Maalaishiiri Kaupungissa (S)

Ficin nimi: Maalaishiiri Kaupungissa
Kirjoittaja: Minde
Beta: HöpöHamsu ja Pahgiz
Tyylilaji/Genre: Draama / Toiminta
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Turbo/Minni, Vinski/Santtu vihjaus, päähenkilö Tanya
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Tanya tulee vierailulle Chicagoon.
Varoitukset: Vihjausta väkivaltaan / kidutukseen.
Vastuunvapaus: En omista Prätkähiiriä Marsissa vain omat hahmoni ja tarinani. En myöskään hyödy ficeistäni rahallisesti.
A/N: Omista teinivuosista on todella pitkä aika, joten oli todella vaikeaa kirjoittaa Tanyaa käymään läpi tuota teini-iän myllerrystään. Toivottavasti pääsin edes lähelle sitä mitä todellisuus on ekan ihastuksen kanssa yms. Nauttikaatten!


Santtu kiristi viimeisen ruuvin paikalleen ja taputti hellästi vanhan museopyörän sarvea.
”Kas näin vanha leidi. Öljyt vaihdettu ja kromit kiiltää.” Mekaanikko hymyili.
Moottoripyörä oli naisen pitkäaikaisen asiakkaan silmäterä. Mies halusi käyttää rautaratsunsa huollossa kerran vuodessa, vaikkei pyörä todellakaan olisi tarvinnut näin tiheää huoltoa.
Santtu oli kuitenkin otettu prätkän omistajan uskollisuudesta sekä häntä että ”vanhaa leidiä” kohtaan.
Jätkät olivat seuranneet hänen työskentelyään pari tuntia, mutta todettuaan ettei Santtu kiirehtisi huollon valmistumisen kanssa, mieshiiret olivat lähteneet piilopaikkaansa katsomaan televisiota. Mekaanikko mietti laiskasti keittäisikö itselleen kupillisen kahvia, mutta ajatukset keskeytti puhelimen pirinä.
”Last Changen varikko.” Santtu vastasi katsomatta tarkemmin soittajan nimeä.
”Olipas virallinen vastaus, serkkulikka!” Lexien ääni tervehti.
”Lexie! Sori, mä en yhtään kattonu kuka soitti ja-.” Punahiuksinen ihmisnainen vastasi nolona.
”Hei, ei mitään hätää. Ei tässä sentään rodeohevosen selässä olla.” Santun serkku rauhoitteli. ”Onko kiireitä?”
”Ei pahemmin. Miten niin?” Santtu naurahti.
Hän kuuli selvästi serkkunsa taustalta tasaisen hurinan. Lexie ajoi autoa.
”Tää tulee vähän äkkiä, mut sopisko siellä poiketa? Oon matkalla Kanadaan katsomaan yhtä varsaa ja.. Äh, kävi ajatusmoka, ku Tanya pyysi päästä mukaan.” Nainen puhelimessa tunnusti. ”Tuli vasta äsken mieleen, että Kanadaan mennessä pitäis olla passi, eikä tytölle oo tullu sellaista hommattua. Tuskin sullakaan niin hyviä suhteita on virkavaltaan, että saisit marsilaishiiren rajan yli ilman turhia kysymyksiä?”
”Eipä ole. Vaikka mähän tunnen pitkän liudan avaruusmatkaajia ja universumin pahiksia. Oon tekemisissä MIB:n kanssa joka viikko.” Santtu vitsaili. ”Miten lähellä Chicagoa ootte?”
”Just ohitettiin eka Beloitiin osoittava kyltti. Eli aika huudeilla ollaan.” Lexie vastasi.
”Ajakaa suoraan tänne, mä haen jotain sapuskaa äkkiä. Nähdään pian.” Santtu lopetti puhelun.

Varttia myöhemmin Lexie ajoi ajoneuvoyhdistelmän korjaamon eteen ja sammutti moottorin.
Tanya avasi apukuskin oven ja nousi autosta. Hiirityttö katseli ympärilleen. Korjaamo ja sen ympäristö näyttivät täsmälleen siltä kuin hänen muistikuvissaan.
”Moikka.” Santtu tervehti tullessaan ovelle. ”Joku on venähtänyt pikkasen pituutta sitte viime näkemän.”
”Hei..” Tanya hymyili hieman ujosti, mutta tuli rohkeasti lähemmäs ja halasi Santtua nopeasti. ”Mi-missä Tur- siis ve-veljet on..?”
”Veikkaisin, että kaupungilla tai piilopaikassaan. En vielä ehtinyt soittaa heille, että ootte tulossa kylään.” Mekaanikko vastasi johdattaessaan vieraansa peremmälle. ”Enkä oikein usko, että he arvostaisivat sitä, että hain safkaa KFC:ltä..”
”Miten hemmetissä ne pystyy syömään hodareita päivästä toiseen..” Lexie puuskahti naurun nykiessä suupieliä.
Naiset istuivat pöydän ääreen syömään friteerattua kanaa. Lexie ja Santtu vaihtoivat pikaisesti kuulumiset ja syötyään tilan emäntä katsoi serkkuaan vakavana.
”Onko se Leipäjuusto yhä huudeilla?” Lexie kysyi.
”Valitettavasti. Mut jätkien piilopaikka on täysin turvallinen. Sitä se siipisimppu ei oo onnistunut löytämään.” Santtu rauhoitteli. ”Eli Tanya voi mennä sinne, jos Leipis alkaa kiinnostua tästä naapurustosta liikaa.”
Lexie puri huultaan. Ruskeahiuksista naista harmitti yhä, että hän oli unohtanut Tanyan passin puuttumisen ja muistanut sen niin lähellä heidän rajanylityspaikkaansa.
”Lexie. E-ei mulla oo hätää. Ve-veljet on täällä.” Hiirityttö vakuutteli hymyillen.
Lexie naurahti ja hieraisi niskaansa.
”No hyvä on, mut sen kolmikon on sit parasta pitää huoli susta! Tai mä pistän jätkien hännät sellaseen partiosolmuun, että ovat jumissa viikon.” Kiharahiuksinen nainen tokaisi. ”Mut ny mun on pakko jatkaa matkaa, et ehdin rajan yli ja mahdollisimman lähelle Lontoota ennen yötä.”
Tanya kävi hakemassa reppunsa ja kypäränsä auton takapenkiltä. Lexie rutisti häntä pitkään.
”Oo kiltisti ja pidä hauskaa.” Nainen komensi, ennen kuin nousi autoon ja käynnisti sen moottorin.
”Joo ja joo.” Tanya vastasi hymyillen. Hän ja Santtu vilkuttivat niin kauan, kunnes ajoneuvo katosi näkyvistä.
”Käy viemäs reppus yläkertaan. Laitetaan vieraspeti sulle ku tullaan takas. Mennään yllättään se kolmikko.” Mekaanikko komensi hymyillen.
Marsilaistyttö totteli mukisematta ja kiiruhti pian takaisin alas.

Santun ajaessa Stadionia kohti Tanyalla oli hyvin aikaa katsella kaupunkia. Ajomatka Montanasta oli ollut pitkä, mutta silti hiirityttö tunsi olonsa pirteäksi ajatellessaan, että tapaisi veljensä ihan pian. Eniten Tanya odotti Turbon kohtaamista. Hiirimies oli ollut hänelle alusta asti se turvallinen kallio, johon nojata. Turbo oli kirjaimellisesti pelastanut hänen henkensä, kohdellut ihanasti ja suojelevasti. Hiirmies oli myös joskus kirjoitellut hänelle kortteja. Viestit olivat olleet lyhyitä kuulumisia, mutta silti Tanya piti näitä kortteja aarteinaan. Nehän kertoivat, että Turbo ajatteli häntä heidän erossa ollessaankin..
Hiirityttö säpsähti ajatuksistaan, kun ihmisnainen ajoi prätkänsä kadun varteen pysähdyksiin ja sammutti moottorin. He olivat jo perillä.
Santtu avasi stadionin takaoven omalla avaimellaan ja johdatti hiiritytön kapeaan portaikkoon, joka nousi suoraan tulostaulun takana olevaan tilaan.
Mekaanikko avasi portaiden yläpäässä olevan oven ja säpsähti nähdessään pienen aluksen ja avonaisen seinän.
”Meillä on vissiin vieraita enemmänkin.” Santtu totesi. ”Oliskohan Miihkali tullu visiitille ja tällä kertaa tähdänny laskeutumisensa paremmin?”
”A-ai, onko tö-törmäys yleinenkin tyyli?” Tanya hämmästeli huvittuneena.
”Mun kokemuksella Marsilaisten avaruusalukset törmäävät useammin, kuin laskeutuvat hallitusti.” Ihmisnainen virnisti.
Tanya vilkaisi alusta nopeasti, mutta käänsi äkkiä katseensa toiseen suuntaan, kun puristava pahan olon tunne tuntui kurkussa.
”Ketään kotona?” mekaanikko huikkasi.
”Moi kultsi!” Vinskin ääni tervehti oleskelunurkkauksen suunnalta. ”Et sattunu tuomaan ruokaa tullessas?”
Tanya pöyhi nopeasti hiuksensa ojennukseen, ennen kuin kiiruhti Santun perässä Vinskin ääntä kohti. Hiirityttö oli ollut lyhyen matkan prätkän kyydissä kuin tulisilla hiilillä, niin kovasti hän odotti Turbon tapaamista. Tanyan posket punehtuivat hieman, kun hän ajatteli miten hän kohta halaisi hiirimiestä ja tuntisi tämän käsivarret ympärillään..
Televison ääressä istuivat Vinski ja Moto. Viimeksi mainittu sulki telkkarin.
”Enpä hoksannut. Meillä on vissiin vieraita. Mäkin sain yhden hevosen tuoksuisen..” Ihmisnainen totesi leveästi hymyillen ja astui sitten askeleen sivuun, niin että jätkät näkivät Tanyan.
”No hei!” Moto nousi sohvalta nähdessään hiiritytön. ”Milloinkas sä tänne ilmestyit?”
”Va-vajaa tunti sitten..” Tanya vastasi hymyillen.
Harmaa jättiläinen rutisti marsilaistytön hellään halaukseensa ja perääntyi sitten hieman, ettei Tanya tuntisi oloaan epämukavaksi. Moton helpotukseksi hiirityttö näytti olevan vain iloinen halauksesta.
”Kuka meillä on visiitillä Marsista?” Santtu kysyi.
”Mä. Heippa, Santtu.” Pehmeä naisen ääni tervehti aluksen suunnalta.
Tanya ja Santtu kääntyivät katsomaan Minniä, joka oli juuri avannut aluksen ruumaan johtavan luiskan. Turbo talutti naisen prätkän alas luiskaa pitkin.
”Minni! Pitkästä aikaa!” Mekaanikko tervehti iloisesti. ”Oot lähteny lomalle?”
”Jotain sellaista.” Marsilaisnainen virnisti olkiaan kohauttaen, keskittäen katseensa sitten Tanyaan.
Hiirityttö perääntyi epävarmana askeleen taaksepäin.
”Hei, ei hätää sisko. Minni on okei.” Moto rauhoitteli nuorempaansa. ”Me ehdittiin just kertoo susta, veikan oli tarkoitus näyttää sun lähettämiä kuvia syömisen jälkeen.”
”Jeah, vähän jo mietittiin et lähdetäänkö pikavisiitille Minnin aluksella, mut sä ehditkin ensin tänne.” Turbo naurahti parkkeerattuaan Minnin prätkän omansa viereen. ”Kiva nähdä sua, systeri.”
Tanya ehti ottaa pari askelta Turboa kohti, mutta vauhti pysähtyi kuin seinään kullanruskean hiiren kietoessa kätensä Minnin vyötäisille. Hiiritytön ilme vaihtui sekunneissa innostuneesta hymystä lievään järkytykseen.
Santtu huomasi marsilaistytön reaktion, yskäisi saadakseen huomion itseensä ja siten Tanyalle aikaa koota ajatuksensa.
”Joten, te olitte sitä ruokaa vailla? Mä ja Tanya syötiin just, mut voidaan kyl tulla teidän seuraksi. Voitais mennä, vaikka Antin mestaan.” Mekaanikko ehdotti nopeasti.
”Joo, sopii kyllä.” Jätkät vastasivat yhteen ääneen.
”Koska oot viimeks syöny ulkona?” Turbo kysyi kainalossaan olevalta hiirinaiselta.
”Mä en ees muista!” Minni nauroi. ”Pitääks vaihtaa siviilit päälle?”
”Nou hätä, Antin motto on, et kaikki saa tulla syömään sellaisina kuin ovat.” Moto rauhoitteli. ”Siis kunhan maksaa ruokansa..”
”Eli kunhan mä maksan ruokanne.” Santtu puuskahti hymyillen, jätkien nauraessa noloina.
”No niinpä tietenkin.” Minni tuhahti hymyillen. ”Mä käyn vaihtaas ainakin vähemmän armeijakuria henkivät kuteet, venatkaa ihan sekunti.”
Jätkät kävivät hakemassa kypäränsä ja polkaisivat sitten prätkät käyntiin, kun Minni palasi heidän luokseen. Hiirinainen oli vaihtanut aluksessaan ylleen farkut ja vihreän, pitkähihaisen paidan.
”Hyppäätkö jousille?” Turbo ojensi hymyillen kätensä Minnille.
Tanya henkäisi järkyttyneenä. Hiirityttö joutui käyttämään koko tahdonvoimansa, ettei olisi parkaissut kieltoa hiirinaiselle. Turbon takapenkki oli HÄNEN paikkansa!
”Jos sä kerran pyydät..” Harmaaturkkinen hiirinainen hymyili keimailevasti istuessaan hiirimiehen taakse.
Minni kietoi kätensä Turbon vyötäisille ja nojasi hetken kypäränsä suojaamaa poskeaan marsilaismiehen hartiaan.
Tanyan kädet puristuivat nyrkkeihin ja hiirityttö mulkaisi Minniä äkäisesti.
”Millä te tulitte tänne?” Moto kysyi Santulta.
”Mun prätkällä, se on alhaalla kadulla. Eli oottakaa meitä risteyksessä.” Santtu huikkasi moottorien murinan ylitse, vinkkasi Tanyan mukaansa ja käveli sitten takaisin pienelle ovelle.
Kadun varressa Tanya painoi nopeasti kypärän päähänsä ja istui Santun taakse naisen polkaistua prätkänsä moottorin käyntiin.
Hiirinelikko odotti heitä stadionin toisella sivulla olevassa risteyksessä. He ajoivat letkana Antin ravintolan luo.
”Iltaa!” Vanha mies huikkasi tiskin takaa ja hymy nousi hänen kasvoilleen tunnistaessaan osan tulijoista. ”Teitähän on nyt isompi kokoonpano kuin tavallisesti? Sukulaisia kylässä?”
”Siihen suuntaan.” Santtu vastasi hymyillen.
”Perinteiset annokset?” Antti varmisti katsoessaan hiirimiehiä kysyvästi.
”Meille kolmelle joo. Mitä sä otat?” Turbo kysyi Minniltä.
”Mä taidan skipata hodarit tällä kertaa ja maistaa tuota hampurilais-ateriaa mieluummin. Ja juomaks kotikalja.” Hiirinainen vastasi.
”Mulle ihan vissy. Mitä sä otat?” Santtu katsoi Tanyaa kysyvästi.
”Kokis, ki-kiitos.” Hiirityttö vastasi hetken mietinnän jälkeen.
Jengi istui tuoleille baaritiskin ääreen.
Antti avasi heille juomat ja ojensi ne jokaiselle erikseen. Tämän jälkeen mies valmisti heidän annoksensa.
Kun aikuiset hiiret saivat ruokansa ja rupesivat syömään, Antti pyyhki työtason puhtaaksi ja alkoi sitten jutella Santun kanssa.
”Onko pikku ladylla kaikki hyvin? Oot niin hiljainen.” vanhus kysyi huolehtivasti Tanyalta, joka ei ollut maistamista enempää koskenut juomaansa.
Hiirityttö säpsähti ja laski punastuneena katseensa, kun tunsi kaikkien katseet itsessään.
Hän oli yrittänyt olla kuin ei näkisikään Minnin ja Turbon välistä flirttailua ja kuiskuttelua syömisen lomassa, mutta selvästi ravintolan omistaja oli huomannut hänen mielialansa liiankin hyvin.
”J-joo.. Pitkä automatka vaan..” Tanya vastasi hiljaisella äänellä, katse baaritason kuvioissa.
”Tanya asuu mun serkun luona Montanassa. Serkkulikka lähti hevoskaupoille Kanadaan ja jätti tytön tänne oottaan paluutaan.” Santtu selitti.
Antti nyökkäsi ymmärtäväisesti ja alkoi kertoilla hänen ja serkkunsa kalastusreissusta Kanadaan. Tämän keskustelun johdattamana Moto ja ravintolan omistaja alkoivat vertailla saaliitaan ja vieheitään. Muilta kaksikon keskustelu meni yli hilseen, mutta ei se tunnelmaa pilannut.
Vajaata tuntia myöhemmin Turbo totesi, että oli aika nostaa kytkintä ja he sanoivat hyvästit miehelle.
”Kyllähän tuolla olis istunut koko illan.” Minni naurahti heidän kävellessään prätkien luo.
”Olis joo, mut alko sulkemisaika lähestyä. Pitää antaa herran levätäkin töidensä päälle.” Turbo vastasi. ”Mitäs sitten?”
”Me taidetaan lähteä takas korjaamolle laittaan vieraspeti kuntoon. Mitenkäs sun majoitus?” Santtu kysyi Minniltä. ”Nukutko aluksessa?”
”Jos ei oo muita vaihtoehtoja, kuten toista vieraspatjaa korjaamolla?” Hiirinainen kysyi hymyillen.

Jätkät kävivät saattamassa Minnin, Tanyan ja Santun korjaamolle ja lähtivät sitten omaan piilopaikkaansa yöksi.
Kun naiset jäivät kolmistaan, Santtu mietti hetken järjestelyjä makuuhuoneessaan.
”Jos tehdäänkin niin, et mä ja Tanya otetaan siskonpeti mun sängyllä ja sä saat retkipatjan?” Mekaanikko ehdotti Minnille.
”Ihan kaikki käy! Kaikki vaihtoehdot on sitä aluksen kivikovaa alustaa parempia vaihtoehtoja.” Marsilaisnainen vastasi hymyillen.
Kun sängyt olivat valmiit, Santtu ehdotti Tanyalle ekaa suihkuvuoroa ja palasi sitten Minnin kanssa alakertaan, että tyttö sai yksityisyyttä.
Kun suihkun kohina alkoi kuulua, Minni vilkaisi mekaanikkoa hieman kulmat rypyssä.
”Tuota.. En tiedä huomasitko sä, että Tanya ei oikein tykkää musta.. Onko sulla hajuakaan mistä se vois johtua..?” Hiirinainen kysyi hiljaisella äänellä.
”Aa, säkin huomasit.. No tuota.. En tiedä onko tää vaihtoehto ihan naurettava, mut.. Voisko Tanya olla ihastunut Turboon..?” Santtu pohti vaivautuneella äänellä.
Mekaanikko vilkaisi yläkertaa kohti, suihkun ääni oli lakannut, mutta pian se alkoi uudestaan.
”Se kyl selittäis ne ilmeet..” Minni naurahti päätään puistellen, mutta vakavoitui sitten. ”Tiedätkö sä onko Tanyan ja Turbon välit.. jotenkin erityiset?”
”Sanotaanko vaikka, että luottamus Turboa kohtaan on syvempi kuin Vinskiä ja Motoa kohtaan. Jossai välissä siihen on tainnu sekoittua myös ihastustakin.” Ihmisnainen vastasi niskaansa hieroen ja kertoi sitten lyhyesti hiiritytön saapumisesta Chicagoon.
”No sit sen kyl ymmärtää..” Minni totesi sulateltuaan hetken Santun selontekoa.
Kylpyhuoneen ovi avautui yläkerrassa ja mekaanikko nosti sormen huulilleen.
Harmaaturkkinen hiirinainen nyökkäsi ymmärtäväisesti. Teinin elämä oli muutenkin vuoristorataa ja hormonimyrskyjä, nyt oli vain parasta olla kuin he eivät muka huomaisikaan hiiritytön ihastusta Turboa kohtaan.

Seuraavana aamuna Tanya laahusti haukotellen kylpyhuoneeseen ja vaatteiden vaihdon jälkeen alakertaan.
Pulputtavasta äänestä päätellen Santtu oli naksauttanut kahvinkeittimen päälle. Mekaanikkoa ei sillä hetkellä näkynyt, mutta tallin puolelta kuului askelia ja kolahduksia. Santtu oli eilen illalla maininnut, että museopyörän omistaja hakisi ajokkinsa nyt aamupäivällä, joten Tanya päätti auttaa ihmisnaista aamupalan valmistuksen suhteen.
Hiirityttö kaivoi kaapista kahvikuppeja ja avasi sitten jääkaapin, ottaakseen sieltä aamupalatarvikkeita.
”Onks aamupalaa..” Minnin uninen ääni kysyi portaikosta.
”I-ihan just valmiina.” Tanya vastasi lastatessaan pöydän täyteen.
Harmaaturkkinen hiirinainen vilkaisi ympärilleen. Santtua ei näkynyt keittiössä. Minni istui pöydän ääreen odottamaan, että kahvi olisi valmista. Hiirinainen otti pöydällä olevan prätkäaiheisen lehden käsiinsä ja selaili sitä hieman hajamielisesti.
Tanya alkoi tehdä voileipiä valmiiksi. Hiirityttö yritti kaikin voimin pitää ilmeensä kurissa ja kipakat sanat hampaidensa takana, ettei olisi ärähtänyt Minnille laiskottelusta tai jotain vielä pahempaa. Hän oli kuitenkin vieraana täällä, joten oli parempi olla sanomatta ihan kaikkea mitä ajatteli..
Kun kahvinkeitin lopetti porisemisensa, harmaaturkkinen hiirinainen venytteli hieman ja kävi hakemassa mukiinsa juotavaa.
Santtu palasi keittiönurkkaukseen ja pörrötti hieman Tanyan hiuksia. ”Kiitti Tanya aamupalan valmistuksesta. Onks teillä mitä suunnitelmia tänään?”
”Ei ainakaan eilen lyöty lukkoon muuta kuin se, et pojat tuo mun prätkän tänne, ku heräävät.” Minni vastasi hörpättyään kahviaan. ”Olis kiva käydä pidemmällä ajelulla. Mun edellinen visiitti täällä oli niin lyhyt, ettei paljoa ehtiny maisemia ihailla.”
Santtu nyökkäsi ymmärtäväisesti. Ihmisnainen aikoi kysyä Tanyalta mitä hän haluaisi Chicagossa tehdä, mutta ajatukset keskeytyivät jätkien saapumiseen. Minnin prätkä ajoi itsekseen parkkiin Turbon ajokin viereen.
”Huomenta kulti.” Kullanruskea hiiri tervehti Minniä tullessaan keittiöön ja suukotti hellästi hänen ohimoaan. ”Nukuitko hyvin?”
Santtu huomasi miten Tanyan mehulasi lipesi hiiritytön otteesta ja kolahti tarpeettoman kovaa pöytää vasten. Hiirityttö mulkaisi Turboa ja Minniä kohden ja työnsi lautasensa kauemmas. Hänen ruokahalunsa oli mennyttä.
”Jep, en ees muista koska viimeks oon saanu nukkua koko yön putkeen.” Marsilaisnainen vastasi leveästi hymyillen. ”Tehän ootte aikaisin ylhäällä.”
”Ei meistä kaikki oo vielä hereillä...” Moto virnuili tullessaan keittiöön ja osoitti korjaamon puolelle.
Vinski haukotteli niin, että leukaperät natisivat. Hän istui prätkänsä satulassa ja nojaili silmät puoliummessa sen tankkia vasten.
Aamupalan jälkeen aikuiset hiiret alkoivat valmistautua ajelulle lähtöön.
Tanya keräsi astiat tiskialtaaseen ja säpsähti, kun neljä moottoripyörää polkaistiin käyntiin korjaamon puolella.
Oltiinko hänet jättämässä tänne?
Hiirityttö käveli huoneita erottavalle ovelle ja vilkaisi kullanruskeaa hiirimiestä kohti, mutta tämä kyseli vain mitä Minni haluaisi kaupungilla käydä katsomassa.
Tanya potkaisi ärtyneenä ovenpieltä kengänkärjellään. Hänen olemassaolollaan ei selvästikään ollut mitään väliä Turbolle, kun Minni oli paikalla.
”Etkö sä halua lähteä?” Santtu kysyi hiiritytöltä. ”Ei siis mikään pakko oo, mut mä oon aika tylsää seuraa, ku teen museopyörän huollon loppuun ja odotan et omistaja tulee hakeen sitä.”
”E-en mä.. oikein oo sillä tuulella..” Tanya mutisi vastaukseksi.
Moto nousi prätkänsä satulasta kuultuaan Santun ja Tanyan keskustelun. Hän otti pöytätasolta Tanyan kypärän ja ojensi sen hiiritytölle hymyillen.
”Tuu ny vaan, näet vähän erinäkösiä maisemia kuin Montanassa.” Harmaaturkkinen marsilainen houkutteli. ”Sä et tainnu viime visiitillä nähdä ees Michigan-järveä.”
Santtu tavoitti Moton katseen ja kumpikin hymyili. Onneksi Motoon saattoi aina luottaa. Hiirimies ei ollut kaikilta osin se penaalin terävin kynä, mutta tunneäly hänellä oli jopa Turboakin herkempi.
Tanya nyökkäsi ja nousi Moton taakse istumaan painettuaan kypärän päähänsä.
”Pitäkää hauskaa!” Mekaanikko huikkasi, kun letka ajoi korjaamolta ulos ja hiljaisuus laskeutui taloon.

”Do diih, olisko toiveita tän päivän suhteen?” Turbo virnisti Minnille heidän pysähtyessään ensimmäisiin liikennevaloihin.
”Jos se sanoo, et tahtoo museoon tai oopperaan, mä oon sit kipeä koko loppupäivän!” Vinski heitti väliin ennen kuin naishiiri ehti sanoa mitään.
Moto vilkaisi taakseen taustapeilin kautta ja virnisti Tanyalle.
”Mulla olis mieles yks paikka, joka varmasti kelpaa kummallekin ladylle.” Harmaaturkkinen mieshiiri ilmoitti. ”Mennään Navy Pieriin. Siellä on hyvät maisemat, huvipuistolaitteita ja ruokakojuja. Eli kaikkea mitä hiiri voi vapaapäivältään toivoa.”
”Sinne kestää hetki ajella, joten näette kaupunkia sopivasti matkalla.” Turbo lisäsi ja vilkaisi Minniä kysyvästi.
”Käy mulle, näyttäkää tietä vaan.” Naishiiri vastasi hymyillen.
Turbo vilkaisi kysyvästi Tanyaa, mutta hiirityttö ei katsonut häntä kohtikaan.
”Sopiiko sulle?” Moto kysäisi hiiritytöltä, kun kullanruskea hiiri ei saanut vastausta hänestä irti.
”I-ihan sama..” Tanya mutisi.
Vajaata tuntia myöhemmin hiiret jättivät prätkänsä parkkiin ja kävelivät puiston läpi leveälle laiturirakennelmalle.
Aamupäivä oli kaunis, joten ihmisiä oli jonkin verran liikkeellä, mutta ei varmasti niin paljoa kuin viikonloppuisin.
”Mikä tuo on?” Minni osoitti pyöreää kehää, jossa näytti olevan kiinni kapselin mallisia rakennelmia.
”Centennial Wheel. Noihin kapseleihin mahtuu siis istumaan pieni porukka jokaiseen ja sit pääsee katseleen maisemia.” Turbo selitti.
”Klaustrofobia iskee vähemmälläkin..” Vinski mutisi käsivarttaan hieroen.
”Älä huoli, en mä sua sinne oo raahaamassa.” Minni nauroi.
Tanya katseli maailmanpyörää heidän kävellessään eteenpäin kadun reunaa.
”Haluutko mennä?” Moto kysäisi. ”Ny ei näyttäis olevan paljo jonoakaan.”
Hiirityttö vilkaisi harmaata hiirtä silmät suurina ja sitten maailmanpyörää selkeästi empien, mitä vastaisi.
”Me ootellaan tässä.” Turbo vakuutti hymyillen. ”Alkakaa painua jo, ettei jono venähdä!”
Moto maksoi kaksikolle liput. Hän ja Tanya pääsivät kahdestaan seuraavaan vapaaseen kapseliin istumaan.
”Hitsi tää on korkea..” Tanya naurahti hermostuneena, kun kapseli liikkui hitaasti kehän mukana ylöspäin.
”Eihän pelota?” Moto varmisti.
”Ei. J-jos ei tää kehä vaan lähde irti rakenteistaan.” Hiirityttö vastasi virnistäen.
”No jos sellainen mahdottomuus kävisi, veikat ja Minni kyl pelastais meidät ennen kuin lätsähdettäis Michigan-järveen.” Harmaaturkkinen hiirimies vakuutteli hymähtäen.
”Aa, si-siksikö he jäi alas?” Tanya nauroi.
Kun maailmanpyörä oli pyörinyt muutaman kierroksen, laitteenhoitaja päästi heidät ulos kapselista.
”Haetaan jotain juomista. Sää on aika lämmin.” Turbo ehdotti.
Marsilaiset kävelivät rauhallista tahtia Pierin päähän asti ja hetken maisemia ihailtuaan lähtivät etsimään ruokapaikkaa.
”T-tuossa olis meksikolainen..” Tanya ehdotti varovaisesti.
”EI!” Mieshiiret parkaisivat melkein yhdestä suusta.
”Tuo ruoka näyttää hyvältä vain lautasella.” Moto sopersi kalpeana. ”Jos me syötäis sitä, saisitte oottaa meitä loppupäivän vessasta.”
”Voi hitto teidän herkkisten kanssa.” Minni manasi hymyillen. ”Teidän on sit parasta löytää se ruokapaikka äkkiä, tai muuten..”
”O-ou, ladyt on nälissään. Parasta löytää hyvä hodarimesta ja pian!” Vinski nauroi.
”Te ja teidän hodarinne. Ihan kuin ei kaupungis mitään muita ruokia myytäiskään!” Harmaaturkkinen hiirinainen tuhahti ja vilkaisi Tanyaa kohti hymyillen, yrittäen saada hänet mukaan nauramaan.
Hiiritytön ilme kiristyi ja hän kääntyi katsomaan järvelle.
Hiiriporukka pääsi juuri prätkien luo, kun kumea jysähdys halkoi ilmaa.
Ihmiset alkoivat juosta paniikissa pois päin räjähdyksestä.
”Se kuului Bennet Parkilta päin!” Moto totesi huolestuneena.
”Saadaan vähän kasvattaa ruokahalua kevyellä urheilulla!” Vinski tokaisi ”Kattokaas kuka se tuolla on ympäristöä pilaamassa!”
Tanya otti askeleen taaksepäin nähdessään Leipäjuuston alaiset ja näiden mukana isokokoisen Rasvanahan.
Hanttapulit olivat tuoneet keskelle puistoa pienen kauhakuormaajan. Näytti siltä, että kuormaaja oli kaivanut kuoppaa hyvän aikaa ja nyt osunut vesiputkeen. Korkea vesipatsas suihkutti paineella vettä ympäriinsä.
”Jos tuo oli vahinko, mä syön oman mekaanisen käteni..” Harmaaturkkinen hiirimies tuhahti.
”Kyl tuo toiminta näyttää aika tahalliselta!” Turbo murahti ärtyneenä hiirten polkaistessa prätkät käyntiin. ”Houkutellaan tuo aasilauma jahtaan meitä! Moto, jätä Tanya turvaan!”
Harmaaturkkinen hiirimies otti Tanyan kyytiinsä ja koukkasi sivukadulle.
Näkösuojassa Moto laski hiiritytön hännällään pois kyydistä.
”Mä haen sut heti, ku päästään noista dorkista eroon! Mee nurkan taa piiloon, tuu näkyviin vasta, ku mä huudan, okei?!” Isokokoinen marsilainen vannotti Tanyaa, ennen kuin ajoi siihen suuntaan, minne hänen toverinsa olivat menneet.
Jätkät ja Minni väänsivät kaasut pohjaan ja ampaisivat Rasvanahan ja Hanttapulien edestä kohti isoja pilvenpiirtäjiä. Onneksi korstot olivat helposti ärsytettävissä ja he lähtivät ajamaan hiiriä takaa.
Rasvanahan ajokin moottori yski ja rahisi. Ajoneuvon reistailun takia mies oli jäänyt Hanttapuleista jälkeen.
Viimeisenä jahtiin lähtenyt Moto virnisti häijysti, väänsi kaasun pohjaan ja tempaisi ison, öljyä tihkuvan miehen henkseleistään pois kolmipyöränsä satulasta. Rasvanahan ajokki törmäsi seinään ja räjähti.
Turbo, Vinski ja Minni johdattivat Hanttapulit sillä hetkellä tyhjillään olevalle kerrostalon rakennustyömaalle.
Hiiret pyöräyttivät prätkänsä ympäri, kohdaten lähestyvät Hanttapulit.
Minni otti aseet kumpaankin käteensä ja ampui neljästä kotterosta renkaat puhki.
”Mitä mä oonkaan missannut, ku oon ollu pois kentältä.” Hiirinainen huokaisi. ”Kulta, syömään! Neljän ruokalajin illallinen on katettu!”
”Sä se tiedät mikä pitää hiiren tiellä!” Kullanruskea hiirimies nauroi.
Hanttapulien ajokit pysähtyivät vanteet maata vasten kirskuen. Maasturit jäivät vähän matkan päähän toisistaan. Miehet tarttuivat aseisiinsa ja yrittivät ampua hiiriä kohti, mutta kolmikko väisti laserit helposti.
Turbo kiihdytti prätkänsä vauhtia. Ennen ensimmäistä ajokkia hiirimies painoi etujarrut pohjaan, että prätkän takapää kääntyi etupään ohi ja pamautti takarenkaalla maasturia.
Ilman turvavöitä ajokissa istunut hanttapuli lensi kyydistä seuraavaan kotteroon. Miehen oma ajoneuvo törmäsi päin seinää ja räjähti.
”Pelataanko me ny sitä curlingia, vai?” Vinski hihkui. ”Mun lyöntivuoro!”
Valkoista hiirtä lähimpänä ollut Hanttapuli nielaisi vaikeasti ja yritti saada ajokkiaan liikkeelle. Vinski käynnisti rakettimoottorit ja kurvasi ottamaan vauhtia.
”AMPU TULEE!”
Kalju hanttapuli kiljaisi kauhusta, kun Vinski lähestyi häntä täyttä vauhtia.
Valkoinen hiiri aktivoi prätkänsä kiintokoukun ja ohittaessaan maasturin ja heitti koukun auton turvakaareen.
Hanttapuli paiskautui rattia vasten, kun maasturi lähti köyden vetämänä kohti hänen tovereitaan.
Vinski jarrutti pysähdyksiin ja nykäisi löystyneen koukun irti. Hän väisti hieman, kun ilman hallintaa oleva ajoneuvo lennähti hänen ohitseen ja törmäsi voimalla ajokkiin, jossa kaksi hanttapulia istuivat sikin sokin. Ajokkien törmäys aiheutti räjähdyksen ja Hanttapulit lensivät sen voimasta. Kaksi miestä lensi rakennuksen seinällä olevaan isoon roskikseen ja kolmannen liivistä Turbo nappasi kiinni.
Kullanruskea hiirimies kävi pudottamassa tyypin tovereidensa seuraksi.
Moto kurvasi rakennustyömaalle Rasvanahkaa mukana raahaten.
”Sori vaan isoveikka, mut myöhästyit. Mä voitin jo tän kierroksen konna-curlingissa!” Valkoinen hiiri totesi vaatimattomasti hymyillen.
”Äläs hoppuile. Mul on vielä tää bonuskivi jäljellä.” Moto virnisti ja nosti Rasvista ilmaan. ”Sanokaas mihin mä tähtään?”
”Seinän kautta roskikseen.” Turbo ehdotti. ”Jos sen tempun teet, niin mä tarjoan tän illan sulle.”
”Uu, ny ollaan jännän äärellä! Mä lyön paremmaksi. Nosturin JA seinän kautta roskikseen. Jos saat sen tehtyä, mä ostan sulle sen vieheen, jota kuolasit Manuelin kaupassa viime viikolla.”
”Nyt iski kyl Motolle paineet..” Minni naurahti, kun harmaaturkkinen hiirimies kääntyi heittopaikalle.
Rasvanahka suojasi päätään käsillä, kun Moto pyöräytti käsivarrellaan vauhtia mieheen ja heitti tämän kohti nosturia.
Öljyinen mies lensi ohi nosturin ja päin seinää. Mies valui seinää pitkin roskikseen, jättäen öljyisen vanan jälkeensä.
”No joo, isoveikka sai hodarinsa, mut uus viehe jäi ny haaveeksi.” Vinski tokaisi tyytyväisenä.
”Onneks se on ”Hyvä ruoka, parempi mieli!”” Moto virnisti olkiaan kohauttaen. ”Lähetään syömään, tää reipas ulkoilu tekee nälkäseks!”
”Unohtuikos ny jotain, sankarit?” Minni hymähti. ”Moto tais jättää Tanyan kyydistä. Käytäiskö hakees hänet mukaan ensin?”
”Pitää hyvitellä siskoa jotenkin. Oliskohan jätski sopiva lahjus?” Harmaa hiiri kysyi muiden mielipidettä.

Tanya yritti saada hengitystään tasaantumaan. Sydän tuntui hakkaavan kurkussa asti, vaikka moottorien ulvonta oli siirtynyt kauemmas hiiritytön piilopaikasta.
Kun kädet lakkasivat tärisemästä, Tanya kurkisti nurkan takaa. Leipäjuuston alaisia ei näkynyt, ilmeisesti hiiret olivat saaneet houkuteltua kaikki peräänsä.
Tanya tunsi ärtymyksen kiehuvan takaraivossaan. Hiirityttöä ärsytti se, miten häntä kohdeltiin, kuin tahdotonta nukkea, joka oli hyvä heittää sivuun, kun toiminta alkoi.
Minniä ei vain kohdeltu niin, Turbo tuntui olevan vain innoissaan kun sai naishiiren mukaan mätkimään konnia..
Tanya potkaisi ärtyneenä maassa olevaa tölkkiä. Hitto että hänellä oli nälkäkin.
Tunnelma pääkadulla ja puiston vieressä oli palautunut entiselleen, joten hiirityttö käveli ripein askelin läheiselle hodarikojulle ostamaan syötävää ja juotavaa.
Puistoon oli tullut myös pieni katusoittajien ryhmä esiintymään. Hiirityttö tunnisti musiikin olevan jazzia.
Tanya palasi hyräillen ”saaliinsa” kanssa sivukujalle ja riisui kypäränsä, että pystyi syömään.
Samassa vahva käsipari tarttui hiiritytön ranteeseen ja kiskaisi häntä kipeästi taaksepäin. Tanya kiljaisi säikähdyksestä ja yritti riuhtaista itseään irti, mutta ote hänen ranteistaan tiukentui entisestään.
”No mikäs se täällä piipertää? Pikku hiirulainen!” Aurinkolasipäinen mies hekotti. ”Ei kyl taida olla se Marsin armeijan kenraali, joka piti ottaa kii, mut kai se tämäkin pomolle käy..”
”Hiiri ku hiiri, ihan sama!” Miehen toveri huikkasi maasturin häkkyrästään. ”Sido se sit kunnolla kii, ettei luiki karkuun kesken matkan.”
Tanya yritti rimpuilla irti kaljupään otteesta ja huutaa apua, mutta mies kaivoi taskustaan öljyltä haisevan huivin. Hän sitoi sen kovakouraisesti hiiritytön suun eteen.
Miehet sitoivat Tanyan kädet selän taakse ketjulla ja nostivat hänet maasturiin. Viimeisenä, epätoivoisena tekona hiirityttö kurkotti hännällään kohti kypärää ja heitti sen kohti pääkatua.

Leipäjuusto laskeutui hissillä Nuikin laboratorioon ja käveli sitten hitaasti Tanyan luo. Hiirityttö oli sidottu ranteista ja nilkoista kiinni tutkimuspöydän näköiseen tasoon keskelle huonetta.
”No kappas, kappas.. Kukas se tulikaan kylään?” Leipäjuusto virnisti häijysti. ”Pitkästä aikaa, pikkuneiti. Näytät hyvinvoivalta.”
Hiirityttö yritti mulkaista Plutolaista vihaisesti, mutta hänen oli pakko kääntää katseensa toiseen suuntaan. Leipäjuusto oli aivan liian lähellä ja kuvottava sillinkäry poltti tytön nenää.
Liikemies haki itselleen tuolin ja istui tutkimuspöydän viereen.
”Kerrohan kultaseni, mitä sinä yksin teit ulkona, ilman niiden papattimarsujen tarjoamaa turvaa?” Leipäjuusto hymyili pää kallellaan.
”E-ei kuulu sulle..” Tanyan ääni särkyi ja hän niiskaisi itkuisesti.
”Voi sentään. Ovat hiiret tainneet kyllästyä lapsenvahtina oloon.. Miksi muuten sinut olisi jätetty jälkeen noin tylysti?” Leipäjuusto naurahti muka osaaottavasti.
Tanya olisi halunnut vastata jotain ärhäkkää takaisin, mutta Plutolaisen häijy hymy sai hänet tärisemään pelosta. Miehen sanat iskivät myös syvälle. Tottahan se oli. Hän ei osannut taistella, eikä ajaa prätkää. Hän oli.. hyödytön. Riippakivi.
Leipäjuusto virnisti haimaisesti ja kääntyi Nuikkia kohti.
”Kai sinulla on vielä Madame Punaevän bordellin koordinaatit? Lähetetään hänelle pieni lahja.” Liikemies hekotti ilkeästi.
Tanya sävähti kuin sähköiskun saaneena ja yritti rimpuilla kahleista irti. Metalliset ketjut eivät antaneet tuumaakaan periksi. Hiirityttö inahti kivusta, kun kahleet hankasivat haavat hänen ranteisiinsa ja ne alkoivat vuotaa vähän verta.
”Ole kunnolla! Madame listii minut, jos sinussa on yksikin turha haava tai mustelma!” Leipäjuusto ärähti.
Tanya säpsähti kuullessaan vaimean tömähdyksen jostain kaukaa yläpuolelta. Ennen kuin hiirityttö ehti miettiä mistä se mahtoi kuulua, iso räjähdys iski häneltä korvat lukkoon.
Leipäjuusto suojasi päätään käsillään, kun laboratorion ovi räjäytettiin sisään.
”Eikö täällä saa edes bisnestä tehdä rauhassa!” Plutolainen parahti jätkien ja Minnin ajaessa peremmälle.
”Ei ainakaan sellaista, missä meinaat pistää meidän siskon myyntitavaraksi!” Moto ärähti silmä hohtaen.
”Paljonkohan ne maksais Leipiksestä, jos me paketoitais se ja pistettäis matkaan kuljettimella?” Vinski kyseli.
”Varmaan tuplat, et me otettais tuo räkäkiiski takas tänne.” Turbo vastasi.
Leipäjuusto kaivoi povitaskustaan aseen ja osoitti sillä Tanyan ohimoa.
”Liikkumatta tai teen hänelle lasertatuoinnin ohimoon!” Plutolainen yritti kuulostaa uhkaavalta.
Minni oli kurvannut sisään ajaessaan osittain Plutolaisen taakse. Hiirinainen nappasi työtasolta ison jakoavaimen ja heitti sen takaapäin liikemiehen selkään. Leipäjuusto horjahti iskusta ja Turbo käytti tilaisuutta hyväkseen nappaamalla aseen hänen kädestään.
”Ny varovasti herra Isojuusto, etten mä tee sulle uutta lasertatuointia..” Kullanruskea hiiri virnisti häijysti toistaessaan Leipäjuuston uhkauksen.
Plutolainen perääntyi tutkimuspöydän luota kädet ylhäällä. Liikemies iski nyrkillään työtasossa olevaa nappia ja hälyttimet alkoivat ulvoa.
Pian labran ovelle juoksi joukko hanttapuleja. Miehet osoittivat hiiriä aseillaan.
”Vinski, nakkaa yks tuikku. Moto, Turbo, suojatkaa!” Minni komensi kurvatessaan tutkimuspöydän luo.
Valkoinen hiiri irrotti yhden valotikuistaan, raapaisi sen lattiaa vasten palamaan ja heitti sitten naishiirelle.
Minni otti soihdusta helposti kopin ja rikkoi sillä Tanyan kahleet. Kun hiirityttö oli irti, naishiiri auttoi hänet istumaan ja sitten prätkänsä kyytiin.
Minni irvisti myötätuntoisesti nähdessään Tanyan ranteissa olevat haavat.
”Koita kestää hetki, okei?” Hiirinainen hymyili rohkaisevasti istuessaan Tanyan eteen. ”Santtu paikkaa sut korjaamolla kyllä.”
Tanya vilkaisi Minniä alta kulmien. Häntä nolotti joutua juuri tämän hiirinaisen pelastamaksi, mutta juuri tällä hetkellä hän ajatteli vain sitä, että halusi pois tästä paikasta.
”Vie Tanya ulos täältä. Me tullaan kohta perässä.” Turbo komensi.
”Ah, perinteinen torni mäsäksi, vai?” Marsilaisnainen arvasi.
”Sä tunnet meidät liian hyvin.” Kullanruskea hiirimies naurahti.
Minni väänsi prätkän kaasun pohjaan ja ampaisi labran ovesta ulos. Pari kerrosta ylempänä he olivat maanpinnan tasalla. Hiirinainen painoi napista, prätkän aseet tulivat näkyviin ja hän käytti niitä ampuakseen itselleen suoran reitin talosta kadulle.

Santtu puhdisti haavat ja kietoi sideharsoa ranteiden ympärille.
”Tarvitko kipulääkettä tai jotain?” Mekaanikko kysyi huolestuneena.
Tanya pudisti päätään pöydän pintaa tuijottaen.
Minni otti aseen käteensä kuullessaan lähestyvät ajoneuvot, mutta hän rentoutui tunnistaessaan tulijat.
Jätkät ajoivat tallin ovesta sisälle ja riisuivat kypäränsä.
”Ryminä kuului tänne asti, ilmeisesti Leipis saa hetken kaivella itseään ulos tiilikasasta.” Minni naurahti halatessaan Turboa.
”Jep, toivottavasti sillä on särkylääkitys kohdillaan.” Vinski tokaisi. ”Ja mikä tärkeintä, prinsessa pelastettu lemuluolasta!”
Moto käveli keittiöön ja istui pöydän ääreen, Tanyaa vastapäätä.
”Kaikki ok?” Harmaa hiiri kysyi huolissaan.
”J-joo on.. Santtu sitoi haavat jo.” Hiirityttö yritti hymyillä.
”Sori, sun ruoka ei ollu enää syömäkelpoista, ku me löydettiin se paikka, minne isoveikka jätti sut.” Vinski pahoitteli. ”Mut mä voin ostaa sulle jätskin!”
”Ai jätskikö parantaa kaikki vaivat?” Santtu virnisti kaivaessaan jääkaapista juotavaa.
”On se ainakin alku.” Turbo hymähti. ”Ei tullu muita vekkejä kuin nuo ranteissa olevat?”
Tanya pudisti päätään.
Hiirityttö ei yhtään ymmärtänyt miksi häntä nolotti muiden hössötys ja huolenpito näin paljon. Hän oli hengissä, se kai oli tärkein juttu?
Mekaanikko jakoi porukalle juomat ja vilkaisi kelloa.
”Munkin vatsa sanoo, et safkaa olis kiva saada. Lähdettäiskö syömään porukalla?” Ihmisnainen ehdotti.
”Hodareita taas, vai..?” Minnin hymy oli jokseenkin tuskainen.
”Joo, noi kolme tuskin suostuu muuhun koskemaan.” Santtu hymähti. ”Mä pistän putiikin kii, niin voidaan mennä.”
Mekaanikon sulkiessa korjaamoa Turbo istui hetkeksi Tanyan viereen ja taputti tytön hartiaa, että sai hänen huomionsa.
”Sä varmaan itsekin hokasit, et sulla oli mieletön tuuri, et me päästiin sun jäljille ajoissa.” Hiirimies sanoi hiljaisella äänellä. ”Tää päivä olis voinu päättyä tosi huonosti..”
Tanya tunsi miten hänen poskensa helähtivät tulipunaisiksi noloudesta ja hän nyökkäsi pöydän pintaa tuijottaen.
”Eli, ens kerralla toimit meidän ohjeiden mukaan, okei?” Turbo varmisti.
”Joo.. Mä lupaan.” Hiiritytön vastaus tuli kuiskauksena.
Kullanruskea hiirimies hymyili vähän ja pörrötti Tanyan hiuksia noustessaan ylös.
Hiirityttö pyyhkäisi äkkiä kostuneita silmiään kuiviksi ja nousi sitten ylös. Hän olisi halunnut ryömiä häpeissään johonkin koloon loppuelämäkseen, mutta nälkä vei voiton tällä kertaa.
Moto ojensi Tanyalle tytön hieman kolhiintuneen kypärän ja auttoi taakseen istumaan.

Kun porukka oli hakenut sapuskaa ja syönyt, Tanya käveli ulos korjaamon pikkuovesta ja istui roskiksen kannelle.
Omaan rauhaan päästyään tytön pelko ja ahdistus alkoivat purkautua itkun muodossa.
Hiirityttö pyyhkäisi märkiä poskiaan ja veti syvään henkeä. Puristava pahanolon tunne alkoi pikkuhiljaa helpottaa.
Moto seurasi hiiritytön jäljissä korjaamon puolelle ja vilkaisi kysyvästi prätkäänsä. Pikku Kulta valotti keulavalollaan kohti avointa ovea.
”Kiitti.” Harmaa hiiri virnisti ja prätkä asettui lepotilaan.
Moto kurkisti ovesta, hoksaten roskiksen kannella istuvan hiiritytön. Hetken harmaa jätti empi, jos Tanya haluaisikin olla ihan rauhassa, mutta sitten hän koputti ovenpieleen.
Hiirityttö nosti katseensa.
”Hei.. Tuota.. Kaikki hyvin?” Moto kysyi varovaisesti.
”Joo.. Miksei olis?” Hiirityttö yritti hymyillä, mutta virne jäi jotenkin.. Vaisuksi.
Harmaa hiiri nielaisi nähdessään Tanyan itkuisen olemuksen.
”Aattelin vaan.. Ei varmasti ollu mukava se visiitti Löyhkätornilla.” Moto kohautti olkiaan istuessaan tytön seuraksi.
Tanya tuijotti hämillään polviaan.
Näinkö selvästi hänen ajatuksiaan pystyi lukemaan?
”K-kyl mä tiesin.. Tai siis toivoin.. Et te löydätte mut.” Hiirityttö mumisi tuskin kuuluvasti.
Moto ojensi varovasti kätensä ja silitti hellästi Tanyan päätä. Kun hiirityttö ei vetäytynyt kauemmas, harmaa hiiri uskalsi vetää hänet kainaloonsa.
Tanya puri hammasta, ettei alkaisi uudestaan itkeä. Moto tuntui lämpimältä ja turvalliselta, mutta hänelläkin menisi varmasti hermot, jos Tanya vain itkisi.
”Hei.. En voi sanoo, et kaikki järjestyis, mut.. Ehkä kunnon yöunien jälkeen sulla on vähän parempi mieli. Ja ehkä me jatketaan tätä keskustelua aamulla.” Moto hymyili hellästi, kun iso haukotus karkasi hiiritytöltä. ”Taitaa olla aika suksii petiä kohden, vai mitä?”

Turbo vilkaisi ympärilleen ja sitten kulmat rypyssä Santtua kohti.
”Mihin Tanya katos?”
”Meni just nukkuun. Et kuullu ku hän sanoi hyvää yötä?” Mekaanikko nosti katseensa radiosta, jota hän korjasi.
”Tais mennä ihan ohi..” Mieshiiri mutisi hämillään.
Turbo kävi hakemassa uuden kotikaljatölkin ja istui sohvalle. Pian Minni liittyi hänen seuraansa.
”Jokin vinossa?” Naishiiri kysyi.
”En tiedä. Tuntuu, et oon missannu jotain tärkeetä.” Kullanruskea hiirimies vastasi, mutta ravisti sitten päätään ja hymyili Minnille. ”Miltä kuulostais treffit huomenna?”
”Kuulostaa oikein hyvältä.” Hiirinainen vastasi hymyillen. ”Oliko sulla jotain tarkempaa ideaa mielessä?”
Turbo nousi sohvalta ja kävi hakemassa kartan, jossa näkyivät Chicago ja lähellä olevat kaupungit.
”Mä aattelin päivän reissua. Esimerkiksi Milwaukee on tuos ihan kohtuullisen matkan päässä.” Kullanruskea hiirimies vastasi näyttäen kaupunkia sormellaan. ”Siellä on nyt iso musiikkitapahtuma menossa ja Milwaukee Mile-kilparadalla olis huomenna driftauskisa.”
”Jos sieltä saa ruokaa ja me päästään ihan kaksin lähteen, mulle käy kumpi vaan.” Minni naurahti flirttailevasti hymyillen.
”Aikainen lähtö ei varmaan oo sulle ongelma?” Mieshiiri kysyi. ”Syödään aamupala matkalla jossain dinerissa.”
”Kunhan sä ajat.” Marsilaisnainen vastasi.
Kaksikko säpsähti hieman, kun Santtu sammutti keittiön kattovalon.
”Mä taidan kans suksia petiä kohden. Voitte valvoa, kunhan pidätte volat pienellä.” Mekaanikko ilmoitti hiirille.
”Eiköhän se uni tee hyvää meille kaikille.” Turbo totesi ja vilkaisi Motoa ja Vinskiä. ”Mä jään yöksi tänne, me lähdetään Minnin kans aikasin aamulla vähän reissuun.”
”Okei, kunhan ette mee Detroitiin pistään Tahkoa järjestykseen ilman meitä.” Moto vastasi hymyillen.
”Sit me kyl satavarmasti tullaan pilaan teikäläisten treffit!” Vinski ilmoitti polleana.
”No just joo, sen hullun silakan takapihalla onkin se universumin romanttisin treffipaikka...” Minni tuhahti silmiään pyöritellen, saaden muut nauramaan.
Kun Moto ja Vinski olivat ajaneet ulos korjaamolta, Turbo lukitsi varikon isot ovet ja levitti vuodesohvan auki.
Minni tuli oleskelutilaan tyyny ja peitto mukanaan.
”Mahtuuks sun viereen?” Hiirinainen kysyi muka ujosti hymyillen.
”Kysytkin vielä..” Kullanruskea hiirimies naurahti.
Santtu huikkasi portaiden yläpäästä hyvät yöt pariskunnalle ja sulki makuuhuoneensa oven.
Turbo riisui raskaimmat varusteet ja kävi pitkäkseen patjalle. Pian Minni kömpi hänen viereensä ja pariskunta vaihtoi pitkän suudelman.
”Mä en ees muista koska..” Hiirimies huokaisi silittäessään rakkaansa kasvoja.
”En mäkään.. Tuntuu, et siitä on ikuisuus, ku ollaan ees nukuttu samas tilas.” Marsilaisnainen vastasi painaessaan päänsä Turbon hartiaa vasten.
Hiirimies suuteli Minniä uudestaan ja hieraisi sitten hellästi kuonoaan naisen kuonoa vasten. Suudelma oli muuttanut tunnelman liiankin kiihkeäksi.
”Ehkä parempi, ettei..” Turbo naurahti vihjailevasti.
”Jep. Herkkiä ja liian tarkkoja korvia yläkerrassa.” Marsilaisnainen vastasi hymyyn. ”Hyvää yötä, kulta.”

Seuraavana aamuna Turbo herätti Minnin ennen aamukahdeksaa. Haukotteleva Santtu avasi heille korjaamon oven ja vilkutti pariskunnan perään ennen kuin meni keittämään itselleen kahvia.
Kun mekaanikko oli saanut ensimmäisen mukillisen kofeiinia tuulensuojaan, Tanya tuli portaat alas. Hiirityttö oli kalpea ja hiljaisen näköinen.
”Huomenta. Saitko nukuttua hyvin?” Santtu tervehti.
”Mm.. Joo..” Tanya vastasi vaisuna.
Ihmisnainen rypisti kulmiaan, mutta ei ryhtynyt tivaamaan syytä tytön hiljaisuuteen.
Kun naiset saivat syötyä aamupalansa, Moto ja Vinski ajoivat korjaamon ovesta sisälle.
”Tehtäiskö jotain porukalla tänään?” Harmaaturkkinen hiirimies ehdotti. ”Vai pitääkö korjaamo sut kiireisenä, Santtu-rouva?”
”Tänään ei oo mitään sovittua huoltoa tai muutakaan, mikä vaatis mun täällä oloa. Vapaapäivä kuulostaa oikein hyvältä.” Santtu vastasi hymyillen. ”Oliks teillä jotain ideaa jo päivän aktiviteetista?”
”Isoveikka tahtois fisustaan.” Vinski vastasi veljensä puolesta. ”Mentäiskö siis vakiomestaan piknikille?”
”Kuulostaa sopivan rennolta toiminnalta.” Ihmisnainen vastasi ja katsoi kysyvästi Tanyaa. ”Sopiiko sulle? Vai haluatko mennä shoppailemaan tai jotain muuta naisellisempaa toimintaa?”
”Pi-piknik sopii..” Hiirityttö vastasi.
Kun Tanya meni käymään vessassa ennen lähtöä, Moto vilkaisi Santtua huolestuneena.
”Eilinen varmaan vielä tuoreessa muistissa. Yritetään vähän piristää tyttöä tänään.” Mekaanikko sanoi vaimealla äänellä ja harmaa hiiri nyökkäsi ymmärtäväisesti.

Turbo ajoi prätkän talliin ja sammutti moottorin.
Minni venytteli hieman ja riisui sitten kypäränsä. Oleskelutilan puolelta kuului sellaisia ääniä, että televisio oli auki.
”Moikka.” Moto tervehti sohvalta.
Harmaaturkkinen hiirimies oli vallannut sohvan Tanyan kanssa ja Vinski istui nojatuolissa.
Valkoinen hiiri kohotti kättään tervehdykseksi. Hän oli juuri haukannut palan hodaristaan, eikä pystynyt sanallisesti tervehtimään veljeään ja Minniä.
”Oliko hyvä reissu?” Santtu kysyi tullessaan keittiöstä.
”Jep. Ei tarvinnu koko ajan pelätä, että raiderit tulis pilaan mun ruokatauon.” Minni virnisti iloisesti. ”Ja oli ihan hauskannäköistä touhua se driftaus. Kuluttaa vaan hitokseen ajokin renkaita sellainen liukuminen.”
Tanya nousi ylös sohvalta ja meni keittiöön. Turbo vilkaisi hiiritytön perään ja katsoi sitten kysyvästi Santtua.
”Eilinen säikäytti aika lailla.” Ihmisnainen totesi vaimealla äänellä. ”Mut tais se oppitunti olla silti ihan paikallaan.”
Kullanruskea hiirimies nyökkäsi miettivä ilme kasvoillaan. Kun Tanya ei heti palannut muiden seuraan, Turbo seurasi hänen perässään keittiöön.
Hiirityttö istui pöydän ääressä vesilasi ja kirja edessään pöydällä. Turbo rypisti hieman kulmiaan. Hän oli tainnut nähdä tuon saman kirjan hiiritytöllä eilenkin, mutta ei ollut ehtinyt kysyä mikä kirja se oli.
”Hei. Kaikki ok?” Hiirimies kysyi varovaisesti.
Tanya säpsähti hieman ja nosti katseensa.
”Jo-joo on.. Pitkä päivä vaan..” Hiirityttö vastasi vaisusti. ”Le-lexie soitti iltapäivällä. Hän tulee huomenna..”
Turbo nyökkäsi. Hetken hiirimies arpoi mielessään jättäisikö Tanyan omaan rauhaansa, mutta istui sitten häntä vastapäätä.
”Ei menny vissiin tää reissu ihan niin kuin ajattelit?” Hiirimies rikkoi vaivautuneen hiljaisuuden.
”O-olis voinu mennä paremminkin, joo..” Tyttö vastasi hiljaisella äänellä. ”Mut.. O-olit oikeessa.. Mu-mun olis pitäny oottaa teitä siellä kujalla..”
”Tiedät ainakin mitä tehdä ens kerralla. Siis jos vielä uskallat ja haluat tulla tänne?” Turbo kysyi.
”U-uskallan mä! Se vaan, et pä-päästäkö Lexie mut..” Tanya hymähti, saaden hiirimiehen naurahtamaan ääneen.
”Sit taitaa olla meidän vuoro tehdä vastavierailu, ulkoruokintaan joutumisen uhallakin.” Turbo totesi.
Kumpikin hiiristä naurahti ja hetkeksi kiusallinen hiljaisuus laskeutui keittiöön.
”Vakavasti puhuen.. Jos susta tuntuu siltä, et haluat tuosta Leipiksen talossa vierailusta puhua, niin muista et mä oon tässä. Sä et oo enää yksin.” Hiirimies sanoi hiljaisella äänellä.
”M-mä.. Pidän sen mielessä. K-kiitos.” Tyttö sopersi ja pyyhkäisi äkkiä kostuneita silmänalusiaan kuivaksi.
Turbo puristi lohduttavasti Tanyan kättä ja ja odotti että hän rauhottui.
”Tuutko vielä kattomaan telkkaria vai onko päiväkirjan kirjoitus kesken?” Hiirimies vaihtoi puheenaihetta ja heilautti hieman päätään kirjaa kohti.
”E-ei.. Täs on valokuvia.. M-mä aattelin kysyä, e-et haluatteko joitakin niistä. Ka-kaikista kuvista on pari kopiota..” Tanya vastasi ja hymyili vähän.
”Jos katotaan niitä kimpassa huomenna? Kello on kuitenkin aikas paljon.” Turbo ehdotti.
”Joo, sopii mulle. M-mä taidan mennä nukkuun. Hyvää yötä.” Hiirityttö toivotti.
”Nuku hyvin, pikkusisko.” Hiirimies hymyili.
Kun he nousivat pöydän äärestä, hän halasi Tanyaa nopeasti. Hiirityttö jähmettyi halauksesta ja perääntyi. Hiirityttö kääntyi ja lähes juoksi yläkertaan.
Tanya sulki makuuhuoneen oven ja lysähti sängylle istumaan. Hän oli kaivannut Turbon halausta ja huomiota, mutta nyt kun hän sitä sai, se ei tuntunut siltä mitä hän oli ajatellut.
Se oli vain isoveljen halaus, ei mitään muuta.

Seuraavana aamuna Santtu ilmoitti tekevänsä inventaarion varaosahyllyilleen. Jätkät tajusivat heti, että nainen kaipasi omaa rauhaa ja he lupasivat mennä pois jaloista.
Tanya oli jo tarjoutumassa avuksi, mutta Moto puhui hänet heidän mukaansa.
Hiiret suuntasivat stadionille.
Tanya nousi Moton takaa ja riisui kypäränsä. Vinski, Minni ja Turbo olivat jo ajaneet kentälle prätkäfutis-matsia varten.
”Ootko varma, ettet tuu mukaan?” Moto kysyi kasvojen ilme aavistuksen huolestuneena.
”E-eihän mulla oo ees prätkää. Ja joku teistä ajais mun yli, jos mä p-pelaisin maalivahtina.” Hiirityttö yritti hymyillä pirteänä. ”Mä meen katsoon matsia y-ylhäältä..” Tanya osoitti kohti tulostaulua.
”Okei.. Tuu sanoon sit jos tarvit jotain.” Harmaa hiiri vastasi Tanyan kävellessä kentän laitaa kohti portaikkoa.
Hiirityttö avasi tulostaulun takatilan oven ja sulki sen perässään. Kentältä kuului hihkumista ja prätkien moottorien ulvontaa, mutta hänellä ei ollut mikään kiire katsomaan ottelun tilannetta.
Tanya antoi katseensa kiertää jätkien piilopaikassa ja käveli sitten Minnin aluksen luo.
Edellisen kerran hän oli nähnyt avaruusaluksia Plutolaisessa hangaarissa, jonka läpi hän oli juossut..
Tuntui kuin jäinen koura olisi tarrannut selän puolelta kiinni ja puristi sisuksia kasaan. Tanya perääntyi äkkiä aluksen luota, käänsi selkänsä sille ja kyykistyi yskien sohvan viereen. Oksennus ei ollut kaukana, mutta hiirityttö sai nieleskeltyä pahan olon pois.
Tanya istui lattialle. Juuri kun hän sai hengityksen tasaantumaan, iso käsi kosketti hänen hartiaansa. Moto katseli Tanyaa huolestuneena ja istui sitten hänen viereensä.
”Hei.. Mikä hätänä?” Hiirimies kysyi hiljaa.
Tanya yritti vastata, mutta sanat juuttuivat kurkkuun. Hän pudisti hieman päätään ja käänsi katseensa toiseen suuntaan.
Moton käsi siirtyi hartialta hieromaan hänen selkäänsä. Harmaa hiiri odotti kärsivällisesti, että Tanya oli täysin rauhoittunut ja auttoi hänet sitten sohvalle istumaan.
”Mä haen sulle vettä. Kotikalja ei taida oikein olla sun juttu.” Hiirimies yritti keventää tunnelmaa.
Moto laski hanasta vettä, kunnes se oli kylmää ja palasi sitten tytön luo täysinäisen pahvimukin kanssa.
”E-eiks teidän matsi oo kesken..?” Tanya kysyi hörpättyään vettä pienen suullisen.
”Vinski puhkaisi vahingossa pallon. Turbo pisti sällin hakeen uutta ja he menivät Minnin kans hakeen pikkusuolasta ja juotavaa.” Moto selitti.
Hiirimies empi hetken ja istui sitten tytön viereen sohvalle.
”Voinko mä tehdä jotain, et sun olo helpottuis?”
Tanya pudisti päätään ja nielaisi vaikeasti, tytön kädet alkoivat täristä ja pahvimuki oli pudota lattialle. Moto otti mukin pois tytöltä ja sulki Tanyan tärisevät kädet omiensa väliin.
”Hei, ei mitään hätää. Mä oon tässä.” Hiirimies sanoi hiljaisella äänellä.
Tanya hengitti pari kertaa syvempään. Pikkuhiljaa tärinä lakkasi, mutta hän ei pystynyt nostamaan katsettaan käsistään.
”Älä kysy.. Kiltti..” Tyttö pyysi hiljaisella äänellä. ”Mä en pysty..”
”Sun ei tarvi kertoa, jos tuntuu, ettet pysty. Ei se mitään. Ollaan vaan tässä.” Moto rauhoitteli. ”Laitanko mä vaikka telkkarin päälle?”
Ennen kuin Tanya ehti vastata, Turbo ja Minni tulivat prätkillä sisälle ja ajoivat ne pysähdyksiin Moton Pikku Kullan viereen.
”Hei, kaikki hyvin?” Minni huomasi Tanyan ja Moton sohvalla.
”Joo, ei mitään kummempia.” Moto vakuutti hiirinaisen mielestä vähän turhankin nopeasti. ”Joko Vinski palas?”
”Tulos ihan just. Pidetään vaikka evästauko nyt ja jatketaan sit peliä.” Turbo vastasi.
Kun kullanruskea hiiri lastasi eväät pöydälle, Minni vilkaisi Motoa kulmat rypyssä. Harmaa hiiri pudisti äkkiä päätään ja väisti sitten naiskenraalin katseen.
Vinskin palatessa tulostaululle Tanya oli jo rauhoittunut. Hän kuitenkin vältteli katsomasta avaruusalusta kohti.
Evästauon jälkeen aikuiset päättivät jatkaa peliä. Tanya tuli seuraamaan peliä kentän laidalle. Hän istui penkille missä vaihtopenkillä olevat pelaajat normaalisti odottivat omaa pelivuoroaan.
Parin minuutin jälkeen Turbo potkaisi pallon vahingossa katsomoon ja lähti etsimään sitä. Moto kurvasi Tanyan viereen ja avasi kypäränsä visiirin.
”Parempi olo jo?” Hiirimies kysyi vaimealla äänellä.
”Jo-joo.. Ei mitään hätää.. ” Tanya vastasi vähättelevästi.
Moto mietti hetken kyselisikö tarkemmin, mutta samassa Turbo palasi kentälle jalkapallon kanssa.
”Sano sit heti, jos tulee huono olo. Mikään matsi ei oo niin tärkeä, ettei sitä vois keskeyttää.” Marsilaismies muistutti.

Lexie sammutti maasturin moottorin ja venytteli hieman ennen kuin nousi autosta. Nainen koputti korjaamon pieneen oveen ja kurkisti sisälle.
”Ketään kotona, joka tekis kahvia?” Nainen virnisti.
Santtu ponkaisi seisomaan työpöydän äärestä.
”Hitto ku säikäytit!” Punahiuksinen mekaanikko manasi naurahtaen.
”Sori, se ei kyl ollu tarkoitus.” Lexie virnisti halattuaan serkkuaan tiukasti. ”Onko hiiret ulkoilemassa?”
”Joo, menivät hetkeksi pois jaloista, että saan tehtyä varaosainventaarion rauhassa.” Santtu vastasi ladatessaan kahvinkeittimen ja naksautti sen päälle. ”No, miltä Kanada näytti?”
”Ihan samalta kuin tämäkin maa.” Santun serkku hymähti. ”Hevoskaupat kariutuivat myyjän epärehellisyyteen. Varsalla oli synnynnäinen jalkavika, jota myyjä ei ollut nähnyt asiakseen kertoa. Luuli etten mä hoksaisi asiaa..”
Santtu äännähti myötätuntoisesti kattaessaan pöytään kahvikupit ja keksejä.
”Jäättekö vielä yöksi tänne? Päivä kuitenkin jo iltapäivän puolella..” Mekaanikko kysyi kaadettuaan heille kahvia kuppeihin.
”Pitää neuvotella siitä Tanyan kanssa. Miten täällä on mennyt?” Lexie kysyi hörpättyään suullisen.
”Ihan.. Hyvin. Kai. Ei vaan oo kaikki menny ihan suunnitelmien mukaan..” Santtu huokaisi. ”Me saatiin muitakin vieraita, ku sä lähdit kohti Kanadan rajaa. Turbon heila Minni tuli kylään.”
”No jopas, täällähän on kerralla elämää enemmänkin.” Lexie vastasi. ”Varmaan Tanyallekin kiva tavata muitakin hiiriä.”
Santun empivä ilme sai Lexien nostamaan katseensa hänen silmiinsä.
”No.. Sanotaanko vaikka, et aika varautunut hän on Minnin suhteen..” Mekaanikko totesi lopulta.
”Tiedätkö sä mikä siinä hiertää?” Lexie kysyi hiljaa.
Santtu näytti vaivautuneelta, hän yritti mielessään muotoilla vastauksesta mahdollisimman tahdikkaan, ilman että juoruilisi.
Ennen kuin Santtu löysi oikeat sanat, naiset kuulivat kauempaa lähestyvien moottoripyörien äänet, jotka tulivat lähemmäs. Prätkät pysähtyivät tallin ulkopuolelle ja pian sisälle juoksi Tanya kypärä kainalossaan.
”Heippa!” Lexie tervehti ponkaistessaan ylös penkiltä ja rutisti hiirityttöä hellästi. ”Ootkos ollu kiltisti?”
”Se-sen verran, ku mahdollista on.” Tanya vastasi leveästi hymyillen. ”Sa-saitko sen varsan?”
Lexie pudisti päätään niin että kiharat heilahtelivat.
”Enpä saanut. Omistaja yritti viilata mua linssiin.” Tilan emäntä selitti. ”Tuli siis ajeltua hevosenlenkki ilman sitä hevosta.”
Jätkät ajoivat sisälle talliin pienellä vaihteella ja sammuttivat prätkien moottorit.
”Moi Lexie. Oliko hyvä reissu?” Moto tervehti.
”Hukkareissu siitä tuli. Ei voinu kiroamisen jälkeen tehdä muuta kuin ottaa loman kannalta.” Ruskeahiuksinen nainen vastasi.
Minni nousi Turbon takaa seisomaan ja riisui kypäränsä.
”Moi. Mä oon Minni.” Hiirinainen esitteli itsensä.
”Lexie Madison, terve vaan.” Ruskeahiuksinen ihmisnainen vastasi rennosti. ”Me just serkkulikan kans pohdittiin et mahduttaisko Tanyan kanssa vielä tänne yhdeksi yöksi. Mulla on kyl oma retkipatja ja makuupussi mukana autossa.”
”Eiköhän sopu sijaa anna.” Santtu naurahti nostaessaan kahvikupit tiskialtaaseen, Minnin ja jätkien nyökytellessä. ”Mä teen vähän paperihommia, jos niiden jälkeen lähdettäis hakeen jotain syömistä?”
”Onks se jotain taas hodareita?” Minnin hymy oli lähes tuskainen.
”Kysy heiltä.” Santtu heilautti päätään jätkiä kohti. ”Lexie, sun olis varmaan hyvä siirtää ajokkis ja traileri korjaamon sivulle, et päästään helpommin lähteen syömään.”
”Hyvä ku sanoit. Se tais tosiaan jäädä aika keskelle kulkuväylää.” Lexie totesi. ”Oon vissiin liikaa tottunut siihen, et omassa pihassa on ihan sama mihin autonsa jättää.”
”No Silver Moonin piha on isompi, ku tää korjaamo, et en ihmettele.” Turbo nauroi.

Seuraavana aamuna Lexie herätti Tanyan aikaisin.
”Meillä on pitkä matka edessä, muru.” Kiharahiuksinen nainen muistutti haukottelevaa hiirityttöä.
Kun naiset olivat saaneet tavaransa autoon, Santtu oli saanut aamupalatarvikkeet pöytään ja kahvin valmiiksi.
”Herätänkö mä jätkät ennen kuin lähdette?” Mekaanikko kysyi naisilta.
”Ä-älä.. Antaa heidän nukkua, ku siihen o-on mahdollisuus..” Hiirityttö vastasi.
Lexie vaihtoi nopean katseen Santun kanssa, mutta he eivät ruvenneet väittämään Tanyalle vastaan.
”Miten pitkälle te yritätte tänään päästä?” Mekaanikko vaihtoi puheenaihetta.
”Niin lähelle Fargoa kuin mahdollista. Ku meillä nyt ei oo sitä varsaa tuolla trailerissa, ei oo niin tarkkaa sen nukkumispaikan suhteen.” Lexie vastasi hörpättyään kahvinsa loppuun.
Aamupalan jälkeen Santtu tarkisti pyytämättä serkkunsa auton nesteet, öljyt ja rengaspaineet. Kun kaikki oli kunnossa, hän käynnisti maasturin moottorin ja hyppäsi sitten pois kuskin paikalta.
”Kiitti kaikesta, serkku. Tulkaa pian käymään.” Lexie virnisti halatessaan Santtua hyvästiksi.
”Mä en vanno mitään, mut yritetään.” Mekaanikko vastasi kääntyessään Tanyaa kohti. ”Toivottavasti sulla oli kivaa, ees välillä.”
”O-oli mulla. Ha-harmi vaan ku ei ollu ka-kameraa mukana..” Hiirityttö naurahti halatessaan Santtua hyvästiksi.
”Otat sen sitten ens kerralla messiin.” Moto totesi haukotellen korjaamon ovelta.
Jätkäkolmikko oli viettänyt yönsä korjaamon olohuoneessa. He olivat heränneet, kun Santtu oli käynnistänyt Lexien auton.
Minnikin oli tullut alakertaan, lainattu aamutakki yöpaitansa päälle kiedottuna.
”Turvallista matkaa. Soittakaa jos tulee jotain probleemaa. Me kiidetään pikana apuun.” Turbo lupasi.
Moto astui lähemmäs Tanyaa ja rutisti hiirityttöä nopeasti.
”Nähdään taas, systeri. Soittakaa viimestään, ku pääsette perille.” Harmaa hiiri virnisti pörröttäessään hiiritytön päätä hieman.
”Joo.. Heippa.” Tanya vastasi, vilkutti muille ja nousi sitten maasturin apukuskin paikalle.
Lexie kohotti hieman kulmiaan, eikö Tanya halannutkaan Turboa hyvästiksi?
Nainen istui kuskin paikalle ja vilkutettuaan lähti ajamaan katua alaspäin.
Lexie vilkaisi Tanyaa kohti pysähtyessään liikennevaloihin. Hiirityttö nojasi hieman apukuskin ovea vasten ja katseli selvästi ajatuksissaan aikaiseen aamuun heräilevää kaupunkia.
”Onko kaikki hyvin?” Kiharahiuksinen nainen kysäisi.
”Jo-joo.. Nu-nukuin vaan vähän kehnosti..” Hiiritytön vastaus ja hymy olivat molemmat vaisut.
Tanya räpytti nopeasti silmiään ja käänsi sitten äkkiä katseensa toiseen suuntaan. Hiirityttö oli aikonut halata Turboakin hyvästiksi, mutta hiirimies oli pitänyt Minniä kainalossaan. Turbo ei välttämättä olisi halunnut halata, kun hänen oma kultansa seisoi vieressä..
Tanya käänsi radiota isommalle ja hengitti pari kertaa syvempään. Onneksi Lexie keskittyi liikenteeseen, eikä huomannut miten hän pyyhki nopeasti kyyneleitä pois poskiltaan.

Oli nyt tietenki pakko tulla heti lukemaan, et millanen tästä nyt sit lopulta tuli ja siis voi vitsi, ku tää oliki hyvä :3
Musta ainaki sait hienosti näkymää noi Tanyan sisäiset myllerykset! Sekä nuo ihastukseensa, et menneisyyteensä liittyvät  [You must be registered and logged in to see this image.]
Vähä jo kutkuttais päästä lukemaan, et mitä seuraavaks  [You must be registered and logged in to see this image.]

Aaaw! Hyvin toit esiin teini-ihastuksen ja sen myötä tulevan kateuden. toivottavasti jossain välissä Tanya pääsisi kertomaan asiasta Turbolle ja sopuun sekä luottoon paremmin Minnin kanssa

Tää tarina oli ihan tajuttoman hyvä

Kiitos kaikille, tosi kiva kun tykkäsitte tarinasta

To Be Jatkuttu jälleen joskus

Ole hyvä vain