Sankarit astuvat valoon! (S)

Nimi: Sankarit astuvat valoon!
Genre: Toimintaseikkailu
Ikä: S
Parit: Joitakin saattaa tulla tarinan edetessä.
Waring: Joitain verisiä kohtauksia saattaa tulla ja tästä tulee sit tosi pitkä.
Disclamer: En omista Prätkähiiriä. Vain omat hahmoni joita saattaa tarinan edetessä tulla aika paljon.

A/N: Tää on tavallaan osanotto Pahgiksen haasteeseen mut ois kiva jos ottaisitte osaa tarinan kirjoittamiseen antamalla ehdotuksia. Toivottavasti tykkäätte

- Rikollisuus on jotain mitä me suurkaupunkien asukkaat pidämme jokapäiväisenä asiana. Mutta hiljattain kolme huomattavaa tieteellisen alan yritystä on joutunut ryöstöjen kohteeksi. Näiden ryöstöjen yhteydessä on kadonntu suuria määriä viimeisintä teknologiaa. Outoa on se että ryöstäjien käyttämät keinot ovat olleet kaikkea muuta kuin nykyaikaisia! Asiantuntijoiden mukaan asialla on ollut vanha japanilainen soturi- ja palkkamurhaajajoukko, NINJAT! Olemme nyt lähellä Teknologiakeskusta, koska se on mitä luultavimmin näiden salaperäisten murtovarkaiden seuraava kohde. Raportoin heti kun jotain epätavallista tapahtuu... Santtu Davidson, uutiset..., nätti, punervatukkainen TV-reportteri kertoi.
Santtu Davidson oli Chicagon suosituimman uutiskanavan TV-reportteri joka välillä toivoi että olisi sittenkin isänsä ehdotuksesta ryhtynyt mekaanikoksi eikä uutistoimittajaksi. Nyt hän sitä ei kuitenkaan ajatellut sillä hänellä oli käsissään mahdollisuus saada vuoden isoin skooppi. Jos vain nuo salaperäiset murtovarkaat vain näyttisivät naamansa.

- Selvä, se on purkissa. Tämä ei ole niitä turvallisimpia seutuja, joten mentiin! yksi kameramiehistä sanoi ja alkoi pakata tavaroita autoon.
- Mitä ihmeen pelkurijoukko te oikein olette? Tästä tulee hauskaa! Me olemme tiedotusvälineiden edustajia, kuka meitä haluaisi vahingoittaa? Santtu kysyi.
- Nuo... ehkä? ehdotti toinen kameramies ja osoitti jonnekin Santun taakse.
- Huh? Santtu yllättyi ja kääntyi katsomaan.
Uutisporukkaa kohti käveli joukko hanttapuleja johtajanaan rasvaa tihkuva korsto yllään maiharit, lappuhaalarit ja lippis.
- Ota kamera! Santtu sanoi, mutta muut olivat jo ottaneet jalat alleen.
- Öh... muistin juuri tärkeän tapaamisen! Minä myös! he huikkasivat mennessään.
- Miellä on neidille viesti! Rasvanahka murahti.
- Ai? Santtu kysyi.

- Pomo haluaa, että pysyt tästä eteenpäin vain muotinäytösten juontamisissa! Rasvanahka murahti.
- Oh... kyllä, totta kai, Santtu virnisti ja otti samalla maasta kameran.
- Vaan mepä ei uskota! Rasvanahka murahti.
- Ota sitten... KOPPI! Santtu huusi ja heitti kameran päin Rasvanahkaa.
- Oops! Rasvanahka ähkäisi lentäessään maahan samalla kun Santtu pinkaisi pakoon.
- Onpa ahdas viemäriaukko. Taitaa olla laihdutuskuurin paikka, hän mutisi sujahtaessaan sadevesikourusta sisään ja alas viemäriin

Roistot eivät kuitenkaan aikoneet luovuttaa vaan irrottivat viemärinkannen ja laskeutuivat viemäriin lähtien Santun perään. Santtu juoksi täyttä vauhtia pakoon.
- Puh puh! Tämä on hienoa! Jos nuo yrittävät tappaa minut juttu on todella kuuma! hän huohotti juostessaan.
- Ottakaa kiinni! Rasvanahka huusi juostessaan Santun perässä.
- He alkavat saavuttaa... OOPH! Santtu ähkäisi juostessaan suoraan päin tiiliseinää ja putosi siitä maahan.
Rasvanahka asteli hänen luokseen kädessään putken pätkä.
- Aika saada opetus, Santtu! hän naurahti ja aikoi jo iskeä kun hänen leukaansa osui mekaaninen nyrkki.
- Ala nostella, läski! kuului varjoista karski murahdus.

- Kas, paikallinen puukkojunkkkari! naurahti toinen ääni joka esti katanan kanssa heiluvan hanttapulin iskun.
- Olet kuollutta lihaa, toinen hanttapuli ärähti vetäen esille pistoolin.
Ei hän kuitenkaan ehtinyt laukaisemaan kun se jo iskettiin hänen kädestään
- Ei pitäisi leikkiä tuliaseilla! kolmas ääni tuumasi.
Mekaanisella kädella varustettu hahmo kopautti sain kanssa kohti hyökkäävän kaverin maihin yhdessä hujauksessa.
- Oudon näköisiä tyyppejä, totesi neljäs ääni.
Ei aikaakaan kun Rasvanahka miehineen oli paiskottu seinilla ja nyt koko konna konkkaronkka lojui maassa yhtenä rykelmänä. Santtu nousi seisomaan.
- Oho! En tunne teitä, mutta kiitos! hän henkäisi.

Kun hänen pelastajansa astuivat esiin varjoista Santun leuka loksahti auki.
- Hei, ette ole ihmisiä! hän huudahti.
Hänen edssään nimittäin seisoi neljä miehen mittaista hiirtä.
- Hän on älykkäämpi kuin miltä näyttää, harmaa hiiri, jolla oli silmälappu ja mekaaninen käsi tuumasi.
- Te...tehän olette HIIRIÄ..., Santtu voihkaisi pyörtyen siihen paikkaan.
- Yleisö buuaa, hän pyörtyi, valkoinen hiiri, jolla oli metallinen oopperan kummitus naamio, totesi.
Toisaalla, joku katseli valvontakameroiden kautta tilannetta ja se joku oli oranssiturkkinen hiiri.
- Mitä kirottua? hän manasi.
Hiukan myöhemmin, syvemmällä viemäreissä Santtu alkoi pikku hiljaa palata tajuihinsa salaisessa piilopaikassa.

- Ooh, voi päätäni, miisä olen? Muistan hämärästi jotain hiiristä, Santtu voihkaisi noustessaan istumaan ja hieroessaan päätään.
- Saako olla kotikalja? kuului silloin uusi ääni, mikä sai Santun nostamaan katseensa.
Hänen edessään seisoi jo hieman harmaantunut armeijan tamineisiin puketunut hiiri jolla oli mekaaninen häntä.
- Mitä? Hi...hiiri? Santtu ällistyi.
- Rauhoitu, olet turvassa, hiiri sanoi.
- Mutta kuka? Mitä? Santtu änkytti ällistyneenä.
Juuri  silloin neljäs hiiri, hiekanruskea nuorukainen, jolla oli ruskean ja oranssin kirjavat hiukset, ilmestyi paikalle mukanaan tarjottimellinen hodareita.
- HODARIAIKA! Löytyy pepperonia, jäätelöä, herkkusieniä sekä ehdoton suosikkini, anjovis-maapähkinävoihodari, hiiri hikaisi.
- Aivojani alkaa särkeä. Okei, alan tehdä juttua teollisuusvarkauksista ja päädyn keskustelemaan joukolle hiiriä?? Keitä te oikein olette? Santtu kysyi.
- Ehkä minun on parasta selittää, harmaantunut hiiri totesi ja alkoi sitten kertoa heidän tarinaansa.

- Ehkä on parasta aloittaa kertomalla tarina kaverista nimeltä Rontti. Marsissa on jo vuosia taisteltu luonnonvaroja varastavia valloittajia vastaan. Rontti oli vähäpuheinen kaveri, yksi armeijan kenraaleista. Hän opetti sotilaille hengen ja ruumiin taitoja. Mutta eräs hänen oppilaistaan kadehti hänen asemaansa. Hänen nimensä oli Masi. Eräänä päivänä kun heidän ylipäällikkönsä vieraili kasarmilla, Masi teki siirtonsa.
"Kumarru ja osoita kunniaa johtajalle!" toinen henkivartijoista käski.
"Pukuni selkämyksessä on jotain. Veitsi?" Rontti ajatteli vetäessään esineen esiin selkänsä takaa.
"Petollinen rotta, aioit murhata rakastetun johtajamme!" henkivartija huusi.
"E-en." Rontti yritti selittää.
"Tämän johdosta sinut pitäisi erottaa klaanista ikuisiksi ajoiksi. Mitä mieltä olette, herrani? henkivartija kysyi.
"Heittäkää hänet ulos!" ylipäällikkö käski.
Masin siirryttyä johtoon, armeijasta tuli täysi kaaos. Häväistynä Rontti vetäytyi maan alle.

" Hänellä ei juuri ollut ystäviä. Kunnes eräänä päivänä neljä orpopoikaa putosi maahalkeamaan ja hän sai uusia ystäviä. Sitten eräänä päivänä viholliset sai selville heidän olin paikkansa ja hyökkäsivät. He ottivat taistelussa raskaasti turpiinsa ja he joutuivat vangeiksi. Vihollinen yritti aivopestä heidät orjksi mutta hekään eivät olleet osanneet arvioida omien kokeidensa kätevyyksiä. Kapinalliset onnistuivat pakenemaan, mutta joutuivat vetäytymään Maahan" harmaantunut hiiri selitti.

- Ja tässä ollaan, harmaanutnut hiiri totesi virnistäen.
- Siis sinä olet Rontti? Santtu varmisti.
- Minähän sanoin, että hän on fiksumpi kuin miltä näyttää! harmaa hiiri naurahti.
- Tiesin että yhteiskunta kammoaisi meitä, opetin heille kaiken vapaustaistelusta. Ja aivan oikein olen Rontti. Nämä kaverini taas ovat nimiltään Moto - harmaa köriläs joka ei kuitenkaan satuttaisi kärpästäkään, Vinski - valkoinen hurjapää ja totaallinen naistenmies, Turbo - tiimin kakkosjohtaja, Rontti esitteli.

- Ja Miihkali - Moton siskonpoika ja porukan nuorin, Rontti jatkoi.
- Ja toisinaan myös toinen hurjapää, Miihkali virnisti.
- Ja näin siis heistä tuli Prätkähiiret, Rontti selitti.
Santtu katsoi hiiriä.
- Tiedättekö kuka oli vasikoinnin takana? hän kysyi.
- Emme, mutta jonakin päivänä löydämme hänet ja pakotetaan se paljastaan toimensa plutolaisten kanssa, Turbo totesi.
- Mitä mieltä olet Santtu? Miihkali virnisti.
- Luulenpa, että te teitte ne ryöstöt, Santtu tuumasi ja lähti juoksemaan kohti oviaukkoa.
- Mitä? Turbo ja Miihkali älähtivät yhtä aikaa.
Santtu oli jo melkein pääsemäisillään ulos kun Moto pysäytti hänet.
- Neiti ei taida seurata aikaansa, pelastimme juuri henkesi! Ninjat saattoivat olla ryöstöjen takana, mutta eivät hiiret! hän huomautti.
- Niin tai näin, olette silti uutisaihe! Santtu ilomitti.
- Jos kerrot meistä televisiossa, kaupungin jokainen kaljupää tiedemies on perässämme. Sinä jäät tänne, kunnes keksimme mitä teemme sinulle. Olemme jo kerran joutuneet labraan, emmekä aio joutua enää sinne, Moto sanoi.

Hetken kuluttua porukka yhä pähkäili mitä tehdä Santun kanssa. Sitten Miihkali loikkasi pystyyn.
- NYT KEKSIN! hän saa pysyä täällä loppuikänsä! hän ehdotti.
Kaikki muut kuitenkin puistelivat päätään.
- Lisää ideoita, valopää! Vinski huokaisi.
- On vain yksi vaihtoehto. Etsimme ne ninjat ja Santtu saa uutisensa, ilman mainintaa meistä! Mentiin! Turbo päätti ja koko tiimi lähti ulos piilopaikasta.
Pyövelin piilopaikassa Rasvanahka oli palannut hanttapulien kanssa ja yritti nyt selittää pomolleen tilannetta.
- Ne neljä kummajaista antoivat meille kunnon selkäsaunan, Pyöveli! Rasvanahka kertoi.
- Tiedän, älykääpiöt! Näyttivätkö ne jyrsijöiltä? Pyöveli kysyi.
- E-en tainnut katsoa oikein kunnolla, Rasvanahka sanoi epäröiden.
- Senkin idiootit! Minun on pakko saada tietää olivatko ne hiiriä! Pyöveli raivosi.

Viemärissä jätkät ja Santtu olivat palanneet tutkimaan taistelupaikkaa.
- Täältä ei takuulla löydy mitään, Moto huokaisi hetken kuluttua.
- Juuri tässä annoimme niille köniin, ehkäpä..., Turbo aloitti kun äkkiä Miihkali huudahti:
- Katso! Hei, mikä pulla! Tiedätkö mikä tämä on?
Hän oli löytänyt maasta tulitikkuvihon jossa luki Ninja hot dog.
- Johtolanka, kenties? Moto ehdotti.
- Vihje joka johdattaa meidät suoraan pääkallonpaikalle? Turbo veikkasi.
- Parempaa, paikka josta saa hodareita! Miihkali intoili.
- Minä voin tarkistaa sen, Santtu ehdotti.
- EI, ninjojen hodarikestit eivät ole sinun alaasi. Sitäpaitsi meillä on nälkä! Vinski tuumasi.
Hetken päästä katutasolla porukka piilotteli kujan varjoissa.
- Meidän täytyy kehittää teille valepuvut! BINGO! Tuolla näkyy olevan miesten vaatetusliike, Santtu hihkaisi ja riensi kauppaan.

Hetken päästä Santtu palasi kujalle mukanaan nippu trenssejä ja fedoroja.
- Tämä on parasta mihin kykenin, hän sanoi ja ojensi takit jätkille.
Jätkät vetivät valepuvut niskaansa.
- Muistutanko Bogartia? Turbo kysyi.
- Yritä nyt olla herättämättä huomiota, Vinski, Santtu hymähti.
- Olen Turbo! Turbo oikaisi.
- Jaa sori! Santtu mutisi ja sitten tiimi lähti liikkeelle.
He saivat kulkea kaduilla jonkin aikaa.
- Sen pitäisi olla seuraavassa korttelissa, Moto, Santtu sanoi.
- Olen Moto, Moto oikaisi.
- Puuh, Santtu huokaisi.
Hetken kuluttua he saapuivat oikealle kadulle.
- Katsokaa, tuolla se on! Miihkali hihkaisi
Hodaripaikan lisäksi kadulta löytyi myös Ninja suutari ja Ninja pesula.
- Tässä paikassa on jotain outoa, Moto mutisi.
He menivät sisälle. Tiskillä hääräsi parikin epäilyttävän näköistä tyyppiä.
- Enpä tiedä tästä paikasta, Santtu mutisi.
- Älä murehdi, Santtu. Ninjoja harvemmin hengailee hodaripaikassa, Miihkali huomautti.
- Tervetuloa NINJA HOT DOGIIN! Siivutan sopivasti! toinen tyypeistä hihkaisi tervehdyksen.

- Hei tehän olette vapaustaistelijoita ja hodaripaikassa! Santtu huomautti eikä huomannut valvontakameraa joka piti heitä tarkasti silmällä.
Pyöveli tarkkaili tilannetta piilopaikassaan tietokoneen välityksellä.
- Tämä Santtu Davidson on pääsemässä jäljilleni! hän mutisi.
Hodaripaikassa jätkät olivat jo saaneet hodarinsa ja ryhtyneet syömään.
- Hei, missä Santtu on? Moto kysyi äkkiä huomattuaan ettei reportterityttö ollut paikalla.
- Hänellä ei tainnut olla nälkä.... maiskis, Miihkali mutisi suu täynnä hodaria.
Lähellä Santtu nuuski ympäristöä eikä aikaakaan kun hän löysi epäilyttävän näköisen pilvenpiirtäjän.
- Chicagon turvallisuuspalvelu...Hmmm, hän ajatteli ja hiipi sisälle.
Samassa hän kuuli nuoren naisen äänen joka sanoi:
- Totta kai voimme auttaa. Tarjoamme suojelua monille tieteellisenalojen yrityksille.
- Häh? Santtu henkäisi.
- C-joukkue, ilmoittukaa neuvonnan luona! kuului kaiuttimista eikä aikaakaan kun paikalle saapasteli joukko ninjoja.
- Taas yksi yritys, joka suorastaan kerjää tulla putsatuksi! nainen naureskeli.

- Voi ei! Minun täytyy päästä puhelimeen! Santtu henkäisi ja juoksi saman tien ulos.
Ei aikaakaan kun hän jo löysi puhelinkopin ja ryhtyi soittamaan.
- Pomo hei, löysin ryöstäjät. Lähettäkää kuvausryhmä...Mmph! pidemmälle Santtu ei enää päässyt sillä olleet ninjat olivat seuranneet häntä ja yksi peitti hänen suunsa kädellään.
- Santtu? Santtu? kuului puhelimesta.
Myöhemmin jätkät pääsivät paikalle vain löytääkseen sen tyhjänä.
- Olen huolissani Santusta! Vinski tuumasi heidä kävellessään paikalle.
- Hei, hänen lompakkonsa! Ja lehdistökorttinsa! Turbo huudahti löytäessään ne maasta.
- Pääsimme jäljille, mentiin! Vinski hihkaisi ja jätkät alkoivat etsiä lisää johtolankoja.
Äkkiä Moto huomasi jotain.
- Käsilaukku on tuolla, hän huudahti ja osoitti ylös katon reunalle.
- Siispä menemme ylöspäin! Vinski totesi ja koko porukka lähti katolle.

Ei aikaakaan kun he jo pääsivät katolle. Santtu istui polvillaan katolla kädet ja jalat sidottuina ja suu tukittuna liinalla.
- Santtu! Turbo huudahti.
- Varovasti, Turbo. Se voi olla ansa! Moto sanoi.
Juuri silloin esiin astui joukko ninjoja.
- Se on ansa! Takit hiiteen, pojat! Aika toimia! Vinski hihkaisi ja jätkät vetivät aseet esiin.
Moton mekaaninen nyrkki kaatoi kaksi ensimmäistä ninjaa helposti. Vinksi veti esille valoammuksen ja paiskasi sen päin ninjoja saaden aikaan metallisen kolahduksen.
- GLANG? Kuulinko oikein? hän ihmetteli.
Turbo iski toista ninjaa tsernohanskalla rintaan saaden siihen aukon josta paistoi johtoja.
- Ne ovat robotteja! hän huusi.
- Robotteja! Jahuu, nyt rokataan! Miihkali hihkui ja kävi hyökkäykseen.

Miihkali kolautti yhden robottininjan lakoon alta aika yksikön. Sitten toinen ninja veti esille viuhkan ja lähetti sen avulla tuulen puuskan kohti Vinskiä lennättäen tämän melkein alas katolta. Vinski sai kuitenkin kiinni ilmastointiputkesta.
- Mitä, jonkinlainen sädease? Voi pojat! Mistä ne saavat kamansa, Plutosta? Uuh! Ote irtoaa pian... syö terästä! hän huusi ja heitti valoammuksen päin ninjaa saaden sen räjähtämään.
Sitten jätkät juoksivat tiiliseinän taakse ja alkoivat työntää sitä kaatumaan ninjojen niskaan.
- Hoidetaan nämä pesukoneen irvikuvat pois kuvioista! Moto huudahti.
- Hop! Leo ähkäsi
- Puuh! Visnki puhisi
- GRRR! Miihkali murisi.
Lopulta seinä romahti ninjojen niskaan.
- MMMMH! Santtu mumisi hädissään pyytäen selvästi jätkiltä apua.
Jätkät riensivätkin oitis hänen luokseen.
- Toivottavasti odotusaika ei tuntunut pitkältä, Vinski vitsaili alkaessaan vapauttaa Santtua.
Pian he saivatkin santun vapaaksi ja riensivät katon reunalle. Jäljelle jääneet ninjat olivat loikanneet seuraavan talon katolle.
- Voi ei! He pääsevät pakoon! Santtu huudahti

- Eikä muuten onnistu, Turbo tuumasi ja heitti matkaan iskuhaan köyden kanssa.
Haka tarttui ilmastointiputkeen ja mahdollisti reitin toiselle katolle.
- Mentiin jengi! Moto huudahti ja tiimi lähti laskeutumaan katolle.
Sisällä oli kuitenkin hiljaista kuin haudassa.
- Missä kaikki ovat? Moto ihmetteli ja huomasi sitten jotain.
- Tsiigatkaa, kamut! Acme-digitaalilähetin! Tässä on isot sormet pelissä, hän henkäisi.
Sitten hän huomasi näytöllä ruskeaturkkisen rotan.
- Hei! Kuka tuo rotta on? hän hämmästyi.
Piilopaikassaan Pyöveli tajusi tulleensa nähdyksi.
- Kirotut hiiret! He eivät saa löytää minua! hän manasi ja painoi sitten mikrofonin nappia.
- Kaikki partiot, palatkaa välittömästi Pesään! kuului kaiuttimista.
- Mikä? Pesä? Moto hämmästyi.
- Ja missä se on? Vinski kysyi.
- Tulimme ylhäältä, joten sen täytyy olla alapuolellamme, Santtu totesi.

- Täällä on portaat, liikettä niveliin! Turbo huikkasi ja koko porukka lähti juoksemaan portaita alas.
Monta kerrosta alempana Santtu pysähtyi vetämään henkeä. Hän oli aivan lopussa.
- Puh, huh, huijaa..., hän huohotti.
- Pysy täällä, Santtu. Me hoitelemme nuo hyypiöt! Miihkali sanoi, kun muut jo jatkoivat eteenpäin.
Vinski ryntäsi venttiilihuoneeseen ja löysi kaksi ninjaa.
- Täällä kamut! Mitä he tekevät noilla venttiileillä? hän kysyi juuri kun ninjat väänsivät venttiilit auki ja räjyttivät vesiputket.
Yhtäkkiä valtava määrä vettä syöksyi käytävään vieden hiiret mukanaan.
- Apua! Santtu kirkaisi veden tulviessa käytävään.
- Pidä kiinni, Santtu! Moto huusi ja ui reportteritytön luo saaden tämän pysymään pinnalla.
- Kiitos! Santtu huokaisi saatuaan päänsä pinnalle.
- Vedenpinta nousee nopeasti. Meidän on päästävä katolle! Vinski sanoi.

Virta kiidätti tiimiä mukanaan pitkin käytäviä.
- Tämä on hauskempaa kuin surffaus! Turbo naurahti.
- COWABUNGA! Miihkali hihkui.
Kerros toisensa jälkeen rakennus täyttyi vedellä kunnes sankarimme pääsivät ylinpään kerrokseen.
- Portaita kohti, pojat! Moto huikkasi ja koko porukka painui päätä pahkaa katolle.
- Köysi! Se on ainoa mahdollisuutemme! Turbo huusi.
- Meidän täytyy yrittää kiivetä samaa tietä takaisin! Miihkali sanoi.
He pääsivät juuri ajoissa loikkaamaan rakennuksen katolta kun koko hökötys räjähti vedenpaineen ansiosta.
- Hups! Moto mutisi.

- HA! Rikosaalto on kirjaimellisesti poispyyhkäisty, Turbo naurahti kun he roikkuivat köyden varassa suihkuavan veden alapuolella.
Sitten koko tiimi palasi piilopaikkaan mukanaan yhden robottininjan asu. Jätkät näyttivät sen Rontille.
- Näitä ne ninja-robotit käyttivät! Turbo selitti.
- Tätä pelkäsinkin, se on varjosorturien univormu! Tiedän, että vanha viholliseni on jossain lähettyvillä, Rontti mutisi.
- Älä ole huolissasi Rontti. Jos se rotta vielä ilmaantuu, nappaamme hänet! Miihkali sanoi.
- Me hiiret emme tunne sanaa häviö! Turbo vannoi ja iski nyrkin käteensä.
- Jehna! Eihän meillä ole edes sanakirjaa, Miihkali vitsaili.
- Ettekö te ota mitään vakavasti? Santtu kysyi päätään puistellen.
Silloin Vinski toi pöytään tarjottimellisen hodareita ja jätkät kävivät oitis niiden kimppuun.
- Ai niin! Onhan teillä hodarit! Santtu naurahti.

Seuraavana aamuna jätkät ja Santtu kiirehtivät viemärissä kohti määränpäätä.
- Meidän täytyy löytää Pesä. Se on ainoa keino saada juttuni televisioon! Santtu sanoi.
- Me kyllä löydämme sen, Santtu. Sen pitäisi olla edessäpäin. Hassua, yleensä täällä alhaalla ei sada, Turbo ihmetteli kun he tulivat kohtaan jossa katosta tipahteli vettä.
- Ei se ole sadetta, se on eilisen tulvan jälkiä! Pesän pitäisi olla juuri tässä? Santtu henkäisi kun he astuivat seinässä olevasta aukosta sisään.
He olivat tulleet valtavaan maanalaiseen luolaan minkä pohjalla näkyi jälkiä isoista telaketjuista.
- Se on kadonnut! Meidän täytyy kertoa tästä Rontille, Moto päätti.
- Mikä stoori! Vinski huudahti.
PESÄ joka oli jo jatkanut matkaansa eteenpäin oli todellakin iso plutolainen tankki ja sen sisällä Pyöveli manasi suunnitelmansa kariutumista.
- En voi uskoa tätä! Kourallinen hiiriä antaa selkään ninjoilleni! hän raivosi.
Samassa hänen pohdiskelunsa katkaisi kaiuttimista kajahtava kimakka ääni:
- Masi, täällä Nuikki. Ilmoittaudu heti minulle!
- Mitä nyt? Pyöveli murahti ja nousi.

Pyöveli meni Nuikin labraan.
- No mitä? hän äyskähti kun ovi avautui.
- Masi, vanha ystävä, Nuikki aloitti
- Olen käskenyt sinua kutsumaan minua Pyöveliksi, Masi huomautti.
- HA! Olen hankkinut sinulle kaiken teknisen tiedon, mitä tarvitset, mutta sinä et ole pitänyt lupaustasi. Et ole hankkinut minulle koe-eläimiä! Nuikki älähti.
- Kukaan meistä ei ole turvassa niin kauan kuin nuo jyrsijät jahtaavat meitä! Pyöveli sanoi.
- Pysäytä heidät sitten! Itse yritit tuhota Rontin kertomalla kapinallisten piilopaikan sijainnin, mutta hän saikin mekaanisen hännän. Mitä jos sinulla olisi ollut joitain voimakkaampia kätyreitä, Nuikki ehdotti.
Pyöveli tuumi hetken ja lähti sitten.
- Ha! Siinä se. Käytän siirrintä ja tuon tännen galaksin kovimmat konnat! Sinulla on älyä, Nuikki! hän naurahti mennessään.
- Totta kai! Se onkin sitten ainoa, Nuikki mutisi.
Sillä välin viemäreissä jätkät olivat kertoneet Rontille löytämästään.
- Käyn uutistalossa ja katson selviääkö sieltä mitään Pesästä, Santtu ehdotti.
Rontti nyökkäsi ja kääntyi Santun lähdettyä jätkien puoleen.
- No niin, tulkaa, pojat! Vastustajallamme on jo liikaakin etumatkaa, hän sanoi ja johdatti jätkät viemäriin.

Unohduksen asteroidilla oli suhteellisen rauhallista kun äkkiä portaali aukesi ja sieltä ilmestyi kaksi robottia. ne suuntasivat kohti baaria josta astui ulos juuri kaksi kaveria. Toinen näytti Terminaattori-leffan robotilta ja toinen oli rotta kaivosvaunussa.
- Okei-kaveri-sinä-tulet-mukaan! toinen robotti sanoi ja heitti lasson robotin ympärille.
Toinen robotti lassosi rotan. Molemmat alkoivat kiskoa vankejaan portaaliin.
- Tule-kiltisti-nyt-niin et-vahingoitu! toinen robotti sanoi ja ne kiskoivat vankinsa portaalista läpi.