkasi ja sai kaksikon punastelemaan.
”Thomas…” Reea torui hennosti miestään.

Reea ojensi hetkeksi toisen lapsenlapsensa isänsä syliin. Reea halasi Minniä lohduttavasti.
”Tervetuloa perheeseen viimein kulta,” nainen henkäisi ja silitti naisen kasvoja kämmenillään. Minni kiitti naista hellästi. Reea otti Nikin vastaan takaisin syliinsä ja lähti kahden muun aikuisen marsilaisen kanssa kohti yöpaikkaansa.
”Älä huoli. Me ei saada poikia kotiin, kun palaamme!” Turbo lohdutti vaimoaan kainalossaan.
”Oliko tuo sinun paras lohdutuksesi?”
”Melkein!” Turbo naurahti ja sai Minnin pyöräyttämään virnuillen silmiään. Turbo heitti kiljahtavan naisen käsivarsilleen ja suuteli tätä pitkään sekä haluavasti.
”Tästähän meidän perheen tarina vasta alkaakin,” Turbo naureskeli. Minni siveli miehen poskea ja painoi pitkän suudelman tämän suulle. Koko loppuilta sujui railakkaasti juhlien, ennen kuin Minni ja Turbo poistuivat Tulikivikaupungissa olevaan hotelliin odottamaan lähtöään Pegasuksen tähtikuviossa sijaitsevaan galaksiin, joidenka paratiisisessa kolkassa heidän oli tarkoitus viettää kuherruskuukautensa kaksi ensimmäistä viikkoa. Joukko hiiriä oli saattamassa Minniä ja Turboa aluksen luokse. He nostivat viimeiset humalanhuuruiset maljansa kohti taivasta.
”TERVERTULOA PERHEESEEN!” he huusivat ja saivat Turbon kaappaamaan vielä kerran juhlakansan edessä vaimonsa käsivarsilleen ja suutelemaan tätä voitonriemuisena. Se oli lopun tarinan alkua koko heidän pitkälle suhteelleen…





Tuntuupa jotenkin helpottavalle saada tämä viimein valmiiksi. Tästä viimeisestä osiosta tuli huomattavasti pidempi kuin muista osista ja jouduin jakamaan tämän neljään osioon. Ei muuta kuin uusien ja vanhojen tarinoiden kimppuun! -Prätkisfan2

Tää tarina oli aivan ihana . Onneksi Mariekin sai anoppizillansa korjattua ja sovittua kaiken Turbon kanssa. Oot tosi hyvä