Kuume (S)

Ficin nimi: Kuume
Kirjoittaja: Minde
Beta: HöpöHamsu ja Pahgiz
Tyylilaji/Genre: Draama / Piece of Life
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Ei selkeää paritusta, päähenkilönä Tanya
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Tanya sairastuu ja huolestunut Turbo tulee katsomaan häntä
Varoitukset: Ahdistavia painajaisia
Vastuunvapaus: En omista Prätkähiiriä Marsissa vain omat hahmoni ja tarinani. En myöskään hyödy ficeistäni rahallisesti.
A/N: Kun tekstissä puhutaan asteista, niin mitta-asteikko on Fahrenheiteiksi


Lexie naksautti huolestuneena kieltään katsoessaan kuumemittarin lukemaa.
”104 astetta.. Jessus tyttö, mä olisin näis lämpötilois jo tajuton!” Ihmisnainen puuskahti. ”Olisit voinu aiemmin sanoa, et on huono olo.”
Tanya väisti nolona Lexien katseen ja yritti kaivautua syvemmälle peittojen alle. Häntä palelsi ihan mielettömästi.
Hetken kiharahiuksinen nainen mietti, mitä pitäisi tehdä.
Tanya oli tähän asti pärjännyt hyvin ilman Maan lääkkeitä. Pienet venähdykset ja nyrjähdykset oli hoidettu kylmäpakkauksilla ja puristussiteillä, eikä hiirityttö ollut tarvinnut niissä tilanteissa kipulääkkeitä.
Lexie ei ollut yhtään varma, miten hiiritytön elimistö edes kestäisi ihmisille tarkoitetut lääkkeet. Nainen oli antanut maahan syöksyneelle Miihkalille kipulääkkeitä sen tarkemmin ajattelematta, mutta nuorukaisen kohdalla ne olivat onneksi toimineet kuten pitikin.
Tanya oli kuitenkin huomattavasti pienempikokoisempi ja fyysisesti heiveröisempi kuin nuori sotilas.
”Yritä nukkua hetken aikaa, okei? Mä teen sulle jotain hyvää syötävää.” Lexie hymyili hiiritytölle rauhoittavasti. ”Haluaisitko juotavaa?”
Tanya mietti hetken ja pudisti sitten päätään. ”Ei tee ny mieli..”
”Okei. Sano sit jos muutat mieles.” Ihmisnainen silitti hellästi tytön päätä, ennen kuin jätti hänet lepäämään.
Lexie käveli keittiön sijaan työhuoneeseensa ja hetken empimisen jälkeen soitti Santulle.
”Moi Lexie! Mitä kuuluu?” Santun ääni tervehti muutaman tuuttauksen jälkeen.
”Mulle itselle ihan hyvää. Tarvitsisin vähän hiiriin liittyvää konsultaatiota. Onks jätkät siinä huudeilla?” Lexie kysyi.
”Ootas vähän.” Mekaanikko vastasi.
Lexie kuuli, miten Santtu käveli selvästi toiseen huoneeseen, jossa oli telkkari kovalla. Muutaman muminalta kuulostavan lauseen jälkeen television ääni vaimennettiin.
”Anna tulla vaan, Lexie. Oot kaiuttimessa.” Santun ääni ilmoitti.
”Iltapäivää Lexie-rouva. Onko siellä jokin paha tilanne?” Moton ääni kysyi.
”Tavallaan joo. Tanya tuntuu kuumeiselta ja häntä paleltaa. Mä en oo varma, miten häntä vois lääkitä. Onks teillä kolmella käyttökokemusta Maan kipulääkkeistä tai vastaavista?” Lexie kysyi istuessaan työpöytänsä ääreen.
”Ny täytyy sanoa, et ihmeen vähällä kipulääkityksellä tuo trio on tähän asti selvinny täällä.” Santtu vastasi ensin. ”Jopa silloin, ku Moto ja Vinski mursivat kumpikin yhden raajansa.”
”Sun hyvä ja intensiivinen hoiva parantaa itsessään minkä tahansa kivun, beibi.” Vinskin flirttaileva ääni kommentoi.
”Ainaki se on hyvä muistaa, et meidän aineenvaihdunta on paljo nopeampi kuin ihmisten. Esim. alkoholi vaikuttaa, mut sekin palaa pois nopeammin.” Turbo selitti. ”Mut kyl meille silti humalatila ja krapula on ihan tuttuja.”
”Eli annostus saattaa olla isompi kuin ihmisillä, mut jos lääkitsen liikaa, se saattaa aiheuttaa uusia ongelmia..” Lexie hieroi ohimoaan.
”Onko siskon vointi miten paha?” Moto kysyi huolestuneella äänellä.
”Kuume on aika korkeen tuntuinen, kuumemittari näytti 104 astetta ku äsken mittasin. Mikä teillä hiirillä on normaali kehon lämpötilan raja?” Kiharahiuksinen nainen kysyi.
”Kyl tuo on jo sellainen kuume, et jotain tarttis tehdä.” Harmaaturkkinen hiirimies vastasi.
Lexie mietti hetken mitä kysyisi seuraavaksi, mutta Turbo ehti ensin.
”Jos teitä ahdistaa liikaa tietämättömyys siitä, mikä on marsilaiselle normaalia ja mikä ei, niin mä voin tulla sinne konsultiksi. Siis jos siitä ei oo mitään vaivaa.” Kullanruskea hiirimies ehdotti. ”Me pistettiin Leipiksen bisnekset kirjaimellisesti jäihin eilen. Aikaa kyl on.”
”Se helpottais kyl meidän hommaa. Pari tammaa on varsomassa pian ja Anette lupautui naapuritilalle nuorten sonnien erotteluun avuksi ennen ku Tanya sairastu.” Lexie huokaisi. ”Miten nopeesti sä oot täällä?”
”Mä yritän kehitellä Turbolle jotain lisäbuustia vauhtiin. Jos tuuri käy, saatte yhden lisäsuun iltapalalle.” Santtu vastasi kultaturkkisen hiiren puolesta.

Anette sulki tallin ovet iltapuuhien jälkeen ja venytteli raukeasti käsivarsiaan ja hartioitaan. Vaaleahiuksinen nainen vilkaisi päärakennuksen ikkunoihin. Keittiöstä kajasti jo valoa, Lexie taisi tehdä iltapalaa.
Anette vihelsi koirille astuessaan portaiden ensimmäiselle askelmalle, mutta sitten outo ääni sai hänet vilkaisemaan ympärilleen.
”Kuulostaa ihan lentokoneelta.” Anette mutisi äänen lähestyessä ja nosti katseensa ylös.
Pimeys oli jo laskeutunut laaksoon, mutta taivaalla näkyivät yhä auringon viimeisten säteiden värjäämät pilvet joiden alapuolella liikkui jokin..
”Ja linnut sen ku kasvaa vuos vuodelta..” Vaaleahiuksinen nainen tokaisi.
Lexie oli kuullut äänen myös avoimesta ikkunasta ja kiiruhti ulos.
”Tuo saattaa olla Turbo. Autetaan kone laskeutumaan tuohon tien suoralle osuudelle.” Lexie ehdotti heittäessään Anetelle toisen pitelemistään taskulampuista.
”Mistä sä niin päättelet?” Vaaleahiuksinen nainen kysyi huolissaan.
”Serkkulikka lupas kehittää hänelle lisäbuustia ja uhkas, et jätkä voi olla perillä iltapala-aikaan.” Kiharahiuksinen nainen vastasi.
”Toivottavasti se on Turbo.. Mut toisaalta, jos se on lentokone, se ettii reittiä Helenaan eikä sitä hämätä parilla taskulampulla.” Anette hymähti naisten sytyttäessä valot.

Turbo tutkaili hologrammikarttaa ja tähyili maastoa. Hän oli oikeassa vuorten ympäröimässä laaksossa ja oli jo laskenut lentokorkeuden sataan metriin, mutta vielä pitäisi löytää Lexien tila ja sen pihatie. Pimeydessä ilman apua laskeutumisesta ei tulisi helppoa.
”Pitääköhän ottaa yhteyttä veikkoihin, et Santtu soittais Lexielle ja-” Hiirimiehen jupina itsekseen keskeytyi hänen nähdessään kahden taskulampun syttyvän pimeyden keskellä. Vähän matkan päässä valoista näkyi valaistu talo piharakennuksineen.
Valot osoittivat hetken häntä kohti ja sitten toinen kääntyi osoittamaan ilmeisesti tilalle menevää tietä. Vielä Turboa valottava taskulamppu syttyi ja sammui pari kertaa ja kääntyi sitten myös valaisemaan tietä.
”On ne fiksuja naisia!” Kullanruskea hiiri hymyili asemoidessaan itsensä tien suuntaisesti ennen laskeutumista.
Turbo laskeutui turvallisesti. Sammutettuaan prätkäänsä kiinnitetyn lisäsuihkumoottorin ja vedettyään siivet sisään, naiset kävelivät hänen luokseen.
”Ei serkkulikka turhia luvannut, ku sanoi sun olevan perillä iltapala-aikaan.” Lexie naurahti. ”Mistä ihmeestä hän tuon lentokoneen moottorin repäisi?”
”En kysyny, saatto olla ihan itsetehty ja tää oli koeajoa.” Turbo vastasi avatessaan paksun haalarin vetoketjua. ”Olisko teillä jotain paikkaa mihin moottorin vois laittaa, jos pitää ajella ihan tietä pitkin?”
”Olisko puuvaraston vieressä oleva sahapukki sopiva?” Anette ehdotti.
”Käykää kokeilees. Mä meen tekeen iltapalan loppuun ja käyn tsekkaas Tanyan.” Lexie vastasi, ennen kuin palasi nopein askelin sisälle.
Kun Turbo ja Anette saivat moottorin sahapukin päälle, hiirimies riisui paksut suojavarusteensa. Hänen omat vaatteensa olivat tuttuun tapaan niiden alla.

Turbo kurkisti sisälle Tanyan makuuhuoneeseen. Vain yöpöydän pieni valo valaisi huonetta.
Lexie nosti katseensa hiiritytöstä ja kohotti sormen huulilleen, kun hiirimies tuli lähemmäs.
”Mä sain hänet juomaan mehukeittoa tuos tunti sitten, sen jälkeen hän on lähinnä nukkunut.” Ruskeahiuksinen ihmisnainen selitti matalalla äänellä. ”Kuumeen lisäksi hän yskii eli näin maallikkona veikkaisin jonkinlaista tulehdusta hengitysteissä. Eli ei mitään vakavaa niin kauan kun hän vain saa hengitettyä kunnolla.”
”Mä voin jäädä tähän hetkeks oottaan jos sisko herää ja tarvii jotain. Sulla on kuitenkin aikainen herätys huomenna.” Turbo ehdotti.
”Okei. Mä laitoin sulle vierashuoneen yläkertaan. Eka ovi oikealla.” Lexie haukotteli hieman. ”Mä teen sulle aamuks jotain pientä syötävää, jos heräät sillä välin, ku me ollaan aamutallia tekees.”

Tanya heitti lakanoista tehdyn köyden pään ikkunasta ulos ja laskeutui sitä pitkin alas. Hän oli napannut itselleen vähän liian isot kävelykengät, joissa ei ollut korkeita korkoja ja niin suuren t-paidan, että sen helma ylsi melkein hänen polviinsa asti.
Maatasossa hiirityttö vilkuili ympärilleen, ennen kuin uskalsi kävellä kauemmas rakennuksen seinän vierestä.
”Rodimus? He-hei, Rod, mä oon täällä!” Tanya huikkasi ääni värähtäen.
Joku käveli Tanyan taakse ja löi häntä takaraivoon.
Pimeys.
Tanya havahtui Nuikin laboratorion tutkimuspöydältä. Hänet oli sidottu siihen ranteista ja nilkoista.
Hiirityttö tähyili peloissaan ympärilleen ja huomasi sitten lasiseinän takana virnuilevan Leipäjuuston.
”Pikku hiirulainen on hylätty. Älä turhia huoli, me keksimme sinulle kyllä.. Hmm.. HYÖTYKÄYTTÖÄ!” Liikemies nauraa hekotti ilkeästi Nuikin lähestyessä tutkimuspöytää.
Pimeys taas.
Hiirityttö näki Moton. Hiirimies seisoi häneen selin. Tanya juoksi hänen luokseen ja tarttui harmaaturkkista marsilaista käsivarresta.
Moto mulkaisi häntä silmä hohtaen ja ravisti tytön irti.
”Kalojen rakastaja! Painu sinne mistä tulitkin!”
”M-moto.. Mitä sä..” Tanya yritti, mutta hiirimies katosi hänen näkyvistään.
Outo rusahdus sai hiiritytön katsomaan taakseen.
Vinski seisoi siellä. Valkoinen hiirimies oli rutistanut kotikaljatölkin nyrkkiinsä.
”Painu helvettiin ja pysy siellä!” Vinski heitti ruttaantuneen tölkin päin Tanyaa. Se ei onneksi osunut vaan kimposi tytön viereisestä seinästä.
Tanya kääntyi ja juoksi ulos kapeasta putkesta. Minni ja Turbo seisoivat hänestä vähän matkan päässä.
”Isoveli! Minni! A-auttakaa!” Hiirityttö huusi, kun Rasvanhan niljakas käsi tarttui hänen ranteeseensa.
Turbo astui jo askeleen häntä kohti, mutta Minni pysäytti hänet.
Harmaaturkkinen hiirinainen ei edes katsonut Tanyaan päin.
”Miksi?” Minni kysyi ilkeällä äänellä. ”Ei susta oo mitään hyötyä.”
Turbon katse siirtyi edestakaisin Minnin ja Tanyan välillä. Kullanruskea hiirimies kohautti harteitaan ja käänsi sitten Tanyalle selkänsä.
”Auta.. Kiltti.. Mä lupaan.. E-en enää oo va-vaivaksi!” Tanya itki.
Turbo vilkaisi tytön suuntaan, mutta Minni ei enää näyttänyt kuuntelevan vaan johdatti hiirimiestä poispäin kädestä kiinni pitäen.
”Isoveli!” Tanya huusi rimpuillessaan irti Rasvanahan otteesta. Öljyinen mies tarrasi kuristusotteella hänen kaulaansa.
”Mä en oo sun isoveljes!” Turbo ärjäisi.

Tanyan silmät rävähtivät auki ja hiirityttö nousi yskien istumaan. Kurkkuun sattui, kuin Rasvanahan limainen koura puristaisi sitä yhä.
Hiirityttö tunsi lämpimän käden hierovan selkäänsä ja vähitellen yskiminen ja kipu kurkussa laantui.
”Haluatko mehua?”
Tanya väisti viistosti eteenpäin käden ulottumattomiin ja kääntyi katsomaan taakseen. Turbo oli noussut seisomaan sängyn viereen tuodusta nojatuolista, käsi ojennettuna hiirityttöä kohti.
”Mi-mitä.. Sä..” Tanya sopersi järkyttyneenä.
”Mä en oo sun isoveljes!”
Hiirityttö sävähti kuin ruoskaniskusta. Miksi hiirimies oli tuossa nyt? Turbo oli jo ilmaissut hyvin selvästi, ettei halunnut häntä elämäänsä.
”Tanya? Onks kaikki hyvin? Sattuuko johonkin?” Hiirimies kyseli huolissaan, hänen oli vaikea tulkita Tanyan ilmeestä mitä hiirityttö ajatteli.
”Miks.. Sä.. Täällä..” Tanya sopersi itkuisella äänellä. ”Sä jätit mut.. Et ta-tarvi mua enää..”
”Vouvouvou! Kuka sellaista on menny väittään?” Turbo kurtisti kulmiaan.
”Te kaikki.. Äsken..” Hiirityttö kuiskasi hieroessaan silmiään. ”M-mä oon v-vaan ta-taakaks te-teille.”
Turbo mietti hetken. Tanyan puheet olivat niin sekavia, että hän oli tainnut nähdä aika pelottavaa unta.
”Tanya. Mä en koskaan, koskaan, jätä sua yksin. Ja sama koskee Motoa ja Vinskiä. Sä oot meidän perhettä ja perhe pitää aina yhtä.” Hiirimies vakuutti istuessaan sängyn reunalle.
Tanya säpsähti, kun Turbo otti hänen kädestään kiinni, mutta ei vetäytynyt pois.
”Tuu tänne.” Hiirimies pyysi lempeällä äänellä. ”Ei mitään hätää.”
Tanya painautui Turbon kainaloon ja veti itkuisesti syvään henkeä. Hiirimies silitti hellästi hänen päätään ja vähitellen tyttö rauhoittui.
”Koita vaan nukkua vielä, aamuun on aika monta tuntia. Mä oon tässä, ku sä heräät.” Turbo hymyili, kun hän näki Tanyan silmien lupsahtelevan kiinni, vaikka tyttö yritti sitkeästi pysyä hereillä.
”L-lu-lupaatko?”
”Mä lupaan.”

Lexie kurkisti ennen töihin lähtöä Tanyan huoneeseen ja hymyili.
Hiirityttö nukkui sikeästi kyljellään, käsi Turbon kädessä. Hiirimies oli torkahtanut hieman epämukavan näköiseen asentoon nojatuoliin.
Kiharahiuksinen ihmisnainen hiipi lähemmäs, otti sängyn päädystä ohuen huovan ja levitti sen varovasti Turbon päälle.
Hiirimies havahtui hieman, mutta nähtyään Lexien hänen olemuksensa rentoutui ja silmät painuivat uudestaan kiinni.
Lexie kokeili kädellään Tanyan ohimoa. Se tuntui hikiseltä, ilmeisesti kuume oli laskenut.

Turbo säpsähti hereille ja hieroi niskojaan. Hän oli nukkunut nojatuolissa pitkälle aamuun eikä mitenkään ergonomisessa asennossa.
Hiirimies katseli ympärilleen. Hetken hänellä kesti tajuta, että jotain puuttui.
Tanya ei ollut sängyssä.
Turbo nousi nopeasti jaloilleen, mutta ennen kuin hän ehti lähteä huoneesta etsimään hiirityttöä, kylpyhuoneen ovi avautui ja Lexie astui ulos. Nainen sulki oven heti perässään.
”Huomenta, unikeko.” Lexie tervehti virnistäen. ”Melkoset unenlahjat sulla.”
”Oli vissiin päässy vähän velkaa kertyyn sillä saralla..” Hiirimies hymähti vaivautuneena.
Lexie käveli vaatekaapille ja otti sieltä puhtaita vaatteita.
”Aamupalaa olis tarjolla, jos maistuu. Me tullaan Tanyan kanssa pian perässä.” Kiharahiuksinen nainen sanoi palatessaan kylpyhuoneen ovelle.
Turbo ymmärsi vinkin ja poistui hiiritytön huoneesta.
Anette kohotti kahvimukiaan, kun hiirimies tuli keittiöön.
”¡Buenos Dias!” Vaaleahiuksinen nainen tervehti. ”Sä se oot melkoista ihmelääkettä, ku saat pelkällä olemassaolollas Tanyan kuumeen alas. Tiedetäänpä mitä tehdä ens kerralla.”
Turbo naurahti ottaessaan kahvia ja istui sitten naisen seuraksi.
”Ajoittakaa kutsu vaan sitten niin, ettei meillä oo hommat vaiheessa Chicagossa.” Hiirimies virnisti.
”En tee turhia lupauksia.” Anette tokaisi hymyillen hörpättyään kahvinsa loppuun. ”Mä lähden naapuritilalle erottaan poikia äideistään. Nähdään illalla.”
”Mikä julmuri!” Lexie henkäisi muka kauhuissaan hänen ja Tanyan tullessa keittiöön.
”Sitä pahinta laatua. Cruella De Vil itkee, ku näkee mut.” Vaaleahiuksinen nainen hymyili muka häijysti ja vilkutti kolmikolle ennen kuin poistui talosta.
”Huomenta. Millainen olo?” Turbo tervehti, kun Tanya istui hänen viereensä.
Hiirityttö oli pukeutunut mukavaan college-asuun. Hänen hiuksensa olivat auki ja vähän kosteat peseytymisen jäljiltä.
”I-ihan ok.. E-ei palella.” Tanyan vaisu hymy kieli hänen olevan yhä väsynyt.
Lexie kaatoi tytölle mukiin kuumaa vettä ja sekoitti teen sekaan lusikallisen hunajaa.
”Sä pidät tänään lepopäivän ja mieluiten sisätiloissa. Vähintään yks kuumeeton päivä pitää olla ennen ku tuut tallille.” Kiharahiuksinen nainen ilmoitti. ”Pascal kyl pärjää vaikkei sillä ratsastaisikaan joka päivä.”
Tanya näytti hieman pettyneeltä, mutta kyllä hän itsekin sen ymmärsi, ettei ollut sellaisessa kunnossa, että jaksaisi tehdä tallitöitä, saati istua pitkään hevosen selässä.
”Kuulit pomon käskyn. Lepopäivä. Ja mä pidän huolen, et sä kans pidät sen.” Turbo naurahti.
”Hi-hienoa. O-oma va-vartija..” Tanya puuskahti, saaden Lexien ja hiirimiehen nauramaan ääneen.
”Mä lähden viemään hevosia laitumelle. Laitan lihapadan tekeytyyn uuniin miedolla lämmöllä. Ottakaa se pois, ku munakello rupee piriseen, okei?” Ihmisnainen pyysi. ”Mä tuun suurin piirtein samoihin aikoihin takas sisälle niin syödään sit yhdessä.”
”Yes söör.” Turbo veti käden lippaan. ”Sitte marssitaan kohti olkkaria ja sohvaa. Liikkuu, liikkuu, liikkuu!”
Tanya seurasi kuuliaisesti veljensä perässä. Hiirityttö kävi pitkäkseen sohvalle ja laittoi tyynyt hyvin päänsä alle. Tyttö aikoi mutista vastalauseen, kun Turbo peitteli hänet viltillä, mutta huomasi tarvitsevansa sitä.
”Paleltaako?” Kullanruskea hiirimies kysyi huolissaan, kun Tanya veti vilttiä leukaansa asti.
”V-vähän. E-ei niin pahasti ku eilen.” Hiirityttö vakuutti nopeasti ja yskäisi pari kertaa.
Turbo kokeili Tanyan otsaa. Se ei ainakaan vielä tuntunut kuumalta.
”Sano sit heti, jos olo pahenee.” Hiirimies vannotti istuessaan sohvan viereiseen nojatuoliin ja avasi television.
”J-joo..” Hiirityttö mutisi.
Turbo selaili kanavia hetken ja päätyi sitten katselemaan dokumenttia lentokoneista ja niiden kehityksestä.
”O-onko Marsis o-ollu lentokoneita..?” Tanya kysyi, kun mainostauko alkoi.
Hiirityttö oli katsellut dokumenttia myös.
”Ne on meillä aika lailla mennyttä aikaa. Nykyiset alukset soveltuu niin planeetan sisäisiin kuin avaruuslentoihinkin.” Turbo vastasi. ”Moton äiti saattais muistaa vanhemmat alukset, joilla ei pystyny nousee ilmakehää korkeammalle, mut itellä ei oo niistä mitään muistikuvaa. Marsin teknologia on aika paljo Maan vastaavaa edellä.”
Hiirityttö mietti hetken kulmat rypyssä.
”M-mä en m-muistaakseni nähny lapsena mitään l-lentävää alusta e-ennen kuin..” Tanya nielaisi ja yritti estää käsiään tärisemästä.
”Ennen kuin mitä?” Hiirimies kääntyi katsomaan laitettuaan television äänen pienemmälle.
”E-ennen ku m-mut vi-vietiin sen o-orjaka-kauppiaan aluksen luo..” Hiirityttö sopersi. ”J-ja siitä e-en muista m-muuta ku-kuin et se oli i-iso ja m-moottorit p-piti kovaa ääntä.. S-silloin oli pi-pimeää ja.. M-mun hartiaan tö-tökättiin jotain a-ainetta, mi-mikä teki olon v-väsyneeksi..”
Turbo siirtyi istumaan Tanyan viereen ja otti hiiritytön käden käsiensä väliin.
”Sori.. Taisin tökätä aika arkaa aihetta.” Hiirimies sanoi hiljaisella äänellä.
”E-ei haittaa.. K-ku ei se muistikuva m-mihinkään katoa v-vaikka mitä tekis.” Tanya huokaisi syvään ja yritti hymyillä. ”E-en mä sen m-matkan jälkeen oo p-paljoa a-aluksen kyydis istunut..”
Turbo rutisti hiiritytön kainaloonsa ja pohti hetken, miten kysyisi mieltään vaivannutta asiaa.
”Jos sun kokemus aluksista on niin vähäinen, niin mikä sut sai hyppäämään sellaisen puikkoihin ja ajamaan melkein koko Aurinkokunnan halki?” Kullanruskea hiirimies kysyi.
Tanyan kädet nytkähtivät ja puristivat tiukemmin Turbon käsiä.
”E-ei se k-kuulunut m-millään lailla s-suunnitelmaan.. M-mun ei o-ollu t-tarkoitus t-tehdä muuta k-ku piiloutua..” Hiirityttö henkäisi ääni täristen.
Turbo odotti jatkaisiko Tanya kertomustaan, mutta hoksattuaan veljensä ilmeen, hiirityttö pudisti hieman päätään.
”A-anteeksi.. Mä e-en pysty nyt..”
”Ei haittaa. Kerrot sitte joskus jatko-osan, jos siltä tuntuu. Mä kuuntelen kyllä.” Hiirimies rutisti Tanyan halaukseensa.

Lexie palasi sisälle melkein kolmea tuntia myöhemmin.
”Moikka.” Kiharahiuksinen ihmisnainen tervehti Turboa, joka otti juuri lihapataa uunista. ”Missä Tanya on?”
”Nukahti sohvalle. Aattelin kohta herättää hänet syömään.” Kullanruskea hiiri vastasi laskettuaan uunipadan pannunalusen päälle.
”Uni se on parasta lääkettä.” Lexie hymyili juodessaan vettä ahnaasti. ”Yöt alkaa olla jo näin syksyllä viileitä, mut kyl tuo aurinko porottaa vielä aika kuumasti keskipäivän hujakoilla.”
”Ja kiireet sen ku lisääntyy jos varsojakin syntyy pian?” Turbo kysyi.
”No tavallaan joo, mutta tavallaan ei. Kolme aikuistuvaa hevosta on myynnissä ja pari ostajaehdokasta on tulossa katsomaan niitä loppuviikosta.” Kiharahiuksinen nainen vastasi. ”Et kiireen määrä on aika vakio, jos kaupat onnistuu.”
”Eipä ainakaan tarvi kauaa aamulla miettiä, mitä sitä päivän aikana tekis.” Kullanruskea hiirimies hymähti.
”Joo ei. Ja syyslomaviikolla on koko viikon kestävä ratsastusleiri täs tilan alueella. Tulee hälinää tupaan.” Lexie naurahti.
”Mitenkäs Tanya niiden aikana voi käydä ulkona tai muuta?” Turbo kysyi hieman kulmiaan kurtistaen.
”Siitä tulee kyl haastavaa. Teikäläiset kiipee herkästi pitkin seiniä pitkän sisälläolon jälkeen, vaikka olis millaset lehmänhermot.” Ihmisnainen hihitti, mutta vakavoitui sitten. ”Olisko Tanyan mahdollista tulla silloin Chicagoon?”
”Kyyl mä uskoisin, et se onnistuu. Mut ehkä parempi varmistaa vielä Santultakin. Paremmat mahikset saada kunnon yöunet korjaamolla ku meidän mestoilla.” Kullanruskea hiirimies vastasi hymyillen.

Illalla Tanyan kuume jälleen nousi, joten hän meni ajoissa nukkumaan.
Turbo istui hiiritytön sängyn vieressä niin kauan, kunnes Tanya nukahti.
”Hyvää yötä, systeri.” Hiirimies kuiskasi sammuttaessaan yöpöydän valon.
Turbo sulki oven hiljaa perässään ja käveli keittiöön. Lexie istui pöydän ääressä lukemassa lehteä.
”Nukahti?” Kiharahiuksinen nainen kysyi.
”Joo. Toivottavasti kuume ei taas tee hänelle painajaisia..” Kullanruskea hiirimies vastasi istuessaan vapaalle tuolille.
”Oliko hänellä sellaisia viime yönä?” Lexie nosti katseensa lehdestä.
”Joo.. Näki kuulemma unta, jossa me kolme hylättiin hänet.” Turbo hieroi ohimoaan.
Ihmisnainen sulki lehden ja työnsi sitä kauemmas itsestään.
”Mä en tiedä miten teillä Marsilaisilla on, mut meillä ihmisillä monesti psyykkiset kuormat ja tunteet vaikuttaa uniin melko paljon.” Lexie pohti. ”Ku miettii millaisen trauman kans Tanya elää päivästä toiseen, niin ei mikään ihme, jos se heijastuu uniinkin.”
”Siis.. Sisko oikeesti pelkää sitä hylätyksi tulemista? Et me tehtäis hänelle jotain niin kamalaa?” Turbo istui pöydän ääreen jokseenkin stressaantunut ilme kasvoillaan.
”Meillä kaikilla on omat pelkomme ja painajaisemme. Niiden kans on vaan pakko oppia elään tai ne alkaa hallita liikaa meidän elämäämme.” Ihmisnainen totesi pohtivasti.
”Niitä Tanyalla varmasti piisaa. Ja tuntuu, ettei me kolme olla tehty mitään, mikä helpottais niiden suhteen.” Hiirimies huokaisi raskaasti.
Lexie nousi, käveli jääkaapille ja palasi kotikaljatölkin ja limsapullon kanssa pöytään. Nainen avasi molemmat ja ojensi kotikaljan hiirimiehelle.
”Jos haluut keventää sydäntäs, ny olis asiantuntija paikalla. Anna tulla vaan, tää keskustelu pysyy vain meidän kahden välisenä.” Lexie kehotti hörpätessään juotavaa. ”Talo tarjoaa istunnon.”
”Tuntuu vaan siltä, että me.. Mä hylkäsin Tanyan tänne.” Turbo henkäisi hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Aina ku me ollaan tavattu sisko ja on aika erota taas, mä näen sen pettymyksen hänen silmissään. Vaikka hän tekee parhaansa peittääkseen sen.”
Kiharahiuksinen nainen odotti hetken jatkaisiko Turbo puhettaan, ennen kuin avasi suunsa.
”Silloin ku serkkulikka soitti mulle ja kertoi Tanyasta, hän mainitsi, että Mars on ny toistaiseksi poissuljettu vaihtoehto. Oliko se poissuljettu kuljetusongelmien takia?” Lexie kysyi.
”Senkin, mut.. Mä näin Tanyan pään sisään silloin ku siirsin hänelle informaatiota olinpaikastaan ja.. hän oli henkisesti ihan rikki.” Turbo joi pitkän huikan kotikaljastaan. ”Ja mä muistan yhä siskon ilmeen, ku mä menin hakeen häntä pois Madamen kynsistä. Mä oon nähny sen saman ilmeettömyyden pahoista traumoista kärsivien sotilaiden kasvoilla. Se pohjaton tyhjyys ja tuska on kamalaa katsottavaa sivullisestakin. Kuin olis syväs kaivos, josta ei oo mitään ulospääsyä. Mä en halunnu pahentaa siskon henkistä tuskaa entisestään. Marsin sotaisa tilanne olis voinu vaan pahentaa hänen traumojaan.”
Hiirimies veti syvään henkeä muutaman kerran ja joi sitten kotikaljatölkkinsä tyhjäksi.
”Sä aattelit sitä, mikä oli parasta hänelle just silloin. Tanya oli oikeesti sen tarpeessa, että pääsi sellaiseen ympäristöön mikä ei muistuttanu millään lailla ajasta Plutossa.” Lexie hymyili lempeästi.
”Mut.. Oliko se multa oikee päätös?” Turbo kohotti aavistuksen turhautuneen katseensa ihmisnaiseen. ”Mä oon ollu Chicagossa useamman vuoden ja aika lailla tottunut nykyiseen elämänmenoon. Mut silti.. Tuntuu, et pala musta on poissa, ku mä en oo Marsissa. Se tunne olis varmaan vielä pahempi, jos veikat ei olis mun kanssa. Mut sisko on täällä ilman omankaltaistaan seuraa. Ny musta tuntuu, et me.. Mä.. Hylkäsin hänet tänne. Tehtiin se mitä hän eniten pelkää!”
Kullanruskea hiirimies iski nyrkkinsä pöytään.
Ihmisnainen odotti hetken keskustelukumppaninsa rauhoittumista, ennen kuin vastasi.
”Muistuttaisin, että te annoitte Tanyan tehdä ite päätöksen haluaako hän jäädä tänne, vai palata teidän kans Chicagoon. Ja hän valitsi tämän paikan.” Lexie joi juomansa loppuun. ”Tanyalla on ollu monta kertaa mahdollisuus sanoa, ettei hän haluakaan tulla tänne ja silti hän aina valitsee palata tänne. Eli veikkaisin, ettei tänne tuleminen oo ollut millään lailla vastenmielistä Tanyalle.”
Turbo kohotti hämmentyneenä katseensa naiseen.
”Jos ny vähän mielikuvaharjoteltais. Jos syystä tai toisesta tää ei olis ollu mahdollinen turvapaikka Tanyalle, niin mitä sit?” Lexie kysyi. ”Olisko hän jääny teidän kanssa Chicagoon vai?”
Kullanruskea hiirimies mietti hyvän aikaa.
”Silloin Mars olis ollu parempi paikka. Siellä on suojavyöhyke siviileille. Ja ehkä Moton äiti olis voinu ottaa Tanyan hetkeks asuun luokseen. Mulla ei oo enää kauheesti sukulaisia elossa ja Moton mutsi on ollut mullekin vähän kuin varaäiti.” Turbo puheli vaimealla äänellä.
”Mut jostain syystä sä et digannu ajatuksesta?” Ihmisnainen kysyi.
”No siis, ei se olis ollu näin jälkikäteen ajateltuna niin paha, mut.. Mä olin itsekäs.” Turbo vastasi.
”Itsekäs aatellessas Tanyan hyvinvointia? Nyt en ihan pysyny kärryillä.” Lexien kulmat rypistyivät aavistuksen.
”Siis.. Sisko on ollu pois Marsista ja erossa muista hiiristä vuosia. Jos mulle kävis samoin, mä varmaan takertuisin jollain tasolla ensimmäiseen vastaantulevaan hiireen, vaikka tyyppi olis kuinka vastenmielinen tapaus. Ja tekisin myös kaikkeni, ettei se yhteys heti katkeaisi, kun sellaisen oon vihdoin saanut.” Hiirimies nojasi käsillään pöydän reunaan.
”Takertuisit?” Ihmisnainen toisti sanan hämillään.
”Mä yritän selittää tän niin, että ei-Marsilainenkin ymmärtäis.” Turbo yritti ravistaa viimeisiä tippoja juomatölkistä suuhunsa ja laski sen sitten pöydälle.
”Kerää vain ajatukses rauhassa. Mä haen meille toiset juomat.” Lexie nousi ja käveli jääkaapille.
Kun nainen istui takaisin alas, hiirimies avasi hänenkin juomansa.
”Nää antennit mitkä meillä on, kerää tosiaan sitä informaatiota ympäristöstä ja muista hiiristä. Kun hiiret muodostaa perheitä ja heimoja, antennien kautta tulee myös eräänlainen sidos, kuin lisäkerrokseksi.” Turbo selitti. ”Kun mä löysin Tanyan sieltä aluksen romusta ja koskin häneen ekan kerran, sisko loi muhun sen sidoksen. Mä tunsin, miten epätoivoisena hän kurkotti mua kohti, ku viimeinkin kohtas toisen hiiren. Ja silti me lähetettiin sisko tänne, vaikka hän nimenomaan olis kaivannut sitä läheisyyttä ja turvaa.”
Lexie sulatteli kuulemaansa hetken.
”No jos mennään vielä sillä mitä jos-linjalla? Jos te olisitte lähettäneet Tanyan Marsiin, niin siinähän olis moni asia korjaantunut. Jos se Mars olis ollu se turvallisin ja loogisin vaihtoehto, miks ette tarttuneet siihen? Taidat jättää ny jotain kertomatta..” Ihmisnainen yritti tavoittaa Turbon katsetta tämän lasien läpi.
”Mä en ny oo varma olisko se ollu niin turvallinen kuitenkaan.” Hiirimies huokaisi hieman ärtyneenä. ”Tanya ei pysty kontrolloimaan kunnolla antennien kautta tulevaa informaatiota ja muiden tuntemuksia. Oikein kusipäinen tyyppi olis äkkiä saanu hänestä henkisellä manipuloinnilla orjansa ja.. ”
”Ja..?” Lexie kysyi kun hiljaisuus tuntui venyvän liiaksi.
”Mä taisin tehdä virheen siinä, etten heti opettanu hänelle mielensä suojaamista ja antennien käyttöä. Tuntuu että koko yritys Tanyan suojelemiseksi meni ihan metsään alusta asti!” Hiirimies murahti ärtyneenä.
Lexie taputti hellästi Turbon käsivartta saadakseen hänen huomionsa.
”Kokemuksen tie on se katkerin ja jälkiviisaus pahinta kuultavaa. Sä toimit sillä hetkellä, niin kuin parhaaksi näit. Enkä mä usko, että Tanya siitä mitenkään rikki meni.” Ihmisnainen hymyili.
”Ainakaan enempää mitä hän jo on, vai?” Hiirimies tuhahti sarkastisesti.
”Sä sanoit sen, en mä.” Lexie tokaisi. ”Noh, nyt ku on virheet myönnetty, olis aika korjata ne. Mistä aloitat?”
”Häh?!” Turbon leuka loksahti aavistuksen.
”Sä teit virheen ja ny korjaat sen. Mistä aloitat?” Ihmisnainen katsoi häntä vaativasti. ”Mun istunnois ei ryvetä pelkästään itsesäälissä.”
”Joo ei näköjään..” Hiirimies naurahti koottuaan ajatuksensa. ”No.. eka ja tärkein olis varmaan se, et sisko oppii suojelemaan itseään. Eli se antennien käyttö ja oman mielen suojaus kuntoon.”
”Näin ei-marsilaisena ei kuulosta huonolta idealta.” Lexie hymyili rohkaisevasti. ”Ehkä jo syyslomalla olis korkee aika?”
Turbo nyökkäsi, mutta hänen kasvojensa ilme ei oikein vakuuttanut ihmisnaista.
”Onko vielä jokin asia, joka vaikeuttais sitä oppimista?” Lexie kysyi.
”Opettajan puuttuminen. Mä en siihe ite enää käy. Mulla on liikaa valtaa siskoon, siksi ku tunkeuduin hänen mieleensä ilman lupaa.” Hiirimies vastasi. ”Vinskillä taas ei välttis riitä kärsivällisyys opettamiseen.”
”No entäs Moto?” Kiharahiuksinen nainen kysyi.
Turbo mietti hyvän aikaa. Harmaaturkkinen hiirimies saattaisi ollakin hyvä vaihtoehto. Mutta se olisi eri asia suostuisiko hän. Moto saattaisi pelätä, että hän tekisi saman kuin Turbo ja marssisi omalla tahdollaan Tanyan tahdon yli. Sitten he olisivat taas lähtöruudussa.
”Mä en oo varma.” Kullanruskea hiirimies sanoi rehellisesti. ”Tanya ja Moto kyl lähentyi selkeesti viime visiitillä, mut.. Mä en oo kertonut Tanyalle miten paljon hänen mielestään nyt näkee, ku hänellä ei oo mitään ”esteitä” siellä. Mä en oo varma haluaako hän ees Moton näkevän mitä siellä on. Ku sisko on teini-ikäinen, hänelle saattais olla henkisesti helpompaa, et ope olis nainen.”
”Jos nainen olis parempi vaihtoehto kuin te kolme, mitens sen Minnin opettajana toimiminen sujuis?” Lexie kysyi hetken pohdinnan jälkeen.
”Minni varmasti suostuis, mut.. Mä en tiedä mitä mieltä sisko olis siitä. Heidän eka tapaaminen tuntu aika vastenmieliseltä Tanyan puolesta. Mä en vaan tiedä mikä siinä niin hiersi.” Turbo raapi hieman niskaansa.
Ihmisnainen puri kieltään, että saisi pidettyä hymynsä aisoissa.
Tanya ei ollut suoraan kertonut Chicagon tapahtumista, mutta Lexie oli saanut sen kuvan, että Turbo oli, luonnollisesti totta kai, jättänyt hiiritytön vähemmälle huomiolle, kun hänen rakkaansa oli samaan aikaan vierailulla. Ihmisnainen arveli mielessään, että Tanya oli tuntenut olonsa hylätyksi ja myös osoittanut sen käytöksellään ”veljensä ryöstäjälle” eli Minnille.
”Mä oon huomannu täs reilun vuoden aikana, et Tanya ei tykkää yllätyksistä. Hänelle ne isot yllätykset eivät oo koskaan olleet mitään miellyttäviä. Ja Tanyalle ne edustavat myös sitä, että hän menettää hallinnan.” Kiharahiuksinen ihmisnainen vastasi lopulta.
”Menettää hallinnan?” Hiirimies toisti hämillään.
”Mietipä vähän. Kun hänestä tuli orja, hänen elämänsä oli täysin muiden käsissä. Tanyalla ei ollut valtaa eikä lupaa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Nykyisin yllättävät tilanteet edustavat hänelle kontrollin menetystä ja paluuta siihen orjana oloon. Jos olisin ite vastaavas tilantees, se olis mulle aika pelottavaa.” Lexie vastasi.
”Mut tapahtuihan se Miihkalinkin tapaaminen yllättäen.” Turbo tokaisi kulmat rypyssä. ”Miks sisko suhtautui siihen niin eri lailla?”
”Miihkali oli loukkaantunut ja tarvitsi apua. Mä en pakottanut heitä heti samaan tilaan, ku jätkä saapui tänne. Tanya sai lähestyä Miihkalia, kun hän itse oli siihen valmis. Ja ehkä asiaa helpotti pojan kohdalla sekin, et Tanya oli tottunut teidän kolmen tyyliin puhua ja reagoida eri juttuihin. Ei yks hiirimies lisää tuttavapiirissä ollut niin radikaali muutos.” Ihmisnainen hymyili.
”No joo, me ei kyl liiemmälti tuhlattu siihen siskon totuttamiseen aikaa.” Hiirimies myönsi nolona. ”Hänen piti vaan pakolla hyväksyä Minnin läsnäolo sekä meidän kanssa, että Santun luona, ku Minni nukku korjaamolla myös.”
”Siinä oli hänelle varmasti paljo sulateltavaa. Vielä sen stressin lisäksi, ku Tanya oli valmiiksi varuillaan siitä, et ny hän oli Plutolaisen maaperällä.” Lexie käänteli hieman puolityhjää limsapulloa käsissään.
”Ei mikään leppoisa vierailu..” Turbo huokaisi ja kaatoi kotikaljatölkin loput kurkkuunsa.
”Ei. Mut vaikka eka kerta menikin penkin alle, seuraava voi onnistua paremmin. Kunhan Tanya saa aikaa valmistautua siihen.” Ihmisnainen hymyili rohkaisevasti.
”Ja mieluiten niin, et aloite tulee siskolta itseltään.” Hiirimies päätteli ja Lexie nyökkäsi hyväksyvästi. ”Onkohan liian aikaista puhua siitä Tanyalle jo huomenna?”
”Mun mielestä ei. Saa enemmän aikaa pohtia sitä asiaa. Tiedätkö sä jo Minnin seuraavan vierailuajankohdan?” Ihmisnainen kysyi.
”En todellakaan.” Turbo naurahti.
Ulko-ovi avautui ja keittiön lattialla makoilleet koirat juoksivat haukahdellen Anettea vastaan.
”Istunto on päättynyt. Tippiä saa antaa.” Lexie iski silmää noustessaan seisomaan. ”Otetaan vähän iltapalaa, kun neiti Cruellakin suvaitsi saapua ja sit suksitaan kaikki nukkuun.”

Tanya nousi silmät sirrillään istumaan ja raahautui kylpyhuoneeseen. Hänen olonsa oli taas nihkeän hikinen viime öisen kuumeen jäljiltä, mutta lämpimän suihkun jälkeen tyttö tunsi olonsa kuin uudelleensyntyneeksi.
Puettuaan farkut, kauluspaidan ja letitettyään hiuksensa hiirityttö käveli keittiöön. Kahvinkeitin oli ladattu valmiiksi ja pöydällä oli Lexien kirjoittama lappu, jossa luki: ”Ollaan tallilla, tullaan klo 8.00 takaisin.”
Tanya vilkaisi kelloa, joka näytti puolta kahdeksaa ja kaivoi jääkaapista aamupalatarvikkeita. Hän ehtisi hyvin paistaa kananmunia ja valmistaa leivänpäälliset ennen kuin Lexie ja Anette palaisivat aamutallilta.
”Huomenta.” Turbo tervehti tullessaan haukotellen paikalle.
”M-miten sä jo ny heräsit?” Hiirityttö virnisti.
”Menin liian aikasin nukkuun.” Hiirimies naurahti ja pörrötti hieman Tanyan hiuksia. ”Et enää tunnu kuumeiselta.”
”O-on jo parempi olo.” Tanya vakuutti.
Turbon istuessa pöydän ääreen hiirityttö kaivoi paistinpannun esiin ja alkoi paistaa kananmunia.
Hiirimies selaili edellispäivän lehteä ja kun Tanya nosti valmiit leivänpäälliset pöytään, hän päätti ”tarttua härkää sarvista”.
”Mä haluaisin puhua yhdestä jutusta.” Turbo aloitti.
”O-okei.” Hiirityttö naksautti kahvin- ja vedenkeittimet päälle ja istui häntä vastapäätä.
Hiirimies mietti hetken, miten muotoilisi ehdotuksensa.
”Mä.. Mä haluaisin opettaa sulle kunnolla antennien käytön. Ja sitä kautta myös sen, miten omaa mieltään voi suojata.” Turbo päätti olla rehellinen. ”Mut mä en oikein ite enää voi sitä tehdä.”
”Ai.. Mikset?” Tanya kysyi.
”Sä varmaan muistat ekan heräämisen Santun luona sen jälkeen, ku saavuit Chicagoon. Mä olin siirtänyt sulle informaatiota olinpaikastas ja meistä. Mä tavallaan tunkeuduin sun mieleen ja pakotin sut hyväksymään tiedon ilman vastalauseita.” Hiirimies selitti. ”Mä hokasin silloin jouluna, et asetelma on edelleen sama, vaikka sä olit tajuissas. Mulla oli täysin vapaa pääsy sun pään sisään.”
”Ja.. Sitä ei voi muuttaa enää?” Hiirityttö varmisti ja Turbo pudisti päätään. ”E-entä voiko Moto ta-tai Vinski opettaa sitä?”
”Periaattessa vois, mut mä en oo varma riittääkö Vinskin kärsivällisyys siihen opettamiseen.” Hiirimies selitti. ”Moto saattais olla meistä sopivin siihen hommaan. Hän on varmasti omalta osaltaan auttanu siskonsa lapsia samas asias. Yleensä perhees vanhemmat opettaa lapsensa.”
”Aa..” Tanyan äänensävy oli pohtiva.
”Sun mieles on tällä hetkellä kuin avoin kirja. Meikäläisistä periaatteessa kuka vain voi nyt lukea sun mieltä, jos pääsee koskettaan sua antenneillaan.” Hiirimies kertoi rehellisesti.
”E-eli.. M-mitä vaan v-voi tulla toisen t-tietoon?!” Tanya katsoi Turboa silmät suurina ja helähti punaiseksi melkein antenneita myöten.
”Jep.”
Hiirityttö katsoi isoveljeään huolissaan. Mitä kaikkea Turbo oli hänen mielestään lukenut?!
”Se tais kuulostaa aika karseelta.” Hiirimies yritti pehmentää sanomaansa. ”Mä vannon, en nähny mitään tiettyä silloin, ku olit tajuton. Aistin vain sun päällimmäiset tunteet. Pelkoa ja kipua. Ja silloin jouluna mä näin vain sen, mitä sä halusit mun näkevän.”
”Mut.. No-normaalisti s-sen e-ei pitäis mennä n-niin?” Tanya varmisti.
”Ei. Jos sä olisit kasvanu Marsissa, sä olisit saanu multa yhtä paljon vastineeksi kuin mitä mä sain sulta. Mut sä et tainnu saada siitä yhteydestä mitään irti?” Turbo kysyi.
”M-mä tu-tunsin v-vaan s-sut ihan lähellä.. S-se ei ollu paha tunne. I-ihan kuin h-halaus.” Hiirityttö yritti selittää tuntemustaan.
”Sä vaan tunsit mut mieles sisällä, mut kuten sanoin, sun olis pitäny saada paljo enemmänkin. Siks meidän yhteys ei oo tasa-arvoinen, ennen ku sä opit suojaamaan itseäs. Mieluiten jonkun sellaisen kanssa, joka ei oo marssinu sun oman tahdon yli kuten mä.” Hiirimies hymyili varovaisesti.
Tanya pohti asiaa hetken ja nyökkäsi sitten ymmärtäväisesti.
”Mä.. Haluaisin, et se o-ope olis joku muu.. M-mä p-pidän t-teistä paljon, mut.. E-en mä k-kaikkea halua jakaa. E-en ees Motolle. S-se olis a-aika noloa.” Hiirityttö henkäisi posket punoittaen. ”M-mutta.. kuka se v-vois olla?”
Turbo ymmärsi, että vaihtoehdot olivat vähänlaiset. Ja sisko saattaisi kieltäytyä niistäkin.
”Mä voisin kysyä Minniä. Et haluaisko hän tai tietäiskö vastaavasti ketään muuta, joka vois auttaa.” Hiirimies vastasi.
Tanyan ilme muuttui hetkeksi järkyttyneeksi, vaikka hän teki parhaansa peittääkseen sen.
”V-voinko mä k-kysyä.. Mi-miks hän?” Hiirityttö yritti pitää ilmettään neutraalina.
”Me ollaan täällä aika kaukana hiiriyhdyskunnasta ja aika harvassa ovat nyt ne hiiret, jotka voivat tai ees haluavat lähteä näin kauas.” Turbo selitti. ”Yks vaihtoehto on kyl odottaa siihen asti, et sä oot taas Marsissa, mut ite ajattelisin, et olisit enemmän kartalla hiiriyhteisöstä ja sen toimintatavoista, ku opit sen antennien käytön kunnolla ennen paluuta.”
”N-niin että s-sillä mennään m-mitä on.” Tanya huokaisi. Hän yritti kaikin voimin pitää ärtymyksen poissa äänestään.
”Hei, sun ei tarvi tehdä päätöstä nyt heti. Mä en tiedä koska Minni pääsee seuraavan kerran tänne visiitille.” Hiirimies yritti tavoittaa tytön katsetta pöydän yli.
Hiirityttö katseli sylissää lepääviä kämmeniään hetken. Häntä nolotti. Turbo oli ajatellut vain hänen parastaan koko ajan. Ja opetustilanne ei olisi heti huomenna.
Tanya muisteli Chicagon vierailua ja häntä harmitti oma käyttäytymisensä niin Minniä kuin Turboa kohtaan. Ehkä tämä olisi tilaisuus korjata ne asiat, mitkä olivat menneet säröille.
”Okei.. E-ehkä s-sitä voi yrittää.” Hiirityttö hymyili isoveljelleen. ”M-mut mitä j-jos mä en opi sitä?”
”Kyl sä opit. Siitä ei oo epäilystäkään. Opithan sä ratsastaakin ja tekeen syötävää ruokaa.” Turbo laski lasejaan vähän alemmas ja iski silmää, saaden Tanyan tirskumaan.
”A-ai jopa t-teidän mittapuulla?!” Hiirityttö nauroi.
”Ja se on paljon se.” Hiirimies hekotti mukana.

Iltapäivällä Santtu soitti Lexielle. Hetken aikaa serkkunsa kanssa juteltuaan ihmisnainen toi puhelimen Tanyalle ja Turbolle, jotka istuivat terassilla.
”Chicagosta soitetaan.” Lexie ilmoitti laittaessaan puhelimen kaiuttimelle.
”Heippa te maalaistollot!” Vinskin ääni tervehti.
”Voi miten oonkaan ikävöinyt aistikasta ääntäsi.” Turbo tokaisi, saaden ihmisnaisen ja Tanyan purskahtamaan nauruun.
”Joojoo, samat sanat sulle, HANI.” Valkoisen hiiren äänessä kuului ärtymys.
”Miten siellä voidaan?” Moton ääni kysyi.
”I-ihan hyvin. K-kuumetta e-ei oo enää.” Tanya vastasi arvattuaan, että kysymys oli hänelle tarkoitettu.
”Hyvä.. Koska meillä olis täällä vähän tilanne päällä. Tarvittais Turbo takas.” Harmaaturkkinen hiiri selitti. ”Maltatko jo luopua hänestä?”
Tanya ja Turbo vilkaisivat toisiaan ja hiirityttö huokaisi pettyneesti hymyillen.
”E-ei taida o-olla mun tahdosta kyse nyt.” Tanya yritti parhaansa mukaan pitää äänensä tasaisena.
Kullanruskea hiirimies rutisti tytön hetkeksi kainaloonsa.
”Mä en taida ehtiä takas sinne ennen pimeää.” Turbo totesi. ”Pärjäättekö siihen asti?”
”Ihan varmasti! Tuut sitte pelastaan päivän ryminällä!” Moto nauroi.
”Mä pelaan varamiehenä sun paluuseen asti.” Santun ääni ilmoitti.
”Söpöliini! Hei, ei sun tarvi!” Vinski protestoi.
”Mä en kysyny sulta lupaa!” Mekaanikko ärähti.
”Oi mammani mun.. Parisuhderiitaa pukkaa kriittisellä hetkellä.” Moton ääni hekotti, kun Santun ja Vinskin puheäänet siirtyivät kauemmas. ”Joudutaan vielä ulkoruokintaan.”
”Mä tuun estään sen. Nähdään iltasella.” Turbo hymyili ja lopetti puhelun.
Hiirimies vilkaisi Tanyaa ja vavahti hieman.
Pettynyt katse tytön silmissä oli raastavaa nähtävää.
”Hei.. Mä..” Turbo aloitti.
”J-joo, m-mä tiedän. V-velvollisuus kutsuu.” Tanya yritti hymyillä urheasti ja pitää kyyneleensä kurissa.
Hiirimies halasi tyttöä pitkään.
”Mä lupaan. Me nähdään pian. Lexie jo vähän kyseli sulle tilapäismajoitusta Chicagosta syysleirin ajan.” Turbo kertoi hymyillen. ”Meinas, et säkin hypit viikon sisälläolon jälkeen pitkin seiniä..”
”N-no ei s-se kaukana o-ollu nytkään!” Tanya tokaisi ja molemmat nauroivat. ”M-mä teen sulle evästä.”
Hiirityttö kiiruhti sisälle ja Lexie tuli auttamaan Turboa kiinnittämään lisämoottorin prätkään ja tarkisti polttoainetilanteen hiirimiehen pukiessa paksut lentovarusteet päälleen.
”Sitä on aika hyvä määrä vielä. Jos et ihan Chicagoon pääse, niin ainakin Illinoisin rajan yli. Ainaki siitä päätellen, missä polttoaineen maksimiraja oli.” Kiharahiuksinen nainen totesi heidän työntäessään prätkän tien alkuun.
”Ja siitä eteenpäin mä voin käyttää prätkän omaa moottoria ja polttoainetta, et pääsen Chicagoon asti. Sit voikin vaan seurata mistä räjähdykset kuuluu.” Turbo naurahti. ”Mä kysyn Santulta siitä syyslomaviikosta.”
”Kiitti. Kerro serkkulikalle, et mä soittelen viimestään perjantaina.” Lexie vastasi hymyyn.
Tanya käveli ulos Turbon repun kanssa.
”Kiitti sisko.” Kullanruskea hiirimies hymyili sujauttaessaan repun selkäänsä. ”Ens kertaan, vai mitä?”
”J-joo.. Hanat auki.” Tanya vastasi ja rutisti veljeään vielä kerran.
Lexie kietoi kätensä hiiritytön harteille ja he perääntyivät kauemmas, kun Turbo aktivoi siivet ja käynnisti moottorin. Hetken kierroksia nostatettuaan prätkä ampaisi liikkeelle ja kohosi pian kohti taivasta. Turbo teki kunniakierroksen pihan ympärillä ja lähti sitten kohti itää.

Tää tarina oli aivan mahtava

Tanya raasu 🥺. Innolla odottaen seuraavaa tarinaa mikäli Minni ryhtyy hänen opettajakseen

Hyvä että piditte Sen verran voin paljastaa, että Minnin ja Tanyan seuraavaan tapaamiseen menee vielä aikaa, mutta kyllä he joskus vielä kohtaavat

Ole hyvä vain