Prinssi ja Merirosvo 2 K15

Tittle: Prinssi ja Merirosvo 2  
Author: Prätkisfan2
Genre: Seikkailu, toiminta, fantasia, draama, seksuaalista kanssakäymistä, huumori ja hellyyksiä/rakkauden osoituksia
Pairing: Turbo/Minni, Moto/Oc
Rating: K15
Disclaimer: En omista prätkähiiriä, enkä saa ficistä minkäänlaista rahaa. Ainoat hahmot jotka minulle kuuluvat ovat omat OC.hahmoni
Summery: Aaaaaaarrghh! Tarinoiden fantasia saa jatko-osaa tässä toiminnan täyteisessä fantasia seikkailussa! Prinssi Turbo sekä hänen uskolliset kapteeninsa Moto ja Vinski liittoutuivat merirosvojen kanssa, prinssin rakastuttua palavasti merirosvotar Minniin. Sankarit ovat kuitenkin uusien haasteiden edessä, kun tulevaisuuden suunnitelmat uhkaa sotkeutua vaietun totuuden ja hiljaisen meren kansan herätessä syvyyksistään…
Warning: Merirosvojen ryöstöretkiä, kanuunoita, aseita, merirosvojen taistelua, seksuaalista kanssakäymistä.  

A/N: Tarina pohjautuu aikaisempaan tarinaani Prinssi ja Merirosvo K15. Fantasia tarinat ovat vain niin ihania, kun niissä voi tarinasta riippuen tapahtua ihan mitä vain! Nauttikaa!


”NAPATKAA SE ROSVO!” kaupungin miehistö huusi ja juoksi tumma hiuksisen naisen perässä. Sotilaiden haarniskoista kuuluva meteli jatkoi rymistellen matkaansa, kun pöydän ääreen ja lehden taakse piiloutunut naishiiri katsoi ovelasti miesten perään. Nainen laski lehden pöydälle ja heitti voiton riemuisasti nahkaista pussukkaa kädessään, joka oli suljettu juuttilangalla. Kilinä sen sisällä sai naisen vielä tyytyväisemmäksi.
”Eikö sinun pitänyt lopettaa tuo?” tuttu mieshiiri kysyi toruvasti naisen vierestä.
”Äh älä yritä! Lupasin olla kostamatta, mutta ryöstelyä en luvannut vähentää,” nainen leperteli miehelle. Mies puristi kullanruskeat kädet eteensä. Miehen päällä oli läpikuultava valkoinen ajan henkeen sopiva kauluspaita, jonka kauluksessa olevat nyörit olivat löysästi solmittu. Miehen tummat housut istuivat miehen päälle, kuin parhaimman räätälin suunnittelemat. Nainen siveli miehen rintaa ja yritti saada tämän hyvälle tuulelle. Turbon suulle nousi tuima hymy.
”Palauta se!” Turbo komensi ja sai naisen kääntymään kannoillaan ympäri.
”Vaan, jos saat mut kiinni ennen laivaa,” Minni naurahti ja siveli hännän päällään miehen leukaa. Tosin nainen oli arvaamassa jotain ja kiskaisi häntänsä miehestä irti, kun tämä yritti napata otteen siitä. Nainen naurahti hyväntuulisesti.
”Harmi, vaan jos häviät tämän ottelun,” mies totesi ja lampsi hitaasti naista kohden. Minni mulkoili virne kasvoillaan miestä olkansa yli. Turbo yritti olla ovela ja napata naisen hännästä uudelleen, mutta tämä lähti juoksemaan Turboa karkuun. Turbo naurahti hyväntuulisena ja lähti naisen perään. Kaksikko juoksi peräkkäin tiuhaan asuttuja katuja pitkin. Mukulakivetys teki juoksemisesta hieman hankalaa. Ja kapealla kadulla saattoi olla tungokseen saakka muita marsilaisia.

Minni näki edessään pitkittäin olevan täyden heinävaunun ja hyppäsi sen pitkän penkin kautta sen toiselle puolelle. Kuski katsoi kauppiaan kanssa naisen perään, jonka jälkeen miestä joka seurasi naista. Laiva näkyi horisontissa ja Minni kurkkasi olkansa yli. Mies pysyi intensiivisesti hänen perässään ja tämä oli vaikea karkottaa kintereiltään. Satamassa Moto ja Vinski pitivät kirjaa siihen mitä laivaan lastattiin. Merirosvot kantoivat isoja puulaatikoita suoraan kannen alla olevaan kylmävarastoon. Miehet jupisivat toisilleen. Kolmikon liittyessä rosvojoukkoihin ei paljon rosvoilua ollut tapahtunut. Kaikki rosvoilu piti tehdä lähinnä salaa, mutta toisaalta se toi uutta jännitystä.
”Anteeksi, sori, väistäkää!” kuului lastauslankulta kuuluva tömistely.
”Ja kuka on voittaja?” Minni paistatteli voitonriemuissaan ja löi muutaman rosvonsa kanssa ylävitoset. Turbo löntysti muutaman juoksu askeleen ystäviensä viereen.
”Voi harmi taisin hävitä,” mies tokaisi näsäviisaasti ja sai kaksikon naurahtamaan.
”Voi, voi… mitenhän me saataisiin sun kuntoa kohotettua?” Vinski huokaili syvään ja katsoi nauruun purskahtanutta ystäväänsä. Minni nojasi kädellään laivan laitaan ja katsoi hieman kysyvästi miehiä, jotka nauroivat äänekkäästi.
”Onnea kultaseni taisit voittaa?” mies nälvi naiselle.
”Miltä tuntuu joutua häviölle mun jumalaisen kauneuteni ja älykkyyteni sekä gepardimaisen ketteryyden varjoon?” Minni kysyi ja rypi oikein itserakkaudessaan.
”En tiedä… kaunis ja nopea olet ainakin, mutta et kovin fiksu. Pistää jopa mietityttämään rosvous taitojasi,” Turbo tokaisi pudottaen naisen maanpinnalle.
”Mitä tuo muka tarkoitti?” Minni kysyi tuimasti ja nojasi kummallakin kädellä laivan laitaan. Naisen kasvoilla oli hyväntuulinen odottava ilme.
”No kuhan tässä mietin…” Turbo naurahti ja veti housuistaan nahkaisen pussukan. Minni tunnusteli hätiköiden nopeasti omat jemmansa vaatteidensa seasta ja katsoi tuimasti miestä.
”Missä välissä?” nainen kysyi.
”Nooh kannattaa miettiä, missä välissä mun kanssani lepertelee ja kuinka lähellä,” Turbo tokaisi ja nosti jalkansa läheisen laatikon päälle tuekseen.

”TUOLLA SE ON!” sotilaat huusivat ja sai kolmikonkin katsahtamaan taakseen.
”JOUSET!” ilmeisesti porukan kapteeni komensi ja miehet rivissä kohottivat aseensa naista kohden. Merimiehet tosin nousivat kapteeninsa rinnalle ärhennellen ja kaivaen aseitaan esille. Minni puristi kädet eteensä ja katsoi tuimasti metalliseen haarniskaan pukeutunutta ruskeaa mieshiirtä. Turbokin katsahti ystäviään, jotka tekivät tilaa prinssilleen.
”SINULLA ON 10 SEKUNTIA AIKAA PALAUTTAA TÄMÄN KAUPUNGIN OMAISUUS TAI SAAT NUOLEN KALLOOSI!” kapteeni komensi.
”Teidän pilipali nuolet eivät edes lennä tänne saakka!” Minni huudahti saaden miehen naristelemaan hampaitaan yhteen ja omat rosvonsa nauramaan.
”ÄLÄ KUULE PIKKULIKKA ÄRSYTÄ!” kapteeni huusi ja sai Minnin pyörittelemään silmiään.
”Rauhoitu komentaja,” Turbo henkäisi ja asteli miehen luokse.
”Kuka sinä olet?” mies kysyi happamasti.
”Olen itäisen Marsin kansakunnan prinssi,” mies tokaisi ja katsoi hellästi miestä.
”Kuninkaallisia… oooh teidän korkeutenne,” mies totesi ja kumarsi nopeasti Turbolle. Myös sotilaat rymistelivät polvilleen.
”Nouse ylös vain… olen pahoillani puolisoni puolesta… Tässä,” mies totesi ja ojensi pussukan kapteenille, kun tämä pääsi ylös.
”Puhu vain omasta puolestasi!” Minni huusi miehelleen, joka mulkaisi tätä tuimasti.
”Mhmmm aika kipakka tämä sinun puolisosi… Luulin, että prinssit ovat varattuja, vain prinsessoille?” kapteeni tuhahti ja mulkoili Minniä.
”No mää olen saanut ihan poikkeusluvan tämän suhteen sinetöimiseen… olen pahoillani vielä kerran,” mies totesi kohteliaana ja lähti kohti laivaa. Moto ja Vinski nostivat loput laatikot Turbon avustuksella laivaan.

”VALMIINA LÄHTÖÖN!” tähystäjä huusi laivan mastosta muulle miehistölle. Rosvojoukko joutui ensin kääntämään laivan käsivoimin vesille. Päästyään pois satamasta miehistö avasi isot purjeet, jotka jyrähtivät auki. Miltein saman tien tuuli nappasi purjeisiin kiinni ja laiva nytkähti voimakkaasti eteenpäin.
”NOSTAKAA AIROT!” Minni huusi kannen alle ja sai rosvojoukon toimimaan. Mitä pidemmälle laiva lipui, sitä humalanhakuisempaa miehistön käytös oli. Moto ja Vinski oli liittynyt iloiseen sakkiin. Jos jotain merirosvot osasivat hyvin, se oli juominen ja hauskanpito. Minni tähyili laivan keulassa merelle päin ja tarkisteli horisonttia kaukoputkensa avulla. Nainen huokaisi syvään ja katsoi käsissään vuosia vanhaa ja kulahtanutta kaukoputkea. Se oli aikoinaan käsin vuolettu ja hiottu aidosta tammesta sekä kullasta. Sen kylkeen oli painettu teksti; ”Tulevaisuus.” Turbo tarrasi hellästi puolisonsa olkapäistä kiinni ja sai naisen vaisusti hymyilemään.
”Onko sulla ikävä kapua?” mies kysyi naisen korvaan ja puristi kädet hellästi naisen ympärille.
”Tulee puoltoista vuotta täyteen kapteenin kuolemasta,” Minni huokaisi pitäen katseensa tiukasti kaukoputkessa. Turbo ei tiennyt mitä naiselle olisi sanonut, vaan suukotti naisen ohimoa rakastavasti.
”Mutta kapu halusi, että olen ylpeä siitä mikä olen,” Minni kääntyi pienesti ja hymyili miehelle.
”Ellei sitten, joku hyvin kasvatettu prinssi aina pilaa kaikkea!” nainen jatkoi ja puristi kädet eteensä.
”Hei!” Turbo älähti ja sai Minnin suukottamaan tätä.

”Mää lupasin pitää susta huolta,” mies totesi ja hieroi naisen selkää.
”Tiedän sen… mutta älä yritä muuttaa sitä mikä olen,” nainen jatkoi matkaansa kohti omaa hyttiään. Turbo raahautui naisen perässä ja väisti kannella lentänyttä tikaria, joka sojotti täristen kapteenin hytin seinässä tällä hetkellä kiinni. Turbo mulkaisi miehistöä, jotka viheltelivät toisaalle, kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Turbo paukautti oven perässään ja sulki sen pienellä hakasella. Minni oli kurottautunut työpöytänsä päälle ja silmäili pöydän kokoista karttaa.
”Mikä tuo on?” Turbo kysyi.
”Se on Marsin koillisen puolen merialue. Kutsukaan Paholaisen mereksi,” Minni vastasi ja puristi kädet eteensä.
”Paholaisen meri?” Turbo kysyi.
”Tarujen mukaan monia laivoja on uponnut sinne… kuitenkin aivan sen vieressä oleva Merenvaltiaiden riutta suojaisi tiettyjä purjehtijoita läpi Paholaisen meren,” Minni selitti ja osoitti karttaa erikohdista.
”Mitä siellä on, kun noin intensiivisesti sitä tutkit?” Turbo kohautti harteitaan ja heittäytyi parin sängylle selälleen.
”En mää tiedä! Haluan vain tutkia alueen. Ties vaikka löytyisi jotain ryöstettävää, kuitenkaan varsinaisesti ryöstämättä ketään,” Minni näpäytti ja kääntyi ympäri nojaten pöytäänsä. Turbon suulle nousi hyvin leveä ja ivallinen hymy. Minni puristi kädet eteensä ja katsoi huvittuneena miestä.
”Tule seuraksi,” Turbo vinkkasi ja sai Minnin tirskumaan.

”Sää olet kyllä varsinainen romantikko,” Minni tokaisi ja kääri kartan pöydältään.
”No edes toinen meistä,” Turbo totesi. Minni puuskahti tyytymättömänä ja juoksi miehen kimppuun sängylle, joka koppasi naisen kiinni ja heitti selälleen. Hyväntuulisesti nainen kiljahti ja sai miehen murahtelemaan. Turbo suuteli naista rakastavasti, intensiivisesti ja pitkään.
”Tältä se rakkaus tuntuu,” mies henkäisi naisen kuonoa vasten.
”Niin taitaa olla,” Minni sanoi ujuttaen samalla kätensä miehen paidan alle ja repäisten sen miehen ylitse. Turbo heitti paidan lattialle ja jatkoi naisen intohimoista suutelua. Vaatteet vähenivät vähenemistään ja ainoa mitä pari sai tuntea oli toisensa kehon lämmön, voimakkaat sydämensykkeet ja intohimon.

Iltaa kohden kuun valo täytti kapteenin huoneen, joka paistoi isoista ikkunoista. Kannelta kuuluva meteli oli hiljentynyt pikkuhiljaa ja epämääräiset örhentelyt kantautuivat hiljaa, jostain päin laivaa. Minni sytytteli hyttinsä öljylamppuja, kun Turbo oli puoliksi unessa parin sängyllä. Minni hymyili miehelle lempeästi ja palasi tämän viereen. Nainen suukotti miehen kuonoa hellästi ja sai tämän raottamaan silmiään. Mies hymyili tälle lempeästi ja avasi kätensä, jotta Minni sai laskeutua tämän kainaloon. Minni nosti toisen jalkansa Turbon jalkojen väliin niin, että sai hipsuteltua varpaillaan tätä säärestä.
”Onko mun paita hyvän tuntuinen?” mies kysyi ja silitteli hellästi naista selästä tuntien paidan sormiensa välissä.
”Ai miten niin?” Minni kysyi ja kohotti katseensa mieheen.
”No ajattelin vain, kun tykkäät pukeutua siihen,” mies henkäisi hieroen omia kasvojaan.
”No kieltämättä se on hyvä päällä,” Minni naurahti ja siveli miehen rintakehää. Turbo huokaisi syvään ja nosti toisen kätensä päänsä alle. Minni katsahti vaisusti Turboa, joka piti katseensa tiukasti katossa.
”Mikä on?” Minni kysyi.
”Mietin vain…” mies vastasi epämääräisesti. Minni nosti itsensä koholle ja katsoi kysyvästi Turboa. Turbo katsahti Minniä ja rupesi hymyilemään.
”Mitä?” mies sai kysyttyä.
”Mikä sulla on?” nainen kysyi uudelleen ja sai Turbonkin nousemaan istumaan.

”Mää mietin meidän tulevaisuutta,” Turbo vastasi alakuloisena ja iski katseensa vastakkaiseen seinään.
”Mitä meidän tulevaisuudesta? Onko siinä jotain vikaa?” nainen tenttasi huolestuneena.
”Ei tietenkään… mietin, vain… onko meillä muita tulevaisuuden suunnitelmia, kuin seilata pitkin maita ja meriä… vai onko meillä esimerkiksi…” Turbo empi ja nieleskeli hetken.
”Onko meillä mitä?” Minni kysyi.
”No… että onko meillä hää- tai lapsisuunnitelmia?” mies kysyi ja katsoi naista, joka puolestaan veti vakavaksi ja hiljaiseksi. Minni ei tiennyt mitä miehelle olisi vastannut. Ei hän koskaan ollut miettinyt naimisiinmenoa tai lasten hankintaa. Ei kuulunut merirosvojen tapoihin pariutua loppuelämäksi. Häntäkin oli koko ikänsä pidetty yhtenä miehistön jäsenenä. Maissa ollessaan jokainen saattoi pitää jonkinlaisia irtosuhteita yllä, mutta kukaan ei koskaan ollut pariutunut tai eronnut miehistöstä puolison löydyttyä.
”Sun vanhemmat varmasti haluaisivat, että avioituisit mahdollisimman nopeasti,” Minni huokaisi ja istui sängynlaidalle.
”No jos ihan tarkkoja ollaan, minun olisi pitänyt avioitua jo aikoja sitten,” Turbo naurahti ja hieroi sormiaan.
”Mutta mitä mieltä sää olet?” mies jatkoi, kun ei ollut saanut naiselta vastausta kysymykseensä.
”En ole koskaan miettinyt asiaa… merirosvot kun ei ole tunnettuja vakaista suhteistaan tai lapsikatraasta,” Minni selitti ja hieroi käsiään. Turbo huokaisi syvään.
”Mutta onhan jokainen merirosvo tullut jostain?” Turbo pohti.
”Varhaisteini-iällä tai aikuisiällä vasta… kukaan merirosvo ei ole saanut omaa lasta,” Minni selitti.

”Paitsi kapteeni,” Turbo tuhahti.
”Miten niin?” Minni kysyi hieman ärtyisänä.
”Kapteenin tytärhän sää olet,” Turbo muistutti.
”Mut löydettiin naulittuun laatikkoon suljettuna merestä kellumasta… Kukaan muu ei halunnut mua… ei edes omat vanhemmat… Ilman kapua ja miehistöä olisin kuollut vastasyntyneenä merelle. Ja oli myös lähellä ettei edes merirosvot halunneet mua,” Minni huokaisi surullisena ja nousi seisomaan. Nainen käveli alakuloisena ikkunoidensa luokse ja katsoi laivan perään jäänyttä kuohuavaa merta. Nainen hieroi surkeana käsiään. Turbo painoi katseensa hetkeksi alas. Hän ei ollut aikaisemmin kuullut naisen menneisyydestä mitään ja oli sohaissut kysymyksellään tätä arkaan paikkaan. Miten edes linnassa kasvanut ja hyvän koulutuksen saanut prinssi ja merellä ja ryöväämällä oppinut merirosvo kasvattaisivat tasapainoisen perheen?

Turbo nousi seisomaan ja käveli naisen luokse. Turbo kaappasi naisen hellästi syleilyynsä ja suukotti tätä anteeksipyytävästi päälaelle.
”Anteeksi… en tiennyt millainen lapsuutesi oli ollut,” mies pahoitteli ja katseli kanssa horisonttiin jäävää tähtimerta.
”Ei se mitään. Et voinut tietää,” Minni vastasi ja siirsi hiussuortuvansa korvan taakse.
”Olisi kuitenkin pitänyt valita sanat huolellisemmin!” Turbo kohautti harteitaan ja nypläsi sulkakynän sulkaa. Minni hymähti tyytymättömänä ja katsoi kuunvalossa seisovaa marsilaista. Miehen lihaset korostuivat valon ja varjon avulla, saaden Minnin hymyilemään ihailevasti. Miten hänenlaisensa nainen oli saanut tuollaisen puolison, joka olisi voinut käyttää elämänsä hyväänkin. Minni käveli miehen luokse ja halasi tätä rakastavasti. Nainen tuoksutti miehen ominaistuoksua ja suukotti tätä rakastavasti. Turbo nosti naisen kantoonsa ja vei tämän takaisin sänkyyn. Minni suuteli rakastavasti miestä, kun tämä laski kummatkin sängylle. Minni silitti hellästi miehen poskea, joka suuteli tätä hellästi.

Aamulla Minni huokaisi syvään. Peitto oli puoliksi tämän päällä ja ennen kaikkea hänellä oli hyvä olla. Samaan aikaan Turbo napitti loppuja nappeja paidastaan kiinni ja heitti avonaiset nyörit löysästi solmuun. Hän käveli laivan keulaan ja katseli horisonttiin, jossa näkyi pieni kaupunki. Turbo nosti kätensä lanteilleen ja näytti mietteliäältä.
”Huomenta,” Vinski huokaisi huonovointisen kuuloisena. Turbon suulle nousi leveä hymy. Aivan valkean hiiren perässä nimittäin lampsi toinen prinssin kapteeneista yhtä huonovointisen näköisenä.
”On siinä mulla kapteenit!” Turbo naurahti äänekkäästi ja haroi kullanruskeita hiuksiaan.
”Älä viitsi morkata. Missä sitä paitsi itse olit yön, kun et ollut juhlimassa?” Vinski tuhahti ja istui laidalle.
”Nooh sanotaan, että mulla oli parempaa tekemistä,” Turbo henkäisi ihastuneena ja jatkoi horisontin tarkkailua. Vinski mulkaisi väsyneenä Motoa.
”Onnekas mies,” Moto tuhahti ja nojasi lyhyeen poikittaiseen aitaan.
”No onnekas ja onnekas,” Turbo huokaisi.
”Mitä tuo muka tarkoittaa?” Vinski kysyi ja sai prinssin ajatuksiinsa.
”Te tiedätte minkälaisen koulutuksen olen saanut linnassa ja mihin minua on valmisteltu koko elämäni ajan,” Turbo aloitti ja nojasi laitaan.
”Niin tiedämme,” Moto kohautti harteitaan ja käveli miehen luokse.
”Minnillä ei ole samaa määränpäätä, kuin minulla… enkä tiedä miten rakentaisin tulevaisuuden hänen kanssaan,” Turbo kertoi.
”Etkö halua olla Minnin kanssa enää?” Vinski kysyi.
”Haluan häntä enemmän, kuin ketään muuta tässä maailmankaikkeudessa… mutta onko se sen väärti, että suhteemme perustuu ainoastaan aalloilla seikkailuun?” Turbo pohti ja sai kapteeninsa katsahtamaan toisiaan.

Minni oli kanssa herännyt ja tutki ruokavarastoa. Nainen nappasi mukaansa, vain pienen hedelmän ja kuivan leivän kannikkaan. Minni tervehti huonovointisen näköistä miehistöään ja siirtyi haistelemaan merituulta läheisen tynnyrin päälle. Oravalepakko hyppäsi naisen olkapäälle, joka puukollaan suikaloi tälle palan.
”Burg olisi susta ylpeä,” Minni henkäisi oravalle, joka vinkaisi tyytyväisenä. Orava halasi naista päästä kiinni ja sai tämän lepytettyä antamaan tälle loput hedelmästä. Orava hyppi omaan piiloonsa nauttimaan saadusta lahjasta. Turbo väisti juuri kapteeniensa kanssa oravaa ja naureskelivat tälle.
”Huomenta,” Turbo toivotti naiselle ja silitti tämän selkää.
”Huomenta,” Minni henkäisi ja katsoi miehiä.
”Horisontissa näkyi pieni saari. Pysähdytäänkö?” Turbo kysyi ja sai Minnin katsomaan tätä kysyvästi.
”Millainen saari?” nainen kysyi.
”Pientä asutusta… ei kovin kummoinen,” Turbo selitti.
”Paljon metsää,” Vinski lisäsi.
”Kierretään sen toiselle puolelle ja etsitään hyvä levähdyspaikka… voi nimittäin olla, että osa rosvoistakin haluaisi laivan hetkeksi pysähtyvän,” Minni tokaisi katsoen miehistöään, jotka vaikeroivat laivan kannella.
”Kenties,” Turbo naurahti ja sai Minnin huokaisemaan.
”Mitä mietit?” Moto kysyi ja sai kapteenin ajatuksistaan.
”Uutta reissua,” Minni vastasi.
”Minne?” Vinski tivasi. Oksentelu laidan yli sai Minnin nyrpistämään nenäänsä.
”Jos kerron, sitten kun saadaan miehistö parempaan kuosiin… tekin näytätte jotenkin huonovoinsilta,” Minni pohti ja katsahti kaksikkoa.
”Kieltämättä on hieman heikko happi,” Vinski röyhtäisi. Minni pyöräytti silmiään ja valmisteli miehistönsä, jotka kykenivät ankkuroimaan laivan lähelle rantaa.

”Voi olla ettei pienellä saarella ole kunnollista satamaa, johon purjelaivan saisi kiinnitettyä,” Minni totesi.
”Saati sitten lämmintä vastaanottoa merirosvolaivalle,” Turbo tokaisi ja puristi kädet eteensä.
”Niin,” Minni huokaisi ja puristi kädet eteensä.
”Mitä sanoisit, jos vietettäisiin oikein hieno ilta yhdessä. Mennään syömään ja juomaan jotain hyvää?” Turbo kysyi ja sai Minnin virnuilemaan.
”Ai hienosti?” Minni kysyi.
”Mää olen puoltoista vuotta mennyt oikeastaan niin, kuin neiti haluaa? Olisiko yksi ilta hienommin pukeuduttuna paha asia?” Turbo haastoi naista.
”Mää en ole mikään prinsessa,” Minni tuhahti.
”Mutta…” Turbo aloitti ja veti naista itseään kohden. Minni kääntyi ympäri ja katsahti miestä kysyvästi.
”Mää muistan eräänkin upeaan laivastonsiniseen iltapukuun pukeutuneen naishiiren, joka ei antanut sen häiritä ainakaan silloin,” Turbo muistutti ja naisen puristamaan kädet eteensä.
”Mää en muistelisi niitä aikoja… kuitenkin toimin kapteenin alaisena, että olisi saanut haltuunsa isäsi omaisuuden,” Minni huokaisi alakuloisena.
”Se tanssiaisilta oli kuitenkin lumoava ja pystyin jopa vaistoamaan, että sulla oli oikeasti hauskaa,” Turbo vinkkaili ja yritti tavoittaa naisen katsekontaktia.
”Lopetatko tuon ällöttävän karskean romanttisuuden, jos suostun?” Minni kysyi.
”Lopetan!”
”Kai mun on sitten suostuttava,” Minni huokaisi. Turbo suukotti naisen poskea lempeästi.

Minnin laittaessa rosvojaan valmiiksi rantautumista varten, Turbo tutki vielä lähemmin uudemman kerran saarta. Yllätykseksi saari kuitenkin jatkui hyvän matkaa ja siitä paljastuikin hyvin suuri kaupunki. Turbo kertoi havainnostaan Minnille.
”Hö! Törkeää hämätä purjehtijoita tuollaisella saarella,” Minni naurahti ja laski kädet lanteilleen.
”Tai kenties itse tulimme väärästä suunnasta?” Moto pohti.
”Merirosvoille se on yhden tekevää mistä suunnasta tulee, kun vaellamme merillä joka tapauksessa,” Minni naurahti.
”Totta tuokin… tuota piti kysymäni, että…” Moto aloitti.
”KAPTEENI!” HORISONTISSA JOTAIN EPÄILYTTÄVÄÄ!” merirosvo huusi mastossa.
”MITÄ TARKKAAN OTTAEN?” Minni yritti kysyä, kunnes laiva tärähti voimakkaasti ja miehistön jäsenet lensivät kannelle.
”POMMITUS!” joku huusi laivan keulasta.
”VALMIINA PUOLUSTAUTUMAAN!” Minni huusi ja harppoi kannelta takaisin seisomaan. Muut rosvot köysien avulla tarkistivat laivan kunnon. Kuitenkin kanuuna oli osunut veden rajaan ja räjähdyksen voimasta laiva oli tärähtänyt. Tieto levisi nopeasti Minnin korvaan, joka puolestaan etsi näkökenttäänsä kanuunan ampujaa.
”Mää sanoin, että merirosvolipun liehunta ei välttämättä ole hyvä asia,” Turbo muistutti. Minni mulkaisi miestä nopeasti.

Miekkojen kilahdus sai kaksikon huomion laivan peräosassa. Minni katsahti nopeasti Turboa, jotka juoksivat laivan perään. Turbo kuitenkin koukkasi nopeasti hytin puolelta ja jatkoi tämän jälkeen matkaansa Minnin perään. Minni tosin oli napit vastakkain maailmanmatkaaja hattuun pukeutuneen mieshiiren kanssa. Miehellä oli yllään vihreät sotavaatteet. Samantyyliset, kuin Motolla ja Vinskillä aikoinaan. Miehen rinnuksilla kimmelsi kultainen taskukello, mitä ilmeisemmin kätki taakseen kuninkaallisen vaakunan.
”Te olette murtautuneet valtiollisille vesille ja se edellyttää minua viemään teidät ruhtinaan puheille!” mies ilmoitti.
”Kuule onnea yritykselle… mutta saavuimme vasta tänä aamuna vesillenne ja tarkoituksenamme oli, vain vierailla maassanne levähdyksen merkeissä,” Minni nälvi miehelle.
”Rosvoihin ei ole luottamista,” mies tuhahti ja sylkäisi naisen jalkoihin. Minni meinasi raivostua miehelle, mutta Turbo nappasi tämän otteeseensa ja antaen Motolle hetkeksi ihan kuin jonkun säkin. Minni mulkoili miestä ja haukkui laivaansa tullutta tunkeilijaa.
”Pahoittelen asiatonta käytöstämme,” Turbo tokaisi ja sai Minnin rauhoittumaan, kun Moto puristi otettaan hänen ympärillään tiukemmaksi.
”Kuka olette?” mies kysyi ja puristi kädet eteensä. Turbo kaivoi taskuistaan kuninkaallisen vaakunan ojentaen sen miehille. Miehen silmät kirkastuivat ja katsoi miestä hämillään.
”Oletteko vankina?” mies kysyi ja katsoi rosvojoukkoa.
”Hä? Siis mitä? Ei… en ole,” Turbo meni lukkoon ja katsoi rosvojoukkoja.
”Vaan?” mies kysyi.
”Mää olen saanut vanhemmiltani erityisluvan matkustaa heidän kanssaan… kaiken lisäksi seurustelen laivan kapteenin kanssa,” mies totesi.
”No otan osaa,” mies tuhahti ja mulkaisi Minniä, joka loukkaantui miehen lauseesta.
”Mua ei tarvitse sääliä. Valinta on ollut mun, kun olen heidän mukaansa lähtenyt… ennen kaikkea kuitenkin se oli rakkaus mikä sai, mut lähtemään,” Turbo selitti rauhallisemmin ja vieraan miehen ilme muuttui vain enemmän epäuskoisemmaksi.

Minni rauhoittui Turbon puheista. Mies oli oikeasti sellainen, joka nähtävästi puolusti häntä kaikissa asioissa.
”Miehistöni tuo teille siistimpää vaatetta. Teidän tulee tavata ruhtinas ensin ennen, kuin voitte lepäillä maissa,” mies tuhahti.
”On muuten hirveän epäkohteliasta luetella määräyksiä ylempi arvoiselle ennen, kuin on edes esitellyt itsensä,” Turbo tuhahti, kun miehen käytös otti häntä päähän.
”Luutnantti Marcus… valtiaan oikea käsi,” mies esittäytyi. Marcus oli vaalean harmaa väriltään. Mustat hiukset pilkottivat hatun alta. Turbo mulkoili miestä päästä varpaisiin. Tässä oli jotain tuttua, mutta Turbo ei saanut mieleensä, että mitä.
”Eli ruhtinaan poika,” Turbo tuhahti ja puristi kädet eteensä.
”Mitä sitten?” Marcus kohautti harteitaan.
”Ei mitään,” Turbo naljaili ja härnäsi tarkoituksella miestä.
”Mun isäni luottaa muhun 100% ja sinun on turha aukoa päätäsi asian suhteen. Varsinkin, kun ollaan samanarvoisia,” Marcus ärähti ja tökkäsi Turboa muutaman kerran rintakehään.
”Me? Samanarvoisia? Mun vanhemmat ei ole sentään nimennyt mua luutnantiksi, vaan olen saanut pitää kuningasarvoni. Sitä paitsi, jos ollaan aiiiiivan tarkkoja niin olet alempi arvoisempi ruhtinastittelillä, kuin minä kuninkuusarvollani,” Turbo vastasi miehelle. Marcus meni hiljaiseksi ja hieroi kielellään mietteliäänä hampaitaan.
”Mitenkähän maanne mahtaa sitten pärjätä?” Marcus sai sanotuksi.
”Waauuu tuotako mietit noin kauan? Sitä paitsi meidän maamme pärjää oikein hyvin. Lisäksi meillä on kaksi luutnanttia, jotka ovat hoitaneet hommansa erittäin hyvin,” mies vinoili. Marcus heilautti kättään, joka oli omille sotilailleen merkki siitä, että heidän oli aika lähteä.
”Lähetti tuo teidän pakettinne iltaan mennessä. Montako laitetaan? Ja älkää myöhästykö!” Marcus komensi ja sai Turbon huvittuneena pyörittämään silmäänsä.
”Neljä kiitos ja miehistön jätätte rauhaan! Ne, kun on vähän herkkänahkaista porukkaa,” Turbo vinkkasi miehelle silmäänsä.

Moto päästi Minnin irti, kun Marcus oli poistunut laivasta.
”Vai oikein luutnantti arvonko tässä jo sai?” Vinski kysyi ja iski miestä selkään.
”Kapteeni, luutnantti… mulle olette arvokkaita sotilaita ja ystäviä,” mies naurahti hyväntuulisena.
”Kiitos tyhjästä!” Minni ärähti ja käveli Turbon luokse.
”Hei! Mieluummin näin, kuin se että Marcus olisi vienyt sut raudoissa ruhtinaan vankityrmään,” Turbo huokaisi ja katsoi naista.
”Mutta se nimenomaan on se meidän juttumme!” Minni ärähti ja muistutti jälleen miestä siitä, kuka todellisuudessa oli. Rosvojoukko sekä Vinski ja Moto vetäytyivät ilmapiirin kiristyessä kaksikon välillä.
”No on tuokin tapa olla kiitollinen!” Turbo ärähti naiselle takaisin.
”Mää olen kiitollinen sulle tietyistä asioista! MUTTA ÄLÄ EDELLÄÄNKÄÄN YRITÄ MUUTTAA SITÄ MIKÄ OLEN!” Minni huudahti ja poistui paikalta. Turbo huokaisi syvään ja katsoi rantaan lipuavaa purjelaivaa. Rosvot ankkuroivat laivansa siihen kohtaan mihin olivat pysähtyneetkin. He valmistelivat pienemmät soutuveneet valmiiksi. Minni taasen vältteli Turboa kaikin mahdollisin tavoin. Hän kuiskutteli rosvojensa kanssa, jotka nyökkäilivät hyväksyvästi. Turbo tasasi pulssiaan parin hytissä ja pyöri levottomasti ympyrää. Vinski ja Moto saapuivat myös hyttiin.
”Onko kaikki hyvin?” Vinski kysyi varovaisesti.
”Minni ei tainnut oikein pitää siitä, että astuit hänen varpailleen,” Moto tokaisi.
”Ei pitänyt ei… mutta mikä on kiitos vankilaan joutumisesta,” Turbo huokaisi ja iski nyrkeillään pöytää. Moto ja Vinski katsoivat toisiaan, antaen tilaa prinssilleen rauhoittua. Toivoivat vain, että iltaa kohden kaksikko saisi välinsä sovittua.

Marcuksen muutama sotilas saapui tuomaan valtiaan teettämät vaatetuksen. Rosvojoukkio antoi pukukokonaisuuden Motolle, joka vei ne kapteenin hyttiin. Moto oli antanut pyynnön, että pyytäisivät Minnin kanssa pukeutumaan hyttiinsä. Minni saapui vihaisena hyttiinsä ja katsoi miehiä tuimasti.
”Tämä on sulle,” Turbo esitteli vaaleankeltaista, valkoisella yksityiskohdilla olevaa mekkoa.
”Mää en tuota laita päälleni!” Minni tuhahti ja sai Turbon huokaisemaan. Mies laski puvun sängylle.
”No saat sitten olla täysin oma itsesi. En minä jaksa sinua koko ajan hyysätä,” Turbo tuhahti vihaisena naiselle.
”Hyvä sitten niin,” Minni vastasi ja puristi kädet eteensä.
”Jos suonet anteeksi sitten… niin me pukeutuisimme mielellämme,” Turbo ohjasi naisen ulos hytistä.
”Mielelläni!” Minni tuhahti ja poistui hytistä. Turbo nosti paitansa yltään ja katsoi happamasti naisen perään. Vinski vertaili puvun takkeja kädessään.
”Tämä tummansininen on vissiin Turbon,” mies tuhahti.
”Mistä päätellen?” Moto kysyi.
”Koska nämä valkoiset puvut vissiin on meidän, kun niitä on kaksi,” mies vastasi. Moto kohautti harteitaan.
”Kenties,” mies vastasi naurahtaen ja nappasi toisen valkoisen puvun itselleen, jonka mukana tuli mustat suorat housut.

Pukeuduttuaan he nousivat veneisiin Minnin kanssa, joka oli edelleen omissa merirosvo vaatteissaan. Nainen ei katsonutkaan miehiä päin, vaan piti katseensa tiukasti ruhtinaan kaupungissa. Turbo pyöritti naiselle päätään. Minni antoi luvan rosvoilleen tutkia rauhakseltaan kaupunkia, jotka matkaan olivat mukaan lähteneet. Minni katsahti Turboa, joka vaisusti osoitti katseellaan jatkamaan matkaansa. Minni lampsi hienosti pukeutuneiden miesten perässä ja yritti kohentaa mieltään edes jollain mukavalla ajatuksella. Turbo vilkaisi olkansa yli naista. Riita hänen kanssaan tuntui pahalta. Tarkemmin ajateltuna ei hänellä ollut mitään oikeutta muuttaa naista siitä kuka tämä oli. Ei edes sen perusteella, että mies oli saanut kuninkaallisen kasvatuksen ja mallinnuksen minkälainen hyvän vaimon pitäisi olla. Nelikkoa odotti kyyti ruhtinaan luokse. He istuivat hevoskärryjen kyytiin, jotka lähtivät viemään heitä ruhtinaan luokse. Saari oli isompi, kuin aluksi heillä oli tiedossakaan. Pienten riisipeltojen jälkeen aukeni ruhtinaan kartano. Turbo heräsi ajatuksistaan, kun näki ruhtinaan porteilla Marcuksen. Nelikko astui ulos vaunuista ja sai Marcuksen katsomaan tuimana Minniä, joka ei ollut pukeutunut ruhtinaan lahjoittamaan vaatteeseen.
”Saavuitte ajallaan,” mies nälväisi ja mulkaisi Turboa.
”Niin teimme… ja sanotaan, että kuuluu tapoihin,” Turbo vastasi takaisin.
”Ainakin osan,” Marcus viittasi Minniin, joka mulkoili naista. Minni puristi kädet eteensä ja huokaisi vihaisena.
”Pidätte huolta, että nainen pysyy aisoissa,” Marcus muistutti.
”Älä huoli! Ruhtinaanne on varmasti niin köyhä, että ei täällä ole mitään varastettavaa,” Minni tuhahti kylmästi. Marcus ohjasi hiiret kartanon sisälle.

Tosin kuin Minni oli todennut, ruhtinas oli hyvin rikas. Ainakin sisustus oli kalliinmakuinen. Ison aulan kummallekin puolelle oli kasattu erilaisia muotokuvia. Minnin huomion sain naishiiri, joka piti sylissään pientä tyttö vauvaa. Naisen jäykkä pönötys oli merkki siitä ettei naisella vissiin ollut sananvaltaa asioissa, muuta kuin näyttää hyvälle. Vauva kuitenkin oli oma itsensä. Katseessa paistoi ilo. Turbo siirtyi naisen viereen ja katsoi samaa kuvaa hämillään.
”Tuossa on jotain tuttua,” mies totesi.
”Varmasti Marcuksen sisko,” Minni tokaisi ja jatkoi matkaansa. Turbo hieroi hermostuneena niskaansa. Aulan takaa aukeni iso tanssisali. Kuitenkin Marcus ohjasi nelikon toisaalle. Hieman isompaan huoneeseen, jossa omissa nojatuolissaan odotti ruhtinaspari.
”Isä, äiti… tässä ovat merirosvolaivan henkilöstöä,” Marcus esitteli.
”Tämä on kunnia… kenties,” tumman harmaa hiirimies totesi ja nousi seisomaan.
”Ilo meidän puolellamme. Olen itäisen Marsin 24.hallitsija kuningas Olofin poika. He ovat uskolliset kapteenini Moto ja Vinski,” Turbo esittäytyi.
”Kuninkaallisia. Mikä kunnia? Nimesi taisi mennä nuori prinssi ohi,” mies henkäisi ihastuneena ja kätteli miestä.
”Kutsukaa vain Turboksi,” mies totesi kohteliaana. Minni oli jäänyt taka-alalle ja nojasi huoneessa olevaan lipastoon.
”Hyvä on prinssi Turbo. Olen ruhtinas Hans Von Milén… tässä on vaimoni ruhtinatar Teresa,” mies esittäytyi ja sai Minnin kurtistamaan kulmiaan. Miksi jokaisen vastaantulijan tuli muistuttaa häntä kapteenista?
”Hauska tavata!” Turbo vastasi kohteliaana ja suukotti naisen kättä.

”Tämä taas taitaa olla itse merirosvolaivan kapteeni?” Hans kysyi ja osoitti kysymyksensä Minnille. Teresa katsoi Minniä hämmentyneenä. Nainen tarrasi miehensä hauiksesta kiinni. Sanat takertuivat naisen kurkkuun.
”Kyllä olen!” Minni tiuskaisi.
”Tervetuloa!” Hans totesi ja jätti naisen vähäisemmälle huomiolle. Kaikki vain sen takia, että heidän huoneessaan seisoi kuninkaallinen.
”Anteeksi… missä ovat tapani. Istukaa teidän korkeutenne!” Hans ohjasi kolmikon istumaan. Teresa käveli naisen luokse, joka vilkuili ympärilleen. Hän tunsi olonsa ei-tervetulleeksi.
”Anteeksi, että vaikutamme tylyiltä,” Teresa henkäisi ja sai Minnin huomion.
”Minkäs teet? En aio muuttaa itseäni sen vuoksi kuka olen,” Minni tuhahti ja puristi kädet eteensä.
”Eikä tarvitsekaan. Pyydän istu seuraamme,” Teresa osoitti Turbon vieressä olevaa vapaata paikkaa.
”Ei kiitos… kyllä mun vierailuni taisi olla tässä,” Minni tokaisi ja poistui huoneesta. Teresa katsoi Marcusta, joka lähti naisen perään.
”Anteeksi. Minnille nämä sosiaaliset tapahtumat ovat haastavia,” Turbo pahoitteli naisen puolesta. Minni huomasi myös Marcuksen ja poistui ihan suoraan kartanon ulko-ovea kohden.
”ÄLÄ HUOLI! EN VIENYT MITÄÄN!” Minni huikkasi miehen perään, joka jäi varmistamaan naisen. Marcus puristi kädet eteensä. Jotain outoa tuossa rääväsuisessa naisessa oli…

Ou jeah! Pirates of the Mars jatkuu taas. En tiedä miks mut mulle tuli aika vahva kutina et me taidettiin just tavata Minnin porukat

Iltaa kohden miehistä ei ollut kuulunut mitään. Minni istui läheisen kapakan terassilla kitaten mallasjuomaa alas kurkustaan ja tukahduttaen kiukkuaan samalla. Muutama rosvo istui naisen seuraan. Tarjoilija toi tärisevin käsin rosvojoukolle lisää juomaa pöytään. Minni silmäili pelokasta miestä, jonka jälkeen rosvojoukkoaan.
”Mitä te teitte?” nainen murahti miehille.
”No saatoimme ehkä…”
”Ehkä… ihan sillein pikkiriikkisen, vain pelotella…” miehet empi ja sai Minnin mulkoilemaan heitä entistä kylmemmin.
”Varsinaiset ääliöt!” nainen tiuskaisi ja jatkoi juomansa juomista.
Samaan aikaan toisaalla Merenvaltiaiden riutan lähellä merenpohja hehkui kummallisesti. Yö oli vallannut Marsin taivaan. Turkoosin-violetin värit välähtelivät pohjasta samalla, kun läheiselle rannalle oli raahautunut naishenkilö. Nainen katsoi hengästyneenä jättämäänsä painaumaa rantahietikossa. Jalkojen tilalla oli vaaleanvioletin värinen pyrstö. Nainen heitti märät hiuksensa selkänsä puolelle ja katsoi pyrstöön tullutta haavaa. Nainen kohotti nyrkkinsä pystön yläpuolelle, hyvin keskittynyt ilme kasvoillaan. Yhtäkkiä pyrstö alkoi höyrytä ja ylimääräiset vesipisarat haihtuivat vesihöyryn kanssa ilmaan. Kipu joka pyrstöstä lähti, sai naisen ummistamaan silmiään. Saadessaan itsensä kuivaksi, nainen katsoi ruskean karvan seassa sääressään olevaa haavaa. Räjähdys merestä sai naisen panikoimaan ja pakenemaan metsikköön. Hän katsoi pelokkaana puun takaa, kun meri alkoi lyömään raivokkaana. Pitkällä valliriutan puolella nainen näki, kuinka tornado työntyi kohti merenpohjaa ja välkkyi uhkaavana. Nainen heitti vaaleanpunaiset hiuksensa selkänsä puolelle. Kaulassa hehkuvan korun nainen sulki nyrkkinsä sisään ja poistui vähin äänin metsään.

”Oli ilo tavata ruhtinas… kiitos, että saamme vierailla maassanne,” Turbo kiitti ja nousi seisomaan ja kätteli miestä.
”Ilo on meidän puolellamme. Toivottavasti viihdytte saarellamme,” Hans toivotti ja ohjasi nuorukaiset kartanon ovelle, jonka portaiden juuressa odotti samaiset hevosvaunut, kuin ne joilla he olivat tullutkin.
”Toivottavasti kapteeninne ei pahoittanut mieltään,” Hans naurahti.
”Noo… tuskin. Kunhan saa olla maissa ilman, että sotilaat juoksevat hänen perässään koko aikaa,” Turbo tuhahti ja katsoi Hansin takana seisovaa Marcusta, joka mulkoili miehelle.
”Olette enemmän kuin tervetulleita saarellemme,” Teresa vastasi ilahtuneena ja hieroi Turbon käsiä.
”Kiitos vielä kerran,” Turbo kumarsi pienesti.
”Kertokaa, jos tarvitsette yösijaa… niin järjestämme sen kaupunkiin,” Hans totesi.
”Täytyy miettiä… haluan noiden merirosvojenkin mielipiteen,” Turbo selitti ja nousi hevoskärryjen sisään. Hans ja Teresa tervehti vierailijat. Marcus tuhahti ja pyöritti silmiään.

Minni oli hyvässä kuosissa jo, mutta silti miehensä sanat riivasivat hänen päätään. Turbo nousi hevoskärryjen kyydistä ja katsoi puolisoaan. Tämän kanssa oli vissiin turha puhua mistään yö majoituksesta ennen aamua.
”Meinaatko puhua sille yö majoituksesta?” Moto kysyi.
”Luetteko mun ajatuksia?” mies kysyi hyväntuulisena, kun oli juuri ajatellut samaa asiaa.
”Kenties,” Vinski iski miestä selkää.
”Minnille on turha puhua yömajasta ennen aamua… nukkukoon vaikka sillan alla humalansa pois,” mies tuhahti ja käänsi kaksikon katseen humalaiseen kapteeniin.
”No siellä se nukkuukin ellet huolehdi hänestä,” Moto tokaisi ja irrotti miehen otteensa leuastaan.
”Mää en jaksa huolehtia hänestä enää,” Turbo kuiskasi.
”Voi ei…” Vinski henkäisi.
”Mitä?” Turbo kysyi hämmentyneenä.
”Voi ei…” Motokin liittyi huolestuneeseen seuraan.
”Mitä?” Turbo ärähti ja vaati kaksikolta vastauksia.
”Noi on eropuheita,” Vinski sanoi ja katsoi Motoa huolestuneena. Turbo hieroi vaikeasti niskaansa.
”Haluatko sää erota?” Moto kysyi vakavammin.
”Kieltämättä se kävi mielessä, kun Minni taas huomautti käytökseltään kuka on… En tiedä voiko meistä tulla tulevaisuudessa mitään,” Turbo huokaisi ja katsoi Minniä, joka kauempana nauroi räkäisesti miehistön hölmöillessä. Ukkosen jyrähdys sai kaikkien huomion.
”Palaammeko laivaan?” Moto kysyi. Turbo pohti hetken aikaa ja pyöräytti päätään.
”Olisi liian riskialtista pienellä soutuveneellä yrittää palata kauempana olevaan laivaan,” Turbo selitti. Minni kompuroi pöydästä ylös ja lässähti suoraan maahan.
”Autetaan nuo viinanhajuiset rosvot nukkumaan,” Turbo huokaisi ja lähti naista kohden.

Minni pyörähti selälleen ja pyyhkäisi hiukset kasvoiltaan. Turbo käveli naisen yläpuolelle ja katsoi tätä pettyneenä.
”Kuuuultaaa… mikä ihana yllätys!” Minni ilahtui.
”Tule… nyt mennään nukkumaan,” Turbo ojensi naiselle kätensä.
”Nytkö sää päätät jo mun juomisestani?” Minni ärähti ja läiskäsi miehen käden kauemmaksi itsestään.
”En… mutta, jos toi on sun vastauksesi niin jää tähän sitten!” Turbo ärähti ja poistui paikalta. Minni pyyhki suupieltään vihaisena. Moto ja Vinski lähtivät miehen perään. Ukkosen jyrähdys sai taivaan repeämään. Kaatosade sai kaupungin asukkaat tyhjentämään kadut pöydistään ja sulkemaan auki olevien liikkeiden ikkunat. Minni huokaisi syvään ja hieroi otsaansa. Hevosen laukkaaminen sai naisen huomion.
”Tarvitsetko kyytiä?” Marcus kysyi ja ojensi kanssa naiselle kättään.
”En kiitos… pärjään omillanikin. Vielä vähemmän tarvitsen sinun apuasi,” Minni ärähti ja nousi seisomaan huterasti.
”No ihan miten vain neiti hapankerma!” Marcus tuhahti ja jatkoi matkaansa. Minni harppoi vesisateessa johonkin suuntaan. Naisella ei ollut hajuakaan minne oli menossa.

Aamulla Turbo heräsi ensimmäisenä. Puusänky narahti miehen noustessa sängylle istumaan. Hän hieroi voimakkaasti kasvojaan. Hän katsahti tuimasti lattialle, jossa muuta rosvo nukkui. Mies ei muista ainakaan, että olisi rosvoja mukaansa ottanut. Turbo nousi seisomaan ja katsahti ikkunasta ulos. Minniä ei näkynyt mailla halmeillakaan ja mies sai jälleen kantaa kaunaansa mitä naiselle oli illalla laukonut. Mutta ei naisenkaan käytös ollut mitään aplodien arvoista. Nyt miehellä oli vain huoli siitä, missä nainen oli. Koputus oveen sai miehen huomion, Moton ja Vinskin havahtumaan hereille ja rosvojen örveltäen nousemaan ylös. Turbo rauhoitti miehistön ja avasi oven. Marcus asteli lupaa kysymättä huoneiston sisään.
”Huomenta,” mies rykäisi ja katsoi miehistöä, jotka sammuivat heti kun vain rauhoittuivat aloilleen. Marcus mulkaisi miehistöä, jonka jälkeen Turboa.
”Mitä sinä täällä teet?” Turbo tuhahti.
”Muistat varmaan mistä juttelimme vanhempiemme luona eilen?” mies aloitti.
”Joo kyllä muistan… mitä sitten?” Turbo kysyi ja puki housut jalkaansa.
”Mää näin Minnin eilen… ei ottanut apua vastaan sitten mitenkään,” Marcus totesi ärtyisänä.
”Joo sama homma… käskin pitämään itsestään huolta,” Turbo tuhahti.
”Mutta miksi sää olet täällä?” Turbo kysyi.
”Mää sain korvaani tiedon, että joku on käynyt ryöväämässä läheisestä talosta omaisuutta,” Marcus tiuskaisi ja katsoi Turboa.
”Ja heti päätit epäillä meitä vai?” Turbo kysyi.
”Niin eikö tuo ole hieman paksua?” Moto kysyi ärtyisenä.
”No teidän seurassanne rosvot viihtyvät,” Marcus tuhahti.
”Kaikki rosvot ovat tässä, jotka mukanamme eilen tuli maihin… Joten miten voisi olla mahdollista, että he ovat ryöstelyiden takana?” Turbo tenttasi.
”Kaikki paitsi yksi,” mies tuhahti ja viittasi naiseen, joka oli kadonnut.
”Mää selvitän asian ensin… syytä sitten vasta,” Turbo tuhahti.

”Turha tulla siis syyttelemään etukäteen ketään,” Vinski puolusti ystäviään ja nousi kullanruskean miehen rinnalle.
”Mää en ole syyttänyt ketään. Kunhan tulin etukäteen informoimaan!” Marcus tokaisi.
”Kyllä tuo aika syyttelyltä kuulosti, koska Minni ei ole seurassamme,” Moto tokaisi takaisin.
”Minni oli sitä paitsi niin humalassa, että hyvä kun pysyi edes pystyssä,” Vinski muistutti, kun muisti kapteenin möyrineen kadulla vatsallaan. Mieshiiri hieroi mietteliäänä leukaansa.
”No kuka se sitten olisi voinut olla?” Marcus kysyi.
”En tiedä… mutta etsimme nyt kapumme ja palaamme laivaan. Yöllinen myrsky ei varmastikaan tehnyt sille nimittäin hyvää,” Turbo murahti ja nappasi takin sängynlaidalta. Mies potki merimiehet ylös. Sana kapteenin eksymisestä sai heidät toimimaan ja virkistymään, kuin salama. Turbo ohjasi Marcuksen ulos huoneistosta mukanaan.
”Kertokaa, jos löydätte jotain,” mies tuhahti ennen, kuin poistui hevosensa kanssa paikalta. Turbo huitaisi pölyä kasvoiltaan.

”Mistä me lähdemme etsimään Minniä?” Vinski kysyi.
”Kuule ihan mistä vain… kyselkää samalla vähän kaupungin asukkailta, olisivatko he nähneet sitä naista,” Turbo tuhahti ja sai ystävänsä nyökkäämään. Turbo vaelsi pitkin katuja ja etsi naista näkökenttäänsä. Turbo pyöritteli päätään. Hän käveli pieneen satamaan, jossa jokainen kauppamies yritti kaupitella miehelle ties mitä rihkamaa. Turbo kysyi muutamalta vähemmän innokkaalta kauppiaalta, olisivatko he nähneet Minniä. Kukaan ei tuntunut nähneen Minniä yöllä. Moni vetosi rankkasateeseen. Turbokin ymmärsi tämän. Kuka täysjärkinen kauppias olisi siinä säässä ollut myymässä mitään. Korahdus pienestä peitetystä veneestä sai miehen huomion. Mies kiskaisi pressun pois veneen päältä ja nainen piiloutui käsiensä alle auringon häikäistäessä tämän.

”Huomenta päivänsäde!” Turbo tuhahti ja sai Minnin vain mutisemaan. Turbo potkaisi venettä ja sai Minnin ponkaisemaan pelästyneenä pystyyn. Nainen hieroi nenäänsä voimakkaasti.
”Mitä tapahtui?” Minni kysyi käheällä äänellä, kun ei oikein tiennyt missä oli.
”No olisiko vaikka, että sammuit?” mies tuhahti ja kyykistyi naisen tasolle. Minni hieroi päätään.
”Helvetti mikä darra!” nainen kirosi.
”Mmm… ja varmasti paikat kipeät,” mies totesi ja sai Minnin katsahtamaan tätä. Mies naurahti naisen entistä rähjäisemmälle olemukselle.
”Pilasinko mää eilen kaiken?” Minni kysyi alamaissa.
”Niin, kuin mitä?” mies kysyi hämillään.
”Ruhtinaan tapaamisen?” nainen kysyi.
”Kyllähän ruhtinas oli ihmeissään, kun hävisit niin nopeasti. Mutta ymmärsi kyllä, että sun vahvuuksiin ei kuulu hienoudet,” Turbo selitti.
”No joo… pilasinko mää sunkin illan? En tainnut käyttäytyä kauhean hyvin sua kohtaan?” Minni kysyi edelleen alamaissa ja katsoi miestä.
”Säähän olit, vain se kuka olet… mitä mää olen siihen mitään sanomaan,” Turbo tokaisi ja nousi seisomaan.
”Sää et ole vihainen?” Minni kysyi hämmentyneenä.
”Niin, kuin jo eilen aika monta kertaa tokaisin… niin saat ihan itse päättää asioistasi,” Turbo mulkoili merelle päin. Minni huokaisi syvään.
”Ja sitä paitsi mikä minä olen opettamaan merirosvottaralle erilaisia käytöstapoja,” mies tuhahti. Miehen äänestä pystyi havaitsemaan loukkaantuneisuuden. Minni hieroi niskaansa.
”Tule… meidän pitää mennä katsomaan onko laiva eilisen myrskyn vuoksi kunnossa,” Turbo huokaisi ja ojensi naiselle auttavan kätensä. Toisin kuin viime yönä, Minni tarrasi miehen kädestä kiinni ja mies veti hänet voimakkaasti kiviselle laiturille. Minni oli lähellä miehen kasvoja ja hänen teki mieli vain suukottaa miestä. Kuitenkin Turbo päästi otteensa naisesta, mutisi jotain epämääräistä laivalle lähdöstä.

Minni tunsi itsensä idiootiksi. Hän oli loukannut miestä ja nyt tämä vältteli häntä. Toisella laidalla satamassa Turbo törmäsi Vinskiin ja Motoon sekä rosvoihin, jotka olivat valmistelleet pienen veneen lähtövalmiiksi, kohti isompaa purjelaivaa. Rosvot iloitsivat kapteeninsa näkemisestä ja puristivat tämän halauksiinsa.
”Marcus on muuten sun perässä,” Vinski totesi kylmästi.
”Ai miksi?” Minni kysyi ja hyppäsi veneen kyytiin.
”Koska läheisessä asutuksessa oltiin käyty varkaissa,” Moto selitti ja sai Minnin tuiman ilmeen.
”Ja päättivät sitten heti epäillä mua?” Minni kysyi.
”Ei pelkästään sua… vaan koko miehistöäsi,” Vinski kohautti harteitaan ja hyppäsi kanssa veneen kyytiin.
”Taitan siltä ääliöltä niskat, kun tapaan hänet,” Minni murahti ja istui veneen keulaan. Turbo huokaisi syvään ja laskeutui viimeisenä veneen kyytiin irrottaen sen köyden irti laiturista. Rosvot ryhtyivät melomaan joukkoa takaisin purjelaivaan.

Sen kylkeen päästyään Minni vislasi voimakkaasti ja sai loput rosvot kannen reunalle katsomaan tulijoita. He tervehtivät matkaajat iloisena ja kiskoivat heidät laivan kyytiin.
”Onko laiva kunnossa?” Minni kysyi ja katsoi laivaa silmäillen, jossa ei näkynyt vanhoja jälkiä kummoisempia iskuja.
”Laiva on kunnossa? Mutta tuli este…” yksi miehistön jäsenistä totesi.
”Mikä este?” Turbokin kiinnostui aiheesta.
”Yritimme estää, mutta he jääräpäisesti päättivät odottaa sinua hytissäsi,” mies selitti vihoissaan. Minni kurtisti kulmiaan ja harppoi omaa hyttiään kohden. Hän jätti muulle miehistölle käskyn pysyä hetki asiasta erossa. Minni laskeutui pienet portaat alas ja avasi hyttinsä oven. Yllätykseksi nainen näki edessään ruhtinas parin ja Marcuksen.
”Mitä te täällä teette?” Minni kysyi tuimasti ja käveli kolmikon luokse.
”Ajattelimme, että niin kauan kuin olette vesillämme, voisimme halajata nähdä minkälaista merirosvo arki on,” Hans tokaisi istuen kapteenin tuolissa.
”No kuule ajattelimme lähteä niin pian kuin mahdollista. Täällä, kun saa perättömiä syytöksiä osakseen,” Minni tuhahti ja katsoi Marcusta, joka naista oli syyttänyt ystävilleen. Hans mulkaisi poikaansa vihaisena, kun tämä oli saanut vihjailevan lauseen naisen suusta.
”Läheisestä naapurustosta oli joku käynyt vohkimassa omaisuutta,” Marcus kohautti välinpitämättömästi harteitaan.
”Ja päätit sitten heti epäillä heitä?” Teresa torui rakastavasti ja sai Minnin pyöräyttämään silmiään.
”Jos sanon etten vie mitään, niin sitten en vie mitään!” Minni ärähti kanssa miehelle.
”Mihin olette muuten seuraavaksi matkalla? Kai teillä on riittävästi ruokaa ja juomaa matkalle?” Teresa kysyi ja osoitti huolenaiheensa Minniin. Minni kurtisti kulmiaan kysyvästi.
”Me olemme merirosvoja… kyllä me pärjäämme. On tähänkin asti pärjätty,” Minni tokaisi välinpitämättömästi ja käveli ikkunoidensa luokse.

”Mihin olette matkalla seuraavaksi?” Hans uteli.
”Mitä se teille ylipäätänsä edes kuuluu? Tunkeudutte omaehtoisesti laivaani, vain sen vuoksi että vesialue sattuu olemaan teidän… utelette matkamme määränpäätä ja vielä pohditteko, että pärjäämmekö? Me olemme merirosvoja… useammalla meillä on vuosien kokemus matkustamisesta… ja kaikesta muustakin mistä saamme usein eriäviä mielipiteitä,” Minni tuittusi ja ajoi Hansin perheensä luokse.
”Ei ollut tarkoitus loukata kapteeni… meillä olisi sinulle, vain yksi tärkeä asia joka sinun olisi hyvä tietää,” Hans vastasi pahoitellen. Miehen lause kuitenkin sai Minnin hämmentymään.
”Mikä asia?” nainen kysyi.
”Onko sinulla tummaa syntymämerkkiä kehossasi, joka etäisesti muistuttaisi aurinkoa?” Teresa henkäisi.
”No joo… käsivarressa… mutta se on syntymämerkki… entä sitten?” Minni tokaisi välinpitämättömästi. Teresa kaivoi hameenhelmaansa ja otti esiin medaljongin.
”Se ei ole mikä tahansa syntymämerkki… vaan rauhansymboli,” nainen selitti.
”Merirosvo ja rauhansymboli… jo on aikoja eletty,” Minni tuhahti.
”Kadonneella tyttärellämme oli aikoinaan samanlainen,” Teresa henkäisi ja painoi medaljongin naisen käteen. Minni avasi kätensä ja katsoi hopeista isoa riipusta.
”Miten tämä liittyy minuun?” Minni kysyi.
”Teetimme tuon medaljongin tyttäremme synnyttä, hänen syntymämerkkinsä mukaan… ja jos sinulla on kerran samanlainen… niin,” Teresa empi selittäen.

Minni katsoi hieman kauhuissaan kolmikkoa. Nainen pyöritteli epäuskoisena päätään.
”Ei… mää olen koko ikäni asunut tässä laivassa… miten muka?” Minni kysyi ja katsoi riipusta. Uutinen tuli niin puskista, että naisen oli pakko istua alas.
”Totuuden oli pakko tulla ilmi… jo ensi hetkestä asti tiesin kuka olet,” Teresa pakahtui onnesta ja painoi kätensä rintansa päälle ja astui lähemmäksi naista. Minni tosin perääntyi hieman tuolillaan.
”Poistukaa laivastani!” Minni käski sekaisena.
”Mutta Minni?” Hans yritti.
”ULOS LAIVASTANI!” Minni huusi ja nousi seisomaan pamauttaen samalla pöydän kantta. Teresa, joka naista oli seissyt lähimpänä katsoi naista surkeana. Hän oli pettynyt siihen, ettei nainen ollutkaan lähentynyt heitä, niin kuin olivat odottaneet. Minni näki nopealla ohi vilkaisulla, kuinka naisen sydän repesi useampaan palaseen. Minni käänsi katseensa laivan ikkunoista ulos. Hans otti vaimonsa olkapäistä kiinni ja ohjasi tämän ulos laivasta. Teresa vilkuili peräänsä surkeana. Katse osui aina Minniin. Marcus murahti jotain omaa tyytymättömyyttään ja poistu hytistä vanhempiensa kanssa. Minni istui alas tuoliinsa ja painoi nyrkkinsä otsaansa vasten ummistaen silmänsä tiukasti kiinni. Hän ei voinut uskoa kuulemaansa. Hän ei halunnut edes hyväksyä sitä.

Minni istui tovin omalla paikallaan, kun kuuli hyttinsä oven avauksen. Turbo katsoi haikeana naista. Ruhtinas parin äkkinäinen poistuminen laittoi miehen hälytyskellot soimaan. Oli kyllä ilmi selvää, että Minni ei hyväksynyt heitä mukaansa. Mutta ruhtinattaren vaisu ja alakuloinen käytös viesti jostain aivan muusta. Turbo käveli naisen luokse ja kyykistyi tämän tasolle.
”Onko kaikki hyvin?” mies kysyi huolestuneena. Minni oli hyvin omissa ajatuksissaan ja vaitonainen.
”Joo on,” nainen henkäisi ja laski kädet otsaltaan alas.
”Mitä tapahtui?” Turbo jatkoi kyselyä.
”He olisivat halunneet lähteä meidän mukaamme, vain sen takia että olemme heidän vesillään,” Minni vastasi ja haroi takkuisen hiuksen suortuvan kasvoiltaan.
”Ja sekö saa sut noin vaikeaksi?” Turbo ihmetteli.
”He… vain loukkasivat merirosvoja ja heitin heidät ulos,” nainen valehteli ja nousi seisomaan.
”Ei kuulosta siltä, että he puhuisivat tuollaisia,” Turbo vastasi ja nousi naisen kanssa seisomaan.
”No syrjiväthän he minua sopivasti palatsissaan,” Minni tuhahti ja nosti kartan pöydälle. Turbo huokaisi syvään. Ei hän voinut epäillä naisen kokemusta tai siitä mitä hän tunsi. Minni vilkuili mietteliäänä karttaa. Turbo astui naisen taakse ja katsoi karttaa.
”Joko lähdetään?” mies kysyi ja sai Minnin katsahtamaan tätä.
”Lähdetään,” Minni hymähti tyytyväisenä. Jos jotain nainen kaipaisi niin kunnon seikkailua. He olivat junnanneet liian kauan paikallaan ja nainen kaipasi toimintaa.

”Anteeksi,” Minni pahoitteli ja silitti miehen rintaa. Turbo katsoi hämillään naista. Hän ei tiennyt mitä tämä pahoitteli. Mieshän naista oli loukannut.
”Mistä?” Turbo kysyi ja tarrasi naisen käsistä kiinni.
”Siitä etten ole unelma naisesi,” Minni huokaisi ja irrotti kädet miehen otteesta.
”Mitä sää tarkoitat? Mun unelma nainen?” mies kysyi hölmistyneenä. Minni ei vastannut miehelle juuri mitään.
”Voisitko avata hieman miksi sanot jotain tuollaista?” Turbo vaati vastausta ja käveli naisen perään. Hän otti muutaman rivakamman askeleen ja esti naisen kulun hytin ovesta pamauttamalla sen kiinni. Minni käänsi katseensa muualle.
”Olisi kenties parempi ettei me oltaisiin yhdessä enää,” Minni ehdotti ja sai Turbon katsomaan järkyttyneenä tätä.
”Siis haluatko sää erota?” Turbo kysyi.
”No etkö sinä sitten? Miehistö nimittäin kertoi jotain aivan muuta,” Minni tuhahti ja puristi kädet eteensä. Turbo käänsi katseensa muualle. Nainen tiesi, mitä tämä oli Motolle ja Vinskille paasannut.
”Mää haluan, että sää tiedät… että kaikesta huolimatta mää rakastan sua,” Turbo empi ja hieroi niskaansa.
”Niin mäkin sua… ja saatte edelleen olla laivassa Vinskin ja Moton kanssa… mutta on parasta, että me ei olla enää me,” Minni henkäisi surkeana. Turbo nyökkäsi hyväksyvästi ja päästi naisen hytistä ulos.

Minni juoksi laivan keulaan ja sitä kautta korkeamman tynnyrin päälle.
”HUOMIO ARMOTTOMAT ROSVONI!” Minni huusi ja sai miehistönsä huomion itseensä. Turbo katsoi alakuloisena naista.
”TÄNÄÄN ME MATKAAMME MARSIN LAIDALLE! PAIKKAAN, JOHON EDES KAPU EI MEITÄ AIKOINAAN VIENYT!” Minni aloitti ja sai aikaan kovan sekä innostuneen kuhinan. Miehistö kohotteli jo innoissaan aseitaan ja tikareitaan.
”ME MATKAAMME PAHOLAISEN MERELLE! JA KYLLÄ… PAHOLAISEN MEREN VIERESSÄ ON MERENVALTIAIDEN RIUTTA, JOKA ON TUTKIMATONTA ALUETTA! MITÄ SANOTTE?!” Minni huusi ja sai rosvojensa riemukkaat karjahdukset. Aseet ja tikarit heiluivat jo ilmassa. Muutama asekin laukesi vahingossa saaden Minnin naurahtamaan.
”Hurraa,” Turbo vastasi alakuloisena ja nojasi mastoon.
”Miksi noin apea? Etkö ole innoissasi tulevasta seikkailusta?” Vinski kysyi.
”Enpä juurikaan… mutta sen voin sanoa, että tänään juodaan ja kunnolla,” Turbo tuhahti ja kääntyi katsomaan muutamaa rosvoa, jotka toivat oluttynnyreitä kannelle.
”Ai sää yhdyt ryyppyporukkaan? Ei ole teidän tapaistanne ylhäisyys,” Moto huokaisi ja katsoi prinssiä surkeana.
”No kerta se ensimmäinenkin… ja pyydän ei kuningastitteleitä, kun emme ole linnassa,” mies vastasi lyhyesti. Minni katsoi ohimennen miestä surkeana ja nousi portaat ylös perämiehen luokse, joka ohjasi laivaa suuresta ruorista.
”Onko teillä Minnin kanssa kränää?” Vinski kysyi aavistaen vaitonaisen ilmapiirin.
”Joo… tai ei enää… me erottiin,” mies vastasi tympeänä ja lähti käymään hytissä. Moto ja Vinski katsoivat nopeasti toisiaan. Heillä ei ollut hajuakaan voisivatko jäädä laivaan, jos merirosvotar ja prinssi olivat eronneet.

Vinski ja Moto kiirehtivät nuorukaisen perään.
”Jäämmekö laivaan vai palauttaako Minni meidät kuningaskuntaan?” Vinski kysyi huolestuneena.
”Vai heittääkö hän meidät, kuin raadot mereen?” Moto panikoi.
”Rauhoittukaa. Minni antoi meille luvan jäädä laivaan. Erona, vain ettemme ole yhdessä enää,” Turbo rauhoitteli kaksikkoa ja riisui takin sängylle.
”Missä nukut jatkossa? Minni tuskin ottaa sinua avosylin viereensä nukkumaan,” Moto puuskahti ja istui alas lattialle.
”Siellä missä kaikki muutkin merimiehet tietysti,” Turbo naurahti ja sai kaksikon vilkuilemaan toisiaan.
”Kaikella kunnioituksella teidän korkeutenne, mutta eikö se ole teille hieman epäinhimillistä?” Vinski kysyi ja nojasi pöytään.
”Päinvastoin… pääsen nukkumaan yksin,” mies hymyili ja poistui hytistä kaksikko perässään. Minni näki myös kolmikon ja ohjeisti heidät omiin hommiinsa. Kukaan ei joisi mitään ennen, kuin he olisivat päässeet määränpäähänsä. Kannella ja sen alla riitti hommaa, ilman juomistakin. Minni johti miehistöä, kun he taas olivat omissa hommissaan. Nainen käveli takaperin pälyillen mastoja kohden. Jokainen köysi ja pakattu purje tuli olla suorassa. Väärin kasattuna ne eivät aukeisi tai sulkeutuisi niin, kuin niiden pitäisi. Nainen ei katsonut yhtään mihin kulki ja törmäsi yhteen miehistönsä jäseneen. Eikä keneen tahansa, vaan Turboon. Mies nojasi moppiinsa ja odotti Minniltä jotain nasevaa vastausta siitä, että tämä ei katsonut eteensä. Kuitenkin nainen katsoi miestä, vain haikeana ja jatkoi matkaansa. Vislaus, jostain päin mastoa sai kaksikon huomion. Minni nosti kätensä lippaaksi, koska korkealla porottava aurinko häikäisi naisen näkökentän.

”Olettepa kylmiä nykyisin toisillenne? Eikö parien tulisi helliä ja pussailla toistensa kanssa?” mies hiiri kysyi nojaillen mastoon. Minni kurtisti kulmiaan. Hän tunsi miehen äänen.
”Mitä sinä täällä teet? Enkö heittänyt teitä ulos ennen lähtöämme?” Minni huusi miehelle, joka köyden avulla laskeutui kannelle. Musta hiuksinen mies haroi hiuksensa pois kasvoiltaan ja virnuili vain kapteenille. Hän oli vaihtanut luutnantin vaatteensa löysempiin merikelpoiseen asustukseen.
”Mitä sinä Marcus täällä teet?” Turbokin kysyi uudelleen ja astui Minnin viereen.
”Luulitteko oikeasti, että pystytte savustamaan mut noin helposti ulos laivasta?” Marcus näsäviisasteli. Turbo huokaisi ja katsoi Minniä, joka piti katseensa tiukasti mieshiiressä.
”Kai se on otettava mukaan,” Turbo kohautti harteitaan ja jatkoi hommiaan.
”Tai sitten tiputetaan se lankulta mereen… eihän tuo manner niin kaukana ole etteikö sinne uimalla selviäisi,” Minni vastasi ja mulkoili pieni virne kasvoillaan edelleen Marcusta.
”Joopa joo… kerro mitä voin tehdä, kun kerran prinssikin moppaa?” mies vastasi raaputtaen nenänvarttaan ja katseli ympärilleen. Turbo mulkaisi Marcusta ja kasteli tämän housun lahkeet, iskemällä mopin täyteen vesiämpäriin. Minni huokaisi ja ohjasi miehen isomman rosvojoukon luokse. Miehet käyttivät omaa määräysvaltaansa mieheen ja potkaisivat tämän kumoon laivan kannelle. Marcus tuhahti ja yritti harppoa ylös. Kuitenkin joku painoi hänen selkäänsä jalalla, eikä kyennyt nousemaan ylös. Lopulta miehellä meni hermot miehistön lapselliseen käytökseen ja pyöräytti lähimmät rosvot kumoon, jotta pääsi itse nousemaan ylös.
”Antaa olla sitten jumalauta viimeinen kerta, kun teette noin,” mies ärähti ja pyyhki kasvojaan, jotka olivat kastuneet saippuavedestä. Rosvot vetäytyivät hiljaa miehen vierestä ja mulkoilivat tätä pitkään. Merirosvojen kanssa kunnioitus tuli ottaa, vaikka väkisin.

Myöhään illalla Minni tutki öljylampun valossa karttaansa. Kompassin mukaan he olivat oikeassa suunnassa ja saavuttaisivat määränpäänsä kahden päivän kuluttua, mikäli vauhti pysyy samana. Outo välke ulkoa sai naisen huomion. Minni sammutti lamppunsa ja käveli ikkunan luokse. Horisontissa näkyi oudonlainen pilviyhdistelmä ja merenviivan kohdalla epätavallista välkettä. Minni kiirehti laivan kannelle, sillä epätavallinen luonnonilmiö suuntasi samaan suuntaan mihin laiva oli menossa. Minni tiiraili horisonttiin ja väisteli miehistön jäseniä. Laivan keulassa naisen silmät laajenivat. Ukkonen löi kovaa ja outo pilvi oli kasaantunut tiettyyn kohtaan pyörimään meren yllä. Samalla taivaasta pystyi näkemään oudon välkehdinnän, joka tuli merestä. Marcus käveli naisen luokse ja katsoi kanssa outoa luonnonilmiötä.
”Mitä tuo on?” Marcus kysyi ja sai Minnin pyörittelemään päätään.
”En tiedä… mutta hyvin epätavallista se on,” nainen vastasi.
”Saat tehtävän, vaikka en sinusta pidäkään…” Minni jatkoi ja katsoi Marcusta.
”Miksi et? Pikkusisko…” mies kuiskasi lähellä naisen kasvoja, joka tönäisi miehen kauemmaksi itsestään.
”Älä ikinä sano minulle tuolla lailla enää!” Minni murahti miehelle.
”Sinä seuraat tuota valoilmiötä ja jos havaitset jotakin poikkeavaa siinä tai laiva ajautuu kurssiltaan sen vuoksi… niin infoat siitä suoraan minulle,” Minni ärähti pidellen miehen kauluksesta kiinni. Marcus vain mulkoili Minniä ja lopulta hyväksyi tämän määräyksen. Minni irrotti otteensa miehestä ja palasi hyttiinsä.

Yö oli pitkällä, kun Minni havahtui laivan epätavalliseen keinumiseen. Kannella oli, vain muutama merimies hereillä, mutta kukaan ei ollut informoinut naista mistään epäilyttävästä. Marcuskin oli pysynyt tehtävässään ja laiva pysyi kurssillaan. Laiva ohitti epätavallisen luonnonilmiön. Mies laittoi merkille epätavallisen sään lisäksi saaren, jonka keskellä jatkui samanlainen outo välke, kuin mikä meressä oli näkynyt. Marcus harppoi kapteenin hytin luokse ja rysäytti sen auki, saaden Minnin pelästymään.
”Pelästyitkö?” mies naurahti, kun Minni nosti kätensä päänsä taakse.
”Vähemmästäkin,” nainen vastasi.
”Olitko hereillä?” Marcus kysyi. Miehen äänestä pystyi ensimmäistä kertaa havaitsemaan huolen.
”Heräsin outoon keinahdukseen,” Minni selitti ja nousi istumaan.
”Tai sitten et osaa nukkua vielä ilman Turboa,” Marcus vinkkasi ja sai Minnin ajatuksiinsa.
”Oliko sulla jotain asiaa, kun tänne ramppasit?” Minni tuhahti kysyvästi ja palautti Marcuksen asian miehen mieleen.
”Joo. Paapuurissa on saari…” mies aloitti.
”Entä sitten? Emme voi pysähtyä joka saarella?”
”En minä sitä… mutta aivan sen saaren keskellä oli samanlaista välkehdintää, kuin mitä tyyrpuurissa merellä,” Marcus selitti ja sai Minnin tuiman katseen.
”Tule katsomaan, jos et itse usko,” mies vinkkasi ja poistui hytistä. Minni katsoi hieman hämillään miehen perään ja heitti peiton syrjään. Hän juoksi miehen perään. Marcus oli ennättänyt jo laivan laidalle ja osoitti katseensa saareen. Minni katsoi saarta hämmentyneenä. Mies oli oikeassa. Taivaassa hehkui vaaleanpunaisen-violetit välähdykset.
”Pysähdytään… haluan selvittää tämän. Ilmoita perämiehelle,” Minni vastasi hieman innostuneena ja juoksi kannen alle, jossa miehistö nukkui.

”HERÄTYS MIEHET!” Minni huusi ja sai miehistön pelästymään hereille. Turbo nosti kättään sen verran, että näki naisen ja katsoi tätä tuimasti.
”Tarvitsen nopeasti maston miehistön, nostamaan purjeet… me pysähdymme tähän!” Minni komensi ja liuta merimiehiä, Moto mukaan lukien kiiruhtivat kannelle nostamaan purjeet. Turbo hieroi silmiään ja potki yläpuolellaan nukkuvan Vinskin hereille.
”Hä? Mitä?” mies kysyi ja kurkkasi riippumaton yli allaan olevaa miestä.
”Mennään kannelle… pysähdymme kuulemma,” Turbo komensi ja sai miehen mutisemaan tyynyään vasten. Turbo nousi kanssa kannelle ja ihmetteli Minnin määräystä.
”Sinä, Vinski, Moto ja Marcus saatte lähteä minun ja miehistön kanssa maihin,” Minni komensi miehen takaa.
”Jaa… eipä tuo hirveästi yllättänyt,” Turbo hieroi silmiään.
”Olkaa valmiina!” Minni komensi. Turbo huokaisi syvään ja kävi repimässä Vinskin hereille, joka ei olisi millään halunnut lähteä muiden mukaan.

Vinski raapi päätään, kun muut odottivat häntä jo pienemmissä veneissä. Turbo puristi käsiään yhteen ja katsoi Moton kanssa outoa välkettä.
”Tuo on kieltämättä outoa,” Moto totesi pää hieman kallellaan ja tiukka ilme kasvoillaan.
”No onneksi pääsemme selvittämään mitä se on,” Marcus totesi toisesta veneestä ja sai kaksikon nyökkäilemään hyväksyvästi. Purjelaivan pysähdyttyä, osa miehistöstä laski pienemmät veneet veteen. Minni hyppäsi ensimmäisenä maihin ja ohjasi osan miehistöä jäämään leiriin rantaan. Nainen otti mukaansa nelikon ja muutaman miehistön jäsenen. Metsikkö oli tiuhaa ja nainen sai kulkua helpottaakseen harventaa oksistoa terävällä viidakkoveitsellä.
”Mikähän paikka tämä on?” Marcus kysyi naisen perässä.
”En osaa sanoa, mutta uskon sen liittyvän Paholaisen mereen tai Merenvaltiaiden riuttaan. Matkaa määränpäähämme ei nimittäin ole paljon,” Minni tuhahti samalla, kun oksa lävähti päin naisen kasvoja. He pysähtyivät hetkeksi ja yrittivät paikantaa välkehdintää. Valitettavasti tiheästä metsiköstä oli vaikea nähdä mitään.
”Kiva… eksyimme!” Vinski murahti.
”Tuskin… paluu suunta on…” Minni empi ja katsoi peräänsä. Minnin seurassa oli ainoastaan Marcus, Turbo, Moto ja Vinski. Muuta miehistöä ei näkynyt ja haravoitu polku oli kasvanut umpeen.
”Mikä taika metsä tämä on?” Turbo kysyi hämmentyneenä. Moto hieroi leukaansa, kun oli sanomassa jotain, kuitenkin…
”AAAAaaaaAAAAAAAAAA,” kaunis laulu sai miehen huomion ja mies näki valoa edessään. Mies haltioitui laulusta totaalisesti.
”Moto onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi, kun huomasi miehen poissaolevan ilmeen.
”Kuinka kaunista…” mies huokaisi ja lähti kulkemaan hypnoosin omaisesti metsään. Nelikko miehen perässä katsoivat toisiaan ja lähtivät seuraamaan tätä.
”Moto mihin olet menossa?” Minni yritti saada mieheen kontaktin mutta turhaan.

Hetken päästä viisikko saapui kirkkaan lähteen luokse, jonka juurella istui naishahmo laulaen ja haroen hiuksiaan.
”Hän on kaunis,” Moto henkäisi ja sai naisen katsomaan lähestyvää miestä. Nainen oli ilkosillaan. Vaaleanpunaiset hiukset peittivät intiimimmät kohdat yläruumiista. Viisikon onneksi nainen istui selin heihin ja he eivät nähneet kuin paljaan alaselän.
”Moto sun pitäisi olla varovainen,” Turbo kuiskasi. Kuitenkin mies oli täysin naisen pauloissa. Nainen jatkoi edelleen hyräilyään saaden Moton katseellaan, vain lähemmäksi itseään.
”Lopeta sitten hyvän sään aikana… ennen, kuin sattuu,” Minni tuhahti ja nosti aseensa naista kohden. Nainen lopetti hyräilynsä ja sai Moton hieromaan päätään.
”Mitä tapahtui?” mies kysyi ja nojasi lähempänä olevaan puuhun. Nainen katsoi tuima ilme Minniä, joka oli selkeästi keskeyttänyt tämän aikeet. Minni katsoi taas, naisen takana olevaa lähdettä, joka hohti vaaleanpunaisen-violetin värein. Hehku aiheutti valoilmiön taivaalle.
”Kuka olet ja miksi yritit saada Moton pauloihisi?” Minni kysyi osoittaen naista edelleen aseellaan. Nainen ei vastannut mitään, vaan käänsi katseensa lähteeseen. Nainen aloitti uudelleen hyräilyn eri kappaleella ja Minni tunsi, kuinka hänen kädestään lyötiin ase maahan. Minni kääntyi katsomaan taakseen. Nyt jokainen hänen seurassaan ollut nelikko oli jonkinlaisessa transsissa ja yrittivät porukalla käydä naisen kimppuun. Minni oli piiritetty, eikä tiennyt mitä olisi tehnyt ensimmäisenä, kun vastassa oli kova nelikko…

Jotain Minnin ruhtinaallisiin sukujuuriin viittaavaa mä vähän uumoilinkin . Merenneito vaiko seireeni? Moto ainakin taisi retkahtaa