Pilvilinnoissa K15

Ficin nimi: Pilvilinnoissa  
Kirjoittaja: Prätkisfan2
Tyylilaji/Genre: Huumori, draama, ällösöpöily, viittaukset seksuaaliseen kanssakäymiseen, toiminta
Ikäraja: K15
Paritus/Päähenkilö(t): Minni/Turbo, Anni/Vinski & Oc/Moto
Yhteenveto/Tiivistelmä: Minni, Anni ja Milva ovat saapuneet tapaamaan jätkiä Maahan. Kolmikko on hyvillään siitä, että Marsin sotaisan tilanteen aikana naishiiret ovat ehtineet tulla heitäkin tapaamaan. Leipäjuusto pitää jätkät kiireisinä Chicagon tuhoamisen kanssa. Sitä jätkät eivät taas laskelmoi, että limaisella plutolaispomolla on heidän päänmenoksensa muita suunnitelmia. Eräänä viileänä kesäaamuna Leipäjuuston luotto professori Nuikki räjäyttää hiiriä kohden kranaatin, joka saa aikaan prätkähiirissä hyvin poikkeavaa käyttäytymistä. Tästä osansa saa erityisesti naishiiret. Yltiöpäiset romantikot saavat naiset jopa hermostumaan, mutta naiset eivät voi lähteä Marsiinkaan jättäen jätkiä pulaan sillä kranaatin aiheuttaman aineen vuoksi, jätkien henget voivat olla vaarassa. Miten naishiiret ja Santtu ratkaisevat ongelman?
Varoitukset: Todella, todella suurta ällösöpöilyä, flirttailu, seksuaalisia viitteitä ja sitä kautta viittauksia aikuisten pitämään kivaan. Taistelua ja hengissä selviytymistä.
Vastuunvapaus: En omista Prätkähiiriä Marsista. Ne kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen. En myöskään saa ficistä rahaa, enkä tee ficcejä myyntitarkoitukseen. Ainoat hahmot, jotka pidän on omat OC-hahmot ja tarinan juonen.
 
A/N: Välillä vain mietin mitä tähänkin kirjottaisi. Näitä tarinoita tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella. Joten lisää pukkaa… olkaa hyvä!
 
”Koppi!” hiirinainen huusi toiselle, kun heitti tätä tämän isolla mustalla jumppakassilla päin näköä. Milva pärski irtonaisia suortuviaan kasvoilta, jotka eivät olleet yltäneet ponnaria pidemmälle. Nainen katsoi tuimasti mustahiuksista ystäväänsä ja nappasi läheisen sohvatyynyn, jonka iski voimakkaasti naisen kasvoja vasten. Minni henkäisi epäuskoisena ja nappasi läheisestä sängystä tyynyn itselleen, lähtien jahtaamaan ystäväänsä pitkin tulostaulua. Iloinen kikatus ja erimittaiset kiljahdukset täyttivät kolkon tulostaulun äänillä. Anni saapui kanssa tilaan ja katsoi ystävysten välistä tyynysotaa. Naishiiri oli hakenut aluksesta vielä omat tavaransa ja oli asettelemassa niitä omalle paikalleen.
”Mitä te teette?” Anni naureskeli, kun Minni pysähtyi yhtäkkiä hänen eteensä valmiina iskemään kohti juoksevaa Milvaa tyynyllään.
”Tyynysotaa!” Minni vinkkasi ja vilkaisi nopeasti takana seisovaa ystäväänsä. Virheellinen liike, sillä naishiiri sai poskeensa suoraan Milvan käsissä olleesta tyynystä.
”Aika rajua tyynysotaa!” Anni kohautti kulmansa.
”Älä nipota!” Milva naurahti ja iski leikkimielisesti Anniakin käsivarteen. Hiirinainen mulkaisi tuimasti ruskeaturkkista ystäväänsä ja nappasi Minnin kädestä tyynyn itselleen. Milva kiljahti iloisena ja lähti juoksemaan naista karkuun.
”HEI!” Minni naurahti kanssa ja juoksi ystäviensä luokse. Edes moottoripyörien ääni ei saanut naishiiriä lopettamaan.
”Wohouuuuu tyynysota!” Vinski vislasi ilakoiden, herättäen näin naiset omista jutuistaan.
”Haluatteko osallistua?” Milva roikotti tyynyä kysyvästi kädessään.
”Jos vaatteita vähennetään?” Vinski virnuili. Hiirinaiset mulkaisivat toisiaan ja heittivät täydessä yhteisymmärryksessä hiirimiestä tyynyillään. Valkea marsilainen keräsi itseään hetken pärskien ympäriinsä ja pyyhkien kasvojansa.
 
Tyynysodasta lämpötila oli kohonnut hiukan. Minni riisui yltään vihreän liivin sekä keltaisen pitkähihaisen läheiselle nojatuolille. Vahvat kämmenet hänen lantiollaan sai naishiiren hieman säpsähtämään, kun kullanruskea hiirimies käännytti hänet eteensä.
”Ei sitä Vinskiä kirjaimmellisesti tarvinnut ottaa?” Turbo vinkkasi. Minni käänsi hiljaa miehelle selkänsä tuntien edelleen tämän kädet lanteillaan.
”Sitähän sinä toivoisit…”
”Kenties!” Turbo murahti naishiiren korvaan ja irrotti otteensa tämän lanteista. Minni kiljahti pienesti, kun miehen kämmenet löytyivätkin iskettyinä naisen takapuolelta.
”Turbo!” naishiiri naureskeli, kun asetti omat kätensä Turbon käsien päälle, jotka edelleen puristivat tiukasti naisen takapuolta. Hiirinainen kietoi häntänsä miehen jalan ympärille yrittäen edes jotenkin saada vapautettua itsensä miehen otteesta. Hännän käyttö kuitenkin muistutti hiirimiestä omastaan ja mies kietoikin omansa Minnin lanteiden ympärille. Minni kääntyi nopeasti ympäri ja nappasi hiirimiehen poskista kiinni. Turbo laittoi lähes yhtä paljon naiselle vastaan ja kaksikko kellahti pienen pysty painimisensa jälkeen hiirimiehen sängylle, Minnin jäädessä Turbon alle. Turbo painoi pitkän rakastavan suudelman Minnin suulle, joka nauroi lempeästi yrittäen samalla edelleen rimpuilla vastaan.
”Hei! Kaikella kunnioituksella!”
”Jos haluatte olla kaksin, niin kertokaa se!” Moto ja Vinski huutelivat.
”Joo ei sillä, että haluaisitte yleisöä, mutta me emme halua välttämättä nähdä teidän kahden rytmikästä kuherteluanne tai olla osallisina siihen,” Milva totesi istuessaan harmaan hiirimiehen polvella. Naisen heitto sai myös Annin nauramaan.
”Emme jakaisikaan sitä iloa teidän kanssanne!” Minni nauroi työntäen hiirimiehen yltään.
”Minniiiii… Eikö ryhmäseksi olekaan listasi kärjessä?” Milva marisi puristaen kädet eteensä.
”Paljastuiko varjeltu salaisuuteni? Oi luoja…” Minni pyöritteli silmiään, samalla kun heitti hiuksensa selkänsä puolelle.
”Turbo, tyttöystävässäsi on enemmän puolia kuin luultiinkaan!” Vinski hieroi korvalehteänsä. Turbo nosti kätensä Minnin olalle, joka mulkaisi tätä hyväntuulisena.
”Eikö parisuhteessa pidäkin kokeilla kaikkea uutta?” Turbo vinkkasi.
”Äiti sanoi aina niin,” Minni naurahti ivallisesti. Hiirten oma metelöinti kantautui tulostaulussa pariskuntien väliselle heitetylle huumorille.
”Mää tiedän mitä me tehdään kanssa!” Anni vinkkasi silmäänsä, kävellessään Vinskin ohi.
”WHhouuuuuu!” Vinski löysti sormellaan kaulan ympärillään olevaa violettia huivia.
”Wuuuu tilannehan käy kuumaksi, kun te kolme olette täällä!” Turbokin kommentoi.
”Syyttäkää vain itseänne machot… Olette selkeästi eläneet vuosia selibaatissa!” Milva naurahti nousten harmaan hiirimiehen sylistä.
 
Jätkät mulkaisivat toisiaan. Moto erehtyi raapimaan ohimoaan metallisella kädellään. Milva asteli takaisin miehen luokse, nostaen toisen polvensa lepäämään sohvan selkänojalle Moton reiteen kiinni. Hiirinainen kietoi kätensä miehen kaulanympärille ja mulkoili tätä alaviistoon.
”Oliko jotain sanottavaa vielä?”
”Mietityttää vain, että jos me olemme olleet useamman vuoden selibaatissa… niin ettekö te sitten ole?” Moto hieroi leukaansa.
”Tytöt jäimme kiinni!” Milva nousi nopeasti miehen yltä, joka kiskaisi leikkimielisesti naisen nopeasti takaisin otteeseensa.
”Milva se ei osaa pitää sitten kiinni mistään salaisuudesta!” Anni nojasi keittiön pöytää vasten.
”Jep! Varsinainen juorukello!” Minni komppasi. Minni nojasi pöydän kulmaan, kun Turbo astui hänen viereensä, nojaillen pöytään toisella kädellään. Anni otti askeleen lähemmäksi Minniä tämän viereen, koska Vinski toiselta puolelta ahdisteli häntä virnuillen. Naiset tunsivat toistensa käsivarret toisiaan vasten.
”Pitääköhän nämä sankarit väsyttää illasta?” Minni kysyi Annilta pitäen katseensa kuitenkin Turbossa.
”Kenties?” Anni kohautti kulmaansa ja vetäen päätään vaistomaisesti taakse päin Vinskin lähestyessä tätä. Hiirimiehet lähestyivät hiljaa mitään sanomatta naiskaksikkoa. Minni vetäisi Annin mukanaan, niin että hiirimiesten suut koskettivat toisiaan pitkän suudelman saattamana.
”Iiiyyyyy!” Vinski parahti ja hieroi kuonoansa.
”Ollaan me läheisiä, mutta olisit voinut pitää tunteesi kauempana!” Turbo vastasi.
”Minä? Sinähän minun kimpussani olit?” Vinski älähti. Anni ja Minni iski kätensä yhteen naureskellen.
”Älkäähän nyt jätkät! Emme ole osoittaneet toisillemme moista lempeyttä vissiin koskaan,” Moto kannusti omalla isovelimäisellä tavallaan.
”Ai haluatko sinäkin?” Vinski osoitti harmaata hiirimiestä sormellaan.
”Tee se niin löydät itsesi nopeammin Marsin aavikolta, kuin uskotkaan!” Moto vastasi pienesti murahtaen valkealle hiirimiehelle.
”Odottaako Santtu meitä jo?” Minni kysyi vaihtaen aihetta nopeasti.
”Santtu ei ole itse nyt kotona… mutta voimme mennä myöhemmin hänen luokseen,” Turbo selitti.
”No mitä teemme sen ajan sitten?” Anni kysyi.
”Mitä vain… mitä haluat!” Vinski vinkkasi.
”Oletko varma, että se väsyttäminen tapahtuu illasta?” Anni mulkaisi Minniä.
”Tee se aikaisemmin, niin emme yöksi pääse heistä eroon,” Minni kuiskasi hiirinaiselle.
”Haluatko tosissasi meistä eroon?” Turbo kysyi aavistuksen loukkaantuneena.
”En tietenkään rakas… mutta hillitkää itseänne hieman,” Minni vastasi ja silitti ohimennen miehen vatsalihaksia.
”Se onkin todella helppoa!” Turbo naurahti.
”Turbo mun silmät on täällä!” Minni osoitti lähellä miehen kasvoja, omia silmiään.
”Tiedän… niitä on oikein kaksin kappalein! mies kommentoi. Minni ei kommentoinut hiirimiehelle mitään, vaan käänsi tälle kylmästi selkänsä.
 
Santtu oli koko illan toisaalla, joten hiiret eivät naisihmisen luokse päässeet lähtemään. Santtu oli ilmoittanut, että hän olisi vasta seuraavana aamuna perillä joten hiiret saisivat nyt viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa. Naishiiret olivat vuorottain käyneet pitkässä kuumassa suihkussa. Jokainen oli nauttinut siitä, ettei kellokaulassa tarvinnut aikaa katsoa koska vesi loppuisi kesken. Myöskin lämmin vesi riitti koko suihkun ajaksi. Jokainen hiirinainen kuurasi itsensä kaikesta roskasta ja irtohiekasta. Jopa jätkät olivat pystyneet pidättäytymään naisten suihkujen ajan sivussa. Härkkiminen kuitenkin jatkui tulostaulun puolella. Tai Milvalle ainakin. Hiirinainen oli erehtynyt kulkemaan pelkässä pyyhkeessä hiirimiesten edessä ja saanut siitä kuulla yhden jos toisenkin kommentin. Minni ja Anni ottivat oppia ja ottivat pukuhuoneen puolelle mukaansa vaihtovaatteensa. Minni istui lämpimän kosteassa pukuhuoneessa nauttien rentoutuneena olostaan. Hän oli ottanut mukaansa karvoja pehmentävää öljyä, joka hoiti myös kovia kokenutta ihoa sen alla. Öljyä uutettiin marsilaisesti kiiltokukan emistä, se oli harvinaista sen päivän Marsissa ja Minni koki öljyn olevan vain spesiaali tilanteisiin. Se sai karvan näyttämään kiiltävälle, tasaiselle ja tuntumaan pehmeälle. Kaiken lisäksi se tuoksui hieman karkkimaiselle ja makealle. Se oli naisen yksi lempituoksuista ja ei hän sitä kieltänytkään… Se oli myös Turbon lempituoksuja ja sai miehen usein pauloihin naisen käyttäessä öljyä. Naishiiri istui pyyhkeessään, kun pukuhuoneen ovi avattiin. Nainen oli juuri saanut levitettyä öljyn paljaille jaloilleen, kun hiirimies nojasi oven karmiin ihaillen vain näkyä edessään.
”Olenko ainoa, joka ei saa omaa rauhaa?” Minni kysyi kulma aavistuksen koholla ja jatkoi öljyn levittämistä hartioilleen ja kaulalleen. Turbo heitti pyyhkeensä naulakkoon naisen istuman penkkirivin yläpuolelle.
”Vai olinko liian hidas?” nainen jatkoi, kun ei saanut mieheltään mitään vastausta.
”Tai sitten halusin vain olla hetken kahden kanssasi,” Turbo vastasi hellästi naiselle ja siirsi tämän öljypurkin sivummalle, jotta pääsi istumaan ihan Minnin viereen. Minni katsoi miestä rakastavasti. Siitä oli ollut aikaa, kun kukaan kolmikosta oli nähnyt omaa puolisoaan.
”Meidän pitäisi järjestää sitten aikaa enemmän kaksin olemiseen. Varsinkinkin kun siihen on nyt mahdollisuus,” Minni totesi ja tarrasi hellästi kädellään Turbon kädestä kiinni. Mieshiiri puristi kevyesti naisen kättä omansa suojassa ja suukotti sitä.
”Mää keksin meille jotain, että voidaan olla kaksin,” Turbo lupasi. Minni nojautui lähemmäs miestä ja suuteli tätä muutaman kerran hellästi.
”Oletko varma, ettet jaa suihkua kanssani?” mies helli naista tämän kaulaa vasten. Mieshiiren nenään kantautui naisen käyttämä vartalo öljy. Mies murahti haluavasti saaden naisen kikattamaan. Minni silitti varovaisesti hiirimiehen poskea ja kaulanaluetta toisella kädellään.
”Olen…” Minni naurahti.
”Saako olla pettynyt?”
”Petyt joka tapauksessa, kun kieltäydyn kohteliaasti seurastasi,” Minni helli miestä.
”Anna armoa! Me ei olla vuosiin oltu sillein kahdestaan…”
”Onko joku muu useinkin ollut meidän kanssamme, kun olemme jakaneet intiimimpää rakkautta?” Minni naureskeli ja sai Turbon tuhahtamaan.
 
Minni taputti miehen reittä lohduttavasti ja puki alusvaatteet päällensä, siinä missä Turbo riisui nahkaliivinsä. Naishiiri siveli sormistaan vielä ylimääräisiä öljyjä kasvoihinsa. Turbo vilkaisi olkansa yli hiirinaista. Minni pörhensi pyyhkeellään kosteita hiuksiaan ja sai ne entisestään hieman sekaisimmiksi. ”Mikä seksipakkaus…” Turbo ajatteli. Turbo asteli naisen luokse ja suukotti tämän ohimoa. Minni tunsi, kuinka tämän kädet vaelsivat jossain naisen reisillä.
”Turbo…” Minni henkäisi, kun tunsi toisen painautuvan tiukammin itseensä kiinni ja suudellessa tämän kaulaa.
”Kukaan ei huomaa, jos otamme pikaiset!”
”Sinä et osaa rakas ottaa pikaisia,” Minni naurahti ja kääntyi ympäri. Turbo vilkaisi nopeasti katon rajaa.
”Ongelma kenties tuokin!” Turbo tokaisi naurahtaen. Minni laski kätensä hiirimiehen olkapäille ja suuteli tätä muutaman kerran. Pari viimeistä olivat pidempiä ja Turbo tunsi kuinka hänen oli vaikeampi ottaa etäisyyttä naisesta. Minnin hento hengitys tuntui kuononpielessä.
”Menehän nyt! Päästään vielä jatkamaan iltaamme,” Minni rohkaisi miestä.
”Hyvä on…” Turbo vastasi hieroen ohimennen naisen vatsanseutua. Minni puki loput vaatteet päällensä, jättäen kullanruskeaturkkisen hiirimiehen peseytymään. Yhteisessä tilassa Moto ja Milva oli aloittanut elokuvan. Vinskistä ja Annista ei näkynyt merkkiäkään. Milva oli nojautunut miehensä kainaloon ja vilkaisi nopeasti mustahiuksista ystäväänsä.
”Onko kaikki hyvin?” naishiiri kysyi. Minni istui yksittäiselle nojatuolille jatkamaan kuivalla pyyhkeellä hiustensa kuivattamista.
”On… miten niin?”
”Vaikutit jotenkin vaisulle,” Milva totesi, saaden Motonkin kääntämään katseensa vaaleanharmaaseen hiirinaiseen.
”Ai… kai suihku ja oma aika rentoutti sen verran, että alkoi olo tuntumaan vaisulle.”
”Vai olisiko vaisun lähde kenties jäänyt pesemään syntisyytensä pois?” Moto osoitti hiirinaista sormellaan.
”Ei… koska mitään ei tapahtunut,” Minni pyöräytti silmiänsä.
”No teillä on virikkeellinen suhde,” Milva hörähti pienesti. Minni iski kaksikkoa takanaan olleella tyynyllä.
”No ei teidänkään suhde kovin aktiiviselle näytä,” Minni huokaisi.
”Mistä tiedät mitä ehdimme tekemään, kun viivyit ikuisuuden suihkussa?” Milva vinkkasi silmäänsä naiselle.
”Missä Vinski ja Anni?” Minni yritti vaihtaa puheenaiheensa toisaalle.
”Haluatko oikeasti tuohon vastauksen?” Milva kysyi virnuillen.
”Tekö neljä oikeasti teitte sen tässä välissä?” Minni älähti.
”Vinski ja Anni kenties… me yritimme pohtia Turbon kanssa mitä tekisimme vielä loppuillasta,” Moto selitti.
”Minä tiedän kyllä mitä Turbo haluaisi tehdä,” Minni hieroi niskaansa.
”Ja sinä julmuri et mahdollistanut edes sitä?” Milva vilkaisi ystäväänsä. Minni nauroi tyynyä vasten, jonka hän oli nostanut syliinsä.
”Tiedetään... mikä julmuri olenkaan!”
”Pihtari sinä olet!” Milva murahti saaden kenraalittaren entuudestaan nauramaan.
 
Turbo heitti punaisen huivinsa, nahkaliivinsä ja farkkunsa sängylleen astellessaan suihkusta tulostaulun puolelle. Minni ihaili komeaa näkyä edessään, joka tutki laatikkojaan selkä naiseen päin. Mieshiiri teki varmasti tarkoituksella sen, että oli kietonut pyyhkeen lanteillensa niin alas ettei kauaa tarvinnut miettiä mistä vesiraja alkaisi. 
”Pihtarin kiimaviisari alkaa ilmeisesti nousemaan?” Milva ilkkui.
”Anna mun olla!” Minni helahti punaiseksi. Turbo heristeli korviansa, kun kuuli naiskaksikon välisen keskustelun.
”Onko hyvä elokuva?” Turbo kysyi Motolta seisten pidemmän sohvan selkänojan takana.
”Ihan perus toimintapätkä… taisi tulla itse asiassa viime viikolla,” Moto vastasi. Minni ei pystynyt olemaan tiirailematta lihaksikasta mieshiirtä, joka selkeästi härnäsi naista läsnäolollaan. Turbo virnuili naishiirelle ilkikurisesti.
”Missä Vinski ja Anni?” Turbokin kysyi ja istui Minnin istuman nojatuolin käsinojalle. Hiirinainen mulkaisi miestään nopeasti. Kuitenkin Minni hieroi sormenpäillään miehen alaselkää, osoittaen ettei tätä ainakaan hirveästi haitannut mieshiiren läsnäolo.
”Juuri sanoimme Minnille, että jakamassa rakkauttaan!” Milva hörppäsi juomastaan.
”Kas kummaa… edes jotkut,” mies ivalsi naureskellen ja sai Minnin kynnen kylkiluidensa väliin.
”Mene pukeutumaan!” Minni komensi.
”Miksi? Onko kuuma?”
”Ei! Mutta…” Minni nieleskeli hieman. Turbo nousi käsinojalta ja nojasi kaksin käsin lähemmäs hiirinaisen kasvoja.
”Niin?”
”Kaikki muutkin ovat pukeissa…”
”Keksi parempi tekosyy tai saat käydä uudelleen suihkussa,” Turbo murahti naishiiren korvaan.
”Minni sää olet hävinnyt tämän… joten suosittelen luovuttamaan…” Milva mulkaisi nopeasti ystäväänsä.
”Siinähän suosittelet sitten…” Minni puristi kädet eteensä. Turbo suukotti naishiiren poskea ja lopetti toistaiseksi tämän härnäämisen.
 
Minni veti yllään olevien collegehousujen lahkeita ylöspäin, kun tunsi Turbon änkeytyvän viereensä. Yllätykseksi mieskin oli pukeutunut löysiin vaaleanharmaisiin collareihin.
”Eikö farkut napannut?” Moto kysyi ja heitti veikalleen kotikaljatölkin.
”Ei oikein…” Turbo vastasi lyhyesti ja kietoi kätensä Minnin yli. Naishiiri paransi asentoaan hiirimiehen sylissä ja antoi oikeastaan hänelle mahdollisuuden istua paremmin nojatuolissa. Onneksi se oli hiukan leveämpi, joten pariskunta mahtui siihen hyvin. Minni istui osittain Turbon syliin painautuen tähän hellästi kiinni. Turbo suukotti naisen otsaa. Edelleen naisen karvoissa tuoksuva öljy sai hänet pauloihinsa. Kuitenkin hän tunsi Minnin. Intiimimmälle hetkelle he tarvitsisivat huomattavasti erilaisen ympäristön ja tilaisuuden oikeasti viettää aikaa ensin kahdestaan. Pakottaminen tai muu vihjailu saattaisi naisen lyömään jalat vain tiukemmin ristiin ja olon hyvin epämukavaksi kummallekin. Turbo vilkaisi naista vieressään.
”Tyylimme on lyömätön!” Turbo kommentoi ja sai Minnin vilkaisemaan asukokonaisuuttaan. Kummallakin oli yllään vaaleanharmaat collarit ja Minnin yllä oleva beigen värinen t-paita oli kuin kaukainen illuusio sille, että Turbolla ei ollut ylävartalollaan paitaa ollenkaan.
”Hyvä me siis!” Minni nosti kätensä, johon Turbo iski kätensä.
”Tosin vartalosi on ihan eri värinen, kuin paitani,” Minni vastasi hieman unisena.
”Miten niin? Saman väriset!”
”Eikä ole! Olet huomattavasti tummempi, kuin vaalean beige paitani!” Minni älähti ja suoristi hiukan itseään.
”Beige, kun beige… sama väri!” Turbo kohautti harteitaan ja sai pariskunnan välille hyväntuulisen kinan. Milva ja Moto vilkaisi kaksikon kinaamista huvittuneina. Moto raapi nopeasti otsaansa, tuntien hennot kämmenet kätensä päällä. Moto suukotti puolisonsa päälakea hellästi ja jatkoivat elokuvan seuraamista. Samaan aikaan aluksessa Vinski pyöri Annin ympärillä kuin kiimainen kimalainen. Anni sai ajoittain tuuppia hiirimiestä edestään pois. Hätätilanteen tullen naishiiri halusi olla varma, että alus on lähtövalmis. Anni tutki selällään maaten ohjauspaneelin johtoja. Naishiiri tunsi hellät kosketukset kummallakin puolella jalkojansa.
”Voisitko antaa minulle työrauhan mitenkään?” nainen totesi hieman virnuillen.
”Toki… heti, kun sanot tuon vakavammin!” Vinski virnuili ja jatkoi naisen hivelöiniä aina reisiin saakka. Hiirimies jopa istutti itsensä Annin jalkojen väliin saaden ruskeaverikön huokaisemaan syvään. Anni varoi päätään noustessaan paneelin alta istumaan ja mulkaisi tuimasti valkeaa marsilaista.
”Onko sanottavaa?”
”Olisi paljonkin, mutta taidan pitää kieleni kurissa ettei herkkä sielusi ota itseensä!”
”Tiedän mitä voisit sillä kielellä tehdä!”
”Olet yksi pervo!” Anni naurahti ja iski miestä rintalihakseen. Vinski sai naisen otteessaan kiljaisemaan pienesti ja veti tämän paremmin syliinsä. Valkea marsilainen sai kiedottua kätensä paremmin Annin vartalon ympärille. Vinski painoi otsansa Annin otsaa vasten. Hiirinainen huokaisi ihastuneena ja antoi pienen sähköpurkauksen antenneillaan Vinskin omiin.
”Hei!” Vinski älähti ja hieroi antennejaan.
”Etkö halunnutkaan syvempää kontaktia?”
”Syvä tai ei… tuo tuntui ikävälle,” mies jatkoi hieroen punaisia antenneja. Anni pyöräytti silmiään nopeasti.
”Syvästä puheenollen…” hiirimies lirkutteli Annin korvaan, tämän katsellessa sivulle.
”Älä aloita!”
”Mitä jos aloitankin? Et pysty kuitenkaan vastustelemaan,” Vinski henkäisi ja suuteli naisen kaulaa. Vinski puraisi kevyesti Annin kaulaa. Naishiiri säpsähti hiukan, kun tunsi pienen imun kanssa kaulallaan. Anni asetteli kätensä kaulalleen ja katsoi hiirimiestä hiukan toruen.
”Et tee mitään fritsua!”
”C’moooon söpöläinen!”
”Vinski ei! Me ei olla mitään teinejä enää, jotka imee toisensa mustiksi!” Anni älähti ja nousi seisomaan. Vinski oli juuri sanomassa jotain, kun Anni nosti tälle tiukasti sormensa.
”Äläkä edes puhu imemisestä!”
”Okei… en puhu… mutta voit toteuttaa tälle jumalaiselle adonis vartalolle villeimmätkin fantasiasi!” Vinski flirttaili ja kellahti kyljelleen tukeutuessaan nojaamaan toiseen käteensä. Anni puristi kädet eteensä ja poistui aluksesta.
”Mihin menet?”
”Katsomaan ystäviämme!”
 
Vinski nousi nopeasti naisen perään, joka oli saavuttanut jo sohvaryhmän. Anni tiedusteli oliko heillä vielä illaksi suunnitelmia, mutta Minni ja Milva olivat väsähtäneet miestensä kainaloissa niin paljon etteivät ainakaan enää jaksaneet mitään erikoista tehdä. Vinski hieroi nopeasti naisen takapuolta, joka mulkaisi pahantuulisesti tämän lämmittely yrityksiä. Hiirimies lysähti toiselle nojatuolille, jonka luokse Anni myös käveli. Ruskeaturkkinen hiirinainen istui sen käsinojalle, Vinskin yrittäessä houkutella häntä syliinsä.
”Onko meidän pedit valmiina?” Anni kysyi ja katsoi Turbon kainalossa kerällään olevaa hiirinaista, joka selkeästi jo haki unta.
”Siinä ei paljoa laittamista ollut, mutta ovat valmiina,” Milva vastasi kanssa silmiään hieroen.
”Minni on ainakin jo ihan sänkyä vaille,” Anni henkäisi ihastuneena. Musta hiuksinen naishiiri vain ynähti ystävilleen vastaukseksi ja raotti hieman silmiään.
”Miten noin väsähditkin?”
”Jännitys ja stressi kaiketi purkautui…” Minni haukotteli ja paransi päänsä asentoa kullanruskean hiirimiehen olalla. Hiirinainen hieroi miehen vatsanseutua ja sai Turbon huomion itseensä.
”Kannatko mut sänkyyn, jos nukahdan tähän?” Minni virnuili.
”Totta kai rakas…” Turbo suukotti naisen otsaa. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun hiiret yksi toisensa perään nousivat ja kellahtivat sänkyyn. Vinski sai hyväntuulisen painin vielä Annin kanssa sängyssä, kun hiirimies harrasti läheisempää kontaktia jälleen naisen takapuolen kanssa. Minni mulkaisi vihaisena kaksikkoa, kun oli löytänyt jo oman paikkansa jälleen Turbon kainalosta. Naishiiri laski kätensä miehen rintalihaksen päälle ja huokaisi syvään. Milva oli kanssa kietonut itsensä tiukasti Motoon kiinni. Vaati hieman säätämistä, sillä miehen metallinen käsi tuntui inhottavalle, jos pääsi painamaan hiirinaisen kehoa. Myöskin halaaminen tuntui inhottavalle, jos Moto oli väärässä asennossa naisen kanssa. Radikaalina ratkaisuna Moto oli ehdottanut metallisen käden irrottamista, niin ei pääsisi satuttamaan Milvaa.
”Vinski sitten, kun painimiseltasi kerkiät niin käytkö sammuttamassa kattovalot?” Turbo kysyi.
”MINÄ? ETTE SITTEN ITSE VOINEET ÄSKEN KÄYDÄ?” Vinski huudahti ja sai veikkansa nauramaan. Valkea egoisti tuhahti kylmästi ja heitti peittonsa menemään.
”Ensi kerralla voit peitota innostuksesi hieman paremmin Vinski!” Minni kommentoi puoli unessa. Vinski katsoi kuontaloansa ja nosti tyynyn etumuksensa kohdalle, joka oli saattanut osoittaa pieniä innostumisen merkkejä.
”HUOLEHTIKAA VAIN OMISTA KÄÄRMEISTÄNNE!” Vinski murisi ja kävi iskemässä kattovalot sammuksiin.
”Teemmekin!” Moto nauroi makeasti. Ystävykset toivottivat toisilleen hyvää yötä ja muutama lämmin suudelmakin vaihdettiin jokaisen pariskunnan välillä.
 
Aamusta Minni hautautui käsiensä alle piiloon. Hänen päätään särki vietävästi ja tuhahtelu sai Turbon havahtumaan kanssa hereille. Milva oli pitkälle jo aamupala hommissa ja näki kanssa ystävänsä tuskaisen olotilan.
”Huomenta!” naishiiri toivotti kuitenkin ensin.
”Perkele mun päätä särkee!” Minni tuskasteli.
”Haluatko särkylääkkeen?” Turbo kysyi vilkaisten Minniä.
”Onko teillä?”
”Muistaakseni Santtu on jättänyt meille,” hiirimies huokaisi nousten istumaan. Turbo hieroi hetken kasvojansa, tuntien kämmenen selällään. Hento sively sai miehen hymyilemään ja nousemaan seisomaan. Matkalta Turbo nappasi nopeasti lasinsa kasvoilleen ja asteli pienemmän vessan puolelle.
”Nukuitko huonosti?” Anni kysyi roikuttaen kättään sängynlaidan ylitse ja katsoi ystäväänsä. Minni ponkaisi pystyyn ja pyöritteli varovasti päätään käsiensä tukiessa niskaa.
”En… nukuin kyllä hyvin. Mutta nukutaan Turbon kanssa aina niin mutkalla, ettei oikein tie aina mistä asennosta herää,” Minni vastasi.
”Hei pliis! Ei kaikkia yksityiskohtia!” Vinski mutisi unissaan.
”Tuki suusi macho!” Anni komensi iskien miestä tyynyllään.
”Miten mutkalla?” Milva kysyi istuen sängyn reunalle ja ojensi ystävälleen jo vesilasillista.
”No aina ihme kiemuroissa… Nukahdetaan ihan suorassa ja toisiamme halaillen, mutta sitten yö meneekin siihen, että ollaan kaiken maailman s-asennoissa toisiimme nähden,” Minni selitti.
”Kuulostaa vaivalloiselta!” Moto kommentoi omasta sängystään.
”Ja tuskaiselle. Teidän pitäisi oppia nukkua paremmin toistenne kanssa,” Milva nyrpisti kuonoansa.
”No ollaan päästy jo pitkälle siinä…” Minni naurahti.
”Jep… aikoinaan Minni potki mut useasti yössä pois sängystä, koska kuulemma yritin rusentaa hänet alleni!” Turbo komppasi ja istui sängylle antaen Minnille kaksi särkylääkettä.
”Sää rusensit! Nyt ehkä varotaan liikaakin toisiamme!” Minni vastasi miehelle, joka hymyissä suin vain suukotti hiirinaista.
 
Hiiret valmistautuivat päivän mittaan. Jätkät huolsivat prätkiänsä ja naishiiret yrittivät kuluttaa vain aikaansa. Alku huuma tai kiima niin, kuin hiirinaiset olivat naureskelleet olivat miesten osalta laskenut yön aikana ja enää kolmikko ei osoittanut kuin helliä suukotuksia heille. Santtu oli kanssa ilmoittanut paluustaan ja oli iloinen nähdessään naishiiret taas pitkästä aikaa, kun hiirikuusikko pääsi naisen tallille. Miehet olivat lähteneet hakemaan ruokaa siinä missä Santtu vaihtoi naishiirten kanssa pitkät kuulumiset. Kuitenkin räjähdykset ja lasien heliseminen kaapissa sai myös Minnin, Milvan ja Annin kurtistelemaan kulmiansa. Iloinen vislaus kantautui pitkin Chicagon katuja, kun Vinski ampaisi punaisella kilpapyörällään Rasvanahan joukkojen läpi. Valkea marsilainen syöksi pyöränsä perästä teräskoukun, jolla lähti vetämään hanttapulien ajamia ajokkeja päin vastaiseen suuntaan, löytäen itsensä Chicagojoesta räpiköimästä.
”Kylmää kyytiä hanttasorsat!” Vinski vislasi ja jatkoi jätkien kanssa muiden Leipäjuuston konnien kukistamista. Leipäjuusto oli tapansa mukaan omassa löyhkätornissaan piilossa, kun taas tämän uskolliset apurit olivat kaduilla aiheuttamassa pahennusta niin hiirten, kuin Chicagon asukkaiden päänmenoksi. Limapomon uskollinen professori Nuikki hääri yhden kulman takana, hänen kehittelemän mutantti oletetun kanssa. Fredrik hyppi ja pomppi riemukkaasti, kunnes professori iski tätä vasaralla keskelle suoraan päänuppia.
”Lopeta nuija! Minulle on sinulle parempaa tekemistä!” professori kihisi naureskellen.
”Hei proffa… mitä vaan kuhan se on riskialtis räjähdyksen kovaa!” mutantti naureskeli läpsyttäen lonkerokättään, toiseen käteensä, joka muistutti ihmisen normaalia kättä, terävineen kynsineen.
”Hahhahaha loistavaa!” Nuikki nauroi ja kaivoi vihreästä salkustaan pinkkinä hohtavan kranaatin.
”Nyt arvon mutanttini! Tehtäväsi!” Nuikki hymyili vienosti ja ojensi kranaatin mutanttinsa käsille.
”Mahtavaa!” Mutantti naureskeli ja vihtoi jo juoksuaskelin menemään. Hiirimieskolmikko ajoivat pitkin katua ja näkivät tutun yksilön tallustelevan keskellä ajorataa.
”Jaahas! Leipäjuusto se ei epäröi käyttää kaikkia yksilöitään,” Moto totesi silmä hohtaen.
”Kutsutko tuota yksilöksi?” Vinski raapi kaulaansa.
”Jonkinlainen sellainen edes!” Turbo hörähti ja kaasutti kovemmin mutanttia kohden. Hetken aikaa mutanttinen yksilö taisteli kranaatin sokan kanssa ja ärisi ja puhisi yrittäessään saada sokkaa irti. Prätkähiiret naureskelivat ajaessaan vain mutantin ohitse, joka jäi prätkien vauhdin takia hetkeksi pyörimään paikoilleen. Fredrik oli usein harmittomin osa Leipäjuuston joukoissa, joten jätkät eivät jaksaneet nähdä vain vaivaa tuhotakseen tätä. Fredrik oli niin räjähdyshullu, että itsensä satuttaminen oli hänelle elämäntyö, kuin ottaa pataansa Rasvanahan tavoin.
”Kirottu rähmäkäpälä!” Nuikki juoksi nurkan takaa. Luihu tiedemies nappasi sokan irti, asetti kranaatin eriskummallisen aseen piippuun ja ampui sen hiiriä kohden.
 
Sankka vaaleanpunainen savu verhoili jätkät syövereihinsä, antaen näin Leipäjuuston joukoille mahdollisuuden perääntyä. Jätkät yskivät tovin vaaleanpunaista savua keuhkoistaan, kunnes olo alkoi tuntua hyvin hempeälle, kevyelle ja kaksimielisyyden vain korostuvan entuudestaan. Myös laantunut kiimaisuus nousi uusiin sfääreihin!
”Mää taidan tarvita Annia nyt!” Vinski nauroi ihaillen.
”Tiedämme mistä ne kaunokaiset löytää!” Turbo nojasi huumaantuneena ohjaussarviinsa. Samaan aikaan tallilla naiset olivat keittäneet itselleen päiväkahvit ja kävivät kiivasta taistelua lautapelin mestaruudesta. Santtu oli siirtänyt huoltohommiaan hieman tuoneempaan ja sai kuluttaa aikaa hiirinaisten kanssa. Jätkien ajaessa talliin naiset tervehtivät heidät nopeasti. Turbo riisui ensin kypäränsä ja osoitti ovenkarmiin nojaavaa Minniä sormellaan. Hiirinainen oli hävinnyt oman kierroksensa ja seurasi peliä hetken aikaa seisten.
”Sinä!” Turbo komensi.
”Minä?” Minni ihmetteli osoittaen itsensä.
”Juuri sinä…” Turbo vastasi. Minni aavisti miehen käytöksessä jotain outoa ja laski kahvikuppinsa keittiön oven toiselle puolelle olevalle tasolle.
”Tarvitsen sinut NYT!” mies totesi lähes hengästyneenä lähellä naishiiren kasvoja. Yhtäkkiä Turbo nosti naishiiren olalleen.
”TURBO!” Minni kiljahti roikkuen miehen olalla, kun tämä asteli päättäväisenä yhteen makuuhuoneeseen. Muu naiskolmikko katsoi, kun hiiret sulkivat oven perässään.
”Tapahtuiko Leipäjuuston kanssa jotain erikoista?” Milva kysyi.
”Kysytkin kaunokainen!” Moto hempeili lähellä naisen kasvoja ja nosti tämän kanssa käsivarsilleen. Yksi toisensa perään, Santtu huomasi pian jääneensä yksin tallin puolelle kun hiirimiehet olivat napanneet puolisonsa matkaansa. Erinäiset kiljahdukset ja seinien hakkaamiset kantautuivat ihmisten naisen tallissa olevista huoneista. Myös huohotukset ja syvät urahdukset sai Santun nostamaan kätensä ja poistumaan tallista sen ulkopuolelle tarkistamaan hinausauton kuntoa. Minni henkäisi syvään lysähtäessään hiirimiehen viereen olevalle sängylle. Turbo naureskeli kanssa omalle ololleen maatessaan Minnin vieressä kummankin katsoessa kattoa. Naishiiri peittosi vartalonsa ja tunsi olonsa epätodelliseksi. Aikaisemmin kaksikon välinen intiimimpi hetki ei ollut yhtä vietävä, voimakas tai Turbon johdonmukainen.
”Mistä moinen rakkaudenosoitus?” Minni kysyi ja vilkaisi hämillään hiirimiestä. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. Nainen ei ollut vastakkaista sanaakaan ehtinyt toteamaan ennen, kuin tämän vaatteet oli miehen vaatteiden kanssa löytyneet lattialta ja miehen aloittaessa innokkaan rakastelun naisen kanssa.
”Rakastan sinua vain niin paljon… en halunnut, että tämä innostus menee ohi!”
”Jännä kun eilen pystyit hillitsemään itseäsi?” Minni totesi kulma aavistuksen koholla.
”Se oli eilen hani! Miten on…” Turbo aloitti ja heitti itsensä nopeasti kyljelleen naisen viereen. Miehen sormet hapuilivat jossain naishiiren alavatsan seudulla, saaden Minnin henkäisemään muutaman kerran.
”Olisiko rundi kaksi?” mies leperteli naisen korvaan.
”Pikku hetki muskelihiiri… Saanko käydä vessassa?”
”Kunhan et viivy liian kauan… en pysty nimittäin pitämään näppejä irti sinusta!” Turbo suuteli naisen kaulaan. Minni naurahti hermostuneena pienesti ja nousi istumaan.
”Nopeasti vain…” Minni totesi ja hamuili vaatteita käsiinsä. Tallin puolella myös Milva ja Anni oli onnistuneet vetäytymään miestensä rakkauden osoituksista hetkeksi.
”Joko riitti?” Santtu naureskeli.
”Todella outoa enimmäkseen,” Milva totesi haroen sekaisia maapähkinän värisiä hiuksiaan takaisin ponnarille.
”Kieltämättä,” ihmisnainen totesi. Minnin saapuminen tilaan kanssa sai naiset huokaisemaan.
”Nyt on jotain pahasti vialla… enkä tarkoita nyt jätkien seksitaitoja!” Minni murahti.
”Ihan tosi?” Milva kysyi.
”Mitä täällä tapahtuu?” Anni pohti vilkaisten Santun kanssa toisiaan.
”En tiedä… mutta se selvitetään nyt!” Minni osoitti tiukasti lattiaa.
”Haniiii… mää odotan…” Turbo lirkutteli makuuhuoneesta ja sai naiset kohauttelemaan vuorottain kulmiansa…

Oh boy miks musta tuntuu ettei tästä Nuikin uudesta aseesta selvitä pelkällä kylmällä suihkulla