Paluu (S)

Title: Paluu
Author: Minde ja Pahgiz
Genre: Adventure, Drama
Pairing: Vinski/Santtu, Turbo/Minni, OC/Moto, OC/Miihkali
Rating: S
Disclaimer: Prätkähiirten hahmot kuuluvat kaikki laillisille omistajilleen. Omistan vain omat hahmoni ja tarinani. Myöskään harmillisesti rikastumaan en näillä teksteilläni pääse.
Summary: Edellinen teemaviikko Montanassa oli niin hyvin onnistunut, joten sellaiset päätetään järjestää uudelleen. Santun serkku Lexie soittaakin luotto näyttelijät uudelleen apuun.
A/N:Jatkoa tuolle Minden tekemälle länkkäri ficille. Tää on ihan ekoja mitä ollaan kirjoitettu yhdessä. Olisko ihan toinen peräti? Mä ihastuin niin valtavasti siihen Minden ekaan ficciin, että ehdottomasti halusin tehdä sille yhdessä kakkososankin!


”Riiiiing!”
”Santtu, se on sun puhelin” Krista huikkasi naiselle, joka oli kyykistynyt punaisen moottoripyörän viereen.
”Joo, joo, vastaan kohta” Santtu vastasi hajamielisesti, mutta jatkoi kuitenkin prätkän ehostamista.
Krista huokaisi ja nappasi puhelimen pöydältä ja vastasi.
”Haloo? Last Changen korjaamo” hiirinainen tokaisi.
”Täällä Lexie, hei! Olisko Santtu tavoitettavissa?” pirteä naisen ääni tervehti.
”Joo, jos kerrot miten sen saa pois prätkän kimpusta” Krista naurahti.
”Hmm.. pitääpä miettiä hetki.. sinä taidat olla Krista, vai mitä?” Lexie kysyi.
”Jep, minähän se.. Hei, mistä sä tiesit mun nimen?” Krista hämmästyi.
”No pojilla on vähän matalammat äänet kuin sinulla.. ja yleensä he tappelevat siitä kuka saa vastata puhelimeen” Lexie naurahti.
”Joo, joo, tajusin, mutta miten sä tiesit että se olin mä?” Krista kysyi.
”Santtu kertoi sinusta pari kuukautta sitten” Lexie vastasi. ”Muuten, nyt keksin miten sen naisen saa puhelimeen. Sano sille että..”
Krista kuunteli hetken ja kiljaisi sitten: ”Mitä, Lexie odottaa vauvaa?!”
Työkalut putosivat Santun käsistä ja pihalta sisälle tulleet mieshiiret jähmettyivät paikoilleen.
”Luuri tänne!” Santtu kiljaisi ja säntäsi puhelimeen.
Krista virnisti ja käveli hyräillen jätkien luo.
”Ei kai se..” Turbo nielaisi.
Krista iski silmää. ”Täyttä pilaa, mutta herättipähän Santun.”
”Sä senkin nainen!” Santtu raivosi puhelimeen. ”Ei tuollaisilla asioilla saa pelotella!”
Krista virnisti. ”Mä taidan tänään vapaaehtoisesti hakea hodarit” naishiiri tokaisi ja hipsi pyörälleen. ”Mä en halua kohdata Santtua ihan heti..”
Hiirinainen pani kypärän päähänsä, polkaisi prätkänsä käyntiin ja kurvasi varikolta kadulle.
”Toivottavasti Santtu rauhoittuu siihen mennessä kun tulen takaisin..” Krista huokaisi pienesti.
Samassa Vinski, Moto ja Turbo kurvasivat hänen viereensä.
”Me taidetaan auttaa sua hakemaan ne hodarit” Vinski tokaisi ennen kuin Krista ehti kysyä mitään.
Hiirinainen hymähti pienesti. ”Siitä vain. Vika hodarikojulla maksaa!” Krista hihkaisi ja väänsi kaasun pohjaan.
”Epistä, varaslähtö!” Vinski huusi ja ajoi naisen perään, Moton ja Turbon seuratessa aivan hänen takanaan.

Sillä välin Santtu oli rauhoittunut hieman ja keskusteli asialliseen sävyyn Lexien kanssa.
”Sä pilailet” Santtu tokaisi lyhyesti.
”Usko pois, serkkukulta, en pilaile” Lexie vastasi. ”Teistä oli iso apu viimeksi, miksei nytkin?”
Santtu huokaisi. ”No hyvä on, mä puhun jätkien ja Kristan kanssa kun ne tulee takaisin. Mutta en lupaa mitään.”
”Se riittää ihan hyvin” Lexie vastasi. ”Lopetan nyt puhelun ettei tule kallis lasku. Soitellaan!”
”Ok, sano Anettelle terveisiä” Santtu vastasi ja sulki puhelimen.
Nainen laski luurin takaisin puhelimen päälle ja vilkaisi ympärilleen. Jätkät ja Krista olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen.
”No, toivottavasti ne hakevat nyt sen sapuskan itse” Santtu tuhahti.
Samassa hiiret kurvasivat takaisin varikolle.
”Söpöliini, me käytiin hakemas sapuskaa!” Vinski ilmoitti leveästi hymyillen.
”Hyvä, mulla onkin teille vähän kerrottavaa” Santtu virnisti ja hypähti alas pöydältä, jolla oli istunut puhelun ajan.
Ruokailun aikana Santtu kertoi heille Lexien puhelusta.
”Lexie kertoi, että hän ja Anette ovat taas suunnitelleet tämän kesän teemaviikon. Aihe on lähes sama kuin viimeksi, eli villi länsi” Santtu selitti. ”Mutta kuten viimeksikin, näyttelijöitä on liian vähän.”
”Totta kai me jeesataan sitä!” Vinski hihkaisi innoissaan.
”Joo, kunhan vaihdetaan rooleja” Moto tokaisi. ”Mä en halua enää istua tyrmässä!”
Krista tuijotti ystäviään ihmeissään. ”Selittäkää nyt mullekin mikä on homman nimi!” hiirinainen parahti lopulta.
Santtu virnisti nolona. ”Sori Krista. No, juttu on jotenkin näin.. Serkkuni Lexie ja sen kaveri Anette järjestävät ainakin kerran kesässä yhden teemaviikon, jonka avulla kerätään rahaa hyväntekeväisyysjärjestölle. Viime kesänä mä ja kundit oltiin auttamassa sitä Villi Länsi- teemaviikon kanssa. Eli näyttelimme lännenleffan hahmoja.”
”Kuulostaa siistiltä” Krista virnisti.
”Nyt homma on melkein sama, mutta tällä kertaa tapahtuma järjestetään Silver Moonin tilalla. Siis ratsutilalla, jonka Lexie ja Anette yhdessä omistavat” Santtu kertoi.
”Mitä, ei enää kaupunkia?” Vinski kysyi pettyneenä.
”Kyllä sinne kaupunki rakennetaan, mutta vain lähemmäs tilaa” Santtu vastasi heti.
”Kuulostaa mielenkiintoiselta” Krista totesi. ”Okei, mä olen messissä.”
”Samaten!” Vinski, Moto ja Turbo hihkaisivat yhtä aikaa.
Santtu hymyili tyytyväisenä, mutta jätti kuitenkin mainitsematta yhden tärkeän jutun.
”Mitä jos lähdettäisiin jo tänään matkaan?” nainen kysyi syötyään hodarinsa.
”Hä, tänään?” Vinski parahti.
”Niin, te hoitelitte Leipiksen eilen, joten se viettää taas ainakin kuukauden hiljaista viikkoa rakennuttaessaan torniaan uudestaan” Santtu vastasi virnistäen.
Jätkät ja Krista vilkaisivat toisiaan ja nyökkäsivät leveästi hymyillen.
”Ok!”
”Mikä ettei!”
”Lähdetään heti!”
”Vinski, ensin kyllä pakataan..” Krista huokaisi.
”No kovin paljoa tavaroita me ei tarvita” Santtu totesi. ”Lexie varmistaa, ettei me nälkään kuolla ja rekvisiitta-vaatteet on jo valmiina.”
Krista virnisti. ”No, lyödään sitten vain lappu luukulle, että ollaan ainakin kaks viikkoa tiesmissä!”

Puolta tuntia myöhemmin Santtu lukitsi Last Changen oven ja nousi Vinskin taakse istumaan.
”Ok, voidaan mennä” nainen totesi ja hiiret lähtivät ajamaan moottoritien suuntaan.
”Huolettaako sua jättää talli?” Turbo kysyi hiljaa kun he lähtivät ajamaan ramppia pitkin parijonossa.
Vinski ja Turbo ajoivat edellä ja Krista ja Moto perässä.
”No.. ehkä vähän” Santtu vastasi huokaisten. ”Mutta kyllä me aina takaisin päästään, jos jotain meinaa tapahtua.”
Kullanruskea hiiri nyökkäsi ja keskittyi sitten taas ajamiseen. Koska oli jo myöhäinen iltapäivä, moottoritiellä ei ollut kovaa ruuhkaa ja hiiret saattoivat vähän revitelläkin nopeuden kanssa.
”Jiihaa!” Krista kiljaisi riemusta. ”Meidän pitäisi reissata useammin!”
Jätkät ja Santtu purskahtivat kovaan nauruun.
”Kuule, sä kyllä ehdit kyllästyäkin tähän” Moto virnisti. ”Montanaan on pitkä matka. Jopa meille.”

Paria päivää myöhemmin hiiret ja Santtu lopulta saapuivat Montanaan. Matka oli ollut pitkä, mutta mitään suurempia ei ollut tapahtunut. Yöt hiiret ja Santtu olivat nukkuneet pienissä motelleissa, joita oli valtatien varrella kohtalaisin väliajoin.
Silti kaikki olivat tyytyväisiä, kun Silver Moonin tilan rakennukset alkoivat lopulta ilmestyä näkökenttään.
”Jes, perillä!” Turbo totesi kun he pysähtyivät tilan pihaan.
”D´oh, olen poikki..” Krista hieroi selkäänsä. ”Monta tuntia samassa asennossa ei taidakaan tehdä hyvää..”
Moto hymyili auttaessaan hiirinaisen seisomaan.
”Kestääkö jalat vielä?”
”Joo, eiköhän..” Krista mutisi ja suoristi varovaisesti itsensä.
Santtukin laskeutui alas Vinskin takaa ja katseli ympärilleen. Lexien maasturi oli poissa ja muutenkin tila vaikutti autiolta.
”Missähän kaikki on?” Turbo ihmetteli ja otti kypärän pois päästään.
”Ei aavistustakaan” Santtu vastasi. ”Lex kyllä tiesi, että me tullaan tänään.”
Samassa alkoi kuulua koiran haukuntaa ja Rufus ja Cissy juoksivat hiiriä ja Santtua kohti tallin takaa.
”Hei! Mitä hauvelit?” Santtu kysyi ja kyykistyi rapsuttamaan bordecollieita.
Koirat nuuhkivat vieraita uteliaasti, kun Lexie käveli ulos tallista.
”Hei, tehän tulitte nopeasti!”
Hiiret ja Santtu kääntyivät katsomaan, nähden harmaaseen t-paitaan ja sinisiin farkkuihin pukeutuneen naisen.
”Hei Lex” Santtu tervehti ja halasi naista nopeasti.
”Tervetuloa Silver Mooniin” Lexie hymyili hiirille. ”Sinä taidat olla Krista?”
Krista nyökkäsi ja puristi Lexien kättä. ”Minähän se.”
”No, ottakaa tavaranne, vien teidät sisälle” Lexie totesi reippaasti.
Hiiret ja Santtu ottivat matkatavaransa ja seurasivat Lexietä isoon maalaistaloon.
Krista henkäisi pienesti ihastuksesta nähdessään talon sisältä.
”Vau, tää on upea talo” hiirinainen totesi, kun he lähtivät kiipeämään portaita yläkertaan.
”Ollut suvulla aika kauan” Lexie myönsi. ”No, koska täällä nukkuu muutakin porukkaa kuin te, mun on majoitettava ainakin osa samaan huoneeseen.”
”Moton ja Kristan saa laittaa samaan!” Turbo virnisti.
”Asia selvä” Lexie vastasi ennen kuin kumpikaan mainituista ehti väittää vastaan.
”Ja mä nukun Santun kanssa!” Vinski hihkaisi.
”Et varmana!”
”Mut, kultsi..” Vinski yritti.
”Älä unta nää!” Santtu tuhahti.
”Mut ainahan mä näen unta susta..” valkoinen hiiri mutisi pyytävästi hymyillen.
Santtu huokaisi. ”Hyvä on, mutta et tule sitten puolta metriä lähemmäs!”
Turboa hymyilytti pienesti kaksikon kinastelu, mutta sitten hän meni vakavaksi, miettiessään koska oli viimeksi nukkunut Minnin vieressä. Siitä oli todella pitkä aika.
”Älä kerro noille, mutta me saadaan illalla vähän muitakin erikoisia vieraita” Lexie kuiskasi Turbolle ja iski silmää. ”Santtu tietää mistä puhun, mutta antaa sen olla muille yllätys, vai mitä?”
Turbo katsoi naista ihmeissään, mutta nyökkäsi sitten.
”No, jos te puratte nopeasti kamanne, niin voitte auttaa mua tallissa sen jälkeen?” Lexie ehdotti niin että kaikki kuulivat.
”Okei, kymmenen minuuttia” Santtu vastasi virnistäen.
Lexie nyökkäsi ja lähti portaita alas. ”Koittakaa olla eksymättä!” nainen vielä huikkasi ennen kuin katosi ovesta ulos.
Hiiret ja Santtu olivat nopeasti purkaneet tavaransa ja lähtivät sitten ulos.
”Mä en ihmettele yhtään, että tykkäätte olla täällä” Krista totesi heidän kävellessään tallirakennusta kohti.
”Jep, tämä on mulle melkein kuin toinen koti” Santtu hymyili hieman haikeasti. ”Mä vietin täällä aika monta kesää pikkumuksuna, mutta kun otin isän korjaamon haltuuni, reissut tänne vähenivät aika paljon. Silti me pidetään Lexien kanssa paljon yhteyttä.”
Iltatyöt tallilla sujuivat nopeasti ja kun hevoset nukkuivat yön ulkotarhassa, vapaata aikaa jäi aika mukavasti.
”Häntä voisi pitää miehenä” Lexie naurahti pienesti, kun hän ja Santtu istuivat päärakennuksen terassilla ja Krista ja pojat pelasivat jalkapalloa pihassa.
”No joo.. mutta kyllä se silti joskus näyttää leidimäisen puolensa” Santtu naurahti. ”Muuten..” nainen varmisti, etteivät hiiret kuulleet. ”Milloin he ovat täällä?”
Lexie katsoi rannekelloaan ja virnisti ilkikurisesti. ”Taitavat ehtiä iltapalalle.”
Santtu virnisti, mutta ei kommentoinut asiaa enempää, sillä jätkät ja Krista olivat saaneet pelaamisesta tarpeekseen ja tulivat nyt heidän luokseen.
”Lex, olisko sulla jotain syötävää?” Vinski kysyi. ”On nälkä..”
Nainen naurahti pienesti. ”Eiköhän minulta jotain löydy. Mennään sisälle. Anettenkin pitäisi tulla pian.”

Puolta tuntia myöhemmin Santtu, Lexie ja hiiret istuivat pöydän ääressä syömässä. Vaikka ruokana ei ollut hodareita ja kotikaljaa, se maistui hiirille silti.
”Puh, kiitos sapuskasta” Moto huokaisi ja työnsi lopulta lautasen kauemmas itsestään.
”Hyvä että maistui” Lexie hymyili. ”Otatko kahvia, Santtu?”
Santtu kohautti olkiaan. ”No, ainahan sitä voi kupillisen juoda. Kunhan et terästä sitä millään!”
Samassa Rufus ja Cissy aloittivat kovan haukun ja syöksyivät eteiseen.
”Tulikohan Anette?” Vinski veikkasi.
”Epäilen, eivät koirat sen takia noin lujaa hauku” Lexie totesi ja vilkaisi vaivihkaa Santtua ja iski silmää.
Nainen käveli eteiseen. ”No mutta! Tämäpä yllätys!”
Hiiret ja Santtu vilkaisivat toisiaan ja kävelivät myös eteiseen ja sieltä pihalle.
Pihassa heitä odotti uskomaton näky.
”Heippa sällit!” Rontti tervehti heitä pyöränsä selästä, jonka hän oli parkkeerannut keskelle pihaa.
”RONTTI?!” jätkät parkaisivat yhteen ääneen, Kristan ihmetellessä mikä oli homman nimi ja Lexien ja Santun hymyillessä sfinksimäisesti.
”Minäpä minä” Rontti totesi vaatimattomasti hymyillen ja nousi pois pyöränsä selästä.
”Mitä sä täällä teet?” Turbo kysyi ihmeissään.
”Tultiin pikku visiitille” Rontti virnisti ja suuteli herrasmiesmäisesti Lexien kättä. ”Tilan emännän pyynnöstä.”
”Hetkonen, tarkoitatko, ettet sä..” Vinski aloitti.
”Jep, en mä yksin tullut” Rontti naurahti. ”Minni piilottaa vielä aluksen.”
Samassa tietä pitkin ajoi kaksi moottoripyörää, jotka pysähtyivät Rontin pyörän viereen.
”Heippa kaikki!” Tanya tervehti ja riisui kypärän pois päästään. ”Terveisiä Marsista!”
Miihkali ja Minni riisuivat myös kypäränsä ja hymyilivät Vinskin, Moton, Turbon ja Kristan ällistyneille ilmeille.
Krista oli jo aikeissa tehdä sotilastervehdyksen, mutta Minni hymyili tälle hyväntahtoisesti
”Ei tarvi Krista. Mehän ollaan lomalla nyt” Minni sanoi kävellessään Turbon luo, halaten häntä hellästi.
”Tervetuloa Silver Mooniin” Lexie totesi hymyillen.
Tanya laskeutui nopeasti maahan Miihkalin takaa ja juoksi suoraan naisen syliin.
”Hei Tap´s” Lexie tervehti halatessaan hiirityttöä. ”Olet kasvanut.”
Tanya puri huultaan, ettei olisi purskahtanut itkuun.
”Kiva olla taas täällä” hiirityttö kuiskasi hieman itkuisella äänellä ja perääntyi sitten kauemmas naisesta. ”Mis Anette on?”
”Sen pitäis.. ah, tuolta se tuleekin” Lexie totesi ja osoitti tien suuntaan, jossa iso maasturi ajoi heitä kohti.
Harmaa maasturi pysähtyi tallin kulmalle, hevostrailerin viereen ja ulos astui nuori ihmisnainen, joka hymyili leveästi.
”Kappas vain, koko jengi jälleen koolla” Anette naurahti.
Krista oli aivan pyörällä päästään. Samana päivänä hän tapasi niin monta uutta persoonaa. Santtu esitteli hänet Anettelle.
Krista kätteli naisen, sitten Moto tarttui Kristan olkapäähän.
”Ja toi on Rontti. Se on opettanu meille kaiken prätkistä ja vapaustaistelusta” harmaa hiiri esitteli hiirinaiselle heidän opettajansa.
Krista on aikeissa jo kätellä myös tätä prätkäsankaria, mutta tämä katsastikin Kristan.
”Joo-o. Ihan kelvolliselta tämä vaikuttaa Moton kullaks” ruskea hiiri tokaisi ja Krista ja Moto punastuvat molemmat.
Krista mulkaisi Tanyaa murhaavasti, saaden tytön ottamaan puoli askelta taaksepäin.
”Mitä, en se mä ollut!” hiirityttö tokaisi.
Mulkaisu siirtyi Miihkalin syyttömiltä näyttäviin kasvoihin, mutta tämän pokka petti. Onneksi Miihkali tajusi lähteä itse pinkomaan Kristaa karkuun…
”Naiset on kamalia kun ne suuttuu!” Miihkali vinkaisi Kristan jahdatessa häntä pitkin pihaa ja toisten nauraessa menolle.
”Sä et oo kuule kamalaa nähnytkään!” Krista tokaisi.
”Äkkipikainen leidi sulla” Rontti totesi Motolle.
”Hei, vastakohdat täydentää toisiaan” Minni naurahti Turbon kainalosta.
”Jep, mehän se parhaiten tiedetään, vai mitä?” Turbo kysyi virnistäen, saaden Minnin pukkaamaan itseään kylkeen.
”Hiljaa, solttu!”
Krista ei saanut Miihkalia kiinni, mutta juoksulenkki oli niin pitkä, että ruoka oli ehtinyt jo jäähtyä.

Miihkali lämmitti ruokaansa mikrossa, Tanya istuessa hänen seuranaan keittiössä.
Muut olivat olohuoneessa, Minnin ja Rontin kertoessa Marsin tapahtumista (ja Rontin liioitellessa, totta kai..).
”Hyvä ettei tällä kertaa tarvi syödä pelkkää makaronia” Miihkali hymähti.
”Mitäs vikaa siinä oli?” Tanya kysyi viaton hymy kasvoillaan. ”Viimeks se maistu sulle oikein hyvin..”
Miihkali huitaisi Tanyaa kohti haarukalla, mutta tyttö väisti nopeasti. Hiiripojan syötyä ruokansa myös he siirtyvät hetkeksi olohuoneeseen.
”No niin, nyt kun kaikki ovat syöneet, suosittelen nukkumaanmenoa” Lexie totesi hetken juttelun jälkeen. ”Meillä on aikainen herätys, kun pitää ruveta pystyttämään lavasteita ja valitsemaan teille rooleja.”
Hiiret ja Santtu kömpivät haukotellen yläkertaan, toivottivat toisilleen hyvät yöt ja jakautuivat sitten huoneisiin. Minni ja Turbo jakoivat huoneen, samaten Miihkali ja Tanya, Rontin saadessa yhden huoneen täysin omaan käyttöönsä.
”Tuntuu niin oudolta olla taas täällä..” Tanya mutisi kömmittyään peiton alle Miihkalin viereen.
”No.. onhan siitä jo melkein vuosi” Miihkali myönsi silittäessään hiiritytön punaisia hiuksia.
”Niin..” Tanya myönsi ja painautui sitten Miihkalia vasten, sulkien silmänsä. ”Hyvää yötä.”
”Öitä” hiirinuorukainen kuiskasi, kietoen käsivartensa tytön ympärille.
Krista katseli ikkunasta ulos, kun Moto tuli kylppäristä.
(Lexien talo on iso, kahdessa makkarissa on oma kylppäri. Moto ja Krista olivat toisessa näistä huoneista.)
Moto käveli Kristan viereen ja katsoi myös ulos.
”Tämä paikka.. te siis löysitte Tanyan täältä?” Krista kysyi hiljaisella äänellä.
”Joo. Tai oikeestaan Lex ja Anette löysi sen, kun Tap´sin avaruusalus teki mahalaskun tähän lähelle” Moto vastasi ja kietoi kätensä naisen ympärille. ”Kun me tavattiin Tanya ekan kerran.. se oli aivan kuin eri persoona. Hiljainen ja arka, eikä puhunutkaan mitään.”
Krista kääntyi katsomaan Motoa, joka tuijotti vakavan näköisenä ikkunasta ulos.
”Mut.. mikä sen sitten muutti?” Krista kysyi hetken kuluttua.
”Se tais johtua meistä” Moto naurahti pienesti. ”Kun me tultiin tänne silloin jouluna ekan kerran, Tap´s ei edes katsonut ketään silmiin. Mut sitten.. se alkoi luottaa meihin. Pieni askel kerrallaan sen rohkeus kasvoi ja sitten..”
Krista kuunteli miten Moto kertoi hänelle, kuinka Tanya oli pelastanut Turbon susilaumalta.
”Sen takia ne kaks on siis niin läheisiä” Krista totesi ja hymyili pienesti.
Moto nyökkäsi. ”Mut nyt jätetään loput puheet toiseen kertaan.”
Krista hymyili leveästi kun Moto koppasi hänet syliinsä ja laski sitten sängylle, tullen itse viereen.
”Hyvää yötä, Krista.”
”Öitä, Moto.”
Minni ja Turbo nukkuivat jo sikeästi, tiukasti toistensa syleilyssä, mutta Santun ja Vinskin huoneessa oltiin vielä hereillä.
”Tanyasta taitaa olla kiva olla taas täällä” Santtu totesi harjatessaan hiuksiaan samalla kun hän istui sängyn reunalle.
Vinski makasi jo sängyllä, kädet niskansa takana ja tuijotti kattoa.
”En kyllä ihmettele. Tää paikka rauhoittaa kummasti, vai mitä kultsi?” valkoinen hiiri totesi ja katsoi sitten naista.
”Hmm.. totta” Santtu myönsi, laskien harjan yöpöydälle ja kömpiessään peiton alle. ”Hyvää yötä.”
Vinski sammutti omalla puolen sänkyään olevan yölampun ja kääntyi sitten kyljelleen, kasvot Santtuun päin.
”Öitä, kulta.”
Santtu hymyili pienesti, pitäen silti silmänsä kiinni.

Aamulla Anette kävi koputtelemassa vieraidensa oville heille herätyksen.
”Huomenta unikeot! Aamupalaa olisi tarjolla!” nainen ilmoitti käytävällä kovaan ääneen, lähtien sitten portaita alas.
Krista vaihtoi kylkeä ja painoi tyynyn korvilleen.
”Ei tähän aikaan voi hiiri herätä…” nainen mutisi ja yritti kaivautua syvemmälle peiton alle.
Moto hymähti Kristan kommentille.
”Koita nousta, tai mä vien sut kylmään suihkuun!” harmaa hiiri uhkasi.
”Et uskalla…” Krista mutisi tyynyn uumenista, puristaen silmiään yhä tiukemmin kiinni.
Moto nousi ylös ja käveli Kristan puolelle sänkyä, josta tämä nosti hiirinaisen kevyesti vasemmalle olkapäälleen.
”Eih! EI! EI!” Krista kiljui kovaan ääneen, pyristellessä vastaan parhaansa mukaan.
Moto ei ollut millänsäkään, vaan käveli suoraan suihkuhuoneeseen, laski Kristan kylpyammeeseen ja avasi suihkun.
Ja jolleivät hiiret ja Santtu jo heränneet tuohon kiljumiseen niin viimeistään siihen kun Krista juoksi Moton perässä alakertaan huutaen: ”MOTO PERKELE!!! EI KANNATAKKAAN PYSÄHTYÄ, NYT KUN EN VASTAA SEURAUKSISTA!!”
Kristan äsken niin löysä t-paita ja yöpaidan housut olivat kosteuttaan liimautuneet ihoon kiinni. Hiirinaisen juostessa keittiöön oli Moto jo ehtinyt keittiön pikkuovesta ulos.
Krista pysähtyi keittiöön kuivaamaan itseään pyyhkeellä, jonka hän oli saanut otettua mukaansa samalla, kun lähti juoksemaan Moton perään.
Sitten hän huomasi, että Lexie, Anette ja Rontti olivat jo aamupalalla keittiön pöydän ääressä.
”Huomenta” Anette totesi tyynesti ja kaatoi itselleen toisen kupin kahvia.
”Toi on aika paljastava tollee kosteena…” Lexie totesi osoittaen Kristan vaatetusta, Rontin kääntäessä herrasmiesmäisesti katseensa toiseen suuntaan.
Hiirinainen hätkähti tajutessaan saman asian ja kietoi pyyhkeen ympärilleen.
”Mä taidan käydä pukeutumas ennen ku tuun syömään…Vahtikaa ettei Vinsentti syö kaikkea!” Krista komensi ja lähti takaisin yläkertaan. ”Ja sen Moton mä höyhennän vielä tämän päivän aikana!”
Portaissa matkalla takaisin yläkertaan tulivat vastaan Tanya ja Miihkali, jotka olivat heränneet Kristan ja Moton ”aamuhetkeen”. Tanya katsoi litimärkää Kristaa hieman huvittuneena.
”Mitä sulle on tapahtunu?” hiirityttö kysyi suupieli nykien pidätetystä naurusta.
”Moton aivan henkilökohtainen tapa herätellä naisia…” Krista vastasi, katsomatta kumpaakaan silmiin.
Ylhäällä käytävällä vastaan tulivat Minni, Turbo, Santtu ja Vinski.
Jätkillä oli naurussa pitelemistä heidän nähdessään läpimärän hiirinaisen, mutta kun Krista mulkaisi heitä todella pahasti, he tajusivat olla hiljaa.
”Jep, kipakka tapaus” Rontti totesi muiden tullessa keittiöön.
”Moto ei varmaan näytä kuonoaan täällä ihan heti” Tanya naurahti istuessaan alas ja napatessaan leipäkorista pari paahtoleipää.
Siinä hiirityttö oli kuitenkin väärässä, Moto nimittäin tuli melkein heti takaisin, kiiveten sitten yläkertaan.
”Ja mä kun luulin, et Vinski on hullu..” Minni mutisi ihmeissään.
”Kiitti vaan rutosti!” valkoinen hiiri murahti vastaukseksi, suu täynnä sämpylää.
Krista mulkaisi Motoa äkäisesti tämän tullessa huoneeseen.
”Pysy kolmen metrin päässä” hiirinainen murahti vihaisesti samalla kun veti paidan päälleen.
Moto ojensi selkänsä takaa kukkakimpun.
”Huomenta vain sullekin, päivänsäde” harmaa hiiri hymyili hellästi.
Krista nielaisi pienesti ja otti kukat vastaan. Kaikki kiukku, jota hiirinainen oli padonnut sisäänsä uutta Moton kohtaamista varten, katosi hänestä kuin ilma ilmapallosta.
”No tuota.. kiitti..” hiirinainen mutisi hieman hämillään.
Moto virnisti ja vaihtoi nopeasti vaatteet. ”Mennään alas. Meillä on pitkä päivä tänään edessä.”
Krista nyökkäsi pienesti hymyillen ja seurasi sitten Motoa alakertaan, missä muut söivät aamupalaa.
Muut hiiret vilkaisivat kaksikkoa nopeasti ja kaikki huokaisivat pienesti helpotuksesta, kun Krista ja Moto istuivat sävyisästi alas ja alkoivat syödä aamupalaa.
”Rauha maassa..” Tanya mutisi hiljaisella äänellä.
”Ainakin toistaiseksi” Minni lisäsi ja hörppäsi kupistaan kahvia.

Syötyään tukevan aamupalan Anette lähti tallille aamuhommiin, Lexien lähtiessä opastamaan hiiriä ja Santtua kohti pientä metsikköä, joka oli päärakennuksen takana.
”Tännekö se kylä rakennetaan?” Krista kysyi naiselta.
”Jep. Tai no, osan olemme jo saaneet valmiiksi, vielä tarvitaan vähän maalaushommia ja sitten kapakkaan pitää kantaa pöydät ja tuolit” Lexie vastasi. ”Tap´s, mä voin varmaan jättää sulle roolivaatteista huolehtimisen, vai mitä?”
Tanya nyökkäsi. ”Kyllä mä sen hoidan, älä huoli.”
”Eli sulle saa esittää toivomukset, vai?” Minni kysyi. ”No mulle ei sitten ainakaan tarjoilijan paikkaa!”
”Mitä, se sopi sulle tosi hyvin.. ja hamekin taitaa vielä mahtua päälle..” Rontti virnuili.
Minni mulkaisi ruskeaa hiirtä todella uhkaavasti, saaden Rontin nopeuttamaan askeliaan hieman.
”Mitä hahmoja sitten olisi tarjolla?” Krista kysyi uteliaasti, kun Lexie oli antanut Tanyalle hahmolistan ja lähtenyt sitten auttamaan työmiehiä lavasteiden kanssa.
”Katsotaan sitä myöhemmin” Tanya virnisti ja pisti paperin vyölaukkuunsa. ”Tehdään eka kaupunki valmiiks, vai mitä?”
”Ää, näytä nyt!” Miihkali mankui ja yritti napata hiiritytöltä tämän vyölaukkua.
”Älä luulekaan!” Tanya tuhahti ja läimäytti hännällään Miihkalia sormille.
”Moto-setä, auta vähän..”
”Ehei, mä en halua saada turpiini naiselta” Moto virnisti.
”Ainakaan kahta kertaa saman päivän aikana..” Vinski mutisi hiljaa.
”Niin, ainakaan kahta kertaa saman..” Moto aloitti, mutta hoksasi sitten pilan. ”Viiiinskiii..”
”Jaiks!” valkoinen hiiri totesi ja lähti juoksemaan edeltä, Moton pinkoessa perässä.
”Jep, Lexien ruoassa on jotain hiirille epäsopivaa” Minni totesi katsoessaan kaksikon menoa.
”Ai sitäkö se olikin” Krista mukamas ymmärsi Moton aamuisen käytöksen.

Puoleen päivään mennessä kaupungin kuja alkoi olla viimeistelyä vaille valmis.
”Ruokatauko!” Lexie huikkasi kapakan ovelta. ”Varokaa ovenpieliä, ne on vielä märät maalaamisesta.”
Miihkali käveli kaupasta kadulle ja venytteli hieman. Hiirinuorukainen oli ollut naulaamassa kaupan hyllyjä tiskin takaiseen seinään kiinni.
Miihkali vilkaisi ylöspäin, nähden Tanyan ja Kristan, jotka olivat katolla kiinnittämässä viimeisiä pärekaton palasia paikoilleen.
”Hei leidit, ruokatauko!” hiirinuorukainen huikkasi ylöspäin.
”Joo, joo” Tanya vastasi ja naulasi viimeisen palan paikalleen. ”Ota koppi sitten.”
Miihkali nyökkäsi ja koppasi ensin työkalupakin, sitten Tanyan. Krista hyppäsi itse katolta alas, laskeutuen pehmeästi Miihkalin viereen.
”Onkohan muut rakennukset jo valmiita?” naishiiri pohti heidän kävellessään kapakan suuntaan.
”Pianhan se selviää” Tanya vastasi, hoksaten sitten Turbon. ”Hei, isoveli! Onks kaikki jo valmista?!”
Turbo nyökkäsi. ”Jep. Voitaisiin vaikka ruuan jälkeen jakaa roolit, vai mitä?”
Tanya virnisti. ”Mitä, odotatko noin innolla roolijakoa?”
”Sua ei kyllä enää sheriffiksi panna!” Vinski tokaisi Turbolle. ”Muidenkin vuoro välillä.”
”Eli lähinnä sun” Santtu tokaisi istuessaan Vinskin viereen täyden ruokalautasen kanssa.
Rontti tuijotti Santun lautasta, jolla oli kaksi kertaa enemmän ruokaa kuin Moton vastaavalla.
”Mitä?” nainen kysyi huomatessaan Rontin hiljentyneen olemuksen, joka tuijotti hänen lautastaan.
Rontti katsoi Vinskiä moittivasti. ”Sälli, olet todella vastuuton tapaus.”
”Hä?!” Vinski parahti.
Tanya purskahti kovaan nauruun.
”Mikä teidän tuli?!” Turbo kysyi ihmeissään kun kaikki muutkin porukan naispuoliset yksilöt repesivät nauruun.
”Ei Rontti, ei Santtu ole..” Krista tyrski naurusta.
Mieshiiret tuijottivat nauravaa naislaumaa vielä hetken, sitten Motolla välähti mitä Rontti oli epäillyt ja mitä Krista tarkoitti vastauksellaan.
”Teillä on likainen mielikuvitus, sanonpa vain” harmaa hiiri tokaisi, mutta ei voinut estää hymyä leviävästä naamalleen miettiessään mitä Rontti oli ajatellut.
”Sitten me varmaan tarvittaisiin kunnon aivopesu” Minni tyrskähti, saaden aikaan vielä kovemman naurunremakan.
”Joo, linkouksella!” Tanya virnisti ja pyyhki naurunkyyneliä silmistään.
Vinski huokaisi syvään ja jatkoi ateriansa tuhoamista. ”Mä en ymmärrä naisia.”
”Eipä ole eka kerta!” Santtu, Minni, Krista ja Tanya tokaisivat yhteen ääneen.
”Sillä varmaan välähtää vasta illalla mitä Rontti tarkoitti..” Santtu mutisi Lexielle joka liittyi vasta nyt seuraan.
”Varautukoot slaagiin” Lexie hymyili ja alkoi leikellä pihviään pienempiin palasiin.
Syötyään vatsansa täyteen hiiret ja naiset lähtivät takaisin tilalle.
Lexie johdatti joukon isoon ruokasaliin, jota he eivät olleet käyttäneet sitten joulun. Salissa oli kolme pyörillä kulkevaa vaatetankoa ja niissä roikkui mustissa muovipusseissa heidän roolivaatteensa.
”Tap´s, ole hyvä” Lexie sanoi hiiritytölle ja käveli itse sitten ovelle. ”Mun ja Anetten vaatteet ovat merkityissä pusseissa ja ne on merkitty myös listaan, mutta kaikki muu on vapaassa käytössänne. Nähdään!” nainen huikkasi ja käveli ovesta ulos, jättäen hiiret ja Santun selvittämään roolitaistelun keskenään.
Tanya kaivoi paperin vyölaukustaan ja luki nimiä hetken aikaa itsekseen.
”Okei.. jos Minni ei kerran halua tarjoilijan paikkaa, mä voin ottaa sen nyt vuorostani” hiirityttö sanoi. ”Santtu, otatko sinä toisen?”
Santtu huokaisi. ”Ei mulla taida paljoa vaihtoehtoja olla..”
Tanya merkkasi heidän nimensä tarjoilijoiden roolien perään ja etsi sitten oikeat pukupussit. Toisen pusseista hän antoi Santulle ja laski omansa ruokasalin pöydälle.
”Okei.. sitten..” Tanya mutisi ja kävi listaa läpi. ”Tavallisia tallaajiakin tarvittaisiin nyt.”
”Mä voin ottaa yhden osan” Miihkali totesi.
”Okei, mutta sun tehtäväsi on sitten aloittaa kapakkatappelu” Tanya virnisti ja ojensi Miihkalille tämän pukupussin.
”Mitenkäs intiaanien laita?” Rontti kysyi hiiritytöltä.
”Valitan, Kahisevan Tuulen isoisä on täysin terve, joten hän vetää intiaanipäällikön roolin” Tanya virnisti. ”Intiaanit leiriytyvät yhdelle laitumista tänä iltana.”
Rontti huokaisi hieman pettyneesti. ”Jotenkin arvasin..”
”No.. rosvojakin tarvittaisiin.. ainakin kolme kappaletta, mutta määrää voidaan myös sovitella myöhemmin” Tanya luki listasta.
”Mä otan sitten yhden osan” Turbo totesi. ”Vaihtelun vuoksi.”
”Mä haluan myös” Krista totesi ja muut kääntyivät katsomaan hiirinaista.
”Krista, ei pahalla mutta rosvot..”
”Voivat olla myös naisia” Tanya totesi ja ojensi Turbolle ja Kristalle heidän pukupussinsa. ”Ja ei tämän tarvitse aivan niin ryppyotsaista olla, vai mitä?”
Tyttö jatkoi listan lukemista. ”No.. täällä olisi vielä yksi naisen rooli. Nimittäin lääkärin.”
”Naislääkärin?” Minni kysyi epäilys äänessään.
”Jep” Tanya hymyili. ”Toinen vaihtoehto olisi ruustinna..”
”Mä otan sen ekan!” Minni tokaisi ennen kuin Tanya ehti sanoa muita vaihtoehtoja.
”Oi sisar hento valkoinen..” Vinski aloitti pilan.
”Joka pian leikkaa kurkkusi auki” Minni sihahti uhkaavasti, saaden Vinskin ottamaan askelia taaksepäin.
”Rauha, rauha!” Tanya huusi ja löi käsiään yhteen. ”Tän on tarkoitus olla hauskaa, muttei sentään tappavan kivaa!”
”Joo.. sori..” Minni mutisi ja veti pienesti henkeä, rauhoittuen sitten.
Tanya jatkoi listan lukemista. ”Hmm.. Lexie on keksinyt lisää hahmoja. Täällä olisi nyt vapaana palkkionmetsästäjän jobi.”
”Mä voisin ottaa sen” Moto totesi.
”Sä vissiin aiot jahdata mua vuorokauden ympäri” Krista naurahti.
”Joka päivä ja joka ikinen yö..” Moto tokaisi virnistäen ja otti pukupussin vastaan.
Lopulta jäljellä olivat Vinski ja Rontti. Ja kaksi roolia. Sheriffi ja kolmas roisto.
”Vedetäänkö taas pitkää tikkua?” Tanya kysyi. ”Värillisen tikun saaja on sheriffi, okei?”
”Okei, ainakin me tiedetään, et sä olet puolueeton osapuoli” Rontti totesi ja Tanya sekoitti selkänsä takana kaksi hieman isompaa tulitikkua.
Toisen tikun sytytyspää oli napsaistu poikki, toisessa se oli vielä tallella.
”No niin.. ottakaa omanne!” Tanya virnisti ja ojensi tikut eteenpäin.
Rontti ja Vinski nappasivat omansa, muiden tuijottaessa jännittyneinä kumpi saisi sheriffin roolin.
”Onneksi olkoon Rontti, kaupunki on vastuullasi!” Tanya tokaisi.
Vinski huokaisi pettyneesti. ”No, ei voi mitään.. mut ens kerralla!”
”Niinpä niin sälli, ens kerralla.. sä varmaan hoidat tuon tarjoilijan homman, vai mitä?” Rontti härnäsi muka ystävällisesti hymyillen.
”Senkin pappa!” Vinski ärähti ja meinasi aloittaa tappelun, mutta Moto astui heidän väliinsä.
”Hei, me ollaan kylässä!” harmaa hiiri muistutti. ”Me ei voida tuhota Lexien kämppää tai se nainen tappaa meidät omiin sänkyihimme kun nukumme.”
”Mistäs arvasit, että se kävi mielessä?” kuului ihmettelevä ääni ovelta ja hiiret ja Santtu kääntyivät katsomaan, kohdaten huvittuneet Lexien ja Anetten.
”Jotenkin tuli vain mieleen..” Moto totesi viattomasti hymyillen.
Lexie ja Anette nauroivat.
”No, kun roolit nyt on jaettu, mennään moikkaamaan intiaaneja” Lexie ilmoitti. ”Ja auttamaan heitä vähän leirin pystytyksessä.”

Tullessaan intiaanien leirille varatulle laitumelle Krista ei ollut uskoa silmiään nähdessään alueen. Muutama tiipii oli jo pystyssä ja pari intiaanimiestä pystytti toteemipaalua.
Toinen miehistä huomasi lähestyvän joukon ja heilautti kättään.
”Hei, Lexie!”
Lexie heilautti myös kättään, mutta ei jäänyt juttelemaan, vaan johdatti hiiret ja Santun eteenpäin, kohti isointa telttaa.
Kristan ohi juoksi kaksi intiaanilasta ja näiden pieni, valkomusta koira ja nainen oli vähällä horjahtaa, mutta Moto otti hänet vastaan ja auttoi seisomaan.
”Lexie, todella mukava nähdä sinua” vanhan miehen ääni totesi ja kaikki kääntyivät äänen suuntaan.
Jopa Rontti henkäisi pienesti kunnioituksesta, nähdessään oikean intiaanipäällikön seisovan teltan edustalla. Intiaanimiehellä oli luonnon puuvillasta tehdyt paita ja housut, sekä nahasta ommellut mokkasiinit. Päässä miehellä oli suuri sulkapäähine, joka antoi hänelle paitsi lisää pituutta, myös arvokkuutta.
”Tervetuloa Silver Mooniin, Lempeä Puhveli” Lexie vastasi kohteliaasti ja puristi päällikön kättä. ”Toivottavasti matka meni hyvin?”
”Ilman sen suurempia murheita, Suuri Henki oli suosiollisella tuulella” Lempeä Puhveli vastasi hymyillen ja käänsi sitten tummat silmänsä hiiriin ja Santtuun. ”Sinut minä taidankin muistaa.. Tanya?”
Tanya hymyili ja käveli lähemmäs intiaania.
”Minähän se” hiirityttö naurahti. ”Siitä vain taitaa olla vuosi kun viimeks nähtiin.”
Intiaanipäällikkö hymyili leveästi ja kääntyi sitten katsomaan muita hiiriä ja Santtua.
”Teidät näin viimeksi vain ohimennen, kun kuljitte aamuisin telttani ohi” mies totesi hymyillen. ”Mutta jospa esittäydyn nyt. Olen Lempeä Puhveli, tämän heimon päällikkö. Toivon teille Suuren Hengen siunausta ensi viikkoa varten.”
Hiiret ja Santtu mutisivat hieman hämillään kiitoksensa, jonka jälkeen Lexie kysyi tarvitsivatko intiaanit apua leirin pystytyksessä.
”Riittää kunhan kerrot naisille mistä saamme vettä hevosille ja itsellemme” intiaanimies vastasi ja hymyili rauhoittavasti. ”Kaikki muun pystymme tekemään itse.”
Lexie nyökkäsi ja neuvoi reitin pienelle kaivolle, joka oli kahden laitumen välissä, noin sadan metrin päässä intiaanien leiristä.
”Me taidetaan sitten palata takaisin tilalle, jos täällä ei tarvita apua” Lexie totesi päällikölle. ”Tulen illalla kertomaan ensi viikon ohjelman.”
Lempeä Puhveli nyökkäsi ja hiiret, Santtu ja Lexie lähtivät takaisin tilaa kohti.
”Olettepas te hiljaisia” Tanya totesi heidän päästessään takaisin pihaan.
Lexietä nauratti. ”Taisivat ekaa kertaa kohdata oikean intiaanipäällikön, vai mitä?”
”Ja taisi vetää aika sanattomaksi, vai mitä?” Anette kysyi virnistäen, tullessaan ulos tallista.
Nainen oli ollut siivoamassa tallia kuntoon, sillä hevoset otettiin täksi yöksi sisään.
”Joo.. niin taisi..” Rontti vastasi hieman hämillään.
”Öö, pitääkö meidän ratsastaa hevosilla?” Krista kysyi Tanyalta hieman epävarmalla äänensävyllä.
”Totta kai nythän ollaan villissä lännessä” Tanya naurahti mutta sitten hänkin ymmärtää yskän. ”Krista, et taida olla koskaan ratsastanut…”
”Joo ei oo tullu tutustuttua noihin hevosvoimiin muuten kuin moottoreiden muodossa” Krista nyökkäsi ystävälleen hieman nolon näköisenä.
”Mä voin opettaa. Ei se kauheen vaikeeta oo, mut meidän kannattaa varmaan ensin käydä sovittamas pukumme, jos niihin tarvitsee tehdä vaikka joitakin muutoksia…” Tanya vastasi hymyillen.
Koko joukko käveli sisälle taloon. He kävivät hakemassa oman vaatepussinsa ja menivät sovittamaan rooliasuja omiin huoneisiinsa.
Hiiret ja Santtu sopivat tulevansa kaikki alakertaan vaatteiden vaihtamisen jälkeen.
Krista tuli ensimmäisenä portaat alas. Lexie katsoi hiirinaista ja vihelsi pienesti.
”Wow! Asu näyttää istuvan hyvin!” nainen totesi hyväksyvästi.
Kristalla on päällään likaisen ruskea takki, tummanruskea paita, kuluneet vaaleansiniset farkut, bootsit ja tietenkin musta stetson päässään.
”Jep! tää sopii mulle hyvin…” hiirinainen totesi suoristaessaan takkinsa ja hattunsa.
Samassa Krista kuuli, kuinka Tanya tuli alas portaita. Hiirityttö oli saanut asukseen punaisen kerroksittain laskeutuvan mekon, ja hän oli laittanut punaiset hiuksensa samoin nutturalle kuin Minni ja Santtu viime vuonna. Tanyakin oli kiinnittänyt hiuksiin ison sulan koristeeksi.
”Tanya, sä näytät upealta. Mut mä en käsitä tota kaula-aukkoa” Krista kommentoi nuoren ystävänsä rooliasua.
”Sillä aikakaudella täällä oli todella epätasa-arvoista. Ja siksi mun ja Santun asut on vähä tällaiset…” Tanya vastasi korottaessaan kaulusta hieman.
Kolmanneksi nopein pukeutumaan oli Minni. Hiirinaisen asuna oli pitkä, ruskeasävyinen mekko ja valkoinen kauluspaita. Hiukset Minni oli kiinnittänyt löyhälle ja yksinkertaiselle nutturalle niskaan.
”Tuo sopii sulle” Santtu hymyili tultuaan Minnin jälkeen yläkerrasta, yllään viininpunainen tarjoilijan asu ja höyhenkoriste päässään.
”Etkä näytä ilotytöltä” Tanya virnisti ja Minni muksaisi häntä kevyesti.
”Turpa kii..” Minni murahti, mutta hymyili silti samalla leveästi.
Myös mieshiiret tulivat alakertaan ja hetken naljailun, väittelyn ja pienen tappelunnujakan jälkeen Lexie kehotti heitä vaihtamaan takaisin omat vaatteensa, että ne eivät tahriintuisi.
”Mennäänkö tän jälkeen harjoittelemaan ratsastusta? Ku iltapalaan on vielä aikaa” Tanya kysyi Kristalta samalla, kun he kiipesivät takaisin yläkertaan
”Joo okei…mut jätkille ei tartte sanoo mitään. Mä en pystyis keskittyy jos ne tulis vahtaamaan” Krista vastasi matalalla äänellä, etteivät toiset kuulleet heidän sananvaihtoaan.
Tanya ja Krista vaihtoivat nopeasti vaatteet ja kävelivät sitten tallille.
”Okei.. otetaan sulle ratsuksi Pascal, se on Lexien tallin kiltein hevonen ja aloittelijoille paras vaihtoehto” Tanya totesi ja käveli edellä mainitun, harmaan hevosen luo.
Krista nielaisi. ”Noin iso vai..”
”Ei hätää, et sinä putoa” Tanya rauhoitteli ja kävi hakemassa Pascalin varusteet.
Pian hevonen oli valjastettu ja Tanya talutti Pascalin pihalle, Kristan seuratessa perässä. Harjoittelupaikaksi Tanya valitsi ulkokentän, sillä sen pohja oli pehmeää hiekkaa, eikä Kristaan sattuisi, jos hän sattuisi putoamaan hevosen selästä.
”Okei, nouse kyytiin” hiirityttö kehotti tarkistettuaan satulavyön vielä kerran. ”Rohkeesti vain.”
Krista nousi ketterästi hevosen selkään.
”Hitto, tämä on korkeella..” hiirinainen mutisi samalla kun keräsi suitset käsiinsä.
Tanya virnisti ja lähti taluttamaan hevosta eteenpäin. Krista horjahti kerran, mutta alkoi sitten saada rytmistä kiinni.
”Täähän on aika kivaa..” nainen totesi.
”Kokeilepa nyt ite” Tanya naurahti ja irrotti otteensa Pascalin suitsista.
Krista sai nopeutettua omin avuin hevosen vauhtia ja pian hän laukkasi kentän ympäri.
”Ookei.. seis!” Tanya huusi ja Pascal alkoi oma-aloitteisesti hiljentää vauhtiaan, pysähtyen lopulta hiiritytön kohdalle.
”No, mitä pidit?” Tanya kysyi, kun Krista laskeutui maahan hevosen selästä.
”Kyllä mä saattaisin ihastuu tähän..” hiirinainen vastasi.
”Suosittelen venyttelyä ennen kuin menet nukkumaan, muuten jalkasi ovat todella kipeät aamulla” Tanya totesi kun he lähtivät takaisin tallille.
Krista nyökkäsi. ”No, mä taidan jo edeltä lähteä katsomaan, tarviiko Lex apua keittiössä.”
”Selvä, tulen heti kun saan vietyä Pascalin talliin” Tanya vastasi ja katosi hevosen kanssa tallin suuntaan.
Krista ehti kävellä pihaan asti, kun hän melkein sai jalkapallon päähänsä.
”Anteeks, Krista!” Miihkali hihkaisi.
Krista väisti jätkät, jotka pelasivat jalkapalloa pihassa ja pitivät tynnyreitä maalimerkkeinä ja meni sisälle. Lexie ja Santtu olivat keittiössä ja Minni Anetten apuna jossakin.
”Kuinka harjoitukset suju?” Lexie kysyi Kristan istuessa keittiön pöydän ääreen.
”Ihan hyvin.. mistä sä tiesit?” Krista parahti.
”Kuulin teidän juttelunne” Lexie vastasi kepeästi ja alkoi kattamaan pöytää. ”Käytkö sanomassa pojille, että tulisivat syömään?”

Illalla kaikki painuivat omiin huoneisiinsa ja suunnittelivat menevänsä ajoissa nukkumaan, koska muut paitsi Krista tiesivät seuraavan päivän olevan raskas. Krista kuitenkin uskoi heitä, sillä hän oli itsekin väsynyt ratsastuksesta.
”Kuinkahan mun jalat on huomenna kipeenä?” Krista mietti ääneen samalla kun venytteli jalkojaan hänen ja Moton huoneen lattialla..
”Toivotaan ettei ne kauheen kipeet oo, kun huomenna pitäis taas sunki ratsastaa ja kovaa karkuun mua” Moto vastasi hiirinaiselle ja halasi tätä tiukasti selkäpuolelta.
”Ääh! Miten täs voi ny sitte enää venytellä…” Krista kysyi hymyillen harmaalta hiireltä.
”Ei mitenkään…tuu jo nukkumaan.” Moto vastasi pitäen edelleen Kristaa sylissään.
”Joo tuun heti, ku saan vielä hampaat pestyä… ja sekin tapahtuisi nopeammin jos päästäisit mut kylppäriin” Krista marisi ja Moto päästi tämän haikeasti syleilystään
”No okei, mut et sitte jää lorvailemaan” harmaa hiiri valitti.
Krista pudisti hymyillen päätään Moton äänensävylle.
Kristan tullessa pois kylpyhuoneesta hän näki Moton jo umpiunessa peittonsa alla.
”Kuin pikkulapsi…” Krista hymähti ja kiipesi hiirimiehen viereen.
Hiirinainen laittoi peiton kunnolla Moton päälle ja kömpi sitten oman peittonsa alle ja sammutti yöpöydän lamppunsa.
”Hyvää yötä…” Krista kuiskasi hiljaa ja vaipui pian itsekin rauhalliseen uneen.

Aamulla Lexie kävi vuorostaan herättelemässä nukkuvia hiiriä ja Santtua. Tällä kertaa Kristakin heräsi ilman turhia välikohtauksia.
Hiiret ja Santtu istuivat haukotellen aamiaispöytään ja Lexie kehotti heitä syömään hyvin, että jaksaisivat.
”Tästä tuleekin pitkä päivä..” Santtu totesi kun he kävivät aamupalan jälkeen vaihtamassa vaatteensa.
Kun vaatteet oli vaihdettu, koko joukko käveli ulos. Anette oli käynyt jo valjastamassa rosvojen ja Moton hevoset ja talutti ne pihalle.
Krista sai onnekseen ratsukseen Pascalin ja hevonen tönäisi häntä ystävällisesti turvallaan.
”Se kerjää sulta herkkuja koko päivän” Tanya virnisti kun rosvot nousivat ratsujensa selkään.
”Ne se saa vasta illalla” Krista naurahti ja silitti hevosta. ”Siis jos on kiltti ratsu, eikä pudota tai jätä pulaan muutenkaan.”
”Ei se jätä” Turbo virnisti. ”Tuo hevonen on juuri se sama, joka esti mua joutumasta susilauman päivälliseksi.”
Anette antoi Turbolle kartan, jossa oli reitti roistojen ”piilopaikkaan” ja kellonaika, koska heidän piti lähteä ryöstökeikalle kaupunkiin.
”Mitäs mä teen?” Moto kysyi kun rosvot olivat lähteneet kohti piilopaikkaansa.
”Saat kierrellä vapaasti ympäri tilaa” Lexie vastasi samalla kun sitoi hiuksiaan ponihännälle niskaan. ”Ja jos näet jonkun rosvoista, takaa-ajo on sallittu, kunhan turistit eivät ole vaarassa. Eli jos joku heistä lähtee kiertelemään, saat yrittää ottaa heidät kiinni.”
Moto nyökkäsi ja heilautti kättään, lähtien sitten intiaanileirin suuntaan.
”Selvä, nähdään jossain vaiheessa päivää!” harmaa hiiri tokaisi ennen kuin komensi hevosensa laukkaan ja karautti pois pihasta.
Muut vilkuttivat Moton perään ja lähtivät sitten kävelemään kohti kaupunkia.
”Aloitetaan show” Anette hihkaisi.
”Hanat auki!” Rontti, Miihkali, Minni, Tanya ja Santtu huudahtivat.

Kolmea tuntia myöhemmin kaupungissa oli jo täysi hulina päällä.
”Huh, rankkaa touhua” Tanya huokaisi nojatessaan väsyneenä kapakan tiskiin.
”Jep, mutta onneksi meille ei taida muuta äksöniä tulla” Santtu virnisti ja laski tarjottimensa baarimikkona toimivan Anetten viereen.
”Joo, Miihkalin ja parin muun kortinpelaajan tappelu oli meidän ainoa ohjelmanumero” Anette naurahti. ”Mutta ihan mukavasti te kaksi tunnutte tippiä saavan.”
”Marsin armeijan jengiin verrattuna nämä äijät puhuu kyllä räävittömiä..” Tanya tuhahti. ”Välillä toivon että voisin rullata korvani ja olla kuulematta mitään.”
”Kiitä onneasi, ne ei sentään koske tai mitään..” Santtu jupisi.
Tanya ja Anette katsoivat Santtua uteliaasti.
”Tekikö niistä joku jotain?” Anette kysyi vakavalla äänellä.
”No, takapuolelle läpsäisi..” Santtu mutisi ja tuijotti baaritiskiä hyvin kiinnostuneen näköisenä.
Anette rypisti kulmiaan. ”Vaikka tämä on vain show´ta, kehenkään näyttelijään ei kosketa noin” nainen tokaisi.
”Älä vain kerro pojille” Tanya virnisti. ”Siitä vasta show alkaisi.”
”Mieli kyllä tekisi” Anette huokaisi ja alkoi putsata pöydällä olevia kaljatuoppeja. ”Mutta koska tiedän mitä siitä seuraisi, jätän väliin. Mutta jos se vielä tapahtuu, mainitsen Rontille asiasta.”
Santtu ja Tanya nyökkäsivät ja lähtivät jakamaan lisää kotikaljaa ja limsaa pöytiin (alkoholia kylässä ei ollut tarjolla).
”Anteeksi, neiti, koska ne rosvot tulevat?” eräs nainen kysyi ja Tanya pysähtyi ikkunapöydän ääreen, erään perheen viereen. ”Lapset haluaisivat nähdä heidät ennen kuin lähdemme kotiin päin.”
”Tuota.. noin viisitoista minuuttia” Tanya vastasi vilkaistuaan rannekelloaan. ”Ellei palkkionmetsästäjä ole saanut heitä tähän mennessä kiinni.”
”Äää, mä haluan nähdä oikeita rosvoja!” perheen viisivuotias poika valitti.
”Kyllä sinä näetkin, Chris, ole vain kärsivällinen” pojan äiti rauhoitteli ja hymyili hieman pahoittelevasti Tanyalle..
”Aivan varmasti, ne on siitä karuimmasta päästä” Tanya virnisti ja iski pojalle silmää.
”Ootsä nähnyt ne?!” perheen tyttö, neljä vuotta, kysyi silmät suurina.
”Olen, monta kertaa” Tanya vastasi. ”Kerran ne jopa ottivat minut panttivangiksi!”
Lapset henkäisivät innosta.
”Kuinka siinä kävi?!” Chris uteli ja melkein nousi seisomaan tuolillaan.
”Kerrokerrokerro!” tyttö hihkaisi.
”Ne olivat kilttejä rosvoja, antoivat minullekin ruokaa piilopaikassaan ja pelasivat kanssani korttia” Tanya naurahti.
”Kuinka sä sitten pääsit pois?” Chris kysyi.
”Eiköhän tuo jo riitä Chris ja Judy..” perheen isä yritti toppuutella.
”Ei riitä!” Judy ilmoitti topakasti. ”Kerro loppuun!”
”No..” Tanya virnisti ja veti läheisestä pöydästä itselleen tuolin, istuen pöydän ääreen. ”Rosvot saivat päähänsä hullun idean. He päättivät pelata kanssani pokeria, panoksena minun vapautumiseni. Jos minä voittaisin, saisin lähteä vapaasti. Mutta jos joku rosvoista voittaisi, minä jäisin sinne huolehtimaan heidän ruokapuolestaan.”
”No, kuinka kävi?” Chris kysyi silmät loistaen.
Tanya piti harkitun tauon.
”Suostuin peliin ja aloitimme.. Billy The Kid jakoi kortit.. ja peli alkoi.”
Tanya melkein tunsi, miten lapset pidättivät hengitystään odotellessaan tarinaan jatkoa.
”Onneksi mun isoveli oli opettanut mulle pokeria ja pari yksinkertaista huijaustemppua” Tanya jatkoi kertomustaan. ”Ja lopulta kävi niin, että mä voitin rosvot viisi kertaa peräjälkeen.”
”Pääsitkö sä lähtemään?” Chris kysyi.
”Tietty se pääsi, ei se muuten tuossa istuisi!” Judy kommentoi väliin.
”Rosvot eivät meinanneet millään suostua siihen, mutta kun lupaus kerran tehtiin, se myös pidettiin” Tanya naurahti. ”Mä sain lähteä. Tosin, mun piti kävellä ihan itse koko matka takaisin, mutta onneksi tunsin reitin hyvin ja olin iltaan mennessä takaisin kotona.”
”Kilttejä rosvoja” Judy kommentoi.
”Niin olivat, mutta kaikki eivät aina ole” Tanya hymyili ja nousi pöydän äärestä. ”Anteeksi, mun pitää mennä jatkamaan hommia.”
”Kiitos” perheen isä kuiskasi ja työnsi lasten huomaamatta Tanyan käteen pienen tukun rahaa. ”En tiedä mitä olisin tehnyt heidän intonsa kanssa.”
Tanya hymyili ja käveli sitten toisen pöydän luo, alkaen kerätä laseja tarjottimelle.
”Sähän oot hyvä lasten kanssa” Anette kommentoi kun Tanya toi kupit tiskille.
”No joo.. me käytiin Miihkalin kanssa yks vapaapäivä moikkaamassa sen äitiä ja isoäitiä suojelualueella” Tanya naurahti. ”Siellä oli kans paljon lapsiperheitä. Tai oikeastaan äitejä ja lapsia. Ne oli ihan mukavia tapauksia” hiirityttö hymyili hieman haikeasti muistellessaan tapahtunutta.
Samassa ulkoa kuului hevosten hirnuntaa ja ikkunan ääressä olevan perheen lapset kiljaisivat riemusta.
”Ne tuli! Rosvot tuli!” Judy hihkui riemusta ja melkein pomppi tuolillaan.
”VAU! Oikeat pyssyt!” Chris hihkui, katsellen rosvoja silmät loistaen.
Santtu ja Tanya juoksivat ovelle ja kurkkivat sieltä tapahtumia, kun Krista, Vinski ja Turbo laskeutuivat alas hevosten selistä.
”Palkkionmetsästäjä ei tainnutkaan saada niitä kiinni” Santtu naurahti katsellessaan miten rosvot menivät kapakkaa vastapäätä olevaan pankkiin.
”Älä vielä sano” Tanya virnisti ja osoitti oikealle, mistä kuului juoksevan hevosen ääniä. ”Se taitaa tulla jo.”
Ja sieltähän Moto tuli, laukaten täysillä katua pitkin.
”Toivottavasti ei tule ruumiita” Minni naurahti katsellessaan kadulla Lexien kanssa tapahtumien kulkua (turvallisen välimatkan päästä).
”Hoidettavia kyllä voi tulla senkin edestä” Lexie virnisti ja sai kaupungin lääkäriltä äkäisen mulkaisun ja terävän pukkaisun olkapäähänsä.
Sillä välin Krista, Turbo ja Vinski olivat tyhjentäneet pankin ja juoksivat takaisin ulos, kohdaten Moton.
”Hitto, ei taas tuo..” Vinski valitti. ”Se jahtas meitä takaa jo intiaanileirin lähellä..”
”No sitkee se ainakin on, ei voi muuta sanoa” Turbo naurahti ja rosvokolmikko veti aseet esille, saaden kapakan pöydän ääressä istuvat lapset henkäisemään osittain kauhusta, osittain ihailusta.
Myös Moto veti aseet vyökoteloistaan ja osoitti niillä rosvoja, virnistäen samalla leveästi.
”Teidän vuoksenne olen valmis tekemään mitä vain” palkkionmetsästäjä naurahti.
”No siinä tapauksessa.. ota koppi!” Krista naurahti ja heitti raskaan rahapussin päin harmaan hiiren näköä, saaden tämän kaatumaan maahan.
”Hyvä, ja nyt suoritetaan katoamistemppu” Turbo naurahti ja rosvot hyppäsivät hevostensa selkään (Krista oli harjoitellut ennen heidän tuloaan kaupunkiin) ja lähtivät laukkaamaan kujaa pitkin eteenpäin.
Moto tokeni nopeasti, hyppäsi hevosensa selkään ja kääntyi katsomaan yleisöä.
”Pahoittelen välikohtausta, mutta tuon heidät viimeistään iltapalaan mennessä palauttamaan rahat. Jättäkää sapuskaa!” harmaa hiiri virnisti, kumarsi pienesti ja laukkasi sitten roistojen perään.
”SIISTII!” Chris hihkui. ”Mustakin tulee isona palkkionmetsästäjä!”
Tanya ja Santtu vilkaisivat toisiaan ja purskahtivat nauruun.

Lopulta tuli ilta ja kaupunki suljettiin vierailijoiden lähtiessä kohti kotejaan.
”Huh.. mikä päivä” Tanya huokaisi ja istuessaan kapakan rappusille. ”Mitenköhän mä jaksan tätä vielä kuusi päivää?”
”Kokeile vaihtaa osia Kristan kanssa” Santtu ehdotti ja istuttuaan Tanyan viereen ja oikoen samalla hamettaan, ettei siihen tulisi paljoa ryppyjä.
”Ei onnistu, sitä ei saa vetämään hametta päälleen” Tanya naurahti. ”Mä luulen että se menee naimisiinkin housut jalassa..” (naulan kantaan! mutta ei siitä vielä sen enempää… :Pahgiz)
Santtu ja Minni nauroivat.
”Ja siks toisekseen.. Moto ei sen jälkeen enää jahtais rosvoja vaan istuis kapakassa” Tanya virnisti.
”Mä kuulin tuon” Moto tokaisi pysäyttäessään hevosensa pankin eteen ja laskeutuen alas hevosen selästä.
”Et tainnu saada niitä kiinni?” Lexie veikkasi samalla kun ojensi Motolle kotikaljatölkin, jonka hiiri otti vastaan kiitollisena.
”Likellä oli, mutta niillä oli nopeammat hevoset” Moto naurahti istuessaan pankin rappusille.
”Seliseli..” Minni virnuili samalla kun avasi hiuksiaan nutturalta.
Samassa kujan toisesta päästä alkoi kuulua hirnuntaa ja pian rosvot ravasivatkin heidän luokseen.
”D´oh.. mä kun luulin jo kärsineeni kaikkein pahimman..” Krista valitti laskeutuessaan alas hevosen selästä.
”Ahteri hellänä?” Tanya kysyi osanottavalla äänellä.
”Mä en istu ens vuonnakaan..” Krista tokaisi ja koitti venytellä lihaksiaan.
”Hmm.. olisi varmaan pitänyt antaa sulle pidempi harjoitteluaika” Lexie mietti. ”Jaksatko huomenna ratsastaa?”
”Katotaan nyt..” Krista mutisi hammasta purren, istuessaan Moton viereen oman kotikaljatölkkinsä kanssa.
”Mä voin vaihtaa rooleja sun kanssa” Tanya ehdotti.
”Et voi” Anette nauroi. ”Se lapsiperhe, jonka kanssa sä juttelit, tulee myös huomenna. Ne penskat ei halua nähdä sua rosvona, vaan Kristan, Turbon ja Vinskin.”
”Jos mä olin rosvo peitetehtävässä?” Tanya ehdotti virnistäen.
”Just joo, ja kähvelsit kapakan kassan” Santtu virnisti, saaden muut purskahtamaan kovaan nauruun.
”Lähdetään tilalle syömään” Lexie komensi. ”Anette ja mä käydään hoitamassa hevoset, mut eiköhän Tap´s ja Santtu teille jotain syötävää keittiöstä löydä.”
”Ja muistakaa laittaa roolivaatteet siististi” Anette muistutti kun naiskaksikko lähti hevosien kanssa tallin suuntaan, muiden suunnatessa kulkunsa kohti tilan päärakennusta.
Hiiret vaihtoivat vaatteet nopeasti ja kokoontuivat sitten keittiöön katsomaan löysivätkö Santtu ja Tanya jotain syötäväksi kelpaavaa.
”Makaronia olisi..” Tanya aloitti.
”Ei kiitos!” muut hiiret huusivat ja Turbo teki jopa ristimerkin sormillaan, Vinskin yökkiessä hänen takanaan.
Tanya ja Santtu nauroivat.
”No.. olisi täällä sitten vielä eilistä lihasoppaa” Santtu totesi kurkattuaan kylmiöön, joka oli jääkaapin alapuolella.
”Riittääkö se kaikille?” Minni kysyi.
”Hmm.. teidän ruokahalun tuntien ei edes puolelle porukasta” Santtu mietti.
Tanya avasi jääkaapin, tutkien sen sisältöä.
”Täällä olis pizzavärkkejä” hiirityttö informoi.
”Tehdään sitten sitä” Santtu päätti ja pani kylmiön oven kiinni. ”Ylimääräiset pois keittiöstä!”
Hiirimiehet, Krista ja Minni suunnistivat olohuoneen puolelle ja istuivat sohville ja nojatuoleihin. Kristan kohdalla istuminen oli hieman hankalaa, mutta onneksi Turbo teki hänelle tilaa pehmeälle sohvalle (mennen itse istumaan Minnin kanssa samaan nojatuoliin).
”D´oh.. ens vuonna mä mietin kahdesti ennen kuin suostun yhtään mihinkään!” hiirinainen tokaisi.
Vinski oli saanut tv:n päälle ja harrasti kanavasurffailua, Rontti luki viikon takaista juorulehteä, jonka oli löytänyt lehtikorista ja Miihkali katseli takan reunuksella olevia valokuvia.
”Hei, täs on Santtu ja Lex nuorina!” hiirinuorukainen hihkaisi ja otti yhden kehystetyn kuvan käsiinsä.
Rontti nappasi kuvan itselleen ja hymyili.
”Nättejä jo nuorina. Teillä tais olla jo silloin aika paljon vientiä, vai mitä kaunokainen?” ruskea hiiri huikkasi keittiön suuntaan.
”No miten sen nyt ottaa” Santtu virnisti tullessaan hetkeksi olohuoneen ovelle.
Käsissään nainen piti punaista kulhoa, jossa oli pizzataikina.
”Mä olin naapurinpoikien mielestä varsinainen nähtävyys, kun tulin tänne lähes joka kesäksi” nainen totesi ottaessaan valokuvan itselleen ja katsoessaan sitä.
”Hitto, sullahan oli sitten sulhasehdokkaita joka sormelle” Krista nauroi.
Santtu pudisti pienesti päätään hiirten nauraessa.
”No jaa.. ihan kivoja tyyppejä ne olivat, mutta mä olin kuitenkin sen verran kaupunkilaistyttö, ettei niistä kukaan saanut musta emäntää itelleen” Santtu virnisti ja palasi takaisin keittiöön.
Kuvan nainen antoi vuorostaan Vinskille.
”Mitä mä viimeksi niistä pojista kuulin, kaikki ovat jo vakiintuneet tai muuttaneet pois täältä työn perässä.”
”Sä taisitkin jutella niistä yhden kanssa tänään” Tanya muisteli keittiöstä, mutta muut kuulivat silti selvästi hänen äänensä. ”Se mies, jolla oli se pieni vauva mukana, eikö?”
”Niin joo, Thomas” Santtu muisti ja napsautti vapaan käden sormiaan. ”Ihme että se tunnisti mut vielä, onhan siitä jo yli kymmenen vuotta kun viimeksi nähtiin..”
Vinski katsoi valokuvaa ja hymyili pienesti.
Kuvassa Lexiellä ja Santulla oli flanelliset ruutupaidat joiden hihat oli kääritty kyynärpäihin asti, siniset ratsastushousut ja ruskeat saappaat. Santun hiukset olivat ponihännällä ja kasvoilla oli muutama pisama. Lexien hiukset taas olivat auki ja ne olivat kiharoilla. Tyttöjen takana näkyi pari hevosta, jotka katselivat kameraa uteliaasti.
”Te voisitte käydä hyvin sisaruksista” Vinski tokaisi laitettuaan kuvan takaisin takan reunalle.
”No, olihan meidän äidit sisaruksia” Santtu naurahti hänen ja Tanyan tullessa olohuoneeseen.
Pizza oli jo uunissa kypsymässä ja munakello hälyttäisi kun sen saisi ottaa pois.
Miihkali veti Tanyan syliinsä istumaan ja Santtu istui Vinskin viereen, napaten kaukosäätimen.
”Katsotaanpa mitä maailmalla on tapahtunut” nainen mutisi. ”Toivottavasti Leipis ei oo tehnyt mitään tänä aikana..”
Santun valitsemalla kanavalla alkoi pyöriä uutislähetys, jonka hiiret ja Santtu seurasivat ihmeen hiljaa ja tarkkaavaisesti loppuun asti.
”Ei mitään rajumpaa Chicagon suunnassa” Rontti totesi kun säätiedotus alkoi ja venytteli hieman.
”Ja jos olisikin.. ei siitä varmaan täällä ilmoitettaisi, vai mitä?” Tanya kysyi hieman varovaisesti.
Santtu nousi seisomaan ja käveli Lexien työhuoneen suuntaan. ”Mä kurkkaan netistä Chicago Timesin uutiset” ihmisnainen päätti. ”Siinä ainakin luulisi olevan jotain.”
”Mitä, onks täällä nettiyhteys?” Vinski hämmästyi.
”No vähän pikkupakko, Lexien on hankala hoitaa pankkiasioita, kun lähin iso kaupunki on noin sadan mailin päässä” Tanya virnisti.
Vinski seurasi Santtua työhuoneeseen ja katseli uteliaasti ympärilleen. Huoneessa oli iso, puinen pöytä ja sen takana suuri kirjahylly, joka oli täynnä erilaisia kansioita ja papereita. Pöydällä oli tavallinen pöytämallin tietokone ja muutamia papereita, sekä iso kynäpurkki, jossa oli sekalainen lajitelma kyniä, viivoittimia ja muutamat sakset.
Santtu istui pöydän ääressä ja näpytteli tietokonetta hieman.
”Löytyks mitään?” Vinski kysyi tullessaan Santun viereen ja kurkatessaan tietokoneen näyttöä naisen hartian yli.
Santtu selasi nopeasti uutiset läpi ja huokaisi pienesti helpotuksesta.
”Ei mitään, onneksi” ihmisnainen totesi ja sulki nettiyhteyden. ”Muuten me jouduttaisiin ehkä lainaamaan Minnin alusta..”
Vinski nyökkäsi ja Santtu sammutti tietokoneen kokonaan, nousten seisomaan.
Nainen henkäisi pienesti, kun Vinski veti hänet syliinsä ja piti tiukasti lähellään. Pian Santtu kuitenkin vastasi halaukseen ja hetken he vain seisoivat, siinä, nauttien toistensa läheisyydestä.
Samassa munakello rupesi pirisemään keittiössä.
”Mä otan sen pois uunista!” Tanya huikkasi ja käveli keittiöön ennen kuin Santtu ehti hievahtaa mihinkään suuntaan Vinskin syleilystä.
”Muista käyttää pannulappuja!” Rontti huikkasi perään.
”Pidätsä mua ihan pentuna, vai?” hiirityttö kysyi hieman närkästyneellä äänensävyllä.
”E-en tietenkään” Rontti korjasi nopeasti sanomisiaan.
”Hyvä, muuten jäisit ilman ruokaa” Tanya heläytti nostaessaan pellin sähkölieden päälle, ottaen keittiötasolta toisen pellin (Santtu ja Tap´s olivat tehneet kaksi pizzaa) ja lykkäsi sen uuniin. Viimeiseksi hiirityttö väänsi munakelloon oikean ajan ja käveli sitten takaisin olohuoneeseen.
”Toivottavasti Lex ja Anette tulee ennen toisen pizzan valmistumista tai niille jää vain lihasoppaa syötäväksi” Minni toivoi.
Santtu ja Vinski olivat kuunnelleet toisten keskustelua hetken aikaa, mutta keskittyivät sitten toisiinsa ja suutelupuuhiin.
Samassa ulko-ovi kolahti ja Lex ja Anette kävelivät olohuoneeseen, perässään talon koirat. Cissy ja Rufus nuuskivat nopeasti kaikki läpi, tarkistaen näin, että kaikki olivat paikalla. Kun Cissy huomasi että kaksi puuttui, se otti hajuaistia apunaan käyttäen suunnakseen Lexien työhuoneen.
”Mokomakin keskeyttäjä” Vinski mutisi Cissyn haukahtaessa sen merkiksi että kadonneet olivat löytyneet ja työntyessään Santun jalkaan kiinni, kerjäten rapsutuksia.
”Mennään, pian syödään” Santtu hymyili ja veti valkoisen hiiren kädestä kiinni pitäen takaisin olkkariin.
Syötyään ruokansa hiiret ja naiset miettivät vielä hetken mitä tekisivät, sillä kello oli vasta puoli kahdeksan illalla, eikä ketään väsyttänyt vielä niin paljoa, että he olisivat voineet mennä nukkumaan.
”Katottaisko joku leffa?” Anette ehdotti kerättyään astiat tiskikoneeseen ja pantuaan kyseisen härvelin päälle.
”Mikä ettei, teidän leffavalikoima on aika hyvä” Santtu kommentoi. ”Jos se vain saa jätkät pysymään aloillaan sen aikaa..”
Sekalainen seurakunta palasi takaisin olkkariin ja Lexie alkoi luetella hyllyssä olevien filmien nimiä.
”Sulla on aika paljon kauhuleffoja” Minni totesi Lexien lueteltua ainakin kymmenen elokuvan nimet (Ei, minä en tiedä mistä Minni Maan leffat tuntee..).
”Joo, ovat tavallaan intohimoni kohde” Lexie naurahti. ”Näitä tuli kerättyä aika paljon, kun olin opiskelemassa toisessa osavaltiossa..”
”Arvaa pelkääkö muutkin täällä, kun sä katot jotain niistä ja sitten kiljut..” Anette mutisi. ”Ja kun tää on vanha talo, jokaista pientäkin rapsahdusta pelästyy henkihieveriin..”
”Kokemusta on” Tanya tokaisi samaan äänensävyyn. ”Mä en nukkunu varmaan pariin päivään, ku Lexie kattoi Kaunan.. Äänet täysillä.”
”Hei, katotaan oikeesti joku tosi pelottava pätkä” Vinski innostui.
”Älä luulekaan, että käperryn kainaloon pelosta vinkuen..” Santtu mutisi, muiden nauraessa.
”No miten olis.. Ring?” Lexie ehdotti ja otti kyseisen dvd:n hyllystä, näyttäen sitä muille.
”Hyvä on, mutta tänä yönä kukaan ei varmaankaan nuku..” Tanya ennusti.
Lexie virnisti ja laittoi dvd:n soittimeen, valiten sitten videokanavan kaukosäätimellään. Lopuksi nainen istui Rontin viereen sohvalle ja Anette sammutti valot.
”Viihtykää ja pelätkää” nainen tokaisi vielä haudantakaisella äänellä, kun alkutekstit alkoivat näkyä ruudussa. Hiiret asettuvat paremmin tuoleihinsa. Kristakin meni makaavampaan asentoon, nostaen jalat Moton syliin. Santtukin asettui Vinskin viereen.
Elokuvan edetessä oli paljon sellaisia hetkiä, että jopa kaikki hiiretkin pidättelivät henkeään. Tanya taisi pelätä elokuvaa eniten, hiirityttö kiljaisi aina pelottavissa kohdissa ja hautasi kasvonsa Miihkalin rintakehää vasten.
Kun elokuva loppui, Lexie sammutti television ja hiiret puhuivat elokuvasta.
”Huh, tuotahan vois melkein pelätäkin” Minni totesi.
”Ai voisi..” Tanya toisti sarkastisella äänellä. ”Mä en nuku tänä yönä kun pelkään, että se likka tulee käytävää pitkin..”
”Ei tuu, se on vain elokuvaa” Miihkali rauhoitteli ja halasi hiirityttöä tiukan hellästi.
”Toisaalta.. kyl täällä oikeesti kummittelee” Lexie naurahti.
”Häh?!” hiiret ja Santtu parahtivat pienesti.
”Eksä muista, Santtu?” Lex kysyi. ”Me nähtiin teineinä se aave, silloin täydenkuun aikaan.. Ja joskus mä huomaan, että keittiössä tavarat vaihtaa paikkaa, kuin joku toinen järjestäisi niitä uuteen uskoon.” nainen jatkoi.
Santun ja Lexien väitellessä aaveesta ja sen näkymisestä Moto vilkaisi Kristaa, joka oli ihmeen hiljaa keskustelun aiheeseen nähden.
”Kristan mielestä toi oli varmaan melko kesy” harmaa hiiri tokaisi.
Muut hiiret katsoivat Motoa ihmettelevästi.
”Häh? Kuinka niin?” Miihkali kysyi
Moto osoitti Kristaa. Naishiiri oli nukahtanut kesken elokuvan.
”No on sillä unenlahjat…” Minni ihmetteli puoliääneen ja muut tyrskähtivät pienesti naurusta.
Moto nosti hiirinaisen varovasti syliinsä, ettei herättäisi tätä.
Kaikki muutkin kömpivät yläkertaan ja siellä omiin sänkyihinsä.
Moto laski nukkuvan Kristan sängylle ja peitteli tämän huolellisesti. Mies vaihtoi itselleen pyjaman housut jalkaansa ja meni varovasti omalle puolelleen sänkyä.
Harmaa hiiri sipaisi vielä hiukset pois nukkuvan naisen silmiltä ja katsoi tämän rauhallista unta niin kauan että vaipui itsekin uneen.

Aamulla Krista huomasi edelleen olevansa siinä kunnossa, että ratsastus ei onnistunut.
Niinpä hiirinainen meni ehdottamaan Tanyalle mahdollista roolin vaihtoa tytön ja Miihkalin huoneeseen, kun hiirinuorukainen oli jo lähtenyt portaita alakertaan.
”Kyllä mulle muute sopis, mut entä ne muksut?” Tanya huolehti mutta sitten hän tajusi mitä roolien vaihto merkitsisi ”Siis olisitko sä muka valmis pukemaan mekon päälles?”
Krista kohautti hartioitaan.
”Noh vaihtelu vois virkistää. Eikä musta oo ny ratsastamaan… ja enköhän mä keksi jotaki niitä lapsii varten” Krista hymyili salaperäisesti.
”No okei…kai se sitte sopii” Tanya myöntyi lopulta ja antoi pukupussinsa Kristalle.
”Kunhan kerrot ainakin mulle mitä oot suunnitellu” hiirityttö pyysi.
Krista antoi oman vaatepussinsa hiiritytölle ja kuiskasi suunnittelemansa päivän juonen lyhyesti. ”Mutta Motolle tosta ei saa sitte vielä sanoa” Krista sanoi jo normaalilla äänellä.
”Ei tietenkään” Tanya virnisti ”Mä voin kertoo Lexielle ohjelman muutoksesta.”

Krista meni baariin vähän sen jälkeen kun kaikki muut olivat lähteneet omille teilleen. Santtu katsoi häntä pitkään ”Näenkö omiani vai onko sulla mekko päällä?” nainen kysyi hitaasti.
”On mulla mekko päällä, mutta miks kaikki ihmettelee sitä?!” Krista vastasi kysymykseen hyvin nyrpeällä äänensävyllä kävellessään tiskin taakse.
”Nyt en kyllä yhtään ihmettele, vaikka Minni ei halunnu pukee tätä ilotytön mekkoo enää päälleen…” Krista tokaisi samalla kun asetteli punaisen mekon helman hyvin ja korotti kaula-aukkoa hieman.
Santtu hymähti ja osoitti hiirinaiselle pöydän, missä istui sama perhe kuin edellisenä päivänäkin. Chris ja Judy katsoivat Kristaa suut auki, koska tunnistivat tämän eiliseksi rosvoksi.
”Sun kannattaa viedä noille niitten limsat ja selittää miksi sä oot täällä, ku ne uskoo teidän olevan ihan oikeesti pankkirosvoja” ihmisnainen totesi ja Krista iski hänelle silmää, virnistäen samalla leveästi.
”Kyllä mä meen… ne kuuluuki osaksi mun suunnitelmiin.”
Krista kokosi perheen tilaamat virvokkeet tarjottimelle ja vei ne pöytään. Lapset käänsivät päänsä heti Kristan lähestyessä toiseen suuntaan.
Krista laski lasit oikeille tilaajille ja oli jo aikeissa mennä takaisin kohti tiskiä, mutta perheen isä pysäytti hänet
”Anteeksi, mutta eikö se eilinen tarjoilija ole paikalla?” mies kysyi ja osoitti lapsia ”He olisivat halunneet kuulla lisää rosvoista.”
Krista iski miehelle pienesti silmää ja otti viereisestä pöydästä vapaan tuolin perheen pöydän ääreen, istuen lasten väliin.
”Haluatteko ihan oikeasti kuulla mitä hänelle tapahtui?” hiirinainen kysyi salaperäisellä äänellä.
Judy ja Chris katsoivat ensin toisiaan ja tokaisivat sitten yhteen ääneen: ”Joo!”
Krista hymähti ja alkoi kertoa juonta.
”Meillä rosvoilla on nyt uusi juoni. Me aiomme ryöstää tämän baarin kassan pankin sijasta. Mutta meidän täytyi siepata ensin Tanya, se tarjoilijatyttö, että minä voisin tulla tänne tarjoilemaan. Koska minun tehtävänäni on laittaa kassan rahat pussiin ja antaa se sitten mun tovereilleni… mutta te ette saa kertoa tätä sitten sheriffille puhumattakaan sille palkkionmetsästäjälle, ku muute me oltais pian vankilassa istumassa” hiirinainen vannotti vielä lapsia.
Sisarukset katsoivat toisiaan.
”Joo ei me kerrota” Chris lupasi molempien puolesta.
”Hyvä, ku me oltais muute vaikeuksissa…mutta nyt täytyy mennä palvelemaan muita asiakkaita” Krista vastasi ja nousi laittamaan tuolin takaisin paikalleen.
Perheen isä oli hyvin kiitollinen myös Kristalle.
”Kiitoksia nyt sinullekin. Taitavat kaikki työntekijät täällä olla siitä mukavammasta päästä” hän sanoi samalla kun maksoi juomat runsaan tipin kanssa. Krista käveli leveästi hymyillen takaisin tiskin taakse.
”Mikäs sulle tuli? Muistathan että sulla on ilotyttömekko päälläsi?” Santtu kysyi rahoja kassaan laittavalta Kristalta. ”Siis sähän melkeen annat Moton viedä sut vankilan puolelle!”
”Niin mutta se saattaa piristää Motoa ja noille lapsille se on varmaan unohtumaton kokemus; saavat auttaa palkkiometsästäjää saamaan rosvon kiinni” Krista naurahti pienesti.

Iltapäivällä Lexie tuli katsomaan miten baarissa sujui. Baarissa oli vain pari vapaana olevaa pöytää ja baarijakkaraa eli Kristalla ja Santulla piti kiirettä heidän vieressä juomia pöytiin ja Anetten jakaessa virvokkeita baaritiskiltä.
”Onko vielä ollut ongelmia käpälöinnistä?” Lexie kysyi Santulta kun nainen lopulta oli saanut kaikki juomat jaettua.
”No kyllä meinas olla, mut valitsivat väärän uhrin. Joku äijä läpsäis Kristaa takamukselle ja sai siitä palkkioksi erittäin naisellisesti tehdyn bitchslapin” Santtu virnisti vastaukseksi.
Lexie purskahti nauruun. Kristakin tuli takaisin tiskin taakse ja katsoi nauravia Santtua ja Lexietä hieman ihmeissään.
”Mikäs teille tuli?” hän sai viimein suustaan erittäin hämmentyneellä äänellä.
Santtu yritti sanoa jotakin, mutta ei saanut sanaa suustaan naurun takia.
Lopulta Krista muka hikeentyi, otti Santun kainaloonsa ja uhkasi tätä kirppurallilla, jollei tämä kerro naurun syytä.

Sillä välin Chris, Judy ja heidän vanhempansa tapasivat kaupungin suuntaan ratsastavan Moton.
”Hei, sähän olet se palkkionmetsästäjä?” Judy kysyi.
”Niin olen. Voinko auttaa neitiä jotenkin?” Moto kysyi ystävällisesti.
”Me tiedetään mitä rosvot suunnittelee” Chris tokaisi innoissaan.
”Mut se kielsi kertomasta..” Judy mutisi, mutta hymyili samalla hermostuneesti.
”Teille ei tapahdu yhtään mitään, jos kerrotte mulle” Moto lupasi ja laskeutui samalla alas hevosen selästä, kyykistyen lasten viereen.
Chris selitti nopeasti rosvojen suunnitelman.
”Se tarjoilijatyttö pitää pelastaa pois rosvojen luota” Judy sanoi vakavalla äänellä.
”Ei hätää, mä hoidan” Moto tokaisi ja nousi takaisin hevosen selkään. ”Haluatteko tulla katsomaan pidätystä?”
”Joo!” lapset hihkaisivat ja perheen isän avustuksella Moto nosti heidät hevosen kyytiin, lähtien sitten kävelyvauhtia kohti kapakkaa, lasten vanhempien seuratessa perässä.
”Tämä taitaa olla heidän paras lomansa” isä kuiskasi äidille.
”Ja ikimuistoisin” äiti naurahti. ”Onneksi otin kameran mukaan..”
Kapakan luona Moto auttoi lapset alas hevosen selästä ja pyysi heitä pysymään ulkopuolella sen aikaa, että hän sai pidätyksen tehtyä.
”Joo, oo sit varovainen” Judy pyysi vakavalla äänellä.
Moto nyökkäsi ja käveli sisälle kapakkaan, nähden Kristan tarjoilijan asussa.
Harmaa hiiri nielaisi pienesti, mutta terästäytyi sitten taas. Moto joutui köhäisemään, että saisi naisten huomion.
Krista veti rooliaan viimeiseen asti kysymällä: ”Mitäs herra palkkiometsästäjälle laitetaan?”
”Yksi naamioitunut pankkirosvo, kiitos” Moto vastasi kysymykseen virnistäen samalla leveästi.
”M-Mistä sä sait tietää?” Krista hätkähti pienesti.
Samassa hän näki naurua pidättelevät Chrisin ja Judyn ovensuulla.
”Parilta kasvavalta palkkiometsästäjältä kuulin suunnitelmastasi ja voin sanoa, että sheriffi hoitaa sun toveris selliin” Moto vastasi ja osoitti lapsia peukalollaan.
Krista muka yritti päästä karkuun Motoa pöytien sekaan, mutta näppärästi hiirimies nosti hänet helposti olkapäälleen, kuin silloin toissa-aamuna kun tämä kantoi Kristan kylmään suihkuun.
Moton kantaessa naista ulos ja siitä sitten sheriffin toimistoa kohti, Krista näki ylpeän näköiset lapset ja näiden takana hymyilevät vanhemmat.
”Oletteko nyt tyytyväisiä, kun saitte sotkettua mun ja kavereiden ryöstösuunnitelmat?!” Krista huusi lapsille, yrittäen kuulostaa ärtyneeltä.
Sisarukset vilkaisivat ensin toisiaan ja päättivät vain heiluttaa rosvolle hyvästiksi.
”Olisihan se pitänyt arvata…” Krista mumisi vain muka vieläkin ärsyyntyneesti ja tämä kommentti sai heidät nauramaan.
Moto laski Kristan sellin lattialle ja lukitsi oven perässään.
Ulos kävellessään hän rapsutti niskaansa ja ajatteli: *Kerranki näin Kristan noin naisellisis vaatteis ja heti heitän sen selliin…*
Krista huokaisi syvään ja katseli sellin seiniä.
”Hitto, umpikiveä..” hiirinainen mutisi ja istui sellissä olevan puupöydän ääreen. ”Tästä taitaakin tulla mulle tosi tylsä iltapäivä..”

Rosvojen saapuessa kaupunkiin heitä vastassa olivatkin sekä sheriffi, että palkkionmetsästäjä.
”Hitto, se nainen tosiaan jäi kiinni..” Vinski mutisi mukamas harmistuneena, kun rosvot vangittiin ja Tanya sai vapautensa takaisin.
”Se kuulu suunnitelmiin, jos muistat” hiirityttö kuiskasi rosvoille ja virnisti pienesti.
Lapset juoksivat heti Tanyan luokse.
”Ootsä kunnossa?” Chris kysyi.
”Ei kai ne kiusannu sua?” Judy jatkoi kyselytuntia.
”Täysin kunnossa ollaan” Tanya naurahti. ”Taidan päästä taas huomenna jatkamaan tarjoiluhommia.”
Kun Tanya oli vaihtanut Kristan kanssa vaatteita, hiirityttö käveli taas kapakan suuntaan, mutta sheriffin tyrmän suunnalta kuuluva pamahdus kiinnitti hänen (ja kaikkien muidenkin huomion).
”Sillä rosvolla oli savupommi!” Lexie huudahti, kun rosvot juoksivat ulos tyrmästä, yskivä Rontti perässään.
”Hahhaa, vältettiin hirsipuu, taas kerran!” Vinski hihkaisi, kun rosvot hyppäsivät hevostensa selkiin ja lähtivät laukkaamaan kohti intiaanileiriä.
Krista vilkutti lapsille. ”Ens kertaan, penskat!”
”Pahuksen huijarit!” Rontti huusi perään, lasten nauraessa kovaan ääneen.
”Ja taas sitä mentiin..” Moto huokaisi, nousi hevosensa selkään ja lähti rosvojen perään.
”Isä, tullaanko me huomennakin?” Chris kysyi.
”Katsotaan nyt..” mies vastasi hymyillen ja varjosti kädellä silmiään, nähdäkseen auringonlaskun suuntaan laukkaavat hevoset.

Päivät tuntuivat suorastaan kiitävän eteenpäin ja pian olikin teemaviikon viimeinen päivä.
”Tänään se sitten loppuu” Santtu huokaisi, kun porukka istui aamupalalla Lexien keittiössä.
”Joo, valitettavasti” Tanya hymyili. ”Kivaa silti on ollut.”
”Jep” Krista naurahti ja otti itselleen santsikupin teetä. ”Tänään pitää sitten repäistä kunnolla.”
Lexie huokaisi ja pudisti pienesti päätään. ”Mä en tajua miten teidän energia riittää vieläkin..”
”Syytä ruokavaliota” Santtu nauroi. ”Montanan sapuskassa on taatusti jotain hiirille epäsopivaa..”
Anettekin tyrskähti naurusta. ”Se selittääkin sitten paljon..”
”KIITTI VAAN!” miespuoliset hiiret tokaisivat yhteen ääneen, saaden naiset purskahtamaan kovaan nauruun.
Kun kaikki olivat vaihtaneet roolivaatteet päälleen, he lähtivät ulos, missä Anette odottelikin heitä jo rosvojen ja Moton hevosten kanssa.
”Tästä tämä sitten lähtee” Krista naurahti kiivetessään Pascalin selkään. ”Jotenkin haikee olo, kun ajattelee..”
”Jep, mutta vedetään roolit silti täysillä” Turbo virnisti.
”Usvaa putkeen!” Vinski virnisti.
”Eipäs, kun kauraa turpaan” Tanya nauroi, saaden muutkin purskahtamaan kovaan naurunräkätykseen.
”No ihan kuinka vain..” valkoinen hiiri mutisi, kun rosvot lähtivät kohti piilopaikkaansa.
”Nähdään iltapäivällä” Moto sanoi Kristalle ja suuteli naista pienesti poskelle ennen kuin lähti kohti intiaanileiriä.

Päivä kului nopeasti ja lopulta rosvot laukkasivat kylään, hoitamaan ryöstökeikkansa loppuun.
”Totuuden hetki” Vinski virnisti, kun kolmikko pysäytti hevosensa pankin eteen.
”Ja viimeinen sellanen” Rontti naurahti pankin ovelta, johon hän nojasi tyynen näköisenä.
”Jaiks.. nyt tulis kyllä oikeesti ruumiita..” Tanya mutisi Miihkalille, heidän katsellessaan kapakan ovelta tapahtumia.
Chris ja Judy katselivat näytöstä nenät kiinni ikkunassa, uskaltaen tuskin hengittää.
Turbo kuitenkin hoiti sheriffin nopeasti, kampaten tämän ja sitoen Rontin kädet käsiraudoilla kiinni pankin porraskaiteeseen.
”Likanen temppu” Rontti huusi rosvoille, jotka vilkuttivat raivoavalle sheriffille iloisesti ja kävelivät pankkiin hakemaan ryöstösaalistaan.
Samaan aikaan kun rosvot olivat pankissa, Moto tuli tietä pitkin ja pysähtyi pankin eteen, saaden lapset hihkumaan riemusta.
”Ehei, nyt niitä ruumiita vasta tulee..” Miihkali tokaisi ja kietoi kätensä Tanyan ympärille, ollen näin valmis vetämään tytön pois ovelta, jos rosvot alkaisivat harrastaa nallipyssyillä ammuskelua liikkuvaan kohteeseen.
Moto irrotti roistojen hevoset parrusta ja käski kyläläisten viedä hevoset piiloon. Nämä tottelivatkin nopeasti ja kun rosvot tulivat pankista, he eivät nähneet ketään muuta kuin Moton, joka vihelteli hyväntuulisesti ja osoitti heitä aseillaan.
”Kuka haluaa kokeilla mun sprintterin taitojani?” Moto kysyi leveästi hymyillen. ”Kädet ylös ja säkit alas.”
Rosvot näyttivät vihaisilta, kun Moto saattoi heidät Rontin avustuksella tyrmään (irrotettuaan ensin vanhemman hiiren kädet käsiraudoista).
Kun Moto oli vielä tarkistanut, ettei Vinskillä ollut savupommeja mukanaan, hän lukitsi rosvot selliin ja käveli ulos. Sekä kyläläiset, että vieraat aplodeerasivat hänelle hurjasti ja Chris ja Judy hihkuivat riemusta.
”Päivän.. siis, viikon työ tehty..” Moto huokaisi ja pyyhki hikeä otsaltaan.
”No siinä tapauksessa sun taitaa olla aikaa pitää juomatauko” Tanya naurahti ja heitti harmaalle hiirelle kotikaljatölkin, samalla kun vei roistoille ruokaa tyrmään.
Rontti huokaisi pettyneesti. ”Hitto, Moto-häiskä varasti koko show´n..” ruskea hiiri mutisi sheriffin toimiston ovelta.
”Sellaista se on..” Tanya naurahti pienesti ja käveli peremmälle. ”Maistuisko herroille ja neidille rosvopaisti?”
”Pää kiinni!” Vinski ja Turbo ärähtivät, Kristan purskahtaessa kovaan nauruun.

”Mitä rosvoille nyt tapahtuu?” Chris kysyi Tanyalta, kun hiirityttö oli palannut takaisin kapakan puolelle ja meno muutenkin rauhoittunut.
”No tavan mukaan heidät hirtetään auringon laskiessa..” Tanya hymyili hieman surumielisesti. ”Se on yleinen käytäntö.”
”Kurjaa..” Judy totesi. ”Eihän ne ilkeitä oo, tahtovat vain rahaa..”
”Hmm.. totta..” Tanya huokaisi kerätessään laseja naapuripöydästä.
Ilta oli tulossa jo hyvää vauhtia ja osa vierailijoista oli jo lähtenyt kotia kohti, mutta lapset ja heidän vanhempansa olivat ilmeisesti paikalla viimeiseen asti.
Moto oli kuullut Tanyan ja lasten juttelut ja näytti mietteliäältä. Vaikka tämä oli vain näytelmää, häntä suretti ajatus siitä, että lapset luulisivat rosvojen oikeasti kuolevan.
Samassa Lexie tuli sisälle kapakkaan ja Moto vinkkasi hänet heti luokseen, kuiskaten naiselle suunnitelmansa.
”Hyvä on, mut omalla vastuulla” Lexie virnisti vastaukseksi Moton ideaan. Kun kello läheni kuutta ja kylän sulkemisaikaa, Moto pisti suunnitelmansa täytäntöön kulkemalla takakautta sheriffin toimiston ohi ja heitti huomaamatta tiirikan sisään kaltereiden välistä.
Krista kurkisti heti ulos ikkunasta, mutta ei nähnyt esineen heittäjää missään.
”Mitäs tehdään?” nainen kysyi rikostovereiltaan.
”Se perinteinen” Turbo naurahti ja alkoi varovaisesti tiirikoida tyrmän lukkoa.
Hetken päästä lukko loksahti auki ja hiljaa kuin hiiret rosvot hiipivät ulos toimistosta. Chris ja Judy kuitenkin huomasivat heidät.
”Ne karkas!” Chris kuiskasi siskolleen.
”Oho!” Judy kuiskasi ja hihitti hermostuneesti.
Kukaan muu ei kuitenkaan noteerannut rosvoja millään lailla ja nämä pääsivät rauhassa hiipimään hevostalliin, missä heidän ratsunsa olivat.
”Nyt lähdetään nostelemaan” Vinski tokaisi ja hän ja Turbo taluttivat ensin hevosensa ulos.
Krista varmisti vielä satulavyön ja oli jo aikeissa seurata kavereitaan, kun lämmin käsi laskeutui hänen hartialleen, saaden hiirinaisen hätkähtämään ja kääntymään ympäri.
”Moto! Jessus, ei tuolla tavalla saa pelästyttää!” Krista älähti pienesti, mutta Moto sai hänet hiljaiseksi painamalla huulensa naisen huulia vasten.
Krista empi vain pari sekuntia ennen kuin vastasi suudelmaan. Pascalin suitset irtosivat hiirinaisen käsistä tämän kietoessa käsivartensa Moton ympärille.
”Mitä tuo oli..” nainen kysyi kun he vihdoin erkanivat toisistaan.
Samassa pihalta kuului meteliä ja Rontin ”A-haa!”– huuto.
”Sun kaveris jäivät kiinni” Moto tuumasi naiselle.
Krista siristi silmiään. Hän tunsi kyllä Moton sen verran hyvin, että tiesi tämän suunnittelevan jotain.
”Mitä sä ehdotat?” hiirinainen kysyi lopulta.
”Karkaa mun kanssa” Moto hymyili ja silitti naisen poskea. ”Ruvetaan jahtaamaan rosvoja kimpassa.”
Krista nielaisi. Ihan tuota hän ei ollut odottanut.
”Nyt on hyvä tilaisuus” Moto hymyili. ”Yli puolet kyläläisistä ja Rontti ovat kavereittesi perässä.”
Krista mietti vain pari sekuntia. ”Hyvä on, tehdään niin.”
Moto riisui nopeasti Pascalin varusteet ja päästi sen takaisin karsinaansa, lähtien sitten johdattamaan Kristaa kohti omaa ratsuaan, joka odotti kapakan edustalla.
”Hommataan sulle myöhemmin hevonen” Moto sanoi heidän päästessään kapakan luo ja harmaan hiiren nostaessa Kristan hevosen selkään.
Chris ja Judy tuijottivat silmät suurina.
”Se auttaa sen karkuun!” poika kuiskasi.
”Mä arvasin” Tanya naurahti, kun kaksikko lähti ratsastamaan kohti näköalatasannetta niin lujaa kuin hevosen kavioista lähti.
”Miten niin?” Judy ihmetteli.
”Ei Moto niitä rosvoja vain palkkion vuoksi jahdannut” Tanya naurahti ja iski silmää. ”Vaan Kristan.”
Judy kikatti, Chrisin irvistäessä.
”Yök, ällöä!” poika tokaisi.
Samaan aikaan Rontti tuli takaisin. Hän oli saanut kyläläisten suosiollisella avustuksella Vinskin ja Turbon kiinni, mutta ei Kristaa.
Minni kertoi kiinniottajille ja rosvoille mitä kylässä oli tapahtunut pienen takaa-ajon aikana.
”Kavaluus, nimesi on nainen!” Vinski raivosi, saaden muut purskahtamaan kovaan nauruun.
Samassa kalliolta päin kuului hevosen hirnuntaa ja kaikki kääntyivät katsomaan sinne, nähden hevosen hahmon ja sen selässä kahden ratsastajan ääriviivat.
”Jep, mutta hoiti se sen silti tyylillä” Tanya naurahti ja heilutti kättään laajassa kaaressa kaksikolle.
Hevonen hirnui kimakasti ja lähti laukkaamaan poispäin, kadoten lopulta kyläläisten näköpiiristä.
”Pahempi kuin itse rosvo..” Rontti murahti ja pudisteli päätään.

Lopulta tuli sulkemisaika ja Moto ja Kristakin palasivat karkausretkeltään juuri sopivasti ennen lapsiperheen lähtöä.
”Kiitos paljon, Lexie” perheen äiti kiitteli. ”Tämä oli takuulla uskomattomin loma ikinä.”
”Hyvä kun viihdyitte” Lexie vastasi ja katseli hymyillen kun Tanya jutteli lasten kanssa. ”Ensi vuonna teemaprojekti käsitteleekin sitten jotain muuta aihetta.”
”Säkin siis lähdet pian kotiin?” Judy kysyi Tanyalta.
”Jep, mutta kyllä tämä mullekin yhtä lomaa oli” hiirityttö naurahti. ”Mutta eiköhän me vielä nähdä.”
Lapset nyökkäsivät ja nousivat lopulta aika vastahakoisesti perheen autoon. Auton moottori käynnistyi ja perhe lähti ajamaan tietä pitkin, Lexien, Anetten, Santun ja hiirten vilkuttaessa heidän peräänsä.
”Huh, ohi on” Rontti tokaisi ja venytteli väsyneesti. ”Mitäs nyt?”
”Miltä kuulostaisi sauna ja kunnon ateria sen päälle?” Lexie kysyi hymyillen.
”KANNATETAAN!” hiiret ja Santtu hihkaisivat vastaukseksi.
Lexie laittoi ruoan valmiiksi uuniin paistumaan ja sitten porukan naiset suunnistivat saunalle.
”Ah.. olen poikki..” Krista huokaisi nojatessaan raukeana saunan puiseen ja kuumaan seinään.
Santtu, Lexie ja Anette olivat vielä suihkuhuoneen puolella ja sieltä kuului veden kohinaa ja juttelua.
Tanya venytteli lihaksiaan pienesti. ”Ei uskoisi miten kovasti kädet väsyy tuosta tarjoilijan duunista..” hiirityttö huokaisi ja kumartui eteenpäin.
Krista nielaisi vaikeasti nähdessään tytön selässä olevan ison arven ja käänsi katseensa toiseen suuntaan.
”Taisit nähdä sen?” Tanya kysyi hiljaa.
Krista hätkähti ja katsoi vaikeasti hiirityttöä silmiin.
”Mistä se..?”
Tanya nojasi seinään ja katsoi kattoa hetken. ”Kuljetusaluksella matkalla Plutoon. Mä itkin koko ajan äitiä ja lopulta vartijat hermostui siihen kitinään.. Sainkin sitten ikuisen muistutuksen aiheesta ”Kuono umpeen”.”
Krista tuijotti eteensä ja heitti lisää vettä kiukaalle.
”Älä musta huolehdi, se on mennyttä” hiirityttö sanoi hiljaa ja Krista nyökkäsi
Samassa Lexie, Santtu ja Anette tulivat saunaan ja hiljainen tunnelma katosi samalla ovenavauksella.

Mieshiirten saunottua ruoka oli jo valmistunut uunissa. Niinpä kaikki ottivat ruokaa ja menivät olohuoneen puolelle syömään.
”Ah.. ensi yönä saakin nukkua” Tanya haukotteli pienesti ja nojasi unisesti Miihkalin olkaa vasten.
”Sitten puretaan lavasteita yks päivä ja toisena lähdetään Chicagon kautta Marsiin” Minni totesi.
Marsin vierailijat olivat luvanneet heittää Santun ja pojat menomatkalla, ihan siltä varalta, että Leipäjuusto olisi taas keksinyt jotain inhottavaa kaupungin varalle.
Krista vilkaisi Tanyaa ja Miihkalia, eikä voinut olla miettimättä, tiesikö Miihkali hiiritytön selässä olevasta arvesta.
”No niin.. lähtekääs nukkumaan siitä, ennen kuin nukahdatte sohville” Lexie komensi ja mm. Santtu ja Rontti heräsivät säpsähtäen pienestä horroksesta, johon he olivat vajonneet.
Hiiret ja Santtu kömpivät yläkertaan ja jakautuivat omiin huoneisiinsa.
”Juku kultsi, sä totisesti olet puhki” Vinski totesi kun Santtu oli kävellä seinää päin.
”Aijaa..” Santtu mutisi ja haukotteli unisesti.
Valkoinen hiiri nosti Santun syliinsä ja kantoi hänet sängylle, laskien naisen sille makaamaan.
”Mitä sä teet..?” Santtu kysyi unisesti, vajoten kuitenkin pian unten suloiseen maailmaan.
”Peittelen sut. Öitä kulti” Vinski vastasi ja sipaisi ruskeita hiuksia pois naisen silmiltä.
Minni ja Turbo nukkuivat jo sikeästi, samoin Rontti, mutta Moto, Krista, Miihkali ja Tanya olivat vielä hereillä omissa huoneissaan.
Tanya harjasi hiuksiaan sängyn reunalla istuen, Miihkalin maatessa selällään sängyllä. Nuori hiiri vilkaisi hiirityttöä ja puri pienesti huultaan. Vaikka hän oli kuullut aiemmin Tanyan selässä olevasta arvesta, vasta nyt hän näki sen, kun tytöllä oli yllään ohutolkaiminen toppi ja tämän hiukset olivat oikealla puolella harjauksen takia.
Tanya kääntyi katsomaan miksi Miihkali oli niin hiljaa ja sai pojan säpsähtämään pienesti.
”Ei se satu enää” hiirityttö sanoi hiljaa ja kömpi Miihkalin kainaloon.
Hiirinuorukainen kiersi tiukasti käsivartensa Tanyan ympärille ja piti häntä lujasti lähellään.
”Eikä sulle enää koskaan tapahdu mitään tuollaista” Miihkali kuiskasi hiljaa. ”Mä lupaan.”
Tanya hymyili pienesti ja sulki silmänsä, nukahtaen lopulta rauhalliseen uneen.
Kristan ja Moton huoneessa oli vielä valot päällä. Hiirinainen makaili sängyn päällä ja odotteli Moton tulemista. Harmaa hiiri oli kylpyhuoneessa ja äänistä päätellen pesi hampaitaan. Lopulta Moto tuli esiin ja sammutti kattolampun. Huoneeseen lankesi miellyttävä hämärä, mutta nopeasti Kristan silmät tottuivat siihen ja hän näki Moton hahmon vieressään aivan selvästi.
”Mikä sua valvottaa?” harmaa hiiri kysyi ja silitti hellästi Kristan poskea.
”Ei mikään..” Krista mutisi ja sulki silmänsä.
Uni ei kuitenkaan tullut heti, sen sijaan Kristan silmiin nousi kuva Tanyasta ja tämän selässä olevasta isosta arvesta.
”Tiesitkö sä Tanyan.. tuota..” Krista mietti miten kysyisi asiaa Motolta hienotunteisesti.
”Sen arvesta? Joo, tiesin” Moto vastasi ja Krista katsoi häntä kummissaan. ”Lex kerto meille, että Tap´silla on sellainen, syytä sen olemassaoloon en tiedä” harmaa hiiri sanoi hiljaa. ”Ja ehkä on parempi, etten tiedäkään.”
Krista nyökkäsi ja sulki silmänsä, painautuen kiinni Moton kylkeen.

Lavasteiden purkaminen sujui nopeasti ja lopulta koitti kotiinlähdön aika.
”Toivottavasti nähdään taas pian” Anette totesi Lexien halatessa Tanyaa.
”Tulkaa joskus vastavierailulle” Minni naurahti.
”Joo, jos keksitte meille hyvät sijaiset siksi aikaa” Lexie irvisti ja hiiret ja Santtu nauroivat.
Lopulta hiiret ja Santtu nousivat avaruusalukseen, ihmisnaisten luvattua kirjoitella ja soitella toisilleen ahkerasti.
Aluksen moottorit käynnistyivät ja hetken paikallaan olemisen jälkeen alus syöksähti matkaan, kiitäen hetken maan suuntaisesti, mutta nousten sitten ylemmäs, kadoten lopulta auringonlaskun valaisemalle taivaalle.
”Vau, Montana näyttää tosi kauniilta näin yläilmoista” Santtu totesi katsoessaan ikkunasta ulos.
”Jep, uskomaton näky” Tanya virnisti. ”Mä en nähnyt tuota maisemaa viimeksi kuin hyvin pikaisesti ja silloin oli vähän muuta mielessä..”
Miihkali puristi hellästi Tap´sin kättä, saaden hiiritytön hymyilemään pienesti.
Muutaman tunnin matkan jälkeen alus laskeutui Chicagon urheilustadionille. Ensimmäiset tähdet olivat jos syttyneet iltataivaalle, mutta ilma oli todella lämmin.
”No, me tästä lähdetäänkin sitten kotiinpäin” Minni sanoi ja suuteli Turboa hellästi hyvästiksi. ”Olkaa hiiriksi.”
”Ainahan me, rouva kenraali!” Vinski ja Moto tokaisivat ja tekivät sotilastervehdyksen.
Minni pudisteli päätään. ”Te ootte mahdottomia..”
”Syntymästä asti ja kuolemaan saakka” Rontti naurahti nojatessaan aluksen oviaukkoon.
”Kakskytneljä tuntia vuorokaudessa” Miihkali jatkoi.
Lopulta Marsin jengin oli pakko jatkaa matkaansa eteenpäin. Santtu, Krista ja pojat vilkuttivat aluksen perään niin kauan kuin vain näkivät sen.
Samassa jostain kuului epämääräinen räjähdys, joka hätkähdytti kaikki kentällä olijat.
”Ja taas se alkaa..” Moto huokaisi hiirten noustessa pyöriensä kyytiin ja Santun istuessa Vinskin taakse.
”Ei meiltä ainakaan työt vielä lopu..” Turbo naurahti. ”Aika laittaa..”
”HANAT AUKI!”

Tää tarina oli aivan loistava . Sanoin jo edellisessä stoorissa et länkkäri toimii jätkillä ja Moto palkkionmetsästäjänä vaan paranee. En kyl tiedä miks mä kuvittelen palkkionmetsästäjille aina pitkän nahkatakin mut anyway. Tykkään

Semmonen pitkä nahkatakki saattas olla aika hankala ratsastaessa :'D

Joo niin varmasti on mut mul vaan aina tulee sellainen kuva :'D