Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15

Tittle: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus
Author: Prätkisfan
Genre: H/C, action, romance, vähän huomor, vähän fluff, Lemon&Lime ja suspense
Pairing: Turbo/Minni, Moto/OC, Vinski/Santtu
Rating: K15
Disclaimer: En omista prätkähiiriä. Ne kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen. Ainoat hahmot, jotka kuuluvat minulle ovat omat OC:hahmoni. Hahmoja esiintyy ficcissä.
Warning: Voimakasta väkivaltaa ja verilöylyyn viittauksia. Viittauksia hahmon psyykkiseen hyviinvointiin, seksiä hahmojen välillä, joista osa kohtauksista on tarkemmin kuvailtuja. Kahden hahmon yhdistämistä sisaruksiksi, vaikka alkuperäisessä sarjassa he eivät olekkaan.
Summary: Minni saa vihjeitä Marsissa, ystävänsä olin paikasta ja päättää ilmoittaa asiasta myös jätkille. Tämän seurauksena jätkät palaavat takaisin kotiplaneetalleen. Operaatio ei suju ongelmitta ja päästään myös seuraamaan heidän uuden tulevaisuuden syntyä. Mitenköhän jätkien mahtaa käydä?


A/N: Ja näin rakkaat kanssa lukijani ja kirjoittajat pääsemme toiseen ficciini. Tämä ficci tulee olemaan pitkä ja saa nähdä pystynkö ficciä ollenkaan lopettamaan. Ficissäni painotan Minni ja Turbon suhdetta, koska mielestäni kyseisestä parista löytyy hirvittävän vähän ficcejä. Käytän tässä, myös toista ficciäni avuksi ja toivottavasti sen tekstissä tulee huomaamaan. Toivotan teille antoisia lukuhetkiä ficcini parissa ja toivon paaaaljon kommentteja. Kiitos ja kaunis kumarrus. Smile




Oli kulunut puolitoista vuotta siitä, kun prätkähiiret olivat viimeksi vierailleet Marsin maaperällä. Minni makasi sängyssään ja ajatteli sen päivän tapahtumia. Sen päivän tapahtumia ei ollut helppo unohtaa. Varsinkin, kun Minniä oli viety kuin pässiä narussa ja hän oli omiensa sijaan valmis uskomaan ennemmin plutolaisia, kuin heitä. Oman rakkaansa hän oli valmis heittämään kuolemaan, jota Minni ei voinut vieläkään uskoa todeksi. Oman rakkaansa, mitä hän oli oikein ajatellut. Minni hieroi kevyesti silmiään. Hän ei todellakaan ollut tiennyt miksi oli valmis siihen, vaikka tiesi että sisimmissään hänen sydämmensä särkyisi. Turbon onneksi hän oli kasannut itsensä ja myöntänyt tälle merkitsevän hänelle kaikkea mitä uskalsi toivoa. Olihan Turbo sen hänelle aikaisemminkin myöntänyt, mutta se, että tämä teki sen Vinskin ja Moton kuulleen oli erittäin kunnioitettavaa. Kaksikko oli kumminkin se, joka jatkuvasti pilaili Minnin mukaan heidän suhteellaan. Hän oli ollut vakavissaan suhteesta jo alkuvaiheessa, kun Turbo oli halukas aloittamaan parisuhteen ja ei sen puitteissa pitänyt ollenkaan siitä, että heidän suhteellaan pelleiltiin. Minni huokaisi syvään. Hän kaipasi Turboa todella paljon. Minni nousi ylös ja puki päälleen samettisen aamutakin. Hän katsahti itseään peilistä. Aamutakinkin hän oli hankkinut Turboa varten, koska halusi parantaa heidän sänkypuuhiaan tuomalla siihen ripauksen sexyä. Minni keitti itselleen kahvia. Jätkien ansiosta Marsin vesivaranto oli parantunut ja nyt he tiesivät miten vettä jatkossa saisi lisää. Puoli vuotta sitten Marsissa oli käyty paha enteinen verilöyly, joka oli päättynyt marssilaisten voitoksi. Lordi Camembert oli käskenyt joukkojensa vetäytyvän Marsista, koska heidän tehtävänsä Marsissa oli saatu päätökseen. Minniä tämä toisaalta huvitti, että plutolaiset eivät voineet edes myöntää nöyrästi häviötään. Hän vain toivoi, että plutolaiset eivät lähde muihin planeetoille ryöstöretkille. Minni uskoi myös ettei kaikki plutolaiset olleet kuunnelleet käskyjä, vaan olivat jääneet auttamaan Marsiin rottia ja raidereita. Minni istui huoneensa parvekkeella ja katseli vuoren takaa nousevaa aamu aurinkoa, siemaillen samalla kahviaan. Yht'äkkiä suuret rauta ovet aukenivat ja sisään kirmasi sotilas pino papereiden kanssa. "Kenraali, kenr-...," sotilas pysähtyi, kuin naulittu parvekkeen oven suulle. Eihän sitä joka päivä näen naiskenraalin sääriä, joita ei yleensä ole tarkoitettu joka miehen nähtäväksi. "Mitä sotilas?" Minni kysyi hakien samalla katsekontakia tähän. Sotilas kokosi itsensä ja ajatuksensa. "Kenraali. Olemme tehneet luultavammin läpimurron. Olemme nimittäin löytäneet koordinaatteja maan alta," sotilas selitti ojentaen Minnille nipun papereita. "Koordinaatteja?" Minni kysyi hämillään. "Kyllä. Ne kertovat nimittäin missä Anni on. Sillä, kun katsoo OOR-koodia niin tunnus kuuluu Annille," sotilas jatkoi. "O-oletteko varmoja?" Minni kysyi empien tavalla jota häneltä ei usein kuule. "Kyllä olemme. Jos saamme vielä varmennuksen koordinaateista. Niin siellä on rotat, loput plutolaiset ja heidän...," sotilas sanoi. "Niin siellä on heidän Emä alus ja Anni..." Minni jatkoi juosten samalla tietokoneelleen. "Sotilas! Tule ilmoittamaan, kun olette täysin varmoja," Minni sanoi käynistäen samalla konetta. Sotilas nyökkäsi ja poistui huoneesta yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin.




Maassa jätkät pelasivat normaaliin tapaa baseballia, urheilu stadionin kentällä. Santtu puolestaan korjaili vanhaa laatikkomaista televisiota, joka oli mennyt rikki jätkien pelatessa vähän rajusti jalkapalloa. "JIIIHAHAAHAA!" kuului tuttu kiljaisu Santun olan takaa. Samalla Vinski ampaisi punaisella pyörällään pallon perään, jonka Turbo oli lyönyt. Yhtä nopeasti Vinski palasi takaisin pallon kanssa voiton riemuisesti. "Jes, mää oon kovin!" Vinski sanoi heittäen Motoa pallolla. Punaisena hohtava silmä sai Vinskin aavistuksen peruuttamaan ja laannuttamaan tämän innostusta. "Hei! Ei kai te ala tappelemaan?" Turbo kysyi ajaen veljiensä eteen. "Hei no problemos," Vinski sanoi nostaen kätensä ilmaan. "Joo kiitti vaan Vinski. Peli on nyt pilalla," Moto tuhahti. Turbo pyöritteli päätään. "Heii!" Santtu huusi. "Uuu mun tyttö kaipaa mua!" Vinski sanoi nousten samalla pyöränsä päältä. "Mitäs mun kaunokainen?" Vinski kysyi laittaen kätensä naisen olkapäälle. Nainen mulkaisi valkeaa hiirtä pieni virne kasvoillaan. "Mulla oli asiaa Turbolle," Santtu sanoi pyöräyttäen kättään kohti Turboa. Pienellä kateudella, Vinski hyväksyi naisen aikeen puhua ennemmin veljelleen, kuin hänelle. "Mikä hätänä Santtu-neiti?" Turbo kysyi riisuen samalla kypäränsä. "Ei mulla ole mitään hätää, mutta teidän vanhan aluksen tietokone on piipittänyt jo jonkin aikaa. Ja hetken jo luulin, että olen seonnut," Santtu sanoi osoittaen peukalollaan taakseen, jossa kone sijaitsi. Jätkät katsahtivat toisiaan. Kukaan ei heihin ollut neljään vuoteen ottanut yhteyttä. Turbo käveli koneen luokse hieman epävarmana, ottaen samalla viereiseltä pöydältä kotikalja pullon mukaan. Hän avasi koneen ja oli tukehtua suussansa olevaan nesteeseen. "Wow, mikä ilmestys," hän sai todettua. "Kiitos. Mutta olen kyllä vähemmästäkin usein otettu," Minni sanoi flirttaillen tavalla, josta tiesi Turbon pitävän. "Voisit pukeutua useammin noin," Turbo totesi. "Tää asu ja sen sisältö on usein yksityiseen käyttöön," Minni vastasi. "Mhhm," Turbo hymähti ottaen huikan samalla juomastaan. Minni naurahti pienesti. "Oli mulla asiaakin. Olemme luultavammin löytäneet koordinaatteja ja yhden OOR-koodin maan alta. Uskomme, että siellä on kasa rottia ja loput plutolaiset, sekä..." Minni sanoi vaivautueena. "Sekä?" Turbo kysyi. "Sekä Anni," Minni sai lopulta sanottua. Turbo katsoi Minniä epäuskoisena. Moneen vuoteen hän ei sisarestaan mitään ollut kuullut ja nyt hänen paremmalla puoliskollaan olisi tietoja tämän olin paikasta. Myös Vinski ja Moto olivat kiinnostuneet keskustelusta. "Kun koordinaatit on varmistettu, lähden muutaman sotilaan kanssa katsomaan pitävätkö sijainnit mitenkään paikkaansa," Minni jatkoi. "Mmm-mmm ei onnistu. Me tullaan mukaan," Turbo sanoi äänellä josta huokui epävarmuus. "Ei! Teillä on tehtävä, joka tiedän on syytä hoitaa loppuun. Sitä paitsi ei sun tarvi olla huolissas. Me käydään vain tarkastamassa," Minni sanoi tiukasti, mutta huolehtivaisesti miehelleen. Epävarmana, ärtyneenä ja nöyrtyvästi Turbo myöntyi Minnin tahtoon. "Kyllä me nähdään vielä," Minni sanoi. "Tiedän. Pidä huoli itsestäsi kaunokainen," Turbo sanoi rauhoittuneena. Minni lähetti pienen lentopusun Turbolle. Turbo teki samoin, jonka jälkeen näyttö pimeni. "Vohouu. Minni on oikeasti todella seksikäs," Vinski sanoi ja sai osakseen Turbon mulkaisun. "No soriii, tiedän että Minni on sun. Ei tarvii hermostuu," Vinski sanoi väistäen, kun Turbo meni hänen ohitseen. "Mitä Minni edes näkee sussa, kun määkin olen olemassa?" Vinski ihmetteli. "Minni ei tahdo pelimiestä," Turbo vastasi saaden Moton naurahtamaan. Myös Santtu oli kiinnostunut keskustelusta. "Noo siis. Mitä me aijotaan?" Moto kysyi. "Jep mitä Mars tekee ilman meitä? Mehän ollaan sen planeetan sankarit?" Vinski kysyi pullistellen hauistaan. "Sankareita on myös muut marsilaiset. Ne oli saanu nimittäin suurimman osan plutolaisista perääntymään," Turbo sanoi saaden Vinskin jälleen hiljaiseksi. "Turbo. Et kai sä?" Moto aloitti. "Aloittaa lopputaistelua täällä maassa?" Vinski jatkoi, kun Turbo ei hetkeen ollut sanonut mitään. "Kyllä! Limakalat Tahko ja se juustopunkero pitää saada kiinni," Turbo vastasi ja katseli Leipäjuuston tornia.




Samaan aikaan... "Hahhahahaaa, NUIKKI!" Leipäjuusto karjahti toimistossaan. "Mmmmm niin teidän raejuustoisuutenne," Nuikki nöyrysteli ja nousten laboratoriostaan keskelle Leipäjuuston toimistoa. "Missä se uusi keksintö on, jolla saan niitattua sen taulapää Tahkon ja ne moottoripyörillä ajavat pumpulikorvat palasiksi?" Leipäjuusto uteli. "Mmm niin, tässä on prototyyppi keksimästäni keksinnöstä. Tässä on etätähtäin- katapultti. Kun koordinoinnit on saatu kohdalleen, niin KA POOOM! Koko rakennus tai maa-alue lentää taivaan tuuliin, jolloin plutoon saadaan järjettömästi kivipölyä," Nuikki selitti näyttäen samalla prototyypillä, kuinka laite toimii. "Hahah loistavaa! Minulla on semmoinen tunne, että tämä tietää kahden aikakauden loppua ja minut kruunataan ylipäälliköksi," Leipäjuusto sanoi varman oloisesti.

Marsissa Minni oli lähtenyt muutaman sotilaansa kanssa katsomaan koodinaattien tarkkaa sijaintia. Ilta läheni yötä, kun komppanja oli kahden kilometrin säteellä kohteesta. "Jäädään tähän yöksi," Minni sanoi. Sotilaat nyökkäsivät ja alkoivat laittaa yösijoja ja etsiä nuotioon polttopuita. Minni katseli sotilaidensa toimintaa syrjemmältä ja lähti kulkemaan vuoren rinnettä ylös. Hän saapui ison kiven luokse ja asettui sen eteen istumaan. Tuulen puuska haroi Minnin hiukset sekaisin ja kädellään siirsi niitä pois kasvoiltaan. Hän nojasi unisena kiveä vasten ja katsoi taivaalle. Maapallo näykyi pienen pienenä pisteenä Marsin taivaalla. Minni huokaisi todella syvään, sulki silmänsä ja koukisti toisen jalkansa antaamaan tukea. Ajatuksen sukelsi päivään, jolloin hän oli Turbo kanssa tavanneet...




Kuuma kesäilma tuntui suorasanaisesti porautuvan turkin läpi ihoon. Armeijan nuoret eli alle 18-vuotiaat oli viety Kalleiumin järvelle opettelemaan toiminnallisia opintoja. Armeijalle, kun oli tärkeää, että nuoret osasivat kohdata plutolaiset myös teoriassa. Järvestä ei ollut jäljellä, kuin valtava monttu muistona. Aamuaurinko oli nousemassa. Nuorten mökeissä oli onneksi tuulettimet, jotta nukkuminen olisi helpompaa. Onneksi ja onneksi. 15-vuotiasta Minniä se häiritsi suunnattomasti eikä loppupeleissä tuulettimesta ollut paljoakaan apua. Päivästä yöhön lämpötila oli laskenut vain pari astetta ja sen kyllä tunsikin. Minni pyöri sängyssään. "Aaaah! Mää en pysty nukkuun enää," Minni voihkaisi nousten samalla istumaan ja pyyhkimään hikistä otsaansa. Tulihan sotilaiden pärjätä missä olosuhteissa vain, mutta tämä vei kyllä mehut kaikista. Minni siirsi katseensa mökin toiselle reunalla olevaan sänkyyn, jossa hänen ystävänsä nukkui. Hän otti tyynynsä ja heitti ystäväänsä sillä. "IHAN PAKKO! Muutenkin nukkunut viime yön todella huonosti," kuului epämääräinen murahdus sängystä. Minni kohautti olkapäitään ja nousi ylös. Hän käveli sujuvasti ikkunan ohi kohti peiliä, mutta hänen oli pakko palata takaisin ikkunan luo. "Hei Milva! Tuus kattoon," Minni sanoi ystävälleen, nojaten samalla ikkunalautaan. "Noh mitä nyt!" Milva murahti ja käveli Minnin luokse ikkunan eteen. "Mitä vapaustistelijat täällä tekevät?" hän jatkoi. "En tie, mutta aijon ottaa siitä selvää," Minni sanoi, pukien jo housujaan jalkaan.
Ulkona Minni ja Milva kävelivät sotilas meren keskellä. Joka puolelle jonne he siirsivät katseensa oli sotilaita. Vapaustaistelijat eivät näyttäneet häiriintyneiltä siitä, että tytöt kävelivät heidän välissään. Vapaustaisteljoiden bussien edessä oli hiljaisempaa, joten tytöt päättivät niiden edestä kävellä kohti ruokailutilaa. Äkinnäinen huudahdus sai Minnin kääntämään katseensa huudon suuntaan, kunnes samaan aikaan bussin kulman takaa käveli nuorehko mies sotilas osuen suoraan Minnin olkavarteen. Tönäisyn voimasta Minni kääntyi törmääjänsä suuntaan. Myös nuori hiirimies kääntyi, kun oli tajunnut törmänneensä johonkin. Nuoren miehen leuka oli loksahtaa auki Minnin nähtyä, mutta hämmästyneenä ja hieman säikähtäneenä piti sen kiinni. Hän tunsi katsoneensa enkeliä. Minni ei törmääjästään niinkään välittänyt hän oli tyytymätön miehen olemukseen ja hänen käytökseensä. "Kato etees!" Minni tuhahti ja jatkoi matkaansa. Vihaisin silmin hän mulkaisi vielä kerran hiirimiestä, joka oli häntä itseään hieman pidempi, kullanruskea väriltään, kirkkaan punaisineen silmineen ja vahvoineen hiuksineen. Hänen otsalle oli nostettu vihreät aurinkolasit. Mies oli lähdössä Minnin perään, mutta "Ei kannata!" sanoi tuttu ääni hänen takaansa tarraten tätä olkapäästä. "Ai mitä! Miksei? Rontti päästä," mies sanoi pyöräyttäen Rontin otteesta irti. "Carbine Milanius," Rontti jatkoi. "Täh?" mies kysyi hämmästyneenä. "Carbine Milanius. Kuin itse jääkuningatar. Olet onnekas, jos ylipäätänsä saat anteeksi. Joten Turbo rauhoitu," Rontti sanoi. "Ja mistähän sää sen tiet? Tuskin ees tunnet," Turbo tuhahti. "Kuule! Voin sanoo, että tuon naisen alun tunnen paremmin, kuin luulet," Rontti sanoi nousten naureskellen toiseen bussiin. Turbo katsoi vielä suuntaan, jonne Minni ja Milva olivat kävelleet ja huokaisi syvään.




Viikon kuluessa vapaustaistelijat eivät olleet vieläkään lähteneet. Päinvastoin he olivat asettuneet paikoilleen, eikä tietoa lähtemisestä ollutkaan. Huhujen mukaan sekä armeijan, että vapausteistelijoiden nuorten oli tarkoitus opiskella samassa paikassa samaan aikaan, kumminkin muistaen sen kumpaan komppanjaan he kuuluivat. Majuri Karpaasi ja Kenraali Rontti eivät voineet sietää toisiaan ja nyt heidätkin oli pakotettu samalle tontille. Minni ja Milva taasen eivät jaksaneet vaivat päitään semmoisella asialla. Hoitaa vain opinnot pois alta ja siirtyä takaisin tukikohtaan, sekä tämän myötä takaisin kentälle hoitelemaan plutolaisia pois Marsista. He istuivat kulahtaneella laiturilla ja soittivat kitaraa. "Sua tarkkaillaan taas," Milva sanoi nyökäten Minnin olan yli. "Mitä se tahtoo musta?" Minni kysyi tyrmistyneenä ja katsoi suuntaan jossa Turbo seisoi nojaten vanhaa kelopuuta vasten. "Ehkä se on ihastunut suhun. Tai sit se suuttu sun tympeestä vastauksesta ja haluaa kostaa sulle!" Milva sanoi nojaten käsiinsä ja katsoen Minniä suoraan silmiin. "Ja taas kerran neidin ajatukset sinkoilevat ihan omiaan," Minni sanoi vetäytyen ystävästään vähän taaemmas. "No jaa. Mutta täytyy myöntää. Hän on HOTHOT-mieheksi," Milva sanoi nousten polvilleen. "Toi mikään mies ole, poika se on. Tuskin mua paljoakaan vanhempi," Minni sanoi katsoen Turboa. Turbo oli lähes aikuisen miehen mitoissa, mutta Rontti sanoi, että tämän tulisi harjoittaa lisää lihasmassaansa. Nopeissa tilanteissa Turbon pää toimi, kuin salama, mutta jos hän haluaa pelastaa ystäviään ja olla yksi Marsin parhaista taistelijoista tulisi hänellä olla myös lihasta. Turbo oli lähes kaksi metriä pitkä ja näytti uhkaavalta, kun hän vain seisoi ja tuijotti Minniä. Lopulta hän kumminkin lähti hymyillen pois ja antoi tytöille rauhan olla kahdestaan. Minni oli tyrmistynyt. Hän ei todellakaan ollut osannut tulkita miehen alkua oikealla tavalla ja tämä sai hänet sekaisin. Kaiken lisäksi miehen hymy sai tämän sulamaan ja katsomaan tämän perään hymyillen. Minni pyöräytti päätään. Mitä hän oli tekemässä. Ei hän voi ihastua, ei ainakaan vapaustaistelijaan. Sehän olisi vastoin hänen etikkaansa ja työmoraalia.
Myöhemmin iltapäivällä oli ruoka-aika. Sotilas määrän kasvaessa osa ruokapaikoista oli siirretty ulkotilaan. Minni ja Milva kävelivät suosiolla ulos etsimään itselleen paikkaa. Armeijassa olevilla naisilla ei ollut sanan valtaa ellei he olleet arvostetussa asemassa olevia. Armeijan miehet syrjivät naisia hyvinkin avoimesti. Minni pysähtyi äkisti ja näki Turbon istumassa pitkässä pöydässä yhdessä ystäviensä kanssa. "Mennään istumaan heidän kanssaan," Milva sanoi tuupaten kevyesti Minniä eteenpäin. "Ei me semmosta voida! Hei Milva! Ei!" Minni yritti seputtaa ystävälleen, joka oli jo päättänyt lähestyä vapaustaitelijoita. Hän pyöritti tyrmistyneenä päätään ja lähti tämän perään. "Hei! Voidaanko me Minnin kanssa tulla istumaan tähän?" Milva kysyi. Turbo katsahti edessään istuvaa harmaata Motoa ja valkeaa Vinskiä, jonka jälkeen siirsi katseensa vieressään istuvaan sisareensa. Kaikki hymyilivät tälle lämpimästi. "Totta kai!" Turbo sanoi. "Kiitos," Milva totesi istuen Moton viereen pakottaen näin Minnin Turbon viereen istumaan. Kulmiensa alta hän mulkaisi ystäväänsä, joka hymyili tälle viekkaasti. "No kertokaa. Etteks te syrji naisia, kun päästitte meidän istumaan?" Milva kysyi pilkkoen annostaan pienemmäksi. "Syrjitä! No ei todellakaan! Naisethan on meidän elämä!" Vinski aloitti innokkaasti saaden kaikkien katseet osaksi itseään. "Niin siis Vinski tarkoittaa, että ei syrjitä. Kui? Miks tollasta kysyt?" Moto jatkoi. "Noooooh! Lievästi sanottuna sitä on armeijassa koko ajan. Me ollaan miesten mielestä alempi arvoisempia, kuin he." Milva selitti. "Aaa no sitten ymmärrän. No, kun me ei teitä kerran syrjitä niin mikkähän mahtaa olla neitojen nimet? Ja oletteko ihan sotilaita vai hoitajia niin kuin meidän Anni," Moto kysyi, vinkaten samalla Turbon vieressä istuvaa ruskeaa naishiirtä. "Sotilaita!" Minni vastasi kylmästi luomatta katsekontaktia kehenkään. "Minni! Ah anteeksi YSTÄVÄNI kylmä käytös. Mhhmm Milva Stynér," Milva sanoi toruvasti kooten sen jälkeen itsensä ja kätellen harmaata jättiläistä samalla. "Modo Rewilton," Moto vastasi kättelyyn. "Vincent Vrem," Vinski jatkoi Moton takaa. Seuraavaksi seurue käänsi katseensa pöydän toiselle puolelle ja etenkin Minniin. Milva yskäisi kutsuvasti ystäväänsä, joka siirsi katseensa tähän. "Saako udella neidon nimeä?" Moto kysyi varovaisesti. Hetken harkittua Minni pyyhki suunsa ja "Carbine Milanius," Minni kätteli harmaata hiirimiestä. "Hauska tav..." Moton lauseen jääden kesken, kun Vinski aloitti: "Hei, hei jätkät! Tää sano Milanius." "Mitä sitten?" Minni tuhahti. "Tää on pakko olla sen legendan jälkeläisii. Siis sen, joka kuului kenraalina sekä armeijaan, että vapaustaistelijoihin. Hans Milaniuksen tytär," Vinski intoili. Hämmästyneinä koko seurue kokosi Minniin hämmentyneet kasvot. Minni puolestaan oli taas menettänyt ruokahalunsa. "Kerro! Minkälainen sun isä oli? Oliks se cool vai super cool?" Vinski intoili pöydän yli. "E-en halua puhua siitä," Minni vastasi ja poistui paikalta apeana. "No mitä nyt?" Vinski ihmetteli. "TOLLO!" Moto sanoi vetäen litsarin Vinskin takaraivoon. "Minnille on hyvin vaikea puhua sen isän kuolemasta. Varsinkaan, kun siitä ei ole kauaa aikaa ja Minni muistaa sen päivän," Milva selitti ja huomasi, että Turbo oli lähtenyt vaivihkaan Minnin perään.




Minni istui hyppytornin reunalla. Turbo oli myös saavuttanut paikan. Hän istuuntui Minnin viereen sanomatta sanaakaan. Hetken hiljaisuuden rikkoi, kun Minni alkoi kaivamaan paitansa alta korua. Hän kääntyi Turbon puoleen ja näytti korua tälle. "Hieno koru," Turbo sanoi hiljaisuuteen. "Sain tämän korun isältäni ennen hänen kuolemaansa. Hänen viimeinen toiveensa oli minkä hän sanoi minulle oli, että taistelisin Marsin vapauden puolesta marsilaisten kanssa," Minni selitti puristaen kätensä nyrkkiin ja siirtäen korun hänen sydämensä kohdalle. "Olen pahoillani isästäsi ja Vinskin käytöksestä," Turbo sanoi apeasti. "No ei se mitään," Minni vastasi hymyillen. "Itse olen pahoillani, että olin tyly sinulle," Minni sanoi hieman naureskellen. "Hahha ainiin. Olin jo ihan unohtanut sen," Turbo sanoi naureskellen kunnolla. "Jos sovitaan ettei törmätä toisiimme enää, siis fyysisesti," Minni sanoi naurun keskeltä. "Sovittu," Turbo vastasi. "Muuten mää oon Turbo. Throttle Thremes ihan näin virallisesti," hän jatkoi. "Hauska tavata Turbo," Minni sanoi kätellen tätä. Pitkään he istuivat ja keskustelivat omista elämistään ja miksi juuri sotilas voimiin. Aina Turbon perhetragediasta aina Minnin isän kuolemaan saakka. Turbon äiti oli kuollut Turbon ollessa vain 3-vuotias. Isän masennus ja lasten hylkääminen sotilasvoimiin sai hänet myöhemmin olemaan vain ymmärtäväisempi asialle. Minnin äiti taas oli jyrkästi kieltänyt tytärtään liittymästä armeijaan. Eräänä iltana hän oli karannut armeijaan, eikä sen jälkeen oikein kotona ollut käynyt, koska tämän äiti uskoi hänen kuusi vuotta vanhemman isoveljen Marcuksen pakottaneen tämän armeijaan. Minni ja Turbo havahtuivat siihen, kun yökello kilahti. Turbo katsahti radiopuhelimensa kelloa. "Huuhh pitäis varmaan mennä nukkumaan," hän totesi. "Ehkä! Meidän lisäks täällä ei ole, kuin yövartiojoita," Minni sanoi.
Hieman myöhemmin he saapuivat Minnin ja Milvan mökille. "Kiitos juttu seurasta. Oli kiva, kun joku kuunteli viimeinkin," Minni sanoi katsoen rentoutuneesti Turboa suoraan tämän punaisiin silmiin. "Kiitos itsellesi," Turbo vastasi. Minni oli avaamassa mökin ovea, kunnes Turbo tarrasi tätä vielä kädestä. "Kuule tuli tässä mieleen, että ookko menossa viikonloppuna niihin ystävänpäivä tansseihin?" Turbo kysyi haroen hermostuneena hiuksiaan. "Kyllä mää Milvan kanssa ajattelin," Minni vastasi. "Niin siis jos et yksin halua mennä niin mää olisin vailla daamia," Turbo selitti. "Okei. Tuu hakee, mut kello 17.00" Minni sanoi antaen suukon Turbon poskelle. "Hyvää yötä!" Hän jatkoi ja sulki mökin oven kiinni perässään. "Joo tota! Hyvää yötä," Turbo sanoi hiljaa koskettaen kevyesti poskeaan johon Minni oli antanut pusun. Sisällä Minni seisoi haltioissaan ovea vasten. Hän käveli sängylleen. "No miten meni?" Milva kysyi tullen pesutilasta samalla. "Eiks oo ihanaa, kun mies tekee aloitteen?" Minni kysyi viikaten vaatteitaan samalla. "Teillä on treffit?" Milva kysyi. "Joooooo," Minni vastasi innostuneena ja työntäen kasvonsa paitaan, joka oli hänen käsissään. "Söpöä. Määkin lupauduin Moton daamiks niihin tanhuihin," Milva sanoi pukien vaatteita päälleen. "Ihanaa!" Minni sanoi kömpien sänkyynsä. "Jep! Mut hyvää yötä ihana," Milva sanoi antaen Minnille lentopusun. "Hyvää yötä ihana!" Minni sanoi vastaten ystävänsä pusuun.




Voimakas koputus sai tytöt havahtumaan. Kumpikaan ei ollut halukas nousemaan avaamaan ovea. Varsinkaan, kun he olivat koko viikon painanut toiminnallisten osuuksien parissa ja, kun viimein koitti vapaa viikonloppu niin ei heillä silloin ollut mikään kiire minnekkään. Tai jollain oli koputuksen perusteella. Lopulta Milva kyllästyi koputteluun ja nousi ylös avaamaan ovea. Ulkonäöstään viis Milva pamautti vihaisesti oven auki. "Ai te!" hän totesi, kun hiirimies kolmikko seisoi tyrmistyneenä oven takana ja katsoivat alusvaatteissa seisovaa Milvaa. "No! Ettekö ennen puoli alastonta naista ole nähny?" Milva kysyi hämillään. "No wohouu en!" Vinski sanoi tirkistellen Milvan rintoja. Milva mulkaisi tätä vihaisesti. "No joo monestikkin," Turbo sanoi saaden naisen hämilleen ja kävellen tämän ohi. "Niin siis, mulla ja Turbolla on isosiskot ja Vinski. No Vinski ei nyt vain muuten ole nähnyt," Moto selitti antaen tälle liivinsä, jotta säästyi Vinskin tirkistelyltä ja irvailulta. Turbo oli kävellyt nukkuvan Minnin luo ja kumartui antamaan tälle hellän suudelman poskelle. "Mistä hyvästä toi oli?" Minni kysyi pienesti venytellen. "Varo sit vaan Minni! Pikku-Vinski kato ei oo ikinä nähny puolialastomia naisia," Milva sanoi ennen, kuin Turbo ehti vastata tämän kysymykseen. Minni siirsi katseensa Vinskiin ja piti peiton suojana, kun nousi istumaan. "Niin siis en tykkää jäädä häviölle. Ollaan kato nyt tasoissa," Turbo sai sanottua. Minni nojasin tämän olkapäähän leuallaan ja nyökkäili tälle lempeästi. Hetken jutusteluiden jälkeen jätkät antoivat tytöille rauhan valmistautua illan tansseja varten. "Kumman mekon mää laitan?" Milva kysyi pidellen kahta upeaa iltapukua. Toinen oli punainen ja toinen tumman violetti. "Mmmmmm violetti," Minni sanoi pesten hampaitaan samalla. Milva nyökkäsi ja piti violettia mekkoa edessään. Milva itse oli vaaleanruskea, valkoisella syntymämerkillään vasemmassa korvassaan. Pitkät laineikkaat tummanruskeat hiukset ylettyivät alaselkään. Nenässä oikealla puolella hänellä oli siro kultainen nenärengas. Ja mandala tatuointi käsivarressaan. "Minkä sää meinasit laittaa?" Milva kysyi. "Tuun alasti, jos vaikka Vinski ei oo nähny alastonta naista," Minni sanoi naureskellen. "Minniiii! Anna armoo Vinski on 12-vuotias," Milva sanoi kanssa naureskellen. "No jooo! Mut siis laitan sen kirkkaanpunaisen," Minni sanoi meikaten samalla. "Uuuuuu. Se on ihana! Toisin kun mun punainen, kun se on semmonen nuhjusen punainen," Milva sanoi pukien omaa mekkoaan päällensä. Minni auttoi vetoketjun kanssa. Juuri ennen viimeisiä koruja oveen koputettiin. Tällä kertaa Minni meni avaamaan. "Vau mikä ilmestys," Turbo sanoi. "Kiitos. Sää oot kanssa komea ja ajoissa," Minni sanoi naureskellen. "Mennäänkö?" Milva kysyi. "Hetki," Minni sanoi nostaen sormensa ja kävellen laukulleen, jossa oli hänen korunsa. Hän sai käsiinsä isänsä korun. "Anna mää autan," Turbo sanoi laittaen herrasmiehenä korun Minnille. Viimein seurue oli valmis lähtemään juhlimaan. Juhlat olivat ymmärrettävistä syistä järjestetty ulkona. Seurue sai osakseen katseita. Kukaan ei voinut ymmärtää vapaustaistelijoiden ja armeijan kaveruutta. Nuoret ei tästä kumminkaan välittäneet. Pojat halusivat olla edelleen kohteliaita ja hakea tytöille juotavaa. "No mitä ajattelin tehdä Turbon suhteen?" Milva kysyi. "Mää haluaisin olla enemmän, mutta pelkään eteneväni liian nopeasti," Minni sanoi katsoen Turboa samalla. "Hei, jos tuollainen tilaisuus tulee vastaan niin suosittelemaan tekemään vain aloitteen. Ei kannata murehtia sitä onko tuntenut päiviä, viikkoja tai kuukausia. Ottaen huomioon meidän tämän hetkisen tilanteemme. Mää vaan sanon. Ota Minni hänet pliiiis mää rukoilen te sovitte yhteen," Milva selitti anovasti. "Oot oikeassa!" Minni sanoi itsevarmana. "No mitä aijot tehdä Minnin kanssa?" Moto kysyi ottaen samalla vastaan kaksi mukia Turbolta vastaan, jossa kupli vaaleanpunaista juomaa. "Aijon kysyä häneltä suoraan. Syteen tai saveen," Turbo sanoi ottaen itselleen kaksi kuppia käteen. Hän katsoi Minniä jolla oli selvästi omaa kivaa Milvan kanssa. "Hän on niin kaunis," Turbo ajatteli ja hymyili lämpimästi. Muutamien juomien jälkeen tytöt olivat valmiita viemään pojat tanssimaan. Hitaiden kappaleiden aikana tanssilattialla ei ollut ketään muita kuin jätkät ja tytöt. He aiheuttivat supinaa muiden sotilaiden välillä. Myöhemmin tanssien jälkeen Minni ja Turbo kävelivät hyppytornille. He istuuntuivat portaille ja katselivat toisten juhlintaa. Minni nojasi kevyesti Turbon olkapäätä vasten. "Voinks mää kysyä sulta yhtä juttua?" Turbo kysyi rikkoen hiljaisuuden heidän väliltään. "Joo. Totta kai," Minni vastasi nostaen päätään ja katsoen Turboa. "Mää tien, että me ollaan tunnettu vasta reilu viikko, mutta mää en voi tunteilleni mitään. Joten..." Turbo aloitti nieleskellen. "Joten?" Minni kysyi. Turbo piti tiukasti kiinni Minnin käsistä. "Haluaisikko sää olla mun... tyttöystävä?" Turbo sanoi katsoen Minniä syvälle tämän silmiin. "Tota... totta kai!" Minni sanoi leveästi hymyillen. Turbon kehon lävitse iski onnellisuuden tunne, joka sai hänet nousemaan seisomaan, auttaen samalla Minnin ylös ja pyöräyttäen tätä ilmassa. Turbo laski hänet alas. "Eihän anneta meidän tukikohtien vaikuttaa meidän suhteeseen?" Turbo kysyi. "Ei tietenkään," Minni sanoi pyöritellen pienesti päätään. Hellästi ja varovasti Turbo laski päätään ja suuteli Minniä. Suudelma oli hyvin intensiivinen, johon Minni vastasi kietoen kätensä Turbon kaulalle. Viimein he olivat yhdessä. Mitä Milvaan ja Motoon tulee heidän suhde alkoi vasta kolmen vuoden kuluttua. Kaikki päätyi kaikkien osalta onnellisesti tai ainakin niin he kuvittelivat...



Minni päätti muistelunsa. Hän nousi seisomaan ja venytteli pienesti. Hän huokaisi syvään. "Voi Milva! Minkä takia sun piti kuolla? Näkisit kuinka sua vielä kaivataan," Minni ajatteli ja katseli taivaanrantaan. Ei olisi uskonut, että siitä päivästä asti he olisivat edelleen Turbon kanssa yhdessä. Yht'äkkiä Minni kuuli takaansa ääntä. Samalla sekunnilla Minni kääntyi ympäri ja tumma hahmo löi hänet tajuttomaksi. Minni rojahti maahan ja hänen päähänsä oli iskun voimasta tullut syvä haava, joka värjäsi hänen turkkinsa vereen. Hahmot ottivat Minnin kantoon ja katosivat yön pimeyteen Kenraali mukanaan.

Maassa Leipäjuuston kaveriksi oli saapunut Teuvo Tahko. Leipäjuuston koelaukaukset olivat menneet muutaman kerran pieleen niin, että jätkienkin oli pakko puuttua asiaan. Laukaukset olivat olleet todella lähellä asutuksia ja jätkät pitivät huolen siitä että Chicagon asukkaat olisivat edes turvassa. Tahko oli lähiseudulle rakentanut oman ison haisevan torninsa, mikä oli hyvä. Koska, nyt jätkien oli helppo alkaa kehittelemään suunnitelmaa jolla he saisivat kummatkin limalohet kiinni. Haju vain alkoi olemaan sietämätöntä kaupungissa.
Turbo nukkui Moton kanssa stadionin tulostaulussa. Vinski taasen oli jälleen viettänyt yötä Santun luona. Kumpikaan ei silti myöntänyt suhdetta vaan olivat niin sanotulla "kaveripohjalla". Turbon ja Moton oli vain vaikea uskoa tätä. Aamuauringon kirkkaat säteet valaisivat isoista ikkunoista sisään. Osa säteistä osui inhottavasti Turbon silmiin. Turbo kirosi peiton alla Aurinkoa ja yht'äkkiä alkanutta koneen piipitystä. Turbo hieraisi voimakkaasti silmiään. Muutenkin hänen näkönsä oli huono ja kirkkaalla säällä hän ei kyllä nähnyt mitään ilman lasejaan. Marsissa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen Turbo oli myös alkanut kärsimään voimakkaista migreeni-kohtauksista, jotka vetivät hänet sängyn pohjalle niin pitkäksi aikaa, kun kohtaus vain kesti. Turbo luovutti ja nousi ylös katsomaan tietokonetta. Hän oli ärtynyt, nappasi läheiseltä yöpöydältä lasinsa. Housut olivat tietokonetuolin päällä. Hän avasi koneen. Ruudun toisella puolella ei ollut hänen parempi puoliskonsa vaan Rontti. "Rontti?" Turbo kysyi hieman hämillään ja yrittäen pukea samalla housujaan jalkaan. Rontti katseli hommaa huvittuneena kun toiminnasta ei meinannut tulla mitään. "Miten menee?" hän kysyi, kun Turbo oli viimein saanut puettua housut jalkaansa. "Ihan hyvin. Kummatkin lohet on nyt samassa kaupungissa ja kehittelemme suunnitelmaa jolla saisimme heidät kiinni," Turbo selitti istuen samalla tuolille. "Hyvä. Onko mitään käryä mitä meinaatte tehdä?" Rontti jatkoi. "Jotenkin homma on jaettava, koska vihollisia on kaksin kertainen määrä," Turbo sanoi. Rontti nyökytteli myönteisesti. "Missä Minni? Luulin, että se olis soittanut," Turbo kysyi. "Ai eiks, mun naama tyydytä?" Rontti kysyi vitsailevaan sävyyn. "No oikeestaan et!" Turbo jatkoi naureskellen. "Jaaha tää keskustelu oli sit tässä, en tietenkään halunnu kertoo Minnistä sulle. Joten nähdään sit kun tuutte!!" Rontti sanoi ja oli "aikeissa" painaa koneen sulkijaa. "Odota, odota. Ehkä sää just meet. Mitä Minnistä?" Turbo kysyi. "Minni katos niiden koordinaatio reissulla. Sotilaat jotka olivat hänen mukanaan epäilivät kidnappausta," Rontti sanoi. "Mää tiesin ettei Minnin kannattanut lähtee ilman mua!" Turbo sanoi puristaen kätensä nyrkkiin ja iskien sen pöytään. "Turbo. Sää et olis voinut tehdä mitään, kun oot siellä. Nyt vain hoidatte hommanne siellä ja palaatte Marsiin. Sitä paitsi eiks se oo parempaa pelastaa oma rakastettu, kuin olla suojelija," Rontti selitti. "Niin ehkä," Turbo sanoi kohauttaen hartioitaan. "No no. Missä se prinssi rohkee, joka ratsastaa rohkealla ratsullaan pelastamaan rakkaansa," Rontti sanoi kiusoitellen. Turbo mulkaisi lasiensa takaa mentoriaan pienen hymyn kanssa. "Sitä paitsi, kun tää päättyy niin voitte Minnin kanssa alkaa miettimään jälkikasvua ja häitä ja koko loppu elämää," Rontti jatkoi. "Hei hei. Nyt sitten käsijarrua päälle," Turbo sanoi. "Mitä?! Etkö halua lapsia Minnin kanssa?Marie haluais niitä jo teiltä," Rontti jatkoi. "Haluan ja tossa et vedätä mua," Turbo sanoi osoitten sormellaan Ronttia. "Ai missä?" hän hämmenteli. "Marie on henkilökohtaisesti tuonu ilmi sen, että olen tervetullut perheeseenne kun vien Minnin vihille, jonka jälkeen saamme vasta lapsia," Turbo sanoi. "Täh? Ei se voi asettaa teille ehtoja!" Rontti sanoi tyrmistyneenä. "Kyllä sano ja vielä kaksin keskustelulla mulle. Minni ei taida ees tietää. Muutenkin Marie kohtelee mua, kuin ilmaa," Turbo kertoi. Rontti oli tyrmistynyt. Hänen sisarensa on usein reilu jokaista kohtaan, mutta se että hän kohtelee mentoroitavaansa kuin ilmaa oli tälle ihan uusi uutinen. "Haluakko, että puhun Marien kanssa?" Rontti kysyi. "Ei tarvi. Muutenkin Marie uskoo siihen, että sää oot mun kasvatti-isäni mikä viittaa siihen, että hän pitää mua ja Minniä serkuksina eikä pariskuntana," Turbo kertoi ottamatta katsekontaktia Ronttiin. "Todistatte sille vain, että te ootte pariskunta ja mää hoidan sen, että se tajuaa mun olevan mentori eikä isä," Rontti sanoi. Turbo nyökytteli pienesti. "Hoitakaa hommanne ja onnea matkaan," hän jatkoi. "Kiitos, nähdään pian," Turbo sanoi ja sulki näytön. Hän jäi istumaan hetkeksi tuoliin ja mietti Rontin puheita. Hän halusi välillä todella palavasti Minnin kanssa naimisiin ja lasten hankinnasta oli ollut jo ennen heiddän lähtöönsä puhetta. Minni ei vain ollut suostunut Turbon ehdotukseen hankkia lapsia. Joka toisaalta oli ollut parempi, kun huomioi nykytilanteen. Minnin äidin kanssa oli taas ollut ongelmia heti siitä lähtien, kun Marielle oli selvinnyt että hän oli ollut Rontin kasvatti. Kaiken lisäksi ensi tapaaminen Minnin äidin kanssa oli ollut jäykkä. Minnin lähtö armeijaan ei ollut helppo paikka ja poikaystävä paljastui isoveljen kasvatiksi. Turbo pyöritteli päätään. Ei hänellä ollut aikaa murehtia Minnin äitiä, vaan kehitellä suunnitelma ja lähteä Marsiin pelastamaan puolisoaan. Turbo meni herättämään Moton. Iltapäivään mennessä he olivat savuttaneet Santun tallin. Turbo kertoi Rontin soitosta ja ehdotti suunnitelmaansa muille. "Eli ensiksi ykkösten kiinni ottaminen?" Moto kysyi. "Ei vaan ensiksi hoidellaan luupää lauma ja Rasvanahka, sen jälkeen vasta ykköset eli Nuikki ja Ykkönen. Lopuksi limakalat," Turbo selitti aukaisten kotikalja pullon samalla. "JA MATKA PÄÄTTYY TORNIEN TUUSAN NUUSKAAMISEKSI!" Vinski innostui niin, että huitaisi Turbon kättä. Turbo mulkaisi veikkaansa ja pyyhki kotikaljaa rinnuksiltaan. "Nyt vain odotellaan, että niistä punkeroista kuuluu jotain," Turbo sanoi.
Pariin tuntiikaan plutolaisista ei kuulunut mitään. Telkkarissa pauhasi James Bondin uusin jakso. Turbo istui korjaamon katolla ja kuunteli sisältä kantautuvaa iloisia ääniä. Hän kaivoi lompakostaan kuvan. Kuvassa oli 15-vuotiaat Minni ja Turbo tanssiaisiltana jolloin he olivat alkaneet seurustelemaan. Lompakosta tippui toinen kuva. Kuva oli pienempi, mutta siinäkin oli tunnistettavissa kaksikko. Turbo oli ottanut kuvan kun he olivat viettämässä vapaapäivää Minnin kanssa. Turbon vanhat lasit olivat hänen otsallaan ja Minni antoi pusun tämän poskelle. Kummallakin oli veikeä hymy. Kuva oli ajalta ennen onnettomuutta. Turbo hymyili ja laittoi pienen kuvan takaisin lompakkoonsa ja katseli isompaa kuvaa. "Onks toi Minni?" kuului tuttu ääni Turbon takaa, josta kantautui epätodellisuus vivahde. "Joo on," Turbo vastasi auttaen Santun tämän viereensä. "Saanko?" Santtu kysyi. "Joo totta kai," Turbo vastasi antaen kuvan tälle. "Minni on kaunis," Santtu sanoi. "Mmm niin on," Turbo vastasi hymyillen. Santtu ojensi kuvan takaisin Turbolle, joka sujautti sen takaisin lompakkoonsa. "Kauan te ootte ollu Minnin kaa yhdessä tai oikeestaan kuinka vanhoja olitte kuvassa?" Santtu kysyi. "15-vuotiaita. Ollaan seurusteltu 9-vuotta," Turbo sanoi hieman naureskellen. "Yhdeksän vuotta!" Santtu hämmästeli ja sai Turbolta vastaukseksi nyökkäilyä. Harvemmin Santtu oli kahdestaan yhdenkään hiiren kanssa keskustellut heidän elämästään ja se mitä he kertoivat olivat aina yhtä yllättäviä. Tätäkin ennen hän oli uskonut Minnin ja Turbon seurustelleen vain muutaman vuoden. Äkillinen ja iso räjähdys sai heidän huomionsa. "Nyt on aika!" Turbo sanoi nousten seisomaan.




Samaan aikaan Leipäjuuston tornilla. Leipäjuusto tarkisteli etätähtäin-katapultin aiheuttamia tuhoja. "Hahhaha loistavaa. Minusta tuntuu, että tämä on maapallon loppu," hän naureskeli ja etsi kiikareillaan, potkulaudallaan ajelevan rasvaläjän. "Mitääääh?" hän karjaisi, kun ei etsimisistään huolimatta ollut Rasvanahkaa löytänyt vaan sai näkökenttäänsä Tahkon. Hän oli rantakyttiensä kanssa saapunut tornin juurelle. "Hahhaahah katsokaa meidän uusi valloituksemme! Hahhahahah hyökätkäääää!!!" Tahko huusi ja heitteli ympäriinsä kärrynpyöriä. Ykkönen ampui pääovista sisään ison ohjuksen mikä sai tornin heilumaan voimakkaasti. "Eiiiiiiiii!" Leipäjuusto huusi katsellen Tahkon toimintaa. "Rasvanahka! Vaihda suunta takaisin," hän karjui radiopuhelimeen. "Öööö. Vaihda mitä? Eihän mulla oo vaihteita, kun en tarvii sellasii," Rasvanahka sanoi raapien päätään. "Yksinkertaista poikaseni... TUHOA HEIDÄT!" Leipäjuusto karjui. "Aa jaa joo. Selvä on pomo," Rasvanahka sanoi vaihtaen suuntaa.




Jätkät saapuivat paikalle ja katselivat etäämmältä toimintaa. He olivat hieman huvittuneita. Limakalojen toistensa tuhoominen sai heidät naurahtelemaan hieman. "Pitäskö puuttua asiaan?" Moto kysyi. "Todellakin! Ei me neljää vuotta täällä olla oltu, että me ei osallistuttais tappeluun," Vinski sanoi. "No eikohän laiteta sit HANAT" Turbo aloitti. "AUKI!" kolmikko huusi ampaisten matkaan. Yksi rantakytistä huomasi hiiret ja he kaikki lähtivät kohti hiiri kolmikkoa. "Suunnitelma toimii! Pysykää siinä!" Turbo ohjeisti. Muutamalla hännän heilautuksella sekä Leipäjuuston, että Tahkon apurit keräilivät maasta itseään. Jätkät jatkivat matkaa. "Mua te, ette ohitakkaan senkin moto majavat,"Rasvanahka sanoi ajaen kohti jätkiä. "Ai jaa! Syö pääs!" Vinski sanoi lyöden Rasvanahan pyöränsä päältä. Turbo laukaisi köyden ja Moto sitoi rasvakannun läheiseen tolppaan kiinni. "Ja eikun löyhkä tornille," Turbo sanoi.
Lasin helinä sai huoneeseen ääntä. Toimisto oli aivan tyhjä. Ainoastaan kengän pohjissa narskui lasin palaset. "Ihan hiljaista," Moto totesi. "Ehkä liiankin," Turbo sanoi. Hiljaa huomaamatta huone alkoi täyttymään kaasulla. Jätkien yskiminen sai huoneeseen ääntä lisää. Kaasu oli ohutta ja se pääsi kypärien alaosasta läpi suoraan jätkien hengitykseen. Hetkeä myöhemmin he kaatuivat tajuttomina maahan.


Päänsärky ja epämielyttävä haju sai jätkät heräämään. Heidät oli sidottu tutkimuspöytään. Moton robottikäsi oli irrotettu, Vinskin ase vyö viety ja Turbon zernopuikko hanska otettu pois. Kirkas valo valaisi huoneen. Jätkien edessä seisoi kaksi haisevaa ja lihavaa plutolaista. Huoneen sivummalla seisoi Nuikki ja Ykkönen. "Aa nyt on aika jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin," Leipäjuusto sanoi hieroen käsiään yhteen. "Jatkaa mitä?" Turbo kysyi ärtyneenä. "Nuikki," Leipäjuusto naksautti sormiaan. "Mmmm kyllä tiedän juustoisuutenne," Nuikki nöyristeli. "Jatkaa mitä?" Vinski ärähti. "Yksinkertaista. Jatkamme siitä mihin Marsissa aikoinaan jäimme," Leipäjuusto sanoi naureskellen. "Anna mennä proffa," hän jatkoi. Järkytyksestä jätkien suut loksahtivat auki. "No onks tää loppu?" Moto kysyi. Turbo ja Vinski katsahtivat toisiaan.




Marsissa oli hiljaista. Minni heräsi hiljalleen iskun jälkeen. Varovaisesti hän avasi silmiään. Näkökenttä oli hetken sumeeta kunnes se kirkastui. Minni makasi kylmällä teräslattialla. Hän nousi varovaisesti istumaan ja piteli otsaansa. Hän havahtui otsassaan olevaan kuivuneeseen vereen. Osa haavasta oli vielä kosteaa. Hän katsahti sormiaan, jonka jälkeen nousi seisomaan. Hän katsahti kroppaansa. Hänen paita, sukat ja kengät oli viety. Liivit jätetty. Minni kohautti kulmaansa. Housut oli jalassa, mutta revitty asiattomaan kuntoon. Hän katsoi ympärilleen. Huone oli täysin pimeä, lukuunottamatta yhtä ainoaa ikkunaa katossa, joka valaisi pienen osan huoneesta auringon liikkumisen mukaan. Hän katsoi pimeyteen kunnes havahtui siihen ettei ollut huoneessa yksin. Hän kääntyi ympäri ja käveli lähemmäs valokeilaa. Hän itse pysyi kumminkin pimeydessä. "Kuka siellä?" hän kysyi puristaen kätensä nyrkkiin. "Eiks tunkeilijan pitäisi kertoa ensin kuka on?" nais ääni kysyi piemydestä valokeilan toiselta puolelta. "Niimpä. Joten sinuna paljastaisin itsesi," sanoi toinen nais ääni pimeydestä. "Mmmmm eli se, joka kolkataan koordinaatio reissulla ja heivataan tänne vähäpukeisena niin sekö on tunkeilija," Minni vastasi ristien kädet eteensä. "Tulkaa esiin," Minni jatkoi. Hetkeen pimeydestä ei kuulunut mitään ,kunnes valokeilaan astui kaksi ruskea turkkista naishiirtä. Minnin hengitys salpaantui, koska toinen toi kauan sitten kadonneita menetyksiä mieleen. "Anni ja..." Minni aloitti ja nielaisi. Kyynelkanavat meinasivat aueta. Minni veti syvään henkeä. "Milva?!" hän kysyi epäuskoisena. Naiset katsahtivat toisiaan. "No, kun kerran tunnet meidät voit varmasti kertoa sitten kuka itse olet," Milva sanoi. Hänen äänensä oli madaltunut vuosien myötä ja hän näytti, että häntä oli kohdeltu hyvin huonosti. Arpia oli pitkin hänen hoikkaa kehoonsa joita ennen hänen kuolemaansa ei ollut. Anni näytti paremmin voivalta. Ilmeisesti osasi nöyrtyä ennemmin, kuin Milva. Hetken miettimisen jälkeen Minni astui valokeilaan. Annin ja Milvan katseet laajeni ja he katsoivat hämmästyneenä toisiaan. Hymyilemättä Minni katsoi kaksikkoa. Hymyt nousi Annin ja Milvan kasvoille. Kerrankin moneen vuoteen he näkivät toivekkaana ehkä pelastajansa. He syöksähtivät Minnin kimppuun ja nauru täytti huoneen. Muutama ilon kyynelkin vierähti jokaisen poskelle.
Hetkeä myöhemmin he istuivat valokeilassa, jotta näkivät toisensa paremmin. Heillä oli paljon juteltavaa. "No. Minkälainen Mars on nykyään?" Anni kysyi. "Yhtä kuiva edelleen. Ilmanlaadultaan parempi," Minni sanoi. "Mitä? " Milva kysyi naureskellen. "Saatiin häädettyä suurin osa plutolaisista pois verisessä taistelussa. Varmaan oikeasti meinaan yksi pahimmista taisteluista Marsissa. Mutta sitten selvisi, että täällä saattaa olla plutolaisia vielä rottien kanssa," Minni sanoi. "You go GIRL," Milva sanoi innostuneena iskien Minniä käsivarteen. "Au," Minni sanoi pidellen käsivarttaan. "No sori," Milva sanoi naureskellen. Anni oli huvittunut kaksikon touhuille. Parhaat kaverit aina parhaat kaverit. "No Minni. Viekö pidätte yhtä pikkuveljen kaa?" Anni kysyi. "Mhmm joo. Ainoana, että Turbo, Vinski ja Moto joutui neljä vuotta sitten jättämään Marsin," Minni sanoi haroen parilla sormellaan hiuksiaan. "Miksi?" Milva kysyi. "Heidät vain ammuttiin avaruuteen. Nyt he ovat olleet maapallolla neljä vuotta avustamassa, koska siellä on myös plutolais ongelmaa," Minni selitti. "Ei helvetti," Milva tuhahti ja nojasi käteensä. "Jep," Minni totesi. "Mulla on ikävä sitä harmaata jättiläistä," Milva sanoi. "Moto oli silloin ihan hajalla, kun luuli sun kuolleen siinä aavikko taistelussa. Me kaikki olimme. Miks et oo muuten kuollu vaan oot siinä?" Minni kysyi hämillään. "Jos toi oli kohteliaisuus niin kiitti," Milva tuhahti. "Kerro," Minni jatkoi. "Ennen sitä taistelua sain tietää olevani raskaana," Milva sanoi haikeana. "Miks sää et kertonut?" Minni kysyi. "Koska mää en pystynyt," Milva jatkoi. "Kumminkin rotat toi mut tänne ja jotenkin ne vain vaistosivat mun raskauden ja sen pohjalta jätti mut eloon. No 6-vuotta sitten synnytin terveen poika vauvan. Hänen hymynsä oli jotain niin korvaamatonta ja siinä unohti kaikki murheet mitkä sillä hetkellä oli yllä," hän kertoi. Minni otti ystäväänsä kädestä kiinni. "Hän oli komea. Muistuttaa todella paljon isäänsä," Milva kertoi. "Motoa?" Minni teki varmentavan kysymyksen, vaikka jo tiesi vastauksen. Milva nyökkäsi haikeana. Minni siirtyi lähemmäksi ystäväänsä. "Poika on harmaa niin kuin Moto ja yhtä päättäväinen, kuin äitinsä. Nimesin pojan Eeliksi," hän kertoi. "Mutta valitettavasti nykyään saan nähdä poikaa harvoin ja pelkään rottien kasvattavan yhden heistä," Milva sanoi purskahtaen itkuun. "Voi kulta," Minni sanoi halaten Annin kanssa ystäväänsä. "Eeli sai, mut uskomaan, että Marsissa on jotain hyvää ja joku joka syntyy niin viattomana. Joten jos olisin saanut päättää en olisi halunnut poikaa, jos olisin tiennyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän olis säästynyt niin paljolta," Milva sanoi nieleskellen itkuaan kädet täristen. "Me päästään täältä pois. Jätkät meinaan tietää tästä ja mun katoamisesta tietää jokainen. Ja uskon, että myös Turbolle on ilmoitettu. Ja luulis, että ne on jo tulossa. Mää luotan siihen, että lähipäivinä me häivytään täältä," Minni sanoi toiveikkaana. "Miten voit olla noin varma? Mää oon ollut täällä 6-vuotta ja Anni viis," Milva kysyi pyyhkien kyyneleitään poskiltaan. "Mää tunnen Turbon. Se ei jättäis mua tälläsessä tilanteessa. Kuten ei myöskään Vinski ja Motokaan," Minni sanoi siirtäen katseensa ikkunaan, jonka taivaalla mollotti täysi kuu ja muutama tähti. Minni oli toiveikas ja hän lietsoi sillä myös ystäviään. Kurjat olot olivat saaneet heidät epävarmaksi, joten kannustajalle oli paikkaa nyt heidän kohdallaan. Kumpa Minni tietäisi vain mitä Maassa tapahtuu...

Maassa jätkät yrittivät päästä irti tutkimuspöydästä. "Nonnii prätkähiiret Marsista," Nuikki sanoi ottaen käsiinsä tutun laitteen. Se oli sama laite, jolla hän oli aikoinaan aivopessyt Rontin. Rontin kohdalla toisin tämä ei ollut aivan onnistunut, koska hän oli pystynyt hallitsemaan mieltään tunteiden avulla. Tai että hän oli tarpeeksi jääräpäinen pitämään päänsä ja ohittamaan sillä aivopesun. Mutta jätkien epäonneksi Nuikki oli muunnellut sitä ja nyt se oli entistä parempi. "Ahahha nyt aloitan sinusta hiiristä fiksuin," Nuikki sanoi ja kääntyi Turboa kohden. Tämän käsissä oli iso nippu erilaisia piuhoja, jotka olivat kiinni mielenhallinta laitteessa. Turbo puristi kätensä tiukkaan nyrkkiin ja puri hammasta yhteen. Hän ei voinut paeta ja Nuikki sai kiinnitetyä piuhat tämän päähän. Turbon katse oli tyhjä. Hän ei voinut tehdä mitään. Ei voinut antaa ohjeita veikoilleen, ajatella heidän turvallisuuttaan tai omaa itseään. Hän oli käytännössä valmis hyvästelemään kaiken, veljensä, mentorinsa, ystävänsä ja ennen kaikkea hänen ikuisen rakkaansa Minnin. Vinski ja Moto katsoivat järkyttyneenä vierestä. He olivat aina uskoneet siihen, että Turbo olisi viimeinen marsilainen joka luovuttaisi. Nyt he olivat itsekkin tajunneet tilanteen ja tajunneet ettei heidän veikallaan ollut enää vaihtoehtoja. Turbo sulki silmänsä ja odotti Nuikin siirtoa. Nuikki oli jo aikeissa painaa vihreää nappulaa laitteessa, kunnes suuri räjähdys sai Nuikin lentämään taaksepäin suoraan toiseen päähän laboratoriota. Savupilven hävitessä jätkät saattoivat nähdä suuren ammottavan reiän seinässä ja paljon pieniä vilkkuvia valoja. Kova ääninen kumina sai jätkien korvat menemään lukkoon. "Pelastaja hiiret palveluksessanne," mies ääni sanoi pölypilven keskeltä. Hän näytti seisovan jollain litteällä osalla irti maasta. Miehen asema oli sotilaallinen jykevästä seisoma asennosta ja siitä, että tämä piti suurta asetta vasemmassa kädessä, joka nojasi tämän oikeaan olkapäähän. "MIIHKALI!" jätkät huusivat yhteen ääneen, kun savupilven takaa paljastui nuoren sotilaan kasvot. "Häivytään täältä," Miihkali sanoi ja ampui konetta, joka vapautti jätkät tutkimuspöydistä. Turbo irroitti piuhat päästään. "Hyvää työtä skidi. Oli vähän tiukat paikat," hän sanoi iskien ystävällisesti Miihkalin selkää. Jätkät keräsivät aseensa ja vapauttivat prätkänsä. "Jutellaan myöhemmin lisää. Miihkali ota sää proffa, me napataan lohet," Turbo sanoi ja painoi kypärän päähänsä. Miihkali nosti tajuttoman proffan istumaan ja teki nopeasti tämän paidasta pakkopaidan tälle. Miihkali kantoi proffan aluksen viereen. Hän pamautti muutaman kerran voimakkaasti aluksen kylkeä, jonka jälkeen teräsovi aukesi. "Hyvä ja me lähetään kalaan. Ja eiku HANAT," Turbo aloitti. "AUKI!" jätkät huusivat ja lähtivät matkaan. Miihkali katsoi aluksen ovelta taakseensa, joka sulkeutui hänen käännyttyä ympäri. Hän laittoi proffaan aluksessa olevaan selliin, jonka jälkeen käveli aluksen ohjaamoon. "Missäs jätkät?" kysyi harmaantunut hiirimies. "Ne lähti nappaan ne lohet. Mennäänkö apuun?" Miihkali kertoi ja katsoi Ronttia, joka paineli erilaisia nappuloita. Rontti siirsi katseensa nuoreen pojan kloppiin. "Mitä?" Miihkali kysyi. "Kysyikkö sää tosissas, että mennännkö me apuun?" Rontti kysyi kulmiensa alta. "Joo," Miihkali sanoi epäilevästi. "Vapaustaisteilijoiden ensimmäinen sääntö; Älä ikinä kysy mitään tosissasi vaan toimi," hän sanoi. "Ai, kun mää luulin, että ensimmäinen sääntö oli että älä ikinä aliarvioi mentoriasi," Miihkali sanoi hieroen leukaansa saaden Rontilta mulkaisun. Hän painoi ilmanvastuttaja nappulaa mikä mahdollisti aluksen pysymisen paikallaan. Miihkali hymyili leveästi mentorilleen ja käynnisti moottorit täydelle teholle. Hän ohjasi aluksen läheiselle katolle, jossa he olisivat valmiina auttamaan jätkiä.




Jätkät olivat ajaneet Leipäjuuston tornin huipulle. Heitä vastassa oli Ykkönen. "Hahha Hasta la Vista hiiret," hän sanoi viskimäisellä käheällä äänellä. Hän ampui hiiriä kohden ja jätkät vai istumalta väisteli iskuja. Vinski veti asevyöstään rähdyspuikon, jonka heitti Ykkösen jalkoihin. Hienossa kaaressa lentävä punapartainen mies iskeytyi jätkien jalkojen juureen. Turbo ojensi satulalaukustaan käsiraudat Vinskille. He etsivät näkökenttäänsä Miihkalin. Nopeasti he löysivät tämän. Miihkali oli noussut aluksen katolle ja näytti säikähtäneeltä. "VAROKAA!" hän huusi. Jätkät ehtivät pahaaksi hypätä sivuun, kun plutolaiskaksikko alkoivat tulittaa heitä. "Moto! Nyt!" Turbo huusi ja heitti harmaalle jätille sokattoman kranaatin, jonka hän löi metallisella nyrillään plutolaisten jalkojen juureen. Suuri räjähdys sai plutolaiset pudottamaan aseensa ja lentämään suuressa kaaressa jätkien yli. "Kattookaa pari lentofisuu," Vinski sanoi saaden veikkansa naureskelemaan. Nauru loppui lyhyeen, kun plutolaisten lento jatkuikin tornin reunan yli. "AAAHhhhh," jätkät huusivat yhteen ääneen. He juoksivat reunalle. Heidän suupielilleen nousi lievä hymy. Juuri muutaman metrin alempana Miihkali seisoi edelleen aluksen katolla pidellen kahta tajutonta plutolaista. "Putosko nää teiltä," hän irvaili saaden jätkät pudistelemaan päitään. Rontti nosti alusta ylemmäs, jotta jätkät pystyivät ajamaan prätkänsä aluksen sisään. "Hellureeii!" kuului Rontin ääni ohjaamosta. "Kato mitä vesu? Onko Mars hävitty kun sää täällä oo?" Vinski irvaili. "Hahha ootpa oikee hupiukko," Rontti vastasi ja lähti lentoon. "Vinski anna Rontin olla ja tule tänne," Turbo huusi veikalleen. "Mitäs nyt?" Moto kysyi, kun oli saanut Miihkalin kanssa plutolaiset samaan selliin Nuikin kanssa. "Työnjako! Moto ja Miihkali ottakaa verkko laskusillan kaapista ja noukkikaa Rasvanahka luupää laumoineen ylös. Rontti anna Santulle merkki laittaakseen korjaamon valmiiksi. Ja Vinski. Tää on Nuikin katapultti. Sun tehtävä on lopussa tuhota MERKISTÄ Leipäjuuston sekä Tahkon Chicagon tornit. Lisäksi tässä on koordinaatio Tahkon Detroitin torniin tuhoa sekin," Turbo ohjeisti ystäviään. "Ja eikun HANAT!" hän aloitti. "AUKIII!" kaikki huusivat yhteen ääneen. Turbo käveli ohjaamon Rontin avuksi ja antoi lisäohjeita veikoilleen. Rontti taputti kasvattinsa olkaa kevyesti ja sai tältä hymyn. "Hyvät ohjeet," hän sanoi. "Kiitti," Turbo vastasi. "Mitä meinasit noiden sotilaille?" Rontti kysyi. "Otetaan ne mukaan ja lasketaan Chicagon keskusvankilaan. Laitoin jo viestiä vankilan johtajalle," Turbo sanoi laittaen mikin kuuloketta korvaansa. "Täh? Missä välissä sä sinn..." Rontin lause jääden kesken kun Turbo vain katsoi hymyillen tätä. "Oot sää kyllä eläin! Ei moni osais ennakoida samaa," Rontti sanoi pyöritellen päätään. "Mää tiesin jo siinä kohtaa, kun oltiin sidottuina niihin pöytiin, että Santtu huolestuu ja ilmoittaa ennen merkkiä jo teille. Sitä en osannu ennustaa, että olitte ihan noin nopeita," Turbo sanoi. "Nonniii sekin siitä olis vie puuttunutkin, että sää joku ennustaja olisit," Rontti sanoi saaden Turbon nauramaan. "Joo ei musta ennustajaa tuu," Turbo sanoi. "Meinasikko pelastaa Minnin tän jälkeen?" Rontti kysyi. "Totta kai! Ja Annin myös," hän vastasi katsahtaen samalla Ronttia, jonka ilme oli vakava. "Et kai sää oikeesti usko Annin kuolleen?" Turbo ärähti ja sammutti laskutelineiden merkkiäänen, kun Moto ja Miihkali oli mennut laskutilaan aluksen ollessa käynnissä. "Ei kukaan oo todistanut sitä, että Anni on elossa. Ei yks koodi sitä kerro," Rontti ärähti takaisin. Turbo puri hammasta ja siirsi katseensa tuulilasiin josta heijastui Chicagon pimeä keskusta. Hän tiesi mentorinsa olevan osittain oikeassa, mutta jos hänkin uskoisin sisarensa kuolleen voisi hän vedota siihen, että hänen tyttöystävänsäkin olisi kuolleena jossain. Rontti huokaisi syvään. "Mää lupasin vuosia sitten, että pidän teistä huolta. Annin katoamisen jälkeen osa mun sisältäni on kuollu. Tajuuks sää? Mää oon nää vuodet pelännyt, että sääkin katoot tai sut tuodaan kuolleena Marsiin. Ilman sua ja Annia mulla ei ole mitään. Mulla ei olis mitään minkä vuoksi mää olisin elänyt. Jos teitä ei olis olisin heittänyt veivini aikoja sitten. Mutta arvaaks miks mää en oo tehnyt sitä?" Rontti vastasi surun murtamana. "No?" Turbo kysyi vaikka tunsi sisällään tietävänsä vastauksen. "Koska mää halusin nähdä teidän varttuvan. Löytävän sen oikean niin kuin sun kohdalla kävi. Sää et löydä Minniä parempaa puolisoa, enkä oikeestaan haluukkaan, että löydät. Ihan helvetin sama mitä Marie tai kuka tahansa siihen sanoo. Mää haluan nähdä teidän avioitumiset ja sen kuinka saatte lapsia! Eli tottakai mua pelottaa, että Anni on kuollu" Rontti sanoi ohjaten aluksen jyrkästi oikealle. Turbo ei sanonut hetkeen mitään. Se mitä hän juuri kuuli Rontin suusta oli jotain ennen kuulematonta. Hän ei todellakaan osannut tulkita Ronttia ja tuskin kukaan. Kukaan ei hänen varmastikkaan tiennyt hänen kokevan jotain tuollaista. "Rontti! Mää oon pahoillani. Mua vaan turhauttaa, koska pelkään löytäväni Minnin sekä Annin kuolleena," Turbo sanoi apeasti. "Tiedän. Mutta meidän on vaan toivottava että ne löytyy ja mielummin elossa," Rontti sanoi ruahoittuneena. Turbo nyökkäsi mentorilleen. Kolahdus lastaustilasta herätti pilotti kaksikon huomion. "Rasvanahka kumppaneideen hoidossa," Moton ääni kuului Turbon ja Rontin korvanappiin. "Hyvä! Vins..." Turbo sanoi, kunnes kuului innokas vislaus ja suuri pamahdus. "Hyvin odotettu merkkiä Vinski," Turbo sanoi ilmeettömästi. "Ups!" hän vastasi. "Anna nyt mennä ne lopukkin tornit sit," Turbo jatkoi. Hetken päästä kuului kaksi muuta räjähdystä. Turbo oheisti vieressään istuvaa Rontti vankilan luokse. "Moto ja skidi. Voitte laskea," Turbo sanoi painaen ilmanvastustajan päälle. Hiljalleen Moto ja Miihkali laski rosvoverkon vankilan keskelle. Kun rosvot saatiin paikoilleen vankilan johtaja vilkutti hyvästit jätti hiirille. "Ja sitten kohti Santun tallia," Turbo sanoi.




Santtu seisoi korjaamon ulkopuolella kädet ristissä rintansa kohdalla. Hän oli todella apealla tuulella. Se oli ohi. Hiirten ja tämän seikkailut. Mitä hän nyt tekisi. Suuri humina sai Santun huomion katsomaan taivaalle. Suurehko alus laskeutui kevyesti hänen eteensä ja ulos asteli tuttu kolmikko. Santtu ei sanonut mitään vaan halasi näitä. Sanat tuntuivat takertuvan kaikkien kurkkuun. "Älä huoli Santtu-neiti. Kyllä me nähdään vie," Moto sanoi nostaen Santun leukaa sormellaan. "Tiedän," Santtu sanoi nyökytellen. "Teidän pitää palata. Pelastaa ystävänne," hän jatkoi. Kolmikko oli kerrankin hiljaa. Lähtö tuntui ylitsepääsemättömältä. "Jätkät... mennään," Rontti sanoi nojaten aluksen ovenkarmiin. Jätkät halasivat viellä kerran luotettavaa mekaanikkoaan ja lähtivät kohti alusta. "Jätkät odottakaa!" Santtu sanoi saaden jätkät kääntymään. "Mää tuun teidän mukaan," Santtu sanoi saaden jätkät hämilleen. "Santtu. Marsissa on..." Vinski sanoi ottaen naisen olkapäistä kiinni. "Vaarallista. Tiedän. Tuun marsilaisten mekaanikoksi," Santtu sanoi. "Entä sun talli?" Moto kysyi. Sen voi myydä tavaroineen päivineen. Oon kasarmilla koko ajan ja asun Vinskin kanssa niin ei mulla hätää oo," Santtu sanoi. "Niin paitsi on sulla yks," Miihkali sanoi. "Mikä?" Santtu kysyi hämillään. "Yksinkertaista. Sää asut Vinskin kaa," Rontti jatkoi saaden kaikki nauramaan. "HEI!" Vinski tokaisi. "Jos tää on päätetty niin sopii mulle," Turbo sanoi saaden kaikki nyökyttelemään. Prätkä porukka oli valmis aloittamaan matkansa kohti Marsia.




Marsissa Minni oli herännyt aikaisemmin ja piti vahtia. "Toi vahtivietti on aika kriipiä," Milva sanoi nousten istumaan ja venytteli pienesti. "Jonkun on pakko," Minni sanoi. Hetken päästä Annikin heräsi. Valokeila oli siirtynyt auringon noustessa huoneen toiseen laitaan, mutta huone oli paljon valoisampi aurinkoiseen aikaan eikä paikkaan tarvinnut vaihtaa jatkuvasti. "Voi Turbo missä sää oot?" Minni ajatteli. Yht'kkiä suuri ovi aukeni heidän edessään ja kirkas valo sokaisi naiset hetkellisesti. Heille laitettiin käsi- ja jalkaraudat. Heidät lähettiin kuljettamaan pois huoneesta. Tai huone oli oikeastaan selli. Minni oli hämillään. Hän tajusi olevansa maan alla, jota oli kyllä useamman vuoden rakennettu. "Anteeks minne meitä viedään?" Milva kysyi. Anni ja Milva olivat harvoin käyneet sellin ulkopuolella ja ikinä ei voinut tietää mitä sellin ulkopuolella tapahtuu. Minni taasen katseli ympärilleen. Maanalainen luola oli oikea sokkelo, joka puolelle lähti erilaisia käytäviä ja plutolaisia sotilaita sekä rottia oli joka puolella. Heidän irstaiden katseet ei ollut mukavaa katseltavaa. Yks plutolaisista yritti kouraista Milvaa, josta Minni taasen hermostui. Hän risti kätensä nyrkkiin ja kalautti plutolaisen kauas saaden muitakin sotilaita kaatumaan. Minni pysähtyi ja katsoi kulmiensa alta plutolaista joka yritti keräillä itseään ylös takaisin. Minnin olemus herppaantui, kun hänet vedettiin liikkeelle ja aseiden lataus äänet sai hänet kulkemaan jälleen eteenpäin. "Mitä sää teet?" Anni kysyi kuiskaten. "Mää en niin helposti nyörry noiden eteen. Yritän pysyy elossa," Minni sanoi katsahtaen vieressään seisovaa aseistunutta sotilasta. "Pysyttäis paremmin elossa, jos toteltais niitä," Milva tiuskasi. "Ai no sää varmaan haluut sit seksiorjaks," Minni tokaisi ärtyneenä saaden Milvan kylmän mulkaisin. "Nyt lopetatte kumpikin ton. Pysytään paremmin elossa jos vaan nyt totellaan noita," Anni sanoi saaden molemmat jääräpäät kulkemaan kiltisti eteenpäin. Minni siirsi katseensa kattoon missä tiesi taivaan olevan. "Tulkaa pian," hän ajatteli ja kulki jonon mukana eteenpäin.




Ilta oli koittanut Marsin pinnalle, kun sankarit saapuivat takaisin kotiin. Turbo astui väsyneenä Marsin maanpinnalle. "No mikä olo?" Rontti kysyi. "Ihan OK. Väsyttäis pirusti, mutta toisaalta haluaisin heti lähtee," Turbo sanoi venytellen samalla. "Hei tehdään näin. Menkää nukkumaan ja lähetään aamulla jo aikaisin niin ehditään perille ennen puoltapäivää," Rontti ohjeisti. "Onks sinne koordinaateille pitkä matka?" Moto kysyi. "Minnin porukka huhujen mukaan ajoi pari päivää," Rontti sanoi. "No onneks on vähän tehokkaammat pyörät käytössä," Vinski tuhahti. "No on sitten ihan hyvä jos nukutaan välissä," Turbo sanoi hetken tuumimisen jälkeen. "Ookko varma? Mitä nopeemmin pelastettais Minni sitä nopeemmin saisit," Vinski vinkkaili veljeään kohden tuuppien tätä samalla. "Mmm joo sänkyhommathan on ekana mielessä, kun ei ees tie onko Minni elossa vai kuollu," Turbo sanoi poistuen prätkänsä viereen. Vinski ei sanonut enää mitään Moton mulkaisten tätä silmä hohtaen. Jätkät lähtivät ajamaan kohti Vapaustaistelijoiden mökkejä. Itse päärakennuksen takana aukesi suuri määrä vanhan ajan mökkejä. "Näissäkö te asutte?" Santtu kysyi. "Ne on siistimmät sisältä miltä ne ulkoo näyttää," Turbo sanoi. Santtu katseli lukuisia mökkejä ja siirsi katseensa viereessään kohoavaa suurta rakennusta. Hänen mielensä herppaantui, kun Turbo kaarsi yhden mökin pihaan. Hän oli sanomassa, kunnes Moto aloitti: "Toi on Turbon asunto." "Miks se ei voi asua sun luona?" Santtu kysyi. "Ei ole tilaa ja Turbon kämppikset on kuollu sodassa. Ja mun asunnossa matelee valkoinen tollo," Moto sanoi. "Tollo! No jo on kumma, kun koko ajan kuulee jostain suunnasta huutelua," Vinski tuhahti saaden muut naureskelemaan. Santtu hymyili ja katsoi Turboa, joka astui mökkinsä sisälle.




Paikka tuntui autiolta ja lähes neitseelliseltä, kun Turbo astui pitkästä aikaa omaan asuntoonsa. Hän laittoi valoja päälle ja katseli ympärilleen. Hän käveli keittiöön ja löysi pöydältä vanhan sanoman lehden jonka otsikkona oli; Marsilaisilla ei ole tulevaisuutta. Turbo pyöritti päätään. Ruokaa ei ollut kaapeissa eikä hän millään olisi jaksanut lähteä takaisin päämajalle hakemaan jotain nopeaa syötävää. Turbo otti hyllystä paksun kirjan ja lähti kohti makuuhuonetta. Hän istuuntui sängylle. Jonkun on pakko ollut käynyt mökissä sillä petivaatteet ja hyllyt olisi pölyn peitossa. Turbo riisui päälivaatteensa ja laittoi ne läheiselle penkille. Tuntui oudolta mennä yksin nukkumaan. Yleensä Minni oli hänen luonaan vaikka vuoroviikko olisi monen kilometrin päässä armeijalla. Hän otti yöpöydältä kirjan ja avasi sen. Kirjan välistä tippui kuva. Turbo katsoi kuvaa. Kuva oli otettu ennen hänen lähtöään seremoniasta, jolloin Minni oli saanut ensimmäisen kenraali merkin. Minni hymyili lämpimästi Turbon kainalossa. Päällään Turbolla oli tumma kauluspaita ja suorat housut. Minnillä oli puna-musta armeijan juhlavaatteet ja rinnan kohdalla kimalsi kenraalin tähti. Turbo ei voinut uskoa kuinka kauan tästäkin kuvasta on ja nykyisin tuo samainen nainen johtaa sekä armeijaa, että vapaustaistelijoita ja vastarintaliikettä täydellä neljällä tähdellä. Hän laittoi kuvan yöpöydälleen ja oli juuri aikeissa lukea kirjaa kunnes oveen koputettiin. Turbo ei voinut uskoa sitä todeksi. Hän oli selvästi sanonut, että haluaa nukkumaan ja nyt häntä häirittiin. Hän kömpi sängystä ylös avaamaan oven. Hän oli tukehtua hengenvetoonsa. Hyvin paljon Minniä muistuttava naishiiri seisoi oven takana. Nainen oli väriltää yhtä ruskea, kuin Rontti, mutta ulkonäöllisesti muistutti paljon Minniä. "Marie?" Turbo kysyi hämillään. Kun taas nainen katsoi Turbo asu kokonaisuutta hieman halveksivasti. Ennen suurta puhe vuoroa nainen astui sisälle kysymättä mitenkään Turbon mielipidettä ja katseli ympärilleen. "Onse hyvä, että jaksoin maalta asti tulla täällä käymään vaan siivoamaan," Marie tokaisi. "Sää olet siivonnut täällä? Miksi?" Turbo kysyi hämillään. "Mmh. Ethän sinä olisi saanut täällä siivottua, kun ei Minnikään jatkuvasti viittinyt täällä käydä," Marie sanoi halveksiva katse kasvoillaan. "No anteeksi kauheesti, kun satuin olemaan tuolla Maassa neljä vuotta komennuksella," Turbo sanoi. Marie tuhahti tympeästi. "Mitä sää haluat?" Turbo jatkoi. "Tulin katsomaan olisko Minni palannu, mutta ei ilmeisesti," Marie sanoi. "No ei kai se täällä oo jos se on kidnapattu," Turbo sanoi levittäen kädet ja pyörähtäen pienesti. "Mmm ei olis kidnapattu jos sen ''hyvä'' poikaystävä olis ollut täällä," Marie jatkoi astuen Turbon henkilökohtaiselle alueelle. "Mää oon syytön siihen, että Minni halusi lähteä," Turbo jatkoi. "Mmm niin hän sinä haluat uskoa. Minni sais niin paljon paremmankin miehen kuin sinä," Marie tuhahti päin Turbon kasvoja. "Nyt riittää! ULOS!" Turbo ärähti ja näytti sormellaan ovea. Marien olemus oli hieman säikähtänyt ja astui askeleen taaemmas. Turbo ei ennen ollut laittanut hänelle kampoihin saati nähnyt tätä vihaisena. Marie oli loukkaantunut. Korjasi laukkunsa asentoa olallaan ja poistui Turbon mökistä vihaisena paiskaten oven kiinni perässään. Turbo asteli huoneeseen ja istuuntui sängyn laidalle. Mikä häneen tuli. Ei hän ennen ollut hermostunut Marien puheille ja ensimmäsitä kertaa hän heitti tämän ulos asunnostaan. Turbo istui mietteliäänä sängyllään. Hän pyöräytti kerran päätään. Hän laittoi kirjan takaisin yöpöydälle, koska lukemisesta tuskin tulisi enää tapahtuman jälkeen mitään. Hän riisui lasinsa ja laittoi ne kirjan päälle. Lopulta kömmittyään peiton alle Turbo sammutti valot. Mikä päivä hän ajatteli.




Aamulla Turbo kuuli ääniä olohuoneestaan. Hän puki päällensä ja asteli olohuoneeseen. "Huomenta" Rontti tervehti nuorukaista joka ei ollut edes vielä kunnolla herännyt. "Huuuom-enta," Turbo sanoi haukotellen. "Nukuikko hyvin?" Rontti jatkoi. "No en oikeestaan," hän vastasi ja istui keittiön kulahtaneelle tuolille. "No mistä moinen?" Moto kysyi ojentaen veikalleen kahvikupin. "Marie kävi täällä yöllä just ennen kuin olin menossa nukkuun," Turbo selitti. "Marie? Täällä?" Rontti kysyi hämillään. Turbo nyökytteli ja katseli tyhjällä katseella kahvikuppiaan. "Mitä se halus?" Rontti kysyi hämmästyneenä. "Tuli kuulemma tapaan Minniä," Turbo jatkoi. "Eiks se muka tiennyt Minnin kidnappausta?" Moto jatkoi. "Tiiiesi, siks sillä oli syytä haukkua myös mua siinä samalla," Turbo selitti. "Mikä sillä on sua vastaan?" Rontti kysyi. "En tie. Lopulta mää hermostuin sille ja heitin sen ulos. Joten vuoden poikaystävä pisteet taisi nousta entisestään," Turbo sanoi nojaten käsiinsä. "Hyvä poika. Oon ylpee susta," Rontti sanoi nousten nojatuolista ja iskien Turboa olkapäähän. "Mut nyt on tärkeintä, että me lähetään etsimään Minniä ja Annia," Rontti jatkoi. "Todellakin!" Turbo sanoi.




Turbo käveli Rontin ja Moton kanssa ulos, jossa odotti jo Miihkali, Vinski ja noin kymmenen sotilasta. "Sotilaat ovat saaneet seuraavan ohjeen; Jos meille käy jotain heidän pitää lähteä välittömästi, koska he ovat ne jokka lähtee hakemaan apua," Rontti sanoi. "Okei. Sitten mennään!" Turbo sanoi.
Matka tuntui todella pitkältä, mutta mitä lähemmäs he pääsivät sitä toiveikkaimpia he kaikki olivat. Viiden aikaan iltapäivällä seurue oli viimein siellä missä Minni sotilaineen oli ollut. He alkoivat pinota polttopuita ja kasata telttojaan pystyyn. Turbo oli saanut osuutensa tehtyä ja nostettua telttansa pystyyn. Hän käveli Vinskin ja Moton kanssa vuorelle johon sotilaat olivat nähneet Minnin kiipeävän. "Ei täällä oo, kun hienot näköalat," Vinski tokaisi ja katsoi veljeään. "Mennänkö takaisin alas?" Moto kysyi. Turbo nyökkäsi ja oli käntymässä ympäri kunnes hänen silmäkulmaansa kimmelsi sameasta hiekasta jotain. Turbo nosti hiekasta esiin hopeisen riipuksen. "Sain tämän korun isältäni..." Sanat oli painautunut tämän mieleen tiukasti. "Tää on Minnin koru," Turbo sanoi. Kolmikko juoksi alas ja näyttivät korua Rontille. Koru oli tähän mennässä heidän ainoa johtolankansa ja Turbo alkoi olla varma, että ainakin hänen tyttöystävänsä oli vielä elossa. Iltanuotilla Turbo katseli korua tarkemmin. Solki oli hajonnut ilmeisesti olevassa kamppailussa. Hän korjasi korua parhaansa mukaan ja sai korun soljet pysymään kiinni niin että ainakin sen sai kiinni. Lähemmin katseltuna koru oli päälin puoli todella puhdasta ja laadukasta hopeaa mikä oli Marsissa harvinaista. Korussa oli upea kaiverrus Marsilaisesta ruususta. Yht'äkkiä Turbo huomasi korun olevan medaljonki. Minnin omaisuuteen hän ei ikinä kajonnut kysymättä lupaa, mutta tässä tilanteessa hän katsoi sen olevan etuoikeutettua. Hän avasi medaljongin. Toisessa puoliskossa oli virallinen kuva Turbosta ja toisella puoliskolla oli Minnin isän Hansin virallinen kuva. Turbo hymyili pienesti. Kukaan leirissä ei huomannut piilossa piileviä vaaroja.




Toisaalla maan alla. Minni, Milva ja Anni oli ollut muutaman päivän hakkaamassa pehmeää Marsin kiveä isolla työmaa alueella. "Hei huora orjat," yksi plutolainen huusi naisille. Minni oli tympeä seisoi selkä kohti plutolaista ja puristi hakkua nyrkeillään. Hän katsahti Milvaa, joka pyöritteli päätään merkiksi ettei Minni tekisi mitään typerää. Minni nöyrtyi ja laski hakun käsistään. Hän ei tiennyt mikä hänellä oli. Yleensä hän ajatteli ennen kuin toimi. Käsiraudat puristettiin jälleen hänen ranteisiinsa kiinni ja taas heitä lähdettiin kuljettamaan jonnekkin. "Minne me taas mennään?" Minni kysyi. "Johtaja haluaa tavata teidät," rotta sanoi. "Ai se sama, joka muodosti kapinallis ryhmät plutolaisista ja rotista. Se joka uhmasi Camemberiä. Se joka kidnappasi meidät tänne," Minni raivosi, kunnes törmäsi edessään kävelevään rottaan joka oli äkinnäisesti pysähtynyt. "Hahhaha tiedät kenraali liikaa. Ehkä liikaakin," sanoi tuttu ääni korkealta rappusten päästä jotka laskeutuivat tasanteelta. "KENRAALI!?" Milva ja Anni huusivat yhteen ääneen. "No mitä nyt muutama hassu tähti kertynyt tuossa viime vuosina," Minni sanoi vitsaillen. "Cool! Montako?" Milva kysyi. "No neljä," Minni sanoi kohauttaen olkapäitään. "That's my giirl," Milva sanoi tuupaten ystäväänsä. "Hiljaa orjat," mies ääni sanoi ja astui alemmas jotta tytöt näkisivät hänet. "MASI!" tytöt huusivat. "Kyllä se olen minä!" Masi sanoi. "Missä mun poika?" Milva kysyi ärähtäen. "Voi älä huoli hän on kunnossa. Tälläkin hetkellä päiväunilla," Masi sanoi pyyhkien kynsiään paitaansa. "Päästä meidät täältä," Minni sanoi. "En mää voi," Masi sanoi säälivästi. "Miksi?" Anni kysyi. "Koska... te saatte kohta seuraa," Masi sanoi avaten ruudun jossa näkyi kuva leiristä missä jätkät olivat. Kaikkien suut loksahtivat auki. He olivat oikeasti Marsissa ja heti pulassa. "Hhahhahahhahaahhaaa. Hakekaa heidät!" Masi nauroi ja sai tytöt vain katsomaan toisiaan...

Leiriin oli laskeutunut syvä hiljaisuus. Hereillä oli ainoastaan yö vartijoita. Puolen yön aikaan rotta jengi lähti kulkemaan lähemmäs leiriä. Rotat olivat jakaantuneet kahteen ryhmään. Toinen ryhmistä suihkutti kauempaa miedon tuoksuista unikaasua. Toiset olivat ryömineet telttojen taakse ja suihkuttivat telttojen alta unikaasua telttoihin. Kun yövartijat olivat nukahtaneet, rotat antoivat merkin plutolais sotilaille, jokka ottivat sankariryhmän kantoon ja katosivat yön pimeyteen.


Päänsärky tuntui samalta kuin moukarilla olisi hakattu useamman kerran tai kun edellisenä iltana vetänyt pääntäyteen ja aamulla kärsisi pahasta krapulasta. Vinski yritti varovaisesti avata silmiään. Kirkas valo sai hänet kumminkin pitämään ne kiinni. "Hahha te olette säälittäviä. HERÄTYS SENKIN KURJAT VAPAUSTAISTELIJAT!" Masi karjui. Varovasti jokainen jätkä alkoi avaamaan silmiään. "Ouu mään mun pää taitaa hajota ihan just," Vinski valitti ja pyöritteli päätään pienesti. Heidän huomionsa sai heidät heräämään nopeammin, kun he tajusivat roikkuvan ilmassa. Heidän jalat ja kädet olivat raudoissa jotka olivat kiinni seinässä. "Hahah eikö tunnukkin kivalta olla vankina?" Masi kysyi astuen jätkien eteen. "MITÄ? MASI!" jätkät huusivat yhteen ääneen. "Kyllä se olen minä rakkaat herne aivot," Masi sanoi ylvistellen. "Missä Anni senkin saasta?" Vinkin ja Rontin sanoen yhteenääneen ja sai heidät katsahtamaan toisiaan. "Tai Minni!" Turbo jatkoi. "Voi älkää huoliko kaikki kolme naista ovat toistaiseksi kunnossa," Masi sanoi kääntäen jätkille selkänsä. "Kolme?" jätkät alkoivat supista. Masi avasi ison tietokone ruudun, johon aukeni Mars planeetasta kuva ja paljon erilaisia pieniä tekstejä. Masi napsautti tämän jälkeen sormiaan ja plutolais joukko toi esiin kolme marsilaista hiiri naista. "Tää alkoi yllättäen taas temppuilemaan," plutolainen sanoi ja heitti musta hiuksisen kenraalin maahan Masin jalkojen juureen. "Ahh Minni!" Turbo huusi ja sai Minni heilauttaan hiuksensa kasvoiltaan ja katsomaan seinälle. "Turbo!" hän sanoi ja siirsi katseensa Masiin. "Sää oot säälittävä!" Minni tokaisi. "Kerro sit miks te kaikki ootte pulassa jos mää oon kerran säälittävä," Masi sanoi nostaen sormellaan Minnin leukaa ja sai Minnin katsomaan tämän ohi. Jätkien suut oli loksahtaa auki, kun he näkivät kaksi tuttua nais hiirtä. "Milva?" Moto kysyi epätodellisesti. "Moto?" Milva sanoi vaisusti. "Sää oot elossa?" Turbo jatkoi. Milva käänsi katseensa pois. Hän yritti vain välttää itkua mikä tuntui olevan liian pinnassa sillä hetkellä. "Hah eiks oo mahtavaa? Voi teitä te ootte niin somia," Masi sanoi naurua hihkuen ja voiton riemuisesti. Minni alkoi jälleen hermostua. Hän puristi tiukasti maasta kiinni niin, että hänen sormiensa välistä pursusi unaista hiekkaa. "Tää on helppoo rakkaat pahvi apinat. Te pääsette vapaaksi, jos..." Masi aloitti ja katsoi jätkiä. "Jos?" Rontti kysyi. "Jos te antaudutte. Annatte mun rauhassa duunailla Marsia ja annatte Minnin mun vaimoksi," Masi sanoi kaapataten kenraalittaren kainaloonsa. "MITÄ?" jätkät huusivat. Minni tunsi ennemmin inhoa ja pakokauhua haisevan jättiläis rotan kainalossa. Turbo katsoi järkyttyneenä tuntien Minnin olotilan olevan läsnä myös hänen kehossaan. "Hei sitokaas noi kaunokaiset kanssa seinälle ja sinä ihana morsiammeni. Me teemme Marsista meidän," Masi sanoi antaen käskyn sotilailleen ja kuiskaten Minnin korvaan. Minni ei kestänyt enää. Hän laittoi kätensä ristiin ja riuhtaisi itsensä Masin otteesta irti ja tirvasi tätä turpaan samalla latingilla kuin aikaisemmin Milvaa kourivaa plutolaista. "Mää mielummin kuolen, kun suostun sun morsiammeksesi!" Minni sanoi ja tunsi kuinka rotat ottivat hänestä kiinni. "Ronskit otteet kenraali," Vinski huusi kannustavasti. Masi nousi ylös pyyhkien nenäänsä josta valui runsaasti verta. "Sää oot liian kova suustasi, mutta valitettavasti mää olen kovempi," Masi sanoi lyöden samalla Minniä vatsaan. Minni putosi jaloiltaan ja haukkoi henkeä. "Mun kanssa edes sää et rupea pelleilemään," Masi sanoi kumartuneena Minnin vieressä. "Luuleks sää oikeesti, että joku vielä kumartais sua," Minni sanoi käheästi ja nosti katseensa Masiin. "Sää senkin likainen ÄMMÄ!" Masi sanoi lyöden tämän jälkeen Minniä kunnolla kasvoihin. Minni hengitti raskaasti ja tunsi kuinka veri alkoi maistumaan hänen suussaan ja miten poskea mitkin rupesi verta valumaan värjäten hänen turkkinsa. "Minni!" Annin ja Milvan huutaessa yhteenääneen järkyttyneenä. "Kiinnittäkää nää nyt vaan sinne seinälle," Masi toisti ja suoristi paitansa. Rotat olivat lähes saaneet Milvan ja Annin kiinni. Minni tuntui olevan tajuttomalta. Yht'kkiä plutolaiset veivät Minnin ison ämpärin luokse. "Mitä te teette?" Turbo kysyi kun plutolaiset katsoivat vankeja ja sen jälkeen Minniä, jonka jalat eivät edelleenkään iskun voimasta kantaneet. "Pesemme vain ystävänne," plutolainen sanoi naureskellen ja otti Minni takaraivosta kiinni. Hän katseli hieman Minnin ilmettä joka tuojotti häntä inhottavalla tavalla. Plutolainen hymyili kerran ja upotti Minnin pään syvälle ämpäriin. Hetken päästä tämä nosti hänen päänsä pois. Yhden kerran Minni ehti vetää henkeä kerran kunnes tunti kuinka häntä taas vietiin. "Riittää jo. Ehkä se osaa olla hiljaa jo jonkin aikaa," Masi sanoi ja plutolaiset tottelivat. He raahasivat Minnin seinälle ja kiinnittävät tämän. Minni haukkoi seinällä henkeä. "Ooks sää kunnossa?" Anni kysyi huolestuneena. "Jea mihin se osu sua?" Turbo kysyi huolestuneena. "Ei kai se osunut hampaisiin," Milva kysyi. "Miten mun hampaat liittyy koko juttuun?" Minni kysyi hengästyneenä. "En tie sulla on upee hymy," Milva sanoi. "Joo ei osunut hampaisiin, osui suoraan nenään. Vedin vain just henkeä samaan aikaan niin meni nieluun," Minni sanoi sylkäisten verta suustaan. Turbo katsoi tyttöystäväänsä huolestuneena. Hän ei tiennyt esittikö Minni rohkeampaa tilanteessaan mitä oikeasti oli. Eihän Minni perääntynyt ikinä, mutta saiko tilanne hänet epävarmaksi ja saamaan tällöin Masilta selkään. Turbo katsoi Motoa ja nyökkäsi tälle vaimeasti. "Nonnii rakkaat viholliseni on aika tehdä teistä selvää," Masi sanoi. "Ai miten muka?" Vinski kysyi. "Yksinkertaisesti. Ihan perinteisin menetelmin," Masi sanoi napsauttaen sormiaan. Rotat ja plutolaiset seisoivat rivissä valmiina ampumaan heitä. "Tieksää sää oikeesti oot niin tyhmä, kuin me kaikki luultiinkin," Turbo sanoi ja sai osakseen ystävänsä katseet. "MITÄ?" Masi kysyi ärtyneenä. "Yksinkertaista Masi. Moto," Turbo sanoi ja väänsi hännällään Moton metallikäden vapaaksi. Samalla sekunnilla, kun kettinki oli irronnut Moto alkoi tulittaa Masin joukkoja. Lopulta hän sai vapautettua itsensä sekä veikkansa pinteestä. "Suunnitelma. Hajaannutaan. Vinski, Rontti ja Anni lähette yhteen suuntaan samoin Moto ja Milva. Mää oon Turbon kaa," Minni sanoi ja väisti juuri tullutta luotia. Kaikki nyökkäsivät ja lähtivät juoksemaan eri suuntiin. "Älä unohda Milva kertoa rakkaallesi kuutta vuotta vanhaa salaisuutta," Masi huusi Milvalle. "Mikä salaisuus?" Moto kysyi. "Milva sää ehdit myöhemminkin. Eiks niin Moto!" Minni huusi pysähtyneelle kaksikolle. Moto nyökkäsi vaisusti ja lähti juoksemaan Milvan kanssa. Minni oli onneksi kattonut jokaisen käytävän olevan tarpeeksi pitkä jotta ne pääsi juosten hyvinkin pitkälle. "Älkää vain seiskö siinä tollot. Liikkeelle. Napatkaa ne!" Masi karjui sotilailleen. Sotilaat keräsivät itsensä ja hajaantuivat myös jotta olisivat päässeet marsilaisten jäljille.


Minni ja Turbo olivat juosseet jo useamman mutkan kautta ja pystyivät taittamaan matkaa helposti kävellen. Minni oli löytänyt läheiseltä pöydältä vesipullon ja huuhtoi vielä suutaan johon veren maku oli tarttunut voimakkaimmin. "Ookko sää varmasti kunnossa," Turbo kysyi ja otti Minniä kädestä kiinni. "MMm joo," Minni sanoi ja sylki veden suustaan. "Toi oli kyllä liian uhka rohkeaa jo. Sulle olis voinu käydä tosi huonosti," Turbo jatkoi. "Oii, sää välität sittenkin," Minni sanoi irroittaen otteensa Turbon kädestä ja ottaen tämän leuasta kiinni. Turbo hymyili tälle ja suuteli tätä hellästi. Minni oli liian kauan ollut erossa miehestään. Joten hän otti tätä kaulahuivista kiinni ja veti perässään. Intohimoinen suudelma sai Turbon työntämään Minnin kivistä seinää vasten ja tunnustellen käsillään tämän selkää. "Hei ne on mennyt tänne päin," kuului kauempaa sotilaan ääni. "Tää jännitys saa himot kohoamaan," Turbo sanoi suudelleen Minniä intohimoisesti. Minni ei voinut lakata hymyilemästä ja tunnusteli käsillään Turbon vatsalihaksia. Kumpikaan heistä ei huomannut pientä poikaa, joka piti kainalossaan lötköä nallea. "Mitä himot on. Onks ne jotain syötävää," lapsi sanoi ja sai rakastavaiset lopettamaan touhunsa. "Ouh," Turbo sanoi ja katsoi harmaata hiiri lasta. Poika hieroi silmäänsä ja hymyili kaksikolle vielä hieman unisena. "Ööö.... Minni?" Turbo kysyi ja katsoi Minniä. "Sää oot varmaan Eeli?" Minni kysyi polvistuen pikku pojan eteen. "Joo o se oon mä," Eeli sanoi itsevarmasti osoittaen itseään peukalolla. "Hauska tavata Eeli. Mää olen Minni ja tässä on mun poikaystävä Turbo," Minni sanoi esitellen itsensä ja puolisonsa. Eeli katsoi Turboa pyöritellen pienesti päätään. Hän katsoi Turbo päästä varpaisiin. Turbo ei osannut reagoida pikku pojan ilmeeseen muuta kuin hymyilemällä. "Sää oot niin pitkä että osut melkein taivaaseen," Eeli totesi saaden Minnin ja Turbon naureskelemaan. "Niin mää taidan olla. Mutta kertoisiko vaikka Minni mistä se tuntee tälläsen itse varman pikku jäbikän," Turbo kysyi kyykistyen Minnin viereen ja sekoittaen kämmenellään Eeli tumman ruskeita hiuksia. Pikku poika kikatti ja tarttui kaksi käsin Turbon kädestä kiinni. "Eeli on tota... Moton ja Milvan poika," Minni sanoi nostaen Eelin tippuneen nallen maasta. Turbo jähmettyi katsomaan Minniä. "Meidän Moto?" hän kysyi kuiskaten. "Te tunnette mun vanhemmat. Äiti on kertonut isästä toooooosi paljon," Eeli sanoi saaden Turbon huomion häneen. "Joo sun isä on tooosi pitkä ja tooosi vahva," Minni sanoi innostaen tuota pientä poikaa joka ikinä ollut edes tavannut isäänsä. "Hei! Tuolla ne ovat!" rotta huusi kun näki Minnin ja Turbon. "Mennään," Minni sanoi kaapaten Eelin syliinsä. "Hei mun nalle!" Eeli huusi. Turbo nappasi nallen maasta ja aktivoi juostessaan samalla Zerno-puikkonsa. Hän iski seinää ja suuret kivilohkareet tippuivat heidän ja rottien väliin. Minni oli pysähtynyt vähän matkan päähän ja katsoi pääsikö Turbo heidän matkaansa. Minni laski Eelin sylistään joka vaikutti hieman surulliselta. "Mikä hätänä?" Minni kysyi. "Mun nalle..." Eeli sanoi osoitten suuntaan josta he olivat tulleet. Samaan aikaan Turbo käveli nurkan takaa nyrkki vihreänä hehkuen. "Onks tää sun?" Turbo kysyi ja näytti tuttua nallea pienelle pojalle. Eelin olemus muuttui salamassa surullisesta iloiseksi. "Mun nalle!" hän sanoi onnellisena ja halasi tiukasti nalleaan. Turbo otti Minnin kainaloonsa ja he katsoivat toisiaan hymyillen. "Me ei voida jäädä paikoilemme. Tule Eeli mennään," Minni sanoi tarttuen Eelin kädestä kiinni ja he lähtivät kulkemaan kohti tuntematonta. Turbo käveli heidän edellään. Isällinen vaisto oli herännyt Turbon sisällä. Hänen suojeluvaistonsa käski häntä menemään ensin. Hän ei olisi voinut enää katsoa Motoa ja Milvaa silmiin mikäli heidän pojalleen tapahtuisi jotain.


Toisaalla Vinski, Rontti ja Anni juoksivat edelleen suurta rottalaumaa pakoon. "Meidän on tehtävä jotain!" Anni sanoi. "Mää keksin," Vinski sanoi ja otti asevyöstään pari räjähdepuikkoa. Hän pysähtyi ja sytytti puikot. "Onks viimeisii sanoja?" yksi rotta kysyi ja osoitti Vinskiä aseella. "No pari oikeestaan ja heitti räjähdepuikot suoraan rottia päin. Puikot tarttuivat suoraan rottien aseiden piippuihin, jotka hetken kuluttua aiheutti suuren räjähdyksen. Kolmikko juoksi läheisen nurkan taakse. Räjähdyksestä selvinneet rotat jatkoivat kolmikon jahtaamista ja juoksivat suoraan nurkan ohitse jossa kolmikko piilotteli. "Mää sanoin, että mulla on idea," Vinski sanoi vinkaten Annia päin. "Joopa joo ookko unohtanut Santun?" Rontti kysyi asettuen Vinskin ja Annin väliin. "Sitä naista ei unohda millään," Vinski sanoi saaden Annin pyörittelemään silmiään ja katsoen Ronttia.
Myös Moto ja Milva olivat ehtineet pitkälle. Moto oli kiivennyt katon rajaan ja pyytänyt Milvaa siirtymään hieman taaksepäin. "Haluakko nyt kertoa sen sun salaisuuden?" Moto kysyi kun hetkeen ei vielä näkynyt ketään. "Se on aika iso juttu," Milva sanoi hieroen vaivalloisesti niskaansa. "Hei! Tuolla!" plutolais sotilas huusi nähdessään Milvan. "Onko viimeisiä sanoja ämmä," plutolainen sanoi. Milva katsoi tympeentyneenä sotilaita ja osoitti sitten etusormellaan kohti kattoa. "Vain yksi komea ongelma," hän totesi ja Moto tiputtautui vihollisjoukon keskelle. Muutamalla hännän heilahduksella Moto oli saanut rosvojoukot nujerrettua. "Komea vai?" Moto kysyi pyyhkien rintakehäänsä. "Oon aina tykänny susta," Milva sanoi tarttuen Moton käsipuoleen ja suudellen tätä kevyesti. "Entä se salaisuus?" Moto sanoi. "Kerron sitten, kun ollaan kuivilla vesillä," Milva vastasi taputtaen toisella kädellä Moton vatsaa.
Vinskin seurue oli kulkenut useamman mutkan takaa ja tuskin edes tiesivät missä he olivat. Rasahdus sai heidät hermostumaan entisestään. Vinski otti räjähdepuikon ja Rontti löysi seinän vierestä metallisen putken. He suojasivat Annin ja olivat valmiina hyökkäämään. Vihreä hehku sai Vinskin laskemaan räjähteen alas. Turbo astui nurkan takaa pieni virne kasvoillaan. "On se hyvä jos me toisemme nujerramme," hän totesi sammuttaen hanskansa. "Ketä nää on?" Eeli kysyi ja astui ringin keskelle. "Tässä Anni mun isosisko, Rontti meidän mentori ja Vinski," Turbo kertoi uteliaalle hiiri pojalle. "Ai ja kukas tää on?" Vinski kysyi hämillään. "Tässä on Moton ja Milvan poika Eeli," Minni sanoi pidellen Eelin olkapäistä kiinni hellästi. "MOTON?" Vinski kysyi kovaan ääneen ja sai johtaja kakasikolta mulkaisut. "Okeii," Vinski sanoi epäuskoisesti. "Meidän pitää saada Eeli turvaan siksi aikaa, että päästään turvallisesti pois täältä," Minni sanoi. "Mää voin mennä mun huoneeseen," Eeli sanoi. "MMmmm ei hyvä idea. Jos Masi suuttuu meihin kunnolla se ettii sut ekana sieltä," Turbo sanoi. "Masi ei oo koskaan satuttanut mua," Eeli sanoi. "Ei se sua satuttaiskaan. Se käyttäis sua hyväksi satuttaakseen sun vanhempia ja sen puolesta meidän pitää vähän huijata Masia," Rontti sanoi. "Ei mun vanhempia saa satuttaa," Eeli sanoi heittäen Ronttia nallellaan saaden Turbon ja Annin naurahtamaan. "EI OO HAUSKAA!" hän tiuskasi. "Joo ei oo. Nää meidän miehet vaan käyttäytyy välillä huonosti," Minni sanoi silittäen Eelin hiuksia ja rauhoitellen tätä. "Ja me luvataan, että sun vanhempia ei satuteta jos suostut auttaan meitä. Okei!" Turbo sanoi kyykistyen pojan tasolle ja näyttäen kämmentään. "Okei!" Eeli sanoi ja iski omalla kädellään Turbon käteen.


Moto ja Milva olivat saapuneet paikkaan josta he olivat lähteneet. "Mitä me nyt keksitään?" Milva kysyi kuiskaten ja katselin nurkan taakse jossa Masi höykytti sotilaitaan kunnolla ja samalla yritti puuhastella tietokoneensa kanssa. "Me voitais suunnitella Masin pään menoks jotain," Minni sanoi kuiskaten Milvan vieressä. Milva hymyili kierosti ystävälleen ja he kokoontuivat taaemmas. "Onks ideoita?" Moto kysyi. Hetken mietittyään Anni keksi ratkaisun. "Mää keksin. Mitä jos Minni hämäis Masia?" hän aloitti. "Miten niin minä?" Minni kysyi hämillään. "Masihan on rakastunut Minniin. Tai ainakin oletus on jos se sut oli morsiammekseenkin ottamassa," Anni jatkoi. "Mene jo asiaan sis," Turbo sanoi. "Älä vaan sano," Minni sanoi osoittaen Annia sormellaan. Anni kohautti olkapäitään ja hymyili viekkaasti. Minni nojasi seinään ja oli tympeentyneen näköinen. "Se mitä tuun tekeen niin te ootte ISOSTI velkaa!" Minni sanoi ottamatta katsekontaktia kehenkään. "Joojoo älä huoli Turbo korvaa tän sulle," Milva sanoi heilauttaen kättään. Turbon ilme sai hänet naureskelemaan. Minninkin suulle nousi pieni hymy. "Okei keksikää joku hyökkäystaktiikka sillä välin," Minni sanoi ja lähti kävelemään Masin luokse. "SAATANAN tunarit!" Masi raivosi alaisillee. "Hei pomo!" yksi rotta sanoi. "MITÄ?" Masi vastasi. "Tuolla on yksi niistä karkureista," hän sanoi osoittaen Minniä joka rohkeasti oli kävellyt keskelle vihollis merta. "Napakkaa!" sanoi yksi sotilas. Minni pysähtyi ja kuunteli kuinka viholliset latasivat aseensa valmiiksi. Kun kaikki olivat valmiina Minni jatkoi nöyrästi matkaansa kohti Masia. "Voi pojat. Ei noita tarvita," Minni sanoi ja nosti yhden plutolaisen asetta jotta pääsin tämän ohi. "Mitä sää haluat Minni?" Masi kysyi kun vähä pukeinen marsilais nainen käveli rappusia ylös kohti häntä. "Mää muutin mieleni," Minni vastasi. Masi näytti hämmästyneeltä. "Mää haluan sittenkin sun morsiammeksi," Minni sanoi ottaen tämän paidan kauluksesta kiinni ja kääntäen tämän selkä luolaan päin mistä hän itse oli tullut. "Ookko sää tosissas?" Masi kysyi ja asetti kätensä Minnin vyötäsille. "Totta kai," Minni sanoi. Masi katsoi Minniä vieläkin hieman epäuskoisesti. "Todista," hän sanoi saaden Minnin hämmentymään. "Okei. Ne loput hiiret on tuolla luolassa," Minni sanoi osoittaen luolaa josta hän itse oli tullut. "No mitä te odotatte. Napakkaa heidät!" Masi huusi. Rotta, plutolais joukko lähtivät kohti luolaa ja Masi sai rauhassa keskittyä Minniin. "No koska pidetään häät?" Masi kysyi. "Heti kun oot kertonut mulle kaiken millä me hallitaan Marsia," Minni sanoi irtautuen uudelleen Masista ja nojaten tietokonepöytään. "Mmm sää oot tuhma," Masi sanoi ja käveli Minnin luokse ottaen tätä lanteelta kiinni. Minni hymyili vinosti Masille. "No mitä nyt?" Masi kysyi hämillään. Minni osoitti sormellaan viitaten, että tämän takana oli jotain. "Mit...." Masin lause jääden kesken kun vihreä valo valaisi hänen hienoa lentämistä tasanteelta. "Minni sää senkin valehteleva ämmä!" Masi karjui, kun hän keräili maasta itseään. "Kiitos kohteliaisuudesta, mutta taidan pysyä näissä marsilaisissa miehissä tai korjaan miehessä mieluummin," Minni sanoi tarttuen Turbon olkapäähän. "Ihan sama Mars on motissa ja se tuhoutuu," Masi sanoi itsevarmasti. "En olis niin varma," sanoi miesääni Masin takaa ja kuuli kuinka iso asejoukko latasi aseensa. Masi kääntyi ympäri ja näki tutun pojan joka oli kasvanut jo mieheksi. "Sää?" Masi sanoi. "Kyllä minä," Miihkali sanoi itsevarmasti. "Marsin vastarintaliike aavisti suunnitelmasi, kun koneesi virus löytyi meidän tietokannasta. Sun ''aseella'' niin sanotusti ei tee enää mitään, kun ei ne oo ees päällä," Miihkali selitti. "Mitä?" Masi ärjyi. "Joo. Tosi sääli. Sillä ei oikeesti vaan enää tee mitään. Kaiken lisäks se 3...2...1 on nyt räjäytetty," Miihkali sanoi ja piteli korvanappiaan josta häntä ohjeistettiin. "Te äpärät. Te saatanan idiootit," Masin alkaessa riehumaan ja löytäen läheisen rautaputken alkoi hän halkoa ja rikkoa tietokonejärjestelmäänsä. "Itsetuho käynnistetty," tietokone sanoi ja alkoi vilkuttamaan punaista valoa. "Masi mää pidätän sut henkikaappauksesta, kidnappauksesta, henkien vaarantamisesta ja MArsin tuhoamisen yrityksestä," Miihkali sanoi. "Ei käy senkin kloppi," Masi sanoi ja hajotti vaijerin joka tiputti katosta suuret rautapalkit. Hän sulki silmänsä ja levitti kätensä. Kaikki katsoivat taphtuneen järkyttyneenä. Ei kukaan olisi voinut estää Masin toimintaa. "30 sekuntia paikan tuhoamiseen" tietokone jatkoi. "Se räjähtää. Miedän on päästävä pois täältä," Rontti huusi. "Äkkiä kaikki tänne päin," Miihkali sanoi ja ohjeisti sankarit sinne mistä itse oli sotavoimien kanssa tullut. Minni toimi kenraali maisesti ja jäi ystäviensä jälkeen. Kenenkään huomaamatta hän juoksi sinne mistä alunperin oli tullut.


Ulkona kaikki olivat hengästyneitä ja juosseet tarpeeksi kauas Masin tukikohdasta. Sisällä tietokone laski viimeisiä sekunteja. " 5...4...3...2...1... itsetuho käynnistetty." Suuri räjähdys sai kaikki kääntämään päänsä toiseen suuntaan. "Hoh se on ohi," Anni sanoi. "Hetkinen?" Moto aloitti. "Missä on?" hän jatkoi. "MINNI!" Turbo huusi ja juoksi suuntaan mistä rähdys oli saanut aikansa. Kaikki katsoi järkyttyneenä isoa kivi kasaa. "Ei," Turbo sanoi vaisusti. Milva tunsi kuinka hänenkin pulssinsa kiihtyi. Miten hän olisi voinut unohtaa jotain todella tärkeää. "Eiii!" Milva huusi ja yritti juosta Turbon ohi, mutta tämä otti tästä ootteen. "Et voi mennä sinne!" Turbo sanoi. "EEEELII!" hän huusi itkun täyteisenä. Kaikki olivat todella järkyttyneitä. Milva menetti lopulta jalkojensa hallinnan ja murtui kyyneliin. Hän lyyhistyi maahan ja itki vuolaasti. Kaikki kävelivät ystäviensä luokse ja lohduttivat näitä. "Mitä äiti itkee?" kysyi pieni poika. Kaikki olisivat vannoneet kuulleensa väärin ja katsahtivat taakse päin. Pieni poika yski nais kenraalin sylissä punaista hiekkaa pois. "Eeli," Milva sanoi juosten Minnin luokse ja napaten peinen pojan syliinsä. "Voi kulta anna mulle anteeks," Milva sanoi suukottaen poikaansa useampaa kertaa. "Minni!" Turbo sanoi kaapaten Minnin syliinsä. "Aah!" Minni sanoi pidelle vasenta kättään. " Ooks sää loukkantunut," Turbo kysyi huolestuneena. "Sun käsi on murtunut. Onneks olkoon jäät henkiin," Anni sanoi katsoen noepasti ystävänsä kättä. "Oih tuo on päivän paras uutinen," Minni sanoi huumorisesti huokaisten. Milva halasi ystäväänsä. "Kiitos," hän sanoi. Minni hymyili ystävälleen ja pyyhki tämän poskelta kyyneliä. "Äiti älä itke," Eeli sanoi pyyhkien myös tämän kyyneliä. "Äiti?" Moto ja Miihkali kysyi hämmentyneenä. Milva kääntyi Motoon päin. "Isä!" pieni poika iloitsi ja tiputtautui äitinsä sylistä juosten Moton luokse ja halaten tätä tiukasti. Moto oli sanaton ja katsoi Milvaa hieman järkyttyneenä. "Tää on se salaisuus. Mää jouduin pitään hänet piilossa jotta Masi ei satuttaisi häntä," Milva sanoi. Moto ei sanonut mitään vaan nosti pojan syliinsä ja halasi tätä isällisesti. "Miten te pääsitte pois tuolta kuoleman loukusta?" Rontti kysyi, kun näki sisarentyttärensä sittenkin elossa. "Ooh yksinkertaista rakas eno. Kun pääsin ensimmäistä kertaa ulos sellistä. Katselin valmiiksi jo mahdolliset pakotiet. Etenkin ilmastointi kanavat sai huomioni. Eihän maan alla muuten vaihtuis ilma, joten hain Eelin ja nyt olemme tässä," Minni selitti pidellen kättään. "Mut onneks ootte kunnossa," Milva sanoi silittäen poikansa kasvoja. Moto ei edellenkään puhunut mitään ja Eelikin oli nukahtanut tämän syliin. "Voidaanko nyt palata kotiin?" Vinski kysyi, kun kaikki tuppasivat seisoa vain paikallaan. "Lähetään vain," Miihkali sanoi ohjaten sankarit alukselle jolla he olivat tulleet. "Onks meidän prätkät missä?" Moto kysyi kävellen vain Milvan ohitse huomioimatta tätä millään kontaktilla. "Joo ne on jo pakattu mukaan," Miihkali sanoi avaten aluksen oven. Miihkali ohajasi aluksen ensimmäiseksi sairaalalle. Milva kävitarkistuttamassa Eelin ettei tällä ollut fyysisiä tai psyykkisiä vaikutettaita. "Tuleks sää?" Milva kysyi Motolta. Moto pyöräytti päätään ja sai Milvan hämmentyneeksi. "Me tullaan ainakin," Minni sanoi ja vähän ajan päästä hänen perässään käveli Turbo taluttaen mustaa moottoripyöräänsä. Milva katsoi kerran Motoa joka ei edelleenkään huomioinut häntä ja katseli vain aluksen lattiaa.


Odotus aula oli yllättävän hiljainen. Eeli oli herännyt ja leikki Turbon kanssa pikku autoilla leikkipaikalla. Minni ja Milva katselivat kaksikon touhuja hymyillen. "Turbosta tulee hyvä isä vie jonain päivänä," Milva sanoi. "Mmm niin tulee," Minni sanoi ihailevalla äänellän. "Aiotteks te hankkii ylipäätänsä lapsii," Milva kysyi varovaisesti. "huoh, Ehkä me joskus," Minni sanoi. "Ai, että nyt ei oo oikee ajankohta?" Milva kiusoitteli. Minni mulkaisi hymyillen ystäväänsä. "Mää en luultavasti ees tietäis mitä tekisin jos nyt pamahtaisin paksuks," hän totesi. "Luultavasti pakoilisit miestäs armeijalla," Milva sanoi saaden Minnin purskahtamaan nauruun kerran. "Ohhoh nyt tulee taas neiti Stynériltä semmoista tekstiä," Minni sanoi. "Ja oikeestaan jos saan puuttua keskusteluun. Minni juoksis ennemin äitiään pakoon kuin mua," Turbo sanoi leikin keskeltä, kun Eelin sankari auto törmäsi Turbon vihollisautoon. "Toi olis totta," Milva sanoi osoittaen naureskellen Turboa sormellaan. Minni pyöritteli huvittuneena päätään. "Mites sun käsi?" Milva kysyi naurun keskeltä, kun Minni tuki toisella kädellään sitä. "Siinähän se mukana tulee," Minni totesi. Milva hymyili tälle lämpimästi. "Nonnii ja sitten. Oih tämäpä ylläri... Carbine Milanius," tuttu lääkäri sanoi. "Nonnii nyt pitää mennä. Oohan reipas," Turbo sanoi laskien lelut pöydälle ja silittäen Eelin hiuksia. "Hei Ianna," Minni sanoi ja Ianna ohjasi hänet istumaan. "Hei Ianna!" Turbo sanoi ja sulki oven kiinni perässään. "No kato kato. Marsin kovin kenraali ja Marsin villein rasavilli. Mitä ootteks te pari?" Ianna kysyi hämillään ja avasi koneelle Minnin tiedoston. "Joo kyllähän me toisiamme ollaan semmonen 9-vuotta katteltu," Minni sanoi katsahtaen vieressään istuvaa marsilais miestä. "No joo niin näkyykin. Onks Turbo samanlainen rasavilli, kuin lapsena," Ianna kysyi. "Toivottavasti en," Turbo vastasi. Ianna hymyili kaksikolle lempeästi. "No mikä sai teidät kaksi tulemaan lääkäriin?" Ianna kysyi. "Mää mursin käteni tossa, kun oltiin isommalla tehtävällä. Tarvis varmaan tehdä jotain," Minni sanoi näyttäen kättään. Ianna siirtyi tuolillaan lähemmäksi Minniä ja tutki kättä. Minnin ilmeistä päätellen teki epämukavaa kun kättä pyöriteltiin. "Joo murtunut se on, mutta se on kuvattava jotta tiedetään minkälainen kipsi laitetaan," Ianna sanoi. "Kipsattu kenraali," Turbo totesi ja Minni huitaisi tätä oikealla kädellään tämän hauikseen. Ianna teki Minnille muutkin perustarkastukset. Kuunteli keuhkot, katsoi Masin aiheuttamat ruhjeet jne. "Sulla on Minni kivipölyä keuhkoissa," Ianna totesi. "Eiks se oo aika normaalia kun hiekkakentällä taistelee?" Minni kysyi. Ianna pyöritteli päätään. "Sää oot jotakin kautta ihan hengittänyt tai sut on laitettu hengittämään kivipölyä. Liian suurina määrinä se voi olla hengenvaarallista, koska heikan hyvät voivat tukkia keuhkorakuloita ja ilmassa tulevat kuona-aineet eivät pääse muun kehon kautta pois," Ianna selitti. Minni katsoi Turboa huolestuneena. "Mää olin kyllä tossa vankina aika pitkään. Mut tyrmättiin iskemällä suoraan päähän," Minni selitti. Ianna katsahti myös Minnin pään, mutta siellä ei ollut mitään huolestuttavaa. "Kauan olit tajuttomana?" Ianna kysyi. Minni pyöritteli epätietoisesti päätään. "Ei mitään hajua," hän totesi. Ianna nyökkäsi. "No joka tapauksessa sun on jäätävä vähäksi aikaa sairaala hoitoon. Meillä on ultramagneettinen säde jota tehdään normaalissa sairaalahuoneessa. Se tuhoaa kivipölyn niin pieneksi atomeiksi, että se pääsee poistumaan kuona-aineiden kanssa samaan aikaan pois kehosta," Ianna sanoi. "Kauan tällänen toimenpide kestää," Minni kysyi. "Kahdesta päivästä pariin viikkoon. Sut pitää magneettikuvata jotta me tiedetään paljon kivipölyä on sun keuhkoissa. Sen jälkeen viedään sut kipsattavaksi jonka jälkeen pääset osastolle," Ianna sanoi saaden Minnin huokaisemaan. "Ymmärrän, että ura on sulle tärkeä, mutta pakko sut kuntoon on saada," Ianna sanoi ystävällisesti saaden Minnin nyökyttelemään. "Voiko Minnin luona käydä vai eristetäänkö Minni siksi aikaa?" Turbo kysyi. "Minni ei ole erityksissä. Hän istuu ja lepää sairaala vuoteella punaisen valon alla. Ja näin kun muistan heti vie sanoo. Se saattaa tuntua alkuun hieman inhottavalta, kun magneetti säteet menevät kehosi läpi, mutta muuten se ei tunnu miltään ja voit tehdä normaaleita asioita valon alla," Ianna sanoi. Minni ja Turbo katsahtivat toisiaan hymyillen. "Ja sitten. Kun kerran ette ole lääkärin luona hetkeen käynyt niin tehdäämpä muutama lisä kysymys koskien teidän parisuhdetta ja siihen kuuluvaa seksi elämää," Ianna sanoi avaten myös Turbon tiedoston. Turbo nojasi käteensä ja virnuili Minnille. "Okei. No kertokaa miten teillä menee sänkykamarin puolella?" Ianna kysyi. "No itse asiassa me ei olla hetkeen vietetty kunnollista aikaa keskenämme," Minni totesi. "Okei mikä tähän on ollut syynä?" Ianna varmensi. "Turbo on viimeiset neljä vuotta ollut komennuksella maassa ja pari kertaa ollaan koko sen aikana nähty," Minni jatkoi. "Niin siis ne on ollu ihan tehtävän lomassa olevia tapaamisia ja yhteistä aikaa ei vain ole jääny," Turbo vastasi. "Okeiii. No olosuhteiden pakosta ihan ymmärrettävää. Voiko teidän parisuhde muuten hyvin?" Ianna kysyi saaden Minnin ja Turbon katsahtamaan toisiaan. "Kyllä se ihan hyvin toimii," Minni sanoi Turbon nyökytellen vieressä. "Totta kai se rokotti hirveästi tää viimeinen neljä vuotta, kun Minni oli Marsissa ja mää oli Maassa. Mutta kyllä mää uskon, että meidän suhde voi silti ihan hyvin," Turbo sanoi. "Eli teillä on tälläinen. Miten sen sanois uudelleen aktivoittaminen monen vuoden jälkeen. Eli yritätte päästä siitä etä-suhteesta poies ja palata siihen ns. normaaliin parisuhteeseen," Ianna selitti. "Kyllä juurikin niin," Minni vastasi. "Kyllä se siitä puhkeaa taas. Ja se näkyy selvästi koska olette avoimia puhumaan suhteestanne ja toisistanne ja miten se on vaikuttanut teihin, kun olette pitkän ajan erossa olleet. Ja ihan hattua pitää nostaa, koska tuskin kumpikaan on syrjähyppyä tehnyt," Ianna sanoi. Minni ja Turbo pyöritteli vain päitään. "Ei olis kyllä käyny pienessä mielessäkään, että mää Minniä olisin pettänyt," Turbo sanoi. "Tuskin olisit uskaltautunut takasin jos sen olisit tehnyt," Minni totesi saaden Turbon kohauttamaan hartioitaan ja Iannan naurahtamaan. "Hyvä kuulla että teillä menee hyvin. Vielä muutama juttu niin magneettikuvaus huone on sua varten valmis. Nyt kun te taas olette lähempänä toisianne niin minkälaista ehkäisyvälinettä käytätte?" Ianna kysyi saaden Minnin painamaan leukansa rintaan ja hymyilemään leveästi. Turbokin hymyili vieressä. "Me ei käytetä ehkäisyvälinettä," Minni sanoi ja nosti katseensa. "Ette mitään?" Ianna kysyi hämillään. Minni ja Turbo pyöritteli päätään. "Mää syön ainoastaan pillereitä ilman taukoja, jotta joka kuukausi ei olisi sitä aikaa kuussa," Minni sanoi. "Joo nonnii. Eli vaikka te ette käytä kondomia yhdynnässä niin sun pillereiden syöminen kumminkin laskee sun hormooni tasoa sen verran, että se osittain toimii myös ehkäisynä," Ianna selitti. "Ja sitten kun tiedät että aika on otollinen lopettaa pillerit niin sit vaan katkasta sen," hän jatkoi. Turbo näytti hämmentyneeltä. Hänellä ei ollut hajuakaan mistä Ianna puhui. "Ianna tarkoittaa siis sitä, että kun halutaan lapsi niin mun pitää lopettaa pillereiden käyttö," Minni sanoi huomaten miehensä hämmästyksen. Turbo nyökkäsi ymmärtävästi. "Ja uskoakseni aika alkaa oleen pikku hiljaa kortilla," Ianna sanoi vihjailevasti. "Noo mää oon halunnu lasta jo 20-vuotiaasta asti joten ootan vain kun Minni on valmis," Turbo totesi. "Mää taas oon oottanut, että Marsin aika on otollinen. Sitä paitsi olisin jääny yksin lapsen kaa kun teidät ammuttiin avaruuteen, jonka jälkeen saitte tehtävän Maahan," Minni sanoi katsahtaen Turboon. "Älkää huoliko. Teidän aikanne tulee vielä. Te ootte nuoria jokka on saanut toisensa hetki sitten takaisin niin ei teillä oo mikään kiire," Ianna sanoi painamalla samalla merkkiäänen kiinni ja ohjaten Minnin ja Turbon pois huoneesta kohti magneetti kuvausta.


Pari päivää oli kulunut siitä, kun Minni oli osastolle joutunut. Minni tunsi aikansa käyvän tylsäksi. Ianna sanoi, että tämän pitäisi olla osastolla vähintää puolitoista viikkoa. Turbon vierailutkin oli jäänyt harvempiin kertoihin, kun Rontti oli nimittänyt hänet Minnin sijaiseksi. Se ei kumminkaan estänyt Turboa käymästä rakkaansa luona. "Hei!" Turbo sanoi ojentaen Minnille poimimansa ruusun. "Hei! Mistä sä tän sait?" Minni kysyi antaen suukon miehelleen. "Poimin toivonpuutarhasta, kun sie oli noi puhjennut juuri kukkaan," Turbo sanoi istuen tuolille. "Se on kaunis," Minni sanoi ja laskien kukan syliinsä. "Mites sun käsi?" Turbo kysyi. "Siinähän se. Kutittaa niin pirusti," Minni sanoi. "Onks muita käynyt kun minä?" Turbo kysyi. "Mmm Anni ja Rontti kävi eilen ja Santtu ja Vinski. Ei oikeestaan muita," Minni sanoi hetken mietittyään. Turbo nyökkäili ja istui vetelän näköisesti tuolissa pitäen toista jalkaansa sängynlaidalla. "Minni sun täytyy auttaa mua!" Milva totesi ja pamautti sisään samalla. "Mikä hätänä?" Minni sanoi ja lohdutti ystäväänsä joka oli istuuntunut sängynlaidalle. "Minni kato!" Eeli sanoi myös saaden Minnin huomion. "Oi sun oma henkilöllisyystodistus," Minni sanoi. Eeli ojensi tämän jälkeen kortin äidilleen ja hyppäsi kissamaisesti Turbon syliin joka alkoi lennätellä tätä istualleen ilmassa. "Öö Turbo," Minni sanoi ja ohjasi silmillään Turbon menemään pois huoneesta. "Aa joo. Tuus Eeli. Mennään kattoon onks kanttiinissa mitää hyvää syötävää," Turbo sanoi napaten pojan syliinsä ja poistuen huoneesta. "Mikä hätänä?" Minni kysyi. "Moto!" Milva totesi ja meni samalle tuolille istumaan jossa Turbo oli hetki sitten ollut. Milva haroi hermostuneena ja surullisena hiuksiaan. "Mitä Motosta? Onks sille käynyt jotain?" Minni kysyi kääntyen ystävänsä puoleen. "Ei mitään mitään fyysistä. Se mies ei voi psyykkisesti hyvin. Se ei ole puhunut tai ottanut kontaktia muhun sen jälkeen kun se sai tietää Eelistä," Milva sanoi. "Mut mieti mitä se joutu käymään läpi silloin kun se luuli menettäneensä sut. Tai se kun sää et jo silloin kertonut olevas raskaana hälle," Minni sanoi yrittäen ymmärtää myös Moton näkökulmaa asiaan. "Mää tiedän, mutta vois ees Eeliin ottaa kontaktin. Se hirveetä selittää kuusi-vuotiaalle miks isä ei ota häntä syliin tai miksi isä ei leiki hänen kanssaan tai miks Moto pakoilee meitä töihin," Milva sanoi jo hieman ärtyneenä. "Anna Eeli meille vähäks aikaa hoitoon ja selvitätte tän asian Moton kaa perin pohjin. Pakotat sen puhumaan. Moto on sen verran tunteellinen, että se ei satuttais sua muuta kuin sanallisesti jos sitenkään," Minni sanoi rauhoitellen ystäväänsä. Milva nyökkäsi muutaman kerran. Hänen huomionsa kääntyi kun suklaa suupielillä kuorrutettu pikku poika pamahti huoneeseen ja suoraan äitinsä syliin. "Jaaha. Ookko sää nääs suklaata syöny?" Milva kysyi ja otti paperia taskustaan. "Joo. Turbo tarjos mulle jäätelön joka maistu suklaalta," Eeli sanoi ja nyrpisti naamaansa kun hänen äitinsä alkoi putsaamaan sitä. Turbo oli kävellyt perässä ja hörppi varovaisesti kahviaan. Turbo istui sängyn laidalle ja Minni painoi päänsä tämän hartialle ja katseli hymyillen Milvan äidillistä roolia. Turbo suukotti kevyesti Minnin otsaa. Milva oli lapsen myötä selvästi muuttunut paljon rauhallisemmaksi mitä joskus oli ollut. Tuo rääväsuinen ja sukkela nainen oli kasvanut vuosien myötä todella paljon henkisesti ja sen huomasi tämän olemuksesta. Milva suukotti pienesti poikansa nenää ja kertoi, että tämä pääsee yökylään Turbolle ja Minnille. Tosin pelkän Turbon luokse, kun tämä itse oli sairaalassa. Pienen pojan riemu oli revetä ilosta, kun sai asiasta kuulla. Turbo katsoi hämmentyneenä Minniä. "Mää kerron sulle myöhemmin," Minni kuiskasi tälle. "Saathan ainakin kokeilla tota isällistä roolia ihan kunnolla," Minni sanoi tönäisten tätä kevyesti. Turbo hymyili ja katsoi sen jälkeen Eeliä joka tosin oli jo kadonnut läheiseen leikkipaikkaan. Hetken päästä myös Ianna saapui huoneeseen. "Hei! Miten menee?" hän kysyi ja tarkisti Minnin tippapussin samalla. "Kiitos ihan hyvin. Tää istuminen ja makaaminen vaan alkaa ottaa muuhunkin kuin päähän," Minni vastasi hieroen alaselkäänsä. "No siinä tapauksessa mulla on sulle hyviä uutisia," Ianna sanoi. "Ai mitä?" Minni kysyi innokkaana. "Sää pääsetkin jo yli huomenna kotiin. Olimme arvioineet väärin hiekkapölyn määrää ja osottautuikin että se oli paljon hienojakoisempaa kuin mitä me luultiin," Ianna sanoi. "Eli se on poistunut sen takia nopeammin?" Minni kysyi. "Kyllä, mutta mää määrään sut silti viikon saikulle tämän jälkeen, koska magneetti säde hoidon jälkeen olo voi olla vetelä ja hieman väsynyt. Ja saat parannella kättäsikin," Ianna sanoi. Minni katsoi Milva ja Turboa vuorotellen hymyillen. "Mää voin tuoda sulle kamoja sit," Turbo sanoi saaden Minniltä pitkän suudelman.


Samana iltana Milva oli pakannut poikansa tavarat ja käynyt Tulikikaupungin pienessä kaupassa ostoksilla. Turbo oli töistä tulleessaan napannu Eelin matkaansa ja toivotti onnea Mivalle. Milva vatvoi asiaa päässään koko ajan. Hän ei tiennyt mitä olisi ajatellut tai sanonut Motolle. Hän yritti ruoan laiton yhteydessä miettiä sanojaan, mutta tuloksetta. Hän asetti mökin täyteen kynttilöitä ja koristeli pöytää nätiksi. Hyvä ruokakaan ei välttämättä Motoa lepyttäisi hänen valehteluistaan, mutta yritys on ainakin hyvä. Päivällä hän oli pyytänyt jos Santtu ja Vinski pystyisivät yöpymään jossain muualla ja mainitsi samalla Eelin olevan Turbolla yötä. Kenties he olivat menneet sinne. Milva balmisteli myös itsensä ja juuri kun hän oli valmis ovi kävi ja hän ryntäsi ulos vessasta. "Mitäs.. tää nyt on?" Moto kysyi riisuen kypärän päästään ja asettaen sen läheiselle pöydälle. "Tää on epätoivonen anteeks pyyntö mun valehteluista sulle," Milva sanoi hieroen käsivarsiaan epävarmasti. Moto katsoi epäilevästi naista hetken ja hymyili sen jälkeen tälle. "En mää oo vihanen sulle," Moto sanoi saaden Milvan hämmentymään. Hän käveli muutaman askeleen eteenpäin ja ottaen tämän olkapäistä hellästi kiinni. "Miks sää kohtelet sitten mua ja Eeliä kun me oltais sulle ilmaa?" Milva sanoi kääntyen ympäri ja irrottautuen miehen otteesta. "Koska mää en tienny mitä ajatella. Sää kumminkin salasit raskautes multa vaikka sen kertomisella et olis joutunut vangiks näiksi vuosiksi," Moto sanoi yrittäen saada Milvan ymmärtämään. "Sää oot oikeessa, mutta mää en tie miks se oli silloin niin vaikeaa," Milva sanoi. Moto kaappasi naisen sylelyynsä ja suuteli tätä hellästi. "Annakko sää mulle anteeks?" Milva kysyi. "Joo. Ja kiitos, että oot antanut mulle taas syyn elää," Moto sanoi. Milva hymyili lämpimästi miehelle. Hän ei sanonut mitään vaan suuteli tätä kietoen kätensä tämän kaulan ympärille ja lähti työtämään kohti makuuhuonetta. "Mmm entä ruoka?" Moto kysyi saaden Milvan katsomaan katettua pöytää. "Sen voi lämmittää uudelleen," Milva sanoi kohauttaen hartioitaa ja työntäen miehen makuuhuoneeseen. "Jos sovitaan että ehkäistään tällä kertaa ja sovitaan uusista tulokkaista yhdessä?" Moton äänen kuuluessa oven läpi johon kantautui Milvan naurahdus päälle. Yön tullen Milva oli sammuttelemassa loppuja kynttilöitä jotka vielä paloivat. Hän kattasi ruokapöydältä ruoat folioon ja laittoin ne jääkaappiin. "Ekkö saanu unta?" Moto kysyi ja halasi naista takaapäin. "Ajattelin tossa laittaa noi kynttilät pois päältä ettei koko mökki pala meidän nukkuessa," Milva sanoi käntyen ympäri ja sivelleen Moton lihaksi. Moto ei sanonut mitään vaan suuteli naista intohimoisesti. Hän nosti Milvan saarekkeen päälle ja suuteli tätä kaulalle. Milva silitti käsillään Moton päätä ja niskaa. Aamutakki valahti Milvan hartioilta ja jykevä yläruumis osui vasten Moton rintalihaksia. Moto nosti naisen kantoon suudellen tätä edelleen intohimoisesti. Makuuhuone sulkeutui jälleen heidän perässään.
Milva oli aamulla ennättänyt jo päämajalle ja hoiti raporttia valmiiksi Marsin päälautakunnalle ja hallitukselle. Hän kumminkin oli töissä osittain armeijalla ennen kuin Masi kidnappasi hänet. Nyt hän oli vakituisesti siirtynyt Vapaustaistelijoihin. Ensi viikolla, kun Minni virallisesti palaisi takaisin olisi ylennys tilaisuus, jossa moni sotilas tulee samaan kunniamaininnan tai virallisen ylennyksen. Milva yritti epätoivoisesti miettiä mitä kaiken kuuden vuoden aikana oli tapahtunut. "Kahvia?" Anni kysyi työntäen mustaa nestettä tämän eteen. "Oih kiitos. Tätä tarvitsinkin," Milva sanoi pyörähtäen tuolillaan kohti Annia joka nojasi pöytää vasten. "Mites sulla ja Motolla?" hän kysyi. "Mmm vois sanoo että me sovittiin. Saatiin asiat selvitettyä perin pohjin," Milva sanoi hörpäten varoivaisesti kahviaan. "Eli te ootte taas yhdessä?" Anni kysyi etsien Milvan katsekontaktia. "Mmm yhdessä ollaan jo oltu syvällisemminkin," Milva sanoi katsoen Annia huvittuneena. Nuorella hoitajalla kesti hetken tajuta mitä hänen ystävänsä oli tarkoittanut ja katsoin sen jälkeen tätä silmät pyöreinä huvittuneena. Milva hihitteli pienesti ja laski katseensa kuppiinsa. "Siis te kaks?" hän kysyi. "Joojoo millä keinoin sää olisit luullu että me Eeli oltais saatu?" Milva sanoi tallentaen raporttinsa ja lähtien kävelemään kohti yleistä ruokatilaa. Raskas rock musiikki kantautui pitkälle käytävään. "Mmm no tarkemmin ajatellen, totta," Anni sanoi kävellen Milvan vieressä. Milva katsoi huvittuneena ystäväänsä. "Noo oliks teillä ees kivaa?" hän jatkoi. "No todellakin. Sitä ei voi verrata mihinkään parempaan," Milva sanoi. "Ai mitä?" Vinski kysyi kun Milva ja Anni olivat hänen pöytänsä kohdalla. Pöydässä istui myös Rontti ja Miihkali. "Ei mitään mikä kuuluis sulle," Milva sanoi istuen valkoisen egoistin viereen. "Aaa okei sit sä oot varmaan nähnyt Motoa ja tiedät että sen olis pitänyt olla täällä jo aikoja sit," Rontti sanoi naputtaen etusormellaan pöydän pintaa. "Eihän vapaustaistelijat tottele sääntöjä," Milva sanoi hörpäten kahviaan ja saaden koko porukan hiljaiseksi. "Missä MOTO?" Rontin painottaessa ääntään. "Nukkumassa kai vie, en tie. Mää näin sen viimeks kotona," Milva sanoi tiukasti. "LOOK WHO IS BACK!" kuului tutun nais ääni portaiden yläpäästä. "Ei voi olla totta! Sää pääsit pois sairaalasta," Milva sanoi ja halasi alas juossutta kenraalia. "Todellakin," Minni sanoi kävellen pöydän luokse. "Missä Santtu?" hän kysyi Vinskiltä. "Prätkä hallissa. Nyt sillä riittää hommaa täällä ollessaan. Ja mistä sää tiesit että Santtu on Marsissa," Vinski kertoi hämmentyneenä. "Äh Turbo kertoi mulle kun oli sairaalassa," Minni sanoi heilautten kättään ja istuen seurueen seuraan. "Onks Turbo muuten täällä?" Milva kysyi. "Mmm ei oo sitäkään näkynyt," Rontti sanoi. "Ne vietti pyjama bileet Eelin kanssa. Ne oli hankkinut kaikkee hyvää syötävää ja sit Turbo oli löytänyt vanhan video vuokraamon kaupungista ja ne oli sitten vuokrannu muutaman leffan jotta ilta olisi hauska kummallekkin," Vinski sanoi katsoen iloista ystäväänsä. "Oii söpöä," Anni sanoi katselleen Minniä ja tönien tätä kevyesti. "Oikeesti Minni teidän pitää hankkii lapsia Turbon kaa," Rontti sanoi kiusoitellen sisarentytärtään. "Joo totta kai ihan heti," Minni sanoi vieden enoltaan kotikalja pullon. "Minni!" hän sanoi. "No?" Minni kysyi hämmentyneenä. "Marsilainen kotikalja sisältää vaaleaa viljaa," Rontti sanoi. Minni ojensi tympeentyneenä kotikalja pullon takaisin enolleen. "Miks sää et juonu sitä?" Santtu kysyi Minnin takaa ja istuen kavereidensa seuraan. "Mää en voi syödä tai juoda tuotteita mitkä sisältävät vaaleaa viljaa," Minni selitti. "Allergia," Santtu kysyi. "Joo. Tai no multa puuttuu tietyt entsyymit mitkä pilkkois vaalean viljan alkion," Minni selitti. Santtu nyökytteli.


Illalla Minni palasi takaisin hänen ja Turbon mökille. Turboa ei ollut koko päivänä näkynyt tai kuulunut päämajalla. Minni astui mökkiin mikä vaikutti kovin hiljaiselta. "Huhuu," Minni huhuili. Kylpyhuoneen oven auetessa sai Minnin tietämään missä hänen miehensä lymyili. "Hei! Sää pääsit jo tänään?" Turbo kysyi kuivaten pyyhkeellä hiuksiaan. "Joo pääsin jo tänään ja ajattelin yllättää sut töihin mutta ethän sää sie ollu," Minni sanoi ristien kätensä eteensä. "Sain myös pienemmän tuki kipsin." hän jatkoi näyttäen kättään. "Sori. Mää vietin päivän Eelin kanssa ja sit Moto tuli sen lopulta hakemaan," Turbo sanoi ja käveli keittiöön. Minni katsoi himoiten Turbon perään. Hän oli ilman rihman kiertämää ja vahvaa vartaloa peitti vain lanteilla kiedottu pyyhe. "Oliks teillä Eelin kanssa kivaa?" Minni kysyi avaten jääkaapin ja kumartuen Turbon viereen. Turbon katseli hetken Minnin keikistelyä ja poistuessaan keittiöstä silitti tätä hellästi takapuolesta. Minni nosti itsensä ja katsoi miehensä perään joka oli ottanut paikan sohvalta ja katsoi takkatuleen. Minni otti vesipullon ja istuuntui miehensä kainaloon. "Oliks sulla kiva päivä?" Turbo kysyi katsoen Minniä. "Joo. Oli kiva päästä pois sairaalasta," Minni vastasi silittäen kylmällä pullolla Turbon vatsalihaksia. "Uskon," Turbo sanoi saaden Minnin katsomaan itseään. Minni ei sanonut mitään katsoi vain Turboa. Hän silitti oikean käden sormilla Turbon poskea hellästi. "Kiva nähdä sun silmät," Minni sanoi saaden Turbon naurahtamaan. Minni otti Turbon leuasta kiinni ja suuteli tätä hellästi. Turbo taasen laski oman pullonsa läheiselle pöydälle. Minni laski oman pullonsa sohvalle ja nousi Turbon syliin. Intohimoiset suudelmat sai hänet yhä enemmän haluamaan Turboa. Varovaisesti tunnustellen Turbo riisui Minnin paidan ja heitti sen sohvan reunalle. Turbon kiihkeys tuntui myös Minnin sisä reittä vasten. Turbo siveli Minnin vartaloa ja lopulta laski tämän takkatulen eteen olevalle matolle mennen itse perässä. Kummankin kiihkeä hengitys tuntui vasten turkkia. Minni tunsi kuinka housut hävisivät hänen jaloistaan. Turbo katsoi häntä hymyillen ja laskeutuen suutelemaan tätä. Hänen kätensä siveli Minnin reittä kohti tämän lanteita. "Ooks sää valmis?" hän kysyi hiljaa. "Eiks me olla sovittu ettei puhetta toiminnan aikana," Minni sanoi suudellen miestään pitkään ja syvään, tuntien samalla kuinka osa Turbosta painautui hänen sisäänsä. Toiminta kesti jonkin aikaan ja päätyi kummankin hiiren huippuun. Turbo laskeutui käsivarsilleen Minnin päälle vetäen itsensä ulos ja suudellen tätä hengästyneenä. Minni hymyili tyynisti ja hengästyneenä miehelleen. Kumpikaan ei sanonut mitään. Katsoivat vain toisiaan. "Tiesiks sää että sää oot neljän vuoden toiminnat mulle velkaa," Minni sanoi saaden Turbon hymyilemään. "Tiedän," hän vastasi kaapaten Minnin syliinsä ja vieden tämän makuuhuoneeseen.




Useamman kerran jälkeen Turbo oli nukahtanut. Minni silitti varovaisesti sormillaan tämän rintakehää ja hymyili varovaisesti. Hänen päässään pyöri heidän ja Marsin tulevaisuus. Mitä se toisi tullessaan sitä Minni ei tienny. Hän asettui Turbon viereen nukkumaan laskien kätensä tämän rinnalle. Lopulta kaiken ajattelun keskeltä hän viimein nukahti ja unohti hetkeksi viime viikkojen tapahtumat.

Minnin paluusta oli kulunut viikko ja olisi ylennystilaisuuden päivä. Minni valmisteli itseään juhlakuntoon, koska tilaisuuden yhteydessä pidettäisiin hienostuneemmat juhlat jonka teemana oli iltapuku. Turbo ei ollut tilaisuudesta laisinkaan mielissään sillä frakki ei tuntunut pukevan häntä yhtään. Minnin vuoksi hän oli tähän suostunut ja ei yksi ilta loppujen lopuksi mitään haittaisi. Minni puki makuuhuoneessaan tumman vihreää kimaltelevaa ja olkaimetonta iltapukua, jota koristi sydämen muotoinen kaula-aukko. Hiukset hän oli kasannut kiharalle nutturalle. Lopuksi hän asetteli kaulaansa hieman prameamman jalokivi-kaulakorun ja samaan sarjaan kuuluvat korvakorut. Sivussa olevan vetoketjun hän sai sulakasti laitettua kiinni häntänsä avustuksella. Pieni silaus sormella korjaten hieman meikkiä ja lopuksi hänen lempi hajuvettään. "Mennäänkö?" hän kysyi kantaen korkokenkänsä eteiseen katsoen samalla miestään joka korjaili parhaillaan rusettia kaulassaan. "Wou! Sää oot tyrmäävä," Turbo sai sanotuksi kun näki puoliskonsa normaalia hienostuneemmalta. "Lopeta!" Minni sanoi siirtyen miehensä eteen ja koraten rusetin suoraan. Hän siirsi katseensa Turboon joka hymyili tälle lämpimästi. "Mitä?" Minni kysyi ja lähti pukemaan kenkiään jalkaan. Eteiseen asti hän ei ehtinyt kun Turbo tarrasi tätä kädestä ja pyöräytti itseään päin. Harvoin Minni Turbon yrityksistä saada kehuja ei ollut hänen juttunsa, mutta kyllä hän sen myönsi, että se tuntui hyvälle. "Sää oot oikeesti kaunis," hän sanoi pidellen tämän lanteista kiinni. "Mmmhhmm, tästä puhutaan vielä kun päästään juhlista kotiin," Minni sanoi sivellen samalla Turbon leukaa ja lähtiessään pukea kenkiään. Turbo katsoi Minnin perää ihastellen ja haki samalla omat juhlakenkänsä. "Ollaanks me valmiita?" Turbo kysyi nousten tuolilta seisomaan. "Ei vielä," Minni sanoi hieman hätääntyneenä. "Mitä nyt?" Turbo kysyi. Minni katsoi hymyillen miestään ja nosti lipaston laatikosta puisen, matalan laatikon ja vei sen keittiön pöydälle. Hän avasi lippaan soljen ja kannen alta paljastui kaikki Minnin kenraali tähdet ja neljä kunniamitallit. Hän käveli peilin eteen ja asetteli merkit vasemmalle rinnuksen kohdalle. "Ylpeilijä," Turbo sanoi avaten kotikalja pullon. "Ooo hiljaa tai nukut ulkona ilman mitään lämmikettä," Minni sanoi kiusoitellen. Turbo hymähti tyytyväisenä. "Nyt voidaan mennä," Minni sanoi suukottaen kevyesti miestään. Turbo sammutti valoja perässään ja sulki oven. Ennen itse juhlatilaisuutta heillä oli edessään toinen juhlatilaisuus. Turbo oli Minnin pakosta vuokrannut maasturin jolla he ajoivat tulikivikaupungissa sijaitsevaan maistraattiin. "Vau olettepa te upean näköisiä," Milva sanoi halaten naisystäväänsä. "Oi kiitos niin tekin," Minni sanoi ja Turbo kätteli isoveikkaansa asettaen itsensä Minnin taka-alalle seisomaan. "Kiitos. Tää on tosi ihana päivä," Milva sanoi onnea hihkuen ja katsoen Motoa. Motolla oli tumma puku yllään ja vasemman puolisessa povitaskussa oli pieni ruusuke. Milvan ruskeaa kehoa taasen puki upea yksinkertainen hieman A-linjainen kevyt, valkoinen mekko. "Onks kaikki täällä?" Turbo kysyi. "Joo on," Moto sanoi havahtuen veikkansa kysymykseen. Minni ja Turbo tervehti muita sisällä olevia. Paikalla oli mm. Rontti, Vinski, Santtu, Eeli, Anni, Moton äiti Constance sekä Miihkali ja tämän äiti Helen. Milva ja Moto olivat kävelleet hienommalla seppeleellä koristellulle alttarille. Milvalle oli koottu muutamasta Marsin maaorkideoista ja ruusuista kimppu ja hänen tumman ruskeita lainekkaita hiuksiaan koristi lehmusköynnöksestä tehty seppele jossa oli kultaisia yksityiskohtia. "Tervetuloa, sukuilaiset ja ystävät todistamaan Moto Rewiltonin ja Milva Stynérin liittoon astumista. Tie näiden kahden parin välillä ei ole ollut helppo. Mukaan on mahtunut paljon iloa ja surua. Onnea ja epäonnea. Mutta viimein näiden läsnäolijoiden ja Jumalan läsnäollessa voidaan heidän liittonsa viimein virallistaa," papin puhuessa ja hää vieraiden herkistyessä Moto ja Milva katsahtivat toisiaan hymyillen. "Nyt haluan kysyä ihastuttavalta sormus pojalta. Saisinko äidin sormuksen?" pappi kysyi kyykistyen Eelin tasolle joka piti kahta sormusta pienessä korissa. Eeli nyökkäsi ja ojensi upean jalokivisormuksen papille. Pappi siunasi sormuksen pyhässä vedessä jonka jälkeen ojensi sen Motolle. Moto kääntyi Milvaan päin. Milva ojensi kimppunsa Annille. Hellästi ottaen Milvan kädestä kiinni Moto tunsi pulssinsa kiihtyvän. "Nyt kysyn sinulta Milva Amanda Stynér. Tahdotko ottaa Modo Wilhem Rewiltonin aviomieheksesi ja rakastaa tätä niin myötä, kuin vastoin käymisissä kunnes kuolema teidän erottaa?" Pappi sanoi. "Tahdon," Milva sanoi ja myösi täten Motolle pujottaa sormuksen tämän vasempaan nimettömään jota jo aijemmin koristi yksinkertainen kihlasormus. "Nyt kysyn uudelleen sulhaspojalta. Saanko nyt isän sormuksen?" pppi kysyi kyykistyen uudelleen Eelin viereen joka tilaisuuteen nähden käyttäytyi todella hyvin. Eeli nyökkäsi uudelleen ja ojensi isänsä sormuksen papille ja käveli sitten Turbon viereen pidellen kädellään tämän jalasta kiinni. Turbo hymyili pikku sankarille isällisesti ja silitti kevyesti tämän päälakea. Pappi siunasi pyhässä vedessä myös Moton sormuksen ja ojensi sen jälkeen sormuksen Milvalle. "Nyt kysyn sinulta Modo Wilhem Rewilton. Tahdotko ottaa Milva Amanda Stynérin aviovaimoksesi ja rakastaa tätä niin myötä kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?" pappi kysyi katsahtaen Motoa. "Tahdon," Moto vastasi nyökkäillen pienesti samalla. Milva pujotti tyytyväisenä kultaisen sormuksen johon oli kaverrettu erikokoisia ruutuja Moton vasempaan nimettömään. Milva hymyili leveästi mutta lämpimästi tuoreelle miehelleen. "Näiden läsnäolijoiden todistamana voin todeta teidät mieheksi ja vaimoksi. Voi suudella morsiantasi," pappi sanoi laskien kätensä alas. Moto otti hellän otteen Milvan lanteista ja laski tälle hellän suudelman. Milva kietoi kätensä miehensä kaulalle ja suuteli tätä takaisin. Kevyt ja iloiset taputukset saattelivat heidät yhteiseen onneen. He kävelivät ystäviensä luokse jotka onnittelivat heitä lämpimästi. Moto nosti lopulta Eelin syliinsä ja suukotti isällisesti tämän poskea. "Saanks mää kysyä miks te ette menny kirkossa naimisiin?" Helen kysyi ihmeissään. "Mää en kuulu kirkkoon ja maistraatissa on helppo puolittaa sillein, että toisen osapuolen kohdalla lausutaan Jumala-rukous," Milva sanoi katsoen Motoa joka nyökkäili tälle lämpimästi. "Ja me ei pidetty polttareita sulle," Vinski sanoi iskien kämmenellään Moton selkään. "Pidettiihän," Turbo sanoi saaden muut nauramaan. "Niin, kato kun et sää vaan muista mitään," Rontti sanoi ottaen valkoisen marsilaisen kainaloonsa ja puhuen säälivästi. Koko porukka nauroi ja tytöt ihastelivat Milvan sormuksia. "No Milva, kun tapaamme näin niin oletko nyt virallisesti Rewilton?" Constance kysyi pidellen Milvan käsistä ja katsoen tätä silmiin. "Tavallaan. Minua kutsutaan julkisesti Milva Rewiltoniksi, mutta virallisissa papereissa olen Milva Rewilton omaa sukua Stynér, koska haluan kunnioittaa vanhempiani jotka asuvat muualla," Milva sanoi ystävällisesti harmaalle hiiri naiselle. "Se on oikein kultaseni," Constance sanoi sivelleen Milvan poskea hellästi. Minni katsoi kelloaan ja kertoi toisten juhlien alkavan. Milva vaihtoi pukuhuoneessa nopeasti häämekkonsa upeaa ihoa myötäilevään vaalean keltaiseen iltapukuun. He kävelivät ulos. "Mahtuuko teidän kyytiin? TURBO?!" Anni kysyi korottaen ääntään saaden veljensä reaktion. "Joo mahtuu. Neljä," Turbo sanoi. Anni siirsi katseensa Moton äitiin ja hänen siskoon. "Oi. Ei me tarvita me ollaan omalla autolla," Helen sanoi avaten äidilleen oven. "Ja mää meen kyydissä. Nähdään juhlapaikalla," Miihkali sanoi nousten takapenkille istumaan. "No hyvä. Mää tuun sitten teidän kyydissä. Mekossa ei ole mukava olla moottoripyörän kyydissä," Anni sanoi nousten maasturin kyytiin. "No sit määkin tulen," Santtu sanoi nousten kanssa maasturin kyytiin. "Milva ja Eeli tuutteks te vie kyytiin?" Minni kysyi etupenkiltä kun hänen ystävä käveli ulos maistraatista. "Hä? Joo voidaan," Milva sanoi avustaen poikansa maasturin kyytiin. Eeli istui Turbon taakse ja näki edessään Annin. "Jos me ajetaan teidän edellä?" Rontti ehdotti. Moto auttoi vaimonsa maasturin kyytiin ja käveli sitten omalle prätkälleen. "Sopiihan tuo," Turbo sanoi peruuttaen maasturin tielle. Hänen eteensä kurvasivat prätkillä Rontti, Vinski ja Moto. Koko porukka oli tilaisuudesta ja itse juhlista todella innoissaan. He keskustelivat paljon keskenään ketkä tulisivat saamaan kunnia mainintoja ja ylennyksiä. He yllättyivät että edes Minni ei tiennyt mitallien saajista. Matka juhlapaikalle kesti hieman vajaa puoli tuntia. "Vau tää on hulppee paikka," MIlva sanoi. "Joo ihme, että se on kasassa?" Turbo sanoi avustaen tyttöystävänsä masturin kyydistä. Eeli katseli linnamaista isoa rakennusta päätä pyörittäen. Juhlapaikka muistutti paljon linnaa. Rappuset kaarsivat ympyrämäisesti jonka keskeltä kohosi hulppea suihkulähde, johon oli hankittu jostain vettä. Linnan sisältä paljastui kirkkaat valot ja itse juhlatilaisuus salissa oli iso marmorinen tanssilattia ja seinillä kohosi upeita muotokuvia Marsin entisistä kuninkaista. Katosta roikkui neljä isoa kattokruunua jotka valaisivat koko salin. Tanssilattioiden reunoille oli aseteltu buffet pöytiä ja booli maljoja. "Tää on upea," Milva sanoi katsoen ympärilleen. Minni ojensi kutsu kortin ilmoittaja mestarille joka yhdellä hymähdyksellä sai juhlakansan hiljaiseksi. "Mhmm, Marsin Armeija, Vapaustaitelijoiden ja Vastarintaliikkeen neljän tähden kenraali Carbine Milanius puolisonsa Prätkähiiri Throttle Thremeksen kanssa," ilmoittaja mestari sanoi. Minni ja Turbo laski hymyillen rappusia alas aplodien saattelemana. Alhaalla heille ojennettiin alkumaljat. "Mhhm Marsin Vapaustaistejoiden ja Vastarintaliikkeen kenraali Stoker von Vimer seuranaan Prätkähiiret Marsista Modo Rewilton puolisonsa Milva Rewiltonin ja poikansa Eeli Rewiltonin kanssa, Vincent Vrem seuralaisensa Charley Davidsonin kanssa ja Vapaustaistelijoiden ja Vastarintaliikkeen sairaanhoitaja Harley Thremes," ilmoittajamestari sanoi. Seurue laski portaita alas aplodien saattelemana ja ottivat portaiden alapäässä alkumaljat. He kävelivät Minni ja Turbon luokse jotka olivat jo ehtineet muiden vapaustaisteijoiden luokse. "Aivan mahtavat juhlat," Anni sanoi katsellen ympärilleen. "Todellakin," Santtu sanoi. Seurue oli hajaantunut ja keskustelivat muiden kanssa yhteisiä kuulumisia. Miihkalin äiti oli heittänyt tämän juhlapaikalle ja oli itse lähtenyt äitinsä kanssa hotellille. He odottivat soittoa kunnes Eeli pitäisi hakea. Ystävykset olivat juuri kokoontuneet omaan ryhmäänsä, kunnes pienelle leveälle korokkeelle nousi harmahtunut beigen värinen marsilais eversti. "Kattokaa! Kersantti Karoliina on harmaantunut," Vinski letkautti saaden veikkansa naurahtamaan. "Ihan hyvä Vinski mutta Karpaasi on nykyisin Eversti," Minni sanoi saaden porukalta säikähtäneet kasvot. "Kiitos. Minä olen tässä lavalla vain pienen hetken koska annan virallisen puhujalle ja mitallien jakajalle paikan. Mutta kiitos kaikille jotka ovat ennättäneet paikalle. Mutta pidemmittä puheitta annetaan loistokkaat aploodit meidän urhealle kenraalille," Karpaasi aloitti. Porukka katsoi säikähtäen toisiaan ja sen jälkeen Minniä. Minni pyöritteli päätään ja siirsi katseensa sitten Karpaasiin. "Hyvä juhlaväki Kenraali Carbine Milanius," Karpaasi sanoi osoittaen kädellään Minniä. Minni käveli kohti estraadia hieman epäuskoisena ja nousi kumminkin ylväänä lavalle. "Joo kiitosta vain Karpaasi. Hauskaa tässä on että minä en edes tiennyt pitäväni puhetta," Minni sanoi mulkaisten Karpaasia ja saaden yleisön nauramaan. "Kiitos myös minunkin puolestani, että olette saapuneet paikalle. Onhan tämä meidän kaikkien juhla vaikka eri aseporukkaa ollaankin. Teidän ansiostanne Mars voi taas pitkästä aikaa hyvin ja teidän ansiosta myös plutolaiset ovat vihdoin häipyneet 30-vuoden ryöstöretkeltään takaisin omalle kotiplaneetalleen. Kiitos teille ja kiitos myös niille jotka sodassa ovat kaatuneet. Ilman teitä emme varmasti seisoisi tänään tässä eli juhlitaan tänään kunnolla," Minni sanoi tyynen rauhallisesti. "Toi nainen on uskomaton," Moto sanoi saaden yllättyneet katseet kaikilta. "No eikö muka oo. Vetää tollasen kiitos puheen ihan päästään," Moto jatkoi saaden porukan hymyillen nyökkäileen. "Eli malja meille," Minnin äänen kuuluessa joka kohotti maljaansa ilmaan. "MEILLE!" kaikki sanoivat yhteen ääneen ja siemaisivat juomiaan. Kun Minni oli ottanut huikan juomastaan hän antoi lasinsa lähellä seisovalle tarjoila tytölle. "Nonnii, seuraavaksi olisi tarkoitus jakaa kunnia ja ylennys mitaleja. Aloitetaan Armeijan porukasta," Minni sanoi viitaten viereensä jossa seisoi rivi nuoria neitoja Marsilaiset kansallispuvut päällä ja pitelivät käsissään samanlaisia matalia puisia laatikoita, kuin Minnin oma oli. Kannet oli avattu ja niiden alta paljastui monta erilaista kunniamerkkiä ja ylennys mitalia. Karpaasi oli tullut listan kanssa Minnin viereen ja alkoi luetella. "Ensimmäisenä lento-kapteenin kunnia merkit saavat sotilaat. Deroi Willias, Rudolf Pentor ja Mathias Odens," Karpaasi luetteli ja sotilaat saapuivat aplodien saattelemana lavalle. Minni kiinnitti kunnia merkit heidän pukuihinsa ja ojensi kunnia kirjat. Lopuksi hän kätteli heitä ja onnitteli heidän saavutuksesta. "Toiseksi palkitaan Armeijan ylennyksen saavat. Yli kersantin paikka menee tällä kertaa Penelope Rewiltonille," Karpaasi sanoi saaden Prätkähiiri porukan hämmentyneeksi. Kaikkein hämmentyneitä oli Moto ja Miihkali kun he katsoivat lavalle nousevaa upeaan vaaleanpunaiseen ihoon myötäilevään pukua kantavaa nais hiirtä. Naisella oli vaaleat vehnän väriset hiukset ja tyttö muistutti ulkonäöllisesti hyvin paljon Miihkalia. Penelope hymyili lempeästi ja kääntyi yleisöön päin josta raikasi isot aplodit. "Lopuksi Armeija ylentää yhden tähden kenraaliksi Adam Thremeksen," Karpaasi sanoi saaden tällä kertaa Turbon ja Annin hämmenyneiksi. He eivät olleet edes törmänneet veljeensä juhlasalissa ja nyt hyvin paljon Turboa muistuttava mieshiiri seisoi lavalla. Adam oli yhtä lempeän näköinen kuin Turbo ja lähes yhtä pitkäkin. Turbo tönäisi kevyesti Annia jolta sai ärtyneen katseen mutta kumartui hieman tämän tasolle ja osoitti sormellaan väkijoukkoon. Väkijoukon keskellä seisoi toinen Turboa muistuttava hieman pienemmillä lihaksilla oleva nuori mieshiiri. "Se on Anton!" Anni sanoi hämmentyneenä. Antonin suupielille nousi hymy, kun hänen isoveljensä käveli tämän luo ja onnitteli tätä reilusti. "Pidetään niitä silmällä jos vaikka sattuis tulee muutama kunnianosoitus," Turbo sanoi suoristaen takkiaan. Anni mulkaisi pikkuveljeään. "Onnittelut kaikille armeijan väelle ja seuraavaksi Vapaustaistelijat," Karpaasi sanoi katsoen Minniä joka siirtyi mikin eteen. "Kyllä vain kiitos Karpaasi. Nyt on aika palkita Vapaustaistelijoita. Ensimmäisenä kunniamerkinnän sää koordinaatio- ja tekniikka porukan jäsenet Aaron Kalleim ja Konsta Illar," Minni sanoi ja kaksi hieman nörtihtävää nuorta hiirimiestä asteli lavalle ottamaan vastaan kunniamerkkinsä. "Seuraavalla kunniamerkeillä annetaan erityistä kunniaa hienosta urheudesta. Nämä kunnia maininnan saajat ovat Harley Thremes ja Eeli Rewilton," Minni sanoi ja kääntyi ystäviensä puoliin. Eeli oli hämmentynyt ja lähti käsi kädessä Annin kanssa kohti lavaa. Ennen lavaa hän irrottautui Annin otteesta ja juoksi lavalle Minni luokse joka kyykistyi tämän tasolle ja ripusti hänen kaulaansa hienon kultaisen kunnia mitalin ja ojensi tälle kunniakirjan. Eeli oli niin tyytyväinen että kättelyn sijaan halasi Minniä ja juuri kun Anni oli ehtinyt lavalle hän juoksi vanhempiensa luokse saaden porukan naureskelemaan tyytyväisenä. Kun hän oli saanut ripustettua Annin mitallin tämä pyysi häntä siirtymään lavan reunalle. "Seuraavaksi ylennämme kaksi kersantin paikkaa saavaa. Rimfire Rewilton ja Vincent Vrem," Minni sanoi. "Ouuu!" Moto ja Turbo päästi yhteen ääneen. "Nyt on Mars pulassa," Milva yhtyi kaksikkoon tönien Vinskiä kohti lavaa. Vinski mulkaisi heitä ja käveli lavalle. Merkkien kinnityksen jälkeen he yhtyivät Annin seuraan lavan viereen. "Yli kersantin paikat menee Modo Rewiltonille ja Milva Rewiltonille," Minni sanoi ja hänen ystävänsä käveli lavalle. Turbo hymyili väkijoukossa ystävilleen. Eeli seisoi hänessä kiinni kieräen kätensä tämän jalan ympärille. Hän olisi varma mitä ehdottaisi Minnille illalla, kun he pääsisivät kotiin. Aplodi meri alkoi taas kun kaksikko seisoi ylpeästi ystäviensä rinnalla. Rontti oli siirtynyt Minnin rinnalle. "Ja nyt minulla on kunnia esitellän Vapaustaistelijoiden ja Vastarintaliikkeen uusi kenraali Minnin rinnalle ja on näin ollen valtuutettu toimimaan yksin tehtävässään. Huimalla kolmella tähdellä ylennettävä kenraali on... Throttle Thremes," Rontti sanoi viitaten kädellään suuntaan jossa Turbo seisoi. Turbo pyöri epäuskoisesti ympyrää ja hengitti suu auki suuri hymy kasvoillaan. Aplodit lähtivät samaan aikaan kun Turbo käveli Eelin kanssa kohti lavaa. Hänen ystävänsä onnittelivat häntä matkalta ja Turbo nousi ylpeästi mentorinsa eteen joka kiinnitti tälle kolme kulta tähteä. Rontti kätteli ylpeästi Turboa ja toisena Turbo kätteli Minniä, joka puristi hänen kättään tiukasti. Minnin olisi tehnyt mieli syöksyä Turboon kiinni ja suudella tätä mutta päätti säilyttää arvokkuutensa ja kääntyi kohti yleisöä. Suuret aplodien saattelemana myös Minni ja Rontti poistui lavalta ystäviensä kanssa. Minni sai vihdoin tilaisuuden onnitella miestään kunnolla. Suudelma kesti pitkään kunnes tuttu lavalle astunut kolmikko tulivat heidän seuraan. "Oooow kato Anton pikku Turbo on rakastunut," Adam sanoi tönäisten pikkuveljeään joka piirteli sydämiä ilmaan. Penelope pyöritteli päätään. "Hauska nähdä tällein kymmenen vuoden takaa isoveli," Turbo sanoi kätellen veljeään. "Aa kenraali Minni. Olisit saanut paremmankin miehen," Adam sanoi pullistellen Minnin vieressä. "Niin ja ottanut lapsi maisen isoveljenkö tilalle," Minni sanoi tökkien Adamia sormellaan. Anni oli kiinnostunut myös keskustelusta ja liittyi heidän seuraansa halaten veljiään. Penelope oli lyöttäytynyt Moton ja Milvan seuraan. He kertoivat Eelistä, kaappauksesta ja naimisiin menosta. Adam ja Anton kertoivat työskentelevänsä Marsin itä-puolella. Adam oli naimissa Sandra nimisen naisen kanssa ja heillä oli kaksi tytärtä 4-vuotias Viivi ja 2-vuotias Emilia. Anton seurusteli myös ja työskenteli Itäisen osan kakkos yksikössä. Ilta läheni puolta yötä. Eeli jo pari tuntia sitten haettu ja seurue suunnitteli mitä seuraavaksi tekisivät juhlat luhistuivat porukan hävitessä. "Lähetään paikalliselle klubille," Minni sanoi osoittaen peukalollaan kohti ulko-ovea. "Kai me vaihdetaan vaatteita ensin?" Milva kysyi kun he laskivat ulkorappusia alas. "Joo vaihdetaan vaan," Santtu sanoi keräillen mekkoaan samalla. "Jos te vaihdatte vaatteita niin otatteks te nää meidän takit ja heitätte kotiin?" Turbo kysyi katsoen samalla Minniä. "Joo viedään vaan. Eli te ootte kauluspaidoissa ja suorissa housuissa sitten?" Minni sanoi ottaen Turbolta takin ja rusetin vastaan. Hän piteli takkia varovaisesti ettei tähdet rikkoneet hänen takkiaan. "Ottakaa te maasturi niin me voidaan ottaa taksi klubille," Moto sanoi. "Oottepa herrasmiehiä," Milva sanoi suukottaen kevyesti miestään. "Nähdään klubilla," tytöt sanoivat ja suuntasivat maasturin kohti Vapaustaistelijoiden mökkejä.
Hieman myöhemmin jätkät olivat ennättäneet klubille ja nousivat taksista suoraan jonoon. Jono ei onneksi ollut pitkä ja he pääsivät sisälle nopeasti. Klubilla soi kunnon tanssi musiikkia ja led-valot toivat mukavasti tunnelmaa. Jätkät kävelivät baaritiskille hakemaan juotavaa ja menivät seisomaan kaiteen viereen ja katselivat tanssilattialle, jossa oli tungosta ja iloisen näköisenä tanssivia 18-25 vuotiaita hiiriä. "Missähän tytöt viipyy?" Vinski kysyi malttamattomana. "C'moon Vinsentti. Tytöt on varmasti vasta päässy vaihtaan vaatteita," Turbo rauhoitteli ottaen huikan mallasjuomastaan. "Jea niillä menee ainakin puoli tuntii ennen kun ne on ees päättänyt mitä ne pukee," Moto sanoi. Vinski tuhahti ja hörppäsi juomastaan valkoista vaahtoa. Muutaman kymmenen minuutin jälkeen tytöt astuivat taksista klubin eteen. "Minni ja Milva mihin te meette?" Anni kysyi, kun kaksikko ohitti jonoa. "Jepp jonon perään," yksi jonossa oleva mies hiiri huusi. "Ei tarvi. Tulkaa nyt," Milva sanoi viitoten kaksikolle. "Hei Edward!" Minni sanoi portsarille näyttäen sotilaskorttiaan. "Aa hyvää iltaa kenraali. Näytätte oikein sievältä tänään," Edward sanoi. "Kiitos. Onks ok että mulla on kaverit mukana?" Minni sanoi osoittaen ystäviään. "Totta kai! Ja tervetuloa," Edward sanoi ja avasi heille silkkinauhan ja he kävelivät klubille sisään. "Wau! Määkin haluun tollasen kortin," Santtu sanoi kuiskaten Minnin takaa hänen korvaan. "Voi rakkaat! Ei se kortilla mitää tee, kuha oli muodon vuoksi esillä," Minni sanoi. "Niin kyllä tollasen flirttailulla sisään pääseekin," Milva sanoi ojentaen nahkatakin narikan pitäjälle. "Pientä harmitonta sellaista. Ainakin ollaan sisällä," Minni sanoi ja lähti narikalta käveleen rappusia alas kohti itse klubia. "Totta!" Anni sanoi seuraten Minniä. "Huooooh! Mää turhaudun kohta jos tytöt ei pian tuu," Vinski sanoi nojaten kaiteeseen. "No enää ei tarvitse odottaa," Miihkali sanoi osoittaen rappusille josta ulkooven rappuset laskivat. Jätkien suut loksahti auki. Kyllä se tytöistä johtui. Kaikilla oli upeat bileasut päällä. Minnillä oli musta polvien yläpuolelle koristava nahka hame joka oli puoliksi vyötärölle. Hänellä oli upea musta glitterinen kireä puoli toppi ja pieni rako mikä jäi hameen ja topin väliin paljasti hänen timmiä kroppaansa. Jalassaan hänellä oli mustat korkkarit ja hiukset hän oli avannut ja nyt hieman sekainen kampaus oli rokahtava. Annilla oli musta pitsinen pikku-musta ihoa myötäilevä hihaton mekko, joka ylttyi kanssa polvien yläpuolelle. Hän oli kasannut hiuksensa sekaiselle nutturalle ja jalkoja koristi upeat punaiset korkkarit. Milva oli tyytynyt kanssa ihoa myötäilevään mekkoon, joka ylttyi reisien puoleen väliin. Mekko oli koko nahkaa ja mekon ylä-osa muistutti korsettia. Hänen hiuksensa oli hieman sekaiset ja toivat sitä tarvitsevaa rokkia hänen luukkiinsa. Hänellä oli upeat mustat nahka avokkaat jalassaan. Santtu erottui hieman porukasta kaksivärisellä ihoamyötäilevällä mekolla. Mekko oli polviin asti ulottuva. Mekon alaosaa koristi musta glitterinen mekko-osa ja ylä osa oli kirkkaan punainen. Hänellä oli jalassaan mustat korkkarit. Hänen hiuksensa oli suoristetut ja ne laski upeasti olkapäille. Tytöt eivät selvästikkään huomanneet jätkiä. Heillä kaikilla oli hauskaa. H hymyilivät ja tanssivat pienesti omassa ringissään. "Tulkaa! Mää tien millä me saadaan niiden huomio," Vinski sanoi lopulta ja lähti kulkemaan aidan vierustaa ettei tytöt huomaisi heitä. Ihme kyllä tytöt eivät huomanneet heitä ja he pääsivät baaritiskin toiselle puolelle. "Pakko myöntää tää on sun yks parhaita ideoita," Turbo sanoi. "Jep kiitos vain. Nyt tilataan niitten lempi juomaa ja sanotaan baarimikolle, että antaa ne tytöille," Vinski sanoi. "Joo kyllä me se jo tajuttii," Moto sanoi nojaten baaritiskiin. "Joo kiitti vaan," Vinski tokasi. "Moro mitä sais olla," baarimikko kysyi jätkien kohdalle. Jätkät teki tilauksensa. Baarimikko teki drinkit jotka jätkät oli tilannut ja käveli maljojen kanssa tyttöjen taakse. Minni seisoi selkä baaritiskiin päin. "Hei neiti!" baarimikko tokaisi kurottaen hieman tiskin ylitse. Minni kääntyi ja katsoi baarimikkoa joka nosti juomia tiskille. "Ei me olla tilattu mitää!" Minni totesi barimikolle. "Joo ei mitään nää on jo maksettu teille," baarimikko totesi. "Mitä?" Milva kysyi hämmentyneenä. "Joojoo," baarimikko vakuutteli. "Ketkä?" Anni kysyi. "Noi tuolla baarimikko sanoi osoittaen jätkiä. Tytöt kurottautuivat baaritiskin ylitse nähdäkseen baarimikon osoittamat henkilöt paremmin. Tyttöjen suille nousi leveät hymyt, kun jätkät kohottivat heille maljaa. Tytöt nappasivat juomansa ja käänsivät jätkille selkänsä flirttaillen heitä tulemaan heidän luokseen. "Miks me ei mennä jätkien luokse?" Santtu kysyi. "Santtu-rakas. Noi jätkät kuolaa meidän perään ja ne tekee mitä tahansa saadakseen meidän huomion," Milva sanoi huikaten juomastaan. "Mmm ne juoksee vaikka meidän perässä koko klubin läpi saadakseen meidän huomion," Minni sanoi joka istui baarijakkaralla risti asennossa. "Ketkä juoksee?" Turbo sanoi asettaen kätensä tämän vyötäiselle ja suukottaen kevyesti tämän ohimoa. "No te tietysti," Milva sanoi. "Niinkö luulette?" Vinski totesi. "Katotaan. Minni mee flirttaileen jollekkin niin katotaan kuinka nopeasti Turbo hakee sut pois," Milva sanoi katsoen Minniä saaden tälle hämmentyneen ilmeen. "Miks minä? Mene ite?" Minni sanoi. "No okei okei. Ei tarvi. Tietteks miks?" Vinski sanoi pitäen Santtua kainalossaan. "Ei mutta sää varmasti kerrot meille," Minni totesi heilauttaen pienesti hiuksiaan pois naamaltaan ja keräten ne toiselle olkapäälleen. Turbo katsahti Minniä joka hymyili tälle viekkaasti ja antoi tälle voimakkaan suudelman. Minni naureskeli pienesti ja tuoli oli pyörähtänyt hieman niin, että hän hänen oikea olkapäänsä osui Turbon rintalihakseen, joka taasen piti hänet tiukassa oteessa. "Koska meillä on baarin kauneimmat naiset. Ihan totta mää voin ottaa sut Santun lisäks," Vinski irvaili saaden kaikilta tytöiltä tylyt katseet. Etenkin Santulta. "No ei sit," Vinski totesi nolosti. "Kyllä mää löydän seuraa jos mää haluan. Nyt toi seurustelu ei nappaa," Anni totesi saaden Vinskin entistä hiljaisemmaksi. "Hyvä tyttö," Minni sanoi nousten ja halasi ystäväänsä tiukasti. "Mmm... Mennään tanssiin," Milva sanoi ojentaen lopun juomansa Motolle. "Joo," Minni sanoi iloisesti pidellen edelleen Annista kiinni. "Minni on jo iha turvat," Vinski totesi. "En ole," Minni sanoi päästäen Annista irti ja suoristaen itsensä. "Jos tuo olis turvat niin sitä joutuis jo kantaa," Milva totesi osoittaen Minniä ja lähti kävelemään tanssilattiata kohden. Minni huokaisi syvään ja asensi kätensä lanteelleen. "Älä nyt kulti. Kuhan härnäävät Turbo sanoi kiertäen kätensä tämän lanteiden ympäri. Minni hymyili tälle ovelasti ja kietoi kätensä tämän kaulan ympäri. Turbo veti tämän tiukasti kiinni itseensä ja halasi tätä tiukasti, pyöräyttäen häntä kevyesti ilmassa. "Nonnii Milanius! Ei tässä ikuisesti nuoria olla," Milva huusi saaden Minniltä joka oli halaus otteessa edelleen miehensä kanssa. "Mee ennen kuin se vanhenee tossa lisää," Turbo kuiskasi Minni korvaan suukottaen tätä poskelle. Minni naureskeli ja suuteli miestään hymyillen ennen kuin lähti tyttöjen luokse. Monta kappaletta tytöt ehtivät tanssia. Jätkät olivat löytäneet loossin tanssilattian vierestä. "Päästäänkö tähän," Santtu kysyi. "Joo totta kai," Turbo sanoi nousten päästäen tytöt istumaan loossin toiselle puolelle. "Eiks kunto enää kestänyt kun näin nopeesti tulitte pois," Vinski kysyi. "Joo Milvan kunto petti," Minni sanoi. Milva tuhahti pienesti ja katsoi ystäväänsä joka istui loossin toisella puolella ja hymyili tälle viekkaasti. "Kyllä se siitä. Vanheneminen ei tuu yksin," Vinski sanoi silittäen Milvan käsivartta. Milva mulkaisi Vinskiä ja iski nyrkillään tämän olkapäätä. "AU!" Vinski huusi. "Mää oon lain mukaan vie nuori," Milva totesi. "Nuori ja nuori," Minni sanoi hiljaa hieroen korvan lehteään ja katsellen tanssilattialle. "Mää on 27. Antakaa mun olla nuori vielä!" Milva sanoi iskien nyrkit pöytään naureskellen. "Annetaan annetaan," Moto sanoi ottaen vaimonsa kainaloonsa. Milva katsoi miestään ja suukotti tätä kevyesti. Porukka huomasi istuvansa jonkin aikaa pöydässään keskenään. Kaikki muut paitsi Minni ja Turbo jotka kuhertelivat keskenään. He keskustelivat omista asioistaan ja suukottelivat toisiaan. Minni ei pitkään aikaan ollut tuntenut Turbon kanssa sellaista läheisyyttä. Hän istui selkä Miihkaliin päin ja piti jalkojaan Turbon oikean jalan päällä. "Käydäänkö hakemassa juotavaa," Vinski tokasi saaden kaikkien huomion. "Joo mennään vaan," Turbo sanoi nousten ylös vetäen Minnin kädestä perässään jotta Miihkali pääsi nousemaan myös pöydästä. "Me odetetaan tässä," Anni totesi nojaten käsiinsä. Minni istui alas kun jätkät olivat loikanneet pois pöydästä. Heti kun jätkät olivat kadonneet näkyvistä hakemaan juomia, tyttöjen luokse käveli viisi nuorehkoa marsilais mies hiirtä. Tytöt eivät kiinnittäneet miehiin huomiota. "Eks sää kuullu kun mää puhuin sulle," yksi miehistä sanoi tarraten Minnin käsivarresta. Minni katsahti mustaa mieshiirtä, joka näytti säikähtäneeltä. "Sää olit se ämmä joka etuili jonossa," mies totesi osoittaen Minniä sormellaan. "Mää en voi sille mitään, jos oon ansainnu jonon ohitukset tähän paikkaan," Minni totesi ja käänsi katseensa pois miehestä. "Haluukko turpaas?" mies sanoi vetäen Minnin ulos loossista lattialle. Minnin onneksi hän säilytti tasapainonsa ja pysyi seisten. "En, mutta sää varmaan haluat," Minni sanoi varmasti asettaen kädet ristiin eteensä. "Mitä!" mies totesi ja näki kuinka hänen ystävänsä perääntyivät sivulle. Heidän silmistään näkyi hieman kauhistunut katse. Musta mieshiiri kääntyi ympäri ja hänen takanaan seisoi Turbo kädet puristettuna rintansa eteen ja katsoi tätä alaviistoon. Musta mieshiiri oli Minnin mittainen, mutta nähdessään Turbon joka oli häntä lähes pään pidempi häntä ja jonka katse porautui lasien läpi. Turbo katse oli tuima ja se sai miehen perääntymään ystäviensä kanssa. Hän seurasi katsellaan miestä joka lopulta katosi väkijoukkoon. "Onneks teidän ei tarvitse tehdä mitään saadakseen toisen perääntymään," Santtu totesi. "Jep. Ooks sää kunnossa," Turbo kysyi huojentuneena silittäen samalla Minnin selkää. "Joo oon mää. Käsivarsi otti osumaa, mutta ei muuten," Minni sanoi silittäen vasenta käsivarttaan. Minnin ranteessa oli edelleen kipsi ja veto käsivarresta oli tuntunut murtuma kohdassa hieman epämukavalta. Turbo silitti tämän käsivartta hellästi. "Paljon te otitte juotavaa?" Milva kysyi kun jätkät laskivat suuren määrän juomaa pöytään. "No kattokaa nyt monta meitäkin on. Eli paljon," Vinski sanoi. "Saahan turrutettua päänsä kunnolla," Minni sanoi vetäen ensimmäisen shotin.
Vasta valomerkin tullen porukka alkoi siirtymään pikkuhiljaa ulos. Sankari porukka oli hyvässä nosteessa. Miihkali oli ainoa joka pystyi soittamaan taksin. Anni ja Milva istuivat läheisellä penkillä. Minni ja Santtu istuivat rotvallin reunalla. Koko porukka nauroi ihan kunnolla. Heillä ei ollut hajuakaan mille he nauroivat, mutta ainakin heillä oli hauskaa. Jätkät nojailivat seinään ja yrittivät pysyä tolpillaan. Loppujen lopuksi taksi tuli ja he pääsivät lähtemään kotiin päin.
Aamulla Minni heräsi hirveään morkkikseen. Hän kääntyi selälleen ja hieroin otsaansa. Pahin krapula moneen vuoteen. Hetken ajan hän ehti levätä sängyssä kunnes tajusi jotain olevan vinossa. Hän käänsi päänsi kohti Turboa joka nukkui mahallaan kädet tyynyjensä alla. Sen jälkeen hän katsoi peiton alle. "Ei voi olla..." hän totesi hiljaa. "Turbo!" Minni sanoi tönäisten miehensä hereille. "Mmm mitä," epämääräinen murahdus kuului tyynyä vasten. "Tehtiinkö me se kun tultiin yöllä kotiin," Minni sanoi. "Mikä?" Turbo kysyi. "No se!" Minni sanoi pidellen peittoa suojanaan. Turbo nosti katseensa ja katsoi ympärilleen. Huone muistutti pommin jäljiltä olevaa läävää. "Ööö taidettiin," Turbo totesi. Minni tunsi kuinka hänen huono olonsa olisi pahentunut. Hän hieroi ohimoitaan sormillaan. "Mää en muista mitään," hän totesi katsoen Turboa. "Joo en määkään," Turbo totesi laskien kätensä tämän ympärille. Minni huokaisi. "Pakko hakee päänsärky lääkettä," hän totesi nousten ja etsien itselleen alushousuja ja toppia. "Tuokko mullekkin," Turbo mutisi nostamatta päätään tyynystä. "Joo," Minni sanoi lähtien huoneesta. "Mitä ihmettä?" hän totesi. Jos hänen ja Turbon makuuhuone muistutti pommin jälkiä niin koko muu mökistä muistutti atomi pommin jäämiä. Keittiö sarakkeella oli paljon mättö ruokaa. Minni katseli ympärilleen ja käveli vessaan hakemaan lääkepurkkia. Keittiöön tullessa hän nosti lasin kaapista ja otti jääkaapista vesipullon. "Huomenta," Milva sanoi haukotellen ja käveli Minnin viereen joka katsoi pitkään ystäväänsä. "Mitä?" hän kysyi. "Mitä sää teet täällä?" hän kysyi. "Ekkö muista. Me tultiin koko porukka yöllä tänne," Milva sanoi ottaen kanssa vettä ja päänsärky lääkkeen. Palaset kämpän kunnosta ja ruoan määrästä alkoi valjeta Minnille. Hänen ei sanonut mitään vaan otti päänsärky lääkkeensä. "Mmm, mites sun ja Moton hää yö?" hän kysyi. "Varmasti kaikkein ikimuistoisin," Milva sanoi noukkien muutaman ranskalaisen. "No varmasti," Minni sanoi kävellen tämän taakse joka laittoi muutaman ranskiksen tämän suuhun. "Mihin sää nyt?" Milva kysyi. "Meen hoitaan pientä krapulasta kärsivää," Minni sanoi. Iltapäivä oli pitkällä. Jokainen hivuttautui pikkuhiljaa yleisiin tiloihin. Ensimmäisenä heränneet Minni ja Milva olivat siivonneet jälkiä jo pikkuhiljaa ja tekivät muille jo valmiiksi syötävää mättö ruoan lisäksi. Jokainen oli pikku hiljaa hivuttautunut keittiöön. Kaikki havahtuivat kun oveen koputettiin. "Ovi on auki!" Minni huusi katsomatta ovelle. "Huomenta! Kannattaa avata ikkunoita täällä haisee vanha viina," Rontti sanoi astuen ovesta sisään. "Ne on jo auki," Minni totesi hörppien varovasti kahviaan ja lukien sanomalehteä. "Tänään olis vähän tekemistä," Rontti totesi istuen yhdelle tuolille. "Nyt ei pysty," Turbo totesi kävellen makuuhuoneesta pelkät bokserit jalassa ja hieroen päätään. "Se teidän viime kertaisen vierailun ansiosta Mars on saanu veden kiertokulun taas toimimaan, mutta nyt sitä pitäis jatkaa hieman että se alkaa ihan kunnolla pyörimään," Rontti sanoi. "Tieks sää miltä tuntuu lähtee hirveessä morkkiksessa avaruuteen?" Milva kysyi. "En mutta te tiedätte parin tunnin päästä," Rontti sanoi nousten ylös ja käveli kohti ulko-ovea. "Olkaa valmiina," Rontti sanoi astuen ovesta ulos. Porukka katsoi toisiaan epäuskoisesti. "Minni tee jotain!" Milva totesi. "En mää voi!" Minni totesi katsoen tyhjällä katsella eteenpäin. "Miten niin et voi?" hän kysyi ärtyneenä. "Meille on voitu laittaa ne vuorot jo aikasemmin. Ja kaiken lisäks Rontti ei oo enää virallisessa virassa joten hän ei voi yksin lähteä avaruuteen johtaan joukkoja. Mukana on pakko olla vähintään yksi kenraali," Minni sanoi. Milva ei ollut tyytyväinen eikä kyllä olisi Vinski ja Santtukaan kun he kuulisivat tästä. Minni tunsi olonsa muutenkin heikoksi ja tiesi ettei krapula ollut ainoa syy siihen. Hänen mahaansa kipristi ja hänen olonsa oli muutenkin sellainen, kuin olisi koko ajan närästänyt. Loppujen lopuksi kaikki olivat hereillä ja valmiita lähtemään avaruuteen. He ajoivat päämajalle jossa Rontti sotilaiden kanssa jo odotti. "Mää soitan nopeasti Helenille ja sanon jos tarvitsevat Eelille jotain niin voivat mennä meidän luokse," Moto sanoi Milvalle. "Joo ja olis kiva jos tulisivat," Milva sanoi. "Nonni ohjeet on jaettu ja teidät on jaettu jokaiseen alukseen. Tiedätte mitä tehdä?" Rontti sanoi ohjaten ystävykset eri aluksiin. Minni ja Turbo laitettiin kahteen suurempaan alukseen ja loput pienempiin aluksiin. Avaruteen matka kesti pari tuntia. "Okei kaikki tietää mitä tehdä," Minni kuulutti radioon. "Kyllä kenraali," kaikki sanoivat yhteen ääneen. "Sitten rokaten eteenpäin," hän sanoi ja antoi merkin sotilailleen. Sotilaiden tehtävänä oli kerätä isolla kouralla erikokoisia jäätyneitä asteroideja. Asteroidit oli tarkoitus laskea toimiviin tulivuoriin. Ennen pitkään tarpeeksi moni asteroidi tukkisi toimivat tulivuoret ja estäsi niiden purkaukset. Alukset oli jaettu niin, että joka puolelle Marsia saatiin vietyä asteroideja. Valitettavasti he joutuivat tekemään monta keikkaa avaruuden ja Marsin pinnan välillä. Minni seisoi keskellä aluksen lattiaa kädet ristissä ja seurasi sotilaidensa toimintaa. Yht'äkkiä hän tunsi kuinka pahaolo alkoi vellomaan hänen sisällään ja hänen oli pakko istuuntua alas. "Onko kaikki hyvin kenraali?" yksi ohitse kävelevä sotilas kysyi huomattuaan Minnin joka näytti selvästi pahoinvoivalta. "Joo kai. Krapula taitaa pukata vielä läpi," Minni sanoi saaden sotilaan jatkamaan matkaansa. Minni tiesi sisimmissään valehtelevansa koska hänen huono olonsa oli mennyt jo ohi siinä kohtaa kun päänsärky lääke oli alkanut vaikuttaa. Se mikä hänellä oli niin sitä hän ei tiennyt. Vasta myöhään illalla he pääsivät takaisin Marsin maan pinnalle. Raskaat sadepilvet olivat kerääntyneet ympäri Marsia. Sankari joukomme ajoivat väsyneinä takaisin mökeilleen. He toivottivat toisilleen hyvät yöt. Vaikka uni rytmi oli toissa yönä ollut mitä ollut niin uni maistui jokaiselle hyvin. "Jos mulla on aamulla vie huono olo niin meen käymään kyllä Iannan tai Annin luona," Minni sanoi vaihtaen yö vaatteita päälleen. "Onks sulla huono olo?" Turbo kysyi ja silitti Minnin selkään joka istui sängyn reunalla. "Joo on tai oli. Meni taas ohitse," Minni sanoi asettuen Turbon viereen makuulle. "Mhhm," Turbo hymähti ja silitti Minnin vatsaa hellästi.
Aamulla Minnin olo ei ollut parantunut ja hän tunsi olonsa vielä heikommaksi kuin eilen. Hän herätti Turbon ja kertoi tarvitsevansa kyydin lääkärille. Turbo katsoi tyttöystäväänsä hiukan huolestuneena kun tämä piteli teekuppia kädessään ja katsoi ulos ikkunasta. Hetkeä myöhemmin he ajoivat sairaalle ja kävelivät suoraan info tiskille. "Anteeksi onko Ianna töissä?" Minni kysyi. "Joo on," virkailija sanoi. "Olisko hänell vapaata aikaa?" hän jatkoi. "Hänellä on päivystys vuoro. Tuossa teille jonotus numero ja voitte mennä kolmannen kerroksen aulaan odottamaan vuoroanne," virkailija sanoi ojentaen Minnille vuoronumeron. Minni kiitti virkailijaa ja lähti Turbon kanssa kohti odotus aulaa. Minni oli hermostunut. Hän olisi vihdoin ollut valmis pääsemään töihin eikä olisi kestänyt istua kotona enää tekemättä mitään. Vuoronumeron vaihtuessa oli vihdoin Minnin vuoro ja hän käveli Turbon kanssa lääkärin huoneeseen. "Minni ja Turbo. Istukaa," Ianna sanoi hieman yllättyneenä. "Tiesittekö että sairaalassa on muitakin lääkäreitä?" hän kysyi avaten jälleen Minnin tiedoston koneelleen. "Joo, mutta nyt tarvitaan luotettavaa lääkäriä," Minni sanoi. "No mikä hätänä?" hän kysyi huolestuneena. "Mulla on eilisestä asti ollut todella huono olo. Ja pahinta on se että se on aaltomaista. Tulee ja menee. Pystykkö selvittämään sen nopeasti tässä?" Minni selitti. "Joo pystyn tekemään sulle pika verikokeen ja ultran tarvittaessa," Ianna sanoi. "Jos otetaan se verikoe," Minni sanoi. Ianna nyökkäsi ja alkoi keräämään tarvikkeita verikoetta varten. "Miks verikoe?" Turbo kysyi. "Sillä selviää kaikki arvot," Ianna sanoi ja puhdisti Minnin käsivartta. Hetken päästä Ianna oli valmis. "Tässä menee hetki," hän sanoi ja otti verikokeet mukaansa ja poistui huoneesta. Minni katsoi Turboa huolestuneena ja tarttui tätä kädestä kiinni. He eivät puhuneet mitään. Jännitys sai heidät lamaantuneiksi. Noin kymmenen minuutin päästä Ianna tuli takaisin huoneeseen. "Nonnii. Pikatesti olisit nyt valmis ja haluaisin ottaa sinulta ultran vielä varmistaakseni asian varmaksi," Ianna sanoi saaden Minnin ja Turbon hämmentyneiksi. Minni suostui epävarmasti ja nousi tutkimuspöydälle makaamaan. Ianna nosti hänen paitaansa hieman ja laittoi ultrageeliä tämän vatsalle. Turbo oli siirtynyt Minni viereen istumaan. Hetkeen Ianna ei sanonut mitään. Hän pyöritteli ultraa Minnin vatsan päällä, kunnes pysähtyi ja tarkensi kuvaa. "Mitä nyt?" Minni kysyi. "Tää on syy miks sulla on huono olo?" Ianna sanoi ja katsoi kaksikkoa hymyillen. "Mikä?" Turbo kysyi hermostuneena. Ianna käänsi taulun Minnille ja Turbolle. "Onneksi olkoon! Te saatte lapsen," Ianna sanoi iloisen innostuneena. Minni ja Turbo katsoivat hieman järkyttyneenä ensin taulua, jossa näkyi pienen pieni hiiren alku. Lopuksi he katsoivat toisiaan. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan. "Onko kaikki hyvin?" Ianna kysyi saaden Minnin ja Turbon omiin ajatuksiinsa. "Raskaana?" Minni kysyi epäuskoisesti. "Kyllä. Eikö se ole hienoa," Ianna sanoi. "Osaakko arvioida mitään?" Minni jatkoi nousten tutkimus pöydältä. "Jos nopeasti pitäisi arvioida niin veikkaisin, että olet kolmannella viikolla raskaana," Ianna sanoi ja tulosti Minnille ja Turbolle kuvat pienokaisesta. Turbo katsoi Minniä. "Se sun sairaalasta pääsy päivä," hän totesi. Minni katsoi järkyttyneenä miestään. "Ianna mitä mä teen. Onks vauva kunnossa?" Minni kysyi hieman hätääntyneenä tajuten tärkeän seikan. "Mitä?" Ianna sanoi kun tuntui putoavansa kärryiltä. "Me oltiin toissa päivänä juhlimassa ylennystilaisuutta ja mää join paljon. Onks vauva kunnossa?" Minni sanoi saaden Iannan hämmentyneeksi. "Arvoja katsellen kaikki ovat normaalisti. Ja vauva olisi menehtynyt jo jos se olis saanut alkoholi myrkytyksen. Kaikki muut selviää vasta myöhemmin onko alkoholi vaikuttanut lapseen, koska se näkyy hänen kehityksessään," Ianna sanoi ojentaen kuvat Minnille. Minni nyökkäsi ja kiittivät Iannaa. He ajoivat mökille ja ilmoittivat että pitäisivät illan vapaata töistä. Minni istui takkatulen äärellä ja katsoi tyhjällä katseella liekkeihin. Turbo keitti heille teetä ja odottaessaan tee veden kiehumista hän katsoi pienokaisensa kuvaa. Tätä hän oli pitkään toivonut, mutta ei toivonut sen tapahtuvan ihan näin. Hän katsoi Minniä surullisena. Tee veden kiehuttua hän käveli teekuppien kanssa Minnin luokse. "Mitä mietit?" Turbo kysyi ojentaen kupin Minnille. "Mitä jos mää oon satuttanut meidän lasta?" Minni kysyi irrottamatta katsettaan takkatulesta. "Minni rakas. Sää et voinu tietää olevas raskaana, kun oltiin juhlimassa," Turbo sanoi vetäen täkin heidän harteilleen ja ottaen Minnin kainaloonsa. "Tiedän, mutta mää toivon niin hartaasti, että lapsi syntyy terveenä. Mää en halua enää yhtään huonoa uutista meidän elämään," Minni sanoi katsoen Turboa. "En määkään. Ja toivotaan parasta," Turbo sanoi suukottaen Minnin otsaa. Minni laski päänsä Turboa vasten. "Tiekkö mitä muuten?" Minni kysyi. "No?" Turbo vastasi. "Mun äiti nirhaa sut kun saa tietää," Minni totesi saaden miehensä naureskelemaan. "Tiedän," hän vastasi. "Mua vaan ihmetyttää yks asia," hän jatkoi. "Mikä?" Minni vastasi hämmentyneenä. "Säähän söit pillereitä taukoamatta. Miten sää voit olla raskaana," Turbo kysyi hämmentyneenä. "Mää en oo syöny kolmeen viikkoon pillereitä," Minni vastasi katsahtaen Turboa. Turbo katsoi Minniä ja hymyili tälle huvittuneena. Minni hymyili myös tälle. "Meistä tulee vanhempia," Minni kuiskasi hiljaa. "Niin tulee," Turbo sanoi hymyillen. "Sovitaanko ettei puhuta tästä vie kenellekkään ennen kuin saadaan varmennus siitä, että lapsi on kunnossa," Minni sanoi laittaen kätensä Turbon jalalle. "Sovitaan vaan. Mitä vaan meinaan teidän takia," Turbo sanoi suudellen Minniä hellästi ja laittaen toisen kätensä tämän vatsalle. Hiljaa istuen he istuivat takkatulen ääressä luomalla rauhallisuutta toisilleen. Tukea he osoittivat kietomalla häntänsä yhteen. Tämä todellakin olisi uuden seikkailun aika.

Pari kuukautta oli mennyt hujakalla eteenpäin. Minni katseli kylpyhuoneen peilistä itseään. Pienen pieni vatsakumpu alkoi erottua hänen hoikasta ulkomuodostaan. Minni hymyili lämpimästi ja asetti kätensä vatsalle. "Tuntuuko mitään?" Turbo kysyi nojaten ovenkarmiin ja saaden Minnin pois ajatuksistaan. "Ei vielä," hän vastasi ja käveli miehensä eteen päästäen tämän kylpyhuoneeseen. Turbo pysäytti Minnin eteensä ja kosketti käsillään hellästi tämän vatsaa. Minni katseli miestään hymyillen ja suukotti kevyesti. Hetkeä myöhemmin Minni oli pukenut työvaatteensa päälle. "Mihin sää oot menossa?" Turbo kysyi astuen ulos kylpyhuoneesta ja katsoen kuinka Minni pakkasi isoa armeijan mustaa laukkua. "Mulla alkaa vuoro viikko Armeijalla tänään. Oon viikon pois kotoo kuten tiet," hän vastasi nostaen useamman housu ja paita parin laukkuun. Turbo katsoi puolisonsa tekemistä tyytymättömänä. "Mää en hirveesti tykkää siitä, että sää lähet tossa tilassa Armeijalle," Turbo tuhahti pukien omia vihreitä Vapaustaistelija vaatteita päälle. "Turbo. Mää en oo sairas," Minni vastasi hieman ärtyneenä. "Joo tiedän sen mut en vaan halua että oot mun luota niin kauaa pois. Mitä jos sattuu jotain?" Turbo sanoi huolestuneena kävellen Minnin viereen. "Hei. Sää tiet sen varsin hyvin, että mää en millään keinoilla vaarantaisi meidän lasta," Minni sanoi ja lähti kohti keittiötä. Turbo haroi hermostuneena hiuksiaan. Hän tiesi kyllä että ei Minni satuttaisi itseään tai vauvaa. Mutta kyllä se aina pahalta tuntui, kun Minni Armeijalle lähti. Hän katseli makuuhuoneen ovella kuinka Minni valmisteli aamiaista. "Mites muuten ne tanssiaiset?" hän kysyi. "Mitkä tanssiaiset?" Minni kysyi hämmentyneenä. "Ne ystävänpäivä tanssit mitä Milva ja Anni järkkäävät," Turbo sanoi kävellen myös keittiöön. "Koska ne on?" Minni kysyi. "Parin viikon päästä," Turbo sanoi. "Huuh. Mää oon vapaustaistelijoissa silloin," Minni sanoi huokaisten. Turbo silitti tyttöystävänsä selkää. "Mulla on ultra meinaan samalla viikolla," hän jatkoi katsahtaen miestään. "Koska me oikein kerrotaan tästä pienokaisesti," Turbo sanoi katsahtaen Minnin vatsaa. "Niin. Puhutaanko siitä kun tuun takaisin kotiin," Minni sanoi istuen sarakkeella olevalle tuolille. Turbo katsoi vastahakoisesti naistaan. Minni keksi aina kiertää aiheen, kun hän olisi lapsesta halunut kertoa. Häpesikö Minni sitä, että oli raskaana vai mikä oli kun hän ei sitä halunnut kumminkaan kertoa. "Miks sää et halua kertoa lapsesta?" Turbo kysyi tuntien kuin olisi astunut suoraan leijonan pesään. "Koska mää haluan olla varma, että lapsi on kunnossa," Minni sanoi lapaten puuroa suuhunsa. "Mut eiks Ianna sanonut jo, että sen huomaa lapsen kehityksestä," Turbo sanoi. "Eks sää nyt ymmärrä että mää en ole valmis kertomaan asiasta!" Minni sanoi vihaisena ja nousten ylös. Turbo tunsi kuinka itsekkin alkoi suuttumaan ja päätti pitää päänsä. Mikään ei olisi pahempaa kuin riita Minnin kanssa turhasta asiasta. "Mää lähen nyt. Nähdään ens viikolla," Minni sanoi ja paiskaten ulko-oven kiinni perässään. Turbo nojasi keittiösaraketta vasten käsiinsä. Juuri tätä hän yritti välttää Minnin kanssa ja tajusi että olisi pitänyt vain olla hiljaa. Turbo huokaisi syvään ja lähti kohti päämajaa.


Päämajalla Anni ja Milva istuivat yhteisissä tiloissa iso nippu erilaisia papereita ja kannettava tietokone auki. "Mut jos ottaa ton koristelun ja noi valot," Anni sanoi näyttäen paperia ja tietokoneen näyttöä. "Ottaaks siihen sitten tän ööö. Ajatus katkesi," Milva sanoi ja hieroi otsaansa. "Jos siihen ottaa sitten tuon Ystävyys-buffetin," Anni sanoi. "Just niin. Luit mun ajatuksen," Milva sanoi. "Hei!" Turbo sanoi kävellen tyttöjen luo. "Ai hei!" Anni sanoi. "Mihin sää Minnin oot jättänyt," Milva sanoi nostamatta katsettaan tietokoneen näytöstä. "Sillä on Armeijalla vuoro viikko," Turbo sanoi katsellen ympärilleen. "Aa ainiin," Milva sanoi ja katsoi Turboa hieman irvistäen. "Mmm m," hän sanoi. "Onks kaikki hyvin? Sää oot iha ok aina kun Minni lähtee Armeijalle, mutta nyt tuntuu että sä et ees haluais että se menis sinne," Anni sanoi ja Turbo tunsi kuinka sisarensa osui tätä arkaan paikkaan. Sinisillä silmillään Anni yritti saada katsekontaktin veljeensä. "Ei sillä mikään oo! Jatkakaa hommianne," Turbo sanoi ja poistui nopeasti paikalta. Anni ja Milva katsahtivat oudosti käyttäytyvän Turbon perään ja sitten toisiaan. He kohauttivat olkapäitään ja jatkoivat juhlien järjestämistä.
Turbo istui työhuoneessaan ja selasi tietokonetta. "Mitä katselet?" Rontti kysyi astuen kenraalin työhuoneeseen, jossa hänkin oli aikoinaan työskennelyt ja tehnyt kaikki tylsät hommat. "Katselen asuntoja tai asuntoja. Siis omakotitaloja," Turbo sanoi saaden Rontin hämmentymään. "Taloa?" hän kysyi. "Joo. Halutaan Minnin kaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja olis aika irrottautua tästä kaikesta," Turbo sanoi selaten erilaisia taloja. "Joo mä ymmärrän," Rontti sanoi varovaisesti. "Mut eks sää tiennyt, että sulle ja Minnille on myönnetty talo tai rahallinen korvaus teidän saavutuksesta?" hän jatkoi. "Häh?" Turbo sanoi nostaen viimein katseensa. "Joo. Te ja moni muu ootte ansainnut jomman kumman uroteostanne," Rontti sanoi. "No siinä kohtaa mää otan sen talon," Turbo sanoi. "Hyvä päätös. Koska sitä ei oo vie rakennettu vielä ja siihen kuuluu suunnittelu ja paikan valitseminen," Rontti sanoi. Turbo tunsi kuin olisi löytänyt valoa tunnelin päästä. "Onks kaikki hyvin," Rontti jatkoi. "Joo on. Haluan vaan Minnin kanssa jotain yhteistä ja jotain pysyvää," Turbo vastasi. "Kas kun et suoraan kosi sitä," Rontti sanoi poistuen huoneesta ja jättäen Turbon hämmentyneeksi.


Ruoka aikaan kaikki oivat kokoontuneet yhteen. Ruokasalissa oli kunnon kuhina. Moto, Milva, Vinksi ja Santtu olivat jo syömässä, kun Turbo saapui heidän luokseen. "Hei. Miten menee?" Santtu kysyi nähdessään Turbon. "Kiitos ihan hyvin," Turbo sanoi ja istui Santtua vastapäätä Moton viereen. "Onks varmasti?" Milva kysyi pöydän päästä muistaen Turbon aamuisen käyttäytymisen. Turbo katsoi hetken eteensä ja siirsi katseen lautaseensa. "Joo on," Turbo sanoi voidellen leipäänsä. "Sää oot surkee valehtelija," Vinski totesi saaden Turbon lopettamaan ja siirtämään katseensa veikkaansa. "Kaikki on hyvin. Mitä nyt vähän tapeltiin Minnin kanssa aamulla," hän sanoi ärtyneenä. "Mistä te tappelitte?" Milva tenttasi kuin mikäkin syyttäjä. "Ihan olemattomasta asiasta," Turbo sanoi. "Hei, kyllä se siitä. Lepytät sen kun se tulee kotiin," Moto sanoi kannustaen veikkaansa. "Niin mää aionkin ja mulla on jo suunnitelma. Ja oikeastaan varasuunnitelmakin jos Minni ei lämpiä ekalle," Turbo sanoi. "Uuu se ehdottaa ensin vauvaa ja sit kihloja," Milva sanoi osoittaen Turboa osuen taas tätä arkaan paikkaan. "Ei! Lähetään yksinkertaisimmista asioista. Mut teidän pitää luvata ettette kerro Minnille mitään," Turbo sanoi osoittaen Vinskiä. "Täh! Miks luulet mun kertovan Minnille jotain," Vinski sanoi tuohtuneena saaden kaikilta ''älä viitsi'' katseen. "Kerro!" Santtu sanoi innostuneena. "Aijon ehdottaa sille yhteenmuuttoa," Turbo sanoi kaikki hieman hämilleen. "Mut etteks te asu jo yhdessä?" Moto kysyi hämmentyneenä. "Ei sillein. Ei meitä luokitella avopuolisoiks, kun Minni asuu vain vuoro viikon mun luona ja vuoro viikon Armeijalla," Turbo sanoi. "Niin eli sää haet tällä mitä?" Milva kysyi. "Haluan meille asunnon mihin kumpikin voi työpäivän jälkeen tulla. Eikä sillein, että oltais viikot erossa ja yhdessä," Turbo sanoi hieroen käsiään. "Toihan mahtavaa ja sopis kyllä sulle ja Minnille hyvin," Santtu sanoi. "Jep. Ei meinattu tajuta kun ei meillä ole tuollaista tilannetta mitä teillä on," Moto sanoi. "Niimpä," Turbo sanoi. "Mut mikä se toinen idea on jos Minni ei suostuis tohon? Koska toihan on sellainen uutinen että ihan varmasti Minni suostuis," Milva sanoi. "Mää aion ehkä kosia Minniä," Turbo sanoi hieman nolona. Saaden Milvan nousemaan ja halaamaan tätä tiukasti takaapäin. "Ihanaa! Milloin?" Milva kysyi irroittamatta otettaan Turbosta. "En tie vie, mutta varmaan sie teidän järkkäämissä juhlissa," Turbo sanoi katsoen ystäväänsä jonka ote tiukkeni hänen ympärillään. "Se tekee sille niin hyvää!" Milva sanoi painaen poskensa Turbon poskea vasten. Turbo siirsi katseensa kaulassaan roikkuvaan naishiireen ja hymyili tälle lämpimästi. "Niin tekee," hän sanoi. "Ooks sää miettinyt mitä mieltä Minnin äiti on asiasta?" Rontti kysyi istuen mentoroitaviensa seuraan. "En. Eikä kiinnosta. Saatan saada ehkä lisä pointseja surkeena poikaystävänä olemisesta," Turbo sanoi. "Vihaaks Minnin äiti sua niin paljon?" Milva kysyi istuen omalle paikalleen. "Joo," Turbo sanoi nyökkäillen. "Pidetään peukkuja, että se tyytyis ees johonkin päätökseen," Rontti sanoi. "Mhm, joopa joo. Kaikki mitä mää teen on väärin Marien mielestä vaikka kaikki on ajateltu Minnin kannalta," Turbo sanoi. "Niin mut...," Rontin kommentti jääden kesken, kun hälytys kellot alkoivat soida. "HUOMIO YKSIKKÖ 2,3,5 ja 6,7,9,1 raideri porukka havaittu 4 kilometrin säteellä Tulikivikaupungista, Kategraami vuoren kohdalla. 14 astetta itään ja 71astetta pohjoiseen," kuulutuksen ääntäjä luetteli. Turbo nousi salamana pöydästä ja kaivoi povitaskustaan radio puhelimen. "Huomio itäinen puoli, 30 sotilasta prätkätalliin heti!" Turbo komensi radiopuhelimeen. "Jätkät, mennään," hän huikkasi kavereilleen.


Hetkeä myöhemmin jätkät ajoivat muiden vapaustaistelijoiden kanssa tukikohtaan. Raiderit möyhivät maata ja heitteli vuoren vierellä asuvia marsilaisia syrjään. ”Okei kuvio kaks, noll, 51 ja menoks,” Turbo huikkasi radiopuhelimeensa. Ja tuttu huudahdus sai raiderien huomion. Piakkoin he huomasivat, etteivät ole yksin. Aivan vuoren toisella puolella mistä Kategraamin kaupunki alkoi, oli armeijan porukkaa. Turbo ajoi vihollismeren välitse iskien samalla koira tajuttomaksi. Hän yritti etsiä näkökenttäänsä johtajan, joka olisi vastuussa siitä, että Armeija ylipäätänsä oli tullut paikalle. Turbo ei huomannut tark’ampujaa joka osui häntä kylkeen. Turbo menetti ajokkinsa hallinnan ja hyppäsi pyörän päältä pois, ettei olisi valunut sen mukana. Hän irvisti pienesti ja piti kylkeään. Turbo seisoi Raiderien kaatuneen ajokin edessä ja havahtui että hänen takanaan seisoi joku. Hän otti aseensa ja kääntyi ympäri. Hän katsoi tyrmistyneenä naishiirtä. ”MINNI!” Turbo äläht ja sai Minnin kääntymään puhujansa suuntaan. ”Turbo?” hän kysyi hieman pelästyneenä ja veti miehensä nurkan taakse suojaan. ”Sää vuodat?” Minni sanoi nähden Turbon pitävän kylkeään. Turbo katsoi verta vuotava kylkeään ja sen jälkeen naista. Enemmän häntä oli sattunut Minnin valehtelu siitä, että tämä pysyi Armeijalla suojassa, mutta mitä ilmeisemmin nainen oli valehdellut hänelle. ”Yks haava sinne tänne,” hän tuhahti tyytymättömänä. ”Sut pitää viedä sairaalaan. Ja miten niin yks haava sinne tänne?” Minni kysyi painaen haavaa ja katsellen miestä huolestuneena. ”Sää valehtelit mulle,”Turbo sanoi saaden Minnin kääntämään katseensa muualle. ”Mulla ei ollut vaihtoehtoa,” hän mutisi hiljaa. ”Aina on vaihtoehto. Miten sää julkeet valehdella mulle päin näköä?” hän tivasi yrittäen saada naiselta tietoa. Minni tosin ei ehtinyt vastata miehen kysymykseen, kun tämä menetti tajuntansa. ”Tarviin apua!” Minni huusi laskien miehensä maahan.
Turbo heräsi pieneen piippaukseen joka tuli tarkoin väliajoin. ”Hei veikat! Hän heräs,” kuului Vinskin ääni hänen vierestään. ”Turbo!” Moto sanoi huojentuneena. ”Onneks oot kunnossa,” kuului myös Rontin huojentunut ääni. Kirkkaat valot sai Turbon pitämään silmät kiinni. Ja kaiken lisäksi kirkas valo sokaisi hänet ihan täysin. ”Saanks mun lasit,” hän kysyi kuivalla äänellä. Moto ojensi hänelle tämän lasit. Hetkeä myöhemmin valkotasapaino palasi ja Turbo näki sängyn päässä tutun naisen. Minni katseli Turboa alakuloisena nojaten samalla seinään. Turbo käänsi katseensa muualle. Jätkät katsoivat toisiaan ja sitten Minniä. Vaivaantunut ilmapiiri vallitsi huoneen. ”Joo ehkä te haluattekin puhua kaksi,” Rontti sanoi työntäen Vinskin ja Moton pois huoneesta. Turbo ja Minni katsoi ovea sen sulkeutumiseen asti. ”Mää haluan puhua sun kanssa,” Minni sanoi rikkoen hiljaisuuden ja istui sairaala vuoteen viereen. ”Istukko siihen tuolille,” Turbo sanoi katsomatta puolisoaan. Minni katsoi haikeana miestään ja vastahakoisesti istui vuoteen vierellä olevalle tuolille. ”Turbo mää…” hän aloitti. ”Sää valehtelit mulle!” Turbo sanoi edelleen katsellen muualle. ”Mää tiesin sun reaktion. Siks en kertonut,” Minni sanoi. ”Reaktion? Minkähän takia?” Turbo kysyi katsahtaen vihaisin silmin Minniä ja korotti ääntään. ”Tätä mää just tarkotan. Sää oot liian yli suojeleva,” Minni sanoi myös hiukan hermostuneena. ”Joo tiedän ja näköjään syystä. En määkään valehtele sulle,” Turbo sanoi yrittäen saada Minnin ymmärtämään virheensä. ”Hei! Oli aika pieni valhe sille, mitä sää oot joskus tehnyt,” Minni intti. Turbo pyöräytti epäuskoisena päätään naiselle. ”Mää en oo tietääkseni koskaan valehdellut sulle,” hän sanoi saaden Minnin hiljaseks. ”Mää yritän suojella meidän lasta,” Minni sanoi. ”Suojella?! Sää oot koko ajan puhunut siitä kuinka sää muka oot vaarantanut pienokaisen yhden illan juomisen jälkeen ja nyt sää viet itses ja vauvan taistelu kentälle,” Turbo sanoi huolehtuneena. Minni piti katseen maassa. Turbo osui oikeaan paikkaan ja sai hänet miettimään tekojaan. ”Ei mulla oo vaihtoehtoa,” Minni sanoi. ”No siks just tää on huono juttu ettei me olla kerrottu pienokaisesta,” Turbo sanoi. Minni siirsi hiuksiaan pois kasvoiltaan. ”Mää haluan että sää tuut kotiin,” Turbo sanoi kääntäen pään muualle. ”MINKÄ TAKIA?” Minni kysyi ärtyneenä. ”No minkäköhän? Tarviiko se vielä vääntää rautalangasta?” Turbo sanoi melkein huutaen. Minni keräsi tavaransa. ”Mihin sää nyt?” Turbo kysyi hieman kääntyen kunnes tunsi pistävää kipua kyljessään. ”Yritä pakottaa mut jäämään pois?” Minni sanoi ja lähti menemään. ”Minni!” Turbo huusi saaden Minnin pysähtymään ennen oven avaamista. Minni katsahti Turboa. ”Jos mää kuulen sun olleen kentällä. Mää vannon, että tää suhde oli tässä!” Turbo sanoi ja Minni lähti raivon vallassa pois huoneesta. Hän ei huomannut, että Ronti, Vinski ja Moto seisoivat oven takana ja oli melkein pamauttanut huoneen oven heitä päin.




He katsoivat toisiaan hämmästyneinä. He olivat kuulleet koko riidan ja olivat epäuskoisia asian suhteen. ”Onks Minni paksuna?” Vinski kysyi ringissä kuiskaten. ”No ilmeisesti,” Moto sanoi. ”Ainakin mitä heidän puheesta ymmärsi,” Rontti jatkoi. ”Miks Turbo ei oo kertonut?” Vinski kysyi hämillään. ”En tie, mutta veikkaan kyseessä olevan Minni ja hänen haluttomuutensa kertoa asiasta,” Moto sanoi mietteliäänä. ”Ja Turbo sanoi, että Minni pelkäsi, että satuttanu lasta kun oli ollut juomassa?” Rontti sanoi mietteliäänä. ”Ei juma!” Vinski sanoi tajuten asian. ”Mitä?” Moto kysyi. ”Minni on ollu paksuna jo ennen ylennystilaisuuden juhlia,” Vinski sanoi. ”Miks Minni sit joi?” Moto kysyi. ”Ehkä Minni ei tienny silloin vie olevansa raskaana. Koska hän on sen verran fiksu nainen, että olis passannut juomisen, mikäli olis tiennyt,” Rontti sanoi hieroen leukaansa. ”Turbo on sonni! Painaa puoliskonsa paksuks heti, kun palas kotiin,” Vinski sanoi. Moto ja Rontti nyökkäilivät vähän. ”Siks Turbo haluaa sen talon ja kihlautua Minnin kanssa,” Moto sanoi. ”C’moon meidän pitää kertoo tästä kaikille!” Vinski sanoi lähtien melkein juoksemaan käytävää pitkin ulos. Rontti nappasi tätä hännästä kiinni ja veti takaisin. ”Ei me voida,” Rontti sanoi pyöritellen päätään. ”Miksei?” Vinski kysyi. ”Koska kyse on meidän veikasta, joka varmasti haluaa kertoa itse kaikille tulevasta pikku soturista,” Moto sanoi. ”Niimpä. Ja kaiken lisäks Minni saattais mennä enemmän paniikkiin, mikäli kaikki saisivat tietää hänen selkänsä takaa heidän lapsesta, josta he haluavat kertoa,” Rontti sanoi. ”Minni ei näytä raskaalta,” Vinski sanoi. ”Se on varmaan ihan alussa vasta,” Moto sanoi. ”Niimpä, mutta jos sitä ei tiedä ei osaa myöskää katsoa,” Rontti sanoi. ”Pitäiskö meidän kertoo Turbolle, että me tiedetään,” Moto kysyi. ”Nääh annetaan niiden olla. Katsotaan miten tää etenee,” Rontti sanoi. Jätkät poistuivat sairaalasta ja lähtivät kohti vapaustaistelijoiden tiloja. Myöhemmin illalla Rontti ei kumminkaan omista sanoistaan huolimatta, saanut Minnin ja Turbon asiaa pois mielistään. Hän käveli illalla mökkien edustalla ja huomasi Turbon mökissä valon. Aika erikoista, että siellä oli valo. Minnin piti olla armeijalla viikko ja Turbo makasi sairaalassa. Hän koputti varovaisesti ovea. Hetkeen ei kuulunut mitään, kunnes Minni avasi oven. ”Minni?” Rontti kysyi hämillään. Minni näytti hiukan kärsineeltä ja hän oli selvästi aikaisemmin itkenyt. ”Onks kaikki hyvin?” Rontti kysyi astuen muutaman askeleen lähemmäksi sisarentytärtään ja ottaen tämän olkapäistä kiinni. Minni käänsi päänsä pois enosta ja yritti pitää itkun sisällään. ”Ei mikään,” hän sanoi ja käveli takan eteen olevalle sohvalle. ”Onpas ja mää nään sen,” Rontti sanoi kävellen naisen perässä. ”Ei ole. Usko JO!” Minni sanoi korottaen ääntään. ”Sää tappelit Turbon kanssa sairaalassa. Ja mää haluan tietää mistä,” Rontti sanoi. ”Eiks pari saa tapella toistensa kanssa, että aina siitä on joku kiinnostunut,” Minni sanoi ottaen pöydältä nenäliinan ja kuivaten silmäkulmaansa. Rontti katsoi siskontytärtään hetken. ”No oikeastaan, me kuultiin Vinskin ja Moton kaa teidän tappelu ja se syy,” Rontti sanoi saaden Minniltä vihaisen tyrmistyneen katseen. ”Me vahingossa vaan kuultiin,” Rontti jatkoi. ”Vahingossa?” Minni painotti. ”Miten te voitte kuulla vahingossa? Te jäitte tarkotuksella kuunteleen,” hän jatkoi saaden Rontin tuntemaan itsensä nolatuksi. ”No ehkä niin?” hän sai sanottu. ”Miten sää saatoit?” Minni kysyi. ”Miten te ette voinu kertoo, että saatte lapsen,” Rontti sanoi. ”Mun ei tarvi selittää sulle yhtään mitään. ULOS,” Minni huusi ja osoitti ovea. ”Minni kiltti,” Rontti sanoi nousten seisomaan. ”Ekkö sää kuullu? ULOS,” Minni sanoi repien Rontin paidasta kyyneleet silmissä ja heittäen tämän ovesta ulos. Rontti ei laittanut hanttiin, jottei olisi satuttanut pienokaista tai hänen äitiään. Milva, Santtu ja Anni näkivät tilanteen. Minnin huutaessaan vielä enolleen he huomasivat tämän kyyneleet. He eivät koskaan olleet nähneet niin turhautuneena ja surullisena, että tämä olisi itkenyt. ”Mitä täällä tapahtuu?” Milva kysyi rikkoen kaksikon riidan. ”Ei mitään!” Minni tuhahti ja painui takaisin mökin sisälle. Tytöt katsahtivat toisiaan ja sitten Ronttia kysyvästi. ”Mää en puhu Minnin asioista,” hän sanoi poistuen paikalta.




Illemmalla Santtu ja Milva kattasivat iltapala pöytää valmiiksi. ”Eeli tulekko auttamaan?” Milva huusi. Pikku sankari juoksi heidän luokseen. ”Kuorisikko nää?” Milva kysyi ja poika nyökkäsi tyytyväisenä. ”Ihanaa kun sulla on oma pikku apuri,” Santtu sanoi. ”Hankkikaa Vinskin kaa oma,” Milva sanoi tönäisten käsivarrellaan Santun käsivarteen. ”Me ei voida saada lapsia ja nyt ei oo oikee aika,” Santtu sanoi taitellen keittiöpyyhkeen takaisin kaappiin. Milva nyökkäsi myöntävästi koska ymmärsi Santun pointin. ”Mikähän Minnillä muuten on?” hän sanoi. ”Niimpä. Eiks sen pitäis olla armeijalla?” Santtu kysyi saaden Milvalta epäuskoisen nyökkäisyn. ”Mää tiedän sen, että Rontti tietää. Ja epäilen vahvasti, että myös meidän miehet tietää,” Milva sanoi nostellen leipiä koriin. ”Niimpä,” Santtu sanoi. Vinski ja Moto olivat Rontin huoneen edessä vielä tukikohdalla. He eivät voineet uskoa sitä, että Rontti ei ollut voinut pitää suutaan kiinni Minnin ja Turbon asioista. Rontti muutti kumminkin suunnitelmaa ja heidän oli pakko kertoa myös Turbolle, että he tiesivät ja kertoa, että Rontti oli myös kertonut Minnille. ”Yrittäkää nyt olla kertomatta Santulle ja Milvalle mitään,” Rontti sanoi. ”Hyvä on ja me mennään yhdessä huomenna Turbon luo,” Moto sanoi. ”Ei. Mää kerron, koska mää tätä sotkua vaan jatkoin,” Rontti sanoi. ”Tulkaa mun jälkeen vasta paikalle,” hän jatkoi. Moto ja Vinski nyökkäsivät. ”Nähdään huomenna,” Vinski sanoi sulkien radiopuhelimensa ja jättäen sen omalle paikalleen. ”Jep. Hyvää yötä,” Moto sanoi tehden saman ja lähtien rappusia alas kohti prätkätallia. ”Hyvää yötä,” Rontti sanoi kömpien huoneeseensa. Hetken päästä kaksikko oli heidän mökillään. ”Isä, kato mää tein iltapalaa,” Eeli sanoi juosten isänsä luokse ja melkein heti takaisin keittiöön. Milva tuli kylpyhuoneesta naureskellen. ”Kiitos. Hyvä, että ilmoitit muuten oltais saatettu mennä jo nukkumaan,” Moto sanoi napaten vaimonsa kainaloon. ”Tiettökö Minninstä?” hän kysyi. ”Minnistä?” Vinski sanoi istuen ruokapöytään. ”Mitä Minnistä?” Moto kysyi kanssa istuen ruokapöydän ääreen. ”Se oli ihan outo,” Santtu sanoi. ”Millä tavalla outo?” Vinski kysyi. ”Ja eiks sen pitäis olla armeijalla,” hän jatkoi. ”No joo pitäis, mutta ei ollut. Rontti oli aijemmin tänään käymässä sen ja Turbon mökillä. Minni oli hirveän raivon vallassa jostain syystä ja heitti Rontin konkreettisesti ulos,” Milva selitti kaataen Eelille mehua. ”Oudointa oli se, että Minni itki samaan aikaan,” Santtu sanoi. ”Minni? Vapaustaistelijoiden mökeillä, heittää raivopäissään Rontin ulos ja itkee?” Moto kysyi epäuskoisena. ”Minni on surullinen,” Eeli sanoi. ”Niin luultavasti on. Tietteks te asiasta jotain?” Santtu kysyi katsahtaen kaksikko. Moto ja Vinski katsoivat epäuskoisena toisiaan. ”Tiettekö asiasta jotain?” Milva kysyi uudelleen. ”Ei yhtään mitään,” Moto sanoi pyöritellen päätään ja ottamatta katsekontaktia. ”Niin mistä me voitais tietää mikä Minnillä ja Turbolla on?” Vinski sanoi saaden Moton mulkaisemaan häntä. ”Turbolla?” Santtu kysyi. ”Sori Rontilla. Hänellä ja Rontilla,” Vinski sanoi lapaten puuroa suuhunsa. Milva ja Santtu katsahtivat toisiaan. Ruoan jälkeen Eeli oli nukahtanut ja kaikki muutkin valmistautuivat yö unille. Moto tuli kylyhuoneesta ja Milva luki sängyssä kirjaa. ”Sää näytät hyvältä,” Moto sanoi silittäen Milvan säärtä samalla. ”Kiitti,” Milva sanoi hieman kylmästi. ”Onks kaikki hyvin?” Moto kysyi asettuen Milvan viereen nukkumaan. ”Mää luulin, että me voidaan puhua kaikista asioista toisillemme,” Milva sanoi sulkien kirjan. ”Mää tiedän ja mää haluaisin puhua siitä sulle,” Moto sanoi pyöritellen sormusta sormessaan. ”No kerro mulle,” Milva sanoi ja katsoi Eeliä joka änähti viereisessä huoneessa. ”Mää en voi,” Moto sanoi. ”Miks?” Milva kysyi. ”Koska kyse on Minnin ja Turbon riidasta jota me,” Moto aloitti. ”Jota te?” Milva kysyi. ”Salakuunneltiin,” Moto sanoi saaden Milvan kääntämään katseen toisaalle. ”Miten te voitte salakuunnella toisten riitaa,” Milva kysyi. ”En mää tiiä, mutta niiden on kerrottava siitä asiasta mistä ne tappeli koska muuten se voi erottaa ne,” Moto sanoi. ”Voiko se aiheuttaa Minnin ja Turbon eron?” Milva kysyi. Moto nyökkäsi. ”Toivotaan vaan, että ne sopis. En määkään haluu, että ne eroo,” Moto sanoi silittäen Milvaa. Milva nyökkäsi tälle ja katsoi lämpimästi. He toivottivat hyvät yöt ja toivoivat seuravan päivän olevan parempi.





Aamupäivällä Rontti oli ennättänyt sairaalalle Turbon luokse. ”Hei! Mikä vointi,” hän kysyi ja ojensi sarjakuvalehden tälle. ”Kiitti. Eipä kummemmin,” Turbo sanoi laskien lehden syliinsä. ”Onko kaikki hyvin?” Rontti kysyi huomaten mentoroivansa haikean mielen. ”Minni kävi täällä tänään?” hän sanoi. ”Ai. Mitäs Minni?” Rontti kysyi. ”Kertoi ottaneensa saikkua ja olevansa tukikohdalla,” Turbo jatkoi. Rontti nyökytteli. ”Kerto se muutakin,” hän jatkoi. ”Ai mitä?” Rontti kysyi hieman pelästyneenä. ”Se, että te kolme ootte salakuunnellu meitä,” Turbo sanoi vihaisesti heittäen lehden Rontille. ”Kuule. Mä voin selittää,” Rontti sanoi. ”Ai miten? Että te ihan vahingossa kuulitte meidän keskustelun,” Turbo sanoi tehden äkkinäisen liikeen ja tuntien viiltävää kipua kyljessään. Hän palasi takaisin selälleen. ”Kuule siks mää tulinkin tänne,” Rontti sanoi. ”Mmh, ihan sama. Se olis ollu asia mistä mää olisin halunnut kertoa henkilökohtaisesti, mutta näköjään sekin mahdollisuus vietiin multa pois,” Turbo sanoi hymähtäen katsoen ikkunasta ulos. ”Turbo anteeks,” Rontti sanoi. ”Ihan sama! Häivy täältä,” Turbo sanoi. ”Mutta Turbo,” Rontti intti. ”Onks sun kuulossa vikaa. HÄIVY!” Turbo sanoi. Rontti tunsi, kuinka eilen Minni häntä vei ovesta. Hän tiesi, että Turboa oli haavaan jo sattunut. Samaan aikaan Vinski ja Moto saapuivat huoneeseen. ”Siinä oikeen paha pari kanssa. Teille sama homma häipykää mun silmistä,” Turbo sanoi. ”Turbo?” Vinski ja Moto kysyi epäuskoisena. Turbo ei sanonut enää mitään ja hiljaisuudesta pystyi aistimaan hänen vihansa. Rontti nyökkäsi tälle ja työnsi kaksikon ulos huoneesta. Moto, Vinski ja Rontti istuivat Moton mökillä. ”Moi! No miks noin synkät ilmeet?” Milva kysyi. ”Turbokin on vihanen. Heitti meidät ulos sairaalasta,” Moto sanoi. Milva istui miehensä viereen ja lohdutti tätä. He puhuivat pitkään riidasta ja Eeli halusi lopettaa ikävät puheet ja katsella dvd.tä. iltahämärä oli saapunut jo Marsin ylle ja porukka kuuli, kuinka moottoripyörä ajoi heidän talon eteen. Koputus sai lopulta heidän huomionsa kokonaan. Milva avasi oven ja oli hämmentynyt. ”Minni?” hän kysyi epäuskoisena. Minni näytti entistä enemmän riutuneena ja itkenyt huomattavasti enemmän. ”Kulta mikä hätänä?” Milva kysyi, kun Minni ei edes katsonut häntä silmiin. Hän vain haukkoi henkeä ja yritti olla purskahtamatta itkuun. ”Turbo on joutunut teholle,” hän sai sanottua ja purskahtaen itkuun. ”MITÄ?” jätkät sanoivat järkyttyneenä yhteen ääneen. Milva ohjasi ystävänsä sisälle ja auttoi istumaan. ”Turbo on saanu pahan infektion ampumahaavan ja joutui leikkaukseen. Leikkaussalissa hänen sydämensä pysähtyi ja hänet jouduttiin elvyttämään. Leikkauksen jälkeen hänet nukutettiin ja laitettiin hengitys koneeseen, koska hänen kaikki elintoiminnot oli pysähtynyt,” Minni sanoi itkien käsiinsä. Eeli ei ymmärtänyt miksi Minni oli surullinen, mutta lohdutti häntä halaamalla tätä. ”Kukaan ei tie selviääkö Turbo,” Minni sanoi järkyttyneenä. Koko mökkiä vallitsi järkytys. Kukaan ei tienyt selviääkö Turbo.

Pari viikkoa oli kulunut tuskallisen hitaasti. Minni oli ilmoittanut Armeijalle olevansa Vapaustaistelijoissa, Turbon paluuseen asti. Hän oli samalla ilmoittanut Adamille ja Antonille veljestään, jonka tilassa ei edelleenkään ollut tapahtunut muutosta. Turbo makasi edelleen hengityslaitteissa sairaalassa, eristetyssä huoneessa. Haavan infektion takia sairaala sulki vierailujen käynnit ja häntä sai vain katsoa paksun ikkunan takaa teho-osaston käytävältä. Minni oli tällöin antanut valtuudet Adamille tulla tilalleen yhdessä Penelopen kanssa. Minni istui Vapaustaistelijoiden kenraalin toimistossa ja hieroi kevyesti silmiään. Hän ei tuona parina viikkona ollut nukkunut kunnolla. Raskaana olevalle naiselle se ei tehnyt hyvää varsinkin, kun Minni oli pari päivää sitten tuntenut pienokaisen ensimmäiset liikkeet. Hän huokasi syvään. Hän tunsi syyllisyyttä Turbon huonoon tilaan ja mikäli hän olisi pitänyt miehelle lupauksensa, ei hän olisi joutunut ampumaksi ja näin liikkunut sairaala vuoteessa. Häntä pelotti ja hän tunsi ääretöntä ahdistusta. Hänellä olisi kaiken lisäksi ultra tänään ja joutui kohtaamaan Iannan. Hän ei edelleenkään ollut kertonut ystävilleen odottavansa lasta Turbolle. ”Hei mikä olo?” Milva sanoi astuen varovasti huoneeseen sisään. ”Iha ok,” Minni sanoi ja laittoi paperi nipun sille tarkoitettuun kansioon. Milva katsahti kysyvästi Minniä. Hän itse oli ollut raskaana ja katsoi ystävänsä pienesti pyöristynyttä ulkomuotoa. ”Niin siis sää pärjäät yksin?” Milva kysyi. ”Mää oon tietääkseni aina pärjännyt yksin,” Minni sanoi epäillen sammuttaen valot huoneesta ja ohjaten ystävänsä ulos. ”Joo kyllä sen tien, ajattelin nyt vaan kysyä. Mitä sää teet tänään?” Milva jatkoi. ”Meen käymään sairaalassa,” Minni sanoi katsellen lattiaan. ”Kattoon Turboo?” Milva kysyi. ”Sielläkin,” Minni sanoi. ”Mitä muuta sää sie teet?” Milva kysyi ihmetellen. ”Meen käymään lääkärissä,” Minni sanoi. Hänen teki niin mieli asiasta kertoa, mutta ei vain pystynyt. ”Miksi?” Milva kysyi hämmentyneenä. ”Onks jotain mitä sää haluut kertoo?” hän jatkoi. ”Eii. Mää oon vaan nukkunut nää pari viikkoa todella, todella huonosti,” Minni sanoi. ”Tarviikko kyytiä?” Milva kysyi. ”Eeen kyllä mää pärjään,” Minni sanoi heilautten hermostuneen pienesti kättään. ”No onnea matkaan!” Milva sanoi, kun Minni lähti prätkätalliin ja hän kohti yleisiätiloja. Hän kurtisti kulmiaan. Hän tunsi, kuinka hänen ystävänsä valehteli tälle. Hän oli liian hermostunut. Ja yleensä Minni oli se, joka piti pään kylmänä ja ajatteli järkevästi. Milva käveli yleisiin tiloihin ison sohva ryhmän luo. ”Hei!” Moto sanoi maaten sohvalla ja siirtäen jalkojaan, jotta nainen pääsi istumaan. ”Onks kaikki hyvin?” Santtu kysyi, kun huomasi Milvan olevan hyvin mietteliäs ja hiljainen. ”Minni on tosi outo!” Milva sanoi nostaen hiuksensa päälaelle ja kiinnittäen ne ponnarilla. ”Mikä sillä nyt tällä kertaa on?” Moto kysyi nostamatta katsettaan lehdestä. Milva katsoi tympeästi miehensä välinpitämätöntä asennetta ja nappasi lehden tältä. ”Hei!” hän sanoi. ”Minni menee todella vaikeeks, kun siltä kysyy onks se okei?” Milva sanoo. ”Kui?” Santtu kysyi. ”Se hermoilee vastatessaan kysymykseen ja sen ulkomuotokin on muuttunut ihmeellisesti,” Milva sanoi käärien hermostuneena lehteä ja sujauttaen sen lopulta sohvapöydän tasolle. Vinski ja Moto katsahtivat toisiaan. ”Miten muuttunut?” Santtu kysyi. ”Sillä on vatsaa?” hän sanoi epämääräisesti selittäen. ”Eiks kaikilla oo vatsa?” Moto kysyi. ”Joo sää oot yks paksukainen,” Milva sanoi läpäten miestään. ”Mut siis Minnillä,” Milva aloitti ja nousi seisomaan. ”Siis mää tien, koska silloin kun mää odotin Eeliä. Niin se raskausvatsa näky semmosena pienenä pallona alavatsan kohdalla,” Milva sanoi selittäen käsillään vatsan seutuaan. ”Siis epäileks sää?” Santtu aloitti. ”Että Minni on raskaana ja se ei kerro siitä meille,” Milva sanoi istuen alas ja ristien kätensä. ”Turbolle?” Vinski kysyi ”epäilevästi” vaikka tiesi vastauksen. ”No totta kai Turbolle. Kenelle muullekkaan,” Milva sanoi kasahtaen valkeaa hiirtä, joka kohautti hartioitaan. ”Milva sulle on puhelu,” sotilas sanoi ojentaen tälle puhelimen. ”Me keskustellaan Minnin kaa tästä vie… Milva,” Milva sanoi ja lähti puhumaan hiljaisempaan paikkaan.


Minni oli ennättänyt sairaalalle ja odotti pääsevänsä Iannan luokse. Sairaalaan oli tullut myös pariskunta pienen tyttövauvansa kanssa, joka katseli Minniä hymyillen. Minni hymyili haikeana pienokaiselle ja silitti omaa vatsaansa. Pariskunta sai Minnin katsomaan ulos ikkunasta. He olivat niin onnellisia ja sai Minnin miettimään miksi kohtalo tuomitsi häntä ja Turboa jatkuvasti huonoilla uutisilla. ”Minni. Tule vain,” Ianna sanoi astuen odotusaulaan ja pyytäen Minnin huoneeseensa. ”Ei sitten Turbo tullut mukaan?” Ianna kysyi. ”Ei se voi,” Minni sanoi. ”Kuin?” Ianna kysyi. ”Sää et taida tietää vielä,” Minni sanoi haikeana ja näpräten sormiaan. ”Onko jotain tapahtunut?” Ianna kysyi ja sai Minnin nostamaan katseensa kattoon. Hän näki, kuinka tämän silmät kostuivat ja nieleskeli itkuaan. ”No? Mikä kulta on?” Ianna sanoi ja siirtyi tuolilla lähemmäksi Minniä. Hän ojensi tälle nenäliinan ja silitti selkää. ”Turbo joutui pari viikkoa sitten ammutuks taistelu kentällä. No se haava sai kumminkin pahan infektion ja Turbo joutui uuteen leikkaukseen. Sitten…” Minni sanoi, kun kyynelvana ei enää pysynyt sisällä. ”Sitten?” Ianna kysyi yrittäen saada Minniin katsekontaktia. ”Leikkauksessa sen kaikki elintoiminnot pysähtyi ja se jouduttiin elvyttään,” Minni jatkoi. ”Joo,” Ianna sanoi. ”Nyt se taistelee elämästään teho-osastolla hengitys koneessa,” Minni sanoi pyyhkien silmäkulmiaan. ”Kamalaa. Ja sää oot yksin asian kanssa?” Ianna kysyi. ”Joo. Mää menin hirveeseen paniikkiin, kun sain tietää raskaudesta. En oo viekään kertonut tästä kenellekkään,” Minni sanoi asettaen kätensä vatsalleen. ”Tällaisessa tilanteessa oli hyvä jos joku tietäisi. Sinullahan on paljon ystäviä, jotka varmasti tukisivat,” Ianna sanoi. ”Tiedän. En vaan jostain syystä pysty,” Minni sanoi. ”Ota vaikka, joku yksi kaveri. Se helpottaa varmasti,” Ianna sanoi ja laittoi ultraa valmiiksi. Minni laittoi nenäliinan roskikseen ja nousi tutkimuspöydälle. ”Onko sulla ollut joitain oireita. ”Ei. Kaikki raskauteen viittaavat oireet on mennyt stressin kanssa yhteen,” Minni sanoi nostaen paitaansa. ”Okei. Onko liikkeitä tuntunut?” Ianna sanoi saaden ilmapiiriä positiivisemmaksi. ”Itseasiassa pari päivää sitten. Kumpa Turbokin olisi saanut tuntee sen,” Minni sanoi. ”Kyllä sekin aika koittaa kulta vielä,” Ianna sanoi. Hän pyöritteli ultraa hellästi Minnin vatsan päällä. Minni asetti kätensä päänsä taakse ja katseli ultra kuvaa. ”Näät vasemmalla ylhäällä pienokaisen pään ja jalat näkyy ala viistossa oikealla,” Ianna sanoi. ”Se on kasvanut paljon siitä mitä me viimeks nähtiin,” Minni sanoi ja Ianna nyökkäsi tälle lämpimästi. ”Kaikki näyttäisi olevan loistavasti. Ei mitään ongelmia havaittavissa,” Ianna sanoi. ”Kerrankin hyvä uutinen tässä synkässä arjessa,” Minni sanoi. ”Haluakko kuvat?” Ianna kysyi. ”Joo todellakin. Mää taida tietää kenelle kerron tästä,” Minni sanoi ja pyyhki ultrageeliä vatsaltaan. ”Olisiko sinulla jotain kivaa tekemistä mistä saisit ajatuksia muualle. Kun siis puhuit synkästä arjesta,” Ianna kysyi ja laittoi ultra kuvat Minnille niille tarkoitettuun koteloon. ”Itseasiassa olis. Milva ja Anni järjestää ne ystävänpäivä tanssiaiset nyt viikonloppuna,” Minni sanoi mietteliäänä. ”Mee sinne! Mää määrään sut sinne. Vaikka Turbo nyt ei pääse sun mukaan, niin mee sinne. Tekee todella hyvää!” Ianna sanoi. ”Täytyy katsoa,” Minni sanoi. Hän kätteli Iannaa ja kiitti tätä. Hän oli laittamassa kuvia liivinsä povitaskuun, kunnes hän avasi oven. Hän säikähti hieman edessään seisovia ystäviään. Hän sujautti kuvat taskuunsa ja sai Milvalta epäilevän ilmeen. ”Mitä?” Minni sanoi. Rontti seisoi oven edessä ja näytti hengästyneen säikähtäneeltä. ”Turbo on kadonnu!” hän sanoi. ”MITÄ?” Minni sanoi korottaen epäuskoisena ääntään. ”Sen pitäis olla teholla,” hän jatkoi poistuen huoneesta nopeasti siirtäen ystäviään hieman. ”No niin pitäis, muttei ole,” Rontti sanoi. ”Onks siitä tehty ilmoitus,” Minni sanoi. ”On ja meille ilmoitetaan siitä sit,” Rontti sanoi tarraten Minniä kädestä kiinni ja pysäyttäen tämän matkan. ”En mää voi odottaa siihen asti, että Turbo löydetään se oli hengitys koneessa. Miten se on voinu päästä niistä?” Minni sanoi hätääntyneenä ja tunsi vatsassaan pistävän kivun lantionsa kohdalla. ”Onks kaikki hyvin?” Moto kysyi, kun Minni oli mennyt kaksin kerroin. ”Joo on. Meidän pitää löytää Turbo!” Minni sanoi. ”Kukaan ei tiedä mihin se olis voinu mennä tai kuka on irrottanut hengityskoneen,” Rontti sanoi. Minni katsoi tympeenä Ronttia.


Viikonloppua kohden ei Turboa oltu edelleenkään löydetty. Minni katsoi huolestuneena mökin ikkunasta ja joi teetä. Hän oli Iannan pyynnöstä suostunut lähtemään Ystävänpäivä juhliin. Fiilis ei vain ollut yhtä korkealla. ”Voi Turbo! Missä sää oot?” Minni mietti. Vauvakin antoi huomionsa Minnille ja potkaisi ensimmäistä kertaa kunnolla. ”Tiedän. Kyllä se isi sieltä kotiin tulee,” Minni sanoi silittäen vatsaansa. Illemmalla oveen koputettiin. Minni oli saanut itsensä juuri valmiiksi. Hänellä oli vaaleansininen juhlahame ja hiuksiaan hän oli kihartanut. Hän avasi oven ja tuttu ystävä seisoi oven takana viinipullon ja kahden lasin kanssa. ”Ai hei!” Minni sanoi ja tunsi epävarmuutta siitä, että Milvalla oli viiniä mukana. ”Tänään unohdetaan kaikki ikävät asiat ja juhlitaan,” Milva sanoi kävellen sisään keittiösaarekkeen eteen. Hän avasi viinipullon ja ojensi toisen viinilaseista Minnille. ”Miten mää voin pitää hauskaa, kun mies on kadonnut?” Minni sanoi ottaen vastahakoisesti viinilasin. ”Kyllä Turbo löytyy! Nyt meille!” Milva sanoi kohottaen maljaansa kilistämisen merkiksi. ”En…. en mää voi,” Minni sanoi laskien lasin kädestään. Milva katsoi surkeena ystäväänsä. ”Niin kauan kun Turbo on kateissa mää en voi juhlia kunnolla,” Minni sanoi. ”Hei! Turbo löytyy. Mää oon varma siitä,” Milva sanoi halaten ystäväänsä. Minni hymyili ystävälleen. Hän puki kenkänsä jalkaan ja lähtivät kohti Vapaustaistelijoiden isompaa tukikohtaa. Tukikohdalle päästyä he katselivat ympärilleen. Joka puolella oli valkoisia, vaaleanpunaisesta, pinkkiin olevia kukka köynnöksiä. ”Täällä on kaunista,” Minni sanoi ja istui pöydän päähän. Pöydät olivat pitkiä ja kauniisti koristeltuja. Kaikki saivat jutella toistensa kanssa ja tutustua samalla uusiin ihmisiin. ”Kiitos,” Milva sanoi. ”Mitä täällä on?” Minni kysyi. ”Ensimmäisenä on ruokailu, sen jälkeen erilaista ohjelmaa, koska paikalla on myös sotilaiden puolisoita ja heidän lapsiaan. Ja illasta kun lapset ovat lähteneet niin baila baila,” Anni selitti. ”Mää luulin, että Marsin ystävänpäivä juhla olis rakastuneiden juhlapäivä niin kuin maassa,” Santtu sanoi. ”Eiiii. Täällä ystävänpäivä on päivä tai aika viettää tärkeiden ihmisten kanssa yhteistä aikaa. Syöden hyvin ja nauttien,” Minni sanoi pöydän päästä. ”Erittäin hyvin sanottu Kenraali,” Moto sanoi kohottaen maljan. ”Meille,” Minni sanoi. ”Meille!” kaikki sanoivat yhteen ääneen ja kohottivat maljat. He keskustelivat pitkään ja hartaasti. Minnikin alkoi pikkuhiljaa rentoutumaan, vaikka häntä oli kiellettykkin etsimästä miestään. Hän luotti muuhun partiointiin. Yht’äkkiä valaistus himmeni ja suurta betonimuuria vasten oli asennettu kangas. Valotykki alkoi heijastamaan siihen vuosien varrelta. ”Eii voi olla totta,” Minni sanoi laittaen kätensä poskiaan vasten. Ruudulla vilahti hänen 10-vuotis kuvansa Rontin kanssa, kun hän oli juuri liittynyt armeijaan. Valot palasivat muutaman kymmenen minuutin jälkeen. ”Sää olit söpö lapsi,” Santtu sanoi. ”Jep. Herkkä tyttö armeijaan josta kasvoi Marsin suurimmaksi johtajaksi, itsepäisin ja ajattelevin kenraali,” Rontti sanoi. ”Oo kiitos,” Minni sanoi. ”Mut näitteks Moton ja Vinskin,” Milva sanoi osoittaen kaksikkoa. ”Rimpula kaksikko,” Anni sanoi nauraen. ”Turbokin oli siinä,” Vinski sanoi saaden Minnin jälleen hymyttömäksi. ”Sori,” hän jatkoi. ”Ei se mitään,” Minni sanoi hymyillen. Heidän huomionsa sai, kun suuret muurissa olevat rautaovet aukenivat aavikkoon päin. Minni ystävineen nousivat seisomaan. Portista ajoi sisään pitkä täysin musta limusiini. ”Mitä tapahtuu?” kuului jonkun ääni juhlakansasta. Limusiini pysähtyi poikittain muurin eteen. Minni ja muut olivat kävelleet eturiviin suoraan limusiinin eteen. Limusiinin kuljettaja nousi autosta ja tervehti juhlakansaa pienesti kumartaen. Hän käveli limusiinin toiselle puolelle ja avasi oven. ”Kukahan se on?” Milva kysyi nojaten hieman Minniin päin. Minni pyöritti epäuskoisena päätään. ”Ei mitään hajua,” hän sanoi. Limusiinin ovi aukesi kunnolla ja mustissa kengissä ja mustassa kenraalin asuun pukeutunut mies nousi autosta. Puvussa oli kolme kenraalin tähteä ja kultaiset olkapääkoristeet ja muita pieniä kultaisia yksityiskohtia. Minni meni suorasanaisesti shokkiin miehen nähtyään. ”TURBO!” kaikki huusivat yhteen ääneen tai no kaikki paitsi Minni. Jätkät juoksivat veikkansa luokse, joka suoristi coolisti takkiaan, hymyillen lämpimästi ja kiittäen limusiinin kuskia. Tytöt olivat pikkuisen arempia ja seisoivat vain paikoillaan. He siirsivät katseen Minniin, joka oli epävarma ja hieroi hermostuneena käsivarsiaan. Turbo ohitti jätkät ja tytöt. Hän otti Minniä kädestä kiinni. ”Sää oot elossa?” hän kysyi hiljaisen epävarmasti. ”Totta kai mää oon. En mää teitä jättäis,” Turbo sanoi ja katsahti pitkään Minniä. ”Mää haluan kysyä sulta jotain,” Turbo sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Kaikki sotilaat olivat ympäröineet heidät. Minnistä tuntui vain huojentuneelta nähdä miehensä elossa ja seisovan hänen edessään. ”Mitä?” Minni vastasi. Turbo kaivoi puvun taskua. ”Carbine Milanius,” hän aloitti. ”Ei voi…” Minni sanoi siirtäen vapaan kätensä suulleen. Myös tytöt olivat jännittyneitä ja ilakoivat jo valmiiksi. ”Suokko mulle kunnian ja tuletko mun vaimoksi?” Turbo kysyi polvistuen Minnin eteen ja avaten punaisen rasian josta paljastui timantti sormus ja kultainen sormus. Timanttisen sormuksen keskellä oli iso kivi jota ympäröi monta pienempää timanttia. Sormuksesta teki Minnin tyylisen, timanttien täsmällinen järjestys. ”Voi Turbo! Totta kai mää tuun sun vaimoks,” Minni sanoi ja Turbo pujotti hymyillen sormuksen Minnin vasempaan nimettömään. Hän nousi seisomaan ja ojensi rasian Minnille. Hieman tärisevin käsin hän pujotti sormuksen miehensä sormeen ja suuteli tätä tunteellisesti. Suuret hurraukset ja aplodit valtasivat tukikohdan. Heidän ystävänsä saapuivat heidän luokseen ja onnittelivat heitä lämpimästi. Tytöt ihailivat sormusta ja olivat Minnin kanssa pakahtua onnesta. ”Tiesittekö te tästä?” Minni kysyi epäuskoisena. ”No ei todellakaan!” Anni sanoi. ”Ei ees tiedetty tuon olevan elossa,” Milva sanoi, osoittaen jätkien ympäröimää Turboa joka nauroi lämpimästi. Minni siirtyi hymyilevän miehensä kainaloon. ”Mut nyt häiritsee yksi iiiiiisoooo asia,” Vinski sanoi huitoen ilmaa käsillään. ”Totta!” Moto sanoi osoittaen kullanväristä veikkaansa metallisormellaan. Turbo oli hämillään. ”Totta!” Minnikin sanoi ja erkaantui miehensä otteesta. ”Mitä?” Turbo älähti huvittuneena. ”Miks sää vaan lähdit sairaalasta?” Rontti kysyi. ”Niin ja miten kukaan ei voinut tietää sun lähdöstä,” Minni sanoi huolestuneena. ”Aaaa niin se. Joo kuulu suunnitelmaan,” Turbo sanoi ristien kätensä. ”Hä?” Vinski kysyi. ”Hän voi ehkä kertoa,” Turbo sanoi ja osoitti kädellään limusiinia, josta nousi ruskea hiuksinen nainen. Nainen muistutti paljon Ronttia ja hymyili sankareille lämpimästi. ”Äiti?” Minni kysyi hämmästyneenä katsoen ensin äitiään ja sitten miestään. ”Te kaks ootte ollu samassa autossa?” Rontti kysyi katsellen kaksikkoa myös hämmästellen. ”Kyllä Rontti! Mää olin paikalla sairaalassa, kun Turbo heräsi. Olin kuullut Marcukselta Turbon tilasta. Ollessani sairaalassa, Turbo heräsi ja esitti toiveen. Hän vakuutti minulle, että kuoleman porttien jälkeenkin hän palaisi Minnin luokse… joten annoin Turbolle mahdollisuuden. Näin, että hän oli tosissaan. Loppujen lopuksi pyysin häneltä anteeksi kaikkea mitä olin tehnyt ja sanonut,” Marie selitti saaden tyttärensä hämmästyneeksi. ”Te siis sovitte?” hän kysyi varovaisesti. ”Kyllä! Haluan olla teidän elämässä! Ja kaikessa uudessa mukana,” Marie sanoi vihjaisten, saaden Minnin katsomaan miestään. Turbo hymyili tälle lämpimästi kaapaten tämän kainaloonsa. ”Mut entä sairaanhoitajat ja lääkärit?” Anni kysyi hämmentyneenä. ”Aaa niin se. Ne oli mukana juonessa,” Turbo sanoi heilauttaen kättään. ”Mut edelleen teillä on salaisuus. Voitteko nyt vihdoin kertoa siitä?” Milva sanoi hermostuneena. Minni katsahti miestään. ”Kaikki riippuu susta,” hän totesi. Minni mietti hetken. Hän oli todella vastahakoinen. ”Ollaanks me tehty sulle jotain, ettet voi kertoa meille?” Milva jatkoi. Minni huokaisi. ”Mää oon,” hän aloitti. ”Sää oot?” Anni jatkoi. ”Mää oon raskaana,” Minni sanoi. Koko porukka hiljeni ja katsoi vain paria. Marie oli myös yllättynyt. Hän ei todellakaan tiennyt näistä uutisista. ”Ja syy miks en halunnu kertoa oli, että pelkäsin satuttavani lasta,” Minni jatkoi. ”Et sää voi satuttaa sun omaa lasta,” Anni totesi. ”Kyllä voin jos on juonu samalla kun on raskaana,” hän sanoi. ”Minni rakas. Kerran vielä. Sää et tiennyt olevasi silloin raskaana, kun viimeksi joit,” Turbo sanoi kääntäen Minnin itseään kohden ja pitäen tämän olkapäistä kiinni. ”Tiedän, koska vauva on ihan kunnossa,” Minni sanoi ja ojensi laukusta ultra kuvan kasvaneesta pienokaisesta. Turbon ympärille tuli ruuhkaa ja Minni sai tilaisuuden kohdata äitinsä. ”Voi miten suloinen,” kuului heidän takaansa. ”Onhan se okei, me ei…” Minni aloitti kunnes hänen äitinsä pyysi häntä lopettamaan. ”Kulta. Mää olen onnellinen sun ja Turbon puolesta. Ja oli jo aikakin, että jompikumpi teistä tekisi lapsia. Kaiken tän kokeman jälkeen niin mulle on ihan sama ootteko naimisissa vai, ette. Pienokainen ansaitsee teidät,” Marie sanoi hymyillen ja saaden Minnin halaamaan äitiään. 14-vuoden riita oli viimein saatu päätökseensä. ”Eeli on niin onnellinen, kun se kuulee tästä,” Milva sanoi hymyillen miehensä kainalossa. Pitkään juhlittua porukka oli valmis lähtemään. Turbo tarjosi ystävilleen limusiinilla kyydin mökeille. Ystävät heitettyä hän kiitti limusiini kuskia ja antoi tipin. ”Kiitos sir,” kuljettaja sanoi ja lähti kuljettamaan Minnin äitiä vielä kotiinsa. Minni hyvästeli äitinsä ja kertoi tulevansa käymään kotona ja kertomaan hänelle kuulumisia kasvavasta pienokaisesta.


Minni oli suihkussa, kun tunsi hännän hivelevän hänen reittään. Hän kääntyi ympäri ja Turbo lähestyi häntä. Hän asensi käden tämän vatsalle. Minni katseli Turbon kyljessä olevaa arpea ja silitti sitä hellästi. ”Onks kipee?” Minni kysyi. ”Ei. Se on jo täysin ummessa,” Turbo sanoi. Minni hymyili tälle lämpimästi ennen kuin suuteli tätä hellästi. Turbon häntä siveli edelleen Minnin reittä ja siirtyi suutelemaan tätä kaulalle. Minni siveli Turbon kroppaa ja tunsi kuinka, kiihko alkoi tuntumaan jo koko kropassa. Turbo nosti Minnin syliinsä ja suuteli tätä intohimoisesti. Kiihkeä hengitys huokui hänen suuhunsa. Minni laskeutui Turbon sylistä ja sammutti suihkun. Hän veti miehensä makuuhuoneen puolelle. Hetkeä myöhemmin he makailivat sängyssä ja halailivat toisiaan. ”Ihanaa, että sää oot siinä,” Minni sanoi halaten miestään tiukasti. ”Niimpä ja se että ootte pienokaisen kanssa siinä,” Turbo sanoi. ”Mää tunsin sen potkasevan tänään kunnolla,” Minni sanoi kääntyen selälleen. ”Oikeesti?” Turbo kysyi iloisesti hämillään asettaen käden Minnin vatsalle. ”Pienokainen taitaa nukkua,” hän jatkoi ja kääntyi niin, että sai korvansa laitettua Minnin vatsan päälle. Kevyesti hieroen kihlattunsa alavatsaa ja sulkien silmänsä hän kuunteli pientä sydäntä. Minni katseli tyytyväisenä miehensä isällisyyttä ja silitti tämän hiuksia.



Aamulla Turbo hääri keittiössä. Hän kuuli Minnin heräävän ja menemään kylpyhuoneeseen. Hetken päästä hän tuli pois pyyhkien suupieliään. ”Onks huono olo?” Turbo kysyi huolestuneena. ”Joo aamupahoinvointia,” Minni sanoi halaten miestään ja istuen pöydän ääreen. Turbo istui hänen viereensä ja ojensi kahvikupin. ”Ihanaa, kun sää hoidat mua,” Minni sanoi. ”No se on vähintä mitä voin tehdä, kun mää oon tämmönen luupää,” Turbo sanoi. ”Ai sää? Taidetaan molemmat olla,” Minni sanoi naureskellen. Minni piteli Turbon vasemmasta kädestä kiinni. ”Sulle sopii sormus,” Minni totesi. ”Kappas kummaa. Joku on halunnu kihloihin jo siitä asti, kun täytettiin 18,” Turbo sanoi hieroen puolisonsa kättä. Minni katsoi tyrmistyneen hymyillen miestään ja irrottaen otteensa hänestä. Turbo naureskeli hänelle ja suuteli kevyesti. ”Tuli tässä mieleen, että missä sää meinasit asua ennen pienokaisen syntymää,” Minni kysyi. ”Miten niin mää. Kai sää nyt vauvan kaa mukaan tuut?” Turbo sanoi nojaten käsiinsä. ”No joo tullaan, mutta ei me voida täällä asua ennen vauvan syntymää,” Minni jatkoi. ”No en. Pakko hakea asunto jostain, ennen tätä pienokaista,” Turbo sanoi nousten ja koskettaen Minnin vatsaa. ”Joo mistä?” Minni sanoi ja samalla Turbo kantoi pöydälle hänen työ koneensa. ”Ookko kuullu siitä kiitos korvauksesta mikä meille luvataan,” Turbo kysyi avaten koneensa. ”Joo oon ja vaikka me ollaan pari, me saadaan kumpikin se valittu korvaus,” Minni sanoi. ”Eli me saadaan sekä asunto, että raha?” Turbo sanoi katsoen Minniä. ”Joo,” Minni sanoi. ”Hyvä, koska mää oon löytänyt meille mahdollisen tontin,” Turbo sanoi kääntäen näytön Minniä kohden ja siirtyen tämän viereen. ”Talon tontin alue on aika hyvän kokonen. Ja se sijaitsee… ouh” Minni sanoi. Niymarin kaupungissa,” hän jatkoi ja katsoi hämmästyneenä miestään. ”Jep. 200 neliömetrinen tontti niin kyllä siihen talon saa,” Turbo sanoi tajuamatta Minnin pointtia. ”Turbo. Oikeasti? Niymarin kaupunki? Miksi?” Minni kysyi. ”Joo se on noin puolen tunnin päässä kaikessa. Yks vähiten tuhoutuneita kaupunkeja ja just passelilla paikalla, että kumpikin voi työvuoron jälkeen tulla kotiin lepäämään,” Turbo sanoi. ”Ajattelikko sää oikeesti, myös mun vuoroviikon kannalta tän asian?” Minni sanoi hellästi. ”Joo,” Turbo sanoi hymyillen. ”Ja sua ei haittaa jättää sun veikkoja tänne?” Minni kysyi epävarmana. ”Kyllähän se ahdistaa, mutta mun on ajateltava meidän tulevaisuutta. Sitä paitsi nähdään jätkien kaa joka päivä töissä,” Turbo sanoi. ”Sää oot ihana,” Minni sanoi hieroen miehen poskea. ”Tiedän,” Turbo sanoi. ”Koska kerrot heille?” ”En tiedä. Mutta, tää on meidän tulevaisuus ja jätkät saa mukautua siihen,” Turbo sanoi jääden Minnin kanssa selailemaan tietokonetta.

”Huhuu. Onko täällä ketään?” Turbo huhuili tyhjässä Vapaustaistelijoiden ruokatilassa. Autiolta vaikuttava paikka sai kumminkin Turbon huomion, kun hänen takanaan syttyi valo. ”Tulithan sä viimein,” Vinski tokasi hänen takaansa. ”Niimpä Turbo. Me odotettiin jo sua,” Milva sanoi toiselta puolelta. ”Ethän sä olis voinut jättää tulematta,” Moto sanoi taasen toiselta puolelta. Turbo oli ympäröity ja hän katseli vuorotellen ystäviään. ”Mitäs tää nyt on?” hän kysyi ja laskeutui alemmas, kun Eeli halusi tämän syliin. Varovaisesti nostaen hän nosti pikku soturin syliinsä. ”Iha, kun et tietäis,” Vinski sanoi. Jokaisen ääni oli hyvin kylmä. ”Ai mistä?” hän kysyi. ”Susta ja Minnistä,” Moto sanoi. ”Mulla olis kerrottavaa,” Turbo aloitti. ”Joo tiedetään,” Milva sanoi. ”Sää muutat Minnin kanssa Niymariin,” Vinski sanoi. ”Mistä te?” Turbo kysyi hämillään. ”Tiedettiin. Voi kuule, ettehän te tänne jää, kun on salattu vauvakin tulossa,” Milva sanoi. ”Mää luulin, että tää asia oli jo käsitelty, halusin kertoa teille vain,” Turbo sanoi hieman peläten. ”Muutosta,” Moto sanoi. ”Miltä tuntuu hylätä omat veikat,” Vinski kysyi. ”Mitä? En mä,” Turbo sopersi. ”Hylkääks sää meidät?” Eeli kysyi surullisena Turbon sylissä. ”Voi ei ei!” Turbo sanoi katsoen säikähtäen pikku poikaa. ”Kyllä aikoo,” Milva sanoi kaapaten pojan syliinsä vihaisena. ”Ei en mä,” Turbo sopersi ja nosti kätensä päälleen. Koko huone pimeni ja ainoastaan Turbo seisoi valokeilassa. Hän pyöri ympyrää ja katseli, kun hänen ystävänsä olivat kadonneet ja jäljelle jäi, vain heidän äänensä. ”Kyllä kyllä aijot,” Moto sanoi. ”EI!” Turbo vakuutteli. ”Sä et oo mitään muuta kun petturi… petturi… pettur… pet… ”
”AH!” Turbo huudahti ja nousi sängyllään istumaan. Hän katsahti ulos ikkunasta. Ulkona oli alkanut sataan rankasti ja sadepisarat ropisivat peltikattoon. Minni oli havahtunut myös Turbon huudahdukseen ja nousi miehensä viereen istumaan. Turbo oli hyvin hengästynyt ja hänen otsansa oli kylmän hikinen. ”Onks kaikki hyvin?” Minni kysyi huolestuneena, asettaen kätensä tämän olalle ja pyyhkien hänen kasvojaan. Turbokin pyyhkäisi kädellään otsaansa ja odotti hengityksensä tasaantuvan. ”Se… se oli vaan painajainen,” Turbo sanoi, kun hengitys oli hieman tasaantunut. ”Oliko pahakin?” Minni kysyi. ”Jokseenkin joo. Mitä kello?” Turbo kysyi ja katsoi puolisoaan, jonka silmistä huokui huoli. ”1.20 miten niin?” Minni sanoi katsoen vanhaa pöytäkelloa yöpöydältä. ”Mää kerron sulle aamulla,” Turbo sanoi, palaten takaisin makuuasentoon. ”Ookko varma, että et kerro nyt?” Minni sanoi asettaen peittoa paremmin. ”Joo olen. Tekin tarviitte unta,” hän sanoi ja asetti käden Minnin vatsalle, joka oli asettunut hänen viereensä makuulle. Minni katsoi huolestuneena miestään, joka oli kääntynyt mahalleen ja piteli Minniä otteessaan. Onneksi loppu yönä Turbo ei enää herännyt painajaiseen. Aamulla Minni heräsi ja katseli ympärilleen. Mökki oli oudon hiljainen ja hän astui varovasti huoneesta yleiseen tilaan. ”Turbo?” hän kysyi varovaisesti kävellen keittiöön. Pienokainen oli, myös herännyt ja venytteli pitkään ja hartaasti saaden Minnin hieromaan vatsaansa. Hän tarkisti joka paikan, mutta miestä ei vain näkynyt. Hän katsahti pihaan ja tajusi Turbon pyörän puuttuvan. ”Missähän se sun isä taas menee?” Minni mietti ääneen hieroen vatsaansa. Hän söi aamupalansa ja hoiti muut aamu hommat sekä puki päällensä. Hän avasi vaatekaapin, jonka sisällä ovesta peilistä paljastui hänen takanaan oleva penkki. Hän kääntyi ympäri ja katsoi hämmentyneenä penkkiä. Penkillä oli usein Turbon työvaatteet ja nyt ne olivat kadonneet. ”Ei voi olla totta! Se mies saa kokea kunniansa, kun saan sen kiinni,” Minni sanoi ja nosti kaapista housunsa.
Hetkeä myöhemmin Minni saapui Vapaustaistelijoiden tukikohtaan. Hän parkkeerasi pyöränsä talliin ja kiipesi metalli rappusia ylös, kohti yleistä tilaa. ”He-heiii. Mitä meidän tuleva äityli?” Anni sanoi innostuneena ja halasi Minniä. ”Äityli. Kiitos ihan hyvää. Etsin miestäni. Sattunut näkemään?” Minni sanoi naureskellen ja vetäen itsensä vakavaksi, kun etsi Turboa. ”Sun takana,” Milva sanoi. ”Mitä?” Minni sanoi. ”Se on sun takana,” Milva sanoi uudelleen nyökäten viitaten Minnin taakse. Minni kääntyi ympäri ja näki miehensä jakavan ohjeita muille. Hän oli tyrmistynyt ja käveli tämän luokse. ”Ai sää oot hereillä?” Turbo sanoi yllättyneenä. Minni katsoi häntä tympeetyneenä. ”No mitä nyt?” hän jatkoi, kun Minni ei edes katsonut tätä silmiin. ”Saanen kysyä mitä herra tekee täällä?” Minni kysyi asettaen kätensä eteensä ja katsahtaen miestä. Turbo vihelsi pienesti ja katseli ympärilleen. ”Sitä minäkin,” Minni sanoi. ”Oo c’moon! En mää voi vaan istua kotona!” Turbo huudahti huvittuneena heilauttaen käsiään ilmassa. ”Kyllä voit! Sää oot saikulla, joten kotiin siitä!” Minni sanoi ja osoitti prätkätallia. ”Mää oon aikuinen mies päättämään mitä mää teen,” Turbo sanoi kävellen Minnin ohi. ”Ohhoh et muuten oo jos mää päätän niin,” Minni sanoi ja kääntyi ympäri Minniä kohden. Hän katsoi puolisoaan huvittuneena. ”Et oo tosissas?” hän sanoi. ”Olen! Sää pidit musta huolen ja nyt on mun vuoro. Joten tulekko suosiolla vai vienkö väkisin?” Minni sanoi. ”Voi Minni! Susta tulee loistava äiti,” Milva huikkasi pöydästä. ”Unissas,” Turbo sanoi ja ennen kuin hän ennätti minnekkään, Minni tarrasi tämän korvasta kiinni ja lähti kuljettamaan tätä kohden prätkätallia. Koko yleisissä tiloissa oleva porukka repesi nauramaan, kun Turbo taisteli kivusta korvassaan Minniä vastaan. Ei mennyt aikaakaan, kun he saapuivat mökille. Turbo hieroi korvaansa ja käveli tympeentyneenä Minnin perässä. ”Oliks sun pakko?” Turbo kysyi ja laski kypäränsä hattuhyllylle. ”Oli koska muuten sää et olis tullu mukaan,” Minni sanoi avaten radion. ”Täällä ei tapahdu mitään,” Turbo sanoi lösähtäen sohvalle. ”Meillä olis aika paljon tekemistä siihen nähden, että sulle ei tule tylsää,” Minni sanoi istuen Turbon jalkoihin. ”Kuten?” hän kysyi. ”Soittaa välittäjälle, rakennus firmalle, hankkia vauvalle tarvikkeita ja uusia huonekalujen katsomista,” Minni luetteli. ”Eiks se oo vähän aikasta?” Turbo kysyi. ”Turbo ei ole!” Minni sanoi vakavasti. ”Se talo on aloitettava jos meinasit, että se valmistuu ennen vauvan syntymää. Kaikki pitää olla valmiina,” Minni sanoi. ”No ollaanks me päätetty se kiinteistö firma?” Turbo kysyi. ”Sehän on se firma jonka valtio on jo valmiiks valinnut. Sinne pitäis ottaa vain yhteyttä,” Minni sanoi silittäen miehensä jalkaa. ”Niin,” Turbo sanoi huokaisten. ”Hahha sää oot niin tossun alla!” Vinski kiljaisi ja astui mökin sisälle. ”Joo, käykää sisään vaan Vinski ja Moto,” Turbo sanoi sarkastisesti heilauttaen kättään samalla. Vinski kiersi nopeasti sohvan toiselle puolelle ja naureskeli pienesti. Moto tuli hieman nolona sisälle ja suukotti Minni poskea kevyesti. ”Miten sää voit?” Moto kysyi ja kyykistyi Minnin tasolle. ”Kiitos ihan hyvin ja pikku kaveri kanssa,” Minni sanoi nousten ylös, koska Vinski ja Turbo oli alkanut nahistelemaan Turbon tossun alle jäämisestä. Minni ja Moto katsoi kaksikon painia. ”Turbo. Soitatko sinne?” Minni sanoi keskeyttäen kaksikon touhut. ”Minne?” Moto kysyi uteliaana. ”Kiinteistövälittäjälle,” Turbo sanoi kävellen keittiösaarekkeen luokse. ”Mitä? Mihin te rakennatte talon?” Vinski kysyi kanssa saapuen keittiöön. Minni katsoi Turboa, joka selvästi nieleskeli asiaa. ”Niymariin,” Turbo sanoi katsellen kattoa ja pidellen tukea saarekkeesta. Vinski ja Moto katsoi toisiaan. ”Niymariin?” Vinski kysyi. ”Joo,” Turbo sanoi. ”Miks sinne? Eiks Tulikivi oo hyvä?” Moto kysyi. ”On, mutta meidän töiden kannalta Tulikivi on liian kaukana armeijasta. Silloin Minni joutuis oleen joka toinen viikko poissa kotoa. Ja sit meidän pitää ajatella meidän lasta,” Turbo sanoi. ”Hei veikka. No problem. Kyllä me ymmärretään,” Vinski sanoi rohkaisevasti veikalleen. ”Jea. Ja jos tarviit niin me autetaan rakentaan sitä taloo,” Moto sanoi. ”Ja Niymari ei oo niin kaukana, että eikö meidän luokse vois tulla,” Minni sanoi. ”No ei todellakaan. Ja me nähdään joka päivä, vaikka eri kaupungeissa asuttaiskin,” Moto jatkoi. ”Toi on hyvä kuulla,” Turbo sanoi helpottuneena, kun muisti viime öisen painajaisen. ”Tuli muuten yks juttu mieleen,” Minni sanoi. ”No?” Turbo sanoi uteliaana. ”Me tarvitaan auto,” Minni sanoi. ”Auto?” Vinski kysyi epäuskoisena. ”Joo voi herrat olla varmana, että kun raskaus etenee niin mää en todellakaan astu moottoripyörän kyytiin. Saati sitten, kun vauva syntyy,” Minni sanoi osoittaen kaksikkoa. Moto oli hyvin huvittunut. ”Sopii, mutta mää päätän sen,” Turbo sanoi. ”Miks sää saat päättää sen?” Moto kysyi näsäviisastellen Minnin nyökkien vieressä. ”Koska mun pitää mahtuu sinne autoon,” Turbo sanoi ja alkoi kaivamaan puhelin luetteloa esille. ”Aaa niin joo, mutta hei ilmotelkaa,” Vinski sanoi kävellen kohti ulko-ovea. ”Jees nähdään,” Turbo huusi heidän perään.

Hypätään puoli vuotta eteenpäin. Minni oli jäänyt viimein äitiyslomalle 8 kuukauden pamahtaessa käyntiin ja suuri vatsa alkoi tuntumaan selässä. He asuivat edelleen Turbon kanssa Vapaustaistelijoiden mökissä, kun Turbo ystävineen ja veljineen sekä rakennusmiesten kanssa pystyttivät taloa Niymarin kaupunkiin. Turbo oli ollut useamman päivän uupunut tehdessään ensin työnsä Vapaustaitelijoilla, josta jatkoi matkaa rakennus työmaalle. Minni oli todennut hänelle, että rakennusmiesten tulisi myös hoitaa työnsä ja kehottaen näin ollen miestään lepäämään. Minni istui keittiön pöydän ääressä ja viikkaili pesusta tulleita neutraalin värisiä vauvan vaatteita, joita äidiltään oli saanut lahjaksi. Hän tai Turbo ei lapsen sukupuolta tiedä ja olikin todennut miehelleen, että ainoa tapa jolla hän haluaa tietää pienokaisen sukupuolen, on yllättää hänet yllätys kakulla, joka tulisi mahdollisiin vauvakutsuihin. Milvakin oli kysynyt kutsuista Minniltä, hänen todetessa vain, että eikö niiden pitäisi olla yllätys. Milva oli tuumaillut tätä hetken ja todennut, että mistä he saisivat sukupuolen selville. Minni oli luvannut sen verran auttaa ystäväänsä ja hankkimaan tiedon Milvalle, joka antaisi sen konditorion leipurille. Milva ei tosin paljastanut kutsuista enempää, mutta oli Minnillä muutakin mietittävää kuin yhdet kutsut. Minnin havahtui, kun puhelin alkoi soimaan. ”Vapaustaistelijoilla kenraali Minni puhelimessa,” Minni sanoi asialliseen sävyyn. ”Hei Minni! Marcus täällä,” kuului hieman viskimäinen ääni langan toisesta päästä. ”Marcus! Ei oo totta. Mitä isoveli?” Minni sanoi todella innostuneen yllättyneenä. ”Mitäs tässä, juuri saavuin Tulikivikaupunkiin,” Marcus sanoi. ”Tulikiveen? Mitäs sää täällä?” Minni kysyi hämillään. ”Mut pakotettiin tuomaan, joku lappu Turbolle koskien Koillisen puolen leirin purkamista,” Marcus sanoi. ”Aijotaanko Koillinen purkaa?” Minni kysyi hämillään. ”Joo, koska se on suoraan kaupungin päällä. Tieto tarvitsee tuoda kaikille kenraaleille,” Marcus selitti. ”Kas, kun et tuo mulle sitä,” Minni sanoi vihjaillen. ”En mää kato viitti. Kun sääkin oot nyt paksuna ja sun pitäs keskittyy lapseen,” Marcus totesi naureskellen. ”Vaikka mää oon raskaana niin ei se, estä mua ottamasta yhtä lappua vastaan. Ja sitä paitsi olis kiva nähdä sutkin,” Minni sanoi. ”Sori sys. Mää oon saanut käskyn ja noudatan kanssa sitä. Nähdään viimeistään, kun muksu syntyy,” Marcus sanoi ja sulki moottoripyöränsä radiopuhelimen ennen kuin Minni ehti sanoa mitään. Minni katsoi lankapuhelinta hetken ja laski sen telineeseen. ”Huh mikä päivä. Mennäänkö?” Turbo kysyi astuen sisään. ”Ai minne?” Minni kysyi, kun ei ennättänyt edes keittiöön takaisin. ”Se rakennuspäällikkö ja talontarkastaja tulee tänään käymään. Ne haluaa keskustella kummankin kanssa siitä onko taloprojekti onnistunut vai flopannut täysin,” Turbo sanoi ja alkoi vaihtamaan siistimpiä vaatteita päälleen. ”Pitääks pukeutua jotenkin erikoisesti?” Minni kysyi. ”Kunhan olis siistit vaatteet. Ite en ainakaan meinannut työvaatteissa mennä paikalle,” Turbo sanoi napittaen mustaa kauluspaitaa päällee. ”Okei mää vaihdan vaatteet kanssa,” Minni sanoi ja hetken päästä pariskunta olikin jo valmiita lähtemään. ”Haluukko sää ajaa?” Minni kysyi ojentaen auton avaimia miehelleen. ”Ekkö sää kykene?” Turbo kysyi kiusoitellen. ”Suoraan sanottuna, että en. Koko aamun ollut taas vetämätön olo,” Minni sanoi istuen pelkääjän paikalle. ”No kohta se on ohi, kun pienokainen syntyy,” Turbo sanoi ja säätäen seisoen penkkiään taaksepäin. Matka Niymariin kesti 40 minuuttia ja Minni ehti kertoa veljensä soitosta ja heidän keskustelustaan. Viimein he saapuivat omakotialueelle ja pysähtyivät puunvärisen talon eteen. ”Voi Turbo! Se on kaunis,” Minni sanoi nousten autosta ja pidellen käsiään rinnan kohdalla. Turbo hymyili tälle lämpimästi ja nappasi kainaloonsa. ”Kaikkee pikku puuhaa pitäisi tehdä vielä, mutta talo on täysin valmis. Joten ei tarvitse, kuin kantaa huonekalut sisään ja pikkunen kun se on maailmassa,” Turbo sanoi, silittäen Minnin vatsaa joka suuteli tätä hellästi. ”Se on upea,” Minni sanoi ja käveli kohti etuovea. ”Neiti on hyvä,” Turbo sanoi ja antoi tälle avaimen. ”Kiitos,” Minni sanoi. Oven auetessa aukesi eteisaula, johon oli laitettu suuria kivilaattoja. Hieman viistosti oikealle lähtivät rappuset kohti yläkertaa. Eteisen seinän jälkeen avautui olohuone ja jonka takana oli suuri keittiö, mistä myös eteisestä pääsi ihan suoraan. Oikealla puolella aukeni takkahuone, jonka takaa pääsi autotalliin. Keittiöstä aukeni takapiha. ”Alakerrassa on vessa ja pesuhuone on ylhäällä, kuten myös makkarit,” Turbo sanoi kävellen hiukan eteenpäin vetäen Minniä perässään pois tuulikaapista. ”YLLÄTYYYS!” kuului Minnin takaa saaden hänet hieman pelästymään. ”Eikää!” Minni kiljaisi ja asetti kämmenensä kasvoilleen. Nyt hän myös huomasi, että Turbo oli jo kantanut huonekalut sisään ja saanut sisustuksessa ilmeisimmin hänen naisystäviltään apua. Minni katsoi epäuskoisesti miestään ja sitten ystäviään. ”Hei ihana! Tervetuloa sun ihan omille vauvakutsuille,” Milva sanoi halaten ystäväänsä ja ojentaen tälle juoman. ”Ja uuteen kotiin,” Rontti huikkasi nostaen maljansa. Minni oli iloisen järkyttynyt ja katseli vain ympärilleen. Hän rakasti miehensä yllätyksiä ja taas sai ne kokea. ”Mää en mitä mää sanon,” Minni sanoi. ”Katos katos. Eka kerta, kun MINNI on hiljaa,” Rontti sanoi halaten siskontytärtään. ”Ja eiks se niin oo, että vauvakutsujen pitää ollakkin yllätys äidille,” kuului sama viskimäinen miesääni naisen takaa. Hänen kääntyessä ympäri, hän näki äitinsä ja veljensä. ”Sää oot huijari,” Minni totesi huvittuneena ja halasi veljeään. ”No en mä sulle voinut kertoa, että mää tänne tuun,” Marcus älähti. Marcus oli Minniä hiukan pidempi, beigen harmaa väriltään ja hänellä oli, paksut mustat hiukset jotka oli siististi aseteltu päälle. ”Nyt on aika aloittaa pikkukaverin juhliminen,” Anni sanoi hymyillen. Paikan päälle oli ennättänyt Turbon kaikki sisarukset, Moto, Vinski, Santtu, Milva, Eeli, Rontti, Miihkali, Marcus, Minnin äiti Marie sekä Turbon veljien puolisot Sandra ja Neera ja Adamin ihastuttavat tyttäret Viivi ja Emilia. Tytöt asettivat Minnille vihreän nauhan, jossa luki: Maailman paras ja tuleva äiti! Turbo esitteli miesporukalle lopullista taloa ja naisporukka istui olohuoneessa keskustelemassa äitiydestä ja sen tulevista haasteista. Milva, Anni ja Santtu olivat suunnitelleet vauvakutsut. Heillä oli yhteistä ohjelmaa ja lopulta tarjoilu missä paljastuisi konditorion tekemistä muffineista lapsen sukupuoli. Toisaalta Minni oli kiinnostunut myös talosta ja rakennus projektin ollessa vielä kesken Turbo oli kieltänyt häntä tulemasta talolle. Aina välipäivinä eli vapaapäivinä hän oli antanut Minnin tulla paikalle katsomaan rakennelmia. Nyt hänellä oli tilaisuus käydä koko talo läpi ilman, että hänen miehensä kielsi tätä. Hän otti naisjoukon ja lapset mukaansa. He suuntasivat yläkertaan, jossa miesjoukon iloinen nauraminen kuului. ”Tää on ihan sika iso,” Minni sanoi kun oli kävellyt rappusten yläpäähän. Rappusista lähti kumpaankin suuntaan pitkä käytävä poikittain. Oikealla käytävän päässä oli iso makuuhuone, josta röhähtelevä nauru kuului. ”Toi on sun ja Turbon makkari ja se sisältää wc,” Milva sanoi, kun Minni oli jo lähtenyt kohti makuuhuonetta. ”Yllättävän paljon tänne on saatu luonnon valoa,” Minni totesi ja astui huoneeseen. ”Hei” Turbo sanoi kaapaten puolisonsa kainaloonsa. ”Nyt, kun ollaan kaikki täällä niin herra varmaan voi esitellä meille koko talon,” Minni sanoi. ”Alakerran saatte tutkia keskenänne. Me käytiin se jo läpi,” Turbo sanoi. Hän kertoi, että yläkerrassa oli makuuhuoneet, suihkutila ja kaksi vessaa. Hänen ja Minnin huoneessa oli pieni parveke. ”Mitä ton oven takana on?” Eeli kysyi, kun Turbo oli jättänyt mainitsematta yhden huoneen yläkerrasta. Minnikin katsoi Turboa. ”Se on yllätys Minnille,” Turbo sanoi ja ohjasi puolisonsa alakertaan. Minni oli hieman hämmentynyt ja nauroi hermostuneena. He tutkivat naisporukan kanssa alakerran ja olivat pyytäneet miehiä ottamaan tarjottavia esille kaapeista ja asettamaan ne keittiössä olevalle Marmoriselle saarekkeelle. Keittiöstä pääsi suoraan takapihalle, johon oli rakennettu iso terassi. Terassille oli nostettu valkoiset vauvan rattaat sekä ulkohuonekaluja ja grilli. Takkahuoneen takaa pääsi autotalliin, joiden väliin oli rakennettu lämmin tila, jota Turbo kutsui pesutilaksi. Eikä ihme. Pesutilasta näki osittain talon takapihalle ja reunalle suurista ikkunoista. Sinne oli nostettu vierekkäin pesukone ja kuivausrumpu ja valkoiset kaapistot ja lavuaari. Isompaan pesutilaan ja saunaan pääsi portaiden vierestä olevasta ovesta, joka vei kellari kerrokseen. Alakerrassa oli myös ns. kylmä tila johon sai esimerkiksi vietyä vuoden ajan mukaan tavaraa suojaan. ”Onks Turbo oikeesti suunnitellut tän kaiken?” Santtu kysyi ihmeissään. ”Suurimmaksi osaksi joo. Mutta en mää arvannut, että se teki suunnittelijoiden kanssa näin hyvää jälkee,” Minni sanoi katsellen ympärilleen. ”Niin ja se, että se on saanut näin ison ja valosan tästä,” Marie sanoi. Minni nyökytteli. ”Joo kyllä tänne kehtaa vauvan tuoda,” Milva sanoi halaten Minniä takaapäin. ”No kyllä,” Minni sanoi ja lähti kohti yläkertaa. Miehet olivat saaneet tarjoiltavat pöytään, kunnes heidän huomion sai ovikello. ”Ainakin ovikello toimii,” Turbo sanoi naurahtaen ja avasi oven. ”Tilaus Konditoria Unelmasta,” nuori hiiri kuski sanoi ja ojensi Turbolle kasan valkoisia laatikoita. ”Joo mää tilasin ne,” Milva sanoi, työntäen Turboa varovaisesti ja allekirjoitti tuotteen sekä antoi nuorukaiselle tipin. ”Voi ei. Mua alko jännittämään,” Minni sanoi ja kietoi toisen kätensä Turbon ympärille ja nosti toisen tämän rinnalle. ”Luulin, että sua on jännittänyt koko ajan,” Turbo sanoi, saaden Minnin naureskelemaan ja pitäen tästä hellän tiukasti kiinni. ”Joo saatte vie elää jännityksessä,” Milva sanoi ja osoitti olohuonetta. ”Joo ensin ohjelmat,” Anni sanoi. ”Lahjojen avaamista,” Minni sanoi. ”Ei vielä,” Milva älähti keittiöstä ja nosti muffineja tarjoilu astialle. ”C’moon. En mää jaksa odottaa,” Minni sanoi ja istui kaksi henkiselle nojatuolille Turbon kanssa. ”Nyt on rouva kenraalin oltava kärsivällinen,” Vinski sanoi. ”Anteeks vaan, mutta mää oon neiti,” Minni sanoi pyöräyttäen sormeaan, saaden porukan nauramaan. ”Koska meinaatte mennä naimisiin?” Adam kysyi ja nosti tyttärensä syliinsä. ”Ei varmaan tänä kesänä, mutta seuraavana,” Minni sanoi ja katsoi miestään. Turbo katsoi huvittuneena tätä. ”No mennäänkö?” Minni älähti nauraen. ”No mennään, mennään,” Turbo sanoi hermostuneesti nauraen ja suoristi itsensä vasten selkänojaa. Minni pyöritteli nauraen päätään ja asettui Turbon kainaloon istumaan. ”Hei Minni ei hätää! Turbo on vaan mies,” Anton sanoi kiusoitellen. ”Nii-in vaan mies,” Turbo sanoi katsoen eteensä ja nauraen veljensä heitolle. Pienokainen ilmoitti osallisuutensa juhliin ja sain Minnin irvistämään pienesti ja siirtämään kätensä vatsalleen. Tyttöjen järkkäämässä ohjelmassa oli muun muassa:
1. 1. Kuinka syöttää vauva= tämä koski talon miehiä, joiden piti valita itselleen pari. Toinen pareista oli isä, joka syötti vauvaansa tuttipullolla. Vauvan kasvaessa vaihdettiin tuttipullo kiinteään vauvan ruokaan, jossa sai tuottaa sottaa ja puklauksia haluamansa määrän mukaan. Ja samalla myös isän sai sotkea, jos halusi.
2. 2. Toisessa tehtävässä oli tietovisaa, jossa oli mm. oli kysymyksiä vavan ruokkimisen määrästä vuorokaudesta, unen määrästä ja miten vauvan sukupuoli määräytyy.
3. 3. Kolmannessa tehtävässä oli, arvaa ja piirrä vauvan tarvike.
Koko porukka sai nauraa kunnolla ja viihtyä toistensa seurassa. Lopulta oli aika viimeisen ohjelman, joka oli kaikkein jännittävin. Neljäs tehtävä koski Minniä ja Turboa, joiden oli aika ottaa keittiöstä muffini ja paljastaa lapsen sukupuoli. Muffinista oli tehty huomattavasti muita isompi. ”Okei, kondiktori sanoi, että sisälle on pursutettu kermaa, joka on joko pinkkiä tai vaaleansinistä. Se kumpi väri muffinista paljastuu, on teidän pienokaisen sukupuoli. Ja tieto on tarkka, se on saatu Iannalta ilman, että Minni tai Turbo sitä tietäisi,” Milva sanoi selittäen muulle juhlaväelle. Minni ja Turbo nousivat television eteen. Turbo haki muffinin, jonka Milva ojensi. Kumpikin otti yhdellä kädellä kiinni muffinista ja katsoi hermostuneen nauraen toisiaan. Koko juhlaväestä pystyi aistimaan jännityksen. Hyvä ettei kaikki pidellyt jännitystä. Minni ja Turbo katkaisivat varovaisesti muffinin kahtia. ”Ooooo!” kuului huuto koko talosta. Turbo kyykistyi ja piti käsiään silmillään estäen kyynelten virtausta tulemasta, hän oli nostanut lasinsa otsalleen. Minniltä tämä ei ihan onnistunut ja kyynelvana valui hänen poskiaan pitkin, hänen nauraessa hysteerisesti samalla. Turbo nousi ylös ja halasi kihlattuaan. Kaikki jännityksessäkin olleet pyyhkivät silmäkulmiaan. Minni piti Turbon käsivarsista kiinni ja katsoi tätä onnellisena suoraan silmiin. ”Se poika,” hän kuiskasi hiljaa ja suuteli miestään. ”Niin on,” Turbo sanoi painaen otsansa Minnin otsaa vasten. ”Miks kaikki itkee?” Viivi kysyi katsellen ympärilleen, kun kaikki pyyhkivät onnesta silmäkulmiaan. ”Tää on onnellista itkemistä kulta,” Sandra sanoi silittäen tyttärensä kullanruskeita hiuksia. ”Mää en tiennyt, että sää oot halunnut pojan,” Miihkali sanoi Minnille, joka oli päässyt takaisin istumaan. ”Joo siis jostain syystä, mää oon halunnut aina pojan,” Minni sanoi ja pyyhki silmäkulmiaan Milvan ojentamaan paperiin. ”Ai oikeesti?” Vinski kysyi. ”Joo,” Minni sanoi vakuutellen. ”Mitä jos se olis ollut tyttö?” Vinski jatkoi. ”Yhtälailla sitä oltais rakastettu, kun poikaakin,” Turbo sanoi ja asettui Minnin viereen. ”Tarviikko paperia?” Milva kysyi. ”Ei kiitos. Kyllä mää pärjään,” Turbo sanoi.

Loppu vauvakutsut sujuivat kahvittelulla ja lahjojen avaamisella. He saivat mm. lisää tuttipulloja, tutteja, vauvan vaatteita, tossuja ja lapasia. Tytöt olivat koonneet vaippakakun, jossa oli pienokaiselle ensimmäinen vauva lelu. Minnin äiti oli ostanut vauvalle ensi rannekorun, jota koristeli pienet elefantit ja keskellä oli pieni laatta. Laattaan pystyi kaivertamaan halutessaan. Vieraiden lähdettyä Minni ja Turbo siivosivat paikkoja. Milva oli myös ehdottanut apua, mutta Minnin kieltäessä häntä, hän oli poistunut paikalta. Minni asetteli tiskejä koneeseen ja Turbo laittoi ylimäärä ruokaa jääkaappiin. ”Pitäskö mun viedä töihin nää ylimääräiset ruoat?” Turbo kysyi ja katseli ruoan suurta määrää. ”Joo kyllä sää mun puolesta voit,” Minni sanoi ja silitti miehen selkää. Turbo katsoi puolisoaan hymyillen. ”Mää usko viekään, että se on poika,” Turbo sanoi. ”En määkään, mutta ehkä synnytys salissa sitten,” Minni sanoi. ”Niimpä,” Turbo jatkoi. ”Mitä jos kokeillaan meidän uus sauna?” hän kysyi ja lähti kohti rappusia. ”Todellakin,” Minni sanoi nojaten keittiösaarekkeeseen. He kävivät saunassa, jonka jälkeen olivat valmiita yöpuulle. Sitä ennen Turbo paljasti lukitun huoneen puoliskolleen, joka oli aivan heidän huoneen vieressä. Huoneen takaa paljastui vauvan huone, jossa oli pinnasänky, hoitopöytä ja makuualusta. Vaatekaappi koristi huoneen seinää vasten ja seinille oli asetettu nalle tapettia. ”Oih tää on täydellinen,” Minni sanoi ja katsoi miestään. ”Pinnasängyn voi siirtää meidän huoneeseen, kun vauva syntyy,” Turbo sanoi ja pyyhki ovenkarmia. Minni nyökkäili pienesti. ”Missä sitteri on?” Minni kysyi. ”Se on täällä,” Turbo sanoi ja avasi vaatekaapin tankokaapin, jonka pohjalla oli musta punainen sitteri. ”Kiitos, tää on ollut maailman paras päivä,” Minni sanoi ja silittäen miehensä selkää. ”Sanotaan toistaiseksi,” Turbo sanoi ja ohjasi Minnin ulos huoneesta ja sammutti valot. Minni riisui pyyhkeensä ja puki alushousut jalkaansa, jonka jälkeen asettui sängylle. Hän katseli makuuhuonetta haltioituneena ja veti peiton paljaan rintakehänsä päälle. Hän katsahti sänkyä, joka oli tuplasti leveämpi, kuin heidän mökkinsä yhden hengen sänky. Minni oli aina todennut sovun sijaan antavan ja näin heidän kohdallaan oli ollut. ”Huomenna voidaan hakea meidän loput tavarat mökiltä,” Turbo sanoi asettuen Minnin vasemmalle puolelle. ”Joo, mun kaikki yövaatteet on sie,” hän sanoi käyden maate Turbon viereen. Turbo laski lasinsa läheiselle yöpöydälle ja kaappasi Minnin itseään vasten. ”Mieti kaks viikkoa ja sit tää on meidän luona täällä,” Turbo sanoi silittäen Minnin vatsaa. ”Niimpä, kaks viikkoa on lyhyt aika,” Minni sanoi, suukottaen miehensä otsaa. Lopulta pari nukahti. Minni tosin heräsi keskellä yötä inhottavaan tunteeseen. Hän nousi istumaan ja tunsi kipua alavatsassaan. Hän meni vessaan ja isku vatsaan sai hänet nojaamaan lavuaariin. Hän pidätti kipua, ettei herättäisi Turboa. Hän katsoi itseään peilistä ja tunsi jotain lämmintä valuvan jalkaansa pitkin. Hän katsoi jalkoihinsa. ”Voi luoja….” hän sanoi kuiskaten pelokkaasti. ”TURBO!” hän huusi. Salamana Turbo oli noussut ylös ja ennättänyt vessaan. ”No mikä hätänä” hän kysyi, kun Minni nojasi lavuaariin kädellään ja piti toisella vatsaansa. ”Mun lapsivesi meni!” Minni sanoi kivun mennessä ohi. ”Meidän pitää lähtee sairaalaan,” Turbo sanoi kylmän rauhallisena ja puki päällensä. Hän ojensi Minnin vaatteet vessaan ja kokosi tarpeelliset vauvan tarvikkeet. Hän avusti Minnin autoon. ”En mää uskonut tän näin nopeesti taphtuvan,” Minni sanoi pidellen vatsaansa ja pitäen kipua sisällään. ”No joo en ihan määkään,” Turbo sanoi. ”Onkohan lapsi kunnossa,” Minni mietti. ”Älä mieti tollaisia, kuinka usein sulla on supistuksia?” Turbo kysyi. ”En minä tie. Koko ajan,” Minni sanoi ja pidellen auton ikkuna kahvasta kiinni. ”Kohta ollaan sairaalla,” Turbo sanoi ja yritti rauhoitella puolisoaan. Hän ei todellakaan osannut varautua ihan näin nopeasti lapsen syntymään. ”Kiltti, joku siellä ylhäällä. Anna mun lapsen syntyy terveenä, vaikka onkin kaks viikkoa liian aikasta,” Turbo sanoi mielessään.

”Huomenta Alokkaat pojat ja tytöt,” Rontti sanoi, kun saapui kasarmin pihaan. ”Eiks meidän kanssa pitäisi olla Kenraali Turbo?” yksi alokas kysyi. ”Piti, mutta kenraali ei ole paikalla, joten saatte tänään yksilötehtäviä, joita sitten esitellään ensiviikolla. Ohjeet saatte Annilta. TAAKSE POISTU!” Rontti sanoi korottaen ääntään, kun alokas kokoonpano lähti kohti Annin pistettä. Rontti kurtisti kulmiaan ja tarkasti puhelimensa. hän pyöritti päätään ja sujautti puhelimen takaisin povitaskuunsa. Sisällä Vinski ja Marcus pelleilivät pöydillä, yrittäen iskeä toisiaan rautaputkilta. Rontti huokasi ja pyöritti päätä. ”Onks kaikki hyvin?” Moto kysyi pöydästä. ”On taas idiootin huipentuma,” Rontti totesi ja katsoi kaksikko. ”No joo on,” Moto sanoi. ”Hei Eeli!” Rontti sanoi ja pöyhensi tämän hiuksia. ”Moi!” Eeli sanoi reippaasti ja huikkasi pillimehustaan. Rontti istahti pöydän päähän ja piti päätään käsissään väsyneen näköisenä. ”Sää näytät väsyneeltä,” Moto totesi. ”Mää oon,” Rontti totesi lasittunut ilme kasvoillaan. ”Mistä moinen?” Milva kysyi istahtaen Motoa vastapäätä ja ojentaen Eelille täytetyn leivän. ”No se helkkarin pariskunta. Tai oikeestaan se mies. Turbo on taas kadonnut eikä ole ilmoittanut mitään!” Rontti sanoi heilauttaen ärtyneenä käsiään pöydän päällä. ”Outoa. Eilen se oli vie kunnossa,” Moto totesi mietteliäänä. ”Mää voin kokeilla soittaa Minnille,” Milva sanoi kaivaen puhelimensa. ”tuuuuut… tuuuuut… tuuuuut… tuutuutuutuuuu, tämä on vastaaja…” ”Ei sekään vastaa,” Milva sanoi sulkien puhelimen. ”Ai ei ollenkaan,” Moto kysyi. ”Ei. Meni vastaajaan,” Milva sanoi ja väisti lentävää tuoppi lasia. ”VINSKI!” hän karjaisi. ”Sori,” kuului taaempaa. ”Missä ne kaksi nyt on?” Rontti sanoi hämillään. ”Jaa mitä? Ketkä? Missä?” Vinski kysyi hengästyneenä ja istuen seurueen seuraan. ”Onko tietoo Minnistä ja Turbosta?” Rontti kysyi. ”ÖÖö ei!” Vinski sanoi. ”Marcus!” Vinski huusi ja kääntyi ympäri niin, että nojasi pöytään. ”Hä?” Marcus kysyi. ”Onks tietoo missä sun systeri on?” hän kysyi. Marcus pyöritteli mietteliäästi päätään. ”Jos ne käymässä kaupassa ja niillä ei ole puhelimia mukana,” Milva sanoi. ”Toi olis konkreettinen selitys,” Moto sanoi ja katsoi vaimoaan. ”Tai sitten se vauva syntyy,” Eeli totesi. Kaikki katsoivat tuota hämmentyneenä tuota pientä soturia ja sitten toisiaan. ”Voisko olla mahdollista?” Vinski kysyi. ”En mää usko. Minnin laskettuun on vielä viisi viikkoa ja turva rajaan on kaksi viikkoa,” Milva sanoi. ”Hei!” Anni sanoi saapuen tilaan. ”Eiks se oo niin, että Minnin synnytykseen on ainakin kolme viikkoa?” Milva sanoi ja katsahti takanaan seisovaa ystäväänsä. ”Joo siis laskettuun on viisi viikkoa, mutta turvaraja on kahen viikon päästä,” hän totesi ja istui alas. ”Nonnii, mää sanoin. Ne on vaan jossain, että ne ei oo tavoitettavissa,” Milva sanoi. ”Mutta outoa silti, Turbo ei ikinä jätä töitään sivuun,” Moto sanoi. ”Niimpä,” Rontti sanoi. ”Hei! Turbo on aikuinen, kyllä se sieltä tulee,” Vinski sanoi.



Iltapäivällä porukka oli kokoontunut ulos auttamaan alokkaita yksilötehtävissä, koska kaikki palikat tuntuivat olevan hukassa, no kellä ei olisi. Milva ja Moto pelasivat nuorten kanssa palloa ja Eeli teki eskari tehtäviä. Rontti oli opettanut, että hyvä sosiaalistaminen olisi avain hyvään tiimityöskentelyyn. Vinski ja Marcus rehvastelivat miten cool voi pysyä siistinä. Rontti ja Anni antoi ensiapu ohjeita. Santtu oli saapunut myös paikalle, kun osa nuorista oli halunnut tietää nopeat korjaus ohjeet moottoripyörälle tukalassa tilanteessa. Yht’äkkiä heidän huomionsa sai, kun keskelle kasarmia nousi kaksi suurta hologrammi hahmoa. Ensimmäisenä läpikuultavat kasvot kuuluivat Minnille ja toinen hologrammi oli Turbon. ”Hologrammi puhelu Rontti,” tiedustelija huusi. Hologrammi puhelu on kuin videopuhelu, mutta kolmiulotteinen. Rontti otti kaukosäätimen näköisen ohjaimen ja avasi sillä hologrammi puhelun, joka heijastui valoprojektorista. ”Heiii!” Turbo sanoi iloisena. ”No oli jo aikakin,” Rontti sanoi ja Turbo oli hölmön näköinen. ”Täh?” hän sanoi hymyn keskeltä. ”Koko aamu odoteltu, että herra ilmottais itsestään jotain. Missä sää olet?” Rontti sanoi tympeenä ja puristi kätensä ristiin eteensä. ”Sori! Tuli parempaa tekemistä,” hän sanoi saaden kaikki hämmentyneiksi. ”Missä sää oot?” Moto kysyi. ”Tällänen kiva kivinen valkoinen ja oikeestaan aika viihtyisäkin paikka,” Turbo sanoi ja katseli ympärilleen jossa ei näkynyt kuin valkoinen tausta. ”Hullujen huoneella,” Rontti tuhahti ja sai Turbon katsomaan tätä. ”Ei, mää soitan kohta takas. Vaihdan videopuheluun,” Turbo sanoi ja sulki hologrammin. Kaikki katselivat toisiaan ihmeissään. Hetken päästä video puhelin soi ja se heijastettiin samalle valkealle kankaalle, johon oli heijastettu Ystävänpäivä kekkerin kuvat. ”Sun koko kroppa oli parempi, kun pelkästään naama,” Rontti sanoi naureskellen. ”Kiitos, mutta täällä on eräs, joka haluaa sanoa Hei!” Turbo sanoi. Hän käänsi käsissään kameraa ja kuvassa näkyi vain hänen jalkojaan sekä lattiaa. Viimein Turbo sai kameran suoraan ja ohjasi sen läpinäkyvän sängyn viereen. ”Hei! Sanokko kaikille, että olen saapunut maailmaan,” Turbo sanoi ja raotti pienen kapalon reunaa, jonka alta paljastui kokonaan pienen pikku hiiren haukottelevat kasvot. ”OOOooooo!” tytöt huusivat ja halasivat toisiaan. Jätkät katselivat pieniä silmiä, joita pienen pieni hiiri yritti availla, mutta haukottelu vei voiton. ” Voi Turbo! Hän on suloinen,” Milva sanoi pidellen kättään sydämellään. ”Hän on. Ja vain muutaman tunnin vanha,” Turbo sanoi ja laittoi kapaloa paremmin pienokaiselle. ”Koska teitä voi tulla katsomaan?” Santtu kysyi. Turbo katsoi pois kamerasta. ”Porukka kysyy koska voi tulla käymään,” hän kysyi kihlatultaan. ”Huomisesta eteenpäin,” kuului Minnin ääni hänen takaansa. ”Okei. Kuten varmaan kuulitte niin huomenna,” Turbo sanoi. ”Jees kuulostaa hyvältä veikka,” Vinski sanoi ja näytti peukaloaan. ”Joo. Nähään huomenna,” Turbo sanoi. ”Huomiseen veikka,” Moto sanoi ja nosti kättään. Hetken päästä puhelu sammui. ”MÄÄ OON TÄTI!” Anni hihkui ja halasi tyttöjä. ”Niin oot,” Santtu sanoi, kun Anni pyyhki silmäkulmiaan. ”Ja mää eno,” Marcus sanoi ja halasi onnellisena Annia. ”Näittekö kuinka pieni se oli?” Santtu kysyi. ”Joo. Mut se on etuajassa,” Milva sanoi ja tuntui kun hän olisi palannut todellisuuteen. ”Totta,” Anni sanoi haikena. ”Mut lapsi näytti voivan hyvin,” Rontti sanoi ja sai naiset kääntymään itseään päin. ”Niin se kyllä näytti,” Milva sanoi miettien. ”No huomenna kuullaan, onks vauva varmasti kunnossa,” Rontti sanoi ja jatkoi hommiaan. ”Näikkö Eeli sää sait kaverin?” Milva sanoi pojalleen, joka oli hämillään. ”Joo näin,” Eeli sanoi hieman haikeana. Muut iloitsivat niin, etteivät huomanneet Eelin pientä haikeutta.



Sairaalalla Turbo istui sängynlaidalla ja oli vetänyt vauvan kaukalon lähemmäs sänkyä ja ihaili pientä tuhisijaa. Varovaisesti tunnustellen hän silitti poikansa poskea. Minni liittyi myös seuraan ja nojasi Turbon olkapäätä vasten. Hänen poskensa osui Turbon poskeen ja tunsi kuinka, lämmin tämä oli. Turbo siirsi vai katsettaan Minniin ja hymyili lämpimästi. ”Tää on varmasti meidän paras ajattelemattomin asia, mitä ollaan tehty,” Turbo sanoi ja katseli poikaansa. ”Niin on, mutta en vaihtais mihinkään,” Minni sanoi naureskellen ja asetti kätensä Turbon hartialle tukien päätään. ”Heiii! Mites täällä menee?” kätilö sanoi ja astui pienen sinisen ammeen kanssa huoneeseen. ”Kiitos ihan hyvin,” Minni sanoi nostaen katseensa. ”Me voisimme kokeilla, kylvettää pikkuista ja vaihtaa puhdas kapalo sekä vaippa. Jonka jälkeen voidaan kokeilla taas syöttämistä,” kätilö ehdotti. ”Haluakko sää hoitaa kylvettämisen?” Minni kysyi Turbolta. ”Ai mää,” Turbo kysyi hymyillen ja osoitti itseään. ”Repeytyminen sattui ja just kun mulla on hyvä olla niin, ettei satu, niin voisikko?” Minni selitti. ”Totta kai. Ekköhän sää saa pestä häntä tarpeeksi,” Turbo sanoi ja suukotti Minnin otsaa. ”Jos illasta sitten käveltäisiin vähän, ettet jumitu sängyn pohjalle. Ja on tosi hyvä, että otat rauhallisesti ompeleiden kanssa,” kätilö sanoi ja seisoi kaukalon edessä. ”Mutta aloitetaan. Isä ottaa pojan kantoon, niin päästään kylpyyn,” kätilö sanoi ja silitti sormellaan pojan poskea. Turbo vaikutti hyvin hermostuneelta. Hän ei ollut kokenut tällaista ennen ja pelkäsi satuttavan poikaa jollain keinoin. ”Muista, ennen kuin nostat käännä häntä hieman kyljelle ja sitten nostat,” kätilö ohjeisti. ”Onko kyljellä väliä?” Turbo kysyi ja asetti kätensä pojan alle. ”Mieluiten oikealle, kun vasemmalla sijaitsee sydän ja muistat rauhallisen käännöksen ettei tule huono-olo pikkuiselle,” kätilö sanoi ja Turbo teki työtä käskettyä. Turbo käänsi pikkuisen varovaisesti käsivarrelleen ja käveli pesutilan kohdalle. Turbo laski vauvan hoitopöydälle samalla kaavalla, kuin oli nostanutkin. ”Veden pitää olla aina kädenlämpöistä ja sitä ei tarvitse olla kuin,vain siihen asti, että vauvan jalat koskevat veteen,” kätilö ohjeisti. ”Miksi vain jalat,” Turbo kysyi. Minni ihasteli sängyllä Turbon oppimisen halua ja isyyttä muutenkin. ”Koska tiedät sen itekkin, kun otat sukat pois niin jalat vetää kylmyyttä tai lämpöä maasta ja tässä tapauksessa, kun vesi on lämmintä vauvalla ei ole niin kylmä. Varsinkaan nytten, kun hänellä ei ole kunnon turkkia vielä,” kätilö sanoi. Turbo katsoi lastaan, hän tunsi itsensä hölmöksi. ”Nyt avataan varovaisesti kapalo,” kätilö sanoi ohjaten melkein kädestä pitäen Turboa. ”ÄÄÄää ÄÄÄäääÄÄäää!!” poika alkoi kiljumaan kovaan ääneen. ”Niin ei mitään hätää, käyt vain isin kanssa kylvyssä,” kätilö sanoi hieroen tämän vatsaa. ”Ooh joku on tehnyt isälle yllätykset,” kätilö sanoi ja sulki vaipan. Turbo katsoi Minniä. ”Voikko sää?” hän kysyi. ”Ohhoh älä sit yhtään kuvittelekkaan, saa herra itse nyt hoitaa tämän,” Minni sanoi äänekkäästi nauraen. ”Ennen kylpyä on hyvä pyyhkiä ylimääräinen kakka pois,” kätilö sanoi. Turbo oli vastahakoinen ja meinasin yökätä pari kertaa, Minnin nauraessa kippurassa sängyllä. ”Kyllä sääkin tän koet vie,” Turbo sanoi. ”Niin koekin ja useammin kuin sinä,” Minni sanoi nauraen. Poika onneksi antoi hyvin kiltisti putsata itsensä ja hän puristeli käsi tiukaan nyrkkiin. Lopulta Turbo nosti pienokaisensa pieneen ammeeseen, joka oli vauvoille tarkoitettu ja tuki heitä kylvyn aikana. Pienen jalan koskiessa veteen poika alkoi huutamaan taas. Kätilö ohjeisti eri paikkojen pesun ja mistä kannatti aloittaa. Pieni peppu pestiin ensin hanan alla. Kätilö oli myös sanonut Turbolle, että tällä oli tuuria, kun vatsa oli nyt toiminut eikä vasta kylvyn jälkeen. Minni katsoi kelloa ja havahtui koputukseen. Marie astui varovaisesti huoneeseen sisään. ”Hei kulta!” Marie sanoi halaten ja ojentaen Minnille pienen nallen ja sinisen heliumpallon, jossa luki: It’s a boy!” ”Kiitos,” Minni sanoi ja kiinnitti ilmapallon kaukaloon. Marie käveli varovaisesti Turbon viereen, joka kuivasi kylvystä tullutta poikaa. ”Voi… kulta,” hän sanoi ja nojasi Turbon hartiaan. Ei olisi uskonut, että reilu 9kuukautta sitten he olivat olleet pahimmat vihamiehet. Pian pienokainen oli tiukassa käärössä. ”Sitten ruokailu,” kätilö sanoi ja katsoi Minniä, joka jo odotti poikaansa käsivarsilleen. ”Saanko minä?” Marie kysyi, ennen kuin Turbo ehti nostaa lasta. ”Totta kai,” hän sanoi. ”Oih! Voi, kun hän on pieni,” Marie sanoi ja käveli Minnin luokse, joka otti pienokaisen vastaan. Kätilö auttoi Minniä hieman sanallisesti ja pian poika söikin jo hyvällä mielellä. ”Käyn avustamassa muita äitejä, tulen pian takaisin,” kätilö sanoi ja poistui huoneesta. Turbo istui Minnin vieressä painaen päänsä tämän omaa vasten ja kietoi hellästi tämän kainaloonsa. ”Pienellä on kova nälkä,” Marie totesi. ”Toi kylpeminen on rankkaa puuhaa,” Turbo totesi ja antoi sormensa pienokaiselle, joka puristi sitä tiukasti. ”Höpö höpö. Samanlainen ruokahalu, kuin isällään,” Minni sanoi katsahtaen hymyillen miestään ja naurahti hieman. Turbo suuteli Minniä hellästi. Marie katsoi haltioituneena tuoretta perhettä ja tajusi Minnin oikeasti voivan hyvin Turbon seurassa, joka oli kaiken lisäksi taannut tälle onnellisen tulevaisuuden. ”No oletteko pohtineet ensi vuoden häitä?” Marie kysyi. ”Ei oikeastaan. Odotimme niin jännittyneinä vauvaa, ettei muusta ajattelusta tullut mitään,” Minni sanoi silittäen samalla poikansa poskea ja parantamalla rinnan asentoa. ”Niin ja sitten oli kiire sen talon kanssa,” Turbo jatkoi saaden Minnin nyökkäilemään. ”Mutta toisaalta hyvä, että kiirehditte sen talon kanssa, ei siellä mökissä olisi lasta kasvatettu,” Marie sanoi. ”Kerrankin ollaan samalla aaltopituudella,” Minni sanoi, katsahtaen äitiään. ”Tiedättekö minkä värinen, pojasta tulee?” Marie kysyi. ”Vauva vetää kehittyessään enemmän geenejä isältä, mutta ei se tarkoita, että pojasta välttämättä kullanruskea tulee,” Minni sanoi. ”Niin ja jos perisi isäsi suvun mustat hiukset, niin päälaki olisi tumman harmaa tai musta,” Marie sanoi. ”Eipä tuolla väliä kumpi on,” Turbo totesi. Turbo katsahti ulos ikkunasta. Ilta oli peittänyt Marsin taivaan ja tummat pilvet olivat kerääntyneet taivaalle.



Samaan aikaan Milva ja Moto olivat valmistumassa nukkumaan. Milva luki vielä lehteä, Moton maatessa vatsallaan tämän vieressä. ”Äiti ja isi?” Eeli kysyi varovaisesti oven suusta. ”Mitä kulta?” Milva kysyi. ”Voinko tulla teidän viereen nukkuun. Taisin kuulla ukkosen,” Eeli sanoi pidellen nalleaan tiukassa otteessa. Milva katsoi Motoa, joka nosti katsettaan hieman. ”Tule vain! Siitä on aikaa, kun olet nukkunut vieressä,” Milva sanoi ja oli pakahtua pienen pojan ilosta. Pieni sänky oli ahdas muutenkin, mutta Milva ei antanut sen haitata tätä. Eeli kömpi nallensa kanssa vanhempiensa sänkyyn ja isänsä kainaloon, saaden tämän nyrpistämään hymyillen nenäänsä. Milva luki hetken vielä, kunnes sammutti valonsa ja alkoi nukkumaan. Eeli heräsi aamulla vanhempiensa jalkapäädystä. Hän hieroi kevyesti silmiään ja huomasi ulkona olevan todella kirkasta. Hän käveli läheiselle penkille ja raotti verhoa. Pojan ilme oli, kuin ahaa elämys. ”ÄITI JA ISKÄ!” Eeli huusi ja hyppäsi isänsä päälle ja siitä heidän väliinsä. ”Eeli kello puol kahdeksan aamulla. Mitä nyt?” Milva kysyi. ”Ulkona sataa jotain valkosta,” Eeli hihkui. Moto nosti katseensa nopeasti Milvaan, jonka katse oli myös laajentunut. He juoksivat ikkunaan. ”VINSKI JA SANTTU HERÄKKÄÄ! SIELLÄ SATAA LUNTA!” Milva huusi ja meni ulko-ovelle, Eelin juostessa perässä. ”Mitä te metelöitte?” Vinski kysyi. ”Marsissa sataa lunta ensi kerran 30 vuoteen,” Moto hihkaisi, saaden ja Vinskin sekä Santun juoksemaan ulos. ”Hyi se on kylmää!” Eeli sanoi ja pysyi terassilla. Milva ja Moto taasen iloitsivat lumesta ja halasivat toisiaan. Moto suuteli tätä lämpimästi. ”Joo se on ehkä kylmää, mutta ihan parasta,” Vinski sanoi ja rohkaisi Eeliä pistämään lenkkareita jalkaan. ”Hei mää soitan Turbolle ja kysyn, koska voidaan mennä käymään siä,” Moto sanoi ja käveli hänen peräänsä. Eeli seisoi lumessa nallensa kanssa ja katsoi haikeana isänsä perään. Moni muukin oli tullut ulos satavan lumen takia ja iloitsivat siitä suurella riemulla. Anni, Miihkali ja Rontti oli ennättänyt myös Moton mökille. ”Mennäänkö moikkaamaan tulevaa Vapaustaistelijaa?” Rontti kysyi. ”Moto soittaa Turbolle ja kysyy koska voi tulla?” Santtu sanoi ristien kätensä, kun pakkanen alkoi puremaan ihoon. ”Mikä kuukausi nyt on?” Miihkali kysyi hämillään. ”Helmikuu,” Anni sanoi hieroen käsiään. ”Mennään sisälle ettei tulla kipeiks,” Milva sanoi, nähden kun hänen poikansa suu alkoi hieman sinertämään. ”Mikä päivä se skidi synty?” Miihkali kysyi putsaten raitasta tukkaansa. ”Ihania nimiä miehet. Vapaustaistelija, pikku soturi, skidi,” Anni sanoi kohottaen kulmakarvaansa ja katsellen nuorukaista. ”No ei sillä skidillä nimee oo,” Miihkali sanoi nauraen. ”Olisko vaikka Minnin ja Turbon vauva?” Santtu kysyi, kun nuorukainen istui tämän viereen. ”Miten vaan,” hän totesi. ”Turbo ei vastaa,” Moto sanoi saapuen makuuhuoneesta. ”Varmaan nukkuu vielä,” Rontti sanoi. ”Niin määkin luulen,” Moto sanoi.



Sairaalalla Minni ja Turbo oli saanut vaihdettua huoneen perhe-huoneeseen, jossa vanhemmat saivat nukkua samassa sängyssä, yhdessä vauvan kanssa. Turbo oli siirtymisen jälkeen lähtenyt hakemaan lisää tavaroita sairaalaan ja hakea loput tavarat mökiltä Niymariin, jotta uudet alokkaat saivat itselleen nukkumapaikan. Lähteminen oli vaikeaa, mutta hän pääsi pian takaisin pian. Turbo päätti yllättää myös jätkät. Hän kaarsi valkoisen auton Moton mökin pihaan. Hän koputti oveen. Hetkeen asunnosta ei tuntunut kuuluvan mitää. ”TURBO!” Eeli huusi ja halasi kullanruskeaa marsilaista. ”Hei! Mitä pikku mies,” Turbo sanoi, kun nosti pojan syliinsä. ”Eiikä! Mitä isukki?” Vinski sanoi tervehtien veikkaansa. ”Mitäs tässä. Sairaalasta tullen. Onnitella saa vasta, kun tuutte siellä käymään,” Turbo sanoi ja osoitti kaikkia sormellaan. ”Miksi?” Miihkali kysyi. ”Koska reiluudesta myös Minniä kohden,” hän sanoi. ”Se oli niin sulonen,” Anni sanoi. ”Niin on. Se on semmonen hurmuri,” Turbo sanoi ja piti Eeliä sylissään. ”Voi vitsi,” Santtu sanoi. ”Mitä sää teet täällä?” Rontti kysyi. ”Tulin hakemaan meidän loput tavarat. Vien ne Niymariin ja meen takaisin sairaalalle,” turbo kertoi. ”Voiks tulla samalla lennolla sinne?” Vinski kysyi. ”Voi mun puolesta. Paitsi jos jäätte hetkeks meidän luo. Adam ja Anton puolisoineen tulee käymään ennen sitä sairaalassa,” Turbo sanoi. ”Mää voisin liittyy samaan seurueeseen,” Anni sanoi. ”Perjaatteessa joo, mutta kuka sit vahtii näitä,” Turbo sanoi nyökäten jätkien suuntaan. Anni naurahti huvittuneena. ”Mariekin kävi eilen sairaalassa,” Turbo totesi. ”Ai! Miks se pääsi jo eilen?” Rontti kysyi. ”Minni soitti sille heti pojan syntymän jälkeen ja kysyi missä se menee. Oli tulossa tännepäin. Minni ehdotti sille sit näkemistä ja sanoi, että voi yöpyä meidän luona,” Turbo selitti. ”Niin kun sillä on niin pitkä se matka tänne,” Rontti totesi saaden Turbon nyökyttelemään. ”Niin siis Marie asuu yli 10 tunnin päästä täällä, meidän lapsuuden kodissa maaseudulla,” Rontti selitti, kun Miihkali, Milva ja Santtu näytti hämmentyneiltä. ”No. Pitää mennä. Mää lupasin Minnille, että en oo myöhään,” Turbo sanoi ja laski Eelin sylistään. ”Oota! Me puetaan päälle ja tullaan sun kanssa,” Milva sanoi nousten seisomaan. ”Pääsenkö mää sun kyydillä?” Eeli kysyi katsomalla Turbon ohi. ”Mun puolesta,” Turbo sanoi hymyillen. Hetken päästä seurakunta oli Turbon mökillä. Turbo katsoi hämmästyneenä mökkiin, jossa paloi valot. Hän astui terassille ja koputti oveen. Nuori 18-vuotias alokas avasi oven ja näytti vähän säikähtäneeltä. ”Ke-kenraali Turbo,” hän sanoi. Muutkin alokkaat nousivat seisomaan. ”Lepo sotamies. Tulin vaan hakemaan mun loput kamat,” Turbo sanoi astuen mökkiin sisälle. ”Me pakattiin ne sulle kenraali valmiiks. Siis kenraali Rontin pyynnöstä,” sotilas sanoi. Turbo katsoi Ronttia, joka nyökkäsi tälle. Sotilas ojensi Turbolle tämän tavarat ja Minnin tavarat. ”Kenraali! Nää on varmaan vie teidän,” sotilas huikkasi, kun Turbo pakkasi autoa. Turbo katsoi pussin sisälle, josta paljastui vauvan vaatteita. ”Joo on. Kiitos,” Turbo sanoi ja hymyili miehelle. Ennen lähtöä hän katsoi haikeasti mökkiä. 15-vuoden asuminen päättyi siihen ja uusi aikakausi alkoi. Turbo kiinnitti Eelin auton takapenkille. Naisporukkakin halusi mieluummin auton, kuin moottoripyörän kyytiin. Niymariin päästyään he purkasivat tavarat sisälle ja Turbo lähti takaisin sairaalalle. Jätkät ja tytöt keskustelivat paljon Marien kanssa ja tulivat tulokseen, että Minni oli antanut väärän kuvauksen äidistään aikaisemmin, mutta johtuen vain siitä, että tämä oli riidoissa Turbon kanssa, joka vaikutti Minniin. Minni oli tuntenut olonsa olevansa välikappale riidassa ja oli joutunut osittain valkkaamaan Turbon ja äitinsä välillä. Tosin osa syy oli Minnin armeijaan lähtö.




Sairaalalla Turboa ennen oli ennättänyt jo paikalle hänen veljensä, heidän puolisot ja Viivi ja Emilia. ”Hei! Onneks olkoon!” Adam ja Anton toivottivat. ”Kiitos,” Turbo sanoi hymyillen ja katsoi haltioissaan, kun nojatuolissa Viivi piti ensimmäistä serkkuaan sylissä hänen äitinsä seisoessa vieressä. ”Turbo kato!” hän sanoi onnellisena. ”Mää nään,” hän sanoi hymyillen. Hän istui sängylle Minnin kanssa, joka oli myös haltioissaan. Pitkään keskustellen oli heidän aika palata kotiin. Kotimatka olisi lapsille pitkä ja halusivat kotiin ennen kunnon myrskyä. Minni ja Turbo sai hetken hengähtää. He ehtivät vaihtaa poitsulle vaipan ja pukea Turbon tuomia vaatteita tälle. Minni oli juuri aloittanut vauvan syöttämisen, kun oveen koputettiin. Eeli juoksi sisään ja nousi varovasti Minnin viereen. ”Oi onko tää vauvalle?” Minni kysyi, kun Eeli ojensi tälle pehmolelu pupun. Eeli nyökkäsi ja ihmetteli mitä Minni teki. ”Hei! Kaunokainen,” Milva sanoi ja astui varovaisesti Minnin viereen. ”Hei!” Minni sanoi hellästi ja halasi varovaisesti ystäväänsä. ”Heei kulta!” Anni sanoi ja halasi tätä sängyn toiselta puolelta. ”Hei!” Santtukin sanoi liittyen samaan porukkaan. ”Voi, kun hän on pieni,” Anni ja Santtu sanoi yhteen ääneen. ”Hän on,” Minni sanoi. ”Mitä Minni tekee?” Eeli kysyi. ”Minni ruokkii vauvaa,” Milva sanoi silittäen poikansa hiuksia. ”Syöks vauvat tissiä?” Eeli kysyi uteliaana. ”Kyllä tavallaan. Tissistä tulee maitoa, mitä vauva syö ennen, kuin voi syödä meidän ruokaa,” Milva selitti. ”Terve tupaan, vouuuu!” Vinski sanoi ja työnsi mies porukan ulos huoneesta ennen kuin kukaan heistä oli edes huoneeseen päässyt. ”Mikä teille tuli?” Turbo kysyi kurkkien ovelle nojatuolista. ”Mikä Vinskille tuli?” Miihkali älähti. ”Minni, se…” Vinski änkytti. ”Ruokkii vauvaa. Ihan luonnollista,” Turbo huudahti porukalle. ”Kyllä te tänne voitte jätkät tulla. En mää nyt koko varusteluani teille esittele,” Minni huikkasi. Moto ja muut siirsivät Vinskin sivuun ja kävelivät huoneeseen. He toivat Minnille ja vauvalle onnitteluksi paljon kukkia ja heliumpalloja ja muutaman pehmolelun. ”Meillä on enemmän tavaraa, verrattuna siihen kun saavuttiin tänne,” Turbo totesi. ”Sellaista se rakas on,” Minni sanoi ja kurkisti liinan alle, jolla oli peittänyt itsensä. ”Kaikki hyvin,” Milva kysyi huomattuaan Minnin hieman tuskallisen ilmeen. ”Hei! Kuules nyt pikkunen, älä pure!” Minni sanoi ja laittoi sormensa hetkeksi vauvan suun ja rinnan väliin. ”Voi pieeni!” Santtu totesi. ”Miten se voi purra jos sillä ei ole edes hampaita?” Vinski kysyi. ”Kovat ne ikenekkin on,” Minni totesi. ”No kerro, miten sun synnytys meni, pojan mitat ja mihin kellon aikaan syntyi?” Anni tiedusteli. ”Kaikki tieto vaan,” Rontti sanoi. Minni nosti pojan pois liinan alta ja nosti olkapäälleen, nostaen myös paitansa ylös. ”Synnytys meni hyvin. Oli tosi nopee,” Minni aloitti. ”Oikeesti?” Milva kysyi. ”Joo. Silloin vauvakutsujen samasena yönä mulla meni lapsivesi suoraan kylppärin lattialle… ööö sitten kun päästiin sairaalalle niin heti saliin ja sit. Kauan me oltiin salissa,” Minni kysyi katsoen Turboa. ”Me oltiin joku kuus tuntia salissa, kun vauva jo syntyikin,” Turbo sanoi raapien hieman kaulaansa. ”Kuus tuntii?” Milva katsoi. ”Joo,” Minni vakuutteli. ”Mää synnytin Eeliä joku 20 tuntia,” Milva sanoi. Kaikki irvistivät pienesti. ”Ööö poika syntyi kello 7.42 23.huhtikuuta. Painoa pojalla oli 2 kiloa ja 348 grammaa ja pituutta oli 43cm,” Minni sanoi. ”Pieni,” Santtu totesi. ”Joo niin on, mutta niin kuin kaikki marsilaiset vastasyntyneet,” Minni sanoi. Santtu oli hämillään. Minnillä oli ollut valtava vatsa vielä hetki sitten ja kumminkin vauva oli todella pieni. ”Marsilaiset vastasyntyneet ovat kaikki alle 3kilosia. Vatsan koko on vain valtava, sen takia, että se kerää rasvaa hirmuisesti,” Anni selitti, saaden Santun ymmärtämään. Lopulta kaikki pitivät pienokaista sylissään. ”Minni,” Eeli sanoi varovaisesti, kun tämä istui tämän jalkovälissä. ”Mitä kulta?” Minni kysyi suukottaen tämän otsaa. ”Saanks mää pitää kanssa vauvaa sylissä,” hän kysyi. ”Totta kai. Haluakko istua siinä vai mennä nojatuoliin,” Minni kysyi. ”Tässä, jotta sää voit auttaa,” Eeli sanoi. ”Turbo,” Minni huikkasi. ”No?” hän kysyi. ”Eeli haluais pitää myös poikaa,” Minni sanoi. ”Joo totta kai. Miihkali,” Turbo sanoi huikaten nuorukaiselle. ”Mitä?” hän kysyi. ”Eeli haluaisi pitää pienokaista Minnin kanssa,” hän sanoi. ”Joo totta kai,” hän sanoi ja ojensi pojan varovaisesti Turbolle. Turbo istui varovasti sängyn laidalle ja asetti vauvan Eelin syliin. ”Hyvinhän se menee,” Minni totesi hymyillen. ”Eeli kato tänne,” Moto sanoi. Eeli nosti katseensa hymyillen leveästi, samalla hänen isänsä napatessa kuvan heistä. ”Äidin reipas,” Milva sanoi silittäen poikaansa. Eeli tunsi suurta ylpeyttä ja kunniaa. Kaikki toivottivat vauvan lämpimästi maailmaan tervetulleeksi, mutta eivät osanneet odottaa tulevaa tapahtumaa…

Kolme viikkoa oli kulunut Minnin ja Turbon pojan syntymästä. Turbo oli alkajaisiksi ottanut lomaa, jotta kotiutuminen oli heille helpompaa. Pojan turkki oli alkanut kasvaa ja se kätki värikseen upean kullanruskean värin. Poika keinui omassa keinussaan hyväntuulisena, Minnin hääriessä parin matkalaukun kanssa. Minni viikkasi vaatteitaan. He olivat lähdössä yhdessä ystäviensä kanssa Minnin äidin Marien luokse maalle. Marie täytti pyöreitä vuosia ja tämän vuoksi Minni halusi juhlistaa äitiään. Hänen ajatuksensa katkesi ovikellon soidessa. ”Hei!” Minni sanoi, kun Milva ja Eeli seisoi oven takana. ”Onks täällä muita?” Milva kysyi ja käveli keittiöön. Eeli meni keinun luokse ja sulki sen. ”Hei Eeli! Saikko luvan sulkea sen?” Milva kysyi pojaltaa, jopa hieman ankarasti. Minni katsoi kaksikkoa. ”Milva! Ei se haittaa. Laitan hänet siihen nukahtamaan ja nyt poika nukkuu jo,” Minni sanoi, mutta Milva ei pitänyt silti poikansa toiminnasta. Kolahdus katolta sai hänet juoksemaan takapihalle. ”Missäs Turbo?” Milva kysyi. ”Takapihalla. Viimeinen sivu maalaamatta,” Minni sanoi. ”Mää en vaan ymmärrä, miksi Turbo maalaa talvella,” hän totesi ja istui Minnin viereen sohvalle ja nosti pienet vauvan housut käteensä. ”Jos et ole oppinut vielä, niin Prätkähiiristä ei ikinä tiedä,” Minni sanoi ja viikkasi Turbon paidan matkalaukkuun. Milva mulkaisi hyvä uskoisena ystäväänsä. Milva silitteli pieniä vaatteita haikeana. ”Aijotteko hankkia Moton kanssa vielä lapsia?” Minni kysyi, saaden Milvan huokaisemaan syvään. ”En tiedä. Ei olla keskusteltu aiheesta. Se on ollut niin haltioissaan teidän lapsesta ja hehkuttaa sitä, niin en tiedä haluaako se lisää lapsia,” Milva sanoi ja viikkasi vauvan vaatteet matkalaukkuun. Minni silitti ystävänsä olkaa rohakisevasti. ”Ikinä ei tiedä, ellei kysy,” hän totesi.


Eeli oli ennättänyt takapihalle ja etsi Turboa. ”Moi Turbo,” hän huusi, kun löysi tämän keikkumassa tikkaiden puolessa välissä ja asensi ilmanvaihtokanavan sulku tilaa, jottei talo jäätyisi heidän poissa ollessaan. ”Ai hei Eeli,” Turbo sanoi ja laittoi viimeisen piuhan paikalleen ja laskeutui alas. ”Sukkasilteen vie tässä säässä. Kuules kakara,” Turbo sanoi ja nosti kikattavan lapsen ilmaan ja kantoi tämän sisälle. ”Jaahas,” hän sanoi, kun he päätyivät keittiöön. Hän laski Eelin saarekkeelle. ”Ja mitähän meiltä tänään löytyy,” Turbo sanoi pelleillen ja avasi jääkaapin oven voimakkaalla liikkeellä, saaden Eelin nauramaan kippurassa. Minni ja Milva kurkki sohvan reunalta keittiöön. ”Taidankin mennä hissillä katsomaan. DING!” hän sanoi ja kyykistyi pakkasen oven taakse, Eelin nauraessa vielä enemmän. ”JÄÄTELÖÖÖÖ!” hän huusi, kuin ooppera laulaja. Lopulta Minni ja Milvakin repesivät nauruun, Turbon pelleilylle. Turbo ojensi jäätelön pojalle ja lennätti hänet olohuoneeseen. ”Herra on hyvä ja valitkoon syökö ensin mansikan vai suklaa osan,” Turbo sanoi. Eeli ei pystynyt lopettamaan nauramista, mutta samalla avasi jäätelöpaperia. ”Missäs meidän jäätelöt?” Milva kysyi. ”Valitettavasti tämän esityksen jälkeen, ei naisille enää riitä jäätelöä,” Turbo sanoi ja Eeli nauroi entistä enemmän. ”Turbo anna pojan nyt syödä jäätelö rauhassa,” Minni sanoi ja nosti täyden matkalaukun eteiseen. ”Missäs kaikki muut?” Turbo kysyi. ”Ne tulee kohta. Vuokras pari autoa ja on hakemassa niitä,” Milva sanoi. ”Meidän kyytiin mahtuu yks,” Minni huusi eteisestä. ”Mää haluan teidän kyytiin!” Eeli sanoi ja katsoi innoissaan Turboa. ”No sitten, me otamme sinut kyytiin,” Turbo sanoi, jälleen pelleilen ja mennen liukuportaita sohvan takaa.


Hetken päästä, myös jätkät sekä Santtu ja Anni saapuivat heidän luokseen. ”Hei cutie,” Anni sanoi, kun oli päässyt sisälle katsomaan veljenpoikaansa. Hän silitti varovaisesti tämän poskea, joka reagoi tähän pienesti venytellen ja maiskutellen makeasti. ”Se on niin söpö,” Santtu sanoi ja silitti tämän pientä kättä. ”Okei pakataan autot ja syödään. Matka kestää tämän päivän lopun ja huomisen päivän alun. Matkataan noin viiden tunnin sessioissa ja etsitään yöpaikka,” Minni ohjeisti. Jätkät pakkasivat isoja laukkuja autoon. Minni asensi kantokopan ja Eelin istuin korokkeen auton takapenkille. Milva, Anni ja Santtu valmistelivat ruoan valmiiksi. ”yyäh yhääh ÄÄääÄÄä äÄÄä ÄÄÄääää,” poika alkoi kovaan ääneen itkemään. ”Voi kulta,” Anni sanoi ja nosti pojan keinusta syliinsä. Turbo saapui sisälle ja otti pojan syliinsä. ”Hei pikku kaveri,” Turbo sanoi ja nosti poikaa sen verran, että sai nuuhkaista vaippaa. ”Haiseeko?” Vinski kysyi. ”Ei,” hän totesi ja käveli jääkaapille. Hän otti hyllytä tuttipullon ja laittoi sen mikroon hetkeksi. ”Säähän oot jo ihan malli isä,” Santtu sanoi, kun kaikki hoitui, kuin sujauksessa. ”Joo, kyllä tää kolmen viikon tehotreeni ja yö syöttämiset alkaa jo hoitumaan,” Turbo sanoi istuen keittiön pöydän ääreen. ”Ai sää yö syötät?” Santtu kysyi hämillään. ”Joo. Halusin, että Minni saa yön nukuttua, kun on päivisin muutenkin pienokaisen kanssa,” Turbo sanoi ja katsoi pinkin punaisia silmiä, jotka pienesti hymyilivät. ”Ei olis uskonut, että isyys pamahtaa teille näin nopeasti. Kun miettii, minkälaisia te olitte ennen tätä,” Santtu sanoi, nojaten käsiinsä ihastellen pienokaista, joka piti tiukasti isänsä sormesta kiinni. ”En minäkään. Kuinka vastuu kasvaa moninkertaiseksi, kun lapsi saapuu elämään,” Turbo sanoi. ”Jep. Te ootte aikuistunut, jopa Vinski,” Santtu sanoi. ”Niimpä,” Turbo vastasi hymyillen tälle. Sekalainen seurakunta söi ja pakkasi osan tavaroista vielä mukaan. ”Muistittehan ettei me tarvita talvivaatteita äidillä?” Minni kysyi ennen, kuin kukaan liikkui mihinkään. Hyväntuuliset nyökkäykset olivat merkki, että olivat valmiita lähtemään. ”Mistä meidän kannattaa ajaa?” Turbo kysyi. ”Mennään vanhalle tielle 14 ja jatketaan sitä kautta, etelään kohti Phaliymin kaupunkia,” Minni sanoi ja kurkisti taakseen. Turbo oli hankkinut auton niskatyynyyn kiinnitettävänä pienen dvd laitteen, jolla Eeli katseli elokuvia kuulokkeiden kanssa. Eeli hymyili Minnille lämpimästi, joka nyrpisti hänelle nenäänsä. Matka sujui hyvin, muutaman pysähdyksen jälkeen ja yöpyivät pienen kaupungin motellissa. ”Vau. Marsissa on vähän kuin kaksi puolta, jos vertaa siihen mistä lähdettiin,” Santtu totesi ja venytteli pienesti. ”Eteläinen Mars voi paljon paremmin, kuin pohjoinen,” Minni sanoi. ”Jep. Kyllä täälläkin sotia käytiin, mutta ryöstöretkien jälkeen plutolaiset keskittyivät enemmän pohjoiseen,” Turbo sanoi. ”Moni turva-alue on rakennettu sen takia etelään,” Minni sanoi. ”Onks oikeesti, että Etelässä on vielä lämpöasteita plussan puolella?” Miihkali kysyi ja nojasi väsyneesti käteensä. He olivat lähteneet motellin vieressä sijaitsevaan ravintolaan syömään. ”Joo on kuulemma. Puhuin pari päivää sitten äidin kanssa puhelimessa ja hän sanoi lämpöä olevan vielä 20-25 astetta,” Minni selitti, ruokkien poikaansa. ”Yöllä saattaa sitten ollakkin alle nollaa,” Rontti sanoi hieroen silmiään väsyneesti. ”Mutta, onneks ollaan isossa talossa nukkumassa. Ei tarvi palella,” Minni sanoi ja nosti pojan olkapäälleen. ”Vaikee kuvitella Minni olevan maalta,” Anni sanoi hymyillen. ”Ahah niin on,” Vinski sanoi naurahtaen. Minni pyöritteli huvittuneesti päätään.


Aikaisin seuraavana aamuna seurue oli valmis jatkamaan matkaansa. ”Miks meidän pitää lähteä näin aikaisin?” Miihkali kysyi löntystäen motellin aulaan. ”Jotta pääsisimme ajoissa perille. Taukojen kanssa olemme noin puoli 12 äidillä,” Minni selitti ja allekirjoitti poistumis-paperin. ”Sitä paitsi autossa voi nukkua,” Moto sanoi iskien sisarenpoikaansa olalle. Miihkali hymyili tälle lämpimästi, mutta väsyneesti. Kahdentoista jälkeen he saapuivat viimein Hielkamienin kaupunkiin. ”Huooh!” Minni huokasi syvään. ”Mitä huokailet?” Turbo kysyi. ”Kaikkien näiden vuosien jälkeen, mää olen kotona. Oman perheeni kanssa,” Minni sanoi ja katseli hymyillen Turboa. He ajoivat pois kaupungista. ”Käänny oikealle tuosta liikennemerkin kohdilta,” Minni sanoi ja osoitti merkkiä. ”Mihin ihmeeseen me mennään?” Vinski kysyi toisessa autossa, kun maasto oli muuttunut hiekkatieksi ja joka puolella oli suuria pelto-alueita ja isoja maatiloita. ”Me ollaan lähellä meidän lapsuuden kotia,” Rontti sanoi. Hetkeä myöhemmin kaikki haukkoivat henkeä. Kuusiston läpi tullut tie avarsi leveä tie. Tien kummallakin puolella oli isoa peltoaukeaa ja heidän edessään kohosi isot metalliputkiset portit, joista lähti aidattu alue tontilla. Heidän edessään kohosi suuri vaaleansininen omakotitalo, valkoisilla yksityiskohdilla. Talon alatasolla oli iso vaalea terassi, jonka yläpuolella oli suuri samaan tyyliin sopiva parveke. Talossa oli harjakatto. Talon takaa avarsi suuri maatila ja tontin oikealta puolelta kuului voimakasta haukuntaa. Seurue pysähtyi ja näki Minnin nousevan autosta. ”Miks me pysähdyttiin?” Anni kysyi. ”Marie ei ilmeisesti ole kotona ja Minnin pitää avata portit,” Rontti sanoi. ”Onks normaalia, että portit on kiinni tai auki?” Vinski kysyi. ”Joo on. Meillä on aina ollut käytäntönä, että jos talon väki on paikalla, niin portit on auki, muussa tapauksessa ne ovat kiinni,” Rontti selitti. Minni aukaistua portit, autot pääsivät itse tontille. ”Tää on valtava,” Milva sanoi hämmentyneenä ja nousi autosta. ”Joo niin on,” Minni sanoi hymyillen. ”Tässä on tontin etupuolella on, vain tilaa just autoille ja täällä vietetään usein ulkojuhlia. Portueita ei tarvitse pelätä, ne on kuin maan koiria, mutta marsilaisia versioita niistä ja ne pitää vain… kovaa meteliä,” Minni selitti ja katsahti portueita, jotka vinkuvat enää tulijoille. ”Käyks ne sisällä?” Eeli kysyi hieman pelokkaana. ”Ei ne tuu sisälle. Ne on tarha koiria ja niillä on lämmitetty koppi aitauksessa, jonne ne menee nukkumaan. Äiti käyttää niitä paimennukseen. Täältä vasemmalta puolelta pääsee pelloille ja tuo punainen iso rakennus on talli. Siellä samassa on myös lembot eli Marsin versio lampaista ja kvieelit,” Minni selitti. ”Mitä kvi… kviieel, kvi,” Eeli yritti kysyä. ”Kvieelit ovat todella suuria punertavan sinisiä lintuja, joilla voi ratsastaa. Ne omaavat maan hevosen koulutus tavan, mutta varokaa suuttuessaan ne hyödyntää sarviaan enemmän, kuin nokkaansa,” Minni selitti. ”EIII! Voi olla totta. MINNI!” kuului hänen takaansa kahden vanhemman naisen iloinen kiljunta. Minni katsoi ystäviään hieman shokissa ja kääntyi hitaasti ympäri. Kaksi hieman tukevahkoa vanhempaa hiekanruskeaa naista juoksivat löntystäen tämän luokse, kädet leväällään. He puristivat Minnin tiukkaan otteeseensa. Minnin ilme oli, kuin hän olisi sanattomasti huutanut apua. ”Heii Ester ja Sofia- tädit,” Minni sanoi, kun viimein pääsi kaksikon otteesta irti. ”Katsos nyt, kun katson sinua. Onpas sinusta tullut kaunis nuori nainen,” Ester sanoi ja silitteli Minniä olkapäästä. ”Olet ihan, kuin isäsi,” Sofia sanoi ja haroi Minnin paksuja mustia hiuksiaan sormiensa välissä. Esterillä ja Sofialla oli päällään vanhojen tapojen mukaan maatalouden-emännän vaatteet. Ruskean vaaleat vaatteet ja rintojen alta oli ympäri kiedottu tiukasti esiliinat. ”Me olemme kuulleet sinusta paljon,” Ester sanoi innostuneena. ”Toivottavasti pelkkää hyvää,” Minni kysyi. ”Oi kyllä ja ne huonotkin. Meiltä, kun ei mikään jää kuulematta,” Sofia sanoi. ”En epäile,” Minni sanoi todella hiljaa katsoen poispäin tädeistään. ”No kerro nyt kaikki. Harva nainen pääsee noin pitkälle,” Ester sanoi. ”Mitä jos esittelisin ystäväni ensin,” Minni kysyi ja osoitti ystäviään, jotka olivat tapaamisesta hiukan hämmentyneitä. ”Ooo onko sinun vauva mukana. Äitisi näytti kuvan pienokaisesta,” Sofia kysyi ristien kämmenensä. ”Joo totta kai hän on mukana,” Minni sanoi. ”Rontin te tunnettekin, tässä on Milva, Anni, Santtu, Vinski, Moto, Miihkali ja Eeli,” hän jatkoi ja käveli Turbon luokse. ”Ja tässä on… sulhaseni Turbo,” Minni sanoi ja katsoi Turboa. ”Ihana tavata sinutkin viimein Turbo,” Sofia sanoi ja kätteli tätä lämpimästi. ”Kuin myös,” Turbo vastasi. ”Voi, kun hän on suloinen ilmestys,” Ester sanoi ja pöyhensi Eelin hiuksia. ”Ihana, kun teillä on kaksi lasta jo,” hän jatkoi saaden kaikki hämmentyneiksi. ”ÖÖöö Ester. Eeli on Moton ja Milvan poika,” Minni sanoi hieman vaivaantuneena ja osoitti kädellään ystäviään. ”Aa no katos vaan, totta,” hän sanoi hämmentyneenä. ”Ja porukka. Tässä on Ester ja Sofia, mun tädit. Isän puolelta, asuvat omassa lapsuuden kodissaan pellon toisella laidalla,” Minni selitti ja kaikki tervehtivät heitä lämpimästi. Samalla Minnin äiti palasi ja parkkeerasi autonsa. ”Hei kulta!” hän sanoi, kun Minni käveli tätä vastaan. ”Hei äiti!” Minni sanoi ja halasi äitiään lämpimästi. ”OOOOOHhii luojan kiitos,” kuului iloinen kiljaisu hänen ja Turbon autolta. ”Hän on oikein jumalan siunaama,” Sofia sanoi ja teki rukouksen kohti taivasta. ”Mikä ihana pieni hurmuri,” Ester sanoi ja silitti pienen pojan poskea. ”Mennäänkö sisälle? Teillä on varmasti kova nälkä?” Marie kysyi ja lähti avaamaan ovea. ”Anteeks jos saan,” Turbo sanoi varovaisesti naisten takaa. ”Juujuu ilman muuta, jotta saadaan hänet paremmin esille,” Ester sanoi ja veti Sofiaa taaemmas. Turbo irroitti kaukalon telakasta ja pyysi jos naiset kantaisivat pojan sisälle. He katsoivat innoissaan toisiaan ja ottivat kaukalosta kiinni ja kuljettivat kohti taloa. Marie tuli ovelle heitä vastaan. ”Voi mummun pieni hurmuri,” hän sanoi ja kumarsi pienesti silittäen tämän pientä kättä. ”Jos mää annan ohjeet mihin huoneisiin meette, jos käy,” Marie sanoi. ”Joo totta kai. Hei kuunnelkaa kaikki, äiti kertoo mihin huoneisiin menemme,” Minni huusi saaden ystäviensä huomion. ”Minni ja Turbo voi mennä pienokaisen kanssa, Minnin vanhaan huoneeseen, siellä on pienokaiselle myös nukkumapaikka,” Marie alkoi luettelemaan. ”Eli matkasänkyä emme tarvitse,” Turbo sanoi nyrpeänä. ”Anteeksi, minun virheeni, kun unohdin ilmoittaa,” Marie sanoi. ”Ei hätää, kyllä me sitä tarvittiin muuallakin kuin täällä,” Minni sanoi, kun Turbo nyökkäili. ”Vinski ja Santtu voi mennä ensimmäiseen vieras huoneeseen. Moto ja Milva toiseen, Rontille on oma koppi alakerrassa, jonne mahtuu myös Miihkali, Anni sinulle on varattu parvi huonekäytävän välistä, joka aukeaa olohuoneen ylä puolelle ja ihana Eeli saa Marcuksen vanhan huoneen jonne olen jättänyt ihanan yllätyksen,” Marie sanoi ja iski pikkusoturille silmää. Seurakunta astui talon sisälle ihastellen sitä. Talo oli ulkoa niin entisen ajan tyylinen ja sisältä hyvinkin moderni. Talo oli kuin kaksi yhdessä, ulkoa Marien tyylinen siisti ja sisällä koristi hirsitalon tyyliä suurilla parruilla varusteita. Talo oli hyvin avara ja valoisa. Minni opasti vanhoja puuportaita seurakunnan yläkertaan, jonka päästä aukeni upea parvi taso. ”Uuu tää on ihana,” Anni sanoi ja asettui parvelle katsellen olohuoneeseen. ”Wau tää on ihan sika iso,” Vinski totesi myös parvelta. Olohuone aukeni isoineen ikkunoineen alakerrassa, jota koristi isot kivilaatat. Olohuoneen toisessa päässä oli yksi makuuhuone, johon Rontti ja Miihkali meni. Ikkunoiden vastaisen seinän takana oli suuri keittiö ja ikkunoiden takaa paljastui iso terassi, kiviuunin kanssa. Parvelta jatkui käytävä kahteen suuntaan. ”Okei, Milva, Moto, Vinski ja Santtu teidän huoneet ovat tuolla suunnassa ja me menemme Turbo ja Eelin kanssa tänne suuntaan,” Minni sanoi. Portaiden vieressä olevan seinän takaa pääsi useampaan makuuhuoneeseen. Marien huone oli käytävän päässä, joka oli talon etupuolella. Minni avasi Eelille oven, josta paljastui lapselle suunnattu huone. Leluilla ja urheiluvälineillä varustettu huone sai pojan hullaantumaan. Minni ja Turbo katsoi hymyillen toisiaan ja kävelivät viereiseen huoneeseen. Minni ihasteli huonetta, jonka hänen äitinsä oli remontoinut uudestaan. ”Oih Turbo katso,” Minni sanoi ja osoitti vaatehuoneen edessä olevaa vanhaa kehtoa. ”Vau, tää ei oo mikään uus,” Turbo sanoi ja siveli kehdon päätä. ”Ei niin. Tarinan mukaan, mun isoisän isä on rakentanut tämän hänelle ja se on ollut suvun lapsilla käytössä aina tähän päivään asti,” Minni sanoi. ”Eli sääkin oot nukkunut tässä?” Turbo kysyi. ”Joo olen ja Marcus ennen minua. Nyt meidänkin poika saa nukkua siinä,” Minni sanoi. Turbo otti Minnin kainaloonsa ja suukotti tämän otsaa. ”Missä se poika muuten on?” Minni kysyi. ”Tässä hän on,” Marie sanoi ja nosti sitterin sängylle. ”Pelastin hänet liian monilta suukoilta ja lässytyksiltä,” hän jatkoi naureskellen ja Minni alkoi, riisumaan pienokaisen vaatetusta kevyemmäksi. ”Ihan hyvä vaan,” Turbo sanoi. ”Ruoka on muuten valmis. Tulkaa syömään,” Marie sanoi. ”Joo tullaan,” Minni huikkasi äitinsä perään. Alakertaan päästyä Minni laski pojan olohuoneeseen leikkimatolle, joka katseli hämmentyneenä roikkuvia leluja ja ähisi tyytyväisenä. ”Saanks mää kysyä, minkä takia täällä on niin paljon huoneita?” Moto kysyi, kun Marie laski soppakattilan pöydälle. ”Se johtuu siitä, että meidän suvussa on aina ollut paljon lapsia, meitäkin on viisi pelkästään. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon meitä on ollut ennen sitä,” Marie selitti ja laittoi vuorollaan jokaiselle soppaa. Minni nojasi kyynärpäillään pöytä vasten pitäen päätään nyrkkiensä päällä. Hänen sormuksensa sai huomiota. ”Ouh!” hän sanoi, kun hänen kätensä vedettiin pöydän toiselle puolelle. Ester ja Sofia katselivat sormusta haltioissaan. ”Oletteko te kihloissa?” Ester kysyi. Minni otti kätensä takaisin ja katsoi Turboa huvittuneena. ”Enks mää sanonu, että Turbo on mun sulhanen,” Minni kysyi hieroen rannettaan. ”Oih kulta! Sulhasen voi ymmärtää niin monella tavalla,” Sofia sanoi. ”Ja sinä, et kertonut meille Minnin menneen kihloihin,” Ester sanoi iskien kevyesti Marie käsivarteen. ”Olen kertonut,” hän sanoi. ”Et varmasti,” Ester intti. ”Kyllä kerroin, mutta olitte enemmän haltioissa tulevasta lapsesta, kuin kihlauksesta,” Marie sanoi ja istui pöytään. ”Ennen kuin aloitetaan lukemalla ruokarukous,” Marie sanoi. Jätkät ja tytöt olivat hieman hämillään ruokarukouksesta, mutta ottivat mallia Minnistä, joka piti kyynärpäitään edelleen pöydällä kädet ristissä, itäen päätään käsiensä välissä. ”…kiitos kaikki tietävä Jumala tästä ruoasta. Amen,” Marie lausui ruokarukouksen loppuun. ”Amen!” kaikki sanoivat yhteen äänen.


Illalla Minni liikkui ulkona suuren puupinon kanssa, vauva kantorepussa hänen selkäpuolella. ”Tarviikko apua?” Milva kysyi. ”Haluakko laittaa saunan, mun kanssa päälle?” hän kysyi. ”Mikä ettei,” Milva sanoi ja otti kantoonsa polttopuita. He kävelivät talon läpi takapihalle, josta lähti polku kohti rantasaunaa. Pienessä lammessa oli jälleen vettä ja se oli niin syvää, että siinä pystyi jopa uimaan. ”Ookko sää keskustellut Moton kaa siitä asiasta?” Minni kysyi ja pisti puita palamaan. ”Ei olla,” Milva sanoi. ”Sää et saa toista lasta, ellet puhu siitä Motolle,” Minni sanoi ja heitti puiden sekaan paperia. ”Tiedän, mutta miten?” Milva kysyi. ”No sano vaikka ”Hei Moto oon miettinyt, että haluaisin toisen lapsen,” niin saat ainakin varmimman vastauksen,” Minni sanoi nousten seisomaan. ”Niin. Eelikin olisi niin onnellinen jos saisi pikkusiskon tai pikkuveljen,” Milva sanoi ja sulki saunan oven. Tytöt istahtivat saunan portaille katsomaan lampea. ”Niin olis. Mutta en mää usko Moton laittavan pahakseen sitä, että haluat toisen lapsen,” Minni sanoi. ”En määkään, mutta kunpa se kävis oikeesti toteen,” Milva sanoi. ”Kyllä se käy,” Minni sanoi rohkaisten ystäväänsä.


Eeli oli löytänyt Marcuksen huoneesta jalkapallon ja halusi isompien hiirien kanssa pelata. Tytöt istuivat terassilla ja suunnittelivat Marien synttäreitä. Heidän huomionsa sai, kun pihaan ajoi vanhahko marsilainen auto. ”Voi ei,” Marie sanoi ovelta. ”Mitä nyt?” Moto kysyi. ”Tuo on minun äitini Theresa-Maria,” Marie sanoi. ”Voi ei,” Minnikin sanoi ja katsoi hieman paniikissa autosta nousevaa vanhaa harmaa hiuksista naista. Kaikki katsoivat hieman shokissa vanhaa naista. Naisella oli suuri risti kaulassaan ja pitkähihainen vanha mekko, hän itse oli punertavan ruskea. Hiukset olivat nutturalla päällä ja kävelykepin avulla hän käveli kumarassa eteenpäin. Naisen kasvot olivat happamat, kun hän saapui seurakunnan eteen. Marie-Elisabeth ja Stoker-Marius astukaa eteeni,” nainen tiuskasi. Rontti ja Marie astui nöyränä äitinsä eteen. ”Hei äiti!” Marie sanoi nöyrästi. Minni yritti piiloutua pöydän taakse. ”Carbine-Maria, missä olet astu eteeni. NYT!” nainen tiuskaisi ja Minni nousi vastahakoisesti pöydästä isoäitinsä eteen. ”Hei isoäiti!” Minni sanoi. ”Ojennas minulle Stoker tuoli!” hän sanoi ja tuuppasi Ronttia kepillään. Hän istui Rontin ojentamalle tuolille ja käski kaikki istumaan. ”Tulin puhumaan teille vakavasta asiasta!” Theresa sanoi ja katsoi kaikkia tiukalla ilmeellä. ”Missä Marcus-Oscar?” hän kysyi tiukasti. ”Ei ole tullut,” Minni sanoi puhuen maata vasten. ”Puhuppa minulle tyttö, etkä sille maalle,” Theresa sanoi. ”Marcus ei ole tullut,” Minni sanoi ja katsoi isoäitiään silmiin. ”Jaahas, no ei se mitään, kun keskustelemme teistä,” Theresa sanoi. ”Asia koskee Marien kasvatustyyliä ja Carbinesta,” Theresa sanoi ja katsoi Minnin panikoivia kasvoja. ”Se, että en onnistunut teidän kasvatuksessasi, niin en tarkoittanut, että se pitää opettaa myös sinun lapsillesi,” Thresesa aloitti. ”Minni on ihan täysipäinen nainen,” Marie aloitti. ”Täysipäinen, jos Carbine olisi kasvatettu oikein hän olisi Jumalan lapsi. Nyt hän on helvetin lapsi, joka tekee vastakkaisia ratkaisuja,” Theresa sanoi tiukasti. ”Minni ei ole helvetin lapsi,” Marie intti. ”Älä intä äidillesi! Todellinen nainen olisi jatkanut suvun perinteitä,” Theresa sanoi. Kaikki katsoivat toisiaan hämmentyneinä. ”Ja mää luulin Minnin olevan tiukka,” Vinski sanoi kuiskaten, saaden ystävänsä nyökkäilemään. ”Mää olen ihan järkevä nainen omasta mielestäni,” Minni sanoi. ”Järkevä! Hohhoi. Kuka järkevä ja hyvin kasvatettu nainen tai tyttö karkaisi Armeijaan, löytäisi miehen jota hänelle ei ole valittu ja kaiken lisäksi vielä sellainen, joka on enosi kasvattama,” Theresa kysyi saaden Minnin katsomaan muualle. ”Turbo ei ole mun poikani,” Rontti sanoi. ”Mutta kasvatettava on!” Theresa sanoi. ”Vaikka mää pidin huolta ja ohjasin Turbon sisarensa kanssa oikeaan suuntaan, niin ei se tarkoita, että he mun lapsia olis,” Rontti sanoi hermostuneena. ”ÄLÄ PUHU MINULLE NOIN!” Theresa sanoi korottaen ääntään. ”Ihan miten vain, kaiken lisäksi kuulin tästä syntisestä lapsesta,” Theresa saoi. ”Mun poikani ei ole mikään syntinen,” Minni totesi. ”Esiaviollisen seksistä tulleet lapset ovat syntisiä,” Theresa sanoi. ”Me ollaan menossa naimisiin,” Minni yritti sanoa. ”Se ei riitä, vahinko on jo tapahtunut!” Theresa sanoi tiukasti. ”Miten sää julkeat?” Minni sanoi raivostuneena. ”Minni kiltti,” Marie yritti toppuuttaa tytärtään. ”Sanon vain totuuden,” Theresa sanoi. ”Mun lapsi EI OLE MIKÄÄN SYNTINEN, EIKÄ VAHINKO,” Minni sanoi korottaen ääntään. ”Vuoden tappelu,” Vinski kuiskasi ja valui hieman pöydän alle. ”Ja hänkö niin järkevä?” Theresa kysyi. ”SE, ETTÄ MULLA ON RAKASTAVA MIES, IHANA LAPSI JA RAKASTAVAT YSTÄVÄT, NIIN NE EI TEE MUSTA HUONOO HIIRTÄ. MÄÄ EN EHKÄ TÄYTÄ SUN STANDARTEJA, MUTTA OLETKO AJATELLUT MUN TAI ÄIDIN TAI JOPA RONTIN OLEVAN ONNELLISIA SIINÄ MITÄ MEILLÄ ON JA MILLÄ MEITÄ SIUNATAAN!” Minni huusi nousten samalla seisoman isoäitinsä eteen. ”Miten sinä julkeat puhua minulle näin?” Theresa kysyi. ”Armeijassa kuule oppii kaikenlaista, jopa puolustamaan itseään. Ja sun säännöt ei vaikuta mun päätöksiin. Mää en ehkä oo niin uskonnollinen kuin sinä, koska ajat on muuttunut,” Minni sanoi ja poistui raivoissaan paikalta, saaden kaverinsa lähtemään tämän perään. ”Katso minkälaisen tytön olet kasvattanut,” Theresa sanoi nousten ylös. ”Nyt poistun takaisin vanhainkotiin. Kouluttakaa tyttö seuraavaan tapaamiseemme,” Theresa sanoi ja laskeutui auton kyytiin. Rontti ja Marie katsoi loittonevaa autoa nöyrinä, kunnes se poistui näkökentästä. ”Huuuh!” Marie sanoi. ”Onkohan Minni kunnossa?” Rontti kysyi ja katsoivat sisarensa kanssa suuntaan, minne Minni oli lähtenyt.


Minni istui laiturin kaiteella ja pyöritteli sormusta sormessaan. ”Ootko sää kulta kunnossa?” Anni kysyi ja istui Minnin viereen. ”Joo kyllä mää uskon. Mää en oo vaan koskaan laittanut mun isoäidille vastaan,” Minni sanoi ja tunsi käden olkapäällään. Minni katsahti miestään. ”Sun isoäiti on aikamoinen,” Vinski totesi. ”Mun isoäiti on niin uskonnollinen ja saanut itse tiukan kasvatuksen. Sen peitoks hän kuvittelee, että meidätkin pitäisi kasvattaa samalla kaavalla,” Minni sanoi. ”Se oli rohkeaa nousta vastaan, koska maailma on myös muuttunut,” Milva sanoi rohkaisevasti. ”Tiedän. Isoäiti ei vain halua sitä,” Minni sanoi. ”ÄIIIITIIII!” Eelin ääni kuului talolta. ”Mää meen kattoon mikä sillä on,” Milva sanoi. ”No kuka haluaa mennä ekana saunaan,” Minni kysyi ja siirsi hiuksiaan. ”Mennäänkö me, kun poikakin nukkuu?” Turbo kysyi. ”Hhhm ei huono idea vai?” Minni kysyi ystäviltään. ”Ei menkää vain, me voidaan pelata vie Eelin kanssa,” Vinski sanoi.
Hetkeä myöhemmin Minni nojasi saunan seinää vasten ajatuksissaan. ”Onks kaikki varmasti hyvin?” Turbo kysyi ja astui pesutilasta saunan puolelle. ”On,” Minni sanoi hymyillen. ”Eli seuraan saa liittyä?” Turbo kysyi siirtäen Minnin jalkoja ja nostaen ne syliinsä. ”Saa,” Minni sanoi. ”Sää näytät väsyneeltä,” Turbo sanoi. ”Olihan tää aikamoinen päivä,” Minni sanoi siirtäen hiuksensa selän puolelle. Turbo ei sanonut mitään, vaan hieroi kihlattunsa jalkoja. ”Tältäkö lapsi vapaa arki tuntuu?” Turbo kysyi, saaden Minnin hymyilemään. ”Jos tähän lapsi vapaaseen kuuluu jalkahieronta, niin sitten se on,” Minni sanoi. ”Tähän kuuluu paljon muitakin hoitoja,” Turbo sanoi, nojautuen Minniin päin ja suudellen tätä. Hän siveli kädellään Minnin jalkaa ja suuteli intohimoisesti. Pistos alakerrassa sai intohimon katoamaan. ”Turbo. En mää pysty,” Minni sanoi ja Turbo näytti pettyneeltä. ”Sää oot sanonut viimeiset neljä kuukautta tollein,” hän tuhahti. ”No anteeks, että raskausaikana en tuntenut itseäni mitenkään kauniiks ja nytten synnytyksen jälkeinen repeytyminen oikeasti sattuu,” Minni sanoi hieman loukkaantuneena. Turbo ei sanonut mitään, vaan otti armaansa kädestä kiinni ja suuteli hellästi. ”Kyllä mää haluan ymmärtää, mutta mää oon mies ja mullakin on tarpeet,” Turbo sanoi. ”Pärjäsithän sää neljä vuottakin ilman minua,” Minni sanoi. ”Joo, mutta silloin et ollut keikistelemässä edessä,” Turbo sanoi saaden Minniltä suukon poskelle. ”Onhan sulla aina sun oikea käsi,” Minni sanoi ja poistui saunasta. Turbo naurahti huvittuneena puolisolleen. Heidän saunottuaan, vuoron sai Milva ja Moto. Milva oli ottanut aikalisän selvästi tästä itselleen ja nautti kotikaljasta saunan terassilla katsellen iltaaurinkoa. ”Ohhoih,” Moto huokaisi ja istui vaimonsa viereen. ”Mistä tuollainen huokaisu?” Milva kysyi. ”Ei mitään, tää vaan on aikamoista elämää,” Moto sanoi ja avasi kotikalja tölkkinsä. Milva nieleskeli hetken. Hän tiesi, että tämän pitäisi kysyä asiaa mieheltään, mutta pelko tuntui viimein vievän voittoa. Mikä hänellä oli, hän oli ollut ennen rääväsuinen ja uhkarohkea soturi, joka ei pelännyt sanoa vastaan. Hän usein räjähti nollasta sataan muutamassa sekunnissa. Hän huokaisi syvään. ”Mun pitäs kysyy sulta yhtä asiaa,” hän sai viimein sanotuksi. ”Mitä?” Moto kysyi. ”Sanon nyt suoraan, koska en tie muutakaan keinoa sanoa tätä,” Milva jatkoi. ”Okei,” Moto vastasi hämillään ja katsoi vaimoaan. ”Mää haluan toisen lapsen,” Milva sanoi. ”Mhhrr” Moto vastasi suu täynnä juomaa naurahtaen. ”Onks tässä jotain hauskaa?” Milva kysyi. ”Ooks sää tosissas?” Moto kysyi naureskellen. ”Siis sää oikeesti pilkkaat mua,” Milva sanoi vihoissaan. ”Mää vaan kysyin,” Moto sanoi näkemättä tekemäänsä virhettä. ”Siis mää ehdotan toista lasta ja sää vaan naurat?” Milva kysyi nousten seisomaan. ”En mää sillä,” Moto sanoi edelleen leveästi hymyillen. ”Ja sää muka herrasmies. Idiootti sää oot,” Milva sanoi ja heitti loput juomastaan Moton päälle. ”Milva?” Moto kysyi, kun nainen paineli nopeaan suihkuun ja lähti takaisin talolle. Moto katsoi nopeasti häviävää naista ja oli ymmällään. Vinski, Rontti ja Miihkali saunoi keskenään. Kuten Anni ja Santtu. Marie oli kieltäytynyt saunasta ja Eeli oli halunnut käydä vain suihkussa talon sisällä. Porukka söi iltapalansa ja painui pehkuihin. Ilmasta pystyi aistimaan jäykkyyden ja vaivaantuneisuuden. Milva ei puhunut Motolle enää sinä iltana, vaan piti tälle mykkä koulua. Päivä oli ollut kaikin puolin hyvä lukuun ottamatta päivän muutamia yhteenottoja.

Moto katseli vieressään olevaa naista. Hän ei vieläkään tajunnut mistä Milva oli suuttunut ja toivon huomisen päivän olevan parempi.

Seuraavana päivänä Minni oli pyytänyt jätkiä käymään kaupungissa hakemassa viikonlopun tarvikkeita synttäreitä varten. Jätkien päästyä kaupunkiin he menivät läheiseen ostoskeskukseen. ”Uskomatonta, että me suostuttiin tähän,” Vinski tokaisi. ”No mieluummin mää hoidan tän, kun kuuntelen Minnin kiukuttelua,” Turbo tokaisi ja sai Moton enemmän omiin ajatuksiinsa. He keräilivät tavaroita läheisestä marketista ja Turbo pelasti Motolta tippumassa olevan hillopurkin. ”Kaikki hyvin veikka?” Turbo kysyi ja katsoi ajatuksissaan olevaa jättiläistä. ”Milva, vaan mietityttää,” Moto sanoi huokaisten. ”Mitä Milva?” Turbo jatkoi ja otti Motolta vastaan tavaroita. ”Se suuttu mulle eilen,” Moto sanoi ihmetellen. ”Mistä se suuttu?” Turbo kysyi. ”No siis Milva ehdotti eilen, että hankittais toinen lapsi ja sit yht’äkkä se vetää mulle hirveet kilarit siitä,” Moto sanoi ja työnsi ostokärryjä seuraavalle käytävälle. ”No sanoikko tai käyttäydyikkö jotenkin mikä olisi voinut hänet suututtaa, koska epäilen vahvasti, että hän ei ilman syytä ole suuttunut,” Turbo kysyi. ”Ahh en mää tiedä, kai mää tein jotain, koska ei se olis muuten suuttunut,” Moto sanoi. ”Hei, selvität tän asian sen kaa. Kyllä te saatte sovittua,” Turbo sanoi ja jatkoi ostoskierrosta.
Talolla Minni maalasi aidalla muovipurkkia. ”Koska mää saan sen käyttöön?” Eeli kysyi roikkuen aidassa. ”Heti vain, kun maali on kuivunut,” Minni sanoi. ”Minnniiiiii,” hän sanoi tylsistyneenä. ”Mitä Eeeeeliii,” Minni sanoi matkien poikaa, joka alkoi hyvän tuulisena kikattamaan. ”Saanks mennä kattoon, mitä tuolla pellolla on?” hän kysyi ja kiipesi aidan läpi pellon puolelle. ”Mun puolesta kyllä, kunhan olet varovainen ja tulet aina välillä käymään ilmoittamassa, että olet kunnossa,” Minni sanoi. ”Joo joo,” Eeli sanoi ja lähti juoksemaan pellolle, joka oli yhtä pitkää, kuin poika itse. ”Hei girl,” Milva sanoi haikeana ja nojasi aitaan. ”Hei! No mikäs sut noin alakuloiseksi vetää?” Minni kysyi ja katsoi ystäväänsä. ”Moto,” hän sanoi ja katseli pellolle. ”Se ei vissiin halunnut toista lasta?” Minni kysyi varovaisesti. ”Ei kyse ollut siitä,” Milva sanoi. ”Vaan?” Minni kysyi yrittäen saada katsekontaktia. ”Se julkes nauraa mulle, kun ehdotin sille lapsi asiaa,” Milva sanoi. ”Nauramaan? Moto?” Minni kysyi hämillään. ”Joo,” Milva sanoi. ”Miten se voi nauraa tuollaiselle, ehdotukselle,” Minni ihmetteli ja keräsi maalaustarvikkeet. ”No sitä minäkin, mutta näköjään Moto ei ole niin tunteellinen kuin luulin,” Milva sanoi haikeana. ”Outoa käytöstä jopa Motolta. Yleensä se on se emotionnaalisesti tunteellisin,” Minni sanoi ja lähti takaisin talolle.






Minni ja Milva valmistelivat lounasta, kunnes Eeli juoksi sisälle. ”Mää näin paljon lintuja,” hän sanoi innoissaan. ”Ai mitä sää näit?” Milva kysyi. ”Ne oli isoja valkosia, jolla oli punainen nokka ja pienet sarvet,” Eeli selitti. ”Aa eli joutsenia,” Minni sanoi. ”Onks Marssissakin joutsenia?” Santtu kysyi ja kantoi pestyjä perunoita takaisin sisälle. ”Joo on. On niilläkin joku hieno nimi, mutta joutseniks äiti niitä on sanonut,” Minni sanoi ja havahtui poikansa itkuun. ”Mää meen takaisin,” Eeli sanoi ja juoksi ulos. ”Eeli ruoka on sitten kohta,” Milva huusi ikkunasta. ”Joo joo,” kuului lapsen loittoneva ääni. Jätkien palattua, tytöt auttoivat purkamaan tavarat. Jätkät veivät tavaraa kylmäkellariin, kun tytöt pysyttelivät sisätiloissa. Milva käveli ulos ja osui olkavarreellaan vahingossa Moton rintakehää vasten. ”Voikko varoa?” hän kysyi, kun nainen käveli vain hänen ohinsa. ”Missä Eeli on?” hän kysyi, mutta nainen ei edelleenkään vastannut. ”Ja tää kaikki vaan siitä etten tehnyt yhtään mitään,” Moto huusi ja sai naisen viimein pysähtymään. ”Sää et tehnyt MITÄÄN?” Milva sanoi korottaen ääntään. ”No en,” Moto sanoi vihaisena. ”Sää pilkkasit mua,” Milva sanoi osoittaen kädellä itseään. ”Ja saanen kysyä miten?” Moto kysyi. ”Mää ehdotin sulle toista lasta ja sää vaan nauroit mulle,” Milva sanoi ja käveli Moton eteen. Hän ei todellakaan pelännyt Moton punaisena hohtavaa silmää tai siitä, että mies oli uhkaava. ”Siis mitä ihmettä?” Moto kysyi. ”Sää et ajatellut yhtään miltä musta saattais tuntua. Sää vaan nauroit!” Milva tivasi. Moto silmä lopetti hehkumisen, mutta oli hän silti vihainen naiselle. ”Sää haluut toisen lapsen, ekkä ees tie missä meidän vanhempi menee? Miten sää pärjäät kahden kanssa, jos sää et pärjää edes yhden kans…” Moto sanoi uhkaillen, kunnes Milva veti litsarin tämän poskelle. ”HEI! Nyt riittää!” Minni sanoi ja puuttui kaksikon väliin. ”Sää haukut mua selvästi huonoks äidiks. Kaiken lisäksi ilmeisesti sun metorioiden pohjalta mun pitäs kasvattaa lapsi yksin?” Milva kysyi ja katsoi Motoa inhoten, joka meni selvästi sanattomaksi. Ei hän sitä ollut tarkoittanut, mutta suutus päissään oli sanonut mitä sylki suuhun toi. ”Nyt kumpikin rauhottuu ja miettii sanomisiaan. Miihkali mee hakee Eeli pellon laidalta syömään,” Minni sanoi ja sai Motolta hämmentyneen katseen. Milva paineli sisälle vihaisena ja Motoa kadutti suuresti mitä naiselle oli sanonut.
Minnin äiti saapui pian takaisin kotiin portueiden kanssa. He olivat olleet paimennuksella toisella pellolla ja syöttänyt sitä kautta lampaat. Hän juoksi innoissaan Minnin luokse keittiöön. ”Mää sain ihan huikeen idean,” hän totesi tyttärelleen. ”Eiks näitten tunne aaltojen pitäis mennä toisin päin,” Minni sanoi ja kattoi pöytää, kun hänen äitinsä käyttäytyi hänen tapojensa mukaan silloin, kun hän oli jostain innoissaan. Santtu, Milva ja Annikin halusi kuulla naisen idean. ”No pitäis, mutta tää on ehkä paras idea aikoihin,” Marie sanoi ja otti Annilta vastaan leipäkorin. ”No mikä se on?” Minni kysyi. ”Kauan teillä on lomaa?” Marie kysyi. ”No mää oon äitiyslomalla ja Turbo on kotona kuulemma vie kolme viikkoa. Ja nuolle voimme myöntää tarvittaessa lomaa,” Minni sanoi. ”Mää tien, että viikonloppuna vietetään mun synttäreitä. Niin olisiko mahdoton asia, jos poika kastettaisiin siitä seuraavan viikonlopun sunnuntaina?” Marie sanoi ja sai Minniltä ’’oletko tosissas?’’ ilmeen. ”Siis me ei olla ihan lukkoon lyöty vielä nimee Turbon kanssa,” Minni sanoi. ”Mut se on ehdotus ja voit keskustella siitä Turbon kanssa. Haluaisin, että lapsi kastetaan täällä, suvun kunniaksi,” Marie sanoi ja sai Minnin näyttämään mietteliäältä. Samalla Milva oli kadonnut ulos, josta kuului jälleen voimakasta tappelun ääniä. Minni huokaisi syvään. Samalla hän näki Miihkalin saapuvan takaisin ilman Eeliä. Minni juoksi ulos. ”Missä Eeli?” Minni kysyi ja sai kaksikon lopettamaan tappelunsa. Miihkali näytti hengästyneeltä. ”Mää en löytänyt häntä, vaikka juoksin ja huutelin häntä,” Miihkali sanoi. Kaikki olivat kiinnostuneet keskustelusta ja näyttivät järkyttyneiltä. ”Meidän pitää löytää hänet,” Milva sanoi pienesti panikoiden. ”Meidän pitää lähtee nyt ennen, kuin tulee pimeää. Turbo hae jokin tavara mikä on Eelin,” Minni sanoi. ”Mitä sää aijot?” Moto kysyi. ”Te kaks jäätte tänne,” Minni tokaisi olematta kiinnostumatta miehen kysymykseen. ”MITÄ?” Milva ja Moto kiljaisivat yhteen ääneen. Samalla Turbo ojensi Minnille Eelin paidan. ”Meidän pitää löytää Eeli turvallisesti ja te ette tee mitään muuta kuin tappele. Kaiken lisäks Eeli kertoi mulle, että tappelette nykyään jatkuvasti ja ei halua kuunnella enää yhtään sitä. Teidän PITÄÄ selvittää asianne,” Minni sanoi ja avasi portueiden häkin. Milva ja Moto katsoivat hämmentyneenä Minniä, joka käski koiria nousemaan avolavaisen auton kyytiin. ”Miihkali, Turbo, Vinski, Santtu ja Anni mun mukaan. Milva ja Moto selvittää asiansa, se pieni poika ei ansaitse kuulla teidän tappelua enää yhtään. Ja äiti huolehdikko pojasta?” Minnin jakaessa ohjeita ja katsoen äitään, joka nyökkäsi tälle. ”Tuokaa Eeli takaisin,” Marie sanoi. Minni taputti auton kattoa ja pölypilvi saattoi heidät matkaan.
Pian he pääsivät pellon toiselle laidalle. ”EELI!” ”Eeeliii” jokainen huusi vuorollaan pitkin peltoa. Minni käski koirat lavan kyydistä ja antoi pojan paidan heille haisteltavaksi. ”Etsikää!” Minni sanoi, osoittaen peltoa ja koirat lähtivät nopeasti liikkeelle. ”EEELII!” ”PIKKU SOTURI!” he huutelivat tuloksetta. Pimeys alkoi valaista maata. ”Minni kohta tulee ihan pimeää,” Anni totesi. ”Meidän on löydettävä se poika,” Minni sanoi tiukasti.






Talolla Milva istui huoneen sängyllä pyöritellen sormuksia sormessaan. Moto astui surullisen oloisena huoneeseen. ”Voidaanko me jutella? Siis ihan rauhassa,” hän kysyi varovaisesti istuen naisen viereen. ”Pakkohan meidän on. Eelin takia,” Milva sanoi katsoen edelleen sormuksiaan. ”Mää oon pahoillani, siitä mitä mää sanoin,” Moto sanoi. ”Mä en usko enää, että me voidaan enää sopia,” Milva sanoi haikeana. ”Mitä sää tarkotat?” Moto sanoi ja katsoi vaimoaan. ”Tää kuvio menee aina samalla tavalla. Me sovitaan tapellaan ja sovitaan ja tapellaan. Mää en jaksa enää. Enkä ihmettele yhtään, että myös Eeli on mieluummin puhunut Minnille kuin meille kahdelle. Se lapsi kärsii eniten ja oikeestaan ihan hyvä, ettei meillä ole toista lasta,” Milva sanoi. ”Milva! Mää en halua erota susta. Mää rakastan sua,” Moto sanoi nousten polvilleen sängylle ja yrittäen saada naiseen katsekontaktia. ”Määkin rakastan sua, mutta riittääkö se, kun tapellaan koko ajan,” Milva sanoi. ”Mää lähden vaikka sun kaa terapiaan, jos vain saan olla sun kanssa,” Moto sanoi. ”Mää en tarvi terapiaa, vaan ymmärtävän miehen,” Milva sanoi siirtäen hiuksiaan kasvoiltaan. ”Mää oon ymmärtävä,” Moto sanoi, saaden naisen pyörittämään päätään. ”Ymmärtäväinen mies ei loukkais toista noin törkeällä tavalla, kun sää loukkasit mua,” Milva sanoi lähtien itkien vessaan. Moto istui sängylle ja hieroi leukaansa. ”Mitä mää oon tehnyt?” Moto ajatteli ja painoi kasvonsa käsiinsä.






Pellolla Minni ja kumppanit olivat kävelleet ison jyrkänteen laidalle. Vinski kurkki varovaisesti alas. ”Ei Eeli sinne olis mennyt,” Turbo totesi. ”Ei, mutta on se hyvä tarkistaa,” Vinski sanoi. Toinen portue pyöri pellon päällä, kun toinen käveli jyrkänteen reunaa pitkin. He olivat selvästi saaneet useamman vainun Eelistä ja kävivät aina Minnin luona hakemassa uutta hajua. Yht’äkkiä toinen portue sai kovan vainun ja käveli nopeammin jyrkänteen reunaa pitkin. Hän pyöri pienesti ympäri, koska haju oli todella voimakas. Hän kävi makaamaan ja haisteli jyrkänteen reunalta alas. ”Niisk,” kuului alempaa ja portue nousi seisomaan. Portue oli innoissaan saavutuksestaan ja alkoi haukkua todella voimakkaasti. ”Voi ei portue, mutta Minni lupas,” Eeli sanoi hiljaa. Haukunta sai kaikkien huomiot alempaa rinnettä. ”Mennään,” Minni sanoi ja porukka lähti juoksemaan kohti portuetta. He saapuivat koiran luokse. ”Missä poika?” Minni kysyi ja koira vinkui ja hyppi paikallaan. ”Voi luoja. Minni katso!” Santtu sanoi ja katsoi jyrkänteen reunalta alas. ”EELI!” Minni huusi pienelle pojalle, joka oli tippunut jyrkänteeltä, pienen tasanteen päälle ja piteli oikeaa jalkaansa. ”Minni AUTA!” poika huusi. ”ÄLÄ HUOLI, KYLLÄ ME SUT YLÖS SAADAAN. Menkää joku hakeen auto, siellä on köyttä,” Minni sanoi. Miihkali otti auto avaimet naiselta ja juoksi rinteen alas auton luokse. ”MINNI MUA PELOTTAA!” Eeli huusi itkuisena. ”EELI EI HÄTÄÄ! OO VAAN LIIKKUMATTA!” Minni huusi ja katsoi josko Miihkali jo tulisi. ”JOO NIIN OONKIN. JOKAINEN LIIKAHDUS MURENTAA REUNAA,” Eeli huusi. Poika oli kalpea ja hieman sinertävä. Pian Miihkali saapui auton kanssa heidän luokseen. ”Laskekaa mut alas,” Minni sanoi ja nosti köyden lavan päältä. ”Miksei joku meistä?” Vinski kysyi näyttäen itseään sekä Turboa ja Miihkalia. ”Joo ihan, kun jaksettais jotain teitä kannatella,” Minni sanoi. ”Sitä paitsi Eeliä pelottaa jo tarpeeks ja pyytää Minniltä apua,” Anni sanoi. Lopulta jätkät nyökkäilivät päätökselle ja Turbo alkoi solmia narua Minnin lanteille. ”Oot sit varovainen, sulla on pieni poika kotona,” Turbo sanoi kiusoitellen. ”EN putoo jos pidätte kiinni,” Minni sanoi ja suuteli miestään. ”Valmiina?” Minni sanoi. He kiinnittivät köyden varuiksi autoon, mutta olivat he Marsin prätkähiiriä. Muutaman kilon rautaa nostaneita, mutta ikinä ei voinut tietää mitä tapahtuisi. Minni pääsi Eeli luokse. ”Älä astu siihen se murenee muuten,” Eeli sanoi ja osoitti Minnin alla olevaa tasannetta. ”Anna käsi niin mennään ylös,” Minni sanoi, mennen lähemmäs Eeliä ja ojentaen käden tälle. Eeli nojautui varovaisesti Minniä kohden, mutta veti itsensä nopeasti takaisin, kun tasanne rasahti kova äänisesti. Minni ei aikaillut vaan nappasi nopeasti pojan syliinsä, ennen kuin tasanne olisi murtunut kokonaan pojan alta. Eeli piteli Minnistä tiukasti kiinni. ”VETÄKÄÄ MEIDÄT YLÖS” Minni huusi. Hetkeä myöhemmin Eeli istui lava-auton lavalla kiedottuna huopaan. ”Minkä takia sää menit jyrkänteen reunalle?” Minni kysyi ja istui pojan viereen. ”En, en mää sitä tahalleen Minni tehnyt. Mää näin yhden joutsenen, joka ei päässyt ystäviensä matkaan. Juoksin sen luokse ja kompastui johonkin. Sitten se lintu lensi nopeasti mun yli ja pelästyin sitä niin, että menin liian lähelle reunaa. MUTTA MÄÄ EN OIKEESTI HUOMANNU! Ethän oo vihanen,” Eeli selitti surkeana. ”Voi kulta, en tietenkään. Kaikki vaan pelästyi tosi paljon, kun eivät tienneet missä sää olit,” Minni sanoi ja silitti pojan hiuksia. Anni tutki pojan jalan, jota hän oli valittanut, mutta totesi sen vain venähtäneeksi. ”Lähdetään, saat sitten syötävää ja kaakaota,” Minni sanoi ja nosti pojan auton sisälle, koska pelkäsi edelleen Marien koiria. Takaisin talolle päästyään Milva ja Moto olivat huojentuneita saadessaan pojan takaisin kotiin. He söivät ja tekivät Eelille lupaamaansa kaakaon, jonka jälkeen oli valmiita nukkumaan. Milva siirsi peittonsa ja tyynynsä pojan huoneeseen. ”Miks, et nuku iskän kanssa?” Eeli kysyi. ”Koska haluan olla nyt lähellä sinua,” Milva sanoi ja suukotti pojan otsaa.
Seuraavana aamuna Milva seisoi teekupin kanssa laiturilla ja katseli aamuaurinkoa. ”Hei,” Minni sanoi ja käveli varovaisesti naisen luokse. ”Hei” Milva vastasi haikeana. ”Mites näin aikasin jo hereillä,” hän jatkoi ja katsoi mustahiuksista ystäväänsä. ”Miksköhän, isä kääntää kylkee ja vauva huutaa kurkku suorana ruokaa,” Minni sanoi saaden ruskean hiiren naurahtamaan. ”Sain mää siltä hymyn palkaks,” hän jatkoi. ”Mites te? Saitteko sovittua?” Minni kysyi. Milvan syvä huokaisu sai jo Minnille tarkan vastauksen heidän tilanteestaan. ”Mää luulen, että tästä ei tuu enää mitään,” Milva sanoi. ”Miten niin?” Minni kysyi. ”Ei tästä tuu vaan mitään. Aina kun saadan sovittua niin seuraavana päivänä odottaa uus riita. Mää uskon vahvasti siihen, että me erotaan,” Milva sanoi pyyhkäisten nenäänsä. ”EROOKS SÄÄ JA ISKÄ?” Eeli huusi laiturin päässä. ”Eeli?” Milva sanoi hiljaa. ”SÄÄÄ OOT IHAN TYHMÄ!” Eeli huusi ja lähti takaisin talolle. Milva ei pystynyt pidättämään itkuaan. Ruskeat posket kostuivat kyynelistä. Minni yritti rohkaista ystäväänsä. Eeli oli juossut sisälle, jossa myös jätkät keräilivät itseään. Poika vauva oli uudelleen herännyt ja Marie taasen oli herättänyt Turbon, joka piti paljaan rintakehänsä päällä nytten tyytyväistä tuhisijaa. Kumpikin istui vetelästi ja haukottelivat vuorotellen. ”Huomenta,” Anni sanoi ja kurkki kaiteen yli. ”Huomenta,” miehet sanoivat, kunnes havahtuivat liukuovien aukeamiseen. ”TE OOTTE IHAN TYHMIÄ!” Eeli sanoi pysähtyen isänsä eteen ja huitaisten tätä, jatkaen sitten matkaansa kohti yläkertaa. Turbo ja Moto katsoi hämmentyneenä toisiaan. Moto katsoi suuntaan, josta poika oli tullut ja näki laiturilla liikettä. ”Kannattaisi, ehkä selvittää asia ennen, kuin on liian myöhästä,” Turbo sanoi saaden Motoon liikettä. Milva pyyhki kyyneliään, yrittäen koota ajatuksiaan. Minni katsoi laiturin päähän, jossa harmaa jättiläinen seisoi. ”Kannattais puhuu tää loppuun nyt,” Minni sanoi ja käveli Motoa kohden. ”Eelin takia,” hän kuiskasi ja silitti tämän hauista kävellen takaisin talolle. Moto käveli Milvan luokse, joka nojasi kaiteeseen. ”Meidän pitää selvittää tää,” Moto sanoi. ”Niin pitää,” Milva sanoi. ”Näiks sää Eelin?” hän jatkoi. ”Joo ja sain tuntea sen nahoissani, kuinka mää oon oikeesti loukannut sua,” Moto sanoi. ”Tässä ei vaan oo enää pelkästään siitä kysymys. Musta tuntuu, että aina kun ehdotan jotain tai haluan tehdä, jotain se on susta jotenkin huvittavaa ja sitten kumminkin kiellät sen. Mää tunnen olevan vankina omassa kodissani,” Milva selitti. ”Mää oon pohtinut samaa asiaa. Ja joo oot oikeessa mää yritän olla sun muuri, vaikka mitään ei sattuiskaan. Kaiketi se johtuu siitä, että en saanut sun tietää odottavan Eeliä ja sit sut kidnapattiin,” Moto sanoi. ”Ei se silti oikeuta sua vangitsemasta mua kotiin. Ja ymmärrän, että sua pelottaa. Mutta entä se, kun sovitaan tää niin huomenna odottaa uus riita,” Milva sanoi kääntyen Moto eteen. ”Mää ehdotan, että sovitaan tämä pois alta ja seuraavalla kerralla ajatellaan enemmän tai mietitään sitä toista eli tässä tapauksessa minä sinua. Koska mää rakastan sua oikeesti ja haluan lapsia sun kanssa, mutta se pelko viime kerrasta on niin vahva, että en ajattele mitään muuta ja se purkautuu nauramisena. Mitä mää en tarkota. Sää ja Eeli ootte mulle tärkeintä koko Marsissa,” Moto sanoi ja otti naisen olkapäistä kiinni. ”Sääkin oot mulle tärkeä. Mää rakastan sua,” Milva sanoi ja kietoi kätensä miehen kaulalle. Moto painoi otsansa naisen otsaa vasten. ”Mää oikeesti haluan sun kanssa lisää lapsia. Annakko mulle anteeks, aikasemman käytöksen,” hän sanoi. ”Annan,” Milva sanoi. ”Ja eiks se mee niin, että mää oon yleensä ollut se lasten haluaja ja sää oot tullut vaan, mmm mm,” Moto sanoi, kun Milva suuteli häntä tiukasti. ”Meillä taitaa olla anteeks pyynnön velka erälle paljon kokeneelle,” Milva sanoi ja lähti kohti taloa. Moto nappasi naisen kainaloonsa. ”Tiekkö? Voisin tehdä lapsen jo, vaikka heti,” Moto sanoi. ”Ai, että sovinto seksi korvattais lapsen teolla?” Milva kysyi. ”Eiiii kuulosta hyvältä. Entä jos, ensin olis sovinto ja sitten lapsen teko,” Moto sanoi saaden naisen nauramaan. ”Senkin pervo,” Milva sanoi ja iski miestä vatsalihaksiin, ennen liukuoven avaamista. Turbo oli edelleen löhö asennossa sohvalla pitäen jalkojaan sohvapöydällä. Jalkojen päällä oli hymyilevä hiiri vauva, jolle isällisesti ilmeili. Minni istui Turbon vieressä hymyillen kaksikolle. ”Hei, noo joko ero on pysyvä?” Minni kysyi. ”Eiii, kyllä me vie pyritään kokeilemaan,” Milva sanoi hymyillen Moton kainalossa. ”Hyvä,” Minni sanoi, kun rasahdus parvelta sai hänen huomionsa. ”Ja joltain tarvis varmaan pyytää, myös anteeksi,” hän jatkoi. ”Sitä me tultiinkin tekemään,” Moto sanoi. ”Olispa vie jokin millä me voitais kiittää häntä, että on jaksanut meidän riitelyä ja ettei jatkossakaan taritse,” Milva pohti. ”Mulla, mulla saattais olla idea teille,” Turbo sanoi sohvalta. ’’KOP, KOP’’ ”Eeli,” Milva sanoi hiljaa. Poika istui selkä heihin päin silittäen nalleensa. ”Voidaanko me puhua?” Moto kysyi, kun he istuivat pojan viereen. ”EI! Te aiotte erota,” Eeli sanoi. ”Voi kulta. Ei me aiota,” Milva sanoi ja silitti poikansa hiuksia. ”No ainakin te tappelette jatkuvasti,” Eeli sanoi heittäen nallensa pois sylistään. ”Me juteltiin äidin kanssa ja luvattii jo toisillemme, että mietimme, miten sanoisimme toisillemme, jos tappelisimme,” Moto selitti. ”Ja lupasimme, että emme tappele enää, ellei ole ihan pakko,” Milva sanoi, saaden Motolta nyökkäyksen. ”Lupaatteko?” Eeli kysyi. ”Lupaamme,” Milvan ja Moton sanoessa melkein yhtä aikaa. ”Ja, kun me ollaan satutettu sua meidän tappelemisella, niin haluaisimme vähän viettää aikaa kanssasi,” Milva sanoi. ”Ai millä?” Eeli kysyi. ”Me mentäis Sunnuntaina kaupungilla aukaistuun tivoliin,” Moto sanoi. ”OIKEESTI?” Eeli kysyi innoistuneena. ”Kyllä!” Milva vastasi. ”Tuleeks Minni tai Turbo tai Rontti tai joku meidän kaa,” hän kysyi henkeä vetämättä. ”Ei tule. Me mennään keskenämme,” Milva sanoi. ”AAA AAAAaaa,” poika lähti huutaen juoksemaan kohti alakertaa. ”MINNNIIIIII!” hän huusi. ”No mitä?” Minni sanoi napaten pojan syliinsä. ”Me mennäään tivoliiin sunnuntaina,” Eeli sanoi innoissaan. ”No sulla on oikee juhla viikonloppu. Ensin lauantaina mun äidin synttärit ja sitten sunnuntaina tivoliin,” Minni sanoi. ”Mää syön lauantaina vähän herkkuja, jotta voin sitten sunnuntaina syödä paljon herkkuja,” Eeli sanoi ja nousi Minnin sylistä. HA! MARIEE!” Eeli huusi ja meni takapihalle, jossa Marie oli menossa kohti tallia. ”Hyvää työtä,” Turbo sanoi ja katsoi parvelle, jossa pari nyökkäili. Päivä meni nopeasti eteenpäin. He muun muassa siivosivat tallia, korjasivat autoja, hoitivat eläimiä ja putsasi takapihaa. Milva oli ehdottanut, että he menisivät nais porukalla saunaan. Miehet veivät heidän ideansa ja kostoksi he saivat ottaa myös pojat kylpyyn mukaan.





Minni harjasi hiuksiaan sängyllään. ”Hyvää yötä,” Hyvää yötä,” kuului käytävästä, kun Moto ja Milva toivottivat pojalleen hyvää yötä. Turbo astui vessasta ja katsoi puolisoaan. ”Onneks Moto ja Milva sai sovittua,” hän totesi. ”Niimpä. Rauha maassa,” Minni sanoi ja otti sormuksen sormestaan laittaen sen yöpöydällä olevaan koru kippoon, jossa hänen kaulakorunsa oli. Turbo asetteli pojan peiton paremmin tälle. ”Hyvää yötä pikkunen, nuku hyvin,” hän sanoi suukottaen tämän otsaa hellästi. ”Mun äiti ehdotti muuten tosi outoa juttua,” Minni sanoi. ”Ai mitä?” Turbo sanoi istuen Minnin viereen sängylle parantaen hänen peittoaan. ”Äiti ehdotti, että olisimme täällä vielä seuraavan viikon ja sen samasen viikonloppuna järjestäisimme kastejuhlan pojalle,” Minni sanoi. ”Kastejuhla? Poika on vasta kuukauden,” Turbo sanoi. ”Niin mää tiedän ja sanoin äidille, että ollaan mietitty jo nimiä, mutta ei olla päätetty vielä mitään,” Minni sanoi. ”Et kai sanonu sille mitä ollaan mietitty,” Turbo sanoi asettaen lasinsa yöpöydälle ja nostaen peiton päälleen. ”En tietenkään, mutta olisko se paha asia? Olis kiva, jos pojalla olis jo nimi,” Minni sanoi ja silitti miehen kättä. ”No ei se paha olis,” Turbo sanoi. Hän irroitti myös sormuksensa sormestaan ja ojensi sen Minnille, joka laittoi sen korukippoon. ”Ja mää suostun tekemään kompromissin pojan toisen nimen kanssa,” Minni sanoi. ”Onks se etunimi jo päätetty, entä sukunimi,” Turbo varmensi. ”Etunimi on täydellinen ja totta kai poika saa sun sukunimen,” Minni sanoi. ”Okei. Pidetään ristiäiset seuraavalla viikolla,” Turbo sanoi. ”Oikeesti?” Minni kysyi innoissaan. Turbo nyökkäsi hymyillen puolisolleen. Minni suuteli Turbo intohimoisesti vetäen tämän perässään. ”Mites sun repeymä?” Turbo kysyi. ”Hei, jos mää pystyin juoksemaan tänään, niin enköhän mää sutkin kestä. Sitä paitsi eiköhän viiden kuukauden tauko oo jo ohi,” Minni sanoi. Turbo hymyili tälle ja suuteli intohimoisesti. ”Tekeeköhän Milva ja Motokin tän tänään?” Turbo pohti Minnin kaulaa vasten. ”Ei kiinnosta,” Minni sanoi, sammuttaen valot.

Perjantaina Minni oli hävinnyt jonnekkin vauvan kanssa. ”Hei onks Minnistä tietoo?” Anni kysyi. ”Ei ole, jossain se on kun sillä on poikakin mukana,” Turbo sanoi ja vaihtoi kanavaa televisiosta. ”Meidän piti alkaa leipomaan pikkuhiljaa niitä Marien juhlia varten,” Anni sanoi ja istui nojatuoliin veljensä viereen. ”Nooo eiköhän se sieltä tule,” Turbo sanoi. ”Toi oli hyvä ohjelma,” Anni sanoi ja osoitti telkkaria, kun Turbo vaihtoi kanavaa. ”Ei ollut,” hän sanoi. ”Olipas,” Anni sanoi ja hyökkäsi toiseen nojatuoliin veljensä kimppuun. Naurun täyttämä huone sai osakseen, myös muita. ”Hei hei, te teitte tota viimeks lapsina,” Rontti sanoi ja istui sohvalle. ”Turbo on ikuinen lapsi,” Anni sanoi ja siirsi voiton riemuisesti hiuksiaan ja vaihtoi kanavan takaisin. ”Se on totta,” Rontti sanoi ja katsoi Turboa huvittuneena. Samalla heidän huomionsa sai koirien haukunta ulkoa. Porukka siirtyi ulos katsomaan, kuka saapui paikalle. Tuttu valkoinen auto kaarsi omalle paikalleen pihaan. ”Missä sää olit?” Santtu kysyi ja irtaantui korjattavan traktorin kyljestä. ”Mää hain vähän tarvikkeita ja TADAA yhden juhlijan asemalta,” Minni sanoi ja avasi toisen etuoven, josta nousi beigen värinen, musta hiuksinen mies. ”Marcus,” jätkät sanoivat innoissaan ja löivät tälle ylävitoset. ”Hei!” hän sanoi ja otti tavaroitaan takakontista. ”Mitä sää hait?” Milva kysyi. ”Älä töni mua,” Minni sanoi, kun sisaruspari yritti ottaa takakontista samaan aikaan tavaroitaan. ”En mää voi sille mitään, että sulla on niin iso takapuoli,” Marcus sanoi mennen syvemmälle peräkonttiin. ”Anteeks?” Minni kysyi huvittuneena ja nosti itsensä suoraksi. Marcus ei voinut lopettaa nauramista ja sai osakseen sisareltaan suuren avolyönnin takapuolelle. ”AI. Toi sattu,” Marcus sanoi nousten nopeasti myös peräkontista. ”Ite oot paksu peffa,” Minni sanoi ja nosti muovipussillisen tavaraa peräkontista. ”Eiks hyä pyllyisillä miehillä oo enemmän vientiä?” Marcus kysyi katsoen sisarensa perään. ”Mmm miks sää oot sit viel sinkku?” Minni kysyi saaden veljensä hiljaiseksi. ”Mitä sulla siinä on?” Milva kysyi. ”Tänään ohjelmassa on leipomista ja askartelua,” Minni sanoi ja nosti vaaleansinisiä paketti kortteja pussista. ”Mitä me askarrellaan,” Eeli kysyi innoissaan. ”Tehdään ristiäisten kutsukortit ja sitten Marcus pääsee postimieheksi sunnuntaista maanantaihin,” Minni sanoi. ”Kertokaa ees etunimi,” Santtu sanoi anellen. ”Ei me sellaista voida,” Turbo sanoi ja nosti poikansa auton kyydistä. ”Mistä me aloitetaan?” Anni kysyi. ”Aloitetaan leipomisesta, koska on tuotteita mitkä pitää saada kylmään vetäytymään,” Minni sanoi. ”Mennäänkö me pelaamaan?” Vinski kysyi. ”Mennään vaan,” Moto sanoi. Eeli näytti mietteliäältä. ”Mikä hätänä kulta?” Milva kysyi. ”No, kun mää en nyt osaa päättää,” hän sanoi. ”Ai, että minne menet?” Milva jatkoi. ”Niin,” hän sanoi lapsimaisesti huokaisten. ”Mee eka pelaamaan ja sit leivot loppuun meidän kanssa,” Minni sanoi. Tyytyväisenä poika lähti kohti tallia. ”Ookko muuten nähnyt tätejä?” Marcus kysyi hiljaa Minniltä tämän olan takaa. ”EIII VOI OLLA! MARCUS!” kuului naisten ääni ennen, kuin Minni ehti vastata mitään. Marcus ummisti tiukasti silmänsä kiinni ja toivoi sen olevan pahaa unta. ”Joo olen. Pidä hauskaa!” Minni sanoi ja poistui nopeasti talon sisälle poikansa kanssa.
Sisällä Minni laski muovipussin käsistään. ”Mitäs meidän pitäisi tänään tehdä?” Anni kysyi. ”Niin ja aloitetaanko askartelulla, vai leivonnalla?” Santtu kysyi. ”Aloitetaan leivonnalla, koska meillä on paljon tuotteita mitä meidän pitää saada kylmään,” Minni sanoi. ”Mitäs kaikkee syötävää meillä on?” Milva kysyi. ”Meidän pitää tehdä kakku ja sitten on pari suolaista piirakkaa sekä mini pizza palojen taikina pitäisi tänään tehdä,” Minni selitti ja nappasi tuotteita vuorotellen kaapista. ”Aika paljon suolaista ruokaa. Onko meillä jotain makeaa tarjottavaa vielä?” Milva kysyi. ”Oih Minni katso mitä mää löysin,” Marie sanoi saapuen yläkerrasta olohuoneeseen, ennen kuin Minni ehti vastata ystävälleen. Tytöt katsahtivat toisiaan ja laskivat tavarat käsistään, mennen Marien perässä olohuoneeseen. Mariella oli käsissään musta pukupussi. ”Mitä sulla siinä on?” Minni kysyi. ”Täällä on sun ja Marcuksen päällä ollut ristiäismekko ja nauhat,” Marie sanoi ja kaivoi pussista kirkkaan punaisen marsilaisen pitsinen ristiäismekon ja kaksi nauhaa. Toinen nauha oli hennon vaaleanpunainen ja toinen hennon vaaleansininen. Mekossa oli, myös kultaisia yksityiskohtia. ”Oih se on kaunis,” Minni sanoi ja hypisteli mekon helmaa. ”Sopii tosi hyvin teidän pojalle,” Santtu sanoi ja katsoi hyvin erilaista kastemekkoa, mihin oli maassa tottunut. ”Näytetään se vielä illemmalla Turbolle ja sitten loppu ajan juhlien asu,” Minni sanoi ja auttoi äitiään laittamaan puvun takaisin pussiin. ”Onks sille joku söpö asu?” Anni kysyi. ”On. Mää kävin kaupungilla tänään ja löysin pojalle äidin juhliin asun ja sitten hänen omiin juhliin asun. Ostin kyllä mulle ja Turbollekkin juhla-asut ritiäisiin,” Minni sanoi. ”Se on hyvä, kun tietää miehensä koon niin sit voi vaan mennä ja ostaa,” Milva sanoi. ”Ja kaikkein parasta on, että meidän asut sopii yhteen,” Minni sanoi. ”Oikeesti?” Anni kysyi. ”Joo,” hän hihkui ja lähti takaisin keittiöön. ”Niin sää kysyit Milva onks muita makeita ruokia. Mää ajattelin, että jos täytekakun kanssa tekis, jonkun maustekakun tai makean marjapiirakan. Koska sitten, meillä on vielä keksejä, vaahtokarkkeja ja kaikkee muuta pientä naposteltavaa,” Minni kertoi. ”Se maustekakku vois olla hyvä, jos tekee ihan tavallisen siihen ja laittaa sekaan esimerkiksi marjaa,” Milva sanoi aaden kaikki nyökkäilemään hyväksyvästi. ”Aika paljon syötävää,” Santtu tuumi. ”Joo, mutta on tänne tulossakin väkeä. Sukulaisia ja äidin hyviä lapsuuden ystäviä, sekä entisiä työkavereita tulee paikalle,” Minni jatkoi. ”Aaa no sitten. Tehdäänkö ne pizza palat kiviuunissa?” maan nainen kysyi. ”Joo, mutta tehdään taikina valmiiksi tänään,” Minni sanoi. ”Minni!” Marie huuteli. ”Joo!” hän huusi takaovelle päin. ”Mää lähden talille ja siitä koirien kanssa pellolle, soittakaa jos tarvitsette apua,” Marie huusi. ”Joo eiköhän me pärjätä tää päivä,” Minni huusi. ”Perkeleen uuni,” Minni sanoi ja yritti säätää vanhaa uunia päälle. ”Ja me pärjätään ilman Marieta,” Milva sanoi naureskellen. ”Tää uuni on niin vanha, että se välillä temppuilee,” Minni sanoi ja sai viimein uunin päälle. ”Mikä siinä sitten on?” Santtu kysyi. ”Joku kosketus häiriö, että napit ei väännä vastuksia päälle,” Minni selitti ja kaivoi ohjekirjan kaapista. ”Äitis tarvis jo kokonaan uuden uunin,” Milva totesi. ”Niin tarvis,” Minni sanoi. Hieman myöhemmin Eeli tuli myös auttamaan ja saivat kaiken yhteisvoimin tehtyä. Hetkeä myöhemmin myös jätkät tulivat sisälle. ”Oih mikä tuoksu,” he sanoivat ja kävelivät keittiöön. Turbo nappasi hereillä olevan pikku miehensä syliinsä. Hän käänsi tämän vatsalleen kädelleen ja kurkisti vaippaan. ”Jaahas,” Turbo sanoi ja teki hienon kunniakierroksen keittiöstä, yläkertaan. Kaikki oli lopulta, siivousta myöden valmista ja he parkkeerasivat olohuoneeseen hengähtämään. Minni näytti askartelu tarvikkeet tytöille, joilta ideoita ei puuttunut. Turbokin saapui tyytyväisen pienokaisen kanssa takaisin alakertaan. Hän ojensi hymyilevän pienokaisen äidilleen, joka hetken päästä alkoi tyytyväisenä syömään. ”Oiii, täällä on vähän koristeluakin sun äidin juhliin,” Milva sanoi ja kaivoi esiin koriste nauhaa, jossa luki ’’Paljon Onnea!’’ ”Joo, kyse on kumminkin ulkojuhlista, niin ajattelin laittaa sen talon terassin yläreunaan,” Minni selitti. ”Aiotaanko me käyttää niitä ulkosoihtuja?” Marcus kysyi sisarensa vierestä sohvalla. ”Kyllä se olis hyvä idea. Ne tuo illasta kumminkin sitä tunnelmaa,” Minni sanoi. ”Onks meillä musiikkia?” Moto kysyi. ”On,” Minni vastasi. ”Onko?” Marcus kysyi hämmästyneenä. ”Joo joo. Soitin jo aikoja sitten kylän herrasmiehille, jotka on tunnettuja kantrimusiikistaan ja pyysin heitä esiintymään,” Minni kertoi. ”Jonkinlainen lava pitää varmaan rakentaa,” Turbo sanoi. ”Äidillä on sellasia lavapaloja noin 30cm korkeita, niin niitä voi käyttää,” Marcus sanoi. ”Ja jos niitä ei oo, niin tekee vaan vanerista sellaisen kovan alustan, että siinä on hyvä soittaa musiikkia,” Minni sanoi vielä veljensä perään ja tarkistaen liinan alle poikaa. ”Missä vaiheessa sää oot kaiken ehtinyt hoitamaan?” Milva kysyi. ”Äitiyslomalla ehtii kaiken näköistä,” Minni sanoi. ”Anna poika mulle,” Marcus sanoi yht’äkkiä vaihtaen puheen aihettaan. ”Poika syö nyt,” Minni sanoi ja mulkaisi veljeään. ”Mää oon nähny hänet kerran. Anna!” hän tivasi ja tarttui Minnin kädestä. ”Sää käyttäydyt pahemmin, kuin kuus vuotias. Poika syö nyt! Saat sen jälkeen,” Minni sanoi ja irroitti kätensä miehen otteesta. ”Mää oon kuus vuotias,” Eeli sanoi ja keskeytti väritys puuhansa. ”Niin oot ja osaat käyttäytyy paremmin, kuin Marcus,” Minni sanoi kehuvasti. ”Missä sää Marcus muuten nukut?” Milva kysyi, kun kaikki huoneet olivat täynnä. ”Nukun Annin vieressä,” hän sanoi. ”Niin varmaan,” Minni sanoi naureskellen. ”Ei vais, nukun omassa huoneessani Eelin kanssa, patjalla,” Marcus sanoi. ”Patjalla?” Milva kysyi. ”Se on tosi paksu patja, ei mikään semmonen ohut,” Marcus sanoi. ”Aaaa,” Milva sanoi, kaikkien nauraessa tyytyväisenä. Minni nosti pojan liinan alta ja asetti jalkojensa päälle, puhdistaakseen hieman hänen suutaan. Minni ojensi pojan veljelleen, joka hymyili tälle lämpimästi. ”Röyhtäytä hänet,” Minni sanoi. ”En mää osaa,” Marcus sanoi. ”Nosta poika olalle ja hiero kevyesti selkää,” Turbo sanoi ja kaappasi Minnin kainaloonsa. ”Eikö pepusta saa kevyesti taputtaa,” Marcus kysyi, kun pieni häntä kietoutui hänen sormensa ympärille. ”Saa, mutta poika puklauttaa helpommin, jos takapuolesta taputtaa,” Minni sanoi. Kaiken varalta hän laittoi veljensä olkapäälle liinan, ettei hänen paitansa likaantuisi. ”Onks meillä muuta tekemistä vielä, kuin kortit?” Milva kysyi. ”Me voitais siivota toi etupiha, valmiiksi ja jätkät vois kattoo sen lavan. Sitten illalla voitas mennä saunaan,” Minni sanoi. ”Kuulostaa suunnitelmalta,” Vinski totesi. ”Au au au, kuules nyt pikkunen. Ei sitä häntää noin käytetä,” Marcus sanoi ja yritti irroittaa pikkuista sormestaan. ”Aloitetaanko?” Minni kysyi. ”Joo,” porukka sanoi nyökytellen. Minni pyysi Marcusta laittamaan pojan takapihalle nukkumaan rattaisiinsa ja lähteä näyttämään jätkille missä lavapalat on. Ronttia hän pyysi hakemaan työkalupakin Marien komerosta. Tytöt jäivät olohuoneeseen askartelemaan, kun Eeli taas halusi olla avuksi isälleen. Hetkeä myöhemmin, he saivat kortit valmiiksi. ”Ei niitä montaa oo, mutta tärkeimmille,” Milva sanoi. ”Niimpä ja nyt, kun olemme kaikki täällä niin, sukulaiset kutsutaan enää. Harmi sinänsä, että te ette tunne kuin yhden tätinne,” Minni sanoi ja katsoi haikeana Annia. ”Niin, mutta hänetkin ollaan nähty kerran. Mutta alku sekin ja mää uskon, että Turbollekkin on tärkeintä, että hyvät ystävät ovat läsnä,” Anni sanoi. ”Oletteko jo päättäneet kummit?” Santtu kysyi. ”Joo ollaan. Marsissa on tapana, että tulevat kummit yllätetään, myös. Eli vasta kastejuhlassa saadaan tietää, ketkä kummit on,” Minni selitti. ”Mitä jos tuleva kummi ei suostu tähän rooliin,” Santtu kysyi. ”Sitä varten vanhemmilla pitää olla varasuunnitelma eli pari ylimääräistä kummi ehdokasta,” Minni selitti. ”Onneks täällä oppii joka päivä uutta,” Santtu totesi. ”Hei kulta,” Turbo tuli sisälle pyyhkien käsiään valkoiseen liinaan. ”Mitä te ootte tehnyt?” Milva kysyi. ”Jouduttiin lisää lavojen väliin öljyä, kun ne oli aika jumissa. Laitatteko te saunan päälle? Meillä menee hetki vielä,” Turbo selitti. ”Joo voidaan laittaa,” Minni sanoi. ”Kiitti muru oot paras,” Turbo sanoi ja palasi takaisin ulos. ”Mennäänkö uimaan tänään?” Milva kysyi. ”Eihän meillä ole uikkareita,” Minni sanoi hymyillen ja kasaten kortit yhteen nippuun. ”Naku-uinnille vaan. Naisiahan tässä kaikki ollaan,” hän sanoi nojautuen istuimen selkänojaan. ”Vois tulla ylimääräistä huomiota,” Anni sanoi. ”No mitä sitten, jos pällistelevät niin saavat liittyä seuraan. Ne on nähnyt alastoman naisen ja me ollaan nähty alastomia miehiä. Joten?” Milva sanoi. ”Ehkä me voidaan mennä uimaan, kun rouva on noin innoissaan. ”Jeeei,” Milva sanoi ja taputti käsiään yhteen.


Illalla, myös Marie saapui takaisin ja halasi poikaansa tiukasti. Sauna ja uimareissu menivät hyvin ilman ylimääräisiä silmäpareja. Marie valmisteli porukalle iltapalaa ja sai Minnin apu käsikseen. ”Saanko auttaa vuorostani ensi viikolla, pienokaisen juhlia varten jotenkin?” Marie kysyi, kun Minni nosti astioita kuivumaan niille tarkoitettuun telineeseen. ”Toki. Kaikessa muussa paitsi kakussa,” Minni sanoi. ”Sen olisin juuri halunnut tehdä,” Marie sanoi ja nojasi pöytään. ”Älä luulekkaan, että olisit saanut tietää pojan nimen sillä tavalla,” Minni sanoi ja nosti puuro kulhon tälle. ”No olisin voinut,” Marie sanoi. ”Kakku on jo tilattu leipomosta ja Turbo käy sen sunnuntai aamuna hakemassa. Maanantaina menemme läheiseen kirkkoon, puhumaan kirkko herran kanssa, että tulisko hän kastamaan pojan,” Minni sanoi. Marie nyökytteli ja kutsui kaikki syömään. Kaikki söivät hyvällä omalla tunnolla iltapalansa ja painuivat pehkuihin.
Seuraavana päivänä koko talossa oli kuhinaa. Jätkät valmistelivat ulkona paikkoja valmiiksi ja siirsivät autot enemmän talon viereen. Tytöt koristelivat kakun loppuun ja valmistelivat pizza palat. Kolmen aikaan päivällä kaikki olivat valmiina, ottamaan vieraita vastaan. Minni laittoi Marieta valmiiksi juhlakuntoon, kihartamalla hänen hiuksiaan. ”Minni ei teidän olis näin paljon vaivaa tarvinnut nähdä,” Marie sanoi vaivaantuneena. ”Älä höpötä. Susta tulee kaunis ja tänään juhlitaan sua,” Minni sanoi kumartuen Marien olkapäätä vasten ja katsoen heitä meikkipöydän peilistä. Marie hymyili tyttärelleen ja silitti kädellä tämän poskea. Viimeisiä silauksia vaille valmista ja he lähtivät kohti alakertaa. Minni antoi tilaa äidilleen, joka astui ekana ulko-ovesta ulos. ”PALJON ONNEA MARIE!” kaikki huusivat yhteen ääneen. Marie laittoi kätensä suulleen ja hymyili kyynel silmäkulmassa, kun Minni otti hänet kainaloonsa. ”Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onneaaa Marie. Paljon onnea vaan,” kaikki lauloivat ja taputtivat lopuksi käsiään yhteen. Marie halasi tiukasti tytärtään ja siirtyi onnittelevien ystäviensä ja sukulaistensa seuraan. Minni oli tyytynyt ystäviensä seuraan ja erityisesti Turbon. Jossain vaiheessa he hajaantuivat ja Minni ja Turbo esitteli Marien lapsuuden ystäville poikaansa. ”Voi kun hän on suloinen, niin sinä olet,” yksi ystävistä sanoi ja heilutteli tämän pikkuista kättä. Ilta sujui mallikkaasti ja illan tullen jätkät sytyttivät ulkolyhdyt. ”Saanen huomionne kaikki,” Minni huusi portailta. Porukka hiljeni ja kääntyi Minniin päin. Marie oli väkijoukon keskellä ja sai osakseen huomioita. ”Kuten kaikki tietää ja nyt ainakin saavat tietää, niin minä ja Marcus ollaan oltu paljon poissa äidin elämästä. Ja sen pohjalta me halutaan antaa äidille erityinen lahja, sen pohjalta,” Minni aloitti. ”Ja kiitoksena siitä, ettei me olla Minnin kanssa oltu mitään helpoimpia lapsia,” Marcus jatkoi. ”Tää on äiti sulle,” Minni sanoi ja käveli mustaan verhoillun laatikon eteen. Marie käveli lapsiensa luokse ja sai Minniltä ’’luvan’’ ottaa mustan verhon pois paketin päältä. ”Ei voi olla,” Marie sanoi, kun verhon alta paljastui uusi uuni. Marie halasi lapsiaan tiukasti. Uunin päällä oli vielä lahjakortti kaupungissa olevaan sisustusliikkeeseen. ”Se on veljeltäs ja meidän porukalta,” Minni sanoi, kun Marie huokaili summan suuruutta. ”Kiitos ja kiitos kaikille minua muistaneille,” Marie sanoi. ”Ja nyt on aika juhlia ja kunnolla,” Minni sanoi ja antoi huomion lavalle nouseelle kantri bändille. ”Kiitos. Nää on ollut parhaat synttärit moneen vuoteen,” Marie kuiskasi Minnille ja halasi tiukasti. ”Ei kestä sää oot ansainnut nää,” Minni sanoi ja vei äitinsä tanssimaan. Juhlat jatkuivat myöhään iltaan. Myös marsilaiset sankarimme pääsivät tanssimaan puolisoidensa kanssa. ”Me tanssittiin viimeks niissä ylennystilaisuuden juhlissa,” Turbo sanoi ja katsoi puolisoaan. ”Niin ja seuraavat tanssit ovat varmasti vuoden päästä,” Minni sanoi saaden Turbon nauramaan ääneen. ”Toi on niin totta,” Turbo sanoi ja pyöräytti Minniä ilmassa. Takaisin maahan päästyä, hän huomasi puiden lomassa, aidan edessä seisovan naisen, joka katseli taivaalle. ”Sopiiko, että mää tulen kohta takaisin?” Minni kysyi ja irtaantui Turbosta. ”Sopii aivan loistavasti. Uuu en olekkaan saanut vahvan miehen tanssitusta hetkeen,” Ester sanoi ja veti Turbon perässään, saaden Minnin nauramaan. Minni käveli aidan vierelle ja yllättyi nähdessään äitinsä. ”Äiti?” hän kysyi varovaisesti. ”Ai hei. En huomannut sinua,” Marie sanoi ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan. ”Heii! Mikä on?” hän kysyi, kun näki äitinsä itkevän. ”Olisin vain toivonut, ettei sun isäs olis jättänyt mua,” Marie sanoi ja pyyhki kyyneliään. ”Ei isä sua tarkotuksella jättänyt,” Minni sanoi silittäen äitinsä selkää. ”Tiedän, mutta olen niin yksin,” Marie sanoi purskahtaen kunnolla itkuun. ”Voi äiti, onhan sulla meidät, sun tuleva vävy ja tulevat lapsenlapset. Isä rakasti sua ja rakastais edelleen. Joten on meidän tehtävämme vaalia, ettei häntä unohdeta,” Minni sanoi ja käänsi äitinsä eteensä seisomaan ja pidellen tämän olkapäistä kiinni. Marie hymyili kyynelten alta tyttärelleen, sillä tiesi tämän olevan oikeassa. ”Juhlitaanko me nuorta 50-vuotiasta vielä vai murehdimmeko täällä?” Minni kysyi. ”Juhlitaan,” Marie sanoi ja vei tyttärensä käsipuolessa takaisin juhlapaikalle. Loppu ilta sujui ilman murheita ja viimeiset vieraat lähtivät ennen puolta yötä.
Minni oli tehnyt iltahommansa ja käveli äitinsä huoneen taakse. Hän koputti ovea ja astui varovaisesti sisään huoneeseen. ”Ai hei kulta,” Marie sanoi, kun Minni astui huoneeseen sisälle. ”Hei,” Minni sanoi. ”No onko kaikki hyvin?” Marie kysyi, kun Minni istui hänen viereensä sängylle. ”Mää keskustelin Turbon kanssa ja tulin tulokseen, jonka hänkin hyväksyi, niin haluan nukkua tämän yön sinun kanssasi,” Minni sanoi ja katsoi kirjaa lukevaa äitiään. ”Haluat nukkua minun kanssani,” Marie kysyi hyväntuulisena. ”Joo,” Minni sanoi ja kaivautui peiton alle äitinsä viereen. ”Voi äidin pieni tyttö,” Marie sanoi ja silitti tyttärensä hiuksia. ”Mää nauran, jos Marcuskin tulee vielä tänne,” Minni sanoi ja kaivautui enemmän peiton alle. Samalla ovi aukesi ja beigen värinen hiirimies sai osakseen vain suuret naurut. ”Mitä?” Marcus kysyi hämmentyneenä. ”Tuliks sääkin mun viereen nukkumaan?” Marie kysyi. ”En mää uskalla, kun Minni potkii mua kumminkin,” Marcus sanoi ja meni isolle vaatekaapille. ”Mitä sää kultaseni haet?” Marie kysyi, kun hiirimies selvästi etsi jotain. ”Pyyhettä, käyn vielä yö uinnilla,” Marcus sanoi ja näytti pyyhettä äidilleen. ”Hyvää yötä,” Marie toivotti. ”Hyvää yötä,” Marcus sanoi ja suukotti äitinsä otsaa ennen, kuin lähti pois huoneesta. ”Eiks Marcus harrastanut lapsenakin yö uinteja?” Minni kysyi unisena peiton alla. ”Harrasti. Hän saa kuulemma helpommin unta, kun rauhoittuu kylmässä vedessä,” Marie sanoi. ”No Marcus on hieman erikoinen persoona,” Minni sanoi. ”Te ootte kumpikin,” Marie sanoi. ”Hyvää yötä,” Minni sanoi. ”Hyvää yötä kultaseni,” Marie sanoi.


Seuraava viikko meni nopeasti ja hieman kiireisenä. Minni ja Turbo kävi paljon kaupungissa, kun Marcus jakoi kutsukortteja toisella puolella Marsia. Minni oli, myös esitellyt Turbolle juhla-asut, joka tuntui olevan todella innoissaan koko juhlasta. Marien talolla kävi kuhina. He valmistelivat ristiäisiä ja porukka löi vetoa mikä pojan nimeksi tulisi. Adam oli soittanut veljelleen ja kysynyt voisivatko he tulla aluksella talolle, koska johtokunta ei tykkäisi siitä, että he olisivat pitkään pois. Turbo oli suostunut tähän ja pyysi, että Adam toisi, myös muita vieraita samalta suunnalta. Minni kiersi kauppakeskusta hakien viimeisiä koristeita. ”Vieläkö on monta asiaa?” Turbo kysyi. ”Ööö muutama juttu vielä ja sitten pitäisi käydä valokuvaus liikkeessä kysymässä kuvaajaa,” Minni sanoi ja katsoi muistilistaansa. ”Käydään, vaikka siellä valokuvaamossa ensin ja mennään sitten kahville katsomaan mitä meitä puuttuu,” Turbo sanoi Minnin korvaan ja suukotti tämän poskea. ”Sopii,” Minni sanoi ja lähti työntämään vaunuja, kohti valokuvaamoa. He saapuivat valokuvaamoon ja katselivat valmiiksi kehyskokoja. ”Hei, kuinka voisin auttaa?” nuori valokuvaaja tyttö kysyi heidän takaa. ”Joo hei! Mää olen Minni ja tässä on mun mieheni Turbo. Me tarvittais valokuvaajaa sunnuntaiksi mun äidin luokse, meidän pojan ristiäisiin,” Minni selitti. ”Hei vain Minni ja Turbo. Minä olen Samantha. Joo katsotaan miten meidän aikataulut menee?” Samantha sanoi ja meni tiskin toiselle puolelle aukaisten kalenterinsa. ”Monelta tarvitsette kuvaajaa ja kuinka pitkäksi aikaa,” Samantha kysyi. ”Itse kaste tilaisuus alkaa 12.00 ja tarvittaisiin, sen jälkeen eli joskus yhden aikaan noin pariksi tunniksi tarvittaisiin kuvaajaa, että saadaan vaan pojasta viralliset ristiäiskuvat ja kiitoskortit,” Minni selitti. ”Okei. Joo mulla on itseasissa vapaa aika yhdestä kolmeen, jos mää käyn niin, tulen mielelläni,” Samantha sanoi. ”Joo käy. Se olis mahtavaa,” Minni sanoi. ”Joo eli täyttäkää tää. Laittakaa teidän nimet ja osoite. Valitkaa myös haluamanne kuvapaketti,” Samantha sanoi ja näytti kynällä kohtia, joita piti täyttää. Minni täytti paperin nopeasti. Samantha kiitti heitä ja he näkisivät sunnuntaina.
Sunnuntai saapui nopeasti. Turbo oli aamusta hakenut kakun leipurilta ja vei sen kylmäkellariin, muiden tarjottavien viereen. Minni syötti yläkerrassa poikaa, jonka jälkeen puki hänelle tämän kastemekon päälle. Hän laittoi sinisen nauhan pojalle ja alkoi valmistella itseään. Poika nukkui heidän sängyllään imien tuttiaan samalla, kun Turbo saapui huoneeseen. "Ohhoi mikä huli vili päivä,” Turbo sanoi ja alkoi vaihtamaan vaatteitaan. ”Niimpä. Sun uus paita on siellä kaapissa silitettynä,” Minni sanoi, meikaten samalla. Ulkona Marie otti Turbon veljet, puolisoineen ja lapsineen vastaan. Penelope, Moton äiti ja hänen siskonsa. Pikku hiljaa, myös moni muukin saapui paikalle ja kaiken lisäksi Turbon täti Fiona. Minni ja Turbo saapuivat pojan kanssa juhlapaikalle. He tervehtivät pappia. Kastemaljaksi he olivat saaneet Marien kristallikulhon. Marien äiti Theresa ei saapunut paikalle. Pian kaikki olivat valmiina ja pappi aloitti tilaisuuden. ”Hyvä juhlakansa ja vanhemmat. Kiitos, että olette tulleet kastamaan, tämän lapsen Jumalan suojeluun ja perheeseen liittyminen. Ennen, kuin kaste aloitetaan, haluan pyytää kummit tänne eteen myös,” pappi aloitti. ”Ketkähän ne on valinnut kummeiks?” Vinski kysyi kuiskaten Motolta. ”Jaa a, kohta se nähdään,” Moto vastasi. ”Ensimmäinen kummi, Adam Thremes saavutko tänne eteen kummipoikasi viereen,” pappi sanoi ja Adam näytti hyvin yllättyneeltä ja katsoi leveellä hymyllä Minniä ja Turboa. ”Toinen kummi, joka toimii, myös pojan sylikummina on. Marcus Milanius,” pappi sanoi ja Marie joutui työntämään poikaansa vauhtia. ”Tässä ovat pojan kummit. Nyt saanko pienokaisen?” pappi kysyi ja Minni ojensi pojan papille. Pappi siunasi pojan sylissään ja ojensi tämän jälkeen, pojan Marcukselle. Marie otti Rontin kanssa kuvia. He lauloivat muutaman laulun, jonka jälkeen pappi pyysi Marcusta siirtymään kastekulhon viereen. ”Rakkaat sukulaiset ja ystävät. Sytytän tämän kynttilän pojalle, joka vaalii hänen rauhaansa Marsissa ja sen ulkopuolella. Haluan ojentaa rauhan tulen vanhemmille ja heidät on näin luotu pitämään lapsensa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolta. Nyt rakkaat ystävät. Haluan pyytää, myös vanhemmat ja toisen kummin lähemmäksi, siunateksemme pojan Jumalan lapseksi,” pappi jatkoi ja kaikki kaivoivat kameroita eteen. ”Nyt minä, kastan sinut Nicholas-Marcus Marius Thremes isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen,” pappi sanoi, kasten kevyesti pienen pojan päälakea ja juhlakansasta pystyi aistimaan syvät hengen vedot. He siunasivat pojan lopulta ja pyysi valaa kummeilta, joissa heidän oli tarkoitus pitää myös huolta pojan kasvatuksesta. Turbo ilmoitti kastamisen jälkeen, että tarjottavat löytyisivät takapihalta, jossa jatkojuhlat pidettäisiin.


Minni ja Turbo otti juuri saapuvan Samanthan vastaan ja esittelivät poikansa hänelle. He olivat tehneet kuvaus paikan Marien olkkariin, jossa kastekuvat otettaisiin. He ottivat muutaman perhekuvan ja missä oli jompikumpi vanhemmista. Minni vaihtoi lopuksi pojalle bodyn, jossa oli painettu kuva rusetista ja muutamasta napista. Hän laittoi tälle jalkaan siniset farkkuhousut ja ruskeat henkselit. Turbolle hän nimittäin oli hankkinut valkoisen kaulus paidan, jossa oli suhteellisen suuret mustat napit ja itsellään hänellä oli päällä valkoinen ihoa myötäilevä hame, jota koristi musta mekkoon kiinnitetty vyö. Kuvien oton jälkeen Minni pyysi, jos Samantha pystyisi ottamaan yleisesti kuvia ja joissa poika olisi pääosassa. Ja ottaisi kummikuvat ulkona kukkivan Amaroliksen vieressä. Tarjosivat he hänelle, myös tarjottavia. Kaikki ympäröivät heidät ja katsoivat Minnin sylissä pientä tuhisijaa. ”Oih Nicholas. Mikä ihana nimi,” Marie sanoi ja otti tyttärenpoikansa syliinsä. ”Mistä Nicholaksen nimet tulee?” Milva kyseli, kun ihasteli pojan nimeä ja itse juhla sankaria. ”Nicholas nimen Turbo vain bongasi jostain. Marcus tulee Turbon suvusta ja se on heillä yleisin käytetty toinen nimi ja Marius on mun isoisän nimi,” Minni selitti. ”Onks joku teistä Marcus toiselta nimeltään?” Marie kysyi. ”Joo. Minä,” Turbo sanoi ja sai Marielta hämmentyneen ilmeen. ”Ihan totta,” hän varmensi. ”Kyllä,” Turbo sanoi hymyillen. ”Sulla on hyvä nimi,” Marcus sanoi ja käveli Turbon taakse. ”Niin on,” hän sanoi ja ottivat toisensa kainaloon.

Kaikki juttelivat mukavia ja Turbokin sai keskustella tätinsä kanssa ja esitellä Minninkin hänelle. He kertoivat suunnitelmistaan, josta täti oli enemmän kuin onnellinen. He tutustuivat myös Marien ja Rontin kolmeen sisarukseen tai oikeastaan veljeen. Loppu juhlat sujuivat loppuun asti hyvänä. Ainoana ettei kukaan huomannut pellolla puun takana seisovaa, kahta tummaa hahmoa, jotka katselivat ivalliset hymyt huulillaan juhlakansaa.

Hypätään puoli vuotta eteenpäin. Nicholas oli oppinnut konttaamisen salat ja halusi myös ottaa matalilta pöydiltä kaikki irtoesineet. Hän muistutti isäänsä hyvin paljon ja samanlainen otsatukka muistutti periytyvästä pyörtyväisestä. Hän oli äitinsä mukaan oikea hulivili, mutta sitäkin helpompi lapsi. ”Aaaa,” kuului olohuoneessa tuttu kiljaisu, kun Nicholas yritti ottaa televisio pöydältä hopeista kynttilän jalkaa. ”Voi Nicholas,” Minni sanoi ja nosti hieman rimpuilevan pikku herran pois pöydän luota. Nicholas katsoi äitiään, joka hymyili tälle lämpimästi. Nauru rykelmä sai heidän huomionsa. ”AAAA,” Nicholas kiljaisi ja konttasi kovaa vauhtia ulko-ovea kohden. Oven avauduttua, ei tuolla pienellä pikkuisella ollut riemun rajaa. Hän istui toisen jalkansa päällä ja kurotteli kohti isäänsä, hytkyen innoissaan. ”Heei! Mitä isin pikkunen,” Turbo sanoi ja nosti poikansa syliinsä. Nicholasta kiinnosti, kyllä enemmän Turbon kaulassa oleva punainen huivi enemmän. ”Hei,” Turbo sanoi, saapuen keittiöön ja suudellen Minniä. ”Hei, mites te nyt täällä?” Minni kysyi ja katsoi Miihkalia, Vinskiä ja Santtua jotka kävelivät Turbon perässä. Turbo laski Nicholaksen syöttötuoliinsa ja antoi maissinaksun tälle. ”Tultiin lounaalle,” Vinski vastasi. Samalla Nicholas ojensi puoliksi imeskeltyä naksua tälle. ”Oih ei kiitos, syö sää se vain,” Vinski sanoi ja nojasi käsillään saareketta vasten ja nojautui pienesti Nicholasta päin. ”Mitäs meinasitte syödä?” Minni kysyi ja puristi kätensä ristiin ja katsoi Turboa hymyillen. ”Me tilattiin ruoka matkalla,” Miihkali sanoi. ”Missäs Moto ja Milva?” Minni kysyi. ”Ne on Tulikivikaupungissa,” Vinski totesi. ”Eiiihän, ihan tosi, nyt tuli ihan puskista,” Minni sanoi muka yllättyneenä. ”Ite kysyit?” Vinski älähti. ”Eelillä alkoi koulu tänää, ne on siellä ja sit niillä on niitä rakennus juttuja kanssa,” Turbo sanoi. ”Aii niiin. Vitsi, kun sekin on jo iso poika,” Minni sanoi ja katsoi omaa poikaansa, joka oli murskannut naksunsa pieniksi muruiksi pöydälle ja taputteli niitä käsillään vielä pienemmiksi. ”Mitä sää Nicholas teet?” Turbo kysyi ja katsoi saarekkeen toisesta päästä poikaansa. Poika vain hymyili leveästi isälleen ja paiskasi vielä kovempaa käsillään pöytää. ”Outoon aikaan alkoi koulu vuosi,” Miihkali totesi. ”Se johtuu sodasta, mutta kaikki lomat ja uudet lukuvuodet alkaa sitten ajallaan,” Minni selitti. ”Nonnii sitä määkin, koska lokakuu on outo aloitus kuukausi koulu vuodelle,” Miihkali sanoi. ”Mites teidän hää suunnittelut?” Santtu kysyi. ”Siinähän ne, kaikkea ja paljon hommaa olis vielä hoidettavana,” Minni sanoi ja siivosi poikansa murskatun naksu kasan. ”Onks teille tulossa isotkin häät?” Vinski kysyi. ”Semmoset semi kokoset,” Turbo vastasi. ”Koska lähdetään Minni kokeilemaan mekkoja,” Santtu kysyi. ”Voi luoja, mun äiti kysy kuukausi takaperin samaa asiaa,” Minni sanoi. Samalla ulko-ovi aukesi voimalla ja ruskea hiirinainen pyöräytti innokkaasti hämmentynyttä Minniä. ”Mikä sulla on?” Minni kysyi, kun pääsi Milvan otteesta irti. ”Arvaa mitä?” Milva sanoi ja hytkyi innoissaan. ”En voi tietää. Saitte talonne valmiiks?” Minni heitti. ”Eiiii,” Milva sanoi. Kaikki jäivät miettimään mistä nainen voisi noin hytkyä onnesta. Milva kaivoi takataskuaan ja laski ohuen tikun saarekkeelle. ”MÄÄÄ OON RASKAANA!” Milva sanoi. ”EI VOI OLLA TOTTA!” Minni sanoi yhtä innoissaan ja hyökkäsi naisen kaulaan. ”JOOO saatiin tänä aamuna tietää,” Milva sanoi. ”Ihana kulta,” Minni sanoi ja halasi uudestaan ystäväänsä. ”No oli jo aikakin,” Turbo totesi ja halasi naista. ”Ihana uutinen,” Santtu sanoi ja onnitteli halaamalla naista. ”Missäs köriläs?” Vinski kysyi ja halasi myös naista. Miihkali onnitteli naista. ”Se on Tulikivikaupungissa. Meni käymään äitinsä luona ja olemalla vastassa Eeliä,” Milva sanoi. ”Tää on aikamoinen uutinen ja toisin, kun Minni niin sää kerroit heti,” Vinski tokaisi, kunnes sai nyrkistä hauikseensa. ”No joo, mutta mää oon halunnu tätä niin pitkään. Ties kuinka kauan oikeestaan,” Milva sanoi. ”Mutta kohta se on pian totta,” Minni sanoi. ”Niin on. Me ollaan jo puoli vuotta yritetty toista lasta,” Milva sanoi. ”Ai eiks Moto löytänyt oikeeseen paikkaan,” Vinski kiusoitteli. ”Ei vaan se johtu musta. Mää en meinannut tulla raskaaksi millään, mutta. Nyt mää oon ja millään muulla ei ole mitään väliä,” Milva sanoi leveästi hymyillen. Syötyään sankarit palasivat takaisin tukikohdalle. Illalla Minni laittoi Nicholasta nukkumaan, kunnes puhelin alkoi soimaan. ”Haloo,” Minni sanoi vastaten puhelimeen. ”Hei, kulta. Mää joudun jäämään tuplavuoroon ja tulisin aamulla vasta kotiin. Parjääkkö pojan kanssa?” kuului Turbon ääni langan toisesta päästä. ”Joo kyllä mää pärjään. Hyvää yötä. Rakastan sua,” Minni sanoi. ”Hyvää yötä, määkin rakastan sua,” Turbo sanoi, jonka jälkeen yhteys katkesi. Minni laski puhelimen kädestään ja meni itkevän poikansa luokse. Rauhoituttuaan, Minnikin pääsi vihdoin nukkumaan. Naapurusto oli hyvin rauhallinen yleensä, lukuun ottamatta tätä yötä. Tumma auto pysähtyi Minnin ja Turbon talon eteen. Kyydistä nousi kaksi tummaa hahmoa, jotka avasivat oven sille suunnatulla lukonavaajalla. He astuivat sisään ja saivat selkeästi ohjeita joltain. He avasivat lasten huoneen oven varovasti ja katsoi pinnasängyssään nukkuvaa pienokaista. Toinen hahmoista nosti lapsen syliinsä ja he nyökkäsivät, lähteäkseen talosta pois. He sulkivat oven perässään ja havahtuivat, kun Minni avasi oman huoneensa oven. ”Mitä helvettiä?” Minni kysyi jähmettyneenä oven suulta. ”Mihin te viette poikani?” Minni kysyi, kunnes toinen hahmoista suihkutti sumutetta Minnin silmiin. ”Aaaaah!” Minni karjaisi ja kuuli, kuinka toinen hahmoista lähti alakertaa juoksien. Sumutetta suihkaissut hahmo tarttui Minnistä kiinni ja heitteli häntä pitkin yläkerran käytävää, rikkoen muutaman pikkupöydän mennessään. Lopulta sumutteen vaikutus lakkasi ja Minni näki viimein eteensä. Hän hyökkäsi hahmon kimppuun, joka kolautti Minnin pään seinän kulmaan ja heitti rappusista alas. Hahmo juoksi alas ja tarkisti, että Minni oli vielä elossa, kunnes poistui paikalta. Jättämällä Minnin lojumaan syvän haavan kanssa lattialle ja he katosivat yön pimeyteen poika mukanaan.


Aamulla Turbo makasi työhuoneen sohvalla. Hän havahtui, kun huoneen ovi aukesi. ”Huomenta,” Rontti sanoi ja herätti kasvattinsa, laittamalla valot päälle. ”Huo-oo-menta,” Turbo sanoi haukotellen. ”Oliks rankka yö?” Rontti kysyi ja kasasi Turbon jättämättä paperit, nippuun. ”No oli ja ei. Tupla vuoro otti vaan koville, kun Oscar on kipeä, niin ei päässy töihin,” Turbo sanoi ja keräili itseään sohvalta ylös. ”Aaa no mää ihmettelinkin, että mitä sää täällä teit,” Rontti totesi. ”Joo. Pitäs Vinskin, Annin ja Santun kanssa hakea Minni ja mennä auttamaan Motoa ja Milvaa siirtämään tavaroitaan niiden uuteen taloon,” Turbo sanoi ja pyöritteli päätään. ”Jaksakko varmasti? Ja miks he tulevat sinun mukaasi?” Rontti kysyi. ”Joo. Mää oon muutenkin päässy jo kaks tuntii sitten töistä. Koska ne itse haluaa,” Turbo sanoi ja katsoi kelloa. ”No mee äkkiä kotiin, ennen kuin Minni soittaa ja kysyy missä oot,” Rontti sanoi. ”Jep,” Turbo sanoi ja poistui huoneesta. Hän nappasi kaverinsa mukaan ja ajoivat moottoripyörillä Minnin ja Turbon luokse. ”Teidän luokse on aina niin kiva tulla,” Santtu sanoi. ”Hei Turbo?” Vinski kysyi. ”Mitä?” Turbo kysyi. ”Onks teidän ulko-ovi tarkotuksella raollaan?” Vinski kysyi ja osoitti raollaan olevaa ulko-ovea. Turbo oli hiukan ihmeissään. Minni oli hyvin tarkka siitä, että kotona oli lapsella turvallista olla. He astuivat talon sisälle, jossa kohtasi suuri järkytys. ”MINNI!” Turbo huudahti ja käänsi Minnin käsivarrelleen ja kokeili tämän päässä olevaa syvää haavaa. Anni pyysi Turboa laskemaan Minnin lattialle. ”Mitä täällä on tapahtunut?” Santtu kysyi. Turbokin mietti hetken ja järkyttyi teoriastaan. ”Voi ei! NICHOLAS!” hän sanoi ja juoksi yläkertaan, joka oli pahemmassa kunnossa, kuin alakerta. Yläkerrassa oli selvästi tapeltu ja Turbo käveli nopeasti Nicholaksen huoneeseen. Hän järkyttyi, kun poika ei ollut sängyssään ja juoksi portaiden kaiteiden luokse, kun Vinski ja Santtu oli katsahtanut muun talon. He pyörittelivät päätään. Anni soitti parhaimmillaan ambulanssia ja Turbo kaivoi puhelimensa, soittaakseen Rontille. Ambulanssin saapuessa Minni kiidätettiin sairaalaan ja Santtu soitti Milvalle, kertoakseen tapahtumasta. Turbo lähti ajamaan kohti sairaalaa, ambulanssin perässä. ”Mitä me tehdään?” Anni kysyi veljensä vierestä. ”Meidän pitää löytää Nicholas,” hän sanoi ja kääntyi sairaalan parkkipaikalle. ”Meidän pitää odottaa ensin, että Minni herää,” Anni sanoi ja nousi auton kyydistä. Santtu ja Vinski oli lähtenyt auttamaan Milvaa ja Motoa, mutta tulisivat sairaalalle pikapuoliin perässä. ”LUULEKKO ETTÄ MÄÄ EN TIEDÄ SITÄ!” Turbo huusi sisarelleen. ”Turhaan sää mulle huudat. Kaikki me huolissamme olemme,” Anni huusi Turbon perään.


Minni oli päässyt osastolle. Vekki päässä oli ommeltu ja nyt hän makasi tarkkailussa osastolla. Turbo sai lääkäriltä tiedotteen Minnin voinnista. Rontista ei ollut kuulunut mitään, kun Turbo oli kertonut tapahtuneesta. Rontti oli lähettänyt partion, mikäli lähistöltä löytyisi, jotain mikä viittaisi Nicholaksen kaappaukseen. Viimein Anni ja Turbo pääsivät Minnin huoneeseen ja istuivat hänen viereensä. ”Onks sulla hajua missä Nicholas voisi olla?” Anni kysyi, rikkoen huoneen hiljaisuuden. ”Ei. Saati, että Minni päästi hänet pakoon,” Turbo sanoi. ”Et sää voi Minniä syyttää. Minni on varmasti laittanut vastaan kaappaajalle. Eihän muuten tuossa kunnossa olisi,” Anni sanoi. Hän ymmärsi Turbon huolen, mutta Minnin syyttäminen ei auttanut asiaa yhtään. Rontti saapui, myös huoneeseen. ”Onks kuulunut mitää?” Turbo kysyi. ”No its…,” Rontti kysyi. ”MINNI!” Anni sanoi hieman helpottuneena, kun nainen avasi silmiään, varovasti. ”Ooh mun pää,” Minni sanoi hieroen kädellään kasvojaan. ”Ootko sää kulta kunnossa?” Turbo kysyi huokaisten. ”Joo… Missä Nicholas?” Minni sanoi nousten nopeasti istumaan ja pitämään päätään. Turbo auttoi hänet takaisin makuulle. ”Mitä yöllä tapahtu?” Anni kysyi. ”Ne vei Nicholaksen,” Minni itkuisena. ”Siis ketkä veivät?” Rontti kysyi. ”Mää en tiedä. Ne oli tummiin vaatteisiin sonnustautuneita, koosta päätellen kaksi miestä. Sain heidät kiinni, kun heillä jo oli Nicholas mukanaan. Sain pippurisumutteesta ja kunnes vaikutus lakkasi, yritin pelastaa poikaani heidän kynsistään. Sen jälkeen kaikki pimeni,” Minni selitti. ”Oliks ne rottia tai raidereita?” Turbo kysyi. ”Ei. Rotta olis ollut aivan liian iso ja raideri liian pieni. Mää veikkaan, että ne oli ihan hiiriä,” Minni sanoi. ”Mutta, kuka haluaisi viedä teidän pojan?” Anni kysyi. ”Veikkaan, että tämä tumma kaksikko on, jonkun alaisena,” Rontti sanoi mietteliäänä. ”Minni! Voi kulta mää kuulin mitä tapahtui,” Milva sanoi juosten huoneeseen ja halaten ystäväänsä tiukasti. ”Kaikki hyvin, me löydetään kyllä Nicholas,” Milva sanoi rohkaisten itkuista ystäväänsä. ”Eli meidän tulee, etsiä nämä tummat hahmot,” Anni sanoi. ”Todistukset on liian minimaaliset. Luultavasti eivät näyttäydy enää,” Rontti sanoi. Turbo alkoi mietteliäänä heiluttamaan sormeen. ”Mää tiedän. Vastaus on kadulla,” hän sanoi nousten ylös. ”Kadulla?” Vinski kysyi. ”Katutolpissa on valvontakamerat, tsekataan ne,” Turbo jatkoi. ”Mää lähen asemalle,” Rontti sanoi ja poistui nopeasti huoneesta. ”Älä huoli kulta, kyllä me saadaan meidän poika takaisin,” Turbo sanoi ja silitti puolisonsa selkää.
Seuraavana päivänä Minni olisi saanut lääkäreiltä luvan lähteä kotiin, mutta yllättäen Turbo kielsi asian. Minni ei vain voinut istua kököttää paikallaan. Hän pyysi hoitajalta saada soittaa puhelun. Vähän ajan päästä hoitaja toi Minnille puhelimen. ”Minni tässä. Mää pyytäisin sulta palvelusta,” Minni sanoi puhelimeen. Hetken päästä sairaalahuoneen oveen koputettiin. ”Hei mää tiesin, että voisin luottaa suhun,” Minni sanoi, kun vaalea hiuksinen nais-sotilas astui huoneeseen. ”Mää en, kyllä ymmärrä miks mun pitää uhmata Turboa,” Penelope sanoi. ”Ja tässä, siinä pitäis olla kaikki,” hän jatkoi ja ojensi Minnille tämän sotilasvaatteet. ”Et sää Turboa uhmaa, vaan minä. Mutta niin kauan, kuin mun poikani on vaarassa, niin Turbo todellakaan estä mua siinä,” Minni sanoi ja alkoi pukemaan vaatteitaan päälle. ”Et oo kasvanut yhtään, kun vaatteetkin meni hyvin päälle,” Penelope sanoi, istuessaan sängyn laidalla. ”Housut vähän kinttaa vastaan, mutta olinhan semmonen epälaiha naiseksi sodan aikaan,” Minni sanoi ja veteli housuja jalkaan. Saatuaan vaatteet päälleen, hän pyysi Penelopea viemään hänet Vapaustaistelijoiden tukikohtaan. Hän kiitti naista kyydistä ja lähti kohti sisätiloja.
”Onko valvontakameroista mitään apua?” Turbo kysyi tietoteknikoilta. ”Ei vielä kenraali. Täytyy vielä päästä tietokantaan sisälle,” teknikko sanoi. ”No sitten te selvitätte sen nopeasti,” kuului naiskenraalin ääni rappusista. ”KENRAALI MINNI!” kaikki sanoivat yhteen ääneen, kun näkivät Minnin seisovan kädet puuskassa portaiden puolessa välissä. ”Minni mitä sää täällä teet?” Turbo kysyi ja tuli puolisoaan vastaan portaiden alapäähän. ”Mää en voi vaan istua paikoillaan, kun mun poika on napattu,” hän sanoi ja tarttui miehensä käsistä kiinni. Turbon ilme oli hyvin luettavissa. Hän oli huolissaan Minnin hyvinvoinnista, mutta ei voinut estää tätä pelastamasta poikaansa. ”Mikä on tilanne?” Minni tiedusteli. ”Etsimme vielä yhteyttä valvontakameroihin ja tietoja, jos jollekkin olisi jäänyt kaunaa teitä kohtaa,” Rontti selitti ja tutki Minnin ja Turbon tiedostoja. ”Nyt ne saastat meni liian pitkälle,” Milva sanoi raivostuneena päästen paikalle. ”Minni?” hän kysyi hämmästyneenä. ”Mikä hätänä?” Minni kysyi. ”Ne saastat vei Eelin suoraan koulun parkkipaikalta, ennen kuin Eeli ehti koulubussiin,” Milva sanoi. ”Nyt ei oo sitten enää kyse, musta ja Turbosta,” Minni sanoi. ”Nyt se löytyi,” teknikko sanoi ja avasi näytön isommalle. Näytöllä näkyi, kun tumma auto saapui heidän talonsa eteen, kunnes kaksi tummaa hahmoa nousi autosta. Vähän ajan päästä toinen hahmoista tuli Nicholas sylissään. Hetkeä myöhemmin myös toinen hahmoista saapui ovesta ulos, nousten auton kyytiin. Auto ajoi lähemmäs kameraa. ”Pysäytä kamera,” Minni sanoi ja teknikko pysäytti videon. ”Mitä nyt?” Milva kysyi. ”Pystyykö videon zoomaan niin, että rekisteri numero näkyisi?” Minni kysyi nojaten pöytäänsä. ”Saa, mutta kuten näkyy kuva on erittäin sumea,” teknikko sanoi. ”Ei välttämättä,” Santtu sanoi ja pyysi zoomauslaitetta teknikolta. ”Asetan kompeloidun zoomauksen, joka parantaa kuvan laatua ja se on siinä,” Santtu sanoi. ”Kirjoittakaa ylös,” Turbo sanoi. ”Valmiina kenraali,” toinen teknikko sanoi. ”Kenelle rekisteri numero kuuluu?” Minni kysyi. Teknikko etsi tuhansien nimien joukosta. ”Nyt löytyi. Etsitty rotta rikollinen Marek Hyigan, hän on…” teknikko sanoi. ”Masin pikkuveli,” Minni sanoi inhoten. ”Onks Masilla pikkuveli?” Vinski kysyi. ”Joo on,” Minni sanoi äänellä, josta huokui suuri viha miestä kohtaan. ”Miks sää vihaat Marekkia?” Milva kysyi. Minni huokaisi ja katsoi Turboa. ”Sää voit kertoa meille kyllä,” Milva sanoi. ”Marek osasi, myös naamiointi taitonsa, kuten myös veljensä. Mää sain tietää Marekin olevan valehtelija. Hänellä oli samat tavoitteet, kuin Masilla. Hän vain kävi konkreettisesti naisten kimppuun. Minutkin hän yritti raiskata, mutta ei ehtinyt Turbon saapuessa paikalle,” Minni sanoi. ”Se veljes pari on ihan sairas,” Vinski älähti. ”Ne on Marsin vaarallisimmiksi sanottu rotta pari,” Minni kertoi. ”Ottakaa selvää missä hän pitää majaansa. Uskon, että hän on tyhmempi, kuin Masi,” Turbo sanoi. ”Niin hän vaikuttaa olevan, paikka missä hän piileksii on nimittäin tässä ihan lähettyvillä,” Rontti sanoi, kun oli saanut Marekin tiedoston koneelleen auki. ”Wou,” hän sanoi. ”Mitä nyt?” Moto kysyi. ”Marek Hyigan, on tunnettu äärimmäisestä älykkyydestään ja plutolaisten aikaan, hän kaappasi mies hiiriä projektiinsa, jossa hän asensi heille syvä simulaattorin, joka muistuttaa korvanappia, mutta sijaitseen hännän päässä. Simulaattorin tarkoitus on tehdä hiiristä käskyn alaisia ja he eivät pysty laittamaan heille vastaan. Tarpeeksi kauan käytettynä se alkaa vaikuttamaan, myös hiirten mielialaan, jolloin he alkavat ilman erillistä käskyä käyttäytymää, vihollistaan vastaan erittäin aggressiivisesti,” Rontti luki tiedon Marekista. ”Sairasta,” Moto sanoi. ”Eli Marekilla voi olla vaikka, kuinka monta meistä?” Vinski kysyi. ”Kyllä ja tarpeeksi kauan olleet osaavat jo käyttäytyä ilman erillistä käskyä itsenäisesti,” Rontti sanoi. ”Marek ei taida olla niin, tyhmä miltä aluks vaikutti,” Minni sanoi. ”Hän kehittynyt, mutta ei yllä silti veljensä tasolle. Hän olisi muuten pitänyt rekisterikilvet piilossa, kuten myös tukikohtansa,” Turbo sanoi. ”No lähteekö Prätkähiiret taas tien päälle,” Vinski kysyi. ”Todellakin,” kaikki sanoivat. Santtu ja Milva jäivät suosiolla tukikohdalle, kun taas kaikki muut lähtivät kohti Marekin tukikohtaa.



Pian Minni, Turbo, Rontti, Vinski ja Moto saapuivat tukikohdalle. He katselivat punaista vuoren rinnettä, jonka ilmassa haisi veri ja suuri rotta lauma. ”Miten me päästään sisään?” Vinski kysyi. ”Kai täällä on jokin nappi mikä on piilotettu seinään,” Rontti sanoi ja tunnusteli seinää. ”Outoa,” Minni totesi. Yht’äkkiä kenenkään huomaamatta maasta hävisi pohja ja sankarit tippuivat syvään mustaan kuiluun. ”AAAAHhhh,” kuului huuto ennekuin, kun he tippuivat maahan pudotuksen jälkeen. ”Auh yritättekö te murskata mut,” Minni sanoi pinon alimmaisena. ”Ei ainakaan tahallaan,” Moto sanoi ja auttoi kenraalin seisomaan. ”Eikä voinut sattua?” Vinski tokaisi. ”Joo sellainen noin 400 kiloa ei tunnukkaan missään,” Minni sanoi ja katsoi valkoista hiirtä. ”Ei me paineta niin paljon,” Vinski tuhahti. ”Kyllä painatte, te kolme painatte pelkästään yli satakiloo per nenä,” Minni sanoi. ”Hei tyypit, kattokaa,” Turbo sanoi ja sai kaksikon lopettamaan riitelynsä. ”Mitä tää on?” Minni kysyi ja asettui miehensä viereen. He olivat tippuneet, johonkin laboratorion näköiseen tilaan, jossa oli paljon vilkkuvia valoja ja erikoisia eläimiä lasipurkeissa. ”Meidän pitää häipyä tästä tilasta,” Rontti sanoi. ”Niin pitää,” Minni sanoi. ’’Tsik,tsik’’ kuului aseiden ladattu ääni heidän takaansa. ”Meidät taidetaan, kyllä viedä täältä pois,” Vinski sanoi ja katsahti taakseen. Heidät kuljetettiin yleiseen tilaan, jossa Marek oli heitä vastassa vihaisen näköisenä. Ruma rotta muistutti veljeään hyvinkin paljon ja ei ollut innoissaan nähdessään sankarit. ”No kato kato, mitä meillä täällä on?” hän sanoi ja käveli hiirten eteen. ”Ei voi olla totta, MINNI!” hän sanoi ja veti Minnin eteensä. ”Sää oot paljon kauniimpi, kuin silloin joskus,” Marek sanoi ja siveli Minnin selkää. ”Ja sää oot entistä kuvottavampi, kuin ennen,” Minni sanoi ja katsoi inhoten rottaa. ”Sää osaat edelleen tuon ämmän käytöksen,” Mareks sanoi. ”Kiitos, veljesi sanoi ihan samaa,” Minni sanoi. ”Miten sää julkeat puhua mulle tollein, luulis olevan kiltisti jos haluaa vielä elossa pois täältä,” Marek sanoi. ”Niin luulis,” Minni sanoi. ”Haluakko sää oikeesti olla hankala vai asetetaanko sun poikas vaaraan?” Marek kysyi saaden Minnin hiljaiseksi. ”Mitä sää haluat Marek?” Turbo kysyi. Marek tönäisi Minni takaisin riviin ja katsoi porukkaa vihaisena. ”Luuletteko, ettette oikeasti tiedä,” Marek sanoi. ”Ei tiedetä,” Vinski tokaisi. ”Te tapoitte, mun veljen ja haluan kostoni,” Marek sanoi. ”Me ei tapettu sun veljeä,” Minni sanoi ärtyneenä. ”Ja mitä sää hyödyt kaappaamalla meidän lapset?” Moto kysyi. ”Kaappasin lapset vain sen takia, että saisin teidät tänne,” Marek sanoi. ”Eli asetit lapset turhaan vaaraan?” Moto jatkoi. ”He eivät ole vaarassa,” Marek sanoi ja antoi merkin sotilailleen tai hiirille laittaa vangit heille suunnattuun häkkiin. ”Isi,” Eeli sanoi häkistä. ”Eeli,” Moto sanoi ja kaappasi pojan syliinsä. ”Seis! Odottakaa, Minni ja Turbo saavat jäädä tähän,” Marek sanoi. Minni ja Turbo katsahtivat toisiaan, kun häkin ovi sulkeutui heidän edestään lukkoon. ”Nicholas on täällä ja… se nukkuu,” Vinski sanoi. ”Ja se on kunnossa,” Rontti sanoi, saaden Minnin ja Turbon huokaisemaan syvään. ”Olen tutkinut teidän historiaa vahvasti ja mikäli, jos haluatte täältä pois, teidän tulee kohdata historianne,” Marek sanoi kävellen edes takaisin huonetta. ”Mitä?” Minni ja Turbo kysyi samaan aikaan. ”Mää oon siinä uskossa, että te tapoitte veljeni. Joten kostan teille rakkaimpienne kautta. Tässä on mun historian suurimmat projektit ja he ovat nykyisin täydellisiä,” Marek sanoi. ”Mutta sitä enne, tässä on teille aseet, mikäli saatatte jäädä henkiin,” hän jatkoi ja heitti heille monitoimiset metalli sauvat. Valon syttyminen heidän takaansa sai huomion. ”Olkaa hyvä Minni ja Turbo. Onnea,” Marek sanoi. Minni ja Turbo kääntyivät hitaasti ympäri. He järkyttyivät näkemästään. Valokeilassa seisoi todellakin heidän historiaan vaikuttaneet henkilöt. Minni ja Turbo katsahtivat toisiaan ja tajusivat kyseessä oikeasti olevan elämä ja kuolema…

WARNING: Tää kappale sisältää kidutukseen viittavia sanastoa ja todella tukalaa ja ahdistavaa mielentilaa!







Minni ei voinut uskoa silmiään, hänen silmänsä kostuivat ja tuntui ettei jalatkaan pitäneet. Hän katsahti Turboa, joka itse ei ollut samanlaisessa tilassa, mutta ei tiennyt tuntisiko suurta vihaa vai säälisikö hän. Rontti katsoi, myös häkin takaa järkyttyneenä kahta tuttua mies hiirtä. ”Tappakaa heidät, niin pääsette pois,” Marek sanoi. ”En… en mää voi,” Minni sanoi ja katsoi vastustajaansa silmiin, jotka hohkasivat vihreänä. ”Minni?” Turbo kysyi epävarmana. ”Miks sää teet näin?” Minni kysyi raivoissaan ja kääntyi kohti Marekkia. ”Ai miks teen näin, luulin jo, että tietäisit,” Marek sanoi. ”Sää tiedät hyvin, että mun isän piti olla kuollut jo 14-vuotta sitten!” Minni sanoi raivoissaan ja osoitti aseellaan Turbon pituista, harmaata, mustahiuksista miestä. ”Isä?” Vinski ja Moto kysyivät ihmeissään. ”Onks toi toinen sitten…” Moto jatkoi. ”Kyllä, Turbon isä Thomas,” Rontti sanoi ja katsoi kaltereiden takaa ruskeahkoa miestä, jolla oli Turbon piirteitä. Hänellä oli siististi leikatut tumman ruskeat hiukset ja hän oli lihaksikas rakenteeltaan. ”Sun isä on ollut mun vallassani, jo siitä asti kun täytin 14 vuotta. Harmillisesti hän oli suhteellisen kovapäinen ja manipulointiin meni kauemmin aikaa, kuin olin kuvitellut. Mutta nyt hän on minun ja annan hänelle vapaat kädet tuhota rakkaan tyttärensä,” Marek sanoi. Minni katsoi kyyneleet silmissään isäänsä, joka ei tuntenut tytärtään kohtaan minkäänlaista myötätuntoa. Hän katsoi Turboa, joka oli yhtä huolissaan, kuin hänkin. ”Tappakaa prätkähiiret Carbine Milanius ja Throttle Thremes!” Marek huusi ja osoitti metalliputkella Minniä ja Turboa. Heidän oikeat nimensä saivat Hansin pään nytkähtämään pienesti. ”Näiks sää?” Turbo kysyi hämmentyneenä. ”Näin, mutta ei me voida tänne jäädä,” Minni sanoi. ”Mitä?” Turbo kysyi hämillään. ”Ei… me voida ottaa turpaan veto showta tässä, koska lapset on… täällä,” Minni sanoi ja väisteli kaksi Hansin iskua. Thomas taas työnsi Turbon seinää vasten, kun hänen ajatuksensa herpaantui. Heidän välillään oli vain, monimuoto sauva jolla Turbo yritti vääntää isäänsä eroon hänestä. Hän katsahti huolissaan Minniä, joka katosi Hans perässään tietokoneiden takaa aukealle käytävälle. Turbo nosti isäänsä hieman ilmaan ja potkaisi hänet irti hänestä. Thomas oli todella vahva ja Turbon piti kasata kaikki voimansa saadakseen hänet pelkästään irti hänestä.


Minni oli päässyt käytävän päähän ja riisui takkinsa maahan. Hän näki katossa menevät lämminvesiputket ja kuuli isänsä lähestyvän. Hän kiipesi katonrajaan. Hän nosti vyöltään mustan ruoskan ja kiinnitti sen pään kaikkein paksumpaan rautaputkeen. Samalla hän näki, kuinka hänen isänsä oli tämän alapuolella. Hän huomasi hännän päässä punaisen vilkkuvan valon. ”Tuon jos saan irti, isä saattaa muuttua entiselleen,” Minni ajatteli. Hans näki käytävän päässä mytyllä olevan takin ja nosti sen käsiinsä. Hän nuuhkaisi sitä ja ajatusvirta tuntui toimivan taas hänen päässään. Muistot olivat sekaisin ja manipulaatio kävi kiinni hänen omiin ajatuksiinsa. Minni katsoi inhoten isäänsä ja tarttui kaksin käsille ruoskasta kiinni. Hän laskeutui suurella voimalla kohti isäänsä. Samalla sekunnilla Hans kääntyi ympäri ja näki Minnin tulevan häntä kohti. Hän iski jaloillaan isäänsä vatsaan ja Hans lensi komeassa kaaressa seinää päin, tiputtaen takin kädestään. Minni laskeutui hänen eteensä ja nappasi sauvan seinän vierestä. Hän huomasi aseen kärjen sauvassa ja ampui kohti rauta putkea, jossa ruoskan solmu sijaitsi. Ruoska tippui maahan, jonka Minni poimi takaisin vyölleen. Samalla hetkellä Hans löi Minni nyrkillä suoraan kuonoon ja Minni lensi lattialle. Hän nousi nopeasti ylös ja hyökkäsi isäänsä vastaan. Hans sai nopeasti Minnin heitettyä samaista seinää vasten ja jäi maahan haukkomaan henkeään. Minni katsoi miestä epätosissaan. Miten hän voisi isänsä voittaa? Hän oli kumminkin aikanaan ollut Marsin voimakkaimpia sotilaita ja yksi fiksummista hiiristä. Minni ei todellakaan tiennyt voisiko hän voittaa tappelemalla isäänsä, järki puhetta voisi kokeilla, mutta ei sekään välttämättä toimisi.


Turbo oli vienyt taistelun alueelle ja oli jäämässä pahasti kakkoseksi tappelussa. Hän oli nelinkontin ja sylki verta suustaan. ”Mikä suhun on mennyt? Eiks se riittänyt, että sää hylkäsit meidät?” hän kähisi maassa ja katsoi raivostuneena isäänsä, jonka ilme ei värähtänytkään tämän kommentille. Thomas nosti poikansa liivin kauluksista ja heitteli häntä takaisin suuntaan, josta he olivat tulleet. ”Ah Turbo!” Vinski huusi, kun näki veikkansa lentävän verisenä suuressa kaaressa takaisin saliin, josta he olivat lähteneet. ”Eeli pidä Nicholakselle seuraa,” Moto sanoi, ettei poika näkisi Turboa huonossa kunnossa. ”MINNI!” Rontti huusi nähdessään sisarentyttärensä lentävän kaaressa, myös saliin. ”Tur..b…o,” hän sanoi henkeä haukkoen, kun näki miehen makaavan maassa tajuttomana. ”JES! JES! NEROKKUULLANI ON VOITETTU MARSIN KENRAALIT!” Marek huusi tuulettaen. Minni kääntyi pienesti ja näki isänsä kävelevän käytävästä. ”Mit…te…n sää v…oit teh…dä näin sun… omal…le lap…selles ja lap…sen…laps…elle?” Minni sanoi lähes tavuttaen, kun kipu hänen sisällään teki entistä enemmän kipeetä. Hans katsoi tytärtään ilmeettömästi ja Thomas tuli hänen takaansa potkasten Minniä päähän niin, että menetti tajuntansa. ”NYT RIITTÄÄ HANS JA THOMAS!” Rontti huusi ja sai kaksikon katseet, kohti häntä. Myös Thomaksen pää värähti samalla tavalla, kuin Hansin aiemmin. ”LUULIS TEIDÄN OMIEN LAPSIEN MERKKAAVAN TEILLE JOTAIN! AJATELKAA MYÖS TEIDÄN LAPSENLAPSIA JA NYT TE OLETTE VIEMÄSSÄ HEIDÄN VANHEMMAT HEILTÄ! TE OOTTE OLLUT KAIKIN PUOLIN SURKEITA VANHEMPIA!” Rontti karjui häkistä ja puristaen käsillään tiukasti kaltereista. ”No nyt saa jo luvan riittää! Tuollaista ei tarvitse kuunnella!” Marek karjui ja katsoi kaksikkoa, jotka eivät hievahtaneetkaan. ”Mitä te teette? Toimikaa!” Marek huusi ja huomasi, kuinka silmien vihreä hehku alkoi hiipumaan. ”Rontti se toimii. Niiden muistojen herättäminen ja huono-osaisuuden tunne saa ne palaamaan järkiin,” Vinski sanoi. ”Mitä?” hän jatkoi, kun Moto ja Rontti tuijottivat häntä epätodellinen ilme kasvoillaan. ”Milloin susta on tullut tollanen kirja fiksu?” Moto kysyi. Vinski kohautti hartioitaan ja käänsi katseen taistelu kenttään. ”HANS! SÄÄ OOT OLLUT YKS HUONOIMMISTA SOTILAISTA JA HUONO ISÄ. THOMAS! EI REEA SUA RAKASTANUT SE VAAN HALUS LAPSIA SUN KAA, JONKA JÄLKEEN SE LEMPPAS SUT!” Rontti jatkoi. Hans tunsi voimakasta puristusta päässään ja sai hänet menemään kaksin kerroin, pidellen samalla päätään. ”EIII!” Mareks huusi. ”EI TEITÄ RAKASTETTU TE OLITTE KAIKKIEN VIHOLLISIA! EI IHME ETTEI TTEIDÄN LAPSET HALUNNEET TAVAT TEITÄ!” Rontti jatkoi saaden, myös Thomaksen tuntemaan painetta päässään ja pidellen käsillään sitä. Hän väänsi kroppaansa eri suuntiin, jonka jälkeen lopulta polvistui maahan. Myös Hans oli mennyt nelinkontin maahan. ”En… en mää… voi… satuttaa… AHHHHH… Minniä!” Hans sai lopulta sanottua ja tarttui häntäänsä. Hän repäisi simulaattorin irti hännästään ja murskasi sen nyrkkinsä sisällä. Hän katsoi vihaisena Marekkia silmillä, jokka eivät enää hehkuneet ja kirkkaanpunaiset silmät porautuivat Marekin katseeseen. Hän käänsi päätään ja katsoi maassa makaavaa kaksikkoa. ”Voi ei… Minni. Mitä me ollaan tehty?” hän sopersi ja nosti itsensä seisomaan. ”Mää teen susta rukkaset Marek!” Thomas huusi ja repäisi kanssa hännästään simulaattorin irti. ”Te, ette selviä tästä. Mulla on apuvoimia,” Marek sanoi. ”Sää et hallinnoi enää ketään täällä,” Thomas sanoi ja nousi sauvan avulla seisomaan. Hän keräsi voimansa ja iski sauvan koneen läpi, joka sammutti kaikilta koekaniineiltä simulaattorit. ”EIII!” Marek huusi. ”Ja tää on siitä hyvästä, että sää satutit MUN perhettä!” Hans sanoi ja nappasi Minnin vierestä sauvan ja heitti sen kohti Marekkia. Marek ei ehtinyt tekemään mitään vaan sauva lävisti hänet suureen tietokoneeseen kiinni. ”Itsetuho käynnistetty,” tietokone sanoi ja alkoi, laskemaan numeroita alaspäin. ”Miks joka paikassa on itsetuho nappula?” Vinski kysyi ja Thomas väänsi lukon auki sorkkaraudalla. ”Kiva nähdä kamu!” Rontti sanoi iskien kämmenellä tämän hauista. ”Kuin, myös,” Thomas sanoi. ”Okei. Hans ota Minni, Moto ja Vinski ottakaa Turbo kantoon. Eeli mun kanssa ja Thomas otahan sinun lapsenlapsi mukaan,” Rontti sanoi ja sai Thomaksen katsoman häkkiin, jossa pieni hiiri nukkui edelleen. ”Missä loput koekaniinit on?” Rontti kysyi nostaen Eelin syliinsä. ”Ne on matkanvarrella, nyt mennään,” Hans sanoi ja nosti tyttärensä mukaansa.


Hetkeä myöhemmin kaikki pääsivät luolasta turvallisesti pois, joka räjähti useampaan kappaleeseen. ”No se oli niiden veljesten tarina,” Rontti totesi huokaisten. ”Onks Masi kuollut?” Thomas kysyi. ”On, edellisessä räjähdyksessä yli vuosi sitten,” Rontti sanoi. ”Miten me päästään täältä pois?” Hans kysyi kyykyssä tukien tytärtään samalla. ”Meillä on keinot kyllä,” Rontti sanoi. Vinski ja Moto oli laskenut tajuttoman veikkansa maahan ja lähtivät hakemaan prätkiä. Hans laski Minnin, Turbon viereen ja istui kiveä vasten. ”Miten me ollaan voitu tehdä näin?” Hans kysyi ja katseli surullisena tytärtään. ”Ei me oltais voitu estää tätä mitenkään,” Thomas sanoi, silittäen toisen selkää. ”Tää kaikki on Marekin syytä,” Rontti sanoi. Thomas piteli sylissään edelleen pientä hiiri lasta, joka alkoi pikku hiljaa heräämään. ”Vai, että tää pikku heppu on meidän lapsenlapsi,” Hans sanoi ja silitti varovaisesti sormillaan tämän pientä jalkaa. ”Meistä tulee lähes sukulaisia, jos Minni ja Turbo aikoo yhdessä olla vie,” Thomas sanoi ja silitti pojan kasvoja, joka meni piiloon käsiensä taakse. ”Voi kyllä ne aikoo. Niillä on häät puolenvuoden päästä,” Rontti sanoi ja sai kaksikon katsomaan hämmentyneenä toisiaan. ”Sit meillä tais käydä tuuri,” Hans sanoi ja katsoi pienokaista, joka oli hämmentynyt miehen nähdessään. Lopulta moottoripyörät saapuivat ja he ojensivat satuloiden alta huopia, joilla pitivät Minnin ja Turbon lämpiminä. Heidän kasvonsa vuosivat verta ja olivat pahasti ruhjeilla. ”Me soitettiin Miihkalille, että tulee hakemaan meidät,” Vinski sanoi.


Paria tuntia myöhemmin Hans kantoi Minniä sairaalan käytävää pitkin. ”Hans?” Ianna kysyi todella hämmästyneenä. ”Hei Ianna!” Hans vastasi. ”Sun pitäis olla kuollut?” Ianna totesi ja Hans käveli vain hänen ohitseen. ”Se on pitkä tarina. Kerron joskus,” Hans sanoi. ”Onks Minni kunnossa? Hans?” Ianna huuteli miehen perään, joka ei vastannut tälle mitään. ”Mit… mitä tapahtui?” Minni sopersi ja avasi varovaisesti silmiään. Hän katsoi seinää, joka liikkui hänen mukanaan. ”Mitä ihmettä?” hän kuiskasi hiljaa ja katsahti kantajaansa. Hän hämmentyi, nähdessään isänsä kantamassa häntä. Silmät olivat normaalit ja hänen olemuksensa oli paljon rennompi, kuin aikaisemmin. ”Isä?” Minni kuiskasi ja tunsi, kuinka sanat olisivat jääneet kurkkuun, itkun takia. Hans katsahti tytärtään rennosti ja osittain hänen katseestaan pystyi lukemaan, hänen olevansa pahoillaan. ”Hei kulta-pieni,” hän sanoi silmien kostuen kyyneliin. Hän laski Minnin varatun huoneen sängylle ja puristi tämän kättä hellästi, kun istui tuolille. Hän suukotti kättä hellästi. ”Sä-sää oot elossa?” Minni kysyi. ”Niin olen,” hän sanoi ja katsoi tytärtään, jonka kyyneleet valuivat hänen poskilleen. ”Voi kulta. Anna mulle anteeks. Kaikesta,” Hans sanoi ja istui tyttärensä viereen ja halasi tätä hellästi. ”Anteeks, että me tehtiin tää sulle ja Turbolle,” Hans sanoi, kyynelten valuessa, myös hänen poskilleen. ”Ei se oo teidän vika. Vaan Marekin. Se teki tän teille,” Minni sanoi ja nosti katsettaan. ”Mää oon niin ylpee susta,” Hans sanoi ja suukotti tyttärensä otsaa. ”Onks Turbo, kunnossa?” Minni kysyi. ”Toivotaan. Ihme, että sää oot noin hyvässä kunnossa, kun Thomas potkas sua kumminkin päähän,” Hans sanoi ja silitti kuhmua tyttärensä päässä. ”Äh! Mulla on paksu kallo,” Minni sanoi, saaden isänsä naurahtamaan.


Paria päivää myöhemmin Minni ja Turbo oli saaneet saman huoneen, jossa he saivat parannella haavojansa. Milva ja Moto olivat luvanneet huolehtia Nicholaksesta heidän sairaala reissunsa aikana. ”Voi luoja minkä näkösiä te ootte!” Milva totesi ja astui huoneeseen, nähdessään ystävänsä ruhjeilla ja mustelmilla. Heidän onneksi kummallakaan ei ollut tapahtunut mitään hengenvaarallista. Minni oli saanut lievän aivotärähdyksen ja menisi vuodelevolla ohi. ”Kyllä sääkin tän näkönen olisit, jos olisit saanut turpaan Marsin kovimmilta kaksikolta,” Minni totesi. ”Meillä on teille iloinen pikku vieras,” Milva sanoi ja Moto kantoi Nicholaksen huoneeseen. ”Nicholas,” Minni sanoi ja ojensi kätensä pyytävästi kohti Motoa. Hän oli kuullut poikansa olevan kunnossa, viimeksi Marekin tukikohdassa ja nyt sai iloisen lapsensa syliinsä. Minni suukotteli ja halaili tiukasti poikaansa, joka oli kiinnostunut hänen ruhjeistaan kasvoilla. Minni suukotti tämän kättä ja pyysi Motoa lennättämään tämän isänsä luokse. Eeli nousi Minnin sängylle ja ojensi tälle suklaata. ”Oi kiitos kulta,” Minni sanoi ja silitti tämän poskea. ”Sattuuks suhun vie paljon?” Eeli kysyi ja katsoi Minnin kasvoja varovaisesti. ”Ei satu,” Minni sanoi hymyillen. Hän avasi suklaalevyn ja ojensi Eelille rivin. Suurella ilolla hän otti suklaan vastaan. ”Hei! Ruoka-aika olis ollut ihan just,” Milva sanoi, saaden poikansa nauramaan. ”Miten sää oot voinut?” Minni kysyi, kun Milva istui läheiselle tuolille. ”Ihan hyvin. Muutamia aamupahoinvointeja lukuun ottamatta,” hän sanoi. ”Kyllä se helpottaa,” Minni sanoi. ”Hei! Saaks tulla?” Hans kysyi työntäen päänsä varovasti oven raosta huoneeseen. ”Saa tulla!” Minni sanoi. Turbo oli tympeentynyt. Koko sairaala reissun ajan, ei hänen isänsä ollut edes viitsinyt käydä katsomassa tai keskustelemassa hänen kanssaan tilanteesta. ”Toi on se, joka satutti teitä,” Eeli sanoi ja nousi Minnin yli sängyn toiselle puolelle, isänsä jalkoihin. ”Ei hätää Eeli, kaikki mitä tapahtui Marekin luona ei ollut Hansin tai Thomaksen syytä,” Moto sanoi silittäen poikansa hiuksia. ”Aaaa miksi?” Eeli kysyi. ”Heitä hallittiin, niin etteivät tienneet mitä tekivät,” Moto selitti. Hans istui ikkunalaudan reunalle, ilmeillen lapsenlapselleen. ”Koska te pääsette pois?” Hans kysyi. ”Tänään,” Minni sanoi. ”Tänään?” Hans kysyi. ”Joo, haluakko tulla käymään meillä?” Turbo kysyi. ”Mielelläni,” Hans sanoi innoissaan. ”Hyvä,” Minni sanoi. Iltaa kohden Turbo ja Minni tarkistivat, ettei huoneeseen jäänyt ylimääräisiä tavaroita. Turbo kiinnitti Nicholaksen kantokoppaan ja nosti pojan matkaansa. Hans seisoi sairaalan pääaulan ulko-ovien edessä ja lähti parin matkaan samalla. Hetkeä myöhemmin he olivat heidän talollaan ja menivät varovasti sisälle. Minniä hiukan ahdisti ajatus siitä, että hän ei voinut olla viimeksi kodissaan turvassa, mutta on yrittänyt hyväksyä sen, ettei isänsä tai Thomas voineet tehdä asialle mitään. ”Vau täähän on hieno,” Hans sanoi ja riisui kenkänsä. ”Turbo rakensi tän yhdessä rakennusmiesten ja suunnittelijoiden kanssa,” Minni kertoi ja laittoi poikansa keinuun jatkamaan uniaan. ”Hyvää työtä,” Hans sanoi ja iski kevyesti Turboa selkään. ”Kiitos, olen otettu,” Turbo sanoi ja mies kaksikon iloinen naurun rykähdys täytti alakerran. ”Mää meen suihkuun,” Turbo sanoi ja lähti kohti yläkertaa. Minni keitti keittiössä teevettä valmiiksi ja kaatoi kuumana kiehuvaa vettä kahteen mukiin. Hans katseli haltioissaan Nicholasta, joka nukkui tyytyväisenä keinussaan. ”Tässä olis sulle teetä,” Minni sanoi, herättäen isänsä ajatuksistaan. ”Oi kiitos kulta,” Hans sanoi ja otti kuuman kupin vastaan. ”Ookko sää kuullut Thomaksesta mitään?” Minni kysyi ja istui läheiselle nojatuolille. ”En. Tuntui, että se katos tuhkatuuleen heti, kun oltiin saatu teidät sairaalaan,” Hans sanoi katsellen vain eteensä. ”Mites äiti?” Minni kysyi saaden isänsä lopettamaan juomisen ja laskien kupin polvilleen. ”Kyllähän sille pitäis kertoo, mutta mää en tiedä miten,” Hans sanoi, hieman masentuneena. ”Miten olisi suoraan?” Minni kysyi. ”No se, se ongelma onkin,” Hans sanoi. ”Mikä ongelma?” Minni kysyi ihmeissään. ”No, kun se, että tuleeko pataan, häätö, vai hyväksyntä,” Hans sanoi ja katsoi väsyneesti hymyillen tytärtään. Minni katsoi isäänsä. Hän ei tuntenut häntä kunnolla, mutta sen mitä hän tiesi oli, että isä oli aina isä ja hän oli yksi hyvä sydämillisistä hiiristä, jonka hän tunsi. ”Kyllä mää uskon, että äiti ymmärtää, kun sille vaan kertoo kaiken,” Minni sanoi kannustaen isäänsä. ”Kiitos, on mulla kyllä hieno tytär,” hän sanoi, saaden Minnin lempeästi hymyilemään tälle. ”Sitä paitsi äidin tuntien sieltä saattaa tulla kaikki,” Minni jatkoi saaden isänsä nauramaan ääneen. ”No se on kyllä totta,” hän sanoi. ”Haluakko sää auttaa mua?” Hans kysyi. ”Haluan, mikäli sää haluat tavata ensin Marcuksen,” Minni sanoi. ”Ai niin, Marcus,” Hans sanoi. ”Älä huoli, Marcus on lempeempi ja helpommin lähestyttävä, kuin äiti,” Minni sanoi. ”Okei, ehkä mää sitten suostun,” Hans sanoi hieroen silmiään kevyesti. ”Mää käyn laittaan sulle vierashuoneen valmiiksi,” Minni sanoi. ”Hei, ei sun tarvi. Näytä vaan missä se on, niin laitan itselleni pedin kyllä,” Hans sanoi tarraten Minnin kädestä kiinni. Minni nosti Nicholaksen syliinsä ja lähti näyttämään isälleen huonetta. ”Pitää hakea liinavaate kaapista petivaatteet sulle,” Minni sanoi ja oli viemässä Nicholasta ensin omaan huoneeseensa. Hän katseli huonetta hämillään. ”Ööö Turbo?” Minni huuteli. ”Mitä?” kuului kylpyhuoneesta. Hans käveli Minnin luokse ja katseli hämmästyneenä, myös huonetta. ”Missä Nicholaksen pinnasänky?” hän kysyi. ”Täällä, meidän huoneessa,” Turbo huuteli. Minni käveli ihmeessään huoneeseen ja laski pojan hetkeksi heidän sängylleen. ”Vaihdakko vaipan ja laitat yöbodyn pojalle?” Minni kysyi. ”Joo,” Turbo sanoi ja käveli pesuhuoneesta kuivaten korvakäytäviään pienellä pyyhkeellä. ”Ja sulle ne petivaatteet,” Minni sanoi ja osoitti isäänsä sormillaan. Peti vaatteet annettua, hän valmisteli itsensä iltakuntoon. Nicholaskin oli herännyt vielä syömään. Turbo oli paljon väsyneempi ja makasi jo sängyssä mahallaan. Minni nukutti pojan, jonka jälkeen kömpi Turbon viereen nukkumaan. ”Naamaa kiristää,” hän sanoi hieroen poskiaan. ”Johtuu ruhjeista,” Turbo mutisi tyynyä vasten. ”Miten sää voit?” Minni kysyi ja katsahti miestään. ”Ihan hyvin. Kuin?” Turbo kysyi ja raotti silmäänsä. ”Että, et oo huolissas isästäsi?” Minni kysyi. ”No se äijä, osaa ne katoomistemput. Joten en oo ees yllättynyt, että se ei oo täällä,” Turbo sanoi ärtyneenä. ”Sää, et kumminkaan tiedä koko totuutta. Olishan tää kiva selvittää,” Minni sanoi. ”Ei oo tän illan suunnitelma,” Turbo tuhahti. ”No anteeks, että yritin auttaa!” Minni sanoi äkäisenä ja käänsi selän miehelleen ja sammutti valot huoneesta. Turbo katsahti puolisoaan ja otti tämän syleilyynsä tiukasti. ”Anteeksi, ei ollut sulle tarkotus kiukutella,” Turbo sanoi ja suukotti Minnin poskea. ”Mua vaan ärsyttää isän käytös,” hän jatkoi ja asetti päänsä paremmin Minnin viereen. ”Tiedän, mutta pakko tää on selvittää,” Minni sanoi. ”Tiedän,” Turbo sanoi. ”Hyvää yötä rakas,” hän jatkoi ja suukotti Minniä vielä kevyesti poskelle. ”Hyvää yötä rakas,” Minni sanoi ja siirsi kätensä Turbon oman päälle, joka oli tiukasti kiinni hänen ympärillään.


Aamulla Minni heräsi, kun poika touhusi omia juttujaan pinnasängyssä iloisesti ähisten. Hän oli nelinkontin ja nähdessään äitinsä hereillä, hän tarttui pinnasängyn kaltereista kiinni. Turbo oli Minniin selin ja nukkui tyytyväisenä. Minni nousi ja nappasi pojan mukaansa. He kävivät vessassa, jossa Minni vaihtoi pojalle vaatteet ja vaipan. He kävelivät käytävän toiseen päähän ja kurkistivat Hansin huoneeseen. Huone oli tyhjä ja sänky oli siististi pedattu. Minni kohautti hartioitaan ja lähti alakertaan. Hän laski Nicholaksen syöttötuoliinsa ja näki lapun pöydällä jossa luki:


Minni katsoi hymyillen kirjettä ja laski sen takaisin pöydälle. ”Nonnii Nicholas, mitäs puuroo me syötäis tänään?” Minni sanoi ja avasi keittiön sälekaihtimet. ”Voi luoja!” Minni sanoi kovaan ääneen säikähtäen samalla. Hän oli perääntynyt ikkunasta pois ja katseli terassin sohvalla nukkuvaa mies hiirtä, joka oli peittänyt silmänsä cowboy hatulla ja tuki kädellään päätään. ”Mitä sää täällä huudat?” Turbo sanoi väsyneesti. ”Aaaaa,” Nicholas kiljaisi iloisesti nähdessään isänsä. ”Mehän puhuttiin illalla, että meidän pitäs löytää Thomas,” Minni sanoi. ”Niin, sitten,” Turbo sanoi ja luki Hansin kirjeen. ”Mää löysin hänet,” Minni sanoi ja katseli edelleen ulos ikkunasta. ”Mitä?” Turbo kysyi ja käveli Minnin viereen. ”Mitä ihmettä?” Turbo kysyi ja käveli terassin oven luokse. ”Mitä helvettiä?” hän karjaisi saaden isänsä säpsähtämään hereille. ”Pakko riehua?” Thomas kysyi. ”On. Ensin sä kattoot meidän elämistä moneksi vuodeksi ja sitten, kun sut vihdoin löydetään sää katoot uudestaan ja nyt sää vedät hirsiä meidän takapihalla,” Turbo sanoi vihaisena. ”Voidaanko me selvittää tää asia. Meidän elämä ei ollut mitään ruusuilla tanssimista, kun olitte pieniä,” Thomas sanoi ja laski hatun roikkumaan selälleen. ”Mitä sää tarkotat?” Turbo kysyi istuen ulkosarjan nojatuoliin. ”Sun, on ehkä aika kuulla totuus, miksi sinä tai sisaruksesi ette muista mitään,” Thomas sanoi. ”Anna tulla,” Turbo sanoi. ”Mistähän mää aloittaisin. Ensinnäkin, mää rakasti sun äitiä todella paljon. Reea oli uskomaton nainen ja todella hyvä äiti. Jokainen teistä oli meidän onnen pilkahdus. Me ei vaan koskaan kuviteltu saavamme neljää lasta, siksi teillä on iso ikäero Adamin ja Annin kanssa. Kaikki muuttui kumminkin Marekin ja Masin saavuttua armeijalle,” Thomas aloitti. ”Oliks ne hullut armeijassakin?” Turbo kysyi, saaden isänsä nyökkäilemään. ”Kaikki ongelmat alkoi siitä. Mut vangittiin moneksi päiväksi ja asennettiin erilaisia mielenhallinta aineita sähköshokeilla ja neuloilla pistellen. Kun viimein pääsin pois, olin jo heidän vallassaan. Hetken pystyin ajattelemaan omilla aivoillani ja kaikki muu meni heidän pillin mukaan. Olin kuin sätkynukke, jota pystyi ohjailemaan. Reea, kuitenkin huomasi muutokseni ja yritti pitää teidät turvassa. Valitettavasti, Masi ja Marek valitsivat hänet maalitaulukseni ja olemattomista asioista… niisk… mää jouduin pahoinpiteleen äitiänne. Reean ainoa toive oli, että veisin teidät turvaan, ennen, kuin mieleni oli kokonaan vallattu. Ja mää todella ihmettelen, ettei sun äiti hakenut turvapaikkaa mistään. Tottelin häntä ja vein teidät armeijalle. Valitettavasti jouduin pyyhkimään teidän tai oikeastaan Adamin ja Annin muistit, koska olit Antonin kanssa niin pieniä vielä. Palattuani takaisin, veljekset ottivat minut täysin hallintaansa. Reea oli valmistunut tappelemaan minua vastaan ja tiedostan sen, ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta siinä. Hän oli ottamassa minut kimppuunsa ja sen jälkeen…” Thomas sanoi, kun suuri kyynelvana alkoi valumaan pitkin hänen poskiaan. ”Mitä sää teit?” Turbo kysyi inhoten. ”Mää… mää tapoin Reean,” Thomas sanoi kädet täristen ja siirtäen ne kasvoilleen. Turbo käänsi päänsä eri suuntaan ja ei voinut estää kyynelien valumasta poskilleen. ”Kaikkein pahinta oli, kun veljekset lopettivat äärimmäisen hallintani ja näin Reean makaavan vain maassa tekemättä mitään. Ammuttuna. Mää en anna itselleni sitä, ikinä anteeks. Siitä asti oon ollut heidän vallassaan,” Thomas sanoi ja pyyhki kyyneliään. ”Hei! Äiti ymmärtäisi varmasti, jos olisi elossa. Et sää voinut tehdä mitään,” Turbo sanoi siirtyen isänsä viereen ja halaten tätä tiukasti. ”Kiitos sää oot kyllä hieno poika ja äärettömän hyvä sydämellinen. Minni todellakin ansaitsee sut,” Thomas sanoi hymyillen pojalleen. ”AA!” kuului tiukka kiljaisu, kun Nicholas konttasi ulos ovesta ja jäi katselemaan kaksikkoa. Hän nyrpisti nenäänsä ja osoitti heitä sormella. ”Ja sulla on upea poika,” Thomas sanoi. ”Niin on,” Turbo vastasi. ”Olisko teillä nälkä?” Minni kysyi ja kantoi aamupala tarjottimen ulos. ”Voi kulta, ei sun olis tarvinnut,” Thomas sanoi ja otti tarjottimen vastaan. Minni ei sanonut mitään ja hymyili lempeästi. Hän haki sisältä vielä kahvipannun ja alusen. Hän istui kaksikkoa vastapäähän ja nosti Nicholaksen viereensä istumaan.


Seuraavat päivät meni asioiden selvittämisessä. Anni, Adam ja Anton eivät millään meinanneet uskoa isänsä tarinaa, vaikka Turbo yritti heitä asiasta vakuutella. Lopulta, he saivat todisteita, myös Minniltä ja Rontilta. Vinski ja Motokin vakuuttelivat heille tarinan todellisuudesta. Lopulta he olivat valmiita hyväksymään isänsä tekemät virheet ja tajusivat ettei Thomaksella ollut vaihtoehtoja, ollessaan vankina Marekin tukikohdassa. Ronttikin oli kertonut missä Reean hauta sijaitsi ja kävivät viemässä sinne muutaman kynttelikön ja kukkia. Hans valmistui kohtaamaan Marieta ja pyysi Minniä hänen mukaansa tapaamaan tätä. Marcus oli ymmärtänyt isänsä poissaolon ja tajunnut minkälainen kaksikko Marek ja Masi oli. He olivat huijanneet kaikkia, joka paikassa ja suunnitelleet kaiken yksityiskohtaisesti. Minni ja Hans pakkasivat autoa ja olivat valmiita lähtemään, kohti etelää. Minni oli soittanut Marielle, että toi muka Nicholaksen katselemaan eläimiä ja mummiaan. ”Onks kaikki pakattu mukaan?” Turbo kysyi kävellen poika sylissään ulos. ”Joo on. Pärjäätteks te varmasti?” Minni kysyi ja silitti poikansa kättä. ”Kyllä me miehet pärjätään,” Turbo sanoi ja suukotti poikansa otsaa. Minni halasi heitä tiukasti ja suuteli miestään kevyesti. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun Minni vapaaehtoisesti oli erossa pojastaan ja se tuntui hieman pahalta. Turbon läsnäolo sai hänet kumminkin rauhoittumaan ja he olivat valmiita lähtemään.


Seuraavana päivänä he saapuivat Marien luokse. He parkkeerasivat auton pihaan ja Hans katsoi taloa jännittyneenä. ”Jos mää meen eka ja sää tuut sitten perässä?” Minni kysyi ja tarttui isänsä kädestä kiinni. Hans nyökkäsi hyväksyvästi tälle. Minnin nooustessa autosta Marie käveli ulos talosta. Hans katsoi vaimoaan. Hän oli yhtä kaunis, kuin 14-vuotta sitten. Ruskeat kiharat hiukset laskeutuivat hänen selkäänsä pitkin ja kireä ruudullinen maalaispaita ja tiukat farkut muotoilivat hänen hoikkaa olemustaan. ”Heii kulta! Kamala miltä sää näytät!” Marie sanoi ja pyöritteli Minnin kasvoja kädellään, nähden tämän kaikki ruhjeet. ”Oli pieni välikohtaus tuossa pari päivää sitten,” Minni sanoi. Marie katsoi häntä hieman tympeentyneenä. ”Missä mun vauva?” hän kysyi. ”Kotona,” Minni sanoi. ”Mitä?” Marie kysyi epäuskoisena. ”Mää en voinut kertoa itse tätä,” Minni sanoi ja väisti Marien edestä talon eteen. Hetken he katsoivat autoa, jossa ei tuntunut tapahtuvan mitään. ”Mitä pelleilyä tää nyt on?” Marie kysyi Minniltä juuri, kun ovi aukesi. Hans nousi hitaasti autosta ylös. Minni pyysi äitiän katsomaan autoa. Marien silmistä näkyi suuri suru ja menetys, kun hän näki miehensä kävelevän elossa häntä kohti. ”Hans?” Marie kysyi tärisevällä äänellä ja mies kaapasi hänet syleilyynsä. Marie kietoi kätensä tiukasti Hansin kaulalle ja itki vuolaasti. Minnikin silmille nousi kyyneleet, kun näki vanhempansa taas yhdessä. Hans piti silmiään tiukasti kiinni ja silitti toisella kädellä Marien hiuksia. Hän tunsi, kuinka Marien keho tärisi ja yritti rauhoitella häntä. Marie nosti katseensa ja kosketteli käsillään tämän kasvoja. Ja sitten kurtisti kulmiaan. ”Sää oot elossa!” hän sanoi vihaisena ja työnsi miehen itsestään irti. ”Ymmärräkö yhtään mitä mää oon saanut kestää, sun takia!” hän huusi. ”Marie ymmärrä, mutta kuuntele,” Hans sanoi ja tarttui naisen kädestä kiinni. ”Äiti kuuntele, meillä on aika paljon kerrottavaa,” Minni sanoi, tukien isäänsä. He istuuntuivat ulkokalusteille ja keskustelivat Masista ja Marekista, sekä mitä he olivat hiirille tehnyt. Marien ilme oli epäuskollinen. ”Joten te, ette voineet tehdä mitää?” hän kysyi. ”Ei. Totta kai mää olisin tullut takaisin sun luokse, jos olisin vai pystynyt,” Hans sanoi pitäen kiinni Marien kädestä. Marie näytti leppyvän tarinalle, Minnin vakuutellessa isänsä olen tosissaan.
Minni valmisteli itseään illalla nukkumaan ja katsoi parvelta alakertaan. Marie käveli juuri keittiöstä Hansin luokse, joka kaappasi hänet syleilyynsä. Marie ei ollut moneen vuoteen nauranut samalla tavalla, mitä hän nyt nauroi. Minni meni hyvillä mielin omaan huoneeseensa ja soitti kotiin Turbolle. Alakerrassa Hans piti Marieta tiukassa otteessaan kainalossaan. ”Ihanaa, kun sää oot elossa,” Marie sanoi katsahtaen miestään. ”Niin mustakin ja anteeksi, että olen aiheuttanut niin paljon harmia,” Hans sanoi. ”Ei sun tarvitse anteeks pyydellä,” Marie sanoi ja suukotteli miestään. ”Ja saan vihdoin olla sun kanssa kotona, jos sää vielä huolit tälläisen ison mörököllin sun vierees,” Hans sanoi painaen päänsä Marien hartialle ja suukottaen tätä poskelle. Marie naureskeli hyväntuulisena. ”Mites armeija?” Marie kysyi hieman maassa. ”Ääh annetaan nuorten hoitaa se. Mää jään tänne. Mä nimitin itseni just eläkkeelle,” Hans sanoi, saaden Marien suutelemaan häntä intohimoisesti. ”Mennäänkö?” hän kysyi ja sammutti valoja. ”Mennään vaan,” Hans sanoi kävellen Marien perässä kohti yläkertaa.



”Huhuu kotona ollaan!” Minni huhuili pari päivää myöhemmin koti oveltaa. ”Heiii!” Turbo sanoi ja kaappasi tämän syleilyynsä. ”Missäs Nicholas?” Minni kysyi. ”Se on päiväunilla terassilla. Mää siivoon keittiöö, ruoka on uunissa ja tuleva rouva voi vaan istua helpotuksesta alas ja rentoutua,” Turbo sanoi. ”Sää teit ruokaa?” Minni kysyi hämmästyneenä ja hymyillen miehelleen. ”Miten meni?” Turbo kysyi, kun huomasi ettei Hans ollut Minnin mukana. ”Tosi hyvin. Sinne se jäi äidin luokse,” Minni sanoi ja painoi päänsä Turbon hartiaa vasten, kun tämä teki salaattia valmiiksi. Turbo hymyili Minnille lempeästi. He toivoivat samanlaista tulevaisuutta, kuin heidän vanhemmillaan. Thomas oli asettautunut Vapaustaistelijoiden toimipisteeseen siihen asti, kunnes löytäisi oman asunnon. Kaikki tuntuivat olevan hyvin jälleen ja kaikki keskittyivät tulevaan.

”Paljon onneaa, vaaan” ”Jeeiii!” ”Paljon onnea kulta pieni,” Minni sanoi ja suukotti poikansa otsaa kevyesti. ”Paljon onnea! Älä enää kasva!” Moto sanoi ja otti kuvan yksi vuotiaasta synttäri sankarista. Nicholas taputti käsiään yhteen. Turbo nojasi poikansa viereen. ”Puhalla kynttilä,” Milva sanoi seisten takakenossa, kun vatsakumpu kasvoi kasvamistaan. Nicholas kohotti itseään ja istahti takaisin tuoliinsa. ”Auttaako isi?” Turbo kysyi ja poika nyökkäsi hyväntuulisena. He olivat valmiina puhaltamaan ja Turbo puhalsi kynttilän sammuksiin. Nicholas katsoi hämmentyneenä sammunutta kynttilää kakussa, jonka jälkeen taputti tyytyväisenä ”saavutuksestaan”. Vieraat ottivat tarjottavia ja siirtyivät olohuoneen puolelle. Nicholas oli puolessa vuodessa oppinut kävelemään. Hän käveli kädet ilmassa mumminsa luokse ja piti tämän polvista kiinni. ”Otaks sää kakkua?” Marie sanoi ja ojensi hopeisella lusikalla ammottavaan suuhun pienen määrän kakku. Nicholas nyrpisti tyytyväisenä nenäänsä. ”Uuu mää tykkään tosta, kun Nicholas nyrpistää nenäänsä,” Milva sanoi ja silitti vatsaansa. ”Isänsä poika,” Minni sanoi polvillaan lattialla. ’’Ding dong’’ kuului ovikellon ääni. Nicholas käänsi päätään ja kattoi sen jälkeen äitiään. ”Mee kattoon kuka tulee,” Minni sanoi. Nicholas lähti ulko-ovea juosten ja seisoi paikoillaan täpisnöissään. ”AA,” hän kiljaisi, komentaen isänsä paikalle. Turbo nosti täpinä sankarin syliinsä. ”Heeei! Onneks olkoon pikku prinssi,” Santtu sanoi ja halasi pikku hiirtä isänsä sylissä. ”Onneks olkoon,” Vinski sanoi ja kaappasi pojan syliinsä heittäen häntä pari kertaa ilmaan. Kikattava pikku soturi tiputtautui hänen sylistään ja kirjaimellisesti raahasi Santun ojentaman lahjan lattiaa pitkin. Nicholas käveli äitinsä luokse ja istui tämän syliin. ”Katotaas mitä täältä löytyy?” Minni sanoi ja auttoi poikaansa avaamaan lahjoa. ”Avataan kaikki lahjat nyt,” Eeli ehdotti. ”Käykää Santtu ja Vinski ottamassa kakkua ja kahvia. Turbo tuokko sakset ja muovipussin,” Minni sanoi huudellen keittiöön. Nicholas hyppi äidinsä sylissä innoissaan ja meni lattialle istumaan. Minni otti Turbolta vastaan sakset ja muovipussin. ’’Ding dong’’ ”Oo mee kattoon Nicholas kuka sieltä tulee,” Minni sanoi. ”A” Nicholas sanoi ja känsipäätään kieltävästi. ”Iskä taitaa sitten ottaa sun lahjan vastaan,” Turbo sanoi ja oli menossa kohti ulko-ovea, kun Nicholas juoksi hänen luokseen hieman panikoiden. ”Heeei! Kuka on meidän synttäri sankari?” Anni kysyi ja nosti Nicholaksen syliinsä ja suukotti tämän poskea. Olohuoneessa Santtu oli istunut polvilleen Minnin viereen. Annin takaa käveli mustan värinen hiirimies. Turbo katsoi vierasta hieman hämillään. ”Turbo, tässä on Daniel, Daniel tässä on mun pikkuveli Turbo,” Anni sanoi ja esitteli seuralaisensa. ”Hei Throttle, mutta kavereille Turbo,” Turbo sanoi ja kätteli hiirimiestä. ”Daniel, hauska tavata,” Daniel sanoi. ”Uuuuu, Annilla on mies,” Santtu ja Minni sanoi kiusoitellen yhteen ääneen ja heiluttaen toisiaan. ”Ole hiljaa,” Anni sanoi naureskellen. Vinski katsoi hiirimiestä pieni inho kasvoillaan. Santtu huomasi tämän, myös ja hänen naurunsa loppui, kuin seinään. Minni tervehti, myös Danielia ja Nicholas oli kiinnostunut ennemmin Annin kädessä olevasta lahjasta, kuin heistä kahdesta. Anni ojensi lahjan synttärisankarille ja Minni ohjeisti heidät keittiöön. Vinskin silmät seurasivat heitä koko sen ajan, kun hän heidät vain näki. Minni auttoi leikkamaan paketissa olevan nauhan pois ja näytti mistä Nicholas saisi revittyä paperia paremmin. Poika saikin pitkiä suikaleita revittyä ja heitteli niitä ympäriinsä. ’’Ding Dong’’ ovikello soi jälleen. ”Turbo avaakko?” Minni huuteli, kun Nicholasta ei kiinnostanut enää ovikello, vaan lahjapaperin alta paljastuva lahja. Turbo avasi isälleen oven. ”Missäs, mun pikku synttäri sankari on?” Thomas kysyi. ”Tuolla se availee lahjoja,” Turbo sanoi ja näki riemun lapsen kasvoilta, kun hän sai uuden vedettävän ankka-junan. ”Ai ettei pappa kiinnosta vai?” hän sanoi ja käveli Hansin ja Marien taakse, jotka istuivat pitkällä sohvalla. ”Ketä sää nyt kiinnostaisit?” Hans kysyi huvittuneena ja, kun lapset eivät katsoneet Thomas veti kaverimaisen litsarin tämän takaraivoon. Seuraavassa paketissa oli värikäs iso leikkijuna. Minni auttoi poikaansa kaiken mahdollisen kautta ja Nicholas olisikin halunnut lahjan jo, että sitä olisi otettu sen paketista ulos. Minni kumminkin sai taivuteltua lahjan pojaltaan ja otti junan pois paketista. Juna oli vielä taustassa kiinni muovitetuilla metallilangoilla ja Minni alkoi niitä availla. ”Pärjääks sää?” Vinski kysyi huvittuneena. ”Ääh ähgh,” Nicholas kiukutteli, kun olisi jo junan halunnut ja yritti nostaa sitä äidiltään pois. ”Nicholas kulta, kun se on vielä kiinni,” Minni rauhoitteli poikaansa. ”Eikö se äiti nyt saa sitä sieltä pois. Eii niin,” Marie yritti piristää pientä lasta, joka hymyili hänelle veikeästi. ”Siis herran jumala. Kuka nää oikeen pakkaa?” Minni sanoi, kun oli jo viisi metallilankaa irroittanut ja yritti nyt saada ihan junan keskeltä takaa yhtä lankaa poies. Vihdoin metallilangat oli irti ja Nicholas sai uuden lelunsa käsiinsä. Hän esitteli sitä isälleen, joka oli myös innoissaan pojan lahjasta. Lelu kuitenkin jäi hetken päästä, kun hänellä oli vielä monta lahjaa avaamatta. Vihdoin kaikki lahjat oli avattu ja Nicholas sai enimmäkseen uusia leluja, kuin vaatteita tai koruja. Juhlavieraat ja lapset olivat siirtyneet takapihalle. Turbo oli ojentanut varastosta jalkapallon ja nyt heillä oli pelit jo pystyssä. He varoivat kumminkin Nicholasta ja Adamin tyttöjä. ”Hyvä Nicholas, vie maaliin,” Anton sanoi ja puolusti, että Nicholas olisi saanut maalin tehtyä. Nicholas kumminkaan ei ollut samaa mieltä, vaan otti pallon käsiinsä ja lähti kuljettamaan sitä ihan eri suuntaan, kuin maaliin. ”NICHOLAS!” Eeli huusi. ”Hei ei tätä jalkapalloa näin pelata,” Turbo sanoi ja kumartui pienesti poikansa yli ja tiputti pallon maahan tämän käsistä. Itku, potku, raivarit heräsi pienessä pojassa ja laskentui maahan kasvot maata kohden. ”Sulla ei ole mitään hätää,” Turbo sanoi ja nosti itkevän lapsen seisomaan. Nicholas huusi kurkku suorana ja naama punaisena, kyynelten valuessa hänen poskillaan. Hän käveli äitinsä luokse. Nicholas laski päänsä tämän syliin ja itki vuolaasti. ”Voi ei, kun elämä taas kolahti,” Minni sanoi ja nosti pojan syliinsä, joka nojasi tämän olkapäähän niiskuttaen enää. Minni lohdutti poikaansa hieromalla kevyesti tämän selkää. ”Kamala elämä,” Milva totesi. ”Joo siis, ihan hirvee,” Minni sanoi sarkastisesti. ”Voi pieni, kun ei noita isoja voi vielä ymmärtää,” Santtu sanoi. Minni keinutti poikaa kevyesti sylissään, joka oli puristanut kätensä tiukkaan nyrkkiin pidellen äitinsä mekosta kiinni. ”Joku taitaa, kyllä pikku hiljaa väsymään,” Minni sanoi ja suukotti poikansa päälakea. Itkuinen hengitys tuntui Minnin olkapäätä vasten. ”Hei. En kai myöhästynyt?” Marcus sanoi ja kävelin talon vierestä takapihalle. ”Hei, et sää myöhästynyt,” Minni sanoi, tervehtien veljeään. ”Hei pikkunen. Onneks olkoon kummisedän pikkunen,” Marcus sanoi silittäen Nicholaksen kullanruskeita hiuksia. Nicholas käänsi kavonsa äitinsä kaulaa vasten. ”No mikäs meidän pikkuisella on?” hän kysyi ja polvistui Minnin eteen. ”Hän veti herneen venttiiliin, kun ei saanut kuljettaa jalkapalloa käsillään, pois maalista päin,” Minni sanoi hymyillen. ”AAA no sitten, mutta kato mitä kummisetä toi Nicholas sulle,” Marcus sanoi ja sai Nicholaksen huomion. Minni pyyhki tämän kostuneita kasvoja ja käänsi hänet kohti Marcusta. ”Tuuks sää kattomaan?” Marcus sanoi ojentaen käsiään. Nicholas nousi enonsa syliin ja Marcus nosti hänet ison laatikon päälle. ”Se on sun lahja,” Marcus sanoi ja Nicholas katsoi hämmästyneenä isoa laatikkoa. Hän halusi pois laatikon päältä ja lähti hakemaan isäänsä. Pelit oli pysähtynyt Marcuksen saapuessa. Nicholas tarttui isänsä sormesta ja halusi tämän auttavan tätä laatikon kanssa. Hetken he avasivat papereita ja laatikosta paljastui yhden istuttava punainen lasten keinu. ”Ohhoh mitä sää sait?” Minni sanoi ’’yllättyneenä’’, kun näki poikansa suuren riemun. ”Mihin te ton kiinnitätte?” Moto kysyi, kun ei nähnyt takapihalla yhtäkään isoa puuta. ”Tohon terassin toiseen päähän,” Minni sanoi ja osoitti terassin toisessa laidassa olevaa tyhjää kohtaa. ”Onks siinä ollut jotain?” Anni kysyi. ”Joo oli. Tossa päässä oli toi grilli, mutta Turbo siirsi sen tuohon sivuun ja sit ne lepotuolit on varastossa, että jos ne joskus haluaa niin ne voi olla ihan tuossa pihalla sit,” Minni selitti. ”No kiinnitetäänkö se heti vai?” Turbo kysyi, kun poika oli todella innoissaan. Miehet kohauttivat hartioitaan hyväntuulisena. Turbo kävi hakemassa työkaluja ja porakoneen autotallista. Minni ojensi Vinskille imurin sisältä. ”Mitä me tällä tehdään?” Vinski kysyi. ”Älä sitten luulekkaan, että te ensin poraatte ja sitten imuroitte. Pääsette helpommalla, kun joku pitää imuria poraus reijän kohdalla,” Minni sanoi. ”Ihan hölmöö, kyllä me siivotaan meidän jäljet,” Vinski sanoi inttäen vastaan. ”Sinä otat tämän imurin ja imuroit saman tien. Ja mää katon, että mun terassilla ei oo yhtäkään purua!” Minni sanoi tiukkana saaden Vinskin säpsähtämään pienesti. ”Okei rouva,” Vinski sanoi. ”Mää en ole rouva,” Minni sanoi ja istui alas. ”Kohta oot,” Vinski sanoi tutkien terassin katon rajaa. Minni pyöritteli huvittuneena päätään. ”Sitä paitsi sää huojasit meitä!” Hans sanoi yht’äkkiä ja osoitti Ronttia. ”Miten niin?” hän sanoi älähtäen. ”Sää sanoit silloin, kun löysitte meidät, että Minnin ja Turbon häät on puolen vuoden päästä,” Thomas sanoi osoittaen ystäväänsä. ”Niin ne olis siitä hetkestä ollut vasta 9 kuukauden päästä,” Hans sanoi. ”No puoli vuotta yhdeksän kuukautta, ei ole iso ero,” Rontti sanoi kohauttaen hartioitaan. ”Jännän äärellä on pääsekö, mun kaaso häihin,” Minni sanoi ja katsoi ystäväänsä. ”Ai kui?” Marie kysyi ja katsoi myös Milvaa. ”Mulla on laskettu päivä seuraavana päivänä, kun nuo menee naimisiin,” Milva sanoi ja nyökkäsi Minniä kohden. ”Ettekä yhtään miettineet,” Marie sanoi hämmentyneenä tyttärelleen. ”Me saatiin laskettu aika tietää, vasta kun oltiin kirkko ja kaikki jo varattu,” Minni sanoi. ”Se on totta, mutta toivotaan, että syntyy viikkoa aikasemmin, niin pääsee kanssa heti juhlahumuun,” Milva sanoi naureskellen. ”Tai sitten se syntyy, just samana päivänä, kun on laskettu,” Anni sanoi nauraen. ”Niimpä,” Milva sanoi kanssa naureskellen. ”Jos se on täsmällinen lapsi, niin sitten se ei voi olla Moton lapsi,” Santtu sanoi nyökäten jätkien suuntaa, jossa kaikki yritti ohjeistaa toisiaan ja yhdessä supussa. ”Totta, mutta mun lapsi se voi olla,” Milva sanoi naureskellen. ”Oliks Nicholas täys-aikanen?” Marie kysyi. ”Oli täys-aikainen, mutta syntyi silti puoltoista viikkoa ennen laskettua aikaa,” Minni sanoi. ”Ja häämatkalla toinen lapsi tulille,” Milva sanoi, saaden venyttelevän ystävänsä nauramaan. ”Anteeks vaan?” Turbo kysyi hieman hämillään. Koko porukka nauroi täyteen ääneen. ”Ootteks te suunnitellut toista lasta?” Santtu kysyi. ”Ollaan me siitä puhuttu ja sanoi Turbolle että hirtän sen korvista, jos se painaa paksuks ennen häitä,” Minni sanoi naureskellen. ”Niin, että haluat juhlia?” Anni kysyi. ”No todellakin,” Minni sanoi naureskellen. Jätkät saivat vihdoin keinun asennettua ja Turbo nosti poikansa kokeilemaan sitä. ”Viuuuu,” Turbo sanoi. ”Ahhaah,” Nicholas naureskeli, kun keinu sai vauhtia. ”Mun vuoro keinuttaa,” Vinski sanoi innoissaan. Turbo teki innokkaille keinuttajille tilaa ja istui Minnin viereen ottaen tämän kainaloonsa. Ilta sujui loppuun asti hyvin ja väsyneet vierailijat lähtivät kohti omia kotejansa. Hans ja Marie jäivät kumminkin Turbolle ja Minnille yöksi. Nicholas sammui, kuin saunalyhty omaan sänkyynsä. Minni saapui makuuhuoneeseen, jossa Turbo jo peiton alla luki jo kirjaa. Minni vain lysähti hänen viereensä väsyneenä. ”Oliks rankka päivä?” Turbo kysyi. ”Oli. Mää en voi uskoa, että mun vauva on jo yksi,” Minni sanoi ja paransi asentoaan. ”Niin ne vaan kasvaa,” Turbo totesi. ”Mää olisin halunnut, että se vauva aika on pidempi,” Minni sanoi. ”Kuule rakkaani mää teen sun kanssa, vaikka niin monta lasta, että saat vauva kiintiös täyteen,” Turbo sanoi laskien kirjan yöpöydälle ja suukottaen puolisoaan. Minni nauroi hellästi miehelleen ja suuteli tätä hellästi. ”Mun takaraja on neljä,” Minni sanoi, laskeutui Turbon viereen makaamaan. ”Mmmhhh eli kolme vielä, no mikä ettei,” Turbo sanoi mietteliäänä ja suuteli Minniä. ”Se oli maximi,” Minni sanoi naureskellen, kun Turbo suuteli häntä kaulalle. ”Mää en jaksa odottaa hääyötä,” Turbo sanoi. ”Ai hääyönä me tehdään lapsi vai?” Minni sanoi nostaen Turboa hieman. ”No miks ei,” Turbo sanoi. ”Tästä keskutellaan vielä,” Minni sanoi ja veti miehensä intohimoisiin suudelmiin. Hetken päästä Turbo makasi Minnin päällä hengästyneenä. Hän veti itsensä ulos ja suuteli puolisoaan intohimoisesti. ”Kai panostat enemmän hääyöhön?” Minni kysyi, kun Turbo laskeutui omalle sängynpuoliskolleen selälleen. ”Väitäks sää, että se oli huonoa?” Turbo kysyi epäilevästi hymyillen. ”En mää niin sanonu. Kysyin vaan, että panostakko enemmän? Että se on läheisempää ja vielä intensiivisempää,” Minni jatkoi ja asettui Turbon rintakehälle. ”Aaa, no todellakin,” Turbo sanoi ja suukotti Minnin päälakea. ”Näiks sää muuten Vinskin ja Santun, kun Anni tuli Danielin kanssa tänne,” Turbo kysyi. ”Joo näin, Vinski oli todella mustasukkainen Annista ja Santtu ei pitänyt siitä miten Vinski katto Annia,” Minni sanoi. ”Vinskin pitää oikeesti päästää irti Annista,” Turbo sanoi. ”Niin pitää. Tajuaako se, kuinka paljon hän satuttaa Santtua,” Minni mietti. ”Eihän ne ees seurustele vakituisesti,” Turbo sanoi. ”Eikö?” Minni kysyi ihmeissään. ”No selvis, mulle ja Motollekkin silloin, kun Moto antoi mökkinsä nuorille kokelaille. Santtu oli kysynyt Vinskiltä mitä he tekevät, koska eivät he voineet mökkiinkään jäädä. Vinski oli siihen, vain todennut ottavansa läheisen asunnon vuokralle Tulikivestä. Santtu oli kysynyt vihjailevasti, että meinasiko Vinski muuttaa yksin, johon se oli todennut vaan, että joo. Kenen muunkaan kanssa,” Turbo selitti. ”Mää olisin Santun kohdalla suuttunut,” Minni totesi. ”Niin määkin, mutta niillä on jotain niin erityistä kemiaa. Mutta kyllä, Vinskin käytöksen muutoksen taas huomasi, kun Anni palasi kuvioihin,” Turbo sanoi haikeana. ”Voi voi. Kai sää muuten muistat, että meillä on huomenna tyttöjen päivä,” Minni sanoi ja katsoi Turboa. ”Tyttöjen päivä?” hän kysyi. ”Joo. Mennään ostaan mulle häämekko, samalla katotaan morsiusneitojen mekot ja sit katotaan morsiustytöille Viiville ja Emilialle, jotkut kauniit puvut,” Minni sanoi. ”Aaa ja tää on sen takia, miehiltä kiellettyä,” Turbo varmensi. ”Kyllä,” Minni sanoi ja suuteli miestään, sammuttaen samalla yöpöydän valon Turbon yli. ”Tiekkö mitä?” Turbo jatkoi vielä. ”Mitä?” Minni kysyi. ”Me harrastetiin seksiä, kun sun vanhemmat ovat täällä,” Turbo sanoi naureskellen ja saaden Minnin myös nauramaan.


Seuraavana aamuna Minnin pakkaili tavaroitaan mukaan. Hän ajaisi Tulikiveen äitinsä kanssa, jossa Milva kumppaneineen odottaisi. Turbon oli tarkoitus mennä miesporukan kanssa Niymarin kaupungin ostoskeskuksessa sijaitsevaan hääpuku liikkeeseen katsomaan heille pukuja. ”Missä me nähdään ja monelta?” Turbo kysyi, kun Minni oli jo valmis lähtemään. ”Jos mää, vaikka ilmoitan, kun oon tulossa takaisin,” Minni sanoi ja silitti poikansa hiuksia, joka istui syöttötuolissa. ”Mihin te kaks ootte menossa? Ette saa nähdä toisianne hääpuvuissa ennen hääpäivää,” Marie totesi kävellen tyttärensä viereen. ”Ei tietenkään,” Minni sanoi silittäen äitinsä selkää. ”Me mennään ostaan meidän vihkisormukset,” Turbo sanoi. ”Niin eli sää maksat,” Hans totesi ja nosti puurolautasen mikrosta. ”Kutakuinkin joo, mutta se on reilua Minnille, kun se on tehnyt muita hankintoja häihin,” Turbo sanoi. ”Me mennään nyt,” Minni sanoi ja suukotti miehensä ja Nicholaksen poskea. Nicholas ei ollut tyytyväinen, että hänen äitinsä lähti jonnekkin ilman häntä. Hän kumminkin oli viettänyt Minnin kanssa useamman kuukauden yhdessä, ja eroahditus näkyi suurena huutona äitinsä perään. Turbo silitti poikansa hiuksia ja kertoi äidin tulevan takaisin.
Minni ja Marie saapui Tulikivikaupungin hääpuku liikkeen eteen, jossa hänen ystävänsä jo odottavat. He tervehtivät toisiaan ja kävelivät liikkeeseen sisälle. ”Hei! Tervetuloa Glamour Diamond’siin. Minä olen teidän konsultti Marget. Voinko olla avuksi?” nelikymppinen vaatekonsultti kysyi, kun nais seurue saapui liikkeeseen. ”Joo. Tarvittais häämekko meidän morsiammellemme,” Marie sanoi. ”Okei. Kuka meidän onnekas on?” Marget kysyi. ”Minä olen,” Minni sanoi ja kätteli naista. ”Marget hauska tavata,” Marget sanoi. ”Minni ja kuin myös,” Minni sanoi. ”Hei. Mennään istumaan ja keskustelemaan vähän ensin minkälainen mekko olisi toiveissa,” Marget sanoi ja ohjasi naiset sohvaryhmän luokse, jonka edessä aukesi tilava tila monen peilin kanssa ja koroke. ”Nonniin, kerrokko vähän tulevista häistä, miehestäsi ja minkälaista mekkoa olisit mahdollisesti ajatellut,” Marget aloitti. ”Meidän häät on ajateltu moderneiksi ja perinteitä kunnioiten, meidän väri teema on sinisen violetin yhdistelmää, pienillä yksityiskohdilla. Eli määkin pyysin, että mun mies ottaisi puvukseen, jotain mikä on perinteistä marsilaista,” Minni aloitti. ”Kuulostaa todella kauniilta, kerro vähän miehestä,” Marget sanoi jatkaen osoittaen Minnille, että hän voi jatkaa. ”Mun mies on mun mielestäni maailman ihanin ja ajattelevin hiiri. Me tavattiin kymmenen vuotta sitten sotilasleirillä ja ollaan siitä asti oltu yhdessä. Turbo on itse pitkä ja tosi vahva, että korot voi olla sen mukaan,” Minni jatkoi. ”Te ootte sotilaita,” Marget kysyi. ”Joo. Toimitaan kenraaleina kumpikin. Turbo on Vapaustaistelijoissa ja Vastarintaliikkeessä, kun sitten taas mää oon noissa kahdessa edellä mainitsevassa ja sen lisäksi vielä armeijassa,” Minni selitti. ”Okeii todella hienoa. Mites sun puku, kun sää puhuit siitä modernista, mutta perinteisestä teemasta. Niin oletko mekonkin menevän siihen teemaan,” ”Joo olen,” Minni sanoi nyökkäillen. ”Okei eiköhän me sulle löydetä puku. Ollaan saatu meidän liike vähän aika sitten uuteen uskoon ja uusia puku malleja on tullut todella paljon,” Marget sanoi. ”Ja sinä sanoit, että iso puku ei ole ongelma,” Marget varmensi. ”Ei ole joo,” Minni sanoi. ”Hyvä, koska perinteiset A-linjaiset puvut ovat alaosasta näyttäviä, mutta eiköhän me sulle puku löydetä. Tule vain mukaani,” Marget sanoi ja ohjasi Minnin pukeutumistilaan myymälän toiseen päähän. Hän kävi hakemassa pukuvaihtoehtoja, kun Minni oli vielä kertonut, minkälaista oli hakemassa. ”Okei, tässä olisi ensimmäinen,” Marget sanoi ja napitti puvun takaosan kiinni. Minni käveli mekon kanssa tyttöjen eteen. ”Oooh se kaunis,” Anni sanoi. ”Mekko on perusmallinen A-linjainen, laskotuksella, kiiltävää materiaalia,” Marget sanoi ja asetteli mekon korokkeen ympärille laskeutuen nätisti. ”Se on nätti, mutta siitä puuttuu se jokin,” Marie sanoi. ”Kerrankin me ollaan samaa mieltä. Tää on vähän pliisu,” Minni sanoi. ”No ei se mitään meillä on monta pukua vielä kokeiltavana,” Marget sanoi ja auttoi Minnin pois korokkeelta. Minni kokeili useampaa pukua ja jokaisesta tuntui puuttuvan se jokin. Hän käveli takaisin kohti pukukoppia, kunnes näki matkalla puvun ja kysyi voisiko hän kokeilla sitä. Marget nappasi puvun mukaan ja lähti sovittamaan sitä. ”Toivottavasti se löytää pukunsa,” Milva sanoi huokaisten silitellen vatsaansa, kun pikku kaveri venytteli makeasti. ”Minni ei ole mikään helpoin asiakas,” Marie sanoi. ”Mutta mää ymmärrän Minniä. Tätä se on varmasti odottanut,” Santtu sanoi. ”Niimpä. Ne on ollut Turbon kanssa niin kauan yhdessä, kokien niin paljon ei niin positiivisia aioita. Paitsi Nicholas, mutta siis Minni haluaa kääntää myös mielialansa positiiviseksi ja, että se oikeasti kohta on Turbon kanssa ikuisesti yhdessä,” Anni sanoi, saaden kaikki naiset nyökyttelemään. ”Joo ei Minnin ja Turbon elämä mitään helppoa ole ollut, saati sitten heidän suhteensa,” Marie sanoi. ”Ne on kyllä uskomattomasti pitänyt yhtä, vaikka ne olikin neljä vuotta kaukosuhteessa,” Santtu totesi, miettien hänen suhdetta Vinskiin. ”Niimp… SIIIS toi on ihana!” Milvan lause jääden kesken, kun Minni asteli esiin bongaamansa puku päällään. Hän nousi korokkeelle, Margetin oikaisten helmaa samalla. ”Ottas niin haen sen hunnun vielä, mikä kuuluu tähän pukuun,” Marget sanoi. Minni hymyili hermostuneesti ja katsoi peilin kautta äitiään. ”Ooow äiti älä itke,” Minni sanoi ja pyyhki omaa silmäkulmaansa. ”Tää on onnellisuutta. Se on täydellinen,” Marie sanoi ja pyyhki paperilla silmäkulmaansa. ”Sää oot tyrmäävä,” Anni sanoi ja nappasi myös itselleen nenäliinan pöydältä. ”Nonni asetetaan tämä vielä ja mitäs raati on mieltä,” Marget sanoi, kun oli asetellut hunnun Minnille. ”Se on täydellinen,” Milva sanoi. ”Mitäs mieltä morsian on?” Marget kysyi. Minni ei sanonut hetkeen mitään, hän ei ollut kuvitellut pääsevänsä ikinä tähän asti elämässään. ”Se on täydellinen,” Minni sanoi ja kyyneleet nousivat pintaan. ”Nyt se tarkka kysymys. Onko tää sun mekko?” Marget sanoi ja katsoi Minniä peilistä. Minni alkoi onnellisesti nyökkäilemään. ”On” hän sanoi ja naisten suuret aplodit täyttivät huoneen. Minni kiitti Margettia konsultoinnista ja auttoi häntä pakkaamaan puvun mustaan pukupussiin. Heidän päästessä liikkeestä ulos. Minni ja Marie nostivat mekon auton peräkonttiin. ”Missä meinasit mekkoa säilyttää, ettei Turbo nää sitä?” Milva kysyi. ”Santulla,” Minni sanoi hymyillen. ”Mitäs me nyt?” Anni jatkoi. ”Voitte tulla Niymariin. Teidän miehet on siellä,” Minni sanoi. Naiset nyökkäilivät tyytyväisenä ja he lähivät matkaan viemällä mekon ensin Santun asunnolle.
Hetken päästä he olivatkin Niymarin kaupungin ostoskeskuksella. ”Missä jätkät?” Anni kysyi. ”Se pukuliike on tuolla ihan yläkerrassa. Mää laitan Turbolle viestin, että ollaan täällä,” Minni sanoi ja kaivoi laukustaan puhelimensa. ”Mennäänkö vaikka sitten haukkaan jotain sillä välin?” Milva kysyi. ”Joo, tuossa olisi kivan näköinen kahvio,” Santtu sanoi. Tytöt kävelivät kahvioon ja tekivät tilauksensa. ”Mitenköhän jätkien pukusovittelu meni?” Anni mietti. ”Ne tuntien, niin ihan pelleilyksi,” Milva sanoi naureskellen. ”Tai sitten ihan hyvin, kun Hans ja Thomas on siellä mukana,” Marie sanoi. ”Oliks Thomakskin siellä?” Milva kysyi hämillään. ”Joo kuulemma,” Minni vastasi ja laittoi puhelimen takaisin laukkuunsa. ”Isä on yllättänyt itse kunkin tässä lähipäivinä,” Anni sanoi. ”Ai kui?” Santtu kysyi. ”Se on ollut hirveen paljon meidän mukana, soitellut miten menee ja tullut ihan oikeasti käymään,” Anni sanoi. ”Mutta se hyvä oikeestaan, koska se on ollut niin paljon pois teidän elämistä,” Santtu sanoi. ”Niimpä,” kaikki muutkin nyökyttelivät Annille. ”Missä ne meidän miehet ja mikä on seuraava akenda?” Milva kysyi. ”En mää tiiä. Turbo ei vastannut vielä. Mutta seuraavaksi mää ja Turbo lähetään kattomaan meille vihkisormuksia ja jos te menisitte katsomaan itsellenne morsiusmekkoja ja kaasolle mekon,” Minni sanoi. ”Kuulostaa suunnitelmalta,” kuului Turbon ääni hänen olan takaansa. ”Missä te olitte?” Anni kysyi. ”Vietiin ne puvut Milvan ja Moton autoon,” Turbo sanoi. ”Te löysitte sopivat?” Minni kysyi. ”Löydettiin,” Turbo sanoi. ”Mennäänkö?” hän kysyi, kun huomasi Minnin kupin olevan tyhjä. ”Mmm joo mennään vaan,” Minni sanoi ja keräsi tavaransa. ”Aaa Milva tässä,” Minni sanoi. ”Uuu Minnin pankkikortti,” Milva sanoi ja oli nappaamassa jo korttia, kun Minni veti sen takaisin. Kaikki nauroivat makeasti Milvan yritykselle saada kortti. ”Tää kortti on ainoastaan teidän puvuillenne. Onko selvä?” Minni kysyi. ”On neiti kenraali,” Milva sanoi vastaten nälväillen. Minni ojensi kortin ystävälleen ja lähtivät Turbon kanssa kohti koruliikkeitä. ”Miks me ei osteta pukuja itse?” Santtu kysyi. ”Marsissa on tapana, että jos on häät, jotka järjestetään kirkossa, niin morsian tai sulhanen maksaa myös morsiusneitojen ja kaason puvut,” Milva selitti ja keräsi tavaransa. ”Mennäänkö me taas johonkin liikkeeseen?” Eeli kysyi tylsistyneenä. Milva katseli hiukan ympärilleen ja näki ison kylti, jossa mainostettiin lasten leikkipaikasta. ”Haluakko mennä leikkimään sillä aikaa, kun aikuiset shoppailee?” Milva kysyi Eeliltä, joka piti tämän kädestä kiinni. ”Tuleeks joku mun kaa?” Eeli kysyi hieman aristellen. ”Mää voin tulla sun kanssa,” Miihkali sanoi reippaana ja Eeli lähti iloisena tämän mukaan. ”Mua häiritsee edelleen tää, että Minni ja Turbo maksaa käytännössä kaiken,” Santtu sanoi. ”Ai eiks teillä ollut sie sun planeetalla sitä?” Thomas kysyi. ”Ei. Meillä on perinne, että morsiammen isä maksaa kaiken ja jos sulho peruukin häät, hän joutuu pulittamaan isälle koko rahasumman takaisin. Tai ei sitäkään kaikki maksa,” Santtu sanoi. ”Outo käytäntö,” Hans sanoi. ”Eikä sun tarvitse huolehtia. Ei tee Turbolla ja Minnillä tiukkaa,” Anni sanoi. ”Ai kui niin?” Santtu kysyi ihmeissään. Turbo ja jätkät olivat pennittömiä maassa, niin miten heillä nyt olisi varaa maksaa heidän pukunsa. ”Kenraali tienaa 3000-6000 grediin kuukaudessa. Ei luulis tekevän tiukkaa,” Milva sanoi ja lähti kävelemään liukuportaille, koko kööri perässään. Minni ja Turbo oli ennättänyt koruliikkeeseen sisälle. Nicholas nukkui tyytyväisenä rattaissaan. ”Ootko ajatellut, että haluakko samaan tyyliisen korun, mikä sulla nyt on?” Turbo kysyi, kun katseli lasin lävitse erilaisia sormuksia. ”Joo ja sit jokin mikä kuvais meitä,” Minni sanoi ja katseli Turbossa kiinni sormuksia. ”Ei sellasia räjähtäneitä timantteja oo,” Turbo sanoi ja katsoi puolisoaan. Minni hymyili tälle viekkaasti. ”Mites toi?” Turbo kysyi ja osoitti kaksiosaista sormus sarjaa. ”Meinasikko, että mun sormi jaksaa kantaa kolme sormusta?” Minni kysyi saaden Turbon painamaan päänsä rintaansa ja nauramaan tyytyväisenä. ”Hei voinko auttaa?” myyjä kysyi, kun Turbo yritti koota itsensä. ”Joo vihkisormuksia katottais,” Minni sanoi. ”Haluatteko kokeilla jotain?” myyjä jatkoi. ”Joo, noita kaksiosaisia,” Turbo sanoi. Minni ja Turbo katsoivat sormuksia hieman lähemmin. ”Mites tää?” Minni kysyi ja Turbo katsoi Minniä haltioissaan. ”Huhuu Mars kutsuu!” Minni sanoi herättäen Turbon haaveiluistaan. ”Se on täydellinen,” Turbo sanoi ja sai Minniltä suudelman. ”Mitäs me sulle sitten?” Minni kysyi. Minni ojensi sormukset myyjälle paketoivaksi. ”Laitetaanko sulhasen sormukset vielä samaan rasiaan?” myyjä kysyi. ”Laitetaan vaan,” Minni sanoi. ”Saadaanko katsoa noita sormuksia?” Turbo kysyi ja myyjä nosti levyn sormuksia. He kokeilivat sormuksia Turbon sormeen ja löysivät, myös hänelle täydellisen sormuksen. Myyjä pakkasi sormukset heille mukaan ja toivottivat onnea heidän hääpäivälleen. Minni soitti liikkeestä päästyään Milvalle ja kysyi missä he menivät. Milva kertoi, että olivat kanssa juuri päässeet liikkeestä ulos ja pyysivä, jos he treffaisivat leikkimaan edessä. Minni ja Turbo istui leikkipaikan edessä. Nicholaskin oli herännyt ja oli noussut istumaan rattaissaan, heräillen samaan aikaan. Minni silitteli poikansa pystyssä olleita hiuksia siistimmäksi. Nicholas meni käsiensä taakse piiloon ja hieroi silmiään väsyneenä. Milva ja kumppanit saapuivat hetken päästä, myös leikkipaikan eteen. ”Mää soitan Miihkalille, että odotellaan tässä,” Moto sanoi. ”Ai onks Miihkali Eelin kanssa tuolla,” Turbo kysyi. ”Joo on,” Milva sanoi naureskellen. ”Ai niin. Tässä. Ennen kuin se jää mulle,” Milva sanoi ja ojensi Minnin pankkikortin tälle takaisin. ”Löysittekö sormukset?” Hans kysyi ja kaappasi tyttärensä kainaloonsa. ”Joo löydettiin ja ihan täydelliset,” Minni sanoi. Hetken päästä seurue oli kasassa ja lähtivät Minnin ja Turbon talolle syömään. He viettivät päivän yhdessä ja keskustelivat mm. häistä ja polttareista.


Kolme kuukautta meni nopeammin, kuin kukaan oli odottanut. Turbo teki töitä ja suunnitteli Minnin kanssa häitä, ystäviensä avustuksella. Minni oli järjestänyt viikkoa aikasemmin heidän hääpäiväänsä Milvalle vielä vauvakutsut, jossa he eivät kertoneet vieläkään lapsen sukupuolta. Santtu oli keskustellut Vinskin kanssa heidän välisestä suhteesta ja Vinski oli suuttunut Santulle, kun tämä sanoi olevansa sinkku. Ja hänestä tuntui, että Vinski käytti hänen tunteitaan vain hyväkseen saadakseen Anni takaisin. Vinski oli kaiken tämän kieltänyt ja lähtenyt ovet paukuen Santun luota. Sen koommin he eivät olleet jutelleet ja Vinski oli purkanut sydäntään Turbolle ja Motolle, jotka sanoivat asioiden menevän niin ja Santun olleen oikeassa. Vinski oli miettinyt sanomaansa, mutta ei uskaltanut pyytää naiselta anteeksi, joten jätti Santun hetkeksi rauhaan ja mietti mitä oikeasti haluaa. Minnin polttareissa tytöt olivat pitäneet hemmottelu päivän, jotta se oli Milvallekkin mukava, jonka laskettu aika oli ihan kortilla, mutta pikkuisen tulosta ei ollut vieläkään minkäänlaista tietoa. He olivat pyörineet kauneushoitoloissa ja loppuillasta Milva oli ilmoittanut menevänsä kotiin huonon olon takia ja pyysi Minniä pitämään vielä kerran hauskaa ennen, kuin hänet rengastettaisiin lopullisesti. Jätkien polttarit olivat jo käynnistyneet päivällä erilaisten tehtävien parissa, joka päätyi limusiinilla baariin. Turbo oli luvannut mennä hotelliin yöksi, jotta ei näkisi Minniä valmistautumassa. Marie ja Hans olivat, myös menneet yöksi hotelliin, koska he hoitivat Nicholasta. Minni heräsi aamulla hirveään morkkikseen ja väsymykseen. ”Mitenköhän mää jaksan tänään?” Minni kysyi, kun kotiin tilattu kampaaja laittoi hänen hiuksiaan. ”Jaa a. Sun pitäis olla hereillä sinne puoleen yöhön asti,” Anni totesi, joka oli tullut heille yöksi. Santtu ja Milva parkkeerasivat auton Minnin ja Turbon pihaan ja kantoivat painavan mekon sisälle. ”Ooh kiitos kullat,” Minni sanoi. ”Eipä kestä,” Milva sanoi ja istui hieman vaivalloisesti nojatuoliin. ”Sattuuko tai onko huono-olo vielä?” Minni kysyi. ”Vähän huono-olo, mutta ei muuta. Toivotaan, että pienokainen pysyy tän päivän sisällä,” Milva sanoi naureskellen. ”Niimpä,” Minni sanoi. ”Susta tulee niin kaunis,” Santtu sanoi oven karmiin nojaillen. ”Kiitos. Mua jännittää ihan törkeesti,” Minni sanoi. ”No ketä ei. Susta tulee Thremes tänään,” Anni sanoi. ”Aletaanko mekin laittaa itseämme,” Milva sanoi ja kohotti itseään. ”Joo,” Anni ja Santtu sanoivat yhteenääneen.
Samaan aikaan hotellilla Turbo oli käynyt suihkussa ja kuivasi nyt hiuksiaan. ”Mitä sää teet?” hän kysyi Vinskiltä, joka hääräsi hänen kenkiensä parissa. ”Tää on perinne, mikä pitää lukee miesten kengissä,” hän sanoi ja näytti kenkiä, joiden pohjassa oli tekstiä. ”Help me! Ookko tossisasi?” Turbo kysyi ja naureskeli Vinskin tempulle. Valkeahiiri nyökkäili tälle ja laittoi kengät takaisin niille tarkoitettuu laatikkoon. ”Jännittääkö?” Moto kysyi, kun Turbo katsoi vain ikkunasta. ”Joo olen,” Turbo sanoi. ”Hyvin se menee. Minni on vihdoin sun,” Moto jatkoi. ”Niimpä ja te kuulutte yhteen,” Vinski sanoi. Turbo hymyili ikkunaan päin. Hän ja Minni oli jo ihan tarpeeksi kauan odottaneet tätä ja oli viimein valmis viemään hänet loppuun asti. Turbo otti pukupussista pukunsa ja alkoi pukemaan päälleen. Hän oli hyvin jännittynyt, eikä puhunut oikeastaan mitään. ”Miten toista voi jännittää näin paljon, vaikka on tuntenut 10 vuotta,” hän ajatteli. Jätkät olivat viimein valmiina ja Turbo puki Vinskin koristelemat kengät jalkaansa ja korjasi kukkaa rintataskussaan. ”Valmiina menemään naimisiin?” Vinski kysyi, kun heillä oli kaikki valmiina. ”Enköhän mää ole,” Turbo sanoi jännittyneenä ja leveästi hymyillen. ”Hyvin se menee. Enää toivotaan, että Minni saapuu paikalle,” Moto sanoi rohakisevasti. Jätkät sammuttivat valot ja olivat valmiita lähtemään kohti kirkkoa.
Minnin ja Turbon luona tytöt auttoivat Minniä pukemaan mekon päälleen. Milva piti hänen käsistään kiinni, kun Anni ja Santtu veti nyörejä kiinni selän puolelta. He nauroivat täyteen ääneen. ”Huh miten yks mekko on noi hankala saada kiinni,” Santtu sanoi, kun Anni vielä teki siistiä rusettia nyöreihin. ”Sää oot täydellinen,” Milva sanoi ja katsoi ystäväänsä. ”Ei vielä,” Santtu sanoi ja otti pukupussista hunnun ja asetteli sen Minnin hiuksiin. Hänen hiuksensa oli kiharrettu ja aseteltu vasemman olkapään päälle kauniille ja löysälle letille. Päälaella olevat hiukset olivat vedetty myös mukaan. Lettiä koristi rautalanagasta tehty kimalteleva kukkaköynnös, joka sopi hänen pukuunsa loistavasti. Milva asenti vielä pienen tiaran hunnun kiinnikkeeksi. Santtu laittoi hunnun laskeutumaan pukua pitkin siististi. ”Meidän pitää mennä,” Milva sanoi ja katsoi seinässä olevaa kelloa. ”Onks limusiini tullut?” Minni kysyi. ”Mikä limusiini toi on?” Anni kysyi, kun katsoi ennemmin maasturia muistuttavaa limusiinia, kuin normaalia limusiinia. ”Turbon takia,” Minni sanoi ja nousi auton kyytiin painavasta mekosta huolimatta.


Hääpaikalla Turbo otti Vinskin ja Moton kanssa vieraita vastaan. ”Kato nyt kuinka komee sun isi on?” Marie sanoi ja antoi onnellisen lapsen isälleen. ”Meniks teillä yö hyvin?” Turbo kysyi. ”Oi oikein mahtavasti. Mihin Hans voi jäädä odottamaan Minniä?” Marie kysyi. ”Minnin kimppu odottaa takahuoneessa ja sinne pääsee, kun kävelee tuosta pääovista sisään ja heti vasemmalle,” Turbo sanoi näyttäen kirkon ovea. ”Okei. Mennäänkö kulta?” Marie kysyi ja ojensi käsiään Nicholakselle. Nicholas heittäytyi mumminsa syliin. ”Sano hei hei,” Marie sanoi ja vilkutti Turbolle. Nicholas vilkutti isälleen ja lähti tyytyväisenä isovanhempiensa mukaan. Pikku hiljaa kaikki vieraat alkoivat olemaan paikalla. Turbon sukuakin oli Thomaksen ansiosta tullut runsaasti paikalle. Ystäviä ja sukulaisia oli koko kirkko täynnä. ”Minni tulee!” Moto sanoi ja iski Turboa kevyesti selkään, joka katsoi olkansa yli. ”Mennään,” hän sanoi ja pyysi kirkon väkeä sulkemaan pääovet ja väliovet. Turbo huokaisi syvään ja käveli juhlaväen edestä, Vinski ja Moto perässään omalle paikalleen. Häntä ei koskaan elämässään ollut hermostuttanut näin paljon. Pappi tervehti Turboa ja alkoi siunaamaan tilaa.
Kirkon työntekijät avasivat Minnille oven, joka käveli takahuoneeseen. Hans katsoi huoneeseen saapuvaa prinsessaansa suu pienesti auki. Minni hymyili isälleen lempeästi. ”Voi kulta. Sää oot oikea prinsessa,” Hans sanoi ja piti tyttärensä tärisevistä käsistä kiinni. ”Ei hätää kulta. Kaikki menee hyvin. Turbo jo odottaa sua,” Hans sanoi rauhoitellen. Milva ojensi Minnille tämän upean kimpun, joka oli tehty pitkistä köynnöskukkasista, jossa yhdistyi valkoisen, sinisen ja violetin värisävyt. Viivi ja Emilia toimivat kukkaistyttöinä ja saivat ripotella kukan terälehtiä ennen morsiammen saapumista. Eeli oli sormuspoika ja kulki Viivin ja Emilian takana. ”Valmiina?” Milva kysyi jonon edestä katsoen Annin ja Santun ohi Minniä. Minni nyökkäsi. Milva antoi merkin henkilökunnalle, jotka antoivat urkujen soittajalle merkin. Urkujen aloittaessa keskimmäiset ovet aukenivat ja auringon paiste valaisi aukean kirkon valolla. Kaikki nousivat ylös ja katsoivat haltioissaan, ensin saapuvia lapsia ja sitten morsiusneitoja ja kaasoa. Minni lähti kävelemään kertosäkeen kohdalla, kun kaikki muut olivat päässeet paikalleen. Turbo jähmettyi paikoilleen. Hänen suunsa oli pienesti auki, kun hän näki Minnin kävelevän alttarille. Minnin upea A-linjainen puku oli yksinkertainen, mutta kangas oli kokonaan glitteristä ja täytti koko puvun upealla säihkeellä. Minnillä oli kaulassaan upea jalokivikaulakoru ja korvissa yhteen kuuluvat korvakorut. Meikki oli näyttävä ja täydensi Minnin ihan täydelliseksi Turbon silmissä. Minni oli kanssa haltioissaan nähdessään Turbon perinteisessä marsilaisessa puvussa, joka muistutti entisajan prinssin asua. Puku oli upean musta. Kultaisilla kiemurtelevilla kuvioilla ja kultaisilla yksityikohdilla. Valkoiset hanskat hän oli nostanut housun taskuun siististi. Hän lähti Minniä vastaan ja sai Hansilta hyväksynnän ottaa tyttärensä. ”Sää oot kaunis,” hän kuiskasi ja tarttui Minnin käsipuoleen kiinni. ”Kiitos,” Minni sanoi ja he nousivat alttarin korokkeelle. Pappi kääntyi ympäri. Hän antoi merkin juhlakansalle, että voisivat istua alas. ”Hyvä juhlakansa, sukulaiset ja ystävät. Kiitos, että olette tulleet todistamaan tämän miehen ja tämän naisen avioliittoon astumista,” pappi aloitti ja sai Minnin ja Turbon katsahtamaan toisiaan. ”Jumala siunaa teidän matkaanne kaikessa elämän käännöskohdissa ja luo teille turvallisen ympäristön kasvaa yhdessä. Ensimmäiseksi pyydän teitä Throttle Marcus Thremes ja Carbine-Maria Theresa Milanius, lausumaan lupaukset. Lupaukset, jotka sitovat teidät, myös toistenne perheisiin,” pappi sanoi. Minni ojensi kimppunsa Milvalle ja vaihtoi Turbon kanssa paikkaa. ”Throttle. Perheen tulevana päänä ja miehenä, sinä aloitat. Ole hyvä,” pappi sanoi ja Turbo kaivoi takintaskustaan taitellun paperin.
”Kiitos Throttle. Carbine ole hyvä,” pappi sanoi ja kiitti Turboa, antaen samalla Minnille vuoron omaan lupaukseensa.
”Kiitos Carbine,” pappi sanoi ja antoi heille luvan palata paikoilleen. ”Katsokaa toisanne silmiin ja ottakaa käsistänne kiinni,” pappi jatkoi ja siunasi Minnin ja Turbon lupauksen yhteen. He katsoivat hymyillen toisiaan silmiin. ”Seuraavaksi pyydän sormuspojalta morsiammen sormusta,” pappi sanoi ja Eeli ojensi hänelle tyynyä, jossa sormukset olivat. Pappi siunasi sormukset pyhässä vedessä ja ojensi kaksioisaisen sormuksen Turbolle. Timantit menivät upeasti ristiin sormuksissa ja ne näyttivät, kuin ne olisivat lähteneet kihlasormuksesta. ”Nyt pyydän, että toistat perässäni. Minä Throttle Marcus Thremes,” pappi aloitti. ”Minä Throttle Marcus Thremes,” ”Tahdon ottaa sinut Carbine-Maria Theresa Milaniuksen,” ”Tahdon ottaa sinut Carbinen-Maria Theresa Milaniuksen.” ”Aviovaimokseni,” ”Aviovaimokseni,” ”Ja haluan rakastaa sinua niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa,” ”Ja haluan rakastaa sinua niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa,” Turbo sanoi saaden lauseen päätökseen. ”Nyt kysyn sinulta Carbine-Maria Theresa Milanius. Tahdotko ottaa Throttle Marcus Thremeksen aviomieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?” pappi kysyi ja katsoi Minniä, joka käänsi katseensa Turboon. ”Tahdon!” Minni vastasi hymyille ja Turbo pujotti sormuksen hänen nimettömäänsä. Pappi pyysi Eeliltä sulhasen sormuksen ja siunasi sen pyhässä vedessä. Turbolle oli otettu upeasti ja terävästi kaiverrettu kultainen sormus, joka sopi yksinkertainen kihlasormuksen viereen. ”Nyt pyydän sinua Carbine-Maria Theresa Milanius toistamaan perässäni,” pappi aloitti taas. ”Minä Carbine-Maria Theresa Milanius,” ”Minä Carbine-Maria Theresa Milanius,” ”Tahdon ottaa sinut Throttle Marcus Thremeksen,” ”Tahdon ottaa sinut Throttle Marcus Thremeksen,” ”Aviomiehekseni,” ”Aviomiehekseni,” ”Ja haluan rakastaa sinua niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa,” ”Ja haluan rakastaa sinua niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa,” Minni sanoi ja pyyhkäsi kyyneleen pois silmäkulmasta. ”Nyt kysyn sinulta Throttle Marcus Thremes. Tahdotko ottaa Carbine-Maria Theresan aviovaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?” pappi kysyi ja ojensi Minnille miehensä sormuksen. ”Tahdon!” Turbo sanoi kuuluvaan ääneen ja Minni sujautti sormuksen hänen sormeensa. ”Nyt kysyn vielä teiltä sukulaiset ja ystävät. Onko jollakin tätä liitoa jotain vastaan?” pappi kysyi. Kukaan vieraista istuivat hiljaa paikoillaan, kunnes ”AAAa aa,” Nicholas kiljaisi ja kiipeili vaarinsa sylissä. ”Jaahas, kertoisiko pikku herra miksi vastustaa?” pappi kysyi ja sai kaikki naureskelemaan iloiselle lapselle. Nicholas istui vaarinsa syliin ja huokaisi syvään. ”Kukaan ei vastusta teidän liittoanne. Hyvä juhlakansa. Saanen esitellä teille herra ja rouva Thremes. Ole hyvä, voit suudella morsiantasi,” pappi sanoi. Turbo veti leveästi hymyilevän morsiammensa kiinni itseensä ja suuteli tätä intohimoisesti. Minni kietoi kätensä tämän kaulalle ja he saivat suuret aplodit. Milva ojensi Minnille hänen kimppunsa ja he lähtivät kohti ulko-ovea. Ennen Minnin ja Turbon saapumista ulos, tytöt jakoivat riisejä vieraille ja osalle oli annettu saippuakuplia. Minni ja Turbo käveli riisikylvyn läpi auton kyytiin. He vilkuttivat vierailleen, kunnes auto lähti kohti juhlapaikkaa. Turbo kaatoi shampanjaa Minnin lasiin ja ojensi sen hänelle. Pullon takaisin laitettua, hän suuteli vaimoaan. ”Tää on mun elämän paras päivä,” hän sanoi. ”Niin munkin, kiitos,” Minni sanoi. ”Ai mistä?” Turbo kysyi. ”Siitä, että pidit tän päivän täydellisenä,” Minni sanoi ja suuteli miestään syvään. ”Sää oot niin kaunis,” Turbo sanoi. ”Hyvä, koska mää oon jättänyt sulle yöks ihan omia juttuja,” Minni sanoi ja huikkasi juomastaan. Turbo suukotti tämän poskea.


Juhlapaikalla henkilökunta laittoivat ruokailua valmiiksi. Ensiksi kaikki saisivat syödä, jonka jälkeen olisi ohjelmat ja bileet käynnistäytyisivät. Marie ja Hans olivat luvanneet ottaa Nicholaksen pariksi viikoksi hoitoon, kun Minni ja Turbo olisivat häämatkalla. Minni oli ensiksi ollut vastahakoinen jättämään niin pienen pojan yksin vanhemmilleen, mutta hänet oli saatu ylipuhuttua. Juhlakansa saapui ennen hääparia paikalle ja ihastelivat koristelua. ”Vau täällä on upeaa,” Santtu sanoi ja käveli juhlapaikan sisälle. ”No joo, ei uskois heti kyseessä olevan Minnin ja Turbon häät,” Milva sanoi. ”Onks kaikki hyvin?” Moto kysyi, kun muut menivät jo etsimään omia paikkojaan. ”Yllättävää, mutta on,” Milva sanoi hymyillen. ”Hyvä, kerro heti, jos vauva yrittää puskea maailmaan,” Moto sanoi ja silitti naisen vatsaa. ”Totta kai,” Milva sanoi ja ohjasi miehensä sisälle saliin, jossa juhlatila oli. Eeli heilutteli heille pöydästä. ”Me ollaan kaikki samassa pöydässä,” Milva sanoi ja istui alas. ”Näköjään,” Santtu sanoi ja istui vastahakoisesti Vinskin viereen. Anni sisaruksineen ja puolisoineen oli laitettu omaan pöytään. Jossa oli myös Viivi ja Emilia. Marcus istui vanhempiensa, sekä Nicholaksen ja Thomaksen kanssa samassa pöydässä lähellä Minnin ja Turbon istumapaikkaa. Muissa pöydissä oli sukulaisia ja porukka oli jaettu selvästi Minnin ja Turbon sukujen mukaan. ”Hyyyväää Juhlaväkii. Minulla on suuri kunnia toivottaa paikalle tervetulleeksi. Herra ja Rouva Thremes,” yksi Turbon vanhoista koulukavereista ilmoitti ovelta. Musiikin soidessa Minni ja Turbo käveli saliin suurien aplodien saattelemana ja pöydän päässä Turbo pyöräytti morsiantaan ja taivutti hänet suudeltavaksi. Minni hymyili lämpimästi ja kiitti juhlakansaa. Juhlakansa söi ja keskustelivat keskenään kuulumisia. Nicholas tiputtautui tuoliltaan ja käveli vanhempiensa luokse. Valokuvaajakin oli pyydetty paikalle ikuistamaan tämä päivä. Minni oli pyytänyt, jos auringonlaskun aikaan he kävisivät ottamaan hääkuvia ulkona, koska juhlapaikan takana oli aivan upea vanha puutarha. Nicholas käveli vanhempiensa pöydän edestä ja sai heidät hymyilemään hänelle lämpimästi. Hän kiipesi isänsä sylistä suoraan äidin syliin ja tutki tämän kimaltavaa pukua. Minni ja Turbo hymyilivät läpimästi, kun poika peitteli jalkojan mekolla.


Seuraavaksi oli kakun leikkaamista. Minni ehti omiensa sanojensa mukaan potkaisemaan ensin, mutta Turbo väitti hänen osuneensa tämän jalkaan eikä lattiaan. Turbo ja Minni syöttivät toisilleen kakun paloja ja pelleilyksi se meni. Minni yritti olla ovela työntämällä kakun palan miehensä suuhun, mutta karma osui omaan nilkkaan. He nauroivat tyytyväisenä ja suutelivat toistensa kakkuisia suitaan. Juhlaväki herkutteli usealla leivonnaisella ja suolaisilla ruuilla. Lapsia oli useampi paikalla ja heille oli tehty jäätelö ja karkki puffet. Heidän riemullaan ei ollut rajaa, kun he saivat luoda upeita jäätelöannoksia. Minni auttoi poikaansa, kun hänkin halusi jäätelöä. Milva alkoi näyttämään kärsivältä ja hieroi selkäänsä, kun auttoi Eeliä. ”Kaikki hyvin?” Minni kysyi, kun näki ystävänsä naaman vääntelyn. ”Joo kaikki hyvin,” Milva sanoi. ”Milva mää nään, että suhun sattuu,” Minni sanoi. ”Ottaa selkään,” Miva sanoi. ”Mee istuun, mää autan Eeliä,” Minni sanoi. Milva nousi kyykystä seisomaan ja lähti kohti omaa paikkaansa. ”Hei kulta, kaikki hyvin?” Moto kysyi. ”Selkää jomottaa. Voikko?” Milva kysyi ja näytti selkäänsä. ”Joo totta kai,” Moto sanoi ja hieroi toisella kädellään Milvan selkää. Herkuttelujen jälkeen, Minni oli mennyt sermin taakse, muiden tyttöjen kanssa. Seuraavaksi oli peli, jossa sukkanauha piti vetää hampailla naisen reidestä. Valitettavasti tytöt eivät olleet tätä tehtävää tehnyt helpoksi. ”Turbo tänne vaan,” Anni komensi mikrofooniin. Minni istui tuolilla, leveästi hymyillen. ”Okei, seuraava tehtävä on löytää Minnin reidestä sukkanauha. Valitettavasti matkan varrelle on eksynyt muutama pieni este. Sää et saa auttaa käsillä, muuta, kuin siirtämällä mekkoa, ja kaikki mitä tuolta löytyy pitää hampailla tai suulla ottaa,” Anni selitti ja sai Turbon nauramaan ääneen. ”Okei. Let’s do it babe,” hän sanoi ja riisui päällystakkinsa. ”Wohoo, anna mennä veikka,” Vinski huusi kannustavasti, kun Turbo laskeutui polvilleen ja suuteli Minniä käsiin. ”Nähdään 10 minuutin päästä,” Turbo sanoi ja alkoi kaivautumaan mekon alle. Minni nauroi ääneen ja kiljahti muutaman kerran, kun Turbo teki sellaista mitä ei varmasti pitänyt. Ensimmäisenä Turbo irroitti korkkiruuvin Minnin reidestä. Seuraavana oli mm. lasta, cd-levy, kaulakoru, kondomipaketti ja tikkari. Minni ilme kertoi, että Turbo taisi löytää etsimänsä ja veti sukkanauhan Minnin jalasta. Hän nousi ylös sukkanauha suussaan ja otti sen voiton riemuisesti suustaan. Kaikki taputtivat tälle saavutukselle ja hän siisti hiuksiaan hieman ja suuteli Minniä intohimoisesti. Turbon käänsi selän ja ampui sen miesjoukkoon, josta Vinski nosti sen voiton riemuisesti. Samalla rosvojoukko nappasi Minnin mukaansa. ”Viimeisiä sanoja kaunokainen,” yksi huppupäinen mies sanoi, kun he olivat päässeet salin laidalle ovien viereen. ”Kaksi oikeestaan, sun hengitys haisee,” Minni sanoi pidelleen nenäänsä. ”Ja toiseks TURBOOOOO!” Minni huusi ja rosvot nappasivat hänet mukaansa. Turbo kuuli, Minnin huudon ja lähti pelastamaan morsiantaan. Meni pidempi aika ennen, kuin ketään kuului mistään. Lapsille oli, järjestetty sillä välin peli ja leikki, jossa sai käyttää aikuisia apunaan. Pienen tovin päästä Turbo kantoi morsiantaan takaisin juhlasaliin. ”Hyvä Turbo,” ”Niin sitä pitää,” kuului kannustavia huutoja, kun he pääsivät tanssilattian keskelle. Minni otti tämän poskista kiinni ja suuteli hellästi. Valot himmenivät ja musiikki alkoi soimaan. ”Hyvä yleisö. Upean parimme, ensi tanssi avioparina,” Santtu sanoi ja DJ nosti valoja hieman. Yleisö katsoi haltioissaan heidän tanssia. Minnin puku kimalsi upeasti valojen tahdissa ja Turbo painoi otsansa tämän otsaa vasten. ”Mää rakastan sua,” Turbo sanoi. ”Niin määkin sua,” Minni sanoi ja hipasi nenällään Turbon nenää. Tanssin loputtua Marie käveli heidän luokseen Hansin kanssa. Hansin sylissä nukkui pieni soturi. Minni hyvästeli poikansa. Hänestä tuntui todella pahalta jättää poika, mutta vanhempiensa vakuutellessa häntä, hän yritti ajatella positiivisesti. ”Soitelkaa,” Marie sanoi. ”Mää lähden samalla junalla. Onnea vielä,” Thomas sanoi tarraten poikansa kasvoista kiinni, joka iski tätä kädellään, tämän käteen. Thomas suukotti Minniä otsaan ja lähti Hansin ja Marien perään. Hääjuhlat kestivät myöhään, yöhön. Eeli oli lähtenyt Adamin mukaan, koska Milvalla oli alkanut supistukset juuri ennen, kuin Minnin ja Turbon piti lähteä lentokentän hotellille. He toivottivat parille onnea ja nousivat autoonsa.



Minnin ja Turbon oli, myös aika lähteä. He olivat sopineet, että Anni hoitaisi Minnin vanhempien kanssa siivoamisen. Ennen heidän lähtöään Minni heitti kimppunsa tyttöjen väkijoukkoon. ”Mää sain sen,” Santtu huusi riemuisasti, kunnes vakavoittui ja katsoi Vinskiä. Minni ja Turbo hyvästelivät kaikki. Lento lähti päivällä ja he ehtivät nukkuakkin samalla. He saapuivat hotellille ja kirjautuivat sisään. Turbo avasi oven ja nosti morsiammensa käsivarsilleen. ”Valmiina unelmiesi yöhön?” Turbo kysyi ja sulki hännällään oven kiinni. ”Totta kai mää oon, mutta sää saat odottaa hetken,” Minni sanoi ja kumosi Turbon sängyn päälle. ”Mää odotan,” Turbo sanoi, kun Minni sulki kylpyhuoneen oven perässään. Turbo riisui vaatteensa ja nojasi oven karmiin ilman paitaa. Varjo hänestä parvekkeen betonista kaidetta vasten sai hänen huomionsa. ”Voi babe,” Turbo sanoi, kun näki Minnin upeassa yöasussa. Hän käveli Minni luokse ja nosti hänet syliinsä suudellen tätä intohimoisesti. Minni tiputtautui hänen sylistään ja työnsi hänet sänkyyn. Hän istahti Turbon syliin jatkaen intohimoista suutelemista. ”Mmm aijotaaks me muuten yrittää?” Turbo kysyi. ”Haluakko sää?” Minni kysyi. ”Jos sää oot valmis,” Turbo sanoi. Minni nyökkäsi miehelleen ja suuteli tätä intohimoisesti. Turbo riisui hänen yövaatteensa ja tunsi, kuinka paine alkoi jalkovälissä kasvamaan. ”Me ei siis tarvita näitä sun, mekon lahjottamia kartonkeja?” Turbo kysyi. Minni hymyili miehelle ja otti kondomin paketin hänen kädestään heittäen sen lattialle. Hän riisui Turbon housut ja tunsi, kuinka hän painui hänen sisäänsä. Turbo käänsi aktin hetken päästä toisin päin ja suuteli vaimoaan intohimoisesti. Toiminta kesti useamman hetken ja päätyi kummankin huippuun. Turbo katsoi hegästyneenä vaimoaan. ”Tää tapahtuu sit, useasti kahden viikon aikana,” Turbo sanoi ja suuteli Minniä. ”Pidetään sitä häämatkanakin, eikä pelkkänä seksi lomana,” Minni sanoi ja veti peittoa päälleen, kun Turbo nousi hänen päältään. ”Totta kai, mitä vaan sun takia,” Turbo sanoi ja veti naisen kiinni itseensä. ”Mitenköhän Milva voi?” Minni mietti. ”Kyllä se pärjää,” Turbo sanoi ja pyyhki kasvojaan. ”Valmiina toiseen erään,” Minni sanoi hymyillen miehelleen. ”Oliks meillä erätauko?” Turbo sanoi ja Minni suuteli tätä nauraen samalla…

”Hyvä Milva. Ponnista oikein kovaa, niin pikkunen saapuu maailmaan,” lääkäri kannusti. ”AAA en mää pysty enää,” Milva huusi hengästyneenä ja todella väsyneenä. ”Kyllä sää pystyt! Yks ponnistus, ei oo vaikeeta enää,” Moto sanoi kannustaen vaimoaan. ”Säähän sen tiet kuinka helppoo tää on, kun sää et puske uutta elämää maailmaaAAAAAAAAN…” Milva sanoi huutan miehelleen ja tuntien epämukavan supistuksen, saaden hänet ponnistamaan vielä kerran. ”Hyvä jatka, vain vielä 6…5…4…3…2… ja heii pienokainen,” lääkäri sanoi ja nosti pienen hiiri vauvan iloisen ja hengästyneen äitinsä rinnukselle. Hoitajat puhdistavat pienokaista ja saivat hänet haukkomaan kiljuen henkeä. Milva katsoi hymyillen miestään, joka suuteli häntä onnellisena. ”Hän on niin täydellinen,” Milva sai lopulta sanottua. Moto sai kunnian leikata vauvan napanuoran ja hoitajat lähtivät viemään häntä puhdistettavaksi. ”2645 grammaa ja 46 senttiä pitkä,” hoitaja huikkasi Milvalle ja Motolle. Hän kääri pienokaisen kapaloon ja ojensi pienen tytön odottavan äidin syliin. Hoitaja poistui muiden kanssa huoneesta ja antoi kaksinkeskeistä aikaa heille ja pienokaiselle. Moto oli ottanut vaimonsa kainaloon ja katsoi haltioissaan pikku tyttöään. ”Hän on niin täydellinen,” Milva sanoi uudelleen ja kosketteli varovaisesti tytön kasvoja. ”Meillä on kaksi täydellistä lasta,” Moto sanoi ja otti kuvan pienokaisesta. ”Niin on ja mää en malta odottaa, että Eeli tapaa pikkusiskonsa,” Milva sanoi. ”Niimpä,” Moto sanoi. ”Missähän Minni ja Turbo menee?” Milva mietti. ”Eiks sun pitäis ensin ottaa yhteyttä sun vanhempiin?” Moto kysyi epäillen. ”EI!” Milva sanoi hieman hätääntyneenä. ”Miks ei?” Moto kysyi hämillään. ”Mun vanhemmat… ei ees tiedä mun olevan elossa,” Milva sanoi nieleskellen. ”Mitä?” Moto kysyi hämillään. ”Me ei olla kerrottu, missään välissä heille. He asuvat kaukana mun sisaruksien kanssa ja mun kuolema uutinen oli heille järkytys,” Milva sanoi haikeana. ”Pakko niille kertoo,” Moto sanoi istuen tuolille Milvan viereen. ”Ei sitä noin vaan kerrota,” Milva sanoi. ”Miten niin?” Moto varmensi. ”Muistakko silloin, kun kerroin mun perheestä,” Milva aloitti. ”Joo muistan,” Moto vastasi. ”Sit sää varmaan muistat, että mun pikkusiskolla on, vakava kehitysvamma ja mun veljellä on todella paha psyykkinen kehityshäiriö. Ei niille voi tupata ensin tietoa, että sisko on kuollu ja yht’äkkiä se pamahtaa oven taakse miehen ja kahden lapsen kanssa ja sanoa hei sisko on elossa,” Milva sanoi. ”Ai niin, mää unohdin kokonaan sun sisarukset. Mutta soittaisit sun vanhemmille,” Moto sanoi hieroen sormillaan ohimoaan. ”Niin, mutta Minni on ollu mun lähin perheenjäsen useamman vuoden. Totta kai mää haluan kertoa sille tästä,” Milva sanoi. ”Tiedän, mutta ne on lentokoneessa menossa kohti niiden häämatka kohdetta,” Moto sanoi. ”Aaa niin joo, no soitan, kun ne on varmasti perillä,” Milva sanoi ja hymyili tyttärelleen. Moto nousi, myös seisomaan ja Milva ojensi pienen kääreen ensimmäistä kertaa isänsä syliin.


”JALKAPALLOOO TURNAAUUS!” Vinskin äänen kaiku valloitti koko kasarmin alueella. Minnin ja Turbon ollessa häämatkalla ja Moton ja Milvan ollessa sairaalassa, he olivat päättäneet keksiä itselleen järjevää tekemistä, joka oli jalkapallo turnaus. Adam oli tämän hyväksynyt yhdessä Rontin kanssa ja voittaja tiimille olisi luvassa erilaisia palkintoja. Se oli, myös keino saada perheitä yhteen ja tämän pohjalta myös tekemään asioita yhdessä. Hän oli samalla tuonut Eelin ja tyttärensä katsomaan ottelua. ”OOKKO VALMIS MILANIUS HÄVIÄMÄÄN?” Vinski huusi varmana. ”OOKKO VALMIS OTTAAN RISKIN ETTÄ SUN UHKAILLUILLA EI PALJON PELATA?” Marcus huusi vastapuolelta. ”AHAA JÄTKÄ ALKAA UHKAILEEN!” Vinski huusi nauraen ja kääntyi joukkueeseensa päin. ”Me saatiin uus pelikaveri,” Miihkali sanoi ja iski Danielia selkään. Vinskin ilme kertoi ennemmin ettei miestä olisi halunnut joukkueeseensa mukaan. ”Kaikki hyvin?” Daniel kysyi. ”Joo eiköhän,” Vinski sanoi hieman kylmästi jopa ja käänsi miehelle selän. ”Tervetuloa tänne Vapaustaistelijat vastaan Armeija jalkapallo otteluun. Sää on pirteän aurinkoinen ja läpötila hivelee sellaista 20 astetta,” Anni sanoi tehdyn kuulutus pöydän ääressä Santtu vieressään. ”Kyllä vain Anni. Tunnelmat ovat korkealla, kun kaksi sotilas kampusta ottaa mittaa toisistaa,” Santtu sanoi mikrofooniin. ”Kyllä vain ja muistakaahan, myös vanhemmat, että lapsille on järjestetty vesileikkipaikka ja yhteinen ruokala löytyy tilojen viileydestä maanalta,” Anni sanoi. Pelin alkaessa porukkaa oli kokoontunut muurin reunoille ja maantasalla olevaan katsomoon. Eeli ja Adamin tytöt olivat saaneet erikoispaikat pelikentän vierestä, jossa he söivät hodareita ja heiluttelivat vanhoja peliviirejä kannustuksena. Santtu ja Anni kuuluttivat pelin tapahtumia. Adam ja Rontti pitivät yllä muuta järjestystä. Alokkaillekkin oli annaettu mahdollisuus liittyä joukkueisiin ja vapaa-aikaa muutenkin. Kentällä Vinski oli ottanut tähtäimekseen voittaa, mutta ei pelkästään Armeijaa. Hän ei sietänyt sitä, että Daniel oli heidän joukkueessaan ja yritti kaikin keinoin olla huomioimatta mieheä. Ensimmäinen 20 minuuttia meni sukkelasti ja 15 minuutin erätauko alkoi. Vinski hörppi juomaansa ja kiristeli kengännauhojaan. ”Mikä sulla oikein on?” Miihkali kysyi tuhahtaen ja astui Vinskin eteen. ”Miten niin?” Vinski kysyi hieman ärtyneenä. ”Minkä takia sää omit pallon kentällä, huomioiden kaikki muut paitsi Danielin?” Miihkali kysyi. ”Mun ei tarvi selittää sulle mitään,” Vinski sanoi ja käveli miehen ohi. ”Olisit edes Annin takia iloinen,” Miihkali huusi miehen perään ja sai tämän pysähtymään. Hän näki, kuinka Daniel kuherteli Annin kanssa pöydän ääressä ja näki Annin leveän hymyn. Hän tunsi haikeutta, kateutta ja vihaa samaan aikaan. Kaiken lisäksi hän ei ollut puhunut vieläkään Santun kanssa, siitä mitä oli sanonut. Pelit käynnistyivät taas tauon jälkeen ja Daniel tuli viimeisenä kentälle paikalle. ”Silloin, kun on pelit olisi toivottavaa, että kaikki tulisivat ajoissa,” Vinski tuhahti miehelle. ”Ooo älä nyt Vinsetti, eihän tässä ollut edes kiire,” Miihkali sanoi. ”Alotetaan,” Vinski sanoi ja käänsi joukkueelleen selän. ”Mitä jos annetaan Danielin olla alotuksessa?” Miihkali ehdotti ja sai Vinskin katsomaan häntä vihaisesti. ”Ei. Pysytään suunnitelmassa,” Vinski totesi. ”Nyt sää ajattelet taas itsees. Daniel mee alotukseen,” Miihkali sanoi ja epävarmana Daniel käveli vihaisen Vinskin ohi. Pelit käynnistyivät ja yleisö hurrasi äänekkäästi. Eeli, Viivi ja Emilia olivat lähteneet Rontin kanssa vesileikkipaikkaan. Vinski näki, kuinka Marcus oli ottamassa palloa Danielilta. Vintti tuntui pimenevän lopullisesti ja kaatoi mies kaksikon suurella voimalla maahan. ”Mitä helvettiä Vinski?” Marcus kysyi. ”Daniel!” Anni huusi ja juoksi pelikentän reunalle. ”Vou ooks sää kunnossa?” Marcus kysyi ja auttoi miehen istumaan. ”Mulla tais mennä jalka,” Daniel sopersi ja piteli säärtään. ”Mikä sua oikeen vaivaa?” Anni kysyi vihaisena ja tuuppasi valkoista hiirtä taaemmas. Daniel pyöritteli jalkaansa ja nousi seisomaan. ”Ei se murtunut ole, mutta kipee se on,” hän sanoi. ”Sää oot valehtelva kusipää,” Vinski sanoi raivostuneena ja kävi mieheen käsiksi. ”VINSKI!” Anni huusi. Koko joukkue yritti saada kaksikkoa irti toisistaan. Samalla tuttu sinivioletti moottoripyörä ajoi kasarmin pihalle. ”Moto tule auttaan,” Miihkali huusi. Moto juoksi heidän luokse ja tarrasi valkoisen hiiren ympärille vetäen hänet pois tilanteesta. ”Vinski, Vinski rauhotu,” hän sanoi ja asettui hänen ja Danielin väliin pitäen tämän olkapäistä kiinni. ”Sää et oo Daniel mitään. Enkä mää tajua mitä Anni näkee sussa,” Vinski sanoi. Samalla Santtu ja Anni auttoivat Danielin seisomaan, joka piteli nenäänsä. ”Mikä sua oikeen vaivaa?” Anni huusi ja kävel valkoisen hiiren luo, josta Moto oli päästänyt jo irti. ”Toi jätkä ei vaan oo sun tyyppiä. Se on oikee kusipää,” Vinski sanoi ja isotteli Annin edessä, joka ei väistänyt. ”MÄÄ KERRON KUKA TÄSSÄ ON KUSIPÄÄ!” Anni huusi miehelle, joka näytti hieman säikähtäneeltä. ”Joo voin määkin kertoa. SE ON TUO!” Vinski huusi ja osoitti Annin yli Danielia, jonka nenästä vuosi runsaasti verta. ”VÄÄRIN! SE KUSIPÄÄ OLET SINÄ!” Anni sanoi ja siirtyi, kun Rontti astui heidän väliinsä. ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Rontti kysyi, kun Anni palasi Danielin tueksi. ”Kysy Vinskiltä,” Santtu sanoi ja sai Vinskin huomion. Vinski näki Santun silmissä kyyneleet ja tajusi nyt vasta mitä oikeasti oli tehnyt. ”Anni ja Santtu hoitakaa pojan nenä. Ja sinä tulet mukaani,” Rontti sanoi ja lähti tuuppimaan valkoista hiirtä kohti toimistoaan. ”Pahoittelemme arvon katsojat tästä välikohtauksesta. Pelit jatkuvat 30 minuutin kuluttua,” Adam sanoi puhuessaan mikrofooniin. Moto jäi huokaisten katsomaan tilannetta ja auttoi Danielin kasarmin sisälle viilleään tilaan. ”Kiitos Moto,” Anni sanoi ja asetti kylmäpakkauksen tämän niskalle. ”Eipä mitään,” hän sanoi huokaisten. ”Anteeks tää välikohtaus,” Santtu sanoi ja silitti jättiläinen olkapäätä. ”Nooo pikku juttuja. Eikä sun tarvi pyydellä anteeks,” Moto sanoi napaten naisen kainaloonsa. ”Heeii! Miten Milva voi ja teidän uus tulokas vai onks se vie syntynyt?” Anni sanoi tajutessaan, että Moto ja Milva oli lähtenyt häistä suoraan sairaalalle. ”Milva voi hyvin, kuten vauvakin,” Moto sanoi. ”Kumpi se on?” Santtu kysyi hihkuen. ”ISKÄ!” Eeli huusi, jonka Moto koppasi syliinsä. ”Lähetäänkö sairaalalle kattomaan sun pikkusiskoa,” Moto sanoi ja sai tytöt kiljumaan riemusta. Eeli ja miehet pitelivät korviaan. ”Onks se oikeesti tyttö?” Anni kysyi iloisena. ”On” Moto sanoi kevyesti nyökäten. ”Oih Moto! Onneks olkoon ja Eelille kanssa,” Santtu sanoi. ”Mennään jo,” Eeli sanoi ja tiputtautui isänsä sylistä ja lähti kohti ulko-ovea. ”Me mennään, ennen kuin tulee enempää sanomista,” Moto sanoi. ”Onnittelut Milvalle! Mekin tullaan käymään jossain kohtaan,” Santtu huusi miehen perään.


Samaan aikaan Rontti sulki toimiston oven ja käski valkoisen hiiren istumaan. ”Mitä helvetin pelleilyä tää oikeen on?” Rontti sanoi ja istui työpöytänsä taakse. ”Se on kokonaan, sen Danielin vika,” Vinski sanoi, kun ardenaliini taso alkoi taas nousemaan. ”Ai Danielin, tytöt taisivat sitten olla erimieltä asiasta,” Rontti sanoi ja sai Vinskin rauhoittumaan, kun tämä muisti Santun ilmeen. ”Mää vihaan sitä miestä,” hän mutisi ja puristi kätensä ristiin eteensä. ”Ai vaan sen perusteella, että se seurustelee Annin kanssa,” Rontti varmensi. ”Niin,” Vinski sanoi lähes kuiskaten. ”Mää ymmärrän, että sulla oli tunteita Annia kohtaan, mutta sun on osattava päästää irti,” Rontti sanoi. ”Daniel ei ole Annin tyyppiä. Määkin olen parempi vaihtoehto,” Vinski sanoi ja sai Rontin pyörittelemään päätään. ”Mutta ymmärräkkö sää, että kuinka paljon sää satutat Santtua?” Rontti kysyi. ”Me ollaan, vaan kavereita,” Vinski sanoi ja kohautti olkapäitään. ”Vaan kavereita? Ei kyllä siltä vaikuta. Sää et edes tie miten Santtu kattoo sua,” Rontti sanoi. ”Onks Santtu kattonut mua?” Vinski kysyi. ”Useasti, mutta sää käytät Santtua hyväksesi, jotta olisit saanut Annin tuntemaan mustasukkasuutta,” Rontti sanoi. ”Ei idä paikkaansa,” Vinski sanoi. ”Ai no kerro sit, miks kaikki muut on sit sitä mieltä?” Rontti kysyi saaden valkoisen hiiren taas mietteliääksi. ”Kaiken lisäksi, mää joudun ottaan yhteyttä Turboon,” Rontti sanoi. ”Ai miks?” Vinski kysyi hämmästyneenä. ”Turbo on paikan kenraali ja sua ei voi selvästikkään pitää täällä, ennen kuin sää tiet miten sää selvität tän sotkun,” Rontti selitti ja ohjasi Vinskin ulos. Hän käveli kasarmin ulkopuolelle ja näki, kuinka ottelu oli lähtenyt uudestaan käyntiin. Uusia pelaajia oltiin otettu mukaan Vinskin ja Danielin tilalle. Sillä mies istui syömässä hodareita ja keskustelemassa Santun ja Annin kanssa. He näkivät, myös valkoisen hiiren ja Anni päätti lähteä hänen peräänsä. ”Voikko kertoa mulle jo mikä sua vaivaa?” Anni kysyi ja saapui Vinskin taakse. ”Ekkö sää ymmärrä, että mää rakastan sua!” Vinski sanoi ja kääntyi ympäri. ”Ja ekkö sää ymmärrä, että mää en rakasta sua niin kuin sää luulet,” Anni sanoi ja perääntyi hieman taakse. ”Mää rakastan sua pikkuveljen tavoin. Kaikkein pahinta tässä on se, että sää satutat tässä muita ja kaikkein eniten Santtua,” Anni sanoi. ”Mutta mää en oo pari sen kanssa,” Vinski intti. ”Ette niin, mutta se tulee tänne asti sun takia. Se olis halunnut teille yhteisen tulevaisuuden, mutta sää loukkaat sitä tunteellisesti koko ajan,” Anni sanoi ja poistui paikalta. Vinski kääntyi kohti prätkäänsä. ”Mikä paska päivä,” hän ajatteli ja lähti kohti asuntoaan. Punainen pyörä jätti peräänsä vain pölypilven.


Sairaalaan päästyä, Eeli ja Moto katselivat lahjapuodista pikkuiselle lelua. ”Ootko jo päättänyt mitä haluaisit siskolle antaa?” Moto kysyi. ”Jotain pehmeetä. UUU tämä,” Eeli sanoi ja otti syliinsä ison valko-pinkin ketun, jolla oli iso rusetti pään päällä ja pehmeä pörhöinen häntä. ”Se täydellinen,” Moto sanoi ja polvistui pojan tasolle. ”Ja äidille hedelmäkarkkeja,” hän sanoi, kun pääsivät kassalle. Milva silitteli pienokaisen vatsaa kevyesti sängyllä. Ovi aukesi vauhdilla ja hänen pieni poikansa pysähtyi sängyn viereen naulittuna. ”Tässä on sun pikkusiskosi,” Milva sanoi ja silitti hymyillen poikansa hiuksia. ”Mää ostin sille lahjan,” Eeli sanoi ja ojensi ketun äidilleen. ”Voi se on ihana,” Milva sanoi ja otti ketun vastaan. ”Haluakko ottaa pikkusiskon syliin?” Moto kysyi ja kyykistyi pojan tasolle. ”Haluan!” Eeli sanoi ja nousi sängyn toisella puolella olevalle nojatuolille. Moto nosti tytön syliinsä ja käveli Eelin luokse. Hän laski tytön odottavan isoveljen syliin. Milva otti rakkaimmistaan kuvan ja katsoi puhelimen kelloa. ”Mää yritän soittaa sille Minnille,” Milva sanoi. Hetken aikaa hän ajatteli ettei Minni ollut tavoitettavissa, kunnes videopuhelu aukesi. ”Heii. Mää luulin jo ettet sää vastaa,” Milva sanoi ja näki ystävänsä rantahotellilla. ”Heii! Joo saavuttiin pari tuntii sitten tänne meidän hotellille ja ollaan just lähdössä kierteleen kaupungille,” Minni sanoi ja heilautti hiuksiaan kädellään. ”Oih miten ihanalta kuulostaa,” Milva sanoi. ”Miten teidän synnytys meni?” Minni kysyi. ”Hei Turbo!” Milva sanoi, kun näki Turbon kävelevän Minnin taakse. ”Hei!” Turbo sanoi ja heilautti kättään. ”Ja kiitos kysymästä meillä meni oikein hyvin. Lapsi oli isompi syntyessään, kuin Nicholas ja kummatkin lapset ovat niin suloisia keskenään,” Milva sanoi. ”Kerro kumpi se on,” Minni sanoi hihkuen. ”Se on taddadadaaa tyttö,” Milva sanoi ja käänsi kameran kuvaamaan Eeliä, joka piti siskoaan sylissä. ”Oow Milva hän on ihana.” Minni sanoi. ”Paljon onnea isoveli ja Eeli,” Turbo sanoi ja sai Eeliltä leveän hymyn. ”Kiitos veikka. Pitäkää te hyvä häämatka,” Moto sanoi. ”Onnea vielä murut. Te ootte ihana combo,” Minni sanoi. ”Kiitos muru. Soitellaan ja pitäkää ihana häämatka,” Milva sanoi. ”Pidetään. Nähdään kahden viikon päästä,” Minni sanoi, ennen kuin sulki puhelimen linjan. ”Pitäsköhän meidänkin suunnitella häämatka?” Moto kysyi ja otti tytön vastaan Eeliltä. ”Ehkä, mikäli sää haluat vie häämatkalle,” Milva sanoi ja suukotti miestään, joka istui sängyn reunalle pidellen pientä tyttöä sylissään. ”Totta kai mää haluan viedän sut häämatkalle,” Moto sanoi hymyillen tälle. ”Kiitos,” Milva sanoi suudellen miestään. ”Miten sulla meni Eeli Adamin luona?” hän jatkoi, kun poika oli mennyt piirtelemään. ”Hyvin se ja Turbo on tosi kivoja ja sain leikkikavereitakin,” Eeli sanoi nostamatta päätään piirustuksesta. ”Niin joo kun siellä oli Viivi ja Emiliakin,” Moto sanoi. ”Mites kaverit?” Milva kysyi. ”No Vinskillä ja Danielilla oli turpa saunat käynnissä, kun menin sinne,” Moto aloitti. ”Ei voi olla totta,” Milva sanoi ja haroi hiuksiaan. ”Jep. Se sai aikamoiset haukut sekä Annilta, että Rontilta,” Moto sanoi. ”No en ihmettele. Se satuttaa Santtua törkeellä tavalla,” Milva sanoi. ”Nii in. Nyt Rontin pitää soittaa Turbolle, että voiko Vinski työskennellä vähään aikaan tukikohdalla,” Moto sanoi huokaisten. ”Ei oo kyllä kauheen kiva, että Turboa häiritään tälläisellä asialle kesken sen oman häämatkan,” Milva sanoi. ”No niimpä, mutta nyt on kyse kumminkin vakavammasta asiasta,” Moto sanoi ja laski tytön sängylle, joka tyytyväisenä tuhisi kapalossaan. ”No se on kyllä totta,” Milva sanoi siirtäen hiuksensa selän puolelle. ”Kyllä tää asia selviää ei huolta,” Moto sanoi ja nappasi naisen kainaloonsa. ”Toivotaan,” Milva sanoi huokaisten.


Kaksi viikkoa sujui sekavissa tunnelmissa. Milva ja Moto olivat seuraavana päivänä päässyt jo vauvan kanssa pois sairaalasta. Vinski oli lähes kaikkien kanssa riidoissa. Hän oli saanut Turbolta kiellon, olla tekemättä töitä siihen asti, kunnes hän itse saapuisi takaisin häämatkaltaan arvioimaan tilanteen vakavuuden. Hän ei ollut moneen viikkoon puhunut kenenkään kanssa ja, jopa Santtu alkoi olemaan huolissaan tästä. Hän oli keskustellut asiasta Rontin, Moton ja Milvan kanssa. Kaikkien todetessa, vain hänen olevan aina sellainen, kun häntä kielletään tekemästä jotain. Miihkali oli kanssa ennättänyt katsomaan setänsä pienokaista ja kertonut samalla nähneensä Vinskin läheisessä pubissa kaljaa lipittämässä. Moto oli käynyt tilanteen tarkastamassa ja ei Vinskiä ollut löytänyt. Olihan se jo huolestuttavaa, ettei hänestä kahteen viikkoon ollut mitään kuulunut. He istuivat Moton ja Milva olohuoneessa keskustelemassa tilanteesta, kunnes koputus sai heidän huomionsa. ”Mää avaan!” Eeli huusi ja juoksi ovelle. ”MINNI JA TURBO!” hän huusi ja halasi innoissaan kaksikkoa. ”Hei kulta! Oliko ikävä?” Minni kysyi ja astui taloon sisälle. ”Joo, mutta tulkaa kattomaan,” Eeli sanoi ja viittoi kohti olohuonetta. Turbo laski sylissään olevan Nicholaksen lattialle ja riisui tämän kengät. ”Terve tupaan” Minni sanoi ja astui olohuoneeseen. ”Hei ihana! Oliko hyvä häämatka?” Milva kysyi, halaten tätä ja ohjasi ystävänsä istumaan. ”Voi aivan täydellinen,” hän sanoi ja nosti poikansa syliinsä. ”Yhtä välikohtausta lukuun ottamatta,” Turbo sanoi ja istui vaimonsa viereen. ”Niin tarkotat Vinskiäkö?” Moto varmensi. ”Joo. Onks siitä kuulunut mitään?” Turbo jatkoi. Moto ja Miihkali pyöritteli päitään. ”Tää on aina sama juttu,” hän sanoi ja hieroi toisen käden sormilla silmiään. ”Niinhän se on,” Moto totesi ja nojasi käteensä. ”Minni kato. Tässä on mun pikkusisko,” Eeli sanoi ja osoitti keinussa nukkuvaa harmaan rusehtavaa hiirityttöä. ”Hän on niin suloinen,” Minni sanoi ja ihasteli pienokaista. ”Haluakko ottaa hänet syliin?” Eeli kysyi innoissaan ja sai aikuiset naureskelemaan hieman. ”Kyllä mää kohta,” Minni vastasi. ”Anna Minnin ja Turbon vähän hengähtää,” Milva sanoi. ”Miten sun synnytys meni?” Minni kysyi. ”Yllätävän hyvin ja nopeasti,” Milva kertoi. ”No hyvä,” Minni sanoi ja päästi pojan sylistään, joka oli kiinnostunut kanssa keinussa olevasta tytöstä. ”Oliko vähän täsmällinen?” Turbo kysyi irvaillen. ”Oli,” Milva vastasi naurahtaen. ”Kuka tiesi vai Anni?” Minni kysyi. ”En muuten muista,” Milva sanoi hieman hämillään. ”No mites teillä onko uutta elämää teidän yhteisellä rintamalla?” Milva kysyi uteliaana ja sai pariskunnan hieman punaiseksi ja vaivaantuneiksi. ”Ootteks te?” Milva innostui. ”Ei ei vielä, mutta sitä voi aina yrittää,” Minni sanoi ja katsoi Turboa hymyillen. ”Yritittekö te häämatkalla?” Milva kysyi. ”Sää oot liian utelias. Menee henkilökohtaisuuksiin,” Turbo sanoi hieman perääntyen. ”Eikä mee,” Milva intti. ”Hei ihana! Me voidaan puhua sit, kun miehet ei oo täällä,” Minni sanoi ja nyökkäsi miehensä suuntaan. Turbo katsoi epäuskoinen virne kasvoillaan Minniä ja sai hänet naureskelemaan. Turbo sanoi hieman perääntyen. ”Pitäskö meidän mennä kattoon se Vinski? En mää usko, että tää juttu on aikalailla taputeltu,” Turbo kysyi ja katsoi Motoa. ”Onks sulla prätkä?” Moto kysyi. ”Todellakin!” Turbo sanoi ja nousi ylös. ”Mmmm nähdään myöhemmin,” Turbo sanoi kumartuen vaimonsa ylle ja suukottaen kevyesti. ”Nähdään illemmalla,” Minni sanoi.



Hetkeä myöhemmin Turbo ja Moto saapuivat Vinskin asunnolle. Miihkali oli saanut työtehtävän ja oli palannut kasarmille. He soittivat ovisummeria, johon ei kumminkaan vastattu. ”Turbo?” kuului tuttu nais ääni heidän takaansa. ”Santtu hei. Mitäs sää täällä?” Turbo kysyi ja kääntyi naisen suuntaan. ”Mää olen huolissani Vinskistä, vaikka se on ollut ääliö,” Santtu sanoi. ”No huonompi homma. Ei oo vissiin kotona,” Moto sanoi. ”Kokeillaan Vinskin naapuria,” Turbo sanoi ja soitti ovisummeria. ”Ha-haloo,” kuului vanhahkon herrasmiehen ääni puhelimeen. ”Hei tässä Vapaustaistelijoiden kenraali Thremes. Etsimme ystäväämme ja mietimme voistteko avata oven meille, jotta pääsemme katsomaan hänen kuntonsa?” Turbo kysyi. ”Juujuu ymmärrän. Häntä ei olekkaan näkynyt moneen päivään ja asuntokin haisee, kuin tunkio,” mies sanoi ja sai kolmikon katsomaan toisiaan. ”Voisitteko päästää meidät sisään niin tarkistamme tilanteen?” Turbo kysyi uudelleen. Hetkeen ei kuulunut mitään, kunnes pitkä summerin ääni aukaisi oven. Kolmikko käveli valkoisen hiiren oven taakse ja koputtivat sitä. ”Vinski! Oletko siellä?” Moto kysyi oven läpi. Mitään ei kuulunut ja asunnon lemu läpäisi oven kevyesti. ”Vinski, jos sää et avaa, me tullaan väkisin sisään,” Turbo huusi. Siltikään mitään ei kuulunut ja Turbo sai Motolta hyväksyvän nyökkäyksen. Hän perääntyi hieman ja potkaisi oven huoneiston sisään. ”Vinski!” hän huusi, kun hän pääsi sisälle. ”Täällä tosiaan haisee,” Santtu sanoi ja piteli nenäänsä. ”Johtuu varmaan usean viikon biojätteistä,” Moto sanoi ja osoitti hyvin likaista keittiötä. ”Vinski?” Turbo kysyi ja katsoi varovasti makuuhuoneeseen. ”Pakko pelotella?” hän kysyi, kun näki riutuneen näköisen valkoisen hiiren makaavan sängyllä puhelimensa kanssa. ”Mitä sää välität?” hän kysyi. ”Vinski. Me oltiin huolissamme susta,” Santtu sanoi ja halasi valkoista hiirtä. ”Anteeks vaan. Kukaan ei oo välittänyt musta sen jälkeen, kun sain kuulla kunniani, sen kusipään takia,” Vinski sanoi ja asteli keittiöön. ”Se mitä sää teit ei ollut riippuvainen Danielista. Sinä itse oot ottanut tuon asenteen häntä kohtaan, kun hän sattuu seurustelemaan Annin kanssa,” Turbo sanoi hieman vihaisena. ”Eikä pahalla. Sää yrität saada Annin takaisin käyttämällä Santtua hyväksesi,” hän jatkoi saaden miehen nojaamaan tiskipöytään. ”Ei mulla oo ikinä tarkotus oo ollut satuttaa ketään,” Vinski sanoi hieman värisevällä äänellä, painaen päätään rintakehäänsä. ”Vinski, jos et oo huomannut niin Santtu… Santtu rakastaa sua,” Moto sanoi ja katsoi Santtua, joka istui sohvan käsinojalla. ”Tiedän, mutta mää en pääse Annista yli,” Vinski sanoi ja tunsi kyynelien valuvan poskiaan pitkin. ”Sitä paitsi. Te, ette tie kuinka yksinäiseksi mää itseni tunnen,” hän sanoi ja katsoi itkuisin silmin ja hieman ärtyneenä veljiään. ”Mitä sää tarkotat?” Turbo kysyi hämillään. ”Marsiin päästyämme, te ootte pyöriny kuin mehiläiset puolisoidenne ympäri. Me ei olla tehty mitään yhdessä paluumme jälkeen ja joka toinen kerta, joku meistä makaa aina sairaalassa,” Vinski sanoi. ”Meillä ei ole samanlaista sidettä kuin ennen. Totta kai mää oon iloinen siitä, että te ootte onnellisia, kun taas mää yritän tunnustaa naiselle, jota mää rakastan tunteeni, mutta menneisyyden haamut ja tunteet herää väkisinkin henkiin,” Vinski sanoi, kun kyyneltulva tuntui lisääntyvän. ”Vinski. Meidän ei oo koskaan ollut tarkotus satuttaa sua. Mää oon pohtinut ihan samoja asioita. Me kaivataan yhteistä aikaa myös,” Turbo sanoi kävellen veikkansa luo. Pikkuveljen elkein, Vinski halasi tiukasti Turboa, johon myös Moto liittyi. Santtu katseli tilannetta edelleen sivummalta ja tunsi pientä katkeruutta, silti ettei Vinski ollut osannut käyttäytyä ikäisensä mukaan. ”Me järkätään meille aikaa, mutta sitä ennen sää saat selvittää välit Santun kanssa, siivota asunnon ja palata viikon päästä töihin,” Turbo sanoi irtaantuen Vinskin otteesta. ”Miks viikon?” Vinski kysyi. ”Koska mää haluan olla varma, että sää oot kunnossa,” Turbo sanoi hymyillen veikalleen. Vinski tervehti veljensä, kun he lähtivät ja katsoi naista, joka nojasi sohvaan. ”Santtu mää oon,” Vinski aloitti. ”Pahoillasi. Tiedän, mutta voinko mää luottaa siihen?” Santtu kysyi. ”Mää teen, mitä vaan että sää pystyt luottaan muhun. Mää tiedän. Mää alotan tän, meidän mahdollisen uuden alun sillä, että mää pyydän Annilta ja Danielilta anteeksi,” Vinski sanoi ja sai Santun hellittämään katsettaan. ”Kuulostaa hyvältä,” Santtu sanoi lähes kuiskaten, kun Vinski painautui hellyyden osoituksesta häneen kiinni. ”Mää välitän susta oikeesti,” Vinski sanoi. ”Tiedän ja mää autan sua unohtamaan Anniin kohdistuvat tunteet,” Santtu sanoi ja kietoi kätensä tämän kaulanympärille. Hellä suudelma sai Vinskin tuntemaan taas lämpöä sisällään. ”Meidän pitäs siivota. Täällä haisee, kuin tunkiolla,” Santtu sanoi. ”Niin. Haluaisikko sää muuttaa tänne?” Vinski kysyi ja sai naisen hämmentyneeksi. ”Ai kotiapulaiseksi?” Santtu kysyi huvittuneena. ”Ei vaan… mun… tyttöystäväks?” Vinski kysyi änkyttäen. Santtu katsoi miestä hieman epäuskoisena, mutta suostui tämän pyyntöön. ”WOOOOOUUUHH!” kuului Moton ja Turbon ääni ovelta. ”Teidän piti lähteä!” Vinski tokaisi ja käveli ovelle. ”Joo meidän piti sulkee tää ovi perässämme,” Turbo sanoi ja nosti oven. ”Soita huoltomiehelle. Saranat pitää vaihtaa,” Moto sanoi oven toiselta puolelta. ”En mää tarvi, kun mulla on upea mekaanikko talossa,” Vinski sanoi ja suuteli iloisena naista…

”Haloo!” Minni sanoi puhelimeensa. ”Hei! Mitä teet?” Milvan ääni kuului luurin toisessa päässä. ”Itse asiassa en mitään. Yllättävää sinänsä, paitsi jos kynsien lakkaamista ei lasketa,” Minni sanoi ja lakkasi varpaan kynsiään. ”Hahha no ei todellakaan! Äidin luksus elämää tuollainen. Muuten haluaisikko tulla käymään tarvisin sun apuua hieman,” Milva sanoi hieman huolestuneena. ”Joo voin tulla illemmalla. Käydään Turbon kaa lounaalla syömässä ja odotan, että Nicholas herää,” Minni sanoi. ”Okei. No ilmoittele, kun olet tulossa,” Milva sanoi. ”Juu laittelen viestiä. Nähdään,” Minni sanoi. ”Nähdään,” Milva sanoi ja sulki linjan. Minni sai puhelimen pöydälle takaisin, kunnes se soi uudelleen. ”Haloo,” Minni sanoi. ”Hei kulta! Valmiina lounaalle?” Turbon ääni kuului puhelimen päästä. ”Joo olen ihan hetken päästä valmis,” Minni sanoi ja sulki kynsilakka purkin korkin. ”Mää odottelen sua täällä,” Turbo sanoi. ”Okei. Pakkaan muksun autoon ja puen päälle niin tuun sinne,” Minni sanoi. ”Jees nähdään kohta,” Turbo sanoi ja sulki puhelun. Minni käveli terassille ja kurkisti vaunuihin. Nicholas oli täydessä unessa ja ei herännyt edes Minnin siirrettyä hänet auton istuimeen nukkumaan. Minni vaihtoi lökähousut ja topin siistimpiin vaatteisiin ja pakkasi vaunut autoon mukaan. ”Aamupäiviä naapuri!” vanhempi mies huusi aidan toiselta puolelta Minnin kerätessä tavaroita autoon. ”Ai hei Henry!” Minni sanoi ja sulki oven. ”Miten teillä on mennyt?” Henry kysyi. ”Hyvin kiitos kysymästä. Mites teidän päiväänne?” Minni kysyi. ”Todella hyvin. Saatiin vaimokkeen kanssa kuulla tänään, että meidän lapsenlapsi on syntynyt,” Henry kertoi. ”Oii ihanaa! Onneksi olkoon,” Minni sanoi. ”Kiitos kiitos, koska teidän toinen lapsi syntyy?” Henry kysyi. ”Voi kuule sitten, kun se saa alkunsa,” Minni sanoi ja avasi auton etuoven. ”Hahah ei siihen kauaa mee,” Henry sanoi. ”No joo toivottavasti ei, mutta mitään ei saa hoputtamalla,” Minni tokaisi. ”No se on totta. Oletko muuten kuullut uusista naapureista, jotka muuttavat teidän toiselle puolelle? ” Henry kysyi. ”En oo edes kuullut, että naapuriin muuttaa uusi perhe,” Minni sanoi. ”Joo kuulemma kanssa, joku vanhempi pariskunta,” Henry sanoi. ”Ai jaa. No mikäs siinä,” Minni totesi ja kohautti olkapäitään. ”Niimpä, mutta mää päästän teidät matkaan. Päivänjatkoja,” Henry sanoi ja astui talon sisälle. ”Kuin myös,” Minni huikkasi miehen perään ja nousi auton kyytiin.


Vapaustaistelijoiden tukikohdalla Turbo ja Rontti seurasi toimiston parvekkeella Vinskin anteeksi pyyntö yritystä. Viikko oli kulunut nopeasti ja Turbo oli ollut sitä mieltä, että Vinski olisi paremmassa kunnossa ja valmiina palaamaan takaisin töihin. ”Vinskiltä iso henkinen kasvu, kun pystyy kohtaaman Annin,” Rontti sanoi ja nojasi betoniseen kaiteeseen. ”Niin, mutta se tekee sen ihan Santunkin takia,” Turbo sanoi. ”Kunnioitettavaa,” Rontti sanoi. ”Mmmm,” Turbo hymähti lempeästi. ”Onks teillä kaikki kotona hyvin?” Rontti kysyi ja katseli Turboa. ”Joo on. Miks ei olis?” Turbo kysyi vähän hämmästyneenä. ”Ei kuhan kysyin. Kaipaako Minni töihin?” Rontti jatkoi ja astuivat takaisin toimiston sisälle. ”Kyllähän se aina välillä, mutta ennemmin se haluais toisen lapsen,” Turbo sanoi ja nojasi parvekkeen oven karmiin, Ronttiin selin. Tuntien kevyen tuulenpuhalluksen kasvojaan vasten. ”Haluaa lisää lapsia? Minni?” Rontti kysyi hämmästyneenä ja yritti kulauttaa kurkustaan alas kylmää kotikaljaa. ”Joo, mutta se johtuu osittain siitä, että Minni haluaa lapsille pienen ikäeron,” Turbo sanoi ja otti mentoriltaan vastaan kotikaljan. ”Ekkö sää sitten halua?” Rontti kysyi. ”Mulle on ihan sama, kuinka iso ikäero lapsilla on. Kuhan Nicki ei oo ainoo,” Turbo sanoi hymyillen Rontille. ”Onks Nicholaksella jo lempinimi?” Rontti kysyi huvittuneena. ”Hahhaha joo on. Minni ei vaan tykkää,” Turbo sanoi nauraen. Porttien turvaääni sai heidän huomionsa. ”Kenraali! Vieras valkoinen auto saapumassa tukikohtaan,” sotilaan monologinen ääni kuului kaiuttimesta. ”Mmmm Minni ja Nicholas,” Turbo sanoi Rontille ja veti viimeisen kulauksen kotikaljasta suuhunsa. ”Onks teillä deitti ilta?” Rontti kysyi ja lähti Turbon perään. ”Ei, kuhan käydään perheen kesken lounaalla,” Turbo sanoi ja saapui ulos, jossa portit mollottivat auki ja valkoinen auto parkkeerasi portin eteen. Myös Anni, Daniel, Vinski ja Santtu saapuivat tukikohdan etupuolelle. Minni nousi autosta ja katseli ympärilleen, pieni virne kasvoillaan. ”Mitä?” hän kysyi ja kohotti käsiään. ”Ei mitään,” kuului iso epämääräinen mutina tukikohdasta, kun sotilaat palasivat tehtäviinsä. ”Kiva nähdä muru,” Turbo sanoi ja suuteli vaimoaan. Minni hymyili tälle lämpimästi. ”Äh! ÄITTI!” kuului auton takapenkiltä, kun Nicholas oli hetki sitten herännyt päiväuniltaan. Turbo käveli auton toiselle puolelle ja katsoi sitterissä makaavaa poikaansa. Nicholas oli hieman hikinen ja hiukset sojottivat mihin sattuivat. Se ei kumminkaan laannuttanut pienen pojan hymyä, kun tämä näki isänsä. ”Hei pikku soturi,” Turbo sanoi ja nosti pysty tukkaisen pojan syliinsä, joka näytti hämmentyneeltä, kun ei ollutkaan enää kotona. ”Voi tädin muru. Jollain hiukset ihan pystyssä,” Anni sanoi ja pyöräytti käsiään kevyesti tämän kasvoilla ja suukotti tämän pientä kuonoa. Nicholas hymyili leveästi ja meni käsiensä taakse piiloon. ”Sovitaanko sillein, että synnytä toinen lapsi ja jätä Turbo niiden kanssa kotiin?” Rontti kuiskasi Minnille. ”Joo kuulostaa tosi hyvältä,” Minni sanoi nälvien enolleen. Rontti naureskeli ja nappasi sisarentyttärensä kainaloonsa. ”Äitti,” Nicholas sanoi ja etsi äitiään. ”Tuolla on äiti,” Turbo sanoi ja käänsi Nicholaksen toiselle käsivarrelleen, jotta näkisi äitinsä. Minni heilutti Rontti kanssa hymyillen tälle. ”Ai Nicholaksella on äiti vaihe?” Rontti kysyi. ”Joo silloin, kun isi ei oo kotona,” Minni sanoi ja risti kädet eteensä. ”Iti,” Nicholas sanoi ja osoitti isäänsä sormellaan niin, että onnistui koskemaan sormenpäällään tämän poskea. Turbo härnäsi poikaansa ja yritti napata suuhunsa tämän sormen. Kikatus kaikui koko kasarmin alueella ja sai kaikki muutkin hyvälle tuulelle. ”Mennäänkö?” Turbo kysyi. ”Joo mennään, vaan niin pääset takaisin sitten,” Minni sanoi ja käveli auton luokse. ”Ihanaa, kuinka sää ajattelet mun työntekoa,” Turbo sanoi naljaillen vaimolleen. Minni hymyili ivallisesti miehelleen. Turbo kiinnitti pojan istuimeensa ja nousi auton kyytiin. ”Pitäkää hauskaa,” Anni huikkasi heidän peräänsä.


Hetken päästä he istuivat lounas ravintolassa, lukien ruokamenua. Nicholas istui syöttötuolissa ja yrtti nähdä mitä hänen äitinsä teki. Hän ei millään olisi pysynyt paikallaan ja kääntyili tuolissaan miten sattui. ”Joko sää tiet mitä sää syöt?” Turbo kysyi. ”Mää en osaa päättää,” Minni sanoi ja laski menun pöydälle. ”Mää otan varmaan ton päivän pastan,” Turbo sanoi ja sulki menunsa. Hän katseli hämmentyneenä ja hymyillen poikansa vääntelyä, joka hymyili veikeästi toisessa pöydässä istuvalle naiselle. ”Kas kun et hodaria?” Minni sanoi ja nojasi pöytää vasten. ”Ehkä mää tälläsessä paikassa pystyn oleen ilman hodareita,” Turbo sanoi ja nojasi kanssa pöytään. ”Syöt töissä kumminkin niitä,” Minni sanoi ja silitti poikansa niskaa ja sai tämän huomion. ”Niin syönkin. Onneks saa muutakin ruokaa,” Turbo sanoi ja katsoi poikaansa. ”Hei mitä saisi olla?” tarjoilija kysyi. ”Mää otan tuon päivän pastan,” Turbo sanoi. ”Joo, sitten,” tarjoilija sanoi ja katsoi Minniä. ”Mää otan samanlaisen, mutta tummalla pastalla. Ja sitten jos tän sais kädenlämpöisenä,” Minni sanoi ja kaivoi laukusta Nicholaksen oman ruoan. ”Joo totta kai. Hetki menee, salaatti pöydällä voitte aloittaa,” tarjoilija sanoi ja poistui paikalta. ”Mää meen ainakin hakeen. Otakko sää?” Minni kysyi. ”Salaatti on yliarvostettua,” Turbo sanoi naureskellen. ”Kuulikko muuten siitä, että meidän naapuriin muuttaa uusi pariskunta?” Minni kysyi ja istui takaisin pöytään. ”Muuttaaks meidän naapuriin joku?” Turbo kysyi. ”Joo Henry puhui siitä, ennen kuin lähdin sua hakemaan. Kuulemma, joku vahempi pariskunta kanssa,” Minni sanoi ja ojensi pienen porkkanaa muistuttavan vihanneksen Nicholakselle. ”No mikäs siinä. Toivottavasti ovat mukavia. Koska he muuttavat?” Turbo kysyi. ”En sitä huomannut kysyä. Kai lähipäivinä,” Minni sanoi. ”Mikä sun olo on?” Turbo kysyi. ”Ihan hyvä, eipä oo ollut kummempi. Mikä toisaalta on ihme,” Minni sanoi ja nosti tyhjän lautasen pöydän reunalle. ”Mutta ei oo ollut pahoinvointia?” Turbo kysyi. ”Ei ollenkaan,” Minni sanoi. Tarjoilija toi Nicholaksen lämmitetyn vauvan ruoan. ”Asialle on varmasti sitten tehtävä jotain piakkoin,” Turbo sanoi. ”Niimpä,” Minni sanoi pienesti hymyillen. ”Onks sulla tekemistä tänään?” Turbo kysyi. ”Joo meen käymään Milvalla ja Motolla,” Minni sanoi ja lappasi ruokaa hyväntuulisen pojan suuhun. ”Mitä sää siellä?” Turbo kysyi. ”Milva pyysi mun apua, johonkin. Meen kattoon mikä sillä on hätänä,” Minni sanoi. Turbo nyökkäili hyväntuulisena ja pyöritteli ajankulukseen sormuksiaan.


Lounaan jälkeen Minni vei Turbon takaisin tukikohdalle ja kävi Santun sekä Annin kanssa kahviossa vielä. ”Joko kaipaat töihin?” Anni kysyi. ”Pahaltahan tää tuntuu olla täällä tekemättä mitään, mutta enköhän mää noi lapset hoida Turbon kaa eka,” Minni sanoi. ”Ootteks te jo suunnitelleet uutta lasta?” Santtu kysyi. ”Joo, mutta mietitään vie oikeeta ajankohtaa,” Minni sanoi. ”Turbo puhui, ettet halua lapsille suurta ikäeroa,” Anni sanoi ja hörppäsi kahviaan. ”En haluakkaan, mutta Nicholas on onneksi vasta alle kaksi, mutta oikeessa ootte, ettei tässä kauaa enää ole aikaa,” Minni sanoi. ”No se on nopee homma, kun viet vain Turbon sängyn syövereihin,” Santtu sanoi ja sai naisporukan naureskelemaan. ”Hei kenraali. Mukava nähdä,” sotilas sanoi. ”Kuin myös,” Minni sanoi. ”Onks sun lapsi täällä?” sotilas kysyi. ”Joo se on jossain Vinskin ja Moton kanssa,” Minni sanoi ja sotilas poistui paikalta. ”Ihme ettei Moto pitänyt lomaa, vauvan takia,” Santtu sanoi. ”No jokaisella oma tapa,” Anni sanoi. ”Saitteko muuten sovittua Vinskin kanssa?” Minni kysyi. ”Joo saatiin. Vinski teki jopa sillein, että tuli pyytään oma-aloitteisesti multa ja Danielilta anteeksi,” Anni sanoi. ”Vinski?” Minni kysyi ihmeissään. ”Joo se ehdotti sitä mulle ja enhän mää voi häntä siinä estää,” Santtu sanoi. ”No hyvä, että saitte sovittua. ”Niimpä,” Anni sanoi. ”Pitäs varmaan, joku päivä käydä Milvalla ja Motolla. Mää olin muutaman yön siellä, kun riideltiin Vinskin kaa, niin ne pitäis varmaan hakea,” Santtu sanoi. ”Mmm siitä puheen ollen mun pitää mennä,” Minni sanoi ja otti yhdellä kulauksella loput kahvinsa. ”Mihin sää meet?” Anni kysyi. ”Lupasin mennä auttaa Milvaa. Nähdään myöhemmin,” Minni sanoi ja lähti etsimään poikaansa. ”Nähdään,” Anni ja Santtu sanoi hiljaa hämmentyneenä ja katselivat ystävänsä loittonevaa selkää.


Hetken kuluttua Minni saapui Nicholaksen kanssa ystävilleen. Minni koputti ovea voimakkaasti. ”Sun piti ilmoittaa,” Milva sanoi. ”Sori. Menin kierroksille tuossa ja unohdin ilmoittaa. En kai keskeyttänyt mitään?” Minni kysyi ja laski Nicholaksen sylistään. ”Et ollenkaan. Oltiin kanssa just syömässä Eelin kanssa,” Milva sanoi ja palasi keittiöön. ”No hyvä ettei sen enempää. Tule rakas!” Minni sanoi ja ojensi matkalaiselleen kätensä. ”Moi Minni ja Nicholas!” Eeli sanoi reippaana. ”Heei kulta!” Minni sanoi ja kävi silittämässä tämän hiuksia. ”Oliks koulussa kivaa?” hän jatkoi ja istui Nicholaksen kanssa olohuoneen sohvalle. ”Joo oli,” Eeli sanoi reippaana. Tyttökin näytti pirteältä ja makasi leikkimatollaan. Milva palasi olohuoneeseen syötyään ja pyysi Eeliä mennä leikkimään Nicholaksen kanssa. ”Missä sää kaipasit mun apua?” Minni kysyi, kun Milva näytti vakavalta. ”Mää puhuin Moton kanssa mun vanhemmista ja haluaisin soittaa niille. Meillä on nimittäin parin viikon päästä nimenanto tilaisuus tytölle, jossa haluaisin että he olisivat paikalla,” Milva selitti. ”Ja sää tarviit mua tähän?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Mää haluan sut mun henkiseksi tueksi, koska me ollaan tunnettu pisimpään. Sää oot, kun sisko mulle ja, jos mun vanhemmat epäilee niin olis luotettava taho, joka todistaisi mun puhuvan totta,” Milva sanoi ja katseli tytärtään. ”Moto olis auttanut sua, mutta sen vaikuttavuus ei välttämättä olis ollut sama kun mulla?” Minni varmensi. ”Niin. Autakko sää mua?” Milva kysyi nojatuolista ja piteli anovasti Minnin käsistä kiinni. ”Totta kai mää autan sua,” Minni sanoi ja hieroi tämän käsiä. ”Ihanaa… nonnii tästä se lähtee. Syteen tai saveen,” Milva sanoi ja kaivoi puhelin luettelosta vanhempiensa numeron. Minni peukutti ystäväänsä, kun tämä nosti puhelimen korvalleen. ”Apua se hälyttää,” Milva parahti pienesti. ”Rauhoitu. Hyvin se menee,” Minni kuiskasi. ”Haloo,” puhelimesta vastattiin ja sai Milvan nieleskelemään sanojaan. ”Haloo… onko siellä kukaan. Harold, joku pilapuhuja taas,” ärhäkän oloinen nainen sanoi puhelimeen. Milva sulki silmänsä tiukasti, jonka jälkeen katsoi Minniä. Minni pyysi eleillään tämän sanomaan jotain. ”Haloo. Onko tämä taas teidän kakaroiden temppuja,” kireä miesääni sanoi puhelimeen. ”Ei ole,” Milva sai sanottua. ”Eikö? No kuka siellä sitten on?” Harold sanoi puhelimeen rauhoittuneena. ”Minä… Milva,” Milva sanoi. Kuin seinään koko puheluun iski kylmä hiljaisuus. Milva ei kuullut edes isänsä hengitystä. ”Isä?” Milva kysyi. ”No Harold kuka siellä on?” kuului naisen ääni puhelimen vierestä. ”Lilian. Ehkä sää otat tän. Tarviin vahvan paukun,” Harold sanoi ja Milva kuuli, kuinka puhelin vaihtoi käsissä paikkaa. ”Harold? Ha-halooo. Kuka olet?” Lilian kysyi. ”Minä täällä Milva,” Milva sanoi varovaisesti. ”Milva? Oletko se todella sinä?” Lilian sanoi värisevin äänin. ”Olen. Ihan elossa,” Milva sanoi. ”Miten? Miten voit olla?” Lilian kysyi itkuisena. ”Se on pitkä tarina. Kuuntele…” Milva sanoi. He puhuivat puhelimessa useamman minuutin. Hän kertoi äidilleen kaikki Masista, kidanuppauksesta aina ystäviinsä ja puolisoonsa. ”Miksi, et aiemmin ilmoittanut?” Lilian kysyi. ”Koska mää ajattelin myös mun sisaruksia ja heidän hyvinvointiaan. En mää voinut tehdä ensin sitä, että kerrotaan siskon kuolleen ja sit olevan yht’äkkiä elossa,” Milva sanoi. ”No itseasiassa. Sun sisarukset ei tiedä mitään sun tarinasta,” Lilian sanoi hieman nolostuneena. ”Eivät tiedä? Miksi? Ainakin Mitro olisi ymmärtänyt. Mirella nyt ei välttämättä,” Milva sanoi hämmentyneenä. ”Se on väärin, tiedetään, mutta olet heidän suurin sankarinsa. Ymmärräthän?” Lilian sanoi ja hänen äänestään kuului syvä kaipaus. ”Mää ymmärrän, mutta olis paljon muutakin mitä haluaisin kertoa teille,” Milva sanoi. ”Mitä?” Linnea kysyi. ”Mää oon naimisissa ja meillä on mun miehen kanssa kaksi lasta. Eeli on seitsemän ja meidän tytär on muutaman viikon,” Milva sanoi ja katsoi Minniä, joka hymyili lämpimästi ja nojasi sohvan selkänojaan. ”Ihan tosi?” Lilian kysyi hämmentyneenä. ”Kyllä. Ja jos haluatte tulla käymään, niin sekin onnistuu tai jos haluatte meidät sinne,” Milva sanoi epävarmana. ”Tuota… tässä on sulateltavaa. Enemmän minun ja Haroldin välillä. Käykö, jos soittelen myöhemmin?” Lilian kertoi. ”Joo käyhän se. Tästä numerosta minut saa kiinni,” Milva sanoi haikeana. ”Kiitos. Soitellaan,” Lilian sanoi ja sulki puhelun. ”Joo tota soitellaan,” Milva sanoi ja laski puhelimen pöydälle. ”No miten meni?” Minni kysyi, kun Milva näytti surulliselta. ”Hyvin kai. Isä otti enemmän itseensä, kuin äiti. Sanoivat soittavansa ja pystyvätkö he sulttamaan tämän asian,” Milva selitti. ”Kyllä se siitä. Mites Mitro ja Mirella?” Minni kysyi. ”Äiti ja isä ei ollut edes kertonut, mun kuolemasta heille. Mutta en olisi silti voinut lasten ja Moton kanssa vain mennä sinne,” Milva sanoi. ”Ai kuin?” Minni hämmentyi. ”Mitro on henkisesti kuusi vuotiaan tasolla, eikä se ymmärrä tälläisia monimutkaisia asioita,” Milva selitti. ”Mut hei. Ainakin ne kuunteli sua,” Minni sanoi rohkaisten. ”Niin se on totta,” Milva sanoi lievästi hymyillen. ”Äiti, äiti!” Eeli sanoi hengästyneenä. ”Mitä kulta?” Milva kysyi. ”Nicholas nukahti mun sänkyyn,” Eeli sanoi. ”Anna Nicholaksen nukkua. Mennään me tekeen Minnin ja vauvan kanssa isot jäätelöannokset,” Milva sanoi ja näki vain vilahduksen, kun Eeli jo oli keittiössä. Milva nosti tytön syliinsä ja he astelivat keittiöön. Samasena iltana Milva kertoi, myös Motolle puhelustaan vanhempiensa kanssa. Moto oli ymmärtäväinen ja oli iloinen vaimonsa vuoksi.


Pari viikkoa meni Milvan ja Moton järjestellessä tyttärensä nimiäisiä. Kumpikaan lapsi ei kuulunut kirkkoon, joten heillä olisi vain nimenanto tilaisuus ja kummien valojen lukeminen. Juhlat järjestetään heidän kotonaan. ”Onks kaikki?” Moto kysyi ja suukotti vaimonsa poskea, katsellen hänen olan takaansa pöytää, joka oli täynnä erilaisia herkkuja. ”Joo on. Kakku on jääkaapissa, joten enää puuttuu prinsessa,” Milva sanoi ja kääntyi nopeasti ympäri. Hieman hämmentyneenä hän katsoi miestään, joka seisoi odotettua lähempänä häntä. Moto suuteli hellästi vaimoaan, jonka keskeytti ovikello. ”Jeee se toimii,” Milva hihkui ja meni avaamaan ovea. ”Hei ihanat tervetuloa,” Milva sanoi ja ohjasi Minnin, Turbon ja Nicholaksen sisälle. ”Kiitos. Ompa söpöä ja pinkkiä,” Minni sanoi ja astui koristeltuun olohuoneeseen. ”Missäs meidän sankari on?” Turbo kysyi. ”Se on ylhäällä vielä Eelin kanssa. Hänenkin piti saada laittaa hiuksensa,” Moto sanoi rehennellen ja kutittaen Turbon sylissä olevaa pikku miestä. ”No totta kai,” Turbo sanoi ja ojensi Nicholaksen Motolle. Eeli juoksi kovaa vauhtia suoraan Turbon syliin. ”Ootpa sää komea,” Turbo sanoi. ”Kiitos. Niin sinäkin,” Eeli sanoi. ”Yhtä kohtelias, kuin isänsä,” Turbo sanoi, Moton virnistellen tälle. ”Kato nyt niitä,” Milva sanoi. ”Niimpä. Ei olis kaks vuotta sitten uskonut näkevänsä tätä,” Minni sanoi. ”No juu ei,” Milva sanoi ja katsahti Minniä hymyillen. Ovikello soi ripeää tahtia ja Milva oli pyytänyt Minniä hakemaan tytön yläkerrasta. ”Tää on harvinaista, että täällä on kaikki prätkähiiret ajoissa paikalla,” Minni sanoi ja ojensi pienen nukkujan isänsä syliinsä. ”Me osataan yllättääkkin,” Rontti sanoi. Minni istui Turbon viereen nojatuolin käsinojalle. ”Haluakko tähän?” Turbo kysyi. ”Ei. Istu vaan, sitä paitsi sulla on Nicholas sylissäsi. Moton äiti istui Eeli sylissään Minniä ja Turboa vastapäätä. Helen seisoi heidän takanaan Miihkali vieressään. Oven aukaisu sai heidän huomionsa. ”Anteeks, että mää oon myöhässä,” Penelope sanoi hieman hengästyneenä. ”Sää oot kulta just ajoissa,” Milva sanoi ja Penelope astui äitinsä toiselle puolelle. ”Onks kaikki?” Milva varmensi, saaden kaikki nauramaan. ”Eiköhän,” Minni vastasi naiselle. ”Kiitos kaikille, että olette tulleet julkaisemaan yhdessä meidän tyttären nimeä. Maistraatti on nimen hyväksynyt ja olemme valinneet prinsessan kummitkin jo ennen oikeestaan, kun tyttö syntyi,” Milva aloitti. ”Joten pyydämme tytön ensimmäisen kummin, joka toimii myös sylikummina tytölle,” Moto jatkoi ja katsoi vaimoaan. ”Minni jos sallit,” Milva sanoi. ”Mitä?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Me ollaan valittu sut tytön kummiksi. Otatko pestin vastaan?” Moto sanoi. Minni hymyili pienesti ja taputti kevyesti sormenpäitään yhteen. ”Joo,” hän sanoi ja käveli Moton viereen. ”Olis pitänyt sanoo sulle, että pidä tyttö sylissäs vaan,” Moto sanoi naureskellen. ”Totta,” Minni sanoi ja silitti tytön kasvoja kevyesti. ”Toinen kummi on… Vinski,” Milva sanoi ja osoitti hellästi käsillään valkeaa hiirtä. ”Minä,” Vinski sanoi ja osoitti itseään. ”Kyllä Vinski, sinä,” Moto sanoi. ”Totta kai suostun,” Vinski sanoi ja käveli Minnin viereen. He lukivat kummin valat ja piirsivät peukaloillaan hänen otsaansa pinkin ja vaaleansinisen viivan merkkinä heidän kummiudestaan. ”Kiitos,” Moto sanoi. ”Maistraatin hyväksymänä rakas tyttäremme on tästä eteenpäin,” Milva aloitti ja nosti kirjekuoresta valkean lapun. ”Vilhelmiina Amanda Rewilton,” Milva sanoi. ”Aaw mikä ihana nimi,” Minni sanoi. Moto ja Milva ottivat samoja värejä sormeensa ja ’’ristivät’’ hänet. Miihkali otti kuvia maistraattia varten, että rituaalit varmasti suoritettiin. Nimiäisen annon jälkeen jokainen ihasteli vaaleanpunaiseen mekkoon puettua prinsessaa. He olivat siityneet ilman hienouden takia takapihalle, jossa miehet leikkivät poikien kanssa. Milva ruokki pullolla tyttöä, joka piteli äitinsä sormesta tiukasti kiinni. Pallo vieri vahingossa talon sivulle, jonka Eeli kävi hakemassa. ”Ööö äiti?” hän kysyi epävarmana. ”Eeli kutsu sua,” Anni sanoi. ”Mitä kulta?” Milva huuteli ja Eeli juoksi hänen luokseen. ”Mitä nyt poika?” Moto kysyi, kun tämä piti vain palloa käsissään, jonka seurauksena pelit oli pysähtynyt. ”Meidän etupihalla on auto, josta tuli ulos vanha mies ja nainen. Sit niillä oli mukanaan, joku joka istui oudossa tuolissa,” Eeli selitti. Milva ja Moto katsoivat toisiaan hämmäsyneenä. ”Helen voisitko?” Milva kysyi ja ojensi tyttöä hänelle. ”Totta kai,” Helen sanoi ja piteli tyttöä varovaisesti. Milva kiersi talon sivusta, sen etupuolelle ja pysähtyi, kuin naulittu. ”Äiti? Isä?” hän kysyi varovaisesti. ”MILVAAA! Kulta!” Lilian sanoi ja halasi tiukasti tytärtään. ”Hei kultaseni,” Harold sanoi ja halasi epäuskoista tytärtään. Motokin oli tullut Eelin kanssa etupihan puolelle ja ihmettelivät saapuvaa seurakuntaa. ”Tässäkö on sun perhe?” Lilian kysyi ilahtuen. ”Joo on. Tässä on mun mieheni ja poikani Eeli,” Milva sanoi. ”Hauska tavata. Moto,” Moto sanoi ja ojensi vasemman kätensä naiselle. ”Lilian hauska tavata ja Eeli sinua myös. Tässä on mieheni Harold,” Lilian sanoi. ”Harold,” Harold sanoi ja tervehti Motoa. Eeli ujosteli ja piiloutui isänsä jalkojen taakse. ”Eeli. Tässä on äidin vanhemmat. Sun toiset mummu ja pappa,” Moto sanoi rohkaisten poikaansa. ”Hauska tavata,” Eeli sanoi ja juoksi nopeasti takaisin takapihalle. ”Hei Mirella,” Milva sanoi ja hymyili pyörätuolissa istuvalle siskolleen, joka riemastui hänet nähdessään. ”Mirella ei osaa sitten puhua,” Milva sanoi Motolle. Mirella hymyili paljon ja hän muistutti siskoaan hyvin paljon. ”Mitro tule tapaamaan siskoa,” Lilian huusi. ”En tuu,” kuului pieni lapsimainen tiuskaisu autosta. ”Mää hoidan,” Milva sanoi. ”Hei sankari. Maistuisko herkut,” Milva sanoi ja kurkisti auton sisälle, jossa Mitro pyöritteli rubikinkuutiota käsissään. ”Sää oot mun sankari,” hän sanoi hymyillen ja nousi autosta. Hän halasi siskoaan todella lujaa. Mitro katseli ympärilleen. Hän oli yhtä ruskea, kuin Milva oransseineen hiuksineen ja pari metriä pitkä. Moton nähdessään hän otti muutaman harppaus askeleen ja halasi tätäin tiukasti. "Lähtö tuli hieman nopeasti. Sen takia kiukutteli,” Lilian sanoi. ”Ymmärrän. Mitro hei, nyt voi päästää jo irti,” Milva sanoi. Milva ohjasi seurueen takapihalle ja Moto auttoi Haroldia työntämään Mirellan takapihalle. Mitro harppoi edellä ja tervehti reippaasti muuta juhlakansaa. Milva esitteli perheensä muille, sekä ihanan Vilhelmiinan. Loppu juhlat sujuivat hyvin. Milva ja Moto auttoivat vanhempiaan yöpymään heillä, sillä Mirella tarvisi ympäri vuorokautista hoitoa. Pitkä kotimatka olisi ollut heille uuvuttava ja yksi lento riittää heille hetkeksi.



Minnin ja Turbon luona he keskustelivat päivän tapahtuneista ja olivat yllättyneitä siitä, että Milvan vanhemmat olivat paikalle saapuneet. ”Mää meen käymään vessassa vie,” Minni sanoi. ”Älä viivy kauaa. Pienokaiset ei odota pitkiä aikoja,” Turbo sanoi. ”Toivottavasti ne sun pienokaiset sais aikaankin jotain,” Minni huuteli vessasta ja sai Turbon röhähtämään nauruun. Minnin vessa aika, vain piteni pitenemistään. ”Nukahdikko sää sinne vessaan?” Turbo kysyi, kun samalla vessan ovi aukesi. ”En,” Minni vastasi ja katseli käsiään. ”Mitä nyt?” Turbo kysyi ja asettui kyljelleen. Minni siirsi hymyilevän katseensa häneen. ”Mitä?” Turbo tivasi. ”Meidän ei tartte yrittää enää,” Minni sanoi. ”Nyt mää tipuin kärryiltä,” Turbo sanoi hämmentyneenä. ”Mää oon raskaana,” Minni sanoi ja heilutti valkeaa tikkua kädessään. ”Mitä?” Turbo kysyi epäuskoisena ja istui sängyn reunalle. Minni käveli hänen viereensä istumaan ristiasentoon ja näytti testiä tälle. ”Me saadaan vauva,” Minni sanoi hellästi ja hymyili miehelleen. ”Tää on paras uutinen päättää tää päivä,” Turbo sanoi ja suuteli voimakkaasti vaimoaan. ”Me saadaan toinen vauva,” hän sanoi ja sai Minnin hymyilemään levesti. ”Niin saadaan ja ihan tietoisesti,” Minni sanoi ja kävi makuu asentoon sängylle. Turbo hymyili tälle ja laski testin pöydälle suudellen tätä. ”Mennäänkö nukkumaan?” Minni kysyi. ”Mennään vaan. Saat sit joku toinen kerta,” Turbo sanoi ja kiersi Minnin toiselle puolelle. ”Kuulostaa hyvälle,” Minni sanoi ja tunsi vahvan käden tämän vatsalla. ”Hyvää yötä,” Turbo sanoi ja asettui lähemmäs Minniä. ”Hyvää yötä,” Minni sanoi ja suukotti tämän kuonoa, sammuttaen lopulta valon.

Hypätään puoli vuotta eteenpäin. Minnin raskaus oli sujunut ongelmitta. Turbo oli taas puhunut veikkojensa kanssa, jos he lähtisivät muutaman päivän mökki vapaille ottamaan irti arjestaan ja viettämään aikaa keskenään. Vaimot oli vain pitänyt suostutella tähän ja Minni oli sanonutkin Turbolle lähtevänsä vanhempiensa luokse, tyttöjen ja lasten kanssa. Mökki reissulta päästyään, hekin saapuisivat Minnin vanhempien luokse, koska Marie ja Hans uusisivat vihkivalansa ja olisivat jälleen aviopari. ”Minni missä meidän matkalaukut on?” Turbo huusi kellarista. ”Siellä missä ne aina ennenkin,” Minni huusi ja leikki samalla Nicholaksen kanssa olohuoneen matolla. Nicholas ei tajunnut vielä saavansa pikkusiskon tai pikkuveljen, mutta tajusi että äidin lähellä piti leikkiä rauhallisesti. Satunnaisia raivokohtauksia lukuun ottamatta. ”Oliks se iso matkalaukku kanssa siellä samassa paikassa?” Turbo kysyi ja nosti kaksi pienempää laukkua lattialle. ”Kuinka paljon vaatteita sää meinasit tarvita kahden päivän mökki retkellä?” Minni kysyi ja katsoi hymyillen miestään. ”Ajattelin, jos sää otat sen ison sinne sun vanhemmille mukaan,” Turbo sanoi. ”Niin, viikkohan me siellä ollaan,” Minni sanoi ja antoi leluauton pojalleen. ”Niin tai muutama ekstra päivä niin, kuin viimeks,” Turbo sanoi naureskellen. ”Älä nyt. Nicholas sai siellä nimensä,” Minni sanoi ja silitti poikansa poskea. ”Ja kohta varmaan nimetään tää toinenkin,” Turbo sanoi ja istui kotikaljapullon kanssa Minnin viereen, silittäen tämän vatsaa. Minni mulkaisi hyväntuulisena miestään ja siirsi katseensa lattialla mahallaan makaavaan poikaansa, joka piti pärinä ääntä ja liikutti autoa edes takaisin. ”Mää en jaksa odottaa, että saadaan toinen tuollainen päristelijä tänne,” Turbo sanoi ja katsoi haltioituneena poikaansa. ”Mistä sää sen tiet onks se yhtään samanlainen, kuin Nicholas?” Minni sanoi ja katsoi miestään. ”Se on prätkähiirten lapsi. Siitä tulee!” Turbo sanoi. ”Uuu. Anna!” Nicholas sanoi, nousten istumaan ja osoitti isänsä kotikalja pulloa. ”Et anna,” Minni sanoi. ”Ei yks tippa mitään tee,” Turbo sanoi ja pisti pienen pisaran kotikaljaa sormelleen. ”Et anna! Turbo!” Minni sanoi ja katsoi epäuskoisena miestään. ”Ei yks tippa mitään tee,” Turbo sanoi. ”Ehkei, mutta mää en halua että sää annat puoltoista vuotiaalle pojalle kotikaljaa,” Minni sanoi. ”Hyrrääkö rouvan hormoonit taas kunnolla,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. Minni huitaisi häntä pienesti jalkaan ja oli tympeentyneen oloinen. ”Ei miten niin!” hän sanoi nälväisten, saaden Turbon nauramaan. Ovikellon soidessa, Nicholas juoksi pienen kilvan isänsä kanssa. Nicholas seisoi isänsä jaloissa, kun tämä aukaisi oven. ”Hei! Mun pitää pakata vielä,” Turbo sanoi. Nicholas hihkui intoa ja irvisteli prätkähiiri kaksikolle. ”Mitä sää irvistelet meille?” Vinski kysyi ja kutitti pienesti poikaa. ”Turbo!” Minni huusi. ”Mää oon ylhäällä,” Turbo huusi. ”Äh isi!” Nicholas huusi portaiden edessä olevan portin takaa. ”Tarvikko apua Minni-neiti?” Moto kysyi. ”Ihanaa, kun joku kutsuu mua vielä naimisiin menon jälkeenkin neidiks. Ja joo tarviin,” Minni sanoi ja ojensi kätensä harmaalle jätille. ”Mikä sun olo?” Moto kysyi. ”Kiitos ihan hyvä. Parempi oikeastaan, kuin silloin kun odotin Nicholasta,” Minni sanoi. ”Mitä sää Nicholas teet?” Eeli kysyi, kun astui talon sisälle. ”Isi!” Nicholas sanoi ja heilutti porttia, joka ei liikkunut elettäkään mihinkään suuntaan. ”Nicholas, isi tulee kohta alas,” Minni huusi, istuen nojatuolissa. ”Ei!” Nicholas sanoi topakasti. ”Hyvä sanavarasto sillä on,” Milva sanoi ja käveli Vilhelmiina käsivarrellaan olohuoneeseen. ”Saduista jotain hyötyä,” Minni sanoi. ”Ja helpoista sanoista,” Moto totesi. Milva ojensi tytön kummitädilleen, joka suukotteli tätä kevyesti, joka hymyili tälle viekeästi. ”Ahha isi!” Nicholas sanoi ja pomppi riemuisasti, kun Turbo käveli täyden matkalaukun kanssa alas. ”Väistä Nicholas!” Turbo sanoi ja avasi portin. Nicholasta yläkertaan meno ei kiinnostanut, vaan lähti isänsä perään. Itku potku raivarit alkoivat Turbon laittaessa ulko-oven kiinni hänen ja isänsä välistä, kun Turbo alkoi pakkaamaan moottoripyöräänsä. Minni ojensi Vilhelmiinan omalle isälleen ja lähti hakemaan eteisen lattialla makaavaa poikaansa. ”Voi kulta pieni,” Minni sanoi ja nosti poikansa syliinsä. Nicholas tarrasi tiukasti kiinni äidistään ja Minni vei pojan olohuoneeseen. Hän istui ison ikkunan ikkunalaudalle, josta Nicholas näki isänsä. Minni kertoi mitä isä teki ja Nicholas istui itse ikkunalaudalle ja katseli isänsä touhuja. ”Niin isänsä poika,” Vinski sanoi. ”Niin on,” Minni sanoi. ”Toisin, kuin eräät,” Milva sanoi ja suukotti esikoisensa päälakea. ”Mää oon äidin poika,” Eeli sanoi ja halasi äitiään tiukasti. Poika sai aikuiset naureskelemaan. ”Joko sää muuten Minni oot pakannut?” Milva kysyi. ”En vielä. Turbon pitää nostaa se meidän iso matkalaukku vielä alas,” Minni sanoi. Minni katsoi ulos, jossa Turbon seuraksi Anni oli liittynyt. Anni näytti onnelliselta kertoen Turbolle ja jotain, jonka jälkeen Turbon ilme muuttui kauhituneeksi. Tämän jälkeen vihaiseksi ja alkoi selvästi kinastelemaan sisarensa kanssa. Minni kurtisti kulmiaan hämmennyksestä. ”Mikä hätänä?” Milva kysyi. ”Turbo alkoi kinastelemaan sisarensa kanssa,” Minni sanoi. Anni poistui tilanteesta ja saapui hetken kuluttua sisälle. ”Hei! Onks kaikki kunnossa?” Minni kysyi, kun vihoissaan oleva ruskeaverikkö istui sohvalle kädet puuskassa. ”Ei ole!” Anni sanoi tiuskaisten. ”Haluakko kertoa?” Milva kysyi. ”En ainakaan nyt,” Anni sanoi. Turbo saapui, myös sisälle ja paineli vihoissaan yläkertaan. Minni nosti Nicholaksen lattialle ja lähti miehensä perään. Nicholas oli tilanteesta hieman hämmenyt ja ei oikein tiennyt minne olisi mennyt. Minni sulki hänen ja Turbon huoneen oven. ”Onks kaikki kunnossa?” hän kysyi, kun Turbo oli nostanut ison matkalaukun heidän sängylle. ”Ei!” hän tiuskasi. ”Mistä te tappelitte?” Minni kysyi ja alkoi nostamaan vaatteita matkalaukkuun. Turbo ei sanonut mitään, vaan auttoi vaimoaan pakkaamisessa. ”Voikko puhua mulle?” Minni kysyi ja yritti saada katsekontaktia mieheensä. ”Mää haluan, että sää kuulet tän asian Annilta itseltään,” Turbo sanoi huokaisten. ”Oliks se joku paha asia?” Minni kysyi, silittäen miehensä selkää. ”On se aika paha,” Turbo sanoi. ”Yrittäkää silti pitää hauskaa jätkien kanssa,” Minni sanoi ja nosti vaatekerroksen matkalaukkuun. ”Pää täyteen vain,” Turbo sanoi ja sai Minnin katsomaan tätä. Turbo suuteli hellästi vaimoaan. ”Menetkö hakemaan Nicholaksen vaatteita?” Minni sanoi ja keskeytti suudelman. Pitkinkynsin Turbo astui ulos huoneesta ja haki Nicholaksen vaatteita. Pakattuaan laukun pariskunta saapui alakertaan, johon myös Santtu oli työpäivän jälkeen saapunut. Turbo vei laukun valmiiksi autoon ja pakkasi autotallista matkasängyn pojalle mukaan. ”Mun puolesta me ollaan valmiita lähteen jätkät,” Turbo sanoi. ”Jeeess tätä on ootettu!” Vinski sanoi ja hihkui onnesta. ”Lähdetään sitten!” Moto sanoi ja nousi seisomaan. Eeli halasi isäänsä tiukasti. Moto suukotteli pienen tyttärensä ja vaimonsa, sekä ojensi tytön tälle. Hän suukotti vielä Eelin päälakea ennen kuin lähti eteistä kohden. Vinski suukotteli Santun kanssa ja sai naisen hieman perääntymään nauraen. Turbo hyvästeli, myös perheensä ja rohkaisi Nicholasta olemaan reipas mummun ja papan luona. Hän ojensi pojan vaimolleen ja suuteli tätä intohimoisesti. Jätkien lähdettyä naiset pakkasivat autonsa ja lähtivät kohti Minnin vanhempien asumusta. ”Onks meillä varmasti kaikki?” Anni kysyi, selvästi rauhoittuneena, kun veljensä oli lähtenyt. ”Kyllä mää uskon, kyllä äidillä sitten löytyy hätä varoja, jos ei kaikkea ole mukana,” Minni sanoi ja kiinnitti Nicholaksen istuimeensa kiinni. ”No joo totta. Kuhan on rahat ja puhelin niin pärjää varmasti pitkälle,” Santtu naureskeli. ”Nehän on ne nykypäivän kriteerit nykyisin,” Minni sanoi ja nosti vielä oman laukkunsa autoon. ”Onneks taas riittää kaksi autoa,” Anni sanoi ja avasi repsikan oven. ”Niimpä. Mut eiköhän lähdetä,” Minni sanoi ja tarkisti vielä, että kaikki ovet olivat varmasti kiinni. Naisseurue lähti kohti Minnin vanhempien taloa. Anni matkusti Minnin kanssa ja Santtu Milvan. ”Onks teidän naapurit jo muuttaneet?” Anni kysyi. ”Ei. Joka on outoa, koska luulis että ne on ainakin tullut katsomaan sitä,” Minni sanoi. ”Minkähän laisia ne on?” Anni mietti. ”Ei mitään hajua. Toivottavasti mukavia ja lapsi ystävällisiä,” Minni sanoi. Matka sujui ongelmitta ensimmäiseen pysähdyspaikkaan, jossa he myös yöpyivät.






Seuraavana iltapäivänä he saapuivat Minnin vanhempien luokse. Marie ja Hans saapuivat seuruetta vastaan. ”Hei kulta! Ihana nähdä,” Marie sanoi ja halasi tytärtään tiukasti. ”Mukava nähdä kulta!” Hans sanoi ja halasi vuorostaan tytärtään. ”Kuin myös!” Minni sanoi ja irtaantui isänsä otteesta. ”PAPPA!” Nicholas kiljaisi ensimmäisenä, kun pääsi autosta. ”No heiiiii. Mitä papan soturi,” Hans sanoi ja nosti pienen tiuhdin syliinsä. Nicholas irvisteli tälle, joka irvisteli lapselle takaisin. ”Nyt mää tien mistä Nicholas on ton oppinut,” Minni sanoi ja nosti laukun peräkontista. ”Voi kulta, et sää saa nostella mitään painavaa,” Marie sanoi ja otti laukun tyttärensä käsistä. ”En mää sairas oo,” Minni tokaisi. ”Joo mutta raskaana oot,” Marie sanoi. Minni pyöritteli päätään. He purkasivat laukkunsa ja alkoivat syömään. ”Niin koska jätkät tulee tänne?” Hans kysyi. ”Kolmen päivän päästä,” Minni sanoi ja kiinnitti ruokalapun pojalleen. ”Vasta! Missä ne oikeen on?” Hans kysyi. ”Ne lähti pienelle mökki lomalle keskenään,” Minni sanoi. ”Ja jätti teidät lasten kanssa,” Hans sanoi naureskellen. ”Me sovittiin tää asia niiden kanssa. Ne ansaitsee olla keskenään,” Minni jatkoi ja syötti samalla poikaansa. ”Miten niin?” Marie kysyi ja istui pöytään. ”Ne uhras todella paljon yhteisestä ajastaan silloin, kun astuttiin kuvioon uudelleen,” Milva sanoi. ”Muutos tuli nopeasti ja ne ei ehtinyt pohtia asioita keskenään ja niiden yhteinen tekeminen vain jäi,” Santtu jatkoi. ”Sellaista se perheen perustaminen on,” Hans totesi ja jatkoi ruokailuaan. ”No joo, mutta kyllä me tää aika takaisin otetaan,” Minni sanoi. ”Jos yhteistä tekemistä haluatte, niin kylän nuoret ärjestävät ensi perjantaina vanhat kunnon latotanssit,” Marie sanoi. ”Voi vitsi latotanssit,” Minni sanoi. ”Kuulostaa todella hyvältä,” Anni sanoi. ”Mää en oo ikinä ollut latotansseissa,” Milva sanoi. ”Ja se on lapsiperhe ystävällinen, nuoret keräsivät ideoita kylän väeltä. Kuuluvat heidän viimeiseen kouluprojektiinsa,” Marie sanoi. ”Wau. Paljon nähty vaivaa,” Milva sanoi. ”No joo,” Minni sanoi ja laski poikansa syöttötuolista lattialle. Sadasosa sekunissa poika oli kadonnut silmistä. ”Joo kyllähän ne huoooooh, on aktiivisia nuoria,” Marie sanoi haukotellen ja venytellen. Minni oli juuri avaamassa suutan, kun ulkoa tuttu nauru kaksikko saapui pihalle. ”Mmmm kiitos ruoasta,” Minni sanoi ja pyyhki suunsa servettiin. ”Joo meidän pitikin mennä laittamaan se sauna päälle,” Milva sanoi ja nousi Minnin perään. Santun ja Annin kurkatessa ikkunasta lähtivät he yhtä nopeasti Minnin ja Milvan perään. Eelistä se oli leikkiä ja lähti, myös aikuisten perään. ”Mikä kiire niille, nyt tuli?” Hans kysyi ja nousi seisomaan. ”Mää taidan rakas tietää syyn,” Marie sanoi ja katsoi ikkunasta ulos. Hans astui puolisonsa viereen ja huokaisi epäuskoisena. Sieltähän hänen sisarensa käveli kohti taloa.
Saunalla Minni kantoi polttopuita saunan sisälle, jossa Anni ja Santtu sytyttivät sitä. Nicholas auttoi reippaana äitiään ja kantoi yhtä puupalikkaa saunan sisälle. ”Oi kiitos. Ootpa sää tädin reipas,” Anni sanoi ja otti veljenpojaltaan puupalikan vastaan ja heitti sen kiukaan sisälle. ”Eippa!” Nicholas sanoi ja heilutti puupalikalle, joka paloi muiden puiden kanssa jo ilmiliekeissä. ”Ai heippa,” Santtu sanoi naureskellen ja sai, koko naisporukan nauramaan ihan kippurassa. Nicholas nousi porrastasanteen äitinsä tukemana ylös ja meni puku tilaan. Hän oli jatkamassa matkaa ulos, mutta pysähtyi oven suun eteen. ”O-ou,” hän sanoi ja katsoi kahta tukevahkoa naista. ”Voi herranjestas, kun sinusta on tullut iso poika jo,” Sofia sanoi ja sai Nicholaksen kiintymään äitinsä jalkoihin. ”No mitä kulta pieni. Ujostelekko sää?” Ester sanoi ja sai Minnin hymyillen silittämään poikansa hiuksia, joka painoi kasvoja tämän jalkoja vasten. ”Ne hiiret ja ihmiset, joita näkee useasti niin ei ujostele, muita sitten hetken aikaa,” Minni sanoi. ”Mummua ja pappaa ei taida ujostella?” Sofia kysyi. ”Ei! Innoissaan vaan,” Minni sanoi ja pyöritteli hieman päätään. ”Äiti, äiti,” Eeli huusi ja juoksi saunalle. Seurue siirtyi ahtaasta saunatilasta, sen ulkopuolelle ja katsoi Eelin kädessä olevaa pitkää keppiä. ”Mikä tää on?” Eeli kysyi. ”Se on onki. Sillä napataan kaloja lammesta, tai järvestä,” Milva sanoi. ”Sun isä on kova kalastaja. Opettais sua varmasti mielellään,” Santtu sanoi. ”Onks mun pakko odottaa isän tuloon saakka?” Eeli kysyi hämmentyneenä. ”Se olis varmasti ikimuistoista sun isälles, jos se sais opettaa sua,” Milva sanoi. ”Okeiiii,” Eeli sanoi ja pisti ongen saunan seinää vasten. ”Tälläinen prinsessa huusi kurkku suorana olohuoneessa,” Marie sanoi ja kantoi Vilhelmiinaa käsivarrellaan. ”Kiitos,” Milva sanoi ja nosti tytön syliinsä. ”Mites sää olet nyt muuten voinut?” Ester aloitti hössöttämisen Minnille. ”Niin onko ollut pahoja raskausoireita?” Sofia jatkoi. ”Niin kyllä minäkin muistan, kun serkkuasi odotin, kuinka pahoja oireita minullakin oli,” Ester jatkoi ja kaksikko tarttui Minnin kumpaankin käsivarteen kiinni. Hän huokaisi syvään ja mietti selkeästi vastaustaan. ”Ihan normaalisti sujunut. Helpompi raskaus, verrattuna Nicholaksen odotukseen,” Minni sanoi ja irroittautui tätiensä otteesta. ”Juujuu niin hän se usein menee,” Sofia sanoi. ”Juu niin menee, niin kuin meidän Vallulla,” Ester sanoi. Minni katsoi huokaisten heidän peräänsä ja silitteli vatsaansa. ”Isän kosto, kun karattiin niin nopeasti,” Minni sanoi ja katsoi äitään. ”Sellainen se aina on ollu,” Marie totesi ja hieroi kevyesti tyttärensä selkää.
Illan tullen naisseurue pääsi saunaan ja jätti lapset hetkeksi Marien ja Hansin hoivaan. Hans vahti pikku kaksikkoa, kun Marie oli päättänyt opettaa Eeliä tekemään lettuja. ”Ooh, mitenköhän jätkillä menee,” Milva totesi ja nojasi silmät kiinni saunan seinää vasten. ”Kännissä ja ei yhtä rennosti, kuin meillä,” Santtu totesi saaden taas naiset naureskelmaan. ”Tuo on totta,” Anni sanoi. ”Muuten Anni,” Minni aloitti. ”Kerro,” Anni sanoi. ”Haluakko kertoa, mistä tappelit veljesi kanssa ennen, kuin lähdimme tänne?” Minni kysyi ja sai koko nais porukan katsomaan ruskeaa naishiirtä, joka istui saunan viimeisimmässä laidassa. ”Turbo ei kertonut?” Anni kysyi lasittunut ilme kasvoillaan. ”Ei. Käski puhua sun kaa,” Minni sanoi. ”Onks se jotain vakavaa, että haluat puhua pelkän Minnin kanssa?” Milva kysyi ja silitti naisen polvea. ”Voin sen teillekkin kertoa. Pakkokin mun on. Eteen se kumminkin tulee,” Anni sanoi huokaisten. ”Mitä se on?” Minni kysyi varovaisesti. Anni oli herkkä muutenkin ja turha utelu sai hänet vain sulkeutuneeksi. ”Mää oon raskaana,” Anni sanoi. ”Mitä?” Milva sanoi innostuneena. ”Oikeasti?” Minni ja Santtu kysyi yhteen ääneen samalla innostuksella. ”Joo, ensimmäisillä viikoilla,” Anni sanoi hymyillen. Kuin taakka olisi otettu hänen harteiltaan. ”Mahtavaa,” Milva sanoi. ”Onneks olkoon,” Santtu jatkoi. ”Miks sun veljes veti tälläisestä asiasta riidan aikaiseksi?” Minni kysyi. ”Koska sen mielestä, minä ja Daniel ollaan seurusteltu liian vähän aikaa ja jotain, että se ei olis hyvä idea,” Anni sanoi. ”Sillä on vaan stressiä,” Milva sanoi. ”Mutta outoa Turbolta. Ei hän turhasta asiasta pultteja vetäisi. Ookko varma, että tässä ei ole muuta?” Minni kysyi. ”En tie, mutta ota siitä nyt aina selvää,” Anni sanoi kohottaen olkapäitään. ”Mää voin puhua sille, koska hieno asiahan tää on,” Minni sanoi. ”Kiitos, teitä mää tarvinkin,” Anni sanoi.







Kolmen päivän kuluessa varhain aamulla sai kaikki heräämään unestaan. Viiden moottoripyörän ääni sai heidät havahtumaan kunnolla. Nicholas käänsi Minnin vieressä kylkeä ja poika nukkui muutenkin ihme mutkalla. Minni laskeutui pojan viereen uudelleen ja hieroi vatsaansa. Pahoinvointi mylli taas hänen sisällään. ”Huomenta,” Marie sanoi ja katsoi mieslaumaa, jotka siristelivät krapulan omaisesti silmiään kirkkaalle aamuauringolle. ”Huomenta,” Turbo sanoi kuivalla äänellä. ”Oliks Rontti ja Miihkali teidän mukana?” Marie kysyi, kun oli tyttärensä puheista ymmärtänyt, että Turbo oli ollut Vinskin ja Moton kanssa kolmisin. ”Ei poimittiin ne keskustasta matkaan,” Turbo sanoi. ”Kahvia?” Marie kysyi ja näytti omaa kuppiaan. ”Ei kiitos. Uni maistuis hetken aikaa,” Turbo vastasi. ”Sopiihan tuo,” Marie sanoi ja väisti oven suusta. ”Kiitos,” Turbo sanoi ja kankesi yläkertaan. Hänen perässään yhtä vaivalloisesti könysi Vinski ja Moto. Marie pyöritteli huvittuneena päätään. Turbo astui varovaisesti huoneeseen, jossa Minni ja Nicholas nukkui. Turbo kurottautui pienesti vaimonsa yli ja suukotti kevyesti tämän poskea. ”Huomenta,” Minni sanoi avaamatta silmiä miehelle. ”Huomenta. Miten teillä on mennyt?” Turbo kysyi ja istui sängyn reunalle, silittäen samalla vaimonsa vatsaa. Minni kääntyi hieman ja katsoi ettei poika herännyt. ”Hyvinhän meillä. Mites teillä?” Minni kysyi ja silitti miehensä jalkaa. Turbo nousi seisomaan ja riisui päälivaatteensa pois. ”Kahden päivän ryyppy putki ei sovi, kyllä enää tähän elämän tilanteeseen,” Turbo sanoi ja nosti Nicholasta keskemmälle sänkyä. ”Voi raukkaa,” Minni sanoi ja kääntyi takaisin kyljelleen nähdäkseen miehen. Turbo hymähti tyytyväisenä ja laski lasinsa yöpöydälle. ”Puhutaanko eräästä asiasta tänään?” Minni kysyi unisena. ”Ai mistä?” Turbo kysyi. ”Annista,” Minni sanoi ja sai Turbolta kysyvän katseen. ”Sää tiedät?” Turbo kysyi. ”Joo tiedän,” Minni sanoi nyökäten. ”Joo sopii. Saathan tietää miksi en ole tyytyväinen,” Turbo sanoi hieman äreänä. Minni katsoi huolestuneena miestä, mutta antoi tälle tilaisuuden nukkua hieman. Pari tuntia kului, kun siivillä ja Turbo heräsi märkiin pusuihin. Hän nyrpisti nenäänsä ja vajosi peiton alle. Naurun kikatus sai hänet kaappaamaan pikkuisensa peiton alle ja olemaan salamyhkäisiä. Turbo kumminkin havahtui siihen, että Minni ei ollut enää sängyssä ja sai hänet pois peiton alta. Nicholas istui sängyllä hiukset pystyssä ja katsoi isäänsä. Hän nousi ylös ja puki housut päällensä. Nicholas halusi isänsä syliin ja he lähtivät kohti alakertaa. ”Äitti!” Nicholas totesi, kun Minni nautti aamuteestään keittiön pöydän ääressä. ”Huomenta kullat,” Minni sanoi ja nosti pienen poikansa syliinsä. ”Missäs kaikki?” Turbo kysyi, kun ketään ei näkynyt mailla halmeilla. ”Äiti ja isä on kaupungissa käymässä. Hakee vihkivala juttuja. Moto opettaa poikaansa kalastamaan ja varmaan kaikki muutkin ovat myös siellä,” Minni sanoi, kun Turbo kauhoi kattilasta puuroa itselleen ja pojalleen. ”Ja ainiin. Danielkin tuli puoli tuntia sitten tänne,” Minni sanoi ja sai Turbon lopettamaan tekemisensä ja katsomaan ikkunasta ulos. ”Mikä tää juttu oikein on?” Minni kysyi ja otti mieheltään vastaan puuro lautasen. ”Mää näytän sulle,” Turbo sanoi ja käveli olohuoneeseen. Minni syötti hämmentyneenä poikaansa. Turbo palasi Marien tietokone mukanaan. Hän istui Minniin viereen. Koneen avauduttua Turbo kirjautui sisään Vapaustaistelijoiden ja Vastarintaliikkeen tietorekisteripalveluun. ”Ookko sää koskaan katsonut jonkun tietoja täältä?” Turbo kysyi ja sai Minniltä ’’oletko tosissasi?’’ ilmeen. ”Olen,” Minni vastasi epämääräisesti. ”Niin määkin tein. Silloin viimeisenä iltavuorona ennen reissua. Mua kiinnosti mitä Daniel on tehnyt aikaisemmin, kun ei olla ehditty sillein kunnolla jutteleen,” Turbo selitti ja etsi Danielin tiedostoa verkkokannasta. ”Eiks Daniel kuulu Armeijaan?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Kuului. Vaihtoi vapareihin jokunen vuosi sitten,” Turbo vastasi irroittamatta katsetta koneesta. ”Mikä tässä on sitten ihmeellistä?” Minni kysyi. ”Mää etin tietoa Danielin aikaisemmista työkokeiluista, mutta mää löysin kaikkea muuta mitä odotin. Katso,” Turbo sanoi ja käänsi näyttöä Minnille. Hänen kasvoilleen nousi enemmän järkytys, kuin mikään muu mitä hän osasi odottaa. ”Mitä ihmettä?” hän kysyi. ”Niimpä,” Turbo vastasi nyökkäillen. ”Määkin luulin hänen olevan kunnollinen,” hän jatkoi näreissään. ”26-vuotias Daniel Meerk on todistetusti ollut apuna Marsin vaarallisemmalle rotta kaksikolle. Mies on tunnustanut tekonsa ja erotettu saman tien Armeijasta. Teloittamisen sijaan hän sai ehdollista vankeutta. 3-vuotta myöhemmin hän sai todistamalla todistaa olevansa kunnon kansalainen ja pääsi näin vapaaksi. Nuori Meerk avioitui ensimmäisen puolisonsa kanssa heti vankilsta pääsyn jälkeen. Tietoja ei otettu huomioon tarpeeksi tarkasti, joka johti seuraavaan tragediaan. 22.12.2010 hän murhasi julmasti vaimonsa ja heidän yhteisen lapsensa. Meerkillä on todettu todella vakava mielenterveydellinen ongelma, joka luokittelee hänet erittäin vaaralliseksi,” Minni luki näytöltä. ”Voi luoja,” hän jatkoi järkyttyneenä. ”Ymmärräkkö miks mää oon huolissani. Se hullu on auttanut Masia ja Marekkia koko ajan,” Turbo sanoi ja katsoi vain vaimoaan. ”Ymmärrän. Turbo…” Minni sanoi ja katsoi hätääntyneenä miestään. ”Tiedän. Anni on suuressa vaarassa ja, myös me jos tää kaikki käy julkisesti ilmi,” Turbo sanoi huolestuneena vaimolleen.

”Turbo… Annille pitää kertoo tästä,” Minni sanoi ja nosti poikansa syöttötuolista lattialle. ”Yritetty on,” Turbo sanoi pyöritellen päätään. ”Mitä?” Minni kysyi. ”Mää kerroin sille asiasta, mutta se sano olevan mun sairas kosto hänelle, koska en halua hänen olla onnellinen,” Turbo sanoi hieroen sormenpäillä ohimoitaan. ”Miten Anni voi sanoa noin? Totta kai sää haluat, että se on onnellinen,” Minni sanoi ja kääntyi mieheensä päin. ”Totta kai haluan, mutta ton jätkän kanssa se on todella vaikeaa. Anni on niin sinisilmänen koko asialle,” Turbo sanoi nojaten huolestuneena käteensä. ”Mitä me tehdään?” Minni kysyi, tarraten tiukasti miehensä kädestä kummallakin kädellään kiinni. ”Yritetään olla mahdollisimman normaalisti. Jos Daniel kuulee, että me tiedetään, niin me ollaan ensimmäisenä sen tulilinjalla,” Turbo sanoi. He eivät kumminkaan huomanneet mustaturkkista Danielia, joka salakuunteli heitän nurkan takana. Hän siirsi katseensa muualle, jonka jälkeen hymyili ivallisesi. Renkaiden alla pyörivä sora-ääni sai heidän kaikkien huomionsa. Daniel siirtyi nopeasti menosuuntaansa eli kohti takaisin laituria. Minni nousi ylös ja lähti auttamaan vanhempiaan purkamaan lava-autoa. Turbo tuli hänen perässään, mutta outo haju sai hänet pysähtymään nurkalle, missä Daniel oli hetki sitten ollut. Hän kurtisti kulmiaan ja lähti Minnin perään. Nicholas juoksi pappansa syliin, joka laittoi cowboy hatun tämän päähän. Hattu tosin upposi korvienkin ohi ja pienestä pojasta ei näkynyt mitään muuta, kuin leuka. Iloinen nauru kantautui pihassa. Nicholas yritti nostaa hattua päästään tuloksetta, kunnes Hans auttoi hyvyyttään ja laski hatun takaisin omaan päähänsä. ”Löysittekö te kaikki?” Minni kysyi. ”Juu. Löydettiin,” Marie sanoi ja purki lava-auton lavaa. ”Ja paljon muutakin,” Hans sanoi naureskellen ja nosti tyttärenpoikansa hartioilleen, joka tarrasi kovaa tämän antenneista kiinni. Marie mulkaisi tätä hyväntuulisena. ”Oot ihan, kun äitis,” Turbo totesi ja kosketti tämän olkapäätä, ennen kuin auttoi Marieta purkamaan autoa. Minni katsoi miestä epäuskoisena. ”Ai mitä?” hän kysyi. ”Että oot ihan, kuin äitis,” Turbo sanoi uudelleen ja naureskeli samaan aikaan. ”Kuka lapsi ei olis samankaltainen, kuin vanhempansa?” Minni kysyi ja katsoi sivusilmällä miestä. ”Väitäks sää, että mää olisin perinyt mun isältä joitain tapoja, vaikka ollaan harvoin edes tekemisissä?” Turbo kysyi, kun kantoi isoa pahvilaatikkoa kohti taloa. ”On teissä jotain samaa. En tie vaan mitä,” Minni huuteli miehen perään, joka nauroi huvittuneena. Auton purettuaan he auttoivat Hansia ja Marieta suunnittelemaan, miten pihaa voisi koristella. ”TURBO TURBO, kato mää sain,” Eeli sanoi ja juoksi suhteellisen kokoisen kalan kanssa heidän luokseen. ”Wau Eeli!” Minni sanoi innoissaan. ”Hyvää työtä,” Turbo sanoi ja pörhensi tämän hiuksia. ”Voidaanks me perata tää ja tehdä siitä ruokaa?” Eeli kysyi. ”Me voitais lähtee iltaretkelle laavulle läheiselle nuotiolle ja loimuttaa se siellä. Syödä vaikka iltapala siellä,” Hans ehdotti ja laski Nicholaksen hartioiltaan. ”ÄITI, ISI, kuulitteko, me lähetään retkelle,” Eeli sanoi hihkuen, kun hänen vanhempansa tulivat hänen perässään takaisin talolle. ”Kuulostaa hienolta,” Milva sanoi ja paransi tyttärensä asentoa. ”Perataan kala, vain valmiiksi niin ei mene siellä laavulla sitten aikaa,” Hans sanoi polvistuen Eelin tasolle, joka ojensi tälle kalansa. ”JOOOOOO!” Eeli huusi ja juoksi jo talon sisälle Hans perässään. ”Hahha mää muistan, kun Marcus oli tuollainen,” Marie sanoi naureskellen. ”Onneksi on, joku innokas,” Minni sanoi. ”Niimpä,” Milva sanoi ja astui ystävänsä viereen. ”Turbo oletko kiltti ja viet tämän talliin, sinne ihan perälle, missä on kaikkia tallitarvikkeita,” Marie sanoi ja ojensi miehelle painavan puulaatikon. ”Totta kai,” Turbo sanoi. Häntä vastaan tuli Santtu, Vinski, Anni ja Daniel. Daniel ja Anni käveli kaksikon perässä hieman. Turbo tervehti heitä ja heidän mennessä hänen ohitseen sai tämän pysähtymään. Tuttu haju leijaili hänen nenäänsä. Se oli sama haju, minkä hän oli vielä hetki sitten haistanut sisällä. Hän katsahti mustan hiiren perään ja kurtisti kulmiaan. Nicholas oli juossut isänsä kiinni ja oli tämän mukana reippaana apupoikana. Takaisin tullessaan he jäivät silittelemään maatilan eläimiä. Päivä meni erilaisten askareiden merkeissä. Marie kertoi, että huomenna pidettäisiin siivouspäivä ennen lauantain juhlia. Latotanssitkin lähenivät ja porukka mietti hartaasti, menisivätkö he paikalle vai ei. Vaikka tapahtuma oli järjestetty lapsiystävälliseksi, miettivät sankarimme, jos he menisisivät ilman lapsia juhlimaan. Antaen lapset hoitoon Esterille ja Sofialle, koska Marie ja Hans halusivat, myös osallistua tansseihin. Ilta läheni pikku, hiljaa ja Eeli pomppi eri suuntiin täpinöissään. ”Nonnii. Meillä taitaa olla kaikki,” Hans sanoi ja ohjasi porukan kohti laavua. Laavu sijaitsi yhden pellon takana korkean vuoren päällä. ”Mää olin eka!” Eeli sanoi ja hyppi sinne tänne, kun he viimein pääsivät perille. ”Täällä on kaunista,” Minni sanoi, kun iltaaurinko oli laskemassa. ”Niin, kuin sääkin,” Turbo sanoi kävellen tämän taakse ja ottaen hänen olkapäistä hellästi kiinni. Pieni suukko poskelle sai, myös vauvan potkaisemaan kunnolla. ”Siirappi mies,” Minni sanoi naureskellen ja painaen kätensä miehen poskea vasten. Turbo naureskeli hyväntuulisena ja suukotti tämän takaraivoa. Hans laittoi kalaa valmiiksi loimutettavaksi, Eelin seuratessa hyvinkin tarkkaan hänen vieressään. Ilmapiiri oli hyvin väsynyt ja jokseenkin vaivaantunut. Minni ja Turbo istui todella kiinni toisissaan, Nicholaksen istuen väsyneenä isänsä sylissä. He katselivat vuorotellen toisiaan ja välillä Annia ja Danielia, jotka kuhertelivat nuotion toisella puolella. ”Onks teillä kaikki hyvin?” Marie kysyi, kun aisti vaivaantuneen ilmapiirin. ”Joo on,” Anni sanoi iloisena. ”Yritätkö sää?” Turbo kuiskasi Minnille. Hän nyökkäsi vastaukseksi ja nousi seisomaan. ”Anni, tuutko käymään, mulla on asiaa,” Minni sanoi ja lähti nuotiolta poispäin. Anni katsoi hämentyneenä Danielia ja lähti naisen perään. He kävelivät rinnettä alaspäin pienen matkan. ”Onks kaikki hyvin?” Anni kysyi viimein, kun mustahiuksinen nainen ei ollut sanonut hälle mitään koko matkan aikana. ”Istu,” Minni sanoi ja he istuivat vanhalle aidalle. Anni katsoi ystäväänsä kulmiensa alta, mutta istui tämän viereen. ”Kai sää tiet, että mää haluan sun olla onnellinen?” Minni kysyi haikeana. ”Joo… kai. Kuin?” Anni kysyi vaivaantuneena. ”Sit sää varmaan tiedät Danielin taustat,” Minni sanoi varovaisesti. ”Eli sää oot uskonut Turbon paskapuhetta,” Anni sanoi tuhahtaen. ”Me ei tehdä tätä kiusallamme, mutta se mies on vaarallinen,” Minni yritti saada naisen kuulemaan järkipuhetta. ”Ja säähän sen tiedätkin,” Anni sanoi vihaisena ja nousi aidalta. ”Anni-rakas. Turbo ei ikinä pystyis tekemään sulle sellaista, että se muka mustamaalais Danielin tahallaan,” Minni selitti. ”Te ootte vaan kateellisia meille,” Anni sanoi ja kääntyi naista kohden kädet puuskassa. ”Mitä?” Minni kysyi hämillään. ”Teillä, ei vaan oo samanlaista onnee enää, kun mulla ja Danielilla. Siks yritätte saada meitä tahalleen eroamaan,” Anni tuhahti. ”KUUNTELE NYT ITTEES! Eihän tuossa ole mitään järkeä. Me ei voida Turbon kanssa edes tehdä tietokantaa uutta profiilia. Hallitus tekee sen,” Minni sanoi korottaen hiukan ääntään. ”Ihan sama kuka tekee ja mitä tekee. Sinä ja se sun miehes jätätte meidät rauhaan. Tollanen paskanjauhanta saa luvan loppua,” Anni sanoi hyvin vihasena. Minni ei ollut naisen olemuksesta moksiskaan. Oli hän aikaisemmin pahempaakin kokenut. ”Sää oot vaarassa! Ja mää en Turbon ka asua turhaan varoteta! Me halutaan, että sää oot onnellinen ja turvassa!” Minni sanoi ja nousi naista vastaan. ”Jos annatte mun olla onnellinen, niin painukaa vittuun teidän ’’todisteiden’’ kanssa,” Anni sanoi ja lähti vihaisena paikalta pois. ”Me yritetään, vaan varottaa,” Minni huusi naisen perään. ”Haista paska!” Anni tuhahti naiselle. Anni palasi laavulle ja istui tiukasti Danielin kainaloon ja katsoi veljeään hieman, jopa murhaavasti. Minni palasi myös miehensä viereen ja katsoi tämän sylissä nukkuvaa pikku poikaa. ”Lähetäänkö takaisin talolle?” Turbo kysyi. ”Joo. Viedään poika nukkumaan,” Minni sanoi raukeana. ”Mää lähen teidän mukaan,” Milva sanoi ja nousi nukkuvan tyttärensä kanssa seisomaan. ”Onks mun pakko vie lähtee?” Eeli kysyi hätääntyneenä. ”Ei meidän tarvi vielä,” Moto sanoi ja sai pojan rauhoittumaan. ”Onks sun ja Annin välillä kaikki hyvin?” Milva kysyi, kun koko matka talolle oli melkein mennyt täydessä hiljaisuudessa. ”Ei,” Minni vastasi huokaisten. ”Ai kuin?” Milva kysyi, saaden pariskunnan katsomaan toisiaan. ”Mitä?” hän tivasi. ”Me ei voida tarkkaan kertoa, mutta Anni on suuressa vaarassa,” Minni sanoi ja katsoi surkean näköisenä ystäväänsä. ”Ja jos tää juttu leviää, niin on myös kaikki muutkin,” Turbo sanoi. ”Eli mää en saa kertoa tätä kenellekkään?” Milva kysyi. ”Et!” Turbo vastasi tiukasti.
Kun kaikki oli saapunut takaisin mökille, tekivät aikuiset enää omia iltapuuhiaan. Turbo oli nukahtanut ennätys ajassa parin sänkyyn. Minni oli yläkerrassa vessassa, valmiina pesemään vielä hampaitaan. Hän oli avaamassa vesihanaa. ”ÄITI!” Minni huusi ja käveli vessasta käytävälle. ”Mitä?” Marie kysyi alakerrasta, kun hän sammutti valoja. ”Tuleeks alakerrasta vettä?” Minni kysyi. Marie katsoi tyttäreensä hämmentyneenä ja käveli keittiöön. Minni käveli äitinsä perään. ”Tämäpä outoa?” Marie sanoi, kun vesihanasta ei tullut tippaakaan vettä. ”Mää meen ottaan kaivosta vettä ja pesen ulkona hampaat,” Minni sanoi ja käveli ulos ”Joo pakko tää on selvittää päiväsaikaan,” Marie huikkasi tyttärensä perään. Ulkona oli ihan kirkas tähti taivas ja sai Minnin, vain jäämään ihastelemaan taivasta. ”Hei Minni!” kuului kylmä mies ääni hänen takaansa. Hän kääntyi varovaisesti puhujansa suuntaan. ”Mitä sää haluat Daniel?” Minni kysyi tiukasti, kun havahtui mustan hiiren seisovan pihassa olevan katuvalon alla. ”Kyllä sää tiedät!” Daniel sanoi kylmästi ja käveli nopein askelein naisen luokse. Minni ei ehtinyt toimimaan mitenkään, kun mies jo painoi tämän kasvoille valkoisen liinan.
Minni heräsi kylmältä hiekalta. ”Mis- missä mää oon?” Minni kysyi ja nousi käsiensä varassa istumaan. Hän katseli ympärilleen. Kaikkialla oli hirveästi erilaista tavaraa. Tai kaikkialla muualla paitsi missä hän makasi. Pölyhiukkasten näki oikein leijailevan, kun rakennuksen lävitse pääsi valonsäteet. ”Tää on, joku vanha lato,” kuului miehen ääni hänen takaansa. Vaistomaisesti Minni nousi seisomaan ja katsoi puhujaa silmiin, joka valmiiksi likaisella liinalla puhdisti asettaan. ”Daniel,” Minni sanoi inhoten miestä kohtaan. Daniel nosti katseensa tähän ja hymyili ivallisesti. ”Mitä sää haluat musta?” Minni kysyi raivostuneena. ”Päästä mut pois,” hän jatkoi. ”Voi rakas kenraali. En mää voi,” Daniel sanoi säälien. ”Mitä?” Minni kysyi. ”Sää tiedät aivan liikaa, kuten se sun mieheskin,” Daniel sanoi ja astui lähemmäs Minniä. ”Mitä sää aiot tehdä meille?” Minni kysyi epävarmana. ”Turbo on liian haastava raivata pois tieltä. Sen sijaan sää oot paljon helpompi,” Daniel sanoi. ”Ai vaan sen takia, että mää oon nainen?” Minni kysyi nälvien. ”Ei vaan, koska sää oot Annin hyä ystävä. Veljensä kanssa hän voi tapella sydämensä kyllyydestä. Kaverina sää voit kato vaan jättää naisen huomioimatta, lähtemällä kotio,” Daniel sanoi ja lopetti aseen puhdistamisen. ”Mää en ikinä jättäis Nicholasta. Ja miten kukaan uskoo ton sun paskanjauhannan?” Minni raivostui miehelle. ”Sää kirjotat niille kirjeen,” Daniel sanoi ja osoitti Minnin taakse olevaa pöytää. ”Sää et voi pakottaa mua,” Minni sanoi, sai Danielin kävelemään ihan hänen viereensä ja lataamaan aseensa. Hän painoi aseen piipun naisen vatsalle. ”En vai?” Daniel sanoi ja sai naisen hiljenemään. Kirjeen kirjotettua Daniel hutaisemalla lukaisi kirjeen ja taittoi sen kuoreen. ”Erinomaista,” Daniel sanoi. ”Mitä sää nyt aiot?” Minni kysyi. ”Se jää nähtäväks,” Daniel sanoi hyvin tyynesti ja kostutti valkoista liinaa. ”Mitä sää teet?” Minni kysyi vaivaantuneena. ”Pidän sut poissa silmistä. ”Ei… ei taas…” Minnin ääni kaikui ladosta, jonka jälkeen koko rakennus hiljeni.


”Iti, iti… I-S-I!” Nicholas komensi seisten pinnasängystään. Turbo havahtui unestaan ja katsoi hämmentynyttä lastaan. Hän katsahti viereensä ja huomasi Minnin puuttuvan. Hän nousi ylös ja nappasi pojan mukaansa. He menivät kylpyhuoneeseen. Vesijohdot oli edelleen poikki. ”Marie?” hän huusi. ”Niin tiedän, vesijohto on poikki, jostain syystä. Tässä teille vettä,” hän sanoi hieman huolestuneena. ”Kiitos,” Turbo vastasi ja sulki oven perässään. Aamutoimien jälkeen he kävelivät alakertaan. ”MITEN NIIN MEIDÄN VEDET ON KATKASTU?... JOO MUTTA EI NIIDEN TOLLEIN PITÄIS KATKEKA, KUN KYSE ON KUMMINKIN SIITÄ, ETTÄ MINÄ JA MUN VAIMO MAKSETAAN AJALLAAN MEIDÄN LASKUT… ÄLÄ SINÄ KLOPPI VÄITÄ VASTAAN… MÄÄ TOIVON, ETTÄ VEDET ON PÄÄLLÄ PÄIVÄÄN MENNESSÄ… KUULEMIIN!” Hans sanoi puhuen puheliin todella vihaisena. Turbo laski pojan syöttötuoliinsa ja valmisteli heille aamupalan. ”Otatko sää mummun kulta vähän sormiruokaa ensin?” Marie kysyi ja antoi tuoreita marjoja pojalle, joka ensin murskasi ne kädessään ja tunki koko nyrkin suuhunsa. ”Mitä ne sano?” Marie kysyi, kun Hans käveli takaisin keittiöön. ”No… ööö… en mää vaan tiedä,” Hans sanoi matkien asiakaspalvelijaa. ”Miten niin ei tiedä?” Marie kysyi. ”Jaa a,” Hans sanoi. Turbo kuunteli pariskunnan keskustelua sivukorvalla ja katsoi ulos. Valkoinen maastoauto puuttui pihasta kokonaan. Hän kurtisti kulmiaan. ”Huooomenta,” Moto sanoi pienesti venytellen ja käveli veikkansa viereen. ”Huomenta,” Marie vastasi ja ihasteli tyttärenpoikaansa, joka selvästi piti paljon marjoista. ”Mitä nyt?” Moto kysyi, kun Turbo ei tuntunut edes kuulevan hänen aamutoivotustaan. ”Marie. Tiekkö missä Minni on?” Turbo kysyi hämillään ja katsoi kulmat kurtussa naista. ”Mää näin Minnin viimeksi illalla, kun hän meni ulos pesemään hampaitaan,” Marie sanoi. ”Ehkä se on lähtenyt käymään kaupassa?” Moto mietti. ”Ehkä,” Turbo sanoi epävarmana. Hän ojensi puurolautasen Marielle ja söi itse aamupalansa rauhassa. ”Mitä mietit?” Moto kysyi, kun mies tuntui olevan ajatuksissaan. ”Mietin vaan miksi Minni ei ilmottanut mitään? Kun ei se ole sanonut, että sillä olis ollut asiaa kaupunkiin,” Turbo sanoi huolestuneena. ”Kyllä se sieltä tulee. Ei se koskaan ikinä mihinkään kauas ole lähtenyt,” Marie sanoi ja silitti miehen selkää. Epämääräinen hymähdys oli vastaus naiselle. ”Autatteko pojat mua tänään?” Hans kysyi ja nosti työkalupakin eteisaulaan. ”Missä?” Moto kysyi. ”Tarkastetaan noi putket, että onko jossain vuotoa tai tukos, kun vesi ei valu,” Hans selitti. Kaksikko nyökkäsi hyväntuulisena ja lähtivät miehen avuksi. Marie nosti aamupalan syöneet sottapytyn putsattavaksi ja sen jälkeen olohuoneeseen katsomaan hetkeksi piirrettyjä. ”Tuleeks sieltä vielä piirrettyjä?” Eeli kysyi porrastasanteelta, jossa Daniel ja Anni nukkui. ”Eeli mene kiltti sinne alas kyselemään?” Anni tuhahti peiton alta. ”Tule kulta,” Santtu sanoi ja ojensi pojalle kätensä. ”Kyllä täältä tulee vielä hetken aikaa,” Marie sanoi. Hetken päästä myös Milva kömpi Vilhelmiinan kanssa alakertaan. ”Tehän nukuitte pitkään,” Santtu ihmetteli, kun nautti olohuoneessa aamukahvistaan. ”Joo. Viltsu heräsi kuuden aikaan viimeksi syömään ja olin vaan, etten kyllä vielä jaksa herätä hänen kanssaan. Niin päätettiin sitten nukkua vielä vähän aikaa,” Milva sanoi ja silitti tytön ruskeita hiuksia. ”Se on hyvä, että nukutte riittävästi,” Marie sanoi. ”Missäs Moto, Vinski ja Turbo?” Milva kysyi, kun talo tuntui ihmeen hiljaiselta. ”Sen tien, että Vinski vielä nukkuun, kuten Rontti ja Miihkalikin. Motosta ja Turbosta en ole varma,” Santtu sanoi katsellen ympärilleen. ”Moto ja Turbo on auttamassa Hansia selvittämään, miksi hanoista ei tule vettä,” Marie sanoi ja sai nais kaksikon nyökkäilemään. Turbo käveli takapihalta sisälle ja pyyhki samalla käsiään. ”Löytykö syytä?” Marie kysyi, kun mies käveli ajatuksissaan sisälle. ”Ei toistaiseksi. Hans pyysi käydä kattoon ullakon johdot vielä. Moto on kellarissa,” Turbo sanoi, kun havahtui naisen kysymykseen. Hän käveli yläkertaan ja pysähtyi, kun seinään Annin seistessä rappusten yläpäässä. He katsahtivat toisiaan, kunnes Turbo kylmästi käveli, vain hänen ohitseen. Annin silmistä huokui, että hän halusi sopia riitansa veljensä kanssa, mutta ei vain kokenut sitä mahdolliseksi. Turbo käveli parven ohitse, jossa Daniel vielä unisena nukkui. Hän mulkaisi murhaavasti tätä ja mietti miten saisi Annin mielen uskomaan tämän taustoista. Mies oli ilmiselvästi taitava manipuloija, koska Anni epäili Turboa syylliseksi mustamaalaamiseen. Tämä loukkasi suorasanaisesti Turboa, koska Anni uskoi ennemmin sellaista, jonka on tuntenut huomattavasti vähemmän aikaa, kuin oman veljensä. Hän avasi käytävän katosta portaat, jokka johtivat suoraan ullakolle. Hän valaisi ja etsi vesijohtoverkostoa. Hän otti puhelimensa esille ja soitti Hansille. ”Haloo…” kuului puhelimen toisesta päästä. ”Hei mää oon nyt täällä ullakolla. Missä päin se pääkatkasin oli?” Turbo kysyi. ”Se on siellä oikealla puolella. Aika lähellä ikkunaa,” Hans sanoi. ”Okei. Mää soitan jos tulee ongelmia,” Turbo sanoi ja katkaisi linjan. Hän käveli ikkunan luo ja rupesi siirtämään putkiston edestä laatikoita. Hän sai viimein putkiston kokonaan näkösälleen ja alkoi tutkimaan taskulampun kanssa nurkkaa, jossa putkisto meni. Hän kiinni huomiota teipinpalalla kiinnitettyyn kahvaan. ”Perhana kun pitää ollaa… niin helkkarin iso mies,” hän mutisi, kun polvilleen yritti ahtautua pieneen tilaan ja katsoa mitä teipin alla oikein oli. Hän tunnusteli sormilla varovaisesti ensi putkistoa, joka oli ihan kuiva. ”Mmh ei ainakaan vuotoa ole,” hän totesi itsekseen. Hän nyppäsi teipin palan irti ja katsoi, että sulku venttiili oli laitettu kiinni. Varovasti kääntäen hän käänsi kahvan asennosta OFF, asentoon ON. Samalla kova karjaisu sai hänen huomionsa pihalta. Hän katsoi ikkunasta ulos ja näki Hansin pyyhkivän kasvojaan, jokka oli kastuneet vedestä. Hän lähti nopeasti takaisin alas ja huomasi kattoluukun olevan kiinni. ”Outoa? Mää jätin tän auki,” hän mietti ja yritti avata luukkua, joka tuntui olevan jumissa. ”Ei voi olla totta,” hän totesi. Hän katsahti ikkunaa ja huomasi sen olevan saranallinen. Hän avasi ikkunan ja asettui varovaisesti harjakaton reunalle. ”Onks kaikki hyvin?” hän kysyi, kun Hans oli viimein saanut pyyhkeen käsiinsä. ”Joo oon. Mitä sää sie teet?” Hans kysyi, kun kullanruskea hiiri lasketui lähemmäs terassin katosta. ”Mitä te riehutte täällä ja minkä takia sää oot ihan märkä?” Marie kysyi, kun muu seurue seurasi häntä. ”Kastuin,” Hans tuhahti. ”Joo ja tien miksi,” Turbo sanoi ja loikkasi terassin katolta maantasalle takaisin. ”Ai, sää varmaan kerrot sen meille?” Hans sanoi. ”Joku oli sulkenut pääkatkaisijan OFF asetukselle ja laittanut päälle vielä teippiä, ettei tekoa muka huomattaisiin,” Turbo sanoi ja mulkaisi lasiensa alta mustaa mieshiirtä. ”ET KYLLÄ SYYTÄ DANIELIA!” Anni murahti vihaisesti veljelleen ja tönäisi tätä pienesti. ”En mää syyttänytkään ketään,” Turbo sanoi kylmästi, mutta rauhallisesti naiselle. ”Mutta ajattelit,” Anni sanoi ja sai miehen hiljenemään. ”Oli kuka tahansa, mutta sitä ei väännellä enää seuraavan kerran. ONKO SELVÄ!” Hans sanoi teräsvästi katkaisten nuorten riidan ja saaden heidät nyökkäilemään kevyesti. Nicholas käveli isänsä luokse ja kinusi syliä. Pienen hymypojan nostettua syliin alkoi kysely tunti. ”Äitti, äitti?” Nicholas toisti ja yritti etsiä näkökenttäänsä äitiään. ”Ei oo äiti täällä,” Turbo sanoi ja siirsi pojan hiuksia pois hänen kasvoiltaan. ”Missähän sekin tyttö on?” Hans totesi. ”Ei ole kuulunut mitään,” Marie totesi ja sai Turbon taas ajatuksiinsa. Pyörän kellon ääni sai heidän huomionsa. ”Ai täällä te olette?” nuori 15-kesäinen poika hiiri totesi hengästyneenä. ”Hei Pete! Joo oli hieman vesi-ongelmia tuossa,” Hans sanoi ja käveli nuorukaisen luokse. ”Mikäs saa sut meille tulemaan?” Marie kysyi ystävällisesti pojalta ja ojensi tälle kokis-tölkin terassin jääkaapista. ”Huh kiitos! Mää sain kesätyöpaikan postilta. Oon postipoikana kesän. Tosin sain jo aloittaa aikasemmin, kun töitä kerran oli tarjolla,” Pete kertoi. ”Aaa sehän on tosi hyvä. Ja latotanssien järjestelyt siinä ohella,” Marie totesi iloisena. ”No joo, mutta ne onneks on ihan loppuun mietitty, joten hommaa ei enää pahemmin ole. Mites teillä? Tuleeko teille tänä vuonna kesätyöntekijää?” Pete kysyi ja avasi limsa tölkkinsä. ”Joo kyllä meille 19-vuotias Nooran pitäis tulla,” Marie sanoi. ”Philin tytön?” Pete kysyi. ”Joo, juuri hän,” Hans sanoi hymyillen pojalle. ”Onneks on näin hyvä yhteishenki täällä puolella maata. Toiset joutuu lähtee suurempiin kaupunkeihin kesäksi,” Pete kertoi. ”Niin. Kaikkialla ei mene jauhot tasan,” Marie totesi. ”Ainakin te haette töitä ja se kertoo aktiivisuudesta paljon,” Hans sanoi isällisesti ja iski poikaa olkapäälle. ”Samaa äitikin sanoi,” Pete totesi. ”Äitti!” kuului heidän sivultaan. ”Ei oo totta! Tää on varmaan paras päivä ikinä. Sää oot prätkähiiri Throttle Thremes ja te kans,” Pete sanoi haltioissaan ja sai jätkät katselemaan hymyillen toisiaan. ”Niin ollaan. Hauska tavata,” Turbo sanoi ja kätteli nuorukaista, joka selvästi oli lähes lamaantuneessa tilassa. ”Sää oot mun suurin Idoli tällä hetkellä,” Pete sanoi. ”Mukava kuulla,” Turbo vastasi pojalle. ”Turbo on naimisissa meidän tyttären kanssa,” Marie sanoi ja vinkkasi mieheen päin. ”Joo mää oon kuullu. Kylän tytöt oikeestaan jumaloi Minniä. Ne haluu olla aikuisena ihan samanlaisia,” Pete sanoi ja antoi tyhjän tölkin takaisin Marielle. ”Ei muuta vaan kun Armeija akateemiin opiskelemaan ja sieltä sit kavuttava tie kohti johto porrasta,” Hans sanoi naureskellen. ”Ei meidän tytöistä oo siihen. Ne on liian hienoja siihen työhön,” Pete totesi. ”Voi kuule poika, kyllä niistäkin voi tulla ihan mitä vaan. Meidänkin herkästä pikku tytöstä kasvoi rujo kenraali,” Hans sanoi ja kaappasi pojan kainaloonsa. ”Joo mutta Minni oli kasvava lapsi. Yritäppä teini-ikäinen tyttö saada koulutettua,” Pete totesi. ”Helppo homma,” Turbo sanoi naureskellen ja pojan punastelemaan. Ennakkoluuloja aina on, mutta idolin edessä ne sanominen on aika nolo tilanne. Tai ainakin hänen mielestään. ”Ai niin mun pitää jatkaa matkaa. Muuten tulee sanomista,” Pete sanoi, kun havahtui olevansa pitkään paikallaan. ”Lähdeppä,” Marie sanoi tyytyväisenä ja taputti pojan olkaa. ”Ai niin. Tää oli teille,” hän sanoi ja ojensi olkalaukustaan Hansille kirjeen. ”Minniltä?” hän kysyi. ”En tie keneltä. En tunnista käsialoja, mutta näkyillään,” Pete sanoi ja lähti liikkeelle. ”Nähdään ja onnea kesätöihin,” Marie huusi pojan perään. ”Kiiiiitooos,” kuului pojan loittonevä ääni talon takaa. ”Onks se oikeesti Minniltä?” Turbo kysyi ja laski Nicholaksen pihakeinuun. ”Haluakko kiikattaa Nicholasta hetken Eeli?” Turbo jatkoi. ”Joo,” Eeli sanoi iloisena ja rupesi työntämään ystävälleen vauhtia. ”On. Mutta miksei hän soittanut tai laittanut viestiä,” Hans mietti ja istui teranssin portaille. ”Jos Minnillä on akku loppu,” Santtu mietti. ”En usko,” Turbo sanoi ja kaivoi puhelimensa esille. Priii, priiii, priiiii, kuului talon sisältä Minnin ja Turbon huoneesta. ”Se on selvää. Minnin kännykkä on täällä,” Turbo totesi. ”Eli se on luultavasti tiputtanut tänä aamuna kirjeen postiin, koska se nyt jo on täällä,” Hans tuumi. ”Mitä Minni kirjoittaa?” Milva kysyi, kun Hans pyöritteli kirjettä kädessään. ”Se selviää pian,” hän sanoi ja repäisi kirjeen auki. ”No?” Marie kysyi uteliaana. ”Kuunnelkaa,” Hans sanoi ja rupesi lukemaan kirjettä.


”Rakkaudella Minni?” väsynyt Vinski kysyi oviaukosta. ”Todella ihmeellinen kirje Minniltä,” Milva ihmetteli. ”En mää halunnu näin isoo riitaa Minnin kanssa,” Anni totesi hieman surullisena. ”Ei nyt mietitä sitä,” Hans totesi ja taittoi kirjeen. ”Ainakin Minni on kunnossa ja tiedämme, minne hän on menossa,” Marie sanoi ja silitti miehensä selkää. ”Harmi vain, ettei Minni voi osallistua edes meidän häihin,” Hans sanoi haikeana. ”Mutta parempi ehkä näin. Minni on kiivas ja räjähdys herkkä suuttuessaan,” Marie sanoi. ”Joo niin on, mutta ei ole kyllä Minnin tapaista,” Turbo totesi. ”Joo, vaikka Minni on kaikkea tota, niin hän osaa kyllä tilanteessa olla hyvinkin sellainen ettei ota ketään huomioon, jonka kanssa hänellä on riitaa,” Milva totesi, saaden Minnin ystävät nyökkäilemään. ”No ei voi mitään,” Hans sanoi ja käveli takaisin talon sisälle.
Illantullen Daniel saapui jälleen ladolle. ”Sun kirjees oli jymy menestys. Meni kaikille lävitse,” Daniel hehkutti. Minni seisoi kädet puuskassa, selkä mieheen päin. ”Hirveen kiva. Kai oot tyytyväinen?” Minni tuhahti miehelle. ”Totta kai ja kiitos siitä sulle,” Daniel sanoi. ”Turbo löytää mut vielä ja sitten kaikki saa tietää minkälainen roisto sää oot,” Minni sanoi vihaisena miehelle. ”Sää oot niin liikuttava,” Daniel sanoi säälien. ”Annikin saa hyvin pian tietää myös,” hän jatkoi. ”Jos sää tapat Annin, niin voit olla varma, että määkin tapan sut,” Minni sanoi vihaisena miehelle. ”Hhahah mahtaavaa. Sulla taitaakin olla nyt nukkumaan meno aika ja tiedät sen, että tän jälkeen me nähdään yhden kerran vielä, jonka jälkeen sää et enää herää,” Daniel sanoi ja yritti napata naista otteeseensa. ”Koskekkin muhun niin voit olla varma, että sää et enää herää,” Minni sanoi ja heitti tavaroita miestä päin. ”Siinä sää oot väärässä,” Daniel sanoi ja hyökkäsi naisen kimppuun ja kaatoi tämän maahan. Viimeiseenkin pisteeseen asti Minni rimpuili valkoista liinaa vastaan, kunnes Daniel sai painettua sen hänen kasvoilleen.
Päivät kuluivat ja Turbo oli nukuttanut Nicholaksen päiväunille ja tutkaili sängyllä Minnin kirjettä. Hansin ja Marien häät alkoivat ihan juuri ja vieraita oli alkanut kokoontua jo talolle. ”Kaikki hyvin?” Milva kuiskasi ja astui ovesta sisälle, sulkien sen perässään. ”Jotain outoa tässä on,” Turbo vastasi irroittamatta katsetta kirjeestä. ”Epäileks sää?” Milva kysyi. ”Epäilen ja oon varma, että Daniel on tän takana,” Turbo sanoi kuiskaten. ”Olisko se tehnyt Minnille jotain?” Milva kysyi. ”Tiekkö sää enemmän?” Turbo kysyi hämillään. ”Tiedän. Luin tietokannasta,” Milva sanoi. ”No siinä tapauksessa pysy Moton lähellä. Se hullu voi tehdä ihan mitä vain,” Turbo totesi. ”Muakin pelottaa, että se on tehny Minnille jotain pahaa,” Milva sanoi ja nojasi ystävänsä olkapäätä vasten. ”Me…” Turbo sanoi ja käänsi kirjettä hieman. ”Mitä nyt?” Milva kysyi ja nosti päänsä. ”Katso,” Turbo sanoi ja käänsi Milvalle kirjettä. ”Se on taitettu,” Milva totesi. ”Vapaustaistelijoiden kirjevaihtotaktiikka,” Turbo sanoi ja avasi reunan varovasti. Kirjeen taitettu lisäosa aukesi. ”Lukeeks siinä mitään?” Milva kysyi. ”Voi helvetti,” Turbo sanoi ja heitti kirjeen sängylle. Hän juoksi kohti juhlapaikkaa. Milva luki nopeasti kirjeen loppuosan nopeasti.

Se on Daniel. Ladossa keskellä peltoo. APUA!

Milva lähti nopeasti ystävänsä perään ja pysähtyi hänen taakseen. ”Mitä nyt?” Moto kysyi, kun näki ystävänsä etsivät ilmeet. ”Daniel kidnappas Minnin,” Turbo sanoi ja juoksi Hansin luokse. ”Mää soitan Vapareille, että tulee partion kanssa tänne,” Milva sanoi ja paineli takaisin sisälle. ”HANS!” Turbo huusi, kun tämä keskusteli sivummalla Rontin ja Thomaksen kanssa. Thomas oli lupautunut miehelle Best Maniksi. ”Mikä hätänä?” Hans kysyi hengästyneeltä mieheltä. ”Ookko sää nähnyt Annia tai Danielia?” Turbo kysyi. ”Joo menivät laiturille. Kuin?” Rontti vastasi. ”Daniel kaappas Minnin ja vei sen johonkin latoon,” Turbo sanoi ja lähti kohti laituria. ”Jätkät tulkaa mukaan!” hän huikkasi veljelleen. ”Rontti käy kertoon Marielle,” Hans sanoi.
”Mitä me täällä tehdään? Häät alkaa ihan just,” Anni kysyi, kun Daniel toi hänet laiturille. ”Tiedän. Halusin olla sun kaa hetken kahdestaan,” Daniel sanoi ja kaappasi naisen syliinsä. ”Ihanasti ajateltu,” Anni sanoi ja halasi miestä. ”Kumpaa sää odotat?” Daniel kysyi. ”Mitä?” Anni kysyi hämmentyneenä. ”Kumpi me saadaan?” hän kysyi ja hieroi naisen vatsaa. ”En minä tiedä,” Anni sanoi hämmentyneenä ja sai miehelle happamat kasvot. ”Sää senkin huora!” hän sanoi ja kaatoi naisen laiturille… ”HEI!” Turbo huusi ja keskeytti miehen pahoinpitelyn. Turbo juoksi tätä kohden, mutta Daniel aikoi samaa ja tönäisi miehen sivuun päästen tämän ohitse. ”Pitäkää huoli Annista,” Turbo huusi ja lähti miehen perään.
”Siis Daniel kaappasi Minnin?” Marie kysyi, kun oli Rontilta kuullut Turbon tarinan. ”Niin Turbo meille väitti. Se kirje oli tekaistu,” Hans sanoi. ”Missä, mun poikani on nyt?” Thomas kysyi. ”Aaaah,” kuului kiljaisuja heidän takaansa. Ensimmäisenä alttarin eteen juoksi Daniel, jonka perässä Turbo. Daniel oli juuri pääsemässä alttarille, kun Turbo taklasi tämän maahan. ”MISSÄ MINNI ON?” hän karjui miehelle, kun tämä vain naureskeli. ”Sää oot ihan sekaisin,” Turbo sanoi närkästyneenä. ”Ehkä, mutta sulle tulee kiire,” Daniel sanoi. ”Miten niin?” Turbo kysyi. ”Se lato missä, sun rakas vaimosi ja syntymätön lapsesi on palaa ihan juuri maan tasalle. Jos haluat pelastaa hänet, niin sulle tulee kohta kiiireee,” Daniel sanoi nauraen. ”MISSÄ SE LATO ON?” Turbo kysyi raivostuneena. ”HEI! MEIDÄN TALON LÄHETTYVILLÄ OLEVA LATO PALAA!” Pete sanoi hätääntyneenä, kun oli tuomassa päiväpostia. Turbo löi miehen tajuttomaksi voimakkaalla iskulla ja lähti kohti moottoripyöräänsä. ”ANNI!” Santtu ja Milva huusi, kun puoliksi hakattu nainen saapui etupihalle. ”Mennään auttaan Turboa. TULKAA!” Hans sanoi ja mies porukka lähti miehen perään.


Keskellä peltoa lato alkoi, käymään todella kuumana. Savu täytti ladon ja Minni ei voinut mitään muuta kuin yskiä. Raot lautojen välissä oli todella pienet ja runsas savu määrä ei päässyt poistumaan rakennuksesta. Minni yritti kolistella ladon ovia auki, mutta turhaan. ”APUA!” hän huusi, mutta savu alkoi tunkeutumaan hänen sisälleen ja sai hänet näin yskimään enemmän. ”AAAAHHH,” hän sanoi voimakkaasti ja piteli mahaansa. Toinen voimakas isku sai hänet menettämään jalat altaan. Hän oli monena kerroksena maassa ja piti toisella kädellä maasta tukea ja toisella kädellä vatsaansa. ”Mitä?” hän kysyi lähes itkun partaalla, kun hänen kätensä oli värjäytynyt punaan. ”Ei…ei…eiiiiii,” Minni sanoi ja katsoi itkuisena veristä kättään. Moottoripyörien ääni ja palosireenit sai hänen huomionsa. ”MINNI!” kuului Turbon ääni oven toiselta puolelta. ”TUR-bo. A-u-t-a!” Minni sanoi ja lopulta pyörtyi maahan. Turbo alkoi murtamaan ovea ja lopulta säpäleet vain lensivät erisuuntaan. Palokunta oli jo alkanut sammuttaa paloa toiselta puolelta. ”Voi luoja. MINNI!” Turbo huusi, kun pääsi latoon sisälle. Näky oli todella shokeerava ja sai Turbon vain nostamaan vaimonsa syliinsä ja viemään raikkaaseen ilmaan. Ensihoitajat ottivat hänet vastaan. ”MINNI!” Hans sanoi pelästyneenä ja juoksi tyttärensä luokse. Hän silitteli tärisevin käsin tyttärensä päätä. Ensihoitajat nostivat Minnin lanssin kyytiin ja lähtivät kohti sairaalaa. ”Tää on sen hullun syytä,” Turbo sanoi ja katsoi verisiä käsiään. ”Ja se on tehnyt tän huolella. Täällä on teidän auto ja Minnin osa tavaroista,” Miihkali sanoi, kun palo oli pysähtynyt ja suojapussin alta paljastui maastoauto. ”Ja mää varoitin Annia,” Turbo sanoi. Hän selitti tilanteen kaikille ja sen miksi ei voinut Danielista aikaisemmin kertoa. ”Nyt vaan katsoa, että Minni ja vauva on kunnossa,” Hans sanoi. ”Ja Anni,” Moto totesi.


Sairaalalle päästyä Minni oli jo päässyt osastolle toipumaan, kun miesporukka oli käynyt talolla kertomassa ensin tilanteen. Hän heräili varovaisesti ja katseli ympärilleen. ”Voi kulta pieni,” kuului naisen syvä huokaisu ovelta. Hän katsahti äitiään kevyesti hymyillen, jonka perässä olivat isänsä, jätkät ja tytöt sekä lapset. ”Oletko sää kunnossa?” Marie kysyi ja piteli tyttärensä kasvoja. ”Joo. Oon mää,” hän sanoi ja siirsi kätensä vatsalleen. ”Missä vauva?” Minni kysyi ja nousi istumaan. ”Minni kulta!” Marie sanoi ja yritti asettaa tyttäreensä makuulle. ”MISSÄ MUN VAUVA?” Minni huusi äidilleen. ”Kuuntele kulta,” Turbo sanoi ja otti vaimonsa olkapäistä kiinni. ”Vauva on syntynyt. Se on keskosten teho-osastolla,” Turbo selitti. ”EI! EI SE VOINUT VIELÄ SYNTYÄ!” Minni sanoi itkuisena miehelle. ”Anteeksi, että häiritsen,” kuului nais lääkärin ääni heidän takaa. ”Miten mun lapsi voi?” Minni kysyi. ”Mää olen pahoillani. Lapsi on edelleen hengissä koneen takia, mutta lapsi ei koskaan tule oppimaan hengittämään itse. Lisäksi lapsi on saanut pahan Sxionidi myrkytyksen, joka vaikuttaa muun muassa sydämen toimintaan,” lääkäri kertoi. ”Se aine millä Daniel tyrmäs mut,” Minni sanoi. ”Mää olen pahoillani, mutta lapsi ei selviä ja vaikka selviäiskin niin hän joutuu koko iäkseen hengityskoneeseen,” lääkäri sanoi ja sai Minnin purskahtamaan itkuun. ”Voi ei,” Marie sanoi ja kiintyi Hansin kainaloon. ”Eli sää tarviit meidän luvan sammuttaa koneet,” Turbo sanoi itkuisena. ”Niin,” lääkäri sanoi. ”Turhaan me annetaan hänen kärsiä…” Minni sanoi hyvin itkuisena miehensä olkapäätä vasten. ”Tässä,” lääkäri sanoi ja ojensi sopimus paperit pariskunnalle. Allekirjoitettuaan paperit lääkäri oli lähdössä. ”Odota,” Minni huikkasi tämän perään. ”Niin?” lääkäri kysyi. ”Saadaanko me hyvästellä hänet vielä?” Minni kysyi. ”Saatte. Laitamme hänet valmiiksi,” lääkäri sanoi. Koko huone täyttyi suurella surulla ja vuolaat kyyneleet valuivat kaikkien poskella.



Myöhemmin Minni ja Turbo käveli sairaalan alakerrassa kiinni toisissaan. Hoitajat ohjasivat heidät tilaan, jossa pieni lapsi oli puettu valkoiseen mekkoon. Turbo tarrasi pienen tyttölapsen kädestä kiinni kahdella sormellaan ja piti Minniä tiukasti kainalossaan. Vuolaat kyyneleet valuivat kummankin poskilla. ”Hyvää matkaa pikkuinen,” Turbo sanoi ja silitti pienen pientä kättä. ”Äiti ja isä lupaa, että sää saat oikeutta,” Minni sanoi ja silitti tytön otsaa. ”Me rakastetaan sua aina,” Turbo sanoi ja huoneeseen jäi ääneksi vain syvä hiljaisuus…

DONG…DONG…DONG…DONG… kirkon kellot oli sydäntä raastavaa kuunneltavaa, kun Minni ja Turbo odottivat pihalla vieraiden saapumista. Minni ja Turbo oli pyytänyt naapuri pariskuntaa, jos he voisivat vahtia Nicholasta hautajaisten ajan. Minni suoristi Turbon rusetti ja silitti lopuksi käsillään tämän takin suoraksi. Hänen ilmeensä oli murheen murtama ja sai Minnin vain halaamaan tiukasti miestään. ”Kaikki järjestyy,” Minni sanoi itkuisena hänen korvaansa. ”Tiedän,” Turbo vastasi hiljaa, nieleskellen samalla kyyneliään. Minni nosti katseensa ja pyyhkäisi hellästi tämän kasvoja. ”Hei,” kuului hento ääni heidän takaansa. Minni ja Turbo kääntyi katsomaan ystäviään, jotka seisoivat rivissä erilaisten vaaleanpunaisten kukka-asetelmien kanssa. Minni halasi tiukasti ystäviään, jotka purskahtivat itkuun. He vain tukivat ystäväänsä, jotta tämä ei menettäisi jalkoja altaan. Jätkät kävelivät Turbon luo ja halasivat tiukasti. Hän oli lamaantunut eikä tiennyt mihin päin olisi liikkunut. Myös Adan ja Anton saapuivat vaimojensa kanssa paikanpäälle. Aivan heidän perässään oli, myös Marie, Hans ja Thomas. ”Onks kaikki täällä?” Marie kysyi ja silitteli tytärtään, joka oli isän saapuessa tarrannut tähän tiukasti kiinni. ”Kaikki paitsi tyttö,” Turbo sanoi ja nosti katseensa taivaalle. ”Entä Anni?” Adam kysyi ja katsoi veljeään. ”Ei oo kuulunut sen jälkeen, kun Daniel jäi kiinni,” Minni sanoi ja pyyhki kasvojaan. ”Mutta Annikin pahoinpideltiin pahasti,” Rontti sanoi. ”Tiedetään. Omatpa on valintansa,” Turbo sanoi kylmästi. Hetken päästä paikalle ajoi pieni musta auto. Kuljettaja nousi autosta ja käveli seurueen eteen. Hän kumarsi surullisen näköisenä. Turbo huokaisi syvään ja käveli kuljettajan luo, joka auton takaosasta veti esille pienen valkean arkun. Arkku oli verhoiltu kauniisti ja sen päällä koristi pieni vaaleanpunainen rusetti. ”Osan ottoni,” kuljettaja sanoi. ”Kiitos,” Turbo sanoi lähes kuiskaten ja nosti arkun syliinsä. Seurue teki keskelle tilaa, jotka lähtivät Turbon perään, kohti kirkon sisätiloja. Minni nappasi matkaan hänen ja Turbon kukka-asetelman ja pienen vaaleanpunaisella mekolla olevan kirahvin. Turbo laski arkun sille tarkoitetulle korokkeelle ja meni vaimonsa viereen istumaan. Pappi aloitti siunaamalla tilaisuuden. ”Hyvät omaiset ja ystävät. Kiitos, että olette tulleet saattamaan tämän pienen tytön matkaa kohti tuntematonta. Jumala on avannut sylinsä hälle ja pitää hänet suojissaan. Suru ei koskaan häviä, mutta sen kanssa oppii elämään. Mutta muistakaa. Nämä eivät ole jäähyväiset tai hyvästit. Nämä ovat näkemiin, tulemme vielä kohtaamaan. Elämäsi alkoi vaarallisesti, mutta loppui täyteen rakkauteen. Viime metreilläkin sinusta pidettiin huolta loppuun saakka. Nyt olet Jumalan käsillä ja voit olla huoleton. Enää ei tarvitse pelätä. Sinua rakastetaan nyt ja aina. Minä siunaan sinut Jumalalle. Maasta sinä olet tullut ja maahan sinun on aika laskeutua,” pappi sanoi ja kaatoi arkun päälle hienoa hiekkaa. ”Olisi suru-addressien vuoro,” pappi sanoi ja nyökkäsi ajatuksissaan olevien Minnin ja Turbon suuntaan. Minni hieroi miehensä kättä, joka nousi seisomaan. He kävelivät pienen arkun luokse. Vuoron perään, jokainen kävi antamansa surusanomansa pienen tytön matkaan…


Suru adressien jälkeen Turbo nosti jälleen pienen arkun kantoonsa ja lähti rauhallisella kävelly papin perään, kohti hautasmaata. Marie piti surullisen tyttärensä kädestä kiinni. Seurue seurasi kukka-asetelmien kanssa. He saapuivat vaaleanpunaisena kukkivien puiden lomaan, jossa pieni hautakivi, pienellä enkeli koristeella sijaitsi. Turbo laski arkun pienelle alustalle, joka käsin laskettiin alas. Turbo piti vaimoaan tiukassa otteessa, kun arkku laskettiin hautaan. Hautaustyömaan työntekijä peitti mullalla haudan. Hautauksen jälkeen asetti seurue kukka-asetelmat haudalla. Pienen hiljaisen hetken täytti nyyhkäilyt. Marie ohjasi seurueen kahvitilaan, mikä sijaitsi kirkon vieressä erillisessä rakennuksessa. ”Tuletteko te?” Marie kysyi, kun Turbo ja Minni katselivat edelleen hautaa. ”Tullaan kohta,” Minni vastasi katsomatta äitiään. ”Selvä,” Marie vastasi ja lähti seuraamaan seuruetta. Kevyt tuulen puhallus liikutti heidän hiuksiaan hiljaisella hautuumaalla. ”Mää en usko tätä vieläkään todeksi,” Minni sanoi hiljaisuuteen. ”En määkään uskonut, että mää joutuisin hautaaman oman lapseni,” Turbo sanoi. Kaksikosta hän oli enemmän surullinen ja ei pelännyt näyttää tunteitaan. ”Hei,” kuului varovainen ääni heidän takaansa. ”Anni,” Minni sanoi ja katsoi hämmentyneenä naista, joka piteli kädessään vaaleanpunaista pupua ja kukkakimppua. ”Miten sää voit?” Minni kysyi. ”Ai miten niin mää? Miten te voitte?” Anni kysyi hämmentyneenä. Tälläisessäkin tilanteessa Minni ajatteli muita, kuin itseään. ”Niin hyvin, kuin lapsensa menettäneet voi voida,” Turbo tuhahti katsomatta naiseen. ”Mää olen pahoillani. Mää en osannut odottavan mitään tälläistä,” Anni sanoi. ”Anni sää et voinut tietää,” Minni sanoi. ”Olisi, jos vaan olis uskonut mua, mutta eiii mua syytetään mustamaalaajaksi ja valehtelijaksi,” Turbo sanoi ja astui uhkaavasti naisen eteen. ”Turbo lopeta,” Minni yritti toppuutella miestään. ”Joo myönnän, olin sokee rakkaudelle. Et sääkään olis uskonut sitä todeksi, jos se tollain sulle töksäytettäisiin,” Anni sanoi kanssa ärtyneenä. Turbo meni naisen sanomasta hiljaiseksi. ”Nyt lopetatte tuon riitelyn. Kumpikin on loukkaantunt, mutta mää en jaksa tälläisenä päivänä kuunnella mitään ylimääräistä,” Minni sanoi ja seisoi erotuomarina kaksikon välissä. ”Sää odotat kaiken lisäks sen hullun lasta,” Turbo vastasi ja katsoi maahan. ”En odota,” Anni tuhahti. ”Mitä?” Minni ja Turbo kysyi hämmentyneenä. ”Mää kävin näyttämässä ruhjeitani mitkä Daniel oli tehnyt. Kerroin hänelle kaiken ja sanoin haluavani abortin. Mää en sen hullun lapsea kanna, vaikka oma lapsi haaveissa olikin,” Anni sanoi surkeana. Turbo oli ottanut takapakkia ja katsoi kyykyssä hautaa. ”Me ymmärretään,” Minni sanoi ja silitti naisen olkapäätä. Anni laski kukkakimpun ja lelun haudalle. Turbo ei sanonut mitään. Anni lähti surullisena kohti kahvitilaa. ”Pakkoko sun oli olla noin kylmä,” Minni sanoi, kun nainen oli poistunut näkökentästä. ”Mää en nyt ajattele tälläisellä hetkellä Annia, kun mun tyttäreni on juuri kuollut,” Turbo sanoi jo huomattavasti rauhoittuneempana. ”Annikin koki kovia, kun rakastama mies ei ollutkaan sitä mitä hän kuvitteli. Sen naisen elämä ei ole ollut helppo ja tälläinen asia ei ole mukava muistoissa,” Minni sanoi ja lähti kohti kahvitilaa jättäen miehen murjottamaan yksin. Hän ymmärsi, että Turbo oli loukkaantunut, mutta samalla yritti nähdä myös Annin näkökulman asiaan. Turbo kaivoi takin taskustaan pienen rasian ja avasi sen. Sen sisältä paljastui pelkistetty sydänriipus. Hän otti korun rasiasta ja suukotti sitä kevyesti. Vuolaat kyyneleet alkoivat uudelleen valua hänen poskillaan. Ei hän tahalleen Annille ilkeä ollut, mutta ikävä lasta kohtaan oli suurempi, kuin riita sisarensa kanssa. Hän avasi korun ja kiinnitti sen kultaisen enkelin kaulaan. Hän nousi seisomaan ja katsoi taivaalle. Hän nieleskeli kyyneleitä.


Kahvitilalla oli hiljaista. ”Miten sää voit?” Moto kysyi vaimoltaan, joka nojaili käsiinsä surkean näköisenä. ”Tää on kamala päivä,” hän totesi. ”Ei oo helppo kenellekkään,” Vinski totesi. ”Anni?” Santtu kysyi, kun ruskeaverikkö astui kahvitilaan sisälle. ”Hei, kaikille,” Anni sanoi varovaisesti. ”Miten sää voit?” Milva kysyi ja halasi ystäväänsä. Anni oli hieman hämmentynyt ystäviensä reaktiosta, mutta sai hänet purskahtamaan itkuun. Kukaan ei ollut moneen päivään lohduttanut häntä surun keskellä. Häntä oli harmittanut, kun ei ollut uskonut veljeään, mutta tämän syntymättömän lapsen kuolema oli vielä kamalampaa mitä hän ei olisi uskonut todeksi. ”Kiitos, paremmin. Siis nyt,” Anni sanoi ja pyyhki kasvojaan. ”Kenenkään ei pitäisi olla yksin tälläisessä tilanteessa,” Milva sanoi ja pyyhki omia kasvojaan. ”Mää tunnen itseni vaan niin syylliseksi koko asiaan,” Anni sanoi. ”Voi kulta. Ei tää ole sun syytä,” Santtu sanoi ja silitti ystävänsä olkapäätä. ”Tää on niin kauheeta,” Anni sanoi. ”Hei! Kohta on oikeudenkäynti ja se hullu ei enää astu tähän piiriin,” Vinski sanoi ja otti naisen olkapäistä kiinni. ”Ikävä sanoa, mutta Vinski on oikeassa,” Moto sanoi ja sai porukan naureskelemaan. Musta hiuksisen naisen vilahdus sai heidän huomionsa. ”Onko kaikki hyvin kulta?” Marie kysyi, kun Minni otti ajatuksissaan kahvia. ”Joo jotenkin,” Minni sanoi surullisena. ”Koska se oikeudenkäynti on?” Vinski kysyi. ”En mää tiedä, siitä ei ole tullut vielä päätöstä,” Minni sanoi. ”Miten Turbo voi?” Milva kysyi. ”Huonosti. Suru muuttuu erilaiseksi kiukutteluksi ja muutenkin hän on todella väsynyt,” hän selitti. Hetkeä myöhemmin Turbo saapui myös paikalle. Kahvihetki meni hiukan kireissä tunnelmissa.
Turbo kurvasi hänen ja Minnin kodin eteen katsellen tienvieressä olevaa pakettiautoa. ”Jaaha. Se olis uudet naapurit sitten,” Minni sanoi. ”Mmm,” Turbo sanoi ajatuksissaan ja lähti hakemaan postia. Minni taas, meni käymään naapuri pariskunnan luona hakemassa Nicholaksen. ”Kertokaa, jos voimme useammin auttaa,” Amelia sanoi. ”Kiitos teille! Ootte ollut enemmän avuksi, kuin voi vain pyytää,” Minni sanoi ja nosti nukkuvan lapsen syliinsä. ”Yrittäkäähän pärjätä,” Henry sanoi ja silitti naisen olkapäätä. ”Kyllä me pärjätään,” Minni sanoi ja lähti kohti omaa kotiaan. Hän laski Nicholaksen sisällä oleviin rattaisiin nukkumaan. ”Sää sait kirjeen,” Turbo sanoi maaten sohvalla. ”Se on oikeudesta,” Minni sanoi ja sai miehensä huomion. ”Mitä ne haluaa?” Turbo kysyi. Minni istui miehensä viereen. ”He ovat päättäneet oikeudenkäynti päivän, mutta sitä ennen he haluavat asianosaiset Anni mukaan lukien paikalle kuuntelemaan hänen tunnustuksensa,” Minni sanoi ja katseli kirjettä samalla. ”Milloin?” Turbo kysyi ja katsoi kirjettä. ”Nyt keskiviikkona,” Minni sanoi. ”Sit me mennään sinne,” Turbo sanoi. ”Mää iloitsen sitten vasta, kun oikeus toteutuu,” Minni sanoi ja katsoi miestään. ”Samoin,” Turbo sanoi ja suukotti vaimoaan kevyesti. ”Kaikkein parasta tässä on ollut se, että sää oot ollut uskomaton tukija tän kaiken keskellä,” Minni sanoi. ”Samat sanat. En olisi selvinnyt tästä kaikesta ilman sua,” Turbo sanoi. ”Isi,” Nicholas sanoi ja nousi vaunuissaan istumaan. ”Ainakin meillä on Nicholas,” Turbo sanoi kevyesti hymyillen. Hän nosti pojan vaunuistaan, joka lähti innokkaana leikkimään. ”Vaippa pitäis vaihtaa,” Minni sanoi väsyneenä. ”Mää soitan töihin ja kerron olevani vähän aikaa poissa töistä,” Turbo sanoi ja liukeni paikalta. ”Vastuun välttäjä,” Minni huusi miehen perään ja pitkästä aikaa sai tämän naurahtelemaan. Minni kaappasi pojan syliinsä, joka piti pientä rekkaa kädessään. Vaipan vaihdon ja puhelun jälkeen, pariskunta alkoi, tekemään ruokaa. Hetkeä myöhemmin Marie ja Hans saapuivat, myös heidän luokseen. He lupasivat olla tyttärensä apuna, niin kauan kuin vain olisi tarpeen. Nicholas oli onneissaan, kun sai viettää ennemmän aikaa isovanhempiensa kanssa. Thomaskin kummasti oli alkanut tapahtuneen jälkeen käydä enemmän pariskunnan luona kylässä.


Keskiviikkona Minni puki hermostuneena vaatteita päälleen. Napitukset ja kaikki muukin tuntui menevän ihan väärin ja turhautumisen tunnetta ei vain pystynyt estämään. ”Perkele!” hän totesi, kun koru jonka hän oli, laittamassa kaulaan tippui hänen kädestään suoraan lattialle. ”Kaikki hyvin?” Turbo kysyi, kun tunsi kireän ilmapiirin heidän makuuhuoneessaan. ”Joo on. Mikään ei vaan tunnu pysyvän kädessä,” Minni sanoi ja nosti korun lattialta, joka tippui uudelleen. Minni sulki silmänsä ja yritti hillitä hermojaan. ”Anna mää autan,” Turbo sanoi ja sai vaimonsa hieman rauhoittumaan. ”Kiitos,” Minni sanoi, kun mies oli saanut korun tämän kaulalle. ”Eipä mitään. Hermostuttaako?” Turbo kysyi ja puki kenraalin vaatteitaan päälle. Kummankin oli tarkoitus astua edustuspuvussa oikeuteen tunnistamisen vuoksi. Minni ei tälläisestä muodollisuudesta olisi niinkään piitannut. ”Hermostuttaa. Ensin me joudutaan kuuleen sen hullun versio tapahtuneesta, jonka jälkeen oikeus käsittelee asian. Ja sit se tuomio, mikäli päätös tulee tänään,” Minni sanoi ja puki kenraalin asuunsa mustat housut jalkaan, jonka sivuissa meni pari ohutta punaista raitaa. Samaan tyyliin sopiva pääli takki ja pariskunta oli valmis lähtemään. ”Hei rauhoitu! Oikeus toteutuu ja meidän tyttö saa rauhan levätä,” Turbo sanoi ja silitti naista olkapäistä. Minni hymyili miehelle hennosti ja suoristi tämän takissa olevat olkakoristeet. He lähtivät kohti alakertaa, jossa Hans ja Marie odottivat. ”Sää oot kyllä isän unelma tytär,” Hans sanoi ja suukotti ylpeästi tyttärensä poskea. ”Kiitos. Pärjäättekö te?” Minni kysyi huolestuneena. ”Ei hätää, kyllä me pärjätään,” Marie sanoi rohkaisevasti ja suukotti, myös tytärtään. ”Kertokaa Nicholakselle terveisiä, kun se herää,” Turbo sanoi. ”Kerrotaan,” pariskunta sanoi yhteen ääneen ja heilutti matkalaisille. Mitä lähemmäs oikeustaloa he pääsivät, sitä hermostuneempi Minni oli. Hän ei pystynyt ymmärtämään, miten Turbo pystyi olemaan niin kylmän rauhallinen. Toisaalta, jos hän yhtään tunsi miestään, hän jännitti omalla tavallaan. Oikeustalolle päästyään he nappasivat portailla odottavan Annin ja ystävänsä matkaan. ”Kiitos, että tulitte tueksi,” Minni sanoi. ”Hei mitä vaan ystävien takia,” Milva sanoi. Seurue kulki odotusaulan infopisteelle ja kysyi neuvoa. Heidät ohjattiin huoneeseen, josta näki lasin läpi kuulustelu huoneeseen. ”Nyt on aika,” poliisi sanoi seurueelle. Hetkeä myöhemmin kuulusteluhuoneeseen saapui useampi poliisi ja sekä itse vangittu Daniel. Daniel kiinnitettiin tuoliinsa, joka oli kylmän rauhallinen. Hän katsoi haastattelijaansa suoraan silmiin ja oli lähes eleetön. ”Kerrohan meille jälleen ihan kaikki mitä sää tiedät?” haastattelija kysyi. ”Otitko sää Harley Thremeksen tahallaan uhriksesi päästäksesi lähemmäs hänen veljeään ja tämän puolisoa?” hän jatkoi. ”Annin otin kohteekseni, mutta en osannut odottaa häneltä utelaista veljeä,” Daniel sanoi. ”Oliko sun alunperinen suunnitelmasi oikeasti vahingoittaa Annia?” haastattelija kysyi. ”Ei, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun se nainen tulikin raskaaksi,” Daniel sanoi. ”Sun tarkoitus oli tappaa Anni mikäli hän olisi synnyttänyt tytön?” haastattelija jatkoi rauhallisena. ”Kyllä, mutta tappaminen on lievä käsitys. Mun oli tarkoitus murhata hänet, sekä lapsi,” Daniel sanoi ja sai Annin kääntämään päätään kyyneleet valuen. Turbo ei voinut olla vihoissaan siskolleen tälläisessä tilanteessa ja nappasi tämän kainaloonsa, joka tarrasi tiukasti tästä kiinni. ”Vaan senkö perusteella, jos lapsi olisi ollut tyttö?” haastattelija kysyi hämmentyneenä. ”Eihän niillä tytöillä mitään tee,” Daniel totesi. ”Vuosia sitten teit samat edelliselle vaimollesi. Onko tässä sama periaate?” haastattelija kysyi ja näytti Danielille tämän edellisen vaimon kuvaa. ”Kyllä!” Daniel sanoi kylmästi. ”Miten sitten Carbine Milaniuksen, anteeksi korjaan Thremeksen kidnappaaminen ja vankina pitäminen. Ja mitä hänen vanhempiensa talolla oikein tapahtui?” haastattelija kysyi tiukasti. ”Minni ja hänen miehensä sai tietää minusta aivan liikaa. Valitettavasti sydänkäpyset eivät huomanneet minun kuulevan kaiken mistä he keskustelivat. Anni taas oli liian rakastunut uskoakseen totuutta minusta. Mää olin kaiken takana mitä sie talossa tapahtui. Katkaisin vedet asunnosta, kun tiesin Minnin olevan ainoana enää hereillä talossa, joka tekisi iltatoimensa ulkona. Hänen kaappaamisensa oli suoraan sanottuna helppoa. Yöllä ehdin keräillä hänen tavaroitaan ja uskottelemaan, muille hänen todella lähteneen. Pahuksen Turbo ei, vain uskonut, että hänen rakas vaimonsa oli lähtenyt talosta vaan sen takia, että oli ystävänsä kanssa riidoissa. Anni kertoi riidasta mulle ilomielin ja sai mut vaan toteuttamaan paremmin suunnitelmaani,” Daniel kertoi. ”Sää siis oikeesti myönnät, että sää olit tahallesi satuttamassa fyysisesti sekä Harley Thremestä ja Carbine Thremestä?” haastattelija kysyi. ”Kyllä,” Daniel sanoi ilmeettömästi ja sai Minnin suorasanaisesti sisäisesti kiehumaan lasin toisella puolella. ”Ja sää ymmärrät, että antamalla Carbinelle hengityksen kautta Sxionidia sinä tapoit hänen syntymättömän lapsensa?” haastattelija kysyi. ”Kyllä,” Daniel sanoi. ”Miksi?” haastattelija kysyi. ”Mitäs tunkeutuivat miehensä kanssa henkilökohtaisille alueilleni,” Daniel sanoi ja hymyili ilkeästi, katsoen samalla mustaa lasia, jonka takana tiesi sankarien seisovan. ”Miksi, et tehnyt Throttle Thremekselle mitään?” haastattelija kysyi. ”Teinpäs. Vangitsin hänet ullakolle. Ja en mää ihan hullu oo, että kävisin tuplasti isomman miehen kimppuun fyysisesti,” Daniel sanoi ilkeästi nauraen. ”Ei pidä itseensä hulluna. Tyypillistä sairaalta hiireltä,” Moto totesi lasin toiselta puolelta. ”Sää oot siis ihan kaiken takana?” haastattelija varmisti. ”Kyllä ja perhanan ylpeä itsestäni!” Daniel sanoi hymyillen ja syylisyyttä tuntematta. ”Selvä! Daniel Meerk minä vangitsen teidät manipuloinnista, törkeästä vangitsemisesta, törkeästä pahoinpitelystä ja murhan yrityksestä, törkeästä kiddnappauksesta ja syntymättömän lapsen murhasta, sekä murha yrityksestä ja suunnittelusta,” haastattelija sanoi ja nousi seisomaan, sammuttaen samalla nauhoittimen, joka oli ollut päällä koko haastattelun aikana. Poliisit vapauttivat Danielin tuolista ja lähti kuljettamaan kohti selliä, kunnes oikeuskäsittely alkaisi. Ennen lähtöä hän katsahti vielä ikkunaan ja hymyili viekkaasti. ”Sairas hiiri,” Minni sanoi, kun he pääsivät kanssa huoneesta pois. ”Todella sairas,” Vinski jatkoi. Minni istui käytävän penkille ja piteli päätään. ”Kyllä tää kohta on ohi,” Milva sanoi ja silitti ystävänsä selkää. ”Miten sairas toinen voi olla, ettei tunne edes syyllisyyttä asiaan?” Minni mietti ja nosti päänsä, haroen hiuksensa takaisin oikeaan asentoon. ”Sanos muuta. Kaikkein tärkein olis, että se sais tuomion,” Moto sanoi ja istui Minnin toiselle puolelle. ”Kaikkein tärkeintä olisi se, että meidän tyttö saisi oikeutta,” Minni sanoi ja pyyhkäisi pienen kyyneleen silmäkulmastaan. ”Kyllä se saa. Älä sitä murehdi!” Milva sanoi. Turbo ja Anni keskustelivat kauempana. Kumpikin näytti ymmärtäväisiltä toisiaan kohden. Annin hento hymy ja halaus veljensä kanssa saivat kaikki hymyilemään lämpimästi. ”Sotakirves haudattu,” Moto totesi. ”Turbo taisi viimein ymmärtää miksi Anni käyttäytyi, sillein kuin käyttäytyi,” Minni sanoi. ”Niimpä,” Milva sanoi. ”Anteeksi,” kuului heidän takanaan. Turbo ja Annikin ennätti paikaikalle. ”Hei,” Minni sanoi vanhemmalle punaturkkiselle naishiirelle. ”Kuka teistä mahtaa olla Harley Thremes?” hän kysyi ja katsoi papereitaan. ”Minä olen,” Anni sanoi ja käveli naisen luokse ja kätteli tätä. ”Asianajaja Roxanne Philip,” Roxanne sanoi kohteliaasta, kun tunnisti, myös ruskea turkkisen naisen takana seisovan nais kenraalin. ”Harley Thremes,” Anni sanoi, esitellen itsensä uudelleen naiselle. ”Mää puolustan teidän oikeuksianne oikeuden käynnin alkaessa. Vielä odotamme tuomarin päästöstä, missä oikeudenkäynti pidetään,” Roxanne selitti. ”Puolustakko sää ainoastaan mua?” Anni kysyi. ”Sinua, veljeäsi Throttle Thremestä ja hänen vaimoaan Carbine Thremestä, sekä traagisesti menehtynyttä vauvaa,” Roxanne selitti. ”Koska oikeus alkaa?” Turbo kysyi haikeana, kun Roxanne oli muistuttanut tytöstä. ”Tietojen mukaan, vasta parin tunnin kuluessa. Paikka on vielä hakusessa,” Roxanne sanoi. ”Eli me voidaan käydä syömässä tässä välissä?” Minni kysyi. ”Kyllä. Voin ilmoittaa, vaikka puoli tuntia etukäteen mihin tulette. Jos minusta ei kuulu, niin tulkaa tähän aulaan, juuri vaikka puoli tuntia ennen,” Roxanne sanoi. ”Okei kiitos sulle,” Anni sanoi ja lähti seurueen matkaan. Roxanne nyökkäsi tyytyväisenä ja lähti tekemään omia asioitaan. ”Missä Eeli muuten on, kun teillä on vaan tyttö mukananne?” Minni kysyi. ”Koulussa,” Milva sanoi hämmästyneenä. ”Ei, kun niin totta. Nythän on keskiviikkoa,” Minni sanoi. ”Joo pyydettiin, jos Miihkali hakisi hänet koulusta, kun veikattiin, että tää päivä menee pitkälti täällä,” Moto sanoi ja asetti kantokopan auton takapenkille. ”Mää oon ihan sekaisin päivistä,” Minni sanoi ja hieroi poskiaan väsyneenä. ”Varmasti, kun miettii tän päivän tapahtumia,” Santtu sanoi. ”Mennäänkö?” Turbo kysyi. ”Mennään vaan,” Minni sanoi.


Parin tunnin kuluttua seurue oli saanut puhelun Roxannelta ja pyysi heitä tulemaan montulle, jossa oikeuden käynti pidettäisiin. Minni nielaisi kerran, koska tunnisti paikan samaksi missä meinasi teloittaa miehensä, sekä ystävänsä. Turbo tarrasi tiukasti tämän kädestä kiinni ja hymyili lempeästi. Paikkaa oli hieman muunnettu ja reunoille oli rakennettu istumapaikkoja, josta oikeuden käyntiä voisi seurata. Minni, Anni ja Turbo istuivat ihan aidan taakse, joka erotteli tasanteen ja katsomon toisistaan. Heidän ystävänsä istuivat ihan heidän taakseen. Roxanne käveli, myös seurueen luokse ja kertoi oikeuden käynti kulusta. Mikäli Daniel tuomitaan heti kuolemaan, tapahtuisi teloitus samassa yhteydessä. Ystävykset katsahtivat toisiaan. ”Tuomari Lena Kilompi,” poliisi kuulutti ja sai seurueen nousemaan seisomaan. Vanhahko naistuomari istui tuolilleen ja kääntyi kohti asianomistajia. ”Oikeus 300 4 aloitetaan,” Lena sanoi ja antoi luvan heille istua alas. Paikalla oli myös tarkastuslautakunta ja muutama Hallituksen jäsen. Hallituksen muutamat jäsenet oli myös haastettu oikeuteen, koska he olivat arvioineet väärin Danielin mielenterveyden ja päästäneet uudelleen sotavoimiin, kertomatta tämän taustoissa paikalliselle kenraalille eli Minnille tai Rontille. ”Tuokaa pääsyytetty sisään,” Lena sanoi. Poliisit saattoivat käsiraudoissa olevan Danielin istumaan omalle paikalleen lähelle tuomaria. ”Syytetty Daniel Meerk, vastaan Thremekset,” tuomari sanoi. ”Daniel Meerk kuulemani nauhoitteen mukaan olet syyllistynyt useampaan törkeään rikokseen viimeisen vuoden aikana, sekä yhteen kuoleman tuottamukseen. Onko tämä totta?” tuomari kysyi. Hän oli jopa hieman tiukka asialle. ”Ei mikään päänsilittelijä,” Turbo kuiskasi vaimolleen, joka tarrasi tämän kädestä tiukasti kiinni. ”On,” Daniel sanoi ja katsoi sankareitamme suoraan silmiin. ”Kaikki haastattelussa sanomasi asiat pitävät paikkaansa siis?” tuomari kysyi. ”Kyllä ja olen edelleen ylpeä siitä mitä tein,” hän sanoi ja näki, kuinka Minnin silmissä paloi raivo. ”YLPEÄ! MITEN SÄÄ VOIT OLLA YLPEÄ TÄSTÄ ASIASTA? SÄÄ TAPOIT MUN SYNTYMÄTTÖMÄN LAPSEN!” Minni sanoi nousten seisomaan raivoissaan ja nojasi kaiteeseen. ”KENRAALI MINNI rauhoittukaa tai poistan teidät oikeuden käynnistä!” Lena sanoi naputtaen vasaraansa pöytään. Pitkin mielin Minni istui vihaisena alas ja oikeuden käynti sai jatkua. Turbo katsoi huolestuneena vaimoaan. Oikeus toisti haastattelussa tallentaman haastattelun. ”Oikeuslautakunta olkaa hyvä ja menkää tekemään päätöksenne. Aikaa 30 minuuttia,” Lena sanoi ja napautti napakasti vasaran pöytään. Minni rauhoitteli itseään sivummalla. ”Mikä sun tuli?” Milva kysyi, kun Minni pyöri pientä ympyrää. ”En mää tiiä. Mää oon vaan niin hermona, että hermot paloi,” Minni sanoi. Hänen pyörimensä loppui nopeaan, kun hänet vedettiin halaukseen. Se ei ollut Milva, vaan Turbo. Minni painoi päänsä tämän olkapäätä vasten ja tunsi hänen rauhoittavan hengityksen hiuksiaan vasten. ”Tuomion kuuntelu rauhallisemmin. Okei?” Turbo kysyi ja katsoi tätä suoraan silmiin. ”Okei,” Minni sanoi vaimealla nyökkäyksellä. Tuomio hermostutti ihan kaikkia. Roxanne oli pitänyt palveria päälautakunnan jäsenen kanssa miksi Daniel pitäisi tuomita. Lautakunta palasi ja ilmasta pystyi aistimaan jännittyneisyyden. ”Mitä olette päättäneet syytetyn Daniel Meerkin tuomioksi,” Lena kysyi ja katsoi lautakuntaa. ”Rouva tuomari. Lautakunta on yksimielisesti päättänyt Daniel Meerkin syylliseksi kaikkeen häneen tunnustamiin asioihin. Hänet on määrätty teloitettavaksi. Hallitusta koskevien jäsenten tuomiot ovat vaadittavat vankeusrangaistukset huolimattomasta työstä, arvioida vangin tila,” lautakunnan pääjäsen sanoi. Syvä huokaus ja halaukset kantautuivat todistajista. ”Daniel Meerk totean sinut teloitettavaksi välittömäksi. Hallituksen jäsenet Bilos ja Herper tuomitaan 4 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja sakkojen maksamiseen,” tuomari sanoi ja iski pöytäänsä vasaralla. Daniel nukutettiin kevyesti, jonka jälkeen teloitettiin tiputtamalla hänet rotkoon rautapiikkien sekaan. Kuin salaman isku ja päivä näytti heti kirkkaammalta. Roxanne kätteli asianosaisia tyytyväisenä ja onnitteli heitä voitosta. Minni tunsi suurta helpotusta ja halasi miestään tiukasti. ”Se on ohi. Meidän tyttö sai oikeutta!” Minni sanoi onnellisena ja hiukan itkuisena. ”Niin sai,” Turbo sanoi yhtä onnellisena ja suuteli intohimoisesti vaimoaan. ”Nyt me voidaan jatkaa eteenpäin,” Minni sanoi. ”Niin voidaan, sekä hankkia lisää lapsia, koska mää uskon, että tyttö olis halunnut sitä,” Turbo sanoi iloisena. Totta kai hänellä oli vielä haikea olo siitä, että tyttö oli menehtynyt julmalla tavalla, mutta Danielin tuomio sai hänet jatkamaan eteenpäin ja näkemään asiat positiivisella kannalla. ”Tiedän,” Minni sanoi.


Kotiin päästyään he kertoivat oikeuden käynnistä vanhemmilleen ja siitä, kuinka oikeus oli toteutunut. ”Mites jatko?” Hans kysyi. ”Ai kuin?” Minni kysyi hämillään ja nosti poikansa syliinsä. ”Niin meinaatteko hankkia lisää lapsia?” hän jatkoi ja sai pariskunnan katsomaan toisiaan. ”Kyllä me aiotaan. Vaikka tyttö menettikin henkensä, mutta uskomme hänen haluavan sitä,” Turbo sanoi. ”Ja ajalla ei oo merkitystä, koska uusi lapsi tulee. Tyttö on aina elämässämme mukana,” Minni sanoi. ”Niin. Se on totta,” Marie sanoi ja halasi tytärtään, joka taas suukotti poikaansa. ”Nyt on lettukestien aika,” Hans ja Thomas sanoivat ja käveli suuren lettupinon kanssa olohuoneeseen, mukana kaikki herkulliset lisukkeet. Syötyään mahansa kyllyydestä, Minni kantoi Nicholaksen omaan huoneeseensa nukkumaan. Turbo seurasi häntä väsyneenä. Minni katsoi pinnasängyssä tyytyväisenä nukkuvaa poikaansa ja havahtui kun Turbo halasi tätä takaapäin tiukasti. ”Kyllä me vielä saadaan samanlainen tuhisija,” Minni sanoi. ”Toivottavasti pikinmiten,” Turbo sanoi ja suuteli naista kaulalle. ”Ai niin kuin heti vai?” Minni kysyi. ”Vaikka,” Turbo sanoi ja siveli naisen lanteita. ”Turbo, me ollaan just yksi lapsi haudattu juuri viime viikonloppuna. Eiks se häiritse sua,” Minni sanoi ja asetti kädet miehensä käsien päälle. ”Viimeiset viisipäivää, kyllä mutta sitten nyt kun tyttö sai oikeutta niin ei tunnu niin pahalle,” Turbo selitti. ”Tyttö haluais, että me jatketaan eteenpäin,” hän jatkoi ja sai Minnin kääntymään ympäri. ”Tuo on totta,” hän sanoi. ”Mutta onko se väärin heti tehdä uus lapsi, jos surutyö edellisestä on vielä kesken,” Minni kysyi, poistuen samalla pojan huoneesta, jotta tämä ei heräisi vanhempiensa keskusteluun. ”Minni rakas! Se on meidän päätös, ei kenenkään muun, ja mua helpottais ainakin se, että saatais se toinen lapsi,” Turbo sanoi ja sulki heidän makuuhuoneensa oven. ”Minni hymyili miehelle ja tarrasi tästä tiukasti kiinni. ”Oot oikeessa,” Minni sanoi ja suuteli miestä intohimoisesti. Minni veti miehen perässään, joka kaatoi heidät sängylle. Turbo paransi asentoaan ja nosti Minniä sängyllä ylöspäin. Hän suuteli naista ympäri kehoa ja napitti tämän paitaa samalla auki. Minni hengitys tuntui vasten kauluspaitaa ja käsi joka siveli hiusten seassa. Minni napitti miehen paidan auki ja nousi istumaan saadakseen paidan miehen päältä pois. Parin rakastelu kesti jonkin aikaa, kunnes Minni tunsi, kuinka Turbo painautui hänen sisälleen. Turbo suuteli naista intohimoisesti ja aloitti intohimoisen liikehdintänsä. Akti päätyi heidän huippuunsa ja raskaaseen hengitykseen.



Hetkeä myöhemmin Minni oli nukahtanut hänen rintakehänsä päälle ja Turbo sai sivellä naisen selkää. Hän todella toivoi Minnin tulevan raskaaksi taas uudelleen. Ikävä ei katoa edellisestä, mutta asioiden helpottuessa paremmaksi kaikki näytti Turbolle valoisemmalta jälleen.

Hypätään vuosi eteenpäin. Vuoden mittaiset tragediat olivat jääneet muuhun elämään ja kaikki tuntui olevan hyvin. Minni oli palannut takaisin töihin ja Nicholas oli aloittanut päiväkodin. Oli siis ensimmäisen kevät näytöksen aika ja päiväkodin kevätjuhla olikin järjestetty viereisen koulun liikuntasalissa. Minni ja Turbo istuivat paikoilleen ja kuiskuttelivat toisilleen. ”Mitenköhän reipas Nicholas on?” Turbo kysyi ja yritti etsiä näkökenttäänsä kullanruskeaa poikaansa. ”Nicholas pärjää kyllä,” Minni sanoi ja silitti aviomiehensä kättä. ”Tiedän, mutta toisinaan poika on tosi ujo,” Turbo sanoi ja hymyili vaimolleen. ”No joo, mutta kyllä hän pärjää,” Minni sanoi. Pienet lapset 1-3-vuotiaat ja 3-5-vuotiaat kävelivät omille paikoilleen ohjaajiensa kanssa. Minni nojasi kevyesti miehen olkapäähän ja hymyili leveästi. ”Hän on niin suloinen,” Minni sanoi ja nosti päänsä. ”Meidän pikku soturi,” Turbo sanoi ja tarrasi naisen kädestä tiukasti kiinni. Näytös kesti reilu tunnin, kun kaikki lapsiryhmät esittelivät oman esityksensä, yhdessä ohjaajan kanssa. Esitysten jälkeen, esikouluun siirtyville lapsille ojennettiin ruusukkeet ja kunniakirjat hienosta päiväkotisuorituksesta. Minni ja Turbo käveli pienten lasten luo. Nicholas oli enemmän, kuin onnellinen nähdessään vanhempansa. ”Näitteks te, kun mää esiinnyin?” Nicholas kysyi isänsä sylissä. ”Voi kulta nähtiin ja olit aivan loistava,” Minni sanoi ja silitti pojan kättä. ”Ja siksi me lähetäänkin nyt hampparille,” Turbo sanoi ja sai pienen pojan hymyn levenemään korviin. Poika tiputtautui isänsä sylistä ja juoksi ohjaajan luokse, joka halaili muita lapsia ja toivotti hyvää kesää. ”Iina, Iina, arvaa mitä?” Nicholas kysyi ja nyki tämän hametta. Iina kyykistyi pienen pojan tasolle ja hymyili tälle leveästi. ”No mitä?” Iina sanoi hymyillen ja piti pienen pojan käsistä kiinni. ”Me mennään hampparille,” Nicholas sanoi. ”Ha mitä? Ja ilman mua,” Iina sanoi ja kutitti pikku poikaa leikkisästi. Minni ja Turbo käveli hymyillen heidän luokseen. ”Hei ja hyvää kesää,” Iina sanoi ja kätteli pariskuntaa vuorotellen. ”Kiitos samoin,” Minni sanoi hymyillen. ”Jääkö teistä, nyt jompikumpi kotiin?” Iina kysyi. ”Joo, Turbolla alkaa ylihuomenna kesäloma kanssa, niin hän on pari viikkoa yksin pojan kanssa ja sitten määkin jään kesälomalle,” Minni kertoi. ”Aaa ihanaa,” Iina sanoi. ”Mennään jo,” Nicholas huusi salin ovelta. ”Haha meidän pitää ehkä mennä,” Turbo sanoi ja kätteli naista vielä. ”Suosittelen,” Iina sanoi naureskellen. ”Hyvää kesää,” Minni sanoi. ”Kiitos ja samoin,” Iina sanoi ja otti vastaan uuden lapsilauman. ”Nicholas odota,” Turbo huusi ja poika pysähtyi kun seinään. ”Nicholas täällä menee autoja niin, et saa juosta miten haluat,” Turbo sanoi ja silitti poikansa päätä. Nicholas tarrasi isänsä kädestä kiinni ja lähti kohti autoa. Minni seurasi kaksikkoa hieman jälkikäteen. Turbo kiinnitti pojan istuimeensa kiinni. ”Ajanko mää vai sää?” Turbo kysyi, kun nainen käveli auton luokse. ”Kysyit siihen malliin, että sun pitää saada ajaa,” Minni sanoi ja suukotti miestä. ”Miten vaan,” Turbo sanoi ja nousi naureskellen auton kyytiin.


Kauppakeskuksella oli hieman ruuhkaa, kun koululaisillakin oli alkanut kesäloma. Minni nosti Nicholaksen syliinsä. He kävelivät autohallista, kohti liukuportaita. ”Täällä on aika paljon porukkaa,” Minni sanoi. ”No joo, nähtävästi,” Turbo sanoi ja katseli liukuportaista ympärilleen. ”Enimmäkseen nuoria,” Minni sanoi ja käveli liukuportaista pois. ”Jep,” Turbo tokaisi. ”Ei voi,” kuului nuoren pojan ääni heidän takaa. ”Se on Turbo,” sanoi toinen. ”Se on se prätkähiiri,” koko nuoriso porukka kuiskutteli. ”Anteeks,” sanoi nuori tyttö varovaisesti heidän takanaan. Turbo kääntyi ympäri ja katsoi mustan ruskeaa, punahiuksista tyttöä. ”Ookko sää oikeesti se prätkähiiri?” tyttö kysyi ujostellen. Hieman edemmällä Minni oli pysähtynyt Nicholaksen kanssa. ”Joo olen,” Turbo sanoi hymyillen tytölle. ”Voidaanko me saada nimmari?” nuorehko tumman harmaa poika kysyi. ”Tai kuva,” sanoi toinen musta poika. ”Joo mikäs siinä,” Turbo sanoi ja nuoret olivat enemmän innoissaan, kun saivat tavata idolinsa. ”Onks teidän vanhemmat Vapaustaistelijoissa?” Turbo kysyi, kun oli nimmarin kirjoittanut. ”Mun serkku on ja Liamin isä on kanssa. Niiltä me ollaan kuultu tarinoita teistä,” tyttö sanoi. ”Toivottavasti pelkkää hyvää,” Turbo sanoi. ”No joo todellakin,” tyttö sanoi innoissaan. ”Olkaa hyvä,” Turbo sanoi ja lähti vaimonsa suuntaan. ”Kiitos,” nuoret sanoivat yhteen ääneen. Turbo käveli hymyillen vaimonsa luokse. ”Sää oot suosittu,” Minni tokaisi. ”Jep, mutta mää en tarvitse kuin yhden ihailijan,” Turbo sanoi ja silitti poikansa leukaa. ”Ekkö sää nauti huomiosta?” Turbo kysyi ja katsoi vaimoaan. ”En liiallisesta,” Minni sanoi.
Pienen hetken jälkeen he pääsivät ravintolaan sisälle. Turbo yritti napata syöttötuolin pojalleen mukaan. ”En mää halua! Haluan istua äidin vieressä!” Nicholas tokaisi jämäkästi isälleen. Turbo jätti tuolin paikoilleen ja käveli Minnin perässä vapaalle loossille. Minni laski pojan sylistään, joka kiipesi omatoimisesti loossiin. Minni istui poikansa viereen. Turbo istui heitä vastapäätä. Loossista näki koko kauppakeskuksen ja Nicholas tutki uteliaana kauppakeskuksen elämää. ”Mitä sää haluat syödä Nicholas?” Minni kysyi ja katsoi listan takaa poikaansa. ”Hampparia,” poika tokaisi äänekkäästi, eikä katsonut eleelläkään äitiään. Lasi höyrysi, kun pikku poika katseli nenä lasissa kiinni, muiden aikuisten ja lasten tekemisiä kauppakeskuksessa. 3-vuotias kullanruskea poika muistutti ulkonäöltään isäänsä huomattavasti ja päiväkodin ansiosta hän oli oppinut puhumaan ymmärrettävästi. Minni katsoi hymyillen poikaansa ja siirsi tämän hiuksia tämän kasvoilta. Nicholas toisti kaiken mitä hänen äitinsä teki ja pyyhkäisi, myös itse kasvojaan. ”Mitäs me tehtäis kesälomalla?” Turbo kysyi ja laski listan käsistään. ”Mummu ja pappa,” Nicholas tokaisi. ”Ai haluakko sää mennä mummulle ja papalle?” Minni kysyi ja katsoi poikaansa. ”JOOO!” Nicholas huudahti ja sai osakseen hymyileviä kasvoja. ”Nicholas täällä ei saa huutaa, kun on muitakin asiakkaita,” Minni sanoi. ”Ja me voidaan mennä mummulle ja papalle sitten, kun äitikin jää kesälomalle,” Turbo sanoi. ”Eiköhän me kaikkea kivaa keksitä,” Minni sanoi. ”Moikka! Mitä saisi olla?” tarjoilija nuorukainen kysyi. ”Hamppari,” Nicholas vastasi innokkaasti. ”Yksi lasten hampurilainen, ilman suolakurkkuja ja mulle tupla liha hampurilainen,” Turbo sanoi. ”Ja mää otan haudutetun kanahampurilaisen täysjyvä leivällä,” Minni sanoi. ”Kiitos ja mitäs juotavaa saisi olla?” tarjoilija kysyi. ”Vettä meille ja mitä? Nicholas,” Turbo kysyi ja sai pojan katsomaan tarjoilijaa. ”Kerro mitä sää haluat juoda,” Minni sanoi ja silitti poikaansa. ”Limpparia,” Nicholas tokaisi. ”Selvä kiitos. Voitte aloittaa salaatti pöydästä,” tarjoilija sanoi ja osoitti kynällään täyteen buugattua salaattipöytää. ”Kiitos,” Minni ja Turbo sanoi melkein yhteen ääneen. ”Onks salaatti vielä yliarvostettua?” Minni kysyi ja sai miehen naureskelemaan. ”Voit jotain pientä tuoda mulle,” Turbo sanoi ja silitti vaimoansa. ”Äiti,” Nicholas sanoi ja juoksi hänen perään. ”Nich…” Turbo yritti estellä, mutta pienokainen meni jo. ”Otakko sää salaattia äidin lautaselle?” Minni kysyi ja katsoi lastaan. ”Otan,” Nicholas sanoi ja nyökkäsi kevyesti. Minni kasasi kahdelle lautaselle erilaisia antimia ja ojensi Nicholakselle vietäväksi haarukat ja veitset. ”Tässä,” Nicholas tokaisi iloisena ja antoi aterimet isälleen. ”Kiitos,” Turbo sanoi ja otti nipun vastaan. ”Tässä on sulle,” Minni sanoi ja laittoi lautasen miehen eteen. ”Salaatti on silti yliarvostettua,” Turbo tokaisi hymyillen vaimolleen. ”Ai sun piti keksiä vastaus sillä aikaa, kun oltiin poissa,” Minni sanoi naureskellen. ”Joo, mitä sää kuvittelit,” Turbo sanoi. ”Mää haluun ton,” Nicholas sanoi polvillaan äitinsä vieressä ja piti toisella kädellä tämän käsivarresta kiinni. Minni laittoi ylimääräiselle lautaselle, jonka oli ottanut mukaan pienen määrän salaattia. Hän ojensi pojalle haarukan ja laittoi servetin kauluriksi pojan juhlavaatteita suojaamaan. ”Onks meillä tekemistä vielä tänään?” Turbo kysyi ja nojasi käsiinsä. ”Ei mulla ainakaan,” Minni sanoi. ”Moto ja Milva meinaan kysyi, että lähdetäänkö me heidän kanssa Tuliputouksille,” Turbo sanoi ja katsahti kännykkäänsä samalla. ”Rannalle? Mikäs siinä,” Minni sanoi. ”Mennäänkö Nicholas uimaan Viltsun ja Eelin kanssa?” Turbo kysyi ja katsoi poikaansa. ”Joo ja mä otan koira kellukkeet,” hän tokaisi ja työnsi mini tomaatin suuhunsa. Minni ja Turbo katsoi hymyillen poikaansa. Hetken päästä he saivat juomansa ja ruokansa. Syötyään he kiittivät tarjoilijaa ja lähtivät kohti autohallia. Nicholas pysähtyi läheisen lelukaupan eteen. ”Lelukauppa!” hän tokaisi isoon ääneen. ”Nicholas-rakas sulla niitä leluja on jo kotona,” Minni sanoi pojalle, joka kurtisti kulmiaan ja käänsi katseen lelukauppaan. Minni huokaisi ja katsoi miestään. ”Nich sulla on leluja ihan riittävästi, niin kuin äiti sanoi,” Turbo sanoi kompaten Minniä. ”Ei oo!” Nicholas sanoi kiukutellen ja pomppasi tasajalkaa. ”Sitten meidän pitää mennä kotiin katsoon ensin mitä leluja laitetaan pois, ennen kuin ostetaan uusia,” Minni sanoi ja käveli pojan luokse ojentaen tälle kätensä. ”Eiii!” Nicholas kiljaisi ja lysähti maahan makaamaan kasvot kohti maata. Pieni poika itki vuolaasti ja sai Minnin katsomaan huvittuneena miestään. ”Nonnii, pikku soturi. Sitten mennään,” Turbo tokaisi ja nappasi pojan kantoonsa. Poika aloittikin kunnon itku-potku-raivarit isänsä sylissä, joka loppu peleissä kantoi poikaa sivuttain. Rimpuileva pikku poika sai ohikulkijoilta erilaisia reaktioita ja katseita. Autohallissa Turbo laski pojan sylistään auton viereen seisomaan ja piti tämän olkapäistä kiinni. ”Nyt lopetat ton kiukuttelun!” hän tokaisi ja poika katsoi nyyhkien enää tätä. ”Jos äiti ja isä sanoo ei, niin se myös tarkoittaa sitä ja silloin pitää totella,” Turbo sanoi tiukasti. Nicholas pyyhki nenäänsä hieman ja nyyhkytteli enää. ”Sun hyväkäytös-taulusta lähtee nyt yksi tähti ja sen saa takaisin, jos käyttäytyy hyvin,” Turbo sanoi ja avasi auton oven. Nicholas ei tiennyt mitä sanoa ja halasi isäänsä, vain tiukasti. Turbo nosti nyyhkivän pikku poikansa syliinsä ja suukotti tämän otsaa isällisesti. Hän laittoi Nicholaksen istuimeensa ja pyyhki vielä tämän poskia, jotka olivat kostuneet kyynelvanasta. ”Eihän sitten kiukutella rannalla?” Turbo kysyi ja katsoi poikaansa. ”Ei,” Nicholas sanoi hiljaa, kun itku oli alkanut helpottumaan. Turbo silitti vielä pojan kasvoja ja nousi itse etupenkille. ”Loistavaa vanhemmuutta,” Minni tokaisi ja Turbo nosti tämän kättä suudellakseen sitä. Turbo käynnisti auton ja lähti kohti kotia.


”Vilhelmiina ei!” Eeli huusi ja nosti sisarensa kauemmas hyllystä. ”EI!” Vilhelmiina huusi ja rimpuili veljensä sylissä. ”Mitä te tappelette täällä?” Milva kysyi ja pyyhki käsiään keittiöpyyhkeeseen. ”Vilhelmiina oli ottamassa kirjahyllystä kirjoja ja levittämässä niitä,” Eeli sanoi. ”Sun ei tarvitse komentaa Viltsua, vaikka hän jotain tekisikin. Sun tehtäväsi on olla isoveli ja näyttä miten pitää käyttäytyä,” Milva sanoi ja palasi keittiöön. ”Joo mää tiiän,” Eeli sanoi ja vetelehti äitinsä perässä. ”Turbo laitto viestii, että ne lähtee meidän kaa rannalle,” Moto sanoi ja käveli keittiöön. ”Mahtavaa. Vastasko Vinski, että lähteekö ne?” Milva kysyi. ”Ei oo vastannut, mutta tietää mistä meidät löytää,” Moto sanoi. ”Hiihih isi,” Vilhelmiina totesi ja kurotteli isäänsä kohden. ”Hiihi mitä?” Moto kysyi ja nosti tyttärensä syliinsä. Tyttö hymyili hempeästi isälleen ja halasi tiukasti. ”Tuleeko Minni ja Turbo suoraan sinne?” Milva kysyi. ”En huomannut kysyä, mutta uskoisin,” Moto sanoi. ”Nonnii, Eeli menes pakkaan uimakamat,” Milva sanoi ja viikkasi liinan paikalleen. Eeli juoksi nopeasti omaan huoneeseensa ja alkoi pieneen jumppakassiin uimakamojaan. Moto käveli Vilhelmiinan kanssa, tämän huoneeseen ja alkoi pakkaamaan, myös tämän uimatavaroita. Milva taasen pakkasi tämän ja Moton uima tavarat. ”Äiti mää oon valmis,” Eeli huusi ja juoksi kassinsa kanssa, vanhempiensa makuuhuoneeseen. ”Hyvä, koska niin määkin,” Milva sanoi ja nappasi kassin mukaansa ja käveli takaisin keittiöön. Hän pakkasi pientä purtavaa lapsille mukaan ja lähti Eelin kanssa pakkaamaan autoa. Moto oli vaihtanut tyttärensä vaipan ja käveli tyttö kainalossaan autolle. Hän kiinnitti tytön istuimeensa. ”Onko meillä kaikki?” Milva kysyi. ”Joo on. Laitan nyt Turbolle viestiä, että mennään jo edeltä. AI,” mies sanoi ja jopa yllättyi ennen, kuin ehti viestin laittaa. ”Mitä nyt?” Milva kysyi. ”Turbo ja Minni lähti just kotoota, kohti putouksia,” Moto sanoi ja laski puhelimen taskuunsa. ”Okei, lähetään silti. Ne tulee hieman meidän jälkeen,” Milva sanoi ja nousi auton kyytiin. Motokin nousi auton kyytiin ja lähti ajamaan kohti putouksia.
Putouksilla oli porukkaa lapsista, nuoriin aina ikä-ihmisiin asti. Eeli oli tarrannut isänsä kädestä kiinni. ”Onks toi Vinski?” Milva kysyi ja osoitti vesiputouksen kalliolla seisovaa valkeaa hiirtä. ”Jjahahahuuuuu!” kuului iloinen kiljahdus kalliolta. ”Jep se on Vinski ja syy sille miksei se vastannut,” Moto sanoi, ei niin yllättyneenä. ”Heiiiii! Tekin tulitte,” kuului iloisen naisen ääni rannalta. ”Anni hei!” Milva sanoi ja halasi ystäväänsä. ”Meidän kamat on tuolla, jos haluatte tulla meidän kanssa istuun,” Anni sanoi ja heitti lettinsä selkänsä puolelle. ”Joo tullaan mielellämme,” Milva sanoi. ”Oliks täällä pukukoppeja?” Moto kysyi. ”Joo tuossa kioskin yhteydessä,” Anni sanoi. ”Minni ja Turbokin on tulossa,” Milva sanoi. ”Mahtavaa!” Anni sanoi iloisena. ”Koska ne tulee?” hän jatkoi ja kääntyi katsomaan, kun valkoinen hiiri hyppäsi kalliolta alas. ”Ne oli just lähtemässä, kun me lähettiin kotoo,” Moto sanoi. ”Okei eli ne on kohta täällä?” Anni mietti. ”Joo, aikalailla,” Milva sanoi. ”Hei mitäs te?” Vinski kysyi hieman hengästyneenä. ”Tultiin uimaan ja yritin herrallekin soittaa,” Moto sanoi. ”Mun puhelin on jossain,” Vinski sanoi. ”Moi,” Santtu sanoi hymyillen. ”Moi,” Milva sanoi ja halasi ystäväänsä. Hän laski Vilhelmiinan viltille istumaan ja otti kassista hänen uimatavaransa. Moto ojensi naiselle tytön uimakassin. ”Nonnii nuppu, mennään vaihtamaan vaatteet,” Milva sanoi ja nosti tytön seisomaan. Hän ojensi tytölle kätensä ja lähtivät kohti pukukoppeja. Moto ja Eeli teki samoin. Moto oli laittanut Vinskin puhaltamaan pojan uimarenkaan. ”Iskä,” Eeli sanoi ja riisui paitaansa samalla. Moto auttoi ottamaan paidan loppuun pois. ”Mitä?” Moto kysyi. ”Koska Turbo tulee?” hän kysyi ja katsoi pukukopin ovia kohden. ”Kyllä se…” Moto sanoi, kun hänen huomionsa sai oven aukeaminen. Vakavana katsova kullanruskea hiiri, sai hänet nauramaan ääneen, joka loppujen lopuksi itsekkin purskahti nauruun. ”Turbo,” Eeli huusi ja juoksi ovelle. ”Mitä jäbä?” Turbo kysyi ja pörhensi tämän hiuksia. ”Mulla heiluu hammas,” Eeli sanoi ja näytti hammastaan. ”Siistiä. Siitä saa rahaa, jos laittaa tyynyn alle,” Turbo sanoi ja katsahti ulos. ”Niin saa,” Eeli totesi. ”Nicholas, tule,” Turbo huusi, kun pikkupoika kantoi käsikellukkeitaan hieman haaveillen ulkosalla. Isän huudahdus sai hänet ajatuksiin ja tulemaan pukukopeille. ”Moi Nicholas,” Moto sanoi. ”Moi,” Nicholas sanoi isäänsä vasten hieman ujostellen. ”Mitä sää ujostelet, kyllä sää Moton tiet,” Turbo sanoi ja istui penkille. Nicholas istui isänsä viereen ja hymyili tämän ohi Motolle ja sai miehet nauramaan. ”Sää oot ihan hassu,” Turbo sanoi ja silitti tämän poskea. Naisten pukukopissa oli, myös iloinen tunnelma. ”Hellloouuuu,” Minni sanoi ja avasi oven. ”He-heii,” Milva sanoi ja halasi tiukasti tätä. ”Miten teillä on mennyt?” Milva kysyi ja vaihtoi tyttärensä vaatteita. ”Hyvin. Nicholaksella loppui tänään päiväkoti,” Minni sanoi. ”Oih! Iso poika,” Milva sanoi. ”Niin on ja syksyllä se menee isojen puolelle,” Minni sanoi. ”Voi ei,” Milva sanoi. ”Se on niin iso poika. Mää en kestä,” Minni sanoi ja vaihtoi vaatteensa bikineihin. ”Sää oot hyvässä kunnossa,” Milva tokaisi. ”Vähän on vie pientä pyörettä, vaikka tytön syntymästä on yli vuosi,” Minni sanoi ja silitti lähes olematonta vatsaansa. ”Hyvässä kunnossa sää silti oot,” Milva tokaisi. ”Oih Viltsu, kun sulla on kauniit uikkarit,” Minni sanoi ja katsoi yksivuotiasta kummityttöään. Vaatteiden vaihdon jälkeen he laittoivat tavaransa yhteiseen paikkaan ja lähtivät uimaan. Vilhelmiina juoksi aina karkuun, kun varpaat kostuivat veteen. Hän nauroi hyväntuulisena. Minni nosti Nicholaksen syliinsä. ”Me mennään hyppään kalliolta,” Turbo sanoi ja silitti vaimonsa kylkeä. ”Joo. Katotaanks me täältä, kun isä jänistää,” Minni sanoi ja sai pojan nyökkäämään iloisesti. ”Prätkähiiri ei jänistä,” Turbo sanoi ja suukotti vaimoaan. Minni vei Nicholaksen veteen. Vähän aikaan he totuttelivat viileään veteen, mutta nopeasti Nicholas tottui ja iloitsi äitinsä sylissä. Minni pyöritteli ja heitteli poikaa vedessä. Karjahdus sai heidät katsomaan, kun valkea hiiri lensi kalliolta suoraan veteen. Milvakin oli päässyt Vilhelmiinan kanssa veteen heidän viereensä. Turbo ja Moto nauroi kippurassa kallion päällä ja naiset tiesivät syyn miehen putoamiseen. Heidän vieressään oli, myös Santtu ja Anni, jotka nauroivat pienesti. ”Äiti kato! Mää hyppään tästä,” Eeli sanoi laiturilta. ”Joo mää katon,” Milva huusi ja katsoi, kun uimarenkaan kanssa hyppäävä pikku poika oikein loikkasi laiturilta. ”Hyvä Eeli,” Minni huusi pojalle. Pitkään he temmelsivät vedessä. Nicholaskin halusi kokeilla laiturilta hyppäämistä. Hän käveli äitinsä kanssa laiturille ja vedessä isänsä otti hänet vastaan. Leveällä hymyllä, hän uhkarohkeasti hyppäsi laiturilta niin, että hän Turbo otti hänet kiinni. Muutaman hypyn jälkeen, he menivät rannalle syömään välipalaa. Vilhelmiina oli nukahtanut viltille temmellyksestä. Minni ojensi Nicholakselle mehupullon ja keksin. ”Mitä te meinaatte tehdä lomalla?” Milva kysyi. ”Mmm mennään ainakin käymään, mun vanhempien luo ja sit kaikki muut onkin auki,” Minni sanoi ja huikkasi omasta vesipullostaan. ”Lähetäänkö kesällä huvipuistoon?” Milva kysyi. ”Joo vois, vaikka loppu kesästä,” Minni sanoi. ”Saadaanko mekin tulla sun vanhemmille?” Anni kysyi. ”Joo, mun puolesta,” Minni sanoi iloisena. ”Pitää sopia, vaan päivät koska mennään, koska mulla ja Motolla on lähempänä keskikesää lomat,” Milva sanoi. ”Tai Motolla on, koska sää oot edelleen äippälomalla,” Minni sanoi ja sai ystävänsä pyörittelemään hymyillen silmiään.
Iltaa kohden lapset alkoivat väsymään. Nicholaskin oli nukahtanut ja Minni ja Turbo oli päättänyt, että poika voisi ihan hyvin lähteä kotiin uimahousut jalassa. He kävelivät autoilleen ja nostivat lapset istuimiinsa. ”Hei, kiitos ihanasta päivästä,” Milva sanoi ja halasi ystäväänsä tiukasti. ”Kiitos samoin,” Minni sanoi. Jätkätkin tervehtivät vielä toisensa ennen autoihin ja prätkiin nousua. Minnin ja Turbo pääsivät viimein kotiin, suhteellisen pitkän ajomatkan jälkeen. Minni sytytti alakertaan valoja, kun taas Turbo vei väsyneen matkalaisen nukkumaan. Hän vaihtoi tälle yövaipan vielä ja käveli alakertaan. ”Kelpaako munakas,” Minni kysyi. ”Kelpaa, ei kello niin paljon vielä ole,” Turbo sanoi ja halasi naista takaapäin. ”Varovasti,” Minni sanoi ja hellitti miehen otetta vatsallaan. ”Totta kai,” Turbo sanoi ja suukotti tämän olkapäätä. Minni laittoi iltapalan valmiiksi ja käveli lautasten kanssa olkkariin, miehen viereen. ”Koska me mennään, sun vanhemmille?” Turbo kysyi ja seurasi uutisia samalla. Marsissa, kaikki oli nostettu pystyyn lähes pikavauhtia. ”Mmm, puhuttiin Milvan ja tyttöjen kanssa, jos ne tulee meidän kanssa sinne, mutta voidaanhan me mennä edellä sinne,” Minni sanoi ja katsahti nopeasti miestään. ”Niin voidaankin,” Turbo sanoi. ”Onks se sun äidille ok?” Turbo kysyi. ”Kyllä mää uskon, ainakin positiivisempi kokemus, kuin viimeksi,” Minni sanoi, jopa hieman naurahtaen. ”Mää oon maailman onnellisin mies, kun se hullu on poissa päiväjärjestyksestä,” Turbo sanoi, jopa kylmästi. ”Joo mutta ei vaivata sillä asialla enää itseämme,” Minni sanoi ja laski lautasen olkkarin pöydälle ja kietoi kätensä miehen kaulan ympärille. Turbo laski oman lautasensa, myös pöydälle ja suuteli vaimoaan. Minni laski päänsä tämän olalle. Turbo hieroi kevyesti tämän selkää. Minni tunsi epämiellyttävää vääntöä vatsassaan ja sai hänet suoristamaan asentoaan. ”Kaikki hyvin?” Turbo kysyi. ”Joo, kaikki hyvin. Pieni vääntö, vain,” Minni sanoi ja suukotti miestä. He pitivät aikuisten laatuaikaa ja katselivat yhden elokuvan ennen nukkumaan menoaan.


Turbon kesäloma oli alkanut ja he olivat saaneet viettää pojan kanssa yhteistä, isä-poika laatuaikaa. He olivat vielä rempanneet yhdessä takapihaansa. He olivat naapureidensa kanssa sopineet, että he uusisivat tonttien väliaidat uusiksi. Nicholas pomppi samaan trampoliinilla. ”Kaikki irti?” Henry kysyi ja katseli takapihaa. ”Joo,” Turbo sanoi nyökkäillen. Vanhempi pariskunta, jotka olivat puolivuotta sitten, muuttaneet heidän naapuriinsa olivat, myös auttamassa heitä. ”Onks ne uudet aidan laudat, jossain?” vanhempi mies kysyi, jota Victoriksi kutsuttiin. ”Joo ne on meidän tallin edessä. Ne tuli tänä aamuna,” Turbo sanoi. ”Iskä?” Nicholas kysyi trampoliinilta. ”Mitä Nicholas?” Turbo kysyi. ”Mitä me syödään tänään?” Nicholas kysyi. ”Katotaan. Onko sulla nälkä?” Turbo kysyi. ”Joo,” Nicholas sanoi ja tiputtautui alas. ”Voin antaa sulle välipalaa. Onko pissahätä?” Turbo kysyi. ”Ei,” Nicholas sanoi ja käveli isänsä luo. ”Hän on niin sulonen,” Henry sanoi. Turbo ohjasi Nicholaksen istumaan terassin tuolille ja haki jääkaapista tälle välipalaa. ”Sano, jos tulee vessahätä,” Turbo sanoi. ”Joo,” Nicholas sanoi. Turbo palasi miesten luokse ja alkoivat repimään vanhoja aitoja irti. ”Nää on ihan tällaisissa levyissä,” Victor sanoi ja nosti yhden aitapätkän irti maasta. ”Onneksi. Mää olin laskenut enemmän aikaa tän rakentamiselle,” Turbo sanoi. ”Samoin,” Henry sanoi. Nopeasti aidat oli saatu pois. ”Iskä mulla on pissahätä,” Nicholas huusi. ”Mennään vessaan,” Turbo sanoi ja poika lähti jo edeltä kohti vessaan. ”Mää tuun kohta,” Turbo huusi kaksikolle. ”Ottakaa oma aikanne,” Henry huusi miehelle takaisin. Turbo odotti vessan oven takana. ”Nich onko valmista?” Turbo kysyi. ”Joo,” Nicholas huusi vessasta. Turbo auttoi pojan vessasta, joka juoksi takaisin ulos ja takaisin trampoliinille. ”Isi auta!” Nicholas huusi. Turbo nosti pojan trampoliinille ja sulki turvaverkon vetoketjun. ”Kaikki alkaa olemaan valmista,” Victor sanoi ja käveli miehen luokse. ”Hyvä. Ei niiden uusienkaan asentamisessa kauaa mene, kun oli samanlaisissa paloissa,” Turbo sanoi. ”No sehän on todella hyvä,” Victor sanoi. ”Ja meillä on maaliruisku, niin voidaan sillä maalailla sit,” Henry sanoi. ”Tää menee ihan liian iisisti,” Turbo sanoi ja sai miehet naureskelemaan. ”Nich, me haetaan etupihalta aitapätkät tänne, niin sää voit pomppia siellä,” Turbo huusi. ”Jooo,” Nicholas huusi ja pomppi sinne tänne trampalla. Etupihalla Turbo katsoi hämmentyneenä moottoripyörän päältä nousevaa miestä. ”Mitä sää isä täällä teet?” Turbo kysyi ja sai miehen kääntymään ympäri. ”Aaa moi vaan sullekkin. Tulin käymään ja katsomaan Minnin vointia,” Thomas sanoi ja kääntyi poikaansa suuntaan. ”Terve. Thomas, Turbon isä,” hän jatkoi ja esitteli mies kaksikolle itsensä. ”Henry,” ”Victor,” miehet esittelivät itsensä. ”Meidän naapurit,” Turbo sanoi. ”Juu niin päättelinkin. Missäs Minni?” Thomas kysyi. ”Öö töissä,” Turbo sanoi ja katsoi hämmentyneenä isäänsä. ”Siinä tilassa,” Thomas älähti. ”Missä tilassa?” Turbo kysyi hämmentyneenä. ”Älä viitti. Kyllä sää tiedät, että sun vaimo on raskaana,” Thomas sanoi. ”Ei Minni oo raskaana. Me ollaan jo lasta vuosi yritetty eikä Minni vieläkään ole raskaana,” Turbo sanoi. ”Mistähän mää sit sain päähäni, että se olis raskaana?” Thomas mietti. ”Jaa a. Vaikea sanoa,” Turbo sanoi hämmentyneenä. ”No ihan sama. Mitä te teette?” Thomas kysyi. ”Vaihdetaan meidän takapihan aidat. Oli osa jo ihan mätiä, kun oli rakennettu jostain vanhoista kelopuista,” Henry kertoi. ”Voinko mää auttaa?” Thomas kysyi. ”Joo totta kai,” Victor sanoi. Mies porukka sai nopeasti kasattua aidat paikoilleen. ”Täytyy antaa niiden hieman elää maassa ennen maalaamista,” Henry sanoi ja katseli lopputulosta Turbon ja Minnin terassilta. ”Joo niin täytyy,” Turbo sanoi. ”Koskas te lähditte sinne maalle?” Victor kysyi. ”Parin viikon päästä,” Turbo sanoi. ”Meetteks te Minnin porukoille?” Thomas kysyi. ”Joo kenenkä muunkaan,” Turbo sanoi hymyillen. Nicholas oli juossut myös heidän luokseen. ”Mitä vaarin pikkunen,” Thomas kysyi. ”Ei mittään,” Nicholas sanoi ja sormeili isänsä paitaa. ”Saanks mä limpparin,” hän kysyi kuiskaten ja halasi vetelästi isäänsä samalla. ”Mitä haluat limpparin,” Turbo sanoi kuiskaten ja halasi toisella kädellä poikaansa. ”Joo,” Nicholas sanoi. ”Mee hakeen terassin jääkaapista,” Turbo sanoi ja suukotti tämän ohimoa. ”Teille niin sopisi toinen lapsi,” Thomas totesi. ”Tiedät kyllä kauan ollaan yritetty, mutta mää veikkaan, että kummallakin on hirvee stressi töiden takia niin vaikeuttaa lapsen saantia,” Turbo sanoi ja hieroi silmiään. ”Niin ja on teillä ollut rankka vuosi muutenkin,” Thomas tokaisi, johon sai poikansa hymähtämään.
Illemmalla Turbo laittoi iltapalaa pojalleen valmiiksi. Aidan maalaamisessa oli päästy yhteisymmärrykseen ja Victor sekä Henry maalaisivat ne, sillä välin kun Turbo ja Minni olisi tämän vanhempien luona. Thomas oli myös ehdottanut, jos tulisi poikkeen maalla ja tapaamassa ystäviään. ”Nich syömään,” Turbo huusi ja poika juoksikin hirveällä vauhdilla olohuoneesta keittiöön. ”Koska äiti tulee?” Nicholas kysyi. ”Kyllä se kohta tulee,” Turbo sanoi ja hymyili pojalleen. ”Saanks mää kattoa vie hetken Nallea ja Telfiiniä?” Nicholas kysyi. ”Jos syöt reippaasti, niin sit voit katsoa siihen asti, kunnes äiti tulee,” Turbo sanoi ja käänsi katseen ovelle, kun ulko-ovi kävi. ”Nyt mää en voi kattooo,” Nicholas sanoi ja alkoi itkemään vuolaasti tuolissaan. Minni käveli hämmentyneenä keittiöön. ”Mikäs Nicholaksella on?” hän kysyi. ”Sanoin, että voi hetken katsoa vielä piirrettyjä siihen asti kunnes sää tuut. No sää tulit jo ennen, kuin piirretyt ehti alkaa niin tässä tulos,” Turbo sanoi ja osoitti kädellään vuolaasti itkevää lastaan. ”Voi äidin kulta,” Minni sanoi ja nosti pojan syliinsä ja pyyhki tämän kasvoja. ”Kuuntele Nicholas. Sää voit katsoa hetken piirrettyjä kyllä vielä, mutta sitten kun sanotaan, että on aika mennä nukkuun, niin sitten mennään. Sopiiko?” Minni kysyi ja pyyhki muutaman kerran nyyhkivän pojan kasvoja. Nicholas nyökkäsi vaimeasti ja putsasi itse vielä kasvojaan. Poika tiputtautui äidin sylistä ja lähti katsomaan piirrettyjä. Turbo nousi pöydästä ja suukotti tämän poskea. ”Haluakko nähdä meidän uuden aidan?” Turbo kysyi. ”Ooo joo,” Minni sanoi innoissaan ja lähti kohti terassia. ”Paljon parempi,” Minni sanoi. ”Kelpaa rouvalle,” Turbo sanoi ja nappasi naisen kainaloonsa. ”No joo. Paljon parempi, kuin se romu,” Minni sanoi ja suukotti miestä. ”Mää meen suihkuun vielä,” Turbo sanoi ja lähti takaisin sisälle. ”Mää oon Nicholaksen kanssa olkkarissa,” Minni huikkasi miehen perään. ”Oliks sulla kiva päivä iskän kanssa tänään?” Minni kysyi ja istui sohvalle. ”Joo. Äiti mää sain hyppiä rampalla,” Nicholas sanoi ja nousi äitinsä viereen. ”Oliko kivaa?” Minni kysyi. ”Joo,” Nicholas vastasi iloisena. Hetken päästä, myös Turbo tuli olohuoneeseen. ”Pitäs varmaan viedä poika nukkuun,” Minni totesi ja katsoi miestään. ”Ai kuin?” Turbo kysyi. Minni osoitti sohvalla nukkuvaa poikaa. ”Ilmeisesti,” Turbo sanoi huvittuneena ja nosti pojan kantoonsa. ”Mennäänkö mekin jo nukkuun?” Minni kysyi. ”Joo vois,” Turbo vastasi. Minni sammutti lamppuja asunnosta ja kapusi loppujen lopuksi itse yläkertaan. Hän riisui työvaatteitaan ja viikkasi ne läheiselle nojatuolille. ”Yks päivä vielä,” Minni totesi, kun mies käveli makuuhuoneeseen. ”Onneks. Mää en olis kestänyt enää,” Turbo sanoi. ”Ai, kun mää oon pois,” Minni sanoi ja katsoi miestään, joka vaihtoi pyyhkeen alushousuihin. ”Niin,” Turbo sanoi ja kapusi naisen viereen. ”Isäkin kävi täällä tänään,” hän jatkoi. ”Ai mitäs se?” Minni kysyi hieman yllättyneenä. ”Tuli käymään ja kertomaan, että oot raskaana,” Turbo sanoi. ”Mitä sää sanoit sille?” Minni kysyi. ”Että et oo raskaana,” Turbo sanoi ja nosti lasinsa yöpöydälle. ”No hyvä,” Minni totesi. Hän valahti miehen viereen, joka siveli tämän vatsaa. Minni katsahti Turboa, joka hymyili tälle ovelasti. ”Rehellisesti sanottuna en olis uskonut, että meidän suhde kestää näin pitkään,” Minni sanoi ja halasi miestä väsyneenä. ”En määkään. Mut sää oot antanut ja tehnyt mahdolliseksi kaiken mitä mää oon vaan toivonut,” Turbo sanoi ja sai pitkän suukon puolisoltaan. ”Hyvää yötä,” Minni sanoi. ”Hyvää yötä rakas,” Turbo sanoi ja sammutti yöpöydän lamppunsa. Ei, vain mennyt montaa tuntia, kun heidän ovensa avattiin. ”Isi,” Nicholas kuiskasi unisena. ”Mmm mitä nyt?” Turbo kysyi ja hieroi silmiään. ”Mää näin pahaa unta,” Nicholas sanoi. Turbo mietti hetken, mutta nosti sitten pikku pojan hänen ja Minnin väliin. ”Sitten nukutaan,” Turbo sanoi ja piti poikaa kainalossa tuodakseen turvaa tälle. Loppu yö meni onneksi paljon paremmin.


Pari viikkoa oli kulunut, kun Minnikin oli jäänyt kesälomalle ja he pakkailivat kamojaan valmiiksi. Moto oli saanut aikaistettua lomaansa ja he pääsivät yhtä aikaa koko prätkähiiri porukka yhdessä Minnin vanhempien luokse. Vinskin loma oli alkanut viikkoa aikaisemmin ja Santtu sai vapaata, kun sitä vain pyysi. ”Käydäänkö me siellä paikassa ensin, kun lähdetään?” Turbo kysyi. ”Joo käydään. Sain Milvan kiinni ja he pystyvät ottamaan Nicholaksen mukaansa ja menemään edellä äidille ja isälle,” Minni sanoi ja nosti laukun takakonttiin. ”Mahtavaa. Jännittääkö?” Turbo sanoi ja halasi vaimoaan. ”Mmm vähän,” Minni sanoi. ”Hyvin se menee,” Turbo sanoi ja suukotti tätä kevyesti. ”Heippa!” Milva sanoi ja nousi auton kyydistä. ”Hei,” Minni ja Turbo sanoi yhteen ääneen. ”Nicholas tule!” Turbo huusi. Minni ojensi ystävälleen pojan turvaistuimen. ”Nicholas pääsee meidän lasten väliin,” Milva sanoi, jopa helpottuneena. ”Ai jaa,” Minni sanoi. Moto nosti Vilhelmiinan hetkeksi ulos autosta, jotta Nicholaksen istuin mahtuisi mukaan. ”Joo ne tappelis, koko matkan,” Milva sanoi. ”Älä huoli. Nicholaskin osaa ärsyttämisen salat,” Minni sanoi naureskellen. Nicholas oli juossut isänsä syliin. Hän laski pojan istuimelleen. ”Tässä on Nicholaksen vaatteet. Tai osa, me tuodaan loput perässä,” Minni sanoi ja ojensi pienen kassin Milvalle. ”Ja soittakaa, jos tulee jotain,” Turbo sanoi. ”Heippa!” Nicholas huusi autosta ja sai aikuiset naureskelemaan. ”Heippa kulta. Nähdään mummulla ja papalla,” Minni sanoi. Kaksikko lähti matkaan lasten kanssa. ”Käyttäytyykö Minni ja Turbo sustakin oudosti?” Milva kysyi. ”Vähän. Outoo että ne ei tuu meidän kaa samaan aikaan,” Moto sanoi. ”Niin on,” Milva sanoi ja katsoi miestään huolestuneena. ”Toivotaan vaan, että niillä on kaikki hyvin,” Moto sanoi. ”Mmmm mm,” Milva vastasi hymähtäen miehelle. Matka Minnin vanhemmille kesti sen normi ajan ja seuraavana päivänä seurue saapui heidän luokseen. ”Hei!” Marie sanoi ja halasi naisia tiukasti. ”Missäs Minni ja Turbo?” Hans kysyi. ”Ne tulee perässä,” Moto vastasi. ”Perässä?” Marie kysyi hämillään ja astui miehensä kainaloon. ”Ei kai mitään vakavaa?” Hans kysyi. Kaikki kohauttivat vain hartioitaan. ”Nicholas on meidän mukana. Kaikki kolme lasta vaan nukkuu takapenkillä,” Milva sanoi ja osoitti autoaan. He nostivat lapset kuumenevasta autosta ja veivät olohuoneeseen jatkamaan uniaan. Marie oli keittänyt kahvia ja valmistanut pullaa matkalaisille. ”Ei Minni tai Turbo kertonut mihin ne meni?” Hans kysyi. ”Ei ja se tässä outoa onkin,” Milva sanoi. ”Ei yleensä ole Minnin ja Turbon tapaista, että ne häviää yht’äkkiä johonkin kertomalla, vaan että ne tulee perässä,” Moto sanoi. ”No ehkä se sitten selviää meille, kun he tänne saapuvat,” Marie sanoi ja istui pöydän ääreen. ”Niin kai,” Milva totesi. Hans oli keksinyt miehille pientä ilta puuhaa ja Marie opetti tytöille, kuinka paksuista heinän versoista punottiin koreja. Lapsetkin oli herännyt ja heitä kiinnostikin enemmän, mitä miehet teki. Vilhelmiina tosin vaelteli ympäri tonttia ja oli poiminut kauniin kukan Marien puutarhasta. ”Mikä sulla on Vilhelmiina?” Milva kysyi, kun tyttö piti kahdella kädellä kiinni kukasta. Hän hymyili äidilleen iloisesti ja ojensi itse kukan Marielle. ”Voi kiitos,” Marie sanoi, hymyillen tytölle. ”Olen pahoillani,” Milva sanoi ja otti tyttärensä syliinsä. ”Ei haittaa, ei hän voi ymmärtää,” Marie sanoi. Milva näytti tytölle mitä he tekivät, jota tyttö seurasi mielenkiinnolla. Tämän jälkeen oli iltapesut, iltapalat ja nukkumaan meno aika. Anni oli suostunut nukkumaan Nicholaksen kanssa, siihen asti kunnes Minni ja Turbo tulisivat.

Kolme päivää oli kulunut, eikä Minnistä tai Turbosta ollut kuulunut mitään. ”Mää alan olemaan huolissani, kun heistä ei ole kuulunut mitään,” Marie sanoi miehelleen, joka luki sanomalehteä. ”Kyllä mää uskon, että ne kunnossa on,” Hans sanoi ja sai naiselta tiukan katseen. ”Minni on ihan äitinsä tyttö,” Hans totesi ja Marie työnsi kädellään tämän kasvoja pienesti pois. ”Huomenta,” Anni sanoi ja kantoi virkeän näköistä pikku poikaa sylissä. ”Taitaa tätiä väsyttää enemmän, kuin poikaa,” Marie totesi ja otti pojan vastaan. ”Pappa,” Nicholas sanoi ja ojensi itseään Hansia kohden, joka otti tämän syliinsä. ”No joo,” Anni sanoi ja istui pöytään. ”Sitten vaan vahvaa kahvia naamaan niin kyllä se siitä,” Marie sanoi ja kaatoi kuppiin mustaa juomaa. ”Kiitos,” Anni sanoi ja nojasi väsyneenä käsiinsä. ”Sää oot Nich isäs poika,” Anni sanoi ja sai vastaukseksi leveän hymyn. ”Hei sormi pois suusta,” Hans sanoi ja nykäisi sormen pojan suusta. Iloinen naurun rykäys ja kokeili sitä useamman kerran. Eelikin oli herännyt ja kantoi jo jalkapalloa mukanaan. ”Eeli!” Anni huusi, kun poika vilahti vain keittiön ohitse. ”Mitä?” Eeli kysyi ja tuli takaisin. ”Mihin sää meet?” Anni kysyi. ”Pelaan jalkkista,” Eeli sanoi. ”Syö ensin aamupala, niin jaksat pelata sitten,” Marie sanoi. Eeli laski pallon käsistään ja nousi ruokapöydän ääreen. ”Haluaisikko sää Eeli pelikavereita?” Hans kysyi. ”Ai ketä?” Eeli kysyi. ”Minnin serkulla on saman ikäisiä poikia, kun sinä. Asuvat tuossa lähellä,” Hans sanoi. ”Jos ne haluaa tulla niin iha sama,” Eeli sanoi ja tunki leipää suuhunsa. ”Mää voin soittaa Patrikille,” Marie sanoi ja hörppäsi aamukahviaan. ”Onko Minnillä montakin serkkua?” Anni kysyi. ”Joo, meidän puolelta kahdeksan ja Hansin puolelta kuusi,” Marie kertoi. ”14! Teillä on iso suku,” Anni sanoi. ”Juu ja kaikki Minnin serkut poikia,” Hans sanoi hymyillen. ”Kaikki?” Anni kysyi ihmeissään. ”Joo joo, Minni on heidän sukupolvesta ainoa tyttö,” Marie sanoi. ”Siksi Minnin saaminen tuntui silloin mahtavalta, kun olikin tyttö,” Hans sanoi haaveillen. ”Ja nyt sekin on yksi arvostetuimmista marsilaisista,” Anni totesi. ”No joo. Ihanaa olla isä, kun saa olla ylpeä lapsistaan,” Hans sanoi. ”Ja Minni ja Turbo olisi saanut jatkettua tyttö linjaa, kunnes Daniel tuli kuvioihin,” Marie totesi. ”Mua kaduttaa edelleen, että en silloin uskonut Turboa,” Anni totesi. ”No joo, mutta ihan ymmärrettävää,” Marie sanoi. ”No se on mennyttä elämää ja Marcuksella on, myös mahdollisuus,” Hans totesi ja kauhasi puuroa Nicholaksen suuhun. ”Niin tässä poika valtaisessa suvussa,” Marie totesi ja sai sekä itsensä, että Annin nauramaan. Aamupalan jälkeen Marie soitti luvatun puhelun Minnin serkulle Patrikille ja Hans pelasi poikien kanssa palloa. Maalla olisi ollut vielä paljonkin tekemistä, mutta pieni irtiotto arjesta ei tehnyt pahaa eläimillekään. Anni jatkoi eilistä koriaan lisää. ”Huomenta,” Milva sanoi ja laski Vilhelmiinan pehmeä päällysteiselle rottinki penkille. ”Huomenta,” Anni vastasi, kun nainen oli sisälle mennyt hakemaan kahvikuppiaan ja tytön aamupalaa. ”Tiesikkö että Minnillä on 14 serkkua?” Anni kysyi. ”Mmm joo tiesin,” Milva sanoi. ”Ihan sika paljon,” Anni totesi. ”Jep,” Milva sanoi. ”Marie soittaa yhdelle Minnin serkulle ja kysyy, jos sen pojat tulisi pelaamaan Eelin kanssa palloa,” Anni jatkoi. ”Oi se olis mahtavaa,” Milva sanoi iloisesti yllättyneenä. ”Niin olisi,” Anni nyökytteli. ”Ei Minnistä tai Turbosta oo sulle mitään kuulunut?” Anni kysyi. ”Joo. Minni oli laittanut tänä aamuna aikasin viestiä, että ne on tulossa. On joskus neljän viiden aikaan täällä,” Milva sanoi. ”Missä ne sitten oli?” Vinski kysyi. ”Ei mitään hajua,” Milva sanoi. ”No ei kellään ole,” Moto vastasi heti perään. ”Jaa mitä?” Marie kysyi miesten takaa. ”Minni ja Turbo on tulossa,” Milva sanoi. ”Ai?” Marie sanoi yllättyneenä. ”Joo,” Milva totesi. ”Ei sanoneet missä oli,” Moto totesi ennen kuin nainen ehti edes kysyä. Myöhemmin iltapäivällä Hans oli halunnut opettaa Eelille ja Nicholaksella linnulla ratsastusta. Patrik oli sanonut, että pääsisivät vasta seiskan pintaan tulemaan, joten heillä oli aikaa tehdä kaikkea muuta ennen sitä.


Minni ja Turbon autossa oli jännittynyt tunnelma. ”Pelottaaks?” Turbo kysyi hymyillen. ”Tuliko sulle halu helää teinielämä uudestaan?” Minni kysyi. ”Sitä elämää, mää en eläis uudelleen,” Turbo sanoi ja sai naisen hymyilemään. ”Ei mua pelota, jännittää,” Minni sanoi. ”Mikä sua jännittää?” Turbo kysyi. ”Että miten kaikki ottaa tän asian,” Minni sanoi. ”Tää ei voi olla mitään muuta, kuin hyvä asia,” Turbo sanoi ja katsahti naista. ”Mmm ehkä, mutta mua huolestuttaa vaan se kun ei kerrottu kellekkään,” Minni sanoi. ”Meidän asiat kerrotaan, jos me niin halutaan,” Turbo sanoi. ”Tiedän kulta,” Minni sanoi ja silitti tämän kättä. Turbo katsoi hymyillen vaimoaan. ”Vihdoinkin perillä,” Turbo sanoi, kun sininen omakotitalo astui horisonttiin.

”Äiti ja isi!” Nicholas huusi ja nousi penkille seisomaan. ”Vihdoinkin,” Vinski totesi. Kaikki menivät heitä vastaan, kun valkoinen maasturi kaarsi pihaan. Minni nousi ensimmäisenä autosta. ”Missä te olette ollut?” Marie kysyi ja käveli tyttärensä luokse. ”Kävi yks juttu,” Minni sanoi ja käveli tämän luokse. ”Kauhean vaivalloisesti sää tunnut kävelevän. Onko kaikki hyvin?” Marie sanoi ja hieroi tämän selkää. ”Joo on. Puutu paikat vain, ” Minni sanoi ja kumarsi pitäen käsillään tukia polvistaan. ”Äiti,” Nicholas huusi ja juoksi tämän luokse. Minni katsoi kumarassa hiustensa alta iloista poikaansa ja halasi tätä äidillisesti. ”Hei kulta. Ootko ollut nätisti,” Minni sanoi ja piti suoristi itsensä pitäen pojan käsistä kiinni. ”Olen,” Nicholas tunnusti ja sai Minnin katsomaan muita. ”On se ollut tosi nätisti,” Milva sanoi. ”No hyvä,” Minni sanoi ja silitti tämän poskea. ”Niin missä te olitte?” Hans kysyi ja astui kanssa heidän lähettyvilleen. ”Me haettiin kotiin teidän häälahja,” Minni sanoi hymyillen ja astui muutaman askeleen taakse päin, antaakseen tilaa vanhemmilleen. Turbo tuli auton toiselta puolelta uuden lainen sitteri kädessään. Hans ja Marien suut loksahti auki. ”Ookko sää raskaana?” Marie kysyi ja katsoi tytärtään. ”Parempaa,” Minni sanoi hymyillen. He käänsivät katseensa takaisin Turboon, joka käänsi sitterin suuaukon heitä kohden. ”Ei voi olla totta,” Marie sanoi innostuneena, hypäten ensin miehensä kaulaan ja sen jälkeen kävellen epätodellisena ympäri pihaan. Hans oli mennyt shokkiin ja katsoi vain sitteriä. ”Ei voi olla!” Marie sanoi, melkein kyynelehtien ja halasi tytärtään. ”Siis onko se oikeasti…” Marie mietti ja meni Turbon luokse. Varovasti hän raotti vilttiä ja sen alta paljastui sini pipoinen tuhisija. Kaikki olivat menneet shokkiin. Kukaan ei sanonut mitään ja paikalta saattoi aistia erilaiset tuntemukset. ”Siis onko tää?” Marie kysyi. ”Kyllä. Siinä on mun ja Turbon uusi poika vauva,” Minni sanoi ja sai kyyneleet valumaan enemmän äitinsä poskilla…

Tämä kappale on kahdessa osassa, koska oli liian pitkä viesti ketjuu Smile




”Siis miten tää voi olla mahdollista?” Milva kysyi, kun he olivat päässeet istumaan terassille. Minni piti jalkojaan pienellä pöydällä ja jalkojensa päällä makasi hänen uusi poikansa. Hän hieroi tämän pientä kättä ja oli aivan haltioissaan. ”Niimpä. Miten sää olit raskaana?” Anni ihmetteli. ”No joo. Me nähtiin pari viikkoa sitten. RANNALLA! Minni rannalla,” Milva jatkoi. ”No siinä kävi vähän sillein,” Minni aloitti. ”Kävi miten?” Milva kysyi. ”Mää huomasin yhdessä välissä, että mulla on todella huono-olo. No mää tein raskaustestin ja se olikin positiivinen. Soitin siitä sitten, mun lääkärille ja se pyysi tarkistukseen. No se teki mulle perus tutkimukset ja ultran. Sitten se heitti mulle sen pommin, että oonkin jo viidennellä kuulla raskaana,” Minni selitti. ”Viidennellä?” Santtu kysyi hämillään. ”Joo. Vähän aikaa piti keräillä itseä, ennen kuin soitti Turbolle. Mää olin kanssa shokissa,” Minni sanoi ilahtuneena. ”Ja te piditte tän salaisuutena,” Milva sanoi. ”Joo, kun tajuttiin ettei mun vatsa kasvanutkaan, mutta vauva voi silti hyvin. Niin päätettiin sit yllättää kaikki,” Minni sanoi hymyillen. ”No oli kyllä maailman ihanin yllätys,” Marie sanoi ja istui varovaisesti Minnin viereen. ”Mutta poika on siis susta ja Turbosta lähtösin?” Milva varmensi ja sai naiset naureskelemaan. ”Joo on. 100%,” Minni sanoi. ”Miten edes Nicholas ei kertonut pikkuveljestä mitään?” Santtu ihmetteli. ”Me kerrottiin kyllä Nicholakselle, että siitä tulee isoveli, mutta HAHAH sen vastaus oli… JAA,” Minni sanoi naureskellen. ”Siis siitä oli tulossa isoveli ja se totes vaan, että… JAA?” Anni kysyi. ”Joo, sellanen poika,” Minni sanoi. ”Kyllähän se nyt on koko ajan isässään kiinni ja kyselee veljen perään,” Minni jatkoi. ”Mihin ne meidän miehet muuten jäi?” Santtu kysyi. ”Ne meni rantaan muiden lasten kanssa,” Anni sanoi. ”Mää tiesin, että sää oot raskaana!” kuului tuttu mies ääni terassin sivulta. ”Hei Thomas,” Minni sanoi. Thomas nousi terassille katsomaan uutta lapsen lastaan. ”Miten sää tiesit Minnin raskaudesta?” Marie kysyi. ”Arvasin, mutta Turbo valehteli mulle,” Thomas sanoi. ”Piti salassa,” Minni sanoi ja sai mieheltä viekkaan katseen. ”Haluatko?” Minni kysyi. ”Joo todellakin,” Thomas sanoi ja otti Minniltä vastaan pienen nyytin. ”Hän on niin pieni,” Thomas totesi. ”Mutta isompi, kun Nicholas,” Minni sanoi. ”Eihän?” Anni kysyi yllättyneenä. ”Joo, muutaman sata grammaa,” Minni sanoi. Miehet ja lapset saapuivat rannasta viimein. ”Kato huijareiden mestari,” Thomas totesi nähdessään poikansa. ”Pakkohan sua on välillä huijata,” Turbo sanoi. ”Äiti,” Nicholas sanoi ja nousi äitinsä syliin. ”Mitä?” Minni kysyi ja yritti etsiä pojan katsekontaktia. ”Ei mittään,” hän sanoi. ”Aijaa,” Minni sanoi ja suukotti poikaansa otsalle. ”Onko Nicholas kivaa, kun sulla on nyt pikkuveli?” Anni kysyi. ”On,” Nicholas sanoi ja katsoi pappansa sylissä olevaa pikkuveljeä. Turbo istui vaimonsa toiselle puolelle. ”Isi syödäänkö me jäätelöä ruuaks?” Nicholas kysyi ja valuttautui isänsä syliin. ”Jäätelöä ruuaks. No arvaa?” Turbo kysyi hymyillen. ”JOOO,” Nicholas huusi isänsä sylissä ja katsoi tätä suoraan silmiin. ”Ööö ei,” Turbo sanoi edelleen hymyillen. ”Mut se olis ollu kivaa,” Nicholas sanoi ja halasi isäänsä. ”Varmasti olis, mutta silti ei,” Turbo sanoi. ”Miksi vauva vain nukkuu?” Nicholas kysyi. ”Koska se on niin pieni. Ei se jaksa olla hereillä vielä pitkiä aikoja,” Minni sanoi. ”Aha,” Nicholas totesi ja nojautui isäänsä kiinni. ”Sitä paitsi kohta syödään iltapala eikä ruokaa,” Turbo jatkoi. ”Mutta mää olisin halunnut auhelija kastiketta ja perrunaa,” Nicholas sanoi. ”Jauheliha kastiketta ja perunaa iltapalaksi?” Minni kysyi. ”Joo,” Nicholas sanoi. ”Saat kaurapuuroa ja marjakeittoa iltapalaksi,” Minni vastasi pojalle. ”Mää haluan leipää,” Nicholas sanoi. ”Tai leipää,” Minni sanoi. ”Me voitais mennä laittaan iltapalaa, vaikka valmiiksi,” Marie sanoi ja katsoi tytärtään. ”Mennään vaan,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”Saanko mää auttaa?” Eeli kysyi ja katsoi Minniä. ”Totta kai sää saat auttaa,” Minni sanoi ja ohjasi pojan sisälle. ”Saanko määkin auttaa?” Nicholas kysyi nousten isänsä sylissä seisomaan. ”Et, sää oot mun kokonaan?” Turbo sanoi ja kaappasi pojan tiukkaan halaukseen ja suukotteli tätä kaulalle päristellen samalla, saaden pojan kikattamaan. ”Isii,” Nicholas sanoi ja otti pienillä käsillään tämän kasvoista kiinni. ”Mitäs me vielä keksittäisiin kesällä?” Turbo kysyi ja auttoi pojan istumaan syliinsä. Nicholas katsoi isäänsä silmiin ja mietti hartaasti. ”Eikö tuu mieleen?” Turbo kysyi. ”Saunaan,” Nicholas sanoi. ”Haluat saunaan vielä kesällä?” Turbo kysyi. ”Ei kun nyt,” Nicholas totesi. ”Meidän pitää laittaa sauna valmiiksi, ennen iltapalaa,” Hans totesi. ”Joooo,” Vilhelmiina huusi, vaikka ei oikeastaan edes tiennyt mille huusi. ”Tuukko sää Nicholas auttaa vaaria?” Hans kysyi. ”Joo,” Nicholas totesi ja kapusi isänsä sylistä pois, lähteäkseen auttamaan vaariaan. Moto nosti tyttönsä syliin ja pusutteli tämän kanssa. ”Mää käyn, muuten kysymässä mitä iltapalaa ne ajatteli tehdä?” Turbo sanoi ja käveli sisälle.
Sisällä Minni auttoi Eeliä pilkkomaan kasviksia pienemmiksi siivuiksi, joita saisi laitettua leivän päälle. ”Mitä te ajattelitte tehdä iltapalaksi?” Turbo kysyi ja käveli keittiöön. ”Ihan perus iltapalaa ja grillataan jälkkäriksi vaahtokarkkeja,” Minni sanoi. ”Okeii. Nicholas ja isäs lähti meinaan laittamaan saunaa lämpiämään, että me luultavasti syödään eka,” Turbo sanoi. ”Saunan? Sillähän kestää melkein tunnin tulla,” Minni sanoi hämmentyneenä. ”Nicholas halusi sitä,” Turbo sanoi. ”Isälle pitää sanoa, että ei anna kaikkea periksi sille pojalle,” Minni sanoi. ”No joo, mutta se on kumminkin kesälomalla,” Turbo sanoi ja lähti takaisin terassille. ”Sun isäs on niin ihana tuosta, kun hän saa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa,” Marie totesi. ”Niin on,” Minni sanoi. ”Minni laitanko mää tänkin vielä puoliksi?” Eeli kysyi. ”Joo laita vaan. Ja muista varoa sormia,” Minni sanoi. ”Joo, mää muistan,” Eeli sanoi. Turbo istui terassin tuolille väsyneen näköisenä. ”No tykkäätkö sää ja veljes isyydestä?” Thomas kysyi, kun piti lapsenlastaan rintakehänsä päällä. ”Miksei tykättäis? Ei kai me lapsia oltais hankittu, jos ei tykättäis,” Turbo sanoi ja katsoi isäänsä. ”Anni sun perheenlisäystä odotellen,” Thomas sanoi ja katsoi tytärtään. ”Mää jo oletin, että sanot mua sun pikkutytöksi ja, että mää en saa hankkia poikakaveria,” Anni totesi isälleen. ”Kuhan katot vähän ensin kenet otat,” Turbo sanoi ja katsahti vieressään istuvaa siskoaan. ”No joo, ja meillä on aika huono tuuri, jos sama toistuu uudelleen,” Anni sanoi ja vilkaisi nopeasti veljeään. ”No joo, mutta välillä tuntui ettei meillä mitään muuta ollutkaan, kuin huonoa tuuria,” Turbo sanoi naureskellen siskolleen. ”No joo, mutta parempaan päin,” Anni sanoi. ”Mitähän me seuraavaksi tehdään?” Moto mietti. ”Tai mitä meille tapahtuu seuraavaksi?” Vinski jatkoi. ”Sitä kukaan ei voi tietää. Oikeastaan mää oon nauttinut tästä, kun ei ole aikaisemmin tiennyt mitä tulevan pitää,” Turbo sanoi. ”Se on totta, mutta olis siistiä tietää mitä seuraavaksi tapahtuu,” Vinski sanoi. Samalla Nicholas juoksi rantasaunalta suoraan isänsä syliin. ”Tuleeks meille lämmin sauna?” Turbo kysyi. ”Tulee,” Nicholas totesi. ”Sää saat tän pienen kanssa, me mennään käymään Hansin kanssa tallissa,” Thomas sanoi ja sai poikansa hämilleen. ”Ai mennään vai?” Hans kysyi. ”Joojoo. Mene nyt?” Thomas sanoi ja laski pienen pojan isänsä syliin. Nicholas teki veljelleen tilaa. Hän katsoi pikkuista todella lähellä ja käänteli päätään. Pienen venytys sai hänet hieman taemmas ja katsomaan isäänsä, joka hymyili hänelle. Vauva alkoi yht’äkkiä itkemään isänsä sylissä. ”Nyt se itkee,” Nicholas sanoi ja meni tuolin taakse piiloon. ”Auta Nich isää ja mee hakemaan äidiltä tutti vauvalle,” Turbo sanoi. ”Jooo,” Nicholas sanoi ja juoksi sisälle. ”Äiti,” hän huusi ja juoksi äitiinsä kiinni joka juuri kuivasi käsiään keittiöpyyhkeeseen. ”Mitä rakas?” Minni kysyi ja haroi tämän hiuksia. ”Vauva itkee,” Nicholas sanoi. ”Itkee?” Minni kysyi. ”Joo sitä harmittaa. Isi…isi sanoi että se tarvii tutin,” Nicholas selitti. Minni hymyili pojalleen ja kaivoi vauva laukusta pojan ensitutin. ”Tuossa,” Minni sanoi ja antoi tutin Nicholakselle. ”Pidä hyvin kiinni,” hän huusi pojan perään. ”Tässä isi,” Nicholas sanoi ja ojensi tutin isälleen. ”Kiitos,” Turbo sanoi ja kellautti pienen pojan jalkojensa päälle. ”Laita varovaisesti tutti veljen suuhun,” Turbo sanoi, kun Nicholas seisoi hänen vieressään ja piteli tuttia. Varovaisesti hän laittoi tutin veljen suuhun. ”Pitää vähän aikaan pitää, että veikka saa hyvän otteen tutista,” Turbo sanoi ja piti kevyesti tuttia paikoillaan. Nicholas silitti isovelimäisesti veikkansa päätä. ”Nicholas sää oot niin suloinen,” Santtu sanoi Vinskin kainalossa. Nicholas oli ylpeä suorituksestaan ja katsoi hymyillen veljeään. Minni, Marie ja Eeli käveli ulos, mukanaan iltapala tarvikkeet. Minni istui miehensä viereen ja hymyili heille lämpimästi. ”Mä… mää annoin vauvalle tutin,” Nicholas sanoi äidilleen. ”Uu ihan tosi?” Minni kysyi yllättyneenä. ”Joo, mää oon reipas isoveli,” Nicholas sanoi ja äitinsä nostamaan hänet syliinsä. ”Niin sää oot. Äidin iso poika,” Minni sanoi ja suukotti tätä. ”Ja isin,” Nicholas sanoi ja katsoi isäänsä. ”Niin oot,” Turbo sanoi. Santtu katsoi kaksikkoa hymyillen, mutta tunsi silti haikeutta. Minni ja Turbo, sekä Moto ja Milva oli täydellinen nelikko hänen silmissään. Kummallakin miehellä oli vaimot ja upeat lapset, koti ja työpaikat. Olihan hänellä Vinski ja yhteinen koti ja työpaikka, mutta heiltä puuttui sitä jotain. Hän halusi olla kokonaan Vinskin, mutta ei tiennyt oliko mies valmis. Lapsia he eivät koskaan saisi, koska risteytys ei onnistu. Hän ajatteli kaiken tapahtuvan aikanaan, toivottavasti. Hän hymyili miehelle ja nojasi tätä vasten, saaden miehen suukottamaan tämän otsaa. Marie tarjoili jokaiselle iltapalaa vuorotellen. ”Otatko sää Nicholas nyt sitä leipää?” Marie kysyi. ”Otan,” Nicholas sanoi mummulleen. ”Mitä sää otat leivän päälle?” hän jatkoi. Nicholas näytti vuorotellen mitä halusi ja Marie kasasi sitä mukaan leipää pojalle. Minni syötti pientä poikavauvaansa ja Turbo kokosi heille syötävää. Vähän ajan perässä, myös Thomas ja Hans kävelivät tallilta naureskellen omille jutuilleen, kalja tökit kädessä. ”Että sellainen tallireissu,” Turbo totesi. ”Nooooo, älähän nyt,” Thomas sanoi ja silitti poikansa hiuksia, joka siirsi päätään sivummalle. ”Ai niin. Älä koske hiuksiin!” Thomas sanoi. ”Monta te joitte?” Minni kysyi. ”Tarpeeks,” Marie totesi ja katsoi nenä nyrpeenä miestään, joka istui tämän viereen. ”Muista sit, että täällä on lapsia,” hän jatkoi. ”Totta kai,” Hans sanoi ja suukotti vaimoaan otsaan. ”Mennäänkö me miesten kesken saunaan?” Moto kysyi. ”Mää jätän väliin,” Thomas sanoi, kun makasi takapihan nurmikolla. ”Samoin,” Hans sanoi. ”Tuleeko Eeli ja Nicholas meidän kanssa saunaan?” Moto kysyi ja katsoi leipää mussuttavaa poikaansa. ”Joo mää tuun ainakin,” Eeli sanoi suu täynnä ruokaa. ”Syöppä suu tyhjäksi, ennen kuin alat puhumaan,” Milva sanoi pienesti tökkien poikaansa. ”Älä töki,” Eeli sanoi ja nyrpisti nenäänsä. Milva nyrpisti myös nenäänsä ja suukotti tätä nenänpäähän. ”Tuutko sää Nicholas isin kanssa saunaan?” Turbo kysyi ja katsoi poikaansa, joka istui mummunsa vieressä. ”Joo. Tuleeko vauvakin?” hän kysyi ja katsoi Minnin olalla olevaa tyytyväisenä olevaa pienokaista. ”Ei,” Turbo sanoi. ”Miksi?” Nicholas kysyi. ”Koska vauva on niin pieni ja hän ei kestä kuumuutta,” Turbo vastasi. ”Miksi?” Nicholas jatkoi. ”Koska pikkuveljellä ei ole kunnon turkkia mikä suojaisi häntä,” Minni sanoi ja hieroi poikansa selkää. ”Aha,” Nicholas totesi. Syötyään miehet pakkasivat kamansa ja lähtivät saunalle. Nicholas oli saanut Eelin kanssa ammeet, jossa he voisivat istua kuumassa saunatilassa. Pieninä lapsina he jaksoivat vähän aikaan, vain istua saunassa. Vinski siirsi heidät leikkimään kylpyleluillaan pesutilaan ja nousi itse takaisin lauteille. ”Teillä menee Santun kanssa ilmeisesti aika hyvin?” Turbo kysyi kyyryssä, kun kuumuus alkoi helpottamaan. ”Joo, mutta mulla on yksi juttu,” Vinski sanoi katsomatta veljiään. Turbo ja Moto katsahtivat toisiaan. ”Ai niin kuin mitä?” Moto kysyi. ”Mää tarvisin teidän ja Minnin apua,” Vinski sanoi. ”Missä?” Turbo kysyi ja heitti lisää löylyä. ”Aah… tota. Mää ajattelin kosia Santtua,” Vinski sanoi. ”Oikeasti?” Turbo kysyi. ”Joo ja haluaisin tehdä sen täällä, mutta en keksi mitään ideaa, että miten. Siksi haluan Minninkin apua,” Vinski sanoi. ”Mutta, et halua kaikkien tietävän,” Turbo varmensi. ”Mitä vähemmän meistä tietää, sen helpompaa kaikki on järjestää,” Vinski sanoi. ”Sää voit keskustella Minnin kanssa vielä tänään tai huomen aamulla,” Turbo sanoi. ”Voisin jättää aamuun. Se herää kumminkin vauvan kanssa ajoissa,” Vinski totesi. ”Niin herää,” Turbo sanoi. ”Kauan sää oot pohtinut tätä?” Turbo kysyi. ”Nelisen kuukautta, mutta halusin järjestää jotain erityistä. Harmitti tosi paljon silloin, kun se oli innoissaan niistä latotansseista, mutta ei tapahtuneesta johtuen päässyt,” Vinski sanoi hieman masentuneena. ”Vinski, sulle tuli idea just,” Turbo sanoi innostuneena. ”Ai mikä?” Vinski kysyi ihmeissään. ”Pyydä Minniltä apua latotanssien järjestämiseen,” Turbo vastasi. ”Hei! Ihan sika hyvä idea,” Vinski sanoi innoissaan. ”Kuulostaa loistavalta,” Moto sanoi. ”Kiitti veikat,” Vinski sanoi. ”Isi, mää tarvitsen apua,” Eeli huusi. ”Jaaha. Isyys kutsuu,” Moto sanoi. ”Tuutko sää?” Turbo kysyi. ”Joo todellakin,” Vinski sanoi.
Miesten saunottua oli naisten vuoro. Vilhelmiina oli nukahtanut ja ei Nicholaksellakaan uni ollut kaukana. ”Mää niin nautin olla täällä,” Anni sanoi. ”Kuka ei nauttisi,” Marie sanoi ja nojasi seinään. ”Ookko sää ikinä asunut kaupungissa?” Milva kysyi. ”Joskus 18-vuotiaana, kun protestoitiin Hansin kanssa vanhempiamme vastaan,” Marie sanoi naureskellen. ”Aika jännä,” Minni totesi. ”Paraskin puhuja, kun ite aloitit 10-vuotiaana,” Marie sanoi ja katsoi nauraen tytärtään. ”No joo, itse et päästänyt lähtemään,” Minni sanoi ja sai naiset nauramaan. Santtu seisoi saunanovella ja katsoi neljää hiirinaista. Hän koki olevansa niin erilainen heidän seurassaan. ”Hei Santtu! Tule,” Minni sanoi ja teki tilaa naiselle. Nainen hymyili tälle lempeästi. Toisaalta ei hän vaihtaisi tätä mihinkään. Hän oli saanut heistä perheen, jota hänen maan ystävät eivät olleet. Puhumattakaan hänen perheestään. Äidin kanssa Santulla oli mennyt välit poikki jo aikoja sitten, hänen ollensa vielä teini-ikäinen. Isä oli muuttanut pois, kun tila epämukavan naisen ja kahden lapsen kanssa oli käynyt tukalaksi. Siskoon hän piti kaikkein eniten yhteyttä, koska he olivat tottuneet pitämään aina toisensa puolia. Carolina tiesi jätkistä ja oli hiukan shokissa, mutta ymmärsi siskoaan ja päätti uskoa tätä, kun oli saanut tarpeelliset todisteet jätkistä. Valitettavasti Carolina asui toisessa maassa miehensä kanssa ja he eivät nähneet hirveän usein. Hiiret olivat vain ottaneet naisen perheeseensä ja tiesi voivansa luottaa heihin aina. ”Onko kaikki hyvin?” Minni kysyi, kun nainen oli oudon hiljainen. ”Joo on,” Santtu vastasi heräten ajatuksistaan. ”Santtu jos sua painaa jokin asia, niin sää voit kyllä kertoa siitä,” Milva sanoi. ”No itse asiassa, mää oon hieman mustasukkainen teille,” Santtu sanoi ja hieroi käsiään yhteen. Naiset katsahtivat kysyvästi toisiaan ja sitten Santtua. ”Ai mitä?” Minni kysyi. ”Teillä on upeat elämät, musta tuntuu että multa ja Vinskiltä puuttuu jotain,” Santtu sanoi. ”Ai niin, kuin mitä?” Milva kysyi. ”Yhteinen perhe,” Santtu sanoi. ”Me ollaan sun perhe,” Minni sanoi ja hieroi naisen selkää. ”Niin mutta mää tarkoitan siis omaa perhettä,” Santtu sanoi. ”Aaa siis haluakko sää lapsia?” Minni kysyi. ”Joo ja siis olla Vinskin kanssa yhdessä, niin kuin pidempään,” Santtu sanoi. ”Mutta Vinski ei ole osoittanut minkäänlaista naimisiin meno tai lapsen hankinta ideaa,” Anni pohti. ”Ei,” Santtu sanoi haikeana. ”Voi kulta, kyllä mää uskon, että te Vinskin kanssa vielä saatte toisenne,” Minni sanoi ja halasi ystäväänsä. ”Rakkaus osoittuu kyllä ajan mittaan,” Marie sanoi ja hymyili naiselle. ”Kiitos. Teitä mää just tarvitsinkin,” Santtu sanoi vaisusti hymyillen.


Minni harjasi sängyllä hiuksia, kun Turbo oli laittanut pojat nukkumaan. Minnin entinen huone oli onneksi tarpeeksi iso heille, niin kummallekin oli saatu omat sängyt mahtumaan. ”Mitä mietit?” Turbo kysyi, kun nainen tuntui olevan ajatuksissaan. ”Santtua,” Minni vastasi ja asetti harjan pöydälleen. ”Mitä Santusta?” Turbo kysyi. ”Se on kateellinen hieman meille sekä Motolle ja Milvalle,” Minni vastasi ja asettui peiton alle. ”Mistä se on kateellinen?” Turbo kysyi ihmeissään. ”Siitä, että ollaan naimisissa ja, että meillä on lapsia,” Minni sanoi. ”Haluaako Santtu perheen Vinskin kanssa?” Turbo kysyi. ”Ilmeisesti, ei kai se muuten olisi tuollaisia puhunut,” Minni sanoi ja katsahti miestään. ”Niin joo,” Turbo sanoi yksiselitteisesti. ”Onks kaikki hyvin?” Minni kysyi, kun mies tuntui olevan vaitonainen. ”Joo on, väsyttää vain,” Turbo sanoi. ”Sää muuten saatat keskustella Vinskin kanssa aamulla,” Turbo sanoi, ennen kuin kaivautui peiton alle. ”Ai miksi?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Sillä on asiaa sulle,” Turbo sanoi mutisten tyynyä vasten. ”Mitä asiaa?” Minni kysyi. ”Mää en rakas halua puhua Vinskin asioista, mutta se haluaa itse kertoa sulle,” Turbo sanoi ja vetäisi naisen kiinni itseensä. ”Ootpa hyvä isoveikka,” Minni sanoi ja sormeili miehen leukaa. Turbo naurahti hyväntuulisena ja suukotti vaimoansa ennen, kuin sammutti valot.
Vauvan itku sai Minnin havahtumaan. Turbo käänsi kylkeä naisen vieressä ja noustuaan näki Nicholaksen tekevän samoin. Minni naurahti pienesti kaksikolle. ”Oikein isä ja poika,” hän ajatteli ja nousi seisomaan. Pienokainen oli lähellä ettei alkanut huutamaan kurkku suorana, vaan oli itkemällä saanut äitinsä heräämään. Minni nappasi pienokaisen mukaansa ja lähti kohti alakertaa. Hän katsahti oven vierestä olevasta ikkunasta ulos. Koirat ja avolava puuttuivat pihasta. ”Äiti ja isä taitaa olla paimentamassa,” Minni mietti ja käveli olohuoneeseen. Hän vaihtoi pienokaiselle vaipan, jonka jälkeen alkoi syöttämään tätä. Oven avaus ja saman tien sen sulkeminen sai hänet havahtumaan. Valkoinen marsilainen käveli mahdollisimman hiljaa alakertaan. ”Huomenta,” Vinski sanoi, kun näki naisen yksinään pitkällä divaanisohvalla. ”Vinski? Huomenta? Mitä sää tähän aikaan oot hereillä?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Mää tarvisin sun apua,” Vinski sanoi ja käveli naisen luo. Hän istui läheiselle nojatuolille ja katsoi, kun nainen röyhtäytti pienokaista. ”Turbo joo kerto, että sää halusit puhua,” Minni sanoi ja hieroi kevyesti pienen selkää. ”Kertoko Turbo mitään muuta?” Vinski kysyi. ”Ei, se halusi, että kerrot mulle itse,” Minni sanoi pienesti pyöritellen päätään. ”Hyvä!” Vinski totesi. ”Mikä hätänä?” Minni kysyi. Vinski katsoi naista suoraan silmiin. Hän oli nähnyt Minnistä monia puolia ja tämä oli taas ihan uusi puoli hänelle. Äitiys oli pehmittänyt häntä. Vinskiä jännitti hieman puhua Minnille, mutta tiesi voivansa luottaa tähän. ”Mää haluaisin yllättää Santun,” hän aloitti. ”Yllättää miten?” Minni kysyi. ”Mää haluaisin kosia häntä,” Vinski sanoi ja katsoi naista. Minni meni sanattomaksi. Juuri eilen hän oli vielä murehtinut sitä, haluaako Vinski ikinä sitoutua Santtuun. ”Haluat kosia?” Minni kysyi hämillään. ”Joo. Mää olen viimeiset neljä kuukautta pohtinut sitä ja nyt olisi sopiva hetki,” Vinski kertoi. ”Mihin sää mua tarvitset?” Minni kysyi. ”Muistakko ne latojuhlat mitkä jäi ikävän välikohtauksen takia välistä,” Vinski sanoi. ”Joo valitettavasti,” Minni sanoi. ”No siinä mää tarvitsenkin sun apua. Santtu odotti niitä tansseja innolla ja harmistui, kun ei sinne päästykkään. Voitko sää auttaa mua jätkien kanssa järkkäämään uudet? Haluaisin kosia sitä naista, kun oltais kavereiden ympäröimiä,” Vinski kysyi naiselta, joka hymyili lempeästi tälle. ”Vinski tuo on kaunis ajatus. Totta kai mää autan sua,” Minni sanoi iloisesti ja otti tämän kädestä kiinni. ”Kiitos, mutta mää en halua, että kukaan muu saa sitten tietää,” Vinski sanoi. ”Sovittu. Mulle tuli yks idea mieleen,” Minni sanoi ja laski pojan leikkimatolle. ”Ai mikä?” Vinski kysyi innoissaan. ”Jotta homma ei olisi paljastava. Me voitais pyytää nuoria auttamaan meitä. Voitais maksaa niille neljään pekkaan vähän vaivan palkkaa,” Minni sanoi. ”Toi on ihan sika hyvä idea? Onko liian paljastavaa, jos sanoo että nuoret järkkää uudet latotanssit?” Vinski kysyi. ”Ei todellakaan. Siten Santtu ei edes epäile mitään. Eikä kukaan muukaan,” Minni sanoi. ”Ihan mahtavaa,” Vinski sanoi innostuneena. ”Ensin pitää saada nuoret kasaan,” Minni sanoi. ”Kiitos, todella paljon,” Vinski sanoi ja halasi naista. Minni oli hieman yllättynyt. ”Ei kestä Vinski,” Minni sanoi ja irrottautui miehen otteesta. ”Ootko ajatellut ajan kohtaa?” Minni kysyi. ”Mahdollisimman pian,” Vinski sanoi. ”Lähetään tänään tapaamaan nuoria,” Minni sanoi. ”Sopii,” Vinski sanoi. ”Autatko mua laittaan aamupalaa?” Minni kysyi ja siirsi poikansa sitteriin ja lähti keittiöön. ”Joo todellakin,” Vinski sanoi ja lähti naisen perään. Minni laski pojan keittiön pöydälle ja aloitti valkoisen marsilaisen kanssa tekemään aamupalaa. Hetkeä myöhemmin Eeli ja Nicholas heräsi ja kapusivat suoraan katsomaan lastenohjelmia televisiota. ”Huomenta,” Turbo sanoi haukotellen. ”Huomenta… kulta,” Minni ja Vinski sanoi yhteen ääneen Minnin päättäessä lauseen ja suukotti miestään. ”Puhuitteko te jo?” Turbo kysyi ja kaatoi kuppiinsa kahvia. ”Joo puhuttiin. Pitää puhua sun ja Moton kanssa vielä lisää,” Vinski sanoi ja vilkaisi musta hiuksista naista. ”Joo sopii,” Turbo sanoi. ”Tulkaahan Nicholas ja Eeli aamupalalle,” Minni huuteli kaksikolle. Pojat juoksivat nopeasti keittiöön. ”Kyllähän te tottelitte hyvin,” Minni ihmetteli, kun kaksikko istui pöytään. ”Ei sieltä tullut enempää lastenohjelmia,” Eeli sanoi ja alkoi kasaamaan leipäänsä. ”Aaa, niin joo kun tänään on arkipäivä,” Turbo totesi ja istui kaksikkoa vastapäätä. ”Tässä teille puuroa,” Minni sanoi. ”En mää halua puuroa,” Nicholas sanoi ja työnsi lautasen kauemmas itsestään. ”Sulle tulee nälkä päivän mittaan jos, et syö kunnon aamupalaa,” Minni sanoi. ”En halua!” Nicholas tiuskaisi. ”Se nyt ei ollut vaihtoehto. Joko sää syöt tai sit odotat iltapäivään. Ja voin sanoa, että sinne on toooosi pitkä aika,” Turbo sanoi nousten seisomaan ja kiinnitti servetin pojan paidalle. Nicholas katsoi nyrpeenä lautastaan. ”Kumpaa mehukeittoa Eeli?” Minni kysyi ja näytti kahta pahvipurkkia pojalle. ”Mmm… metsämarja,” Eeli sanoi tiukkaan pohtien. Minni kaatoi mehukeiton pojalle ja siirtyi poikansa eteen. ”Kumpaa mehukeittoa Nicholas?” Minni kysyi. ”Kakkaa,” Nicholas totesi. ”Lopeta sitten tollaiset puheet,” Minni sanoi tiukkana. ”Vadelma,” Nicholas sanoi nöyränä. Minni kaatoi mehukeiton pojalle. ”Minni saanko pelata jalkapalloa, kun oon syönyt?” Eeli kysyi. ”Saat mun puolesta,” Minni vastasi ja nosti vauvan pois pöydältä laittaen sitterin lattialle. Minni laittoi myös omaa aamupalaansa. Nicholas taas pelleili ruuallaan. ”Nicholas sää istut siinä niin kauan, kunnes oot syönyt,” Turbo sanoi ja sai pojan lopettamaan puurolla leikkimisen. ”Tää on hyvää,” Eeli sanoi, kun söi puuroa hyvällä mielellä. ”Kiitos,” Minni sanoi hymyillen pojalle. Nicholas oli kateellinen äidistään ja löi Eeliä kovaa käteen. ”Ai,” Eeli huusi ja piti kättään. ”Nicholas!” Minni ja Turbo sanoi toruvasti. Turbo nosti pojan kainaloista matkaansa ja käveli eteiseen pienen enkin luokse. ”Ketään ei saa lyödä. Sinä istut tässä siihen asti kunnes tulen hakemaan,” Turbo sanoi. Nicholas oli aloittanut vuolaan itkemisen ja yritti halata isäänsä. ”Ei auta nyt! Sinä olet jäähyllä,” Turbo sanoi nostaen pojan takaisin penkille ja poistui paikalta. Nicholas huusi kurkku suorana isälleen. ”Koko talo herää kohta,” Minni sanoi. ”Tiedän, mutta pakko jäähy on toteuttaa,” Turbo sanoi. Minni nyökkäili miehelleen, joka silitti tämän selkää. ”Mää söin aamupalan,” Eeli totesi ja joi maitolasinsa tyhjäksi. ”Sää voit, nyt mennä pelaan jalkkista,” Minni sanoi ja keräsi pojan astiat. ”Kiitos aamupalasta,” Eeli huusi matkalla kohti eteistä. ”Ole hyvä,” Minni sanoi. Eeli katsoi eteisen käytävällä makaavaa pikku poikaa. Nicholas makasi penkin vieressä ja leikki jonkun kengännauhoilla. Eeli puki kenkänsä ja nappasi terassilta pallon mukaansa. ”Nicholas,” Minni sanoi ja käveli pojan luo. Nicholas ei ottanut katsekontaktia äitiinsä. Minni polvistui pojan viereen ja nosti tämän seisomaan eteensä. ”Nicholas sää tiedät, että ketään ei saa lyödä. Sun pitää pyytää anteeksi Eeliltä,” Minni sanoi. Nicholas halasi äitiään tiukasti. Minni nosti pojan kantoonsa ja käveli ulos. ”Eeli tuletko käymään?” Minni huuteli pojalle. ”Huomenta,” kuului hänen takaansa. ”Huomenta,” Minni sanoi, kun näki takanaan Milvan ja Vilhelmiinan takanaan. ”Onko kaikki hyvin?” Milva kysyi. ”Kerron kohta,” Minni sanoi. Eeli juoksi yhden maalin jälkeen naisen luokse. Minni laski Nicholaksen sylistään. ”Sää tiedät mitä pitää sanoa,” Minni sanoi, kun poika tuntui olevan vaitonainen. ”Anteeks,” Nicholas sanoi hiljaa. ”Saat,” Eeli sanoi. ”Sitten kaveria voi halata,” Minni sanoi ja pojat halasivat nopeasti. ”Juuri noin,” Minni sanoi. Eeli juoksi taas pelaamaan ja Minni nosti Nicholaksen syliinsä, viedäkseen tämän aamupalalle. ”Okeii,” Milva sanoi kun he saapuivat takaisin keittiöön. ”Mitä nyt?” Minni kysyi. ”Ei Turbo just kerto mitä oli tapahtunut,” Milva sanoi. ”Aaa joo, no se on nyt selvitetty. Turbo nappasi pojan syliinsä. ”Lämmitetäänkö sun puuro?” Turbo kysyi ja pyyhki tämän kyyneliä. Nicholas nyökkäsi lempeästi isälleen ja laittoivat yhdessä puuron mikroon hetkeksi.


Iltapäivää kohden kaikki oli saatu syötyä. Minni, Turbo, Vinski ja Moto alkoivat suunnittelemaan lähtöä kohti nuorten tilaa. Kesä oli pitkällä ja nuoret viettivät aikaa läheisellä nuorisotilalla. Minni oli soittanut työntekijöille ja kysellyt nuorten määrästä. ”Mää en ymmärrä miksi te neljä lähdette kauppaan,” Milva ihmetteli. ”Koska te saatte olla lasten kanssa täällä,” Moto sanoi ja tarrasi naisen olkapäistä kiinni. ”Hyvä on, mutta mää haluan karkkipuiston, kun vahdin teidän lapsia,” Anni sanoi. ”Totta kai kultaseni!” Minni vastasi naiselle ja nousi auton kyytiin. ”Okei. Ajakaa varovasti,” Santtu sanoi ja suukotti Vinskiä poskelle. ”Ajetaan ajetaan,” Vinski sanoi ja nousi Minnin viereen takapenkille. He olivat ajaneet jo hetken matkaa. ”Missä päin se nuorten tila on?” Turbo kysyi. ”Muistakko sen vanhan maalaiskoulun?” Minni kysyi ja selasi puhelintaan takapenkillä. ”Joo muistan,” Turbo vastasi. ”Se on ihan samassa yhteydessä. Joskus teininä kävin armeijan lomassa samassa paikassa,” Minni sanoi. ”Mutta säähän olit vuosia riidoissa sun äidin kanssa,” Vinski totesi hänen vierestään. ”Tiedän. Ja kuka sanoi, että mää kotona kävin,” Minni sanoi hymyillen miehelle. Hetkeä myöhemmin he saapuivat läheiselle koululle. Minni nousi auton kyydistä. Muistot heräsivät hänen sisällään. ”Täälläkö sää opiskelit?” Turbo kysyi. ”Muutaman vuoden, kunnes lähdin armeijaan,” Minni sanoi hymyillen miehelle, joka nappasi hänet kainaloonsa. Musiikki raikasi koulun takaa ja nelikko katsoi toisiaan. ”Mennään,” Minni sanoi ja lähti rakennuksen toista laitaa, kohti nuorisotilaa. ”Minni ja Turbo! OOoh tää on uskomatonta! Kaverit kattokaa,” Pete huusi ulkoa kavereille. ”Hei Pete!” Minni sanoi ja tervehti nuorukaista. ”Minni! Voi luoja kun susta on tullut niin… aikuinen,” mies hiiri sanoi. Hänellä oli kastanjanvärinen turkki ja leukaa korosti harmahtava parta. ”Niin musta on tainnut tulla,” Minni sanoi naureskellen ja halasi miestä. ”Siitä on aikaa,” mies sanoi. ”Niin on. Felix tässä on mun aviomieheni Turbo, sekä meidän hyvät ystävät Moto ja Vinski,” Minni sanoi ja esitteli miehet toisille. ”Aviomies,” Felix sanoi hämmentyneenä. ”Kyllä! Turbo hauska tavata,” Turbo sanoi ja kätteli miestä. ”Kuin myös ja hauska tavata teidätkin,” Felix sanoi ja kätteli miehiä tyytyväisenä. ”Istukaa ihmeessä,” Felix sanoi ja istutti nelikon pihakalusteille. ”No miten muuta sulle kuuluu? Kuulin jo Peteltä, sun saavutuksista,” Felix sanoi ja sai pariskunnan katsomaan toisiaan. ”Meille on tapahtunut vaikka mitä. Meillä on kotona odottamassa meidän esikoinen. Nicholas 3-vuotta ja just eilen tultiin kahden päivän ikäisen vauvan kanssa kotiin,” Minni selitti. ”Siis sinä perheen äitinä? Kun viimeksi täällä kävit niin ei susta olis uskonut, että joku päivä susta äiti tulisi,” Felix sanoi. ”Se oli silloin, kun mää olin 13,” Minni sanoi naureskellen. ”Ja te ootte alkanut seurustelemaan?” Felix aloitti. ”15-vuotiaina,” Minni sanoi ja katsahti miestään. ”Kauan te olette olleet naimisissa?” Felix kysyi lähes tentaten. ”Reilu 2-vuotta,” Minni sanoi. ”Ei ihan kolmea, koska meillä oli Nicholas jo ennen kuin mentiin naimisiin,” Turbo sanoi. ”Mutta hyvän aikaa jo,” Felix sanoi. ”Yli kymmenen vuotta katseltu toisiamme,” Minni totesi. ”Siis tää on ihan uskomatonta,” Felix sanoi. ”No joo,” Minni sanoi ja katsahti miestään. ”Mutta mitä te nyt täällä teette?” Felix kysyi. ”Siitä me haluttiinkin puhua,” Minni sanoi. ”Vinski olisi kosimassa tyttöystäväänsä ja me tarvittaisiin nuoria meidän suunnitelmaan mukaan,” hän jatkoi ja selitti tilanteen miehelle. ”Okei,” Felix sanoi. ”Meidän pitäisi järjestää latotanssit tai oikeastaan nuoret saisi järjestää ne. Vinskin tarkoitus olisi kosia naistaan tansseissa, mutta luonnollisista syistä me ei voida olla kotoa pois,” Minni selitti. ”Koska se olisi liian ilmiselvää, että te salaisitte jotain,” Felix sanoi. ”Juuri niin,” Turbo jatkoi. ”Miten te aioitte saada nuoria mukaan tähän?” Felix kysyi. ”Me ollaan yhteistuumin mietitty, että jokainen meistä ottaa viisi tai kuusi nuorta niin sanotusti hallintaansa. Nuori voi olla henkilökohtaisesti siten siihen omaan mentoriinsa ja näin ollen saadaan hommaa jaettua. Jotta nuoret saadaan kiinnostumaan tästä, niin me maksetaan jokaiselle nuorelle 9 grediä tunnilta,” Minni selitti. ”No tuo kuulostaa hyvältä idealta,” Felix sanoi innoissaan. ”Niin heti kun otettiin raha puheeksi,” Vinski sanoi naureskellen ja saaden kaikki muut nauramaan. ”Täällä on nyt sellainen 30 nuorta, te voitte mennä keskustelemaan heidän kanssa asiasta,” Felix sanoi. ”Sitten mennään,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”Mää voin ottaa noi jokka pelaa palloa,” Moto sanoi. ”Sisällä on tyttö porukka muuten,” Felix sanoi. ”Mää voin ottaa heidät,” Minni sanoi ja lähti sisälle. ”Mää tuun kanssa katsoon onks sie muita,” Vinski sanoi ja lähti naisen perään. ”Pete!” Turbo huusi ja lähti nuorukaista kohden. Minni ja Vinski oli saapunut sisälle. ”Noora istuu näköjään tuolla,” Minni sanoi. ”Ai siis kuka?” Vinski kysyi. ”Meidän kesätyöntekijä,” Minni sanoi. ”Ei kun niin olikin,” Vinski sanoi. ”Pelihuoneessa tuntuu olevan joku, jos sen käyt katsomassa,” Minni sanoi. ”Joo totta kai,” Vinski sanoi ja lähti pelihuoneeseen.


Minni ja jätkät pääsivät nuorten kanssa ulos. ”Ketkä kaikki olisi halukkaita lähtemään mukaan?” Minni kysyi. ”Turbo nopea laskutoimitus,” hän jatkoi. ”23,” Turbo sanoi. ”Kolmelle tulee kuusi ja yhdelle viisi nuorta,” Minni laski nopeasti. ”Sopivat koot,” Turbo sanoi. ”Jakaantukaan kuuden hengen ryhmiin, yhteen tulee viisi,” Minni huusi nuorille. ”Onko teillä vielä viime kerran tansseista tavaraa jäljellä?” Minni kysyi ja katsoi nuoria. ”Kaikki valot ja istuimet on, sekä suurin osa koristeista on nuorten tilan varastossa,” Noora vastasi. ”Ja ne on suurin osa muokattavissa hieman, niin ei ole aina samaa,” Pete jatkoi. ”Loistavaa, koska jos me annetaan teille aika. Niin olisiko ei nyt viikonloppuna vaan sitä seuraavana viikonloppuna latotanssit valmiina?” Minni kysyi. Nuoret katsoivat hetken toisiaan ja nyökkäsivät hyväntuulisena. ”Tuttu homma niin kaikki järjestyy nopeasti,” Noora totesi. ”Loistavalta kuulostaa,” Felix sanoi hymyillen naisen vieressä. ”Te saatte meistä mentorinne. Jos tulee asiaa tai asioita mitä pitää hankkia niin soittakaa sille omalle mentorillenne, koska me ollaan samassa paikassa ja pystytään keskustelemaan keskenämme,” Minni selitti. ”Te saatte meidän puhelinnumerot siis sitä varten,” Turbo jatkoi. ”Onko nyt jo jotain mitä me voitais hankkia?” Minni kysyi. ”Joo lamppuja. Meillä on sellaisia koriste lamppuja ja niissä on vika, että ne toimii hetken ja sitten ne sammuu yht’äkkiä,” Noora sanoi. ”Heittäkää ne vanhat pois. Me ostetaan teille ihan uudet, koska ne on sellaisia että ne voi aiheuttaa vaaratilanteen pahimmassa tapauksessa,” Turbo sanoi isällisesti. ”Me hankitaan kaikki tarjottavat ja maksetaan teidän palkat kun hommat on hoidossa,” Minni sanoi. ”Eli kirjatkaa tuntimääränne aina johonkin ylös, että mekin nähdään paljon te ootte tehnyt tunteja,” Moto selitti. ”Rahaa tulee saman verran mitä enemmän teette yhteistyötä,” Vinski sanoi. ”Onks kaikki selvää?” Felix varmensi nuorilta. ”Eli me ei saada kertoa kenellekään, että tää on teidän idea?” Noora varmensi. ”Ette. Sanotte vaikka, että järjestätte ennen töitä kesä latotanssit,” Minni sanoi. ”Minni on huijausten mestari,” Felix sanoi. ”Sitäkään ei tartte kertoa kenellekään,” Minni sanoi naureskellen. ”Pystyykö joku teistä tulemaan kaupalle hakeen ne lamput tänne ja kokeilemaan että ne toimii,” Turbo kysyi. ”Mää voin tulla,” Pete sanoi ja nappasi pyöränsä matkaan. ”Okei ja me ostetaan teille vihkot muuten, että saatte aloittaa tunti laskelman saman tien. Kun saatte ne käteen, laittakaa niihin etu- ja sukunimi sekä tilinumero valmiiksi,” Minni sanoi. Nuoriso nyökkäsi tyytyväisenä. He kiittivät koko porukkaa ja Felixiä yhteistyöstä. Minni ja jätkät lähtivät takaisin autolle. ”Seuraavaksi kauppa,” Minni sanoi. ”Aijjai kenraali,” Turbo sanoi ja nousi valkoisen maasturin kyytiin. Kaupalle päästyään he ostivat kaikki tarvikkeet ja antoivat Petelle nuorten tarvitsemat tavarat. ”Soittakaa, jos tulee jotain,” Minni sanoi. ”Joo soitellaan,” Pete sanoi ja lähti polkemaan takaisin nuorisotilalle. ”Mennäänkö käymään tuossa ostarilla Minni?” Vinski kysyi. ”Mihin sää Minniä tarvitset?” Turbo kysyi ja nappasi vaimonsa kainaloon. ”Mää haluaisin apua sormuksen hankinnassa,” Vinski sanoi. ”Menkää te tuohon maalaiskahvilaan sillä aikaa, kun me ajetaan nopeasti kaupungin ostarille,” Minni sanoi. ”Tai sitten me mennään ostarin kahvilaan,” Turbo sanoi. ”Ihan kuinka vaan,” Minni sanoi. He ajoivat pienen välimatkan päässä sijaitsevaan isompaan kaupunkiin ja läheiselle ostoskeskukselle. ”Nähdään tunnin kuluttua,” Minni sanoi ja suukotti miestään. ”Pitäkää hauskaa,” Turbo sanoi ja lähti Moton kanssa toisaalle. ”Mää olin jopa yllättynyt, että Vinski haluaa kosia Santtua,” Moto sanoi. ”MMmm samoin, mutta toisaalta onhan ne jo pidempään tunteneet,” Turbo sanoi. ”Todella miehinen teko,” Moto totesi. ”Jep,” Turbo sanoi hymyillen. Minni ja Vinski oli ennättänyt jo läheiselle korukaupalle. ”Moikka!” myyjä sanoi. ”Hei,” Minni ja Vinski sanoi yhteen ääneen. ”Miten mää voisin olla avuksi?” myyjä kysyi hymyillen. Minni katsoi Vinskiä hymyillen. ”Mää haluaisin hankkia mun tyttöystävälle kihlasormuksen,” Vinski sanoi. ”Okei,” myyjä sanoi ja alkoi kaivamaan lasin alta sormuksia. ”Haluakko toimia koekaniinina? Sulla ja Santulla on aika samankokoiset sormet,” Vinski kysyi tunnustellen Minnin kättä. ”Mikäs siinä,” Minni sanoi. ”Minkälaista sormusta olet ajatellut?” myyjä kysyi. ”Jotain mikä kuvaa Santtua,” Vinski totesi. ”Okei. Kerro Santusta. Minkälainen hän on?” myyjä kysyi. ”Santtu aurinkoinen, energinen ja aina valmis joka tilanteeseen. Ei mikään hirveä helyihminen, joten mitään massiivista sormusta en halua,” Vinski sanoi. ”Tosi kauniisti sanottu,” Minni sanoi. ”Kiitos,” Vinski sanoi hymyillen. ”Tässä levyssä on enemmän yksi sydämisiä sormuksia. Ja sitten on maksimissaan kolmea timanttia eli yksi iso ja kaksi pienempää reunoilla. On pyöreä, neliskulmaista ja pisaranmuotoista timanttia,” myyjä sanoi. ”Liian iso valikoima,” Vinski sanoi hieman paniikissa. ”Aloitetaan pyöreistä,” Minni sanoi, rauhoittaen tilanteen. He katselivat jonkin aikaan sormuksia ja lopulta Vinski oli haltioissaan yhdestä sormuksesta. ”Saanks mää kokeilla tätä sun sormeen?” Vinski kysyi, kun sai sanoja suuhunsa. Minni hymyili lempeästi miehelle ja riisui omat sormuksensa hetkeksi pois. Vinski pujotti sormuksen naiselle. ”Se on täydellinen,” Vinski sanoi, kun koko oli oikea. ”Onko se sun sormuksesi?” myyjä kysyi. ”Kyllä,” Vinski sanoi ja sai myyjältä ja Minniltä taputukset. ”Haluatko vielä oman sormuksen?” myyjä kysyi ja pakkasi sormuksen vaaleanpunaiseen rasiaan. ”Joo, haluan ihan perussormuksen,” Vinski sanoi ja myyjä kaivoi miehille suunnatut sormukset. ”Tuo on ihan sun näköinen,” Minni sanoi ja osoitti yhtä sormuksista. ”Se on hieno,” Vinski sanoi ja katseli sormusta. ”Tää se on,” Vinski sanoi ja ojensi sormuksen naiselle. Vinski maksoi ostoksensa ja he lähtivät etsimään Turboa ja Motoa. Kaksikko istuikin läheisessä kahviossa. ”Hei! Löytykö sopivat?” Moto kysyi, kun näki kaksikon. ”Joo ihan täydelliset, nyt tää tuntuu vaan entistä todellisemmalta,” Vinski sanoi. ”Hyvin se menee,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. He kiittivät tarjoilijaa ja lähtivät takaisin talolle.

Osa 2 lue aikaisempi ensin Smile




”Hirveän kauan ne viihtyy yhdellä kauppareissulla,” Milva totesi. ”No kyllä ne sieltä tulee,” Marie totesi ja kitki rikkakasveja talon etuterassin edestä olevasta kukkapenkistä. Anni heijaisi pientä veljenpoikaansa sylissään. Nicholas nukkui päiväunia Minnin ja Turbon huoneessa heidän sängyllään. Samoin teki myös Vilhelmiina. ”Mutta outoa silti,” Santtu jatkoi. ”Tuolta ne tulee,” Anni sanoi ja nyökkäsi portin suuntaan. ”Missä te viivyitte?” Milva kysyi. ”Ei ollut kaikkia tarvittavia niin oli pakko käydä isommassa kaupungissa,” Moto vastasi ja nosti pari muovikassia takakontista. ”Mitä me tehdään tänään?” Anni kysyi ja antoi odottaville käsille pienen pojan. ”Äidin muru. Olitteko te veikan kanssa nätisti?” Minni kysyi ja suukotti pientä poikaansa. ”Oli nätisti. Nicholas nukkuu teidän sängyllä. Pienokainen ei jostain syystä halunnut nukkua hirveästä,” Anni sanoi. ”Joo nukkuu sellaisia pätkiä ja mikään muu ei kelpaa kuin syli,” Minni sanoi ja sai naisen nyökkäämään. ”Tosa,” Turbo sanoi ja ojensi naiselle karkkipussin. ”Kiitos,” Anni sanoi ja halasi veljeään. ”Me ajateltiin tehdä tänään kiviuuni pizzaa,” Vinski sanoi ja nappasi naisen kainaloonsa. ”Mitä kaikkea te ostitte?” Milva kysyi. ”Kaikkea hyvää, kun lapset ovat menneet nukkumaan on aikuisten ilta,” Moto sanoi. ”Kuulostaa hyvälle,” Milva sanoi ja auttoi miestään. ”Isi mää sain tänään monta maalia,” Eeli sanoi hengästyneenä. ”Susta tulee hyvä jalkapalloilija vielä,” Moto sanoi ja pörhensi poikansa hiuksia. ”Autakko sää Eeli tekemään pizzaa?” Milva kysyi ja katsahti poikaansa. ”Joo,” Eeli sanoi ja juoksi sisälle. He leipoivat pizzapohjat valmiiksi ja lämmittivät kiviuunin. He viettivät aikaa keskenään pelaillen erilaisia pelejä. Ulkona oli juuri alkanut satamaan ja erilaiset lautapelit olivat kaikkien mieleen. Niin isot, kuin pienetkin osasivat pelejä. Minni huolehti äitinsä kanssa pizzoista, vaikka kiviuunin käyttö ei vaikeaa ollutkaan. Nicholas ja Vilhelmiinakin oli herännyt päiväuniltaan. Kumpikin pienokainen heräili rauhassa isiensä sylissä. Ruoan tullessa uunista porukka söi ja vietti yhteistä aikaa. Iltapäivä ja ilta meni rauhallisesti. Sateen helinä kattoparruja ja puuosia vasten oli oikeastaan hyvin rauhoittava. Yhdeksään mennessä lapset oli laitettu nukkumaan yläkertaan ja aikuiset saivat viettää omaa aikaansa. Pienokainen keinui omassa keinussaan vielä alakerrassa. ”Ja sitten, mää lensin nokalleni, kun yritin pitää hirveää kiirettä niiden työkalujen viemisen kanssa,” Santtu selitti sai muut nauramaan. ”Mutta tossa olisi voinut oikeasti sattua pahastikkin,” Minni sanoi miehensä kainalossa. ”No joo, mutta oli se silti niin huvittava tilanne,” Santtu sanoi naureskellen. ”Äiti,” kuului yläkerrasta parvelta. Pieni poika katsoi kaiteen läpi alas aikuisia surkean näköisenä. ”Mikä hätänä Nicholas?” Minni kysyi. ”Mua sattuu,” hän totesi. ”Mihin sua sattuu?” Minni kysyi välittävästi. ”Korvaan,” Nicholas sanoi ja piteli toista korvaansa. ”Tuu näyttämään,” Minni sanoi. ”Portti on kiinni,” Nicholas sanoi. Minni tökkäsi miestään siihen malliin, että menisi lapselle avaamaan portin. Turbo haki pojan alakertaan. ”Kumpaan korvaan sua sattuu?” Minni kysyi. ”Tähän,” Nicholas sanoi ja näytti oikeaa korvaansa. Minni käänsi poikaa valoa kohden ja katsoi korvaan. ”Hieman punoittaa. Mitä sanot Anni?” Minni kysyi ja katsoi naista. Anni nousi tarkistamaan pojan korvaa. ”Pieni tukos näyttäisi olevan sisäosassa. Alkava korvatulehdus,” hän totesi. ”Mulla on Nicholakselle lasten särkylääkettä. Jos annetaan sitä yöksi ja huomenna menisitte lääkärille hakemaan antibiootit,” Marie sanoi ja nousi seisomaan. ”Sopii,” Minni sanoi. Nicholas oli hieman vaikeana isänsä sylissä. ”Tässä,” Marie sanoi ja kaatoi Nicholaksen suuhun kirkasta nestettä. ”Nielaise niin saat sitten mehua,” Minni sanoi. Nielaistuaan pahanmakuisen nesteen sai hän hieman mehua päälle. Minni puolestaan vei pojan takaisin nukkumaan ja kertoi isän ja äidin tulevan kanssa kohta nukkumaan. Hän myös kertoi, että menisivät huomenna lääkäriin hakemaan korvalääkettä kipeään korvaan. Nicholas nyökkäsi äidilleen hyväntuulisena ja kömpi sänkyynsä. Minni peitteli pojan ja suukotti hyvän yön suukon tämän otsalle ja palasi alakertaan hetkeksi. Aikuiset viettivät vielä hetken alakerrassa, kunnes menivät nukkumaan. Minni ja Turbo peittelivät toisenkin poikansa ja kapusivat sänkyyn. Nicholas ähisi unissaan sängyssään. ”Nicholasta sattuu ihan oikeasti,” Minni sanoi. ”Mmm, eihän se hetkeen ole ollutkaan kipeä,” Turbo totesi ja sammutti yöpöydän lampun. ”Lähetäänkö me kumpikin huomenna lääkäriin?” Minni kysyi. ”Mennään, vaan. Otetaan pienokainenkin mukaan,” Turbo sanoi ja nosti lasinsa pöydälle. Minni kiintyi miehen lihasten päälle, joka otti hänet hellästi kainaloonsa. ”Onneks Nich sanoi, että sitä sattuu,” Minni sanoi. ”Niimpä!” Turbo sanoi. ”Nukutaan nyt niin päästään huomenna lähtemään,” hän jatkoi ja suukotti vaimonsa otsaa. ”Hyvää yötä,” Minni sanoi. ”Hyvää yötä kulta,” Turbo sanoi.


Aamulla Minni heräsi ajoissa pienokaisen kanssa ja herätti sekä Turbon, että Nicholaksen. Nicholas oli herännyt useamman kerran yössä kipeän korvan takia ja oli ruokahaluton ja hyvin itkuinen. ”Kohta lähetään lääkäriin Nicholas,” Minni sanoi pojalle, joka istui isänsä sylissä pienesti nyyhkien. ”Ollaanko me valmiita?” Turbo kysyi. ”Joo, syödään kunnon aamupala sitten, kun tullaan takaisin,” Minni sanoi. ”Joo, sopii,” Turbo vastasi ja nosti pojan autoon. Minni kiinnitti turvakaukalon toiselle puolelle autoa ja olivat valmiita lähtemään kohti terveysasemaa. Maantien vieressä käveli kaksi tuttua naista, kohti Minnin lapsuuden kotia. Minni tervehti kaksikkoa, jotka olivat hämmentyneitä. ”Joko ne lähtivät?” Sofia kysyi. ”Kyllä Marie sanoi heidän olevan pidempään,” Ester sanoi ja kaksikko kiiruhti kohti taloa.
Minni ja Turbo olivat taasen päässeet terveysasemalle. Minni kaivoi rahapussistaan Nicholaksen henkilökortin ja nosti toisen poikansa takapenkiltä mukaan. ”Täällä on täyttä,” Turbo totesi ja näki enimmäkseen vanhempia hiiriä. ”No joo, mutta pakko Nicholakselle on saada lääkäri,” Minni sanoi ja laski pienokaisen kantokopan lattialle. ”Hei. Kuinka voin auttaa?” hoitaja kysyi. ”Meidän kolme vuotias poika on eilisestä asti valittanut oikeaa korvaansa. Nyt yön aikana pahentunut,” Minni selitti ja ojensi pojan kortin hoitajalle. ”Lääkärille pitäisi päästä?” hoitaja kysyi. ”Joo mielellään,” Minni sanoi. ”Jonotus aika yli puoli tuntia,” hoitaja sanoi. ”Juu meillä ei ole kiire minnekään,” Minni sanoi. ”Voitte mennä odottamaan,” hoitaja sanoi. ”Mennään tuonne päin,” Minni sanoi. Turbo otti kummatkin pojat kantoonsa ja lähti kohti odotusaulaa. ”Pitää varmaan käydä apteekissa tän jälkeen?” Turbo kysyi. ”No todellakin. Pitää katsoa myös jotain jäähdyttävää suihketta. Ilmat vain kuumenee taas,” Minni sanoi. ”Joo niin pitää,” Turbo vastasi. ”Isi,” Nicholas sanoi ja nyki tämän paitaa. ”Mitä?” Turbo kysyi ja silitti tämän selkää. ”Saanko mää mennä tohon?” hän kysyi ja näytti leikkipöytää. ”Mene vain,” Turbo sanoi ja laski pojan sylistään. ”Voi toista, kun se yrittää olla reipas,” Minni sanoi ja nojasi miehen olkapäähän. ”Mmm. Mennäänkö aamupalalle siihen maalaiskahvilaan mitä eilen ehdotit?” Turbo kysyi ja sai naisen nostamaan katseensa. ”Mennään vain,” Minni sanoi. Ähinä kaukalosta sai heidän huomion. Turbo avasi vyöt ja nosti pienokaisen syliinsä, joka kipristi varpaitaan. Turbo suukotti tätä kevyesti ja laittoi jatkamaan uniaan rintakehänsä päälle. He saivat huomiota eräältä vanhalta pariskunnalta, jotka katselivat ihastuneena pienokaista. ”Hän ei taida olla kovinkaan vanha,” nainen totesi. ”Viidenpäivän ikäinen,” Minni sanoi hymyillen. ”Juu niin arvelinkin,” nainen sanoi. ”Oletteko täältäpäin? En muista nähneeni teitä aikaisemmin,” mies kysyi. ”Mun lapsuuden koti on täällä. Ollaan viettämässä kesälomaa, mun vanhempien luona,” Minni sanoi. ”Onko vanhemmillasi tila?” mies kysyi. ”Joo on,” Minni sanoi. ”Aijjaa kenenkäs tyttöjä sitä ollaan,” nainen kysyi ”Oon kotoisin Von Vimer’s farmilta,” Minni sanoi. ”Marie ja Hans Milaniuksen tytär?” pariskunta kysyi hämmentyneenä. ”Sama nainen,” Minni nyökkäsi. ”Juu nyt minä muistan sinut. Olit se rohkea, joka lähti armeijaan,” mies sanoi. ”Niin, tällaisessa kylässä ei pysy mikään salassa,” Minni sanoi hieman epävarmana. ”Juu ei,” nainen vastasi. ”Nicholas Thremes,” lääkäri huusi ovelta. ”Nich tule!” Minni sanoi ja nousi seisomaan. Turbo otti vauvan kantoonsa ja Minni haki Nicholaksen pöydän äärestä. ”Kaikkea hyvää,” nainen totesi. ”Kiitos,” Minni sanoi. ”Heippa! Sää olet ilmeisesti Nicholas?” lääkäri kysyi pojalta, joka ujosteli äitiään vasten. Minni nosti pojan syliinsä lääkäriin päin. ”Sulla oli korva kipeä?” lääkäri kysyi ja katsoi poikaa, joka nyökkäsi vaimeasti. ”Kumpi korva?” lääkäri kysyi ja Nicholas katsoi äitiään. ”Sää menetit puhekyvyn jonnekin,” Turbo totesi naurahtaen. ”Oikea korvaa hän eilen näytti,” Minni vastasi pojan puolesta. ”Katsotaahan,” lääkäri sanoi. Minni käänsi poikaa sylissään. Jännitys sai Nicholaksen purskahtamaan itkuun ja kipeän korvan tarkkailu ei tuntunut myöskään mukavalta. ”Joo, korvakäytävä on tulehtunut. Katsotaan myös toinen korva,” lääkäri sanoi ja Minni käänsi pojan sylissään. ”Tämä korva on ihan puhdas,” lääkäri sanoi ja rupesi kirjoittamaan reseptiä. ”Nyt sulla ei ole mitään hätää. Mennään hakemaan lääkettä, niin korva paranee,” Minni sanoi ja pyyhki pojan kasvoja. ”Viikon antibiootti kuuri nesteenä kaksi kertaa päivässä. Voi laittaa puuron tai jugurtin sekaan,” lääkäri sanoi ja ojensi reseptin Minnille. ”Kiitos,” Minni sanoi. ”Ja vielä ennen kuin lähette, niin Nicholas saa täältä valita tarran,” lääkäri sanoi ja näytti pientä kippoa missä oli erilaisia tarroja. Nicholas katsoi purkkia. Hän kaivoi purkista hienon kiiltävän tarran, jossa oli moottoripyörä. ”Ompa hieno. Kuinka sanotaan?” Minni vastasi ja laski pojan sylistään. ”Kiitos,” Nicholas sanoi reippaana. ”Ole hyvä,” lääkäri sanoi. Minni ja Turbokin kiitti lääkäriä ja poistuivat huoneesta. Nicholas piti kiinni tiukasti tarrastaan. He kävelivät ensin apteekkiin hakemaan Nicholaksen lääkkeen ja sen jälkeen maalaiskahvilaan aamupalalle. He istuivat ulos kauniin ilman takia. ”Me unohdettiin se suihke,” Minni sanoi, kun pääsi pöytään. ”Haetaan sitten, kun lähdetään tästä,” Turbo sanoi ja sekoitti Nicholaksen puuroa. ”Laitetaan heti tätä,” Minni sanoi ja luki lääkepurkin pakkaus selosteen. Hän kaatoi tummaa nestettä puuron sekaan. He nauttivat aamupalastaan, kunnes vaalean beige mies käveli heidän ohitseen ja tuijotti Minniä pitkään. ”Minni?” mies kysyi, kun tunnisti naisen. ”Nooa?” Minni kysyi epäuskoisena. Mies oli Minnin ikäinen ja pituinen, jolla oli vihreät hiukset, jotka oli nostettu pystyyn pään päälle. ”Mitä sulle kuuluu?” Nooa kysyi tunkeilevasti, eikä välittänyt siitä, että nainen oli perheensä kanssa viettämässä yhteistä aikaa. Hän halasi naista, joka näytti hieman ahdistuneelta tilanteesta. ”Kiitos, ihan hyvää. Mitäs sulle?” Minni kysyi ja irrottautui miehen otteesta. ”Mitäs tässä? Ei kummempia,” Nooa sanoi nyökkäillen. ”Okei,” Minni vastasi, kun ei enää tiennyt mitä olisi vastannut. ”Sää oot yhtä kaunis, kun silloin viimeksi kävit täällä,” Nooa sanoi ihailevasti. ”Siitä on 14 vuotta,” Minni sanoi ja katsoi miestä. ”No joo, mutta silti,” Nooa sanoi innoissaan. ”Ihanaa, että sää olet kohtelias, mutta mää oon mun perheen kanssa aamupalalla. Joten saammeko jatkaa rauhassa?” Minni kysyi ja näytti seuruettaan. ”Siis ookko sää varattu? Ou mään, mää myöhästyin,” Nooa sanoi ja poistui epäuskoisena paikalta. Minni katsoi hymyillen Turboa. ”Sun joku entinen kesäheila?” hän kysyi ja sai Minniltä katseen. ”Se oli joskus, muhun todella paljon pihkassa ja yritti vaan iskeä mua. Ollaan siis nähty kerran nuorisotilalla,” Minni selitti. ”Juu totta kai. Ja joskus pihkassa,” Turbo sanoi ilmeillen naiselle ja sai Minnin potkaisemaan tätä pienesti sääreen. ”Miksi sää kiusaat mua?” Minni kysyi. ”Koska sää oot mun rakas,” Turbo sanoi hymyillen. ”Enkä mää kiusaa sua, kuhan härnään,” hän jatkoi. ”Ketään ei saa kiusata!” Nicholas sanoi tiukasti. ”Ei niin,” Minni sanoi ja siirsi pojan hiuksia pois kasvoilta. Syötyään he lähtivät ”Ja miten niin sun?” hän jatkoi. ”Sää oot mun,” Turbo sanoi ja nosti tämän kättä suudellakseen sitä. Minni hymyili miehelle ja pyöritti pienesti päätään. ”Ootko sää ollut joskus mustasukkainen?” Minni kysyi. ”Ehkä ajoittain,” Turbo sanoi ja sai naisen suukottamaan tätä poskelleen, kun lähti viemään astioita paikoilleen. Turbo sulki vauvan turvavyöt ja nosti kopan kantoonsa. ”Tule Nicholas,” Turbo sanoi ja ojensi lapselle kätensä. Nicholas otti pöydältä tarransa ja tarrasi isänsä käteen kiinni. Hän nosti pojat auton kyytiin valmiiksi. Minni oli käymässä vielä nopeasti apteekissa. Piakkoin he pääsivät lähtemään takaisin talolle. ”Ostin korvavahaakin, jos Nicholas haluaa olla uima-altaassa ulkona,” Minni sanoi. ”Hyvä,” Turbo sanoi ja lähti ajamaan kohti taloa.


”Siis mitä te teette?” Marie kysyi hämillään, kun oli juuri herännyt. ”Tehtiin teille aamupala valmiiksi,” Ester sanoi. ”Okeiiii,” Marie sanoi epävarmana. ”Mihin Minni ja hänen se mies meni? Ei kai ne lähtenyt?” Sofia kysyi. ”Ei kai ne tehnyt mitään sopimatonta?” Ester jatkoi kauhistuneena. ”Jos satutte muistamaan, niin Minni ja Turbo on naimisissa. He eivät voi tehdä mitään sopimatonta,” Marie sanoi. ”Ai niin, kun he ovat naimisissa,” Ester sanoi. ”Juu juu niin hän se oli,” Sofia sanoi. ”Niin ja se heidän pienokaisen kuolemakin,” Ester sanoi. ”Mmm siitäkin on jo vuosi,” Marie sanoi, kun muistot siitä päivästä muistui hänen mieleensä. ”Onko siitäkin jo niin kauan?” Ester kysyi. ”On ja nyt heillä on uusi pienokainen,” Marie sanoi. ”Ai tulossa?” Sofia kysyi innoissaan. ”Onko Minni raskaana? Miksi et ole kertonut?” Ester kysyi. ”Ou hei!” Hans sanoi yllättyneenä nähdessään sisarensa keittiössä. ”Kerrokko sisarillesi Minnin tilanteesta,” Marie sanoi tuskaisesti ja piteli päätään pöydän ääressä. ”Mitä Minnistä?” Hans kysyi. ”Miksi ette ole kertoneet Minnin olevan jälleen raskaana?” Ester kysyi ja huitaisi veljeään. ”Minni on synnyttänyt, joku viisi päivää sitten,” Hans sanoi. ”MITÄ?” sisarukset älähtivät samaan aikaan. ”Mihin he sitten menivät?” Sofia kysyi. ”Lääkäriin. Heidän vanhempi poikansa valitti eilen illalla korvaansa,” Hans sanoi ja ohitti sisarensa. ”Sieltä he tulevat,” Ester totesi ja katsahti ikkunasta. ”Voi suloisuus. Onko Nicholaskin jo noin iso,” Sofia sanoi hämmentyneenä. ”Onhan se jo kolme vuotias. Täyttää alkuvuodesta neljä,” Marie sanoi. ”No siihen on aikaa vielä,” Sofia sanoi. Sisään päästyään Nicholas juoksi suorinta tietä olohuoneeseen. ”Nicholas kengät,” Minni huusi pojan perään. ”Noo ne lähti jo,” Hans sanoi ja hörppäsi kahvikupistaan kuumaa nestettä. Nicholas katsoi jäljellä olevia piirrettyjä loppuun ja oli heittänyt kenkänsä matolle. ”Hei Minni,” Ester sanoi ja levitti käsiään halaus asentoon. Minni näytti säikähtäneeltä. Hän välitti tädeistään, mutta hän ei pitänyt heidän yllätys visiiteistään. ”Hei,” hän sanoi varovaisesti ja halasi tätiään. ”Sinä se, et vain vanhene,” Sofia sanoi. ”No kiitos vain,” Minni sanoi naurahtaen. Turbo käveli olohuoneeseen. ”Nicholas vieppä kengät eteiseen,” hän sanoi. ”EI!” Nicholas sanoi. Turbo otti pöydältä kaukosäätimen ja sulki television. ”Heiii!” Nicholas huusi. ”Televisio menee päälle, kun olet vienyt kengät eteiseen,” Turbo sanoi. Nicholas otti tympeentyneenä kenkänsä ja vei ne eteiseen. ”Hyvä poika,” Turbo sanoi ja avasi television. ”Turbo tuleeko sieltä vielä lasten ohjelmia?” Eeli kysyi yläpuolelta. ”Tulee, tuu kattomaan,” Turbo sanoi pojalle. ”Voinko mää jättää portin auki?” Eeli kysyi. ”Jätä vain,” Turbo sanoi ja käveli keittiöön. ”Voi kun sinäkin olet vielä niin nuorekas,” Ester sanoi ja halasi miestä tiukasti. ”Ööö kiitos,” Turbo sanoi. ”Ja niin lihaksikas,” Sofia sanoi ja tarttui tämän käsipuoleen. ”Ja komea,” Ester sanoi ja tarrasi tämän toisesta kädestä. ”Ja mun aviomies,” Minni sanoi ja katsoi kaksikkoa kulmiensa alta. ”Oih älä ole kulta mustasukkainen. Kyllä me se tiedetään,” Sofia sanoi. Marie nosti kantokopasta pienen pojan. ”Voi herran jumala!” Ester sanoi innoissaan ja irrottautui miehestä sadas osa sekunnissa. Kumpikin nainen katseli pientä poikaa ja Minni kiintyi mieheensä, halaten tätä tiukasti. Nicholas juoksi yht’äkkiä keittiöön. Ja oli juoksemassa takaisin kunnes isänsä kaappasi tämän syliin. ”Mitä sää teet? Mitä sää teet?” hän hoki pojalle nauraen, kun piteli tätä käsillään ilmassa. Nicholas nauroi hyväntuulisena. Turbo heitti pojan muutaman kerran ilmaan ja sai tämän oikein hekottamaan. Muutama pusu leuan alle ja hän päästi syvää henkeä vetävän lapsen alas. ”Isi on ihan höpsö,” Minni sanoi. ”Niin on,” Nicholas sanoi ja juoksi olohuoneeseen. ”Lääke taitaa vaikuttaa. Jo,” Minni sanoi miehelle, joka vastaukseksi suukotti tätä. ”Niin taitaa,” Turbo vastasi. Aamupäivä meni sutjakasti. Nuoret soittivat Minnille muutamaan otteeseen samana päivänä ja pyysivät uusia tuolin päällisiä. Minni lupasi nuorille, että hän laittaa yhdelle rahaa tilille ja he voisivat itse mennä ostamaan tarvikkeita lisää. Tämä tietysti sopi nuorille hyvin, kun Minni mainitsi, että hänen poikansakin oli kipeä. Päivät menivät sutjakasti erilaisten askareiden parissa.


Seuraavan viikon alussa Vinskin jännitys, vain kasvoi ja hermoili Minnille ja Turbolle mitä nainen mahtaa vastata hänen kosintaansa. ”Rauhoitu nyt,” Minni sanoi yrittäen toppuutella miestä. ”En mää voi. Mitä se vastaa mulle? Mitä jos se ei tän vaivan jälkeen suostukkaan?” Vinski hermoili ja pyöri ympyrää huoneessa. Hans oli halunnut opettaa Eelille ja Nicholakselle ratsastusta linnuilla. Kaikki loput aikuiset olivat paikalla seuraamassa vieressä. Minnin ja Turbonkin piti mennä paikalle, rasvattuaan ensin pienokaisen, mutta Vinski oli ennättänyt paikalle, juuri kun heidän piti ulos lähteä. ”Vinski rauhoitu. Miksi Santtu ei suostuisi?” Turbo sanoi ja nosti poikansa syliinsä. ”En mää tiiä. Mitä jos se ei oo tosissaan mun kanssa?” Vinski sanoi. ”Vinski usko mua. Santtu välittää susta ja sää välität siitä. Ei ole mitään syytä, jos Santtu ei suostuis,” Minni sanoi ja pysäytti hiiren liikehdinnän. ”Niimpä. Te rakastatte toisianne,” Turbo jatkoi. ”Miten sää selvisit silloin kosinnasta?” Vinski kysyi ja katsoi hätääntyneenä veikkaansa. ”Mää vaan tein sen. Tosin siihen vaikutti sekin, että Marie oli juuri antanut luvan mulle kosia Minniä,” Turbo sanoi. ”Ja jos mää rehellinen oon niin enemmän mua hääpäivä jännitti, kuin kosinta,” hän jatkoi ja katsoi hymyillen vaimoaan. ”Oikeasti?” Vinski kysyi ja sai veikkansa nyökkäilemään. ”Ehkä mää selviä siitä,” Vinski sanoi rohkaistuneena. ”Kyllä sää selviät. Mutta saat hoitaa mun kanssa yhden jutun,” Minni sanoi. ”Ai minkä?” Vinski kysyi hämmentyneenä. ”Santtu puhui sen sisaresta Carolinasta. Meidän pitää ottaa häneen jonkilainen yhteys,” Minni sanoi. ”Aa kyllä me Carolina tiedetään,” Vinski sanoi. ”Tiedän, mutta olis varmasti rohkaisevaa, jos hänkin olisi paikalla,” Minni sanoi ja katsoi miestä hymyillen. Vinski nyökkäsi tälle hyväntuulisesti. ”Meidän pitää meinaan mennä käymään siellä ladolla. Nuoret pyysi taas apua,” Minni sanoi. ”Okei. Oliks jotain suurta?” Turbo kysyi. ”Ei. Jotain, että niillä loppui pituus kesken,” Minni sanoi. ”Hahha okei,” Turbo sanoi. ”Tuutteks te?” Nicholas kysyi ovelta, pienet cowboyn vaatteet päällään. ”Tullaan tullaan,” Minni sanoi ja silitti pojan hiuksia, joka lähti alakertaa kohden. ”Pärjäättekö te Vinskin kanssa kahdestaan?” Turbo kysyi. ”Joo. Sää saat jäädä lasten kanssa tänne,” Minni sanoi. ”Vai otatko pikkuveijarin mukaan, niin voidaan mennä Nicholaksen kanssa ongelle?” Turbo kysyi. ”Ei sen väliä. Kyllä sekin käy,” Minni sanoi. ”Äiti kato!” Nicholas huusi punaisen linnun selässä. ”Pidä lujasti kiinni,” Minni sanoi. ”Missä te viivyitte?” Santtu kysyi ja katsoi valkoista miestä. ”Vinski rikkoi meidän sälepohjan sängystä. Mennään ostamaan uus, kun ollaan päästy tästä ratsastus hommasta,” Minni sanoi pelastaen tilanteen. ”Miten sää sen sillein rikoit?” Santtu kysyi. ”Painittiin vähän liian kovaa Turbon kanssa,” Vinski sanoi, vetäen myös Turbon tähän juttuun. ”Oikeasti Minni?” Santtu kysyi hämmentyneenä. ”Jep,” Minni sanoi napakasti. Nicholas ja Eeli oli hyvin innoissaan ratsastuksesta. ”Tuutko sää jo pois?” Hans kysyi. ”Joo,” Nicholas sanoi. Hans ojensi suitset vaimolleen ja nosti pienen cowboyn ratsailta pois. ”Hans määkin haluan jo pois,” Eeli sanoi, kun Moto pysäytti linnun. Milva puolestaan nosti poikansa linnun kyydistä pois. Nicholas juoksi äitinsä luo iloisena. ”Sitten kun oot iso poika, voit lähteä laukkaamaan,” Minni sanoi ja siveli tämän kasvoja. ”Mää oon iso poika,” Nicholas totesi itsevarmasti. ”Niin sää oot,” Turbo sanoi. ”Mutta silti äidin pikkunen,” Minni sanoi ja suukotti tätä nenänpäähän. ”Mennäänkö Nicholas kalaan tänään?” Turbo kysyi. ”Meinaatteko saada kalaa näin kuumalla ilmalla?” Hans kysyi. ”Ainahan voi yrittää,” Turbo totesi naureskellen. ”Me tullaan kanssa,” Moto sanoi. ”Jooo,” Eeli huusi innoissaan. ”Just oltiin kysymässä teitä mukaan,” Turbo sanoi ja pörhensi tämän hiuksia. ”Ja me lähetään hakemaan uutta säleikköä,” Minni sanoi Vinskille. Turbo ojensi pienokaisen äidilleen, joka nosti tämän autoon. ”Vinski älä ole noin nöyrä,” Milva huusi naureskellen. ”Pakko sitä vähän olla,” Vinski sanoi ja nousi autoon. ”Me tehdään ruokaa sillä välin,” Santtu sanoi Minnille, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
Jonkin matkaa jo ajettuaan Vinski hieman rentoutui. ”Mää luulin jo, että Santtu olis halunnut tulla mukaan,” hän totesi. ”Mutta ne tiesi, että haluan yksin ’’nöyryyttää’’ sua, niin ne ei ängennyt mukaan,” Minni totesi. ”Hankitaanko me oikeasti säleikkö sinne sänkyyn?” Vinski kysyi. ”Ei. Sanotaan vaan ettei löydetty,” Minni totesi hymyillen miehelle. ”Sää oot oikeasti paljon ovelampi mitä voisi uskoa,” Vinski sanoi. ”Mulla on vuosien kokemus,” Minni sanoi ja sai miehen naureskelemaan. Hetken päästä he pääsivät ladolle, jossa liuta nuoria jo odotti. ”Hei miten menee?” Minni kysyi. ”Kiitos ihan hyvää,” nuoret vastasivat. ”Mikä teillä oli täällä hätänä, kun pyysitte apua?” Vinski kysyi, kun käveli jo edempänä nuorten luokse. Minni nosti autosta kantokopan ja käveli miehen perään. ”Me ei ylletä laittaan valoja yhteen kulmaan. Se joka ne viimeksi laittoi muutti kaupunkiin, eikä ehdi auttaa meitä,” Noora sanoi. ”No mennään katsomaan,” Minni sanoi. ”Toitko sää teidän pojan mukana?” yksi ujompi tyttö kysyi. ”Joo, mun ja Turbon nuorempi,” Minni sanoi hymyillen tytölle. ”Mikä sun nimi on?” hän kysyi tytöltä. ”Rosa,” tyttö vastasi. ”Hauska tavata Rosa,” Minni sanoi ja astui ladon sisälle. ”Täällä on upeeta,” Vinski sanoi hymyillen. ”Kiitos,” Noora sanoi hymyillen. ”Toi pitäis saada tonne,” Pete sanoi ja osoitti kattoa. ”Selvä,” Vinski sanoi ja nousi tikapuille. ”Käykö teille muuten, että meidän bändi soittais siellä juhlissa?” yksi toinen poika kysyi. ”Mitä sanot Vinski?” Minni kysyi mieheltä. ”Hä? Ai mitä?” Vinski kysyi. ”Että nuorten bändi soittais juhlissa,” Minni selitti. ”Joo totta kai. Kuulostaa tosi hyvälle,” Vinski sanoi. Ei olisi uskonut, että tuosta rämäpäästä olisi muutamassa vuodessa rauhoittunut suhteellisen helppo kansalainen. ”Sopii,” Minni sanoi. ”Meidän kutsut on täällä. Onko ne hyvät?” Noora kysyi ja ohjasi Minnin pöydän äärelle. ”Ne on täydelliset. Jos viitsitte, niin alkakaa jakaan niitä jo tänään,” Minni sanoi. ”Joo Pete on jo jaellut niitä jo tänään,” Rosa sanoi. ”Joo mulla on tauko vaan menossa,” Pete sanoi. ”Hyvä kun ootte itsenäisiä,” Minni sanoi. ”Ja jakaa niitä muutkin kuin minä,” Pete jatkoi. ”Meillä oli 23 nuorta kun me alotettiin. Ja teitä on viisi täällä. Missäs loput?” Vinski kysyi, kun laskeutui tikapuilta. ”Osa on jakamassa näitä. Osa meni syömään ja osa hankkii tarvikkeita nuorisotilalta,” Noora selitti. ”No sitten,” Minni sanoi. ”Oliks muuta?” Vinski kysyi ja nuoret pyörittelivät vain päitään. ”Me soitetaan Carolinalle,” Minni sanoi. ”Ai ennen kuin lähdetään?” Vinski kysyi ja Minni nyökytteli tälle vastaukseksi. ”Selvä,” Vinski sanoi. ”Jatkakaa te vain,” Minni sanoi ja nuoret lähtivät omiin hommiinsa. Minni ja Vinski kävelivät hieman syrjempään ja istuivat heinäpaalujen päälle. ”Mistä sää sait Carolinan numeron?” Vinski kysyi. ”Mää tein rumasti ja lainasin Santun puhelinta yks kerta, kun se ei huomannut,” Minni sanoi ja selasi puhelintaan, kunnes näytölle ilmestyi Carolina Davidsonin numero. ”Valmiina?” Minni kysyi. Vinski nyökkäsi. ”Haluakko sää puhua?” Minni kysyi. ”Ei puhu sää,” Vinski sanoi. Minni painoi numeroa, joka alkoi hälyttämään. Minni vaihtoi kaiuttimen päälle. ”Tuuut, tuuuuut, tuuuuut, tuuuut…” ”Carolina,” kuului puhelimen toisesta päästä. ”Hei Carolina! Sää et tunne mua entuudestaan, mutta mää olen Carbine Thremes ja mää soittelen sun siskon miehen puolesta,” Minni sanoi esitellen itsensä ja asiansa. ”Okei? Onks Santulla mies?” Carolina kysyi hämillään. ”Itse asiassa on. Sää tiedät Santun kaverit Prätkähiiret,” Minni tiedusteli. ”Joo. Santtu kertoikin heistä,” Carolina sanoi. ”Joo ja nyt on käynyt niin, että Santtu on alkanut seurustelemaan yhden heidän kanssaan reilu pari vuotta sitten,” Minni sanoi ja katsoi Vinskiä joka nyökkäili tämän vieressä. ”Ai?” Carolina sanoi hieman yllättyneenä. ”Sää et sitten varmaan tiennyt sitäkään, että Santtu on muuttanut Marsiin?” Minni kysyi. ”Asuuko Santtu Marsissa?” Carolina kysyi hämmentyneenä. ”Kyllä. Asunut jo tovin. Mutta asia mitä halusin kysyä sulta oli, että haluaisikko tulla yllätysvierailulle Marsiin?” Minni kysyi. ”Marsiin? Miten mää sinne pääsen?” Carolina kysyi. ”Siinä se onkin. Tulisin hakemaan sut. Koska tilanne on se, että sun siskon mies on järjestämässä yllätyskosintaa ja toisena yllätyksenä haluttais, että myös sää olet paikalla,” Minni selitti. ”Oikeasti?” Carolina kysyi. ”Oikeasti,” Minni vastasi. ”ÖÖö… kuulostaa mahtavalta. Joo todellakin mää haluan nähdä, kun mun siskosta tulee onnellinen. Ja varsinkin kun on nähty vaivaa,” Carolina sanoi. ”Sovittu. Mää lähden torstaina hakemaan sua, niin pääset sitten ajoissa perille,” Minni sanoi. ”Okei, joo sopii. Ihan mahtavaa,” Carolina sanoi innoissaan. ”Me nähdään perjantai aamuna sitten,” Minni sanoi. ”Joo selvä. Nähdään,” Carolina sanoi. ”Nähdään,” Minni sanoi, jonka jälkeen linja katkesi. ”Iha mahtavaa,” Vinski sanoi innoissaan. ”Täytyy soittaa Miihkalille ja sanoa, että tulee hakemaan mut,” Minni sanoi ja nappasi pojan kantoonsa. ”Joo, niin täytyy, jos meinaat ehtiä,” Vinski totesi. He tervehtivät nuoria ennen kuin lähtivät takaisin talolle.


”Kohta syö,” Nicholas totesi isänsä jalkojen välissä ja piteli tiukasti kiinni ongestaan. ”Niinkö meinasit?” Turbo kysyi. ”Mmhmmm,” Nicholas vastasi kieli keskellä suuta ja nyökkäsi hyväntuulisesti. ”Selvä!” Turbo sanoi. Moto käveli laituria pitkin tuoden jäähdyttävää suihketta ja suihkutti sitä poikansa käsivarsille. ”Hei!” Eeli sanoi tiukasti ja mulkaisi isäänsä. ”Pakko, ettet saa lämpöhalvausta,” Moto sanoi tiukasti ja ojensi suihkeen Turbolle. Moto istui poikansa taakse ja siveli suihkeen turkin sekaan. Turbo teki samoin Nicholakselle, joka ei laittanut yhtään hanttiin. ”Otat sä?” Turbo kysyi ja ojensi suihkeen takaisin Motolle. ”Joo,” hän vastasi ja siveli suihketta omaan käsivarteensa. ”Hellurei,” Vinski sanoi ja käveli laiturin nokalle. ”Hei! Miten meni?” Turbo kysyi. ”Tosi hyvin. Kaikki kondiksessa,” Vinski sanoi ja näytti sormillaan pyöreää muotoa. ”Hyvä, sitten,” Turbo vastasi. Vinski kurkkasi nopeasti olkansa yli. ”Minni lähtee torstaina hakemaan Carolinaa,” Vinski kuiskasi. ”Ai sitä Santun siskoa?” Turbo kysyi varovaisesti. ”Joo,” Vinski vastasi ja nyökkäsi. ”Sää saat olla lapsenvahti mun kanssa,” hän totesi. ”Mää teen ihan mitä vaan, että saan korvattua tän teille,” Vinski sanoi. ”Noo ei sun tätä tarvitse paljoo korvata,” Moto sanoi hymyillen. Illat ja seuraavat päivät menivät hirveän hitaasti. Kuuma aurinko porotti paljaalta taivaalta ja lämpö vei mehut kaikista. Lammen vesikin oli sen verran lämmintä, että se hetkellisesti viilensi. Minni pakkasi tavaroitaan sängyllä. Hän oli valmis lähtemään hakemaan Carolinaa. Turbo käveli hänen taakse ja halasi tiukasti. Kädet, kuin vahingossa eksyi ensin pakaroille, joista Minni vetäsi ne lanteilleen hymyillen. ”Onks teillä kaikkea?” Minni kysyi. ”On, mutta tuntuu silti inhottavalle, kun lähdet,” Turbo sanoi. ”Voi rakas, mää tuun jo parin päivän päästä takaisin,” Minni sanoi ja kääntyi ympäri. ”Tiedän,” Turbo sanoi mutisten Minnin suuta vasten. Nainen suukotti tätä hellästi ja nappasi laukun mukaansa. Minni suukotti poikansa ja miehensä kertaalleen ja lähti ulos, jossa Miihkali jo häntä odotti. ”Eiks oo kurjaa olla tälläsellä säällä töissä?” Minni kysyi nuorukaiselta. ”On niitä pahempiakin päiviä ollut. Ainakin pääsi pois kasarmilta,” Miihkali sanoi. ”Ja kohta pääset takaisin,” Minni sanoi säälien ja nousi aluksen kyytiin, nuorukaisen löntystäessä perässä. ”Noustaan pilvien yläpuolelle tuosta vuoren kohdalta ja sitä kautta pois Marsin ilmakehästä,” Minni ohjeisti. ”Selvä kenraali!” Miihkali sanoi ja teki työtä käskettyä.



Pari päivää meni jännittävissä tunnelmissa. Kutsun saatuaan, jokainen oli innoissaan siitä, että nuoret oli järjestänyt uudet latotanssit. Tai niin he luulivat. Vinski oli hyvin jännittynyt, kun puki punaista kauluspaitaa päälleen. ”Kaikki ok?” Santtu kysyi ja astui kaunis a-linjainen polviin asti ylettyvä keltainen mekko päällään. ”Joo ja sää oot ihan uskomattoman kaunis,” Vinski sanoi ja vetäisi naisen kiinni itseensä. ”Kiitos,” Santtu sanoi ja suukotti miestä. Santtu poistui huoneesta, kun Anni huusi alakerrassa tämän apua. ”Miten menee?” Turbo kysyi ja kantoi pienempää poikaansa käsivarrellaan, jolle oli puettu Nicholaksen vanha kravaatti body päälle. Turbolla itsellään oli musta kauluspaita ja Nicholaksella siisti lasten kauluspaita ja farkut joita vehnän väriset henkselit piti ylhäällä. ”Joo kai. Jännittää,” Vinski totesi. ”Hyvin se menee,” Turbo totesi ja lähti kohti alakertaa Vinski mukanaan. Seurue oli valmiina lähtöön ja nousivat autojen kyytiin. ”Tuleeko Minni juhlapaikalle?” Marie kysyi. ”Joo laittoi juuri viestiä, että on Rontin ja Miihkalin kanssa tulossa,” Turbo sanoi. ”Okei, no hyvä sitten,” Marie totesi ja nousi oman autonsa kyytiin. Seurue ajoi jonkin aikaa juhlapaikalle ja Vinskistä tuntui, kuin kauluspaita olisi kuristanut hänet. Perille päästyään musiikki raikasi ja paikalla oli paljon porukkaa jo odottamassa. ”Oih täällä on niin kaunista,” Santtu totesi. ”Vihdoinkin me päästiin tänne,” Milva sanoi naisen perässä ja astuivat kunnolla ladon sisälle. Seinän reunamille oli laitettu erilaisia valoja ja tuoli ja pöydät oli aseteltu sivummalle, jotta vanereista tehty tanssilattia ei olisi mennyt huonoksi. Buffet pöytä oli kasattu ja bändin lava pistetty sivummalle. Bändin soittimien ääntä oli saatu vaimennettua suurilla heinäpaaluilla, jotta tila ei kaikuisi. ”Hyvää työtä ne teki,” Moto totesi. ”Joo todellakin,” Turbo sanoi ja käänteli pienokaista sylissään, kun kaikki asennot tuntuivat olevan huonoja. ”Kaikki hyvin?” Minni kysyi yhtäkkiä miesten vierestä. ”Haluakko?” Turbo kysyi ja ojensi poikaa naiselle. Minni nosti pojan olkapäälleen. ”Kiertääkö murun mahassa taas?” Minni kysyi ja hieroi pojan selkää. ”Löysittekö te etsimänne henkilön?” Moto kysyi. ”Joo löydettiin,” Minni sanoi. ”Koskakohan Vinski aikoi, tiettehän,” Turbo mietti ääneen. ”Jaa a. Ei se sitä kertonut,” Moto totesi. ”Kertonut mitä?” Milva kysyi. ”Eiii mitään,” Minni sanoi hieman säikähtäneenä. ”Mitä te nyt salaatte?” Milva kysyi ärsyyntyneenä. ”Ei mitään,” Moto sanoi. ”Miks te valehtelette?” Milva kysyi kiukkuisena. ”Älä yleistä,” Minni sanoi ja yritti saada syytä Moton syyksi. ”Älä yritä. Sää oot ihan yhtälailla mukana tässä,” Milva sanoi ja sai Minnin pyörittelemään silmiään. ”Mää nostan metelin, jos te ette kerro,” Milva sanoi. ”Milva me ei voida kertoo,” Minni sanoi hermostuneena ja työnsi naisen kauemmas. ”Miksi ette?” Milva kysyi. ”Koska me luvattiin. Tää on julmaa, mutta kyllä sää saat kohta tietää mitä me salataan,” Minni selitti. Milva katsoi ystäväänsä hieman hämillään, mutta ymmärsi tämän pointin. ”Minni!” Noora sanoi ja otti muutaman nopeamman askeleen naisen luokse, joka oli juuri päässyt Milvasta eroon. ”Mikä hätänä?” Minni kysyi. ”Öö ei mitään. Mutta Vinskille pitäis kertoa, että bändi lopettaa ihan juuri hetkeksi soittamisen. Ja paljastetaan, että te ootte koko bileiden takana ja Vinskin tilaisuus oli…tiethän,” Noora selitti ja pyöritteli sormiaan hermostuneena. Minni näki tämän ja nosti pienokaisensa hänen syliin. Tyttö näytti yllättyneeltä. ”Jos mää olen jotain oppinut niin eläimet ja rauhallisesti nukkuvat vauvat, vapauttavat oman hermostuksen,” Minni totesi ja Noora hymyili vaisusti. ”Tää on kyllä niin ihana,” Noora sanoi ja silitti pientä hiiripoikaa. ”Hän on ja niin on hänen isoveljensäk-kin…” Minni sanoi ja nytkähti vähän eteenpäin. Hänen jaloissaan roikkui kolme-vuotias naureskeleva hiiri poika. ”Nicholaskin on todella suloinen,” Noora sanoi. ”Enkä oo. Mää oon komea,” Nicholas totesi. ”Ai komea vai?” Minni kysyi. ”Joo niin kuin isi,” Nicholas sanoi ja sai kaksikon hymyilemään. ”Niin sää oot,” Minni sanoi ja silitti tämän poskea. ”Hei Vinski!” Minni sanoi, kun näki miehen. Vinski oli yllättynyt ja käveli tämän luokse. ”Kohta olis aika. Ookko sää valmis?” Minni kysyi. ”Nyt tuli pakokauhu. Saanko juosta vain pakoon?” hän kysyi, ”Hyvin se menee. Carolina on Miihkalin seurassa vähän syrjemmällä,” Minni sanoi. ”Kiva,” Vinski totesi ja katsoi lavalle, kun bändi oli lopettanut soittamisen ja aplodit raikuivat heille. ”Kiitos oikein paljon. Nyt meillä on ilmoitus luonteista asiaa,” bändin solisti sanoi. ”Me halutaan tunnustaa oikeastaan yksi asia. Nää juhlat ei ollut meidän idea. Me vain tehtiin idean kehittelijöille töitä, järjestääksemme näin upeat juhlat,” solisti sanoi. ”Toivotetaan tervetulleiksi idealistit, Turbo, Moto, Vinski ja oman kylän tyttö Minni,” solisti sanoi ja nelikko nousi pienelle lavalle. Milva katsoi Santtua hämmentyneenä. ”Haluaako teistä joku sanoa jotain?” solisti sanoi ja katsoi nelikkoa. Minni, Turbo ja Moto käänsi katseensa Vinskiin. ”Juu kyllä vain,” Vinski sanoi ja nappasi mikrofonin nuorukaiselta. ”Ensinnäkin mää haluan kiittää teitä kaikkia sekä itseni, että ystävieni puolesta siitä, että saavuitte paikalle. Kiitos myös nuorille aivan loistavasta työstä ja salaisuuden pidosta,” Vinski jatkoi. ”Mutta syy miksi me järjestettiin nää juhlat oli, että halusin järjestää yhdelle erityiselle naiselle ikimuistoisen illan,” Vinski sanoi ja katsoi onnellisen näköistä naista väkijoukossa. ”Ja mää haluaisin jatkaa tätä erityistä iltaa vielä,” Vinski sanoi ja pomppasi lavalta. Hän käveli naisen luokse ja kaikki seurasivat odottavasti mitä mies aikoi. Turbo nappasi oman rakkaansa kainaloonsa ja hymyili tälle lämpimästi. ”Santtu, me ollaan tunnettu jo niin pitkään. Ja vaikka mää en ole ollut helpoin marsilainen…” Vinski aloitti ja sai kaikki naureskelemaan. ”…Mutta sää oot tehnyt maailman onnellisimman hiiren. Tai oikeastaan universumin, jos ihan tarkkoja ollaan,” Vinski sanoi ja sai naisen naurahtamaan ääneen. ”Mutta olis asia mitä mää haluan kysyä sulta,” Vinski sanoi ja tarttui naisen käteen ja veti väkijoukon keskelle. Santtu oli hämmentynyt ja katseli ympärilleen. ”Santtu… sää oot ollut uskomaton avopuoliso ja nyt mää haluaisin kysyä sulta,” Vinski sanoi. ”Vinski?” Santtu kysyi hiljaa. Vinski kaivoi housujensa taskua ja otti pienen rasian esille. ”Et sä voi,” Santtu totesi ja asetti kätensä poskilleen. ”Charlene Davidson,” Vinski aloitti ja polvistui naisen eteen, jonka silmien kostuttava hymy sai myös miehen hymyilemään. ”Tulisitko sää mun vaimoksi?” Vinski kysyi ja avasi rasian, josta paljastui timantti sormus, jossa oli yksi pyöreä timantti keskellä ja kaksi pienempää rinnalla, jotka oli kaiverrettu keskeltä paljaiksi. Vinskin valkatessa sormusta kaksi pientä timanttia muistutti mutteria, joka kuvastaa Santun unelmaa ammattilaisena. ”Vinski tää on parasta mitä sää oot tehnyt,” Santtu sanoi iloisena ja kyynelten valuessa. ”Eli sää?” Vinski kysyi. ”Totta kai mää suostun,” Santtu sanoi innokkaana. Vinski nousi ylös ja pujotti sormuksen naisen sormeen, joka taas hyppäsi tämän kaulalle ja suuteli pitkään. Raikuvat aplodit kaikuivat talossa. Vinski pyyhki hellästi naisen kostuneita poskia. Tärisevin käsin, hän myös pujotti Vinskin sormuksen tämän sormeen. ”Mää tiesin, että sää välität,” Santtu kuiskasi tämän suuta vasten. ”Totta kai mää välitän,” Vinski vastasi ja suukotti naista. ”Te ootte ihania,” Santtu sanoi ja halasi ystäväänsä tiukasti. ”Niin sääkin oot. Ja sää ansaitsen tän,” Minni sanoi ja katsoi naista suoraan silmiin. ”Kiitos,” Santtu sanoi ja halasi myös jätkiä, jotka onnittelivat häntä lämpimästi. ”Tätä te siis salasitte,” Milva totesi, kun oli naista onnitellut. ”Mää en salaa sulta mitään,” Moto sanoi ja kaappasi naisen kainaloonsa. Noora toi Nicholaksen ja vauvan takaisin vanhemmilleen. ”Meillä on sulle vielä yksi yllätys,” Vinski sanoi. ”Ei,” Santtu sanoi hieman pakokauhussa. ”Juu juu,” Minni sanoi ja hymyili naiselle. ”Mikä? No kertokaa jo?” Santtu sanoi ja katseli hiiri ystäviään. ”Hei pikkusisko,” kuului naisen ääni hänen takaansa. Santtu kääntyi ympäri ja oli pakahtua onnesta. ”Paljon onnea,” Carolina sanoi. ”CAROLINA!” nainen huusi ja kietoi kätensä tiukasti tämän kaulalle. ”Mitä sää täällä teet?” Santtu kysyi. Carolina oli erinäköinen, kun Santtu. Ei heitä heti sisariksi olisi uskonut, muuta kuin punaruskeista hiuksista. ”Minni soitti mulle ja kerto sun tilanteen. Halusin tulla kattomaan, kun sää meet kihloihin,” Carolina sanoi. Hän oli luonteeltaan huomattavasti naisellisempi, kuin Santtu. Santtu katsoi Minniä, joka osoitti taas sormellaan Vinskiä. ”Mitä?” Vinski älähti hyvätuulisesti. ”Ihanaa, että sää oot täällä,” Santtu sanoi ja halasi siskoaan. ”Häät seuraavaksi,” Carolina sanoi. ”Hahhaha nyt mennään vähän vauhdilla,” Santtu sanoi naureskellen. ”Mikä toi ääni on?” Nicholas kysyi yhtäkkiä isänsä sylissä. Kaikki jäivät kuuntelemaan. Ulkona kuului outoa pauketta. He kävelivät ulos. ”Nyt ei taas näy mitään,” Turbo totesi. ”TUOLLA!” Eeli huusi ja taivaalla räjähti juuri samalla hetkellä värikäs raketti. ”Ilotulitus,” lapset huusivat ja menivät läheiselle aidalle roikkumaan ja katselemaan taivaalle. Jätkät olivat ottaneet puolisonsa kainaloon ja katselivat ilotulistusta. ”Hienon ilotulituksen sää järjestit,” Turbo sanoi ja suukotti Minniä ohimolle. ”En mää tätä järjestänyt,” Minni sanoi ja katsoi hämmästyneenä miehensä kanssa toisiaan. ”Mutta kuka sitten?” Turbo kysyi. ”Äidiltä ei jää mikään salaisuudeksi,” Marie sanoi ja katsahti takanaan seisovaa tytärtään. Minni ja Turbo katsoi hymyillen toisiaan. Ilta oli täydellinen ja sen kruunasi todellakin uusi kihlautuminen. Ilotulis oli ikään kuin merkki heidän onnestaan…

Vauvan kova huuto sai kaikki talossa heräämään. Vinski kurtisti kulmiaan ja painautui enemmän peiton alle. Vauvan itkusta ei meinannut tulla loppua. Vinski otti tyynynsä ja painoi sen korvalleen. ”Huomenta,” Santtu sanoi kurottuen miehen yli. ”Mikä pienokaisella taas on?” Vinski kysyi ja heitti tyynyn oveen. ”Rauhoitu nyt,” Santtu sanoi ja suukotti miestä. Ääni hiljeni lopulta. ”Minni taisi viedä lapsen ulos huutamaan,” Santtu sanoi, kun vaimeasti kuuluva itku jatkui edelleen. ”Ihan sama mihin se sen vei. Mää oon hereillä jo,” Vinski sanoi ja kääntyi selälleen. Santtu katsoi hymyillen miestä ja istui sängynlaidalle. ”Sää näytät hyvälle pitkässä yöpaidassa,” Vinski sanoi ja silitti naisen kylkeä. ”Sää saat mut aina tuntemaan itseni kauniiksi,” Santtu sanoi ja suukotti miestä. Vinski teki naiselle tilaa ja veti tämän viereensä ja halasi tiukasti. ”Mää en vois olla onnellisempi juuri nyt,” Vinski sanoi ja pyöritteli naisen sormusta sormiensa välissä. ”En minäkään,” Santtu sanoi ja tarrasi tiukasti miehen kädestä kiinni. ”Rehellisesti sanottuna en odottanut sun kosimista ollenkaan,” hän jatkoi. Vinski pyöräytti naisen toiselle kyljelle ja suukotti tätä monesti, saaden naisen naureskelemaan ja halaamaan miestä. Herkän hetken keskeytti kumminkin koputus oveen. ”Ovi on auki,” Santtu sanoi. ”Hei,” Minni sanoi. ”Hei. Mikä pikkuisella on?” Santtu kysyi huolestuneena. Minni näytti hyvin väsyneeltä. ”Ookko sää myöhäänkin valvonut?” nainen jatkoi huolestuneena. ”Vai pitikö mies sut hereillä yön?” Vinski irvaili ja sai Santulta kovan huitaisun. ”Mehän nukuttiinkin saunalla,” Minni sanoi ja hieroi kevyesti silmiään. ”Miksi?” Santtu kysyi. ”Vauva oli koko yön hereillä ja puol kuuden aikaan se aloitti ihan järkyttävän huutamisen. Ihan kuin sitä sattuis tosi paljon johonkin,” Minni sanoi. ”Joo me herättiin siihen,” Vinski tuhahti. ”Eikä herätty,” Santtu sanoi. ”No en ihmettelis vaikka olisittekin heränneet,” Minni sanoi. ”Mitä te nyt?” Santtu sanoi. ”Lähetään käymään sairaalassa,” Minni sanoi. ”Entä Nick?” Santtu kysyi. ”Voisitteko vahtia häntä?” Minni kysyi. Santtu ja Vinski katsoivat toisiaan. ”Eiks Moto ja Milva ole täällä?” Vinski kysyi. ”Ne oli lähtenyt lasten kanssa kuulemma huvipuistoon, ja mun vanhemmat on töissä,” Minni selitti. ”Totta kai me vahditaan Nicholasta,” Santtu sanoi ja peitti valkoisen miehen suun kädellään. ”Kiitos. Nicholas nukkuu vielä, meidän makuuhuoneessa,” Minni sanoi ennen, kuin poistui huoneesta. ”Soittakaa jos tarvii tulla sairaalalle,” Santtu huikkasi naisen perään. ”Joo,” Minni vastasi. ”Ei meidän olisi tarvinnut vahtia Nicholasta,” Vinski totesi. ”Ja jättää ystävät pulaan? Minni ja Turbo ei ole nukkunut koko yönä pikkuisen sairastaessa. Se, että ne olis ottanut toisen lapsen vielä mukaan sairaalaan niin ne olis kohta, TAAS itsekin vuodepotilaina siellä,” Santtu sanoi ja alkoi vaihtamaan vaatteitaan. ”No joo. Mutta,” Vinski sanoi ja nousi istumaan. ”Mutta mitä?” Santtu kysyi. ”Nicholas nukkuu vielä, meillä on aikaa hempeillä siihen mistä meidät keskeytettiin,” Vinski sanoi ja pyöräytti hännän naisen jalan ympärille, pakottaen hymyilevän naisen takaisin sängylle. Jonne valkoinen hiiri hänet hukutti intohimoisiin suudelmiin.


Myöhemmin Nicholas oli herännyt ja mennyt alakertaan leikkimään autoillaan. Carolina vahti nuorukaisen leikkiä ja yritti valmistaa aamiaista. Marsilaiset ruoka-aineet olivat vieraita hänelle ja hän oli ennemmin hämmentynyt, kuin kartalla. ”Ööö Nicholas?” Carolina sanoi huhuillen poikaa. Hän tutki pakettia kädessään, kunnes nuorukainen juoksi keittiöön. ”Haluatko auttaa mua tekemään aamiaista?” Carolina kysyi. ”En mää tiedä,” Nicholas sanoi. ”Mikä hätänä kulta?” Carolina kysyi ja kyykistyi surullisen pikku pojan eteen. ”Mulla ikävä äitiä,” Nicholas sanoi. ”Voi kulta! He ovat käymässä lääkärissä, kun pikku veikka on kipeä. Mutta ne tulee takaisin,” Carolina sanoi lohduttavasti pikku pojalle. ”Mutta mulla on ikävää…äää,” Nicholas sanoi purskahtaen itkuun. Kyyneleet kirvelivät silmiä ja sai hänet hinkkaamaan niitä. Carolina nosti itkevän pojan syliinsä, joka itki lohduttomasti. Juoksemisen jyske laskeutui alas portaita. ”Onko kaikki hyvin?” Santtu kysyi pelästyneenä, kun saapui keittiöön. Nicholas nyyhkytti ihmisnaisen sylissä. Hän ei oikein tiennyt miten reagoida naisen saapumiseen vauhdilla. ”Mikä täällä on hätänä… OUH!?” Vinski huusi heti naisen perässä ja kompuroi pari viimeistä porrasta. Santtu ja Carolina katsoivat pelästyneenä valkeaa hiirtä lattialla. Vinski kompuroi takaisin seisomaan ja pyyhki jalkojaan. Nicholasta tilanne huvitti ja alkoi naureskelemaan. Carolina katsoi hymyillen pikku poikaa ja pyyhki loput tämän kyynelistä pois kasvoilta. ”Ei meillä mitään hätää ollut. Nicholakselle tuli vain ikävä äitiä,” Carolina sanoi. ”Nooh Nicholas missä meidän reipas prätkähiiri junior on?” Vinski kysyi ja pörrötti tämän hiuksia. ”TÄSSÄ!” Nicholas huudahti ja osoitti itseään. Vinski kaappasi nuorukaisen syliinsä. ”Mun lelut on tuolla!” Nicholas sanoi ja osoitti olohuonetta. ”No kuule mennään sitten kattomaan. WIHUUU!” Vinski huusi ja lennätti nauravan poikalapsen olohuoneeseen. Carolina katsoi ihaillen Vinskin perään. ”Ei hän niin rajupäinen ole kuin olet kuvannut,” hän sanoi. ”Vinski on pehmennyt ja muuttunut aikuismaisemmaksi, kun isommat veikat on saanut lapsia,” Santtu sanoi. ”Muuten mää en osaa tehdä aamupalaa,” Carolina sanoi. ”Riisillä aamupalaa tehdäänkin,” Santtu totesi. ”No perhana en mää tunne marsilaista kieltä tai heidän ruoka-aineitaan,” Carolina sanoi naureskellen. ”Mutta mää uskon, että jääkaapissa on varmasti valmiiksi, jotain aamupalaa,” Santtu sanoi ja avasi jääkaapin oven. Santtu löysi puuroa ja leipä tarvikkeita, joista jokainen sai koota oman luomuksensa. Aamupalan jälkeen joukkio meni ulkoilemaan. Hetkeä myöhemmin, myös Minni ja Turbo saapuivat takaisin lääkärireissulta. Nicholaksen nähtyä äitinsä, itkun sekainen huuto alkoi. ”No mikäs sulla on?” Minni kysyi ja nosti nuorukaisen syliinsä. Nicholas painautui äitiinsä kiinni tiukasti. ”Oli ikävä,” Santtu sanoi. ”Ilmeisesti,” Minni tokaisi ja silitti poikaansa. ”Mikäs pikkumiehellä on?” Vinski kysyi. ”Korvatulehdus,” Minni sanoi. ”Nukkuu sikeästi?” Carolina kysyi. ”Joo, onneksi,” Minni sanoi huokaisten. ”Mikä Turbolla on?” Vinski kysyi, kun näki veikkansa puhumassa sivummalla puhelimeen. ”Ei kertonut,” Minni sanoi ja katsoi suuntaan, jossa mies oli. ”Haluatteko kahvia?” Carolina kysyi. ”No miksei,” Minni sanoi. Hetkeä myöhemmin Turbo saapui heidän seuraansa. ”Onko kaikki hyvin?” Vinski kysyi, kun Turbo oli ihan ajatuksissaan. ”Ei!” hän tokaisi. ”Mikä hätänä?” Minni kysyi. ”Meidän on pakko palata. Marsin ulkopuolella on havaittu liikettä, joka ei ole meidän sotilaiden aiheuttamia,” Turbo selitti. ”Ulkopuolista liikennettä? Mutta plutolaisethan häädettiin pois,” Santtu totesi hieman pelokkaana. ”Nämä eivät ole plutolaisia. Paljon kehittyneempiä ja katoavat nopeammin tutkasta,” Turbo sanoi. ”Entä Moto?” Vinski kysyi. ”Laitoin sille viestin, mutta lähdetään illalla tai viimeistään huomen aamulla,” Turbo sanoi. ”Jeejee prätkähiiret on täällä taas,” Vinski ilakoi.


Illemmalla Moto ja Milva saapuivat lasten kanssa takaisin talolle. Eeli kävi hieman ylikierroksilla eikä olisi millään rauhoittunut istumaan. Minni oli kertonut tilanteen kanssa vanhemmilleen. ”Kurjaa, että joudutte lähtemään,” Marie totesi. ”Marsin puolesta meidän tää on tehtäväkin,” Turbo sanoi. ”Ilman muuta. Ja aikainen puuttuminen ei tuo uutta katastrofia, kuin plutolaisten kanssa,” Hans sanoi. ”Niinpä. Mars ei ole toipunut heistäkään,” Milva sanoi. ”Eli te lähdette aamulla?” Marie kysyi. ”Joo,” Turbo sanoi. Hans katsoi pientä tuhisijaa sylissään, joka selvästi oli rauhoittunut lääkkeen myöden. Olohuoneessa oli syvä hiljaisuus. Kaikki oli selkeästi omassa maailmassaan miettien vaan tulevaa. ”Äitiii,” Eeli sanoi voihkaisten, rikkoen samalla hiljaisuuden. ”Mitä kulta?” Milva kysyi. ”Mun särkee päätä ja väsyttää,” Eeli sanoi ja painoi päänsä tämän syliin. ”Varmasti sillä sokerimäärällä,” Moto totesi ja sai kaikki naureskelemaan. ”Mutta, kun se hattara on oli hyvää,” Eeli sanoi naureskellen. ”Mee pesemään hampaat, niin me tullaan lukemaan sulle iltasatu,” Milva sanoi. Poika nyökkäsi ja juoksi yläkertaan. ”Pitäis varmaan itsekkin mennä nukkumaan,” Minni totesi. ”Niimpä. Päästään aamulla sitten lähtemään,” Turbo totesi. ”Menkää vain niin jaksatte. Teillä on kumminkin pieniä lapsia mukana,” Marie totesi. Prätkähiiri porukka ei miettinyt kauaa nukkumaan menoa. Marie ja Hans suukottivat pienen pojan ennen antamista äidilleen. ”Hyvää yötä,” Marie totesi. Kaikki toivottivat hyvät yöt pariskunnalle.


Nicholas käänsi kylkeään omassa pienessä sängyssään, kun Minni ja Turbo saapuivat huoneeseen. Minni nukutti pienemmän poikansa uudelleen sylissään kevyesti keinuen. ”Onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi ja istui sängylle vaimonsa viereen. ”On. Mietityttään, vain että kuka olisi käynyt Marsin ilmatilassa,” nainen vastasi nostamatta katsetta käsissään makaavasta vauvasta. ”Mutta sää oot huolissasi samalla,” Turbo vastasi. ”Miksen mää olisi huolissani? Meillä on kaksi pientä poikaa, just selvitty yhdestä sodasta ja nyt Mars tuntuu olevan vaarassa uudestaan,” Minni sanoi haikeana nostaen katseensa mieheen. ”Mutta eihän Mars välttämättä ole vaarassa,” mies vastasi. ”Tiedän, mutta jos onkin?” Minni sanoi. ”Hei kultaseni! Älä huolehdi. Me selvitetään tää asia,” Turbo sanoi lohduttavasti ottaen hennosti naisen kainaloonsa. Minni hymyili vaisusti miehelle. ”Sitä paitsi mää suojelen teitä,” Turbo vastasi suukottaen samalla naista. ”Tiedän,” Minni sanoi suukottaen miestä takaisin. Minni ojensi pienokaisen isänsä syliin. Turbo suukotti poikaansa ennen laskemista tätä omaan pinnasänkyyn nukkumaan. Hän silitti myös Nicholasta hennosti ennen kömpimistään vaimonsa viereen. ”Älä ole huolissasi, kaikki järjestyy,” Turbo sanoi ennen valon sammuttamista. ”Tiedän,” Minni sanoi jääden vielä hetkeksi istumaan sängylle mietteissään.


Hypätään kaksi päivää eteenpäin. Minni viikkasi vaatteita takaisin kaappeihin, kun Turbo oli taas lähtenyt Nicholaksen kanssa käymään kaupassa. Pienempi poika ähisi omiaan pariskunnan sängyllä ja Minni suukotti hymyillen pienokaista. ”Haloo! Onko ketään kotona!” kuului alakerrasta tutun naisen huuto. ”Olen yläkerrassa Milva!” Minni huusi ystävälleen. Milvan edellä käveli pieni vaaleanpunainen röyhelömekkoon puettu tyttö. ”Voi Viltsu! Ompa kaunis mekko!” Minni sanoi, kun näki tytön. ”Joo ei suostunut poistumaan asunnosta ilman mekkoa!” Milva sanoi. ”Mutta siinähän annetaan lapsen leikkiä luovuudella ja vanhempi nähdään hyvänä,” Minni sanoi ja pakkasi loput kamppeet vaatekaappeihin. ”Nykyajan protokollaa,” Milva sanoi ja istui sängylle. ”Niimpä. Nykyaikana lasta ei saisi rangaistakaan,” Minni sanoi. ”Just. Vangitkaa mut huono äiti roolissa,” Milva sanoi ja sai naiset naureskelemaan. ”Mitä sää muuten luulet, että se ilmavierailu on?” Milva kysyi. Minni nosti poikansa syliinsä ja lähti kohti alakertaa. ”Vaikea sanoa,” Minni sanoi. ”Oletko sää huolestunut?” Milva kysyi ja auttoi Vilhelmiinan alasportaita. ”No olen. Ja vähemmästäkin,” Minni sanoi ja laski pojan leikkimatolle. ”Mikä sua vaivaa. Sää oot yleensä viileä kun viilipytty,” Milva sanoi ja seurasi naista olohuoneeseen. ”Tiedän. Ehkä lapset on saanut mut huolehtimaan enemmän,” Minni sanoi. ”No sellaista se on lasten myötä,” Milva sanoi. ”Mutta jos jotain tulee niin, haluan olla mukana omassa roolissani,” Minni sanoi. ”Mahtavaa. Meidän kenraali on palannut,” Milva sanoi ja sai Minnin hymyilemään. ”Mutta mites Vinski ja Santtu? Nehän järjestää häitään ja teidän toisella pojalla ei ole nimeä,” Milva sanoi huolestuneena. ”No sun hormonit hyppii kanssa näköjään sinne tänne,” Minni sanoi hämillään. ”Älä viitsi,” Milva sanoi. ”Kaikki järjestyy. Vinski ja Santtu tanssii häänsä ja me kastetaan poika,” Minni sanoi. ”Toivottavasti olet oikeassa,” Milva sanoi.


Seuraavana päivänä Minni katseli monitorien näyttöjä. ”Minni?” Miihkali kysyi hämillään. ”Hei!” Minni totesi. ”Mitä sää täällä? Hei pikkunen, hei,” Miihkali kysyi kävellen naisen viereen ja lirkutellen vauvalle. ”Tulin töihin,” Minni sanoi. ”Töihin? Lapsen kanssa?” Miihkali kysyi. ”Totta kai. Nich on kesä päiväkodissa ja Turbo on töissä,” Minni sanoi. ”Tietääkö Turbo?” Miihkali kysyi. ”Mikä esikoulun kyselytunti tämä on?” Minni kysyi tiukasti mieheltä. ”E-ei mikään,” Miihkali sanoi änkyttäen. ”Onko sulla töitä?” Minni kysyi. ”Ei ruokkis,” Miihkali sanoi. ”No mene syömään sitten!” Minni sanoi tiukasti. ”Kyllä kenraali,” Miihkali sanoi ja poistui nöyränä paikalta. ”Äiti on palannut! Nyt saat nähdä mitä äiti tekee työkseen,” Minni sanoi ja suukotti pienokaistaan. ”Mennään etsimään isäsi,” hän jatkoi ja nosti kantokopan kantoonsa.

”Meillä ei ole kenraali vieläkään tietoa ilmatilassa vierailleesta aluksesta,” majuri sanoi. Turbo hieroi väsyneenä silmiään. ”Ei mitään? Teillä on ollut mahdollisuus selvittää kuka osaa esimerkiksi teleportauksen. Tai kansakuntaa joilla on mahdollisuus illuusioon,” Turbo sanoi. ”No tuo ei ole tullut mieleenikään,” majuri sanoi. ”Ahhhg,” Turbo sanoi ja iski päänsä pöytään. ”Mutta kenraali…” majuri epäröi. ”Menkääs sitten hoitamaan työnne kunnolla,” Minni sanoi. ”Kenraali Carbine,” sotilaat sanoivat kokoustilassa ihmeissään. ”Minni. Mitä sää täällä teet?” Turbo kysyi. ”Tulin auttamaan sua tietenkin,” Minni sanoi. Sotilaat poistuivat tilasta nopeasti ennen kuin nainen korottaisi ääntään toimimattomuudesta. ”Sää oot äitiyslomalla,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. ”Entä sitten. Samat asiat hoitaisin kotona,” Minni sanoi ja ojensi pojan miehelleen. Turbo hymyili vaimolleen ja lähtivät kohti kenraalin työhuonetta. Työhuoneessa Minni avasi tietokoneensa. ”Tympikö kotona istuminen?” Turbo kysyi, kun silitteli poikansa vatsaa kevyesti pienellä sohvalla. ”Arvaa vaan,” Minni sanoi irrottamatta katsettaan koneestaan. ”Oltaisiin sit vaihdettu,” Turbo sanoi roikottaen päätään sohvan selkänojan yli. ”Ekkö viihdy töissä?” Minni kysyi. ”Viihdyn, mutta toisinaan kaipaa aikaa jolloin sai vedellä plutolaisia päin naamaa ja heittää huonoa läppää, kun iski pommin lentävään plutolaisalukseen,” Turbo sanoi huokaisten. ”Et kai väitä, että meidän elämä olis jotenkin tylsää nyt?” Minni kysyi tiukasti. ”En tietenkään. Meidän elämä on ihanaa, kaksi poikaa, talo, ja sinä vaimoni. Mutta silti kaiken tän lisäksi kaipaa sitä tietynlaista rämäpäisyyttä ja kaksi pyöräisellä ajoa,” Turbo sanoi saaden vaimonsa liikkeelle tuoliltaan. ”Voi kulta. Mää ymmärrän sua, mutta sotaa ei oltais voitu jatkaa ikuisuuksia,” Minni sanoi ja istuuntui miehensä syliin. ”Tiedän sen, pitäisi aloittaa joku harrastus missä saisi mätkiä jotain,” Turbo sanoi ja sai naisen nauramaan sylissään. ”No kas kun et, kiinnitä nyrkkeilysäkkiä autotallin kattoon ja mätki sitä,” Minni sanoi nousten miehen sylistä ja palaten koneelleen. ”Mikä idea! Miks mää en oo keksinyt tota? Oikeesti?” Turbo kysyi hämmentyneenä. ”No autotalli tuntuu muutenkin olevan sun valtakuntas, joten miksi ei,” Minni sanoi kohauttaen harteitaan. ”Kun haetaan Nich, niin käydään kyllä heti hakemassa sellanen,” Turbo sanoi. ”Miten vaan kulta. Sitä paitsi urheilethan sää töissäkin,” Minni sanoi. ”No se on totta,” Turbo sanoi. ”Noi tohelot ei ole vieläkään löytäneet mitään… Minni?” Vinski sanoi paiskaten oven auki. Valkoinen hiiri oli kuin lekalla lyöty päähän, kun näki naisen istuvan siinä missä yleensä Turbo oli. ”Minni tuli töihin vauvan kanssa,” Turbo sanoi sohvalta ja sai miehen ajatuksistaan. ”Aaah. Hei pikkunen,” Vinski sanoi ja helisteli sormeaan pienokaisen naaman edustalla. ”Rouvaa ilmeisesti tylsistysti kotona istuminen,” Milva sanoi paukaten myös sisään kaikki muutkin tutut ystävät perässään. ”Sää oot unohtanut Stynér taas lääkitykses, kun oot noin helvetin kiree,” Minni sanoi katsoen kuvaa tietokoneeltaan. ”Haaahaa, ootpa hauska,” Milva sanoi istuen työpöydän kulmalle. ”Joo eivät ole isomman luokan ”pomot” mitään löytäneet,” Turbo sanoi ärtyneenä. ”Turhauttavaa, kun kenelläkään ei ole mitään,” Minni sanoi ja nousi seisomaan Milvan viereen. ”Kenraali…kenraali se tapahtui taas!” Sotilas huusi juosten ovelle. Sankaritiimi katsoi nopealla vilkauksella toisiaan ja lähtivät juoksemaan yleisiä tiloja. Naiset katsoivat miesten perään, jonka jälkeen toisiaan. ”No mennäänkö?” Santtu kysyi. Minni nosti poikansa syliinsä. ”Mennään, ennen kuin he keksivät jotain ihan älytöntä,” Minni sanoi. Salissa oli kuhina ja naiset työnsivät itsensä väkijoukon ohi eturiviin. ”Saimme ainoastaan tämän kuvan otettua,” sotilas sanoi ja näytti epämääräisen heilahtaneen kuvan, jossa selvästi saattoi ehkä olla aluksen siluetti. ”Sehän on täysin tärähtänyt!” Milva tivasi. ”Tiedän, mutta parempaa emme saaneet,” sotilas sanoi. Kaikki katsoivat toisiaan. ”No ainakin se on jotain,” Turbo sanoi ja poistui paikalta. Ruokatila oli hiljainen. ”Hei! Kahvi, kiitos,” Turbo sanoi. ”Kaikki hyvin?” Minni kysyi ja käveli miehensä viereen. ”Tuntuu turhauttavalta. Odotin jo enemmän,” Turbo sanoi ottaen kahvinsa ja mennen pöytään istumaan. Minni istui miehen viereen ja silitti tämän kättä. ”Ootko sää veikka kunnossa?” Moto kysyi ja saapui Vinskin kanssa kahvioon. ”Joo ihan ok,” Turbo sanoi ja hieroi otsaansa. ”Ketähän ne on?” Vinski kysyi. ”En tie, mutta jotain ne haluu,” Turbo sanoi. ”Piristystä elämään kaverit!” Santtu sanoi ja laski pöydälle kasan häälehtiä. ”Me ei olla mitään hääsuunnittelijoita,” Moto sanoi. ”Etkö sää kertonut vielä?” Santtu kysyi ja katsoi Vinskiä. ”Kertonut mitä?” Turbo kysyi. ”Me vietetään häät kuukauden päästä,” Vinski sanoi hieroen niskaansa. ”Kuukauden?” Minni kysyi. ”Joo. Carolina pitää huolta Eelistä ja Vilhelmiinasta tällä hetkellä, kun jouduimme tänne takaisin. Hän kertoi samalla, kun kävin katsomassa heitä, että hänen on palattava maahan,” Santtu sanoi. ”Joten te nopeutitte häitänne?” Minni kysyi. ”Joo. Carolinan osallistuminen häihin on minulle tärkeää, enkä tiedä koska saan hänet nähdä taas,” Santtu sanoi haikeana. ”Ihan ymmärrettävää,” Turbo sanoi. ”Tässä teille juotavaa rakkaat ystävät,” Milva sanoi ja laski juomatarjottimen pöydälle. ”Malja Vinskin ja Santun häille,” Turbo aloitti. ”Ja ollaan ne sankarit, jotka myös selvittävät tämän heilahtaneen avaruusaluksen mysteerin!” Vinski jatkoi. ”Ei tossa oli järkee,” Milva sanoi naureskellen. ”Tai sitten siinä olikin,” Minni sanoi. ”Se kuulosti vain oudolta Vinskin suusta,” Moto sanoi ja sai porukan nauramaan. ”C’MOOON!” Vinski älähti ja sai kaikki nauramaan entistä enemmän.