Tupla Ongelma! K15

Tittle: Tupla ongelma!
Author: Prätkisfan
Genre: Fluff, Drama, Romance, Action, Angst, Humor, Femlash, H/C, Suspense
Pairing:Turbo/Minni, OC/OC
Rating: K15
Disclaimer: En omista prätkähiiriä, enkä saa ficistä minkäänlaista rahaa. Ainoat hahmot jotka minulle kuuluvat ovat omat OC.hahmoni
Summery: Mars on jälleen motissa. Jätkät on kutsuttu nopeammin apuun Marsiin, kun plutolaiset on keksinyt uuden hyökkäystaktiikan superkoneellaan. Leipäjuustollakin valitettavasti on näppinsä pelissä, kun tämä pääsi karkaamaan jätkiltä. Minni kuulee Rontilta lähes yhtä hyvistä taistelijoista, kuin mitä jätkät ovat. Sankarimme lähtevätkin Marsin toiselle puolelle etsimään apuja plutolaisia vastaan. Jätkät saavatkin kokea mykistävän näyn, joka vaikuttaa kaikkien toimintaan ja elämään!
Warning: Voimakasta väkivaltaa, irstaita puheita, kaljalla läträämistä, humalan hakuista juomista

A/N: Haastetopicista bongattu idea, joka kehittyi meikäläisen mielessä hyvinkin mielenkiintoiseksi stooriksi. Nyt on aikaa taas kirjoitella tänne enemmän, koska koulu on pikku hiljaa päätöksistään. Kiitos haasteesta lukijalle!


”Ei, ei, ei,” Vinski intti ja yritti pysäyttää määrätietoisesti kävelevää veljeään. Turbon katse oli porautunut vain päädyssä oleviin metallioviin. ”TURBO!” Vinski karjaisi ja kiskaisi veikkaansa hännästä, joka sai miehen pysähtymään. ”Ikävää olla Vinskin kanssa samaa mieltä, mutta ei me voida tätä kertoo Minnille,” Moto sanoi päätään raapien. ”Minnillä on oikeus tietää, että Leipäjuusto karkas… me jätkät mokattiin yksinkertainen tehtävä!” Turbo vastasi. ”Minkä te mokasitte?” Minni kysyi ja astui jätkien viereen katsellen nippua käsissään. Turbo nosti katseensa veljiinsä, jotka pyörittelivät päitään. Minnikin kiinnostui enemmän jätkien epäilyttävästä olemuksesta. ”No kertokaa nyt!” Minni tivasi miehiltä, jotka olivat kuin pieniä poikia, jotka katselivat lähes korvat luimussa jalkojaan. ”Ei väkisin,” nainen jatkoi miesten ohi omaan työhuoneeseensa. Turbo huokaisi ja katsoi veikkojaan, jotka vaikuttivat toisinaan helpottuneilta. Turbo haroi hiuksiaan ja jatkoi naisen perässä kohti työhuonetta. Hänestä oli inhottavaa pitää rakkaaltaan asioita salassa, vaikka se heidän egoihin kolahtaisikin. Sitä paitsi Minnin tuntien hän saa sen jostain kuulla kumminkin ja ei varmasti ilahtuisi.

Minni laski paperinipun pöydälleen ja tunsi käden kyljellään. Minni kääntyi hymyillen katsomaan miestään, jonka vaisu olemus sai Minnin epäileväiseksi uudelleen. Minni kurtisti kulmiaan ja tervehti Santtua, jonka Miihkali saattoi. ”Jätkät käyttäytyvät oudosti. Mistähän mahtaa johtua?” nainen kysyi ja katsoi samalla jätkiä, jotka eivät edelleenkään muodostaneet naiseen katsekontaktia. ”Ai te, ette ole kertonut,” Santtu naurahti puristaen kädet eteensä ja katsoen musta hiuksisen kenraalin vierestä jätkiä. ”Mulla on keinot saada ne kyllä puhumaan,” Minni sanoi virnuillen naiselle. ”Se liittyy varmasti Leipäjuustoon…” Minni hymyili. ”Mistä sää tiesit, että se pääsi pakoon!” Vinski älähti. ”Pääsi pakoon?” Minni kysyi hämillään. Turbo ja Moto katsoi tympeenä Vinskiä, joka veti korvat luimuun saman tien. ”Mää sanoin, että se saa kuulla kumminkin,” Turbo vastasi ja nojasi naisen työpöytään. ”Hyvin möläytetty Vinski!” Moto tokaisi taputtaen veikkansa olkapäätä. ”Miten te voitte päästää Leipäjuuston karkuun?” Minni kysyi. ”No siinä oli monta muuttujaa samassa summassa,” Vinski paljasti lopulta kaikki. ”Just. Ja te ootte ”parhaita”,” nainen tokaisi nälvien. ”HEI! Me ollaan,” Vinski suutahti. ”Juu todellakin,” Minni vastasi pyöräyttäen silmiään. ”Miihkali! Ota alokkaita mukaasi. Leippis on sen verran iisi kaveri, että saatte varmasti omalla nokkeluudellanne kiinni,” nainen jakoi ohjeita siirtyen samalla työpöytänsä ääreen. ”Oletko unohtanut, että mää olen parikin kertaa ollu Leipäjuuston vanki, jonka kynsistä jätkät on pelastanut mut,” Miihkali intti. ”Se on käsky. Ja tiedän. Siksi oletankin sinun tietävän mitä on edessäpäin!” Minni sanoi siirtäen osan hiuksistaan korvansa taakse, ennen paperinipun ottamista käsiinsä. Nuorukainen huokaisi syvään ja poistui huoneesta. ”Tsemppiä kloppi,” Turbo huudahti perään, josta sai vastaukseksi kansainvälisen käsimerkin nuorukaiselta. ”Saaks mää Minni mennä kattoon, sitä konepajaa?” Santtu kysyi. ”Joo mene ihmeessä,” Minni hymyili. ”Tsemppiä teille jätkät,” nainen naurahti. ”Kaikilta saadaan kuulla tästä vielä. Marsin parhain kolmikko mokasi!” Vinski älähti ja puristi vihaisena kätensä eteensä. ”Jos teillä ei ole Vinski ja Moto parempaa tekemistä niin menkää seuraan nuorten toimia,” Minni sanoi avaten tietokoneensa. ”Ai! No kyllä me ymmärretään, jos ollaan ylimääräisiä pyöriä,” Vinski naurahti vinkaten Turbolle silmää ja Moto työnsi veikkansa ulos naisen työhuoneesta ennen kuin tämä ehti heittää näitä jollain. Ovien sulkeuduttua Turbo hieroi ohimoaan voimakkaasti.

Minni siirtyi miehen eteen yllättäen. Nainen laski kätensä hellästi tämän olkapäille. ”Miten sää jaksat meitä?” mies kysyi ja asetti omat kätensä naisen vyötäisille. ”En mää aina jaksakaan,” nainen naurahti ja halasi miestä tämän rintaa vasten. ”Olipahan ainakin kotiin paluu, kun heti saa korville,” Turbo vastasi naurahtaen painaen leukansa naisen päälakea vasten. ”Turbo,” Minni vastasi ja suoristi miehen liivin kauluksia. Turbo siirsi katseensa naiseen. ”Jokainen mokaa joskus. Myös ne parhaat, kun kukaan ei ole täydellinen,” nainen vastasi miehelle hymyillen. Turbo ei tiennyt mitä olisi naiselle sanonut vaan painoi naiselle kevyen suudelman. ”Me ollaan silti Marsin parhaimpia,” mies vastasi. ”Niin olette. Olisi kyllä ihme, jos joku pystyisi haastamaan teidät!” Minni vastasi ja irrottautui miehen otteesta. ”Leipäjuusto melkein onnistui siinä, kun loi meistä sarjis kopiot,” Turbo vastasi ja avasi parvekkeen oven. ”Olis ollut kyllä kiva nähdä teidän hurjat luonnokset,” Minni vastasi ja ojensi miehelle pienestä jääkaapista kotikaljan. Hän asettui tämän viereen nojaamaan kaiteeseen. Turbo tarrasi tämän kädestä hellästi kiinni, jonka seurauksena Minni painoi päänsä tämän olkaa vasten. ”Mulla on ollut ikävä sua,” mies herkisteli. ”Niin mullakin sua macho hiiri,” Minni vastasi ja hieroi vapaalla kädellä miehen kättä. ”Onko nuorella parilla aikaa?” mies ääni keskeytti nuorukaiset. ”Kato, mää jo odotinkin, koska päätät ilmestyä piilostasi,” Turbo naurahti ja kääntyi katsomaan mentorinsa suuntaan. ”En mää missään piilossa ole ollut. Pitämässä järjestystä nuorisolle. Oli lähellä, meinaan etteivät räjäyttäneet prätkätallia,” Rontti tokaisi. ”Yllättävää,” Minni sanoi istuen tiilikaiteella. ”Mehän räjäytettiin se silloin vuosia sitten,” Turbo naurahti. ”Se ei yllätä,” Minni naurahti ja tuki päätään kädellään. Turbo ei todennut mitään vaan näytti miehisesti kieltä naiselle. ”Oliko sulla jotain asiaa, kun tänne eksyit?” Minni kysyi palaten alkuperäiseen miehen vierailuun. ”Juu oli,” mies totesi ja käveli sisälle. ”Tulkaas kattoon tämä!” Rontti huikkasi sisältä. Kaksikko katsoi hämmentyneenä toisiaan, mutta menivät miehen pyynnöstä takaisin sisälle. ”Katsokaas tämä! Miehet olivat saaneet kuvamateriaalia erittäin epäilyttävästä koneesta,” Rontti selitti samalla, kun heijasti projektorilla kuvamateriaalia valkokankaalle. ”Mikä tuo on?” Minni kysyi kurtistaen kulmiaan. ”Se on hyvä kysymys,” Rontti tokaisi ja astui kaksikon viereen. ”Näyttää joltain avaruusaluksen ja poran yhdistelmältä,” Turbo tuumi. ”No juu sepä,” Rontti pyöritteli päätään. ”Miksei me olla huomattu tuota aiemmin, kun ihan selkeästi plutolaiset tuoneet sen esille?” Minni mietti. ”Ehkä just siksi,” Turbo kohautti harteitaan. ”Oli mikä oli, meidän on selvitettävä, onko Marsin muut sotilasyksiköt ennen nähneet vastaavaa. Koska voi olla mahdollista, että…” Rontti aloitti. ”Että tuo pora, avaruusalussysteemi on ollut muualla Marsissa?” Turbo kysyi. ”Juuri niin,” Rontti myönsi. ”Me otetaan Rontin kanssa se tehtäväksemme. Pidä sää kartalla asiaa, jos tuo ilmestyy uudelleen,” Minni tokaisi. ”Sopii. Menen infoon jätkiä,” Turbo totesi. Hän suukotti Minnin poskea ennen lähtöään. ”Kumman etelän osan kenraaliin otat yhteyttä?” Rontti kysyi. ”Ota huomioon, että etelä on jakaantunut neljään yksikköön, erimielisyyksien takia,” Minni painotti ja etsi laatikostostaan erinäisiä yhteystietoja. ”Etkö voisi ottaa suoran yhteyden veljeesi?” Rontti kysyi ja selasi paperinippua kädessään. ”Marcus on kapteeni ja eikä voisi olla vähempää kiinnostunut ylempien tahojen riitelystä,” Minni tokaisi, jopa kylmästi miehelle. ”Ai niin, sun jopa tyly veljesi,” Rontti naurahti. ”Ei Marcus ole tyly… tai no onhan se jopa kylmä,” Minni naurahti. Rontti pyöritti päätään. ”Mää otan etelän idän kenraalit. Infoon sinua myöhemmin mitä sain selville,” Rontti tokaisi ja niputti paperit mukaansa. ”Nähdään myöhemmin,” Minni vastasi.

”Mitä se Rontti ja Minni selvittää?” Santtu kysyi ja etsi työkaluaan. ”Sitä, että onko se plutolaisten uusin keksintö nähty aiemmin Marsissa,” Turbo tokaisi pyöritellen ruuvimeisseliä kädessään. Santtu nappasi meisselin mieheltä, koska oli tätä etsinyt jo hyvän tovin. Turbo virnisti naiselle. ”Siis onko mahdollista, että se on ollut Marsissa koko tämän ajan?” Moto kysyi puristaen kädet eteensä. Turbo nyökkäsi. Asia veti jokaisen sankareistamme hiljaiseksi. Kukaan ei tiennyt miten asiaan olisi pitänyt reagoida. Radiopuhelimen punainen valo herätti kaikkien huomiot. ”Haloo,” Vinski vastasi puhelimeen. ”Tuletteko syömään?” Minni kysyi puhelimeen. ”Mennäänkö me syömään kenraalin kanssa?” mies kysyi. ”Menossa jo,” Turbo huusi portaiden yläpäästä. ”Tulossa ollaan,” Vinski huikkasi ja lähti veikkojensa sekä Santun perään.

”Mitä me syödään?” Turbo kysyi ja nappasi rakkaimpansa syleilyynsä. ”No ei ainakaan teidän rakkaushömppää,” Vinski tuhahti ja käveli kaksikon ohi. ”Se ei ole vaan tottunut tällaiseen herkkuun,” Turbo totesi ja suukotti Minnin poskea. ”Toi on ihan lääpällään suhun,” Santtu naurahti, kun Turbo oli kanssa kävellyt ruokajonoon. ”Mutta on ne vaan niiiiiin herttasia,” nainen leperteli. Santtuun vitsi upposi ja oli lähelle ettei Minni joutunut vetämään häntä ruokajonoon. Jätkät olivat kävelleet vapaan pöydän luokse ja laski tarjottimet pöydälle. Minni ja Santtu seurasi miehiä. ”Selvisikö muilta kenraaleilta mitään?” Turbo kysyi. ”Ei ainakaan lännen kenraaleilta,” Minni tokaisi ja puolitti leipäänsä. ”Turhauttavaa, kun ei voi tehdä mitään,” Vinski ynähti. ”Jos tekemistä haluatte niin haette sen Leipäjuuston,” Minni virnuili. ”Teinit hoitaa sen jo,” Vinski ärähti. ”Juu teidän henkinen ikä, tuntuu välillä jääneen teinin asteelle,” nainen tokaisi. Kuinka sattukaan, että tuo valkoinen egoisti veti tilanteen mykkäkouluksi. ”KENRAALI!” sotilas huusi ja juoksi naisen luokse. ”Mikä hätänä?” Minni kysyi ja nousi seisomaan. ”Se alus, näkyi jälleen tutkassa,” sotilas tokaisi. Minni katsoi jätkiä ja Santtua. Viisikko lähti juoksemaan kohti monitoreja. ”Katsokaa!” sotilas sanoi. ”Mutta tuohan on…” Turbo aloitti. ”Etelän leiri,” Minni jatkoi. ”Eli se on nähty ainakin etelässä,” Moto tuhahti vihaisena. ”Ja siellä on ollut bileetkin jo… katsokaa,” Turbo osoitti monitorin näyttöä, jonka alalaidassa oli selvästi moottoripyöriä, jotka tulittivat alusta. ”Rontti!” Minni huusi radiopuhelimeensa. ”Seuratkaa tässä, jos tulee jotain uutta. Sotilas koska kuva tuli?” Minni kysyi. ”Hetki sitten,” mies vastasi ja tarkisti kellon aikaa. ”Hyvä. Olkaa jätkät tarkkana!” Minni tokaisi ja lähti juoksemaan Rontin työhuonetta kohti.

Minni koputti voimakkaasti miehen oveen. ”No älä nyt ovesta läpi tule,” mies tokaisi, kun nainen rynni kutsumatta sisälle. ”Selvisikö etelästä mitään?” Minni kysyi. ”Joo hetki sitten soittivat uudelleen aluksesta. Tätä ennen ei ollut havaintoja ollut,” Rontti tokaisi. ”Me saatiin aluksesta uusi kuva ja etelä on selvästi puolustautunut sitä vastaan,” Minni puristi kädet eteensä. ”Juu niin ovat,” Rontti huokaisi. ”Mitä sää tarkoitat?” Minni kysyi, kun huomasi enonsa käytöksessä olevan jotain outoa. ”Ne sotilaat, jotka taistelevat sitä alusta vastaan ovat etelän prätkähiiret,” Rontti tokaisi. ”Siis mitä?” Minni kysyi hämillään. ”Ne kolme sotilasta on lähes yhtä hyviä, kun jätkät. Ja mää uskon, että yhdistämällä voimamme voimme tuhota sen aluksen,” Rontti tuumaisi. Minni mietti asiaa selvästi hetken. ”Mistä löydämme tämän sotilas kolmikon? Tuskin nimittäin ovat armeijan väkeä,” Minni tuumi. ”Eivät ole. Kuulin etelän kenraaleilta, että he viettävät aikaa illalla paikallisissa pubeissa kautta baareissa. Punkaavat Werwooden kaupungissa. Ilmestyvät aina ennen plutolaisten hyökkäystä,” Rontti selitti. ”Selvä! Kerron jätkille,” Minni totesi ja poistui huoneesta.

Minni kertoi jätkille etelän kolmikosta. ”Mää en usko, että meitä parempia sotilaita on edes olemassa,” Vinski intti. ”Se ei ole se pointti,” Minni tuhahti miehelle. ”Eli se olisi reissu etelään,” Moto tokaisi ja sai naisen nyökkäisemään. ”Lähetkö mukaan?” Turbo kysyi Minniltä. ”Lähden. Haluan tavata myös tämän kolmikon,” Minni vastasi miehelle. ”Lähtekää pakkaamaan. Plutolaisten takia meillä ei ole aluksia, joten matka on pitkä etelään ajettavaksi,” nainen käskytti miehiä, jotka tyytyivät käskyyn. Hetkeä myöhemmin jätkät pakkasivat prätkiään valmiiksi. Santtu pakkasi työkalujansa ja nosti ne Moton prätkän perään. Minni käveli kassinsa kanssa Turbon luokse, joka pakkasi omansa ja naisen tavarat kyytiinsä. ”Olemmeko valmiita?” nainen kysyi. ”Olemme,” jätkät vastasivat samaan aikaan. ”Yksi vapaustaistelija ryhmä saattaa meidät niin sanotulle näkymättömälle rajalle, jonka jälkeen matka taittuu meidän omien sääntöjen mukaan,” Minni ohjeisti. Jätkät nyökkäsivät hyväksyvästi. ”Sitten lähdetään. Kohti etelää! Ei, kun HANAT!” nainen aloitti ja hyppäsi miehensä kyytiin. ”AUKI!” viisikko huusi ja lähtivät taittamaan matkaa kohti etelää.

A/N: Sainpahan tätäkin viimein jatkettua.  Nauttikaa

Matka näkymättömälle rajalle alkoi häämöttämään sankareidemme horisontissa. Sankarimme olivat väsyneet matkasta ja Minni ehdotti pysähtymistä läheisen kallion juuressa olevalle luolan suulle. "Huuh, en olisi uskonut, että näkymätön raja olisi näin kaukana!" Moto tokaisi pyyhkäisten hikeä kypärän aiheuttamalta otsalta. "Niimpä ja silti matkaa on jäljellä vie neljästä viiteen päivään," Minni naurahti ja nosti makuupussirullan Turbon pyörän kyydistä samalla. "NELJÄSTÄ VIITEEN PÄIVÄÄN!" Vinski älähti. "Joo, mutta ei tästä tylsä reissu tule," Minni tokaisi. "Ai miten niin?" Vinski tuhahti. "Säännöt ovat vapaat rajan takana! Silloin meitä ei sido mikään velvollisuus totella sääntöjä," nainen vinkkasi silmää miehelle. "Ei meillä ole muutenkaan sääntöjä!" Vinski tokaisi auttaen Santtua laittamaan trangiaa tulille. "No se on valitettavasti totta. Sotilaat te voitte palata takaisin päämajalle, me jatketaan tästä," nainen tokaisi radiopuhelimeensa.

Minni istui makuupussinsa päällä, kun trangiassa porisi halpa pussikeitto. Turbo tutki kauempaa horisonttia ja mietti tulevia tapahtumia. Moto taas oli ottanut rennomman asennon vaakatasossa. Santtu piti huolta ettei ruoka kiehunut yli ja Vinski yritti tapansa mukaan saada naisen huomion itseensä. Turbo huokaisi syvään ja palasi muiden luokse kevyin askelin. "Mitä sää mietit?" nainen kysyi mieheltä sivellen tämän poskea samalla. "Tulevia tapahtumia. Kaikkeen on syytä varautua ennakkoon," mies vastasi hieman väsyneenä. "Ihanaa kun sää jaksat huolehtia," nainen tokaisi ihastuneena ja kietoi kätensä miehen hartioiden ympärille. "Mitä vaan teidän puolesta," mies vastasi vaisusti hymyillen. Minni suukotti hellästi miehen poskea. Syötyään ja juotuaan sankarit painuivat pehkuihin. Aamu olisi aikainen ja raskas. Turvallisuuden vuoksi he olivat jakaneet vahtivuoroja. Herrasmiehinä jätkät kokivat velvollisuuden valvoa ensin.

Aamuauringon nousu sai Minnin määrätietoiseksi. "Joko?" Santtu kysyi. "Kyllä!" nainen nyökkäsi ystävälleen hieman ilkikurisesti. Naiset kävelivät prätkien luokse. Lähes samaan aikaan, kumpikin naisista painoi prätkien kaasut pohjaan saaden moottorit hyrähtämään kaikumaisesti luolassa. Jätkät suorastaan pelästyivät hereille saaden naiset nauramaan makeasti. "Ei ollut hauskaa!" Vinski ärähti hieroen kevyesti silmiään ja veti makuupussin korviensa yli. "No oli jo aikakin nousta," Santtu irvaili. Jätkät könysivät tyrmistyneinä ylös ja pääsivät pikkuhiljaa jatkamaan matkaansa kohti etelää.
         Neljäntenä päivänä matkaa oli enää jäljellä vajaa 200 kilometriä. Jätkät olivat naisille kostaneet kurjan aamu herätyksen, piilottamalla muka vahingossa trangiaan paukkupapatteja. Matka ei ollut jäänyt tylsäksi. Ranta raidereita oli useammin koko aikana tullut vastaan ja jätkät olivat päässeet purkaa paineitaan paukuttamalla raidereita päin näköä.

"Huh ompa täällä karua," Santtu totesi väristen, kun he ajoivat lähes aavemaisen kaupungin läpi. "Etelä on vuosien mittaan kärsinyt enemmän kuin pohjoinen. Huhun mukaan plutolaiset aloittivat ryöstöretkensä etelästä," Minni selitti naiselle. "Tänne meidät olis pitänyt lähettää," Vinski naurahti. "Mitäs synnyitte pohjoiseen," Minni naurahti. "En tie olisinko halunnu syntyy juuri tänne. Pohjoisessakin kumminkin on myös rankkaa," Moto tokaisi ja katseli ympärilleen. Kaupungin toisella puolella alkoi rankka hiekkamyrsky. "ÄH olis pitänyt pysähtyy kaupungissa," Turbo sanoi kun hiekan jyvät vetäisivät näkyvyyden täysin nollaan. "MEIDÄN ON PAKKO PYSÄHTYY!" Moto huusi kauempaa. Myrskyn takia jätkät olivat ajautuneet hieman erilleen toisistaan. "VAROKAA!" Santtu huusi ja sai jätkien lyömään jarrut pohjaan. "Mikä tuo on?" Turbo kysyi ja katsoi edessä möllöttävää tornia. "Näyttää joltain linnan muurin tornilta," Moto jatkoi. "Ei se ole linna," Minni sanoi ja nousi myrskyä uhmaten miehensä prätkän kyydistä pois. "No mikä se sitten on?" Santtu kysyi. "Se on tukikohdan vartiointitorni," nainen tokaisi. "Siis ollaanks me jo etelän tukikohdalla?" Turbo kysyi. "Ja jos tää on tukikohdan torni, missä on sisäänkäynti?" Moto tokaisi. Huomaamatta sankareiden väliin tippui pullo. Hiekkamyrsky peittoi pullon äänen, kunnes kenenkään odottamatta se räjähti ja viisikko pyörtyi maahan.

"Onks ne edes elossa?" "Tarviiks niiden olla pystytään paremmin härnään niitä!" "MITÄ TE TEETTE!?" Minni havahtui jonkun keskusteluun. "Ou shit se herää!" miehen ääni pelästyi. "Noinko te kohtelette vieraita ja varsinkin omiamme? Oletko kunnossa?" mies ääni kysyi Minniltä auttaen tätä istumaan paremmin. "Joo ihan ok kai," nainen ähkäisi ja nousi varoen seisomaan. Minni katseli ympärilleen hetkeksi. "Au mun pää," Vinski ähkäisi. Jätkät ja Santtu alkoivat virota pikku hiljaa. ”Ootteks te ihan sekaisin?” Minni kysyi tönäisten miehen kauemmaksi itsestään. ”Anna anteeksi... kenraali?” mies kysyi ja kumartui pienesti katsoen samalla Minnin olan kohdalla olevia tähtiä. ”No on syytä pyytääkin,” nainen tivasi palaten ystäviensä luokse. ”Mikä on tämä kunnia saada teidät tänne ööö...” mie jatkoi. ”Pohjoisesta!” Moto tokaisi tympeenä ja puristi kädet eteensä. ”Aivan! Se taisitte olla te, joka oli yhteydessä meihin,” mies totesi. ”En minä, vaan kenraali Rontti. Olin toisiin yksikköihinne yhteydessä,” Minni jatkoi. ”Aivan. Mmmhm... kenraali Amin Bolos, hauska tavata!” mies esittäytyi ja kätteli Minniä. ”Kenraali Carbine Milanius,” nainen vastasi miehelle kätelle tätä. ”Olen kuullut teistä. Onneksi olkoon,” Bolos totesi. ”Ja mitähän mahdollisesti olet kuullut,” nainen tokaisi. ”Kaikkea hyvää. Ilmeisemmin olet hyvä johtaja ja organisoija,” Bolos totesi istuen kulahtaneelle tuolille. ”Kehut sikseen kenraali. Mää etsin sotilaita, jotka kuusi päivää sitten olivat vastustamassa plutolaisten poraa,” Minni jatkoi. ”Aa olette kuulleet siitä. Eivätkä ne, jotka sitä on pommittanut ole sotilaitani. Se on epäkypsää ja sääntöjen vastaavaa käytöstä,” Bolos sanoi hyvinkin vakavana. Minni katsoi jätkiä hieman ihmeissään. ”No ketä ne sitten on, jos ei kerran teidän sotilaitanne?” Turbo kysyi. ”He olivat sotilaitani. Erittäin lahjakkaita, mutta liian uhmaavia. Heidän pitämisensä oli riski koko sotilaskunnalle. Nyt he taistelevat kolmisin. Pelastavat vähän väliä sotilaitani, vaikka heitä ei edes kaivata,” Bolos selitti. ”Miksi heittää hyvät sotilaat hukkaan?” Moto kysyi. Bolos hymähti pienesti ja katsoi sankareitamme. ”Olette uteliasta sakkia. Ei ihme, että pohjoinen pysyy kasassa,” mies tokaisi. ”Pohjoisessa on yhtälailla eripuraa niin kuin täälläkin. Me emme vain ole katkoneet lopullisesti välejämme, koska kyse on kuitenkin samasta taistelusta,” Turbo vastasi. ”Me haluttais nimenomaan tavata heidät, jotka tätä poraa vastaan ovat taistelleet,” Minni selitti. Bolos huokaisi syvään. ”Hyvä on! Löydätte heidät kaupungista. Asustelevat kuulemma kaupungin paremmalla puolelle, jonkun kerrostalon kellaritasossa,” Bolos tokaisi antaen ajo-ohjeet heille. ”Kiitos. Emmeköhän löydä perille,” Minni nyökkäsi ja kääntyi ympäri. Viisikko ohjattiin moottoripyörä talille, jossa heidän uskolliset ratsunsa odottivat. ”Kenraali. Yksi asia!” Bolos huusi heidän perässään. ”Mitä?” Minni kysyi. ”Ne sotilaat ovat sitten äärettömän taitavia ja heissä on yhtäläisyyksiä teidän kanssanne,” Bolos totesi osoittaen jätkiä. ”Miten?” Turbo kysyi lähes välinpitämättömästi ja istui oman prätkänsä satulaan. ”No ne ovat... tota... noin siis.. hha.. antaa olla,” Bolos takerteli. Minni katsoi kulmat hieman rutussa miestä. ”Aivan!” Minni tokaisi ja otti mieheltään kypärän vastaan. ”Eiköhän lähdetä sitten!” Vinski hihkaisi ja sulki kypäränsä visiirin. ”Aivan... EIKU HANAT!” Turbo aloitti. ”AUKI!” koko porukka huusi ja kaasutti tukikohdasta ulos. Bolos hieroi kevyesti ohimoaan ja suuntasi sen jälkeen takaisin yläkertaan.

”Onko suunnitelmia?” Moto kysyi. ”Pysähdytään, vaikka johonkin. Täällä on useampi talo, jonka kellarissa voisi asua kolme taistelijaa,” Minni naurahti. ”No se ja se, että mistä me aloitetaan olisi kiva tietää,” Moto huokaisi. ”Mulla kaikenlisäksi hirvee nälkä!” Vinski marisi. ”Pysähdytään jossain, että saatte syödyksi,” Santtu tuhahti valkoisen egoistin takaa. ”Tuossa on selkeästi joku mesta. Käydään tsekkaan se,” Turbo osoitti sormellaan erästä paikkaa. ”Hyvä on,” Minni myöntyi. He parkkeerasivat pyöränsä ja kävivät katsomassa paikan, jonka Turbo oli bongannut. Musiikki pauhasi kovaa ja kaikkialla näki juovuksissa olevia marsilaisia. ”Tää on pubi!” Minni tokaisi jätkien keskeltä. ”Niin näyttää olevan!” Turbo tokaisi ja nappasi naisen kainaloonsa lähes ylisuojelevaisesti. ”Lähdetään!” nainen jatkoi ja oli poistumasta pubista. Moto kuuli taas outoa meteliä pubin perältä ja hänen kiinnostuksensa heräsi. ”Moto mennään!” Vinski huusi jättiläiselle, joka vaivihkaa lähti ystäviensä perään.

Samaan aikaan pubin perällä...
- ”Sää lähdet mun mukaani!”
- ”Älä urpo unta nää!”
- ” Selkäänkö sää haluat?”
- ”Anna tulla!”
- ”HEI! TÄÄLLÄ ETTE TAPPELE! ULOS!”

”Mikä tuo meteli on?” Santtu kysyi. Kaikki katsoivat pubista juosten tullutta kolmea naishiirtä. ”LUUSERIT PITÄÄ TÄTÄ PAIKKAA KOTINAAN!” yksi naisista huusi ja näytti pubin omistajalle keskisormiaan. Nainen oli harmaa väritykseltään, joka oli lihaksikkaan vankka rakenteeltaan. ”Rauhoittukaahan nyt!” toinen naisista sanoi yrittäen rauhoitella ystäväänsä. Tämä nainen oli taas kullanruskea väriltään. ”Teillä ei ole sitten enää asiaa tänne!” pubin omistaja huusi. ”Aijjai herra hapannaama!” kolmas naisista manasi ja nosti kätensä ristiin päänsä taakse, joka taas oli luunvalkoinen väriltään. ”Keitä nuo ovat?” Vinski kysyi hämmentyneenä. ”En tunne, mutta katsotaan, jos he tietäisivät niistä sotilaista,” Minni vastasi. ”Hei, et sää voi noin vaan mennä kysyyn niiltä asioita,” Turbo juoksi naisen eteen. ”Ei me tällä menolla löydetä niitä, jos ei kysy,” Minni tiuskasi ja siirsi miehen edestään syrjään.

”Anteeksi!” Minni huusi naisten perään. ”Voidaanko me auttaa?” kullanruskea kysyi. ”Ei me voida tuntemattomilta tollein kysyä. Voi olla vaikka minkä sortin hiippari,” valkea nainen totesi. ”No tämäpä hiippari haluaa tietää vastauksia,” Minni tokaisi naisringin keskeltä. ”Asiasta, että?” harmaa kysyi tympeänä. ”Rauhoittukaa tytöt,” kullanruskea hyssytteli. ”Anteeksi ystävieni turha yli-innokas reaktio,” nainen pahoitteli ja mulkaisi ystäviään. ”Oi ei se mitään. Ihan tulee oma seurue mieleen,” Minni naurahti osoittaen peukalollaan jätkiä ja Santtua. Kullanruskea hiirinainen nosti tummat aurinkolasit otsalleen ja kohotti kysyvästi kulmaansa. ”Tää ei voi olla totta!” harmaa nainen totesi. Minni hymyili kuusikon välissä oivaltaen jotain olennaista. He kävelivät toisiaan kohden, kuin elokuvissa ja pysähtyivät katsomaan vai toisiaan. Tilanne kesti pitkän tovin. Minni ja Santtu vilkaisivat toisiaan. ”Waaaau ihan kuin katsoisi peiliin. Vai mitä jätkät?” Santtu kyseli naureskellen. Jätkät eivät saaneet sanaa suustaan ja naisiakin rupesi huvittamaan. ”Tää on vuosisadan juttu,” valkoinen nainen innostui ja rikkoi muodostelman. ”Jep,” kaksi muuta naista huokaisivat ja katsahtivat toisiaan. ”Onks teidän ystävä aina tuollainen?” Turbo kysyi. ”On,” kaksikko vastasi lähes yhteen ääneen. ”Aivan. Turbo,” mies esittäytyi. ”Tiana,” kullanruskea nainen esittäytyi. ”Ystäväni Max ja tota... Vicky,” Tiana esittäytyi ja haroi hieman tummempia lainehtelevia hiuksiaan. ”Hauska tavata. Ystäväni Moto ja  Vinski. Sekä maa ystävämme Santtu ja kenraalimme Minni,” Turbo esitteli joukkonsa. ”Kenraali ha... me ei oikeen tulla toimeen pompottelevien nirppanokkien kanssa,” Max tuhahti ja puristi kädet eteensä katsoen samalla tuimasti Minniä. ”Älä huoli, pompottelen vain omiani,” nainen vastasi samalla mitalla. ”Rauhoitu Max. VICKY!! Oletko tuulellut jo tarpeeksi?” Tiana huudahti  ystävälleen. ”Aaa joo olen, vaikka enemmänkin olisi voinut,” nainen vastasi ja sai Tianan hieromaan ohimoaan. ”Mutta teillä oli meille jotain kysyttävää,” Tiana jatkoi yrittäen pitää koko paletin kasassa. ”Oletko tietoisia heistä. Kenraali Bolos sanoi, että asuisivat tässä kaupungissa,” Minni aloitti ja etsi liivinsä taskusta tulostetun kuvan, joka heidän tukikohdallaan oli ilmennyt. Tiana, Max ja Vicky katsoivat toisiaan. ”Ha nuo ovat me,” Vicky naurahti hyvinkin nopeasti. ”MITÄ?” viisikko huudahti samaan aikaan. ”Tekö ootte etelän prätkähiiret?” Vinski kysyi. ”No niinkin voisi sanoa,” Vicky naurahti levitellen käsiään.

Tää tarina on aivan loistava . Prätkähiiret ja Prätkämimmihiiret. Nyt alkoi todella kiinnostaa. Tykkään

A/N: Vihdoinkin tätäkin tarinaa eteenpäin. Toisaalta oli jo aikakin. Viimeksi reilu puoli vuotta sitten viimeksi tätä kirjoittanut. Toivottavasti saan taas tatsin tähän tarinaan kun aikaa on kulunut reilusti, niin juonen on ehtinyt miltein unohtamaan!


”Siis? Tekö olette etelän prätkähiiret?” Turbo kysyi hämmentyneenä naispuoliselta kaksoisolennoltaan. Tiana katsoi miestä hieman kysyvästi. ”No totta kai me ollaan!” Vicky älähti. ”Meillä taitaa olla juteltavaa,” Minni tokaisi. ”Niin taitaa. Tuskin tulitte etelään pelkästään meidän vuoksemme?” Tiana kysyi ja puristi kädet eteensä. ”Mistä sitä tietää, jos ihailun kohteita tarvitsee,” Vicky sanoi heilauttaen valkoisia polkkamaisia hiuksiaan, jonka otsan puolella meni vaaleanpunaiset suortuvat. Tiana oli puristanut kädet eteensä ja mulkaisi silmät pyöräyttäen naista. Max pyöritteli myös ystävälleen epäuskoisena päätään. ”Me halutaan kuulla enemmän tästä porasta,” Moto tokaisi naisten keskeiseen jännitykseen. Tiana vilkaisi jätkien ohitse aavistaessaan jotain epänormaalia. ”Puhutaan vain, mutta ei täällä,” Tiana sanoi hieman hätääntyneenä. ”Onko meidän takana jotain?” Turbo kysyi aistien naisen vaivaantuneisuuden. ”Lievästi sanottuna,” Tiana henkäisi. Max katsahti sivusilmällä. ”Kolmannella maastoudutaan!” Max komensi. Jokainen silmäili mahdollisia piilopaikkoja ja olevan valmiina tulittamaan takaisin. ”Kolme.” ”Kaksi.” ”Yksi!” Tiana huusi ja jokainen ampaisi suojaan ladaten samalla omat aseensa. Tulitus heidän takaa alkoi samalla sekunnilla. Minni kurkkasi portaikon yli. ”Rottia!” Minni ärähti. ”No sitten annetaan niille samalla mitalla! Vai mitä muru?” Turbo kysyi ladaten asettaan ja virnistäen naiselle. ”Todellakin!” Minni tokaisi. Kaksikko nousi piilostaan laukomaan kohti suurempaa rottajoukkoa.

Myös muut auttoivat kaksikkoa hyökkäämään rottia vastaan. Isompi rotta joukon takaa ampui isomman tykin kohti hiiriä. ”Julmaa!” Vicky ärähti. ”Kunnon ase!” Vinski murahti. ”Ei toi ole ase, vaan ohjus!” Moto tokaisi silmä hehkuen. Turbo mulkaisi veikkojaan nopeasti, jotka nyökkäsivät hyväksyvästi. Turbo vislasi kovaäänisesti ja rottien takaa alkoi hurja tulitus. ”Mitä noi on?” Tiana kysyi. ”Meidän prätkät!” Moto naurahti. Max mulkaisi hyväntuulisena miestä. Jätkät juoksivat tulimeren ohitse ja hyppäsivät pyörilleen. ”Ja ei kun… HANAT!” ”AUKII!” jätkät huusivat ja pyörähtivät rottia päin. Eturintamalla olleet rotat perääntyivät. Jätkien kuitenkin oli haastavaa osua rottiin, näiden ammuttua ohjuksia kohti hiiriä. Ohjusta ampuvien rottien takana rynnäkkö aseilla ampuvat rotat vaikeuttivat jätkien tähtäystä. Muutama kurvi ja jätkät saivat pari ohjusta ampuvaa rottaa tulitettua. Turbo irvisti kivusta tuntiessaan piston olkapäässään. ”Nää on jotain hybridi rottia!” Vinski ärähti, kun taistelusta ei meinannut tulla mitään. Moto iski isomman iskun yhden rotan päähän, joka lensi kaaressa miestä kohti. ”Ei ihmekään! Nää on robotteja!” Turbo huudahti. ”Meidän pitää perääntyä!” Minni huikkasi Tianalle. Murto-osan nainen pohti vastaustaan ja nyökkäsi kenraalille. ”Jätkät peräännytään!” Minni komensi radiopuhelimeensa. Jätkät apuivat muutaman ohjuksen rottien jalkojen juureen saaden hiekan pöllyämään ja kadottamaan näkyvyyden hiiristä toviksi.

Jätkät olivat ohimennen napanneet ystävät ja uudet tuttavuudet matkaansa. Tianan, Maxin ja Vickyn ollessa baarissa ei naisilla ollut moottoripyöriä käytössä. Tiana ohjeisti Turbon sivuvaunussa tämän oikeaan suuntaan. Mies irvisti kypäränsä visiirin alla moottoripyörän tärähtäessä aina ikävästi. Olkapää oli ottanut osumaa. Se oli selvä. Minni kurkki olkansa yli ja varmisti ettei heitä seurattaisiin. Tiana painoi pientä kaukosäädintä ja suoraan sankareiden edestä maasta nousi metallinen ovi. He ajoivat suoraan alamäkeen tunnelimaiseen polkuun. Hetken kuluttua metalliovi pamahti kiinni ja sankarit sytyttivät moottoripyöriensä valon. He tulivat isommalle aukeamalle. Keskellä huonetta aukeni suuret näytöt ympyrämäisesti. Näyttöjen takana oli ruokatila ja sänkyjä oli luolan perukoilla useampikin kappale. Tiana nousi ylös ja aktivoi ulkoa päin hälytysjärjestelmän. ”Täälläkö te asutte?” Moto kysyi hämmentyneenä, kun näytöille aukeni kuvat hiekkakentästä erisuunnista. ”Ovi peittyi taas hyvin,” Max tokaisi Tianalle välitiedon. ”Kiitos… ja juu asumme. Missä kuvittelitte?” Tiana naljaisi isolle miehelle. Moto kohautti harteitaan. Minni nousi Turbon takaa ylös, painaen käsillään kevyesti miehen hartioita. Mies ähkäisi kivusta irvistäen. Minni katsoi miestä kummastellen. ”Satutitko itsesi?” nainen kysyi. Turbo nousi seisomaan ja hieroi kevyesti olkapäätään. ”Joku kolaus kai,” mies hymähti tyytymättömänä. Minni epäili vahvasti miehen puheita ja asteli tätä lähemmäksi. Turbo ei kolausta selkeästikään halunnut naiselle näyttää ja tämä suoraan riuhtaisi itseään kauemmaksi. Minnin päättäväisyys oli toista luokkaa ja repäisi miehen liivin pois kolauksen päältä. Minni hieman järkyttyi näkemästään.

Miehen kullanruskea turkki oli värjäytynyt vereen. ”Ai pieni kolaus!?” nainen älähti ja sai muidenkin huomion. Turbo pyöritteli silmiään ja huokaisi syvään. ”Mitä täällä tapahtuu?” Santtu kysyi naiselta ja käveli kaksikon luokse. ”Ei mitään,” Turbo vähätteli ja peitti haavaansa liivillään. ”Ai ei mitään? Turboa on ammuttu ja hänen olkapäänsä vuotaa verta!” Minni ärähti ja katsoi tuimasti miestä. ”No kuten huomaat niin ei minulla ole hengenhätää,” Turbo huokaisi edelleen. ”Haava täytyy silti puhdistaa, ettet saa verenmyrkytystä,” Tiana puolusteli naisia. ”Tai tulehdu pahasti,” Minni jatkoi. Turbo ei vastannut naisten ylisuojelevaisuuteen mitään. Minni veti miehen mukaansa ja istutti läheiselle penkille. Max kaivoi tukikohdan perätilasta ensiapulaukkua. ”Siellä pitäisi olla kaikki tarvittava,” nainen vastasi jopa asiallisesti. ”Kiitos,” Minni vastasi ja otti laukun vastaan. Minni katsoi hieman tuimasti miestä, joka vaivoin riisui mustan nahkaliivinsä. Minni kostutti vaaleanliinan puhdistusaineella ja painoi sen miehen haavan päälle. Mies ähkäisi pienesti kirvelevästä kivusta. ”Olisit miettinyt tätä siinä kohtaan, kun jätit kertomatta ampumisesta,” Minni huokaisi ja katseli puhdistaessaan ympärille. ”Tiesin, että huolestuisit vain turhaan,” mies huokaisi. ”Enemmän mää huolestun siitä, kun et kerro mulle asioita,” Minni tokaisi. ”Mää luulin aluksi, että muhun osu joku kivi,” mies naurahti ja yritti saada puolisonsa paremmalle tuulelle. ”Alan epäilemään ammattimaisuuttasi, jos et tunne kiveä ja ammusta toisistaan,” Minni naurahti. Turbo naurahti ja suukotti naisen kättä kevyesti.

”Onko teillä nälkä?” Tiana kysyi. ”Kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa olemaan,” Moto naurahti ja raapi niskaansa. ”Valmistetaan jotain ja jutellaan siitä plutolaisten uusimmat keksinnöstä,” Tiana huokaisi. ”Vicky?” Tiana kysyi. Valkea nainen haastoi pieneen kahakkaan valkeaa miestä ja kaksikko yritti mukiloida toisiaan pitkillä kepeillä. ”VINSKI!” Turbo ärähti niin, että mies tippui pöydältä. Vicky nauroi kippurassa ja hyppäsi alas auttaakseen miehen pystyyn. Vinski hieroi takaraivoaan ja katsahti kullanruskeaa miestä, jota Minni edelleen puhdisti verestä. ”Mennään auttaan Tianaa ennen kuin tulee sanomista,” nainen hymähti. ”Joo tai ennen kuin saan pataani jo haavoittuneelta soturilta,” Vinski murahti hiljaa. Turbo kuuli kuitenkin miehen pienen jupinan ja mulkoili tätä. ”Moto tuletko hieman auttamaan?” Minni kysyi. Nainen ojensi miehelle tupon sideliinaa ja pyysi painamaan sitä miehen haavaan, kun hän itse kietoi sideharson tukeakseen haavaa. Sideharson paikoilleen saatuaan Turbo nousi seisomaan ja kietoi Minnin hetkeksi syleilyynsä. ”Anteeksi, että huolestutin sinut,” mies pahoitteli kuiskaten. Minni nyökkäsi kevyesti ja suukotti miehen tervettä olkapäätä. ”Tuossa,” Max tokaisi ja ojensi miehelle nyrkkiään. Turbo otti vastahakoisesti naisen ojentaman asian vastaan. Miehen kädelle tippui kaksi kapselia. ”Tulehduskipulääkettä. Ettei haava pahene,” Max selitti ja palasi tietokoneen luokse. Turbo kaivoi moottoripyöränsä satulalaukusta juomapullonsa ja nappasi lääkkeet suuhunsa. Ruoka alkoi olemaan valmista ja Tiana kutsui ystävykset pöydän äärelle.

Vinski nyrpisti hetken kuonoaan. Ensimmäisen haarukallisen jälkeen mies kuitenkin muutti mieltään. Ruoka oli yllättävän hyvää ja täyttävää. ”Siis ymmärsinkö oikein, kun huusitte rottia taistellessanne, että ne olivat robotteja?” Minni kysyi ja sai kaikkien katseet jätkiin. ”Moto posautti yhdeltä pään irti. Pelkkiä piuhoja ja höyryävä metalli kasa lensi syliini,” Turbo vastasi. Minni siirsi seuraavaksi katseensa naisiin, jotka kauemmin etelässä olivat asuneet. ”Uutta tietoa jopa meille,” Tiana tuhahti ja tunki ruokaa suuhunsa. ”Ne olivat yllättävän aidon näköisiä,” Max tuhahti. ”Ihan liiankin,” Tiana komppasi. ”Teillä ei siis ollut tietoa, että nämä ohjuksia ampuvat rotat olivat robotteja?” Minni varmisti. ”Usko… olisimme asiasta maininneet, jos olisimme tienneet,” Tiana vakuutteli kenraalia. Turbo tunsi pöydässä itseään hieman uniseksi. Kipulääkkeet olivat varmasti hieman vahvempaa sorttia ja sai ison miehen melkein nuukahtamaan pöytään. ”Plutolaisia saa täällä siis todenteolla varoa,” Moto huokaisi nojaten pöytään. ”Onneksi saatiin joukolla oikein isoja ja taitavia karpaaseja avuksi,” Tiana naurahti ja kohdisti katseensa Turboon. Minni mulkaisi pirullisesti naista. ”Onko teillä enempää tietoa siitä porasta?” Minni kysyi saaden naisen huomion pois miehestään. ”Ei sen enempää kuin teilläkään,” Tiana kohautti harteitaan. ”Mutta te taistelitte sitä vastaan jo?” Vinski kysyi. ”Joo mutta ei se tarkoita, että asiasta sen paremmin tietäisimme,” Max tiuskaisi. Tiana painoi kätensä naisen olalle rauhoittaakseen tätä. ”Sen verran tiedämme, että ilmeisesti pora on jotenkin aluksesta kiinni,” Tiana pohti. ”Tarvitsisi nähdä se alus,” Turbo huikkasi unisena. Minni siirsi huolestuneet kasvonsa mieheen. ”Väsyttääkö sua?” Santtu kysyi ystävältään. ”Mmmm,” mies hymähti unisena nojaten käteensä. ”Laitetaan teille vierassängyt valmiiksi, niin pääset lepäämään,” Tiana tokaisi. ”Tukekaa sitä, ettei se kaadu,” Minni komensi Vinskiä ja Motoa, jotka olivat valmiudessa nappaamaan miehen kiinni.

Tiana ja Minni petasivat vierassängyn valmiiksi Turboa varten. Minni käveli pöydän vierelle, jossa mies nuokkui kättään vasten. ”Turbo… tulehan kultaseni,” Minni sanoi ja auttoi yhdessä Vinskin kanssa miehen sänkyyn lepäämään. ”Onko tää nyt ok, jos nukahdan?” mies kysyi mutisten. ”Totta kai on. Hoidat itsesi nyt kuntoon ensin,” Minni vakuutteli ja suukotti kevyesti miestä. Turbo huokaisi syvään ja vajaassa parissa minuutissa mies oli jo sikeässä unessa. ”Taisi kipulääkkeet tehdä vaikutuksen,” Vinski huokaisi puristaen kädet eteensä. Turbo kuitenkin oli se, joka kolmikkoa johti ja aina hänen poissaolonsa vaikuttivat Moton ja hänen päättelyynsä taistelukentällä. ”Miten me toimitaan?” Moto kysyi. ”Parempi varmasti kaikille, että lepäilemme kaikessa rauhassa ensin,” Tiana ehdotti. ”Tutkitaan lähimaastoa näiden mimmien kanssa, kun olemme saaneet buukattua tarpeeksi energiaa itseemme,” Minni jatkoi. Nuo kaksi naista pelasivat hyvin yhteen, mutta ajoittain heidän välillään oli tiukkaakin tiukempaa jännitettä. ”On varmasti jakautua maastoon kolmeen erisuuntaan ja etsiä sitä kautta tämä pora?” Vinski varmensi. ”Kyllä, mutta levätään ensin. Muuten joku nuukahtaa tai reaktiokyky kapenee, kun on liian väsynyt,” Minni komensi. ”Ja ei hommat toimi, jos pääjehu on buukattu tajuttomaksi,” Moto tokaisi osoittaen Turboa. ”Turbo on hyvä kanssa saada kuntoon ennen, kuin menemme kentälle,” Tiana toisti melkein samaa, kuin Minni. ”Mmm,” kenraali hymähti. Yhdessä Tianan, Maxin ja Vickyn avustuksella jokainen petasivat vierasvuoteet itselleen valmiiksi. Minni oli kysynyt lupaa saada avata yhden tietokoneen ruudun omaan käyttöönsä. ”Mitä tutkit?” Santtu kysyi, kun nainen etsi selkeästi jotain. ”Tarkistan vain, ettei Rontilta ole tullut uusia vihjeitä porasta,” Minni vastasi irrottamatta katsettaan ruudusta. Nainen kirjoitti muutaman raportin valmiiksi ja lopuksi avasi porasta napatun kuvan ruutuun. Santtu oli painunut pehkuihin kenraalin aloittaessa omat hommansa. ”Taidat olla myöhäis valvoja?” Tiana kysyi naisen vierestä. ”Tietäisitpä vain,” Minni tokaisi naurahtaen jatkaen kuvan tutkailua. Tiana ojensi naiselle kuumana höyryävää juomaa. Ainoa valo, jonka huoneen täytti oli avonainen tietokoneen ruutu. Tiana istui naisen viereen. ”Mitä sää tutkit?” nainen kysyi. Minni puhalsi kevyesti juomaansa. ”Yritän tutkia vielä, jos meiltä on jäänyt huomioimatta jotain mitä aikaisemmin emme ole huomanneet,” Minni selitti. ”Ai jotain mikä voisi saada meidät poran jäljille?” nainen kysyi. ”Niin. Tietysti tehtävästä tekee vaikean se, jos pora on aluksessa kiinni niin se saattaa olla vaikka kuinka kaukana Marsin ilmatilasta avaruudessa,” Minni pohti ja hieroi leukaansa. Tiana siirsi katseensa kuvaan.

Hetken tuijotettuaan kuvaa naiset päättivät jättää tutkimisen seuraavaan päivään. Heidän silmänsä eivät ainakaan huomanneet mitään epätavallista. Minni nousi ylös ja katsoi sikeästi nukkuvaa marsilaista miestä. ”Te olette tainnut olla pitkääkin yhdessä?” Tiana kysyi naisen vierestä. ”Yhdeksän vuotta,” Minni huokaisi. Tiana mulkaisi hieman surkeana naista. Minnin huoli miehestä oikein kumpusi hänestä. Aikaisemmin nainen oli kuitenkin kyennyt piilottamaan hyvinkin tunteensa muilta. ”Oletko huolissasi?” Tiana kysyi ja sai Minnin kääntämään katseensa kullanruskeaan naiseen. ”Hieman… mutta tiedän, että Turbo selviää. On selvinnyt pahemmastakin,” Minni huokaisi ja käveli omalle punkalleen. Tiana kurtisti hieman kulmiaan. Hänellä ei ollut hajuakaan mistä nainen puhui. Minni katsahti vielä miestä ja nousi suukottamaan kevyesti tätä. Nainen nappasi miehen lasit pois tämän päästä ja laski ne läheiselle penkille. ”Hyvää yötä rakas,” Minni huokaisi ja kääriytyi oman peittonsa alle.

Seuraavana aamuna Minni heräsi siihen, kun pieni tuulenvire kävi kasvoilla. Minni nyrpisti kuonoaan ja venytteli pienesti. Minni avasi silmiään ja näki tutut hymyilevät kullanruskean hiiren kasvot. Turbo katsoi naista rakastavasti. Kaksikon sängyt olivat hieman vastakkain. Turbo oli kietonut kätensä jalkojensa ympärille ja tämä katseli vain naisen heräämistä. ”Onko ihan pakko tuijottaa?” Minni naurahti. ”Sua on niin ihana katsella,” Turbo vastasi ja puhalsi kevyesti naisen kasvoja päin. ”Sää voisit silti harjata hampaat ennen, kuin höngit tännepäin,” Minni tokaisi ja piiloutui tyynynsä alle. Turbo nousi seisomaan ja nosti tyynyä naisen kasvoilta. ”Kuinka vain söpöläinen,” mies kuiskasi ja suukotti naisen poskea. ”Toi on Vinskin iskurepla,” Minni naurahti. ”Huomenta kummallekin!” kuului kaksikon takaa. Tiana hymyili ison kattilan kanssa kaksikolle hellästi. ”Huomenta!” kaksikko tokaisi yhteen ääneen. Turbo meni edeltä pöydän äärelle. ”Sää taidat voida jo paremmin?” Santtu kysyi, kun eiliseen verrattuna mies oli huomattavasti virkeämpi, kuin eilen. ”Joo voin. Olkapäätäkään ei särje enää,” mies naurahti. Minni käveli myös ystäviensä luokse hieroen hiuksiaan. Nainen hieroi kevyesti Turbon tervettä olkapäätä. ”Varsinkaan kun mulla on näin hyvä hoitsu,” mies jatkoi ja suukotti rakastavasti naista. ”Wohhoouu,” Vinski ja Moto vitsailivat. Minni silitti kevyesti Turbon poskea ja painoi otsansa miehen otsaa vasten välittämättä kaksikon naljailusta. ”Miten sää nukuit? Vai pyörikö kuva mielessä?” Tiana naureskeli ja istui heidän seuraansa. Kuorsaus muutamasta sängystä sai Tianan pyörittelemään päätään. ”Ei pyöri… onneksi,” Minni vastasi saaden naisen huomion. Tiana siirsi ruskeita hiuksiaan kasvoiltaan. ”Jatketaanko uusilla silmillä tänään?” nainen kysyi. ”Olisi hyvä, pakko plutolaisten on jotain pitänyt jättää huomioimatta,” Minni tokaisi. ”Me voitaisiin mennä tutkimaan lähimaasto,” Turbo ehdotti. ”Tuon käden kanssa sinä et aja metriäkään!” Minni tokaisi tiukasti. Turbo nyrpisti naiselle kuonoaan. ”Me voidaan lähteä,” Max tuhahti ja hieroi irokeesi maisia hiuksiaan. ”Terveet!” Minni tarkensi Turbolle ja sai tämän nojaamaan tuolin selkänojaan. ”No oli jo aikakin saada vähän toimintaa,” Vinski naurahti ja nousi niin nopeasti pystyyn saaden pöydälle olleet lasit kaatumaan. Minni mulkaisi Turbon kanssa valkeaa hiirtä ja kuivasi vaatteitaan. ”Kiitos Vinski!” Turbo tuhahti.

Valkea hiiri nolosteli hieman ja istui alas. Max ojensi kaksikolle pyyhkeitä. ”Tais tulla pesukeikka,” Minni tuhahti kuivaten housujaan. ”Te lähdette tuulettumaan!” Turbo komensi kaksikkoa, nousten naisen perässä ja kuivaten kanssa itseään. Max herätti Vickyn, syöden aamupalan ja lähteäkseen kaksikon mukaan aavikolle. Minni kaivoi laukkuaan ja nosti kuivat housut kassista. ”Ette sitten hölmöile!” Tiana komensi myös ystäviään. ”Hei pientä luottoa!” Max älähti. Tiana puuskahti tyytymättömänä ja palasi lähemmäksi tietokoneen ruutuja. ”AAhhahahuuu! Sitten lähtee!” Vinskin ääni kantautui pitkin luolan käytävää, kun nelikko ajoi ulos piilopaikasta. Tiana vilkuili ruutujen kautta Turboa, joka vaihtoi housujaan. Nainen huokaisi syvään. Ei hän pystynyt pitämään katsettaan erossa miehestä. Hän ei vain tiennyt, kumpi oli pahempi se, että mies muistutti häntä vai se, että nainen herätteli toiveita miestä kohtaan jota ei vuosiin ollut tehnyt. Eikä hän voinut tehdä sitä Minnille. Eikä omalle puolisolleen. Nainen oli muutama viikko aikaisemmin käynyt tulisen riidan oman rakkaansa kanssa ja oli ehkä hieman kateellinen kaksikon rakkauden osoituksille. ”Onks sulla jotain millä nämä voisi pestä?” Turbo kysyi herättäen naisen ajatuksista. Tiana hymyili miehelle lempeästi. ”Joo totta kai,” nainen vastasi hennosti ja käveli tietokoneiden toiselle puolelle. ”Oliko se hieman vaisu?” Turbo kysyi ja katsahti Minniä ja Santtua. ”Ehkä aavistuksen,” Santtu tokaisi.

Tiana kaivoi vanhoja armeijan puisia laatikoita ja sai käsiinsä pesupulverin. Nuori nainen käveli kolmikon luokse ojentaen pulverin Minnille. ”Kiitos,” Minni kiitti ja vinkkasi miehen mukaansa. Tiana avasi näytöt ja kamerat. ”Siellähän nää sankarit menevät,” Santtu naurahti, kun kuvissa vilahti tuttu nelikko. ”Toivottavasti ei hankkiudu pulaan. Max ja Vicky on vähän taipuvaisia sellaiseen,” Tiana selitti. ”Mistä sää sen vähän sait? Vinskillä ja Motolla on suuri riski joutua aina pulaan, kun Turbo on pois pelistä,” Santtu naurahti saaden Tianankin naurahtamaan. ”Joo uskon sen,” nainen hymähti tyytyväisenä. ”Miksi itse jäit?” Santtu ihmetteli. ”Lupasin Minniä auttaa eilen illalla, jos siitä kuvasta minkä satelliitti oli napannut löytyisi jokin vihje löytää se pora,” Tiana selitti. ”Eilisestä päätellen ei tainnut löytyä mitään?” Santtu kysyi. ”Taidettiin olla niin väsyneitä ja turta jo kuvalle, että hyvinkin on voinut jäädä jotain huomioimatta,” Tiana tuhahti. Minni ja Turbo kävelivät naisten luokse kun saivat housunsa pestyä. ”Tuliko puhdasta?” Tiana naljaili. ”Ehkä tarpeeksi. Olisi kenties pitänyt Vinski laittaa pesemään ne mitä sotkikin,” Turbo naurahti ja puristi kädet eteensä. Turbo katsahti Minniä hyväntuulisena. ”Olisin halunnut nähdä sen,” Minni tokaisi. ”Avataanko kamerat ja tutkitaan sitä kuvaa lisää? Kahdeksan silmää voi erottaa enemmän, kuin neljä,” Tiana naurahti ja painoi punaista nappia, joka sytytti kaikki ruudukot auki. ”Mitä tuolla tapahtuu?” Minni kysyi ja katsoi yhtä pienintä ruudukkoa. Ruudukossa nelikko taisteli selkeästi jotain vastaan. Punainen hiekka peitti näkyvyyden osittain ja Tiana yritti vaihtaa kameroiden kulmaa. ”Max… Vicky…” nainen henkäisi radiopuhelimeensa. ”Vinski ja Moto!” Turbo tokaisi omaan radiopuhelimeensa. Nelikko henkäisi syvään, kun aavikolla taistellut porukka lensi moottoripyöriensä päällä. ”MAX, VICKY!” Tiana henkäisi. ”SE PORA!” Santtu huokaisi. ”Ei ole totta!” Minni henkäisi ja samalla etelän prätkähiirten tukikohdan valot pimenivät. ”Mitä tapahtuu?” Santtu pelästyi hieman. ”Aaahh!” nelikko huusi ja pimeän huoneen täytti vain synkkä hiljaisuus.

Jukra nythän tää alkoi mennä jännäks

Ja jännitys vain jatkuu

Jokainen heräsi pääkipuun ja kovaan jyskeeseen. Ihan, kuin päätä taottaisiin nuijalla. Turbo nousi käsiensä varaan ja näki edessään makaavan marsilaisen. Turbo tuki päätään ja nousi vaivoin seisomaan. ”Tiana…” mies kuiskasi ja herätteli naishiirtä. ”Ouh mun pää… mitä tapahtui?” Tiana kysyi. ”Hyvä kysymys. Teidän tukikohdalla ei ainakaan enää olla,” Turbo vastasi katsellen ympärilleen. Tiana nousi miehen avustuksella seisomaan ja katseli kanssa ympärilleen. Metalliset huoneen seinät ja betoninen lattia. Huone oli valaistu muutamalla loisteputkella. ”Missä me ollaan?” Tiana kysyi. ”Ei hajuakaan,” Turbo tokaisi pyöritellen päätään. ”Mutta täällä ollaan kahdestaan,” Turbo jatkoi, kun muita heidän ystäviään ei näkynyt huoneessa.

Samankaltaisissa huoneissa heräsi Minni ja Santtu, Moto ja Max sekä Vinski ja Vicky. ”Missä me ollaan?” Vicky ärähti. ”Haisee plutolais ansalta,” Vinski tokaisi naisen vieressä. ”Onkohan muut kunnossa?” Minni kysyi toisessa huoneessa punahiuksiselta mekaanikolta. Santtu kohautti harteitaan. Max etsi omassa huoneessaan ulos pääsyä tuloksetta. Moto avasi robottikätensä ja oli ampumassa seinää kohden. ”Älä!” Max sanoi asettuen seinän ja miehen väliin. ”Miksi?” ”Tää on jumalauta plutolaista teräslasia. Laser kimpoisi, kuin ohjus meitä kohden!” Max ärähti ja pamautti seinää joka kaikui huoneessa inhottavasti. ”No mistä minä olisin sen voinut tietää?” Moto ärähti naiselle takaisin. Pitkä kimeä vinkuna sai hiiret ja Santun pitelemään korviaan. Minni etsi äänen lähdettä. ”Tuolla!” Tiana osoitti. Kaikkien katseet kerääntyivät pieneen kaiuttimeen. ”Hhahhaha tervetuloa peliin prätkähiiret!” muunnettu mies ääni sanoi kaiuttimeen. ”Mihin peliin?” Vinski kysyi Vickyltä. ”Vieressänne näette pelikaverinne ja pelaatte peliä toisianne vastaan,” ääni sanoi ja sai sankarit katsomaan pariaan. ”Olitte vähällä saada salaisen aseeni olinpaikan selville. Onneksi teidät oli helppo pysäyttää… mutta kuunnelkaa. Peli kuuluu seuraavasti: Jokainen joukkue on merkitty taululle,” ääni aloitti ja samaan aikaan seinään heijastui kuva.

Jokaisesta sankarista oli kuva ja ne näkyi jokaiselle joukkueena. ”Ainakin kaikki on hengissä,” Minni huokaisi, kun katsoi ruutua. ”Ensimmäiseksi jokainen, teistä taistelee superkonnaa vastaan.” ”Superkonnaa?” Moto kysyi hämmentyneenä. ”Superkonnahan tarkoittaa…” Turbo pohti. ”Leipäjuusto!” Vinski älähti. ”Hahhahah kyllä vain pahvikorvat. Leipäjuusto toimii kätyrinäni ja hankkii kaiken tarvitsemani. Joukkue, joka voittaa omat superkonnansa saa avukseen toisen joukkueen. Kun taas hävinnyt joukkue kokee uskottavan pudotuksen… mutta älkää luulko, että pääsette näin helpolla. Yhdistyneet joukkueet joutuvat päättämään, kuka eliminoidaan pois pelistä. Yhdistynyt joukkue joutuu pitämään huolta eliminoidusta ystävästään ja taistelemaan jo tutuksi tulleita rottaklaaniani vastaan… jos voitatte, yhdistytte kokonaan ystävienne kesken ja eliminoitte vireillä olleista kolme… hävinnyt joukkue… noh häviää rotille hahhahahah,” ääni naurahti ja sai ystävyksien katsomaan hieman inhoten sekä surkeana toisiaan. ”Onnea peliin… ja ai niin. Pelin viimeisessä osiossa yritätte sokkeloida yllätyksellisen labyrintin poikki ulos… Onnea peliin prätkähiiret!” ääni sanoi ja radio sammui. ”Voi perkele! Joko meidät eliminoidaan…” Max aloitti Motolle valittamisen. ”Tai sitten eliminoimme vihollisen,” Moto tuhahti.

Sumutorvimainen urahdus kantautui huoneissa ja sai hiiret katsomaan jälleen katon rajaa. ”Peli alkaa,” heleä naisääni sanoi kaiuttimista. Ihan kuin videopelin nainen, joka valmistelit kilpailun alkavaksi. Lattialle syttyi punainen lähtö viiva ja ulos pääsevään seinään sykkivät nuolet, jotka ohjasivat oikeaan suuntaan. Sankarit asettuivat valmiiksi viivalle. ”Kaikki peliin,” Minni sanoi Santulle, joka nyökkäsi hyväksyvästi. ”Me saadaan meidän ystävät kasaan!” Turbo jatkoi Tianalle. ”Tää on joku tekniikan ihmepaikka,” Vinski tuhahti, kun huipputeknologia oli ympäröinyt heidät. ”Se on kaljan paikka, jos täältä ulos pääsemme!” Vicky naurahti. ”Kun ulos pääsemme!” Vinski naurahti ja löivät naisen kanssa ylävitoset.

- Kolme…

- Kaksi…

- Yksi…

”Onnea kisaan!” naisääni laski ja samalla sekunnilla, kun ykkönen pärähti alas ja samainen sumutorvi lähetti sankarit matkaansa ja pamautti ovet auki. Sankarit juoksivat pidempään käytävää pitkin. ”Missähän vaiheessa ne superkonnat tulevat?” Santtu kysyi Minnin perässä ja samalla naiset laskeutuivat lattia tasoon. Laser lennähti suoraan heidän ylitseen. ”Seuraava kysymys!” Minni hymyili naiselle. Naiset katsoivat vastustajaansa. ”Öyh tuo haju,” Santtu sanoi ja piteli nenäänsä. Minni nyrpisti kanssa kuonoaan. ”Hahhaha se on kuulkaa Käryyy…” Ja Katkuuu…” ”Löyhkälän veljekset!” ruma plutolais kaksikko naurahti ja idioottimaisesti hakkasivat päitään yhteen. ”Me saatiin superkonniksi idiootti plutolais kaksikko,” Minni tuhahti ja siisti housujaan noustessaan ylös. ”No Leipäjuuston siirtimestä he maahankin aikoinaan saapuivat, että kai heidät jollain tasolla lasketaan superkonniksi,” Santtu selitti. ”Tunnetko sää heidät?” Minni kysyi hämmentyneenä ja sai Santun hyväksyvän nyökkäsyn. ”Valmiina ottamaan katku vastaan,” Käry naurahti. ”Katku?” Minni kysyi ja plutolais kaksikko sumutti naiset vihreän hajun peittoon. Haju sai naiset yskimään voimakkaasti.

Samaan aikaan toisella käytävällä Turbolla ja Tianalla oli täysi työ Vapisuttajan kanssa. Turbo oli jo maassa aikoinaan voittanut tuon miehen ja robotin yhdistelmän pariinkin otteeseen. Mies tiesi tämän heikoimmat kohdat. Vapisuttaja iski Tianan seinään saaden tämän ähkäisemään kivusta. Turbo aktivoi tsernopuikkonsa ja aloitti nyrkkeilyottelun miehen kanssa. Vapisuttaja sai osuttua mieheen muutaman kerran. Turbon toinen käsi oli edelleen paketissa ja hän tunsi olevansa huono vasurillaan. Se ei kuitenkaan saanut miestä luovuttamaan. Tiana nosti taskustaan pienen puikon näköisen laitteen. Nainen nousi iskeäkseen sen Vapisuttajan olkavarteen, ettei tämän jättimäinen robottikäsi toiminut enää kunnolla. ”Äh äh… mitäh… shinä inhas rotta theit?” Vapisuttaja ähisi ja yritti tarttua puikkoon tuloksetta. Tiana veti miehen kauemmaksi painaen samalla punaista nappia rinnuksestaan. Pieni pamahdus ja Vapisuttaja pyörtyi maahan. ”Se oli siinä!” Tiana naurahti. ”Loistavaa!” mies nyökkäsi. ”Hei!” mies sanoi ja veti Tianan lantiosta itseään kohden. Tiana nielaisi pienesti ja katsoi miestä suoraan silmiin. ”Oletko sää kunnossa?” Turbo kysyi. ”Selkää hieman vihlasi ikävästi, mutta muuten olen kunnossa!” Tiana hieroi niskaansa kevyesti. Turbo hymyili lempeästi naiselle ja mies jatkoi matkaansa. Tiana huokaisi. Hän pahoin pelkäsi ihastuvansa lujaa vauhtia mieheen. Hän ei vain voi. Ei vain voi. Kaksikko käveli käytävän päähän. ”Taas teräsovi!” Tiana ärähti ja pamautti ovea. ”Täytyy vissiin odottaa pelin toista vaihetta,” Turbo pohti hieroen leukaansa. ”Toivottavasti muut pärjäävät,” Tiana huokaisi huolestuneena. ”Vinskin ja Moton tuntien olisin huolissani konnien vuoksi,” Turbo naurahti ja sai naisenkin paremmalle tuulelle.

Vinski ja Vicky oli laittanut kunnon show pystyyn Mekaanikon kanssa. Ihmisen mutaatio yritti osua kaksikkoon erilaisten työkalujen avulla. Voimiensa avulla Mekaanikko pyöräytti Vinskiä ilmassa. ”Jo on otsaa senkin paskiainen!” Vicky ärähti ja nappasi maasta työkalun heittääkseen miestä sillä. Hän heitti työkalun, mutta Mekaanikko nappasi naurahtaen sen toisen käden otteeseensa ja heitti valkeaa hiirtä sillä. Vicky inahti kivusta, kun jakoavain osui häntä otsaan tehden hänelle pienen viillon otsaan. Veri värjäsi valkean turkin vereen ja vuotava haava valui suoraan naisen silmän poikki leukaan. Vicky katsoi miestä inha ilme kasvoillaan, joka pelästyi hieman tämän tuimaa olemusta. Vinski leijui edelleen miehen otteessa ilmassa. Hänestä tuntui ettei ruumistoiminut. Mekaanikko heitti miestä muutaman kerran. Vinski sai yhden ilmalennon avulla napattua yhden työkalun käteensä. Vicky näki myös tilaisuutensa tulleen napaten kanssa maasta uudelleen työkalun. Mekaanikko ei pystynyt keskittymään, kuin toiseen hiireen. Vinskiä heitellessä edestakaisin Vicky heitti uudelleen miestä työkalulla. Työkalu osui miestä päähän, joka hetkellisesti keskittyi naiseen. Vinski sai heitettyä omalla työkalullaan Mekaanikkoa niin, että kolisi itse lattia tasolle. Se ei kuitenkaan estänyt miestä nousemasta nopeasti ja taklaamasta Mekaanikkoa maatasolle. ”NYT!” Vinski huusi ja sai Vickyn avukseen. Kaksikko sammutti Mekaanikon virran ja löi ylävitoset voiton riemuisasti. ”Voi sun pää vuotaa pahannäköisesti,” Vinski huolestui nähdessään naisen vuotavan haavan. ”Äh kaikki kunnossa. Pieni naarmu vain,” Vicky naurahti ja nousi seisomaan. Vinski tutki hieman hätäisesti taskujaan kuitenkaan löytämättä mitään mihin nainen olisi voinut otsaansa pyyhkäistä. ”Etsitään reitti ulos,” Vicky huusi vähän matkan päästä. Vinski lähti seuraamaan naista käytävää pitkin.

Moto ja Max oltiin painettu seinää vasten. ”Siitä on pitkä aika hiiru,” sininen jättiläiskrokotiilin näköinen superkonna huokaisi Moton naamaan. ”No olisin mielelläni sen jättänyt siihen kertaan,” Moto ärähti ja yritti painaa miehen kättä irti. Valko- ja Sinihome olivat vertaansa vailla voimiensa kanssa ja Maxista tuntui, ettei saanut happea pinkin pallopään puristaessa tämän kaulasta. Max tunsi pyörtyvänsä. Ilma loppui. ”Moto!” nainen henkäisi. Moto kurkkasi nopeasti naista ja potkaisi Sinihometta polveen tämän menettäessä tasapainonsa. ”Ouhhh!” iso otus kompuroi ja piti polveaan. ”Voi Sini parka!” Valkkari huudahti ja kadotti hetkeksi keskittymisensä siihen, että puristi naista seinää vasten. Max näki tilaisuutensa tulleen ja potkaisi kanssa iso otusta sääreen, Moton ottaessa tätä vastaan ja heittämässä Sinihometta kohden. Sekä Valko-, että Sinihome urahtivat, kun osuivat yhteen lentäen ilmalennon kautta kauemmaksi. Max puristi kurkkuaan ja yski hieman. ”Kaikki hyvin?” Moto kysyi ja sai naisen kevyen nyökkäisyn, joka keräili edelleen itseään. Moto katsoi vihaisesti kaksikkoa, joka naisen ahdingon oli aiheuttanut. Mekaaninen silmä alkoi hohtamaan punaisena. ”O-ou,” kaksikko sanoi. ”Kuten, jo sanoin. Olisin toivonut tapaamisemme jääneet siihen yhteen kertaan!” Moto ärähti ja hohti kokonaisuudessaan punaisena. Käsitykki oli valmiina ja Moto iski heihin kaiken voimansa. Hieman savuinen ja pyörtynyt kaksikko lysähti maahan. Moto hengitti raskaasti. Mekaanisesta silmästä oli toisinaan hyötyä, mutta se laski miehen voimia reilusti. ”Wau… tuo oli siistiä,” Max henkäisi. ”No en nyt tiedä. Paskamainen plutolainen käsityö,” Moto sanoi ja laski tykin takaisin käden sisään. ”Olen pahoillani,” Max vakavoitui. ”Ei se mitään… ooh mua pyörryttää,” Moto vastasi ja nojasi hetkellisesti seinään. ”Taitaa ottaa voimille?” Max kysyi ja sai miehen hyväksyvän murahduksen. Max auttoi Moton liikkeelle, joka hyvinkin herkästi tukeutui naiseen.

Samaan aikaan Minni ja Santtu kasasivat haisevan plutolaiskaksikon päällekkäin seinän viereen. ”Olisi kannattanut heidän, ehkä miettiä tarkemmin kannattaako päitä lyödä yhteen?” Santtu tokaisi kenraalille. ”Joo ei niin viisaita päitä tarvitse yhteen lyödä,” Minni naurahti. ”Me tarvitaan sen sijaan viikon tomaattikylpy, jotta saadaan haju edes siedettävälle tasolle,” Santtu nyrpisteli nenäänsä samalla, kun haisteli vaatteitaan. ”No on sitä aikaisemminkin haistu plutolaiselle,” Minni kohautti harteitaan. ”No se on totta,” Santtu vastasi. ”Onkohan muita eliminoitu?” Santtu pohti, kun kaksikko käveli käytävän päähän. ”Jaa a… mutta meidän matka päättyi tähän,” Minni sanoi, kun samaan aikaan lähtölaskentaa tekevä kaikuna kantautui käytäviä pitkin. Seinät hohtivat punaisina ja vilkkuivat tasaisesti. ”Mitä tapahtuu?” Santtu kysyi hieman huolestuneena. Minni kurtisti kulmiaan. Yhtäkkiä seinä rysähti alas ja kaksikko näki tutun kaksikon. ”VINSKI JA VICKY!” naiset henkäisivät yhteen ääneen ja halasivat kaksikkoa. ”Voi Vicky sää oot loukkaantunut!” Santtu huokaisi. ”Pelkkä naarmu otsassa,” Vicky vastasi hieman välinpitämättömästi. ”Uuh teissä kahdessa on hyvät aromit,” nainen jatkoi, kun nenä avautui kaksikon läsnäolessa. ”10 pisteen vihje,” Santtu katsahti Vinskiä. ”Löyhkälän veljekset!” mies tuhahti ja piteli hetken nenäänsä. ”Onko muuten Turbo, Moto, Tiana ja Max kunnossa?” Vinski kysyi. ”Mistä minä sen tiedän?” Minni ärähti epätietoisesti.

Toisessa päässä Turbo ja Tiana katsoivat katon rajaa, kun lähtölaskenta kiihdytti tahtiaan ja siniset valot löivät tasaiseen tahtiin. Seinä pamahti alas saaden Tianan turvautumaan hetkellisesti Turboon. Moto huitoi seinästä laskeutunut sumua tieltään ja erotti tutut kasvot. ”Turbo!” mies hihkaisi ja kävelivät Maxin kanssa kaksikon luokse. ”Miksi sulla on mustelmia kaulassasi?” Tiana kysyi, kun käveli naisen luokse. ”Kohdattiin Valko- ja Sinihome,” Moto selitti. ”Ai… meillä oli vastassa Vapisuttaja,” Turbo henkäisi. ”Kiva… seuraavaksi rottaklaani,” Moto huokaisi. ”Eikä siinä kaikki…” Tiana aloitti. ”Niin se on yksi pelistä pois ennen sitä,” Max täydensi naisen lausetta. ”No mitä tehdään?” Moto kysyi ja katsoi veikkaansa. ”Naista on helpompi kantaa, mutta eivät hekään surkeita sotilaita ole,” Turbo huokaisi. ”Mutta sää olet edelleen loukkaantunut ja Moto käytti kaikki voimansa äsken,” Max muistutti ja sai miehet katsomaan surkeana toisiaan. ”Taitaa olla meidän pelin järjestäjän tarkoituskin,” Turbo ärähti.

”Hahahha onnea ensimmäisen haasteen voitosta hiiret! Mutta nyt todellinen koitos elämästä ja kuolemasta alkaa!” ääni sanoi kaiuttimeen. ”Teillä on puoli minuuttia aikaa päättää, kuka yhdistyneestä joukkueestanne eliminoidaan, tai sattuman varaisesti minä teen sen,” ääni naurahti. ”30 sekuntia käynnistyy…” heleä naisääni sanoi ja seinään ilmestyi digitaalinen kello, joka laski alaspäin numeroita. ”Perkele!” Minni ärähti ja katsoi ystäviään. ”Kuka?” Minni kysyi. Vinski siirsi vaisusti hymyilevät kasvonsa Santtuun. Santtu puuskahti tympeästi. Totta kai mies hiiri oletti sen olevan hän. Kuka muukaan? ”Tietysti Vicky on loukkaantunut… päävamma voi olla todella arvaamaton,” Minni pohti, kun naisen haava vuosi edelleen. ”EI! Mää jumalauta pärjään!” Vicky ärähti ja polkaisi jalkaansa. ”Pärjäät varmasti, mutta loukkaantuneena…” Santtu aloitti. ”Ole hiljaa! Mää en suostu!” Vicky ärähti. ”Sun vointi romahtaa hetkenä minä hyvänsä. Vai haluatko jumalauta pysyvän päävamman?” Minni ärähti naisen käytökselle takaisin ja astui hänen eteensä vihaisena. Vicky katsoi vuorotellen kolmikkoa ja nieli seuraavat sanansa. ”Äh hyvä on… jos tästä selvitään niin olette kaikki minulle kaljat velkaa!” Vicky ärähti. ”Sovitaan niin,” Vinski vastasi kohauttaen harteitaan. ”Hei mää ilmoittaudun!” Vicky huusi ja hyppi seinän edessä, jossa kello edelleen kävi. Vicky käännähti ystävyksiä kohden kohauttaen harteitaan. Samalla tavalla kolmikkokin vastasi naiselle ja tämä kääntyi seinää päin.

”10 sekuntia…” ääni sanoi. Turbo ryhmä ei ollut vieläkään päättänyt. ”Nopeasti,” Tiana vastasi hätiköiden. ”Kumpi?” Turbo kysyi naisilta. ”Miten niin kumpi meistä?” Max ärähti. ”Yhtälailla te olette ehdolla!” Tiana puolusteli ystäväänsä. ”Edelleen naista on helpompi kantaa!” Turbo ärähti naiselle. ”Kolme… kaksi… yksi…” nais ääni laski ja sumutorvimainen ääni valtasi käytävät. ”Perkele!” Max sanoi ja paukautti seinää. ”No sitten otetaan arvalla!” Tiana sanoi ärtyneenä miehille. Nelikko ja Vicky astuivat seinän eteen valmiiksi. Tiana, Max, Moto ja Turbo mulkoilivat toisiaan vihaisena. Päätöksen teko olisi ollut helpompaa, jos Turbolla olisi ollut oma tiimi kasassa. Tai se oli hänen mielipiteensä. Pieni aukko aukeni teräsoviin. Puhallusputken kautta Vickyn kaulaan osui terävä neula. ”AAhh!” nainen ähkäisi. Minni ja muut ottivat muutaman nopean askeleen naisen luokse, joka oli lyyhistynyt maahan. Vicky piteli edelleen kaulaansa. ”Oletko kunnossa?” Santtu kysyi. ”Olo alkaa oleen… hihi hutera,” Vicky naurahti unisena ja sai kolmikon katsomaan toisiaan. ”TÖÖT!” Vicky huudahti ja painoi Minnin nenää. Vicky kikatteli hetken, kunnes menetti tajuntansa. ”Tämä tästä oli vielä puuttunutkin, jos se olisi nauranut koko matkan ajan,” Minni tokaisi ja pyysi miestä nappaamaan naisen kantoonsa. Samaan aikaan nelikko odotti myös kuka saisi eliminoivan iskun. Syvä puhallus ja…

”Aaah… tuo tuntui inhottavalta,” Moto ähkäisi ja tuntui haperoivan. ”Vouh… tujua kamaa,” Moto sanoi ennen kuin pyörtyi maahan. ”Isoin kaveri sai sitten osuman,” Turbo huokaisi. ”Ja sää olet ainoa, joka jaksaa kantaa hänet,” Tiana naurahti. ”Tämän vuoksi ehdotinkin, että se olisi ollut jompikumpi teistä kahdesta,” mies nälvi ja osoitti kädellään maassa makaavaa miestä. ”Saatte auttaa! Olen yhden käden rampa,” Turbo ärähti ja nosti Motoa kädellään olkaansa kohden. ”Uuuh hän tosiaan on painava,” Max ähisi auttaessaan kullanruskeaa hiirtä. Turbon saadessa Moto puoliksi olalleen heitti hän vartalovoimalla miehen paremmin päälleen. ”Peli jatkuu… kolme… kaksi… yksi,” naisääni laski jälleen. Sumutorven pärähtäessä edestä aukeni metalliovet. Joukkueet juoksivat kohti seuraavaa haastetta. ”Rotat voi tulla mistä vain!” Vinski huudahti Minnille. ”Niin voi… ja ilmeisesti saamme valmistautua heitä vasten,” Santtu totesi hengästyneenä ja pysähtyi seinään upotetun lasivitriinin kohdalle, jonka takana oli päällekkäin useampi ase ja taisteluväline. ”Sitten ei auta muuta kuin ottaa aseet haltuun,” Minni sanoi ja iski voimakkaasti kyynärpäällään lasin rikki. Minni valitsi itselleen metallisen ruoskan ja pistoolin. Vinskin kantaessa Vickyä hänen oli tyydyttävä pienempään käsiaseeseen. ”Uu toi on parempi,” Vinski henkäisi ihastuneena. ”Tämä?” Minni kysyi. ”Laser CX, pieni mutta helvetin tehokas,” mies selitti ja nainen vaihtoi aseet keskenään. ”Ei kannata tätäkään pois jättää,” Minni sanoi ja laski aseen housunsa vyötäiselle. ”Useampi ase on hyväksi,” Santtu tokaisi napaten itselleenkin pistoolin mukaan.

Toisaalla myös Tiana, Max ja Turbo olivat tehneet samoin. He olivat taittaneet hiljaisella käytävällä hyvän matkaa. Käytävä alkoi muuttumaan matkan varrella täysin suljetusta, pikku hiljaa avarampaan. Ikkunoita alkoi näkymään sivuilla. Max juoksi yhden ikkunan luokse. ”Voi helvetti!” nainen henkäisi ärtyisenä. ”Mitä nyt?” Turbo kysyi, kun kaksikko taittoi matkaa hitaammin hänen perässään. ”Me ollaan avaruudessa!” nainen älähti ja katsoi järkyttyneenä kaksikkoa. ”Mitä?” Turbo ja Tiana kysyi yhteen ääneen. He kiiruhtivat ikkunan luokse ja katsoivat mustaa tyhjyyttä. ”Mars!” Tiana huudahti, kun punainen planeetta vilahti ihan heidän alapuolellaan. ”Ollaanko me sen poran kyydissä?” Turbo kysyi hämmentyneenä ja sai naiset järkyttyneinä katsomaan toisiaan…

Vau tää konna taitaa tykätä videopeleistä . Saas nähdä miten tää peli päättyy