Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15

Kaksiosainen tarina! Tämä on 1.osa




Viikot kuluivat vauhdilla. Minni oli aina välillä auttanut Turboa Vapaustaistelijoiden tukikohdalla. Nyt hän vietti aikaa kumminkin poikiensa kanssa kotona. ”Mitä veikkaat, että pikkuveljen nimeksi tulee?” Minni kysyi, kun samalla leikki lattialla autoilla Nicholaksen kanssa. ”Mmmm… Simeon,” Nicholas tokaisi. ”Simeon?” Minni kysyi huvittuneena. ”Joo, se olis kiva,” Nicholas sanoi hymyillen. ”Kerrotko saman isällesi?” Minni kysyi. ”En,” Nicholas tokaisi. Yhtäkkiä ulko-ovi aukesi ryminällä. ”Minni… Minni!” Vinski huusi ja juoksi olohuoneeseen. ”Kengät pois, mun kodissani!” Minni tuhahti ja nousi nopeasti seisomaan. ”Oho…” Vinski tokaisi. ”Ei mitään oho. NYT!” Minni sanoi tiukasti. ”Ihme niuhotusta,” Vinski mutisi mennessään. ”Niin kauan kuin sinä et meillä siivoa, niin sinä teet mitä minä sanon!” Minni vastasi kädet puuskassa. ”Noin! Parempi?” Vinski irvaili kädet leväällään viitaten ilman kenkiä. ”Parempi. Mitä asiaa?” Minni kysyi ja istui sohvalle. Vinski mateli hänen perässään ja istui lopuksi lattialle Nicholaksen kanssa. ”Meillä on kaksi päivää. Toisena päivänä pidetään ristiäiset ja toisena meidän häät,” Vinski aloitti. ”Niin? Nehän on eri viikoilla,” Minni vastasi hämmentyneenä. ”Kivi-sakset-paperi, kumman päivän te otatte ja kumman me,” Vinski ehdotti. ”Siis te ette ole valinneet päivää vielä ja häät on parin viikon päästä?” Minni kysyi. ”No ei. Kun mää möhlin tänkin. Minni pliis, mää pyydän,” Vinski sanoi rukoillen naisen jalkojen juuressa. ”Kolmannella, voittaja saa parin viikon päässä olevan päivän ja häviäjä tyytyy ensi viikon päivään,” Minni sanoi ja löi käden nyrkkiin. ”Yy, kaa, koo, KIVI-SAKSET-PA-PERI,” he laskivat yhteen ääneen. Vinskillä leikkasi hyvin hitaasti. ”Mä… MÄÄÄ VOITIN! JES!” Vinski ilakoi ja löi nyrkeillä ilmaan voiton merkiksi. ”Jaa tulee kiire järjestää ristiäiset ensi viikolla, mutta voit ainakin kertoa Santulle ilouutisen,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”MINNI! Kiitos, kiitos,” Vinski sanoi ja suukotti tämän poskia ennen kuin kompuroi hämmästyneiden Turbon ja Moton ohi, jotka olivat juuri saapuneet paikalle. ”Ai hei veikat! WUhuuu!” hän huusi ennen kuin poistui talosta. Minni oli järkyttynyt ja hämmentynyt ja seisoi vain kuin tatti sateessa. ”Mitä toi oli?” Turbo kysyi ja astui olohuoneeseen vaimonsa eteen. ”Mää en… tiedä?” Minni sanoi hämmentyneenä ja poistui takavasemmalle keittiöön. ”Mutta meidän ristiäiset on ensiviikolla,” Minni sai sanottua, kun oli saanut ajatuksen kasattua uudelleen. ”Anteeksi rakkaani? Ensi viikolla?” Turbo varmensi. ”Kyllä. Sää saat lähettää kaikille kutsut ja mää hoidan koristelut ja syötävät,” Minni sanoi. ”Käykö ihan viesti kutsu?” Turbo kysyi. ”Ei kutsukortit on olohuoneen valkoisen lipaston ylälaatikossa. Postitat ne tänään niin ne ehtii viikonlopuksi perille,” Minni sanoi tiukasti. Nicholas istui Moton vieressä sohvalla, jotka katselivat kaksikon hösläämistä. ”Kummia noi aikuiset,” Moto kuiskasi pojalle. ”Niin on,” Nicholas kuiskasi ja nojasi hieman Motoon päin. Turbo istui Moton ja poikansa kanssa samalle sohvalle ja katsoi hänen ja Moton kainalossa istuvaa poikaa. ”Mitä sää haluaisit syödä juniori?” Turbo kysyi pojaltaan ja hieroi kevyesti tämän päätä. Nicholas nousi seisomaan ja alkoi roikkumaan isänsä kaulassa. ”Hä? Vai tuliks susta mykkä?” Turbo kysyi ja halasi poikaansa. ”Ei!” Nicholas sanoi ja istui isänsä syliin. ”Meidän pitää äidin kanssa varmaan tehdä jotain selleristä sekä kukkakaalista,” Turbo sanoi. Nicholas nyrpisti kuonoaan ja katsoi isäänsä. ”Ai ei vai?” Turbo vastasi. ”Eiiii,” Nicholas sanoi. ”Kerro sitten äkkiä isälle mitä haluat syödä, ennen kuin syödään pelkkää selleriä,” Minni sanoi. Itku hälytin alkoi samalla sekunnilla soittamaan vauvan itkua. ”Pizzaa ja mää haluan syöttää veikan!” Nicholas ilmoitti ja pomppasi isänsä sylistä osuen tämän herkimpiin. Moto sai makeat naurut ja Minnikin pidätteli nauruaan samalla kun lähti terassia kohden poikansa perään.

Viikko meni todella nopeasti ja Minni oli yhdessä äitinsä kanssa saanut järjestettyä kaikki tarpeellisen. Turbo ja Hans sen sijaan tulivat ilmapallojen kanssa paikalle. ”Uu nättejä,” Nicholas totesi. ”Kiinnitetään ne johonkin hyvään paikkaan,” Hans sanoi. ”Onko meillä kaikkea?” Minni kysyi. ”Jaa en osaa sanoa,” Turbo sanoi ja otti vaimonsa hellään otteeseensa. ”Kyllä mää uskon, että meillä alkaa kaikki olemaan,” Maria totesi. ”Pitää varmaan mennä pukemaan päivän sankari valmiiksi,” Minni sanoi ja irrottautui miehen otteesta. ”Mää tuun äiti auttamaan,” Nicholas totesi. ”Susta onkin paljon apua,” Minni sanoi. Yläkerrassa pienempi poika oli vanhempien sängyllä hyväntuulisena. Nicholas kiipesi hänen viereensä ja silitti tämän päätä hellästi. Kumpikin pojista muistutti isäänsä huomattavasti. ”Noniin reipas apulainen. Kumpi puku veikalle, kun kastemekko vaihdetaan,” Minni kysyi. Vaihtoehtoina oli potkupuku farkkushortseilla tai potkupuku farkuilla ja henkseleillä. ”Mmm… noi shortsit,” Nicholas sanoi. ”Susta on kyllä tosi iso apu,” Minni sanoi ja laski puvun sängylle. ”Koska vieraat tulee?” Nicholas kysyi. ”Kyllä ne kohta tulee,” Minni sanoi ja istui poikien kanssa sängylle silittäen nuoremman päätä. ”Ootko sää puhunut isin kanssa veikan nimestä?” Nicholas kysyi ja istui äitinsä syliin. ”Miten me oltais muuten keksitty veikan nimi?” Minni kysyi ja silitti poikaansa. ”Arvoitteks te sen?” poika kysyi hämmästyneenä. ”Hahaha ei kulta. Kyllä me ollaan keskusteltu siitä,” Minni vastasi naureskellen. ”Ai milloin? En mää oo kuullut mitään,” Nicholas sanoi vielä hämmentyneempänä. ”Ei me kuule olla keskusteltukaan silloin, kun oot ollut paikalla,” Minni sanoi ja nousi pojan kanssa seisomaan. ”Määkin olisin halunnut tietää,” Nicholas sanoi, kun äitinsä laski hänet lattialle. ”Mutta tänäänhän sinä saat tietää,” Minni sanoi ja käveli karhukävelyä poikansa kanssa. ”Hahahah,” Nicholas vastasi vain nauraen. ”Menes nyt vaihtamaan ne omat siistit vaatteet päällesi!” Minni sanoi. ”Sun pitää auttaa!” Nicholas sanoi, mutta juoksi silti nopeasti huoneeseensa. ”Autan, autan! Ota ne vaatteet eka pois niin tulen sitten,” Minni vastasi.
Parin tunnin kuluessa Turbo otti Nicholaksen kanssa vieraita vastaan. Minni puki pienelle pojalle kastemekkoa päälle. ”Miten täällä menee?” Marie kysyi. ”Hyvin. Olen just valmis,” Minni sanoi ja nosti juuri nukahtamaisillaan olevan pikku pojan syliinsä. ”Mennään alakertaan. Turbon veljet ja sisko ovat tulleet,” Marie sanoi. Alakerrassa Adam ja Anton pitivät lapsiaan sylissä ja Anni istui yksinäisellä nojatuolilla Nicholas sylissään. ”Hei!” Minni tervehti tuttuja innoissaan. ”No hei,” Anni vastasi hymyillen. ”Säähän oot hyvällä tuulella,” Anton vastasi. ”Totta kai mää olen,” Minni sanoi. ”Haluatko Anni ottaa hetkeksi?” nainen jatkoi ja ojensi vauvaa naiselle. ”Joo totta kai,” Anni sanoi ja siirsi Nicholasta sylissään. Ovikellon soidessa Minni meni avaamaan. ”Moiii,” kuului iloinen naurahdus oven takaa. ”No teitä ei oo vaikea arvata,” Minni sanoi ja väistyi eteisen edestä. ”Tää on vauvalle,” Eeli sanoi. ”Voi kiitos. Sää voit viedä sen tuohon eteisen pöydälle,” Minni sanoi. Hiukan Moton, Milvan, Viltsun, Vinskin ja Santun jälkeen tuli Turbon isä sekä Turbon täti. Kuhina kävi talossa. Minni ja Turbo kävi papin kanssa yhteisiä asioita vielä läpi, kunnes olivat valmiita aloittamaan. ”Hyvät ystävät ja perheen jäsenet. Tervetuloa juhlimaan tämän ihanan pienen omaa ensimmäistä juhlaa,” pappi aloitti ja osoitti hellästi Annin sylissä nukkuvaa pikku poikaa. Nicholas roikkui isänsä jaloissa. Turbo kuiskasi käskien poikaansa seisomaan nätisti tai menisi istumaan. Poika kumminkin päätti seistä nätisti. ”Ensimmäisenä haluaisin vanhempien viereen seisomaan tulevat kummit,” pappi sanoi ja hymyili vanhemmille. ”Harley, tulisitko pienokaisen kanssa tänne,” pappi sanoi ja osoitti vierustaansa. ”Mitä?” Anni kysyi hämmentyneenä. ”Juu juu tänne vaan,” Minni sanoi ja viittoi tulemaan. ”Oikeesti?” Anni kysyi ja nousi pojan kanssa seisomaan. ”Ihan oikeasti,” Turbo sanoi hymyillen. Anni asteli papin viereen epäuskoisena. ”Toisen kummin haluaisin kanssa pyytää Annin viereen… Sarianne tai Santtu tulisitko tänne?” pappi kysyi. Santun ilme oli yhtälailla yllättynyt, kuin Annillakin. Jätkät katsoivat häntä hymyillen. Santtu käveli Annin viereen epäuskoisena ja hymyili hyväntuulisesti nukkuvalle pojalle. Kastetilaisuus sujui aikataulullisesti. Pappi oli siunauksien jälkeen valmis kastamaan pienokaisen. Nicholas ei lattiatasosta oikein nähnyt kunnolla ja kinusi isänsä syliin. Turbo nosti pojan syliinsä, joka katseli mielenkiinnolla, kun pappi pyysi siirtämään pienokaisen päätä lähemmäksi kastemaljaa. ”Hyvät juhlavieraat. Vanhemmat ja isoveli. Sekä kummit,” pappi aloitti. ”Haluan kastaa sinut Michael-Marcus Kasper Thremeksen, isän, pojan ja pyhän hengen nimeen. Näin ollen olemme kastaneet sinut Jumalan lapseksi,” nainen jatkoi ja paineli pienokaisen pään kuivaksi. Anni ja Santtu katsoivat hymyillen kummipoikaansa. He tekivät kummin lupauksen, jonka jälkeen Turbo ohjasi vieraita kahvittelemaan. Minni otti poikansa kummeilta vastaan, jotta he pääsivät valokuvaajan kanssa ottamaan kastekuvia. Kastekuvien jälkeen Minni vaihtoi Michaelille juhlavaatteensa ja pyysi valokuvaajaa ottamaan pojista vielä sisarus kuvat. Juhlavieraat olivat siirtyneet hyvän sään takia ulos terassille. Nicholas juoksi kaikkien ohi hyppimään serkkujensa ja Eelin kanssa trampoliinille. Minni ja Turbo käveli kanssa ulos. Minni istui äitinsä ja Turbon veljien seuraan. ”Nyt on pojilla täydelliset nimet,” Marie totesi. ”Nicholas ja Michael. Kyllähän ne menee,” Adam sanoi. ”Helppo ainakin komentaa,” Minni totesi. ”Tai vielä helpompi sekoittaa,” Anton sanoi ja sai kaikki nauramaan. ”No se on totta,” Minni sanoi. ”Hei mulla olis sulle kysymys?” Santtu sanoi. ”Kerro,” Minni sanoi. Santtu istui heidän seuraansa. ”Mää löysin puku suunnittelijan, joka ehtisi korjaamaan puvun viikkoon mikäli löytäisin sen huomiseen mennessä,” Santtu aloitti. ”Oikeasti?” Minni kysyi. ”Joo. Anni ja Milva on tulossa huomenna mukaan, niin lähtisitkö sääkin?” Santtu kysyi. ”No miksei. Voiko pojatkin tulla?” Minni kysyi. ”Onks Turbolla työvuoro huomenna?” Santtu kysyi, johon sai vain Minnin nyökkäyksen. ”Voin tehdä huomenna kotivuoron. Saatte viettää tyttöjen päivää,” Turbo sanoi ja laski vaimonsa kahvikupin pöydälle. ”Ja mää hoidan meidän lapsia eli tuun häiritsemään Turboa,” Moto sanoi nojaten terassin kaiteeseen. ”Niimpä. Otatte tyttöjen kanssa hetkeksi ilon irti,” Vinski sanoi ja liittyi keskusteluun. Naiset katsoivat toisiaan. ”Ei taida olla muuta mahdollisuutta, kuin suostua,” Santtu totesi. ”No hei ei todellakaan. Nää on sun häät,” Minni sanoi ja nappasi naisen kainaloonsa. Santtu hymyili koko porukalle. Loppu juhlat sujuivat sukkelasti. Vieraiden lähdettyä Minni siivosi keittiötä. ”Huh! Sammui, kun saunalyhty,” Turbo sanoi ja laski t-paidan ylleen. ”Ai Nicholas?” Minni kysyi. ”No kukas muukaan,” Turbo sanoi. ”Vaihdoit sitten pieruverkkarit jalkaan,” Minni sanoi ja katsoi miestä päästä varpaisiin. Turbo otti jääkaapista kotikaljan ja suuntasi sohvalle. ”Parasta lapsissa,” Turbo totesi ja lysähti sohvalle. Minni nosti loput ruoat jääkaappiin ja suuntasi miehensä viereen. Turbo nappasi vaimonsa kainaloonsa. ”Vaikea uskoa, että Vinski menee naimisiin,” Turbo totesi samalla kun seurasi uutislähetystä. ”No on jo aikakin,” Minni sanoi. Turbo katsoi vaimoaan hellästi. ”Mitä?” Minni kysyi. ”Mää oon ylpee siitä mitä mää oon teistä saanut,” Turbo sanoi. ”Onpa susta tullut herkkis,” Minni sanoi ja silitti miehen poskea. ”Sää oot pehmentänyt tän Prätkähiiren,” Turbo sanoi muka mököttäen naiselle. ”Ai mää olen, mitenkäs sitten sun yli suloiset poikasi,” Minni sanoi ja kietoi kädet miehen ympärille ja painaen nenänsä tämän poskea vasten. ”Mää tarviin varmaan toimintaa, että saan mun miehisyyden takaisin,” Turbo sanoi ja sai vaimonsa suukottelemaan tämän poskea. ”Hei, jos olisit menettänyt sun miehisyyden, niin sää et olisi mun kanssa naimisissa, meillä ei olisi taloa tai lapsia,” Minni sanoi. ”Onks se epä miehekästä jos noita asioita ei ole?” Turbo kysyi. ”Ei, jos on päättänyt niin,” Minni totesi. ”Eli mää päätin näin,” Turbo vastasi ja katsoi Minniä. ”Niinkin voisi sanoa,” Minni sanoi ja nousi ylös. Turbo katsoi naisen perään, joka käveli takaisin keittiöön. Minni otti lasin vettä ja lähti kohti yläkertaa. ”Kelpaako herralle pikaiset vai jäätkö telkkarin kaa treffeille?” Minni kysyi portaiden juuressa ja lähti samalla sekunilla yläkertaa kohden. Turbo oli vaihtamassa kanavaa, kun tajusi naisen kysymyksen. ”Täh?” Turbo kysyi ja katsoi suuntaan, johon nainen oli lähtenyt. ”Kuulit kyllä,” Minni sanoi yläkerrasta. Turbo sammutti telkkarin nopeammin, kuin oli luullut ja lähti naisen perään. ”Sit oot hiljaa, ettei pojat herää,” Minni sanoi ja veti miehen makuuhuoneeseen.


”Isi, isi. Heräää,” Nicholas huusi isänsä päällä. ”Mmh Nicholas,” Turbo sanoi ja hautautui käsiensä alle. ”Äiti sano, että sun pitää nousta,” Nicholas sanoi. ”Onks äiti tehnyt susta juoksupojan?” Turbo kysyi. ”Ei,” Nicholas sanoi ja halasi isäänsä tiukasti. ”Huomenta,” Minni sanoi ovelta Michael sylissään. ”Mhhm huomenta,” Turbo sanoi ja katsoi vaimoansa. ”Mistä moinen kunnia?” hän jatkoi. ”Siitä, että sulla on sylin täydeltä hommia tänään,” Minni sanoi ja laski Michaelin isänsä kainaloon. Nicholas makasi edelleen isänsä rinnan päällä. ”Mulla on paperi hommiakin,” Turbo sanoi hymyillen. ”Itsehän päätit tehdä kotipäivän töistä ja vahtia samalla poikia,” Minni sanoi. ”No se,” Turbo sanoi. ”Siellä on kahvia alakerrassa, jos maistuu,” Minni sanoi ja lähti kohti alakertaa. ”Mitä kivaa me tehdään tänään?” Nicholas kysyi. ”Täytyy katsoa. Moto ja Vinskikin tulee tänään tänne,” Turbo sanoi. ”Tuleeks Eeli ja Vilhelmiina?” Nicholas kysyi. ”Tulee,” Turbo vastasi pojalleen. Vähään aikaan yläkerrasta ei kuulunut mitään ja Minni ihmetteli miksei miestä ja lapsia kuulunutkaan alas. Minni käveli yläkertaan. ”Turbo siellä on sitä… aamupalaa,” Minni sanoi ja katsoi hellästi hymyillen perhettään. Turbo ja pojat olivat nukahtaneet uudelleen. Turvallisuuden vuoksi Minni siirsi Michaelin nukkumaan omaan sänkyynsä ja Nicholaksen isänsä viereen sängylle. Silitti vielä tämän poskea ja sulki oven perässään. Alakerrassa hän otti puhelimensa ja soitti puhelun. ”Hei Moto! Kuule voisitko ottaa Turboon parin tunnin päästä yhteyttä… Joojoo ei mitään vakavaa, se vaan nukahti poikien kanssa uudelleen… Joo sovit sen kanssa sitten miten tuutte… Hyvä kiitti sulle… Moikka!” Minni sanoi ja päätti puhelimen. Hän kirjoitti miehelleen kirjeen keittiön kaapin oveen ja valmistautui naisten kanssa lähtöön. Hän sulki oven kiinni perässään ja auton ääni sai hänen huomionsa. ”Moi! Mitä sää siinä kökit?” Milva kysyi pelkääjän paikalta. ”Mää tulin ulos odottamaan, kun Turbo nukahti poikien kanssa makkariin,” Minni sanoi. ”Aaa. Hyppää kyytiin,” Santtu sanoi ja nainen nousi hyvillä mielin kyytiin.
Matkalla naiset ehtivät keskittyä toistensa kuulumisiin paremmin. ”Miten se Turbo sillein lasten kanssa nukahti?” Milva kysyi. ”Jaa a. Hyvä kysymys. Nicholas oli menossa herättämään isäänsä. Seuraavalla hetkellä kaikki kolme nukkui samassa sängyssä,” Minni totesi. ”Jätkistä on tullut niin hellyyttäviä, kun saavat olla isiä,” Anni sanoi. ”No kyllä. Niiden miehisyys on koetuksella,” Santtu sanoi. Naisporukan iloinen nauru raikasi autossa. ”Mites teillä Santtu. Meinasitteko hankkia Vinskin kaa lapsia? Carolina kysyi. ”Mää en tiedä vielä. Mehän ei voida lisääntyä keskenämme,” Santtu sanoi haikeana. ”Mutta ainahan on adoptio mahdollisuus,” Milva sanoi. ”No siis joo, mutta ei olla puhuttu vielä siitä,” Santtu sanoi. ”No teidän aika tulee vielä,” Minni sanoi. ”Tiedän,” Santtu sanoi hymyillen. ”Mmmm olitteko muuten kuullut siitä uudesta ravintolasta mikä avattiin keskustaan?” Milva kysyi samalla, kun oli juuri hörpännyt vettä. ”Joo. Se uus sushi paikka,” Anni sanoi. ”Onkohan sie plutolaisia listalla?” Milva kysyi. ”Yyy… mikä ajatus,” Minni sanoi ja sai naiset naureskelemaan. ”Mutta mää haluaisin maistaa marsilaista sushia,” Santtu sanoi ja sai Carolinan, myös nyökkäilemään. ”Mennään pukusovituksen jälkeen syömään. Nautitaan nyt siitä, että jätkät vahtii lapsia,” Minni ehdotti. ”Joo. Ihan paras idea,” Milva sanoi innoissaan. ”Joo joo mennään,” Annikin liittyi innostuneeseen porukkaan mukaan. ”Se on sovittu sitten,” Carolina sanoi. ”Minni muuten,” Anni aloitti. ”Niin?” Minni kysyi. ”Mää haluan sitten tulla kattomaan mun kummipoikaa, kun lähetään,” Anni sanoi. ”Minä myös,” Santtu jatkoi. ”Sopii mulle,” Minni sanoi hymyillen.

”Isi… isi sun puhelin soi,” Nicholas sanoi ja tuuppasi isänsä hereille. Sokkona mies etsi kännykän käteensä. ”Mmm… haloo,” Turbo sanoi väsyneenä. Nicholas kuuli pientä ähinää ja laskeutui sängyltä alas lattialle. ”No heräsithän sää viimeinkin,” kuului puhelimesta. ”No joo. Pitäisi varmaan alkaa nousemaan, mutta jotenkin on ihan voimat nollissa,” Turbo sanoi. Nicholas silitteli Michaelin kättä samalla. ”Noh mitkä sun voimat on syönyt?” Moto kysyi. ”En osaa sanoa. Nyt olisi toiminnan paikka ja pian,” Turbo sanoi naureskellen ja nousi istumaan. ”Isi Michaelkin on hereillä,” Nicholas sanoi ja sai Turbon katsomaan poikaansa. ”Joo mää tuun kohta Nich,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. ”Monen aikaan me voidaan tulla?” mies kysyi. ”No mulle on ihan sama. Koska haluatte tulla?” Turbo kysyi. ”Mää mietin ruokailua. Naiset tuskin syö meidän kanssa,” Moto naureskeli. ”No joo tuskin,” Turbo sanoi ja avasi verhot. ”Mites olisi perinteinen hodari ja kotikalja päivä?” Moto kysyi. ”Hei loistava idea!” Turbo sanoi innoissaan ja käveli pinnasängyn luo. Michael naureskeli isälleen hyväntuulisena. ”No me tullaan kohta, niin nähdään!” Moto sanoi. ”Juu nähdään!” Turbo sanoi ja sulki puhelimensa. ”Mitä me syödään tänään?” Nicholas kysyi. ”Syödään kuule hodareita,” Turbo sanoi ja sai Nicholaksen kääntelemään päätään. ”Mitä ne on?” hän kysyi. ”Ne on iskän, Moton ja Vinskin suurta herkkua, mitä syötiin silloin kun oltiin Maapallolla,” Turbo sanoi ja nosti samalla nuorimmaisensa syliin. ”Miksei äiti syö meidän kanssa?” poika kyseli. ”Äiti on ulkona Santun ja muiden tyttöjen kanssa,” Turbo vastasi ja nuuhkaisi poikaansa. ”Michaelilla on kakka,” Nicholas sanoi naureskellen. ”Niin on. Onko sulla pissahätä?” Turbo kysyi. ”Joo,” poika sanoi ja juoksi vanhempiensa huoneessa olevaan vessaan. Turbo katsoi hymyillen pojan perään ja lähti itse hoitohuoneeseen vaihtamaan pienemälle kuivat päälle. Alakerrassa Turbo lämmitti pullollisen maitoa. ”Isi… kato!” Nicholas sanoi olohuoneesta. ”Mitä sää katot?” Turbo kysyi. ”Poliisikoiria,” poika vastasi irrottamatta katsettaan telkkarista. ”Ylättävää,” Turbo totesi. Sitterissä potkiva pienempi poika oli todella hyväntuulinen, ainakin toistaiseksi. Turbo veti sitterin lähemmäksi sohvaa, jolla istui. ”Olisiko ruoka-aika?” Turbo kysyi, johon sai epämääräisen äänähdyksen pojalta. ”Ai ei vai?” Turbo kysyi ja nosti pojan syliinsä. Ovikellon soidessa, Turbo nousi syötettävän pojan kanssa avaamaan ovea. ”Hei!” Moto sanoi lastensa kanssa oven takaa. ”Hei! Tulkaa sisään,” Turbo sanoi. ”Onko teillä aamupala?” Vilhelmiina kysyi ja istui Turbon vierelle sohvalle. ”Joo. Meidän aamu vähän venyi, kun Turboa nukutti hirveästi,” Turbo vastasi tytölle ja silitti tämän poskea. ”Onks Vinski tulossa?” Moto kysyi ja istui nojatuolille. ”Kai se tullee. Ei oo soittanut mitään,” mies vastasi. Moto laski päänsä selkänojalle. ”Väsyttääkö?” Turbo kysyi, kun Moto vaikutti hieman poissaolevalta. ”Ei. On yks toinen juttu,” Moto sanoi. ”Haluatko kertoa siitä?” Turbo uteli ja käänsi Michaelin sylissään. Moto hymyili leveästi pikku pojalle. ”Vaihdetaanko keittiössä muutama sana?” Moto kysyi ja nousi ylös. ”Joo totta kai. Olkaahan nätisti,” Turbo vastasi ja nousi seisomaan. Hän istutti pienen pojan saarekkeelle tukien tätä samalla. ”Meneekö teillä huonosti?” Turbo kysyi. ”Ei ollenkaan. Paremmin kuin vuosiin,” Moto sanoi hymyillen. ”No mikä on?” mies uteli. ”Milva on raskaana,” Moto vastasi katsellen Michaelia hymyillen. ”Mitä?” Turbo kysyi epäuskoisena. ”Milva on raskaana,” mies toisti. ”Oikeasti!” Turbo kysyi hymyillen, johon sai miehen nyökkäisyn. ”Mutta lapset ei tiedä?” Turbo kysyi. ”Ei tiedä ei. Kukaan ei tiennyt vielä ennen tätä,” Moto vastasi hieman hiljaisena. ”Meinasitko Vinskille kertoa?” Turbo kysyi. ”Miksen kertois? Te ootte mun veikkoja,” Moto totesi kohottaen hartioitaan. ”Se on hyvä kuulla. Muuten, kun Vinski tulee niin saatte, vähän aikaa toimii lapsen likkoina,” Turbo totesi. ”Onks sulla paljonkin töitä?” Moto kysyi. ”Eii, muutama paperihomma vain,” Turbo sanoi ojentaen Michaelin isoveljelleen. ”No sää et ainakaan ujostele,” Moto sanoi painaen otsansa pienen pojan otsaa vasten. ”Aika hassu tunne,” Turbo totesi hymyillen. ”Ai mikä?” Moto kysyi nostamatta katsettaan vauvasta, joka tunnusteli sormillaan miehen naamaa. ”No se, että ollaan vanhempia,” mies totesi. ”No joo, jos miettii minkälaisia oltiin ennen tätä kaikkea,” Moto vastasi vilkaisten miestä. ”No sitä just,” Turbo sanoi lähes innoissaan. ”Mää oon ylpee meistä,” Moto sanoi ja suoristi itsensä saarekkeen päältä. Samalla ovi paukahti auki. ”Hellurei sinapin tuoksuiset veikkani!” Vinski sanoi iloisena astuen keittiöön. ”Kengät pois,” Nicholas sanoi ja juoksi Vinskin viereen. ”No sori,” Vinski sanoi ja riisui saappaansa. ”Äiti laittaa sut siivoamaan, kun saa tietää,” poika totesi ja sai Vinskille ällikällä lyödyn ilmeen kasvoilleen sekä Turbon ja Moton nauramaan. ”Minni on tainnut vallata tänkin huushollin, samalla tavalla, kuin armeijan ja vapaustaistelijatkin,” Vinski mutisi viedessään kenkänsä eteiseen. ”Ei tätä huushollia olisi, jos Minniä ei olis,” Turbo sanoi ja kaivoi piirongin laatikosta pienen paperi nipun. ”Hei! Ca’moon me ollaan prätkähiiret. Nyt me ollaan vaan rengastettuja, sinapin hajuisia ja lapsenlikkoja vaan siihen verrattuna mitä muutama vuosi sitten oltiin,” Vinski tivasi ja astui keittiöön takaisin. ”Joskus se elämä menee vain näin eteenpäin,” Turbo vastasi. ”Ennen sää olisit räjäyttänyt noi paperit käsikranaatilla ilmaan,” Vinski sanoi ja katsoi nippua miehen käsissä. ”Hei Vinski! Et voi sanoa, että meidän elämä olisi nyt huonoa,” Moto jatkoi. ”Sitä paitsi, jos viilataan pilkkua; A) Me ollaan toistaiseksi rengastettuja Moton kanssa, B) Me haistaan sinapilta ja C) Se olisit ollut sinä, joka nää paperit olisi räjäyttänyt,” Turbo vastasi ja lähti kohti yläkertaa. ”HEI!” Vinski huusi miehen perään. ”Saat sääkin tuntea sinapin tuoksut,” Moto sanoi ja suorastaan työnsi kullanruskean vauvan miehen syliin. ”Joo kiitti!” Vinski sanoi tympeänä. ”Sitä paitsi ei millään pahalla. Sää loukkaat Minniä ja sen tapoja aina kun se on pois,” Moto kuiskasi miehelle. ”Mutta se on sellanen,” Vinski älähti. Moto iski nyrkillä miestä hauikseen ja sai tämän tuskailemaan kivun kanssa hetken. ”Isi mulla on edelleen nälkä,” Vilhelmiina sanoi. ”Ai niin,” Moto sanoi ja alkoi tutkimaan veikkansa jääkaappia. ”Eihän täällä edes ole mitään syötävää,” Vinski totesi. ”Pitää käydä kaupassa, että saadaan meille hodareita ja kotikaljaa,” Moto sanoi ja otti tyttärelleen jugurtin. ”Kelpaako?” Moto kysyi ja sai vastaukseksi vain nyökkäisyn. ”Onko pojilla nälkä?” Moto kysyi. ”Ei ole,” Eeli vastasi. ”Mulla on,” Nicholas sanoi. ”Eiks sun isä ole antanut sulle ruokaa?” Vinski kysyi samalla, kun käveli olohuoneeseen ja laski vauvan leikkimatolle. ”Mitä sää nyt kiukuttelet?” Moto kysyi hermostuneena. ”En mitään,” Vinski tivasi. ”Jännitätkö pikkasen häitä, kun oot noin kireänä?” Moto kysyi ja käveli jääkaapille huomaten samalla Minnin kirjeen. ”Vie tää Turbolle, jos et voi olla äksyilemättä,” hän jatkoi ja antoi kirjeen miehelle. ”Joo, kiitti.” Vinski tuhahti ja lähti yläkertaan. ”Mitä te haluatte syödä?” Moto kysyi Viltsulta ja Nicholakselta. ”Muroja,” Nich vastasi ja käveli ruokapöydän ääreen. ”Leippää!” Vilhelmiina totesi ja käveli kanssa pöydän vierelle. Moto katsoi hymyillen kaksikkoa.

Kaksiosainen tarina! Tämä on 2.osa




Vinski koputti Turbon työhuoneen oveen. Epämääräinen murahdus kuului huoneesta ja Vinski asteli sisään. ”Sun vaimoke oli jättänyt, jonkun lapun jääkaapin oveen,” Vinski totesi rauhallisemmin ja ojensi lapun veikkansa olan ylitse. Turbo katsoi viestiä hetken. ”Aa ei tää ole mikään tärkeä,” Turbo sanoi ja laski lapun kädestään. Vinski seisoi vain hiljaa hänen takanaan. ”Kaikki hyvin?” Turbo kysyi ja kääntyi veljeään kohden, joka istui vuodesohvalle. ”Anna anteeksi veikka,” Vinski totesi katse lattiassa. ”Mistä?” Turbo kysyi hämmentyneenä. ”Että mää sätin taas Minniä ja arvostelin sitä,” Vinski vastasi hiljaa. ”Ai se. En mää sitä itseeni ota,” Turbo sanoi. ”Mutta…” Vinski sanoi ja nosti katseensa juuri kun Turbo keskeytti hänet nostamalla kätensä ilmaan. ”Vinski. Mää tiedän minkälainen, sää olet luonteeltasi, samoin tiedän millainen, Minni on. Ei sun tarvitse olla pahoillasi siitä,” Turbo vastasi. ”Miksi sää oot aina niin ymmärtäväinen, vaikka mää suorastaan haukun sulle tärkeää hiirtä,” Vinski kiivastui. ”Koska sulla on stressiä just nyt ja kyllä mää osaan sanoa sulle, jos jokin asia menee yli,” Turbo vastasi. ”Osaatko edes enää?” Vinski naurahti. ”Älä kokeile onnees,” Turbo vastasi naurahtaen ja kääntyi työpistettään kohden. Vinski naurahti ja antoi veikalleen työrauhan. Alakerrassa Eeli katsoi piirrettyjä ja Moto oli saanut kaksikolle aamupalaa tai kellon mukaan välipalaa. ”Anteeks,” Vinski totesi ja sai Moton hämmentymään. ”Mistä?” Moto kysyi. ”Sää oot samanlainen, kun Turbo, kumpikin kysyy miksi,” Vinski sanoi hymyillen. ”Ai edes jossain,” Moto naureskeli. ”Niin. No siitä äskeisestä tiuskimisesta,” Vinski vastasi. ”Aa se no problem veikka,” Moto sanoi ja siirtyi olohuoneeseen valkea mies perässään. ”Ai niin, mulla on sullekkin uutisia…” Moto sanoi muistaen yhtäkkiä asiansa, jonka oli jo Turbolle kertonut. Mies veti valkoisen miehen keittiön puolelle vielä hetkeksi…


Pari tuntia eteenpäin Vinski ja Moto leikkivät lasten kanssa takapihalla. Turbo käveli alakertaan ja katseli keittiön ikkunasta veikkojansa. ”Hei! Se oli mun,” Eeli sanoi, kun Vinski vei häneltä pallon. ”Pelaa vaan Eeli,” Moto kannusti. ”Iskä!” Nicholas huudahti, kun näkin isänsä seisovan terassin edessä. ”Hei!” Turbo sanoi ja koppasi pojan syliinsä. ”Michael nukahti. Laitoin sen vaunuihinsa,” Moto sanoi ja pelasi Vinskiltä pallon syöttäen sen pojalleen. ”Selvä!” Turbo vastasi. ”Isi tuu pelaan!” Nicholas sanoi. ”Meidän pitäis mennä sinne kauppaan, että saadaan ruokaakin jossain vaiheessa,” Turbo sanoi saaden jalkapallo pelin kesken. ”Pakko mennä varmaan kahdella autolla,” Moto totesi. ”Niin varmaan täytyy mennä,” Turbo totesi. ”Lähdetään sitten saman tien!” Vinski sanoi. Turbo laski Nicholaksen sylistään ja lähti sisälle pakkaamaan tarvittavia tarvikkeita mukaansa. Jätkät pakkasivat autot ja lastasivat lapset turvaistuimiinsa. Vinski kiipesi Turbon auton kyytiin. ”Sää tuut mun kyytiin?” Turbo kysyi, kun katsoi vielä kuskin ovesta, että hänellä oli kaikki mukana. ”Mää oon ollu liikaa Moton kyydissä,” Vinski sanoi ja veti penkkiä taakse päin. ”En kai osu Michaelin koppaan?” Vinski kysyi. ”Et, koska se istuu mun takana,” Turbo sanoi ja istui miehen viereen. Vinski katsoi hölmistyneenä, kun Turbon takana nukkui pienempi poika. ”No en kai osu Nicholakseen?” Vinski jatkoi. ”Et. On katsottu, että on sen verran jalkatilaa, että ei poikiin osu,” Turbo sanoi ja sai Vinskiltä makeat naurut. ”Minni tainnut viimeksi ajaa?” Vinski kysyi. Turbo hymyili tympeästi ja veti penkkiä taaksepäin. ”Vissiin,” Turbo sanoi. Moto lähti ensimmäisenä ajamaan ja Turbo heti hänen peräänsä. Ei kulunut aikaakaan, kun he saapuivat kauppakeskukseen. Kolmikko suuntasi ensimmäisenä kauppaan hakemaan tarvikkeita hodareita varten. ”Voidaanks me mennä leikkimään vielä tohon leikkipuistoon?” Eeli kysyi. ”Jos te jaksatte?” Moto kysyi. Ähinä kantokopasta sai heidän huomionsa. ”Vois olla järkeen käypä. Sais Michaelin syötettyä,” Turbo sanoi ja antoi pojalle tutin, mikä hieman rauhoitti tätä. Ostosten jälkeen lapset juoksivat sisällä olevaan leikkipuistoon. ”Varovasti sitten, ettette tipu,” Moto sanoi, kun lapset kiipeilivät kiipeilytelineessä. Turbo pisti Michaelin pullon lämpiämään lasten nurkkauksessa olevaan mikroon. Maidon lämmityksen jälkeen hän otti räjähtämäisillään olevan pojan syliinsä. ”Mikä ajoitus,” Vinski totesi istuen veikkansa viereen. ”Älä! Ihan sairaan nopeet liikkeet,” Turbo totesi saaden kaksikon nauramaan. ”No katos katos, prätkähiiret marsista,” kuului mies ääni heidän takaansa saaden kolmikon hymyt hyytymään. ”No katos vaan eversti Karoliina,” Vinski totesi tympeänä. ”En olis moista päivää uskonut näkeväni. Prätkähiiret vaipan vaihdossa. Kenes lapset nyt on paasauksessa?” Karpaasi irvaili. ”No olisko ihan omiamme,” Turbo vastasi saaden miehen hiljaiseksi. ”Siis teistä huligaaneista tullut isiä. Älkää jaksako naurattaa,” Karpaasi totesi. ”Hei! Sää tiet, että sun paras sotilas meni parisen vuotta sit naimisiin Turbon kanssa ja vastasuudessa nyt äitiyslomalla,” Vinski härnäsi. ”Ja vaikka me ollaan huligaaneja niin ei se tarkoita, etteikö me vanhemmiksi haluta,” Moto sanoi. ”Tai haluta sitoutua,” Turbo jatkoi. ”Minni olisi paremmissa käsissä, jos se ei olis tavannut sua,” Karpaasi vastasi. ”Ai. Kappas, kun Minni ei ole samaa mieltä kanssasi,” Turbo totesi. ”Nyt mulle alkaa riittää! Haluakko…” Karpaasi jatkoi, kunnes Nicholas tuli isänsä jalkoihin. ”Isä kuka toi vanhus on?” Nich kysyi. ”VANHUS!” Karpaasi huudahti saaden pojan pelästymään ja pakenemaan isänsä taakse. ”Meinaatko oikeasti käydä mun kimppuun, kun meidän lapset on täällä?” Turbo kysyi rauhallisena. ”Tai saati sitten, että korotat ääntäs,” Moto totesi. Karpaasia alkoi nolottamaan koko tilanne ja poistui paikalta. Jätkät katsoivat tympeästi miehen perään. ”Ei hätää Nich. Kaikki eivät vaan osaa käyttäytyä,” Turbo sanoi ja silitti pojan hiuksia. Nicholas unohti välikohtauksen nopeasti ja juoksi takaisin leikkimään. Turbo laski pullon kantokoppaan ja nosti pojan hartialleen. ”Äh toi rumilus osaa aina pilata päivän,” Vinski totesi ja istui takaisin alas. ”Karpaasi onneksi on aina pienin murhe,” Turbo totesi. Vinski pyöritteli silmiään. ”Isi kato,” Nicholas huusi. ”Isi kato,” Vilhelmiina matki. Kaksikko roikkui kiipeilytelineen yläosassa turvaverkon takana. ”Varovasti sitten, kun tuutte alaspäin,” Turbo vastasi. Eeli juoksi tämän jalkoihin ja auttoi laittamaan Michaelille tutin suuhun. ”Turbo,” Eeli kommentoi. ”Kerro,” Turbo vastasi harmaalle nuorukaiselle. ”Mulla on nälkä,” hän totesi ja hieroi vatsaansa. ”Me voidaan ihan hyvin lähteä, vai mitä? Moto!” Turbo kysyi yrittäen saada veikkansa huomion. ”Hä?” Moto kysyi. ”Että lähetäänkö, että saadaan lapsille ruokaa?” Turbo kysyi. ”Joo… tota Nich ja Viltsu nyt lähdetään,” Moto sanoi. ”EI!” kuului jostain keskeltä kiipeilytelinettä. Turbo ojensi Michaelin Vinskille hetkeksi, joka hieman epävarmasti otti pojan syliinsä. ”Nicholas, alas tulla nyt,” Turbo totesi kiipeilytelineen vierestä. ”EIKÄ!” Nicholas kiukkusi kiipeilytelineen keskeltä ja tutki lattialla häntäänsä. Turbo käveli Moton lähemmäksi. Moto nosti tyttärensä syliinsä, joka totteli isäänsä toisin, kuin temperamenttinen Nicholas. Turbo polvistui niin, että näki telineen alle, jonka keskellä istui kullanruskea hiiripoika. ”Nich,” Turbo sanoi käskevästi. ”EIIiiii,” Nicholas huusi ja lapsen tapaan iski itsensä makuuasentoon lattialle. ”Meidän täytyy lähteä syömään,” Turbo sanoi. ”Ei ole nälkä,” Nicholas totesi mutisten lattiaan. ”Älä yritä, kiukuttelet nyt vaan turhaan iskälle,” Turbo sanoi ja konttasi vaivalloisesti telineen alle. ”EI ei ei,” Nicholas yritti kiemurrella, kun hänen isänsä sai hänet syliinsä. Itkun sekainen huuto sai Turbo heristelemään korviaan. Kiemurteleva pikku poika ei tehnyt tavaroiden pakkaamisesta helppoa. ”Mää voin, ottaa teidän vaunut,” Moto sanoi. ”Kiitos ja NYT Nicholas lopettaa ton älyttömän huutamisen,” Turbo sanoi tiukemmin ja kyykistyi lapsen kanssa lattialle, nostaen tämän jaloilleen seisomaan. Nicholas niiskutti kyyneleitään. ”Just tän kiukuttelun takia meidän pitää mennä syömään,” hän jatkoi ja pyyhki tämän kyyneleitä. Nicholas nyökkäsi isälleen. Turbo nosti nyyhkyttävän pojan syliinsä ja otti rattaat Motolta, joka oli jo pidemmällä. ”Laitetaanks me Michael koppaansa?” Vinski kysyi. ”Joo,” Turbo vastasi ja laski Nicholaksen hetkeksi sylistään. Nicholas ei tosin liikkunut isänsä jaloista mihinkään, joka otti veikaltaan Michaelia. Turbo kiinnitti Michaelin vyöt ja nosti esikoisensa takaisin syliinsä. ”Elämää isänä,” Vinski totesi naureskellen. ”Tällaista tää on,” Turbo vastasi naureskellen.


Takaisin Turbolle ja Minnille päästyään Eeli juoksi takapihalle. Nicholas ja Vilhelmiina oli nukahtanut automatkalla. ”Mihin me nää laitetaan?” Moto kysyi pitäen nukkuvaa tyttöä sylissään. ”Viedään vaikka mun ja Minnin sänkyyn. Ettei tule paniikkia,” Turbo vastasi ja ojensi kantokopan Vinskille, jonka jälkeen irrotti poikansa istuimestaan. ”Laitanks mää Michaelin olkkariin?” Vinski kysyi. ”Joo laita vaan,” Turbo totesi. ”Kato jätkät,” kuului heidän takaansa. ”No katos, mentorien mentori ja muistisairas vanhushan se siinä,” Vinski totesi nojaten porraskaiteeseen ja saaden jätkät nauramaan. ”Hahhaa olettepa hauskoja,” Rontti vastasi ja astui portista sisään. ”Jäätkö syömään?” Turbo kysyi. ”Mikä ettei. Onks Minni valmistanut jotain gurmeeta?” Rontti kysyi. ”Ei, me tehdään,” Turbo vastasi leveästi hymyillen. ”Ei mulla tainnut ollakaan nälkä,” Rontti sanoi ja katsoi miehen ollalla nukkuvaa poikaa. ”Simahti, kun käytiin kaupassa,” Moto totesi ja sai mentoriltaan nyökkäisyn. ”Ymmärrän, jos teidän kaa joutuu ostoksille,” Rontti totesi. ”Olis muuten hodareita ja kotikaljaa ruokana,” Vinski totesi. ”Maan perinteet kunniaan,” Rontti sanoi hämmentyneenä. ”Mennään sisään,” Turbo sanoi ja kaivoi avaimet esille. Sisällä Rontti helisteli sormeaan Michaelille. ”Miten veltto lapsi voikin painaa noin paljon?” Moto totesi. ”Luulis ettei teillä tee tiukkaa,” Rontti totesi. ”Ei teekkään, se oli vaan toteama,” Moto vastasi istuen sohvalle. ”Ruvetaanks me heti valmistaa ruokaa?” Turbo kysyi. ”Joo tehdään vaan. Eeli aloittaa vielä kiukuttelemaan, jos ei ala ruokaa kuulumaan,” Moto naurahti. ”Mikään ei olekkaan pahempaa, kuin lapsen raivo,” Rontti sanoi nojaten käteensä ja katsoen syvästi Turboa. ”Mitä sää mua katsot? Mää olin helppo lapsi,” Turbo sanoi ja käveli keittiöön. ”Juu totta kai. Mitä nyt purit, syljit, potki ja lattasit erilaisia rivouksia suustas,” Rontti sanoi saaden Vinskin ja Moton nauramaan sekä Turbon punastumaan. ”Turbo voisitko vähän meillekkin valaista tätä sun lapsuuttas?” Vinski ilkkui. ”Eiköhän se kaikki jo tolta vanhukselta kuulunut,” Turbo vastasi ja käveli takaisin olohuoneeseen. ”Vanhus! Kuule pojan kloppi älä tuu aukoo päätäs,” Rontti sanoi. ”Joko sitä ruokaa on?” Eeli kysyi, kun juoksi olohuoneeseen. ”Ei vielä, mutta mennään laittaan grilli päälle,” Turbo sanoi ja nosti kantokopastaan pienen poikansa syliinsä. ”Mää tuun jelppaa,” Moto sanoi. ”Hei en mää Rontin kaa kaksin jää,” Vinski totesi lähtien kaksikon perään. ”Ja älkää unta nähkö, että tänne asti ajoin vaan istuakseni yksin,” Rontti totesi ja lähti kolmikon perään.


Nelikko vietti aikaansa terassilla. Nicholas ja Vilhelmiinakin oli herännyt ja saanut syödäkseen. Jätkät oli ottaneet omat lapsensa syliinsä ja pitivät viilenevässä kesä säässä lapset lämpimänä vilttien alla. ”Hodarit oli hyviä,” Eeli totesi ja huikkasi limsastaan. Kotikalja ei oikein maistunut nuorukaiselle. ”Voidaan tehdä useamminkin, jos äiti antaa luvan,” Moto sanoi ja siirsi pojan hiuksia. ”Antaa se,” Eeli totesi saaden kaikki nauramaan. ”Huhuu,” kuului nais ääni. ”Äiti tuli!” Nicholas hihkaisi innoissaan ja laskeutui isänsä vierestä ja juoksi eteiseen. ”No hei kulta,” Minni sanoi ja nosti poikansa syliinsä. ”Oliko hyvä päivä?” hän jatkoi ja suukotti poikaansa. ”Joo,” Nicholas sanoi iloisena ja halasi tiukasti äitiään. ”Hyvä kuulla kulta,” Minni sanoi ja laski lapsen lattialle. ”Onkohan ne meidän kauhu kolmikko täällä,” Milva mietti. ”Eiköhän,” Minni sanoi ja sai naisporukan naureskelemaan. ”Taitaa tulla isompikin naislauma,” Rontti totesi. ”Ehkä,” Turbo vastasi. ”Hei!” Minni sanoi lämpimästi ja naurahtaen. ”Hei!” muutkin naiset totesivat. Minni nosti Nicholaksen syliinsä. ”Anteeks, kun meillä venähti,” Minni sanoi ja suukotti miehensä poskea. ”No ei se mitään. Kyllä meillä ihan hyvin meni,” Turbo sanoi. Minni hymyili miehelleen ja silitti Michaelin poskea. ”Onks meidän kummipoika hereillä?” Anni kysyi ja kuikuili veljensä sylissä hyväntuulista poikaa. ”Haluatko?” Turbo kysyi. ”Haluan,” Anni vastasi nälväisten. ”No löytykö hääpuku?” Vinski kysyi, kun Santtu istui tämän syliin puoliksi nähdäkseen kummipoikansa. ”Löyty,” Santtu totesi hymyillen nopeasti miehelle. ”Millainen?” Vinski kysyi ja halasi naista tiukasti. ”En mää sitä sulle kerro,” Santtu sanoi naureskellen. ”Tuleeko Carolina meille yöks?” Vinski kysyi. ”Tuutko?” Santtu kysyi. ”Mutta te ootte prätkällä,” Carolina totesi. ”Eihän olla, se auto on mun,” Santtu totesi. ”Mää oon,” Vinski jatkoi hörpäten kotikaljaansa. ”Mut Milvahan ajo sitä autoa?” Carolina kysyi hämillään. ”Voi kulta. Se on Santun. Mää halusin vaan ajaa, kun Moto vei meidän auton,” Milva sanoi ja halasi naista. ”Aaa no, nyt mää ymmärrän,” Carolina sanoi ja hymyili Motolle. ”Mitä, jos ens kerralla tullaan Turbolle prätkällä?” Moto kysyi Eeliltä. ”JOO!” Eeli sanoi innostuneena. ”Ei onnistu, ennen kuin Eeli täyttää 18.sta,” Milva sanoi saaden kaikki nauramaan. ”Pojat pojat, te ootte tossun alla,” Rontti nälväisi. ”Tai pikemminkin tus…” Vinski aloitti, mutta lopetti hyvin nopeasti, kun muisti että lapset oli kuuloetäisyydellä. ”Mitä?” Eeli kysyi. ”Ei mitään,” Minni sanoi nopeasti. ”Pitäsköhän meidän lähteä?” Moto kysyi katsoen kelloa. ”Vois,” Milva totesi ja nousi seisomaan. ”Kiitos tästä päivästä arvon herrat. Nähkäämme viikonloppuna,” Moto sanoi ojentaen tyttären äidilleen. ”Jees,” Turbo sanoi lyöden nyrkit yhteen veikkansa kanssa. ”Mää laitan viestiä paremmin perjantaina, kun tien nukkumiskuviot,” Vinski sanoi tehden samat, kuin Moto ja Turbo. ”Joo,” Turbo vastasi. ”Hyvää yötä kultapieni,” Anni sanoi ja suukotti nukahtaneen pojan otsaa. ”Hyvää yötä. Nähdään taas,” Santtu jatkoi ja silitti tämän poskea. Anni ojensi pojan äidilleen, kun Turbo viikkasi viltit takaisin omille paikoilleen. ”Nähdään viikonloppuna. ”Juu ja ajakaa varovasti,” Minni huikkasi köörin perään ennen kuin ovi sulkeutui heidän perässään. ”Nicholas tule. Mennään iltapesuille,” Minni huuteli olohuoneessa leikkivälle pojalle. Nicholas jätti autonsa nopeasti ja lähti kävelemään äitinsä kanssa kohti yläkertaa. Minni laski nuoremman nukkumaan omaan sänkyynsä ja lähti auttamaan esikoistaan iltapesuissa. ”Oliko teillä kivaa iskän kaa?” Minni kysyi, kun auttoi pojalta paidan pois. ”Joo. Me käytiin leikkipuistossa,” Nicholas sanoi. ”Ai missä leikkipuistossa?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Siinä kaupan,” Nicholas vastasi ja otti äidiltään vastaan yöpaidan. Minni mietti hyvin pitkään mitä leikkipuistoa poika tarkoitti, mutta ei antanut sen vaivata päätään. ”Vai niin. Tottelitko isiä?” Minni kysyi. ”En,” Nicholas sanoi leveästi hymyillen. ”Et totellut?” Minni kysyi ihmeissään. ”Isi pakotti, mut kotiin,” Nicholas sanoi ja nousi jakkaralle, että saisi hampaansa pestyä. ”Koskeeko tämä nyt leikkipuistosta lähtöä kotiin?” Minni varmensi. ”Joo, mä, mää olisin halunnu leikkiä siellä vielä,” Nicholas selitti, kun tämän äiti silitteli tämän hiuksia. ”Voi kulta pieni. Ei sinne leikkipuistoon voi jäädä asumaan. Sitä paitsi iskää pitää totella,” Minni selitti pojalle ja antoi tälle hammasharjan. Nicholas ei vastannut enää äidilleen vaan pesi hampaansa omalla tavallaan, jonka jälkeen Minni viimeisteli jäljen. ”Sitten menet valitsemaan iltasadun,” Minni sanoi, kun pojan hampaat oli saatu pestyä. Iltasadun jälkeen Minni vaihtoi omat vaatteensa ja meni takaisin alakertaan. Kummallista alakerrassa oli, että miestä ei näkynyt missään. ”Täällä hän sää olet,” hän sanoi, kun löysi miehen terassilta. ”Kotikalja?” mies kysyi hieman väsyneenä. ”Ei kiitos, siinä on vehnää,” Minni sanoi ja istui miehen kainaloon. ”Vehnätöntä,” Turbo sanoi edelleen tarjoten kotikaljaa. Minni katsoi hämmentyneenä pulloa, jossa vehnänkorsi oli yli viivattu. Minni kilisti miehen kanssa pulloja ja hörppäsi juomastaan. ”Nicholas kertoi, että sää pakotit sen kotiin,” Minni sanoi rikkoen hiljaisuuden. ”Joo olin varmaan tyhmä isä siinä kohtaan,” Turbo totesi huikaten juomaansa. ”Et sää tyhmä ollut, fiksun isän tekoja,” Minni sanoi hieroen miehen kättä. ”Kiitos. Nicholas ei olisi halunnut syömään,” Turbo vastasi tarraten naisen kädestä hellästi kiinni. ”Missä leikkipuistossa te olitte?” Minni kysyi asiasta, joka pojan kanssa oli jäänyt epäselväksi. ”Kauppakeskuksen sisäleikkipuistossa,” Turbo vastasi tyhjä ilme kasvoillaan. ”Ai niin se,” Minni sanoi, kun sai ajatuksensa kasaan. ”Oliks rankka päivä?” hän jatkoi, kun mies vaikutti poissaolevalta. ”Jota kuinkin, olis pitänyt jättää työt vaan töihin,” Turbo sanoi hieroen otsaansa. ”No mennään nukkuun kohta,” nainen vastasi haroen miehen hiuksia. ”Joo, pojat oli onneks suhteellisen hyvällä tuulella,” Turbo sanoi kevyesti hymyillen. ”Unohtamatta Nicholaksen kiukkua,” Minni naureskeli. ”Johtui nälästä,” Turbo vastasi. ”Tai uhmasta,” Minni sanoi. ”Mmm,” mies murahti. ”Nyt mennään,” hän sanoi ja nousi seisomaan. ”Ai nukkumaan?” Minni kysyi ja nousi miehen avustamana seisomaan. ”No ei kun hyppiin sängylle,” Turbo nälväisi ja sai vaimoltaan nyrkin iskun rintaan. ”Kuulitko uutiset?” hän jatkoi, kun pisti oven kiinni perässään. ”Minkä uutisen?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Milvasta ja Motosta,” Turbo vihjasi. ”En, miten niin?” Minni kysyi entistä hämmentyneenä. ”Ai Milva ei sitten kertonut,” Turbo tuhahti. ”Kertonut mitä?” Minni kysyi samalla, kun pariskunta käveli yläkertaan. ”Mää en tie saisinko mää tätä kertoa,” Turbo vastasi. ”Kerro mulle,” Minni sanoi ja avasi sängyn petiä. Turbo riisui pääli vaatteensa ja kapusi sänkyyn. ”Turbo,” nainen sanoi hellästi. ”Milva on raskaana,” Turbo sanoi. ”Raskaana?” Minni kysyi hieman järkyttyneenä. ”Ainakin Moton mukaan,” Turbo vastasi asettaen lasit yöpöydälle. ”Miksei Milva meille kertonut? Se oli raskaana, kun tanssittiin meidän häitä ja nyt se on taas raskaana,” Minni sanoi. ”Haittaako se?” Turbo kysyi katsahtaen vaimoaan. ”Polttareita tässä vaan mietin,” Minni mietti. ”No silloinhan Milvalla on osuva tilaisuus kertoa,” Turbo vastasi ja sai naisen vain nyökkäisemään syvään. ”Mutta silti ihmettelen miksei Milva kertonut. Me ollaan kumminkin parhaat kaverit,” Minni sanoi hieman surkeana. ”Se voi olla niin uus asia, ettei Milva ehkä ollut valmis kertomaan,” Turbo vastasi ja otti naisen vastaan viereensä. ”Mutta Moto avautui,” Minni ihmetteli. ”No Moto nyt avautuu pienemmästäkin asiasta. Milva on hieman eri asia,” Turbo sanoi. ”No toivottavasti oot oikeassa,” Minni sanoi ja kurottautui sammuttamaan yölampun.


Perjantaina Turbo ja Minni ajoivat Tulikivikaupunkiin. Minnin vanhemmat oli tullut vahtimaan heidän poikiaan viikonlopuksi. Turbo vei Minnin Moton ja Milvan luokse, koska naiset yöpyivät siellä ja miehet Vinski ja Santun luona. ”Hyviä polttareita. Nähdään huomenna,” Turbo sanoi ja suukotti vaimoansa. ”Olkaa tekin nätisti,” Minni sanoi ja antoi intohimoisen suudelman miehelle. ”Moikka,” Moikka,” Minni vastasi ennen, kuin löi auton oven kiinni. ”Viiniä naiselle,” Anni kysyi, kun sai oven auki. ”No kyllä kiitos. Harvoin sitä dokaamista aloittaa ihan näin nopeasti,” Minni sanoi ja riisui kenkänsä. ”Mitäs kivaa me ollaan tekemässä tänään?” Santtu kysyi. ”Se on yllätys,” Carolina vastasi ja katsahti Minniä. ”Sää oot kaaso, sun piti suunnitella polttarit,” Santtu sanoi. ”Niin mää suunnittelinkin, mutta tarvitsin marsilaista apua, kun ei planeetan tavat ole hallussa,” Carolina puolusteli. ”Milva,” Anni sanoi ja ojensi tälle viinilasia. ”Ei kiitos,” Milva sanoi. ”Siis tää nainen sanoo EI viinille,” Anni sanoi hämmentyneenä. ”Mitä? Miksi?” Santtu kysyi hymyillen. ”Mulla on kerrottavaa,” Milva aloitti. ”Anna kuulua vaan,” Minni sanoi jopa kylmästi ottaen suullisen viiniä samalla. ”Mää oon raskaana,” Milva vastasi ja istui sohvalle. ”Ihan tosi. Mahtavaa. Onneks olkoon,” tytöt onnittelivat. ”Mää en siis juo tänään, mutta kyllä mää aion hauskaa pitää,” Milva totesi. ”Se on hyvä. Mää muistan meidän häät, kun jännitettiin, että pääsetkö niihin ollenkaan,” Minni sanoi naurahtaen. ”Ai niin, totta,” Milva sanoi hämmentyneenä. ”Mutta nyt ei tartte jännittää nyt, että synnytät,” Anni sanoi. ”No äläpä,” Milva totesi. ”Mutta varo liikaa riehumasta,” Minni totesi. ”Otan otan,” Milva sanoi hymyillen. ”Mitähän jätkät on suunnitellut Vinskille?” Santtu pohti ja istui nojatuolille. ”Jos jätkiä tunnen yhtään, niin varmasti jotain minkä Vinski kokee todellisen noloksi,” Minni sanoi ajatteleva ilme kasvoillaan. ”Pörrää kuule pitkin Tulikivenkatuja mehiläisenä,” Milva totesi saaden kaikki nauramaan makeasti. ”No en ihmettelisi yhtään. Onhan se törmännyt parfyymi hyllyynkin tuoden naisellista tuoksuaan joka paikkaan,” Santtu sanoi. ”Jätkät taitaa olla aika vauhdikkaita persoonia,” Carolina totesi. ”Lievästi sanottuna,” Minni hymähti. ”Sää oot nähnyt jätkät lievimmillään,” Santtu sanoi kaapaten siskonsa kainaloonsa. ”Harmillista,” Carolina vastasi. ”Mutta nyt. Me sidotaan sun silmät,” hän jatkoi ja nousi seisomaan. Carolina haki eteisen piirongin laatikosta mustan liinan. ”Apua,” Santtu totesi laittaen kädet poskilleen. ”Älä huoli me sentään pidetään sut oikeasti turvassa,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”Teidän onneksi mää toistaiseksi luotan teihin,” Santtu sanoi ennen, kuin Carolina sulki silmänsä. Minni ja Anni tiirailivat ikkunan edessä odottaen kyytiä. Ei mennyt aikaakaan, kun talon eteen ajoi valkoinen limusiini. Carolina nosti hieman sisarensa kättä, jotta tämä tajusi nousta seisomaan. Anni nappasi viinipullon mukaansa, kun muut pakkasivat loput tavaroista mukaan. Carolina ohjasi Santun limusiinin kyytiin. ”Mua oikeasti vähän hirvittää,” Santtu totesi. ”Ihan turhaan,” Minni sanoi työntäen naiselle viinilasin käteen. Silmät sidotulle Santulle matka tuntui ikuisuudelta. Hänellä ei ollut hajuakaan mihin he olivat menossa. ”Perillä ollaan,” Carolina sanoi ja auttoi sisarensa limusiinista. ”Ai nyt vasta,” Santtu totesi. ”Ai nyt vasta. Pikemminkin nyt jo,” Milva sanoi naurahtaen. ”Mää en tie missä me ollaan,” Santtu totesi. ”No kohta se selviää,” Minni sanoi. ”Varo siinä on kynnys,” Carolina totesi. Santtu nousi varovaisesti kynnyksen päälle ja hänet ohjattiin tuoliin istumaan. Tuoli tuntui erilaiselta, kuin normaali keittiön tuoli. Tuoli muistutti ehkä pikemminkin istuinta ja Santtu hieman pelästyi, kun joku laittoi hänelle jotain rinnan eteen. ”Voit avata silmät,” Carolina sanoi. ”Saanks mää kädet ylös?” Santtu kysyi epävarmasti. ”Saat, saat,” Anni totesi. Santtu riisui liinan silmiltään ja oli saada sydänkohtauksen. ”Voi luoja,” hän totesi järkyttyneenä. Hän istui huvipuistomaisessa tuolissa pöydän päässä. Hänen ystävättärensä istuivat pöydän sivuilla. ”Arvon neidit. Tervetuloa Sky Food kokemukselle,” päätarjoilija sanoi toivottaen naiset tervetulleeksi. ”Ennen, kuin noustaan yläilmoihin, niin ei kai kenelläkään ole korkeanpaikankammoa,” tarjoilija kysyi. ”Ei ole,” Minni sanoi varmasti saaden kaikki muutkin pyörittelemään päitään. ”Mahtavaa,” tarjoilija sanoi ja antoi nosturin kuljettajalle luvan nostaa Sky Foodin ilmaan. ”Nosturi nostaa meidät 75 metrin korkeuteen,” tarjoilija kertoi. Naiset ihailivat maisemia, jotka nosturi avarsi. Santtu katsoi haltioissaan Marsin kauniita maisemia ja siten miten ihanan yllätyksen naiset olivat hänelle järjestänyt. ”Otetaan jätkille kuva tästä,” Milva sanoi kun, he olivat viimeisiä metrejä vaille ylhäällä. ”Ne tulee olemaan kateudesta vihreitä,” Anni sanoi. ”Hyvä idea,” Santtu sanoi leveästi hymyillen. Ylhäälle päästyään naiset pyysivät tarjoilijaa ottamaan kuvan heistä. Kuvan saatuaan Santtu laittoi viestin jätkille.


”Wohoohoo tänään dokataan!” Vinski huusi innoissaan rock musiikin pauhatessa taustalla. ”Itse asiassa sää teet mitä me käsketään,” Turbo sanoi naureskellen. ”Haahaa, ei sitten mitään noloa,” Vinski sanoi. Musiikkiin tuli katko, kun tekstiviestin piippaus saapui puhelimeen. Vinski otti kännykän tarkastaen viestin. ”No just! Miksi te ette järjestänyt tällästä?” Vinski kysyi ja näytti jätkille kuvan naisista Food Sky:ssa. ”No juu ei tullutkaan heti mieleen,” Moto sanoi. ”Mut kyllä ne hyvältä näyttää,” Vinski sanoi hieroen leukaansa samalla. ”Onks täällä jotkut bailut?” Rontti kysyi astuen asuntoon sisälle Miihkali perässään. ”No en tie, kun en tiedä mitä ootte järkännyt?” Vinski sanoi muistaen alkuperäisen keskustelun ennen tekstiviestiä. ”Voi pientä, jännittääkö?” Rontti kysyi kaapaten miehen kainaloonsa. ”Älä unta näe papparainen,” Vinski sanoi iskien kyynärpäällään miehen itsestään irti, joka lensi kaaressa lattialle. ”Mua ennemmin häiritsee meinaatteko te nolata mut ihan lopullisesti,” valkea mies jatkoi pyyhkien olkapäitään. ”Voi ei, egoistin pahin pelko,” Moto sanoi kiusoitellen antaen miehelle kaljapullon kouraan. ”No todellakin,” Vinski sanoi huikaten juomaansa. ”Siksi onkin hyvä hetki lähteä,” Turbo totesi. ”Voi helvetti,” Vinski totesi. ”Tarviikko vahvemman paukun?” Rontti kysyi. ”En, aion hoitaa nää polttarit kunnialla loppuun, niin kuin kunnon Prätkähiiri,” Vinski sanoi varmasti. ”Kunnon puhetta!” Moto sanoi ja kilistelivät pullojaan yhteen.


Hetkeä myöhemmin jätkät istuivat keskustan suihkulähteellä ja katsoivat, kun Vinski myi amorina kartonkeja ja ruusuja pitkin katuja. Muut hiiret olivat hieman pihalla miesten tempauksesta, mutta tarkoitus olikin, että Vinski selitti polttari tarkoituksen. ”Hyvinhän sää vedät,” Turbo sanoi, kun Vinski tuli täydentämään varastojaan. ”Joo kiitos, olutta,” Vinski sanoi. Moto ojensi kaljatölkin miehelle. Vähän matkan päästä kuului naisporukan makeat naurut. Jätkät käänsivät päitään ja huomasivat tutut naiset nauramassa heille. ”Täällähän törmää tuttuihin,” Santtu totesi ja Vinski kaappasi hänet syleilyynsä. ”Onks ollut hyvä päivä?” Turbo kysyi, kun Minni nojasi tämän olkapäätä vasten. ”On ja meidän pitää jatkaa matkaa,” Minni sanoi. ”Mmm, nähdäänks me vie,” Turbo kysyi ja veti naisen syliinsä. ”Ehkä,” Minni sanoi ja silitti miehen käsiä, jotka olivat hänen ympärillä tiukasti. ”Santtu meidän pitää mennä,” Minni sanoi. Nainen irrottautui miehensä otteesta ja otti oman kassinsa kantoon. ”Nyt pitää mennä,” Minni sanoi kiljaisten ja naurahtaen samaan aikaan, kun mies suuteli tämän korvan taustaa. ”Kyllä me nähdään vie,” Minni sanoi suudellen miestään ennen lähtöään. ”Hei hei pojat,” tytöt sanoivat ennen lähtöään. ”Mmm. Mää voisin seurata niitä ihan mihin vaan,” Vinski sanoi. ”Sulla on amor hommia vie,” Moto sanoi ja antoi Vinskille ison ruusukimpun. Valkoinen hiiri otti kimpun vastaan ja lähti piristämään vastaantulijoita jälleen kerran. Ilta sujui moitteettomasti. Polttari pilan jälkeen jätkät olivat vuokranneet hienon saunatilan, jossa he viettivät loppuyön.


Aamulla Vinski oli aikaisin hereillä. Nyt hän viimein ymmärsi miten toista ja rakastamaansa henkilöä voi jännittää näin paljon. ”Ole hyvä,” Turbo sanoi ja ojensi miehelle tämän kengät. ”Mun pitää varmaan pukea muutakin päälle ennen kenkiä,” Vinski totesi pidellen kenkäparia käsissään. ”Joo tiedän. Päätin vaan varmistaa ettei perinteet katoo mihinkää,” Turbo sanoi poistuen vessan puolelle. Vinski tyrmistyi miehen sanoista ja kurkisti kenkien pohjiin. Vinski muisti pari vuotisen jäynän, jonka oli Turbolle tehnyt ja tunsi koston omissa nahoissaan. Mies oli kirjannut kenkien pohjaan nimittäin tekstin Help me! Vinski kävi suihkussa raikastumassa, ettei tuleva morsian vain juokse karkuun viinanhajuista miestä. ”Ootko valmis?” Moto kysyi. ”En tiedä. Ensimmäistä kertaa mua jännittää tavata nainen,” Vinski totesi. ”Voi sua hermostuttaa,” Rontti sanoi. ”Totta kai mua hermostuttaa,” Vinski sanoi ja alkoi pukemaan vielä päälleen. Pari tuntia sujahti kuin tuuli aavikolla. Mitä lähemmäksi kello läheni yhtä, sitä enemmän alkoi Vinskiä jännittämään. Hän oli epätavallisen hiljaa koko sen ajan mitä he ajoivat kirkolle. ”Ookko kunnossa veikka?” Turbo kysyi valkealta veikaltaan. Vinski oli todella hiljainen, katseli vain valkoista vanhaa kivikirkkoa mikä kohosi keskellä kaupunkia. ”Joo kai,” Vinski vastasi miehelle. ”Kai?” Moto varmensi. ”Älkää hiillostako,” mies tiuskaisi ja sai kaksikon katsomaan toisiaan. ”Vieraita ei saapunut paljon paikalle, muttei sitäkään vähempää. Santun vanhemmat eivät edes tienneet, että heidän tyttärensä oli menossa naimisiin. Saati tiennyt sitä, että nainen asui toisella planeetalla ja oli humanoidihiiren kanssa menossa vihille. Vinskiä tämä tosin ei hirveämmin liikuttanut. Hänelle oli tärkeää, vain että nainen sai olla tämän kanssa ystävien ympäröimä. ”Vinski kulta,” kuului hennon naisen ääni tämän takaa. Vinski ei voinut uskoa korviaan. Hän kääntyi ympäri ja katsoi valkeaa naishiirtä, jolla oli kerman vaaleat hiukset. ”Äiti,” Vinski sanoi kevyesti ja hieman epäuskoisesti. Turbo ja Moto oli lähtenyt ohjaamaan vieraita sisälle antaen kaksikolle keskustelurauhan. ”Mitä sää täällä?” Vinski kysyi. ”Mun kai pitäisi olla hieman loukkaantunut, kun en saanut kutsua häihin. Ja kun mää niin toivoin tätä hartaasti,” nainen sanoi suoristaen miehen takin kaulusta suorempaan. ”Tiedän, mutta mulla oli syyni,” Vinski sanoi ottamatta katsekontaktia äitiinsä. ”Kumpi soitti?” hän jatkoi ja katsoi äitiään. ”Ei kumpikaan. Santtu soitti. Hän kertoi kaiken,” nainen sanoi. ”Äiti, mutta Santtu on…” Vinski empi. ”Ihminen. Tiedän ja, jos olet onnellinen niin en voi pientä Vincenttiäni kieltämästä menemään rakastamansa naisen kanssa naimisiin,” nainen sanoi ottaen poikansa käsistä kiinni. Vinski hymyili naiselle pienesti. Nainen nosti katseensa poikansa kasvoilla olevaan maskiin, josta heijastui hänen oma kuvansa. ”Mua oikeastaan helpottaa, että sää olet täällä,” Vinski sanoi. ”Se on äidin tehtävä. Sitä paitsi sää olet mun ainokaiseni ja haluan olla sinun elämässäsi. Valitettavasti vapaustaistelijoissa ollessasi et ole hirveämmin yhteyttä pitänyt,” nainen vastasi. ”Tiedän. Mut se johtui siitä, että halusin pitää sut turvassa. Minä, mun veikat, frendit ja niiden vanhemmat on vuosien varrella joutunut niin lukemattomiin vaaroihin, etten halunnut, että sulle käy samaa,” Vinski sanoi kohottaen äitinsä katsetta takaisin häneen. ”Tiedän ja minä olen ihan tavattoman ylpeä sinusta,” nainen sanoi. Vinski halasi äitiään tiukasti. ”Nyt viedään sut vihille, ennen kuin muutan mieleni,” nainen sanoi ja tarttui poikansa käsivarteen. ”No mutta Vinski kukas kaunokainen sun mukanasi on?” Rontti kysyi, kun kaksikko saapui kirkon portin eteen. ”Tässä on mun äitini, Helga. Ja jos yritätkin, niin mää vedän sun hampaat sisään,” Vinski sanoi ja nosti sormensa kohti Ronttia. ”No en mää sun äitiä yritä, jos sitä pelkäät,” Rontti sanoi saaden naisen naureskelemaan. ”Voi kuulkaa, en mää itseeni ota ja osaan puolustaa itseänikin,” Helga sanoi. ”Sää voit mennä jo sisälle odottamaan,” Vinski sanoi ja suukotti naisen poskea. ”Kiitos kulta,” Helga sanoi ja poistui sisälle Turbon ohjaamana. Hetken päästä Prätkähiiri kolmikko asteli kirkon sisälle. Hetken perästä, myös naiset saapuivat kirkolle. ”Oletko valmis?” Carolina kysyi. ”Olen,” Santtu sanoi varmana. ”Ei muuta, kuin menoksi sitten,” Milva sanoi ja ojensi tälle kauniin pyöreän ruusukimpun. Musiikin aloittaessa Carolina käveli jonon edessä, muiden seuratessa perässä. Naisten päästyä omille paikoilleen, Santtu alkoi kävellä kohti alttaria. Vinski meni enemmän lukkoon naisen nähtyään. Santulla oli kaunis ihoa myötäilevä häämekko, jonka pitkä laahus liukui sulavasti hänen perässään. Mekossa oli kauniit läpikuultavat hiat, ja mekosta laskeutui kohti laahusta kaunis pitsinen kukkakuviointi. Jätkät työnsivät Vinskiin hieman vauhtia, kun tämä tuntui kadottavan ajankulun kokonaan. ”Sää oot lumoava,” Vinski sanoi, kun katsoi naista suoraan vihreisiin silmiin. Naisen hiukset oli laitettu tiiviille nutturalle niskan kohdille ja lyhyet irtohiukset oli kiharrettu laskeutumaan poskien korkeudelle siististi. ”Kiitos, niin sinäkin,” nainen sanoi ja tarttui miehen käsi puoleen kiinni. Hääseremonia kesti pienen hetken niin, kuin pari oli toivonutkin. Lyhyt ja intiimi tilaisuus oli kaunis ja sai monien vieraiden silmille ilon kyyneleitä.


Juhlapaikaksi Vinski ja Santtu oli valinnut ison juhlatilan yhden ravintolan yläkerrasta, joka sisustukseltaan muistutti vanhaa latoa. Ravintola varmisti, että kaikki saivat tuoretta ruokaa syödäkseen ja ravintolan henkilökunta auttoi kattamaan jälkiruoka pistettä valmiiksi. ”Vinski,” Santtu aloitti. ”Niin?” Vinski kysyi ja katsoi naista. ”Kiitos,” Santtu sanoi ja suukotti miestä. Mies oli hieman ihmeissään naisen kiitoksesta, mutta kerrankin elämässään päätti olla kommentoimatta asiaa sen koommin. ”Ei kestä,” mies totesi ja suuteli tätä uudelleen. ”Kiitos, myös itsellesi. Sää pelastit mut,” hän jatkoi ja sai naiselta lempeän hymyn. ”Ihanat häät,” Minni totesi miehelleen, kun katsoi rakastavaisten kuhertelua. ”Ei näköjään tunnettu Vinskiä kokonaan,” Turbo sanoi. ”Ai miten niin?” Minni kysyi ihmeissään. ”Jos Vinski olis Vinski niin näissä häissä olisi enemmän äksöniä,” Turbo sanoi. ”Me ollaan tyttöjen kanssa puhuttu, että ootte aika paljon pehmennyt tässä muutamassa vuodessa,” Minni sanoi ja hieroi miehensä reittä. ”Mmm, ehkä vähän liikaakin,” mies hymähti ja otti huikan juomastaan. Iltaa kohden kumminkin häät saivat potkua enemmän. Jätkät järjestivät avioparille erilaisia puheita ja saivat tuotua Vinskin omaa luonnetta jännityksen alta takaisin esille. Jätkät olivat puheiden lisäksi järjestänyt morsiamen ryöstöä. Santtu oli kehitellyt pelin, jossa parit istuivat selkä toisiaan vasten. Pareille oli annettu eripari kengät. Toinen kengistä oli korkokenkä ja toinen miesten juhlakenkä. Pelin nimi oli: Kumpi teistä? Pelin tarkoituksena oli selvittää kenkien avulla kumpi pareista esimerkiksi kuorsaa kovempaa. Se kumpaa kysymys viittasi piti nostaa vastaava kenkä ilmaan. Mitä enemmän pari oli samaa mieltä, sitä enemmän he pisteitä keräsivät. Eniten pisteitä kerännyt pari voitti koko pelin. Myöhemmin illalla prätkähiiret seisoivat puolisoineen ulkosalla. Ravintola itse oli mennyt jo kiinni. ”Aikamoisia vuosia meillä,” Vinski totesi äänekkäästi. ”No ainakin oot saanut äänes takaisin,” Turbo naurahti. ”Jep. Päivällä sai vie pelätä, että sanokko sanaakaan,” Moto totesi. ”Mua jännitti,” Vinski älähti. Santtu halasi miestään tiukasti. ”Jännitti jännitti,” Turbo sanoi kiusoittelevasti. ”Kyllä me sua uskotaan,” Minni sanoi tukkien miehensä suun. ”Tulipa pimeetä yhtäkkiä,” Santtu totesi. ”Niin tuli,” Milva sanoi. Kaikki katselivat ympärilleen, mutteivat ymmärtäneet mistä pimennys, johtui. ”Voi luoja,” Anni sanoi ja osoitti taivaalle. ”Valtava avaruusalus oli ihan heidän yläpuolellaan. Aluksesta laukesi, kuin tyhjästä iso ohjus lähelle sankareita. ”Wohouu,” Vinski totesi. ”Ketä ne on?” Turbo mietti. ”Mitä toi on?” Vinski jatkoi ja nousi seisomaan auttaen morsiamensa pystyyn. ”Hahhaah Prätkähiiret Marsista,” kuului pieni ääni aluksen luukulta, joka oli auennut. ”Hei tappi tule tänne sanomaan!” Moto huusi. ”Nyt riitti, kukaan ei puhu ylikomentaja Hannibal T. Karvapallolle tuohon tapaan,” sanoi kissamainen vastustaja, joka heilutti hanskaansa. ”No just. Kissatronilaisia,” Minni tuhahti. ”Tunneks sää noi kävelevät kirppusäkit?” Vinski kysyi. ”Niinkin voisi sanoa,” Minni vastasi ottamatta mieheen katsekontaktia. ”Tästä saatte,” Karvapallo äänähti ja painoi jotakin nappulaan aluksen luukun vierestä. ”Sanokaa hyvää yötä hiiret,” iso kissatronilainen sanoi, joka laskeutui pienelle sillalle suhteellisen ison aseen kanssa. Kieroutunut hymy ilmestyi juuri, kun hän alkoi tulittamaan hiiriä kohden. ”Wohouuu,” jätkät päästivät yhteen ääneen. ”Selvä nyt riitti,” Moto sanoi silmä hehkuen ja nosti takin hiaa saaden käsitykkinsä esille. Hän osuikin sillan reunaa, joka uhkaavasti heilui ison Kattinaattorin jalkojen alla. ”Jätkät nyt on aika näyttää, keitä me ollaan,” Turbo sanoi ja vislasi uskolliset ajokkinsa paikalle. ”Ottakaa te taka-ala,” Moto sanoi naisille, jotka perääntyivät hieman. ”Antaa tulla hiiret!” Kattinaattori totesi ivallisesti hymyillen. ”Jätkät on aika laittaa jälleen… HANAT!” Turbo huusi. ”AUKI!!” kaikkien huutaessa samaan aikaan…

Tää tarina on aivan loistava . Musta jätkien perhe-elämän seuraaminen on vaan jotenkin niin södeä. Jotenkin mä kyl arvasin et tää päättyis kissatronilaisten hyökkäykseen. Tykkään