Soturit Marsista (S)

Äkkiä puiden välistä alkoi näkyä valoa. Sankarimme ratsastivat sitä kohti ja tulivat pian aukealle paikalle jonka keskellä oli pieni rähjäinen mökki. Porukka nousi ratsailta ja meni lähemmäs. Ovi ei ollut lukossa vaan aukesi päästen saranoillaan äänekkään narahduksen. Kaikkialla oli pölyä ja hämähäkin seittejä.
- En tiedä teistä tyypit, mut musta tuntuu et tää on noidan mökki, Santtu sanoi.
- Jep, samaa veikkaan mäkin. Kuka muu säilöi sammakonsilmiä hyllyillään, Sissi hymähti ja osoitti peukalollaan hyllyä joka oli täynnä erislaisia pulloja, purkkeja ja purnukoita.
Vinski katseli ympärilleen ja huomasi sitten arkun josta kuului outoa ääntä. Aivan kuin kurnutusta. Hän meni arkun luo ja avasi sen. Samassa arkun sisältä ponkaisi ulos lauma sammakoita jotka lähtivät loikkimaan ulos ovesta. Sitten viiltävä kirkuna täytti ilman:
- VARKAITA! VARKAITA!

Sankarimme kerääntyivät huoneen keskelle aseet koholla. Sitten uusi ääni täytti ilman:
- Joku varasti sammakkomme!
Sitten heidän eteensä ilmestyi savun seasta kolme ilkeän näköistä noitaa.
- Te häijyt ilkeät jyrsijät! Muutamme teidät kaikki sammakoiksi ja syömme! pisin noidista uhkasi.
Toinen hieman lyhyempi noita tarrasi Sissiä käsivarresta.
- Lihaisalta vaikuttaa, noita totesi ja aikoi jo puraista kun Sissi kiskasi kätensä tämän otteesta.
- Kokeile onnees syylä, Sissi hymähti ja viritti jousensa ammunta valmiuteen.

Vinski oli saanut tarpeekseen noidista.
- Kiva tavata. Nähdään, hän totesi ja oli jo ottamassa hatkoja kun kolmas noidista joka oli lyhyt ja pullea tarttui häneen.
- Uuu sinäpä vasta ole komea, hän kehräsi.
- Eh heh kiitti vaan, Vinski totesi hieman häkeltyneenä.
- Ole rehellinen. Enkö olekin vastustamaton? noita sanoi ja kiehnäsi Vinskiä vasten.
- Öh joo oot eeh, Vinskistä alkoi tuntua ettei hän selviäisi tästä niin helpolla.
Muut katsoivat toisiaan. Kaksi nälkäistä noitaa ja yksi lemmenkipeä. Voiko tämä enää oudommaksi mennä. Vastaus oli kyllä sillä toinen noidista muutti Vinskin nopealla loitsulla sammakoksi.
- Jo riitti lemmenhöpinät, noita hymähti ja yritti napata täyttä vauhtia pakoon loikkivan Vinskin.

Noita loihti Vinskin seuraavan loikan laskeutumisalustaksi kiehuvan padan. Vinski putosi pataan mutta loikkasi saman tien ylös puhallellen koipiaan. Noita nappasi kauhan ja vietäisi Vinskin sen avulla liemen kanssa kohti suutaan häijysti käkättäen. Kolmas noita kuitenkin ehti väliin ja muutti Vinskin taas hiireksi.
- Häntä sinä et kyllä syö. Tule tänne kulta, noita liversi.
- Osaako joku vihkikaavan? hän vielä jatkoi.
- Mitä?! Vinski huudahti ällistyneenä.
- Lemmenkipeä noita, Noita numero kaksi kähisi ja lennätti loitsun päin Vinskiä saaden hänet katoamaan.

Kolmas noita katseli ihmeissään käsiään joista Vinski oli hetki sitten hävinnyt.
- Mihin hän oikein katosi? Juhuu, noita ihmetteli ja kohotti hameensa helmaa.
Noidan huomaamatta Vinski oli päätynyt hänen rintojensa väliin sammakoksi muuttuneena. Nyt hän yritti päästä ulos kaikin voimin.
- Ei o todellista, hän ajatteli ja yritti kiskoa itsensä ulos puristuksesta.
- Katso nyt mitä teit. Hän lähti! En koskaan anna tätä sinulle anteeksi Rhoda. En koskaan, noita huusi kun Vinski vihdoin pääsi hyppäämään ulos.
- Ai siinähän sinä olet, noita huudahti ja lennätti Vinskille maagisen lentosuukon.
Vinski muuttui oitisi takaisin hiireksi mutta nappasi vielä kuitenkin kärpäsen kielellään kuin sammakko. Noidat nauroivat. Turbo siirtyi muiden eteen miekka koholla.
- Me etsitään mun siskoa, hän sanoi.
Noidat katsoivat toisiaan.

- Siskoa? noita numero yksi ihmetteli.
- Just niin. Siskoa, Turbo ilmoitti ja työnsi miekkaansa edemmäs.
Noidat katsoivat taas toisiaan ja painoivat sitten päänsä yhteen.
- Prinsessa? Siitä he varmasti puhuvat. Pojan täytyy olla prinssi. Varas on ainakin aika komea kaveri, he mumisivat.
- No, Moto kysyi.
Noidat kääntyivät katsomaan sankareita.
- Prinsessa on pahan lordi Stiltonin vankina joka haluaa hänen voimansa, noita numero yksi sanoi.

- Mustalla ritarilla on omat aikeensa, noita numero kaksi jatkoi.
- On Mars muuttuva tuhkaksi, kolmas noita päätti lauseen.
Sankaritiimi katsoi toisiaan. Prinsessa tarkoitti Annia, mutta mitä muut sanat oikein tarkoittivat.
- Saisko vähän selvemmän selostuksen? Vinski kysyi.

Noidat näyttivät hieman nyreiltä.
- Olisko tästä apua. Itkevä impi nyt kivessä on. Velhojen vankina onneton. Kyyneleet helminä hiekkaan putoo. Haltijan hääviittaa nyt kutoo. Kelpaako? noita numero yksi ärähti.
- No se oli ainakin romanttisempi, noita numero kolme huomautti.
Kaksi muuta noitaa katsoi kolmatta ärtyneinä. Nyt sankareilla alkoi raksuttaa. Jos plutolaiset saisivat Annin mahtavat taikavoimat liitonsolmimisen yhteydessä Mars olisi tuhoon tuomittu.
- Missä ne pitää Annia, Turbo ärähti miekka yhä koholla.
- Emme me sitä tiedä, toinen noita Rhoda totesi.

Sissi nosti jousensa ammunta valmiiksi.
- Parasta olis alkaa puhua tai..., hän uhkasi.
Moto kuitenkin painoi jousen alas.
- Rauhoitu Sissi, hän kuiskasi.

- Siinä kaikki mitä tiedämme, noita numero yksi sanoi virnistäen ja sitten noidat katosivat.
Samassa koko rakennus alkoi tutista.
- Tää paikka romahtaa! Häivytään! Santtu huudahti.
Porukkaa ei tarvinnut kahdesti käskeä sillä he ryntäsivät ulos kuin olisi tuli hännän alla. Talo romahti maahan ja katosi kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Sankarit katsoivat toisiaan ymmällän.

Paljon myöhemmin sankarit olivat virittäneet nuotion metsäaukiolle. Kaikki miettivät samaa asiaa. Mitä seuraavaksi. Heidän olisi tietysti pelastettava Anni mutta miten jos he eivät edes tienneet missä hän oli. Sissi heitti risun nuotioon ja katsoi muita.
- Eli mitä seuraavaksi? hän kysyi.
- Suoraan sanoen mä en tiedä, Turbo huokaisi.

Turbo katsoi nuotiota onnettoman näköisenä. Hän ei ollut yhtään lähempänä sisarensa pelastamista vaikka he tiesivätkin kuka oli sieppauksen takana.
- Oon mäkin veli, Turbo huokaisi ja painoi käden otsaansa vasten.
Minni laski kätensä hänen olalleen.
- Turbo sä oot hyvä veli. Sä lähdit etsimään siskoas vaik tiesit sen vaaralliseks. Sä teit oikein, Minni sanoi.
- Jeah ja me autetaan sua. Oli vastassa millanen este vaan me kohdataan se yhdessä, Vinski sanoi ja Santtu nyökkäili vieressä.
Turbo alkoi hieman hymyillä.
- Kiitti kaverit, hän sanoi.

Sissi alkoi juuri sanoa jotain kun hän äkkiä vaikeni ja höristi korviaan. Moto katsoi häntä.
- Onks jokin vialla? hän kysyi.
Sissi ei hetinyt vastannut vaan kääntyi katsomaan metsään päin.
- Mä kuulen jotain. Musta tuntuu et tuol on joku. Tää saattaa olla..., pidemmälle hän ei ehtinyt kun metsästä heitä kohti syöksyi joka puolelta Pluton kaloja ja rottia.
Sankarimme vetivät aseensa esille ja olivat valmiina taisteluun.
- Väijytys? Vinski ehdotti ja Sissi mulkaisi häntä murhaavasti.

Vihollisia oli monin verroin enemmän ja kaikilla oli miekka, keihäs tai jousi.
- Mitäs tehdään? Sissi kuiskasi Turbolle suu pielestään.
Turbo tutki joukkoja katseellaan. Vihollisilla oli ylivoima. He eivät millään selviäisi tästä laumasta hengissä jos päättäisivät taistella. Turbo pudotti huokaisten miekkansa maahan ja nosti kädet ylös.
- Hyvä on. Saitte mut, hän mutisi turhautuneesti.
- Hyvin päätetty prinssi, kuului silloin tuttu ääni.
Turbo käänsi katseensa äänen suuntaan ja huomasi mustaan haarniskaan pukeutuneen komean hiiren astuvan esiin joukosta. Hänen silmänsä kaventuivat viiruiksi.
- Masi! hän ärähti.
- Nappi arvaus prinssi. Ja sulla näyttääkin olevan mukanas varsin kiva apuriporukka. Varas, keijun rääpäle, käsipuoli barbaarisoturi ja pari kyökkipiikaa, musta ritari naurahti.
- Mä sulle kyökkipiiat näytän, Sissi kivahti ja aikoi jo käydä Masiin käsiksi jos pari rottaa ei olisi tarttunut häntä käsivarsista.

Masi naurahti julmasti ja viittasi sitten sotureita viemään vangit pois.
- Kai nyt morsiamen veljen pitää olla läsnä häissä, Masi naureskeli.

Paljon myöhemmin Moto, Vinski, Santtu, Minni ja Sissi istuivat tyrmässä. Turbo oli viety tapaamaan valtiasta.
- Okei, tyypit. Mulla on suunnitelma. Heti kun toi kuha nukahtaa me otetaan hatkat, Sissi sanoi.
- Okei, mut yks kysymys. Miten me saadaan avain? Vinski kysyi.
- Käytä häntää ääliö, Sissi sähäti ja ujutti häntänsä ristikon välistä kohti vartijan vyöllä roikkuvaa avain nippua.

Samaan aikaan Turboa tönittiin kädet selän taakse sidottuna kohti valtaistuinsalia. Valtaistuimella istui laiha kala ja hänen vieressään seisoi Masi.
- Aah tässä on siis se aikanaan uupumaan jäänyt hiirten prinssi. Eipä ole hääppöisen näköinen, Stilton hymähti.
- Missä Anni on? Turbo kivahti ja yritti päästä Stiltonin kimppuun mutta vartijat kiskoivat hänet taakse päin.
Stilton katsoi Masia ja nyökkäsi.
- Tuokaa vanki sisään, Masi käski kahta muuta sotilasta jotka kohta toivat mukanaan saliin kauniin kullanruskean hiirineidon jolla oli vaaleansininen puku ja hopeapanta päässään mutta näytti niin kalpealta ja surulliselta kuin olisi juuri haudasta noussut.
Turbo tuijotti järkyttyneenä Annia. Mitä nuo raakalaiset olivat tehneet hänelle.
- Anni! hän huusi ja yritti päästä sisarensa luokse mutta vartijat estivät häntä taas.
Anni nosti katseensa ja katsoi Turboa yllättyneenä.
- Turbo? hän kysyi.
Masi kiskaisi Annin vierelleen ja piteli häntä aloillaan. Stilton katseli Turboa katala hymyhuulillaan.
- Tiedät kai että sisarellasi on mahtavia Marsin pelastavia voimia. Ne voi saada haltuunsa vain kruunauksen tai avioliiton kautta, hän kertoi.
Turbo katsoi kalalordia halveksivasti.
- En ikinä anna siunausta avioliitolle, hän sanoi.
Stilton näytti siltä että olisi arvannut vastauksen.
- No sitten sisaresi on hyödytön, hän totesi ja napsautti sormiaan.
Masi tönäisi Annin kahdelle vartijalle jotka painoivat hänet polvilleen ja toinen nosti kirveen aikomuksenaan katkaista Annin kaula kuin teuraseläimeltä. Turbo yritti päästä väliin mutta vartijat pitelivät häntä aloillaan. Anni katseli surullisena lattiaa kuin hän olisi jo menettänyt kaiken toivonsa.
- Ei! Anni! Ei! Ette saa! Hyvä on suostun! Turbo huusi yrittäessään taistella itsensä vapaaksi.
- Hyvä valinta prinssi, Stilton sanoi viittasi sotilaita poistumaan.

Sotilaat lähtivät viemään Annia pois. Turbo yritti puhua sisarelleen mutta tämä ei vastannut eikä katsonut muualle kuin lattiaan.

Turbo tönäistiin samaan selliin muiden kanssa. Minni auttoi hänet jaloilleen. Muut katsoivat häntä kysyvästi.
- Missä Anni on? Vinski kysyi.
Turbo tuijotti surullisena lattiaa.
- Mä suostuin, hän sanoi.
- Suostuit mihin? Moto ihmetteli.
- Siihen et Stilton saa Annin käden, Turbo sanoi.
Muut tuijottivat häntä ällistyneenä.
- Jos mä en ois suostunu ne ois tappanu Annin, Turbo selitti ja istui penkille painaen kasvot käsiinsä. Hän tunsi epäonnistuneensa totaallisesti.

Minni katsoi hetken aikaa Turboa ja halasi sitten tätä.
- Älä syytä itsees, hän kuiskasi lohdutukseksi.

Sissi ei tyytyi nyökkäämään ja sanoi sitten.
- No me voidaan vielä estää se, hän sanoi.
Kaikki katsoivat häntä kysyvinä.
- Miten muka? Vinski ihmetteli.
- Näiden avulla, Sissi sanoi hymyillen ja vetäisi esille avainnipun.
- Pöllin ne vartijalta kun se ei huomannu. Nyt mentiin, hän jatkoi ja avasi oven.
Sankaritiimi lähti juoksemaan

He juoksivat pitkin sellin käytävää ja löysivät lopultaulos vievän oven. Oven takana ollut vartija sai oven päin naamaansa sankareiden rynniessä ulos. Pian heidän takaansa alkoi kuulua huutoja mitkä merkitsivät että heidän pakonsa oli huomattu.
- Ne tais hokata, Minni huomautti.
- No sitten hajaannutaan, Sissi totesi ja tiimi jakaantui neljään eri suuntaan.

Sissi ja Minni juoksivat täyttä vauhtia käytävällä kunnes tulivat suureen saliin joka oli täynnä rottia ja kaloja. Tytöt vetivät aseensa esiin. Viholliset lähtivät tulemaan kohti jolloin tytöt vilkaisivat toisiaan. Sissi nyökkäsi ja Minni tarttui jouseen. Sissi alkoi pyöriä ympäri samalla kun Minni potki vihollisia päähän vauhdissa. Lopulta viholliset oli lyöty maahan.
- No sehän kävi sutjakasti, Minni totesi kädet lanteilla.
Ennen kuin Sissi ehti vastata ovi heidän takanaan sulkeutui ja lohikäärmegargoilien suista alkoi tupruta vaaleanvihreää kaasua. Tytöt alkoivat yksiä ja putosivat polvileen.
- Tää on tyrmäyskaasua. Meidän on päästävä täältä, Sissi yski.
Minni nyökkäsi kakoen mutta ei ehtinyt tehdä mitään kun kumpikin vaipui lattialle tajuntansa menettäneinä.

Vinski ja Santtu juoksivat käytävässä kunnes törmäsivät johonkin mikä vaikutti todella kostealta ja tahmealta.
- Hämähäkinverkkoa! Santtu hätääntyi.
- Ei hätää, pikkuinen. Mä saan meidät kyl irti, Vinski sanoi ja veti esille veitsensä.
Hän onnistui katkomaan jokusen seitin mutta sitten hänen ranteeseensa ammputtiin seitti. Valtava mustaleski laskeutui verkkoaan pitkin heitä kohti. Santtu näytti pelästyneeltä.
- Okei nyt me ollaan pulassa, hän sanoi.
- Miten niin muka. Kyl mä tollasen rumiluksen päihitän, Vinski hymähti.
Santtu puisteli päätään.
- No suoraan sanoen mä olen lounas ja jos sillä on paritteluaika käynnissä niin sulta se syö pään, hän hymähti.
Vinskin ilme jähmettyi.

Turbo ja Moto juoksivat käytävässä kunnes pääsivät valtaistuin saliin. Stilton oli juuri kruunaamassa Annia puolisokseen.
- Et koske häneen, Turbo kivahti miekka koholla.
Stilton kääntyi katsomaan Turboa ja Motoa ja käski sotilaat heidän kimppuunsa. Sitten hän kääntyi taas Annin puoleen.
- Ja nyt kultaseni astu kanssani ikuisuuteen, hän sanoi ja otti toisen kruunun asettaen sen päähänsä.
heitä alkoi kiertää vihertävä aura mutta jokin oli mennyt pieleen. Stilton tuijotti kauhisteuneina käsiään jotka alkoivat muuttua eviksi.
- Mitä?! Ei! Ei!! EIIII!!!! Stilton karjui muuttuessaan kalaksi.
Kaikki kääntyivät tuijottamaan kalaksi muuttunutta lordia. Masi käveli tyynesti alttarille ja nappasi kalaa pyrstöstä.
- Sinua olikin helppo huijata. Arvaa kahdesti olisinko oikeasti antanut sinun napata prinsessa typykän ja Marsin vallan itsellesi? hän naureskeli.
Stilton näytti siltä että haluaisi sanoa petolliselle ritarilleen pari valittua sanaa mutta ei pystynyt tekemään muuta kuin aukomaan suutaan kuin kuivalle maalle jotunut kala. Masi heivasi Stiltonin kädestään lähellä olevaan karppialtaaseen ja kääntyi sitten Turbon ja Moton puoleen.
- Vangitkaa heidät, hän sanoi.