KOPS! KOPS! KENRAALI MINNI! K15

Tittle: KOPS! KOPS! KENRAALI MINNI!
Author: Prätkisfan
Genre: Fluff, Drama, Romance, Action
Pairing:Turbo/Minni, Minni/OC
Rating: K15
Disclaimer: En omista prätkähiiriä, enkä saa ficistä minkäänlaista rahaa. Ainoat hahmot jotka minulle kuuluvat ovat omat OC.hahmoni
Summery: Työtapaturman seurauksena Minni näkee jotain, mikä ei välttämättä miellytä kaikkia! Tai oikeastaan Minniä…
Warning: Puhetta seksistä ja voimasanoja sekä tappelua toisten hahmojen välillä

A/N: Jätän tämän vain tänne Very Happy




Minni käveli Vapaustaistelijoiden käytävää pitkin. Hiki virtasi naisen otsalla, joka oli valumassa hänen silmilleen. Pienellä liikkeellä nainen kuivasi otsansa ja puhdisti märän käden valmiiksi likaiseen sekä hiekkaiseen paitaan. Taistelu Marsin maan perällä oli vaatinut useamman sotilaan poismenon eikä asiaa helpottanut hiekkakentällä juokseminen, väistellen hiekkaan piilotettuja kranaatteja. Minni halusi vain kylmän suihkun ja rauhallisen mökki illan muskelihiirensä kanssa. Sotilas käveli häntä vastaan ja tervehti hyväntuulisena naista. ”Ai niin kenraali,” sotilas aloitti. ”Niin?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Kenraali Rontti toi sulle muutaman allekirjoitettavan paperin, jotka pitäis viedä valtuustolle vielä illalla,” sotilas kertoi. Minni pyöräytti silmiään ja huokaisi syvään. Se siitä vapaaillasta, hän ajatteli. Jokseenkin tympeentyneenä nainen lisäsi vauhtiaan mitä lähemmäksi työhuonettaan hän pääsi.

Minni seisoi työhuoneensa oven takana. Hän ei olisi millään halunnut ovea avata, mutta eipä hänellä tainnut olla paljoakaan vaihtoehtoja. Hitaasti hän avasi ovet ja raotti varovaisesti silmiään. ”AI MUUTAMA!” ajatus sinkoutui hänen mieleensä, kun hän katsoi puolen metrin korkuista pinoa pöydällään. ”Minä en näitä kaikkia allekirjoita!” nainen äkäisi vihaisesti ja nosti pinon kantoonsa. Hän käveli käytävää pitkin vihaisin askelin. Pinon takaa hän ei todellakaan nähnyt eteensä ja vastaantulevat sotilaat joutuivat kävelemään seiniä pitkin naisen kävellessä keskellä käytävää. ”Vou varovasti tuittu!” mies ääni pysäytti naisen. Minni kääntyi hieman sivuttain, että näki kullanruskean miehen kasvot paremmin. ”Väistä!” Minni tokaisi hyväntuulisena miehelle. Mies nosti naisen leukaa hellästi ja painoi kevyen suudelman naiselle. ”Rontille paluu lahja?” mies kysyi, kun oli suudelman päättänyt. ”Rontti meinasi, että allekirjoittaisin nämä kaikki! Ei muuten onnistu, se ukko saa tehdä osuutensa ja se on tässä!” nainen naurahti ja nosti kevyesti pinoa ylöspäin. ”Tarvitsetko apua?” Turbo kysyi ja katsoi naisen perään. ”En kiitos… muskelihiiri,” nainen vinkkasi silmäänsä. Turbo katseli naisen perään pitkään hymyillen, kunnes hänen käteensä lyötiin toimintasuunnitelma. Minni lähti kiipeämään korkeita metalli portaita ylöspäin, kohti Rontin työhuonetta. Sotilaat kävelivät naista vastaan nauraen toistensa jutuille. He eivät huomanneet vastaantulevaa kenraalia, paitsi siinä kohtaa, kun he törmäsivät häneen. Paperit lentelivät eri suuntiin, kun kenraali kierien tippui portaat alas. ”MINNI!” Turbo huusi ja juoksi tajuttoman tyttöystävänsä luo. Varovaisin ottein mies käänsi naisen selälleen. Putoamisen vuoksi Minni oli menettänyt tajuntansa. ”Minni… Minni kuuletko minua… Minni… Min…”

”Min… Minniii… hei kulta! Aika herätä!” sanoi täysin vieras mies ääni naisen korvaan ja suukotti tämän poskea. Nainen säpsähti hereille. Aurinko paistoi verhon takaa. Hän istui muhkealla sängyllä ja katseli ympärilleen. Vapaustaistelijoiden tukikohta oli muuttunut avaraksi ja valoisaksi makuuhuoneeksi. ”Huomenta!” mies sanoi nojaten oven karmiin. Minni katsoi hieman pelästynein silmin miestä. ”Anteeksi, mutta kuka olet?” Minni kysyi. ”Löitkö pääsi unissasi?” mies kysyi ja istui naisen viereen. Minni oli sanaton. ”Yritäppä rakas heräillä. Muksutkin pitää saada vielä hereille,” mies sanoi nousten sängyltä. Muksut? Ei minulla ole lapsia? nainen ajatteli ja kurtisti kulmiaan. ”Älä nyt oikeasti sano, että sinulla on muistikatko?” mies kysyi. ”No on! En minä muuten tällaisia kyselisi,” nainen älähti ja vei kädet poskilleen. Mies katsoi lempeä hymy kasvoillaan naista. Mies oli pitkä tumma ja komea. Suklaan ruskeat silmät. Hiilen ruskea väriltään. Mies istui uudelleen naisen viereen ja otti tämän kainaloonsa. Minnin mielestä tilanne oli hieman omituinen, mutta ei pistänyt miehelle hanttiin, kun tämä selkeästi tunsi naisen hyvinkin. ”Minni. Me ollaan naimisissa. Oltu jo 5-vuotta. Sinulla on edellisestä liitosta kolme lasta. Olen miehesi Christian,” mies sanoi hymyillen naiselle. Minni näytti hyvin mietteliäältä. ”Entä Turbo?” nainen kysyi ja katsoi miestä. ”Sää olet eronnut sen miehen kanssa jo aikoja sitten,” Christian tokaisi jopa tympeästi. ”Yritäppä herätä,” mies sanoi hymyillen suukottaen naisen ohimoa. Mitä on tapahtunut? Ollaanko me erottu Turbon kanssa? naisen pää tuntui olevan ihan sekaisin. Ihan kun hän ei olisi ikinä elänytkään koko vuosisadalla. Ilmentynyt vain, jostain. Minni nousi sängystä ja yritti käyttäytyä normaalisti. Piakkoin hän löysi vessan. Ilmeisemmin he asuivat omakotitalossa. Nainen puki vaatteensa päälle ja käveli alakertaan.

Pienesti kurkkien hän uskalsi kävellä aina huoneesta seuraavaan, tutkien taloa perin pohjin. ”Äiti?” kuului nuoren tytön ääni jostain hieman kauempaa. Minni siirsi katseensa portaiden yläpäässä seisovaan nuoreen hiiri tyttöön. Minni ei voinut uskoa silmiään. Ihan kuin hänen oma kopionsa olisi seissyt portaissa, joka oli hyvin hämmentynyt naisen hiippailusta. Hänessä oli kyllä jotain tuttua ainakin kasvon piirteissä. ”Hei kulta!” nainen vastasi hermostuneena, kun ei tiennyt mitä muutakaan tytölle olisi sanonut. ”Onko kaikki hyvin?” tyttö kysyi kurtistaen kulmiaan. ”Joo totta kai,” Minni sanoi vaisusti ja käveli keittiöön. ”Rosaley,” kuului tytön vierestä olevan hiiri pojan ääni. ”Mitä sää teet?” poika jatkoi. ”Mutsi oli tosi outo. Hiippaili, kun mikäkin kummajainen,” Rosaley totesi ärhäkästi ja lähti takaisin omaan huoneeseensa. Poika kurtisti kulmiaan ja lähti alakertaan. Minni tutki keittiön kaappeja. ”Mitä sää etit?” poika kysyi hänen takanaan. Minni hieman pelästyi pojan ilmestyttyä yhtäkkiä hänen taakseen. Taas kerran Minni ei voinut uskoa silmiään. Kuin nuori Turbo olisi seissyt hänen edessään. ”Mietin vain mitä aamupalaa sitä tekisi,” nainen tokaisi ja katsoi poikaa silmiin. ”Ööö mutsi! Me osataan itekkin tehdä aamupalamme,” poika vastasi ja otti leipäkorista vaaleaa leipää. ”Puhupa kauniimmin äidillesi Niklas,” Christian tokaisi äreästi pojalle. Niklas mulkaisi miestä tuimasti, joka puolin ja toisin kesti tovin. ”Hei! Ette aloita,” Minni keskeytti kaksikon. ”Sano se tolle mulkulle. Ei se ole mun isäni!” Niklas sanoi ja poistui keittiöstä. ”NIKLAS!” nainen komensi, vaikka ikinä ei poikaa ollut nähnytkään. ”Kaikki hyvin kulta. Emme ole koskaan tulleet Niklaksen kanssa toimeen,” mies sanoi ja kaappasi naisen kainaloonsa. ”Tämä tuntuu ihan kamalalta. En muista mitään,” nainen sopersi tuskaisena. ”Mää olen kuullut noista. Niitä sanotaan unihalvaukseksi,” Christian totesi. ”Mutta eikö unihalvaus ole se, että heräämisen jälkeen ei pysty liikkumaan ollenkaan,” Minni kysyi ja napsautti vedenkeittimen päälle. ”Uusien tutkimuksien mukaan voi se tapahtua myös mielentilaan,” Christian sanoi vetäen naisen syliinsä. Minni ei tiedä miksi, mutta suuteli miestä hellästi.

”Mutsi,” Rosaley kysyi. Minni keskeytti hellän hetken miehensä kanssa ja katsoi tytärtään. ”Mikä hätänä?” nainen kysyi. ”Ei mulla mikään hätä ole. Iskä vaan kysyy, että voitasko me olla sen luona kaksi viikkoa,” tyttö sanoi heilutellen puhelinta kädessään. Minni ei oikein tiennyt mitä tytön kysymykseen olisi vastannut. ”Eikö teidän isä ymmärrä tapaamisoikeuksien määrää,” Christian ärtyi. ”Ei iskää oo koskaan kielletty tapaamasta meitä tiettyjen päivien aikana. Vai mitä mutsi? Ainahan te ootte sopinut kauan me voidaan iskän luona olla,” Rosaley ärtyi myös ja yritti saada Minniltä jonkinlaista vastausta. ”Mää soitan Turbolle ja kysyn asiaa,” nainen vastasi hieroen ohimoitaan. ”Kiitos! Ja sulle tiedoksi, että iskällä on aika haasteellinen duuni, että se voisi ottaa meidät joka viikonloppu,” Rosaley tympäisi ja poistui myös keittiöstä. ”Olkaahan valmiina kouluun!” nainen huusi tytön perään. ”Miksi annat kaiken sille kusipäälle periksi?” Christian kysyi ja nousi äkillisesti seisomaan ja tönäten näin naisen itsestään irti. ”Koita ymmärtää. Turbo on lasteni isä ja hänellä on luultavammin oikeus tavata heitä yhtä paljon kuin minullakin,” Minni aloitti. ”Mää en voi ymmärtää,” mies pyöritteli päätään. ”No voikko sitten kertoa mitä Turbo on tehnyt, jos lapset eivät saisi kerran tavata häntä? Koska tää muistikatko ei paljon auta kertomaan mitä menneisyydessä on tapahtunut,” Minni kysyi vihaisena. ”Turbo oli uskoton. Ja sää sait sen itse kiinni teosta!” Christian tokaisi yhtäkkiä kääntyen osoittaen samalla naista etusormellaan. Minnin ilme oli kuin kauhistunut. Oliko tosiaan, että Turbo oli pettänyt häntä niin, että oli saanut tämän itse teosta kiinni. Ei olisi miehestä uskonut. ”Sää otit lapset, kirjoitit avioero paperit ja lähdit menemään. Sait lasten huoltajuuden kokonaan itsellesi ja sinä päätit, että lapset saavat viikonloppuisin tavata isänsä,” Christian murahti ja käveli keittiöstä olohuoneeseen. ”Eli jos mää nyt päätänkin, että lapset saavat olla kaksi viikkoa isällään niin sekö on väärin?” nainen kysyi kävellen miehen perään. ”Voi helvetti! Seksi on seksiä, niin kuin Turbokin sulle totesi näyttämättä minkäänlaista katumusta,” Christian kirosi. ”Eikö menneiden voisi antaa olla? Vai oletko sää noin mustasukkainen, että mää yritän jumalauta ajatella lasteni parasta!” nainen huusi miehelle takaisin. ”Huuuuoh! Mitä te karjutte täällä?” kuului uninen ääni olohuoneen oven suulta. ”Huomenta Jim!” Christian totesi toiselle kullanruskealle hiiri pojalle. ”Huomenta! Käyhän syömässä jotain,” Minni vastasi pojalle nolostuen. ”Sitä paitsi yritän ajatella lasten turvallisuutta,” Christian kuiskasi naiselle. ”Miten niin?” Minni kysyi edelleen ärtyen mutta kuiskasi kysymyksen silti miehelle. ”Turbon uus naisystävä on kuulemma käynyt sun lasten kimppuun ja siksi olet antanut miehelle niin vähän aikaa tavata lapsiaan. Tää kaksi viikkoa on riski!” mies tokaisi irvistäen naiselle. ”Siksi mää keskustelenkin sen miehen kanssa tästä ensin,” Minni vastasi. ”Miten vain? Säähän sen päätöksen joka tapauksessa teet,” Christian tokaisi ja kohautti harteitaan. Hän jätti ällistyneen naisen taakseen ja poistu ulko-ovea kohden. ”Mää meen nyt töihin. Soita, jos ilmenee ongelmia,” Christian tokaisi ennen, kuin paiskasi oven perässään kiinni. Minni oli raivon partaalla. Edelleen hänellä oli kuin päähän lyöty olo, mutta riita miehen kanssa tuntui kumminkin luontevalta. ”Tais poliisi miehellä mennä herne syvälle venttiiliin,” Jim naureskeli pöydässä rääppien samalla leipäänsä, jonka Niklas oli pöydälle jättänyt. Minni huokaisi syvään. ”Mitä helvettiä täällä tapahtuu?” hän ajatteli.

”Soititko jo iskälle?” Rosaley kysyi juosten keittiöön takaisin. ”En vielä. Katson jos näkisin hänet töissä,” nainen tuhahti pidellen päätään kättään vasten. ”Töissä? Öööö… te ette työskentele samassa paikassa,” tyttö sanoi kohottaen jälleen kulmaansa. Minni nosti hieman päätään ja katsoi tuimasti tyttöään. ”Missä teidän isä sitten työskentelee? Vapaustaistelijat on Turbon elämä,” nainen kysyi. ”Oli isän elämä. Samoin kuin sinun. Tai ainakin siihen asti kunnes se lopetettiin,” tyttö sanoi, napaten omenan reppuunsa ja poistui eteiseen. Hän nauhoitti kenkänsä ja tarkisti, että hänellä oli kaikki tavarat repussaan. Niklas ja Jim laskeutui myös pukemaan ulkovaatteita päälle. ”Niin missä se teidän isä nyt työskentelee?” nainen jatkoi, kun ei ollut saanut tytöltään kysymykseen vastausta. ”Palomiehenä! Daa,” Niklas tokaisi. ”Työskennellyt jo 15-vuotta,” Rosaley jatkoi. Minni oli hyvin hämmentynyt. Ei ollut Turbon tapaista luovuttaa Vapaustaistelijoiden suhteen. Mitä oli oikein tapahtunut? Nainen pyöritteli ajatuksissaan päätään. ”Mitä sää pudistelit päätäs?” Niklas kysyi, kun hänen äitinsä käyttäytyi heidän mielestään hyvin omituisesti. ”Hä? Siis en mitään? Onko Rontti kotona?” nainen kysyi ja poistui olohuoneeseen. ”Äiti?” Rosaley kysyi ja laski reppunsa vielä lattialle lähtien äitinsä perään. Tyttö otti äitinsä olkapäistä kiinni. ”Onko kaikki hyvin?” hän jatkoi, kuiskaten hänen korvaansa. Tytön ilmeestä paistoi selkeästi huoli äidistään. ”On miksi toitotat sitä koko ajan?” nainen ärähti ja irrotti tytön otteestaan. ”Äiti sää työskentelet kirjanpitäjänä Tulikivikaupungin lähetystössä. Isä palomiehenä ja Rontti…” tyttö selitti naiselle joka istui tyynesti sohvalla. ”Mitä Rontista?” nainen kysyi, ottamatta katsekontaktia tyttäreensä. Rosaley katsoi veljiään anovasti. Niklas käveli myös olohuoneen puolelle ja katsoi tuimasti äitiään. ”Äiti! Rontti on kuollut!” poika töksäytti ja sai Minniltä hyvinkin nopeasti katsekontaktin. ”Siitä on jo 6-vuotta,” Jim jatkoi rauhallisemmin. Minni pyöritti päätään epäuskoisena. ”Sun kannattais mennä lääkäriin, jos muisti kerran pätkii jo nyt,” Niklas ärähti ja sai Rosaleyn huitaisemaan tätä. Niklas mulkaisi siskoaan hyvinkin vihaisesti. ”Bussi tuli!” Jim tokaisi, kun näki punaisen koulubussin tulevan kadulle. ”Nähdään iltapäivällä,” Rosaley tokaisi ja sipaisi hellästi äitiään käsivarteen.

Ulko-oven sulkeuduttua nainen nipisti itseään todella voimakkaasti. ”AH!” nainen ähkäisi. Painajainen ei loppunut, kun nainen sai avattua silmänsä uudelleen. Minni piteli päätään kaksin käsin ja pyöri ympyrää talon olohuoneessa. Minni otti puhelimensa ja soitti Christianille. Nainen oli paniikin vallassa. Hän ei tiennyt mitä oli tapahtunut ja missä hänen uusi työpaikkansa oli tai se miten hän edes on töissä tänään. Christian rauhoitteli vaimoansa ja kertoi tälle kaiken. Minni huokaisi puhelun jälkeen todella syvään. Hän laski puhelimen keittiön pöydälle, avaten vahingossa puhelin viestikeskustelut. Nainen katsoi viestiketjun ensimmäistä lähettäjää. ”Turbo?” nainen huokaisi hellään ääneen. Hän avasi ihan silkasta mielenkiinnosta keskustelun. Olivatko he niin pahoissa riidoissa, kuin Christian oli väittänyt. Hän istui pöydän ääreen ja kurtisti hermostuneena kulmiaan. Jokainen keskustelu, jonka nainen oli käynyt miehen kanssa koski lasten tapaamista. Teksteistä pystyi havaitsemaan keskustelun jäykkyyden ja tylyyden puolin sekä toisin. Yhtäkkiä puhelin alkoi soimaan ja Minni pelästyttyään tiputti sen vahingossa lattialle. Hän nosti puhelimen ja putsasi sen näyttöä hieman. Hänen pomonsa soitti. Varovaisin elein nainen vastasi puhelimeen. ”Sinun piti olla tunti sitten töissä? Missä sinä olet?” pomo kysyi hyvinkin vihaisena. ”Anteeksi. Olen… olen…” nainen mietti yrittäen keksiä jotain loistavaa hätä valhetta miksi ei ollut saapunut töihin. ”Olet mitä?” pomo tivasi. ”Olen sairaana. Minulla on korkea kuume. Olen vain nukkunut, enkä herännyt herätyskelloon, että olisin ilmoittanut aikaisemmin,” nainen valehteli silmät ummessa. ”Ensi kerralla toivon aikaisempaa ilmoitusta asiasta!” pomo kajahti ja sulki puhelimen ennen, kuin nainen ehti tälle mitään vastaamaan. Minni laski puhelimen pöydälle. Miten voi olla mahdollista, että hän Marsin entinen kenraali on nyt alistuvassa asemassa, kirjanpitäjänä. Christianilta hän ei uskalla enää kysyä asiasta mitään, mies varmasti passittaisi naisen hullujen huoneelle. Mutta olisi yksi hiiri, jolta hän on aina uskaltanut kysyä kaikkea.

Minni pakkasi laukkunsa, jonka naulakosta oli löytänyt. Ylimääräiset avaimet hän oletti kuuluvan hänelle ja sujautti ne laukkuunsa. Puhelin sujahti myös nopeasti laukun sivutaskuun. Enää olisi miettimistä siitä mistä hän hiiren löytäisi. Nainen oli lähtö valmis. Hän tarkisti asunnon vielä ennen lähtöään ja oven avauksen seurauksena ei hän voinut olla törmäämättä johonkin. Minni oli ollut niin ajatuksissaan ja lähdössä niin nopeasti, että oven suussa oleva mies hiiri jäi hänen jalkoihinsa. Hän katsoi kullanruskeaa miestä edessään. ”Turbo?” nainen kysyi, kun mies seisoi suorissa mustissa housuissaan ja valkeassa kauluspaidassa hänen edessään. Turbo näytti hieman yllättyneeltä siitä, että nainen oli ennemmin hämmentynyt hänet nähdessään. ”Mitä sulle on tapahtunut?” nainen kysyi, kun ei taas tajunnut, että on tässä maailmassa elänyt jo useamman vuoden. ”Miten niin? Näimme viime viikolla viimeksi?” mies kysyi hämmentyneenä ja hieman jopa tylysti. ”Sää olet harmaantunut,” nainen tokaisi jopa huvittuneena. Turbo oli kieltämättä harmaantunut. Hän ei ollut enää kullanruskea täysin väriltään, vaan harmaa turkkikerros alkoi paistamaan miehen hiuksissa selkeämmin. Muuten mies ei ollut ulkonäöllisesti ollut muuttunut. Turbo oli todella hämmentynyt naisen puheista. ”No kai sitä 45 saa jo alkaa harmaantumaan,” Turbo tokaisi ja sai Minnikin tajuamaan viimein, että oli muotoillut sanansa väärin ja näki sen paistavan miehen ilmeestä. ”Mitä sinä täällä teet?” nainen vaihtoi puhetyyliään. ”Rosaley soitti, koska et saanut aikaiseksi soittaakaan minulle,” mies tokaisi ja lähti takaisin moottoripyörälleen. ”No en saanutkaan, koska ei ole kaikkein paras päivä,” nainen ärähti ja lähti miehen perään paiskaten ulko-oven kiinni perässään. ”No sulle se tuntuu olevan hyvinkin luonnollista,” mies tokaisi saaden naisen ymmärtämään sen tosi asian, etteivät he oikeasti olleet tulleet toimeen muuta kuin lasten takia. ”Mitä sää tarkoitat?” nainen kysyi ja esti miehen lähdön. ”Sulle on hyvin tyypillistä, ettei sulla ole hyviä päiviä,” mies jatkoi ja avasi kypärän visiirin. ”Kannattaisi muuttaa tuota asennetta, jos meinasit saada lapset kahdeksi viikoksi itsellesi,” nainen kiristi. Turbo nousi seisomaan. ”Tuota minä juuri tarkoitan. Jos sanon sinulle kerran vastaan niin uhkailet etten saa lapsia nähdä,” mies puolustautui. ”Mitäs menit pettämään. Tämän takia en luota sinuun. Ja voit katsoakin, ettei se sun puoliso seuraavalla kerralla satuta meidän lapsia,” Minni painosti. ”Just. Olet edelleen siinä harhassa,” mies pyöritteli silmiään. ”Missä harhassa?” Minni tivasi. ”Mää en ole koskaan pettänyt sua,” mies aloitti. ”Miten niin? Jos minä sain sinut kerran itse kiinni siitä,” Minni tokaisi puristaen kädet tiukasti eteensä. ”Sanoikin Christian niin. Koska jos sanoi, niin se ei ole totta,” Turbo vastasi rauhallisena ja sai naisen katsomaan pitkään itseään. Hänen katseessaan huokui epätoivo. Hän ei tiedä kumpaa hän uskoisi. Miestä jonka kanssa oli ollut teini-iästä saakka, miehen jonka kanssa oli mennyt aiemmin naimisiin ja saanut tämän kanssa kolme kaunista lasta. Vai kenties miestä, jonka kanssa oli ollut 5-vuotta naimisissa tietämättä tästä tällä hetkellä oikeastaan mitään. Turbo nosti rauhallisesti kypärän päästään ja laski sen moottoripyöränsä päälle. Hän katsoi naista huolissaan, joka oli selvästi omissa maailmoissaan.

”Minni?” Turbo kysyi saaden naisen katseen itseensä. ”Onko kaikki hyvin?” mies kysyi hellästi. Hellästi? Niin kuin ennen vanhaan. Hän oli hiiri, johon nainen oli aina pystynyt luottamaan. Hän joka ei ikinä tuominnut häntä. Paitsi mikäli nainen oli tuominnut miehen ensin, kuten äsken. Minni huokaisi syvään ja sulki silmänsä. Turbon kasvoille nousi isompi huoli naisen voinnista. ”Mää en muista,” hän aloitti. ”Mitä sää et muista?” Turbo kysyi. ”Viimeisestä 20-vuodesta mitään,” nainen jatkoi ja katsoi miestä. Turbo oli hämmentynyt. ”Etkö tosiaan muista mitään?” hän ihmetteli. Minni pyöritteli päätään. ”Muistatko mitä tapahtui ennen, kuin muistikatko alkoi?” mies jatkoi. Nainen pyöritteli taas päätään ja siirsi katseensa käsiinsä. Turbo nosti varovaisesti naisen leuasta, jotta sai katsottua tätä. ”Mitä jos olen sekoamassa?” Minni kuiskasi itkun partaalla. Turbo pyöritteli päätään ja halasi naista. Hän silitti toisella kädellään naisen päätä ja sai, myös Minnin halaamaan häntä tiukasti. ”Et sää ole sekoamassa. Voi olla mahdollista, että olet lyönyt pääsi,” mies lohdutti rakastavasti. Minni huokaisi ihastuneena miehen olkaa vasten. Hän tiesi. Hän tiesi, että mies oli ainoa joka tiesi miten hänen mielenterveytensä säilyttäisi edes jonkinlaisen tasapainon. ”Mitä mää teen?” nainen kysyi. ”Tuohon en osaa vastata. Sinulla on kumminkin aviomies, vielä hyvä sellainen jolle sinun tulee myös uskoutua,” Turbo muisti Christianin ja päästi naisesta irti. ”Mutta mää en muista Christiania,” Minni sanoi itkuisena. ”Christian on sulle hyvä aviomies. Vaikka se ei tule toimeen meidän lasten kanssa,” mies naurahti laittaen kädet housun taskuihinsa. ”No kerro edes miksi me erottiin? Mitä armeijalle ja Vapaustaistelijoille tapahtui?” nainen vaati. ”Armeija myytiin. Se oli viimeinen tikki sille, miksi erosit armeijasta… lopullisesti. Rontin kuoleman jälkeen kukaan ei pystynyt taistelemaan valtiota vastaan Vapaustaistelijoiden puolesta. Vaikka me kuinka yritimme,” Turbo kertoi ja nosti kypäränsä käsiinsä. Minni oli sanaton. He olivat luovuttaneet, vaikka se ei ikinä ollut kuulunut heidän toimintamalleihinsa.

”Entä me? Miksi me erosimme?” Minni nieleskeli katsomatta miestä. ”Luottamus Minni. Pettäjäksi syyttäminen ilman mitään syytä oli viimeinen asia minkä halusin sinulta kuulevan. Olit jopa vainoharhainen omien päätöksiesi kanssa. Ajauduimme erillemme, kun lapset oli pieniä,” Turbo huokaisi ja puki kypäränsä päähänsä. Minni ei voinut uskoa tätä todeksi. Mutta sen minkä hän itseään tunsi niin ei kyllä miestä epäillytkään. Nainen oli hyvin omistushaluinen miehestä ja pienikin halaus toisen naisen kanssa sai hänet yleensä suuttumaan miehelle. ”Niin mites se, että muksut olis kaksi viikkoa mun luona?” Turbo kysyi ja nousi mustan moottoripyöränsä selkään. ”Sopii. Lapsetkin varmasti nauttisivat. Pidät vain sen naisesi kurissa,” Minni naurahti vakavasti. ”Minni. Mää en seurustele ja kukaan mun naisystävistä ei ole vahingoittanut meidän lapsia,” mies naurahti ja kurvasi menemään, jättäen hämmentyneen naisen peräänsä. Minni korjasi laukkunsa asentoa olkapäällään, huokaisi syvään ja palasi suosiolla takaisin talon sisälle. Ei hänen tarvinnutkaan nähdä hirveää vaivaa löytääkseen luotto hiirensä.

Nainen istui ajatuksissaan sohvalla, kun kuuli ulko-oven kolahtavan. ”Ai olet jo kotona?” Christian kysyi, kun näki naisen sohvalla pienellä kerällä. ”En ollut missään tänään,” nainen huokaisi ja haroi hiuksiaan. ”Miksi?” mies kysyi huolestuneena. ”No enhän voi mennä sellaiseen työpaikalle josta en muista mitään,” nainen ärähti. ”Et vieläkään muista?” Christian kysyi ja otti naisen kainaloonsa. Minni oli hyvin herkässä mielentilassa. Hänen ajatuksensa siirtyi Turbon kommenttiin, että Christian oli hyvä mies hänellä. Hän alkoi miestä oikeasti uskomaan. Hän myös ymmärsi, että Christianin mustasukkaisuus on ihan ymmärrettävää. Turbo oli kumminkin Minnin ensi rakkaus ja hänen ansiostaan heillä oli yhteisiä lapsia. Varmasti tämän mustasukkaisuuden myöden mies oli valehdellut tälle. Minni kurtisti kulmiaan ja tönäisi miehen kauemmaksi hänestä. ”Mitä nyt?” hän kysyi, kun nainen katsoi vihaisena tätä. ”Äiti! Kiitos,” Rosaley juoksi ovesta sisään ja halasi tiukasti äitiään. ”Mistä?” hän kysyi hymyillen. ”Siitä, että me saadaan olla iskällä kaksi viikkoa,” tyttö hihkui ja juoksi yläkertaan. Christianin ilmeestä pystyi lukemaan, ettei tämä ollut tyytyväinen. Minni nousi seisomaan ja meni keittiöön. Lapset tulivat jokainen vuorollaan kotiin. Minni ja Christian ei puhuneet toisilleen sanaakaan, koko iltana. Iltaa kohden Turbo tuli lapsensa hakemaan.

Minni istui sängyllä ja katseli ikkunasta ulos. ”Mikä sulla on?” mies kysyi ja istui naisen viereen sängylle. Mies kokeili naista olkapäästä ja joka riuhtaisi itsensä otteesta irti. ”Ai mikäkö on? Sun valehtelu saa mut raivostumaan,” Minni ärähti. ”Mitähän mää olen nyt valehdellut,” mies huokaisi. ”Sää väitit, että Turbo on pettänyt mua vaikka näin ei ole. Tai se, että hänen olematon naisystävänsä olisi pahoinpidellyt mun lapsiani,” Minni tokaisi antaen miehelle vahvan mulkaisun. Christian nieleskeli hetken. 5-vuoden aikana Minni ei ollut menettänyt yhtä pahasti hermojaan kuin nyt. Eikä ihme. Muistikatkoksesta huolimatta hän oli kaivanut itselleen syvän kuopan. ”Mää olen pahoillani. En vain halunnut Turboa meidän väliin,” mies nolosteli. ”Ja sää päätit hyödyntää jo mun valmiiksi huonoa oloa sun juonessasi,” Minni ärähti ja nousi seisomaan. ”Ei mun ollut tarkoitus. Mää vaan rakastan sua liikaa,” Christian puolusteli. ”No olisit kuule käyttänyt sen energiasi, vaikka parantamalla sun ja lasten suhdetta, kun saman katon alla kumminkin asutaan,” Minni tokaisi keräten petivaatteensa mukaansa. ”Mihin sää menet?” mies huolestui. ”Nukun sohvalla,” Minni tokaisi kompuroiden eteenpäin. ”Minni hei!” mies juoksi naisen perään. ”Anna mulle aikaa rauhoittua,” nainen henkäisi ja katsoi miestä. ”Saanko edes auttaa? Ettet kompuroi peittoon,” Christian huolehti. ”Pärjään itsek-kiiiiiiin!” Minni huudahti, kun kompastui peittoon ja kieri rappuset alas. ”MINNI!” Christian huusi ja juoksi naisen perään. Hän hyppäsi muutamat rappuset ja nosti naisen käsivarsilleen. ”Minni… Minni… kuuletko mua… Min…”

”Minni! Minni hei herää!” Minni havahtui, kun joku läpsi hänen poskiaan. ”Hän herää!” kuului jonkun ääni taustalla. ”Minni-rakas oletko kunnossa?” Minni tunnisti äänen Turboksi, joka piteli hänen päätään paikoillaan. Hetken aikaa nainen pyöritteli silmiään ja näki ympärillään pelkkiä sotilaita, joiden silmistä huokui huoli kenraalista. Hän makasi tuettuna tukikohdan lattialla. ”Turbo? Mitä tapahtui?” hän kysyi kuivalla äänellä. ”Sää kaaduit portaissa. Lääkäri on tulossa,” mies huolehti ja silitti naisen poskea. ”Olinko mää kauankin pois?” nainen kysyi ja sai miehen hymyilemään. ”Missä pois?” mies varmensi. ”Siis tajuttomana?” nainen jatkoi. ”Ehkä 10 minuuttia,” Turbo vastasi ja sai naiselta hymyn. Eikä mennyt hetkeäkään, kun lääkäri tarkisti kenraalin. Pelkkä aivotärähdys ja kahden viikon sairasloma toivuttaisi kenraalin entiselleen ja takaisin työnääreen.
Minni makasi mökin sängyllä ja katseli ulos tyytyväisenä. ”Mikä vointi?” Turbo kysyi oven karmiin nojaten. Minni katsoi hymyillen miestä. Ei hän voinut olla onnellisempi siitä, että oli saanut juuri hänet parhaaksi ystäväkseen ja rakkaakseen. ”Ihan hyvä,” Minni sanoi ottaen hellästi miehen käsistä kiinni, kun tämä oli istunut hänen viereensä. ”Tilattaisko ruokaa?” mies kysyi ja otti naisen kainaloonsa. ”Tilataan vain, vaikka en ihan tällaista rauhaisaa koti-iltaa tilannutkaan,” nainen naurahti ja kokeili varovaisesti päätään, jossa oli suhteellisen iso kuhmu. ”Ymmärrän. Mutta parempi, kuin ei mitään,” mies naurahti ja nousi seisomaan. ”Niimpä. Ilman tätä tapaturmaa istuisin pöytäni ääressä vieläkin allekirjoittamassa niitä helkkarin papereita,” Minni naurahti. ”Tuskinpa vain kultaseni. Olisit vienyt ne paperit joka tapauksessa Rontille, ainakin jossain määrin,” Turbo vinkkasi silmäänsä ja oli poistumassa makuuhuoneesta. ”Turbo?” Minni kysyi. ”Niin?” hän hämmästeli. ”Tää on vaan ajatusleikki,” hän aloitti. ”Niin?” Turbo kysyi, kun ei saanut taka-ajatusta siitä mitä nainen puheillaan haki. ”Jos me ollaan yhdessä vielä parinkin vuoden päästä ja saadaan lapsia. Esimerkiksi tyttö. Niin voidaanko antaa hänen nimekseen Rosaley?” nainen kysyi ja sai Turbon hymähtämään ja katsomaan oven karmia. ”No! Miksei?” mies kohautti harteitaan ja lähti hymyillen huoneesta. Minni hymyili, myös hellästi ja mietti olisiko tajunnan menettäminen ollut joku enne tulevasta. Toisaalta Minni vain toivoi, ettei se olisi, mutta Christian pyöri tietysti hänen mielessään, sillä hetkellä ja siitä miten he oikeasti miehen kanssa olisivat tavanneet. Mutta näky oli myös opettavainen. Ainakin nainen tiesi, että luottaisi Turbon sanaa eikä vetäisi mustasukkaisuus kohtauksia pienistä jutuista. Hän uskoi miehen olevan uskollinen, vaikka hänellä olisi naispuolisia ystäviä, kuten esimerkiksi Santtu. Nainen tuumaili hetken ja huokaisi. Hän ollut täysi idiootti kyllä. Ei Turbo olisi kenenkään muun kanssa. Tai jos olisi, niin varmasti olisi sen aikoja sitten tehnyt. ”Hyvä Minni!” nainen ajatteli ja rupesi vain nauramaan. ”Mille me nauretaan?” mies kysyi ja heittäytyi sängylle naisen viereen. ”Ei mitään! Kiitos, että olet niin lojaali,” nainen tokaisi naurun päätteeksi ja suukotti miestä poskelle, joka hermostuneena naurahti ja kaappasi naisen kainaloonsa suukottaen tätä kauttaaltaan… ”Onni on siellä missä oma muskelihiiri on!” nainen ajatteli ja suuteli hellästi miestä!

Tää tarina on aivan loistava . Onneks se oli vaan päähän sattuneen iskun aiheuttama näky eikä mitään muuta. Mä en vaan osaa kuvitella muuta kuin Turbo X Minni. Tykkään