Mitä jos... (S)

Ficin nimi: Mitä jos...
Kirjoittaja: Minde
Beta: HöpöHamsu ja Pahgiz
Tyylilaji/Genre: Toiminta / Draama
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Ei selkeää paritusta
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Miten asiat olisivat menneet jos Tanyan alus olisikin rysähtänyt Montanan sijasta Chicagoon?
Varoitukset: Viittauksia väkivaltaan / kidutukseen
Vastuunvapaus: En omista Prätkähiiriä Marsissa vain omat hahmoni ja tarinani. En myöskään hyödy ficeistäni rahallisesti.
A/N: Ajatus tähän ficciin syntyi unen seurauksena Ennen tätä unta olin jo pitkään ollut sillä ajatuksella, että Tanyan tarina on ”taputeltu loppuun”, mutta nyt löytyikin uusi näkökulma ja aion katsoa kuinka pitkälle se vie.

Santtu kiipesi Vinskin kyytiin kadun reunalta ja sai pitää tosissaan kiinni. Jätkät olivat selvästi juhlatuulella, kun olivat juuri pilanneet Leipäjuuston suunnitelmat ja rysäyttäneet tornitalon maan tasalle.
”Ehdotuksia illan ohjelmaan?” Turbo kyseli muilta leveä hymy kasvoillaan.
”HODAREITA!” ”HEVII!” ”LISÄÄ HODAREITA!”
”Ja ähkykuolema..” Santtu mutisi ja kullanruskea hiiri tyrski naurusta.
Vinski ja Moto eivät tainneet innostukseltaan kuulla naisen sanoja, mutta Turboa ne kyllä huvittivat.
”Älä ny iloa pilaa, beibi, antaa poikien purkaa paineita” kullanruskea hiiri puolusteli kavereitaan.
”Eikö ne tehneet sitä jo tuolla..?” Santtu heilautti kättään tulosuuntaan, jossa savusivat Leipäjuuston imperiumin rauniot.
Ennen kuin Turbo ehti vastata, iso välähdys viistosti ylhäällä kiinnitti hänen huomionsa.
”STOPPIA!” kullanruskea hiiri komensi ja Vinski ja Moto löivät jarrut pohjaan ja trio pysähtyi keskelle hiljaista katua.
Hiiret aktivoivat kypäriensä kaukonäkötoiminnot, että näkivät kunnolla mikä välähdyksen aiheutti.
”Oho, siinä on kyl kuuma peruna matkalla!” Vinski tokaisi.
Putoava kappale näytti olevan ilmakehän kitkan kuumentama avaruusalus. Ihme kyllä aluksen moottorit eivät olleet liekeissä, näytti siltä, etteivät moottorit käyneet ollenkaan. Kitka oli kuitenkin repinyt aluksen siivistä ja keulasta paloja irti, eikä alus näyttänyt olevan mitenkään kuljettajansa hallinnassa.
”Se rysähtää alas ja pian!” Moto totesi. ”Onneks näyttää olevan menossa sitä aluetta kohti minkä Leipis pisti tiilikasaksi..”
Jätkät kurvasivat aluksen perään.
”Äkkiseltään näyttäis plutolaisvalmisteiselta.. Onkohan Leipis saamassa vieraita?” Vinski pohti.
”Jos on, me kyl pamautetaan sellainen parkkisakko, etteivät tuu toiste” Moto ärähti silmä pienesti hehkuen.
Alus katosi hetkeksi isojen talojen taakse ja samassa he kuulivat jysähdyksen ja korvia raastavan vinkunan, kun alus osui vielä ehjän talon kylkeen ja kynti sitä ja katua pitkältä matkalta.
”Hyppää pois kultsi, tuo kuumentunut alus voi sytyttää koko korttelin palamaan!” Vinski komensi ja kerrankin Santtu totteli mukisematta.
Moto vilkaisi Turboa kysyvästi. ”Kai se pitää hakea jos ei ite tajua kömpiä ulos tuolta romukasasta..”
”Eihän me muuten saada selville kuka se on ja kenelle osoittaa valituskirjelmä” kullanruskea hiiri järkeili.
Harmaa hiiri loikkasi prätkänsä kyydistä ja juoksi Turbon perässä aluksen luo. Alus oli mennyt aika pahasti riekaleille, ja sivuovi oli vääntynyt pakkolaskussa lähes kokonaan irti. Moto hoiti lopun irrottamisen mekaanisella kädellään, ettei Turbo polttaisi itseään.
Vinski oli löytänyt kadun varresta palopostin ja sai sen suihkuttamaan vettä kadulle ja aluksen päälle.
”Aika rutussa on..” Moto sanoi hiljaa, kun kurkisti oviaukosta sisään. ”Mä en taida tästä mahtua..”
”Venaa tässä.. Vääntele aukkoa isommaksi, jos huudan” Turbo vastasi ja aktivoi hansikkaansa tsernopuikot.
Aluksen ohjaamo oli pimeänä, yksikään varoitusvalo ei vilkkunut tai sireeni huutanut. Ohjaamo oli kääntynyt aluksen peräpäähän verrattuna lähelle 45 asteen kulmaa ja Turbo joutui vääntämään toisen ohjauspaikan istuimen irti, että pääsi kunnolla sisälle.
Juuri kun Turbo ajatteli aluksen tulleen tyhjänä ilmakehän läpi Chicagoon, hän kuuli pienen yskäisyn toisesta istuimesta. Kun kullanruskea hiiri kääntyi katsomaan, hän jähmettyi hetkeksi täysin.
Istuimessa ja turvavöissä ei roikkunutkaan plutolainen lentäjä vaan marsilaishiiri. Hiiri oli nuori nainen, Turbon pikaisella arviolla teini-ikäinen. Pitkät, punaiset hiukset roikkuivat osittain kasvoilla, vasen käsi oli jäänyt jumiin istuimen ja ohjaussauvan väliin ja ohimossa oli pitkä haava, josta valui verta kohti lattiaa. Turkki oli hieman likaisen näköinen, mutta hyvin lähellä samaa kullanruskeaa sävyä kuin Turbollakin. Tytön yllä oli väljä, iso paita joka ylettyi yli polvien ja oli pahasti repeytynyt. Jalkineina hiiritytöllä olivat ohuet kangaskengät, jotka nekin olivat nähneet parhaat päivänsä noin pari vuosikymmentä sitten.
Turbo joutui nieleskelemään järkytystään hetken ennen kuin sai itsensä toimimaan. Turvavyöt oli saatava poikki äkkiä, että tyttö saisi hengitettyä.
Hetken kullanruskea hiiri etsi terävää leikkuriksi sopivaa asetta ja repäisi sitten kojelaudasta irti osittain mutkalle vääntyneen vivun, jonka alareuna vaikutti lupaavan terävältä.
”Ei hätää, pääset ihan just pois siitä” Turbo kuiskasi alkaessaan sahata vyötä poikki tytön hartian vierestä.
Kun ensimmäinen vyö napsahti poikki, Turbo työnsi istuinta taaksepäin, että tytön käsi vapautui puristuksesta ja alkoi sitten katkaista toista vyötä.
Vinski työntyi johtojen ja romun läpi ohjaamoon antamaan tilannetiedotusta.
”Tuota.. Soihtu ei jääny ihmisiltä huomaamatta, tännepäin näyttäis olevan tulossa ainakin paloku-” Vinskin lause katkesi kuin veitsellä leikaten valkoisen hiiren jäädessä sanattomaksi tytön nähdessään.
”Käykää tukkimassa suorin reitti tänne, mä irrotan hänet ja meen takakautta. Nähdään korjaamolla” Turbo komensi ja Vinski totteli vastaan sanomatta.
Moto katsoi valkoista toveriaan ihmeissään. ”Mitä siellä noin mykistävää oli?”
”Parempi et näet vasta sitten, ku ollaan tehty pari hidastetta” Vinski tokaisi hypätessään prätkänsä satulaan. ”Turbo käski toimia luovasti.”
Moto vilkaisi aluksen oviaukosta sisään, mutta vislasi sitten pikkukullan luokseen ja lähti Vinskin kanssa tekemään barrikadia paloautoille.
Turbo sai toisenkin turvavyön poikki ja nosti varovaisesti hiiritytön pois istuimesta. Tyttö alkoi onneksi yskiä vähän kuuluvammin, kun vyöt eivät enää painaneet rintakehää kasaan.
Kun hälytysajoneuvojen äänet alkoivat kuulua, Turbo nosti tytön käsivarsilleen ja poistui aluksesta.
Prätkä väläytti valojaan ampaistessaan hiiren eteen pysähdyksiin.
”Sitte pikana korjaamolle!” Turbo komensi istuessaan kyytiin ja asetti tytön sivuttain, nojaamaan hartiaansa vasten.

Santtu oli oikaissut pikkukujia korjaamolle ja oli juuri avaamassa asuintilojen ovea, kun kuuli prätkän kurvaavan pihaan.
”Eikö enää ollu tilaa jälkkärille vai?” nainen hymähti kääntyessään katsomaan.
Nähdessään tajuttoman hiiritytön Turbon sylissä Santtu oli pudottaa avaimensa maahan. ”Mistä sä hänet poimit?!”
”Aluksesta, kuskin paikalta” Turbo vastasi kireällä äänellä.
Santtu avasi oven ja päästi kullanruskean hiiren edeltä sisälle.
”Yläkertaan” ihmisnainen komensi ja Turbo harppoi portaat ylös kaksi kerrallaan, Santun seuratessa perässä heti kun hän löysi ensiapulaukun.
Turbo laski hiiritytön sängylle ja väisti jalkopäähän, kun Santtu alkoi hoitaa tytön vammoja.
Kun ihmisnainen oli saanut putsattua ja sidottua isoimmat haavat, hän kääntyi Turboa kohti.
”Siis.. hän oli aluksessa? Yksin?”
”Jep.. muita siellä ei ollu” mieshiiri vastasi. ”Tyttö on ihan liian nuori ollakseen Marsin armeijassa..”
”Eikä oikein varusteetkaan anna viitettä sellaisesta..” Santtu totesi hiljaa. ”Meetkö hetkeksi alas, mä vaihdan hänelle vähän ehjemmän paidan..”
Turbo laskeutui portaat alas ja avasi korjaamon oven, että prätkä pääsi sisälle. Viittä minuuttia myöhemmin Vinski ja Moto kurvasivat paikalle.
Harmaa hiiri loikkasi prätkänsä selästä ennen kuin vauhti kunnolla pysähtyi ja katsoi Turboa huolestuneena.
”Miten neiti?” Moto töksäytti heti.
Vinski oli selvästi paljastanut mitä Turbo oli aluksesta löytänyt, kun harmaa hiiri oli näin järkyttyneen näköinen.
”Hengittää, muusta ei vielä osata sanoa” Turbo vastasi. ”Santtu vaihtaa hänelle ehjempää vaatetta..”
Vinski ja Moto vilkaisivat toisiaan ilmeet vakavina. Ei hyvältä vaikuttanut.
Kun hiiret saivat prätkät sisälle ja ovet kiinni, Santtu tuli alakertaan ja kiiruhti keittiöön. Ihmisnainen täytti pesuvadin puolilleen vedellä, otti pakastimesta jääpalapussin kainaloonsa ja kiiruhti takaisin ylös.
Empien hiirikolmikko seurasi häntä, kuin huutoa pelkäävät pikkupojat.
”Aika kova kuume päällä..” Santtu kuiskasi, kun näki jätkät sivusilmällä. ”Osa haavoista ei oo tuoreita ja ne oli vähän tulehtuneitakin.. eli kaikki eivät olleet pakkolaskussa tulleita.”
Moto puristi kätensä nyrkkeihin ja puri hammasta.
”Kai mimmi silti selviää?” Vinski kysyi varovaisesti.
”Mä en vanno mitään” Santtu vastasi, kun kietoi jääpalapussin pyyheliinan sisälle ja asetti sen hellästi tytön pään alle. ”Voidaan sanoa, et voiton puolella ollaan jos hän elää vielä aamulla.. Hengitys ei oo kovin tasaista ja se katkeilee välillä.”
Mieshiiret vilkaisivat toisiaan ilmeet vakavina ja kun Santtu oli tehnyt voitavansa hiiritytön oloa helpottaakseen, he asettuivat odottamaan.
Kun Santtu lähti käymään kylpyhuoneessa, Moto istui hänen paikalleen ja otti hiiritytön käden käsiensä väliin.
”Sä pakenit pahasta paikasta, vai mitä?” mieshiiri kuiskasi ja puristi kättä hellästi. ”Ja pääsit turvaan.. älä ny vielä anna periksi, ethän..”
Vinski istui portaikkoon, lähimmäs ulko-ovia, että hän kuulisi, jos Leipäjuuston joukot päättäisivät tulla haastamaan riitaa, Turbo taas haki keittiöstä toisen tuolin ja asettui sängyn jalkopäähän.
Santtu aikoi motkottaa hiirille huoneensa valtauksesta, mutta vilkaisu heidän vakaviin ilmeisiinsä sai hänet antamaan asian olla. Mekaanikko kävi hakemassa komerosta itselleen retkipatjan ja makuupussin ja levitti ne huoneen seinustalle. Tästä tulisi pitkä yö heille kaikille.

Santtu säpsähti unestaan kuorsaukseen ja ponkaisi istumaan. Hetken naisella kesti muistaa miksi hän nukkui lattialla ja hiiret torkkuivat hänen huoneessaan.
Hitaasti nainen nousi jaloilleen ja niskaansa hieroen käveli sängyn luo kokeilemaan hiiritytön lämpöä. Otsa oli edelleen kuuma, mutta hengitys oli muuttunut huomattavasti tasaisemmaksi kuin pari tuntia sitten.
Santtu vilkaisi rannekelloaan ja hymyili nukkuvalle tytölle.
”Viis tuntia jo.. kyl sä taidat henkiin jäädä” ihmisnainen kuiskasi ottaessaan varovasti jääpalapussin pois tytön pään alta.
Moto, joka oli torkkunut tuolilla osittain sänkyyn nojaten, säpsähti hereille ja kääntyi heti katsomaan hiirityttöä.
”Hengis on” Santtu kuiskasi ja pyyhki tytön otsaa kostealla pyyhkeellä.
Harmaa hiiri huokaisi helpotuksesta ja puristi tytön kättä hellästi hymyillen.
”Hyvin tehty.. vielä ku jaksat herätä, niin paranet kunnolla..”
Santtu puri hieman huultaan. Haavat ja mustelmat paranisivat kyllä ajan kanssa, mutta hiirityttö oli saanut kovan iskun päähänsä. Niistä vammoista ei niin vain parannuttaisikaan.
Moto oikaisi selkäänsä ja irvisti kun se rusahti parista kohdasta. ”Ei oo hiiren nukkuma-asento tämä..”
”Pöyhi nuo kaks hereille ja menkää olkkariin nukkuun hetkeksi. Mä herätän sitten, jos jotain tapahtuu” Santtu ehdotti.
”Selvä, Santtu-rouva” Moto vastasi haukotellen.
Ihmisnainen pujahti Vinskin ohi portaikkoon, jääpalapussi piti täyttää vedellä ja laittaa pakastimeen.
Moto töni veljensä hereille ja toisti heille Santun komennon.
Kaksikko nousi seisomaan laiskasti venytellen, kummankaan nukkuma-asento ei ollut se ergonomisin pidemmän päälle ajateltuna.
”Joo, mennään.. hetkipieni” Turbo muisti jotain juuri kun oli lähdössä portaita alas. ”Mä annan hänelle vähän infoa siitä missä on, ettei pelästy kun herää..”
”Miten se muka onnistuu, kun tyttö on tajuttomana?” Santtu ihmetteli tullessaan portaita ylös.
”Muistatko miten mä näytin sulle muistojani, ku tavattiin ekan kerran?” kullanruskea hiiri muistutti painaessaan antenninsa hiiritytön ohimoa vasten.
Molempien antennit alkoivat hehkua ja paria minuuttia myöhemmin Turbo nojautui kauemmas päätään hieman puistellen.
”Näitkö sä jotain?” Vinski kysyi uteliaana.
”Mä.. en oo varma.. ajatukset ei oo tajuttomilla kovin loogisia” Turbo vastasi hieman vältellen. ”Painutaan nukkuun.”
Moto rypisti kulmiaan, Turbo oli selvästi nähnyt hiiritytön muistoissa jotain, mutta se ei tainnut olla mitään kovin iloista, kun hän vältteli siitä puhumista.
Harmaa hiiri ei kuitenkaan ruvennut väittelemään tästä asiasta vaan seurasi tovereitaan olohuoneeseen.

Santtu sammutti kännykkänsä herätyksen paria tuntia myöhemmin. Kello näytti jo seitsemää aamulla.
Ihmisnainen nousi hiljaa istumaan ja käveli sängyn luo.
Hiirityttö oli vaihtanut asentoa, hän nukkui nyt kyljellään kasvot huonetta kohti. Kun Santtu kokeili tytön otsaa, hän totesi sen olevan hiestä märkä.
”Ainakin kuume on ny laskenu..” mekaanikko kuiskasi ja pyyhki otsaa kostealla pyyhkeellä.
Hiirityttö ynähti ja käänsi päätään hieman pyyhkeestä poispäin.
”Hei.. ootko sä hereillä?” Santtu kysyi matalalla äänellä.
Hitaasti hiirityttö avasi silmänsä ja katseli ympärilleen hetken ennen kuin kohdisti vihreiden silmien katseensa ihmisnaiseen.
”Joo..” tyttö kuiskasi. ”Ainakin tuntuu siltä..”
Santtu naurahti pienesti. ”Mukava kuulla.. tosin kivut taitaa olla melkoiset. Tulit melkoisella rytinällä eikä siinä aluksessa ollut kunnon turvatyynyjäkään.”
Hiirityttö rypisti hieman kulmiaan, hän selvästi yritti muistella eilisillan tapahtumia.
”M-mä luulin, että.. polttoaine loppui ja happimittari.. se oli punaisella..” tyttö vastasi ääni täristen ja niiskaisi pienesti, kasvojen ilme oli pelokas.
”Shh.. ei hätää. Sä selvisit siitä mahalaskusta ja oot ny turvassa” Santtu silitti hiiritytön päätä sellaisesta kohdasta missä ei ollut sideharsoa.
Hiirityttö säpsähti, kun alakerrasta alkoi kuulua puhetta ja kahvinkeittimen pulputusta.
”Ei hätää, sun pelastajat vaan taitaa olla aamupalaa vailla” Santtu virnisti. ”Maistuisko sullekin? Voitais sitten kokeilla peseytymistä ja sidosten vaihtoa jos jaksat?”
Tyttö mietti hetken ja nyökkäsi sitten.
”Mä yritän tuoda jotain helposti sulavaa” ihmisnainen lupasi.
Illalla hiiritytön vaatteita vaihtaessa Santtu oli todennut hänen olevan todella laihassa kunnossa. Edellisestä kunnollisesta ateriasta taisi olla jo liiankin pitkä aika.
”Huomenta kultsi” Vinski tervehti haukotellen niin että leukaperät natisivat.
”Miten tyttö voi?” Moto kysyi varovasti, melkein vastausta peläten.
”Kuume on laskenut ja heräs, kun pyyhin hikeä pois” Santtu vastasi.
Helpottunut hymy levisi heti harmaan hiiren kasvoille.
”Ei vissiin pahemmin pelästynyt missä on?” Turbo totesi.
”No ei, ilmeisesti sun antama informaatio meni perille” ihmisnainen naurahti avatessaan jääkaapin oven. ”Mut vielä ei taida olla turistikierroksen aika lähikulmilla.”
”Ja ehkä vasta myöhemmin päivällä meidänkin tapaaminen” Turbo arveli ja Santtu nyökkäsi. ”Me taidetaan lähteä katsomaan mikä meno kaupungilla on. Se alus tais päätyä viranomaisten haltuun..”
”Ei päätynyt” Vinski tokaisi kahvikuppinsa takaa. ”Ku sä olit häipyny mimmin kanssa turvaan, me päätettiin Moton kanssa, ettei jätetä todisteita siitä romukasasta. Viis hiirikranaattia ja pari ohjusta teki oikein sopivaa jälkeä..”
”Sori veikka.. ei kyl ollu siitä puhetta” Moto pahoitteli.
”No parempi niin, kuin että Leipis hoksaa täällä olevan yhden hiiren lisää” Turbo totesi tyynesti kaataessaan itselleen kahvia.
Kun jätkät olivat lähteneet kaupungille, Santtu vei hiiritytölle tekemänsä smoothien ja pari palaa paahtoleipää.
”Toivottavasti sun maha ei mee näistä pahasti sekaisin” ihmisnainen toivoi laskiessaan tarjottimen tytön syliin.
”Kiitos.. näyttää paljon enemmän syötävältä kuin mun edellinen ateria..” hiirityttö vastasi matalalla äänellä ja pyyhkäisi nopeasti silmiään kuivaksi oikealla kädellä, ennen kuin maistoi smoothieta. ”Ja huomattavasti paremman makuistakin on..”
Santtu naurahti istuessaan sängyn reunalle tytön seuraksi.
”Me ei taidettu esittäytyä virallisesti. Mä oon Santtu” ihmisnainen esitteli itsensä.
”Tanya” hiirityttö vastasi hieman empien. ”Mä oikeastaan tiesin sen jo..”
”Tehokasta tuo Marsilaisten tiedonsiirto” Santtu hymähti. ”Turbo, joka haki sut aluksen sisältä pois, päätti tehdä sun heräämisestä vähemmän pelottavaa ja siirsi sulle antenneillaan tietoa olinpaikastas.. ja ilmeisesti meidän nimet kuului samaan pakettiin.”
Tanya hörppäsi smoothieta kasvoillaan pohtiva ilme.
”Mä en muistanut et antenneita käytetään niin.. en oo tavannu muita hiiriä.. pitkään aikaan” hiirityttö kuiskasi.
”Miten pitkästä ajasta me puhutaan?” Santtu kysyi varovaisesti, melkein vastausta peläten.
”Mä olin lapsi, kun..” Tanya aloitti, mutta jätti lauseen kesken.
Raskas hiljaisuus laskeutui huoneeseen ja Santtu päätti, että nyt ei ollut oikea aika kysellä enempää, vaan keskittyä siihen, että hiirityttö toipuisi räyhäkkäästä mahalaskustaan.
”Syö rauhassa loppuun, hoidetaan sit peseytyminen ja haavojen puhdistus, okei?” ihmisnainen vaihtoi aihetta ja nousi seisomaan.
”Joo..” Tanyan vastaus tuli vaisuna, kun Santtu laskeutui portaat alakertaan.

Paria tuntia myöhemmin Tanya laskeutui portaat alas Santun tukemana.
Peseytyminen kirvelevien haavojen kanssa ei ollut mikään miellyttävä kokemus, mutta hiiritytöstä tuntui ihanalta olla puhtaissa ja suurin piirtein oikean kokoisissa vaatteissa. Koska vasen käsi oli yhä arka syöksyn jäljiltä, Santtu oli tehnyt siihen sopivan tukilastan, joka piti ranteen suorassa.
”Meidän pitää kyl lähteä shoppailemaan, kun oot vähän paremmassa kunnossa” Santtu ilmoitti, kun sai Tanyan istumaan sohvalle. ”Ei muuten väliä, mut mä en pysty oikein käyttään vaatteita joissa on hännälle tehty reikä..”
Hiirityttö yritti pitää ilmeensä kurissa, mutta pieni naurahdus pääsi hänen suustaan.
”Tulihan se hymy sieltä. Nyt saat viihdyttää hetken itseäsi, mun pitää hoitaa vähän paperihommia” ihmisnainen nosti läppärinsä ruokapöydälle ja avasi sen kannen.
Kun Santtu keskittyi sähköposteihinsa ja varaosakatalogiin, Tanya nousi seisomaan ja käveli hieman ontuen korjaamon puolelle.
Hiirityttö katseli ihmetellen hyllyillä olevia tavaroita ja varaosia. Hänellä ei ollut aavistustakaan mitä niillä kaikilla tehtiin, mutta jotenkin ne taisivat liittyä Santun työhön. Pöydälle oli unohtunut mutterilaatikko ja uteliaana Tanya otti yhden mutterin käteensä ja pyöritteli sitä hieman sormissaan samalla kun katseli mitä muuta hallista löytyi.
Samassa hiirityttö huomasi seinustan vieressä olevan mustan moottoripyörän ja meni uteliaana lähemmäs. Pyörä oli puunattu niin puhtaaksi, että bensatankin kyljestä näki oman kuvajaisensa, kromiosat hohtivat hopeisina ja satulan nahkakin oli vahattu kiiltävän mustaksi. Tästä kulkupelistä oli tosissaan pidetty huolta, se näytti melkein liian kauniilta ajamiseen.
Tanya asetti oikean kätensä prätkän kahvaan, mutta perääntyi sitten äkkiä, kun muisti ettei prätkä ollut hänen ja Santtu saattaisi suuttua, kun hän koski ajokkiin ilman lupaa.
Hiirityttö istui työtasolle ja hieroi vähän oikeaa nilkkaansa. Sitä jomotti jo näinkin pienen kävelyn jälkeen.
”Täällähän sä oot” Santtu kurkkasi korjaamon tiloihin. ”Mä sain hommat tehtyä, joten mitä nyt leikittäisiin?”
”Mä taidan olla liian vanha leikkimään..” Tanya naurahti ujona.
Ennen kuin Santtu ehti ehdottaa muuta, hänen kännykkänsä soi keittiön puolella ja ihmisnainen kiirehti vastaamaan.
Tanya päätti antaa naiselle puhelurauhan ja klenkkasi avoimesta hallin ovesta ulos.
Hetken hiirityttö räpytteli ihmeissään silmiään ennen kuin sai sisäistettyä sen mitä näki.
Maailma hänen ympärillään oli täynnä vanhoja ja rappeutuneita taloja, ajoväylässä näytti olevan reikiä siellä täällä, mutta taivas oli kauniin kirkkaansininen ja kaareutui korkealla Tanyan yläpuolella. Auringonvalo häikäisi silmiä, mutta sen lämpö tuntui ihanalta eikä ilma tuoksunut lainkaan pahalta, pikemminkin päinvastoin.
Hiirityttö ontui oven vieressä olevan roskiksen luo ja istahti sen kannelle nauttimaan lämmön tunteesta turkissaan.
”Toivottavasti sä et kovin herkästi saa lämpöhalvausta” Santun ääni sai Tanyan säpsähtämään ja hän avasi silmänsä. ”Sori, ei ollu tarkoitus säikäyttää.”
”E-ei se mitään..” hiirityttö vastasi kun ihmisnainen istui seuraksi.
Hetken kaksikko istui vaiti, kaupungin ääniä kuunnellen ja auringon lämmöstä nauttien. Hiljaisuus katkesi, kun Tanyan suusta karkasi iso haukotus.
”Taitaa olla aamupäiväunien aika” Santtu virnisti hypätessään roskiksen kannelta alas.

Tanya heräsi torkuilta reilua tuntia myöhemmin ja nousi haukotellen istumaan. Hän oli nukahtanut heti kun pää oli osunut tyynyyn. Nyt olo oli hieman tokkurainen ja häntä vilutti.
Alakerrasta kuului puhetta, ilmeisesti marsilaiskolmikko oli tullut takaisin kaupunkikierrokseltaan. Sieltä leijui myös lämpimän leivän ja rasvan tuoksu, joka sai hiiritytön nuolaisemaan huuliaan. Miten hänellä oli taas nälkä, juurihan se aamupala syötiin..?
Askeleet kuuluivat portaikossa ja pian Santtu kurkisti huoneeseen.
”Moi unikeko. Herätettiinkö me sut?” nainen kysyi pahoitellen.
”Mä heräsin ihan omia aikojani..” Tanya vastasi vetäessään peittoa paremmin päälleen.
Santtu käveli lähemmäs ja kokeili hiiritytön otsaa.
”Kuumetta pukkaa taas. Ottaisitko jotain syömistä tai juomista? Saat sitten jatkaa lepäilyä ihan rauhassa” ihmisnainen tarjosi.
”Okei..” Tanya vastasi vilusta täristen. ”Tais olla huono idea se ulkona käynti..”
Santtu puri huultaan, hän oli melko varma, että enemmän kuumetta nostivat hiiritytön tulehtuneet haavat, mutta mitään poppakonstia hänellä ei ollut tulehduksen poistamiseen. Aika näyttäisi miten haavat alkaisivat parantua.
”Kyl se siitä loppuu, ku vaan lepäät tarpeeksi” Santtu lohdutti. ”Yritetään hoitaa tulehdusta tällä antibioottisalvalla. Jos se ei auta, yritetään jotain muuta. Mut mä haen ny sulle sitä ruokaa.”
Kymmentä minuuttia myöhemmin ihmisnainen tuli takaisin kantaen tarjotinta, jolla oli iso lasillinen punaista juomaa ja osittaisessa paperikääreessä pitkän mallinen leipä, jonka välistä pilkotti joku punertava pötkö.
”Sori, muuta ei nyt oo. Tää on hodari, paikallinen pikaruokaherkku. Ja yks harvoista ruoista joita nuo nirsoilijat suostuu syömään..” Santtu pahoitteli.
”Mä kuulin tuon!” kuului alakerrasta Vinskin huuto. ”Nirsoilija?! Sanoiko se meitä nirsoilijoiksi?!”
Tanya tirskahti naurusta kun, Turbo ja Moto vakuuttelivat Vinskille, että Santtu varmasti tarkoitti kulinaristia, ei nirsoilijaa.
Santtu iski hiiritytölle silmää ennen kuin palasi takaisin alakertaan.
Syömisen jälkeen Tanyan olo kohentui hieman, mutta juoma loppui kesken.
Hetken hiirityttö empi huutaisiko Santtua tuomaan lisää, mutta päätti sitten itse hakea juotavaa. Puheensorina oli siirtynyt keittiöstä hallin puolelle ja kieltämättä Tanya oli hieman utelias näkemään aikuiset hiiret muutenkin kuin siirretyn muiston kautta.
Keittiön pöydällä oli tyhjiä juomapulloja ja matala pahvilava, jossa selvästi oli ollut hodareita enemmänkin, nyt jäljellä oli vain tyhjiä käärepapereita ja ketsuppi- ja sinappitahroja.
”Hei, tarvitsetko jotain?” Santtu kysyi tullessaan keittiöön.
Tanya säpsähti hieman ja näytti sitten tyhjää juomalasia. ”Sa-saisko tähän lisää juotavaa?”
”Toki” ihmisnainen hymyili avatessaan jääkaapin oven. ”Mehua on tuossa oven hyllyssä. Jos se maistuu liian vahvalta sellaisenaan, sitä voi lantrata vähän vedellä. Vettä saa tuosta hanasta altaan päältä.”
”Santtu, jäikö se mun kypärä tänne-” Vinski huikkasi tullessaan keittiöön, lause kuitenkin katkesi kesken, kun valkoinen hiiri hoksasi hiiritytön. ”Kappas, neito pulassa on hereillä.”
”Sit se vasta onkin pulassa vain, kun sä oot maisemissa” Santtu irvaili hymyillen.
Sivusilmällä ihmisnainen tarkkaili Tanyan reaktiota, mutta ainakin vielä kaikki taisi olla hyvin. Hiirityttö oli pysynyt paikallaan ja jopa hymyili heidän sananvaihdolleen mehulasinsa takana.
Turbo ja Moto tulivat myös keittiöön keskustelun kuullessaan.
”Hei, kiva nähdä sut hereillä” Moto tervehti hymyillen.
Harmaa hiiri oli helpottunut nähdessään Tanyan hereillä, mutta hän hoksasi heti, ettei hiirityttö ollut täysin kunnossa. Tanya ei varannut painoa oikealle jalalleen seisoessaan vaan nojasi hieman keittiön tasoon pysyäkseen pystyssä. Myös vasemman käden tukilasta kertoi, että täydelliseen toipumiseen oli vielä pitkä aika.
”Kiva olla hereillä.. e-eikä tajuttomana” Tanya vastasi hieman empivästi ja muut tyrskähtivät naurusta.
”Sä kuule elät vielä pitkään, ku pystyt noin huumoria veistelemään” Turbo virnisti, mutta vakavoitui sitten kun näki hiiritytön hytisevän hieman kuumeen takia. ”Tosin, tämä päivä taitaa mennä vielä levon kannalla.”
”Välitunti on ohi, hajaantukaa” Santtu komensi ja hiirimiehet siirtyivät vinkin ymmärrettyään takaisin korjaamon puolelle. ”Ja sinä neitiseni, sänkyyn siitä. Kuume menee parhaiten ohitse vain lepäämällä.”
Tanya näytti hieman pettyneeltä. Ajatus yksin sängyssä makoilusta kuulosti aika tylsältä, kun häntä ei enää väsyttänytkään.
”Toisaalta.. on täällä alhaalla sohvakin ja telkkarista saat ajankulua, jos et jaksa meidän kanssa seurustella” ihmisnainen hymyili arvatessaan Tanyan ilmeestä mitä hiirityttö ajatteli. ”Mä käyn hakemassa sulle peitot ja tyynyt alas.”
Tanya väläytti naiselle kiitollisen hymyn ennen kuin käveli ruokapöydästä tukea ottaen sohvan luo.
Kun hiirityttö oli mukavasti peittojen alla, Santtu piti hänelle pikakurssin kaukosäätimen käytöstä.
”Mä meen hetkeks hommiin korjaamon puolelle. Huikkaa jos tarvit jotain” ihmisnainen vannotti.
”Joo.. enköhän mä pärjää” Tanya vastasi hymyillen.
Hetken hiirityttö selasi kanavia ennen kuin alkoi seurata iltapäivän komediasarjaa, jossa neljä ikääntynyttä rouvaa asuttivat samaa taloa.
”Tyttökullat on kyl laatuviihdettä” Moto totesi, kun mainoskatko alkoi, saaden Tanyan säpsähtämään hieman. ”Sori, mä luulin et sä kuulit mun saapumisen.. ei ollu tarkoitus säikäyttää..”
”E-en mä säikähtänyt.. käsi puutu vaan..” Tanya puolusteli pienesti hymyillen samalla kun korjasi asentoaan vähän istuvampaan suuntaan. ”Ilmeisesti tu-tuttu sarja..?”
”Santun lämmöllä suosittelema” harmaa hiiri vakuutti, saaden hiiritytön tirskumaan naurusta. ”Millainen olo?”
”Ihan ok.. ainakin eiliseen verrattuna” Tanya vastasi ja teki tilaa sohvan toiseen päähän, että Moto pääsi istumaan.
”Television orjat” Vinski tuhahti kävellessään jääkaapille hakemaan juotavaa. ”Eihän sieltä tuu edes matsia tänään.”
”Kyl mä tiesin että laatusarjat menee yli sun antennien.. Sain kattoa yksin Matlockit ja Ritari Ässät ku sä kuorsasit nojatuolissa” Moto piruili.
”Liikaa puhetta, liian vähän toimintaa” valkoinen hiiri vastasi kuono ylpeästi pystyssä.
Turbo tuli katsomaan minne kaverit olivat jääneet.
”Vinski, en olisi uskonut susta että vanhat rouvat vetää sua noin paljon puoleensa” kullanruskea hiiri piruili, kun mainoskatko loppui ja valkoinen hiiri oli yhä television ääressä. ”Pitääks meidän olla jo huolissaan?”
”Vo-voin mä vaihtaa kanavaakin..” hiirityttö ehdotti hymyillen, kun Moto ja Turbo nauroivat Vinskin loukkaantuneelle ilmeelle.
”Ehei, sulla on säätimen hallinta, sä päätät kanavan” Moto ilmoitti heti. ”Voinko mä jäädä seuraksi kattoon jakson loppuun?”
Tanya nyökkäsi, hän ei tuntenut oloaan millään lailla uhatuksi hiirimiesten lähellä. Nämä eivät selkeästikään aikoneet tehdä hänelle mitään pahaa, kun olivat kerran aluksestakin auttaneet ulos.

Leipäjuusto mutristi äkäisenä suutaan tutkiessaan kasvavaa laskupinoa asuntovaununsa pöydällä.
”Että niiden saamarin sopulien piti tunkea kuononsa sinne missä niitä ei kaivattaisi..” plutolainen jupisi ja hamuili kädellään matokulhoa.
Tällä stressimäärällä hän söisi itsensä pallokalaksi, mutta juuri nyt Leipäjuusto ei jaksanut välittää ylimääräisistä kiloista tai Ylipäällikön piruilusta.
Talon korjaustyöt olivat juuri alkamassa, mutta hän tarvitsisi jostain ylimääräistä rahaa, että saisi teetettyä alaisilleen uudet ajokit. Ainoat tornin tuholta säästyneet olivat Rasvanahan kolmipyöräinen prätkä ja Leipäjuuston limusiini, eikä niillä kummallakaan yksinään jatkettaisi riistoa.
Ärtyneenä plutolainen siirsi laskupinon sivuun ja avasi tietokoneensa. Hän oli ottanut jonkin verran oppia vihamiehestään Tahkosta ja sirotellut kameroita pitkin kaupunkia. Ehkä viime vuorokauden videotallenteista löytyisi joku keino ansaita miljoona tai pari, eihän sitä koskaan tietäisi.
Tallenteissa ei kuitenkaan näkynyt mitään ihmeellistä ja kun ruudulle ilmestyi hiirikolmikko ja nainen ajamassa katua pitkin, Leipäjuusto aikoi pamauttaa koneen kiinni, mutta välähdys näytön yläreunassa kiinnitti hänen huomionsa. Myös hiiritrio pysähtyi videolla keskelle katua.
”Mitäs te nyt haistoitte..” plutolainen mutisi ja vaihtoi kameran tallenteen toiseen ja sitten kolmanteen.
Vasta neljäs kamera paljasti välähdyksen lähteen, maata kohti syöksyvän avaruusaluksen.
”Kukahan sillä oli tulossa kylään” Leipäjuusto pohti ja kirosi, kun aluksen törmäys talon kanssa sai kuvayhteyden katkeamaan. ”Toivottavasti ei se Huijantalo, viime visiitistä maksan yhä takuita Plutoon..”
Nopeasti Leipäjuusto etsi seuraavan kameran, joka kuvasi samaa katua ja aluksen laskeutumispaikkaa. Plutolaisen kasvoille nousi häijy hymy kun, hän näki mitä Turbo kantoi aluksesta ulos.
”Joku on ollut nyt hyvin tuhma tyttö.. pitää vain selvittää vielä kuka” Leipäjuusto hykerteli ja sulki videotallenteet.

Santtu tuli korjaamon puolelta olohuoneeseen ja sai vaivoin tukahdutettua naurunsa.
Jätkät olivat jääneet kaikki Tanyan seuraksi, Turbo ja Vinski nukkuivat nojatuoleissaan, Tanyalla ja Motolla näytti olevan katseluvuorossa Matlock.
”Sä sitten opetat heti mikä on laatuviihdettä” ihmisnainen virnisti, kun jakso loppui.
”Oppi menee parhaiten kaaliin, ku opiskelun aloittaa nuorena” harmaa hiiri puolusteli ja virnisti Tanyalle. ”Tosin meidän seuralaiset ei ollu aiheesta yhtä innoissaan..”
Hiirityttö naurahti ja venytteli hieman, mutta tarrasi yhtäkkiä kivusta sähähtäen kylkeensä, kun sitä vihlaisi.
”Ei äkkinäisiä liikkeitä vielä” Santtu muistutti ja kokeili Tanyan otsaa kädellään. ”Yhä lämpöä on. Jaksatko vielä olla meidän seurassa vai haluatko nukkuun?”
”Ja-jaksan mä..” Tanya vakuutti. ”Mä oon nukkunut jo niin paljon, et sulan varmaan kohta selän kohdalta..”
”Joko se jakso loppui?” Turbo havahtui torkuiltaan ja suoristautui hieman.
”Missasit loppuratkaisun” Moto vastasi ja vaihtoi kanavaa Tanyan annettua kaukosäätimen hänelle.
Santtu töni Vinskin hereille ja valkoinen hiiri oli heti toimintaa vailla.
”Pliis, lähdetään edes käymään Antin Hodarikojulla” Vinski mankui. ”Hulluksi täällä neljän seinän sisällä tulee!”
Turbo katsoi veljeään tuimasti. ”Yks tai kaks päivää sisätiloissa ei susta enää hullumpaa tee. Meillä on toipilainen vastuullamme. Sitä paitsi Tanyan on parempi pitää matalaa profiilia Leipäjuuston takia. Sen sillin mielenliikkeistä ei koskaan voi mennä liikaa takuuseen..”
”Leipäjuusto?” Tanya toisti nimen kysyvästi ja mieshiiret säpsähtivät.
”Tais jäädä jotain tärkeää mainitsematta” Santtu arveli, kun jätkät vaikenivat. ”Joo tosiaan, Chicagokaan ei oo mikään lintukoto. Plutolaiset on löytäneet tiensä tännekin. Riisto on vielä aika alkuvaiheessa ja nämä sankarit lyövät kapuloita täkäläisen pomoruutanan rattaisiin, miten kerkiävät.”
Tanya kalpeni ja hieroi hermostuneena käsivarttaan.
”Ei hätää, sä oot täysin turvassa” Moto rauhoitteli tyttöä. ”Me oltiin just pistetty jäihin sen viimeisin yritys ku sä rysäytit maisemiin. Leipiksellä menee aikaa siitä iskusta toipumiseen.”
”Ja sillä aikaa me mietitään sulle turvallinen paikka, mahdollisimman kaukana siitä siipisimpusta” Turbo jatkoi. ”Mut tosiaan, parempi viettää vielä koti-iltaa täällä Santun luona. Jos me kolme käytäis hakemassa jotain leffaevästä tässä välissä?”
Santtu myönsi sen olevan hyvä idea, ja jätkät lähtivät prätkillään lähimpään isoon kauppaan.

Leipäjuusto korjaili hermostuneena maskinsa hiuksia ja suoristi pukunsa nappiriviä ja solmiota.
”Ja nyt pidät suusi kiinni, senkin hortoileva humanoidi. Tämä puhelu on todella tärkeä” plutolainen ärisi Rasvanahalle. ”Madamella on paljon valtaa Pluton poliittisiin päättäjiin. Jos teen häneen huonon vaikutuksen, olen koko galaksin naurunaihe ainakin vuosisadan!”
Rasvanahka raapi ihmeissään päätään, mutta ei ehtinyt kysyä mitään, kun linja aukesi ja leveän plutolaisnaisen kasvot ilmestyivät ruudulle.
”Hyvää iltaa, Leipäjuusto” nainen tervehti pehmeällä äänellä. ”Mistä tällainen kunnia.. siis sinulle? Kuka antoi suoran numeroni?” Madame kiihtyi hieman ja ääni kohosi kohti falsettia.
”Arvon rouva, sillä tuskin on väliä, koska minulla on teille hyviä uutisia” Leipäjuusto hymyili makeilevasti ja otti pöydältään paperin, johon oli tulostettu kuva videonauhalta. ”Tein pitkään selvitystyötä ja Galaksin Orjavälityksestä kerrottiin, että tämä pieni karkuri kuuluu teille..”
Madame otti pöydältä pullonpohjaiset lukulasinsa ja tihrusti kuvaa. Rouvan ilme kirkastui heti.
”Oih, siinähän on Tanya. Tyttö ehti olla minulla niin vähän aikaa, mutta hän oli hyvin suosittu asiakkaiden keskuudessa” Madamen hymy oli muuttunut häijyksi ja hän pisti silmälasit sivuun.
”Olisiko arvon Madame halukas saamaan hänet takaisin? Tiedän missä hän piilottelee” Leipäjuusto virnisti. ”Ainoa harmi noudossa saattavat olla täällä majaa pitävät Marsilaishiiret, jotka hakivat hänet pois aluksen romusta.. he ovat, oman kokemukseni mukaan, hyvin suojelevia lapsia kohtaan.. ja kyseessä on nyt kuitenkin heidän kanssaan samaa lajia oleva lapsi..”
”Voi Leipäjuusto-kultaseni, kaikki on hoidettavissa.. Joko rahalla tai voimalla” Madame nauraa heläytti. ”Tai niiden kahden yhteistyöllä.”
”Kuulostaa hyvin lupaavalta, mutta pahaksi onnekseni minulla on paljon rahanreikiä..” Leipäjuusto pahoitteli.
”Niin olen kuullut” Madame tokaisi purevasti ja sai Chicagolaisen liikemiehen kiemurtelemaan tuolillaan häpeissään. ”Mutta emmeköhän me keksi jotain.. luovaa. Siis jos minä ja assistenttini pääsemme sinne joutuisasti, ennen kuin se jyrsijäkolmikko vie omaisuuteni jonnekin tavoittamattomiin.”

Puolta tuntia myöhemmin Nuikki asetti molekyylikuljettimen koordinaatit Plutoon ja väänsi kahvan alas.
Valonvälähdys ja kuljettimesta käveli ulos Madame, jonka yllä oli kimaltava iltapuku, turkispuuhka olemattomilla hartioillaan ja kasvoillaan etovan paksu meikki. Käsivarsissa ja puvun etumuksessa kimalsivat kulta- ja jalokivikorut.
Rouvan seuralainen oli Rasvanahan mittainen, yrmeäilmeinen kalamies, jolla oli yllään tumma puku ja mustat lakeerikengät.
”Tervetuloa Maahan, arvoisa Madame” Leipäjuusto kiiruhti kaksikkoa vastaan ja kumarteli plutolaisnaiselle imelä hymy kasvoillaan. ”Toivon, että matkanne meni hyvin..”
”Siinä oli kyllä parantamisen varaa” Madame vastasi kyllästyneellä äänellä, arvosteleva katse tutki ympäristön nopeasti ja rouvan ilme kieli tyytymättömyydestä.
Hän oli selvästi odottanut komeampia puitteita, olihan Leipäjuusto yksi Maan tuhoamiseen valtuutetuista johtajista.
Leipäjuusto ohjasi vieraansa tontin reunalla olevan mökin ja asuntovaunun luo.
”Pahoittelen mitä syvemmin vaatimattomia puitteita.. Tornissani oli tuholaisongelma, joka oli pakko hoitaa koko tornin purkamisella ja uudelleen rakentamisella” Chicagon kalamies pahoitteli ja auttoi Madamen istumaan katoksessa olevan pöydän ääreen. ”Saako olla virvokkeita..?”
”Puhutaan ensin” Madame tokaisi ja vinkkasi avustajalleen. ”Othello, salkku.”
Tummapukuinen kalamies nosti salkun pöytään, käänsi sen Leipäjuustoa kohti ja avasi sen.
”Otin valtuudet vaihtaa Pluton kultarahat täkäläiseksi valuutaksi ennen saapumistani. Tällä summalla kai pystyn vuokraamaan työntekijäsi palvelukseeni siihen asti, että saan omaisuuteni takaisin?”
”Kyllä, summa on riittävä.. alaisteni ajoneuvot vain ovat vuosihuollossa ja..” Leipäjuusto selitti ja pyyhkäisi äkkiä hikeä otsaltaan.
Nyt oli oltava kieli keskellä suuta, että Madame ei suuttuisi.
”Hommataan sitten ajokkeja.. uskoisin, että viisi riittää? Se tietenkin vähennetään vuokrasummasta..” kalarouva totesi ja katsoi liikemiestä tiukasti.
”Kyllä, luonnollisesti, arvon rouva. Kiitän todella paljon armollisuudestanne..” Leipäjuusto kumartui suutelemaan Madamen kättä, mutta rouva tönäisi hänet kauemmas.
”Olen kuitenkin väsynyt, en ole enää nuori tyttökala. Joten lepään yön yli, että jaksan ottaa alaiseni vastaan hänelle kuuluvalla.. hmm.. huolenpidolla” Madamen ääneen tuli pehmeän imelä sävy, joka sai Leipäjuustonkin tuntemaan vilunväreitä.
Kalamies ei halunnut edes arvailla mitä Madamen huolenpito mahtoi pitää sisällään.
”Totta kai, ilman muuta arvon rouva. Tätä tietä saanko pyytää.. Olen valmistanut teille illallisen ja toivon mukaan makuanne mukailevat majoitustilat” Leipäjuusto ohjasi Madamen kohti mökkiä.
Othello sulki salkun ja seurasi sitten kaksikkoa.

Santtu heräsi vähän ennen herätyskelloaan ja nousi istumaan retkisängyn reunalle.
Tanya nukkui vielä sikeästi hänen sängyllään. Hiirityttö oli nukahtanut kesken viimeisen leffan ja Turbo oli kantanut hänet nukkumaan. Vaimeasta kuorsauksesta päätellen jätkät olivat jääneet olohuoneeseen yöksi.
Santtu laskeutui alakertaan ja oli juuri laittanut kahvin tippumaan, kun rajumman puoleinen räjähdys vavisutti taloa.
Turbo loikkasi sohvalta ase kädessään ja tähyili ympäristöään.
”Okei, kuka kutsui öykkärit aamupalalle?!” kullanruskea hiiri ärähti.
Ikkunasta näkyi kadulle, jossa Rasvanahka ja muutama Hanttapuli ajoivat korjaamon ohitse.
Vinski ja Moto heräsivät kunnolla vähän hitaammin, mutta valkoinen hiiri oli ensimmäisenä prätkien luona ja tempaisi kypärän päähänsä.
”Aamutreenihän on se päivän tehokkain, jos sen suorittaa ennen aamupalaa” Moto totesi ja vilkaisi yläkertaan.
Tanya seisoi portaiden yläpäässä, pelokas ilme kasvoillaan.
”Ei hätää, me käydään ajamassa häiriköt pois ja tullaan sitten aamupalalle” Turbo rauhoitteli, kun Moto ja Vinski kurvasivat jo korjaamon ovesta kadulle.
Rasvanahka hännystelijöineen oli ampunut vielä muutaman pienen ohjuksen rakennusta kohti ennen kuin lähtivät karkuun.
Santtu kiipesi yläkertaan, kun Turbo lähti veljiensä perään ja halasi hiirityttöä rauhoittavasti.
”Ei mitään hätää.. tuo kolmikko ei päästä noita ääliöitä lähellekään sua” ihmisnainen kuiskasi silittäessään hellästi Tanyan päätä. ”Mennään alakertaan.”
Tanya heristi korviaan, kun istui pöydän ääreen. Joku ajoneuvo ajoi hitaalla vaihteella pysähdyksiin korjaamon ulkopuolelle.
Santtu otti tasolta laseraseensa kuullessaan, kuinka moottori sammutettiin, mutta piti sitä osittain piilossa selän takana.
”Kuka siellä?!” ihmisnainen huikkasi.
Kuului rätisevä ääni ja ase kirposi Santun kädestä ja lensi kohti ovea.
Othello otti aseesta kopin tullessaan sisään.
”Näinkö täällä otetaan asiakkaita vastaan? Barbaarisen alkukantaista” kalamies totesi matalalla äänellä, irrotti aseen lasersäiliön ja heitti sen ulos.
Tanya nousi pöydän äärestä ja juoksi oikeaa jalkaansa varoen Santun selän taakse piiloon.
Ihmisnainen vilkaisi taakseen ja asettui vielä paremmin hiiritytön eteen, yrittäen näyttää mahdollisimman uhkaavalta.
Othello pudotti aseen rungon lattialle ja käänsi huomionsa Tanyaan.
”Täällähän sinä oletkin, neiti Tanya” kalamiehen kasvoille nousi ilkeä virnistys ja hän lähestyi kaksikkoa hitaasti. ”Madame on ollut niin huolissaan sinusta..”
Tanya oli tarrannut kiinni Santun paidan selkämykseen turvaa hakien. Madamen nimen kuullessaan hiiritytön kädet alkoivat täristä ja ote paidasta irtosi.
Santtu otti käteensä ison jakoavaimen, valmiina iskemään sillä Othelloa jos tämä vielä lähestyisi.
”Olkoot kuinka ikävä vaan, sun on parasta häipyä ja äkkiä!” ihmisnainen ärähti. ”Jos siis haluat lähteä omin jaloin ennen kuin jätkät palaavat.”
”He eivät ole hetkeen tulossa takaisin.. siitä Leipäjuuston alaiset pitävät huolen” kalamies naurahti ja käänsi sitten katseensa Tanyaan.
Hiirityttö tuijotti lamaantuneena eteensä, jo pelkästään Othellon äänen kuuleminen ja Madamen nimen mainitseminen olivat saaneet hänet jähmettymään täysin.
”Madame on sinusta hyvin huolissaan.. hän on todella PETTYNYT, että käyttäydyit noin epäkypsästi..” kalamies puheli matalalla äänellä.
Jokainen sana tuntui Tanyasta kuin ruoskan iskulta selkään.
”Älä viitsi lässyttää” Santtu ärähti ja Tanya nosti katseensa epäuskoisena.
Miten ihmisnainen uskalsi vastustaa tuota kalan näköistä hirviötä?
Othello rypisti kulmiaan, ilmeisesti Santtu pystyi jotenkin hälventämään hiiritytön pelkoa.
Hänen oli paras toimia äkkiä tai aikuiset hiiret tosiaan ehtisivät tulla takaisin ja siitä Madame ei pitäisi.
Kalamies harppasi eteenpäin, tempaisi jakoavaimen ihmisnaisen kädestä ja iski hänet tajuttomaksi.
”Jo riittää temppuilut, pikkutyttö” Othello ärähti Tanyalle kun Santtu kaatui lattialle. ”Joko tulet yksin tai hänen kanssaan. Ihmisiä Bordellissa ei vielä työskentelekään, asiakkaat saattaisivat pitää hänestä..”
”E-ei! M-mä tulen..” Tanya kuiskasi. ”Ku-kunhan.. annat hänen olla..”
Othello hymyili häijysti ja ojensi kätensä. ”Tulehan sitten, pikkuinen. Sinulla on töitä tänään..”
Tanya hieroi käsivarsiaan kuin hänen olisi kylmä ja kyykistyi Santun viereen. Hiirityttö käänsi ihmisnaisen kyljelleen, että tämä sai hengitettyä ja nieleskeli vaikeasti.
”A-anteeksi.. ja ki-kiitos.. ihan kaikesta..” Tanya kuiskasi, suoristautui ja klenkkasi Othellon luo.
Kalamies tarrasi hiiritytön ranteesta tiukasti kiinni ja talutti Tanyan autonsa luo.

Moto iski mekaanisella kädellään viimeisenä ajavan Hanttapulin takarengasta. Autonkottero alkoi heittelehtiä ja törmäsi kylki edellä päin rakennuksen seinää.
”Näillä urpoilla on ihan liikaa energiaa tähän aikaan aamusta” Vinski ärähti.
Valkoinen hiiri veti sokat irti kahdesta kranaatista ja heitti ne seuraavan auton takapenkille.
”Jeah ja ny ku me oltais valmiina hippasille, ne vain ajaa karkuun” Moto komppasi toveriaan.
Turbon silmät laajenivat, kun hän tajusi mitä Moto juuri tokaisi.
”Ei helvetti miten mä en tajunnu!” kullanruskea hiiri parahti, otti aseen lonkalta kotelosta ja puhkoi loppujen ajoneuvojen takarenkaat. ”Ne halus meidät vain pois korjaamolta!”
Rasvanahan kolmipyörä ja Hanttapulien autot pysähtyivät kammottavasti kirskuen, kun tyhjät renkaat menivät riekaleiksi ja pelkät vanteet alkoivat raapia katua.
Moto kurvasi Rasvanahan viereen ja tempaisi tämän rintamuksesta pois ajokkinsa selästä.
”Sulla on kaks vaihtoehtoa, kuoropoika. Joko sä laulat mitä täällä on tekeillä tai mä annan äänenavausvuoron tälle” harmaa hiiri ärisi ja mekaanisen käden ase nousi näkyviin.
Öljyä valuva lihaskimppu nosti kätensä ylös.
”E-e-ei ollu mun idea, pomo määräs mut avustamaan sitä entistä oopperadiivaa.. se maksoikin pomolle vuokraa meistä..” Rasvanahka sopersi. ”Se halus teidät pois korjaamolta..”
”Mikä hemmetin oopperadiiva?” Turbo tivasi. ”Ja miks meidät piti-?”
Moton silmä alkoi hehkua, kun hiiret tajusivat mitä korjaamolle jäi.
”Tanya!” kolmikko huudahti yhtä aikaa.
”Mut kuka se diiva on ja mitä tekemistä sillä on mimmin kanssa?” Vinski ihmetteli.
”Ei hajuakaan.. onko sulla?” Turbo painoi aseensa piipun Rasvanahan poskea vasten.
”En mä tiedä, se sanoi, et asiakkaat kaipaa sitä..” isokokoinen mies hikoili öljyä niin että hän luiskahti Moton käsistä istualleen maahan.
”Saavat kyllä kaivata jatkossakin! Äkkiä takas korjaamolle!” Turbo komensi ja hiiret pyöräyttivät ajokkinsa tulosuuntaan.
Rasvanahka nousi hitaasti jaloilleen ja käveli takamustaan hieroen kolmipyöränsä luo.
”Tulipa tämäkin nähtyä, että ne unohtaa rökittää meidät” öljyinen mies totesi hämillään. ”Mut hei, me tehtiin jo mitä käskettiin, lähdetään kahville! Herra Leipäjuusto sanoi, ettei meidän tarvitse mennä takaisin sinne mökille..”

Santtu nousi irvistäen istumaan korjaamon lattialla ja hieroi päätään.
Isokokoinen rumilus ei todellakaan ollut mikään herrasmies, päätä vihloi yhä iskun jäljiltä.
Ihmisnainen katseli ympärilleen kun näkökenttä lakkasi näyttämästä kaikkea kahtena.
”Hemmetin hemmetti..” Santtu kuiskasi ja niiskaisi vähän. ”Mä en pärjänny edes yhdelle lipeäkalalle..”
Hiiret kurvasivat korjaamon pihaan ja juoksivat avoimesta hallin ovesta sisään. Jo yksi vilkaisu Santun surkeaan ilmeeseen riitti kertomaan mitä oli tapahtunut.
”Hitto ku oltais tajuttu vedätys aiemmin” Turbo murahti. ”Ootko sä okei?”
”Jos pääkipua ei lasketa, niin oon” Santtu vastasi hiljaa, kun Vinski ja Moto auttoivat hänet pöydän ääreen istumaan. ”Se oli hemmetin iso ruutana, tunsi selvästi Tanyan ja sai tämän lamaantumaan täysin..”
”Sit meillä alkaa olla loppuspurtin aika ennen kuin se tyyppi ja ex-diiva häipyvät Maasta Tanya mukanaan. Pärjäätkö sä?” Turbo varmisti naiselta.
”Joojoo, hakekaa Tanya pois niiden limaisista evistä ja äkkiä” Santtu komensi.

Turbo viittasi veljensä jarruttamaan ennen tornitalon tonttia.
”Mitäs sä ny meinaat? Eiks meillä ollutkaan kiire?” Moto tivasi silmä hehkuen.
”On, on, mut jos mennään hätiköiden, tiedätte ketä, voidaan käyttää kilpenä silloin” kullanruskea hiiri rauhoitteli. ”Ajetaan hiljaa tuonne aidan luo ja tsekataan tilanne ennen suoraa ryntäystä.”
Hiiret jättivät prätkänsä odottamaan ja kurkistivat aidan raosta tontille.
Rakennustyömaan reunalle oli pystytetty pieni mökki, jonka sivustalla nökötti asuntovaunu. Vaunun oven edessä seisoi kädet puuskassa mustapukuinen plutolaismies.
”Tuo on varmaan se limanuljaska, joka kävi korjaamolla” Vinski veikkasi ja raksautti rystysiään. ”Eka tälli on sitten Santun piikkiin.. ja toka multa.”
Turbo tarkisti pihapiirin kypäränsä kaukonäkötoiminnolla ja hoksasi siten iltapukuun pukeutuneen kalarouvan, joka näytti olevan raivon partaalla..
”Tuon on pakko olla se diiva, josta Öljyhenkäys puhui” kullanruskea hiiri totesi.
”Leipis se sitten osaa käsitellä naisväkeä.. kohta tulee avaria poskelle” Moto ei voinut olla naurahtamatta.
”Niillä näyttäis olevan jotain probleemaa kuljettimen kanssa” Turbo huomasi kyseisen masiinan kimpussa pyörivän Nuikin ja Mutantin. ”Mikä kyl sopii meille oikein passelisti.”
”Ku vaan vielä tiedettäis missä Tanya on” Moto tähyili ympäristöä.
”Mä pistän veikkaukseni tuohon vaunuun. Ei kai muuten tuo rumilus ovella seisoisi vahdissa” Turbo vastasi ja hiiret vetäytyivät kauemmas hieromaan suunnitelmaa. ”Leipiksen toimintakykyiset konnat tais olla siinä aamuparaatissa, eli ainoat ongelmatapaukset ovat diiva ja härski silli. Jos te pistätte hösseliksi ja hämäystä pystyyn, mä pujahdan vaunuun hakemaan Tanyan turvaan.”
”Muuten hyvä, mut ne tuskin jättää hommaa kovin helposti kesken, ku tietävät Tanyan olevan täällä” Moto murahti.
”Siks me lähetetäänkin arvon kalakaksikko pienelle retkelle kuljettimella. Ei niin väliä minne, mitä kauemmas, sen parempi” Turbo virnisti. ”Ja sen jälkeen kuljettimelle vois käydä pieni räjähdeonnettomuus..”

Tanya istui kämmeniään tuijottaen asuntovaunun ruokapöydän ääressä.
Hiiritytön lainavaatteet oli revitty riekaleiksi ja hänet oli puettu polvipituiseen, mustavioletti kuvioiseen mekkoon. Jalassa oli violetit korkokengät ja hiukset oli laitettu nutturalle mustalla hiusnauhalla.
Meikkejä Madamella ei ollut onneksi mukana eikä oikein mikään pakkeli olisi pystynyt peittämäänkään hiiritytön kasvoihin ilmestynyttä mustelmaa, jonka turvotus oli noussut jo silmäkulmaan asti.
Tanya vilkaisi vaunun lattialla olevia vaatteiden jämiä ja poimi käsiinsä paidan palan. Hiirityttö painoi kangasta rintaansa vasten itkua nieleskellen. Miten hän oli voinut olla niin tyhmä, että uskoi jo päässeensä Madamelta karkuun? Bordellista kukaan ei lähtenyt.. ei ainakaan elossa.

”Leipäjuusto hyvä. Sinulla on kymmenen minuuttia aikaa korjata tuo romu tai en maksa sinulle penniäkään!” Madame kiljui korviahuumaavasti.
”A-arvon rouva, alaiseni tekevät parhaansa..” Leipäjuusto yritti rauhoitella kalanaista. ”E-ei ole minun vikani, että kaupunki tekee sähköverkkoon korjauksia tänään..”
”Sinä olet tämän kaupungin plutolaispomo! Sinun pitäisi OMISTAA sähköverkko!” Madame äyskähti ja polki jalkaansa. ”Minulla on bordelli johdettavana ja se aukeaa jo kymmenen minuutin päästä! Tyttö on saatava Plutoon ja pian, että hän voi alkaa tienata sitä taloudellista menetystä, jonka hänen pakonsa aiheutti!”
”Nuikkii.. vauhtia, jos saan pyytää..” Leipäjuusto katsoi hullua tiedemiestään epätoivoisesti hymyillen.
”Koko ajan, teidän limaisa lohimedaljonkinne” Nuikki vastasi ja sulki kuljettimen päällä olevan luukun. ”Testilähetys!”
Mutantti heitti kuljettimeen autonrenkaan ja se katosi välähdyksen saattelemana. Nuikki tarkasti näytöltä oliko pyörä päätynyt lähetyspaikkaan eli kiertoradan säiliöön. ”Näyttäisi toimivan.. Nyt vielä kalibroin tähän oikeat koordinaatit..”
”Sentään joku täällä tekee hommansa” Madame kivahti ja ojensi tiedemiehelle paperilapun, jossa oli Nuikin haluamat tiedot. ”Ehkä minun pitäisi jättää korvaussumma hänelle!”
Ennen kuin Leipäjuusto ehti vastata, kadulta alkoi kantautua lähestyvien moottoripyörien ääniä.
”Eikö ne ulisevat uunot osaa edes yksinkertaista hommaa tehdä?!” Leipäjuusto parahti, kun Moto ja Vinski kurvasivat pihaan.
Valkoinen hiiri ajoi täysillä kohti Othelloa, tempaisi tämän rinnuksista mukaansa ja paiskasi mutalammikkoon Madamen vieressä.
”LEIPÄJUUSTO! TEE JOTAIN!” Madame kirkui ja yritti piiloutua plutolaismiehen taakse. ”Katso minun mekkoani! Lähetän sinulle laskun!”
”Onko arvon kalapomolla ongelmia naisten kanssa?” Moto virnisti häijysti.
”Tuo matami selvästi painii ihan eri sarjassa, on fisulla vähän liian korkeet tavotteet” Vinski kettuili ja väisti Othellon ampumat laserit. ”Mut toisaalta, rikas rouva mahdollistaa laiskat eläkepäivät..”
Moto kurvasi rapaa roiskuttaen Leipäjuuston ja Madamen ohitse, nappasi Nuikin ja Mutantin pois kuljettimen kimpusta ja heitti nämä avoimesta mökin ovesta sisään.
”Muista pyhittää lepopäiväs, sano se paksu kirja Santun hyllyssä” harmaa hiiri tokaisi.
”Ootko sä lukenu sen?! Missä välissä sulla niin tylsää oli?!” Vinski hämmästeli iskiessään Othelloa nyrkillä vatsaan.
”Sillo ku sä pistit tv:n mäsäks, ku Detroitin joukkue voitti futiksessa” Moto vastasi vaatimattomasti hypätessään pois prätkänsä satulasta. ”Sitte vaihdetaas vähän paria pikku säätöä..”
Pikku Kulta ampaisi kohti Madamea ja kun plutolaisrouva yritti lyllertää karkuun, prätkä kiersi naisen eteen poikkiteloin. Madame ei ehtinyt hidastaa vauhtiaan, vaan kaatui prätkän satulaan poikittain roikkumaan. Pikku Kulta nostatti kierroksia ja lähti Moton käskyvihellyksestä ajamaan pitkin pihaa.
”OTHELLO! Älä lusmuile siellä vaan auta minut pois tästä!” Madame kirkui ja sätki.
Pikku Kulta ajoi mutalammikon läpi niin että kaaressa lentävä kura osui plutolaisnaisen suuhun ja tämä alkoi kakoa.
”Vinski, heitä se pellepukuinen piikkimonni samaan lähetykseen!” harmaa hiiri komensi toveriaan.
Othello väisti Vinskin iskut ja yritti juosta auttamaan työnantajaansa.
”Joojoo, älä hosu!” valkoinen hiiri murahti.

Turbo hyppäsi aidan ylitse asuntovaunun taakse ja odotti, että plutolaisten huomio oli täysin Vinskissä ja Motossa.
Kun Othello oli poissa ovelta, kullanruskea hiiri avasi sen ja pujahti sisälle.
”Tanya? Ootsä täällä?” Turbo kysyi tähyillessään ympärilleen ahtaassa tilassa.
Mieshiiri hoksasi vaunun lattialta riekaleina olevat vaatteet ja sitten hiiritytön, joka istui pöydän ääressä eteensä tuijottaen.
”Siinähän sä. Tuu, häivytään täältä” Turbo komensi ja vilkaisi ovesta ulos.
Vinski oli ajanut Othellon perään ja vetäisi tämän takin selkämyksestä taaksepäin ennen kuin kalamies sai Madamen sätkivästä kädestä otteen.
”Meillä oli kuule juttu kesken” valkoinen hiiri ärähti. ”Mä maksoin takas vasta Santun puolesta..”
Kalamies kääntyi yllättävän rivakasti ja tähtäsi nyrkiniskun kohti Vinskin päätä. Hän ei vain ollut ottanut huomioon sitä, että hiirellä oli kypärä päässään, joten isku sattui enemmän häneen itseensä kuin Marsilaiseen.
”Voi että, tuliko pipi? Anna mä puhallan!” Vinski virnisti häijysti.
Turbo naurahti Vinskin puhallustarjoukselle ja lähestyi Tanyaa. Hiirityttö oli vilkaissut häntä, mutta katse oli palautunut taas kohti pöydän pintaa.
”Hei.. ei mitään hätää” Turbo sanoi matalalla äänellä riisuessaan kypäränsä, että pystyi tarkemmin aistimaan Tanyan tunnetiloja antenneillaan.
Hiirityttö säpsähti ja vetäytyi kauemmas, kun mieshiiri lähestyi häntä. Samalla Tanya nosti käsivarret suojakseen, peläten uutta iskua kasvoihin.
”Tanya.. mä se vaan oon” Turbo kyykistyi niin, että he olivat samalla tasolla. ”Mä en tee sulle mitään pahaa..”
Hitaasti Tanya laski kätensä alas ja veti täristen syvään henkeä.
”Me tultiin hakemaan sua takas.. jäi se aamupala välistä, jos muistat” mieshiiri yritti keventää tunnelmaa.
”Mu-mutta.. Madame..” Tanya kuiskasi ääni täristen.
”On saamassa juuri pikamatkaa sinne missä pippurin pitäis kasvaa” Turbo virnisti. ”Ja se iso limanuljaska menee samaa kyytiä. Ne ei tuu hakeen sua enää ikinä.. siis jos sä et ite halua palata sinne..”
Hiirityttö vilkaisi vaunun ikkunaa kohti kuulleessaan ulkoa taistelun äänet.
”Sä saat päättää ny ihan itte mitä teet” Turbo lupasi ja istui hetkeksi vastapäiselle penkille pöydän ääreen. ”Mitä sä oikeasti haluat juuri nyt?”
Tanya ei edes yrittänyt estää kyyneliään valumasta pitkin poskia.
”M-mä haluan.. ta-ta-takaisin.. te-teidän ja S-santun luo..” hiirityttö sopersi.
”Mennään sitten. Santtu on varmaan huolesta soikeena” Turbo virnisti noustessaan seisomaan ja laittoi kypärän takaisin päähänsä.
Mieshiiri tuli lähemmäs ja ojensi hiiritytölle kätensä. Empien Tanya tarttui siihen, antaen Turbon vetää itsensä jaloilleen. Astuttuaan ulos vaunusta mieshiiri kääntyi nostamaan hiiritytön syliinsä. Tanya kietoi kätensä Turbon kaulaan ja painoi päänsä hänen hartiaansa vasten.

”Tää on varmaan vuoden ennätyssaalis. Harmi, et se pitää päästää vapaaks” Vinski naurahti iskiessään Othellon tajuttomaksi.
”Vapaaks joo, mut saa ettiä paremman kutupaikan muualta” Moto virnisti häijysti.
Kun Vinski heitti Othellon Moton prätkän kyytiin, Leipäjuusto totesi, että hänen oli viisaampi lähteä karkuun.
Nuikki ja Mutantti olivat jo juosseet limusiinille ja viime hetkellä plutolainen ehti heittäytyä avoimesta takaovesta sisään ennen kuin auto ajoi moottori valittaen pihasta kadulle.
”Moto Experess kiittää matkustajia. Älkää tulko toiste!” harmaa hiiri huikkasi, kun prätkä löi jarrut pohjaan ja kalakaksikko lensi kuljettimeen.
Moto väänsi vivusta ja Plutolaiset katosivat.
”Sitten vielä jälkisiivous” Vinski totesi heitettyään viisi hiirikranaattia kuljettimeen. ”Riittääkö nuo?”
”No jos sä oot niin varma..” Moto vastasi muka empivästi.
”Hemmetin varmistelija!” valkoinen hiiri ärähti ja heitti vielä viisi kranaattia sisään. ”Kelpaaks ny, häh?!”
”Juuri ja juuri” harmaa hiiri hymähti ja kaksikko siirtyi äkkiä kauemmas ihailemaan räjähdystä.
”Siinähän se meidän prinsessa onkin” Vinski totesi kun hän ja Moto kurvasivat vaunun luo. ”Öykkärit lähti äkkilähdöllä jonnekin toiseen galaksiin ja takaisin eivät oo ihan heti tulossa. Joten olisko ny sen aamupalan aika?”
”Kuulostaa tosi hyvältä” Turbo vastasi istuessaan prätkänsä satulaan Tanya sylissään.

Santtu juoksi ulos nelikkoa vastaan, kun kuuli heidän ajavan pihaan.
”Luojan kiitos sä oot okei..” ihmisnainen kuiskasi halatessaan Tanyaa.
”No en ny tiedä, nuo rytkyt yllä ei kukaan voi olla okei” Vinski tuumasi.
”VINSKI!” Moto ja Turbo ärähtivät, mutta Tanyan suusta pääsi pieni nauruntirskahdus.
”O-on nää aika rumat mu-munkin mielestä..” hiirityttö hymähti ja vilkaisi Santtua huolissaan. ”N-ne sun lainavaatteet..”
”Niille kävi pieni onnettomuus” Turbo kuittasi Tanyan puolesta ja vilkaisi Santtua merkitsevästi.
”No siks mulla onkin vaatekaappi täynnä. Ei pääse loppuun kesken” ihmisnainen naurahti. ”Käydään vaihtamassa nuo rumilukset pois ja sit sitä aamupalaa. Mä paistoin pannukakkuja, pitäis kelvata nirsoilevallekin kulinaristille” Santtu virnisti.

Illalla porukka kerääntyi Santun olohuoneeseen katsomaan elokuvaa.
Tanya oli onneksi armahtanut jätkiä sen verran, että oli valinnut katsottavaksi Santun suosituksella Fast&Furiousin tuoreimman pätkän.
Vähän ennen lopputekstejä Turbo huomasi Tanyan nukahtaneen hänen hartiaansa vasten. Varovaisesti mieshiiri otti sohvan käsinojalta viltin ja levitti sen tytön päälle.
”Oli vissiin rankka päivä” Santtu hymyili, kun Turbo jatkoi leffan katsomista käsivarsi suojelevasti Tanyan hartioilla.
”Jep.. ehkä huomisaamu menee vähän rauhallisemmissa merkeissä” Moto totesi. ”Mut.. mitä sitten? Me päästiin siitä kaksikosta eroon, mut Leipis on yhä täällä.. ”
”Ainahan me voidaan tilata kotiinkuljetus Minniltä tai Miihkalilta” Vinski ehdotti.
”Ai takas Marsiin, vai? Keskelle siellä vallitsevaa rähinää?” Turbo kysyi ja pudisti päätään. ”Ei käy.”
”Mitä, alkaako isoveli ylisuojelevaksi vai?” Vinski irvaili hymyillen.
Turbo nappasi yhden sohvatyynyistä käteensä. Se osui valkoista hiirtä voimalla kuonoon.
”Okei, jos Mars on pois laskuista, mistä muualta me löydetään tarpeeks turvallinen mesta?” Moto kysyi samalla kun nappasi tyynyn Vinskin käsistä ennen kuin se lentäisi takaisin kohti Turboa ja laittoi tyynyn selkänsä taakse.
Kun leffa loppui, Santtu kävi hakemassa nelikolle uudet pullot kotikaljaa ja keräsi tyhjät sipsipussit roskikseen.
”Mulla saattais olla sellainen paikka tiedossa.. Mut sinnekään ei voi ilmoittamatta marssia. Jos mä soitan aamulla yhden puhelun ja jatketaan tätä keskustelua sitten kun Tanyakin on hereillä” ihmisnainen ehdotti.

Seuraavana aamuna Santtu laittoi aamukahvin tippumaan ja käveli ulos.
Tanya oli nukkunut yön levottomasti ja herännyt monta kertaa, ilmeisesti painajaisten takia. Hiirityttö oli nukahtanut vasta aamuyöllä syvempään uneen, joten Santtu yritti olla mahdollisimman hiljaa, ettei Tanya heräisi.
Puhelin tuuttasi pari kertaa, kunnes linja avautui.
”No mitä serkkulikka?” naisen ääni tervehti.
”Hei Lexie. Sori, ku soitan näin aikaisin” Santtu vastasi hymyillen ja istui roskiksen kannelle. ”Olitteko aamutallia tekemässä?”
”Ei ihan vielä, yks hevonen varsoi just ja olin katsomassa, että kaikki sujui hyvin” Lexieksi nimetty nainen vastasi. ”Mitäs sinne Chicagoon? Pojat pitää sut työn touhussa eivätkä maksa edes kiirelisiä?”
”Voi jep” Santtu hymähti. ”Mut eipä ne sankarit saa mitään aikaiseksi, jos ei heillä oo kunnon takapiruja.”
”Santtu-kulta, sä oot vaan liian kiltti. Pistä ne edes töihin korjaamolle” Lexien äänessä oli naurua, joten ihan tosissaan hän ei ollut.
”Sit olis korjaamo entinen, jos niiden töillä pitäis ittensä elättää” Santtu nauroi. ”Mut oli mulla muutakin asiaa kuin sen kolmikon mollausta. Ehditkö kuunnella?”
”Onko mulla vaihtoehtoja? No vitsi, vitsi, anna kuulua vaan” Lexie komensi.
Santtu huokaisi syvään ja alkoi sitten kertoa parin viime päivän tapahtumista.
Lexie kuunteli kärsivällisesti selostuksen loppuun.
”Siis.. tämä Tanya tarvitsisi turvapaikan? Ja mahdollisimman kaukana Chicagosta?” puhelimen toisessa päässä oleva nainen varmisti.
”Kyllä ja kyllä. Muuten Tanya varmaan lähetettäis takaisin Marsiin, mutta.. hänen psyykeensä ei välttämättä kestäisi sitä” Santtu vastasi ohimoaan hieroen.
”Ei taatusti, jos se hänen ex-pomonsa Madame oli noinkin hurmaava persoona” Lexie tokaisi. ”Milloin te olisitte tulossa?”
Santtu oli pudottaa puhelimensa.
”E-ei sun tarvi heti suostua, saat kyl aikaa miettiä!” mekaanikko parahti.
”Mitä kauemmin tässä asiassa viivytellään, sitä kauemmin Tanyalla kestää aikaa toipua” Lexie ilmoitti topakalla äänensävyllä. ”Täällä ei nyt just majaile ketään tallityttöjä, joilla olis ongelmia kotonaan, joten tilaa riittää, vaikka partiorykmentille. Eli tervetuloa heti, ku pääsette irtautumaan sieltä.”
Santtu hymyili helpottuneesti. Serkkuun saattoi aina luottaa eikä tämä tuntunut hyytyvän, oli tilanne kuinka äkillinen hyvänsä.
”Ajomatka on sen verran pitkä, et me tuskin ollaan tänään siellä” mekaanikko naurahti. ”Mut lähdetään kyl tänään jo matkaan.”
”Nähdään siis viimeistään kolmen päivän päästä. Ajakaa varovasti ja soittakaa jos tulee jotain pulmia” Lexien ääni naurahti. ”Mut ny mun pitää mennä sinne aamutallille. Heippa!”
”Heippa” Santtu vastasi ja katkaisi puhelun.
Kun ihmisnainen käveli takaisin sisälle, Tanya istui pöydän ääressä.
”Huomenta” Santtu tervehti. ”Nukuitko hyvin..?”
Hiirityttö pudisti päätään ja pyyhkäisi vetisiä silmiään kuivaksi.
Ihmisnainen istui hänen viereensä ja silitti hellästi Tanyan päätä, kunnes tämä rauhoittui.
”Maistuisko sulle aamupala? Voin tehdä sitä smoothieta taas” Santtu tarjosi.
”J-joo.. vaikka..” hiirityttö kuiskasi. ”Mi-missä.. Turbo ja..?”
”Menivät omaan mestaansa yöksi, veikkaan kyl et ovat tulossa tänne heti, ku heräävät” ihmisnainen rauhoitteli.
Jätkät kurvasivat pihaan juuri kun naiset saivat aamupalansa syötyä.
”Nappiajoitus. Tulkaas hetkeks tänne” Santtu komensi mieshiiret keittiöön. ”Mä soitin tuos aiemmin mun serkulleni Lexielle. Pojat onkin hänet tavanneet pari kertaa.”
”Joo niin ollaan. Eiks sillä oo se kauramoottoritila jossain perähikiällä?” Vinski muisteli.
”Hevostila Montanassa” Santtu oikaisi hymyn nykiessä suupieliä. ”Mä kerroin Lexielle susta, Tanya ja hän olisi valmis tarjoamaan sulle turvapaikkaa tilallaan.”
Tanya nielaisi ja vilkaisi empivästi jätkiä kuin kysyen mitä mieltä he olivat ajatuksesta.
”Se olis ainakin tarpeeks kaukana Leipäjuustosta” Turbo hymyili rauhoittavasti. ”Eikä siellä meidän tiedon mukaan ole muita plutolaispomoja lähimaillakaan.”
”Ja jos käy niin ettet viihdykään, me haetaan sut kyllä takas tänne” Moto lupasi, kun Tanya näytti vielä epäröivän.
”O-okei.. mi-miten sinne pääsee?” hiirityttö kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
”Tyylejä on aika monta, mut ainoa oikea meille on ajaen” Santtu virnisti.
”Kunnon roadtrip” Vinski oli heti valmiina menoon. ”Takapenkki on sulle, kultsi.”
”Houkutteleva tarjous, mutta nyt passaan sen. Tanya on vielä toipilaana ja maileja edessä liian monta, että hän jaksaisi niin pitkää rupeamaa prätkän kyydissä. Eikä se totta puhuen houkuta muakaan” ihmisnainen tokaisi. ”Eli mä ja Tanya ajetaan mun autolla, te prätkillä, capish?”
”Sun säännöillä mennään” Turbo hiljensi katseellaan Vinskin vastalauseet.
Puolta tuntia myöhemmin Santtu sulki korjaamon oven ja hyppäsi autonsa kuskin paikalle.
”Valmiina menoon?” ihmisnainen varmisti Tanyalta.
”J-joo.. kai..” hiirityttö vastasi epävarmasti hymyillen.
Santtu ajoi pihasta kadulle ja painoi sitten kaukosäätimen nappia, saaden voimakentän ilmestymään korjaamon ympärille.
”Onneks on kesälomasesonki, joten asiakkaita on vähän. Mut parempi silti laittaa tää varmistukseksi, ettei Leipis ja sen ääliölauma keksi mitään omasta mielestään nerokasta” ihmisnainen totesi lähtiessään ajamaan kohti moottoritietä.

Auringon laskettua horisontin taakse Santtu ajoi tienvarsimotellin pihaan ja nousi venytellen autosta. He olivat tehneet matkaa yhtä kyytiä paria taukoa lukuun ottamatta, mutta nyt oli pakko pysähtyä lepäämään kunnolla tai hän nukahtaisi rattiin.
Tanya nousi autosta oikeaa jalkaansa varoen ja katseli uteliaana ympärilleen.
Motellin pihassa oli muutamia autoja ja respan vieressä välipala- ja juoma-automaatit.
”Kaipa täällä voi yönsä viettää” Turbo arveli, kun jätkät ajoivat prätkänsä Santun auton viereen parkkiin.
”Mä käyn maksamassa meille kaks huonetta. Yhdessä voi tulla vähän liian tiivis tunnelma, ku meitä on viisi” Santtu ilmoitti ja käveli respan tiskille.
Pian nainen tuli takaisin ja ojensi toisen avaimen Turbolle. He olivat onneksi saaneet vierekkäiset huoneet.
”Joo, ei mikään luksushotelli, mut oma suihku ja wc löytyy. Ja petivaatteet näyttää puhtailta” Santtu totesi ja nosti toisen sängyn patjaa. ”Eikä merkkejä luteista, aina positiivinen juttu. Mee käymään pesulla, mä haen meille vähän evästä, et pärjätään huomiseen asti. Syödään sitten seuraavassa dinerissa kunnon aamupala, ku jatketaan matkaa.”
Tanya kurkisti kylpyhuoneesta pyyhkeeseen kietoutuneena, kun Santtu tuli takaisin ”saaliinsa” kanssa.
”V-vesi kirveli selkää..” hiirityttö kuiskasi.
”Okei, mä katson sitä, otin haavojen puhdistustarvikkeitakin mukaan” ihmisnainen vastasi ja viittasi Tanyaa käymään istumaan sängyn reunalle. ”Joo, aika punertavalta näyttää nuo hartioissa olevat haavat, mut muissa ei näyttäis enää olevan tulehdusta.”
Santtu kuivasi haavat ja levitti niiden päälle varovasti antibioottisalvaa.
”Jalkaan vissiin vielä sattuu, mut miten ranne jakselee?” ihmisnainen kysyi.
”E-ei satu enää..” Tanya pyöräytti vasenta rannettaan hieman ja hymyili vähän.
Ovelta kuului koputus ja hiirityttö siirtyi äkkiä kylpyhuoneeseen pukemaan.
”Katotaanko hetki telkkaria yhdessä ennen, ku mennään nukkuun?” Moto huikkasi oven toiselta puolen.
”Joo sopii, mä käyn vähä freesiytymässä ensin, mut tullaan pian” Santtu vastasi.
Kun Santtukin oli pessyt matkapölyt pois, naiset siirtyivät viettämään iltaa jätkien huoneeseen.
”Ei leffailtaa tänään” Turbo totesi, kun Tanya torkahti sohvan nurkkaan vajaata tuntia myöhemmin.
”Parempi et ajoissa nukkuun ja aamulla reippaaseen spurttiin kohti Montanaa” Santtu hymyili, kun kullanruskea hiiri nosti Tanyan hellästi syliinsä ja kantoi hänet naisten huoneeseen nukkumaan.

Seuraavana päivänä viisikko ajoi melkein koko valoisan ajan ja pari tuntia vielä auringonlaskun jälkeenkin ennen kuin pysähtyivät motelliin yöksi.
”Huomenna me syödäänkin aamupala Lexien tilalla” Santtu virnisti tarkistettuaan puhelimen karttasovelluksella heidän sijaintinsa. ”Periaatteessa me oltais voitu ajaa jo tänään perille asti, mut loppumatkalla ei ole katuvaloja, saati asvalttia. Tie on turvallisempi, ku on kunnolla valoisaa.”
”Kuulostaa hyvältä” Turbo naurahti ja ojensi muille juomatölkit muovipussista.
Hiirimies oli käynyt ostamassa porukalle evästä motellin yhteydessä olevasta pikkukaupasta ja koska ilta oli lämmin, he istuivat motellihuoneiden edustalla olevilla penkeillä syömässä.
Tanya avasi tölkkinsä ja hörppäsi juotavaa.
Hiirityttö oli nukkunut viime yön paremmin ja päivän ajomatkalla hän oli istunut pari tuntia Turbon kyydissä.
Vinski irvisti maistettuaan kylmää eineshodaria. ”Toivottavasti se aamupala korvaa kunnolla tämän makuelämyksen” valkoinen hiiri murahti, saaden muut tyrskimään naurusta.
Santtu aikoi vastata jotain nasevaa takaisin, mutta hänen puhelimensa alkoi soida.
”Hei Lexie. Mikä meininki?” nainen vastasi puhelimeen.
”Ei yhtään hullumpi. Miten lähellä olette tulossa?” Lexie kysyi.
”Tästä on mun laskujen mukaan kolmen tunnin matka, mut me jätetään se rupeama huomiselle” Santtu vastasi.
”Aa, te ootte jo niin lähellä. Mä tarjoan sitte aamupalan, joten tulkaa tyhjin vatsoin” Lexien ääni naurahti. ”Hyvää yötä, ku nukkuun meette.”
”Samoin, huomiseen” Santtu lopetti puhelun.

Seuraavana aamuna Santtu herätti jätkät ja Tanyan ennen aamuseitsemää, että he olisivat aamupala-aikaan Silver Moonin tilalla.
Reilun kahden tunnin ajomatkan jälkeen saattue ajoi pienen taajaman läpi ja kääntyi sitten hiekkatielle, joka johti kohti horisontissa siintäviä vuoria.
Tanya rullasi auton sivuikkunan auki ja nojasi hieman ulos. Maisemat olivat mykistävät ja kirpeä tuuli tuoksui ihanalta hiiritytön nenään.
”Ei enää pitkä matka” Santtu ilmoitti hymyillen. ”Jos oikein siristät silmiäs, näet tilan rakennukset tuolla metsän reunassa. Tie tekee jonkin verran koukkausta, koska laitumet on tehty ensin ja sitten vasta tie tilalle.”
”Pieni ajomatka on täällä vähän eri käsite kuin Chicagossa..” Moto hymähti, kun he viimein pysähtyivät suuren maatilan pihaan.
”Jeah, siellä se oli vartin lenkki hodarikojulle ja takaisin” Vinski virnisti, kun jätkät sammuttivat ajokkiensa moottorit.
Santtu nousi autostaan venytellen ja katseli ympärilleen. Tila oli aika pitkälti saman näköinen mitä hän muisti, maneesirakennus oli ainoa mitä hän ei ollut nähnyt.
Päärakennuksen ovi aukesi ja kaksi mustavalkoista koiraa juoksi haukkuen vieraita kohti.
”Cissy, Rufus! Ei hypitä!” naisen ääni komensi. ”Ei hätää, ne vaan haluaa moikata. Pahimmassa tapauksessa teistä tulee maharapsutusorjia tästä hetkestä ikuisuuteen.”
Portaita alas käveli nainen, jolla oli ruskea, kihara tukka ja kasvoissa runsaasti pisamia.
Santtu otti muutaman juoksuaskeleen ja naiset halasivat toisiaan lämpimästi.
Tanya laskeutui alas autosta ja joutui heti koirien nuuhkittavaksi. Varovasti hiirityttö silitti koiria ja pian ne siirtyivät hännät heiluen tarkastamaan muut tulijat.
”Saatiin vissiin lisenssi ja lupa jäädä” Moto naurahti, kun koirat juoksivat talolle ja katosivat ovesta sisään.
”Joo, tänne on kaikki tervetulleita. Se, pääsetkö lähtemään pois, onkin sitten ihan eri juttu” Lexie nauroi. ”Tervetuloa Silver Mooniin. Tulkaa sisälle, aamupala odottaa.”
Turbo käveli Tanyan luo ja tarjosi hänelle käsikynkkänsä, että hiirityttö pääsi paremmin kävelemään pihan läpi talolle ja portaat ylös.
Talon ruokasalissa istui vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen nainen, joka nousi ylös vieraiden tullessa peremmälle.
”Hei Anette. Sä se vaan oot yhtä kaunis kuin ennenkin” Vinski virnisti naiselle parhaimmalla hurmurihymyllään.
”Ja sä yhtä imelä kuin ennenkin, Vinsentti” vaalea nainen totesi, saaden Moton ja Turbon purskahtamaan kovaan nauruun.
”Bluffi ei menny läpi, veliseni” Moto virnuili. ”Älä vaan pelaa pokeria tänään.”
Valkoinen hiiri istui korvat luimussa pöydän ääreen, mutta kauaa hän ei jaksanut murjottaa vaan alkoi syömään.
”Te ootte ihan tosissaan pistäny pöydän koreaksi” Santtu hymyili ottaessaan pannusta kahvia.
”Tää on kuule vähimmäisvaatimus, ku vieraita on tulossa kaukaa” Lexie naurahti. ”Tavoite on, et te pyöritte tästä pihalle.”
Aamupalan syömisen jälkeen tilan emäntä houkutteli Tanyan mukaansa katsomaan miltä hevoset näyttivät.
Turbo oli jo seuraamassa naisia ulos, kun Santtu nykäisi hänen liivinsä selkämystä.
”Nyt et mee” ihmisnainen kuiskasi. ”Annat heidän tutustua rauhassa.”
Kullanruskea hiiri virnisti nolona ja seurasi sitten muita, kun Anette näytti heille vierashuoneet talon toisessa kerroksessa.
Aidan luona Lexie päästi kimakan vihellyksen, johon useampi hevonen vastasi hirnumalla.
Tanya perääntyi hieman, kun neljä hevosta laukkasi heidän luokseen.
”Ei hätää, ne ei tuu aidasta läpi” Lexie rauhoitteli. ”Vaikka ne onkin näin isoja, hevoset ei silti syö lihaa. Ruoho, leivänpalat ja sellaiset on enemmän niiden mieleen.”
Hiirityttö epäröi hetken, kun ihmisnainen pujahti aidasta läpi ja seurasi sitten perässä. Kaksi hevosista lähti jo poispäin, mutta toinen jäljellejääneistä laski päänsä alemmas ja yritti tunkea turpaansa Tanyan housujen taskuun.
”Pascal!” Lexie torui nauraen. ”Heti etsimässä makupaloja, senkin ahmatti!”
Hevonen päästi pehmeän hörinän, kun ihmisnainen rapsutti sitä etuharjan tyvestä.
”Ihan rohkeesti vaan, jos haluut kokeilla. Pascal on ollu mulla varsasta asti ja on teräshermoinen herrasmies” ihmisnainen sanoi rauhallisesti.
Tanya nielaisi ja asetti sitten kätensä hevosen silmien alapuolelle. Hevonen näytti vilkaisevan häntä, mutta ei vetänyt päätään pois, vaan pysyi aloillaan.
Kun hiirityttö silitti päätä muutaman kerran, Pascal sulki silmänsä ja näytti nauttivan käsittelystä.
”Sehän meni hienosti” Lexie kehui. ”Jos oot epävarma siitä tykkääkö hevonen jostain mitä teet, korvat kertoo kaiken. Jos ne ovat pystyssä ja sojottavat hieman eteenpäin, kaikki on hyvin. Mut jos ne menee niskaa pitkin luimussa, sitte ollaan jo kiukkuisia tai peloissaan.”
”O-okei...” Tanya vastasi ja seurasi sitten Lexietä aidan toiselle puolen, naisen kertoessa mitä tilalla tavattiin mihinkin aikaan vuorokaudesta tehdä.
”Näin kesällä me päästään tallihommien suhteen helpolla, mut syksyllä lähes kaikki hevoset siirtyy sisätiloihin. Siellä hoidetaan sitten kaikki harjaamiset, ruokkimiset ja karsinoiden putsaamiset parhaillaan kaks kertaa päivässä” ihmisnainen selitti, kun he istuivat päärakennuksen portaille.
”Ku-kuulostaa.. aika rankalta..” Tanya totesi epäröiden.
”Niin se kyl taitaa olla. Ite niin tottunut siihen rytmiin, etten ajattele sitä rasittavana puuhana” Lexie hymyili. ”Sä oot kuitenkin meidän vieraana ja mikä tärkeintä, toipilaana vielä. Jos oikein tulee hinku päästä mukaan, sano sitten.”
”O-okei..” hiirityttö vastasi.
Talon pääovi aukeni ja jätkät tulivat ulos Lexien koirat vanavedessään.
”Mitä, haluutsä noutaa vai?” Moto kyseli Rufukselta, kun koira yritti tunkea paksua köydenpätkää hänen käteensä.
Koira haukahti pari kertaa ja tuijotti harmaata hiirtä vaativasti.
”Siinä saa hetken etsiä” Lexie nauroi, kun köysi lensi kaaressa pihan reunalla olevalle nurmikkoalueelle.
”No, miltä hevosvoimat näytti?” Turbo kysyi istuessaan Tanyan toiselle puolen.
”A-aika valtavilta..” hiirityttö naurahti.

Seuraavat päivät tuntuivat Tanyasta vain hujahtavan ohitse. Aamupäivisin Lexie otti hänet mukaan tarkistamaan laitumilla olevat vesipisteet ja iltapäivisin Tanya auttoi Anettea päivällisen valmistamisessa. Siinä riittikin puuhaa, kun syöjiä oli näin monta paikalla.
Kolmantena päivänä Santtu istui hiiritytön viereen talon portaille. Jätkät ja Anette pelasivat footbagilla pompottelupeliä pihassa.
”Mä jo aamulla sanoin pojille, et olis aika miettiä paluuta Chicagoon” ihmisnainen meni suoraan asiaan. ”Tää lomailu on kivaa, mut mun on aika palata sorvin ääreen.. ja sama taitaa koskea jätkiäkin.”
Tanya nielaisi ja pyyhkäisi hiuksia pois silmiltään. Hän oli melkein unohtanut koko asian, mutta kyllä hiirityttö ymmärsi, etteivät muut voineet jäädä tänne pysyvästi. Heillä oli elämä ja velvollisuudet isossa kaupungissa.
”Mitä sä ajattelet? Haluatko jäädä tänne vai tulla meidän kanssa takaisin?” Santtu kysyi hiljaisella äänellä. ”Muista, päätös on yksin sun. Teet sen oman fiilikses pohjalta, et meidän mielihalujen mukaan.”
Tanya katseli hyvän aikaa pihan touhuja ennen kuin kääntyi Santun puoleen.
”M-mä haluan jäädä.. täällä on turvallista olla j-ja Anette ja Lexie tosi kivoja..” hiirityttö vastasi. ”K-kyl mun tulee ikävä teitä, mutta.. ette te sentään eri planeetalla oo..”
”Muista, voit aina soittaa tai pistää viestiä, jos ikävä tuntuu oikein raskaalta. Tai voit tulla käymäänkin, jos ajatus Plutolaisesta samassa kaupungissa ei hirvitä” ihmisnainen virnisti ja rutisti Tanyan hetkeksi kainaloonsa.

Kun Anette lopetti pelin ja komensi jätkät käsipesulle ennen päivällistä, Lexie veti Turbon sivummalle.
”Mun pitää kysellä nyt vähän tarkentavia kysymyksiä, jos se käy? Mulla ei kato oo mitään käsitystä millainen Marsilainen psyyke on tai miten se toimii” tilan emäntä meni suoraan asiaan. ”Santtu vihjas eilen, että te keräätte muiden aistien lisäksi informaatiota myös antenneillanne. Pystytkö valaisemaan, miten se homma toimii?”
”No kyl menit tosiaan suoraan asiaan” Turbo naurahti ja mietti hetken. ”Antennit tosiaan meillä auttaa ymmärtämään muiden tunnetiloja ja kun ne laitetaan yhteen toisen kanssa, myös ajatustenvaihto on mahdollista. Santtu näki meidän tavatessa mun antennien kautta sen mitä mä halusin meidän menneisyydestä näyttää, mut mä en nähnyt hänen muistoistaan yhtään mitään.”
”Kuulostaa aika vaikeelta” Lexie totesi hetken tietoa sulateltuaan. ”Luulis, et lapsilla tuo antennien käyttö on tosi haastavaa.”
”Joo, se vie aika monta vuotta et oppii hillitsemään sitä informaatiotulvaa mikä antenneitten kautta tulee. Kunnon hallinta tulee lähemmäs teini-ikäisenä ja silloinkin saattaa tulla muutamia ylilyöntejä” kullanruskea hiiri vastasi.
Ihmisnainen näytti miettivän hyvän aikaa.
”Tanya sivulauseessa mainitsi, et hän joutui pois Marsista pikkulapsena.. taitaa olla, et hänellä ei oo mitään itsehillintää antennien kautta tulevaan informaatiotulvaan” Lexie totesi hiljaisella äänellä. ”Ihme, ettei hän seonnut, kun joutui yhtäkkiä samaan tilaan teidän kolmen kanssa ja teidän tunteet ja ajatukset tuli päälle kuin hyökyaalto.”
Turbo nielaisi vaikeasti.
Nyt kun Lexie sanoitti ajatuksensa, hän alkoi ymmärtää miksi Tanya oli ensimmäisen vuorokauden ajan niin reipas ja sosiaalinen ja Madamen kynsiin jouduttuaan kuin aivan toinen hiiri. Hiirityttö oli alkanut toistaa ja peilata heidän kolmen tunteita ja ajatuksia, eikä tuonut ilmi omiaan ennen kuin oli vaarassa joutua takaisin Plutoon.
”Eipä siihen, itsehillinnän oppimiseen taida auttaa kuin aika ja oma kokemus” ihmisnainen totesi. ”Mut helpottaa mun työtäni jo paljon, ku ymmärrän mitä kaikkea hän käy läpi.”
”Eiks sun työ oo tän maatilan ylläpito?” Turbo hymähti.
”No sekin, mut mä oon koulutukseltani psykologi. Ehdin tehdä sitä duunia muutaman vuoden, ku tulikin tilaisuus ottaa tää mun vanhempieni tila hallintaani. Nyt sitte teen psykologin juttuja lähinnä työn ohessa” Lexie vastasi virnistäen.

Seuraavana aamuna Santtu herätti jätkät samaan aikaan Lexien ja Anetten kanssa. Tarkoitus oli, että he ehtisivät ajaa tämän päivän aikana yli puolet matkasta ennen yötä.
”Tanya vissiin nukkuu vielä” Vinski huomasi, ettei hiirityttö ollut heidän kanssaan aamupalapöydässä.
”Käynkö herättämässä?” Lexie ehdotti. ”Kyl hän varmasti haluaa teille heipat sanoa ennen lähtöänne.”
Santtu vilkaisi jätkiä, heistä kukaan ei oikein osannut sanoa olisiko se hyvä idea vai ei.
Tanya oli kärsinyt univaikeuksista, joten toisaalta hänelle tekisi hyvää antaa nukkua, mutta se varmasti kaduttaisi kaikkia, jos hiirityttö ei saisi sanoa heille hyvästejä.

Tanya istui sängyn reunalla päivävaatteet yllään ja mietti mitä tekisi. Äänistä päätellen koko muu porukka oli jo aamupalalla, mutta hän ei vain saanut itseään liikkeelle ja menemään ruokasaliin.
Rufus työntyi ovenraosta sisälle ja tuli hiiritytön jalkojen eteen kerjäämään rapsutusta.
”No hei..” Tanya kuiskasi ja silitti koiraa hellästi.
Ovelta kuului koputus ja Lexie kurkkasi sisälle.
”Hei, sä ootkin hereillä” ihmisnainen hymyili ja tuli sisälle. ”Tuota.. he lähtevät pian. Tuu pihalle.”
Tanya hieroi hermostuneena käsivarttaan.
”Hei, ei haittaa vaikket saisi sanottua mitään. Tärkeintä on, että saatat heidät matkaan” Lexie istui hiiritytön viereen. ”Mä en voi sua pakottaa, mut ainakin mua harmittais jälkeenpäin ja paljon jos en saisi hyvästellä.”
”O-okei...” Tanya mutisi ja antoi Lexien vetää itsensä jaloilleen.
Jätkät ja Santtu olivat jo auton ja prätkien luona.
Ihmisnainen nosti laukkunsa auton lavalle ja kiskoi suojapressun kiinni, etteivät tavarat lentäisi kyydistä kesken ajon.
Turbo kääntyi kuullessaan askeleiden lähestyvän heitä ja hymyili Tanyalle.
”Hei, me luultiin et sä nukut vielä” hiirimies virnisti.
”Se Vinskin röyhtäys olis voinu herättää kuolleetkin” Moto piruili ja valkoinen hiiri muksautti häntä kylkeen kaikkea muuta kuin hellästi.
”A-ajakaa varovasti..” Tanya kuiskasi epävarmasti hymyillen. ”Lexie sanoi, et illalle on luvattu sadekuuroja sinnepäin minne ootte menossa..”
”Pieni vesisade ei näitä höyrypäitä paljoa hidasta” Santtu tuhahti hymyillen. ”Mut pidetään mielessä. Mä laitan Lexielle viestiä, ku me pysähdytään yöksi motelliin ja toisen ku ollaan kotona, okei?”
”O-okei..” hiirityttö naurahti ja vastasi empien Santun halaukseen ennen kuin ihmisnainen nousi autoonsa.
Turbo istui prätkänsä satulaan ja kurvasi vielä Tanyan eteen.
”No.. hei nyt sitten, Tanya. Nähdään taas” mieshiiri ojensi tytölle kätensä ja tämä vastasi kädenpuristukseen.
”Joo..” Tanya kuiskasi, kyyneleet eivät enää pysyneet poissa vaan valuivat pitkin poskia.
Turbo veti hiiritytön lähemmäs ja halasi häntä pitkään.
”Ens kertaan.. sisko.”
Lexie kietoi kätensä Tanyan harteille, kun nelikko kurvasi pihasta tielle ja pian he katosivat pölypilveen.
”Sulla on melkoinen perhe” ihmisnainen naurahti.
”Joo, niin on” Tanya virnisti ja pyyhki reippaammin kyyneliä pois.

Tää tarina on aivan mahtava . Toivottavasti Madame ja Othello putosivat suoraan mustaan aukoon tai jotain muuta vastaavaa. Onneks Tanya kuitenkin sai majoituksen Silver Moonista. Oot tosi hyvä