Sankarit astuvat valoon! (S)

- Luovutamme Rontin? Vitsailetko, Pyöveli? Anna kun väännän rautalangasta - TULI JA LEIMAUS! Saat hänet käsiisi vain yhtä kautta. Meidän lävitsemme, Vinski ilmoitti ja hän, Moto ja Turbo kävivät hyökkäykseen kohti hiirestäjiä.
- Hyvä on, Vinski. Joka tapauksessa minun on kiitettävä sinua siitä, että tulit tarpeeksilähelle, jotta voin tehdä tämän, Pyöveli tuumasi ja hiirestäjät taklasivat Vinskin lattialle.
- Joo no, se toimii molemmin päin, Pyöveli. Nyt kun mä olen tarpeeksi lähellä, saat luvan uskoa, että turpiin... Häh? Mihin se meni? Moto ällistyi yrittäessään tarttua hiirestäjiin, kun ne äkkiä katosivat.
- Taaksesi, Moto. Hiirästäjieni sisältämien lyhyen kataman teleportaatiolaitteen avulla. Hyvin käytännöllinen ase tosin, kuten näet, ei suinkaan ainoa käytettävissäni oleva, Pyöveli totesi, kun Motoon takaapäin tarttunut hiirestäjä aiheutti hänelle monen tuhannen voltin sähköiskun.
Moto kaatui tajuttomana lattialle.

Juuri silloin Hevihemmo kaahasi paikalle ja alkoi Turbon, Santun ja Rontin kanssa laitella robotteja romuksi. Samalla hän kertoi muille galaksin tilanteesta.
- TURPIIN TULEE! hän huusi ja ampui lasertykillään liudan robotteja romuksi.
- Hyvää työtä, kaverit, kun piditte pitkän tumman ja karmean kiireisenä, kunnes päästiin tolpillemme, Moto sanoi astellen kohti päärobottia.
- Hei! Varo! Hän nousee taas! Vinski huomasi.
- Rauhoitu, Vinski. Sinulla ei ole syytä hätääntyä. Jos hevihemmon aiemmin kertoma asia on totta, tämä taistelumme on ohi, Pyöveli ilmoitti.
- Ohi, vai? Noin vain? Naamarisi taitaa olla vähän turhan kireällä, Pyöveli, jos kuvittelet, että me langetaan, Moto aloitti kun Rontti laksi kätensä hänen olalleen.
- Hetki, Moto! Antaa hänen puhua, hän sanoi.
- Ope? Vähän aikaa ehdin jo luulla, että potkaisit tyhjää, Moto henkäisi.
- Olen kunnossa, Moto, mutta joka tapauksessa kaipaan vähän vastauksia, Rontti sanoi.

- Ja niitä tulet saamaan, Rontti. Ensinnäkin ymmärtäkää: en ole tuntemanne Pyöveli. Tulen toisesta Marsista, kymmenen vuoden päästä tulevaisuudesta. Marsista jota hallitsee julma tyranni, joka johtaa rautaisella otteella. Estääkseni tyrannia nousemasta valtaan matkustin ajassa taaksepäin, Pyöveli selitti.
- Tyrannia, vai? Ketä? Plutolaisia? Kissatronilaisia? Kang Valloittajaa? Rontti kysyi.
- Ei, Rontti. Tarkoittamani mies on jo täällä. Sinä! Pyöveli sanoi ja robotti osoitti Ronttia.
- Ei! Se on mahdontonta! Rontti ei ikinä tekisi sellaista! Santtu huudahti.
- Uskosi ystäviisi on koskettavaa, Sarianne. Mutta juuri niin Rontti on minun maailmassani tehnyt... tulee tekemään. Tappamalla hänet täällä toivoin pelastavani tulevaisuuden. Kunnes jokin Hevihemmon sanoma sai minut tajuamaan, että olen tehnyt virheen. Minun maailmassani ei ole Einsteinia. Aikakoneeseeni on täytynyt tulla vika, joka toi minut vaihtoehtoiseen todellisuuteen. Teidän todellisuuteenne. Nyt laitteen piirit ovat kärventyneet. Olen ansassa täällä. Tehtäväni on epäonnistunut, Pyöveli huokaisi.
- Pyydät meitä uskomaan paljon, Pyöveli - tarjoamatta minkäänlaisia todisteita, Rontti huomautti.
- Just. Ei tekis mieli keskeyttää teidän palaveria, ope -, Moto aloitti.

- No, nyt saat niitä, Pyöveli tuumasi ja veti esille rikkinäisen Verminaattori robotin.
- Uudelleensytytyksen käynnistys. Roc...roc..., robotti takelteli.
- Hyvä luoja. Hän on robotti, Rontti henkäisi.
- Niin. Yksi tuhansista sellaisista, joita alter egosi minun maailmassani käyttää tahtonsa toteuttamiseen. Siinä on todisteesi, Rontti. Sikäli kun sillä nyt on merkitystä, Pyöveli sanoi.
- Rockkkkk 'n' rooolliiia...robotti mölisi sammuessaan lopullisesti.
- Sillä on merkitystä, Pyöveli. Usko pois, silläon merkitystä, Rontti sanoi.
Pian Rontti ja Pyöveli kasasivat yksissä tuumin moottoripyöriä ulottuvuuksien väliseen matkustustilaan.
- Joten nyt me mennään Pyövelin maailmaan katsomaan, onko siellä asiat niin kehnosti kuin se sanoo. Täytyy sanoa, kaikenlaista pöhköilyä on tullut nähtyä sen jälkeen kun tähän konkkaronkaan liityin, mutta tästä on vaikea pistää paremmaksi, Moto tuumasi seuratessaan tilaneetaa sivusta.
- Meidän täytyy tehdä se, Moto. Rontti ei voisi elää itsensä kanssa, ellei hän yrittäisi korjata asiaa, Santtu sanoi.
- Entä sinä, Hevihemmo? Oletko tulossa mukaamme? Vinksi kysyi.

- No tietty. Mitäpä tuosta, eihän tämä ole edes keikkailta tai mitään. oho, Hevihemmo mutisi kääntyessään katsomaan Pyöveliä joka oli noussut seisomaan.
- Olemme valmiit, Pyöveli ilmoitti.
- Brrr. Johtuuko se vain minusta, vai karmiiko Pyöveli selkäpiitä, vaikka hän sanoisi olevansa vaihtoehtoisesta maailmasta? Hevihemmo ajatteli noustessaan autoonsa.
Prätkien ja auton eteen avautui ulottuvuuksien välinen portaali.
- No niin. Jos tämä toimii, tuon portin pitäisi viedä meidät suoraan maailmaasi, Rontti sanoi käynnistäessään prätkän.
- Usko pois, Rontti, se toimii kyllä. Huolehtisit ennemmin sitä, mitä tulee vastaan, kun pääsemme sinne. Tulkaa mukaani, niin näytän, mitä Rontin 'urheus' on tehnyt maailmalleni. Tulkaa mukaani. Mutta varoitan, kun olemme perillä ette ehkä pidä näkemästänne, Pyöveli sanoi prätkien ja auton syöksyessä portaaliin.

- En haluaisi valittaa,mutta "Hämmästyttävänä Hevihemmona" oleminen tuo roppakaupalla harmejakin. Esimerkiksi tämä hetki. Tässä on allekirjoittanut, auton kyydissä Prätkähiirten ja Pyövelin kanssa -- matkalla toiseen ulottuvuuteen. Ja se kaikki alkoi, koska tämä Pyöveli väitti olevansa joku muu kuin tuntemamme Pyöveli. Se sijaan hän väittää olevansa vaihtoehtoisesta Marsista -- jossa hänen maailmansa versio Rontista on tullut hulluksi ja valoittanut Maan. Jukra. Ymmärrättekö nyt? Vaihtoehtoisa maailmoja, rinnakkaisia maapalloja, pahaksi menneitä hyviksiä. Asiahan on niin, että jos olisin Hempukka, hämmästyttävä kirjanpitäjä, en joutuisi miettimään tällaisia ongelmia, Hevihemmo saneli henkilökohtaiseen lokiinsa juuri kun portaalin suu tuli näkyviin.
- Melkein perillä. Vielä muutama sekunti, niin tiedämme onko tarinasi totta, Pyöveli, Rontti sanoi.
- Vieläkö epäilet minua, Rontti? Hyvä on. Katsokaa nyt, niin näette todisteet kaikesta,mitä olen kertonut. Katsokaa ja nähkää, kuinka yhden miehen unelmasta voi tulla kokonaisen maailman painajainen, Pyöveli sanoi kun prätkät ja auto syöksähtivät portaalista ulos

OSA 3: NELJÄN LAKI!

- Nähkää neljän lailla hallittu maailma, Pyöveli sanoi.
Sankareitamme kohtasi hämmästyttävä näky. Jos he olivat odottaneet post apokalytpista maailmankaikkeutta, he saivat luvan pettyä. Heidän edessään kohosi Chicago joka oli kuin suoraan Jetsoneista. Robottipoliiseja. Lentäviä autoja. Kuin suoraan scifi-leffasta.

Prätkät ja auto laskeutuivat puistoon aivan suurien patsaiden eteen. Kaikkien yllätykseksi patsaat esittivät jätkiä ja Santtua. Jalustassa luki "Sankareita ikuisesti. He antoivat henkensä pelastaakseen meidät".
- Patsas jätkille ja minulle? Mutta miksi, Santtu aloitti kysymyksen.
- Koska olette kuolleita, Sarianne: kaikki te kolme. Tai pikemminkin tämän maailman vaihtoehtoiset versiot teistä ovat kuolleita. Viisi vuotta sitten he antoivat henkensä estääkseen muukalaisten yrityksen valloittaa maapallo. Mutta vaikka se hyökkäys muutti meitä kaikkia,Rontti muuttui kaikista eniten. Surun hulluksi ajamana hän loi robottien armeijan menehtyneiden joukkuetovereidensa kuvaksi ja otti maailman hallintaansa. Mutta tänään hän ottaa yhden askeleen edemmäs. Nämä otsapannat ovat vastaanottimia, joihin on tarkoitus kohdistaa lähetys hiljattain laukaistujen mielenhallintasatelliittien kehästä. Järjestelmän käynnistyttyä Rontti muuttaa niiden avulla koko planeetan väestön aivottomiksi orjikseen. Siis ellemme stä häntä, Pyöveli selitti ja osoitti kaupunkilaisia joilla todellakin oli päässään panta.

Last Chance Garagella pahaksi kääntynyt Rontti punoi juoniaan.
- Halusin vain luoda täydellisen maailman. Maailman ilman tuskaa tai surua. Onko sitä todella niin vaikea ymmärtää? hän jupisi.
- Ei, ei tietenkään, Rontti, robotti Santtu sanoi hänen vierellään.
- Miksi sitten ihmiset ovat niin itsepäisiä? Eivätkö he ymmärrä, että yritän vain auttaa heitä? Rontti sanoi.
- Ehkä sinun vain täytyy yrittää kovemmin heidän kanssaan, Rontti, Santtubotti sanoi.
- Niin, yrittää kovemmin. Sitä varten mielenhallintasateliitit ovat. Kun olen poistanut vapaan tahdon, kaikki tulee olemaan hyvin, Rontti mutisi.
- Olet niin fiksu, Rontti. Tiesin, että keksit ratkaisun, Santtu robotti kannusti.
- Kiitos, rakkaani. Joskus minusta ihan tuntuu, että olet ainoa, joka todella ymmärtää minua. Ai muuten, Santtu? Rontti aloitti huomattuaan jotain.
- Niin, Rontti? robotti kysyi.
- Olet näköjään unohtanut laittaa kasvosi paikoilleen aamulla. Korjaisitko asian, Rontti ehdotti.
- Kyllä, Rontti, robotti sanoi ja oli poistumassa kun hälytys pärähti soimaan.
- Tunkeilijahälytys? Mutta se soi ainoastaan, jos tänne hyökät-, pidemmälle Rontti ei enää päässyt sillä seinä räjähti palasiksi.

Siinä samassa sankarimme ryntäsivät sisälle ja Rontti hyökkäsikin oitis kajahtaneen kaksoisolentonsa kimppuun.
- Älä tee tätä, hän sanoi.
- Jos todella olisit vaihtoehtoisen maapallon Rontti, ymmärtäisit, että teen vain sen mitä on pakko tehdäkseni maailmasta paremman paikan. Mut täytyy myöntää, että Pyöveli onnistui erinomaisesti robotin äänen elävöittämisessä, paha Rontti totesi ja iski Ronttia sähköiskulla.
- AAAARGHHH! Rontti huusi ja vaipui tajuttomana lattialle.
- Olisikohan Pyöveli onnistunut tekemään jonkin uuden läpimurron? Mutta helppohan on vain kuoria kasvolevysi ja tarkistaa prosessorisi, paha Rontti mutisi, kun äkkiä Santtu huusi:
- Ei!
Paha Rontti kääntyi katsomaan esiin astunutta Santtua.
- Santtu?! Onko sinussa taas toimintahäiriö, rakas? hän ihmetteli.
- Älä satuta häntä, ole kiltti! Santtu pyysi.
- Miksi olet niin tuohtunut? Hän on vain robotti, paha Rontti sanoi ja tajusi sitten jotain,
Santun silmissä oli kyyneliä.
- Kyynel? Mutta se on mahdotonta. Robotit eivät itke. Mutta jos et ole robotti sitten. Ei. Santtu. Turbo. Moto. Vinski. Miihkali. Mitä olen tehnyt! hän alkoi sopertaa ja vajosi sitten nyyhkyttäen polvilleen.

Myöhemmin paha Rontti oli edelleen polvillaan lattialla ja tuijotti vain eteensä kaikkien muiden katsellessa häntä säälien.
- En tajua. Hoksattuaan ettei me olla robotteja, hän antaa periksi noin vain? Moto ihmetteli.
- Etkö ymmärrä, Moto? Meidän tappamisemme olisi ollut sama kuin hänen joukkuetoveriensa menettäminen toistamiseen. Ajatus oli hänelle liikaa, Santtu selitti samalla kun Hevihemmo kääntyi katsomaan Pyövelin suuntaan.
- En haluaisi häiritä, kaverit. Mutta kun Pyöveli suuntaa hallintapaneelille tuohon malliin, aavisteleeko kukaan muu, että hän on palaamassa vanhoihin tapoihinsa? hän kysyi.
Pyöveli ei kuitenkaan tehnyt muuta kuin räjäytti hallintapaneelin.
- Älä ole huolissasi, Hevihemmo. Moiset epäilykset ovat täysin perusteettomia. Sanoinhan, että muukalaisten hyökkäys muutti meitä kaikkia. Oli tietenkin aika, kun unelmoin maailman hallitsemisesta. Kunnes näin, mihin sellaiset unelmat voivat viedä miehen, hän sanoi ja katsoi pahaa Ronttia.
- Halusin vain parantaa asioita. Halusin vain parantaa asioita, paha Rontti sopersi yhä.

OSA 4: KUOLEMAN AREENA

Muutama päivä myöhemmin LP:n Chicagon toimistossa missä Hempukka oli luovuttamassa viimeisimmän toimeksiantonsta tuloksia.
- Mitä mieltä olette, herra Leipäjuusto? hän kysyi.
- Varsin keskinkertaista, Hempukka - kuka tahansa voi saada kuvia Hevihemmosta Chicagossa, jos kamera vain pysyy käsissä. Mutta olen niin helläsydäminen, että otan ne kuitenkin. Sitä paitsi aavistelen, että se hevihullu on käymässä harvinaiseksi, hän tuumasi.
Seuraavana iltana Hevihemmo oli lähtenyt partioimaan autollaan Chicagon taivaalle.
- En vieläkään tiedä, mitä joviaali Lalli tarkoitti eilen. Tietääkö hän oikeasti jotain. Hetkinen, hämähäkinvaisto varoittaa! Mutta miksi, Hevihemmo ajatteli.
Yhtäkkiä yläilmoista putoaa verkko ja kietoo Hemmon korkeajännitteiseen kudokseensa.
- NAAAARGH! Hevihemmo karjaisi kivusta ja menetti tajuntansa.

Parin tunnin päästä sankarimme palasi tajuihinsa keskellä muinaista kolosseumia.
- Uhhn. Tuntuu kuin sarvikuono olisi potkinut minua. Ja miksi olen tällaisessa hurjan näköisessä amfiteatterissa? Hevihemmo ihmetteli päätään hieroen.
- Hyvää iltaa ja tervetuloa maailmanlaajuiselle yleisöllemme, joka saa pian nähdä äärimmäisen gladiaattorikamppailun, kajahti silloin kaiuttimista.
- Mitä? Tämä on hullua. Otan hatkat, Hevihemmo sanoi puistellen päätään ja ampui seitin kitarastaan kohti taivasta mutta siitä ei ollut apua.
- Hetkinen, jonkinlainen näkymätön voimakenttä! hän henkäisi.
- Juuri niin, Hevihemmo. Et pääse pois! Saanen selittää. Illan tapahtuma lähetetään suorana internetin kautta, ja kun viisi miljoonaa tilaajaani maksavat kolme dollaria minuutilta, nettoan tästä omaisuuksia. Joudun kuitenkin palauttamaan kaikki rahat, jos voitat. Mutta se on valitettavasti mahdotonta! kuului kaiuttimista.
- Saat unohtaa sen, kuka oletkin, koska en aio taistella, Hevihemmo ilmoitti.

Ilmoitus kuitenkin kaikui kuuroille korville sillä Hevihemmo saikin jo kimppuunsa gorillan. Sillä aikaa miljoonapäinen verkkoyleisö on viomankoetuksen pauloissa - etenkin eräs sanomalehtikustantaja.
- Rimpuile vain kaikin voimin, retku, et kuitenkaan jaksa loputtomiin. Jep, tästä tulee ikimuistoinen ilta, Leipäjuusto hykerteli.
Ja areenalla Hevihemmon onnistui lopulta teilata gorilla kimpustaan.
- GRAAAAUR! gorilla karjaisi raivosta.
- Sori kaveri, mutta rt oleihan tyyppiäni! Hevihemmo naurahti.
Samassa hänen kimppuunsa kävi jonkinlainen susipuumamutantti.
- Yääkkk, tuo on se outo hybridiörvelö, Hevihemmo ajatteli elikon kaataessa hänet maahan.
- RRRGGGRRR, mutantti murisi raivoisasti.
- Nuo myrkkyhampaat eivät saa koskea minuun. Okei, karvapallo. Aika tukkia suusi! Hevihemmo sanoi ja ampui kitarastaan siettiä suoraan otuksen suuhun.

Ei aikaakaan kun Hevihemmo sai kiedottua mutantin kokonaan verkkonsa.
- Noin, eiköhän tuo pidättele sinua vähän aikaa, hän tuumasi.
- Jopas jotakin, katsojat, Hevihemmo on selvinnyt alkueristä. Mutta älkää huoliko - hänen tappionsa on vain ajan kysymys, kuului kaiuttimista.
Ja niin se jatkui ensin taisteluroboteilla.
- Etkö ole kuullut? Mitä korkeammalta kaatuu sitä kovempi kolaus! Hevihemmo nauarhti iskiessään tylikkäällä potkulla robotilta jalan irti.
Kierros kierroksen perään sitten robottiötököillä.
- Robottihyönteisiä. Kuka tämän takana onkaan, hänellä on kierotunut mielikuvitus! Hevihemmo ajatteli taistellessaan mekaanista sauvasirkkaa vastaan.
Jokainen joukko vastustajia oli edellistä voimakkaampi kuten lopulta Halon soturit.
- Nauti lennosta, nuija! Hevihemmo naurahti vetäessään yhdeltä soturilta leijulaudan alta.

Nyt areenalle oli ilmestynyt erilaisia ansoja ja kaveri kultakalamalja päässä. Hevihemmo yritti taistella häntä vastaan , mutta hän tuntui aina vain katoavan ja ilmestyvän uudestaan.
- Ja nämä oudot ansat eivät erityisemmin auta! hän ajatteli iskiessään taas kerran tyhjää.
- Mikäli ihmettelet, tämä olen todella minä - sähköatraimen kanssa! kaveri nauroi ja hyökkäsi kohti Hevihemmoa.
- Olen otettu! Hevihemmo tuumasi ja iski kaverin seinää vasten.
- Huono siirto, kupolipää - nyt kun sain sinut, en päästä irti!
- Lyödäänkö vetoa, imdesilli? kupolipää kysyi juuri kun seinästä sinkoutui teräs piikki.
- Oijoi! Hevihemmo älähti ja onnistui onneksi väistämään.

Samassa hänet piiritti neljä kupolipäätä.
- Olen ympäröity. Enkä voi mitenkään tietää, mikä niistä on aito. Mutta sehän on tällä selvä, kuplakallo! Hevihemmo huudahti ja iski kuplakalloa päin näköä.
- Huuuurghh! kuplakallo älähti.
Hevihemmo riisui kypärän ja paljasti Rasvanahan, epäonnistuneen elokuvaohjaajan, tutut kasvot.
- Mutta mistä tiesit, ketä lyödä? Onnekas arvaus epäilemättä, Rasvanahka murahti leukaansa hieroen.
- Ei, tervettä järkeä vain. Katsopa maahan kaveri. Koska hologrammit eivät jätä jalanjälkiä. Toisin kuin kakkosluokan superroistot, Hevihemmo totesi.

Samaan aikaan toisaalla saadaksemme tietää miksi hevirokkia rakastava sankarimme käytäyttyy kohta kuin pelkuri, joudumme peruuttamaan pari tuntia. Ravencroftin huipputurvallinen laitos. Koti poissa kotoa joillekin planeetan vaarallisimmista olennoista. Ette saa palkintoa, vaikka arvaisittekin, kuka on tulossa vierailulle väärään aikaan. Maassa olevan ilmastointiventtiilin kansi nousi ilmaan kiitos mekaanisten lonkeroiden ja aukosta nousi kaksi plutolaista ja joukko muita muukalaisia.
- Huhhuh! Kiitti, pomo. Tätä pukua ei tarkoitettu ahtaisiin paikkoihin, plutolainen huokaisi.
. Olisit vain jättänyt hänet sinne. En vieläkään tajua, miksi haluat tuhlata aikaasi tuollaiseen häviäjään kuin Käry, toinen plutolainen hymähti.
- Kun kaipaan mielipidettäsi, pyydän sitä, Katku. Hölö, tee selvää porteista! Elvistä muistuttava muukalainen ärähti.
- Oletko varma, että on fiksua murtautua sisään vankilaan? Hölö ihmetteli.
- Miksi te kyseenalaistatte jokaisen sanani? Voidaksemme hallita tätä kaupunkia tarvitsemme tulivoimaa! Tästä paikasta sitä löytyy! Ymmärrättekö? Elvis-alien kivahti.
Hölön hansikkaat poitivat teräsportit, mutta laitos ei ollut vartioimaton!
- Se on Sädesilmä! Älä liikahdakaan, kaveri! vartijat huusivat.
- Käry. Sinun on aika ansaita ylöspitosi! Sädesilmä sanoi.

Käry levitti ympärilleen kammottavan löyhkän mikä iski vartijat lakoon.
- ARRGGHH! toinen vartijoista älähti.
- Hyvää työtä! Sädesilmä naurahti.
- Mahtavaa! Ensimmäistä kertaa elämässäni minusta tuntuu, että olen osa jotain suurta! Käry ajatteli innoissaan.
- Eli hän voi tainnuttaa vartijat. Onpa ihme. Katsokaa tätä, Katku hymähti ja levitti ympärilleen vielä pahemman löyhkä pilven.
Vartiojita lakosi yhä enemmän.
- Hah! Tuovasta on vaikuttavaa! Katku nauroi.
- Riittää! Älä pröystäile.  Meillä on töitä tehtävänä! Sädesilmä ärähti.
Samaan aikaan Hempukka, kiikutettuaan Rasvanahan poliisille, vietti iltaa bändikaveriensa kanssa, tietämättä mitä kaupungin toisella puolella tapahtui.
- Hempukka, oletko nähnyt Gentryä? Hän ei ole vastannut soittoihini, Tintti kysyi.
- Enpä ole nähnyt, Tintti, Hempukka totesi hymyillen.
- En voi kertoa Tintille, että hänen ystävänsä on oikeasti plutolainen. En ainakaan paljastamatta omaa salaisuuttani, hän ajatteli samalla.
Juuri silloi poliisiauto ajoi ohi sireenit ulvoen.
- Hei! Mitä nyt tapahtuu? yksi bändin pojista ihmetteli.
- Sen kun tietäisi. Mutta menen heidän peräänsä. Saan ehkä vähän kuvia LP:tä varten! Hempukka sanoi ja ryntäsi ulos.
- Hempukka! Lupasit, että viettäisimme iltaa yhdessä! Tintti huusi hänen peräänsä.
Vaatteidenvaihdon jälkeen Hevihemmo ilmestyi ajamaan aivan poliisiauton vierelle.
- Ikävä hylätä Tintti taas. Mutta tämä saattaa olla vakavaa! Hevihemmo ajatteli ja katsoi itten poliiseja.
- Mistä on kyse, hyvät herrat? hän kysyi.
- Ei kuulu sinulle! toinen poliiseista ärähti.
- Rauhoitu, Eddie. Meille kyllä kelpaa kaikki apu! Ravencroftissa tapahtuu jotain suurta! toinen poliiseista kertoi.

Vankilassa roistot olivat juuri vapauttaneet Hiipparin. Kun Hiipparina tunnettu muukalainen kosketti lattiaa hänen kehonsa muuttui, ottaen betonin hahmon, sillä hän oli...
- Ennen Hiippari. Nykyään Imijä! Sädesilmä naurahti.
- Hah! Moi kaverit! Kiva tulla takaisin! Hiippari naureskeli.
Käry, Katku ja Hölö katsoivat pomoaan hieman kysyvinä joten tämä katsoi parhaaksi selittää.
- Pohjolan ilkikurinen jumala Loki antoi Hiipparille ihmeelliset voimat. Hän imee koskettamansa esineen voiman ja rakenteen, Sädesilmä kertoi.
Juuri silloin Hevihemmo ilmestyi paikalle.
- Täällähän ne juhlat ovat. Miksi minä en saanut kutsua? hän vitsaili.
- Hiippari. Kelpaisiko sinulle tämä kunnia? Sädesilmä kysyi.
- Mielihyvin! Hiippari virnisti.
- Okei, kaljupää. IIIIAAAUUU! Pidemmälle Hevihemmo ei enää päässyt kun Hiippari iski hänet päin holvia.
- Ole hyvä vain, senkin rähjäinen retku! Hiippari naurahti.
- Näetkö nyt, miksi Hiipparista on meille hyötyä? Sädesilmä kysyi.
Hevihemmo olikin jo pian taas pystyssä.
- Okei, eli osaat lyödä! Mutta yritäpä selvitä tästä! hän sanoi ja ampui kitarastaan seittiä.
Hiippari kuitenkin repi seitin kuin tyhjää vain.
- Onko tämä joku vitsi? hän kysyi.
- Ei hätää! Minä hoidan hänet! Käry sanoi ja levitti ympärilleen uuden kaasupilven.
Hevihemmo ehti kuitenkin pois alta.
- Käry! Olet haukannut nyt liian suuren palan, kamu! hän huikkasi.

Juuri silloin uusi vastustaja astui kehään.
- Voisinko kenties avustaa teitä heviongelmanne poistamisessa? Voitte kutsua minua Harri Happokädeksi, Harri sanoi ja lähetti Hevihemmoa kohti happoryöpyn.
Hevihemmon onnistui välttää happosuihku mutta ei enää siitä lähteviä kaasuja.
- Mmf! hän älähti.
Rokkikukko rojahti välittömästi lattialle.
- Mitä hänelle tapahtui? Hiippari ihmetteli.
- Hetki vielä, niin kaikki paljastuu, ystäväni! Harri virnisti häijysti.
- Ungh! Hevihemmo ähkäisi yrittäessään päästä ylös.
Harri Happokäden happoammukset levittivät pelkoa synnyttävää huumetta, joka sai uhrin vapisemaan kauhusta.
- E-e-ei! P-p-pysykää poissa! P-p-pyydän! Hevihemmo valitti kyyristyen nurkkaan.
- Kunpa minulla olisi videokamera! Käry nauroi.
Ja jos vielä pidät Hevihemmoa pelkurina, kyllä sinuakin pelottaisi, jos näkisit vastustajiesi paikalla demoneita.
- Hah! Katsokaa nyt! Harri nauroi.
- Mikä häviäjä! Käry ilkkui.
- Unohtakaa hänet! Meillä on tärkeämpää tekemistä! Sädesilmä ärähti ja räjäytti vankilan seinän.

Kovin pitkälle eivät konnat kuitenkaan ehtineet kun paikalle päristeli Prätkähiirten Vinski. Katku loi nopeasti ympärilleen löyhkäpilven mihin Vinski vastasi prätkään lisätyllä liekinheittimellä. Kuumuus vei veronsa Katkusta.
- E-en kestä rasitusta! Voimani alkavat ehtyä, hän ähkäisi.
- Katso nyt tarkasti, rokkikukko! Opit ehkä pari juttua! Vinski huikkasi ylös kömpivälle Hevihemmolle.
- Pidetään mielessä, siltä varalta että menen joskus päänpaisutuskilpailuihin! Hevihemmo totesi ja iski Katkua päin näköä.
- Ughhnnn! Katku älähti kaatuessaan maahan.
Nyt vuorostaan Harri Happokäsi astui esiin.
- Hah! Kuka tämä turvenuija on? Antaudu nyt, niin en käy kovakouraiseksi, Vinski naurahti ja hieroi rystysiään.
- Vinski. Ei. Odota. Ai! Sormeni! Hevihemmo yritti varoittaa, muuta kuuma prätkä poltti hänen sormiaan.
- Saanen esittäytyä: olen pahin painajaisesi! Harri naurahti häijysti ja loi pelon kyllästämää happokaasua.
Vinskillä alkoikin heti polvet tutista.
- Ei! Ole kiltti! Pysy poissa! hän huusi kauhusta.
- Hei, tiedän kyllä, että kuumakalle ottaa aivoon, mutta hän on silti ystäväni! Hevihemmo ärähti ja veti esille kitaransa.
- Et sitten ikinä opi, vai mitä? Harri kysyi ja yritti samaa temppua Hevihemmoon.
Tällä kertaa se ei kuitenkaan toiminut.
- Itse asiassa opin! Nappasin mukaan tämän kaasunaamarin, Hevihemmo totesi astuessaan esiin kaasun seasta ja kolautti Harrin lakoon.
- Urghhnnn! Harri älähti.

Jos Hevihemmo odotti yllättävänsä toiset, hän joutui pettymään pahemman kerran.
- Samperi! Meidän olisi pitänyt tappaa hänet jo kättelyssä. Viimeistelkää työ nyt, Sädesilmä käski.
- Ilomielin! Hiippari naurahti.
- Mitä voin tehdä? Jos tapamme Hevihemmon ja Liekin, nuo räjäyttävät Chicagon. Jos häviämme, joudun vankilaan, Käry ajatteli hädissään.
Harrin kaasu oli vielä sen verran sakeaa että Hevihemmon oli turvauduttava vaistoonsa.
- Hämähäkkivaistoni kihelmöi. Muut ovat varmaankin täällä alhaalla, hän mutisi ja lähti kohti alatasnnetta.
Juuri silloin seinän läpi lensi murskauskuula.
- Tulen murskaamaan sinut, rokkikukko! Hiippari huusi.
- UUFFF! Jep! täällä alhaalla ne ovat! Hevihemmo tuumasi juuri kun Hiippari kävi hänen kimppuunsa.
Hän kietoi murskauspallon ketjun Hevihemmon kaulan ympärille ja kuristi.
- Lue rukouksesi, sankari! hän naurahti.
- Glak! Hei! Vinski. N-nyt olisi apu tarpeen, Hevihemmo ähkäisi.
Hevihemmon huudot palauttivat Vinskin järkiinsä ja hän suuntasi tärisevässä kädessään pitämänsä laseraseen kohti Hiipparia.
- Tuo kaasu. En ole ikinä ollut noin peloissani, mutta se ei ole todellista. Täytyy käydä vastaiskuun, ennen kuin he t-t-tappavat meidät, hän ajatteli ja ampui laserin päin Hiipparia.
- Iau! Hiippari älähti laserin osuessa hänen selkäänsä ja kääntyi ympäri.
- T-t-tuli ja leimaus! N-näpit irti rokkikukosta, blondi! Vinski huusi.

Hiippari ei kuitenkaan ehtinyt minnekkään kun Hevihemmo jo loikaasi pystyyn ja ampui kitarastaan seittiä sitoen hänet paikalleen. Sitten Hevihemmo kääntyi Vinskin puoleen.
- Etsitään loppu tästä luuseriporukasta, hän sanoi ja kaksikko lähti liikkeelle.
Kohteen löytämiseen ei mennyt Vinskiltä kauan.
- No niin, Elvis! Tämä on pääteasema, Vinski huikkasi murtaessaan komentohuoneeseen vievän oven.
- Niinkö tosiaan? Olen eri mieltä! Sädesilmä naurahti ja lähetti riitasäteensä suoraan päin Vinskiä ja Hevihemmoa saaden nämä käymään heti toistensa kurkkuihin kiinni.
Sitten Sädesilmä kääntyi tietokoneen näytön puoleen.
- Yksikin askel, niin vapautan hornan liekit. Teidän sijassanne antautuisin! hän sanoi.
Niinpä koko kansakunta näki Sädesilmän erikoislähetyksen.
- Valinta on teidän, herra presidentti. Luovuttakaa maan hallinta minulle heti, tai Chicago on historiaa! Sädesilmä uhkasi.
- Maamme ei iknä anna periksi vaatimuksillenne! presidentti sanoi.
- Teidättekös,toivonkin että sanoisitte noin. Hyvästi, Chicago! Sädesilmä nauroi ja oli jo aikeissa painaa ohjuksen laukaisunappia.
Mielipuolen peukalon laskeutuessa, ryöppy tainnutuskaasua liisi ilman halki.
- Ei! En salli sitä! Käry huusi.
- Argh! Käry? Sädesilmä ähkäisi vajoten tajuttomana lattialle.
Samalle hetkellä riitasäteen vaikutus lakkasi.
- Urngh! Hevihemmo ähkäisi.
- Uuff! Vinski älähti.

Tajuttuaan tilanteen Hevihemmo kääntyi Käryn puoleen.
- Okei, Käry, olet pidätetty! hän sanoi ja nosti kitaransa ammunta asentoon.
Vinski kuitenkin laski kätensä kitaran kaulalle.
- Anna olla, rokkikukko. Heppu saattaa näyttää typerältä, mutta hän on oikea sankari! hän sanoi.
- Sankari? Joo. Niin juuri. Minä, öh, päätin lyötäytyä sädiksen seuraan voidakseni vesittää hänen juonensa sisältäpäin! Käry selitti nopeasti vaikka oli ilmiselvää ettei plutolainen tiennyt yhtänn mitä oli ollut tekemässä.
Ja kriisin päätyttyä Vinski poistui pikaisesti.
Nähdään taas, rokkikukko. Moikka, Käry. Oli mukava tavata, hän huikkasi kaasuttaessaan tiehensä.
- Vau! Olen oikea sankari! Käry hehkutti.
- Joo, kaikkihan sen uskovatkin. No jopas nyt. Luulisi, että hiiru olisi edes tarjonnut minulle kyydin kotiin! Hevihemmo ajatteli vilkaistessaan taistelussa osumaa ottanutta autoaan.
Ja siltä varalta, että luulitte saavanne onnellisen lopun. Arvatkaa uudestaan. Sädesilmää kuljetettaessa takaisin Chicagoon hän havahtui ja tyrmäsi vartijansa muutamassa sekunnissa.
- Urghnn! toinen vartija älähti saadessaan iskun leukaansa.
- Häh? Hän heräsi? Argh! huusi toinen vartija.
- Ääliöt! Minua ei pidättele kukaan! Palaan vielä. Ja seuraavalla kerralla Hevihemmo on mennyttä! Sädesilmä nauroi paetessaan kuljetusautosta aavikolle.