Eno (S)

Ficcin nimi: Eno
Kirjoittaja: HöpöHamsu
Beta: Pahgiz (sekä hieman myös Minde)
Genre: Drama, Angst, Hurt/Comfort
Ikäraja: S
Päähenkilöt/Paritukset: Primer, Modo
Yhteenveto: Primer kaipaa apua, joten Modo rientää paikalle.
Vastuunvapaus: Kaikki prätkähiiri universumin hahmot kuuluvat laillisille omistajilleen. Penniäkään en tällä tekstillä tehnyt.
Varoitukset: Kiroilua.
A/N: Toinen tämmönen hiukan random idean poikanen, josta kehkeyty sit ihan kivan pitunen one-shot :3
[You must be registered and logged in to see this image.] HUOM!  Tiiän kyl et sarjassa puhuvat sedästä, mut äidin veljenä Motosta tulis oikeaoppisesti puhua enona. Ja siksi mä tässä (sekä kaikissa tulevissa ficceissäni) käytän hänestä tuota eno nimitystä  [You must be registered and logged in to see this image.]

Irtosora hiiritytön nahkasaappaiden alla rahisi, Primerin laahustaessa eteenpäin.
Tähtien himmeässä valossa näki juuri ja juuri renkaanjäljet maassa.
Tyttö oli väsynyt ja kylmissään.
Hän kiskoi ties monettako kertaa tiukkaa farkkuhamettaan alemmas ja puristi sitten kätensä takaisin rinnalle.
Myöhäisillan jäätävä tuuli puhalsi, pyöritti tytön vaaleita suortuvia sinne tänne. Paljaissa säärissä ja kosteilla poskilla viima oli sietämättömän kylmä.
Hän ei jaksaisi enää kauaa.
Primer kalasti kohmeisilla sormillaan puhelimensa takintaskusta.
Ei uusia viestejä. Rimy varmaan nukkuu… Tyttö ajatteli surkeana.
Hän tiesi sen olevan turhaa, mutta laittoi kuitenkin vielä yhden kysymysmerkin edellisen kahdeksan perään ja sulki sitten puhelimen näytön.
Primer tahtoi viimeiseen asti vältellä äidilleen soittamista. Hän oli hiipinyt ulos aivan liian monta kertaa lapsenvahtien aikana. Jos hän nyt jäisi kiinni, seuraavan kerran kun äidillä olisi yövuoro hänet passitettaisiin mummolaan hoitoon. Mikä olisi eittämättä nolouden huippu.
Tyttö käveli hitaasti eteenpäin.
Sisäreisiin koski, kun kylmettyneet lihakset hankasivat toisiaan. Sormenpäästä uupui tunto kokonaan ja nenä valutti nestettä kuonolle niin, että lopulta kylmä kiristi nenän alta enemmän, kuin poskipäistä.
Pakko päästä hetkeks istumaan, hän päätti erään isomman kivenlohkareen tullessa näkyviin.
Primer istahti kiven sivulle, jonne ei tuullut niin kovin. Hän hieroi turtuneita jalkojaan ja tarkisti sitten taas puhelimensa
Ei mitään.
Tyttö huokasi. Hänellä ei tainnut olla enää vaihtoehtoja.
Alistuneena Primer avasi lokin, löytääkseen äidin numeron nopeasti. Selatessaan hänen silmänsä välähtivät erääseen toiseen nimeen.
Eno.
Olisiko niin, ettei tyttö joutuisikaan loppuelämän arestiin? Pystyisikö hän vielä välttämään välttämättömän?
Primer valitsi äitinsä veljen numeron ja painoi toiveikkaasti kännykän korvalleen. Eno oli mitä todennäköisimmin vielä hereillä. Eikä hän varmasti lavertelisi hänen äidilleen tämänkertaisesta karkureissusta, kuullessaan kuinka julmasti tytön ”ystävät” olivat tämän hylänneet.
Puhelin tuuttasi useamman kerran. Jokainen tuuttaus sai jännityksen ja huolen kipristelemään kovemmin vatsanpohjassa. Primer oli jo luovuttaa, kun linja yhtäkkiä avautuikin.
” Halloo?” Tuttu ääni tokaisi iloisesti.
Helpotus humahti tytön kehoon. Hän aikoi hihkaista yhtä iloisen kuuloisen vastatervehdyksen, kunnes joku toinen nauroi linjan toisessa päässä. Tyttö kuuli enon hyssyttelevän naurajaa hiljaiseksi ja kun se ei toiminut, murisevan leikkimielisen uhkauksen.
Primer kuunteli enon taustalta kaikuvaa nopeatempoista rockmusiikkia ja iloista puheensorinaa hiljaisena.
Eno on ulkona. Ei sillä oo aikaa.
Hiirityttö nosti luurin korvaltaan. Hän oli juuri painamassa punaista, kun miehen ääni kaikui uudemman kerran langan toisesta päästä.
” Haloo? Onks siellä joku?”
Primer mietti muutaman paniikintäyteisen sekunnin kannattaisiko vain lopettaa puhelu. Jos eno rupeisi tutkimaan mystistä soittajaa ja yrittäisi soittaa hänelle takaisin, hänen olisi joko; annettava selitys hiljaisuudelleen tai olla vastaamatta. Jälkimmäisessä tosin oli riski, että tämä huolestuisi, soittaisi heille kotiin, jossa lapsenvahti vastaisi ja tajuaisi sitten hänen lähteneen. Lapsenvahti kertoisi äidille aivan takuuvarmasti.
Primer kuuli enon huokaavan turhautuneesti.
Hän aikoo lopettaa! Tyttö tajusi kauhistuneena.
” Hei, Modo-eno!” Hän sanoi äkkiä.
” ...Primer?” Varovainen ääni kysyi.
” Joo.”
” Mitä sä tähän aikaan-”
” Tahdoin vain soittaa ja kysellä, miten menee?” Primer yritti kuulostaa mahdollisimman välinpitämättömältä.
Esitän vaan mahdollisimman normaalia, kyllä se siitä. Eno unohtaa koko jutun. Tyttö koitti vakuutella itseään.
Linjan toisessa päässä oli hiljaista. Jopa musiikki ja puhe taustalta olivat kadonneet.
” Hyvin mulla menee… Kuinka niin?” Modo kummasteli.
” Muuten vaan.” Primer valehteli ja niiskaisi heti perään.
Hiljaisuus valtasi linjan jälleen.
Kysy nyt jotain, dorka! Hän selvästi epäilee.. Hiirityttö räpytteli vimmatusti miettiessään.
” Oletko joissain bileissä, vai?” Primer keksi lopulta.
” En oikeestaan. Ollaan Rubyn ja jätkien kans Wesserissä.”
” Ahaa. No kivaa iltaa teille!” Primer hihkaisi ja koitti lopettaa puhelun.
” Hei hei hei!” Modo naurahti protestin. ” Eikö nyt ole mun vuoro kysellä?”
Hitto! Eno välitti aivan liikaa.
Tytön kurkkua kuristi.
” Kysyä mitä.” Primer kähisi.
” Miten sulla menee? Yleensä kuulumisia vaihdellaan.”
” Ihan hyvin täällä kanssa.” Hän vastasi aivan liian pikaisesti. Tyttö tajusi erheensä välittömästi, mutta vahinko oli jo tapahtunut.
” Ihan oikeasti?” Mies epäili, äänellä, joka kertoi enon tietävän hänen valehtelevan.
Hiirityttö availi ja sulki suutaan kuin kala kuivalla maalla, koittaessaan päättää mitä sanoisi.
Kotiin oli hirvittävän pitkä matka. Hän oli jo nyt aivan jäässä ja vain hänen harmaaturkkinen isoäitinsä tiesi kuinka pahasti hän ehtisikään kylmettyä lisää heppoisessa asussaan.
Mutta enolla on menoa…
” Primer?”
En tahdo olla vaivaksi..
” Ootsä siellä?”
Musiikki palasi hetkeksi ja loppui taas kuin seinään. Primer veti syvän, vapisevan hengenvedon.
” Oon pahoillani. Ei ois pitäny soittaa. Mä vaan...” Kyyneleet kohosivat tytön silmiin. Primer puristi silmät kiinni, jotteivät ne pääsisi vierimään ja pahentaisi kylmän tunnetta poskilla,
” Sä vaan..?”
” Ei mitään. ” Hän pudisti päätään. ” Yks ihan tyhmä juttu.”
Uusi vaitonainen hetki valtasi heidät. Primer tiesi enon kuuntelevan tarkasti hänen epätasaista hengitystään. Analysoivan täytyikö siitä olla huolissaan.
Tyttö kirosi mielessään, ettei ollut ottanut huomioon äitinsä veljen taipumusta ylenpalttiseen huolehtimiseen.
” Ootko nyt IHAN varma, et kaikki on hyvin?” Modo yritti vielä.
Primer sai taistella kaikin voimin, ettei ratkennut itkemään ja vuodattanut koko kamalan päivän tapahtumia alkaen riidasta hänen ja äitinsä välillä, joka oli myöhemmin muuttunut hänen ja veljen väliseksi, aina hänen kurjan karkureissunsa surkeaan loppuun.
Hiirityttö rutisti jalat rinnalleen, aivan kuten muutama tunti aiemmin kuivuneen lammen rannassa, jonne hän oli paennut ’ystäviään’.
Tyttö värähti kylmästä ja katsahti pilvetöntä taivasta, ennen kuin päätti vastata rehellisesti.
” En. Mun on kylmä.”
Eno tuhahti huvittuneen kuuloisesti.
” Laita lisää päälle. Tai lämmitystä kovemmalle.” Mies neuvoi avuliaasti.
Voi kumpa… Primer haaveili omasta sängystään, jossa voisi tälläkin hetkellä maata, ellei olisi lähtenyt.
” En ole kotona.” Sanat karkasivat hiiritytön suusta. Ja yllätyksekseen hän huomasi olevansa siitä ihan onnellinen. Muisto kodista ja lämmöstä, voittivat sillä hetkellä sata-nolla pelon mahdollisesta rangaistuksesta.
” Etkö?” Modo hämmästyi.” Missäs sitten?”
Primerin silmät kiersivät horisontissa helottavia kivimuodostelmia ja korkeiden puiden latvoja. Kaupunki oli jossain niiden takana.
” En tiedä. Kai jossain kaupungin reunalla.” Hän sanoi hiljaa.
” Siis jossain ulkona?! Primer, mitä hemmettiä sä-”
” Mä oon niin saatanan tyhmä...” Tyttö vinkaisi. Kyyneleet murtautuivat hänen tahtonsa läpi ja valuivat kuumina noroina poskille.
” Heihei.. Äläs nyt..”
Primer ei kuullut loppua. Kännykkä valahti hänen tunnottomiksi kohmettuneista sormistaan maahan. Hän koitti saada sen takaisin, mutta kädet vapisivat itkusta ja kylmästä ja vesi silmissä sumensi näkökenttää, niin että se kimposi vain kauemmas. Primer yritti vielä toistamiseen, jälleen samoin tuloksin.
Ihan sama. Mitä vitun väliä silläkään on. Hän ajatteli.
Hetken tyttö vain itki ja katui omaa tyhmyyttään. Äiti vihasi häntä, veli samoten ja nyt hän oli varmasti onnistunut suututtamaan enonkin. Ennen pitkää isoäitikin varmaan suuttuisi hänelle. Sitten hänellä ei olisi enää ketään muuta kuin isä. Jota hän tuskin tunsi.
Äiti ei kuitenkaan päästäisi häntä asumaan isän luokse joten...
Primer kääntyi polvilleen karhealla hiekalla. Pienet jyväset tarttuivat turkkiin ja pistelivät ikävästi kylmässä kipeytyneitä jalkoja. Käsikopelolla hiirityttö löysi puhelimensa.
Eno oli (valitettavasti) yhä linjan päässä.
”Primer?! PRIMER?!” Tämä huusi taukoamatta.
” Joo täällä..” Tyttö vastasi, hieman rauhoittuneena. Hän pyyhkäisi nenäänsä nahkatakin hihaan.
” Missä sä olet?”
” Mä sanoin jo! En tiiä! Jossain kaupungin laidalla...”
Puhelimesta kuului raskas huokaus.
” Laita paikannus päälle. Mä tuun.”

Primer ei ehtinyt puhelun loppumisen jälkeen hytistä kylmässä kuin hieman päälle kymmenen minuuttia, kun hän huomasi horisontissa siintävät valopilkut. Ne lähestyivät häntä hurjaa vauhtia ja olivat muutamassa minuutissa jo niin lähellä, että hän saattoi erottaa kolme erillistä etuvaloa.
Aiku kiva… Tyttö ajatteli nolona.
Tietenkin enon ystävät olivat tulleet hänen mukaansa.
Primer pyyhki hulluna ripsivärin jäänteitä poskiltaan aina siihen asti, kunnes prätkät pysäyttivät muutaman metrin päähän kivestä, jonka suojassa hän istui. Hiirityttö yritti esittää tilanteen olevan hallinnassa, nousemalla hitaasti pystyyn ja pyyhkäisemällä hiekkaa farkkuhameensa takamuksesta, niin välinpitämättömästi kuin osasi.
” Primer!” Eno juoksi hänen luoksensa ja rutisti hänet syleilyynsä.
Primer kietoi värisevät kätensä miehen kookkaan yläruumiin ympärille. Eno oli halannut häntä ensin, joten hän saattoi vastata nolostelematta.
” Ooksä kunnossa?!” Hiirimies irrotti hieman otettaan skannatakseen siskontyttönsä antenneista varpaisiin. Kun hän ei sitten tavannut silmillään mitään hälyttävää ja näki Primerin vielä nyökkäävänkin, kietoi tämän uudemman kerran käsivarsiensa suojaan.
” Sähä oot ihan jäässä!” Modo kauhistui.
Mieshiiri puristi tyttöä tiukemmin itseään vasten. Primerin kädet tiukensivat otettaan lähes samanaikaisesti.
Lämpenisipä hän nopeasti.
” Miks sä oot täällä? Ja näin myöhään?” Eno kysyi hetken päästä. Hän irtaantui tytöstä hieman nähdäkseen paremmin tämän kasvot.
Primer ei suostunut katsomaan kookkaaseen mieheen.
” Onks siitä pakko puhua nyt? Mulla on tosi kylmä ja haluun kotiin.” Vaikka hiirityttö oli suunnitellut toteavansa edellisen mahdollisimman ei-sillä-ole-mitään-väliä tyyliin, hän huomasi kauhukseen itkun kähentäneen hänen äänensä säälittäväksi piipitykseksi.
Modo irroitti otteensa huokaisten.
” Hyvä on. Mut usko vaan, ettei tää jää tähän!” Eno heristi hänelle sormeaan ja ravisti sitten takin harteiltaan.
” Pue tää.”
Primer sujahti vaatteeseen innokkaasti. Rinnehyppijän karvalla vuorattu nahkatakki oli yhtä lämmin kuin enon syleily aiemmin. Tyttö oli aikonut vain kiskoa takin sivut toistensa ylle, kuin kietaisumekossa konsanaan, mutta kun mieshiiri huomasi sen, hän pysäytti tytön kädet ja sulki vetoketjun tämän puolesta.
” Modo-eno...” Primer puhisi nolona.
Enon mukana tulleet ystävät eivät onneksi keskittyneet heihin, vaan nojailivat prätkiensä ohjaussarviin keskustellessaan keskenään.
” Ja sit mennään.” Eno ei päättänyt tytön häpäisemistä siihen, vaan ohjasi tämän olkapäistä pitäen moottoripyörälleen.
Siinä vaiheessa mieshiiren ystävät päättivät keskinäisen jutustelunsa ja nyökäyttivät hiiritytölle tervehdyksen. Primer heilautti heille varovaisesti kättään.
” Oliks noidenki pakko tulla?” Tyttö sihahti, istuessaan Lil’hossin kyytiin.
” Oli.” Hiirimies töksäytti.
” Miks?”
” Koska on vaarallista liikkuu yksin pimeellä. Varsinki kaupungin ulkopuolella.” Modo vastasi ja painoi sitten varakypärän hiiritytön päähän.
Primer tuhahti, muttei viitsinyt väittää vastaan. Hän ei kuitenkaan ollut vielä kuivilla.
Eno ystävineen polkaisi moottorit käyntiin ja nopeasti he kiitivät metsän ympäri, kaupunkiin.
Kun he kääntyivät tytön kotikadulle, Primer kiskaisi miestä tämän paidanhihasta.
” Pysähdy vähän kauemmas, jooko?”
Modo jännitti hartioitaan ärtyneenä. Hetken ajan hiiritytön vatsaa kipristi pelko, kun hän tajusi, ettei ollut saanut vielä tilaisuutta kerätä enolta säälipisteitä.
Vaikka tämä ei ollutkaan mikään lavertelija, Modo-eno tahtoi tehdä sen minkä ajatteli olevan hänen parhaakseen. Ja tässä tapauksessa se saattoi hyvinkin tarkoittaa rangaistusta.
” Modo-eno, kiltti! Mutsi on jo muutenki ihan ragena mulle! Pliiiiiis pysähdy!” Primer rutisti miehen paidankangasta tiukemmin.
Hän kuuli enon hengittävän kerran oikein syvään. Sen jälkeen tämä vapautti kätensä kaasulta, jolloin pyörän vauhti hidastui pikkuhiljaa.
He pysähtyivät kolmen talon päähän, tytön omasta.
” Kiitti, Modo-eno! Oot paras!” Primer rusensi miehen keskivartaloa muutaman sekunnin ja loikkasi sitten innokkaasti pystyyn.
” Hetkinen.” Modo pysäytti hiiritytön nappaamalla tämän käsivarresta otteen. Primer käännähti ihmeissään takaisin.
Hiirimies painoi visiirinsä auki ja kohotti kulmiaan.
” Mitä unohtu?”
Tyttö mietti hetken, kunnes muisti takin yllään.
” Aa joo, sori.” Primer kiskaisi kätensä takaisin itselleen, avatakseen vetoketjun, mutta yllättäen eno pudistikin päätään.
” Mä voin hakee ton aamulla. Mut ennen ku mä lähen nukkumaan, haluun tietää; Primer, mitä sä teit siellä keskellä ei mitään – keskellä yötä?”
Raskas puna nousi tytön kasvoille. Kiusaantuneena, hän katsoi alas.
” Eiks tän vois hoitaa joskus toiste?”
” Primer -”
” Niiku joskus sillon ku ei oo sata miinusastetta ja tarpeetonta yleisöä?” Primer vilkaisi nopeasti toisia mieshiiriä prätkillään, ennen kuin palasi tuijottelemaan kengänkärkiään.
” Ei jätkät välitä.”
” No mä välitän! Tää on ollu ihan kauhee päivä jo muutenki, enkä tosiaa kaipaa mitää julkista nöyryytystä, yhestä tyhmästä virheestä!” Kyyneleet nousivat jälleen kerran hiiritytön silmiin. Hän räpytteli vimmatusti, jotteivat ne pääsisi valumaan ja enon ystävät saisi väärää mielikuvaa hänestä.
Primer ei ollut mikään pillittävä teinityttö. Ei ainakaan yleensä. Tänään vain maailma oli ollut hänelle erityisen epäreilu.
” Emmä haluu sua mitenkää tässä ripittää -”
” Aijaa? No tuntuu vähän siltä.” Primer puuskahti.
Tyttö kuuli enon vetävän jälleen yhden syvemmän hengenvedon ja puhaltavan raskaasti nenän kautta ulos.
” Mä vaan haluun tietää, pitääkö mun käydä poliisiaseman kautta.” Modo sanoi sitten.
Primer napsautti kauhistuneena silmänsä tähän.
” P-poliisi? Miks ihmeessä muka?” Hän naurahti hermostuneesti.
Hiirityttö taisteli kovasti pitääkseen katseensa mieshiiren omassa, niiden hiljaisten sekuntien aikana, kun tämä etsi tarinaa tämänpäiväisestä hänen kasvoiltaan.
Primer tiesi näyttävänsä aivan karmealta. Hänen meikkinsä oli useita tunteja vanha ja useamman itkukohtauksen uhri. Se ei siis mitenkään voinut enää tehdä hänestä itsevarmemman ja aikuisemman näköistä, niin kuin silloin kun hän oli sen alun perin kasvoilleen sivellyt.
Tyttö puristi takahampaitaan yhteen, käsiä rintaansa vasten ja liimasi jalkansa tiukasti asvalttiin, koittaessaan peittää kehonkielellään sen mitä hänen meikkinsä paljasti.
Lopulta eno lakkasi tutkimasta häntä ja myötätunto ilmestyi tämän piirteisiin.
” Primer, satuttiko joku sua?” Modo esitti kysymyksensä hiljaa, melkein kuiskaten.
Hiirityttö nielaisi. Vilpitön sävy, joka koristi jokaista mieshiiren sanaa, oli niin kotoisan kutsuva.
Enolle hän voisi kertoa.
Tämä ei tuomitsisi häntä. Syyttäisi, kaikista niistä virheistä mitä hän oli tänään tehnyt – salaa yksin lähtemisestä, väärästä seurasta, siitä yhdestäkään drinkistä tai liian lyhyestä hameesta.
Eno ei koskaan sanoisi, että se oli ollut aivan hänen oma vikansa.
Hiirimies puolustaisi häntä viimeiseen tappiin asti. Kääntäisi kaikki kivet ja kannot löytääkseen hänelle väärää tehneet ja raahaisi nämä tuomiolle. Kunhan siis olisi ensin antanut näille omansa.
Ja juuri siitä syystä, Primer ei voisikaan kertoa.
” Ei.” Hän onnistui juuri ja juuri pitämään äänensä vakaana.
” Primer.” Eno henkäisi ja sulki silmänsä.” Jos joku – aivan sama kuka – teki sulle jotain tai vaikka vaan sano sulle jotain, minkä tähden sä melkeen palelluit kuoliaaks yksin erämaassa… ” Modon ääni värisi tukahdutetusta vihasta, kun hän vain ajattelikin tilannetta, jossa tyttö ei olisikaan soittanut hänelle ja tästä ei oltaisi löydetty kuin ruumis, sekä mysteeri tämän viimeisen illan tapahtumista.
” Mun pitää saada tietää. ”
Primer nieleskeli enonsa lailla tunteitaan hetkisen, kunnes uskoi olevansa täysin kontrollissa.
” Ei oo mitään tiedettävää.”
” Oikeesti?” Modo epäili.
Primer lukitsi katseensa hiirimiehen omaan.
” Oikeesti.”
Hiiritytön kaksoisveli oli joskus ihmetellyt, miksi hän vaivautui valehtelemaan enolle, äidille tai isoäidille, kun nämä olivat luonnostaan sellaisia valheenpaljastuskoneita. He haistoivat yritykset puhua palturia, ennen kuin ajatus siitä oli ehtinyt kunnolla muodostuakaan.
Primer oli siitä syystä jäänytkin näiden haaviin useita kymmeniä kertoja. Mutta se ei tyttöä haitannut, sillä toisin kuin Rimfire luuli, kiinni jäämisestä oli hyötyäkin.
Jokaisella kerralla hän tuli paremmaksi. Ja kun tosipaikka – kuten nyt – tuli, hänen pokerinaamansa oli vertaansa vailla.
” Mä menin yksiin bileisiin Lizzien kans, mut riitaannuttii ja mä päätin lähtee. Luulin voivani kävellä kotii, mut matka osottautuki odotettua pidemmäks. Jos siis vaikutin jotenki erityisen ahdistuneelta sillo puhelimessa, nii se johtu siitä et olin vaa surullinen siitä meijä riidasta.” Primer lateli tarinan, jonka oli keksinyt odotellessaan enoaan.
Modo makusteli jonkin aikaa tytön sanoja, mutta nyökäytti sitten hitaasti muutaman kerran.
” Okei.”
Hiirityttö oli henkäistä helpotuksesta. Hän kuitenkin naamioi sen pikaisesti haukotukseksi.
” Jos siis ei ollu muuta, nii mä tästä-” Primer yritti, mutta eno ei ollutkaan vielä lopettanut.
” Pääskö Lizzie kotiin? ” Tämä kysyi.
” Joo. Tai ainaki luulisin. Mä- tai siis me saatii kyyti yheltä tyypiltä, joka sano heittävänsä meijät takaski, et eiköhän se päässy himaa.” Tyttö rykäisi, huomatessaan mieshiiren katseen palaavan uudemman kerran tutkivaksi.
” Pitäskö sun soittaa ja kysyy?”
Hitto. Eno välittää tosiaan – aivan – liikaa.. Primer kirosi huonoa päätöstään mielessään.
” Ei. Se on salee jo nukkuus ja jos herätän sen tai sen porukat, ei varmasti enää koskaa sovita. Plus vaik se oiski jossain, nii tuskin ees suostuis vastaan mulle just nyt.” Hiirityttö niiskautti.
Hän näki, että mieshiiri oli jatkamassa samalla radalla, joten lisäsi sitten kipakampaan sävyyn; ” Oisko tää kolmannen asteen kuulustelu nyt tässä? Vai pitäskö ootaa et multa tippuu pari sormee pois, ennen ku uskot et mä oon aivan jäässä ja haluisin jo sisää?”
Modo vilkaisi nopeasti tytön yhteen kietoutuneita sormia.
” Mä tuun huomenna käymää. Nuku hyvin.” Eno rutisti hieman hänen olkavarttaan ja kaasutti sitten ystäviensä rinnalla pois.
Primer ei jäänyt katselemaan näiden perään, vaan harppoi pikaisin askelin kahden talon ohitse ja käveli sitten naapuritalon aidan vierustaa kulkevaa polkua talojen takaiseen pieneen metsään. Hän hiippaili puiden välissä talonsa takapihan taa ja varmistettuaan, ettei nähnyt ketään ikkunoissa, hilpaisi pihan poikki oman huoneensa ikkunan alle.
Primer kipusi siitä taidokkaasti sisään.
Hänen korkosaappaansa jättivät hiekanmuruja työpöydällä lojuville papereille, hänen astuessaan niiden ylitse.
Tyttö istui pöydän reunalle, sulki ikkunan takanaan ja riisui sitten saappaansa, ennen kuin loikkasi lattialle.
Hän avasi vaatehuoneen oven, laski kenkänsä paikoilleen ritilälle ja ryhtyi sitten etsimään sopivaa piilopaikkaa enon takille.
Äiti tarvitsi vaatehuoneessa säilytettäviä tavaroita harvemmin, mutta riskejä oli turha ottaa.
Sopiva piilo löytyi tytön salikassista.
Primer painoi takin karvoja lyttyyn, vetäessään vetoketjun sen ylitse.
Kun hän oli vielä asetellut kassin hieman piiloon kenkähyllyn taa, tyttö sulki vaatehuoneen oven.
Seuraavaksi Primer otti suunnakseen veljensä huoneen. Rimfire nukkui siellä kuorsaten, vain puolet petivaatteista ja raajoista sängyllä.
Hän joutui hetken hakemaan, mutta löysi lopulta tämän puhelimen. Hiirityttö napsautti näytön päälle, avasi sieltä lukemattomat viestit ja poisti kaikki sen illan aikana lähettämät viestinsä.
Primer käveli takaisin omaan huoneeseensa rauhallisin mielin.
Nyt hän ja eno olivat ainoat. Kukaan muu ei koskaan pystyisi edes epäilemään illan olleen mitenkään epätavallinen.
Hiirityttö hieroi meikinpuhdistusliinoilla kasvojensa turkin puhtaaksi ja ryhtyi sitten riisuutumaan.
Kiskoessaan yöpukunsa paitaa päälleen, Primer tunsi jonkin polttelevan hänen hartiassaan. Ihmeissään, tyttö sujautti kätensä kankaan alle. Ennen kipeää kohtaa, hän tapasi jo jotakin ihmeellistä - turkkiin paakkuuntunutta murenevaa tahmaa. Päästessään vielä pidemmälle, tytön sormet löysivät syyllisen – pienen, mutta yllättävän syvän haavan.
Primer nosti kätensä pois, tarkastellakseen kosteita veriläikkiä sormissaan.
Mistä..? Tuskin ajatus oli ehtinyt kunnolla muodostuakaan, kun hän jo muisti.
Salaman lailla tyttö hyökkäsi pöydälle jääneitä puhdistusliinoja kohti.
Primer hinkkasi sillä sormensa ja sitten vielä haavankin, välittämättä lainkaan kuinka kovasti se sitä kirveli.
Kun verta ei enää tullut, hän vaihtoi liinan uuteen ja hinkkasi vielä kierroksen silläkin.
Sitten hän pyyhki kämmenensä. Kyynärvartensa. Olkavarret molemmin puolin. Saastainen tunne vain vaihtoi paikkaa, kunnes tyttö oli tuhonnut paketista yli puolet ja hangannut koko kehonsa.
Yöpukukin joutui vielä vaihtoon, ennen kuin Primer sai kuvottavan tunteen laskeutumaan.
Hiirityttö veteli henkeä hitaasti ja syvään, talsiessaan vaatehuoneesta takaisin sängylle.
Hän siirsi peittoaan hieman sivuun ja sujahti sen alle.
Primer hämmästyi, ettei se tuntunutkaan niin lohdulliselta, kuin hän oli kuvitellut. Sänky, tai edes koko huone, ei ollut yhtään niin lämmin, mitä hän oli aavikolla vaeltaessaan muistellut.
Ei hän muistanut koskaan aiemmin kokeneensa kotona itseään tällä lailla yksinäiseksi.
Tyttö veti polviaan rintaansa vasten, surun hiipiessä puristamaan sitä.
Primer katseli lattialle heittämiään liinatolloja hetken, sulki sitten silmänsä ja itki vielä kerran.

” Sanoinko mä sulle jo, et näytät tosi kuumalta?”
” Saphirellä on just tollane mekko sen uudella musavideolla.”
” Osaaks säki tanssii sillee?”
” Ootsä aikamoinen.. Paljo coolimpi ku muut sun ikäset. Enkä mä nyt sano, et esim Lily, ois luuseri tai mitää, mut ei se vaa oo yhtä aikuinen ku sä. Niiku sä tajuut tätä elämää paljo enemmä, etkä oo nii tiukkis.”
” Mä tahtoisin viedä sut joskus ajeleen. En tiiä ootko huomannu, mut mä sain vähäaikaa sit mudelt täysin uuden Spitfiren.”
” Cooey, Barak, Mä ja Kimber suunniteltii et pöllittäs kutone ja lähetäs Sabervalleyy. Haluuks tulla messii?”
” Emmä tiiä mihin ne meni, mut eipä kyl kiinnostakkaa...”
” Kamaan muru.. Älä nyt oo tommone… Sä haluut kuitenki..”

Primer ponkaisi istumaan.
Hän kiersi katseellaan kauhuissaan ympäristönsä, mutta tajutessaan olevansa omassa huoneessaan, henkäisi helpottuneena.
Jostain kyllä oikeasti kantautui miehisiä ääniä.
Hiirityttö höristi korviaan. Veljen ääni erottui muutaman sekunnin kuuntelemisen jälkeen, mutta toisesta hän ei saanut aivan heti kiinni.
HITTO! Primer parkaisi mielessään, tunnistaessaan lopulta syvemmän äänen kuuluvan enolleen.
Hän ponkaisi vauhdilla pystyyn ja ryhtyi keräämään koviksi kuivuneita puhdistusliinoja roskakoriin, samalla toisella kädellä tekstaten Lizzielle, että hän saattaisi tarvita tätä valehtelemaan hiukan puolestaan.
Primer nappasi meikkipussukkansa ja yhden vaatekerran mukaansa kylpyhuoneeseen. Hän pysyi linnoittautuneena siellä, kunnes oli saanut ystävänsä suostumuksen yhteiseen tarinaan ja poistettuaan sitten vielä todistusaineiston.

Modo ja Rimfire keskustelivat jotain tulevasta vuosittaisesta kalareissustaan, Primerin lopulta ilmestyessä keittiöön.
” Huomenta systeri!” Tytön veli hihkaisi nähdessään tämän ensimmäisenä.
Primer mutisi siihen vastauksen ja koitti hymyilläkin vähän, mutta hänen suupielensä putosivat välittömästi, kun hänen silmänsä kohtasivat enon omat.
Niissä ei ollut uteliaisuutta, huolta, pettymystä tai mitään muutakaan, joka olisi voinut luvata hiiritytölle ongelmia. Tämän katseesta ei välittynyt mikään tietty tunne lainkaan ja jostain syystä se sai Primerin olon hyvin hermostuneeksi.
Hän saattoi vain arvailla tämän mielenliikkeitä, samalla kun esitti etsivänsä jotain suuhunpantavaa.
” Nii oliko sulla niitä karttoja jossain?” Modo kysäisi viattoman kuuloisesti tytön veljeltä, joka nyökäytti innokkaasti ja ilmoitti sitten palaavansa tuota pikaa.
Rimfiren juostessa huoneeseensa etsimään sitä mistä nämä ikinä olivatkaan enon kanssa puhuneet, Primerin vatsaa rupesi vääntämään.
Hän heitti toisen poimimansa ison frulan palasen takaisin jääkaapissa sijaitsevaan kulhoon.
Hiljaisuus muuttui raskaammaksi sekunti sekunnilta, mutta kumpikaan hiiristä ei inahtanutkaan.
Vasta kun Primerin oli käännyttävä ympäri, saadakseen huoneen toiselta laidalta, laatikosta haarukan, hän päätti tarttua härkää sarvista.
” Mitä kuuluu?” Hiirityttö kysyi täysin muina miehinä vaeltaessaan enonsa ohitse, joka istui pöydän ääressä.
” Ihan hyvää. Kiitos kysymästä.” Mieshiiri kallisti pitelemäänsä lasia ja tyhjensi sen kurkkuunsa. ” Entäs sulle?” Hän kysyi sitten.
” Hyvää kans.” Primer nappasi haarukan lipastosta.
” Ruby?” Tyttö jatkoi huoletonta jutusteluaan, vetäessään tuolin harmaan jättiläisen vierestä itselleen.
” Palas nyt aamulla koululle.” Modo kertoi.
” Säki oot sit lähössä?”
” Parin päivän päästä.” Mies myönsi.
Primer hymähti, muttei keksinyt enää, miten jatkaa.
Hiljaisuuden venyessä uudemman kerran, hiirityttö toivoi, että eno oli päättänyt unohtaa eilisillan kesken jääneen kyselytunnin ja päästää hänet pälkähästä.
Täytyy keksiä miten mä saan muilutettua sen takin takasi sille..
Primer oli halunnut vaatteesta kiihkeästi eroon, sillä se oli raskauttava todiste edellisyön karkureissusta ja koska oli vakaasti päättänyt haudata kaikki muistot siitä. Eikä se onnistuisi ilman, että enon takki lähtisi talosta. Nyt kuitenkin hän toivoi vain voivansa palauttaa vaatteen enolleen, koska oli tälle niin kiitollinen hänen salaisuutensa pitämisestä.
” H-haluisiks, et mä haen sen nyt, vai pitäskö se ripustaa vaa naulakkoon, nii et voisit vaa napata sen siitä lähtiessäs?” Primer sörkki hedelmiä kulhossa puhuessaan, mutta nosti katseensa, kun eno ei heti vastannutkaan.
Modo näytti silmäilevän aterinta, joka pyöritteli ruuan palasia. Hiirityttö pysäytti sen liikkeen, huomatessaan sen kiinnostavan enoa.
” M-mä voisin myös käydä h-heittääs sen sun prätkälles, nii kukaan ei i-ihmettelis.” Primer köhäisi kurkkuaan useamman kerran, mutta aina vapina yllätti sanan toisensa jälkeen.
Hänestä alkoi pikkuhiljaa tuntua, että olisi ollut parempi, jos eno olisi vain ollut vihainen. Tytön pokerinaamaa ei ollut varusteltu toista samankaltaista vastaan.
Oli aika vaihtaa taktiikkaa.
” Voin mä pitääkki sen, josset sä kerran haluu sitä takasin.” Primer kivahti.
” Mä voisin tehä siitä vaikka söpön liivin ja matchäävät hanskat. Ei ainakaa handut jäätyis, jos vaikka pitäs seisoskella ulkona oottamas kyytii. Tai kuuntelemas saarnaa.” Tyttö yritti provosoida reaktiota ulos harmaasta jättiläisestä, vielä levittämällä suutaan ’herttaiseen’ virneeseen, mutta ei mitään.
Ei sit! Primer työnsi jaloillaan itseään voimakkaasti taaksepäin, niin että tuolin jalat kirskuivat hiertäessään kivilattiaa.
” Joko sä soitit Lizzielle?” Modon ääni pysäytti tytön.
Hänen teki mieli olla vastaamatta, niin kuin eno oli juuri äsken tehnyt hänelle. Marssiessaan yhä täyden kulhonsa kanssa tiskipöydän luo, hermostus kuitenkin ilmestyi kutittelemaan hänen vatsansa pohjaa.
Hiirityttö ei ollut vieläkään täysin kuivilla. Ja jos eno nyt päättäisikin laverrella, hänen univelkainen äitinsä rankaisisi häntä paljon kovemmin, kuin jos hänelle olisi kerrottu heti.
” Joo. Se on kunnos. Ja me sovittii.” Primer vastasi lopulta.
Hän käännähti ympäri ja nojautui tiskipöydän reunaan, aivan kuin olisi tarkoittanut tehdä niin koko ajan.
” Hyvä.”
” Jep.”
Modo siirtyi pyörittelemään lasia sormissaan, taas sen näköisenä, että aikoi vain olla hiljaa. Se sai kiukun uudelleen leimahtamaan tytön rinnassa.
” Joten haluuksä sen takin, vai saammä ittelleni uusia asusteita?” Primer tiedusteli kuivasti.
” Juotiiks siellä bileissä?” Hiirimies kysyi, yllättäen täysin tytön.
Pienen hetken hän kasaili villisti poukkoilevia ajatuksiaan. Vaistomaisesti hän vilkaisi ovesta käytävälle. Äidin huoneen ovi oli yhä visusti kiinni.
” Missä bileissä?” Primer sai lopulta sanotuksi.
Modon kulmat kohosivat.
” Etkös sä eilen päätyny sinne aavikolle, koska lähit jostain semmosista?” Hän muistutti hiirityttöä tämän omasta tarinasta.
” Aaaa, niistä. No siis ei ne oikeestaa ollu bileet, vaa enemmän niiku semmone isomman porukan hengailu..” Primer sepitti nopeasti.
Hän potkaisi itseään mielessään muutaman kerran. Hiirityttö oli juuri rikkonut valehtelun kultaista sääntöä ’muista aina valheesi’. Hämmennys tappoi aina uskottavuuden.
Hiirimiehen kasvoille ilmestyi tiukka ilme.
” No juotiiks siellä ’hengailussa’? ” Modo nosti kätensä puuskaan, odottaessaan tytön vastausta.
Parasta varmaan sekottaa joukkoon pikkasen totuutta… Primer arveli, kuullessaan enon äänessä sen terävän sävyn, joka kaivoi totuuden esiin taitavimmankin lööperin laskijan puheista.
” Jotku joi joo.”
” Joiks sä?”
” Yhen.” Hän myönsi.
Hiirityttö oli olettanut näkevänsä viimeistään siinä vaiheessa pettymyksen aina niin kuuliaisen enonsa kasvoilla, mutta yllättäen mieshiiren ilme ei värähtänytkään.
” Yhen minkä? Tölkin? Pullon? Tonkan? Keissin?” Tämä jatkoi tiukkaamistaan.
Primer ei voinut estää itseään pyörittelemästä raskaasti silmiään. Aivan kuin hän olisi voinut juoda lavallisen alkoholia ja tajuta sitten maailmasta vielä niin paljon, että osaisi operoida kännykkäänsä ja soittaa vielä perheenjäsenelle, joka ei kaikkein innokkaimmin asettaisi häntä arestiin.
” Yhen tölkin *Ritzeriä.” Tyttö tuhahti.
” Ja sä joit tän ihan omasta tahdostas? Kukaan ei painostanu tai pakottanu?” Modo varmisti.
Primer kurtisti kulmiaan hämmentyneenä.
” Oisko sillä jotain väliä?”
” On. Paljonki.” Hiirimies totesi tiukasti ja jäi sitten hyvin keskittyneen näköisenä odottamaan siskontyttönsä vastausta.
Vaivoin, Primer tukahdutti tarpeen pyöritellä jälleen silmiään.
” Ei pakottanu. Mä join ihan ite. Ja nautin joka pisarasta.” Hän virnisti.
Se sai harmaan jättiläisen lopulta huokaamaan raskaasti.
Modo nousi. Hiirityttökin työnsi itsensä pystyyn, miehen tullessa häntä kohti.
” Primer… Mä en ees aijo sanoa, et sun ei pitäs vielä koskee alkoholiin, koska mä tiiän et sulle on aivan varmasti sanottu siitä. Ja koska sä oot selkeesti päättäny olla välittämättä siitä kiellosta.” Eno naurahti ilottomasti.
Primer puristi huuliaan yhteen, ettei olisi hymyillyt tälle reaktiolle.
” Mut mitä mä haluun sanoa on, et se oottaa sua kyllä. Sabervalleyn tehdas pysyy pystyssä ja Ritzerien valmistus jatkuu aivan varmasti toiset kuuskyt vai seitkyt vuotta, mitä se nyt on ollu olemassa. Sulla ei oo siis mikään kiire tuhota aivosolujas.” Modo huomautti. Hän laski kätensä hiiritytön olalle ja tämän katsoessa häneen, hymyili tälle hiukan toispuolisesti.
” Tiedän.” Tyttö vastasi enonsa hymyyn.
” Mä en vaikuttanu suhun yhtään, enhän?” Mieshiiri arvasi.
Primer kohautti olkiaan.
” Valitan.”
Modo pudisteli kevyesti päätään.
” Noh piti ainaki yrittää.” Hän henkäisi. ” Lupaa mulle kuitenki yks juttu.”
” Mikä?”
” Soita aina jatkossaki. Tai tekstaa. Iha mistä vaan. Koska vaan. Vaikka mä en vois tulla heti paikanpäälle tai tietäis miten, nii sä voit luottaa siihen, et mä hoidan sut aina kotii.” Eno kietoi oikean kämmenensä hiiritytön hartioiden ympärille ja rutisti tätä lujasti luvatessaan.
Primer nieleskeli kurkkuunsa hiipivää kuristavaa tunnetta pois vielä siinäkin vaiheessa, kun hänen veljensä lensi sisään keittiön ovesta.
” Sori et kesti, Modo-eno! Mä en löytäny niitä, nii tulostin uudet.” Rimfire selitti. Poika harppoi eteenpäin niin innoissaan, että oli kompastua omiin jalkoihinsa.
” Ei se mitää, Rimfire. Mul ei oo kiire.” Mieshiiri vakuutteli lempeästi.
” Lil’hoss on pihalla.” Eno sanoi matalaan ääneen tytölle, ennen kuin siirtyi tämän viereltä takaisin pöydän luo.

Primer laahusti takaisin huoneeseensa. Hän kaivoi salikassinsa kenkähyllyn takaa. Tyttö katseli sen pullottavia saumoja hetken, ennen kuin tarttui sen vetoketjuun.
Primer poimi valtavan takin. Hän silmäili sitä jonku aikaa ja sujautti sitten kätensä sen hihoista.
Tyttö ei tiennyt kuvitteliko vain, mutta aivan kuin se olisi ollut yhä lämmin. Primer kietoi puoliskot ympärilleen ja painoi kasvonsa kaulukseen, sulkien samalla silmänsä.

” Nohei, ehämmä nyt ollu tosissani! Luoja! Ihanku mua kiinnostas opettaa jotai neitsyttä, joka selkeesti koskaan ees pussannu, miten nää aikuisten hommat toimii.”
” Mul on paljo gimmakavereita, joiden kans mä voin halutessani panna, miks siis mä tuhlaisin aikaani johonkuhu sun kaltasee? Hei haloo. Mee ny vähä ittees.”
” Kukaa ei koskaan uskoiskaa, et mä alentuisin naimaa jotai wannabetä.”

Yksi pieni kyynel karkasi hiiritytön silmänurkasta. Primer pyyhkäisi sen nopeasti pois ja riisui takin.
Sen piti mennä. Muuten häneltä menisi vielä maine.

A/N:* Marsilainen limuviina merkki

Kuulostaa siltä että Primerilla on ongelmallisia kavereita

Harvemmin oon tullu enää tänne kommaamaa, ku oon jo beta vaiheessa kommentoinu, mut nyt halusin sanoa, et tää on jotenki nii ihana. Tuli niin lämmin olo tosta Moton enoilusta <3 Joku muu olis voinut ripittää nuoren tossa, ettei varmasti uskaltaisi soittaa enää uudestaan, vaikka mimmosiin hankaluuksiin joutuiskin, mutta Motolle varmasti voi soittaa pienellä kynnyksellä, kun enoa tarvitaan.
Aivan ihana one shot :3

Samaa mieltä edellisen kanssa <3. Tosi kiva tarina

Suuret kiitokset kummallekki :3

Pahgiz kirjoitti: Tuli niin lämmin olo tosta Moton enoilusta <3 Joku muu olis voinut ripittää nuoren tossa, ettei varmasti uskaltaisi soittaa enää uudestaan, vaikka mimmosiin hankaluuksiin joutuiskin, mutta Motolle varmasti voi soittaa pienellä kynnyksellä, kun enoa tarvitaan.

Aivan varmasti  [You must be registered and logged in to see this image.]

Jeah todella [You must be registered and logged in to see this image.]