Uuden kodin uudet tuulet! K7

Ficin nimi: Uuden kodin uudet tuulet! 
Kirjoittaja: Prätkisfan2 
Tyylilaji/Genre: Huumori, draama, pienesti Angs., romantiikka, söpöily (fluff) 
Ikäraja: K7 
Paritus/Päähenkilö(t): Minni/Turbo, Moto/Oc, Päähenkilöinä enimmäkseen Minni ja Turbo 
Yhteenveto/Tiivistelmä: Turbo pohtii elämäänsä vapaustaistelijoissa. Hän oli juuri palannut jätkien kanssa takaisin Marsiin ja oma-aika saati rauha oli korvilla. Minni ei hetkauttanut korviansakaan rauhan puutteelle. Mieshiiri sai hakemalla hakea kumppaninsa huomiota ja tulee ehdottaneeksi jotain, mikä vaikuttaa kaksikon suhteeseen merkittävästi.    
Varoitukset: Prätkähiirimäistä taistelua. Ei suurempia varoituksia.  
Vastuunvapaus: En omista Prätkähiiriä Marsista. Ne kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen. En myöskään saa ficistä rahaa, enkä tee ficcejä myyntitarkoitukseen. Ainoat hahmot, jotka pidän on omat OC-hahmot ja tarinan juonen.  


 A/N: Turbon näkökulmasta kerrankin yhtä tarinaa. Monesti on tullut pyöriteltyä kaikkia muita hahmoja, vaikka sankari kolmikon komentajakin on ollut läsnä. Kuitenkin lyödään tiskiin mieshiiren omat pohdinnat ja ajatukset kerrankin!”  


 
Tulivuoren räjähdys ja asteroidien iskeminen kuumaan laavaan oli saanut paksujen pilvien kerääntymään taivaalle. Plutolaiset eivät nähneet Marsissa enää toivoakaan ja olivat perääntyneet planeetalta. Oli satanut monta päivää putkeen. Lammet, järvet ja meret olivat alkaneet täyttymään uudelleen. Vettä oli jopa satanut niin paljon, että Vapaustaistelijat olivat joutuneet nousemaan maanalaisesta piilostaan takaisin maanpinnalle. Rontilla oli onneksi ässä jälleen hihassa ja suunnannut sotilaansa erään kallion luokse. Sen kylkeen oli rakennettu aikoinaan palatsi, josta mies oli aikojen saatossa muokannut piilopaikan. Vaikka palatsi oli osittain raunioina, kallion sisään kätkeytyi tolkuton määrä tilaa ja mahdollisuus piilottaa useampi sata sotilas. Huonopuoli linnoituksessa oli, että ulos näki vain muutamasta kohdasta. Tosin ei se vapaustaistelijoita paljon hetkuttanut. Turbo pyöritteli sormusta nimettömässään ja asteli palatsin raunion sisällä ajatuksissaan. Viimeisin tapaaminen Marsin pinnalla Minnin kanssa ennen palaamista takaisin Maapallolle Leipäjuuston perään, oli saanut miehen toimimaan hetken mielijohteesta. Ennen raastavia hyvästejä mies oli kihlannut rakkaansa ja eli kaipuussa seuraavat kolme vuotta ennen, kuin palasivat jätkien kanssa takaisin kotiplaneetalleen. Nyt hän oli kuitenkin takaisin Marsissa rakkaansa kanssa. Turbo katsoi katossa roikkuvaa puoli rikkonaista kattokruunua. “Ketähän täällä on mahtanut asua?” mies pohti mielessään ja tunsi käden olkapäällään. Mies vilkaisi sivusilmällä vieressään seisovaa naishiirtä. Minni lepuutti käsivarttaan miehen hartian päällä ja katsoi pieni virne kanssa kasvoillaan kattokruunua.  
“Missä olet ollut?” Turbo kysyi ja nosti naisen käden olaltaan. Minni hieroi käsiään ja katsoi kultaista sormusta sormessaan. Minni asteli pidemmälle saliin, jossa olivat sillä hetkellä.  
“Missä olisit halunnut minun olevan?”  
“No en minä tiedä... vaikka kanssani?” Turbo kohautti harteitaan. Minni käänsi itsensä miestä kohden ja puristi kädet eteensä. Turbo vilkaisi nopeasti naista päästä varpaisiin. Minni hengitti raskaammin, kun huomasi miehen vilkuilun. Mies pyyhkäisi kuonoansa röhähtäen saman aikaisesti ja käänsi katseensa toisaalle. Minni naurahti kevyesti ja asteli takaisin miehen luokse.  

Turbo käänsi katseensa tuohon kauniiseen musta hiuksiseen naishiireen. Mikä onni, että mies oli tutustunut tähän aikoinaan. Se ilmeisesti kannatti. Miestä jännitti. Heidän suuri päivänsä vietettäisiin intiimisti ystävien ympäröimänä tukikohdan kappelissa ensi viikolla. Minni punasteli kevyesti ja painoi katseensa maahan. Turbon ilme muuttui entistä rakastetummaksi. Varovaisesti tunnustellen mies nosti naisen leukaa ja painoi pitkän suudelman tämän suulle. Röhähdys kaksikon takaa rikkoi heidän rakkauden osoituksensa. Vinki ja Moto nojasi oven karmeihin ja puristelivat käsiä edessään. Kaksikko myös epäilevästi hihittelivät. Turbo pyöritteli päätään.  
“Eikö teillä ole parempaa tekemistä?” Minni murahti ja sai kaksikon vaikenemaan. Yhtäkkiä kaksikko tunsi nopean kosketuksen olkavarsissaan ja horjahtivat toisistaan poispäin.  
“Ei nähtävästi!” Milva vastasi tympeänä ja asteli pariskunnan luokse. Moto ja Vinski kasailivat itseään ja hieroivat käsivarsiaan.  
“Paraskin puhuja petturi!” Minni vitsaili ystävälleen, joka hymyillen nyrpisteli hänelle kuonoaan.  
“Hei! Syytön olen siihen, että noi kaksi tolloa saa mut kaikkeen pahaan mukaan!” Milva osoitti peukalollaan kaksikkoa. Yhtäkkiä nainen kiljahti ja tunsi ettei jalat ottaneet enää maahan kiinni. Vinski siirsi naisen kauemmaksi ja sai tämän pohtimaan mitä juuri oli tapahtunut. Milva murahti ja iski kaiken voimansa valkeaa egoistin hauikseen. Muut irvistivät pienesti, kun valkea marsilainen huudahti kolkossa juhlasalissa.  
“VINSKI!” muut huusivat yhteen ääneen. Vinski hieroi hauistaan ja katsahti Milvaa, joka hymyili voiton riemuisasti.
“Mennään syömään, jos ei teillä muuta ollut!” Minni kohautti hartioitaan ja työnsi kaksikon eroon toisistaan.  

Turbo jättäytyi tarkoituksella taka-alalle. Hän katsahti elämää nähnyttä juhlatilaa surkeana. Aina hänet ja rakkaimpansa keskeytettiin. Missään ei ollut rauhallista saati kaksikolla ei ollut minkäänlaista yksityisyyttä. Viimeksi, kun mies olisi saanut naisen kanssa edes hetken yhteistä aikaa, oli heidät silloinkin keskeytetty sotilaan toimesta. Miehen oli kuitenkin vaikeampi peittää innokkuuttaan, kuin naisen ja toivoi että niissä tilanteissa olisi saanut olla ainoastaan naisen kanssa kahdestaan. Minni vilkaisi olkansa yli ja huolestui hieman miehestään. Myös muut pysähtyivät pienen välimatkan päähän ja jäivät odottelemaan kenraalia.  
“Tuletko?” Minni kysyi ja herätti Turbon ajatuksistaan. Mies huokaisi, mutta nosti sitten hymyn huulilleen.  
“Tulen,” mies vastasi lempeästi ja asteli naisen luokse. Hän nosti kätensä naisen olalle ja suukotti tämän ohimoa hellästi. Minni kikatti, kuin koulutyttö konsanaan ja tunsi olonsa miehen läsnä ollessa rakastetuksi. Minnikin oli kuitenkin vuosia saanut pelätä miehen menettämistä ja oli iloinen saadessaan pian kutsua miestä aviomiehekseen.  
“Painaako jokin mieltä?” Moto kysyi hellästi. Miehen empaattisuus sai Turbon aina hyvälle tuulelle.  
“Kaikki hyvin... olin vain omissa ajatuksissani,” Turbo vastasi epämääräisesti. Harmaa jätti nyökkäsi hellästi ja tarrasi oman kumppaninsa kädestä kiinni. Oikeasti Turbo ei halunnut huolestuttaa veikkojaan. Tämä asia oli sellainen minkä hänen piti selvittää Minnin kanssa kahdestaan.  

Peremmällä luolassa raikasi musiikki ja jostain lensi jalkapallo Turbon syliin. Mies koppasi pallon, mutta samalla kun esti saamasta palloa omaan naamaansa, läpsäsi hän vahingossa Minniä takaraivoon.  
“Anteeksi,” mies pahoitteli ja silitti kämmenellään naisen päätä. Minni mulkaisi hyväntuulisesti miestä ja tökkäsi tätä etusormellaan kylkiluiden väliin. Mies hieman sivuutti käärmemäisesti kauemmaksi naisesta, kun naisen kosketus tuntui epämiellyttävältä. Kuitenkin mies tiesi sen olevan naisen tapa osoittaa, että tämä välitti. Ja välitti paljonkin. Niin paljon, että oli silkasta hulluudesta varmasti suostunut miehen kosintaan. Rontti käveli miehen luokse ja nappasi pallon tämän käsistä.  
“Mitä mietit?” ruskeaturkkinen mieshiiri kysyi.  
“Sunko takia löin Minniä takaraivoon vahingossa?”  
“Hei! Syytön minä siihen olen, että pahoinpitelet tulevaa vaimoasi!” mies älähti antautumisen merkiksi. Turbo tuhahti tyytymättömänä. Ensinnäkin miehen lause muistutti Milvan lausetta. Ei siis epäilystäkään, että olivat vuosia asuneet yhdessä niin, että samat fraasit tarttuivat. Toiseksi, hänen mentorinsa vertasi häntä juuri johonkin joka oikeasti voisi pahoinpidellä silkasta julmuudesta toista. Tätä Turbo ei ihan heti niellyt. Kyllä hän myönsi, että marsilaisilla ja etenkin Vapaustaistelijoilla oli hyvin musta ja kieroutunut huumori, mutta rajansa kultaturkkisella miehelläkin oli.  
“No mikä tuli?” Rontti kysyi.  
“Ei mikään!” Turbo tuhahti ja istui pöydän ääreen, jossa hänen ystävänsä jo odottivat. Rontti tuhahti ja jatkoi matkaansa. 
“Etkö syö mitään?” Minni kysyi. Turbo piti vain päätään käsiensä välissä. Mies ummisti tiukemmin silmänsä kiinni. Hänen päätään särki. Ja ainoastaan vain sen vuoksi, että silmiä särki. “Kurjat plutolaiset keinosilmät, joita Nuikki ei ehtinyt katsoa tarkemmin,” mies pohti mielessään.  
“Päätä särkee,” mies mutisi vastaamatta naisen kysymykseen. Minni keskeytti ruokailunsa ja hieroi miehen selkää.  
“Pitäisikö hakea sinulle särkylääke?”  
“Mitä sekin muka hyödyttää?” Turbo murahti.  
“Turbo! Yritän vain saada olosi siedettävämmäksi!”  
“Turhaan! Kukaan ei voi hoitaa silmiäni kuntoon, että säryt lakkaisivat!” Turbo ärähti ja poistui paikalta iskien samalla pöydän kantta käsillään.  

Minni pelästyi miehen ärhäkkää asennetta ja katsoi huolissaan ystäviään.  
“Mitä teemme?” Vinski kysyi. Hän ei ollut nähnyt Turboa aikoihin noin kiukkuisena. Saati, että tiesikö Moton kanssa kuinka paljon Turbo oli oikeasti peitonnut kipuaan heiltä.  
“Annetaan sen vetää happea hieman! Menen sitten juttelemaan hänelle,” Minni huokaisi alakuloisena. Milva hieroi ystävänsä olkavartta lohduttavasti.  
“Tiesitkö itse, että Turbolla on noin paljon kipuja?” nainen huokaisi. Minni pyöritteli surkeana päätään.  
“Hän on vuosien ajan antanut ymmärtää, että hänellä ei ole kipuja ja silmät olisivat tunnottomat!” Minni vastasi ja käänsi katseensa siihen suuntaan, johon Turbo oli poistunut.  
“Sitä samaahan se on meillekin jauhanut vuosia,” Vinski avasi suunsa ja sai naishiirten katsomaan toisiaan. Illan suussa Turbo makasi edelleen pimeässä huoneessa ja peittosi silmiään käsillään. Hän oli nostanut mustasankaiset lasinsa läheisen lipaston päälle. Särky ei antanut miehelle siunaamankaan rauhaa ja sai tämän heittämään tyynyn päänsä alta. Minni kiljahti hiukan napaten tyynyn syliinsä, kun astui samaan aikaan huoneeseen. Turbo katsahti kihlattuaan ja huokaisi.  
“Vaikka olet pahalla tuulella niin voitko olla purkamatta aggressiotasi tuolla tavalla,” Minni ärähti miehelle ja iski tyynyn sängylle. Turbo nousi istumaan ja mulkaisi Minniä, joka istui toiseen päähän sänkyä. Minni risti jalkansa ja puristi kädet eteensä. Hän mulkoili ovelle päin ja odotti, että mieshiiri avaisi suunsa.  

Turboa rupesi tilanne huvittamaan. He olivat naisen kanssa yhtä jääräpäisiä puhumaan toisilleen, jos vain keksivät aiheen olla puhumatta. Turbo vilkaisi Minniä pienesti virnuillen. Kun miehen ajatus siirtyi silmistä naishiireen, unohti hän samalla säryn joka häntä oli useamman tunnin kiusannut. Turbolle tuli mieleen naisen kanssa väännetty tappelu, kun he viimeksi jätkien kanssa oli ollut Marsissa ja vielä tuon uhkarohkean naishiiren pidättämänä. Minni oli siirtänyt toisen kätensä tukemaan päätään. Pian nainen tunsi lämpimän hengityksen korvansa juuressa. Minni siirsi hitaasti tuiman katseensa hiirimieheen, joka suukotti tämän korvanjuurta.  
“Olisit pitänyt nyt kauemmin mykkäkoulua,” Minni tuhahti. Turbo istui naiseen aivan kiinni ja jatkoi tämän suukottelua.  
“Mikä sua oikeasti ärsyttää? Olet pitkään ollut jo...” naisen lause keskeytyi, kun Turbo painoi pitkän ja intohimoisen suudelman naisen suulle. Turbo päätti suudelman ja katsoi hiirinaista pitkään. Minni pyöritteli vain päätään epäuskoisena mieshiirelle.  
“Mulla voisi olla yksi juttu millä saisit mut paremmalle tuulelle!”  
“Ai olisi vai? Mää veikkaan että se ei tapahdu tässä sängynlaidassa!”  
“Älä ole tuollainen!” 
“Sinähän se meistä kahdesta oudosti käyttäydyt!” Minni naurahti hyväntuulisena, kun Turbo nosti hänet kevyesti ylös ja laski naisen syliinsä istumaan.  
“Kai tiedät, että olet minulle tärkein hiiri koko universumissa?” Turbo kysyi ja sai Minnin pienesti hymyilemään.  

“Mikä sua vaivaa?” nainen sai kysyttyä epäilevästi. Turbo käyttäytyi todella oudosti. Miehen mielialat vaihtelivat laidasta laitaan ja tämä ei selkeästikään saanut kakaistua totuutta suustaan mikä hänen mieltään oikeasti vaivasi.  
“Ei mikään...” Turbo vähätteli ja sai Minnin kysyvästi kohauttamaan kulmaansa. “Usko mua!” Turbo älähti naureskellen. Minni tuhahti hyväntuulisesti ja puristi uudelleen kätensä eteen. Turbo mulkaisi kanssa hiirinaista ja heitti tämän kiljahduksen saattelemana sängylle.  
“TURBO!” Minni naurahti ja kun mies tunki kätensä tämän kyljille kutittaen naista kiusanteon puitteissa.  
“Lopeta!” nainen huusi ja kiemurteli miehen otteessa. Yhtäkkiä kuitenkin mies yllättäen lopettikin ja iski itsensä kyljelleen hiirinaisen viereen. Turbo tuki toisella kädellä päätään, antaessaan toisen käden vaeltaa Minnin vatsalla. Minnin ilme kuitenkin veti vakavaksi ja nainen ponkasi pystyyn. Mies oli aikaisemminkin heidän suhteensa aikana silitellyt häntä samalla tavalla ja niitä edeltävä keskustelu sai naisen tuntemaan epävarmuutta. Turbo huokaisi ja laski päänsä hauiksensa päälle lepäämään.  
“Mää en aio ehdotella sulle mitään, jos sen takia ponkaisit pystyyn,” Turbo mutisi puoliksi silmät kiinni.  
“Sää tiedät etten ole valmis,” Minni huokaisi ja siirsi hiuksiaan. Turbo vilkaisi kihlattuaan ja kevyellä liikkeellä laski tämän takaisin viereensä.  
“Tiedän sen... ja usko minua, kun sanon. Kunnioitan päätöstäsi niin kauan kuin haluat!” Turbo vastasi hellästi ja sai Minnin hymyilemään vaisusti.  

“Toivottavasti huomenna ei sataisi. Voisimme lähteä käymään vaikka ajelemassa,” Turbo helli naista. 
“Huomenna olisi Tulikivikaupungin ostarin avajaiset,” Minni silitteli miestä.  
“Jo?”  
“Niin... ei marsilaiset tunnetusti ole mitään hitaita rakentajia,” Minni naurahti.  
“Ostarille?” Turbo kysyi vaivaantuneena.  
“No jää sinä tänne... me menemme Milvan kanssa,” nainen naurahti ja vaihtoi asentonsa selältä vatsalleen.  
“Ei teitä voi päästää alejen paratiisiin kaksistaan!” Turbo tyrskähti ja sai Minninkin nauramaan. Nainen yritti hillitä oloansa ja katseli toisaalle. Turbo iski naista hännällään tämän takapuolelle. Minni siirsi kätensä pitelemään kipeää istumalihastaan ja kellahti kyljelleen. Kuitenkin, vaikka miehen ele sai naisen tuntemaan pientä kipua niin, silti hän tunsi olonsa rakastetuksi miehen kanssa. Turbo nosti kätensä hellästi naisen ympärille ja suukotti tätä poskelle rakastavasti. Minni katsahti miestä unisena. Mies tunsi kosketuksen kuonollaan ja tajusi naisen suutelevan häntä. Koputus ovelta sai miehen murahtamaan vihaisena. Minni kömpi miehen vierestä pystyyn ja avasi oven.  
“Parasta olla kuoleman vakavaa!”  
“Turbo!” Minni komensi, kun avasi sotilaalle ovea. Mies tuhahti ja käänsi vihaisen katseensa toisaalle.  
“Anteeksi häiriö kenraali!”  
“Ei mitään häiritse vain,” Turbo murahti. Minni huokaisi ja astui sotilaan kanssa käytävälle, jottei mies huutelisi välikommenttejaan väliin. Turbo nousi istumaan ja hieroi päätään. Kenties kyse ei ollut silmien särystä. Mies tunsi piston sydämessään, kun Minni astui takaisin huoneen sisälle ja mulkoili tätä kulmiensa alta.  

Minni paiskasi oven kiinni ja tutki vaatekaappiaan. Nainen otti panosvyönsä ja kiinnitti sen lanteilleen.  
“Mihin menossa?” Turbo kysyi varovaisesti.  
“Karpaasilla on jokin hätänä! Menen tsekkaaman armeijan tukikohdan,” Minni murahti vilkaisemattakaan miestä.
“Niin kyllä häntä autetaan, mutta....” mies jupisi itsekseen ja sai Minnin huokaisemaan. Miehen lapsellinen asenne sai hänen verensä kiehahtamaan.  
“Onko sulla nyt jotain hampaankolossasi? Jos on niin antaa kuulua!”  
“Ei! Miten niin?”  
“Älä viitsi! Monestikko olet vaihtanut mieltäsi tämän keskustelun aikana?”  
“Tarpeeksi monta kertaa!”  
“Älä ole lapsellinen! Karpaasi selkeästi arvostaa minua... ja panostani tämän planeetan eteen! Toisin kun nähtävästi sinä! Ja olet kaiken kukkuraksi vielä kihlattuni!”  
“Mistä tuon nyt repäisit?”  
“Mieti sitä!” Minni ärähti ja lähti huoneesta ovet paiskoen menemään. Turbo sulki silmänsä tiukasti kiinni. Hän riisui nahkaliivinsä ja asetteli sen läheisen penkin päälle. Mies vaihtoi ylleen harmahtavat collegehousut ja suuntasi itsensä tukikohdan ylimpään kerrokseen. Matkalla mies oli napannut olalleen pienen pyyhkeen.  

Iskut kaikuivat ylimmässä kerroksessa. Turbo purki aggressiotaan säkkiä hakkaamalla. Muutaman kerran mies harjoitti myös ketteryyttään ja potkaisi säkkiä niin, että se meinasi kolahtaa heilurivoimasta kattoon. Turbo hengitti raskaasti, kun hiki virtasi miehen otsalta. Kuitenkin hänen ja Minnin riita sai hänet jaksamaan, vaikka oli todellisuudessa todella väsynyt. Vinskille ja Motolle oltiin ilmoitettu Turbon aggressiivisesta säkin hakkaamisesta ja nämä kiirehtivät paikalle katsomaan veikkaansa.  
“Hei, hei! Iisisti!” Vinski huudahti ja juoksi säkin toiselle puolelle, pysäyttäen sen vauhdin. Turbo hengitti raskaasti ja pyyhki kasvonsa käsipyyhkeeseen.  
“Mikä sulla on?” Vinski parahti ja irrotti otteensa säkistä. Turbo mulkaisi veikkojaan lasiensa alta.  
“Mitä te täällä teette?” 
“No mitä luulet? Muut sotilaat ilmoittivat sinusta,” Moto kohautti ärtyneenä harteitaan.  
“Eihän täällä ole ollut muita!” Turbo murahteli. 
“No ei kai, kun saa varoa ettei joudu yhden säkin kohteeksi!” Vinski rauhoitteli veikkaansa, joka istui läheisen jalkaprässin penkille. Turbo hieroi otsaansa ja yritti saada itsensä rauhoittumaan.  
“Mikä sulla on? Et koskaan ole tuollainen...” Moto rauhoittui myös ja laski metallisen kätensä Turbon olalle.  
“Ahdistaa...” Turbo vastasi.  
“Mikä?” Vinski tivasi vastausta. Turbo nojasi käsillään polviinsa ja katseli maata. “Tämä kaikki...” Turbo huokaisi. Vinski ja Moto vilkaisivat toisiaan.  
“Kaikki?” Moto haki mieheltä tarkennusta.  
“Tämä kyhnöttäminen täällä... kaipaan omaa rauhaa,” Turbo sai kakaistua.  
“No eikö täällä sitä saa?” Vinski hämmentyi ja sai Turbon pudistelemaan päätään apeana.  
“Haluaisin oman kodin! Ja elämäni muutenkin järjestykseen... sellaiseen mitä sen olisi pitänyt jo aikoja sitten olla,” Turbo jatkoi ja sai veikkansa entisestään hämmentymään. Vinski ja Moto istuivat alas, jotta pystyivät paremmin hakea ystävänsä katsekontaktia.

Turbo vilkaisi veikkojansa.  
“Ja älkää ymmärtäkö väärin. Vapaustaistelijat on minun elämäni ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut kuulua siihen. Mutta kaipaan itsenäisyyttä. Täällä olen velvollinen kaikelle ja ymmärrän nyt paremmin, että työ sekä hupi pitäisi erottaa toisistaan. Mutta miten, jos olen täällä loukussa?” Turbo selitti ja painoi kätensä tukemaan leukaansa.  
“Turbo... tuo oli tosi...” Vinski empi.  
“Ei me tiedetty, että tunnet noin?” Moto huokaisi.  
“Maassa se oli erilaista. Siellä meillä oli taistelun jälkeen kuitenkin oma “koti”, jossa saimme rentoutua ja tehdä mitä halusimme... täällä ei ole samanlaista tunnetta. Työ seuraa kentältä väistämättäkin perässä ja kaikki ovat valmiudessa jatkuvasti...” Turbo jatkoi.  
“No joo. Leipäjuuston kanssa kuitenkin tiesi milloin on tauko ja hauskanpidon aika,” Vinski komppasi veikkaansa ja sai Turbon nyökkäämään.  
“Kaiken kukkuraksi... olen menossa edelleen naimisiin. En halua asua rakastamani hiiren kanssa täällä ja viettää “avioelämää” missä kuka tahansa, milloin tahansa voi keskeyttää meidät,” Turbo totesi hieroen kasvojaan. Vinski virnuili Motolle, joka oli edelleen huolissaan veikastaan.  

“Eli avioelämä Minnin kanssa ei toimi täällä?” Moto kysyi.  
“Ei toimi ei...” Turbo huokaisi tympeänä. Vinski tirskui ilkikurisesti. Kuitenkaan Turboa ei kiinnostanut miehen reaktio. Vaan riita edelleen kihlattunsa kanssa.  
“Mitä mieltä Minni on tästä?” Moto kysyi ja sivuutti kanssa kaksimielisen ystävänsä tirskunnan.  
“No sepä se, kun en ole puhunut asiasta Minnille,” Turbo murahti.  
“Miksi? Koskeehan tämä teitä kumpaankin?” Vinski pohti ja lopetti samalla tirskuntansa.  
“Meillä oli riitaa aikaisemmin... katsotaan koska palaa, että voin pyytää anteeksi.”  
“Ai sinä pyydät anteeksi?” Vinski älähti.  
“Mitä sinä teit?” Moto torui ja puristi kädet eteensä. Turbo hieroi varovasti korvaansa.  
“Sain hänet luulemaan etten arvosta häntä tai hänen panostaan riittävästi,” Turbo vastasi nolostellen.  
“Turbooo!”  
“Joo mää tiedän. Olisi pitänyt pitää vain suu kiinni,” Turbo huokaisi.  
“No mitä aiot nyt?” Vinski kysyi ja sai Turbo kohauttamana olkiaan.  
“Minni on vihainen minulle... joten ei auta, kun varmasti odottaa häntä täällä.”  
“Tai!?” Vinski vinkkasi ja nosti sormensa ylös. Turbo mulkaisi Motoa. Valkean hiiren ideoista ei koskaan seurannut mitään hyvää.  
“Tai mitä?” Moto kysyi.  
“Osoita Minnille, että välität hänen panoksestaan ja mene hänen luokseen,” Vinski kohautti harteitaan.  
“Armeijan tiloihin? Juu ei kiitos... mieluummin, vaikka loukkaan itseni aavikolla,” Turbo vastasi nopeasti.  
“No tuolla asenteellako meinaat saada naisesi leppymään? Ei tule onnistumaan...” Vinski pyöritteli päätään.  
“Kiitos huolenpidosta, mutta hoidan tämän itse,” Turbo kohautti harteitaan ja nousi seisomaan.  
“Mihin menet?” Moto kysyi.  
“Meillä jäi juttu kesken!” Vinskikin älähti. 
“Suihkuun... ja ilman teitä kiitos,” Turbo huudahti katsomatta veikkojansa.  
“Ihme jääräpää!” Vinski tuhahti ja puristi kädet eteensä. Moto naurahti lempeästi. Ainakin hänen veikkansa oli kunnossa, vaikka mieltä painoikin isot asiat.  


Illalla Turbo mietti vielä asiaa, jota Vinski oli ehdottanut. Mies makasi pelkässä pyyhkeessään sängyllä ja katseli kattoa. Kenties asia ei olisi typerä, mutta häntä ei varmastikaan katsottaisi hyvälle jos astelisi muina miehinä armeijan tukikohdalla. Toisaalta hän oli loukannut puolisoaan ja halusi pahoitella välikohtausta ennen, kuin tämä palaisi takaisin. Hän ei edes ymmärtänyt miksi riita tilanteissa aina odotti Minnin paluuta ja pyysi sitten anteeksi. Miksi hän ei voisi osoittaa rakkaalleen, että arvosti tätä tämän omalla työmaalla. Turbo nousi sängyltään seisomaan ja vaihtoi pyyhkeensä vaatteisiinsa. Mies suuntasi itsensä prätkätalliin, jossa musta harrikka hyrähti tyytyväisenä. Turbo painoi kypärän päähänsä ja suuntasi itsensä kohti armeijan tukikohtaa. Matkalla Turbo ehti käydä kaikki kauhuskenaariot naisen reaktiosta lävitse päässään. Mitähän tämä sanoisi ensinnäkin siihen, että mies tulisi armeijan tukikohdalle. Saati, että mies etsi hänet käsiinsä. Turbo pysähtyi isomman kallionkielekkeelle ja katsoi matalan kraatterin pohjalla olevaa tukikohtaa. Vartiossa oli aseistautuneita sotilaita. Mies hieroi niskaansa vaivaantuneena. “Olisiko tämä hyvä idea?” mies pohti. Hän pyöräytti päätään epäröimisensä asioiden kanssa. Kerrankin hänen tuli sivuuttaa oma egonsa ja miettiä rakastamaansa naista paremmin. Mies polkaisi pyöränsä käyntiin. Moottoripyörän hurina sai vartiotorneissa olevat sotilaat valmiuteen. Kuitenkin tunnistettuaan marsilaisen pyörän he avasivat suuret metalliovet ja päästivät Turbon ajamaan sisälle tukikohtaan. Turbo riisui kypäränsä ja nousi seisomaan.  
“Jaahas...” mies totesi ääneen ja asetti kätensä lanteilleen. Hänellä ei olisi mitään hajua missä Minni mahtaisi olla. Turbo katsahti muutamaa sotilasta ja käveli näiden luokse.  
“Anteeksi... mistä löytäisin kenraali Minnin?” Turbo kysyi.  
“Tuo on kenraalin toimiston parveke... pääset sisätiloista sinne. Portaat ylös ylimpään kerrokseen,” sotilas selitti ja osoitti ensin Minnin toimistoa ja sitten sisään käyntiä.  
“Kiitos,” Turbo vastasi. Turbo katseli armeijan tiloja. Kaikki oli siistiä ja hyvässä kunnossa. Ei epäilystäkään, että hallitus rahoitti armeijan toimintaan. Turbo mulkaisi eteensä ja huokaisi syvään.  
“No just... tämä tästä puuttuikin,” Turbo huokaisi mutisten. Ruskea hiirimies puristi lihaksikkaat kätensä eteensä ja piti tiukan ilmeensä Turbossa.  
“Hymyile välillä... se voisi lieventää oloasi,” Turbo vinoili miehelle.  
“Mitä teet täällä?” Karpaasi murahti.  
“Mitä se edes kuuluu sulle?”  
“No kyllä se kuuluu, kun vapaustaistelijat eivät yleensä astu tänne jalallaankaan.”  
“No nyt astuin.”  
“Oikeasti?”  
“Mitä se kuuluu sinulle... ei minun tietääkseni yhtään mitään!” Turbo murahti ja astui miehen ohitse.  
“Olet sopimassa Minnin kanssa riitaanne...” Karpaasi naurahti. Turbo puristi kädet nyrkkiinsä. Hän sivuutti miehen kommentin ja jatkoi vain matkaansa.  

Turbo saapui yläkertaan ja katsoi punaruskeaa puuovea pitkään. Hän mietti Karpaasin, hän mietti Vinskin ja muidenkin heidän riidastaan tietävien sanoja. Turbo vilkaisi sormessaan olevaa kultaista sormusta. Hän huokaisi syvään ja koputti voimakkaasti oveen. Minni nosti katseensa papereistaan ovelle. Hän niputti paperit yhteen samalla.  
“Sisään...” nainen kutsui. Hetkeen oven takaa ei kuulunut mitään, mutta sai naishiiren totaalisesti hämmentymään nähdessään kullanruskean mieshiiren seisovan toimistossaan. Turbo sulki oven perässään kiinni. “Turbo!” Minni henkäisi ja nousi pöytänsä äärestä miehen luokse. Turbo hymyili vaisusti naiselle ja katsoi tätä suoraan silmiin, kun nainen astui hyvin lähelle häntä.  
“Mitä sinä täällä teet?” Minni kysyi.  
“Tulin... tulin pyytämään anteeksi,” mies hieroi vaikeana niskaansa ja sai Minnin ilmeen heltymään. Nainen hymyili miehelle rakastuneena.  
“Olin ääliö. Myönnän... mutta en koskaan epäilisi kykyjäsi hoitaa tätä planeettaa kunnianhimoisesti,” Turbo selitti.  
“Eihän kyse ollut siitä,” Minni pudisteli päätään.  
“Arvostan sinua myös... paljon. Niin paljon että halusin osoittaa sen sinulle tulemalla tänne,” Turbo levitteli käsiään. Minni pyöräytti päätään huvittuneena.  
“Tekikö tuskaa?”  
“Teki... sieluun sattui ja hännän päätä poltti,” Turbo vitsaili ja sai naisen kikattamaan. Turbo vilkaisi naista kuitenkin surkeana.  

“Olen oikeasti pahoillani. Ei minun olisi pitänyt sinulle kiukutella. Tiedän sen kuinka paljon tämä planeetta merkitsee sinulle ja ilman sitä duunia... ei varmasti oltaisi tässä.”  
“Voi Turbo! Olette vapaustaistelijoiden kanssa ansainneet kunnioituksen tällä planeetalla. Ja yhtä arvokas se teillekin on,” Minni henkäisi ihastuneena.  
“Olet minulle tärkeämpi... oli planeettamme tilanne sitten mikä tahansa,” Turbo helli naista. Minni astui vielä lähemmäksi miestä ja kietoi kätensä tämän kaulanympärille. Turbo uskaltautui tässä kohtaa kietoa kätensä naisen ympärille ja painamaan otsansa naisen otsaa vasten.  
“Olet minulle myös tärkeä... rakastan sinua niin valtavasti, että menettämisen pelko on jatkuvasti läsnä kanssasi,” Minni henkäisi lähellä miehen kuonoa.  
“Ai miten niin jatkuvasti?” Turbo naurahti. Minni irrottautui miehestä ja avasi parvekkeensa oven. Nainen istui betoniselle kaiteelle. Turbo seurasi häntä ja katsoi tämän ohi maisemia. Aivan, kuin se hetki jolloin vapaustaistelijoiden yhdellä tukikohdalla nainen oli pidättänyt heidät. Turbo nojasi kaiteeseen ja katsoi horisonttiin. 
“Luuletko ettei sinusta saa olla huolissaan?” Minni kysyi ja puristi kädet eteensä. “En minä nyt niin tapaturma-altis ole!”  
“Juu etpä...”  
“Epäiletkö?” Turbo kysyi ja siirsi vinoilevan katseensa naishiireen.  
“Epäilen...” Minni vastasi. Turbo kohotti asentonsa ja kietoi naishiiren käsiensä suojaan.  
“Ei sun tarvitse...” Turbo silitti naisen käsivarsia.  
“Se kuuluu rakkauteen Turbo...” Minni vastasi miehelle ja silitti tämän käsivarsia.  
“Otan osaa siitä kehen olet sitten rakastunut,” Turbo murjaisi ja sai Minnin nauramaan.  

Minni vilkaisi sivusilmällä miestä, joka katseli edelleen kaukaisuuteen. Nainen suukotti miehen poskea hellästi ja sai Turbon kääntämään katseensa tähän. Turbo painoi pitkän ja rakastuneen suudelman hiirinaisen suulle. Rakkauden osoitukseksi Minni kietoi kätensä miehen kaulanympärille.  
“Olet oikeassa... huoli kuuluu rakkauteen,” Turbo totesi.  
“Oletko koskaan ollut huolissani minusta?”  
“Useastikin... varsinkin silloin, kun en ollut täällä.”  
“Pitikö sitten ihan periaatteesta olla jälleen erimieltä?”  
“En ollut erimieltä. Epäilin vain,” mies vitsaili. Minni iski nyrkillään miehen rintaa, joka naurahti ivallisesti. Turbo nappasi naisen kädestä ja veti tämän seisomaan eteensä.  
“Rakkaus on aika ihanaa...” Turbo henkäisi ja suuteli lauseensa päätteeksi naista pitkään. Lopuksi mies suukotti myös naisen poskea.  
“Kai tiedät, että haluan sinun olevan onnellinen?”  
“Totta kai.”  
“Ja haluat minunkin olevan onnellinen?”  
“Turbo... tietysti. Olet minulle kaikkein tärkein marsilainen koko universumissa. En kai muuten olisi suostunut kosintaasikaan, jos en haluaisi olla onnellinen kanssasi.”  
“Suostuisitko yhteen ehdotukseeni, jos se vaikuttaisi meidän suhteeseen myönteisesti?” Turbo kysyi ja sai Minnin epäileväksi.  
“Kenties... riippuu ehdotuksesta?” Minni kohautti epäröiden harteitaan. Turbo empi hetken. Hän ei tiennyt miten olisi sanansa muotoillut. Minni kohautti kulmaansa kysyvästi.  
“Muuttaisitko kanssani yhteen?” Turbo sai kakaistua ja sai kihlattunsa leuan putoamaan melkein maahan...

Tää tarina vaikuttaa tosi hyvältä näin ensi alkuun