Toivonkipinä (S)

2/1/2019, 19:36

Nimi: Toivonkipinä
Kirjoittaja: Fluga
Genre: Hurt/Comfort
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Prätkähiiret kuuluvat tekijöilleen enkä saa tästä rahaa.
Tiivistelmä: Tulevaisuus ei välttämättä ole niin synkkä, kuin miltä se ensinäkemältä vaikuttaa.

A/N: Kirjoitin tämän alkuvuodesta 2015. En ollut ajatellut julkaista tätä enää, mutta antaa mennä nyt kuitenkin ja vielä ihan alkuperäisenä, muokkaamattomana versiona Very Happy

Ympäristöstä kuuluneet äänet olivat niin tuttuja, ettei pelkästään niiden perusteella olisi heti voinut sanoa tarkkaa aikaa tai paikkaa. Läheltä kuului puhetta, joka vaikutti Moton ja Miihkalin keskustelulta. Äänensävy ei kummallakaan tosin ollut niin kepeä kuin yleensä, ja he puhuivat niin hiljaa, ettei sanoista saanut selvää. Jostain hieman kauempaa kuului, kuinka joku polkaisi moottoripyöränsä käyntiin. Tarkemmin sanottuna sen oli Vinski, jonka kirkkaanpunaisen menopelin ääni oli hieman erilainen kuin millään muulla prätkällä. Vaikkei sitä aina tullut ajatelleeksi, jokaisella marsilaisella kustomipyörän moottorilla oli hieman muista erottuva, omanlaisensa käyntiääni. Myös muutamaa sekuntia myöhemmin saapuva pakokaasujen haju oli lähes lohdullisen tuttu. Katku tunkeutui kuonon kautta jo ennestään kuivaan kurkkuun saaden sen kutisemaan. Kivi, jolla Turbo istui, tuntui kylmältä ja kovalta. Päätä särki. Turbo hieroi otsaansa tietäen, ettei kipu johtunut tavallisesta päänsärystä. Sormet osuivat pään ympäri kiedottuun siteeseen, ja hiiri veti kätensä pois nopeasti, aivan kuin kangas olisi polttanut sormenpäitä.

Usein juuri sellaiset asiat, jotka haluaisi unohtaa, jäävät mieleen pyörimään. Kaikki tuntui muutenkin olevan pielessä. Masi oli osoittautunut vakoojaksi, Rontti oli aivopesty ja käännytetty omiaan vastaan, päämaja oli vallattu. Pian Mars olisi Pluton uusin kuu. Näistä vielä olisi voitu selvitä, mutta eräs toinen edellisen päivän tapahtuma kieppui Turbon mielessä antamatta juuri muille ajatuksille tilaa. Muisto hetkestä, joka oli pilannut hänen osaltaan kaiken.

Oli kuulunut korviahuumaava pamaus ja sitä oli seurannut ilmavirta, jonka voimasta Turbo oli lentänyt moottoripyöränsä päältä. Hän ei ollut edes koskenut vielä maata, kun jokin oli kolahtanut hänen kypäränsä visiiriin. Mikä se oli ollut, siitä Turbolla ei ollut tietoakaan. Jokin niin iso kappale kuitenkin, että sen voima oli riittänyt rikkomaan kypärän visiirin. Turbo ei muistanut hetkeä, jolloin hän oli osunut maahan. Hän muisti vain sen, miten oli automaattisesti nostanut kädet kasvoilleen tuntiessaan kivun, joka oli pahempi kuin mikään hänen aiemmin kokemansa. Sormet sotkeutuivat nopeasti lämpimään ja tahmeaan vereen, turkin sekaan jääneiden sirujen pistellessä ihoa. Säikähdyksen ja kivun keskelläkin hiiri oli nopeasti tajunnut, että veri valui hänen silmistään. Turbo muisti valittaneensa hetken aikaa ääneen, samalla kun hänen koko kehonsa oli kouristellut. Sitten tuli pimeys. Koskaan aiemmin hän ei ollut sotatantereella ollut onnellinen siitä, että oli menettänyt tajuntansa.

Seuraavaksi hän olikin herännyt plutolaisille työskentelevän hullun professorin laboratoriossa. Alkuun hän oli onnekseen ollut niin lääkehuuruissa, että kaikki tuntui yhdeltä vitsiltä - vai että Motolla oli robottikäsi ja vain yksi silmä, tai että ulkonäöstään tarkasti huolta pitävän Vinskin kasvoista puolet oli siteiden peitossa. Että hän itse ei nähnyt muuta kuin valkoisella taustalla tanssivia pisteitä.

Viimeistään heidän saavuttuaan nykyiseen olinpaikkaansa, eli tukipisteeseen numero 14, oli Turbonkin pää jo selvinnyt. Kipu tykytti silmien takana koko ajan, välillä enemmän, välillä vähemmän siedettävänä. Myös monet muut hänen kehonsa osat olivat kertoneet saamistaan osumista hiirten viettivät yönsä luolan kovalla lattialla. Vuorotellen he olivat pitäneet vahtia - tai no, Turbo oli vapautettu vahtivuorostaan, ymmärrettävistä syistä. Silti hän ei ollut kovin montaa hetkeä saanut yön aikana nukuttua. Tapahtuma ei tosiaan ollut mikään vitsi, ja hänen näkökentässään tanssivat pisteet olivat valitettavan todellisia.

Turbon ajatukset harhailivat Motoon, jolta oli oikea käsi leikkautunut irti onnettomuudessa. Myös harmaa hiiri oli saanut iskun kasvoihinsa, ja menettänyt toisen silmänsä. Turbo oli toisten keskusteluista päätellyt, että ilmeisesti jäljellejäänyt silmä oli keinotekoinen, ja sen avulla Moto pystyi tähtäämään robottikäteensä aseella millintarkasti. Tapahtuma oli varmasti ollut kova isku myös Motolle, mutta ainakin tämä oli edelleen taistelukykyinen. Vinskin vammat olivat pinnallisia, ja vaikkei hän ollut suostunut kasvohinsa tullutta jälkeä muille näyttämään, vaikutti onnettomuus kolhineen lähinnä hiiren egoa.

Koko ikänsä Turbo oli kasvatettu huolehtimaan ensin muista ja sitten vasta itsestään. Yleensä hän oli näin tehnytkin, sysäten usein omat ongelmansa sivuun auttaakseen ympärillään olevia. Tällä hetkellä häntä ei kuitenkaan kiinnostanut murehtia toisten puolesta, näillä kun meni huomattavasti paremmin kuin Turbolla itsellään. Eihän hän pystyisi enää huolehtimaan edes itsestään, saati sitten jostain toisesta hiirestä. Hän ei pystynyt tähtäämään ampuakseen, ei ajamaan moottoripyörällä, painimaan vihollisten kanssa tai tekemään mitään muutakaan hyödyllistä. Plutolaiset, rotat ja raiderit olivat heidän perässään. Turbo ei pystyisi puolustautumaan, eikä kukaan varmasti voisi häntä jatkuvasti suojata. Hänen tulevaisuutensa näytti hyvin synkältä ja varsin lyhyeltä.

Turbo kuuli takaansa askeleita, ja tuntiessaan käden olkapäällään hän käänsi kasvonsa tulijaa kohti. Liike tuli automaattisesti, ja hetken aikaa hiiren tahmeasti toimiva mieli ihmetteli miten jokin ei nyt täsmännyt. Niin, hän käänsi päänsä askeleiden ja kosketuksen suuntaan olettaen näkevänsä Minnin, mutta hänen näkökentässään tanssivat vain nuo värilliset pisteet, joita hän oli nopeasti alkanut vihata. Turbo käänsi katseensa takaisin lattiaan, tai siis siihen suuntaan missä hän tiesi lattian olevan.

”Mikä olo?” Minni tiedusteli. Vaikutti siltä, että hän yritti pitää äänensävynsä kevyenä, mutta huoli kuulsi silti läpi.

”Mitä nyt voi kuvilla, kun ensin on puhkaissut silmänsä, ollut sen jälkeen plutolaispuoskarin veitsen alla ja sitten nukkunut yön luolan kivisellä lattialla odottaen, koska vihollinen hyökkää niskaan”, Turbo tokaisi, mutta katui sanojaan saman tien ja huokasi väsyneesti. Ei hänen pitänyt Minnille kiukutella. ”Sori.”

”Onko sulla vielä huono olo? Oletko oksentanut?” Minni kysyi nyt selvästi huolestuneen kuuloisena.

”En sen viime yön toisen kerran jälkeen. Vähän paha olo vielä, mutta ei sen kummempaa”, Turbo vastasi.

”Oletko juonut?”

”Hieman. Meillä on vesi tosi vähissä, ja sitä kannattaa säästää niille joista on oikeasti hyötyä...”

”Lopeta tuo itsesäälissä ryömiminen, Turbo”, Minni sanoi tiukasti, ja jatkoi sitten pehmeämmällä äänellä: ”Sä tiedät kyllä, ettei me sua jätetä vihollisen hampaisiin.”

Turbo nyökkäsi vaisusti. Sitten hän tunsi, miten Minni kiersi kätensä hänen kaulansa ympäri, ja painoi otsansa Turbon otsaa vasten. Turbo huokasi taas, ja nojasi kevyesti Minniin.

”Sulla on kuumetta”, Minni sanoi hiljaa. Turbo tunsi ilmavirran kuonoaan vasten toisen puhuessa.

”Ylläri”, Turbo totesi kuivasti. ”Ei taida Nuikki olla tämän planeetan ammattitaitoisin kirurgi.”

Minni vetäytyi taaksepäin, ja alkoi varovasti avata sidettä Turbon pään ympäriltä. Siteen aiheuttaman paineen kadottua Turbo avasi varovasti silmänsä. Väripilkkujen harmahtavanvalkoinen tausta kirkastui, mutta pysyi valkoisena. Hetken aikaa Turbo räpytteli kirveleviä silmiään.

”Näkyykö mitään?” Minni tiedusteli toiveikkaana.

”Joo. Tanssivia erivärisiä pilkkuja valkoisella taustalla.” Turbo sulki silmänsä ja käänsi päänsä pois Minnin äänen suunnasta. ”Äh, sori. Taas.”

”Ei se mitään”, Minni sanoi rauhallisesti. ”Sä oot menettänyt paljon verta ja sulla on nestehukka.” Hän ojensi kätensä, ja käänsi varovasti Turbon pään takaisin itseään kohti.

”Ne ainakin näyttävät normaaleilta”, Minni totesi, ja jatkoi huomattuaan Turbon kysyvän ilmeen: ”Silmät siis.”

”Näyttävät siis normaaleilta toimimattomilta plutolaisilta tekosilmiltä? Kiva.”

”Ne näyttävät melkein samalta kuin sun omat silmät. Kyllä ne plutolaiset jotain osaa tehdä. Moton silmä näyttää kans samanlaiselta, kuin mitä sillä oli aiemmin”, Minni selitti.

”Silmät siis mukautuvat käyttäjän mukaan? Pelottavaa”, Turbo mutisi.

”Siltä vaikuttaisi. Onko sillä mitään eroa, pidätkö silmäsi kiinni vai auki? Siis erotatko vaikka valaistuksen muutokset?”

”Valkoinen kirkastui kun otit siteen pois, jos sitä tarkoitat,” Turbo vastasi.

”Hyvä. Mä tulen kohta takaisin, älä karkaa mihinkään”, Minni sanoi, ja sitten kuului tämän etääntyvien askelten ääni.

Turbo nyökkäsi ja vajosi taas hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Tuntui mukavalta, että Minni näki vaivaa auttaakseen häntä. Toisaalta Turbolla oli syyllinen olo, koska Minni olisi varmasti voinut tehdä jotain hyödyllisempääkin. Suunnitella taistelukuvioita, vaikka.

Pian Minnin askeleet lähenivät jälleen. Minni ei sanonut mitään, mutta Turbo tunsi miten hänen päähänsä laitettiin kypärä. Kuului tuttu suhaus, kun visiiri sulkeutui.

”Muuttuiko näkymä mitenkään?”

”Valkoisesta tuli harmaata”, Turbo raportoi.

”Mielenkiintoista”, Minni sanoi ja otti kypärän Turbon päästä. Taas askeleet etääntyivät, ja nyt kesti selvästi kauemmin, ennen kuin Minni tuli takaisin.
Minni pisti jälleen kypärän Turbon päähän kertoen virittäneensä visiiriin polarisointikontrollin. Turbon näkökenttään ilmestyi ääriviivoja, mutta kaikki oli silti sumuista ja aivan liian vaaleaa. Sekunnin ajan hän ehti innostua siitä, että näki edes jotain. Sitten Turbo kuitenkin tajusi, ettei pötkisi pitkälle vain sillä, että pystyi nyt erottamaan suunnilleen missä Minni seisoi.

Kun Minni sanoi säätävänsä valoa vähän pienemmälle, oli Turbon leuka loksahtaa paikaltaan. Hän ei ollut enää uskonut näkevänsä Minnin kasvoja, mutta siinä tämä nyt hänen edessään seisoi ja katseli häntä odottavasti. Turbon yli pyyhkäisi mukava, lämmin onnentunne, jota hän ei ollut hetkeen kokenut. Minni tajusi, että Turbo tosiaan näki hänet. He halasivat toisiaan tiukasti.

”En mä ihan väärään tyttöön ole ihastunut”, Turbo härnäsi.

Minni hymyili ja vetäytyi taaksepäin silmäillen tutkivasti Turbon kasvoja. ”Miltä näyttää?”

”Hyvältä. Vähän oranssilta, mutta muuten hyvältä. Mistä sä oikein keksit tämän?” Turbo ihmetteli.

”Sanoit, että valkoisen sävy muuttui kun otin siteen pois. Tajusin, että pystyt havaitsemaan valaistuksen vaihtelut. Pelkkä visiirin tummentaminen ei kuitenkaan auttanut, mutta se yhdistettynä polarisaatiosuotimeen näyttäisi toimivan”, Minni selitti. ”Oikein toimiva silmä säätää automaattisesti valkotasapainon sopivaksi, eli saa valkoisen näyttämään valkoiselta. Sun silmät ei sitä ilmeisesti tee, ja siksi oranssi visiiri saa maailman näyttämään oranssinsävyiseltä.”

”Kiitos, Minni”, Turbo hymyili. Muita sanoja ei tuntunut sillä hetkellä löytyvän.

”Uskoisin, että sun näön korjaamiseen voisi riittää pelkät polarisoivat aurinkolasit,” Minni sanoi. ”Mieluiten vihreillä linsseillä, niin se korjaisi ainakin ulkoilman punertavaa valoa kuten normaali silmät tekisi.”

”Eli mun ei edes tarvitse välttämättä olla loppuikääni potta päässä, eikä syödessä tarvitse sokkona tökkiä itseäni haarukalla kuonoon?”

”Aivan”, Minni naurahti.

Turbo hymyili entistä leveämmin ja halasi Minniä uudelleen. Ehkä tulevaisuus ei ollutkaan niin synkkä, kuin miltä se oli vielä hetki sitten tuntunut.

2/1/2019, 22:47

Olipas ihana!! Oikein oivaltava versiointi noista Olipa Kerran-jaksojen tapahtumista <3 Minni ja Turbo ovat kyllä niin ihana pari.

En ole tätä ennen lukenutkaan vaikka melko systemaattisesti yritän välillä etsiä uutta luettavaa Smile

Eikä oo minusta jäänyt ajan hampaisiin. Toki näin tiedän itsekin kirjoittavana, että itse sitä haluais koko ajan viilata joka tekstiään ;D Itse sitä on aina itsensä pahin kriitikko.

2/1/2019, 23:33

Kiitos paljon Pahgiz! Kiva kuulla että tykkäsit Smile

Tää oli esillä vanhalla foorumilla, mutta poistin tarinani samalla kun lähdin sieltä enkä ole sen jälkeen uskaltautunut julkaisemaan mitään ennen kuin vasta nyt.

2/1/2019, 23:47

Harmi kuulla että oot joutunut tällästä tarinaa pimittämään.

En pistäisi pahakseni vaikka sunkin tekstejä nähtäisiin lisää ;3

2/1/2019, 23:54

Mie oon lukenut tän aikasemmin ja oon kissojen ja koirien kaa tätä ettiny! Mutta onneks se on täällä nyt! Tää on aivan ihana Smile

3/1/2019, 12:55

Voi kiitos Prätkisfan! Smile

Pahgiz, eiköhän näitä nähdä lisää, nyt kun on foorumi missä niitä julkaista Very Happy

21/1/2020, 14:47

Tää tarina on huippu Smile

. Oli kiva päästä näkemään tilanetta keskeltä episodia. Tykkään

8/3/2022, 13:20

Voi että tää paranee aina vaa jokasella lukukerralla [You must be registered and logged in to see this image.]
Tykkään nii paljo tosta sun tavasta kertoo. Siinä saadaa just kaikki tarpeellinen informaatio, et tosta kohtauksesta saa selkeesti kiinni [You must be registered and logged in to see this image.]
Erityisen paljon pidin siitä miten täydellisesti esitit Turbon ja Minnin! Kummankin heistä olit musta kirjottanu just niinku heidän luojansa tarkoitti (Mikä ei tosiaa oo mikään helppo tehtävä..) [You must be registered and logged in to see this image.]

Ois kyllä oikeesti tosi kiva lukea sulta enemmänki! :3

8/3/2022, 16:22

Oih, itsekin muistan tämän ficin vanhalta foorumilta! Ihana päästä taas lukemaan tuotantoasi Very Happy

Toivottavasti sulta on myös enemmän tekstiä tulossa Smile

29/10/2022, 21:57

Olen ehkä "vähän" myöhässä, mutta kiitokset ihanista kommenteista I love you

En uskalla luvata vielä mitään, mutta yhtä tarinaideaa olen pyöritellyt jo pitkään... Jos jatkaisi kirjoittamista taas pienen tauon jälkeen Very Happy

30/10/2022, 08:32

Ole hyvä vain I love you

. Anna palaa vaan

Toivonkipinä (S)

Toivonkipinä (S)

Vs: Toivonkipinä (S)

Vs: Toivonkipinä (S)

Vs: Toivonkipinä (S)

Vs: Toivonkipinä (S)

Vs: Toivonkipinä (S)

Vs: Toivonkipinä (S)

Vs: Toivonkipinä (S)

Vs: Toivonkipinä (S)

Vs: Toivonkipinä (S)

Vs: Toivonkipinä (S)

Vs: Toivonkipinä (S)