Tanyan menneisyys (S)

Title: Tanyan menneisyys
Kirjoittaja: Minde
Beta: Pahgiz
Fandom: Prätkähiiret Marsista
Genre: Action, angst
Paritus: Ei ketään selkeästi
A/N: Tanyan menneisyys näkee lopultakin päivänvalon, eikä sen kuuleminen ole helppoa Lexiellekään.
Olemme Kääpämetsän kanssa kirjoittaneet ficcejä ei mitenkään aikajärjestyksessä, mutta päätimme julkaista ne tänne siinä järjestyksessä miten tapahtumat etenevät tarinoissamme. Tämä on siis yhteistuotantomme "3. osa".

Tanya istui pienen kukkulan laella ja katseli alas laaksoon aukenevaa maisemaa. Kesä alkoi olla lopussa, ilmassa tuoksui jo vähän kirpeyttä ja viileyttä. Syksy taisi olla tulossa. Hänen elämänsä toinen syksy Maassa.
Tuulenpuuska puhalsi hiukset hiiritytön silmille ja tämä pyyhkäisi ne kädellään sivuun.
Aurinko alkoi olla jo aika matalalla ja koko ympäröivä maailma hehkui oranssin ja punaisen eri väreissä. Oranssin..
Tanyan päätä vihlaisi ja hetken ajan hiirityttö näki maiseman erilaisena. Kallioita, hiekkaa.. punaisena hehkuva erämaa.. Hän istui prätkän satulassa.. niin pienenä, että jalat eivät ulettuneet maahan, mutta joku muu istui hänen takanaan, katseli hänen kanssaan erämaata..
Hiirityttö melkein kiljaisi ääneen, ponkaisi seisomaan ja katseli lähes vauhkona ympärilleen. Hän oli taas pienellä kukkulalla, ruohon ja kukkien keskellä.
”Mitä se oli..” Tanya mutisi ihmeissään ja hieroi ohimoaan, mutta mieli ei antanut hänen palata enää takaisin tuohon näkyyn.
”Tanya!”
Hiirityttö kääntyi katsomaan ja hymyili nähdessään häntä kohti ratsastavan Anetten.
”Tulitko tuulettamaan päätä?”
”Jotain sellaista..” Tanya naurahti ja putsasi ruohonkorret vaatteistaan. ”Missä asti kävit?”
”Vuorten juurella. Sain pari hyvää valokuvaa, näytän kotona” Anette vastasi ja auttoi Tanyan satulan taakse istumaan.
Onneksi nainen oli liikkeellä tilan toisella isolla hevosella, Walterilla, joten selässä pysyminen ei tuottanut hiiritytölle vaikeuksia.
Pihassa Tanya liukui alas selästä ja seurasi Anettea talliin, jossa nainen riisui Walterin varusteista ja päästi hevosen pilttuuseensa.
”Onko jokin vialla?” Anette kysyi äkkiä.
”E-ei! Mi-miten niin?” Tanya säpsähti.
”Näytät vain siltä kuin ajatukset olis valovuosien päässä” nainen naurahti.
”Valovuosien..” Tanya nielaisi, kun tajusi mitä niin kaukana oikeasti oli.
”TANYA!”
Anette ehti ottaa hiiritytöstä kopin, kun tämä yhtäkkiä kaatui taaksepäin.
”So-sori.. mulla oli vain vähän jano ja nälkä ja..” Tanya sopersi kun nousi toisen auttamana kunnolla istumaan Walterin karsinan ovea vasten.
Anette katsoi toista pitkään. Tanya oli turkkinsa alla kalpea ja silmät olivat myös jotenkin oudot.. tytön katse singahteli paikasta toiseen kuin vihollista etsien.
”Tuu, mennään sisälle” Anette sanoi hiljaa ja auttoi Tanyan jaloilleen.
”Ai, te tulittekin jo. Hyvä, mä otin kasvisgratiinin just uunista ja.. hei, mikä hätänä?” Lexie tuli keittiöstä kaksikkoa vastaan ja huomasi sitten Anetten pelästyneen ilmeen.
”Tanya sai pienen kohtauksen. Olisko sulla sitä jaffaa? Verensokerit taitaa heittää” Anette ilmoitti tekopirteästi hymyillen, mutta Lexie arvasi heti, että jokin muu oli vialla.
”Joo, kyl sitä on jääkapissa. Menkää olkkariin, siellä on parempi istua jos päässä heittää vielä” Lexie vastasi ja kiiruhti takaisin keittiöön.
Anette auttoi hiiritytön istumaan sohvalle ja kokeili tämän otsaa.
”Taitaa kuumetta pukata. Olitkohan liian kauan ulkona tai jotain..” ihmisnainen mutisi.
”Ei-ei kai.. mä voin ihan hyvin..” Tanya mutisi.
”Tap´s.. älä viitsi. Sä hohdat kuin puuhellan kylki” Lexie sanoi ja antoi toiselle lasillisen jaffaa.
Tanya tuijotti lasiaan. Punainen jaffa sihisi ja kupli lasissa hieman.. kuin laava..
Hiirityttö kiljaisi ja pudotti lasin kuin se olisi polttanut hänen käsiään ja perääntyi yllättävän ketterästi sohvan yli ja huoneen kauimmaiseen nurkkaan.
Anette oli nousemassa sohvalta, mutta Lexie pysäytti hänet.
”Käy hakemassa rätti, jooko. Mä vien Tanyan lepäämään” tummahiuksinen nainen sanoi hiljaa.
Kun Anette oli kadonnut keittiöön, Lexie nousi varovaisesti ylös sohvalta ja lähestyi Tanyaa hitaasti.
”Tanya.. mä tässä, Lexie. Ei mitään hätää. Mä en tee sulle pahaa. Muistathan..” nainen sanoi hiljaa.
Tanyan vauhko katse lientyi hieman ja hiirityttö alkoi nyyhkyttää.
”Shh.. ei hätää..” Lexie tuli varovaisesti Tanyan viereen ja silitti hiiritytön hiuksia.
Kun Tanya ei sännännyt pakoon, Lexie uskalsi vetää hiiritytön itseään vasten ja halasi häntä hellästi. ”Mennään vaihtamaan sulle puhtaat vaatteet, sulla roiskui sitä juomaa niille..”
Tanya nyökkäsi ja antoi Lexien viedä itsensä huoneeseensa.
Kun ihmisnainen oli auttanut Tanyalle pyjaman ylle ja tämän pitkäkseen sänkyyn, hän istui hiiritytön sängyn reunalle ja otti tätä kädestä.
”Sä muistit tai näit jotain menneisyydestäs, vai mitä?” Lexie kysyi hiljaa ja Tanya säpsähti.
”Miten sä..”
”Sun muisti ei mennyt miksikään mahalaskun myötä.. sä vain taisit työntää kaiken taka-alalle ja yritit elää kuin sitä ei oliskaan..” Lexie sanoi hiljaa ja silitti tytön päätä. ”Mut se ei toimi kovin pitkään. Ennen pitkää ne muistot palaa.. halusit sä tai et.”
Tanya alkoi täristä ja hieroi käsivarsiaan.
”Sun ei oo pakko kertoa kaikkea.. mutta se auttais sua itteäs eniten.. kun saat purettua ne muistot, niitä voi olla helpompi käsitellä” Lexie totesi.
”Miten sä tiedät, että se auttais..?” Tanya kysyi hiljaa, ääni täristen.
”Mä opiskelin traumapsykologiaa yliopistossa aika pitkään.. mutta kun vanhemmista aika jätti, mä päätinkin palata kotiin ja jatkaa tilan pitoa” ihmisnainen vastasi.
Tanya mietti hetken aikaa toisen sanoja ja tunsi, miten silmät alkoivat painua kiinni.
”Nuku vaan.. Rufus tulee sun seuraksi. Tuu herättämään, jos näet pahoja unia” Lexie kuiskasi ja painoi hetkeksi otsansa Tanyan otsaa vasten. ”Hyvää yötä, Tanya..”


Räjähdyksiä, paniikin ja itkun sekaisia huutoja.
”Raiderit tulee tännepäin! Onko armeija jo hälytetty?!”
”Äitiii! Äitiii!”
”Juoskaa pommisuojiin! PIAN!”
Tanya juoksi isokokoisen ja hieman ontuvan mieshiiren perässä kohti kallioita. Välillä hän kompuroi ja sai haavoja jalkoihinsa, mutta iso käsi piti koko ajan kiinni kädestä, kiskoi ja veti eteenpäin, melkein leijutti häntä ilmassa.
Samassa ilmassa kuului vinkunaa, monta isoa pommia oli tulossa kohti.
Iso hiiri kiskaisi hänet piiloon osittain romahtaneen rakennuksen sisään, veti tiukasti syliinsä ja suojasi toisella kädellä päätä.
Räjähdykset tuntuivat halkaisevan tärykalvot, maan ja taivaan. Tanya ei kuullut mitä hiri hänelle puhui, tunsi vain toisen rintakehän liikkuvan puheen tahdissa, käsi silitti hellästi päätä.
Ja hän itki.. itki pelosta..
Vähitellen kuulo alkoi palata ja Tanya kuuli sarjatuliaseet. Ne tuntuivat olevan joka puolella ympärillä.
”Ei tää oo mikään valloitus vaan teurastus” mieshiiri murahti kurkistettuaan ulos otti Tanyan paremmin syliinsä.
”Isi..”
”Shh.. hiljaa, nyt. Ihan hiiren hiljaa.. Armeijan pieni viestintäyksikkö on tuolla kallioiden takana.. jos me päästään sinne, ollaan turvassa. Se on hankalaa maastoa, mutta se on pakko jaksaa. Kohta ollaan turvassa, Tanya.”
Tanya katsoi ylöspäin. Mieshiirellä oli tummeman punaiset hiukset kuin hänellä. Ne olivat lyhyet ja ajettu siiliksi. Vasen puoli kasvoista oli rumilla arvilla, mutta kasvojen ilme oli hellä ja rakastava.
”Joo.. selvä..”
”Isän reipas kulta. Mä kannan sut kallioiden luo asti, mutta polulla meidän pitää mennä peräkanaa.. Oo vain ihan hiljaa. Jos mä meinaan huutaa, peitä mun suu äkkiä, okei?”
”Joo..”
Hetken aikaa kaksikko vielä odotti piilossaan, että laukaukset ja räjähdykset siirtyivät heistä kauemmas ja lähtivät sitten jatkamaan matkaa.
Välillä isä pysähtyi tarkkailemaan ympärilleen ja pari kertaa he onnistuivat välttämään kallioita alas laskeutuvat raiderit ja näiden strutsimaiset kulkupelit. Lopulta edessä oli vain jyrkkä ja kapea kalliopolku.
”Isi..” Tanya kääntyi katsomaan hengästynyttä hiirtä.
Tämä hengitti raskaasti ja hieroi vasenta polveaan. Siihen sattui.
”Ei hätää, pikkuinen.. kohta ollaan perillä.. Päästään pois täältä, mummin luo..”
Tanya hymyili vähän, mummin luona oli kivaa. Sai leikkiä ja mummi sai jostain aina hyvää ruokaa..
Samassa ilmassa vihelsi taas ja heistä parin metrin päähän osui räjähtävä panos.
Tanya kiljaisi kivusta lennettyään ilmanpaineesta muutaman metrin päähän.
”ISII!”
Samassa kuului laukausten sarja, Tanya näki isänsä kehon nytkähtelevän oudosti ja tämä kaatui maahan.
”No kappas vaan! Pieni pentu!” kuului hinkuva ääni ja samassa iso koura tarrasi Tanyaa hiuksista. ”Harmi että tuo toinen kuoli. Olis saanut enemmän toimitettavaa orjakuormaan..”
”Se oli jo valmiiks rampa, ei kukaan maksa siitä mitään..”
Tanyan silmiin nousi kyyneliä, kun hän näki rottien tutkivan isänsä taskut.
”Isi.. isi.. isi.. ISIIIIIII!”

”Tanya! Tanya! Herää!”
Tanya huusi ja huitoi ja yritti perääntyä häntä ravistelevista käsistä kauemmas hyvän aikaa ennen kuin tajusi missä oli.
”Tanya.. shh.. ei hätää.. sä näit unta..” Lexie sanoi hiljaa ja perääntyi hieman kun toinen oli kunnolla hereillä.
Tanya katseli vauhkona ympärilleen. Liekit, räjähdykset ja punaiset kalliot olivat poissa. Hän oli huoneessaan, omassa sängyssään ja sängyn vieressä seisoi Lexie aamutakissaan, naisen hiukset hapsottivat letiltä ja ilme oli huolestunut.
”Un.. ta..?”
”Niin.. vai oliko se unta?” nainen kysyi ja istui varovaisesti sängyn reunalle. ”Tuu tänne.. ei hätää..”
Tanya kömpi naisen syliin kuin pikkulapsi ja tarrasi itkien tiukasti kiinni.
Lexie heijasi häntä hyvän aikaa, kunnes itku alkoi rauhoittua.
”Mitä sinä näit..?” nainen kysyi hiljaa.
Tanya nieleskeli ja mietti hetken.
”Isän.. isän ennen kuin hän kuoli.. ja mut vangittiin..” hiirityttö sanoi hiljaa.
Lexie otti yöpöydältä puhtaan nenäliinan paketista ja pyyhki sillä tytön kasvoilta kyyneleet.
”Plutolaiset?”
”Ei.. raiderit ja rotat.. ne teki muistaakseni yhteistyötä Plutolaisten kanssa.. He... he.. päättivät myydä mut orjakauppiaalle...” Tanya kuiskaili hiljaa ja hieroi ohimoaan.
Päätä särki ja vihloi kuin joku olisi kynsinyt sitä.. tai repinyt häntä hiuksista..
Lexie heijasi tyttöä hiljaa sylissään, antoi tämän tasata ajatuksiaan.
”Mä tuun sun seuraksi täksi yöksi. Huomenna lähdetään telttaretkelle. Vain me kaksi ja hevoset” nainen ilmoitti hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Älä murehdi tallihommista. Nukut sen mitä nukut ja sitten pakataan kamat ja lähdetään.”
Tanya katsoi toista ihmeissään. Hän oli joskus ollut Lexien mukana pitkällä ratsastusretkellä, mutta ei koskaan yön yli pois talosta.
Lexie peitteli Tanyan hellästi ja kävi sitten hakemassa oman peiton ja tyynyn huoneestaan. Nainen tuli viereen, sammutti valot ja silitti hellästi hiiritytön päätä.
”Nyt, unta kuulaan, Tanya. Hyvää yötä.”

Aurinko oli ehtinyt nousta jo aika korkealle ennen kuin Tanya heräsi. Hiirityttö katseli silmät ristissä ympärilleen ja samassa Rufus hyppäsi sänkyyn ja tytön viereen.
Tanya kietoi kädet koiran ympärille ja painoi kasvonsa lämpimään turkkiin. Rufus tuoksui tallilta ja hiekalta. Se oli oikeastaan aika mukava hajuyhdistelmä..
”Huomenta.”
Tanya nosti päätään hieman ja näki Anetten ovella.
”Parempi olo?”
Tanya ei oikein tiennyt mitä vastata ja pudisti vähän päätään. Ahdistava muisto yöltä ei ollut kadonnut mihinkään. Se oli yhä olemassa, eikä niin kaukana taka-alalla kuin ennen.
Anette käveli vaatekaapille ja valitsi sieltä puhtaat vaatteet, joilla pystyi myös ratsastamaan.
”Mä laitoin sulle kylpyveden valumaan. Mee pesulle ja tuu sitten alakertaan. Lexie meni varastoon hakemaan telttaa ja makuupusseja” vaaleahiuksinen ihmisnainen sanoi hymyillen ja ojensi hiiritytölle pyyhkeen ja puhtaat vaatteet.
Anetten lähdettyä Tanya käveli huoneensa kylppäriin ja käänsi vesihanan kiinni. Anette oli heittänyt veteen kirpeäntuoksuisen kylpypommin ja sitruksen ja kukkien tuoksu leijaili hiiritytön nenään.
Peseytymisen ja pukemisen jälkeen Tanya käveli hiuksiaan kuivaten alakertaan ja keittiöön.
Pöydällä oli kulhossa kasa hedelmiä, pannumyssyn alla hautumassa ollut tee ja lautasella pino paksuja pannukakkuja.
”Huomenia. Valmiina reissuun?” Lexie tuli keittiöön juuri kun tyttö oli lopettelemassa, mukanaan kahdet satulalaukut.
”Joo.. huomenta..” Tanya mutisi ja katsoi laukkuja uteliaana.
Lexie laittoi laukut tuolille ja kokeili kädellään hiiritytön otsaa.
”Hyvä, kuume on laskenut. Täksi yöksi on luvattu kirkasta säätä ja lämmintä. Mahtava reissu siis luvassa” ihmisnainen hymyili leveästi ja kaivoi kaapista retkeilyastioita. ”Käy pakkaamassa reppuun lämmintä vaatetta ja tuu sit takas alas.”
Tanya totteli mukisematta ja hetken kuluttua naiset astuivat ulos.
Päärakennuksen vieressä odottivat valjastettuina Pascal ja Lexien oma suosikki, Orthus.
”Minne sä viet Tanyan?” Anette kysyi hiljaa Lexieltä kun hiirityttö keskittyi hetkeksi koirien paijaamiseen.
”Tähtikukkulalle. Tänään pitäis olla taivaalla meteorikuuro. Mä luulen, että vuorokauden maisemanvaihdos tekee Tanyalle ihan hyvää. Talvella ei näitä reissuja voi tehdä” Lexie vastasi ja tarkasti satulavyöt ennen kuin komensi Tanyan Pascalin selkään.
”Heippa, pitäkää hauskaa!” Anette vilkutti hymyillen kaksikon perään.
Pihasta päästyään Lexie kannusti hevosensa laukkaan ja Pascal lähti mielissään kaverinsa perään. Pari kukkulaa ylitettyään naiset hidastivat hevoset käyntiin ja jatkoivat matkaa rauhallisempaa tahtia.
”Tuota.. miksi me lähdettiin näin yllättäen..?” Tanya kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Mä kyl aioin viedä sut yön yli retkelle joka tapauksessa. Nyt se vain tuli enemmän tarpeeseen” Lexie hymyili. ”Saat miettiä asioita rauhassa ja tarvittaessa purkaa ajatuksias ääneen. Se mitä sä täällä puhut, jää tuulen kuljetettavaksi.”
Tanya katsoi naista pitkään ja sitten eteenpäin.
”Itselleen pitää antaa joskus tilaa.. antaa ajatusten harhailla ja koota ne järjestykseen. Kun päässä on liian monta välilehteä auki, töistäkään ei tuu mitään” ihmisnainen totesi. ”Sä voit puhua itselles tai mulle. Tärkeintä on, että päästät kaikki muistot ja inhottavatkin ajatukset ulos, etkä panttaa niitä sisälläs.”
”Muistot vai..”
”Jatka vaikka siitä mitä viime yönä kerroit. Kun raiderit sai sut kii, mitä sitten tapahtui?” Lexie ehdotti.
”No tuota..”

Raiderit tönivät kahledittua ja pitkään ketjuun sidottua Tanyaa eteenpäin, kohti omia joukkojaan, jotka olivat pysähtyneet kaupungin laitamille.
”Kappas, löysitte jotain?” rottakapteeni murahti ja loikkasi alas maasturinsa apukuskin paikalta.
”Joo, tälläisen” yksi rotista tönäisi Tanyan polvilleen rotan eteen.
”Pelkkä kakara. Ei tuosta tienaa mitään. Plutolaiset maksaa hyvin vähintään kenraalista!” rottien kapteeni ärähti.
”Täällä on muitakin plutolaisia, kuin hiiriarmeijan kiristäjiä. Orjakauppias tuli tekemään bisneksiä Tulikivikaupunkiin. Me viedään pentu sille. Saadaan ainakin kuukaudeks joukoille ruokaa” Tanyan kahleista kiinni pitävä rotta ärähti vastaukseksi.
Rottien kapteeni heilautti kyllästyneenä kättään.
”Selvä, selvä.. tehkää mitä tykkäätte. Mut ny on aika liueta. Armeija alkaa valua vihdoin ja viimein tännepäin.. Eipä niille jääny oikein mitään pelastettavaa..”
Näitä sanoja seurasi ilkeä nauru ja Tanyan vanginneet rotat tönivät työn yhden maasturin luo ja heittivät takapenkille.
Ajomatka Tulikivikaupunkiin tuntui kestävän pienen ikuisuuden, aurinko oli jo alkanut laskea kun maasturi vihdoin pysähtyi ja Tanya säpsähti kunnolla hereille horroksesta, johon hän oli vaipunut matkan aikana.
”Orjakauppias on tuolla. Mennään jututtamaan” yksi rotista komensi ja veti Tanyan mukaansa.
Tanyaa alkoi tosissaan pelottaa, kun he lähestyivät isoa kuljetusalusta. Aluksen vieressä oli häkkejä, osa tyhjiä, osassa istui hiiriä. Häkit olivat sen verran pieniä, että aikuinen hiiri mahtui juuri ja juuri istumaan jalat vähän koukussa. Ja aikuisiakin oli paljon..
”Hyvää iltaa, herrat” lipevä ja naisellinen ääni tervehti ja Tanya nosti epäuskoisena katseensa.
Rotat olivat kävelleet toimistopöydän luo, jonka ääressä istui laiha, ankeriasmainen plutolainen ja laski kultakolikoita.
”Iltaa itselles. Meillä olis teitille jotain kaupattavaa” rottien pomo nykäisi Tanyan eteensä.
”Jahajaha.. katsotaas..” plutolainen mutisi ja kaivoi monokkelin rintataskustaan.
Laitettuaan linssin toisen silmänsä eteen plutolainen nousi, kiersi pöydän ja tarkasteli Tanyaa pitkään joka suunnalta.
”Hyvin pidetty, jos saan sanoa, Ei luut törrötä.. Mutta nuori, niin kovin nuori.. Ei jaksa tehdä paljoa työtä vielä.. ostajat eivät välttämättä pidä kovin arvossa..” plutolainen mietti ääneen ja maiskautti kieltään.
”Mu-mutta herra.. tuota.. se on nuori. Voi kouluttaa hyväksi” rotta puolusteli.
”Totta.. niin totta” plutolainen totesi ja viittasi alaiselleen. ”Olkoot. Ja kohtuullinen korvaus herroille, vai mitä.. aivanaivan..”
Rotta luovutti Tanyan kahleiden ketjun ankeriastyypin alaiselle, joka riuhtaisi Tanyan kovakouraisesti lähimmän tyhjän häkin luo, avasi häkin ja varoittamatta tuikkasi ampullin hiiritytön käsivarteen.
”Aih!” Tanya kirahti ja valahti polvilleen häkin pohjalle.
Äkkiä kaikki äänet muuttuivat muminaksi, maisema sumuiseksi ja.. valot.. valoja paljon.. Jostain kaukaa kuului moottoreiden ääni ja rottien maasturi ajoi pois paikalta.

Tanya säpsähti hereille kun kuljetusaluksen isot moottorit käynnistyivät ja katseli levottomana ympärilleen. Hiiret oli otettu pois häkeistä, pitkät ketjut sidottu kuljetustilan seinustoilla kiertäviin metallitankoihin ja kaikki alkoivat vähitellen toeta huumaavasta aineesta.
”Isi..” Tanya kuiskasi itkuisesti ja hänen vieressään oleva hiiri veti tytön äkkiä viereensä istumaan.
”Shh.. ny hiljaa ja rauhassa niin pysyt hengissä” nuori hiirimies kuiskasi. ”Vartijoilla on aseet ja sähköruoskat. Sä et halua tehdä tuttavuutta kummankaan kanssa..”
Tanya alkoi täristä paniikissa, etsi joukosta tuttuja kasvoja, mutta ei löytänyt ketään.
Hiirten kasvoilla oli pelkoa, inhoa ja raivoa. Osan kasvot olivat täysin ilmeettömät ja olemus lamaantunut. Aavemainen hiljaisuus painoi kuin raskas peitto, kun aluksen moottorit keräsivät tehoa nousemista varten.
Alus tärisi hieman rullatessaan maata pitkin ja nousi sitten yllättävän kevyesti ilmaan.
”Minne meitä viedään?” naishiiri vähän matkan päässä kysyi kuiskaten, ääni täynnä paniikkia.
”Hiljaa!”
”Te senkin.. luonnonoikut! Luoja rankaisee teitä vielä!”
Ase paukahti kuin tykki ja nainen kaatui aluksen lattialle, ohimosta valui verivana kohti korvaa.
”Oliko pakko? Pomo ei tykkää jos kauppatavara kuolee kesken matkan” yksi vartijoista ärähti toverilleen, joka laittoi aseensa takaisin lonkkakoteloon.
”Jos ne rupee ryttyilemään, ne saa tappaa. Pomo tienaa tästä erästä muutenkin ihan tarpeeksi..”
Tanya tuijotti silmät suurina kuollutta hiirinaista. Naisen ilme oli kauhistunut, silmät olivat kiepsahtaneet melkein ympäri ja asento luonnoton.. Kuin isällä..
Hiirityttö alkoi paniikissa nyyhkyttämään ja vaikka hänen molemmin puolin istuvat hiiret yrittivät saada häntä hiljaiseksi, paniikki vain kasvoi ja kasvoi... Kunnes Tanya huusi isää täyttä kurkkua.
Kuului rätisevä ääni ja viuhahdus. Seuraavaksi Tanya tunsi vain lamauttavan kivun selässään. Raajat kramppasivat ja tyttö valui lattialle mahalleen henkeään haukkoen.
Kipu oli niin kova ja syvä, että hiirityttö menetti hetkeksi tajunsa. Kun taju palasi, Tanya tunsi makaavansa mahallaan, osittain toisen hiiren sylissä ja joku puhdisti varovasti hänen selkäänsä.
”Aissaa.. paita sulanut ihoon kii..” naisen ääni kuiskasi.
”Repäse irti vaan.. Jos paidan kudokset jää ihon parantuessa kii, siitä seuraa tulehdus ja varma kuolema..” mieshiiri vastasi ja otti kiinni Tanyan hartioista. ”Mä pidän kii.”
”Anteeksi, kultapieni..” nainen kuiskasi ja repäisi sitten kankaanpalaset irti selän arvesta.

Tanya nieleskeli.
”Muuta mä en oikein loppumatkasta muista.. ne hiiret jotka istui mun molemmin puolin sai jostain puhdistusainetta ja hoiti selän sellaiseen kuntoon, että se oli jo paranemassa kun päästiin perille..”
”Perille minne..?” Lexie kysyi, vaikka melkein arvasikin minne.
”Plutoon.”
Naiset pysäyttivät hevoset puron rantaan ja antoivat hevosten juoda niin pitkään kuin nämä halusivat. Mikään kiire heillä ei ollut.
”Oliko siellä.. orjamarkkinat?” Lexie kysyi lopulta.
”Joo oli.. vähän samaan tyyliin kuin muinaisessa Egyptissä..” Tanya vastasi hiljaa.
”Mistä sä tuon Egyptin tiedät?”
”Sun kirjahyllyssä oli kirja.. Sinuhe Egyptiläinen.. ja mä katoin Googlesta loput” hiirityttö vastasi arkisella äänellä.
”Mä en varmaan ikinä saanu sitä kirjaa kahlattua loppuun asti” Lexie tunnusti nolosti hymyillen. ”Roskaromaanit ja Anetten Tex Willerit vei aina voiton iltalukemisena.”
Tanya hymyili varovaisesti.
Kun hevoset suostuivat jatkamaan matkaa, Lexie päätti jatkaa kyselemistä.
”Siis.. teidät vietiin orjamarkkinoille myyntiin. Mitä sitten?”
”Sitten tulivat.. ostajat..”

Tanya katseli ympärilleen ja pakokauhu nosti taas päätään. Ilmassa haisi pahalta, joka puolella oli Plutolaisia ja jostain kauemmista galakseista tulleita liittolaisia. Vaatteista ja olemuksesta päätellen Pluton ylimystö oli liikkeellä ja etsimässä uutta palveluskuntaa.
Moni katsoi Tanyaakin tarkasti, mutta lopulta valinta osui johonkuhun muuhun aikuisempaan ja vahvempaan. Yli puolet orjista oli jo myyty ja lähtenyt eteenpäin, kun maata alkoi täristä askelten tahdissa.
Markkinoille oli saapunut jälleen yksi Plutolainen, seurassaan yli kaksimetrinen jättiläinen, joka kantoi isoa tuliasetta kevyesti kädessään.
”Otiwan-herra. Kerrassaan miellyttävää nähdä teidät täällä!” orjakauppias hymyili makeasti ja lähestyi vastatullutta. ”Miten kaunis rouvanne voi?”
”Kiitos hyvin” Otiwaniksi nimetty Plutolainen vastasi. ”Teillä taisi olla onnekas ostokierros, jos saan sanoa.”
”Oikyllävaan” kauppias naurahti. ”Sota ei ole koskaan huonoa bisnestä, eiei, ei koskaan.”
Jättiläinen oli lähtenyt herransa viereltä ja katseli orjia miettiväisesti.
”Etsittekö uutta palvelijaa, herrani?” kauppias huomasi henkivartijan kierroksen.
”Keittiöemäntäni tarvitsee apulaista. Ja vaimoni laskettu aika on pian käsillä. Lisäkädet tulevat siis tarpeeseen” Otiwan vastasi.
”Ahahahaa.. siis naispuoleinen orja kyseessä ja hakusessa, jos oikein ymmärsin?” kauppias viittoi Otiwania mukaansa, kohti teini-ikäisiä ja vanhempia naispuolisia hiiriä kohti.
”Herra” jättiläinen murahti ja kiskaisi Tanyan kahleesta eteenpäin ja näytille.
Otiwan käveli lähemmäs, hivenen hermostunut kauppias perässään.
”Näyttää terveeltä. Mutta mikä tuo arpi selässä on?” Otiwan kysyi kylmästi.
”Ku-kuljetuksessa tapahtunut vaurio. E-en kuitenkaan usko, että haluatte häntä.. lapsi vasta ja liian nuori raskaisiin töihin..” kauppias nieleskeli.
Otiwan katsoi henkivartijaansa. ”Maksa kauppiaalle.”
”Herra?!” kauppias vinkaisi kuin vinkulelu, josta puristettiin juuri ilmat pihalle.
Jätti kaivoi vyöltään rahapussukan josta ojensi muutaman kultaisen taalerin ja kauppiaan ei auttanut muuta kuin ojentaa kahleiden avain.
”Sääli.. säästin häntä Madame Punaevälle.. Bordelli on suurimpia asiakkaitani..” kauppias mutisi lyötynä ja palasi sitten työpöytänsä luo.
Otiwan lähti kävelemään kohti aukion reunaa, jätti seurasi perässä ketjua pidellen eikä Tanyan auttanut muuta kuin seurata, olihan ketju vielä kiini hänen käsikahleissaan.
Sivummalle oli parkkeerattu pienempiä avaruusaluksia, joista yhden luukku aukesi ja Tanya astui uuden omistajansa perässä sisälle.
”Istu tuohon” jätti murahti ja osoitti Tanyalle tyhjän istuimen. ”Meikä on Rodimus. Hauska tavata.”
Tanya katsoi toista ihmeissään. Saivatko orjat täällä puhua ilman lupaa? Hän oli saanut jo sellaisen muistutuksen aiheesta ”turpa kiinni”, ettei halunnut kyllä uusintaa.
”Voit sanoa nimesi tai keksimme sinulle uuden” Otiwan ilmoitti toiselta etupenkiltä, johon oli jo aseuttunut istumaan.
”Tanya.. herra..” hiirityttö kuiskasi.
”Selvä. Siis Tanya.”

Lexie katsoi Tanyaa tarkkaan. Tytön ilme oli rauhallisempi ja tyynempi kuin vangitsemisesta kerrottuaan.
”Mä en silloin tajunnut.. mutta se, että Otiwan valitsi mut, pelasti mut pahemmalta..” Tanya sanoi hiljaa.
”Bordellilta” Lexie nyökkäsi.
”Se bordelli oli aika pelottavalta.. kauppias kuulemma toi sinne monta kertaa vuodessa uusia tyttöjä joka puolelta galaksia..” Tanya sanoi hiljaa.
Lexie puri huultaan. Ilmeisesti bordellin asukkaat eivät olleet kovin pitkä-ikäisiä.
”Otiwanin perheen talo.. tai no, kartano se oli.. oli aika sivussa, yhdessä Pluton kuista. Siellä ilma oli vähän puhtaampaa, mutta kasveja oli vähän ja maasto karua” Tanya kertoi. ”Mun ja Rodimuksen lisäksi oli vain yks palvelija, keittiöemäntä Abigha..”

Alus laskeutui pehmeästi ison talon takapihalle ja Rodimus sammutti moottorit.
Otiwan nousi seisomaan, nyökkäsi pienesti henkivartijalleen ja käveli talolle.
Rodimus nousi, nykäisi Tanyan ketjusta mukaansa ja johdatti pienelle ovelle, josta pääsi keittiöön.
”Ai, te tulitta jo!” kuului matala naisen ääni ja tukeva, vihreähiuksinen naisolento tuli esiin keittiöstä.
Naisella oli yllään pitkä mekko, esiliina ja päässä oli siisti huivi.
”Joo. Tällainen tuli mukaan” Rodimus lykkäsi Tanyan istumaan tuolille. ”Katsotko perään ja putsaat ennen kuin rouva näkee?”
Nainen puuskahti kiukkuisesti ja myöntyi sitten. ”Avain, senkin mokoma!” tämä karjaisi vielä Rodimuksen perään ja sai äkkiä pienen avaimen itselleen. ”Ja ny alakaa kalappii!”
Rodimus poistui äkkiä keittiöstä ja nainen kääntyi Tanyan puoleen.
”Älässää turhaan pelkkä. Sinä oot paremmas ku turvas ny, ku vaan tottelet herraa ja rouvaa” nainen sanoi, avasi kahleet ja otti ne pois Tanyan ranteiden ympäriltä. ”Näitä ei enää tarvitte.”
Tanya hieroi vähän ranteitaan. Kahleet olivat olleet paikallaan useamman vuorokauden, eivätkä miten löysästi.
”Mää o Abigha. Tän talon keittiöemäntä. Täs on mun valtakunta!” nainen esitteli ylpeänä tilavan keittiön. ”Tänne ku tuut, ni turvas oot. Me pitä tallukasta huoli.”
Tanya nyökkäsi epävarmasti, hän ei ollut varma tiesikö emäntä jo hänen nimensä vai tarkoittiko tallukka jotain muuta.
Abigha käveli lieden luo, otti kattilasta isolla kauhalla kulhoon paksua lientä ja toi Tanyalle.
”Hörpi siit. Mä kattelen sul pukimi” nainen komensi ja katosi sitten toisesta ovesta sisemmälle taloon.
Tanya maistoi varovaisesti lientä. Se oli paksua, kermaista ja lämmintä. Rottien kynsiin jäämisen jälkeen hiirityttö oli saanut vain vähän vettä, joten tämä liemi katosi nopeasti parempiin suihin ja tyhjään vatsaan.
”Sil lail. Ku syöt ja lepäät, oot huomena valmis palveluks. Täs sulle paita ja housut. Elä huoli! Vyöllä pysyy!” Abigha tuli takaisin mukanaan iso paita ja housut, jotka olivat koosta päätellen kuuluneet hänelle itselleen.
Vaatteet olivat kuitenkin siistit ja ehjät ja naisen avustuksella Tanya vaihtoi vaatteet.
”Aijai. Selkä paha.. pitää laittaa voiet” Abigha mutisi nähdessään hiiritytön selän ja kaivoi esiliinan taskusta pienen purkin. ”Tää roikasee, mut sitte helppaa. Ei tunnu enää mis.”
”Mikä on..” Tanya aloitti, mutta samassa Abigha oli levittänyt voidetta arven päälle ja kipu säteili ihan varpaisiin asti.
Kipu alkoi äkkiä ja äkkiä se myös loppui. Selkä tuntui oudon puutuneelta ja jumiutuneelta.
”Pitää laitta viel pari kerta. Ens kerta ei roikase yhtä syvältä” Abigha rauhoitteli ja pujotti paksun vyön housujen lenkeistä läpi. ”Mä oo kiertäny paljon mukana herran ja rouvan. Matkal tarttu kaikkee mukaan. Paitsi kieli. Huonosti osa kaikkee!” nainen nauroi makeasti. ”Toinen satsi?”
Tanya tunsi vatsansa kurahtavan ja punastui noloudesta, mutta Abigha ei ollut millänsäkään vaan täytti liemikulhon uudestaan ja pisti tytön syömään.
Samassa Otiwan tuli keittiöön.
”Abigha.. Lishe pyysi lientä. Arveli, että se pysyy sisällä” plutolainen sanoi matalalla äänellä.
”Mä vien rouval. Tei vieraita?” Abigha vastasi ja kuulosteli oven toiselta puolen ääniä.
”Tulivat juuri. Sano tytölle, että pysyy täällä tai kulkee mukanasi” talon herra vastasi ja poistui sitten.
Abigha otti hyllyltä tarjottimen ja asetti sille ison kulhollisen lientä, paksun, leivän näköisen siivun ja ison lasillisen punaista juomaa.
”Tuu muk. Saat nähdä Lishe-rouvaskan” nainen komensi ja Tanya seurasi häntä heti.
Kaksikko kiipesi toiseen kerrokseen pieniä portaita, Abigha nykäisi portaiden yläpäässä olevasta narusta ja seinä liukui sivuun.
”Palvelusväen portaikko. Käytä usein, jos vieraita” vanhempi nainen sanoi hiljaa ja käveli sitten suurelle ovelle.
”Sisään” kuului hento ääni koputuksen jälkeen.
Abigha nyökkäsi kohti oven kahvaa ja Tanya tajusi heti avata sen ja astua sivuun.
”Kiitos, Abigha... Laske tuohon sänkypöydälle..”
Vasta sitten Tanya tajusi mistä puhe kuului. Sängyllä makasi plutolaisnainen, joka näytti kipeältä. Nainen hengitti raskaasti ja nousi varovaisesti istumaan. Vasta silloin Tanya huomasi tämän ison vatsan. Rouva odotti lasta.
”Mitte rouva voipi?” Abigha kysyi huolestuneena.
”Paremmin kuin eilen. Se uusi lääke auttoi, enkä oksenna enää vartin välein..” plutolaisnainen naurahti ja kosketti vatsaansa.
Samassa talon rouva hoksasi sivummalle jääneen Tanyan.
”Uusi palvelija?”
”Juu. Rodimus toi keittiön ovesta puoli tuntia sitten” Abigha vastasi. ”Tuu sano päivät!”
Tanya käveli epävarmasti sängyn luo ja niiasi.
”Mikä on nimesi?”
”Ta-tanya, rouva..”
”Minä olen talon rouva, Lishe. Olen tyytyväinen, että tulit Abighan avuksi.”
Tanya nieleskeli ja tuijotti lattiaa. Ilmeisesti hän ei ollut kovin pahassa paikassa, jos kerran talon emäntäkin halusi hänen olevan täällä.

”Aletaan olla pian perillä. Käydään hakemassa tuolta metsiköstä polttopuita ens hätään ja sitten tuonne kukkulan päälle” Lexie ilmoitti äkkiä ja Tanya säpsähti takaisin nykypäivään.
Hiirityttö katseli ympärilleen. Aurinko oli jo kallistunut voimakkaasti iltapäivän puolelle ja linnut sirkuttivat läheisen metsikön puissa.
Tottuneesti Lexie kaivoi omasta repustaan pienen kirveen, jätti hevosensa Tanyan hoteisiin ja kävi pilkkomassa pienen nipun puita.
”Mä haen vielä pari tällaista nippua kun saadaan notski ensin syttymään, riippuen siitä miten myöhään valvotaan” nainen selitti kiivettyään hevosen selkään.
”O-okei..” hiirityttö vastasi.
Kun naiset pääsivät kukkulan laelle, Tanya arvasi sen olevan vakituinen retkipaikka. Siellä oli hevosille tarkoitettu pieni aitaus, nuotiopaikka ja muutamasta puusta tehty teline ratsastusvarusteille.
Kun hevoset olivat aitauksessa lepäämässä, Lexie näytti Tanyalle miten teltta pystytetään ja tehdään kunnon pohja nuotiota varten.
Aikaa tässä puuhassa kuitenkin meni sen verran, että nuotio alkoi kunnolla palaa vasta auringonlaskun aikaan.
”Noin. Mä laitan vesipannun tulille. Istu hetki rauhassa ja venyttele, ettei paikat jumiudu” ihmisnainen sanoi ja otti kokoonmenevän vesikanisterin ja laskeutui alas puron varteen hakemaan juomavettä.
Tanya käveli aitauksen luo ja rapsutteli hellästi Paschalin päätä, kun tämä tuli hetkeksi tytön seuraksi.
Lexie laittoi vesikattilan lämpenemään ja istui nuotion ääressä olevan kaatuneen puun päälle valmistelemaan heille illallista. Muuten heillä oli valmisruokaa mukana, mutta hän oli varautunut myös vaahtokarkeilla ja lihaisilla grillimakkaroilla.
Tanya käveli nuotion toiselle puolelle istumaan ja katseli liekkejä hyvän aikaa.
”Tuliko jotain mieleen?”
Hiirityttö oli hetken vaiti.
”Jotain.. joo.. Elämä Plutossa asettui aika nopeasti omiin uomiinsa. Herätys aikaisin, nukkumaan kuin Abigha käski ja kaikki odottivat milloin Lishe-rouvan vauva syntyisi..” Tanya sanoi hiljaa. ”Kyl mä kaipasin välillä kotiin, mutta..”
”Sulla oli kaikki hyvin? Noin niin kuin orjaksi?”
”No.. Joo” Tanya hymyili. ”Noin kuukausi mun saapumisen jälkeen vauva syntyi. Pieni rääpäle, jolla oli kuitenkin vahva halu elää. Myril-neiti jäi henkiin, kuten äitinsäkin. Muutaman vuoden ajan kaikki oli.. no, en tiedä.. tasaista. Mutta sitten..”
”Mitä tapahtui?” Lexie kysyi ottaessaan teepannusta vettä kahteen mukiin.
”Ylipäällikön suosioon on vaikea päästä.. mutta helppo sieltä on tippua pois..” Tanya kuiskasi. ”Mä en tiedä mitä Otiwan teki tai jätti tekemättä, mutta äkkiä tilanne muuttui.. Abigha ei uskaltanut lähettää mua kauppa-asioille, vaan Rodimus lähti aina hänen kanssaan. Taloa ympäröivään muuriin ilmestyi pelottavia kuvia ja yksi osa muurista räjähtikin.. ja sitten joku yritti hyökätä Myriel-neidin kimppuun heidän omassa pihassaan. Silloin.. mun vaisto heräs. Mä piilotin neidin, että hyökkääjä luuli mun olevan pihalla yksin.. ja ampui mua.”
Lexie ojensi hiiritytölle voileivän ja katsoi tätä odottavasti.
”Sitten.. yhtenä yönä, kun Otiwan oli poissa.. talo sytytettiin palamaan” hiirityttö vastasi liekkejä tuijottaen. ”Mä pääsin ulos, mutta joku outo joukko löysi mut.. ne pieksi mut ja raahasivat mukaansa.. Silloin en tiennyt mitä muille kävi.. mutta mut roudattiin pahimpaan mahdolliseen paikkaan.. Madame Punaevän bordelliin.”
Lexie puristi kuppia käsissään niin lujaa, että pelkäsi rikkovansa sen.
”Tehtiinkö sulle.. pahaa?” nainen kysyi, vastausta peläten.
”Mut pistettiin tiskaajaksi ja siivoushommiin.. Madame päätti odottaa, että mä olisin vähän.. aikuismaisempi” Tanyan ääni tärisi hieman. ”Mä ehdin olla bordellissa juuri niin kauan kunnes täytyin viisitoista vuotta..”

”Huomenna sinä olet mukana salin puolella” Madame ilmoitti Tanyalle, kun hiirityttö oli lopettamassa bordellin ison salin siivousta. ”Saat nätit hepenet.. minulta onkin jo kyselty koska sinä olet täällä muunakin kuin siistijänä..”
Tanya tärisi kauhusta, mutta yritti pitää ilmeensä tyynenä.
”Käy pesulla ja pyydä Rashalta vaatetta ja koruja” Madame komensi kun siivous oli valmis ja lyötynä Tanya kiipesi yläkertaan.
Rasha oli bordellin toistaiseksi vanhin työntekijä ja oli muille tytöille kuin äitihahmo.
”Voi kulta.. nytkö sitten..?” Rasha katsoi toista surullisena.
”Madamen määräys.. koruja ja vaatteet” Tanya sanoi hiljaa.
Rasha rutisti hiirityttöä hellästi ja käveli sitten kaapille valitsemaan asusteita.
Sinä iltana Tanya meni nukkumaan varmana siitä, että hän ei eläisi huomista päivää iltaan asti. Bordellin asiakkaista osa oli sadistisella tavalla julmia, hän oli nähnyt omin silmin, miten yksi asiakas oli hermostunut viihdyttäjäänsä ja hakannut tämän shampanjapullolla tajuttomaksi. Eikä tyttö ollut tehnyt muuta kuin unohtanut teitittelyn yhdessä lauseessa..
Seuraavana iltapäivänä Madame itse tarkisti alakertaan menevät tytöt ja tuli sitten näiden perässä alas, lukiten portaisiin johtavan oven. Turvapaikkaa ei ollut, he olivat omillaan.
Kun bordellin baari aukesi ja sen illan vieraat tulivat sisään Tanya oli valmis vaikka tappamaan itsensä, kunhan pääsisi pois täältä. Hiirityttö päätti mielessään, että hän loukkaisi asiakastaan niin syvästi, että siinä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin pahoinpitely.
”Kas, iltaa kaunis neiti.. Tuletkos isukin polvelle..?” tukeva ja vanha plutolaismies naurahti limaisesti ja taputti Tanyaa takapuolelle.
Ennen kuin hiirityttö ehti vastata, joku astui heidän väliinsä.
”Pahoitteluni, mutta minä olen varannut neidin ensin.”
Tanya säpsähti ja nosti katseensa. Hänen ja limanuljaskan välissä seisoi Otiwan. Tämä oli vanhentunut, saanut muutaman arven ja kulki kävelykepin kanssa, mutta sama kala tämä silti oli.
Paksu kalamies kohautti tylsistyneenä hartioitaan ja keskittyi sitten tarjoilijatyttöön.
Otiwan otti Tanyaa kädestä, johdatti tämän tiskin luo ja pyysi privaattihuonetta.
Madame näytti siltä, että halkeaa pelkästä onnesta, kun Otiwan laski tiskille pussillisen rahaa ja pyysi mukaan pullon parasta shampanjaa.
Kun he jäivät mukavassa huoneessa kahden, Otiwan katsoi Tanyaa kunnolla.
”Miten olet voinut?”
”Si.. siinähän se.. herra..” Tanya sopersi eikä hän oikein tiennyt pitäisikö olla helpottunut vai peloissaan isäntänsä kohtaamisesta.
Otiwan istui hiiritytön viereen ja kaatoi pullosta heille juomaa.
”Olen pahoillani siitä mitä tapahtui.. ehdin talolle liian myöhään ja Rodimus sai palon sytyttäjän kiinni vasta kun sinut oli raahattu pois..” mies sanoi hiljaa.
”Miten rouva ja neiti..?”
”Elossa ja voivat hyvin.”
Tanya peitti kasvot käsiinsä ja huokasi helpotuksesta.
”Abigha oli ihan hiilenä, niin sanotusti ja lupasin etsiä sinut käsiini.. Mutta meidän piti lähteä hetkeksi pois Plutosta ja Camembertin lähivaikutuspiiristä. Palasimme Rodimuksen kanssa vasta eilen ja sain pienen kyselyn jälkeen selville olinpaikkasi” Otiwan kertoi ja ojensi toisen lasin Tanyalle.
”Saatteko minut pois täältä.. herra?” hiirityttö kysyi hiljaa.
”Pelkäänpä että se ei rahalla onnistu. Madame on päättänyt tienata sinulla hyvin. Kimaltelet kuin joulukuusi. Meikäläiset ovat heikkoina kiiltävän perään” mies vastasi ja kulautti lasinsa tyhjäksi.
Tanyan hartiat lysähtivät ja tyttö tuijotti synkkänä lasiaan, kun Otiwan kaatoi itselleen lisää.
”Mutta en sanonut, ettenkö tekisi sitä silti.”
Tanya katsoi isäntäänsä korviaan uskomatta.
”Mi-miksi.. miksi menette näin pitkälle..?”
”Pelastit tyttäreni hengen ja otit vastaan luodin, joka oli hänelle tarkoitettu. Olen sinulle velkaa” kalamies vastasi yksinkertaisesti ja nousi.
”Yritä pysyä valveilla aamuyöllä. Rodimus tulee silloin hakemaan sinut.”
Tanya ponkaisi seisomaan.
”Herra..!”
Otiwan kääntyi katsomaan ja hymyili. ”Tapaamme pian.”
”Joo! Siis.. kyllä, herra!”
Kalamies poistui huoneesta ja Tanya jäi hetkeksi keräämään itseään ja ajatuksiaan.

Lexie ojensi Tanyalle kepin, johon oli pujotettu pari grillimakkaraa ja näytti missä kohtaa lämpö tarttui makkaroihin parhaiten.
”Otiwan siis järjesti sut ulos bordellista. Mitä sit? Pääsitkö perheen luo?” nainen kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Oliskin ollu niin helppoo...” Tanya naurahti ja pudisti päätään. ”Mä pääsin ulos talosta ilman ongelmia, mutta kun me mentiin kohti aluksien parkkitilaa, Otiwan tunnistettiin.. Siitä seurasi huutoa, ammuskelua ja sireenien ulvontaa.. Lopulta Rodimuksen piti valita kumpaa suojella. Mua vai isäntäänsä.”
Lexie odotti kärsivällisesti hiiritytön jatkoa ja laittoi nuotioon muutaman puun lisää.
”Mä tein päätöksen hänen puolestaan. Kiipesin alukseen piiloon ja.. kun luukut meni kii, aluksen moottorit käynnistyi ja..” Tanya nielaisi. ”Mulla ei ollu muuta vaihtoehtoa kuin lentää pois tai alus törmäisi muihin aluksiin..”
”Silläkö sä.. jysähdit tänne?” ihmisnainen kysyi hetken kuluttua.
Tanya nyökkäsi. ”Matka kesti kauan.. bordellissa ruokaa tarjottiin kunnolla vain ahkerille tytöille, jotka toi rahaa ja.. mä yritin eka Marsiin, mutta kun Plutolaisten tiedustelualukset otti yhteyttä, mä vaihdoin suuntaa.. Polttoaine loppui Maan ilmakehässä ja happimittari näytti punaista. Mä ehdin vain ajatella, että jos kuolen.. ainakin paikka on kaunis...” Tanya sopersi ja pyyhki silmiään. ”Ja kaukana sodasta ja plutolaisista..”
Lexie siirtyi Tanyan viereen ja rutisti tytön kainaloonsa.
”Se olikin komea leiskaus, minkä se alus teki” nainen sanoi hiljaa. ”Ensin mä olin varma, että se oli meteori, mutta kun Cissy ja Rufus ei rauhoittunu millään, me lähdettiin Anetten kans kattomaan.. Onneks sä olit kyntäny kuivaa joenuomaa. Seuraava sade huuhtoi todisteet mukanaan. Alus oli aika romuna, mutta ohjaamo oli pysynyt ehjänä ja sä tiukasti istuimessas.. Ja sä hengitit. Aika heikosti, mutta kuitenkin. Meillä kuitenkin kesti hetki miettiä miten me kuljetetaan sut. Autoa ei saanu lähelle, joten ainoa vaihtoehto oli hakea kärryt ja Pascal. Se veti sut talon pihaan asti” Lexie hymyili leveästi ja katsoi kohti pientä aitausta.
Molemmat hevoset olivat kääntäneet päänsä naisia kohti, ihan kuin nekin olisivat kuunnelleet tarinan loppuosan.
Tanya pyyhki silmät kuiviksi ja naiset keskittyivät hetkeksi syömiseen. Kun eväät oli syöty, Tanya aikoi nousta ja mennä telttaansa, mutta Lexie vetikin hänet mukaansa, kauemmas nuotion tekemästä valokehästä.
”Kato ylös.”
Tanya nosti katseensa ja nielaisi. Kirkas tähtitaivas levittäytyi heidän edessään ja yläpuolellaan.
”Vau..”
Lexie kaivoi vyölaukustaan pienen kaukoputken ja tarkisti suunnan ennen kuin nosti sen silmänsä eteen.
”Kato tästä eteenpäin. Mä nostan suurinpiirtein oikeaan kohtaan” nainen sanoi hymyillen. ”Mars pitäis näkyä tänä iltana.”
Tanya nielaisi ja otti kaukoputken vastaan. Hetken etsimisen jälkeen se löytyi. Kirkas valopiste, jossa oli häivähdys punaista.
Tanya tuijotti kaukoputken läpi niin kauan, että näkökenttä sumentui kyynelistä ja alkoi sitten itkeä kunnolla. Itkun ja huudon sekainen huuto kaikui erämaassa, mutta Lexie ei tehnyt mitään estääkseen sitä.
Orthus ravisti äkäisenä päätään, mutta Pascal tuijotti Tanyaa odottavasti. Vähitellen hiiritytön itku alkoi laantua ja pian kuului enää vaimeita nyyhkäisyjä.
Lexie käveli Tanyan viereen ja silitti hellästi päätä.
”Helpottiko olo?”
Tanya nieleskeli ja niiskutti vielä hetken aikaa, mutta nosti sitten katseensa ylös, kohti tähtitaivasta.
”Mä haluaisin nähdä.. Otiwalin ja Lishen.. kertoa että kaikki hyvin..”
”Ehkä sä joskus saat.. kerrot heille iiiihan kaiken” Lexie venytti sanaa ja sai tytön nauramaan vähän.
”Joo! Ja Abigha varmaan halaa mut rusinaksi.”
”No vähemmästäkin. Sä osaat säikäyttää kunnolla aina välillä” Lexie nauroi.
”HEI!”
”Mut jotenkin.. sä oot pysyny hengissä.. aina löytäny tien turvaan.. kuin joku ohjais ja suojelis sua” Lexie hymyili.
”Kuten.. mikä?” Tanya kysyi hiljaa.
Lexie mietti hetken.
”Sun isä. Villi veikkaus vaan” nainen hymyili.
Tanya naurahti ja käänsi katseensa siihen suuntaan, missä Mars-planeetta hetki sitten oli ollut.
”Ei hätää.. isi. Mä oon turvassa. Mulla on mahtavia isoveljiä ja Silver Moon on ihana paikka.. Mul on kaikki hyvin” hiirityttö kuiskasi taivaalle.

Tää tarina oli aivan mahtava . Tanyan taustan huomioon ottaen en ihmettele miks se oli niin hiljainen Joulutarinassa. Tanyalla taitaa todella olla suojelusenkeli matkassa. Tykkään