Lomaa kaikin puolin (S)

Ficin nimi: Lomaa kaikin puolin
Kirjoittajat: Minde& Pahgiz
Tyylilaji/Genre: Romance / Action
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Turbo/Minni, Moto/OC, Miihkali/OC, Vinski/Santtu
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Minni päättää pitää hoitajan kehoituksesta lomaa ja värvää Tanyan ja Miihkalin saattajikseen lomareissulle Maahan.
Varoitukset: Väkivallan uhka
Vastuunvapaus: Emme omista Prätkähiiriä Marsissa vain omat hahmomme ja tarinamme. Emme myöskään hyödy näistä rahallisesti.
A/N: Kyllä tän ficin kanssa tulikin painittua henkisesti.. Mut vihdoinkin sen voi julkaista!


Minni laski kynän ja paperinivaskan käsistään ja venytteli hetken silmät kiinni. Ohimoa kiristi siihen malliin, että tauko ja kupponen vahvaa kahvia olisi kovasti tarpeen.
Ovelta kuulunut koputus sai hiirinaisen ryhdistäytymään ja tämä pyyhkäisi hiukset otsalta ojennukseen.
”Sisään.”
Minni hymyili lämpimästi, kun tunnisti tulijan Tanyaksi.
”Moikka ja terveisiä Suojavyöhykkeeltä” nuorempi hiirinainen virnisti ja ojensi naiselle pienen paketin, joka oli kääritty ruskeaan, rapisevaan kierrätyspaperiin. ”Mumma lähetti tämän sinulle.”
Minni avasi paketin ja sai käsiinsä pienen purkin. Hän arvasi heti mitä se sisälsi. Moton äidin ja siskon tekemää kotitekoista teejauhetta, jossa oli tuplasti enemmän kofeiinia kuin mitä Maan kahvi sisälsi.
”Kiitti, tää tulee tarpeeseen” harmaaturkkinen hiirinainen naurahti ja laittoi paketin varmaan talteen työpöytänsä laatikkoon.
”Ootko varma et pelkkä tee riittää? Näytät... aika väsyneeltä” Tanya puri huomautuksensa jälkeen hieman huultaan. Ei ehkä ollut hänen asiansa huomautella rouva kenraalin uupumuksesta.
Minni kuitenkin hymyili ja nojasi selkäänsä tuolinsa selkänojaan.
”No, mitä hoitaja suosittelisi tähän vaivaan?”
”Lomaa” Tanya vastasi varovasti. ”Ja mieluiten varmaan kaukana täältä…”
”Oliskin noin helppoa vain ottaa sitä...” Minni huokaisi ja hieroi ohimoaan kaksin käsin.
”Sä se kenraali olet… etkö sä voisi määrätä sitä itselles?” Tanya kysyi tunnustelevasti.
Minni mietti hetken hiljaa.
”Ehkä mä voisinkin... Mutta minne ihmeeseen mä lähden sitä viettämään?” Minni naurahti väkinäisesti.
Vaikka hän olisi missä tahansa Marsissa hän ei varmasti saisi rentoutua pitkään.
”Mä voisin heittää sulle parikin ehdotusta…” Tanya virnisti ilkikurisesti.
”Mä taidan arvata sen ekan osoitteen, mitä suosittelet… Entäs se toinen paikka?” Minni nauroi makeasti.
”Mun kotitila Maassa? Silver Moon? Siellä saisit nauttia rauhasta, raittiista ilmasta ja hyvästä ruoasta.” Tanya hymyili lempeästi.
”Ettei sulla vain olisi hieman jotain pieniä taka-ajatuksia? Hmm..?” Minni kysyi tutkiskelevasti kulmiensa alta.
Tanya punastui ja hymyili hieman nolona. Minni nousi tuolistaan venytellen. Hän käveli pienelle ikkunalleen.
”Ja koska mä olen kuitenkin kenraali, mähän en voi taittaa tuollaista matkaa yksin, vai kuinka?” Minni virnisti olkansa yli.
Tanyan silmät laajenivat innostuksesta, hän aavisti mihin keskustelu oli kääntymässä.
”Mä tarviin kuitenkin jonkun paikallisen neuvottelemaan itselleni sen levähdystauon Montanassa, eikö niin?” Minni oli miettivinään ääneen ja kaivoi pöydältä puhtaan ja ehjän paperin. ”Pahoitteluni, mutta näyttää siltä, et te saatte Miihkalin kanssa työreissun. Ei kai harmita?”
”Ei sitten millään muotoa, rouva” Tanya nauroi. ”Saako mennä juoruamaan?”
”Neiti on hyvä vain” Minni nauroi ja Tanya livahti nopeasti käytävän puolelle.

Jo seuraavana aamuna Minni herätti Tanyan ja Miihkalin aikaisin ja komensi nämä mukaansa alusten huoltohalliin. Hallin päällikkö murahteli hetken mielenosoituksellisesti, kun alkoi tankata väsyneesti pientä viiden hengen alusta, Minnin ilmoitettua tarvitsevansa sellaisen käyttöönsä.
Miihkali peitti kädellään haukotuksensa ja yritti pitää hymyn kurissa. Virallisesti hän oli rouva kenraalin saattaja ja tämän ei pitänyt olla mikään hupiloma, ainakaan muiden silmissä.
Kun alus oli tankattu ja tarkastettu, Minni määräsi Tanyan ja Miihkalin kyytiin ja astui viimeisenä alukseen.
”Reitti ja määränpää?” Miihkali kysyi virallista tavoittelevalla äänellä.
”Suuntaa ensin ihan kiertoradalle. Kerron jatkon, kun päästään sinne” Minni totesi ja istui apukuskin paikalle, painaen napista luukut kiinni, kun prätkät oli siirretty rahtitilaan ja kiinnitetty hyvin matkan ajaksi.
Tanya painoi vyönsä kiinni Minnin istuimen takana ja kun alus oli lähtenyt rullaamaan, käynnisti tutkan.
Kun alus oli päässyt lentoon ja huoltohallin tunnelista ulos, Miihkali veti ohjaimia itseensä päin ja alus ampaisi kohti taivasta.
”Ei vihollisia havaittavissa” Tanya ilmoitti. ”Kytken häivetilan.”
Minni keskittyi hetkeksi radiotaajuuksiin ja rentoutui, kun alus tavoitti kiertoradan.
”Seuraava koordinaatti, planeetta Maa, USA, Montanan osavaltio” vanhempi hiirinainen ilmoitti Miihkalille. ”Tarkemmat koordinaatit uskon, että jo tiedätkin.”
”Kyllä, rouva” Miihkali virnisti ja ohjelmoi koordinaatit valmiiksi. ”Onks meillä kahvia mukana?”
”Mulla on” Tanya virnisti ja kaivoi repustaan termoskannun ja mukit kolmelle. ”Aamupalaa?”
”Valmis kaikkeen, niin sitä pitää” Minni naurahti ja hörppäsi kahvia samalla kun nojasi istuimensa selkänojaan.

Lexie oli juuri saanut tietokoneella viimeiset laskut ja kirjanpidolliset asiat hoidettua, kun hänen korviinsa alkoi kantautua outoa huminaa avoimesta ikkunasta.
Rufus, joka oli maannut tilan emännän vieressä lattialla, nosti päätään ja alkoi haukkua.
”Anette, kuuletko sä tuon?” Lexie kysyi vaaleahiuksiselta naiselta, joka käveli työhuoneen avoimen oven ohi.
Anette pysähtyi ja kuunteli hetken. ”Ei tuo kyl mikään auto oo..” nainen mutisi.
Naiset kiiruhtivat koirat perässään takaovelle, josta ääni kuului ja ehtivät ulos juuri kun pieni marsilaisalus sammutti moottorinsa ja humina lakkasi.
Aluksen laskusilta aukeni ja naiset hymyilivät leveästi tunnistaessaan hahmon, joka käveli sitä pitkin alas.
”No mutta, siskopieni, mistä moinen kunnia?” Anette naurahti. Ja he kumpikin juoksivat hiirinaista vastaan.
Tanya melkein lensi suoraan Lexien syliin.
Ruskeahiuksinen nainen rutisti Tanyaa pitkään ja silitti tämän hiuksia.
”Oliko ikävä?” nainen kysyi lopulta hiljaa.
Vastaukseksi Tanya ynähti itkuisesti ja tiukensi halaustaan.
”Niin meilläkin sua” Lexie hymyili liikuttuneena ja nosti katseensa, kun kuuli kaksien askelien laskeutuvan ramppia pitkin.
”Moi Miihkali” Anette tervehti. ”Tulitte sitten lounaalle?”
”Sori, kun tultiin ilmoittamatta ja ilman varoitusaikaa” nuorukainen virnisti nolona.
”Ei tästä talosta oo ruoka ennenkään loppunu, vaikka tulis yllätysvieraita” Lexie hymyili ja käänsi katseensa Miihkalin takaa ilmestyneeseen Minniin. Tanya irrottautui silmiään pyyhkien Lexien halauksesta.
”Tässä on meidän tukikohdan komentaja, kenraali Minni” Miihkali esitteli. ”Minni, tässä ovat Lexie Madison ja Anette Bellows, Silver Moonin tilan omistajat.”
”Tervetuloa Silver Mooniin. Uskaltaako kysyä, mistä moinen kunnia?” Lexie hymyili varovaisesti, kun naiset kättelivät.
”Sain hoitajan määräyksen pitää lomaa.” Minni virnisti Tanyan suuntaan. ”Joten värväsin tämän kaksikon saattajikseni.”

Lounaan syömisen jälkeen Minni alkoi hoputtaa Tanyaa ja Miihkalia jatkamaan matkaa kohti Chicagoa.
”Kuulehan, eikö sun olisi parempi nukkua pois edes vähän univelkoja ensin, että olisit mahdollisimman pirteänä ja hehkeänä Chicagossa?” Tanya ehdotti ”Pääsisit eroon noista silmäpusseistas”
”Komennatko sä ylempääsi? Ja mitkä silmäpussit!?” Minni tuhahti muka loukkaantuneena.
”Rouva kenraali on itse moneen kertaan sanonut, etten mä ole armeijan sotilas vaan tukikohdan hoitohenkilökuntaa” Tanya ei voinut olla piruilematta.
”Sanan säilän heiluttelun sä ainakin hallitset” Minni hymähti ja otti vastaan Lexien tarjoaman kahvikupin. ”Hyvä on, yks yö sitten.”
Kahvin ja teen juomisen jälkeen Tanya käveli hevosaitauksen suuhun ja päästi pitkän vihellyksen. Hirnunta kuului kaukaa, mutta sen hiirityttö tunnisti heti.
”Heippa, komea poika” Tanya tervehti, kun Pascal laukkasi aidan luo ja hörisi tyytyväisenä, kun sai pienen palan leipää.
”Sillä on kyl pitkä muisti” Miihkali totesi aidan toiselta puolen, kun Pascal laski päänsä niin alas, että Tanya sai rapsutettua otsaharjaa.
”Jep.. hevoset ja norsut ei unohda...” Tanya naurahti ja halasi hevosen kaulaa selvästi liikuttuneena.
Pascal kävi nopeasti tervehtimässä Miihkaliakin, mutta kun nuorukaisella ei ollut herkkupaloja mukana, hevonen palasi nopeasti takaisin Tanyan rapsutettavaksi.
”Tämä siis on.. hevonen?” Minni tuli aidan luo hetken kuluttua.
”Jep. Ja isoimmasta päästä tällä tilalla” Miihkali virnisti. ”Meetkö tervehtiin lähemmin?”
”Eiköhän tää kohtelias etäisyys riitä” Minni hymähti ja katseli ympärilleen.
Tanya vilkaisi kenraalia ja hymyili tyytyväisenä. Minni oli vaihtanut vaatteitaan rennompiin ja sellaisiin, joissa ei ollut armeijan tunnusmerkkejä. Nainen taisi olla jo lomatunnelmissa.

Ennen päivällistä Lexie ohjasi Minnin yläkertaan valitsemaan itselleen vierashuonetta. Tanya ja Miihkali saivat alakerrasta käyttöönsä hiiritytön vanhan huoneen.
”Jos tarvit jotain, tuu vain sanomaan. Pyyhkeitä löytyy käytävän päässä olevasta isosta kaapista ja petivaatteet on valmiina tuossa sängyn päällä” tilan emäntä selitti. ”Me lähdetään Anetten kans tallitöihin aamulla kello kuusi, saa osallistua, jos uni loppuu kesken, mutta ei tulla sängystä pudottamaan sitä varten” Lexie naurahti. ”Kaapeilla saa käydä ja Tanya tietää missä mitäkin on, jos haluatte aamupalaa ennen kuin me tullaan takas.”
”Tää on oikeasti viiden tähden loma verrattuna mun edellisiin lomiin armeijasta” Minni naurahti naisille.
”Ja koska sun edellinen loma oli?” Lexie kysyi uteliaasti.
”On siitä jo aikaa… Ja empä tainnu saada, ku nukuttua parit pidemmät yöunet ja heti tuli häly takasin töihin…” Minni muisteli. ”Omia sukulaisia on harvassa, niin itseasiassa Moton äiti ja sisko otti mut kylään niiden katon alle. Vanharouva Maverick on ollu mulle ja muille trion osapuolille vähän kuin varaäiti.. kaikki on aina olleet tervetulleita”
”Eli, jos omena ei ole kauas puusta pudonnut, niin ei tiedossa mitään hirviöanoppi-juttuja Tanyallekaan” Lexie hymyili.
”Ei todellakaan. Tuikkeesta, siis Miihkalin äidistä ja Moton siskosta, on tosi hankala saada sellasta” Minni nauroi. ”Se vaatii jo tietynlaista rentoutta ja rohkeutta, kun on vilkkaiden kaksosten yksinhuoltaja. Mut ihan aikuisia Miihkalista ja Ruskastakin tuli. Heillä on tosin takanaan isoäidin vankkumaton rakkaus ja miehenmallina Moton tapainen hiiri. Tanya on niin hyvissä käsissä kuin vain Marsis voi ny olla.”
”No se on helpottavaa kuulla” Lexie hymyili. ”Vähän me kyl varauduttiin siihen, että Tap´s tulis takas parin kuukauden jälkeen... mutta hyvä, että hän pärjää. Vaikka eri planeetoilta ollaankin, Tanya on meidän pikkusiskomme ja sellaisena me pidämme hänet niin kauan kuin hän vain mua ja Anettea jaksaa katsella.”
Kun Lexie oli palannut alakertaan auttamaan päivällisen valmistelussa, Minni kävi hakemassa pari pyyhettä ja meni suihkuun. Viime kerrasta oli auttamattoman pitkä aika ja hiirinainen toivoi, että hänen turkkinsa sisältämä pölymäärä ei tukkisi heti talon viemäreitä.
Alhaalta kuului iloista puheensorinaa ja naurua, kun Minni harjasi hiuksensa ojennukseen ja vilkaisi pienen meikkilaukkunsa sisään.
”Mä taidan tarvita uusia meikkejä... näähän on ihan tiensä päässä...” hiirinainen mutisi ja nyrpisti kuonoaan, kun jopa ripsiväri oli niin monta kertaa vesitipalla jatkettu, että jäljellä oli enää harmaata vesivärilitkua ja harja oli ihan hiekkapölyn peitossa.
Sotilastukikohdassa ei oikeastaan tehnyt mitään meikeillä, mutta välillä Minni kyllä kaipasi laittautumista ja nätimpiä vaatteita, joilla ei ollut mitään tekemistä käytännöllisyyden tai armeijan vihreiden kanssa.

Seuraavana aamuna Minni heräsi, kun auringon säteet pääsivät suoraan verhojen raosta paistamaan silmiin. Hetken hiirinaisella kesti tajuta missä oikein oli.
”Niin joo.. Silver Moon..” Minni mutisi ja nousi venytellen istumaan.
Seinällä oleva kello näytti puolta kahdeksaa aamulla. Hän oli nukkunut lähes kymmenen tunnin unet, mikä oli todella harvinaista hiirinaisen tuntien. Normaalisti yöunet olivat siinä viiden tunnin hujakoilla.
Minnin korvat kuulivat alhaalta vaimeaa puhetta ja astioiden kilinää. Tanya teki aamupalaa. Lexien tai Anetten ääniä ei kuulunut, mutta Miihkalin ääni vastaili silloin tällöin nuoremmalle hiirinaiselle jotain.
Minni vaihtoi vaatteet ja viikkasi vuodevaatteet sängylle siististi. Kun nainen laskeutui portaat alas ja meni keittiöön, Lexien koirat tulivat hännät heiluen tervehtimään häntä.
”Huomenia. Nukuitko hyvin?” Tanya tervehti hellan äärestä. ”Rufus! Ei hypi! Minni pesi varmasti naamansa ihan itse.”
Minni nauroi ja rapsutti koiraa korvan takaa.
”Kuin uppotukki. Missä meidän emännät on?”
”Vielä tallitöissä. Miihkali lähti just auttamaan, että he saavat yhdeltä varsalta kaviot putsattua” Tanya vastasi ja liu´utti paksun pannukakun paistinpannulta pinon jatkoksi. ”Ota vain kahvia, täs menee vielä jonkin aikaa, että saan pannarit tehtyä loppuun.”
Minni otti Tanyan osoittamasta kaapista itselleen mukin ja pannusta itselleen mustaa juomaa ennen kuin istui pöydän ääreen.
Rufus asettautui makuulle oven viereen ja Cissy kävi vuorostaan Minnin rapsutettavana ennen kuin meni ulos avoimesta keittiön ovesta.
Minni otti käteensä paikallislehden ja selasi sitä hieman hajamielisesti. Radiosta kuului hiljaisella musiikkia, Tanya hyräili kappaleen tahdissa samalla kun paistoi seuraavaa pannaria. Ainoa kovempi ääni oli olohuoneen ison kaappikellon raksutus.
Minni hörppäsi juomaansa ja sulki lehden.
”Tuota.. Tanya.. jos sä tahdot jäädä tänne loman loppun asti, sekin käy kyllä mulle” Minni aloitti keskustelun. ”Täähän on sun koti.”
Tanya mietti hetken, kun sai pannarin valmiiksi ja sen pinon päälle.
”Kyl se kivaa olis, mutta mä ehdin jo ajatustasolla valmistautua siihen, että Moto rutistaa musta ja Miihkalista vähintään ilmat pihalle” nuorempi hiirinainen naurahti. ”Kyl mä tuun teidän mukana Chicagoon. Seuraava loma me pyhitetään Miihkalin kanssa sitten hevosten hoidolle.”
”Sovitaan sitten niin” Minni naurahti. ”Katanko mä pöydän loppuun? Muut taitaa tulla jo töistä.”
Kun sekalainen seurue sai aamupalan syötyä, Minni sai vihdoin tahtonsa läpi ja nuorison ottamaan aluksessa Chicagon suunnan.
”Pitäiskö meidän varoittaa Moto-setää ja muita tulosta?” Mihkali kysyi, kun Tanya vielä aluksen ulkopuolella halasi Lexietä ja Anettea pitkään.
”Vois se olla ihan hyvä..” Minni hymähti ja sulki noususillan, kun Tanya istui omalle paikalleen.
Loppumatka aluksella taittui alle tunnissa ja pian tuttu tulostaulu tarjosi turvallisen laskeutumispaikan alukselle.
”Menkää rutistettavaksi, mä ilmoitan komentokeskukseen, että me ollaan pian katvealueella, yhteyttä ei saa muutamaan päivään” Minni virnisti nuoremmilleen.
”Yes, ma´am” Miihkali veti kättä lippaan virnistäen ja kiiruhti ensimmäisenä aluksen ovesta ulos.
Tanya seurasi perässä ja päätyi heti Moton karhunhalaukseen.
”Älä ny hengiltä rutista meidän siskokultaa” Vinski virnuili ja pörrötti Tanyan hiuksia kun hiirinainen pääsi harmaan hiiren otteesta.
”Jos se vaan tarkisti, että mä en oo mikään hologrammi” Tanya virnisti takaisin ja rutisti sitten Turboa ja Santtua nopeasti.
”Kiva kun te kaks sentään vihdoin ilmoitatte ajoissa, että ootte tulossa maisemiin... ettekä vain rysähdä päin seiniä” Santtu totesi.
Tanya vilkaisi muita ovelasti hymyillen.
”Ei me olla kahdestaan…” Hiirinainen tönäisi Turboa kohti alusta ”Kolmas vieras on sulle. Voisit mennä moikkaamaan siitä.”
Hieman hämillään Turbo kipusi alukseen ja hän pysähtyi nielaisten melkein kuuluvasti, kun näki Minnin istumassa radion ääressä.
Hiirinainen lopetti juuri yhteydenpidon ja laski kuulokkeet pidikkeeseensä ennen kuin kääntyi ja nousi seisomaan. Vasta sitten Minni tajusi, ettei ollut yksin ohjaamossa.
”Hei..” hiirinainen melkein kuiskasi. Vieno hymy nousi hänen huulilleen.
Turbo otti nopeasti viimeiset askeleet lähemmäs ja veti naisen halaukseensa.
”No hei itelles..” kullanruskea hiiri kuiskasi tämän korvaan takaisin.
Minni tyrskähti naurusta ja vastasi halaukseen tiukasti.
Turbo vetäytyi lopulta hieman kauemmas, kosketti hiirinaisen poskea ja suuteli tätä hellästi ja pitkään.
Minni vastasi suudelmaan aluksi hieman varovasti tunnustellen, mutta veti lopulta miehen huivista ahneesti lähemmäs.
”Kiva nähdä suakin, muskelihiiri” hiirinainen sanoi lopulta keräillen hengitystään, kun he irrottautuivat hieman toisistaan.
”Samat sanat, kaunotar. Mistä moinen kunnia?” Turbo hymyili, silitellen edelleen Minnin poskea.
”Sain hoitsulta määräyksen pitää lomaa, joten päätin pitää siitä osan täällä. Ei kai haittaa?” Minni naurahti.
”Ei millään muotoa. Sun viime lomasta taitaa olla jo aika reilusti aikaa..” Turbo veikkasi.
”Jos mä saisin kaikki lomakorvaukset rahana, mä olisin varmaan top kympissä Marsin rikkaimmista hiiristä” Minni totesi ironisesti.

Moto ja Miihkali olivat juuri ottaneet prätkät pois aluksen ruumasta, kun Turbo ja Minni lopulta liittyivät muiden seuraan.
”OHO! Millä ihmeellä te saitte rouva kenraalin jättämään työmaansa?!” Vinski huudahti nähdessään tyytyväisenä hymyilevän hiirinaisen Turbon kainalossa.
”Hoitajan vahvalla kehotuksella vain.” Tanya vastasi viattomasti hymyillen ja kohautti hartioitaan.
”Mitä? Jännittääkö herra hurjapäätä kenraalin läsnäolo?” Miihkali kysyi ilkikurisesti ja sai valkoisen hiirin hyökkäämään painiotteella kimppuunsa.
Minni tyrskähti naurusta, kun Miihkali sai Vinskin lukko-otteeseen allensa.
”Ettet vain oo tulossa vanhaksi, Vinsentti? Täytyykö sulle ruveta pitämään ihan omia privaatti sulkeisia aamuisin, ku et enää nuorempien tahdissa pysy?” hiirinainen tavoitteli kenraalin äänensävyä puheeseensa.
”Älä ny liikoja pelottele, se vielä valvoo koko ens yön pelosta jäykkänä” Moto virnisti ennen kuin Vinski ehti heittää mitään takaisin.
”Pelosta puheenollen... Vanharouva Maverick vaatii multa melkein päätä vadille. Sä et oo tainnut liiemmälti äidilles soitella?” Minni katsoi harmaata jättiä tiukasti. ”Mä oon alkanu saada jo mosilta kitkerää palautetta siitä, että armeijan linjoilla ei hoideta yksityispuheluita tai vanhan rouvan murehtimisia.”
”Ehkä sun kannattais käyttää aluksen radiota hyödykses ja soittaa?” Tanya ehdotti. ”Ei me täältä kovin äkkiä takas ponkaista.”
Moto raapi nolona korvaansa. ”Joo, vois olla aiheellista...”
”Mee nyt soittamaan, me lähdetään hakeen syömistä ja tullaan takas niin pääset suoraan safkaamaan” Santtu ehdotti. ”Saatte puhua kaikessa rauhassa.”

Muiden palatessa takaisin tulostaululle, oli sinne sillä välin ilmaantunut kirkkaan vihreä moottoripyörä. Krista oli ollut heidän saapuessaan käymässä Santun tallilla peseytymässä, koska tulostaulun mukavuudet eivät varsinaisesti olleet suunniteltu naisvieraille. Nuorempi hiirinainen juoksi suoraan hänen luokseen.
”Moi Krista!” Tanya huikkasi ja halasi kissanaista tiukasti.
”No hei vaan itelles” Krista rutisti hiirityttöä hymyillen hieman nolona. ”Mä jo mietin mitä täällä on tapahtunut, olin poissa vaan hetken ja taululle sillä välin ilmestyny avaruusalus ja kaikki kadonneet ku pieru Saharaan...”
”Ei onneks mitään sen vakavampaa, saatiin vaan lomalaisia Marsista” Santtu vastasi. ”Meidän oli kyl puhe lähteä syömään, mut haettiinkin sitten noutoruokaa tänne..”
”Enköhän mä tän kerran saa hodarit kurkusta alas” Krista virnisti lähinnä Vinskille ja Motolle, jotka edelleen olivat vahvasti sitä mieltä, että Maassa ei juuri muita ruokia olekaan. Samassa hän huomasi hiirinaisen, joka tarkkaili häntä kulmat hieman rypyssä.
”Minni, täs on Krista. Krista, Minni” Turbo esitteli naiset.
”Mistä lähin te ootte kaveeranneet ceresläisen kanssa?” Minni kysyi teennäisen huvittuneesti ja vilkaisi kullanruskeaa hiirtä hieman ärtyneesti sivusilmällään.
”Rauha rouva kentsu, Krista on okei” Vinski huikkasi väliin. ”Okei, se on työskennellyt Tahkon alaisuudessa, mutta pistänyt sabotoiden niin tehokkaasti, että sai monoa sieltä.”
”Tuo oli aika lievästi sanottu...” Krista totesi. ”Siinä ja siinä, ettette ite päässy samaan mestausjonoon mun kanssa, kun tulitte sieltä Plutosta hakemaan.”
”Joo. Mut ilman päätä on niin huono ajaa prätkää” Vinski totesi huolettomasti.
Muut tyrskivät naurusta ja jopa Minnin suupielet nykivät ylöspäin.
”Ja sitä paitsi.. Saattasit saada ison kaiffan vihat niskaas, jos alkasit rähinöimään sen muijan kans..” Vinski jatkoi merkitsevästi ja töni hiirinaista kevyesti kylkeen kyynärpäällään.
Moto ja Krista punastuivat molemmat.
”Vai että semmoista..” Minni sanoi hetken asiaa sulateltuaan. ”No hyvä, että tuo körmy on kans löytänyt vihdoin seuraa itelleen...” hiirinainen lisäsi hieman rennommin hymyillen ja istui pöydän ääreen syömään.
Ruokailun jälkeen joukko mietti hetken mitä tekisivät. Moto ehdotti uuden kalapaikan näyttämistä Miihkalille ja nuorukainen oli heti juonessa mukana.
”Okei, te keksitte tekemistä, itsellenne, mut entäs me muut?” Vinski murahti.
”No isoveli ja Minni vois lähteä treffeille” Tanya ehdotti.
Turbo oli tukehtua kotikaljaansa.
”Treffeille?” Mainittu kaksikko toisti melkein yhtä aikaa, Turbo edelleen hieman käheällä äänellään.
”Niin just! Teidän viime näkemisestä on niin pitkä aika, että ottakaa ny aikaa keskenänne” Miihkali lisäsi pökköä pesään. ”Kyl meitä on tarpeeksi yhden Leipäjuuston löylyttämiseksi ilman teitäkin.”
”Ei vastaväitteitä, piste.” Krista ilmoitti nauraen.
”Ei kai tässä muukaan auta, kun ryhmäpaine vaatii...” Turbo huokaisi Minnille muka vastentahtoisesti.
”Voinks mä lähteä treffeille näin..?” Minni pohti ääneen muka tosissaan ja venytti paitansa helmaa.
”Et todellakaan! Ku kerran meette ulos, pitää laittautua sit viimesen päälle. Tää tilanne vaatii vaan yhtä asiaa...” Santtu aloitti.
”Shoppailua!” Tanya ja Krista katsahtivat toisiaan ja hymyilivät leveästi.
”Jos leidit menisitte keskenään? Vinski saa allergisen reaktion vaatekaupoissa” Moto naureskeli.
”Puhu vaan omasta puolestas. Säkö sit tykkäisit lähteä naisten ostoksia kantamaan?” Vinski ärähti.
”Mä nautinkin lopputuloksen katselusta.” Moto virnisti.
”Vai riisumisesta...” valkoinen hiiri aloitti, mutta sai takaraivolleen läpsäisyn Turbolta.
”Ehkä parempi maailmojenrauhan kannalta, että noi jätkät jää tänne. Että pysyy ostari pystyssä” Tanya virnisti.
Kaikki olivat tyytyväisiä ehdotukseen ja naiset alkoivat tehdä lähtöä.
”Käyttäkää Turbo pesulla ennen kuin me tullaan takas” Santtu huikkasi Minnin takaa ennen kuin hiirinaisen ja Kristan prätkät matkustajineen kurvasivat ovesta ulos.

Muutama vaatekauppaa ja kosmetiikkaliikettä myöhemmin Minni avasi taas sovituskopin verhon ja asteli esittelemään uutta asukokonaisuutta.
”Mitenkäs tämä..?” Minni kysyi tullessaan sovituskopista yllään farkut ja musta löysä paitapusero.
”Ei tarpeeks sexy.” Krista tuomitsi ja hieroi leukaansa muka vakavissaan.
”Krista! Ei ne mihinkään cocktailkutsuille oo menossa!” Tanya pudisti päätään nauraen, mutta päätyy sitten vielä varmistamaan. ”Ettehän?”
”Ei kai... tuli tuo lähtö niin nopeasti, ettei ehditty sopia mitä tehdään.” Minni hymähti ja katsoi syyttävästi hänen makutuomareitaan, joiden idea koko treffi-ilta oli ollut.
”Eli käytännöllinen asu ja pitää olla vissiin sellainen, ettei Turbo saa silmiään irti susta” Santtu naurahti.
Santtu ja Krista lähtivät palauttamaan hylättyjä vaatteita ja Tanya vilkaisi Minniä anteeksipyytävästi.
”Älä turhaan, ihan hauska idea se oli, että saadaan viettää aikaa kaksistaan.. Mut ny mä pyytäisin yhtä palvelusta” Minni virnisti nuoremmalleen.
”Hämäystä?” Tanya ehdotti.
”Juuri sitä. Mä treffaan teidät vartin päästä ostarin kahvilassa ja silloin mulla on valmis asu treffeille.”
Tanya virnisti, veti käden lippaan ja meni kertomaan muille, että Minni oli lähtenyt vessaan ja heidän pitäisi mennä odottamaan kahvilan luo.
Kun reitti oli selvä, Minni kävi hakemassa itselleen mukavat legginsit, olkapäät paljastavan tunikan ja tunikaan mätsäävät alusvaatteet. Kengät hän löytäisi naapuriliikkeestä.
Saatuaan ostokset tehtyä Minni käveli naisten wc:hen vaihtamaan vaatteita ja sitten muiden luo.
”Fuskupeliä, nainen!” Krista tokaisi hymyillen, kun näki Minnin.
”Ei, vaan valmiina treffeille” Minni tokaisi ja istui pöydän ääreen. ”Joko te tilasitte?”

Kun naiset palasivat takaisin tulostaululle, Turbolta pääsi vaistomainen vihellys.
”Näytät hyvältä, kaunokainen.”
”No sit oli onnistunu reissu. Tehdäänkö heti perään toinen, jos oot keksiny mitä duunataan?” Minni kysyi.
”Miten olis minigolf ja piknik sen päälle?” Turbo ehdotti. ”Puistossa on jotain ilmaiskonserttia tänään, eli kuultais musaakin samalla.”
”Myyty eniten tarjoavalle” Minni naurahti. ”Yks vai kaks prätkää?”
”Takapenkki on aina sulle, jos ei prätkäs tuu mustasukkaiseksi” Turbo virnisti ja Minni istui hänen taakseen, kietoen kätensä Turbon vyötärölle.
”Tekee prätkällekin hyvää pitää vapaapäiviä” hiirinainen naurahti, kun Turbo väänsi kaasun pohjaan ja karautti ulos tulostaulun kadun puoleisesta tuuletusluukusta.

Minnillä kesti hetken tottua vaihteeksi kyydissä istumiseen, mutta hetken ajelun jälkeen hän vähän hellitti otettaan ja alkoi katsella kaupunkia.
”Se puisto minne me ollaan menossa, on vähän kuin Makon valtakuntaa” Turbo selitti, kun he pysähtyivät liikennevaloihin. ”Leipiksellä pitää siis olla joko vuosisadan dementia tai mieletön pokka, jos meinaa sinne tulla tihutöitään tekemään.”
Minni virnisti. ”Mä haluan joskus tavata hänet. Jos se siis on mahdollista.”
”Saattaa olla, et Mako itsekin on puistossa tai sit ei. Hän pitää mielellään etäisyyttä meihin, oman turvallisuutensa takia. Chicagossa ja lähialueilla on muitakin, jotka ei fanita meitä” Turbo totesi ajettuaan prätkänsä parkkiin.
”Kerros tarkemmin, noin ajankuluksi. Keitä te oikein ootte menneet suututtamaan?” Minni virnisti, kun he kävelivät kohti minigolfrataa.
Muutaman radan jälkeen kaksikko meni ostamaan juomat kojusta, ja hetken he kuuntelivat puistokonsertin lavalta kuuluvaa musiikin jumputusta.
”Mun täytyis varmaan pitää lomaa vähän useammin” Minni hymyili, kun he saivat radat pelattua läpi ja lähtivät etsimään sopivaa piknik-paikkaa.
”Et muistanu enää miltä oma aika tuntuu?” Turbo veikkasi.
”Jep.. kenraali-minä alkoi olla päällä ympäri vuorokauden.. ihan kuin ei olis edes muuta nimeä” hiirinainen totesi, kun he istuivat pienen lammen rantaan.
Turbo levitti viltin ja eväät sille ja istui sitten naisen viereen, vetäen tämän kainaloonsa.
”Nyt sä kyl saat olla ihan vain Minni hetken aikaa..” kullanruskea hiiri hymyili hellästi ja pyyhkäisi hiuksia tämän silmiltä. ”Ja vieläpä noin hemmetin hyvän näköisenä..”
”Imartelu ei anna aina lisävirtaa...” Minni jupisi vitsaillen, mutta ei pistänyt vastaan, kun mies nojautui suutelemaan häntä hellästi ja pitkään.
Eväiden syömisen jälkeen Minni haukotteli hieman, vaikka hän oli nukkunut edellisen yön kuin uppotukki.
Turbo veti naisen kainaloonsa ja siitä hellästi makuulle, pää hänen syliinsä.
”Tää ei sit tuu tavaksi” Minni nauroi hieman nolona.
”Ei, ei, kulta. Ota nyt vähän aikaa rennosti ja nauti olostas” Turbo hymyili ja silitteli hänen mustia pitkiä hiuksiaan..
Minni huokaisi syvään ja katsoi suoraan ylös. Ison puun oksat kahisivat lempeässä tuulessa, ilmaiskonsertin lavalta kuului naissolistin laulu ja rumpujen tahdittama rytmi.
Juuri kun Minnin silmät olivat painumassa kiinni, omituinen jysähdys lavan suunnalta sai hänet avaamaan silmänsä. Kun ihmisten paniikinsekaiset huudot alkoivat, nainen oli täysin hereillä ja ponkaisi ylös.
Turbo noudatti esimerkkiä ja vihelsi prätkän heidän luokseen.
”Mainitsit siitä Leipiksen vuosisadan dementiasta?” Minni mutisi, kun hyppäsi mustan prätkän satulaan. ”Mitä tehdään?”
Turbo painoi prätkänsä radion kutsunappia. ”Mitä mieltä oot? Muut ei ehdi tänne ihan heti..”
Minni mietti hetken. ”Pitää varmistaa, et ihmiset on okei.”
Turbo kurvasi prätkällään esiintymisalueen viereen.
”Leipäjuusto on tuolla.” Hän murahti kihisten kiukusta.
Lihava plutolainen selitti parhaillaan pahoitteleva ilme kasvoillaan, miten heidän testaamansa automaattikaivuri oli saanut vahingossa väärät koordinaatit ja siksi jyrännyt puistoon ison väylän ja törmännyt suoraan ilmaiskonsertin esiintymislavaan.
”Mutta ei huolta! Minä, Lalli Leipäjuusto lupaan korjata vauriot ja täysin ilman korvauksia!” Leipäjuusto vakuutteli. ”Kunhan ensin saamme kaivurin kiinni ja sammutettua sen..”
”Plutolainen kalavale, etten paremmin sanois..” naisen ääni kaksikosta oikealla totesi ja Minni säpsähti.
Viereiseen puuhun nojasi mustahiuksinen nainen, joka puristi kädessään vaaleaa sauvaa.
”Moi Mako” Turbo tervehti. ”Sä olit konsertissa?”
”Joo, en tosin tiedä oliko se onni vai epäonni..” nainen vastasi ja suoristautui. ”Ihmiset pääsi pakoon ja seonnut kaivuri menee kohti puiston keskustaa. Mä olisin muuten pysäyttänyt sen, mutta Rasvis laumoineen on ihan sen kannoilla..”
”Eli varmistavat vaan, ettei kukaan sammuta sitä masiinaa..” Minni tuhahti. ”Me ollaankin tavattu vaan videopuhelun kautta?”
Mako virnisti. ”Niinpä. Kenraali Minni, eikö?”
Naiset kättelivät pikaisesti ja Mako vilkaisi puistosta kaupunkiin päin.
”Ratsuväki taitaa saapua.” Hän totesi.
Samassa muut pysäyttivät pyöränsä kolmikon luo.
”Ei tainnu teidän kahden treffit mennä ihan putkeen?” Santtu veikkasi pahoillaan Vinskin takaa.
”Mussa varmaan on huonon treffionnen magneetti” Minni virnisti olkiaan kohauttaen. Oikeasti hiirinainen ei varsinaisesti pettynyt siitä, ettei iltapäivä ollut pysynyt aivan ilmeettömänä.
Mako selosti nopeasti tapahtumat muille.
”Jos tehdään näin” Turbo aloitti. ”Santtu ja Tanya, jääkää te tänne, ilmoittakaa Tanyan kypäräradiolla, jos näyttää siltä, että Leipis kutsuu lisää jengiä.”
Santtu aikoi väittää vastaan, mutta hän nielaisi harmituksensa, kun huomasi Tanyan nousevan mukisematta pois Miihkalin takaa. Nuorimman hiirinaisen ilme oli hieman pelästynyt, eikä hän selvästikään halunnut joutua lähelle Leipäjuustoa tai tämän alaisia.
”Jäänkö mä myös tänne vai..?” Mako kysyi.
”Susta taitaa olla eniten apua kaivurin etenemisen estämisessä.” Turbo totesi. ”Onnistuuko?”
”Onnistuu.” Mako vastasi itsevarmana. Tätä puistoa ne eivät tuhoaisi.
Krista kurvasi hänen viereensä ja nainen nousi kissanaisen taakse. Santtu heitti kypäränsä tälle lainaan.
”Pidä kii!” Krista hihkaisi ennen kuin väänsi kaasun pohjaan. Makolla oli kädet täynnä pitäessään itsensä kyydissä ja sauvansakin vielä mukana. He lähtivät kaartamaan kauempaa päästäkseen kaivurin eteen.
”Ja sitten me muut?” Miihkali kysyi.
”Tyhmä kysymys.” Vinski totesi ivallisesti.
”On aika vääntää…” Turbo aloitti.
”HANAT AUKI!!” Kaikki huudahtivat yhteen ääneen ja lähtivät ajamaan Leipäjuuston konnien perään.
Hiiret saavuttivat hanttapulit nopeasti ja alkoivat tuhoamaan heidän ajokkejaan yksi kerrallaan.
Moto ja Miihkali ajoivat yhden kotteron molemmille puolille. Konna auton sisällä joutui täysin pakokauhun valtaan ja ennen kun tämä ennätti edes laserpistoolia kaivaa esiin, oli harmaa jättiläinen jo kiskaissut hänet pois auton kyydistä ja heitti tämän läheiseen ankkalampeen. Ankat huusivat järkyttyneinä uudesta uimakaveristaan. Miihkali pyöräytti kotteron rattia hännällään ja jarrutti sitten omaa vauhtia pikaisesti, ja kuskiton kottero ohjautui toisen kylkeen.
Vinski ampui prätkällään matkaan pienen ohjuksen, joka räjähti hanttapulin auton alla pyöräyttäen sen ympäri. Konna konttasi sieltä ulos ja jäi pökerryksissään makaamaan. Vinski ajoi seuraavan auton luokse ja otti vyöltään valoammuksen. Hän sytytti sen ja ajoi seuraavan hanttapulin luokse.
”Tulta?” Valkoinen hiiri kysyi ja tiputti palavan puikon auton sisälle.
”Oho, rähmäkäpälä!” Vinski nauroi hieman ilkeästi ja kaasutti seuraavan konnan kimppuun.
Mies auton sisällä pyöri ja hyöri vältellen parhaansa mukaan polttavaa valoammusta, mutta unohti ohjata ja ajoi autonsa suoraa puuhun.
Turbo oli antanut Minnille aseen lonkaltaan. Nainen ampui tarkkoja laukauksia hanttapulien renkaisiin ja bensatankkeihin. Turbon keskittyessä lähinnä ajamiseen ja kyydistä hypänneiden konnien ja rikkinäisten kotteroiden väleistä pujotteluun.
”Täähän on niin kuin ennen vanhaan.” Mies naurahti naiselle takanaan. ”Jos sallit ilmaisun.”
”Kieltämättä tätä on ollu vähän ikävä. ” Minni hymähti kullanruskealle miehelle edessään, mutta kauhistui sitten äkisti. ”KATSE TIEHEN!”
Turbo havahtui komentoon ja käänsi päänsä saman tien menosuuntaan. Hän onnistui juuri ja juuri väistämään Vinskin taakseen jättämän kotteron romun.
Minni katsoi mieshiirtä merkitsevästi.
”Sori sori…” Turbo pahoitteli nolona.
Kullanruskea hiiri kurvasi seuraavana jonossa ajelleen Rasvanahan luokse. Hän aktivoi tsernopuikot hanskassaan ja kumautti rasvaa tihkuvan miehen ajokkinsa kyydistä.
Krista ja Mako olivat päässeet kaivurin eteen. Mako oli hypännyt kyydistä ja hän oli villinnyt kasvit avukseen. Hän ohjasi niitä kasvamaan kaivurin eteen niin nopeasti kuin pystyi. Hänen silmänsä hohtivat uhkaavina ja loistavat tatuoinnit olivat ilmestyneet näkyviin.
Krista yritti estää parhaansa mukaan kaivurin etenemistä prätkänsä ammuksin. Hänen oli kuitenkin myönnettävä, että plutolaisella lasiteräksellä päällystettyyn kaivurin koppiin aseet eivät tehneet naarmuakaan. Hän siis keskittyi suojaamaan Makoa, että tämä saisi tehdä taikansa rauhassa.
Kun naisen kasvattamien kasvien rungot alkoivat olla riittävän isoja, kaivinkone ei meinannut enää päästä liikkeelle, vaikka se kaikkensa yrittikin. Myös Mako teki selvästi parhaansa ja tämän ilme oli melkein tuskainen. Krista oli varma, ettei näin suuri yhtäkkinen ponnistus kasveille ollut aivan helppo suorittaa.
”Mä yritän pysäyttää sen!” Miihkali huusi muille, kun hän ajoi mahdollisimman lähelle riehuvaa kaivuria ja hyppäsi sen kyytiin.
Kaivuri oli tunkemaisillaan läpi paksuistakin puunrungoista. Mako siitä huolimatta ei siirtynyt paikaltaan, vaan yritti kasvattaa lisää estettä sen eteen.
Krista huomasi, että yksi kaivurin villiintyneistä kauhoista huitoi jo todella lähellä naista.
”Mako, pois sieltä!!” Kissanainen huusi ja syöksyi prätkänsä selästä tönäistäkseen naisen transsistaan ja pois juuri lähestyvän kauhan alta.
Mako nousi nopeasti polvilleen ja ravisti päätään Kristan vieressä. Hän kääntyi katsomaan taakseen.
”Mun sauva!” Hän huusi kauhuissaan. Hän oli päästänyt siitä irti tönäisyn yhteydessä ja se makasi maassa vaarassa jäädä kaivurin tuhoamaksi.
Krista tiesi sauvan merkityksen Makolle ja tämän voimien käytölle. Hän pinkaisi nopeasti juoksuun takaisin ja sieppasi sen maasta. Hän heitti sen takaisin Makolle, joka nappasi sen ketterästi ilmasta.
Samassa kaivuri katkaisi viimeisen paksumman puunrungon tieltään. Ja yksi katkaistuista puunpaloista osui ceresläistä jalkoihin kaataen tämän maahan. Krista kääntyi nopeasti selälleen kauhistuneena ja ryömi parhaansa mukaan kauemmas lähestyvästä kaivinkoneesta. Sen kauha huitoi villinä ympäriinsä haukkoen maasta paloja ja pudotellen niitä saman tien takaisin rymisten maahan epämääräisiksi kasoiksi.
”Krista!!” Mako huudahti järkyttyneenä. Kaivuri oli nopeampi kuin karkuun ryömivä ceresläinen ja kauha oli haukkaamaisillaan siitä, missä kissanainen parhaillaan yritti pakoon.
Kristakin oli nostanut kätensä jo suojaksi eteensä, kun huomasi varjon päällään pysähtyneen.
Koneen moottorin jylinä vaimeni vaikeroiden. Miihkali oli saanut koneen sammutettua sisältä käsin juuri ajoissa.
Kissanainen avasi silmänsä varovasti. Kauha oli juuri haukkaamaisillaan hänen ylävartalonsa päältä. Puolikin sekuntia myöhemmin hän olisi ollut luultavammin kahdessa palassa.
Krista ryömi pois kauhan alta.
”Nappi suoritus, Miihkali. Selvästi samaa verta ku setäs. Ei yhtää turhaa hetkeä aikaisemmin.”
Miihkali hyppäsi pois kaivurin kopista.
”Siel oli varmistuksia varmistusten perään. Ne ei selvästi olis halunnu, et tota pysäytetään.” nuorukainen sanoi ja auttoi Kristan jaloilleen.
Makon tatuoinnit, hiusten ja silmien värit haalenivat hieman, kun venuslainen painoi enimmät juuret ja kivet takaisin alas ja kaivuri rysähti maahan.
Jätkät ja Minni kurvasivat paikalle.
”Kaikki ok?” Moto varmisti Kristalta ja tarttui tätä kädestä.
”Juu, onneks Miihkali sai virrat poikki ennen kuin meistä tuli haketta” kissanainen hymyili rauhoittelevasti ja silitti nopeasti vapaalla kädellään miehen niskaa.
”Aika hevit jäljet se jätti, noin metalliromuksi” Vinski totesi ja muut vilkaisivat kaivurin reittiä.
”Tuo pitää kyl korjata.. mut ehkä illalla, kun täällä on vähemmän ihmisiä.” Mako vastasi ja horjahti hieman.
Krista ja Miihkali nappasivat naista äkkiä käsivarsista kiinni ja auttoivat istumaan läheisen kiven päälle.
”Huilaa hetki, kutsutaan Tanya ja Santtu tänne ja mietitään mitä tälle tehdään” Turbo koputti kädellään kaivurin kylkeä ja painoi radionappia kypärässään.
Santtu teki tarkastuksen ohjaamossa.
”Olit oikees Miihkali, tästä oli muokattu melkoinen ikiliikkuja” nainen raportoi koneen avoimesta ovesta roikkuen. ”Mä voin ehkä saada tän kyl kulkeen taas manuaalisesti, jos vaan keksitte mitä tälle tehdään.. Puistoon sitä ei jätetä.”
”Ehkä pitäis olla vaan avulias ja palauttaa se omistajalleen?” Minni ehdotti hymyillen kierosti.
Muut katsoivat toisiaan kuin kysellen onko nainen aivan tosissaan.
Minni naurahti muiden hämmennykselle ja jatkoi.
”En mä sanonu, että se pitäis palauttaa uutta vastaavassa kunnossa…”

Leipäjuusto mulkoili kiukkuisesti hanttapuleja ja Rasvanahkaa, jotka raahautuivat kuka mitenkin selkäänsä saaneina takaisin tornitalolle.
”Että nuo paukapäät ne eivät sitten selviydy yksinkertaisistakaan tehtävistä... Ja mikä piru niitten jyrsijöitten oli sinne puistoon ilmestyä?!” Plutolainen ärisi itsekseen ja tunki stressaantuneena matoja suuhunsa.
”E-ehkä he saivat hälytyksen siltä venuslaiselta?” Nuikki ehdotti varovaisesti. ”Minähän kerroin että anturien mukaan hän viettää paljon aikaa puistossa..”
”Hankkisi harrastuksen, kuten muutkin…” Plutolainen pysähtyi kuuntelemaan ”Nuikki, mikä tuo jyrinä on?”
Nuikki vilkaisi ikkunasta ulos ja perääntyi äkkiä.
”Ka-kaivurinne näyttää palaavan kotiin, teidän hernerokkamaisuutenne.”
Leipäjuusto hyökkäsi ikkunaan ja oli nielaista viimeisen kourallisensa matoja väärään kurkkuun.
Kaivuri tosiaan vyöryi katua alaspäin varmoin askelin kohti kotia. Sen kaasupolkimelle oli viritetty keppi ja kone lähestyi vauhdikkaasti Leipäjuuston tornin perustuksia.
Motoristijengi katseli näkyä turvallisesti viereisen katon päältä. Turbo ja Minni olivat käyneet suuntaamassa kaivurin kohteeseensa, ja tulivat nyt viimeisinä muiden joukkoon katolle. He kaikki vilkuttivat Leipäjuustolle iloisesti.
Kaivuri rysähti sisään alimmista kerroksista ja Santtu painoi etälaukaisinta, saaden kaivurin hyttiin sullotut räjähteet ja kranaatit laukeamaan.
”Eieieieieieeiiii!” Leipäjuusto parkaisi toimiston ikkunansa ääressä, kun hänen rakkaan torninsa lattia alkoi uhkaavasti murentua.
Räjähdystä seurasi muutama pienempi ja talo rysähti monta kerrosta alaspäin.
”Ou mään, mä veikkasin et se kaatuu!” Vinski parahti pettyneenä.
”Oot hodarin velkaa, Vinsentti” Moto totesi tyytyväisenä.
Santtu vilkaisi Makoa, joka nojasi aika väsyneenä Kristan pyörään.
”Kaikki ok?”
”Joo.. oli vaan melkoinen koetus...” venuslainen naurahti ja pyyhkäisi hiuksia korvan taakse.
Sauva oli muuttunut viattoman sählymailan näköiseksi ja loputkin venuslaiset värit olivat kadonneet naisen iholta ja hiuksista.
”Puisto vaan jäi aika rajuun kuntoon..” Tanya totesi hiljaa.
”Älä huoli, aamulla kukaan ei usko, että siellä on mikään kaivinkone jyllännytkään” Mako virnisti vähän energisemmin. ”Tosin, Leipäjuusto taitaa siitä saada kehut itselleen..”
”Se vaan taitaa olla sille vuosisadan loukkaus” Miihkali totesi.
Mako päätti lähteä asunnolleen nokosille ja tankkaamaan energiaa. Ennen lähtöä nainen nyppäsi Turboa liivistä ja kuiskasi tälle jotain ja lähti sitten kohti laitakaupunkia.
”Mitä se sulle sanoi?” Minni kysyi uteliaasti yrittäen parhaansa mukaan peittää pientä mustasukkaisuutta, kun kullanruskea hiiri kurvasi viimeisenä kohti tulostaulua.
”Pahoitteli pieleen menneitä treffejä ja kehotti tulemaan puistoon yöaikaan. silloin siellä ei kukaan häiritse meitä” Turbo hymyili.
”Tiedätkö, ei kuulosta yhtään hullumalta” Minni vastasi hymyillen ja kietoi kätensä tiukemmin miehen vyötäisille.

Auringonlaskun jälkeen Turbo kurvasi prätkällään puiston viereiselle parkkipaikalle ja kaksikko lähti kävellen pientä polkua siihen suuntaan, missä puistokonsertin esiintymislava oli ollut.
Lavan rakenteet oli purettu kasoihin järjestäjien toimesta ja ne odottivat poisvientiä.
Minni odotti koska vain astuvansa kaivurin tekemään uraan, mutta sitä ei koskaan tullut vastaan.
”Mako on vissiin jo aloittanut hommansa” Turbo sanoi hiljaa. ”Ruohon painumisesta päätellen hän aloitti täältä ja etenee kohti pahinta tuhoaluetta eli sitä kohtaa, jossa kaivuri pysäytettiin.”
Minni kosketti kädellään maata.
”Uskomatonta. Ihan kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan...” hiirinainen kuiskasi hämmästellen.
Turbo sytytti taskulampun ja he lähtivät pientä painaumaa seuraten kohti puiston keskustaa.
Puolen kilometrin päässä olivat vielä selvät tuhon jäljet, mutta siellä oli myös Mako, joka korjasi vaurioita parhaansa mukaan.
Venuslainen säpsähti, kun taskulampun valokiila osui häneen, mutta tunnistettuaan tulijat, vilkutti näille hymyillen.
Minni vastasi vilkutukseen hieman epäröiden, venuslaiset värit hohtivat pimeydessä kuin neonvalot.
”Sulle tuli kyl melkoinen yökeikka” Turbo totesi, kun he pääsivät Makon viereen.
”Juu, mut ei sitä oikein voi muuta odottaakaan, kun teistä on kyse” nainen naurahti ja siirsi isompia juuria takaisin maan alle.
Minni katseli vaiti, kun Mako nopeutti puunrunkojen ja muun roskan maatumista ja peitti sitten maatuneet osat isolla maakerroksella.
”Pystyykö.. kaikki symbioosit tällaiseen?” hiirinainen kysyi hiljaa.
”Luulisin.. en oo varma, kun muut Maahan tulleet venuslaislapset ei oo vielä osoittaneet taipumusta näihin hommiin” Mako vastasi. ”Onko heitä löytynyt Marsista?”
Minni pudisti päätään.
”Mä oon pistänyt pari alaistani salaa etsimään heitä, mutta vielä ei oo tärpännyt. Vaikka nyt kun näen sun taidot.. toivon, että he löytyvät pian.. tai että sä pystyisit heittämään keikkaa” hiirinainen naurahti puolivakavissaan.
”Kun pystyisinkin” Mako huokaisi ja istui läheiselle penkille, joka ihme kyllä oli pysynyt ehjänä. ”Aikuiset venuslaiset haaveilee vieläkin siitä, että me voitais palata takaisin ja me symbioosit voitais aloittaa planeetan elvytyksen.. Mutta jos mä lähden pois Maasta, se vois olla mulle kohtalokasta… Mä olisin tavallaan kuin kasvi, joka on revitty irti juurineen. Mä saattaisin pysyä jonkin aikaa hengissä. Mut vieraalle planeetalle musta ei olisi mitään hyötyä.”
Turbo kosketti Minnin hartiaa.
”Mitäpä jos päästettäis Mako takas hommiin..”
”Jos haluatte nähdä kivan paikan, suosittelen suuntaa tuonnepäin” Mako osoitti tuhoalueesta vasempaan. ”Pysähdytte puron ääreen ja odotatte hetken, niin näette jotain kaunista.”
Minni vilkaisi naista ihmeissään, mutta seurasi sitten Turboa osoitettuun suuntaan.
Puron rannalla Turbo sammutti taskulampun ja otti Minniä kädestä.
”Mitähän meidän pitää täs odottaa..” Minni jupisi, mutta hiljeni saman tien, kun näki pieniä valotäpliä ruohikossa ja puissa heidän ympärillään.
”Tulikärpäsiä” Turbo hoksasi ja hymyili. ”Ei ne oikeesti polta, kuten Marsin roihukärpäset..”
Minni henkäisi, kun parvi hohtavia hyönteisiä pyrähti lentoon heidän ympärillään.
”Kaunista..” hiirinainen kuiskasi.
”Kuten sinäkin..” Turbo hymyili ja veti naisen syliinsä.
Minni vastasi hymyyn.
Tällä kertaa mikään ei keskeyttänyt heidän suudelmaansa.

Tää tarina on aivan loistava . Kiva et Turbo ja Minni pääsi kuin pääsikin loppujen lopuks treffeille vaik se olikin hiukan arvattavissa et kalanaama päätyy keskeyttään ekat treffit. Tykkään

Kiitos, kiva että tykkäsit

Ole hyvä