Kouluvuosi K15

Tittle: Kouluvuosi
Author: Prätkisfan2
Genre: Romance/fluff, drama, humor little Angst. and little Action
Pairing: Turbo/Minni, Moto/Oc
Rating: K15
Disclaimer: En omista prätkähiiriä, enkä saa ficistä minkäänlaista rahaa. Ainoat hahmot jotka minulle kuuluvat ovat omat OC.hahmoni
Summery: Jätkät, Minni ja Milva ovat kokoontuneet Santun luokse viettämään iltaa pitkästä aikaa. Minni ja Milva olivat saaneet järjestettyä vapaata niin, että saivat aikaa viettää omien muskelihiiriensä kanssa. Pitkä ilta johtaa siihen, että jätkät rupeavat muistelemaan kouluvuosiaan Marsissa.
Warning: Teini-rakkautta, tappelua, rakkauden osoituksia (ei tarkkaa seksin kuvailua), Draamaa, koulukiusaamista.

A/N: Taas uusi idea, jonka sain saman ryhmäläisen upeasta fanfiction kuvasta. Kiitos @HöpöHamsu




Sinioranssi iltataivas oli laskeutunut Chicagon ylle. Muutaman ohut pilvenhattara kulki kevyen kesätuulen mukana. Santtu puuhasteli vielä omien hommiensa parissa. Vanha tietokone oli sanonut sopimuksensa irti ja nainen ei hevillä halunnut luovuttaa koneen kanssa. Moto ja Milva olivat menneet purkamaan naisen tavarat. Naiskaksikko oli saapunut Maahan miesten ja Santun seuraksi muutamaksi päiväksi. Vinski pörräsi punahiuksisen naisen ympärillä, kuin mehiläinen. Turbo ja Minnikin viettivät aikaa keskenään. Huoneesta kuului pieni kikatus, mutta kaksikko ei antanut sen häiritä omaa yhteistä aikaansa. Välillä kikatus taukosi ja huoneesta ei kuulunut hetkeen mitään. Turbo nousi sängyllä istumaan suudellen samalla mustahiuksista tyttöystäväänsä, joka istui miehen sylissä. Peitto valahti hieman kaksikon välistä, niin että mies tunsi naisen paljaan rintakehän. Intohimoiset suudelmat loi tilanteesta entistä kuumemman.
”Mulla on ollut niin ikävä sua,” Turbo henkäisi suudelmien väliin painaen Minnin otsan omaansa vasten, haroen naisen yön mustia hiuksia samanaikaisesti.
”Niin mullakin sua,” Minni henkäisi ja jatkoi miehen suutelua. Turbo hymähti tyytyväisenä ja kaatoi kaksikon takaisin sängylle. Minni henkäisi miehen äkkinäisestä liikkeestä ja sai tämän kikattelemaan uudelleen. Turbo pyöräytti kaksikon selälleen siirtyen samalla itse naisen päälle, suudellen naisen kaulaa saaden Minnin nauttimaan kokonaan miehestä.

Milva asteli yhteisiin tiloihin ja katsoi, kun Santtu oli purkanut koneen jokaista mutteria ja ruuvia myöden pöydälle leväälleen. Moto saapui kanssa yhteiseen tilaan ja laski kätensä naisen olkapäille. Milva kurkkasi olkansa yli miestä, joka suukotti kevyesti tämän poskea.
”Ei vissiin onnistu, niin kuin suunnittelit?” Milva kysyi, kun Santtu raapi hermostuneena niskaansa.
”No ei oikein. Varsinkin, kun on eräs ampiainen, joka pörrää pesänsä ympärillä antamatta työrauhaa,” nainen tiuskaisi Vinskille, joka otti naisesta hieman etäisyyttä.
”Sano, jos tarvitset apua,” Milva henkäisi.
”No itseasiassa ei olisi pahitteeksikaan,” Santtu huokaisi ja istui alas.
”Minni osaisi kanssa auttaa,” Milva tokaisi ja osoitti peukalollaan naisen ovea päin.
”Niillä taitaa olla kiire,” Moto röhähti naurahtaen, saaden Vinskin mukaan kaksikon kiusoitteluun. Milva mulkaisi miehiä tuimasti saaden nämä kädet pystyssä hieman perääntymään.
”Me taidetaankin mennä katsomaan, että präkät ovat valmiina seuraavaa Leippiksen hyökkästä varten,” Moto henkäisi tuimalle tyttöystävälleen ja poistui valkoisen egoistin kanssa prätkätallin puolelle.
”Parasta olisi!” Milva tuittusi ja Moto työnsi änkyttävän Vinskin toiselle puolelle.

Naiskaksikko rupesi häärimään tietokoneen ääressä, kun taas Minni ja Turbo makailivat hieman hengästyneinä sängyllä. Turbo oli ottanut naisen hellästi kainaloonsa ja Minni sai sormeilla miehen hieman hikistä treenattua rintakehää.
”Se oli aikamoista,” Turbo henkäisi ja sai Minnin tyrskähtämään. Minni nousi istumaan sängylle pidellen peittoa ympärillään. Nainen katsoi rakastava ilme kasvoillaan miestä, joka siveli hieman väsyneenä naisen paljasta jalkaa. Minni nojasi päänsä seinää vasten ja oli ennen kaikkea tyytyväinen oloonsa.
”Mitä sää mietit?” Turbo kysyi ja puristi kevyesti naisen treenattua reittä. Minni heräsi ajatuksistaan ja katsoi miestä.
”Sitä kuinka onnekas mää olen,” Minni huokaisi tyytyväisenä. Turbo nousi naisen viereen istumaan jatkaen edelleen naisen reiden silittämistä. Minni oli painanut katseensa vain ovelle.
”Mää olen kanssa onnellinen ja onnekas,” Turbo henkäisi naisen korvaan. Minni käänsi katseensa mieheen, joka suuteli naista rakastavasti.
”Sun meikit on hieman levinnyt,” Turbo tokaisi ja pyyhkäisi Minnin silmäkulmaa.
”Onko tuo ihme, kun saat mut niin hikiseksi,” Minni naurahti ja alkoi etsimään vaatteitaan. Turbo naurahtaen hieroi naisen selkää. Minni iski miestä tämän omalla nahkaliivillä, saaden miehen suulle leveän hymyn.
”Olisko meidän pitänyt mennä suihkuun?” Turbo kysyi ujuttautuen naisen taakse kaapaten tämän halaukseensa. Minni painoi kätensä miehen käsien päälle ja katsahti tätä hymyillen.
”Siellä otan oman ajan,” Minni tokaisi ja nousi seisomaan. Turbo hymähti hymyissä suin naisen vastaukselle ja päästi tämän otteestaan, jotta tämä pääsi pukeutumaan.

Minnin saadessa alusasunsa päällensä, tarkisti nainen meikkinsä peilistä. Turbo oli saanut kanssa housut jalkaansa ja sai Minnin suutelemaan tätä rakastavasti. Nainen ei välittänyt, vaikka miehen sepalus oli edelleen auki.
”Sää olet kyllä niin hyvä suutelija,” mies henkäisi tyytyväisenä. Minni kiskaisi miestä housuista ja sulki ne miehen puolesta.
”Ei uusinta kierrosta vai?” Turbo naurahti kysyvästi. Minni mulkaisi miestä samalla, kun puki omia housujaan jalkaan. Vielä t-paita ja nainen oli valmis. Minni kaivoi mustaa armeijan kassiaan.
”Ai niin, mun hiusharja on Milvan laukussa,” Minni sanoi iskien laukun takaisin lattialle.
”Miksi sun hiusharja on Milvan laukussa?” Turbo ihmetteli, kun kietoi punaisen huivinsa kaulalleen.
”Mää en itse asiassa muista tarkkaa syytä,” Minni pohti ja sai Turbon avaamaan huoneen oven. Minni röhähti miehen perään ja piteli kädessään tämän nahkaliiviä.
”En mää sitä tarvi,” Turbo tokaisi kohauttaen harteitaan ja lähti yhteisiin tiloihin. Minni mutristi naamaansa ja otti liivin mukaansa.

”Missä Moto ja Vinski?” Turbo kysyi naiskaksikolta. Milva ja Santtu nostivat katseensa yleensä nahkaliivissä kulkevaan mieheen, jonka paljas yläruumis sai punan naiskaksikon poskille. Minni käveli miehen taakseen ja laski liivin tämän päänpäälle. Turbo nosti liivin kasvoiltaan ja pystyi Minnin ilmeestä lukemaan, että tämän pitäisi liivi pukea päällensä.
”Näkyy mun lihakset joka tapauksessa,” mies tokaisi ja poistui prätkätallin puolelle.
”Eihän me ehditty kertomaan edes missä se kaksikko on,” Milva huikkasi miehen perään.
”Ei se mitään. Mää kyllä kuulin heidät,” Turbo huusi tallin puolelta ja sai Milvan mulkaisemaan Santtua.
”Mikä homma?” Minni kysyi ja suoristi paitaansa.
”Mikä homma teillä oli? Taisi olla kuumat paikat?” Milva nälvi naiselle ja nojasi pöytään lähemmäksi tämän kasvoja.
”Ei kuulu sinulle,” Minni tokaisi tullen itse vastaan Milvan kasvoja. Milva hymyili naiselle vienosti, saaden myös Minnin virnuilemaan naiselle.
”Onko odotettavissa tappelua?” Santtu kysyi etäämmältä.
”Ei ole,” Minni henkäisi hyväntuulisena ja suoristi itsensä.
”Ei me Minnin kanssa noin helposti tapella,” Milva naurahti ja katsoi Santtua.

Santtu otti tietokoneen vihreän kovalevyn ja juotti siihen uuden virtapiirin kiinni.
”Santun tietokone on hajonnut,” Milva tokaisi nojaten pöytään, kun ei pystynytkään olemaan naisen avuksi niin paljon kuin luuli.
”Tietoisku Milva,” Minni töksäytti ja sai ruskea verikön mulkaisemaan Minniä ihmeissään.
”Se oli rikki jo ennen, kuin saavuimme tänne. Mutta se taisi unohtua lyödessäsi pääsi marsilaiseen lavuaariin samalla kun varastit harjani!” Minni hymyili naiselle, joka kostoksi lähti jahtaamaan tätä. Minni hyppäsi mustan moottoripyörän yli ja käytti miestään kilpenään nauraen hyväntuulisesti samalla.
”Toi on likaista peliä Milanius!” Milva ärähti ja Minni pyöritti hämmentynyttä miestään edessään.
”Hyvä on! On mullakin mies tota varten,” Milva tokaisi ja nappasi käsipuoleensa Moton.
”Miksi me osallistutaan tähän?” Moto kysyi Turbolta, joka hämmennykseltään ei osannut vastata muuta kuin pyörittämällä päätään.
”Ota naisista selvää,” mies sai lopulta sanottua ja katsahti olkansa yli tyttöystäväänsä.
”Mää muistan miksi Milvalla on mun hiusharja,” Minni hymyili leveästi miehelleen.
”Kiva… mutta kerro mulle yksi asia!” Turbo nosti etusormensa ja sai Minnin kohottamaan kulmiaan.
”Miksi neljän tähden kenraali juoksee häntä koipien välissä ystäväänsä pakoon?”
”HA! Kerroppa se kenraaaaali,” Milva kiusasi naista miehensä käsipuolessa roikkuen. Minni mulkaisi vihaisena Milvaa, joka vetäytyi hieman Moton taakse.
”Voiko katse tappaa?” Milva kysyi Motolta, joka katsoi Minnin tuimaa ilmettä.
”Normaalin hiiren ei… Minnin katse on sitten asia erikseen,” mies vastasi ja sai Minnin ilmeen helpottumaan ja astumaan Turbon eteen hymyillen.
”Mun apu karkasi nähtävästi?” Santtu pohti oven suusta ja sai hiirten huomion.
”Sori… me tullaan ihan saman tien,” Minni pahoitteli ja silitti miestään ohimennen. Santtu siirtyi oven suusta ja päästi naiskaksikon ohitseen ja mulkaisi lopuksi virnuillen miehiä.

Jätkät jatkoivat moottoripyöriensä parissa, kun naiset olivat saaneet tietokoneen uudelleen kasaan. Santtu kiinnitti pistokkeen takaisin seinään paikoilleen ja käynnisti tietokoneen toiveikkaana. Tietokone ruutuun aukeni sininen tausta ja latauspalkki. Teksti kertoi, että tietokone asensi päivitystä.
”No tässä menee jonkin aikaa,” Santtu kohautti harteitaan. Hän ehdotti naishiirikaksikolle, että valmistelisivat pientä purtavaa ja istuisivat yhdessä iltaa. Minnistä ja Milvasta idea olisi hyvä. Samalla he pystyisivät tutustumaan Santtuun paremmin. Minni oli muutaman kerran naisen aikaisemmin tavannut, mutta olisi ensimmäinen kerta Milvalle kun saisi oikeasti jutella Santun kanssa. Minni katseli Santun ja Milvan toimintaa. Kuinka nopeasti kaksikko tulikaan toimeen. Eikä ihme. Santun kanssa oli helppo tulla toimeen. Naiset nostivat tarjottavat sohvaryhmän luokse, laskivat kattovalaistuksen minimiin ja sytyttivät tunnelman vuoksi muutaman kynttilän pöydälle ja hyllyille.
”Wou täällä on tunnelmallista,” Vinski älähti, kun jätkät astuivat olohuoneen puolelle. Naiset vilkuilivat hymyillen toisilleen ja jatkoivat pöydän kattamista. Minni nosti Turbolle kantoon muutaman lautasen ja Motolle kasan laseja. Turbo ja Moto valtasivat isommat nojatuolit, kun Vinski kasasi oman egonsa sohvalle. Minni otti Santulta vastaan muutaman viltin ja kääriytyi yhteen niistä. Nainen istui miehensä kainaloon nostaen jalkansa tämän syliin, joka hellästi hieroi naisen säärtä.

Milva otti myös paikkansa miehensä vierestä. Santtu istui Vinskin viereen, joka yritti lähestyä naista tuloksetta. Naisen jäätävä katse sai miehen vetämään kätensä tämän yli pois.
”Mää tykkään susta, mutta edelleen ihan kaverina,” Santtu tönäisi miestä hyväntuulisesti saaden hänet hymyilemään vaisusti.
”Mmm mitäs tehtäisiin. Pelataanko? Katotaanko leffaa? Vai keskustellaan mukavia?” Milva luetteli.
”Mitä jos vaihdetaan teidän tarinoitanne?” Santtu ehdotti ja sai hiiret hämilleen.
”No vaikka, kuinka te tapasitte? Kuinka teidän ystävyys syntyi? Ette ole juurikaan kertoneet elämästänne, ennen sotaa,” nainen tarkensi ja kasasi lautaselleen syötäviä. Hiiret katsahtivat toisiaan.
”Nooh itse asiassa,” Turbo sopersi ja hieroi niskaansa. Minni ojensi Turbolle lasin ja otti omaan syliinsä yhteisen lautasen.
”Se onkin varsinainen tarina,” Moto naurahti.

”Mikä? Kertokaa!” Santtu innostui ja paransi asentoaan sohvalla.
”Me tavattiin koulussa,” Vinski huokaisi tympeänä.
”Oli lähellä, että me ei oltais sun kavereita,” Milva tokaisi ja puristi kädet eteensä, saaden myös Minnin katsahtamaan valkoista hiirtä.
”Hei… te neljä olitte hikareita, jotka tuli toimeen keskenään!” Vinski älähti ja osoitti sormellaan jokaista ystäväänsä.
”Seiskan arvosanalla ja muutaman vuosikurssin reputuksella en hirveästi kehuisi,” Moto huokaisi totisesti.
”Mulla oli vitonen, mutta en tie miten olin teidän kaa samalla vuosikurssilla,” Vinski jankkasi.
”Marsissa ei tuolloin ollut oikein ikäluokittain vuosiluokkia, joten suunnilleen samanikäiset kävi yhdessä samoja aineita, jotka olivat kesken tai reputuksen vuoksi käymättä,” Minni selitti hämmentyneelle Santulle.
”Onneksi teidän kanssa oli helppo opiskella,” Vinski myönsi.  
”Niin, koska olit ihastunut Minniin,” Milva muistutti ja sai Minnin hymyillen katsahtamaan naista.
”Älä muistuta! Mää olin koulun komein poika ja tuo hikipinko valitsee itselleen toisen hikipingon,” Vinski tokaisi katsoen Milvaa tuimasti, mutta viittasi kädellään Minniä ja Turboa. Kaksikko katsahti toisiaan ja suukotti toisiaan kevyesti saaden Vinskin työntämään kuvauksellisesti sormiaan suuhunsa.

”Vieläkö sulla on tunteita Minniä kohtaan?” Turbo kysyi näsäviisaasti.
”NO EI! SE ON SUN NAISESI!” Vinski älähti ja otti veikastaan sohvalla etäisyyttä, vetäytymällä sen toiseen reunaan. Turbo suukotti hyväntuulisesti Minnin otsaa.
”En muistelisi niitä aikoja, muutenkaan enempää,” Vinski jupisi omassa kulmassaan.
”Sääli sua kohtaan, se ei ole nimittäin vaihtoehto!” Minni hymähti.
”Sää tönäisit mut penkiltä lattialle,” Vinski töksäytti naiselle ja sai naisen lennättämään lentosuudelman miehelle.
”Nyt on niin mielenkiintoinen tarina, että haluan kuulla tän,” Santtu asetteli itsensä paremmin sohvalle. Vinski huokaisi tympeästi ja katsoi Minniä.
”No hyvä on… koska Vinski niin vaatii,” Turbo aloitti ja sai valkoisen hiiren mulkaisemaan miestä.
”Tästä tulee hauskaa… kouluvuosia ei olekaan muisteltu toviin,” Minni naurahti ja puristi kädet eteensä.
”Aloitetaan vissiin yläasteesta, kun siellä me tavattiin?” Turbo kysyi ystäviltään, jotka hyväksyvästi nyökkäilivät.
”Vajaat 10-vuotta sitten kaikki alkoi…” Turbo aloitti.

Mies palasi tarinassaan 10-vuotta vanhempaan Tulikivikaupunkiin. Kaupunki voi hyvin. Marsin toisella puolella sota oli pahemmin käynnissä, eikä plutolaiset olleet vielä yltäneet Tulikiven ylle. Tulikivien kaduilla oli elämää ja hiiret olivat onnellisen näköisiä, vaikka sota runteli planeettaa toisella puolella. Rontti ajoi vapaustaistelijoiden avomaasturin suuren koulun pihalle.
”Onnea matkaan pojat,” mies tokaisi ivallisesti nojaten rattiinsa. Kolme nuorta hiiripoikaa katsoi isoa yläastetta hämmentyneinä.
”Eikö me voida saada vielä yhtä mahdollisuutta Vapaustaistelijoiden koulussa?” nuori Vinski aneli. Rontti hymyili nuorukaiselle ja otti asennon lähemmäksi.
”Ei onnistu! Te käytte vuosikurssinne täällä loppuun ja asiasta en keskustele enempää teidän kanssanne!” mies tiuskaisi.
”Se prätkätallin räjäytys oli vahinko!” Moto huokaisi ja sai Rontin pyörittämään silmiään.
”Sepä! Ja nyt menen siivoamaan sotkuja, jotka te järjestitte!” mies ärähti ja käynnisti maasturinsa ja kurvasi muualle.
”Rontti älä mee! ÄLÄ JÄTÄ MEITÄ TÄNNE!” Vinski huusi anellen miehen perään.

Turbo mulkaisi Motoa, joka yritti löysätä kaulassaan kiristävää solmiota. Koulupuku oli muutenkin ahdistava. Kuin leima otsassa. Pojilla oli punamustat suorat housut ja takki. Takin alla tuli olla valkoinen kauluspaita ja punainen solmio piti olla siististi takin alla. Tytöillä oli housujen tilalla musta hame, joiden sivuilla meni punaiset raidat. Pitkät reisimalliset sukat tulivat olla prässätyt ja tyylin tuli olla muutenkin huoliteltu. Tytöillä, kuin pojillakin oli solmio ja takki pakko. Takin sai ottaa pois ainoastaan luokkahuoneessa tai koulun sisäpuolella. Koulun ulkopuolella piti osoittaa kunnioitusta käymäänsä kouluaan kohden pitämällä kouluvaatteet sillein, kuin kuuluikin. Turbo hieroi silmiään, kun valkoinen nuorukainen keräsi itsensä asfaltilta ylös. Jätkät olivat huomattavasti erinäköisiä, kun aikuisina. Turbolla ei ollut silmälaseja, Motolla oli kummatkin kädet sekä silmät tallessa ja Vinskillä ei ollut metallista maskia kasvoillaan. Jokaisen nuorukaisen ruumiinrakennekin oli erilainen. He olivat hintelempiä, mutta eivät täysin lihaksittomia.
”Vauhtia Vinski!” Turbo ärähti ja puristi kädet eteensä.
”Mää en tohon rakennukseen jalallanikaan astu!” Vinski älisi itsekseen saaden ohikulkevilta hiiriltä erinäisiä katseita. Turbo mulkaisi kädet puuskassa Motoa. Koulukellon pirinä sai heidät ajatuksistaan.
”Aivan sama mulle! Jää tänne sitten,” poika henkäisi ja lähti kohti koulurakennusta Moton kanssa.
”Aivan sama mulle! Nönnönnööö,” Vinski mutisi itsekseen matkien kullanruskeaa ystäväänsä. Muutama koulupukuun pukeutunut hiirityttö sai kuitenkin valkoisen pojan huomion, joka iski tytöille silmää saaden nämä kikattelemaan saadusta huomiosta.
”Ehkä tämä koulu ei olekaan täysin surkeaa,” poika totesi.
”Hei veikat odottakaa!” Vinski huusi napaten koululaukkunsa maasta juosten ystäviensä perään.

Turbo oli napannut läheisestä infoständistä koulun kartan. Oppilaskunnantoimistosta kolmikko olivat saaneet lukujärjestyksensä.
”Meillä on paljon samoja kursseja, mutta muutama erikin,” Moto totesi vertaillen hänen ja veikkojensa lukkareita.
”Meillä kolmoskerroksessa ensimmäiseksi historiaa,” Turbo totesi.
”Sinne sitten,” Moto naurahti.
”Historiaa! Ihan tosi,” Vinski marisi kaksikon perässä. Nuorukaiset pääsivät luokkahuoneen eteen. Oppilaat istuivat omilla paikoillaan ja kasasivat tavaroitaan pulpeteille.
”Huomenta,” opettaja toivotti kolmikon selän takana.

Opettaja oli pukeutunut harmaaseen kynähameeseen, jota koristi samaan sävyyn oleva jakku. Pinkki neulakoriste oli povitaskuun suoraan kiinnitetty ja korot kopisivat naisen kävellessä ripeää tahtia. Nainen oli punaruskea, noin 50-vuotias vanhempi naishiiri, harmaan-ruskeat hiukset olivat tiukalla nutturalla takaraivolla.
”Huomenta… me ollaan kenraali Rontin ilmoittamat uudet oppilaat,” Turbo esitteli kolmikon opettajalle.
”Aivan. Tervetuloa Tulikivikaupungin yläasteelle. Olen opettajanne rouva Kulbert,” nainen esitteli itsensä.
”Rohkeasti peremmälle vain,” nainen tokaisi tiukasti ja käveli luokkahuoneeseen tomerana. Nainen tosiaan tunsi arvonsa.
”Hyvää huomenta oppilaat! Aloitetaan reippaasti, jotta pääsemme asioissa eteenpäin… ihan ensimmäisenä toivotamme tervetulleeksi uudet oppilaamme,” rouva Kulbert esitteli ja osoitti ovelle, josta nuori hiirikolmikko asteli sisään. Takarivin jalkapallo joukkue rupesi metelöimään apinamaisesti saaden muiden oppilaiden tuimat ja hämmentyneet katseet.
”Kiitos Trevon!” opettaja tiuskaisi ja sai nuorisojoukon hiljenemään. Musta hiuksinen hiirityttö hieroi ohimoaan vihaisena ja mulkaisi ystäväänsä. Katseesta pystyi lukemaan ”mitä idiootteja” sanonnan. Tyttö suoristi itsensä opettajaa kohden.  
”Eli tässä uudet oppilaamme Throttle, Vinnie ja Modo,” opettaja esitteli.
”Sanokaa vain Turbo, Vinski ja Moto,” Turbo korjasi kohteliaasti.
”Toki. Istukaa olkaa hyvä,” opettaja ohjasi. Vinski töni Motoa nähdessään hiiritytöt, joihin oli ensimmäisenä iskenyt silmänsä. Musta hiuksisen tytön vieressä oli paikka vapaana, jota valkoinen hiiri oli heti haalimassa. Ruskean hiiritytön vieressä ei ollut paikkaa vapaana, mutta Moton kasvoille nousi pieni puna tytön ollessa pojan mielestä söpö. Hän istui käytävän toiselle puolelle vilkuillen tyttöä. Tyttö huomasin harmaan hiiripojan ja hymyili tälle hellästi. Moto painoi katseensa tiukasti pulpettiin. Vinski töni itsensä Turbon takaa istumaan musta hiuksisen tytön viereen.

”No hei söpöliini…” Vinski aloitti flirttailen ja sai tytön inhon ilmeen poikaan haroen hiussuortuvaansa samalla.
”Meille tulee hauskat oppitunnit, kun saan istua sun vieressä,” poika flirttaili. Tyttö ei vain lämmennyt Vinskin isku yrityksille. Tyttö lähestyi ivallisesti hymyillen hieman poikaa saaden Vinskin hieman vetämään päätään taaksepäin.
”Enpä usko!” tyttö tokaisi ja kiskaisi hännällään Vinskin tuolin tämän alta, joka rymisten tippui lattialle. Muut oppilaat rupesivat nauramaan nuorukaiselle. Opettaja Kulbert kääntyi taululta katsomaan välikohtausta.
”Anteeksi opettaja,” Vinski henkäisi ja keräili itsensä ylös lattialta.
”Nuori VanWham… sinun olisi parasta istua Trevonin vieressä, joten hopi hopi, vaihda Throt… ei kun Turbon kanssa paikkaasi,” opettaja komensi. Turbo nappasi huokaisten tavaransa kantoonsa. Ohimennen Turbo mulkaisi ystäväänsä epäuskoisesti ja vihaisena. Valkoinen hiiripoika istui nolostellen ison pelinrakentajan viereen.

Turbo nosti rauhallisesti omat tavaransa pulpetille ja laski takkinsa ja laukkunsa tuolin selkänojalle. Musta hiuksinen tyttö mulkaisi hyväntuulisesti nopeasti ystäväänsä, joka nyökkäili tälle hyväksyvästi. Nuori hiirityttö puri alahuultaan ja vilkuili sivusilmällään kullanruskeaa hiiripoikaa.
”Ottakaahan oppikirjastanne sivu 76. Käymme maamme entisiä hallitsijoita ja heidän valtakuntansa tuhoja läpi,” opettaja komensi ja jokainen teki mitä opettaja sanoi.
”Osaako kukaan sanoa, kuka hiiri herra hallitsi maatamme vuonna 1921 ja mikä oli hänen suurin saavutuksensa?” opettaja kysyi. Musta hiuksinen hiirityttö katsoi muita opiskelijatovereitaan. Turbo mulkaisi kanssa ympärilleen. Hän raapi korvavierustaansa. Hän oli vapaustaistelijoiden koulussa aina se, joka oli vastannut kysymyksiin mutta antoi isommassa luokkahuoneessa muillekin mahdollisuuden vastata. Opettaja etsi katseellaan kanssa hiirinuorukaista, joka vastaisi hänen kysymykseensä. Vinski heilutteli kynää kädessään eikä ollut edes kuunnellut opettajan kysymystä.
”Vinski?” opettaja kysyi saamatta kontaktia nuorukaiseen.
”VINSKI!” opettaja huudahti saaden valkoisen pojan tiputtamaan kynän kädestään.
”Mitä opettaja?” nuorukainen kysyi.
”Vastaisitko kysymykseeni?” opettaja tivasi ja sai valkoisen hiiripojan etsimään vastausta kirjastaan, saati miettimään mitä opettaja oli häneltä kysynyt. Opettaja puristi kädet eteensä tuimana.

”Mikä ääliö,” musta hiuksinen hiirityttö tuhahti ja käänsi katseensa taululle.
”Kunpa tietäisit,” Turbo yhtyi tytön mielipiteeseen, saaden tytön hymyilemään. Opettaja rupesi ripittämään Vinskiä, kun Turbo sai hyvän kontaktin hiirityttöön.
”Kisa kumpi saa vastata eka opettajan kysymykseen oikein?” tyttö kysyi.
”Sopii mulle… odotetaan vain ripitys loppuun,” Turbo naurahti.
”Sopii. Voittaja saa häviäjän jälkiruoan tänään lounastauolla,” tyttö ehdotti ja ojensi Turbolle kättään. Poika kätteli voitokkaana hiirityttöä.
”Kun herra VanWham ei osannut vastata kysymykseen… niin voisiko joku kertoa oikean vastauksen?” opettaja kysyi rauhoittuneemmin uudelleen. Turbo ja hiirityttö hänen vieressään nosti samanaikaisesti kätensä.
”Kiitos…” opettaja huokaisi. Nuorukaiset katsoivat toisiaan.
”Herra Thremes ole hyvä,” opettaja viittasi Turboon, joka hymyillen mulkaisi hiiritytön kanssa toisiaan.
”Kiitos opettaja. 1921 maatamme hallitsi lordi Stoner Abraham. Hän oli ensimmäisen lordi, koska hänen sukujuurensa ja avioitumisensa eivät riittäneet kuningastitteliin. Kuitenkin hän sai johdattaa toiseksi isointa marsilaista armeijaansa sodassa, joka tunnettiin Marsin isoimpana sisällissotana,” Turbo vastasi.
”Ja jos tarkennetaan hänen vaimonsa kuningatar Lily, oli ensimmäinen marsilainen nainen joka sai naida lordin, joka ylsi kuningattaren yläpuolelle. Ja yhdessä kuningattarensa kanssa he myös voittivat sisällissodan kuutta vuotta myöhemmin 1927 joulukuussa,” hiirityttö tarkensi ja mulkaisi Turboa hymyillen.
”Kiitos neiti Milanius ja Turbo oikea vastaus,” opettaja tokaisi ja jatkoi oppitunnin pitämistä.

45 minuutin päästä oppitunti katkesi kellon pirinään. Oppilaat pakkasivat tavaransa ja kirjoittivat kotitehtävät ylös. Musta hiuksinen hiirityttö liittyi ruskean ystävänsä seuraan ja tytöt poistuivat luokkahuoneesta. Turbo nosti tavaransa kantoonsa.
”Onnea hikipingolle. Hienosti meni,” Vinski tympi veikalleen, joka mulkaisi tätä.
”Itse pelleilit etkä kuunnellut tunnilla,” Turbo tokaisi ja poistu luokkahuoneesta.
”Oliko teillä muuten jokin kisa sen tytön kanssa?” Moto kysyi.
”Ehkä,” Turbo kohautti harteitaan vältellen ystäviensä kysymystä. Moto katsahti Vinskin kanssa toisiaan suut auki ja lähtivät kiirehtien nuorukaisen perään.
”Hei! Sää olit onnekas, se ei sentään pudottanut sua tuoliltasi,” Vinski töksäytti. Kolmikko saapui ulos välitunnille. Turbo istui läheiselle ulkokalusteryhmälle.
”Itse kerjäsit mun mielestäni sitä,” Turbo vastasi ystävälleen, joka hieroi hieman kipeää selkäänsä lyötyään sen lattiaan. Vinski puristi kädet eteensä ja katsoivat Marsin punapihlajan alla istuvaa hiirityttö kaksikkoa.
”Toi saa vielä maksaa sen, että nolasi mut koko luokan edessä,” Vinski tuhahti ja istui alas irrottamatta katsettaan tytöistä.
”Edelleen Vinski,” Turbo aloitti.
”SÄ ITSE KERJÄSIT SITÄ!” kaksikko huudahti valkealle hiirelle, joka ummisti silmänsä ja jätti kosto suunnitelmansa.
”Hyvä on… ei tarvitse silmille hyppiä,” Vinski huokaisi.
Koulupäivä sujui tasaisesti. Jätkillä oli onneksi ensimmäisenä koulupäivänään kaikki kurssit samoja. He olivat itseasiassa samalla luokka-asteella, kuin hiiritytöt jotka olivat aamulla ensimmäisen kerran tavanneet. Lounastauolla ruokalassa hiirityttö kuikuili ympärilleen.
”Minni sää et ole pöllö,” hiirityttö muistutti ystäväänsä.
”Milva… mää olen velkaa Turbolle jälkiruokani, jos et satu muistamaan,” tyttö muistutti ja mulkaisi ystäväänsä.
”No eiköhän se tule sitten. Ja löystä ponnariasi… olet hirveän jäykkä,” Milva huokaisi ja jatkoi ruokailuaan. Tyttö opiskelijoille oli hyvin tyypillistä, että hiukset tulivat olla sidottuna ponihännälle takaraivolle. Minni painoi päänsä käteensä ja sekoitteli ajatuksissaan ruokaansa.
”Tuossa,” Turbo tokaisi tytön yläpuolelta ja ojensi lautastaan tälle, jossa komeili piirakan pala.
”Mutta määhän hävisin meidän vedon?” Minni kysyi hämillään. Turbo istui lupaa kysymättä tyttöjen seuraan.
”Tiedän, mutta sää tarkensit vastaukset kokonaisuudessaan oikein,” Turbo selitti ja tarjosi edelleen palaansa Minnille.
”No jos et ota sitä, niin jätän sen vain kauniisti tähän… hyvää päivänjatkoa vaan,” Turbo hymyili kaksikolle ja poistui paikalta ennen, kuin Minni hämmennykseltään osasi sanoa mitään.

Minni katsahti suu auki ystäväänsä.
”Mitä just tapahtui?” Minni kysyi.
”Sää sait ilmaisen jälkkärin, mutta jos ei kelpaa niin mää otan sen,” Milva tokaisi ja kiskoi lautasen tytön tarjottimelta muualle.
”Hei kultsi… oliks ikävä?” teinipoika henkäisi harmaan hiiritytön korvaan.
”Hei Trevon,” Minni tiuskaisi ja kääntyi katsomaan nuorukaista. Trevon oli beige väriltään, ruskeat hiukset olivat sekaisesti ja koulupuvun sijaan nuorukainen sai käyttää pelinrakentajan vaatteita koulupäivän ajan. Trevon oli Minnin holhoojan Karpaasin poika ja siitä asti, kun Minni oli 10-vuotiaana liittynyt Marsin armeijaan, oli Trevon yrittänyt iskeä tätä. Holhooja Marsissa tarkoitti lähinnä sitä, että nuoret saivat itsenäistyä yksin, mutta tärkeistä päätöksistä holhooja oli kuitenkin vastuussa kun vanhemmat asuivat kauempana. Minni ja Milva olivat kumpikin Karpaasin holhouksen alaisena ja asuivat armeijan tukikohdalla. Joten nuoret saivat välimatkan mieheen.
”Mulla on jalkapallo ottelu viikonloppuna. Pääsetkö kannustaan mut voittoon?” Trevon leveili ja puristeli olemattomia hauiksiaan.
”Jos et sattunut huomaamaan niin yksi, mun iskijäni koki karmean kohtalonsa aamutunnilla… pitääkö sinulle tehdä samat, jotta pitäisit välimatkaa?” Minni kysyi äreänä ja sai Trevonin perääntymään.
”Ihan miten vain,” Trevon totesi ja poistui paikalta.
”Ja toi oli mun,” Minni tokaisi ja otti piirakkansa ystävältään takaisin. Milva tuhahti tytölle ja jatkoi omaa jälkiruokaansa.

Ruokatunnin jälkeen nuoriso kohtasi jälleen terveystiedon tunnilla. Minni hymyili lempeästi Turbolle kävellessään tämän ohitse. Terveystiedon tunnilla pulpetit olivat erillään. Silti Minni istui Milvan viereen. Tyttö varasti musta hiuksiselta ystävältään kynän.
”Missä sun omat tavarat on?” Minni kysyi.
”Mun lyijykynä katkesi ruotsin tunnilla,” Milva kohautti harteitaan. Minni katsoi tuimasti ystäväänsä. Milva tuijotti ystäväänsä kysyvästi.
”Rankka tunti?” Minni kysyi.
”Mmm lievästi,” Milva vastasi välinpitämättömästi ja sai Minnin pyörittämään päätään. Tyttö katsahti oikealle puolelleen, jossa Turbo purki laukkuaan. Minni huokaisi syvään, hakeutuiko nuorukainen hänen seuraansa tarkoituksella. Minni yritti keskittyä tuntiinsa. Kosketus olkapäähän sai tytön huomion.
”Olisko sulla teroitinta?” Turbo kysyi ja näytti kynäänsä, jossa oli katkennut terä.
”Ei mulla… mutta Milvalla on,” Minni henkäisi ja nappasi ystävänsä penaalin tämän pulpetilta.
”Anteeksi vain?” Milva kysyi ja sai Minnin kylmän mulkaisun. Turbo teroitti kynänsä ja ojensi penaalin teroittimineen takaisin Minnille.
”Iltapäivää oppilaat,” tylsistynyt hintelä miesopettaja tokaisi katsomatta oppilaitaan.
”Huomenta herra Stuart,” oppilaat toivottivat yhteen ääneen matelevasti.  
”Tänään emme tee perusopiskelua, joten älkää innostuko turhaan. Olen jakanut teidät ryhmiin, jossa saatte käsitellä hiiren eri ruumiinosia ja esitellä ne luokalle,” herra Stuart.
”Osa-alueet ovat iho ja karvat, luusto, elintoiminto, sukupuoli ja lisääntyminen, verenkierto,” opettaja luetteli.

Opettaja luetteli ryhmät. Turbo katsoi Vinskiä ja Motoa, koska ei ollut kuullut omaa nimeään vielä.
”Viimeinen ryhmä Thremes, VanWham, Rowell, Milanius ja Styner. Teidän aiheenanne on sukupuoli ja lisääntyminen. Voitte toteuttaa tunnin missä haluatte. Aikaa tehtävän tekemiseen on seuraavaan viikkoon mennessä,” opettaja kertoi.
”Voitte poistua,” opettaja sanoi ja keräili tavaroitaan. Oppilaat jakaantuivat ryhmiinsä. Minni pakkasi laukkunsa ja pyysi ystävänsä peräänsä.
”Ketä on Styner ja Milanius?” Vinski kysyi äreästi.
”Me,” Minni hymyili kolmikolle ja sai Vinskin leuan tippumaan melkein polviin.
”Muistan… mutta en ehtinyt vastata,” Turbo naurahti ja osoitti Minniä.
”Minni… ja tässä on mun ystäväni Milva,” Minni esitteli itsensä ja ystävänsä.
”Tarviitko meidän esittelyn?” Turbo kysyi.
”Eiköhän me muisteta teidät. Varsinkin tuolilta tippujan,” Milva vinoili Vinskille, jonka hymy hyytyi nopeasti.
”Ennen kuin meidän riitamme yltyy, niin mistä aloitamme?” Moto kysyi.
”Olisko kirjasto?” Turbo kysyi.
”Mulla on tietokone mukana, mutta voidaan käydä hakemassa muutama kirjakin tueksi,” Minni ehdotti. Pojista idea oli hyvä. Tai kaikkien muiden paitsi Vinskin.

Nuoriso kävi kirjastossa ja päättivät kävellä Tulikivikaupungin keskustassa olevaan kahvilaan. Terassilla oli tilaa ja ilmakin oli suotuisa. Nuoriso istui isomman sohvaryhmällä ja levittivät tavaransa. Minni avasi koneensa.
”Haluatko olla kirjuri?” Minni kysyi Turbolta.
”Mikä ettei,” poika vastasi ja otti koneen vastaan.
”Me mennään hakemaan kahvit. Haluatteko jotain?” Milva kysyi ja nousi pöydän äärestä. Kolmikko katsoi toisiaan.
”Kahvit maistuis,” Turbo vastasi.
”Okei,” Minni vastasi hyväntuulisena ja lähti ystävänsä kanssa hakemaan kolmikolle juomia. Vinski huokaisi todella syvään.
”Ihan mahtavia mimmejä,” valkea poika tokaisi.
”Joo ja jännä ettei kumpikaan ole kiinnostunut susta,” Moto sivalsi ja sai Vinskin mulkoilemaan veikkaansa.
”Toisin, kuin sää. Minni on niin kiinnostunut susta,” Vinski leuhki Turbolle ja tämä nosti katseensa koneesta.
”Turpa kiinni,” kullanruskea hiiri murahti.
”Sanoitko sää, että toi nörtti on kiinnostunut mun tytöstä?” Trevon ärähti kolmikon takaa. Turbo, Moto ja Vinski katsoi hieman kauhuissaan Trevonia ja tämän takana seisovaa jalkapallojoukkuetta…

Tää on tosi hyvä kuvaus jätkien teinivuosista näin ensilukemalta . En tiedä miks mut Trevonista tulee mieleen Gaston Kaunottaresta ja Hirviöstä. Tykkään

Kiitos yritin luoda Trevonista saman tyylisen kun Karpaasista. Aina nipottamasta ja määrittelemässä.

Ole hyvä vain . Siis totaallinen hyypiö

Minni ja Milva nojasivat tiskiin odotellessaan vuoroaan ja katsoivat Trevonin kovistelua. Minni ei voinut uskoa, kuinka ääliö joku pystyi välillä olemaan. Milva haukkui nuoren tytön vieressä beigeä hiirtä ja tämän apurilaumaa, joista ei ollut mitään iloa kenellekään. Minni pudisteli päätään ja kääntyi linjastolla, kun tarjoilija otti tyttöjen tilauksen vastaan. Samaan aikaan pöydän ääressä Trevon yritti saada vastausta kolmikolta.
”Niin kuka teistä nörteistä oli kiinnostunut mun naisesta?” Trevon kysyi äreästi ja silmäili kolmikkoa.
”Niin? Kukaan ei vie Trevonin mimmiä!” yksi joukkuelaisista huuteli. Turbo pyöräytti silmiään tuimasti katsomattakaan joukkuetta.
”No ehkä sitten, jonkun olisi aika,” Turbo tuhahti hiljaa ja jatkoi kouluhomman tekoa. Trevon kuuli tämän epämääräisen mutinan ja kiskaisi tämän rinnuksista ylös.
”Mitä helvettiä sää just sanoit?” Trevon tuhahti lähellä Turbon kasvoja, puristaen tämän paidan kaulusta tiukasti sormiensa välissä. Ei Turboa Trevonin asenne tai ulkomuoto pelottanut. Kaksikko oli kuitenkin lähes yhtä pitkiä, mutta Trevon oli kooltaan vain jykevämpi, kuin Turbo.

Minni huomasi kaksikon nahjailun ja laski juomat hetkeksi läheiselle pöydälle.
”TREVON LOPETA!” Minni ärähti ja iski kätensä niin, että sai Trevonin irrottamaan otteensa Turbon kauluksesta. Turbo suoristi kauluspaitaansa ja solmiotaan, joka oli pojan otteessa kiristynyt ikävästi.
”Miten sää voit puolustella tota?” Trevon kysyi ja osoitti kädellään Turboa. Minni iski käden alas ja työnsi Trevonia kauemmaksi.
”Paina tämä siihen helkkarin paksuun kalloosi! Mää en ole sun tyttösi, mimmisi, muijasi tai naisesi. Kaksi: musta ei sellaista sulle ikinä tulekaan! Joten täytyykö sut työntää uudestaan lähteeseen, että ymmärrät jumalauta JÄTTÄÄ MUT RAUHAAN!” Minni ärähti nuorukaiselle ja sai tämän nolostumaan.
”Onko sun pakko muistuttaa siitäkin?” Trevon kysyi kuiskaten Minniltä.
”Ei toki,” Minni hymyili vihaisena miehelle ja otti läheisestä pöydästä vesikannun.
”Mää muistutan sua uudelleen tässä,” Minni tokaisi ja kaatoi täyden kannullisen nuorukaisen niskaan.
”Lähde menemään!” tyttö käski ja Trevon pakeni joukkueineen paikalta.

”Mikä ääliö!” Milva tuhahti Minnin vierestä.
”Oletko sää kunnossa?” Minni kysyi huolestuneena Turbolta, joka suoristi edelleen ryppyistä paitaansa.
”Joo olen mää. Kiitos vain,” Turbo vastasi hellästi ikätoverilleen. Minni hymyili lempeästi Turbolle ja kävi hakemassa sivupöydältä toiset juomat, jotka oli väliaikaisesti siihen jättänyt. Turbon saadessa vaatteensa jotenkin oikenemaan, istui hän takaisin pöydän ääreen. Minni ojensi pojalle kahvin, joka kiitti tytön anteliaisuutta.
”Susta tulee vielä jotain suurempaa,” Moto kehui Minnin rohkeutta.
”Kiitos. Armeijassa oppii kummasti pitämään puoliaan,” Minni vastasi ja otti Milvalta vastaan toisen kirjastosta lainaaman kirjan.
”Oletteko te armeijassa?” Vinski tuhahti inhoten ja katsoi tyttö kaksikkoa kulmiensa alta. Minni katsahti ilmeettömästi Milvaa, joka siirsi katseensa Vinskiin.
”Mitä sitten?” Milva kysyi kohauttaen harteitaan.
”Ai luoja,” nuorukainen henkäisi ja hieroi käsillään voimakkaasti päätään.
”Sano suoraan äläkä mangu siinä!” Minni ärähti pienesti pojalle.
”No me ei voida sietää armeijan väkeä,” Vinski tuhahti ja sai tytöt hämilleen. Turbo mulkaisi Motoa.
”Puhu vain omasta puolestasi,” Moto tuhahti ja iski Vinskiä käsivarteen saaden tämän ähkäisemään kivusta.
”No kertokaa, jos ette halua tehdä meidän kanssanne yhteistyötä jatkossa,” Minni tuhahti ja jatkoi kirjan lukemista. Hän kirjoitti ylös muutamia asioita, joista voi olla hyötyä esitelmän tekemiseen.
”Ei sentään. Teidän kanssa on mukava tehdä yhteistyötä taustasta riippumatta,” Turbo henkäisi Minnin korvaan ja sai tämän leveästi hymyilemään. Milva nojasi käteensä virnuillen, kun näki kaksikon välisen kipinöinnin.

Nuoriso oli hyvän tovin jo koulupäivän ylikin saanut tehtyä esitelmäänsä. Rontti heilutteli aikansa kuluksi karvanoppia maasturinsa kyydissä. Pian mies kyllästyi siihenkin ja katsahti rannekelloaan. Mies jupisi itsekseen nuorison perään, koska näiden piti päästä jo hyvä tovi sitten koulusta. Rontti puristi kädet eteensä ja nojasi maasturin selkänojaan. Kolmikko näki maasturin edessään. He tervehtivät tytöt nopeasti ennen, kuin juoksivat maasturin luokse hypäten sen kyytiin, saaden miehen hämmentymään.
”No siinä te olette. Mikä teillä kesti?” mies kysyi ja kääntyi sen verran, että näki myös takapenkille.
”Meillä oli yksi kouluesitelmä mitä oltiin läheisessä kahvilassa tekemässä muiden ryhmäläistemme kanssa,” Turbo selitti.
”Ei tullut sitten mieleen ilmoittaa siitä mulle?” Rontti kysyi tympeänä ja käynnisti moottorin.
”Ei me tiedetty, että meillä menee näin pitkään,” Moto komppasi veikkojaan etupenkiltä ja sai Rontiltä -älä viitsi ilmeen.
”Olisi voinut mennä vähemmänkin aikaa,” Vinski tuhahti. Rontti katsoi pienestä taustapeilistä röhnöllään olevaa marsilaista hiiripoikaa ja kurtisti kulmiaan samalla kun ajoi takaisin tukikohdalle.
”Älä jupise! Sun täytyy koulusi myös käydä ja se ei katso kelloa,” Rontti puolusteli koulun tärkeyttä.
”Joo mutta meidän ryhmäläiset ovat armeijan leivissä,” poika yritti puolustella. Tällä kertaa Turbolla meni takapenkillä hermot ystäväänsä ja iski tätä nyrkillä olkavarteen. Rontti hymyili voitonriemuisena. Turbo oli lukenut miehen ajatuksen, mutta ei voinut alaikäisen nuorukaisen päälle käydä.

”Eikö sillä ole ihan sama mistä kasarmilta, jokainen oppilas on? On kyse sitten armeija, vapaustaistelija tai tuleeko ihan omasta kodista,” Rontti totesi ja sai Vinskin omaan ajatukseensa. Ehkä hän oli tyttökaksikon tuominnut liian nopeasti.
”Voi perhana!” Turbo henkäisi, kun olivat juuri päässeet tukikohdalle.
”Mitä nyt?” Rontti kysyi. Turbo veti laukustaan tietokoneen. Rontti katsoi kysyvästi konetta, jonka jälkeen nuorukaista.
”Tää on toisen meidän ryhmäläisen… mun piti ottaa ne kirjaston kirjat ei tätä konetta,” Turbo panikoi. Rontti nosti käsiään ja rauhoitteli nuorukaista.
”No palautat sen huomenna oikealle omistajalleen, kun menet kouluun,” Rontti totesi esittäen ratkaisun.
”Mutta entä, jos se on kasarmillaan ihan paniikissa, että on hukannut koneensa?” Turbo pohti. Rontti huokaisi syvään.
”Anna se kone ja ryhmäläisenne nimi. Mää käyn viemässä sen,” Rontti ojensi kättään, johon nuorukainen ojensi koneen. Rontti kaivoi maasturin hanskalokerosta kynää ja palan paperia.
”Minni Milanius,” Turbo henkäisi ja sai Rontin lopettamaan kirjoittamisen. Mies tuijotti eteensä epäuskoisena. Hän olisi voinut vannoa pojan sanoneen väärin.
”Minni… tarkoitatko Carbine?” mies kysyi.
”En mää hänen virallista nimeään tiedä. Minniksi hän itsensä esitteli. Kuinka niin?” Turbo selitti ja katsoi mentoriaan.
”Tuttu tyttö. Vien tämän saman tien,” mies tokaisi ja ojensi hämmentyneelle Turbolle paperin ja kynän.
”Menehän tekemään läksysi sillä aikaa,” Rontti komensi ja hyppäsi avonaisen maasturin kyytiin. Turbo lähti käskystä kohti kasarmin sisätiloja.

Rontti suuntasi maasturinsa kohti armeijan tiluksia. Miestä ahdisti mennä Karpaasin naputuksen uhriksi, mutta halusi kuitenkin palauttaa tietokoneen oikealle omistajalleen. Varsinkin, kun tiesi kuinka tarkka tyttö omista tavaroistaan oli kyseessä. Samaan aikaan Minni purki huoneessaan tavaroitaan ja ihmetteli kassinsa tyhjyyttä. Tyttö ei ollut ehtinyt vaihtamaan edes kouluvaatteitaan, kun kirmasi ystävänsä huoneeseen. Tyttö rymisteli ystävänsä ovea. Huoneesta kuuluva epämääräiset murahdukset kertoivat, että tytön tulisi odottaa. Milva avasi ovensa ja Minni kimposi tämän ohitse sisään.
”Oletko nähnyt tietokonettani?” Minni kysyi hätääntyneenä.
”Ööö voin katsoa, mutta sinä ja Turbo sillä enimmäkseen olitte,” tyttö vastasi ja kaivoi laukkuaan. Milva pyöritteli tuloksettomasti päätään. Minni puristi kädet eteensä.
”Missä se voi olla?” Minni kysyi.
”Ei kai Turbo ottanut sitä vahingossa?” Milva kysyi.
”Vai jäikö se sinne kahvilaan?” Minni panikoi.
”Rauhoitu… se on varmasti tallessa,” Milva rauhoitteli ystäväänsä ja sai tämän vetämään henkeä syvään.
”Mene nyt vaihtamaan armeija vaatteesi. Meillä alkaa harjoitukset ihan just,” Milva hoputti ja osoitti kelloansa. Minni puristi kädet eteensä ja poistui omaan huoneeseensa.

”MILANIUS!” kuului tuttu karjaisu alempaa. Minni nojasi kaiteeseen ja katsoi kädet puuskassa odottavaa beigen väristä mieshiirtä. Minni kohautti kulmaansa. Mieshiiri nosti katseensa ylös ja näki tyttöhiiren. Mies vinkkasi sormellaan tyttöä tulemaan alas. Minni puuskahti tyytymättömänä ja kiirehti alakertaan. Karpaasi huokaisi syvään nähdessään tytön edelleen kouluvaatteissaan edessään.
”Minni… miksi et ole vaihtanut vaatteitasi?” Karpaasi tuhahti.
”En kerennyt vielä. Mulla oli tavaroita hukassa,” Minni selitti.
”No ei se mun asiani ollut. Trevon tuli kotiin ihan märkänä… kertoi saaneensa jäävesi kylvyn läheisessä kahviossa,” Karpaasi aloitti ja sai Minnin puristamaan kädet eteensä.
”Ja isän pikkupoika tuli heti ensimmäisenä juoruamaan isi-papalle,” Minni tuhahti ja mulkaisi miestä.
”Mää en välttämättä päivittäin haluaisi puuttua sun ja Trevonin riitoihin. Ettekö voisi tulla toimeen? Te olette kuin sisaruksia”
”Ei! Trevon ei ole mun veljeni! Ja niin kauan, kun sun poikasi ei jätä mua rauhaan, niin se saa oppia paikasta riippumatta pidättämään hengitystään,” Minni ärähti miehelle, joka jopa hieman pelästyi tyttöä. Karpaasi ei enää tiennyt mitä olisi sanonut.
”Katsokin, että sun poikasi ei pidä meitä parina. Koska sitä emme ole!” tyttö jatkoi. Röhähdys kaksikon takaa sai heidän huomionsa.

”Hei Minni ja… herra hapannaama, joka on aina ensimmäisenä kiusaamassa mun siskontyttöäni,” Rontti totesi ja kaappasi nuorukaisen kainaloonsa. Minni hymyili vaisusti ja katsoi enoaan.
”Mitä sää täällä teet Rontti?” Karpaasi kysyi happamasti.
”Tulin palauttamaan tämän oikealle omistajalleen ja katsomaan siskontyttöni perään,” Rontti vastasi ja ojensi tietokoneen tytölle.
”Mun kone. Mistä tää löytyi?” Minni kysyi ja katsoi innoissaan enoaan.
”Turbo oli napannut sen vahingossa mukaansa. Oli todella pahoillaan aiheuttaneestaan huolesta,” Rontti hymyili tytölle, joka kiitokseksi suukotti tämän poskea ja poistui paikalta. Rontti katsoi hymyillen tytön perään, kunnes katsoi happamasti Karpaasia, joka taas vältteli Rontin pistävää katsetta.
”Katotkin, että sun helmahousu poikasi pitää näppinsä erossa Minnistä tai mää opetan Trevonille vähän tapoja,” Rontti tokaisi ja astui Karpaasin eteen. Karpaasi katsoi vihaisena Ronttia ja vihamielinen tunnelma pysyi yllä hyvän tovin. Yhtäkkiä Rontti hymyili Karpaasille saaden tämän hämmentymään.
”Hyvää päivänjatkoa… muru,” Rontti naurahti ja taputti miestä muutaman kerran poskelle. Rontti lähti hyvällä mielellä takaisin omaa tukikohtaansa. Ulkona Trevon tuli miestä vastaan ja yritti vältellä selkeästi tämän kanssa joutumista kontaktiin. Rontti kuitenkin sai pojan kiskaistua kädestä lähemmäksi itseään.
”Mää sanon tämän kerran vielä sulle… Jos sää et jätä Minniä rauhaan, niin sää olet seuraavaksi napit vastakkain mun kanssani. Onko selvä?” Rontti kysyi ja katsoi tuimasti miestä. Rontti oli pelottava ilmestys varsinkin, kun oli melkein pään pidempi kuin Trevon. Saati, että mies osasi taistella ja uhkaukset meni todellakin perille. Nuorukainen nyökytteli miehelle pelokkaana, jonka jälkeen mies jatkoi matkaansa.

Seuraavana kouluviikkona Minni ja Milva keskustelivat toistensa kanssa istumalla koulun portailla odottaen kellon soimista. Muutama muukin tyttö liittyi kaksikon seuraan ja tytöillä tuntui olevan hauskaa keskenään. Turbo ja Moto saapuivat kanssa sisätiloihin ja näkivät koulun portailla istuvat tytöt.
”Ne on kyllä upeita,” Moto henkäisi ihastuneena.
”Ja kauniita,” Turbo jatkoi yhtä hellänä.
”Ja fiksuja,” Moto täydensi ja sai Turbon leveästi hymyilemään. Milva näki ystäviensä takaa pojat.
”Turbo ja Moto,” tyttö huikkasi ja viittoi poikia luokseen. Minni kurkkasi kanssa poikia, jotka vilkuillen toisiaan saapuivat tyttöjen luokse.
”Tässä on Turbo ja Moto. Meidän uudet oppilaat,” Minni esitteli ja tytöt tervehtivät poikia.
”Missä Vinski on?” Milva kysyi, kun rääväsuinen valkea hiiri oli irtaantunut kaksikosta.
”Se tuli eri kyydillä, koska ei voi hengailla teidän kanssanne, kun kuulutte armeijaan,” Turbo selitti ja sai tyttöjen suut loksahtamaan auki.
”Siis mitä?” Milva kysyi ja nousi seisomaan.
”Hei Minni ja Milva me mennään. Meidän tunnit alkaa,” yksi tyttöhiiristä sanoi.
”Okei. Hei nähdään ruokkiksella,” Minni sanoi hymyillen ja nousi kanssa seisomaan. Minni astui Turbon viereen ja katsoi tätä hämmentyneenä.
”Niin Vinski totesi aamulla. Kuulemma hengaa Trevonin ja jalkapallojoukkueensa kanssa,” Moto jatkoi ja sai tyttöjen ilmeet epäuskoiseksi. Minni ja Milva pudistelivat päitään.
”Kai me voidaan silti olla kavereita?” Minni kysyi ja katsoi Turboa anovasti.
”Ehdottomasti,” Turbo vastasi ja hieroi tytön selkää nopeasti ohimennen. Kellon pirinä sai heidät siirtymään omiin luokkiinsa. Motolla oli eri tunti, kuin ystävillään ja lähti eri suuntaan. Nelikko sopi, että tapaavat ulkona tuntien jälkeen.

Luokkahuoneeseen päästyään Minni ja Milva katsoivat inhoten valkeaa marsilaista, joka omalla egollaan leveili jalkapallojoukkueen edessä.
”Vinski aikoo kuulemma hakea jalkapallojoukkueeseen,” Turbo totesi tyttöjen takaa.
”Sekin vielä,” Milva tuhahti ja astui luokkahuoneeseen. Trevon pisti tyttöjen saapumisen merkille ja veti hymynsä pokka-ilmeeseen. Vinski katsoi olkansa yli tyttö kaksikkoa, jotka mulkoilivat tälle vihaisesti. Vinski pisti merkille myös Turbon, joka istui omalle paikalleen. Valkoinen hiiri hipsi nopeasti käymään veikkansa luona ja kumartui tämän ylle.
”Kerroit sitten noille,” Vinski tuhahti ja vinkkasi päällään taakse päin. Turbo laski tavarat kädestään ja mulkaisi hiirtä.
”Luulitko, että ne ei olisi saanut tietää?” Turbo kysyi ja mulkaisi veikkaansa.
”Sää et ole yhtään sen parempi, kuin kukaan muukaan meistä,” poika jatkoi ja sai Vinskin tuhahtamaan.
”Mää luulin, että sää olet mun frendi!” Vinski ärähti.
”Kuule samoin!” Turbo tuhahti ja katsoi tuimasti Vinskiä. Minni ja Milva katselivat kaksikon nahistelua ja päättivät siirtyä edemmäksi istumaan Turbon kanssa.
”Voisitko siirtyä? Idioottigeenit voivat siirtyä omaan joukkoonsa,” Milva tuhahti ja vinkkasi Vinskiä siirtymään omiensa seuraan. Vinski katsoi Turboa, joka vihoissaan jätti katsomatta ystäväänsä. Vinski poistui vähin äänin takaisin Trevonin luokse.

Tunnin kuluttua Minni ja Milva kertoivat yhdessä Turbon kanssa Motolle, mitä Vinskin kanssa oli tapahtunut. Moto ei voinut uskoa mitä Vinskin päässä liikkui. Poika kaksikko oli kuitenkin tyytyväinen, että olivat saaneet tutustua niin mahtavaan hiirikaksikkoon, kuin Minni ja Milva.
”Onko teillä koulun jälkeen jotain tekemistä?” Minni kysyi ja katsoi poikia. Moto katsoi Turboa, joka pudisteli päätänsä.
”Eipä oikeastaan,” Turbo vastasi ja katsahti Minniä.
”Hengaillaanko? Meillä ei ole harjoituksiakaan tänään ja kokeitakaan ei ole tulossa, joten meillä olisi aikaa,” Milva ehdotti ja sai Moton katsomaan hyväksyvästi Turboa.
”Sopii,” Turbo naurahti ja kohautti harteitaan. Minni tuuppasi hyväntuulisesti Turboa, joka virnuili tytölle.
”Hei pliis… te olette liian söpöjä keskenänne,” Milva hössötti ja sai Minnin virnuilemaan ystävälleen.
”Katsokaa, vain toisianne,” Turbo heitti vastapallon ja sai Milvan punastumaan Moton kanssa korviaan myöden.
”Mitä me tehtäisiin?” Turbo kysyi ja katsoi tyttöjä.
”Mennään vaikka pelaamaan jotain?” Milva ehdotti.
”Uuuh. Miten olisi hohto minigolf. Tulikiven ytimessä olisi iso rata,” Minni ehdotti.
”Joo kuulostaa hyvälle,” Milva innostui.
”Se sopii tosi hyvin,” Turbo hymyili lempeästi ja sai Motonkin nyökkäilemään.
”Mites me muuten tehdään Vinskin kanssa, kun se kuuluu samaan terveystiedon ryhmään?” Moto kysyi ja sai kaikki vakavoitumaan.
”Kai se on pakko pitää ryhmässä,” Minni tuhahti ja puristi kädet jalkojensa ympäri.
”Ei meillä ole vaihtoehtoa,” Milva katsoi kulmiensa alta ystäväänsä.
”Se on pakko. Meillä on terveystietoa seuraavaksi,” Turbo muistutti.
”Mennäänkö kirjastoon tekemään. Kyllä se valkoinen egoisti sinne löytää,” Minni tuhahti ja lähti kohti sisätiloja.
”Niin. Ja meillä on huomenna esitelmän esittely, että Vinskin olisi parasta osallistua,” Milva muistutti ja lähti nopeasti ystävänsä perään. Turbo kohautti harteitaan.
”Mää toisaalta ymmärrän miksi he ovat niin vihaisia,” Moto huokaisi veikalleen, kun kaksikko lähti tyttöjen perään.
”Niin minäkin. Kaiken lisäksi otimme yhteen Vinskin kanssa aamulla,” Turbo selitti.
”No Vinski on sellainen, että se tarvitsee kunnon pudotuksen ennen kuin se hokaa mitään,” Moto kannusti ja sai Turbon hyväksyvästi hymähtämään.

Minni ja Milva olivat vallanneet kirjastosta yhden nurkkauksen tehdäkseen koulutehtäväänsä. Turbo seilaili hyllyjen välissä. Moto ehdotti anatomian kirjaa käytettäväksi tehtävään, johon sai Turbolta hyväksyvän vastauksen. Poika itse kasasi syliinsä sukupuoliin ja lisääntymiseen liittyvää kirjallisuutta. Kaksikko kantoi pöytään löytämänsä kirjallisuuden. Turbo istui leveämmälle tuolille Minnin viereen.
”Toimitko kirjurina tänään?” Turbo kysyi hymyillen.
”Idea sekin. Ei eksy kone väärälle hiirelle,” Minni muistutti Turboa inhimillisestä erehdyksestä. Minni tosiaan tunsi olonsa hyväksi Turbon seurassa. Nelikko oli saanut tehtävää hyvänmatkaa tehtyä, kun Vinski saapui leveillen kirjastoon.
”No oli jo aikakin laittaa sunkin tikkut ristiin tän tehtävän kanssa,” Moto ärähti Vinskille, joka luikerteli tehtävän läpi tekemättä mitään.
”Sori. Mulla oli futarin koejuoksut,” Vinski tuhahti ja istui alas.
”Tuossa on sun osa-alueesi. Mikäli meidän armeijalaisten seura kelpaa vielä hieno pierulle,” Milva tuhahti takaisin ja iski nipun kirjoja nuorukaisen syliin, saaden Vinskin puuskahtamaan kirjojen osuessa herkälle alueelle.
”Mää meen käymään kahviossa nopeasti, jos sopii?” Milva kysyi ja nousi seisomaan.
”Mene vain. Saat vetää henkeä hetken,” Minni kannusti ja tyttö nyökkäsi ystävälleen hyväksyvästi.
”Määkin käyn vessassa, jos sopii,” Minni kysyi sipaisten Turbon kättä.
”Sopii hyvin… me lisäillään tähän vielä Vinskin keräämää tietoa,” Turbo vastasi lempeästi ja sai Minnin paremmalle tuulelle. Vinski mulkoili Minnin kanssa toisiaan siihen saakka kunnes tyttö oli kävellyt nuorukaisen ohitse.

”Sitä paitsi miten niin mun osa-alueeni?” Vinski kysyi ja katsoi ylimielisesti kirjaa kädessään.
”Me ollaan osuutemme tehty. Jos sää haluat kuulua tähän ryhmään ja saada arvosanan yhdessä muiden kanssa, niin sää saat yhtälailla tehdä osuutesi,” Turbo tuhahti ja sai valkoisen hiiren nyrpistämään nenäänsä.
”Vai oletko liian ylpeä meidän seuraamme, vain sen takia että apinalauma ottaa sut riveihinsä?” Moto kysyi ivallisesti.
”Me ei oltaisiin riidoissa, jos Minni ja Milva pysyisivät kaukana meistä,” Vinski yritti vierittää syyn tyttöjen niskaan. Moto katsoi haikeana Turboa, joka kiukkusi raivosta.
”Älä syyttele muita! Itse sinä olet asenteesi muita kohtaan valinnut,” Turbo ärähti ja sai Vinskin pyörittelemään silmiään.
”Sitä paitsi, jos ihan välttämättä haluat tietää… Niin sun joukkueen kapteeni sattuu olemaan Karpaasin poika,” Minni murahti Vinskin vierestä.
”Niin entä sitten,” Vinski kohautti harteitaan, kun ei tiennyt mistä tyttö hänelle puhui. Minni nojasi käsiinsä ja laski asentonsa Vinskin tasolle.
”Karpaasi, on meidän kenraali ja näin ollen johtaa armeijaa. Eli onneksi olkoon apinalauman johtaja on myös tällainen säälittävä armeijalainen,” Minni vastasi kylmästi.

Minni suoristi itsensä ja istui takaisin Turbon viereen. Vinski oli selkeästi ajatuksissaan. Hän ei tiennyt Trevonin taustoja ja oli haukkunut tyttöjä suotta. Valkoinen egoisti ei kuitenkaan halunnut myöntää virhettään, vaan käyttäytyi edelleen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Loppu tehtävän teko meni kylmässä tunnelmassa. Minni ja Turbo tulivat toimeen keskenään, kuin myös Milva ja Moto. Vinski puhisi omassa nurkassaan ja yritti etsiä vastauksia Turbon laatimiin kysymyksiin. Hän ei todellakaan halunnut, että ryhmäläiset potkisivat hänet pois. Muuten poika joutuisi tekemään esitelmän luultavimmin yksin ja esittelemään sen yksin, jos saisi lähtöpassit ryhmätehtävästä. Ei opettajakaan sitä varmasti hyvällä katsoisi, jos Vinski ei pystyisi työskentelemään ryhmässä. Mitä Ronttikin sanoisi? Voi olla, että hän ei pärjäisi Vapaustaistelijoissakaan.

Tehtävän jälkeen nuoriso haukkasi hetken happea ennen seuraavaa tuntia. Vinski oli poistunut takaisin Trevonin luokse ja sai osakseen tuimia katseita. Matkalla luokkahuoneeseen Trevon kiskaisi Minnin sivuun.
”Mitä helvettiä?” Turbo kysyi.
”Mulla on Minnille asiaa,” Trevon tuittusi ja katsahti Turboa, joka ei tilanteesta halunnut poistua.
”Kahden kesken,” Trevon tarkensi.
”Mene vain. Varaatko mulle paikan Milvan vierestä?” Minni kysyi ja ojensi laukkuaan pojalle. Vastahakoisesti Turbo otti laukun vastaan ja lähti luokkaa kohden.
”Mitä nyt?” Minni kysyi ja puristi kädet eteensä.
”Miksi sää olet sanonut Rontille, että mun pitäisi jättää sut rauhaan?” Trevon kysyi.
”Kuule mun ei tarvitse sanoa Rontille mitään, jos hän haluaa puolustaa mua,” Minni vastasi.
”Sitä paitsi sanoin sun isälle, että sun pitää jättää mut rauhaan,” tyttö jatkoi.
”Miksi?” Trevon tenttasi.
”No, kun ei normaali puhe mene kerran jakeluun. Mää pyydän kerran vielä kauniisti… jos sen jälkeen vielä lähestyt mua niin otan järeämmät otteet käyttöön,” Minni tuhahti ja astui lähemmäksi Trevonia.
”Jätä… mut… rauhaan,” tyttö tavutti ja poistui luokkahuoneeseen. Trevon katsoi haikeana tytön perään. Vinski oli kuullut kaiken mitä kaksikko oli puhunut.
”Mistä Minni tunsi Rontin?” Vinski pohti ja jäi katsomaan inhoten tytön perään.

Koulupäivän jälkeen Minni ja Milva sopivat poikien kanssa missä tapaisivat ja monelta. Rontti parkkeerasi tien viereen ja nappasi pojat kyytiinsä. Mies ehdotti tytöillekin kyytiä tukikohdalle. Sillä välin, kun Rontti odotti vielä yhtä nuortaan Turbo ja Moto ehtivät kertoa tapaavansa tytöt illemmalla kaupungilla. Rontti oli tyytyväinen, kun nuoriso oli tutustunut toisiinsa ja kannusti näitä viettämään aikaa keskenään. Hänen mielestään nuorissa oli tulevaisuus ja yhteisestä kumppanuudesta oli etua, sodan edetessä. Vinskin saapuessa paikalle, tytöt kieltäytyivät kohteliaasti ja lähtivät bussipysäkkiä kohden. Sieltä armeijan auto, nappaisi omat nuorensa kyytiin. Vinski istui Moton kanssa takapenkille. Vinski pohti hyvän tovin, ennen kuin sai suunsa auki.
”Rontti saanko mää kysyä jotain?” Vinski aloitti ja sai Moton mulkaisemaan ystäväänsä.
”Toki,” mies vastasi. Vinski nieleskeli hetken.
”Mistä sää tunnet Minnin?” poika sai kakastua ja näki Rontin hämmentyneen ilmeen taustapeilistä.
”Minnin?” mies kysyi ja sai pojan nyökyttelemään. Motosta ja Turbosta pojan kysymys oli outo ja jokseenkin tungetteleva.
”Minni… Minni on mun siskontyttö,” mies tunnusti ja sai Turbon katsomaan epäuskoisena miestä.
”Siis onko Minni sun sukulainen?” Moto kysyi.
”Joo on. Lupasin sisarelleni pitää häntä vähän silmällä, mutta Minni kertoo siitä teille tarkemmin, kun on siihen valmis,” Rontti selitti lempeästi kolmikolle ja sai nämä hyväksymään miehen vastauksen.

Turbo valmisteli mökissä itseään, kun Moto rymisteli sisään.
”Mää olen niin hermona!” Moto puuskahti ja istui kulahtaneelle nojatuolille.
”Onko teillä treffit?” Turbon kämppäkaveri kysyi. Nuori hiiripoika oli suklaanruskean värinen, oranssit hiukset sojottivat pystyssä. Muutaman vuoden vanhempi hiiripoika oli lähdössä vapaustaistelijoiden harjoitusleirille.
”Ole hiljaa Tom,” Turbo naurahti ja tönäisi poikaa kaverimaisesti.
”Kuulitteko muuten, että Marsin ihan itäpuoli on tuhottu?” Tom kysyi ja pakkasi tavaroitaan.
”Ei olla kuultu,” Turbo huokaisi ja katsoi surkeana Motoa.
”Ei varmaan mene kauaa ennen, kuin plutolaiset ovat täälläkin,” Moto pohti.
”Rontin mukaan ne ovat pian täällä. Sota tulee, vaikka sitä ei mainostetakaan,” Tom huomautti.
”Ja meidän pitää keskittyä kouluun, vaikka tärkeämpiäkin asioita olisi,” Turbo tuhahti.
”Rontti ei halua laskea alaikäisiä kentälle,” Tom puristeli päätään ja kiskoi saappaita jalkaansa.
”Mutta sotaan valmistuminen ei tekisi pahaa,” Turbo istui nojatuolille.
”No onhan näitä harjoitusjuttuja ikätasoittain. Tsemppiä treffeille!” Tom muistutti kaksikkoa siitä mihin olivat menossa. Tom nosti kassinsa matkaansa ja tervehti ystävykset ennen, kuin poistui mökistä.

Moto katsoi Turboa anovasti ja pyysi tältä rauhoittelua. Turbo kertoi, että tällä ei ollut mitään hätää ja kyse ei ollut varsinaisista treffeistä. Moto oli silti hermona. Hänellä ei ollut kuitenkaan aikaisempaa kokemusta tytöistä. Kumpikin nuorukainen oli pukeutunut farkkuihin ja rentoihin t-paitoihin. Turbo etsi valkoisia lenkkareitaan, kun Vinski rymisteli mökin sisälle. Hän katsoi Motoa ja Turboa vuorotellen.
”Oletteko menossa johonkin?” Vinski kysyi.
”Olemme,” Turbo vastasi lyhyesti ja ohjasi kaksikkoa ulos.
”Minne ja miksi mua ei ole pyydetty mukaan?” Vinski ihmetteli.
”Minni ja Milva pyysivät meitä ulos. Joten kutsusi taisi unohtua heiltä antaa,” Turbo vastasi tympeänä. Vinski oli hämillään.
”Jäänkö mää nyt yksin tänne vai?” hän kysyi.
”Soita vaikka jalkapallojoukkueellesi. Kyllähän he varmasti aikaa viettävät kanssasi,” Moto tuhahti ja lähti Turbon perään. Rontti oli luvannut viedä kaksikon kaupunkiin ja odotti heitä, jo muurien ulkopuolella.
”Toi on epäreilua,” Vinski tuhahti ja kipitti kaksikon kannoilla.
”Me ei voida sille mitään, että tytöt ei halua viettää sun kanssasi aikaa,” Turbo vastasi suoraan ystävälleen.
”Saati heidän ei tarvitse sietää miten kohtelet heitä. He ovat kuitenkin olleet meille alusta alkaen ystävällisiä,” Moto muistutti.
”Kelle on… kelle ei,” Vinski muisteli, kun ensimmäisenä päivänä Minni oli tiputtanut tämän penkiltä. Turbo ja Moto eivät vastanneet tälle enää mitään, vaan kiipesivät maasturin kyytiin.

”Voitko sanoa noille jotain?” Vinski kysyi, kun Rontti saapui maasturia lähemmäksi. Mies oli antanut muurien ulkopuolella oleville vanhemmille sotilailleen toiminta ohjeita, kun hän olisi tovin poissa.
”Kuten?” mies kysyi.
”Että jäisivät mun kanssani tänne!” Vinski vaati.
”Sinä itse olet syyllinen siihen, ettei Milva ja Minni halua olla tekemisissä kanssasi,” Moto muistutti. Rontti kohotti kulmiaan. Hän oli keskellä teini draamaa.
”Ja itse teet kaikkesi, ettei sinun tarvitse olla meidän kanssamme,” Turbo jatkoi.
”Ja sitten, kun meillä onkin muuta ja jalkapallojoukkue ei voikaan olla kanssasi niin kummasti meidän seuramme kelpaa,” Moto tuhahti.
”Rontti mennään. Minni ja Milva luulevat kohta, että teemme heille oharit,” Turbo komensi mentoriaan ja sai Rontin hämmentymään. Vinski potkaisi punaista hiekkaa jaloissaan ja lähti kohti tukikohtaa apeana.
”Onko reilua jättää Vinski ulkopuolelle?” Rontti yritti pysyä puolueettomana. Moton ja Turbon happamat ilmeet olivat miehelle selkeä vastaus.
”Eli on,” mies tuhahti ja istui maasturin kyytiin.

Minni ja Milva odottivat hermostuneina poikia Tulikiven ydin keskustassa. Kauppakeskukseen virtasi edes takaisin porukkaa ja jossain raikasi musiikki. Milva pyöri ympyrää hermostuneena, kun Minni istui pienellä portaalla. Minni katsoi huvittuneena ystävänsä epämääräistä pyörimistä.
”Tarvitsetko kynsisakset?” Minni kysyi ja sai ystävänsä liikkeen pysähtymään.
”Miten niin?” Milva tuhahti.
”No kun ne sun sormet eksyy hampaiden väliin koko ajan,” Minni hymyili ivallisesti ja heilautti ponnarista vapaana olevia hiuksiaan. Milva katsoi sormiaan ja laski kädet nopeasti selkänsä taakse.
”Hei rauhoitu! Kyllä muakin jännittää,” Minni vastasi ja kaappasi ystävänsä halaukseensa, joka oli istuutunut tämän viereen. Minni painoi päänsä tämän olalle.
”Tiedän. Mutta ne on myöhässä. Mitä, jos ne ei tule,” Milva huolehti.
”Kyllä ne tulee. Ja eivät he ole kuin viisi minuuttia myöhässä,” Minni muistutti, kun Milvasta aika tuntui pidemmältä.
”Haisenko mää? Musta tuntuu, että haisen,” Milva panikoi ja Minni nuuhkaisi ystäväänsä.
”Et sää haise,” Minni pudisteli päätään ja nousi seisomaan. Milva oli pukeutunut kesähameeseen, kun Minnillä oli kireä v-aukkoinen kauluspaita ja shortsit jalassaan. Minni käänsi katsettaan ja näki katseessaan tutun maasturin. Rontti tervehti tytöt.
”Tässä kaksi hurmaavaa kollia teidän hellään huomaanne,” Rontti irvaili ja sai Moton ja Turbon huokaisemaan nolouttaan.
”Älä huoli me pidetään niistä huolta,” Minni vastasi ja tarttui Turbon käsipuoleen.
”Olette sitten nätisti,” Rontti osoitti nuorisoa sormellaan.
”Ainahan me,” Moto muistutti.
”Aivan… seuraavaksi prätkätallin korjaus,” mies muistutti salakavalasti.
”Jaaaa sitten mennään,” Turbo ohjasi Minniin vauhtia ja nuoriso poistui Rontin seurasta.

Turbo ja Moto pahoittelivat myöhästymistään. He kertoivat Vinskistä ja kuinka tämä olisi heti vaatinut kaksikon seuraa. Minni ja Milva tulkitsi pojan seuran tarpeen niin, että Turbo ja Moto olisivat tehneet kaksikolle oharit, vain sen takia ettei tämän tarvinnut olla yksin. Pojat pahoittelivat ystävänsä epäasiallista käytöstä. Minni ja Milva olivat tyytyväisiä poikien saamasta kohtelusta. He olivat päättäneet tarjota tytöille pelit, kun nämä olivat viikkoa aikaisemmin tarjonneet heille kahvit. Minnistä ja Milvasta oli söpöä, kun pojat käyttäytyivät kuin herrasmiehet. Minni ihasteli Turbon valkoisia kenkiä, jotka hohtivat minigolf radalla. Nelikolla oli muutenkin hauskaa. Minni ja Milva olivat ehdottaneet pojille, että jos he voittaisivat joutuisivat pojat tarjoamaan näille voittoruoat. Samoin toisin päin. Turbon ja Moton kilpailuhengen huomioon ottaen ei heitä tarvinnut paljoakaan yllyttää. Valitettavasti pojat huomasivat tyttöjen olevan aika hyviä minigolfissa. Turbo seurasi Minnin peliä tarkasti. He olivat edenneet isomman tuulimyllyn taakse, kun Milva ja Moto olivat yhtä rataa jäljessä.
”Sää olet tosi hyvä tässä,” Turbo kehui Minniä, juuri kun tämä oli lyömässä. Minni nosti katseensa Turboon. Tämä mulkoili hyväntuulisesti tälle.
”Yritätkö häiritä peliäni?” Minni kysyi ja astui Turbon eteen. Turbo katsoi lämpimällä katsellaan Minnin rubiininpunaisiin silmiin. Ne olivat pojan mielestä hyvin kauniit ja määrätietoiset.
”Ehkä,” Turbo vastasi ja otti askeleen kanssa lähemmäksi Minniä. Minni tunsi pulssinsa kiihtyvän, kun Turbon kasvot olivat erittäin lähellä tämän omia. Turbo laski hieman päätään ja oli antamassa tytölle hellää suudelmaa, kun pallo heidän jaloissaan sai heidät muistamaan missä olivat. Turbo huokaisi kattoa kohden.
”Ohi meni!” Turbo huikkasi myllyn toiselle puolelle olevalle kaksikolle, josta kuului pientä kikatusta. Minni hymyili Turbolle hellästi ja palasi jatkamaan peliään.

…

”Te törkimykset keskeytitte noiden ensi suudelman!” Santtu älähti, kun Turbo keskeytti tarinansa. Moto mulkaisi Milvaa hyväntuulisesti.
”Hei kyllä ne sen sai. Älä huoli!” Milva puolusteli.
”Ja sää olet ollut oikea törkimys,” Santtu sätti Vinskiä.
”Hei. Mää tiedän virheeni,” Vinski älähti ja oli tippua penkiltä, kun räjähdys läheltä tallia sai heidän huomionsa.
”Jaahas. Taitaa tarinan kerronta jäädä seuraavaan iltaan,” Turbo sanoi nousten ylös.
”Olkaa varovaisia,” Minni muistutti ja sai Turbolta hellän suudelman.
”Muistetaan,” mies vastasi ja nappasi veikkansa mukaansa. Kolme moottoripyörää käynnistettiin lähes samaan aikaan ja naiset jäivät kuuntelemaan sohvaryhmälle loittonevia ääniä. Pian tallin täytti hiljaisuus ja naiset jäivät hymyillen vilkuilemaan toisiaan…

Jaaha, homma muistuttaa hiukan High School musicalia ilman biisejä . Rontti on loistava kun sai Trevonin melkein laskemaan alleen. Sen se ja sen hyypiö isukki ansaitsi

Minni käänsi kylkeään sängyllä. Auringon pilke naisen silmäkulmaan sai hänet nostamaan päätään. Minni hieroi kevyesti silmiään ja kääntyi selälleen. Hän katsoi toiselle laidalle ja ei nähnyt Turboa missään. Hento koputus oveen sai Minnin nousemaan istumaan. Milva kurkkasi varovasti huoneeseen. Minni katsoi hieman hämillään ystäväänsä.
”Tule katsomaan,” nainen vinkkasi ja Minni nousi reippaasti naisen perään. Kaksikko käveli olohuoneen puolelle ja katsoi sohvilla röhnöttäviä mieshiiriä. Turbo ja Moto olivat ahtautuneet nojatuoleille, kun Vinski oli vallannut sohvan. Minni puristi hellästi kätensä eteensä.
”Kuinka söpöä?” Minni pohti hyväntuulisena. Santtu käveli naisten seuraan ja katsoi sohvaryhmälle. Santtu naurahti hyväntuulisesti ja käveli keittiön puolelle. Naiset valmistelivat aamupalan ja kattasivat sen ruokapöydälle. Kolina sai Turbon havahtumaan ja venyttelemään pienesti.
”Huomenta,” Minni toivotti aamupalapöydästä.
”Ai saakeli, mun niskat,” mies ärisi ja pyöritteli päätään. Miehen ähinä sai Vinskin ja Moton heräämään. Moton niskat olivat yhtä jumissa, kuin veikkansa.
”Oih, että mää nukuin kyllä hyvin,” Vinski venytteli hyväntuulisesti ja sai veikkojensa kylmät mulkaisut. Vinski suojautui, kun kaksikko heitti miestä tyynyillä.

Turbo vaelsi Minnin viereen ja hieroi kädellään vielä jäykkää niskaansa.
”Olisit tullut viereeni,” Minni silitti miehen selkää. Mies hymähti tyytyväisenä ja painoi päänsä naisen olalle unisena.
”Menikö teillä myöhään?” Santtu kysyi nostaen lisää kahvia pöytään, jotta kolmikko heräisi paremmin.
”Aika. Leipäjuusto otti yhteen jälleen Tahkon kanssa, joten yhden plutolaisen sijaan meillä oli kaksi haisevaa punkeroa,” Turbo selitti ja nosti itsensä pystyyn.
”Jouduitte vangeiksi?” Milva kysyi ja sai kolmikon painamaan päänsä lattiaan.
”Joo,” Moto myönsi viimein ja sai naiset hyväntuulisiksi. Vinski istui kanssa aamupala pöytään. Kunnolla herättyään ajatuksen juoksukin tuntui parantuvan. Santtu oli käynyt vaihtamassa yövaatteensa päivävaatteisiin. Minni ja Milva eivät moisen asian kanssa pitäneet kiirettä. Heistä oli mukavaa olla välillä vähän väljemmissä, kuin armeijan vihreissä. Minni oli vallannut isomman sohvan ja sai Turbon lysähtämään hänen päällensä. Minni nosti lukemansa lehden Turbon selän päälle, kun mies kietoi kätensä naisen ympärille. Milva toimi ruokapöydän ääressä erotuomarina, kun Vinski oli haastanut Moton kädenvääntöön.

”Te ette tunnu pitävän mitään kiirettä,” Santtu tokaisi viisikolle.
”Ei tosiaankaan, kun ei ole kiire mihinkään tai ei ole hälytysvalmiudessa,” Minni naurahti ja laski lehden kädestään pöydälle. Santtu istui nojatuolille ja katsoi kullanruskeaa hiirtä, joka nautti olostaan. Minni hipsutti miehen selkää.
”Jatkaisitteko sitä tarinaanne mistä eilen jäitte?” Santtu kysyi ja sai pariskunnan katsomaan toisiaan.
”Mikä ettei,” Minni henkäisi hyväntuulisena. Kolahdus Santun takaa sai ihmisnaisen pelästymään hieman. Moto ja Milva kävelivät toiselle nojatuolille, kun Vinski piteli rannettaan, joka oli kokenut ikävän kolauksen Moton vääntäessä miehen kättä. Vinski katsoi ympärilleen, kun paikkoja ei enää ollut. Hän nosti Turbon jalkoja ja istui sohvan päähän.
”Mistä me jäätiin?” Minni kysyi ja yritti muistella eilisiä tapahtumia.
”Teidän ensi suudelma yrityksestä, jonka Milva ja Moto pilasivat,” Santtu naurahti ja mulkaisi kaksikkoa.
”Aivan,” Minni sanoi ja jatkoi tarinaa.

…

Minigolf pelin jälkeen nelikko suuntasi itsensä lähimpään pikaruoka paikkaan. Pojat olivat kokeneet kolauksen egoissaan, kun tytöt olivat voittaneet heidät. Minni ja Milva jäivät odottamaan ravintolan terassille poikia. Minni vilkuili koko ajan Turbon perään. Hän ei unohtanut sitä, että nuorukainen olisi antanut hänelle melkein tytön ensisuudelman. Milva huomasi kanssa tytön vilkuilun ja pienen punan tämän poskilla.
”Turbo on aika ihana, vai mitä?” Milva kysyi ja sai Minnin todella tyytyväisesti huokaisemaan.
”Huhuu MARS KUTSUU MINNIÄ!” Milva heilutteli kättään ystävänsä kasvojen edessä. Minni heräsi ajatuksistaan ja katsoi kulmiensa alta mulkoillen ystäväänsä. Minni huokaisi syvään.
”Tapahtuiko siellä minigolfissa jotain?” Milva kysyi, kun Minni oli normaalia vaisumpi. Minni vilkaisi olkansa yli ja näkivät jätkät juuri tilaamassa.
”Mää ja Turbo…” Minni empi ja puri huultaan. Minnin suulle nousi leveä hymy ja hän painoi katseensa alas. Minni vilkaisi toiseen suuntaan ja kurottautui Milvaa kohden.
”Se melkein suuteli mua,” tyttö kuiskasi ja sai Milvan epäuskoisena haukkomaan henkeään ja taputtamaan metallista pöytää innoissaan.
”Aah… ihanaa,” Milva intoili ystävänsä puolesta. Minni hymyili ihastuneena pojan suuntaan.

”Miltä se tuntui?” Milva kysyi, kun suurin into meni ohitse.
”Mikä?” Minni kysyi, kun ei kuunnellut juurikaan ystäväänsä. Milva mulkaisi ystäväänsä.
”No se suudelma?” Milva tarkensi.
”No en tie, kun jonkun pallo osui juuri Turbon jalkaan, kun hän oli näin lähellä suutani,” Minni tuhahti ja näytti sormillaan pientä väliä. Minni iski kätensä pöytään.
”Anteeksi. Ei me tiedetty, että teillä on herkkä hetki menossa,” Milva pahoitteli.
”Noh ehkä aika ja paikka ei ollut vain otollinen,” Minni totesi hieroen poskeaan.
”Mikä ei ollut?” Turbo kysyi ja laski tarjottimen pöydälle.
”Ei mikään,” Minni vastasi nopeasti ja hymyili Turbolle. Turbo mulkaisi hyväntuulisesti Minniä ja ojensi tälle tytön ruoat. Minni kiitti katseellaan nuorukaista. Nelikon loppuilta meni mukavasti. Minni ja Milva saattoivat Turbon ja Moton Rontin luokse, joka odotti heitä kaupungin laitamalla. Minni jätti Turbon kanssa tarkoituksella välimatkaa ystäviinsä. Milva kurkkasi olkansa yli ystäväänsä ja tajusi jatkaa matkaansa eteenpäin. Minni pysäytti Turbon, joka oli hieman hämillään tytön päätöksestä.

”Onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi ja astui tyttöä lähemmäksi. Samaan aikaan Rontti vilkuili kaksikkoa taustapeilistä ja pelästyi nähdessään Moton kasvot yhtäkkiä. Rontti mulkaisi nuorukaista, joka hymyili tälle ivallisesti. Turbo lähestyi Minniä ja sai tämän sydämen uudelleen tykyttämään.
”Mää olen pahoillani, että Milva ja Moto keskeytti sut,” Minni pahoitteli.
”Tai siis meidät,” tyttö korjasi nopeasti.
”Ei se mitään… haluatteko kyydin tukikohdallenne?” Turbo kysyi ja osoitti peukalollaan taakse päin. Minni katsoi Turbon ohi maasturia. Minni nyökkäsi useampaan kertaa.
”Kuulostaa hyvälle,” Minni henkäisi. Turbo hymyili tytölle hellästi ja silitti varovaisesti tämän kättä. Turbo suukotti Minnin poskea ja sai tytön huokaisemaan ihastuneena. Kaksikko lähti autoa kohden.
”Mennäänkö?” Milva kysyi palellen.
”Me saadaan kuulemma kyyti tukikohdalle,” Minni hymyili leveästi. Rontti katsoi epäuskoisena tyttöä.
”Anteeksi mitä?” mies kysyi.
”Sää lupasit meille kyydin,” Minni vastasi päättäväisesti ja istui enonsa taakse.
”Uskotteko jo, että olemme sukua?” Rontti kysyi ja sai muut nuorison nauramaan. Rontti käynnisti moottorin ja kurvasi kohti armeijan tukikohtaa. Minni kuherteli Turbon kanssa takapenkillä. Poika oli nostanut kätensä Minnin yli. Armeijan tukikohdalle päästyään pojat tervehtivät tytöt ja toivottivat hyvät yöt.

Seuraavat viikot menivät hyvin koulussa ja sen ulkopuolella. Viisikko oli saanut kiitettävän arvosanan terveystiedon esitelmästään, vaikka kokivat Vinskin tehneen vähiten töitä työn eteen. Vinski oli päässyt Trevonin avustuksella jalkapallojoukkueeseen ja valkoista hiirtä näki enää hyvin harvoin. Minni viihtyi hyvin Turbon kanssa ja tytöllä menikin monesti vapaaillat pojan kanssa. Milva ei ollut kaivannut Minnin seuraa, viihtyessään itse Moton kanssa. Minni oli siirtynyt hyppytunnillaan koulun pihassa olevan punapihlajan alle. Tyttö pänttäsi seuraavan viikon kokeisiin ja nautti rauhallisuudesta sekä välipalastaan. Milva käveli ystävänsä luokse ja nappasi tämän välipalapussin käsiinsä. Minni ei huomioinutkaan ystäväänsä, vaan jatkoi kirjansa lukemista.
”Mihin sää olet Turbon jättänyt?” Milva kysyi ja suuntasi katseensa kentälle, jossa jalkapallojoukkue metelöitsi.
”Se on omissa harrastuksissaan,” Minni vastasi luomatta edelleenkään katsetta ystäväänsä.
”Mikä harrastus?” Milva kysyi nosti yllättyneen katseensa tyttöön. Minni laski kirjansa kädestään ja katsahti kentälle.
”Mikä harrastus?” Milva kysyi uudelleen ja nousi polviensa päälle istumaan.
”Se aloitti pesäpallojoukkueessa,” Minni hymyili ja sai Milvan kohottamaan kulmiaan.
”Oikeasti?” Milva kysyi ja laski itsensä paremmin maahan istumaan.
”Joo. Saa samalla suoritettua koululiikunnan ja se lyönti…” Minni ihasteli.
”Lyönti? Siis vetääks se pitkiä?”
”Jep… näkisit vaan.” Minni ihasteli.
”Sää olet todellakin ihastunut,” Milva ihaili ystävänsä onnea. Minni painoi katseensa hymyillen maahan.
”Niin mää taidan olla,” tyttö myönsi.

Maila iskeytyi tytön takaa maahan saaden Minnin kurtistamaan kulmiaan, kun pesäpalloasuun pukeutunut hiiripoika istui tytön viereen. Minni virnuili nuorukaiselle ja sai tämän leveästi hymyilemään.
”Sää olet kuulemma liittynyt pesäpallojoukkueeseen?” Milva kysyi.
”Joo. Virkistävää, kun saa moottoripyörien lisäksi urheillakin,” Turbo vastasi ja nyppi ruohoa maasta.
”Käyhän se moottoripyörien kanssa touhuilu ihan urheilusta,” Minni virnuili pojalle.
”Turbolla noita harrastuksia on useampikin,” Milva nyppi korvaansa saaden nuorukaisen heittämään ruohotupon tytön päälle. Minni esti kaksikkoa jatkamasta tarraamalla Turbon käsistä kiinni. Poika nappasi tytön kainaloonsa ja nyrpisti tälle nenäänsä.

Kauempana Trevon katseli katkerana Turbon suhdetta Minniin. Poika oli päässyt tytön kanssa siihen pisteeseen, jossa Trevon halusi Minnin kanssa olla. Mitä Turbossa oli mitä hänessä ei ollut?
”Mitäs katsot?” Vinski kysyi.
”Turbo saa maksaa siitä, että vei mun tytön,” Trevon tuhahti. Vinski nielaisi pienesti. Trevonilla oli jotain mielessä ja Vinski ei tulisi tykkäämään siitä.
”Turbon fiksuus on se mikä tyttöihin iskee,” Vinski totesi ja sai Trevonin kylmän katseen.
”Se tässä juuri häiritseekin,” Trevon tuhahti ja sai Vinskin vaikenemaan. Valmentajan puhaltaessa pilliin, nuoriso palasi hänen luokseen. Samaan aikaan puun alla Turbo katsoi radiopuhelimensa kelloa.
”Mun pitää mennä. Nähdäänkö myöhemmin?” Turbo kysyi.
”Tunnilla ainakin. Karpaasi sanoi, että on meille jotain tärkeää asiaa. Mutta soitan sulle sitten,” Minni hymyili.
”Okei. Nähdään,” Turbo hymähti ja suukotti Minnin korvan juureen ja poistui paikalta.
”Nähdään,” Milva huikkasi pojan perään. Minni katsoi haikeana Turbon perään. Milva huomasi tämän ja ynnäsi päässään pienen yhtälön.
”Te ette ole vielä pussannut!” Milva älähti pienesti.
”Shh… entä sitten?” Minni kysyi ja puristi kädet eteensä. Milva näki, että tyttöä harmitti ettei hänen ja Turbon juttu ollut edennyt vielä suutelu asteelle.
”Pyysikö Turbo sua kesäloman tansseihin?” Milva kysyi. Minni pyöritti surkeana päätään.
”Eikä… toivottavasti tekee sen pian,” Milva harmitteli. Minni hymähti apeana ja sai hierottua Minnin kättä.

Koulupäivän jälkeen Minni seurasi armeijan väen toimintaa kasarmin ulkopuolella. Minni oli avannut hiuksensa ja vaihtanut armeija vaatteet päällensä.
”Sää olet niin erinäköinen, kun sulla on hiukset auki,” Trevon henkäisi tytön vierestä.
”Isäsi ei ole vissiin naputtanut sulle riittämiin, armeijan vaatteiden tärkeydestä,” Minni huokaisi tympeänä.
”Kuule,” Trevon hieroi niskaansa ja istui tytön viereen. Minni mulkaisi Trevonia hämillään.
”Mää olen pahoillani miten oon kohdellut sua. Olisi kiva tietää miten sulla menee?” Trevon empi ja takerteli. Minni pyöritti päätään.
”Valmistaudun sotaan ihan niin, kuin kuka tahansa muukin nuori täällä,” Minni ärähti tympeänä. Trevon jatkoi niskansa hieromista.  
”Sulla on juttua kuulemma sen töyhtöhyypän kanssa,” poika tuhahti.
”Tää keskustelutuokio taisi olla tässä,” Minni ärähti ja lähti sisätiloja kohden.
”Ei… anteeksi. Ei ollut tarkoitus loukata ketään,” Trevon pahoitteli ja pysäytti Minnin.
”Miksi sitten jatkuvasti loukkaat minua tai ystäviäni?” Minni kysyi tuskallisena, koska oli väsynyt pojan piiritys yrityksiin.
”Koska mää tykkään susta. Ihan tosissani tykkään,” Trevon vakuutteli.
”Mutta tunne ei ole molemmin puolinen. Mää pidän Turbosta. Anteeksi Trevon,” Minni selitti ja poistui paikalta. Trevon huokaisi syvään ja potkaisi hiekkaa. Taputus pojan olkapäälle sai hänet hermostumaan.
”Mikä on?” Karpaasi kysyi pojaltaan.
”Ei mikään. Meen vaihtaan vaatteet,” poika ärähti ja jätti isänsä hämmentyneenä peräänsä.

Seuraavana päivänä Trevon jutteli jalkapallojoukkueensa kanssa. Hän oli koko yön pohtinut Minnin sanoja. Häntä loukkasi se, että Turbo meni hänen ohitseen. Poika joka oli juuri saapunut kouluun, sai Trevonin ihastuksen heti itselleen. Turbo luki läheisen penkin päällä kirjaansa. Trevon menetti hyvin nopeasti itsehillintänsä ja harppoi nuorukaisen luokse. Poika iski kullanruskean hiiren kirjan maahan. Turbo tunnisti pelkistä kengistä jo kiusaajan. Poika nousi seisomaan ja katsoi tuimasti Trevonia. Vinski saapui kouluun juuri Moton kanssa ja huomasi kaksikon vihanpidon.
”Sää olet vienyt mun tyttöni,” Trevon aloitti ja tönäisi Turbon taakse päin.
”Mun tietääkseni Minni on järkevä nuori päättämään, kenen kanssa on tai haluaa olla,” Turbo totesi. Trevon otti askeleen lähemmäksi ja tönäisi jälleen Turboa.
”Lopeta,” Turbo tuhahti.
”Tai mitä?” Trevon kysyi.
”Kannattaa Trevon uskoa,” Vinski yritti puolustella ja astui pojan viereen.
”Väitätkö sää, että tämä nörtti pystyy iskemään jalkapallojoukkueen kapteenin maahan?” Trevon kysyi kovaan ääneen ja sai jalkapallojoukkueen kannustamaan kapteeniaan.
”Kyllä me väitetään!” Moto puolusteli Turbon vierestä, joka oli puristanut kädet eteensä.
”Niin varmaan! Noh… anna tulla,” Trevon tokaisi ja tönäisi jälleen Turboa taakse päin.
”Lopeta!” Turbo komensi.

Hänellä oli yllättävän pitkä pinna, vaikka Trevon yritti tahallaan ärsyttää hänet. Trevon vilkuili joukkueelleen ja esitteli nyrkkiään, jota voiton riemuisesti suukotti. Hän vinkkasi silmäänsä ja oli vetämässä Turboa kohden terävän suoran. Valitettavasti Trevon ei ottanut Vinskin ja Moton varoituksia todesta. Turbo väisti pojan lyönnin, koukaten Trevonin sivulle. Hän iski nyrkkinsä suoraan Trevonin kuonoon. Trevon sai itsensä käännettyä ja yritti uudelleen hyökätä Turbon kimppuun. Turbo nappasi Trevonista niska-perse otteen ja heitti tämän jalkapallojoukkueensa jalkoihin. Trevon haukkoi henkeä ja yritti nousta takaisin seisomaan. Koko koulu oli jäänyt katsomaan nujakkaa ja opettajat yrittivät päästä oppilaiden läpi.
”MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?” yksi mies opettaja karjaisi ja näki polvillaan henkeä vetävän nuoren miehen.
”NUJAKKA OHI! HAJAANTUKAA SIITÄ!” opettaja komensi ja auttoi Trevonin pystyyn. Jokainen nuori katsoi pitkään kaksikkoa, mutta poistui vähin äänin paikalta.
”Tuo hullu kävi mun kimppuun!” Trevon puolusteli omaa selustaansa ja osoitti Turboa. Poika piti samalla kuonoaan, joka vuosi verta reilusti. Opettaja katsoi Turboa tuimasti, joka oli jäänyt seisomaan kauemmaksi.
”Te kaksi! Mukaan!” opettaja totesi ja vinkkasi Turbon mukaansa. Moto oli kasannut Turbon tavarat.
”Kiitti,” Turbo kiitti vaisusti ja poistui opettajan perään, joka tuki Trevonia kohti rehtorin kansliaa.

Vinski ja Moto katsoivat haikeana ystävänsä perään.
”Me varoitettiin Trevonia. Eikö?” Moto varmensi Vinskiltä.
”Kyllä… mää olen vain kusessa, kun puolustin Turboa Trevonin edessä,” Vinski vastasi ja hieroi niskaansa.
”No eroa siitä apinalaumasta ja palaa ystäviesi luokse,” Moto tuhahti ja jatkoi matkaansa. Opettaja oli istuttanut riitapukarit käytävällä oleville tuoleille. Trevon oli saanut kasan paperia ja vilkuili vihaisesti Turboa. Turbo nojasi polviinsa ja piti katseensa edessään. Hän huokaisi syvään. Trevon ei voinut uskoa mistä Turbon voima kumpusi. Hän oli kuitenkin huomattavasti kookkaampi, kuin Turbo. Trevon ja Turbo kuulivat askeleita kummaltakin puolelta. Turbo katsahti oikealle, kun Trevon vasemmalle. Karpaasi nosti poikansa leukaa ja katsoi veristä paperia. Turbo painoi katseensa takaisin seinään. Hän tiesi miehen saarnan. Trevon käänsi jälleen päänsä Turboon ja ei voinut uskoa silmiään. Rontti mulkoili Turboa, jonka jälkeen Karpaasia ja tämän poikaa. Karpaasi puristi kädet eteensä. Samoin teki myös Rontti.

”Herrat… koulun rehtori Gal. Tulkaahan sisään,” rehtori totesi jämäkästi kutsuen Rontin ja Karpaasin toimistonsa sisäpuolelle. Rontti ja Karpaasi astuivat yhdessä oven eteen. Rontti ojensi kättään.
”Naiset ensin,” mies kuiskasi ja sai Karpaasin happaman ilmeen. Ovi sulkeutui miesten perässä. Turbo huokaisi syvään. Trevon oli juuri kysymässä jotain, kun kuuli askeleita vierellään. Trevon henkäisi, kun näki musta hiuksisen tytön kiitävän hänen ohitseen. Minni istui Turbon viereen vapaalle penkille.
”Mää kuulin, että olit tappelussa,” Minni huojentui, kun näki Turbon kunnossa.
”Niin olin,” Turbo sanoi ja painoi kätensä kasvoilleen hieroen niitä voimakkaasti. Minni vilkaisi vasemmalle puolelleen ja näki Trevonin verisen paperin tämän kuonolla, saaden tytön hämmentymään.
”Annoitko sää Trevonille pataan?” Minni kysyi hämmentyneenä.
”Itse kerjäsi sitä… mulla on useampi todistaja siitä, että pyysin häntä lopettamaan,” Turbo ärähti ja vilkaisi Minnin ohitse Trevonia, joka käänsi nolon katseensa toisaalle.
”Sää tiet ettei väkivalta ole mikään ratkaisu,” Minni vastasi hellästi ja silitti pojan selkää.
”Joo mää tien,” Turbo vastasi nolona.
”Tietääkö Rontti?” Minni kysyi ja sai Turbon nyökkäilemään.
”Kuten myös Karpaasi,” poika vastasi.
”Ne on rehtorin kansliassa?” Minni varmensi.
”Sun olisi paras mennä, ennen kuin se kaksikko näkee sut. Mää en halua, että saa olet pulassa mun takiani,” Turbo huokaisi ja suoristi itsensä. Poika puristi Minnin kättä hellästi, katsoen samalla tämän silmään.
”Mää ymmärrän,” Minni vastasi. Tyttö halasi pojan nopeasti, joka suukotti tämän poskea ennen kuin tyttö poistui takaisin suuntaan mistä oli tullut.

Trevon katsoi Minnin perään saaden Turbon tuhahtamaan. Trevon käänsi ivallisen katseensa Turboon, joka tuijotti kädet puuskassa seinää.
”Mitä sää tuijotat?” Turbo murahti.
”Ja sää kuulemma seurustelet Minnin kanssa?” Trevon pohti ja katseli virnuillen Turboa.
”Kuka on sanonut, että me seurustellaan?” Turbo kysyi edelleen seinää tuijottaen. Trevonin suulle nousi leveämpi hymy.
”Sää et ole suudellut Minnin kanssa, joten siksi ette voi sanoa toisianne pariksi!” Trevon älähti ja sai Turbon kääntämään katseensa seinästä toisaalle.
”Ai, että… ja silti Minni näkee sussa sitä jotain,” Trevon jatkoi ilkkumistaan. Turbo hieraisi ohimoaan. Hän oli niin raivoissaan Trevonille, että tämän teki mieli tirvaista poikaa uudelleen. Rehtorin oven aukeneminen sai nuorten huomion. Rontti asteli huoneesta ensimmäisenä.
”Nonnii nuorukainen… mennään!” Rontti komensi mentoroitavaansa. Turbo kasasi tavaransa ja lapsi miehen perään.
”Sinä myös!” Karpaasi komensi omaa poikaansa.

Automatka takaisin kasarmille oli hiljainen. Rontti ei oikein osannut sanoa Turbon tempaukseen juuri mitään. Vinski ja Moto mulkaisivat toisiaan takapenkillä. Turbon teko oli ollut ennalta-arvattavissa. Trevon ei kuitenkaan ollut kuunnellut kaksikon varoituksia siitä, että Turbosta oli tulossa Rontin lahjakkaimpia sotilaita. Tosin Trevon ei edes tiennyt, että Rontti oli kolmikon holhoojansa. Rontti parkkeerasi maasturin prätkätalliin. Mies oli tehnyt paljon töitä sen eteen, että talli oli saatu korjattua.
”Menkää Vinski ja Moto edeltä, mulla on Turbolle asiaa,” mies totesi ja kaksikko poistui hyvinkin nopeasti paikalta.
”Mää en tarvitse mitään kolmannen asteen naputtamista,” Turbo huokaisi jo ennen kuin mies ehti sanoa mitään.
”Mieli tekisi…” Rontti aloitti.
”Mutta?”
”Ei mitään muttia. Mää olen toitottanut teille joka kerta, että taistelutaktiikoita ette koulussa käytä! Mikä siitä osasta ei ole mennyt perille?”
”Siitä on kaikki mennyt perille.”
”No ei nähtävästi!”
”Mää pyysin Trevonia useamman kerran lopettamaan. Hän ylitti jopa minun sietokyvyn rajan,” Turbo puolusteli ja istui penkille.
”Mää ymmärrän, että Trevon on ärsyttävä. Mistä lie kauniit tapansa oppinut?” Rontti kevensi tunnelmaa ja istui nuorukaisen viereen. Turbo mulkaisi hyväntuulisesti mentoriaan.

”Mutta. Koulussa väkivaltaa et käytä jatkossa! Onko selvä?” Rontti painotti.
”Joo on… sainko pahan rangaistuksen?” Turbo kysyi.
”Viikko jälki-istuntoa. Viikonloppua ei lasketa ja myös…” Rontti empi ja nousi seisomaan. Mies hieroi käsiään yhteen hermostuneena.
”Myös? Mitä tuo tarkoittaa? Saanko kotiarestia?” Turbo kysyi nälvien ja nousi seisomaan. Rontti hymyili pojalle hyväksyvästi.
”Siis saanko mää kotiarestia?” Turbo kysyi uudelleen.
”Kyllä. Kaksi viikkoa,” Rontti totesi.
”Kaksi viikkoa!” Turbo älähti.
”Teoilla on seurauksensa!” Rontti painotti ja nyökkäili nuorukaiselle.
”Ymmärrän… mutta entä mun pesis treenit ja peli lauantaina?” Turbo kysyi.
”Sää saat mennä niihin. Se kuuluu kuitenkin sun koulunkäyntiin,” Rontti vastasi ja lähti kohti yläkertaan Turbo perässään.
”Mun pitää ilmoittaa ilmeisesti Minnille, etten voi tavata häntä vapaa-ajalla,” Turbo huokaisi.
”Niin sun pitää,” Rontti vain totesi ja iski poikaa selkään, kunnes poistui omaan työhuoneeseensa. Turbo puuskahti tyytymättömänä ja lähti kohti mökkiään. Mökille päästyään Turbo ilmoitti Minnille, ettei pysty tapaamaan tätä seuraavaan kahteen viikkoon. Minni ymmärsi Rontin pointin ja oli oikeassa siinä, että poika tarvitsi rangaistuksen.

Viikko meni hyvin hitaasti. Päivät päätyivät tunnin jälki-istuntoon, jonka jälkeen nuorukainen pyöritteli peukaloitaan mökissään tai tukikohdalla ellei ollut pesäpallotreeneissä. Ronttikin kaiken lisäksi kyttäsi nuorukaisen menoja. Turbo ei edes nähnyt Vinskiä ja Motoa. Vinski viihtyi jalkapallojoukkueen kanssa hyvin paljon. Valkean hiiren käytös oli ollut hyvin poikkeavaa ja Turbo epäili, että joukkueessa tapahtui jotain. Muttei Vinski sitä myöntänyt, vaikka suoraan olisi kysynytkin. Moto viihtyi Milvan kanssa. Harmaa hiiri olikin myöntänyt, että olivat Milvan kanssa lyöneet hynttyyt yhteen ja kaksikko oli päättänyt kokeilla seurustelua toden teolla. Turboa harmitti hirveästi. Trevonin sanat loukkasi häntä. Toisaalta tämä oli oikeassakin. Eihän Turbo ollut tehnyt ratkaisevaa liikettä Minnin kanssa, samalla tavalla miten Moto oli edennyt Milvan kanssa. Turbon löhösi sohvalla ja heitti tennispalloa vastakkaiseen seinään. Tom käveli yhteiseen tilaan ja katsoi Turboa.
”Eikö sulla ole treenejä?” Tom kysyi.
”Mmm alkaa tunnin päästä peli, mutta en voi mennä mihinkään ennen sitä,” Turbo vastasi ja katsoi, kun pallo kimposikin eri suuntaan. Turbo painoi kätensä otsalleen ja karjasi turhamaisesti.
”Teoillaan on kuule seurauksensa,” Tom tuhahti ja istahti nuorukaisen viereen.
”Lopeta! Sää kuulostat Rontilta,” Turbo ärähti nopeasti ja sai Tomin nauramaan. Miehen nauraminen sai Turbonkin hyvälle tuulelle.
”Ei tätä enää kauaa kestä…” Tom kannusti ja iski Turboa polveen ennen, kuin nousi seisomaan. Turbo katsoi miehen perään, kun tämä rupesi rymistelemään keittiössä.

Tunnin päästä Turbo valmisteli itseään pukuhuoneessa. Kannustukset ja metelöinti kuuluivat stadionin puolelta. Turbo sitoi kenkiensä nauhoja ja katsahti muutenkin kuontaloansa peilistä.
”Hei superlyöjä! Onnea,” Turbon pelikaveri toivotti ja iski tätä selkää ohimennen.
”Kiitos, samoin,” Turbo toivotti. Kannustukset ja riemun huudahdukset kantautuivat, kun pelaajat saapuivat kentälle. Turbo käveli kohti kenttää. Poika pysähtyi vielä hallin suun ovelle. Hänellä oli viisi minuuttia aikaa ennen, kuin peli alkaisi. Turbo heilutti kädessään räpyläänsä.
”Hei Turbo. Onnea,” nuori hintelä hiiripoika totesi hänen vieressään. Mailat kolisivat maahan, kun pojan ote ei pitänyt niistä enää.
”Voi ei,” poika henkäisi.
”Anna mää autan sua,” Turbo vastasi hellästi ja auttoi poikaa keräämään mailat. Poika yritti haalia kaikki mailat itselleen.
”Odota… Anna mää tuon nämä,” Turbo sanoi ja sai pojan ilmeen helpottumaan.
”Kiitos,” poika vastasi. Turbo huokaisi syvään ja tunsi kosketuksensa takanaan.

”Hei,” Minni vastasi hellästi.
”Hei. Tulitko kannustamaan mua?” Turbo kysyi leperrellen tytölle ja astui tätä lähemmäksi.
”Jos et kerran saa tavata minua, niin joo… Tulin,” Minni vastasi ja silitti pojan kättä.
”Mutta enhän mää saanut tavata sua vapaa-ajallani?” Turbo muistutti.
”Sää ehkä et… mutta ei Rontti mua kieltänyt tapaamasta sua,” Minni hymyili leveästi ja sai Turbonkin naurahtamaan. Tyttö oli oikeassa. Ei Rontti tai Karpaasi ollut tätä kieltänyt tapaamasta Turboa. Ja ei Turbo ollut edes tietoinen, että Minni oli tulossa tapaamaan tätä.
”Kiitos, kun tulit. Tämä peli merkitsee mulle tosi paljon,” Turbo henkäisi ja silitti tytön selkää.
”No totta kai,” Minni vastasi hellästi. Pelisummeri sai pojan huomion.
”Mun pitää mennä. Seuraava pari minuuttia on strategian luotsaamiseen,” Turbo naurahti ja oli jo lähdössä. Turbo nappasi mailat ja suukotti Minnin poskea. Minni katsoi haikeana Turbon perään.
”Turbo odota,” Minni totesi.

Turbo kääntyi hämmentyneenä katsomaan Minniä, joka otti reippaasti askelia poikaa kohden. Ennen kuin Turbo tajusi, niin Minni suuteli tätä. Turbo tiputti mailat käsistään ja veti tytön kiinni itseensä. Minnin suulle nousi hymy ja kietoi kätensä tämän kaulalle. Tilanne kesti jonkin aikaan ja sai Turbon irrottautumaan tytöstä.
”Wau…” Turbo henkäisi ja puri varovasti huultaan.
”Mää oon halunnut tuon tehdä jo pitkään,” Minni vastasi edelleen hermoillen.
”Niin minäkin… mutta puhutaanko vielä myöhemmin. Tämä peli tulee onnistumaan tai ainakin fiilikset pysyvät korkealla,” Turbo naurahti ja sai Minnin halauksen. Turbo katsahti ihastuneena Minniä ja suuteli tätä nopeasti ennen, kuin poistui kentälle. Minni suuntasi itsensä kanssa stadionille etsimään istumapaikkaa.

Peli tosiaan sujui hyvin. Turbon joukkue oli parilla pisteellä johdossa. Minni henkäisi ihastuneena. Turbo oli todella lahjakas lyömään. Ruskea hiuksinen mieshiiri katsoi muutaman portaan ylempänä nuorukaisen peliä ja huomasi tytön vieressä vapaan paikan. Mies hymyili ivallisesti ja käveli alas. Turbon lyödessä jälleen pitkän pallon, yleisö hurrasi.
”Se lyö hyvin vai?” Rontti kysyi Minniltä.
”No todellakin,” Minni vastasi ihastuneena ja ei kiinnittänyt huomiotaan siihen, joka istui tämän vieressä.
”Rakkaus on ihana asia… varsinkin nuorilla hiirillä,” Rontti jatkoi ja sai Minnin kurtistamaan kulmiaan. Minni käänsi katseensa ja pelästyi hieman.
”Rontti!” tyttö älähti.
”Älä huoli en aio sinulle naputtaa,” Rontti heilautti kättään välinpitämättömästi.
”No älä Turboakaan rankaise. Ei hän tiennyt, että tulin,” Minni vastasi enolleen.
”En mää jaksa joka asiasta sillekään naputtaa,” Rontti vastasi ja keskittyi pelin katsomiseen. Minni hymyili enolleen hellästi, jatkaen pelin kannustamista.

Pelin jälkeen Minni ja Rontti odottivat Turboa parkkipaikalla. Nuorukainen hieman pelästyi nähdessään mentorinsa ja tytön vierekkäin.
”Mää vannon, että en sopinut tätä salaa,” poika vakuutteli.
”Tiedän sen jo,” Rontti sanoi hymyillen.
”Okei…” Turbo huokaisi epäuskoisena.
Rontti nappasi Turbon laukun ja mailan, lähteäkseen maasturia kohden.
”Olkaahan nätisti,” mies muistutti ja antoi kaksikolle tilan olla kahdestaan. Turbo katsoi hämmentyneenä Rontin perään. Minni halasi poikaa rakastavasti.
”Kiitos, kun tulit kannustamaan peliään,” Turbo kiitti ja silitti tytön selkää.
”No totta kai…” Minni henkäisi. Turbo käänsi tytön eteensä, joka asetteli kätensä pojan kaulanympärille.
”Sää oot niin kaunis,” Turbo kuiskasi ja sai Minnin heltymään. Nuorukainen oli juuri kiittämässä tyttöä suudelman merkeissä, kunnes auton torvi sai heidät pelästymään. Turbo yritti suudelmaa uudelleen, kunnes jälleen ennen kuin kaksikon suut kohtasivat auton torviääni keskeytti heidät.
”Voitko lopettaa?” Turbo naurahtaen ärähti Rontille.
”En mää voi sille mitään, että olette niin söpöjä,” Rontti kiherteli ja puristi kädet eteensä.
”Onko se aina tuollainen?” Turbo kysyi ja sai Minnin nauramaan.
”Varmasti aina, kun suutelemme tai yritämme,” Minni totesi. Turbo laski päänsä ja suuteli tyttöä hellästi.
”NO aaaaaaw,” Rontti kiusoitellen ihastuneena, eikä saanut kaksikkoa edes lopettamaan.

Kauempana kantautuva meteli sai kaksikon lopettamaan.
”Mikä tuo meteli on?” Minni kysyi ja sai Rontinkin nousemaan maasturissa seisomaan. Hän ei nähnyt parkkipaikan yli, mutta ääni tuli ihan sen takaa.
”Mennään katsomaan. Kuulostaa meinaan tappelulta,” Rontti patisti nuoria, jotka lähtivät miehen perään. Kolmikko pääsi parkkipaikan taakse sijoittuvalle roska-astia rykelmälle. Iso poika joukko oli juuri lopettamassa touhujaan ja metelöivät yhden hiiren yläpuolella.
”Noin käy kaikille, jotka nousevat Trevonia vastaan!” itse Trevon murahti ja osoitti sormellaan maassa makaavaa nuorukaista.
”Mitä helvettiä sää teet?” Rontti ärähti. Miehen nähtyään Trevon joukkoineen pakeni paikalta. Hän oli mieheen jo kerran törmännyt koulussa, eikä halunnut uusia ongelmia miehen kanssa. Turbo ja Minni katsoivat maassa makaavaa hiiripoikaa, jonka posket olivat kostuneet kyynelvanasta ja jonka turkki oli värjäytynyt vereen. Poika itki vuolaasti ja piteli toista kättään.
”Vinski!” Turbo henkäisi ja sai myös Rontin huomion pakenevasta poikalaumasta, omaan suojattiinsa…

Pakko sanoo et Trevon oikeen kerjäs kuonoonsa ja nyt se kerjää vielä enemmän

Viikonloppuiset tapahtumat olivat edelleen Turbon ja Minnin mielessä. Vinski oli onneksi päässyt sairaalahoitoon. Nuorukaisen käsi oli murtunut ja pojalla oli useita ruumiillisia vammoja, puhumattakaan psyykkisistä vammoista. Nuorella oli paljon mielenpäällä ja hän ei ollut suostunut puhumaan sairaalan psykologin tai edes Rontin kanssa. Vinski oli sulkeutunut ja hän vetäytyi omiin oloihinsa. Turbo oli kertonut illan tapahtumat Motolle, joka kiukkusi raivosta. Hän oli puhunut Turbolle, että vääntää Trevonin solmuun, kun näkisi tämän. Turbon mielestä idea oli huono ja oli sitä mieltä, että Rontti saa hoitaa tilanteen. Ja niin tämä hoitikin. Mies oli samana iltana käynyt repimässä Karpaasin sängystään ja tivannut tämän pojan perään. Karpaasi oli ollut ihmeissään eikä tiennyt missä hänen esikoisensa oli. Rontti oli vaatinut Karpaasia selvittämään pojan olinpaikan ja käskenyt Trevonin tulemaan heti luokseen käymään, kun saisi tämän kiinni. Pelokkaana Karpaasi oli suostunut miehen ehtoihin ja rupesi vielä Rontin läsnä ollessa soittamaan nuorukaisen perään. Trevon ei tosin ollut ilmoittautunut koko viikonlopun aikana isälleen ja tämä alkoi olla huolissaan pojasta.

Koulussa Moto oli informoinut Trevonin teoista Milvalle. Tyttö oli tosin jo tietoinen pojasta. Olihan Milva Minnin hyvä ystävä ja tyttö oli kertonut ystävälleen kaiken pojasta. Moto purki huonoa oloaan Milvalle. Nuorukainen oli huolissaan veikastaan. Milva kuitenkin pysyi lojaalina poikaystävälleen ja kannusti tätä pysymään vahvana Vinskin takia. Vinskistä oli kuitenkin ollut aistittavissa, että tämäkin osoitti luottamustaan veikoilleen ja avautuisi varmasti näille myöhemmin. Moto oli iloinen saadessaan Milvasta yhden tukipilarinsa. Kaksikko sopi, että keskittyisivät koulun käyntiin niin paljon kuin mahdollista. Se olisi tietysti haastavaa, kun näkivät ystävänsä kuhertelemassa lokerikkojen luona. Nälvimiselle olisi aihetta ja halusivat härnätä kaksikkoa. Samaan aikaan Turbo nojasi lokerikkoon jättäen Minnin hieman alleen. Rakkauden täyteiset suukot ja suudelmat veivät heidän huomionsa toisaalle muista oppilaista.
”No hyi! Rajoittakaan vähän,” Milva keskeytti kaksikon. Minni mulkaisi hyväntuulisesti ystäväänsä. Turbo laski kätensä lokerosta Minnin vyötäisille ja hymyili kanssa lämpimästi kaksikolle.
”Teillä ei ole varaa sanoa,” Minni tuhahti hyväntahtoisesti ja sai Milvan mulkoilemaan Motoa, pieni virne kasvoillaan.

”Joko Rontti muuten tavoitti Trevonin?” Milva kysyi, kun ei ollut Motolta pojasta mitään kuullut.
”Ei mitään,” Moto vastasi tytön kysymykseen.
”Ihme pelkuri… pystyy kyllä hyökkäämään yksittäisen hiiren kimppuun joukolla, mutta ei pysty ottamaan vastuuta omista teoistaan,” Turbo ärähti ja hieroi leukaansa turhautuneena.
”Miten Vinski voi?” Minni kysyi.
”Ei yhtään sen paremmin, kuin viikonloppuna,” Turbo vastasi ja hieroi Minnin selkää.
”Rontti muuten lähetti terveiset, että häneen tulee olla heti yhteydessä, jos tapaamme Trevonin,” Moto muistutti.
”Totta niin kertoi,” Turbo komppasi veikkaansa.
”Ai että tekisi mieli kouluttaa vähän Trevonia,” Minni tuhahti ja puristi kädet eteensä.
”Noh eiköhän me se nähdä vielä,” Turbo kannusti tyttöä, joka kohautti ärtyneenä kulmiaan.
”Jep… Rontti lupasi pöllyttää Trevonin kunnolla,” Moto jatkoi. Kellonpirinä sai nuorison hetkeksi unohtamaan Vinskin ja palaamaan oppitunneilleen.

Koulun jälkeen Minni ja Milva olivat luvanneet tulla jätkiä tapaamaan, kunhan kävisivät ensin omalla kasarmilla ilmoittautumassa. Turbo ja Moto kertoisivat odottavansa näitä mökeillä. Minni oli omassa huoneessaan saanut vaihdettua vaatteensa, kun oveen koputettiin. Tyttö avasi hiuksensa ponnarilta ja pörhensi yön mustat hiukset. Tyttö avasi oven ja tunsi inhon kasvavan heti sisällään. Trevon astui tytön lupaa kysymättä huoneeseen sulkien oven kiinni perässään.
”Mitä sinä täällä teet?” Minni kysyi vihaisena.
”Mää en voi kohdata isää,” Trevon pyöri levottomasti huoneessa.
”Se ei ole mun ongelma. Ulos!” Minni osoitti huoneensa ovea.
”Ei Minni sinä et…”
”Mua ei kiinnosta sun selitykset! ULOS!” Minni korotti ääntään osoittaen edelleen ovea. Trevon kurtisti kulmiaan. Hän ei voinut sietää sitä, että Minni niskuroi häntä vastaan. Äkkinäisesti poika tarrasi tytön kaulasta kiinni painaen tämä ovea vasten.
”Kai sää ymmärrät, että voisin tehdä sulle mitä vain… mutta se olisi liian helppoa,” Trevon henkäisi tytön naamalle, joka haukkoi henkeään. Trevon katsahti Minniä päästä jalkoihin.
”Mikä upea ilmestyt kultaseni oletkaan,” poika totesi, saaden Minnin kurtistamaan kulmiaan. Minni puristi kädet nyrkkiinsä ja pidätti hengitystään. Pojan ote pysyi tiukasti tämän kaulalla, kun toinen käsi siveli Minnin kroppaa.
”Sää olisit mun, jos vain suostuisit siihen,” Trevon henkäisi. Se oli viimeisin sana minkä nuorukainen sanoi, kun sai osakseen Minnin taistelutaitoja.

Tyttö potkaisi nuorukaista sukukalleuksille saaden pojan otteen irti kaulastaan. Trevon keräsi kaksin kerroin itseään ja suuttui entisestään, kun Minni oli päätynyt satuttamaan häntä. Huone täyttyi tappelun äänillä ja huoneesta pystyi selkeästi kuulemaan, kun huonekaluja hajosi. Vanhemmat sotilaat ilmoittivat asiasta Karpaasille, joka kiirehti paikalle. Milva oli kuullut kanssa äänet huoneeseensa ja ihmetteli mitä Minni riehui. Milva siirtyi muiden sotilaiden tapaan käytävälle seuraamaan välikohtausta. Milva ihmetteli vain, miksei kukaan karttuneempi sotilas tehnyt mitään Minnin auttamiseksi. Yhtäkkiä ovi aukeni ja Minni astui huoneesta ulos. Tyttö oli silminnähden hengästynyt ja katseli hieman kauhuissaan taakseen. Milva levitti kysyvästi ystävälleen käsiään, joka veti tytön mukaansa.
”Lähdetään! Äkkiä,” Minni henkäisi, kun näki toisesta suunnasta tulevan Karpaasin. Minni kiirehti muutaman nopean kävelyaskeleen, kunnes vaihtoi Milvan kanssa juoksuksi, kun pääsivät nurkan takaa juoksemaan kohti prätkätallia. Tytöt valmistelivat ajokkinsa ja lähtivät kohti vapaustaistelijoiden tukikohtaa. Minni ei tappelua matkalla Milvalle avannut yhtään. Itseasiassa yleensä puhelias ystävä oli hyvinkin vaisu. Milva oli pistänyt silmään Minnissä olevia ruhjeita, jotka olivat ilmeisemmin aiheutuneet tappelusta.

Tytöt saapuivat tukikohdalle ja heidät ohjattiin saman tien Rontin luokse. Mies oli kuullut tyttöjen saapumisesta ja käveli näitä vastaan tomerana. Minnin nähtyään mies hieman järkyttyi. Hän tarrasi napakasti tytön leuasta kiinni ja käänteli tämän päätä tutkien samalla tytön vammat.
”Kuka sulle teki tämän?” mies kysyi ja sai Minnin kääntämään päätään, niin että miehen ote irtosi. Tyttö oli vaisu ja puristi kädet eteensä.
”Minni?” mies tivasi. Minni siirsi suortuvaa kasvoiltaan ja katsoi enoaan, joka odotti selkeästi tytön vastausta.
”Trevon,” Minni huokaisi vaitonaisesti.
”Trevon? Missä se kusipää on?” mies kysyi osoittamatta yhtään kunnioitusta poikaa kohden.
”Armeijan tukikohdalla,” Minni vastasi ja sai Rontin ilmeen entistä happamaksi. Rontti haroi epäuskoisena hiuksiaan ja katsahti Milvaa.
”Oletko sinä kunnossa?” mies kysyi.
”En edes tiennyt Trevonin olevan tukikohdalla,” Milva selitti.
”Eli olet kunnossa?” mies tivasi.
”Joo olen,” Milva vastasi ja sai Rontin nyökkäämään.
”Te siellä, viette tytöt Turbon mökille… Katsokaakin, että pidätte tukikohdan pystyssä ja tytöt turvassa. Palaan iltaan mennessä,” mies komensi sotilaitaan.

Sotilaat teki työtä käsketty. Nuorempi alokas ohjasi tytöt oikealle mökille. Sotilas kertoi Rontin määräyksestä ja Turbo katsoi Minniä huolestuneena. Nuorukainen ohjasi tytöt mökkiinsä ja olohuoneeseen istumaan. Tom keitti koko joukolle teetä.
”Miksi Trevon kävi kimppuusi?” Turbo kysyi.
”Koska en suostunut kuuntelemaan hänen selityksiään,” Minni vastasi ja katsoi hellästi Turboa, joka laski viltin tämän hartioille.
”Ja siksi kävi kimppuusi?” Milva kysyi. Minni nyökkäsi hyväksyvästi ystävälleen.
”Toivottavasti Trevon ei ehdi karata ennen, kuin Rontti saapuu paikalle,” Turbo pohti ja ojensi Tomin kanssa tytöille teekupit.
”Epäilen… hyvä jos isäänsä pääsee pakoon,” Minni selitti ja nuorukainen istui tämän viereen. Samaan aikaan Moto rymisteli sisään. Milva rauhoitti harmaan hiiripojan, jonka huoli oli tytöstä herännyt vain, kun oli kuullut mitä armeijalla oli tapahtunut.
”Trevonilla ei kyllä kaikki palikat ole paikoillaan,” Moto tuhahti.
”Me ei kysytty vielä Rontilta, mutta onko mahdollista, että jäämme teidän luoksenne yöksi?” Minni kysyi ja katsahti Turboa. Turbo nielaisi kovaan ääneen ja katsahti Motoa.
”Tuotaaa…” Moto empi raapien niskaansa.
”Noh mitä te pojat emmitte. Kauniit tytöt pyytävät turvapaikkaa ja te vielä mietitte… vai ettekö uskalla ottaa tyttöystäviänne viereenne ensimmäistä kertaa? Varokaa ettei masto nouse samalla,” Tom virnuili. Turbo nosti katsomattakaan ystäväänsä kohden keskisormen pystyyn ja sai tämän naureskelemaan itsekseen.
”Täytyy kysyä vielä Rontin mielipide,” Turbo totesi Minnille. Poika oli kuitenkin vielä kotiarestissa, eikä periaatteessa olisi saanut tyttöä tavata. Minni hieroi ohimennen pojan poskea.

Myöhään iltaan mennessä Rontista ei kuitenkaan mitään ollut kuulunut. Nuoret olivat tehneet oman päätöksen ja tytöt jäisivät yöksi vapaustaistelijoille. Nuoret olivat pohtineet mitä tekisivät huomisen koulunsa kanssa. Minni oli sitä mieltä ettei kyennyt välikohtauksen takia menemään ruhjeisena kouluun. Lisäksi tytön kaikki koulutavarat olisivat kasarmilla huoneessa, joka oli aivan palasina.
”Eli me lintsataan?” Moto kysyi.
”Eihän teidän ole pakko. Itse saan terveydenhoitajalta luvan jäädä kotiin,” Minni vastasi ja halusi kannattaa muiden koulunkäyntiä.
”Mitä mää sanon koulussa, kun mulla ei ole kouluvaatteita?” Milva kysyi ja sai ystävänsä pohtivaksi.
”Hmmm hyvä huomio,” Minni vastasi.
”Kyllä me tehdään nyt sillein, että ollaan kaikki yksi päivä pois… luvalla tai ilman,” Turbo totesi jämäränä ja sai ystäviensä hyväksyvät vastaukset.

Moto ja Milva olivat lähteneet pojan mökille, kun olivat saaneet ratkaistua kouluasiansa. Minni istui Turbon mökin portailla ja katseli vapaustaistelijoiden touhua. Tyypillisiä miehiä, painivat ja vitsailivat kovaäänisesti mökkien edustalla. Minnin katse oli kuitenkin kiinnittynyt mustaan Harley Davidson moottoripyörään, joka seisoi pojan mökin edustalla. Samaan aikaan sisällä Turbo etsi Minnille vaihtovaatteita, jottei tämän tarvitsisi nukkua armeijan vihreissä. Tosin tytön olisi ehkä pakko opetallatkin, koska sodassa ei ollut aikaa vaihtaa vaatteita. Turbo tosin ei miettinyt sitä nyt. Sopivat vaatteet löydettyään, hän etsi Minnin. Nuorukainen hymyili lempeästi, kun näki Minnin istumassa portailla. Poika käveli tytön luokse ja istui tämän viereen, laskien hellästi kätensä tämän ympärille.
”Mitä mietit?” Turbo kysyi.
”Onko tuo sinun?” Minni nyökkäsi kohti moottoripyörää ja piti katseensa edelleen tiukasti siinä.
”Joo on… sain kuulemma vanhemmiltani perinnöksi,” Turbo huokaisi ja nousi moottoripyörän luokse. Poika silitti uskollista ajokkia, joka piippasi tyytyväisenä.
”Se on hieno pyörä,” Minni henkäisi ihastuneena ja siveli pyörää sormillaan.
”Niin se on. Rontin kanssa asensimme siihen tekoälyn. Se pystyy ihan mihin vain,” Turbo selitti. Minni katsahti Turboa, jonka äänestä sointui kaipuu.
”Saanko kysyä mikä on sinun ja vanhempiesi kohtalo?” Minni kysyi ja sai Turbon katsahtamaan tätä.

”Mää olen käytännössä orpo. Mää en ole koskaan tuntenut mun vanhempia,” Turbo selitti.
”Ouuu… olen pahoillani,” Minni totesi hieroen korvaansa vaivaantuneena.
”Ei se mitään. Olen tottunut jo,” Turbo hymähti tyytyväisenä.
”Epäreilua silti. Sää ansaitsisit sen,” Minni vastasi ja käveli moottoripyörän toiselle puolelle. Turbo veti tytön syleilyynsä, joka kietoi kädet tämän ympärille. Kaksikko hieroi neniään toisiaan vasten.
”Mää olen onnekas, kun sain tutustua suhun,” Turbo henkäisi ja sai Minnin hellän suudelman.
”Pitäisikö mennä nukkumaan?” Turbo kysyi suudelman päätyttyä.
”Kyllä kenties pitäisi. Onko teillä mitään särkylääkettä?” Minni kysyi ja hieroi kaulaansa.
”Ei mulla, mutta käydään vielä Iannan luona,” Turbo vastasi ja kiiruhti sisälle.
”Kuka on Ianna?” Minni kysyi hämmentyneenä.
”Meidän lääkintämies… tai nainen,” Turbo korjasi ja sai Minnin naurahtamaan. Nuorukainen antoi tytölle kypärän. Minni otti kypärän vastaan ja Turbon avustuksella istui mustan moottoripyörän kyytiin.

Särkylääkkeen saatuaan kaksikko pääsi viimein nukkumaan. Tukikohdalla ei ollut edelleenkään merkkejä Rontista ja kaksikon huoli alkoi miestä kohtaan heräämään. Minni vaihtoi vessan puolella Turbon tarjoamat lainavaatteet. Tyttö haroi vielä hiuksiaan ja palasi Turbon makuuhuoneen puolelle. Särkylääke alkoi ilmeisemmin vaikuttamaan. Minni tunsi kuinka, hänen oli vaikea pitää silmiään auki.
”Hyvinhän ne istuu,” Turbo naurahti ovelta.
”Hieman on isot,” Minni tokaisi ja levitti ylimääräisiä housun puntteja.
”Niihinhän mahtuisi kaksi hiiri tyttöä,” Turbo tokaisi ja veti Minniä lanteista katsoen tätä päästä varpaisiin.
”Ai no se olisikin varmasti herran unelma,” Minni naurahti ja sai Turbon kaappaamaan tämän syliinsä. Poika kaatoi kaksikon sänkyyn…

…

”Hei, hei… ei kai tässä käsitellä teidän ensimmäistä kertaanne?” Vinski keskeytti paniikissa.
”En menisi niin henkilökohtaisiin, vaikka se sua kuinka kiinnostaisi,” Minni vastasi ja nippasi valkoista hiirtä nenään, saaden tämän hieromaan sitä tuimana.
”Miten niin?” Vinski älähti.
”Shhhh… anna Minnin jatkaa,” Santtu keskeytti. Minni hymyili ivallisesti ja jatkoi tarinaansa…

…

Minni heräsi aamuaurinkoon. Hän tunsi tiukan otteen ympärillään. Varovasti tyttö nosti käden ympäriltään ja nousi istumaan. Minni venytteli pienesti ja kuuli kolinaa yhteisestä tilasta. Minni katsahti Turboa, joka huokaisi unisena. Se oli varmasti Tom. Minni nousi ylös ja käveli yhteisten tilojen puolelle. Tyttö odotti Tomia keittiössä, mutta törmäsikin ruskeaan mieshiireen.
”Siinähän sinä olet!” Minni ilakoi ja halasi enoaan takaa päin. Rontti kääntyi hymyillen tyttöä kohden, joka ei hetkeksikään irrottanut otettaan enostaan. Rontti halasi hellästi tyttöä. Minni nosti katseensa mieheen.
”Miten sää voit?” Rontti kysyi, kun tytön ruhjeet vielä punoittivat.
”Ihan hyvin… entä Trevon?” Minni kysyi hieroen kaulaansa.
”Karpaasi onnistui kadottamaan sen pojan,” Rontti tuhahti.
”Miten voi olla mahdollista?” Minni kysyi paniikissa.
”Karpaasi luultavasti auttanut Trevonin karkuun, koska ei halua poikaa ongelmiin kanssani!” Rontti ärisi ja istui nojatuolille hieromaan leukaansa.
”Karpaasi ei muuten ilahtunut siitä, että olette Milvan kanssa täällä,” Rontti murahti ja mulkaisi Minniä.
”Miten voisin nukkua armeijalla, kun Trevon paukkaa huoneeseen sisälle kuristamaan mua?” Minni kysyi vihaisena ja puristi kädet eteensä.

Rontti heilutti kättään tytölle ja pyysi tällein tyttöä rauhoittumaan.
”Mää ymmärrän kyllä, miksi te olette täällä,” Rontti puuskahti kanssa rauhoittuneemmin.
”Mistä sää tiesit, että olimme täällä?” Minni kysyi ja istui kanssa alas.
”Ei se ollut vaikea arvata. Turva löytyy sieltä, kuka sen osaa antaa,” Rontti vastasi tytölle. Minni hymyili lempeästi enolleen, joka pysyi ajatuksissaan. Mies oli painanut päänsä kättään vasten. Turbo kömpi kanssa sängystä ja katsoi mentoriaan.
”Mitäs täällä on tapahtunut?” Turbo kysyi, kun kaksikko oli hyvinkin hiljainen.
”Trevon karkasi ennen, kuin Rontti ehti paikalle,” Minni vastasi miehen puolesta.
”Miten voi olla mahdollista? Armeijahan on ihan täysin vartioitu,” Turbo älähti ja istui tytön viereen.
”Sepä… Karpaasihan ei poikaansa luovuta, vaikka olisi syyllistynyt kuinka moneen pahoinpitelyyn,” Rontti tuhahti.
”Mikä älykääpiö!” Turbo murahti ja istui syvälle sohvalle. Minni hieroi kevyesti hiiripojan reittä.
”Mulla on suunnitelma, mutta tarvitsen sua ja Motoa siihen. Vinskinkin ottaisin ellei hän olisi sairaalassa,” Rontti heilutteli sormeaan ja nousi ylös. Turbo katsahti Minniä nopeasti.
”Entä minä ja Milva?” Minni kysyi.
”Te pysytte täällä… ettette saa Trevonia taas kimppuunne… teidän satuttaminen, oli hänen viimeinen tekonsa,” Rontti vastasi tytölle tuimasti. Minni huokaisi syvään ja hyväksyi enonsa päätöksen.

Turbo ja Minni vaihtoi päivävaatteensa päällensä. Poika valmistautui pihassa Rontin ohjeiden mukaisesti moottoripyöräänsä. Toisen moottoripyörän ääni sai pojan huomion. Moto parkkeerasi oman violetin-sinisen pyöränsä omansa viereen. Minni astui kanssa ulos ja hymyili ystävälleen.
”Mitäs me tehdään, kun nämä sankarit pääsevät sankaroimaan?” Milva kysyi ja laski kypärän mökin terassille.
”Mää ajattelin mennä moikkaan Vinskiä sairaalaan. Jos se vaikka suostuisi puhumaan edes minulle,” Minni kertoi.
”No aha! Heti hylkäämässä!” Milva kohotti kulmiaan ja sai Minnin nauramaan.
”Saat tulla mukaan, mutta haluisin tavata Vinskin kaksin,” Minni kertoi.
”Mää ymmärrän,” Milva huokaisi tyytyväisenä.
”Kuulostaa hyvälle,” Rontti tokaisi ja iski tyttöjä olalle.
”Yrittäkää saada se nuorukainen puhumaan,” mies kannusti ja ohjeisti vielä viime hetkellä poikia.
”Mikä teidän suunnitelmanne on?” Milva kysyi ja puristi kädet eteensä. Nuoret eivät olleet saaneet kunnon ohjeita Rontilta. Heidät olivat vain käsketty niin pian Turbon mökille, kuin pääsisivät.
”Me menemme armeijalle… Karpaasin on aika ottaa vastuu poikansa teoista ja auttaa meitä etsimään se rääpäle,” Rontti ärähti ja istui oman moottoripyöränsä päälle. Minni ja Milva toivottivat onnea pojille, jotka iskivät silmäänsä kaksikolle. Turbo suukotti Minnin ohimoa. Poikien lähdettyä Rontin perään, Minni katsahti Milvaa.
”Milläs me muuten päästään sinne sairaalaan?” Milva pohti.
”Olisiko meidän pyörillä?” Minni ehdotti ja muistutti tyttöä moottoripyöristä, joilla kaksikko oli eilen vapaustaistelijoiden tukikohdalle saapunut.

Minni ja Milva ohjattiin vapaustaistelijoiden moottoripyörä talliin. Kaksikko huomasi heti, että vapaustaistelijat olivat täysin erilaisia kuin armeijalaiset. Vapaustaistelijat olivat riehakkaita, mutta kohteliaita. Armeijalaiset olivat taas ylpeitä ja välttivät toisten auttamista, jos joku oli eksynyt. Armeijan periaatteena oli tuntea omat sääntönsä ja pyrkivät toimimaan yksin niiden mukaisesti. Ohjeet tulivat ainoastaan johdolta. Minni ja Milva käynnistivät pyöränsä, suunnaten kohti sairaalaa. Sairaalarakennus oli tuohon aikaan vielä hyvässä kunnossa ja sairaalan potilaat olivat tavallisia Tulikiven asukkaita. Sotilaita ei juurikaan sairaalassa näkynyt. Milva kysyi vielä, pärjääkö Minni yksinään. Minni kertoi kaiken olevan hyvin ja halusi Vinskin nimenomaan tavata pojan kahdestaan. Minnillä oli sitä paitsi suunnitelma, johon tarvitsisi Milvan apua. Hän kaivoi reisitaskustaan kaksi radiopuhelinta. Milva oli ihmeissään. Nuorille alokkaille ei oltu vielä annettu mitään tavaroita, joista olisi hyötyä. Minni kertoi saaneensa radiopuhelimet Rontilta. Minnin antoi Milvalle ohjeet pitää silmällä kaikkea epäilyttävää, kuten Trevonia. Nuorukainen saattoi paeta ihan mihin vain, missä ei Ronttia olisi lähimaillakaan. Milva hyväksyi Minnin ehdotuksen.

Minni suuntasi itsensä lasten ja nuorten poliklinikan osastolle. Hoitaja ohjasi nuorukaisen oikeaan huoneeseen.
”Vinski sinulle tuli vieras,” hoitaja totesi. Vinski taitteli paperia edessään.
”En halua tavata ketää,” Vinski tuhahti katsomatta hoitajaa. Hoitaja katsoi hymyillen Minniä, joka asteli tämän ohitse.
”Kuulitko! En halua tavata ketään!” Vinski ärähti kuullessaan askeleet vieressään.
”Etkö ketään?” Minni kysyi hennosti hymyillen ja sai Vinskin suun loksahtamaan hieman auki. Minni otti tuolin itselleen ja istui Vinskin sängyn viereen. Vinski painoi katseensa sänkyyn. Minni oli ihan erinäköinen, mihin oli koulussa tottunut.
”Koska sää palaat kouluun?” Minni kysyi yrittäen avata keskustelua hänen ja pojan välillä.
”En mää tiedä,” Vinski vastasi nopeasti katsomatta tyttöhiireen.
”Hei kato sää puhut! Rontti väitti, että sää olet täysin puhumaton,” Minni naurahti ja puristi kädet eteensä. Vinskin poskille nousi pieni puna ja hymy.
”No ehkä katson vähän kenelle puhun,” Vinski virnuili Minnille ja näki ruhjeet tämän käsissä ja kaulalla.
”Mitä sulle on tapahtunut?” Vinski kysyi ja sai Minnin peittämään ruhjeet jotenkin.
”Pieni välikohtaus armeijalla,” Minni vastasi pojalle.
”Armeijalla?” Vinski tivasi.

”Sää halusit saada mut puhumaan, joten voitko sääkin puhua mulle?” poika jatkoi surkeana. Minni huokaisi syvään.
”No hyvä on… Trevon yritti tulla selvittämään mun kanssani sitä mitä oli tehnyt sulle. En halunnut kuunnella, joten tässä tulos,” Minni selitti ja esitteli ruhjeitaan.
”Siis kävikö se ääliö sun kimppuusi?” Vinski älähti. Minni nyökkäsi hyväksyvästi.
”No laitoin sen ojennukseen, oman huoneen kustannuksellani,” Minni kertoi ja sai Vinskin hämmästymään.
”Siis sää laitoit?” Vinski kysyi ja Minni nyökkäsi pojalle hyväntuulisesti.
”Wouuuu… sää oot vielä upeampi, mitä kuvittelin,” Vinski sanoi ihastuneena ja sai Minnin posket punottamaan.
”Ei sillä, että oisin kiinnostunut tai mitään,” Vinski vastasi hätiköiden.
”Oletko sää?” Minni kysyi ja sai Vinskin nopeasti vilkaisemaan tyttöä.
”Ehkä sää olet mun mielestäni viehkeä ja…” Vinski empi.
”Ja?” Minni kysyi ja istui sängynlaidalle. Vinski katsoi Minniä hellästi ja ihastuneena. Tämän sydän tykytti nopeammin, kuin raiteilla jyskyttävä juna. Sanat takertuivat kurkkuun. Poika ei tiennyt miten päin Minnin kanssa olisi ollut. Haavoja ei enää särkenyt, kun tyttö istui tämän vieressä. Minni odotti pojan vastausta kysyvänä. Vinski katsoi nopeasti Minnin kättä, joka lepäsi hänen vieressään. Vinski tarrasi tytön kädestä ja veti nopeasti Minnin itseään kohden. Valkoinen nuorukainen painoi suudelman Minnin suulle. Minni katsoi poikaa hämillään ja veti itsensä irti.

Jopa Vinski pelästyi sitä mitä oli tehnyt, toiselle lupaa kysymättä. Vinski piteli suutaan kevyesti ja katsoi Minniä, joka pyyhkäisi omaansa.
”Anteeksi… en tiedä mikä minuun meni,” Vinski pahoitteli hyvin nolostuneena.
”Ei se mitään. Sulla on oikeasti tunteita mua kohtaan?” Minni vastasi nopeasti ja katsoi hieman surkeana Vinskiä. Tämä oli juuri suudellut tyttöä, joten miten Minni voisi kertoa tälle, että seurustelisi tämän parhaan ystävän kanssa.
”Heti ensi hetkestä asti,” Vinski huokaisi ja sai Minnin ajatuksistaan.
”Mitä?” Minni kysyi.
”Heti ensimmäisenä päivänä, kun tapasimme. Vaikka tiputitkin mut tuolilta,” Vinski muistutti ja sai Minnin hieromaan niskaansa.
”Joo siitä… olen pahoillani,” Minni muisteli ja pahoitteli toimintaansa nuorukaiselle.
”Ei se mitään. Kai ansaitsin sen,” Vinski naurahti ja sai Minnin hyvälle tuulelle.
”Mites koulussa? Onko tapahtunut jotain uutta?” Vinski kysyi.
”Kerrotko mieluummin mulle miten sulla menee? Sää et ole Trevonin kohtauksen jälkeen puhunut kenellekään mitään,” Minni henkäisi ja istui takaisin tuolille. Vinski huokaisi syvään ja katsoi murtunutta kättään.
”Vinski… mää kerroin sulle, mitä Trevon teki mulle. Kerro sää vuorostasi mulle,” Minni pyysi anovasti. Vinski katsoi surkeana Minniä, joka pyysi katsellaan poikaa puhumaan.

”Hyvä on… Trevon, jengeineen hakkasi mut, koska olin kuulemma noussut Trevonia vastaan,” Vinski selitti.
”Missä asiassa?” Minni ihmetteli.
”No siinä, kun Turbo laittoi Trevonin ojennukseen. Mää tunnen veikkani taistelutaidot ja tiesin miten Trevonille kävisi tai kävikin, kun jatkoi Turbon ärsyttämistä. Turbo pyysi useamman kerran lopettamaan, mutta Trevon vain jatkoi…” Vinski selitti.
”Turbo kertoi, mulle kaiken… Harmi, kun sääkin sait osasi Trevon tyhmyydestä,” Minni huokaisi.
”Tai sinä… et ole edes mitenkään osallisena tähän,” Vinski jatkoi ja mulkaisi jo hieman ärtyneenä Minniä. Tosin ei hän ollut Minnille vihainen, vaan Trevonille.
”Miksi sää ja Turbo muuten olitte stadionilla?” Vinski kysyi, kun muisti nähneensä vilauksen Minnistä ja Turbosta.
”Turbolla oli pesäpallopeli silloin. Mää ja Rontti oltiin katsomassa sitä,” Minni selitti.
”Sää ja Rontti?” Vinski kysyi.
”Niin…” Minni henkäisi.
”Eikö Moto ja Milva ollut paikalla?” Vinski kysyi hämillään ja sai Minnin pudistelemaan päätään.
”Ne oli vissiin kuhertelemassa jossain,” Minni naurahti.
”Yllättävää,” Vinski tuhahti hyväntuulisena.
”No eipä oikeastaan,” Minni vastasi.
”Mites Turbo voi?” Vinski kysyi, kun Motolla ilmeisemmin meni hyvin.
”Sillä menee ihan hyvin,” Minni hymyili lempeästi.
”No hyvä kuulla,” Vinski hymyili lempeästi.

Minni viihtyi tovin Vinskin luona. Milvasta ei ollut kuulunut mitään ja tämä raportoikin tytölle, että Trevon ei ainakaan sairaalarakennuksessa ollut. Minni kertoi myös Vinskin terveiset Turbolle ja Motolle. Rontti oli vaatinut omia sotilaitaan lähtemään etsimään Trevonia. Karpaasin mies oli laittanut nippuun, koska oli vahingossa möläyttänyt, että oli päästänyt pojan tahallisesti karkuun. Mies piilotteli poikaa, mutta ei suostunut Rontille kertomaan missä tämä piileskelisi. Rontti oli vannonut miehelle, että Trevon saisi kokea vastuunsa nahoissaan. Rontti olikin ilmoittanut ettei suostunut Minniä ja Milvaa antamaan takaisin armeijalle ennen, kuin Trevon ottaisi vastuun tekemisistään. Mies oli samalla kertaa pakannut tyttöjen kouluvaatteet ja muutaman vaihtovaatteen, jotta nuorten ei tarvitsisi lintsata koulusta. Karpaasi ei enää vastustanut tätä päätöstä, koska Rontti oli muutenkin kuin myrskyn merkki.

Muutamana päivänä koulu oli sujunut vaihtelevasti. Minni piti etäisyyttä jalkapallojoukkueeseen ja suostui koulussa liikkumaan ainoastaan Milvan tai Turbon kanssa. Trevonia ei edelleenkään oltu tavoitettu ja jalkapallojoukkue suunnitteli selkeästi jotain. He pitivät Minniä tiukasti silmällä ja Turbokin oli saanut ärhennellä joukkueelle, jotta nämä jättäisivät Minnin rauhaan. Koulupäivän jälkeen Minni istui jälleen mökin portailla. Opiskelu takkusi ja se häiritsi Minniä. Hän oli jopa pelokas, vain sen takia ettei tiennyt missä Trevon olisi.
”Mitä mietit?” Turbo kysyi ja istui tytön viereen.
”Sitä, että missä se Trevon ihan oikeasti on,” Minni vastasi ja kietoi kätensä polviensa ympärille.
”Hei! Ei hätää. Mää suojelen sua kyllä,” Turbo kannusti ja hieroi Minnin selkää. Minni hymyili pojalle hellästi. Samaan aikaan valkoinen marsilainen käveli kohti mökkejä. Ruhjeet olivat parantuneet ja innostui nähdessään Minnin vapaustaistelijoissa. Hymy kuitenkin hyytyi nopeasti, kun näki Turbon härnäämässä Minniä. Tyttö kiherteli pojan kainalossa, joka suukotti ensin tämän otsaa, saaden Vinskin hymyn hyytymään. Minni katsoi rakastavasti Turboa ja suuteli tätä hellästi. Minni painoi kätensä pojan kaulalle ja vastasi suudelmaan muutaman kerran. Vinski käveli kaksikon luo tympeästi.

”Terve!” Vinski tuhahti ja sai Minnin pelästymään hieman.
”Vinski… sää pääsit sairaalasta,” Turbo innostui ja nousi tervehtimään veikkaansa.
”Joo ei ollut enää syytä pitää mua siellä,” Vinski ärhenteli.
”Mikä nyt on?” Turbo kysyi hämmentyneenä, kun vaistosi kireän ilmapiirin.
”Sitä samaa voisin kysyä teiltä,” Vinski huokaisi ja astui katsomaan Minniä.
”Mitä tuo nyt tarkoitti?” Turbo kysyi.
”Te vissiin seurustelette?” Vinski kysyi osoitellen kaksikkoa.
”Joo niin tehdään… siitä mun pelistä asti itse asiassa,” Turbo vastasi ihastuneena ja kaappasi Minnin kainaloonsa.
”Kas kummaa, kun ei toissa päivänä tullut puheeksi,” Vinski tuhahti ja sai Minnin puristamaan kädet eteensä.
”Mitä tuo muka tarkoitti?” Turbo kysyi ja katsoi Minniä, joka oli hyvinkin hiljaa.
”Eikö Minni kertonut… olisi itsekkin ollut kiva tietää ennen kuin tein itsestäni täysin pellen,” Vinski puri hampaitaan yhteen. Turbo katsoi hämmentyneenä Minniä.
”Peruisin sen suudelman, jos olisin tiennyt että seurustelet mun veikkani kanssa,” Vinski tuhahti ja sai Turbon vihaiseksi. Pojat kääntyivät katsomaan Minniä, joka pysyi hiljaa edelleen…

Oh boy Trevon saa kyl elämänsä löylytyksen kunhan Rontti saa sen käsiinsä . Ja teinidraama senkun jatkuu vaan

Teini draamasta on vain niin helppo kirjoittaa Saas nähdä miten Trevonin käy

Turbo kääntyi katsomaan Minniä tuimana. Tyttö yritti kääntää katseensa muualle, mutta ei voinut välttää pojan katseelta.
”Mää voin selittää,” Minni aloitti ja sai Turbon huokaisemaan.
”Joo ei kiitos!” Turbo tuhahti ja painelin mökkinsä sisälle.
”Turbo odota!” Minni yritti huikata nuorukaisen perään, mutta tämä vain paiskasi ulko-oven kiinni perässään. Minni hieroi käsivarsiaan ja muisti Vinskin. Tyttö kääntyi ympäri ja katsoi tuimana nuorukaista, jota selkeästi hävetti. Vinski ei ollut tilannetta miettinyt kokonaisuudessaan loppuun. Minni astui vihaisena Vinskin eteen.
”Kiitos vaan!” Minni murahti ja sai Vinskin punastumaan.
”Minni mää…” poika empi.
”Älä selitä! Tätähän sää halusit!” Minni ärähti ja lähti toisaalle. Vinski nappasi laukkunsa ja astui Turbon mökin sisälle. Vinski laski laukkunsa alas ja etsi ystäväänsä. Valkoinen hiiri asteli pojan huoneeseen, jossa nuorukainen makasi vatsallaan sängyllään, pitäen tyynyään tiukassa otteessaan.

”Oletko sää kunnossa?” Vinski kysyi.
”Sää suutelit mun tyttöystäväänikö?” poika kysyi. Äänestä pystyi kuulemaan pettymyksen. Vinski luimisti korviaan ja katsoi lattiaan.
”Ei siinä pitänyt niin käydä… mutta älä syytä Minniä. Se tuli hänellekin ihan puun takaa,” Vinski selitti ja käveli sängyn toiselle puolelle, istuen lattialle jotta näki veikkansa.
”Miksi sää teit sitten sellasta?” Turbo kysyi surkeana ja nousi istumaan sängyllään.
”Mää tykkään Minnistä… häneltä vain jäi sellainen pieni asia kertomatta, että seurustelee jo sun kanssa,” Vinski tuhahti.
”Miksi sää et aikaisemmin kertonut, että tykkäät Minnistä?”
”Missä välissä? Lyöttäydyin Trevonin jalkapallojoukkueeseen ja me ei oikein hengailtu enää… sain heiltä jo turpaan, vaan sen takia, että olettivat mun nousevan Trevonia vastaan. Mitä olisi tapahtunut, jos olisin mennyt kertomaan vielä että tykkään samasta tytöstä kuin Trevon ja sinä?” Vinski pohti ja sai Turbon mietteliääksi.
”No joo ymmärrän. Trevon ei ole oikein päästänyt ketään helpolla,” Turbo hieroi niskaansa.
”Minni on syytön meidän pusuun. Vihoittele mulle… Minni on kuitenkin Trevonin takia saanut kärsiä ihan tarpeeksi,” Vinski henkäisi.
”Noh… ehkä mää ylireagoin. Olisin voinut kuunnella teitä ensin,” Turbo nolosteli.

Nuorukaisten välillä vallitsi jäätävä hiljaisuus. Kumpikin oli tehnyt väärin, mutta ennen kaikkea nuorten piti pyytää anteeksi Minniltä. He olivat syyttäneet kuitenkin hiiri tyttöä kaikesta tapahtuneesta, vaikka tämä ei kuitenkaan ollut syyllinen kaikkeen.
”Meidän pitäisi varmaan pyytää anteeksi Minniltä?” Vinski kysyi ja sai Turbon nyökkäilemään.
”Niin pitää,” Turbo huokaisi. Samaan aikaan Minni oli ennättänyt Milvan luokse. Moto korjaili omaa moottoripyöräänsä samalla.
”Siis Turbo ja Vinski on sulle vihaisia siitä, että Vinski suuteli sua ja Vinski paljasti koko asian?” Milva kysyi tytöltä ja ojensi tälle limonadipullon.
”Joo ja Vinski oikein korosti sitä, että en kertonut hänelle suhdettani Turboon tai Turbolle sitä, että hän suuteli minua,” Minni puhkui kiukkua.
”Mikään ei ollut sun syytäsi…” Milva kannusti ystäväänsä.
”Mutta olisi kai ollut reilua, että olisit Vinskille edes sen suudelman jälkeen kertonut, että seurustelet hänen veikkansa kanssa,” Moto komppasi ystäviään.
”Mää menin jotenkin niin puihin ja luulin Vinskin tietävän asiasta,” Minni puolusteli.
”Eiköhän Vinski ja Turbo huomiseen mennessä tule hieman vastaan?” Milva pohti ja huikkasi juomastaan.
”Jaa a. Saa nähdä,” Minni puuskahti.
”Sää voit olla täällä yötä, jos et halua Turboa nähdä,” Milva lupasi ja kietoi kätensä ystävänsä kaulanympärille.

Minni löi lokeronsa kiinni ja katsoi kädessään olevaa kirjanippua. Tyttö oli saanut Milvalta lainaan tämän toisen koulupuvun, koska ei ollut halunnut mennä yöksi Turbon luokse. Tyttö lähti kohti luokkaansa.
”Katsos vaan… kuka se täällä ilman henkivartijaa?” yksi jalkapallojoukkueen jäsen totesi.
”No katsos vaan… meinasin sanoa ihan samaa,” Minni hymähti tympeänä ja oli lähdössä luokkaansa kohden. Jalkapallojoukkue oli tosin erimieltä ja repivät tytön mukaansa.
”Päästä irti!” Minni karjaisi.
”Mitä te teette?” mies opettaja kysyi, ennen kuin joukkue sai vedettyä tyttöä enempää mukaansa.
”Ei mitään!” joukkue totesi. Minni lyöttäytyi opettajan läheisyyteen ja piti rannettaan.
”Ei siltä näyttänyt! Rehtorin toimistoon saman tien!” opettaja ärähti ja osoitti nuorukaisille suunnan. Joukkue katsoi tuimana Minniä, joka oli pelastautunut täpärästi.
”Oletko sää kunnossa?” opettaja kysyi tytöltä, joka piteli rannettaan.
”Joo enköhän,” Minni hymähti ja alkoi keräämään kirjojaan, jotka olivat tippuneet maahan. Opettaja auttoi tyttöä ja saattoi tämän luokkaan. Tytön oma selitys myöhästymisen vuoksi ei varmasti menisi läpi.

Luokkahuone oli juuri saatu hiljaiseksi, kun opettaja ja Minni saapuivat sinne. Milva mulkaisi nopeasti jätkiä, jotka istuivat luokan takaosassa.
”Anteeksi häiriö ja siitä, että neiti Milanius on myöhässä,” opettaja totesi ja ohjasi Minnin luokan sisälle. Minni istui ystävänsä viereen.
”Missä sää olet ollut?” Milva kuiskasi ystävänsä korvaan, joka levitti kirjansa pöydälle.
”Mää kerron sulle tunnin jälkeen,” Minni hymähti ja oli katsomatta ystäväänsä. Opettajat keskustelivat tovin keskenään ja katsoivat vuorotellen Minniä. Luokan opettaja nyökkäsi lopulta ja mies hiiri poistui luokasta.
”Missä Minni oli?” Vinski kysyi veikaltaan.
”Mistä minä tiedän? Eihän se ollut koko yönä mun luona,” Turbo hymähti. Kaksikon tulo luokkaan oli saanut hälinän aikaiseksi. Opettaja läpsi käsiään muutaman kerran yhteen saaden luokan hiljenemään.
”Keskitytäänpä sitten!” opettaja komensi ja jatkoi opetustaan.

Tunnin jälkeen Minni oli ottanut välimatkaa ystävistään. Turbo ja muut juoksivat tytön perään.
”Minni!” Turbo huikkasi ja sai Minnin huokaisemaan.
”Mitä tapahtui? Miksi opettaja saattoi sinut luokkaan?” Milva kysyi.
”Kai mää teille voin kertoa…” Minni huokaisi ja meni hieman paniikkiin nähdessään ystäviensä takana jalkapallojoukkueen, joiden käsissä komeili jälki-istuntolaput. Minni puristi kädet eteensä ja käänsi katseensa muualle. Kaikki muutkin huomasivat tämän ja käänsivät katseensa taakseen.
”Mitä jalkapallojoukkue on tehnyt?” Moto kysyi.
”Ne yritti vissiin kostaa mulle jotain… ne oli raahaamassa mua jonnekin toisaalle. En tie mitä ne olisi tehnyt mulle, jos opettaja ei olisi tullut väliin,” Minni selitti.
”Nyt riittää! Turhaan jalkapallojoukkue sua vainoaa,” Turbo ärähti. Minni esti nuorukaisen äkkinäisen toiminnan.
”Älä! Meidän tarvitsee keksiä jotain muuta,” Minni esteli nuorukaista.
”Mitä muka?” Turbo kysyi.
”En minä tiedä? Jotain,” tyttö panikoi. Turbo huokaisi tuohtumustaan ulos ja halasi Minniä rakastavasti. Minni kuitenkin irrottautui nuorukaisen otteesta. Hän oli loukkaantunut kuitenkin siitä, että pojat olivat nousseet tyttöä vastaan.
”Parasta liikkua porukassa,” Milva ehdotti.
”Sopii hyvin… mennään,” Minni tokaisi ja nappasi ystävänsä käsikynkkään lähtien välitunnille.

Turbo huokaisi syvään. Poika haroi hiuksiaan.
”Minni on edelleen vihainen meille,” Vinski totesi.
”No eipä ole ollut tilaisuutta pyytää anteeksi,” Turbo huokaisi ja lähti tyttöjen perään.
”Minni kaipaa varmasti jotain kunnon hemmottelua. Se on kuitenkin kokenut kovia ja sitten te kaksi vielä nousitte häntä vastaan,” Moto vastasi ja sai kaksikon katsahtamaan toisiaan.
”VINSKI!” kuului nuorukaisten takaa. Vinski sulki silmänsä tiukasti.
”Mitä te haluatte?” Turbo ärähti jalkapallojoukkueelle.
”Me puhuttiin tuolle ääliölle… ei sulle,” jalkapallojoukkueen jäsen totesi vihaisena. Poika oli musta väriltään.
”Anna olla Max. Turbolla on kanssa oikeus tietää mitä te haluatte,” Vinski totesi.
”Aika kovaa puhetta jätkältä, joka sai muutama päivä sitten turpaan,” Max henkäisi lähellä Vinskin kasvoja. Vinski mulkoili päätä pidempää hiirtä vihaisena. Moto tönäisi nuorukaisen kauemmaksi ystävästään.
”Aika raukkamaista käydä porukalla yhden hiiren kimppuun,” Moto ärähti.
”Eikö Trevonin esimerkki saanut edes teitä ääliöitä heräämään?” Turbo kysyi ja puolusti kanssa ystäväänsä. Max veti sanattomaksi ja perääntyi hieman.
”Mitä te pelkäätte, kun teidän pitää möykätä edelleen, vaikka Trevon ei ole kuvioissa?” Moto kysyi ja sai Maxin katsomaan ystäviään.
”Tää ei jää tähän,” nuorukainen totesi ja poistui takavasemmalle muun joukkueen kanssa. Kolmikko piti katseen tiukasti kiinni joukkueessa niin kauan, kuin kykenivät.

Koulupäivän jälkeen Minni päätti pitää välipala hetkensä Vapaustaistelijoiden tukikohdalla. Edelleenkään Rontti ei antanut tytöille lupaa poistua takaisin armeijalle. Varsinkin, kun Vinski oli mennyt vahingossa oman olonsa seurauksena myös möläyttämään Minnin voinnin Rontille. Poika oli maininnut myös välikohtauksen jälleen koulussa. Rontti näki siskontyttönsä pöydän ääressä.
”Mitä lukutoukka?” mies kysyi ja istui tyttöä vastapäätä. Minni nosti nopeasti katseensa kirjastaan.
”Mitä lapsenvahti?” tyttö iski takaisin ja sai Rontin naurahtamaan. Mies puristi kädet eteensä ja mulkoili nuorukaista.
”Teidän tuurilla, teitä on pakkokin pitää vahdissa vähän tarkemmalla silmällä,” Rontti tokaisi ja sai Minnin pyörittämään silmiään.
”Mites sulla ja Turbolla menee?” mies jatkoi.
”En tiedä. Olen hänen silmissään varmasti jakorasia,” Minni hymähti ja sai Rontin hämmentymään.
”Mitä tuo nyt tarkoittaa?” mies kysyi.
”Kysy Vinskiltä ja Turbolta,” Minni tuhahti, pakkasi tavaransa ja poistui paikalta. Rontti huokaisi syvään. Hän halusi pysyä kaukana nuorten välisestä draamasta.
”Ai niin?” Minni kysyi miehen takaa.
”Mää luulin, että et halua avautua teistä kahdesta,” mies muistutti ja sai litsarin takaraivoonsa.
”En mää sitä… vaan mun ja Milvan ampuma- ja kranaattiharjoituksista,” Minni muistutti.
”Pääsette käsiaseharjoituksiin perjantaina, muistuta mua vielä torstaina niin ilmoitan teidät sinne,” mies totesi ja sai tytöltä hyväksyvän hymähdyksen.

Minni saapui mökille, jonka edessä Turbo ja Vinski fiksasivat moottoripyöriään. Minni tuhahti vihaisena ja asteli kohti nuorukaisia. Turbo nosti katseensa moottoripyörästä kouluvaatteissa olevaa hiirityttöä.
”Missä sää olit? Kouluhan loppui ajat sitten?” Turbo kysyi huolestuneena, kun ei ollut tyttöä nähnyt koulun jälkeen.
”Istuin tukikohdalla,” Minni tuhahti ja käveli kylmästi Turbon ohitse mökin sisälle. Turbo katsoi Vinskiä, joka vinkkasi poikaa lähtemään tytön perään. Turbo laski työkalun kädestään ja suoristi öljyn tahrimat vaatteensa.
Sisällä Minni oli juuri vaihtamassa kouluvaatteitaan. Turbo pysähtyi oven suuhun ja katsoi henkäisten nuorta tyttöä, jonka hoikkakroppa teki poikaan vaikutuksen. Minnille tuli tunne, että joku seurasi häntä ja sai tytön kääntymään ympäri. Turbo painoi katseensa maahan, kun Minni huomasi tämän tuijottavan tätä.
”Mitä sää haluat?” Minni kysyi tuimana ja puki armeijan vihreän paidan ylleen. Turbo käveli tytön taakse ja kaappasi tämän halaukseensa. Poika painoi päänsä tytön olalle.
”Mulla ei ole housuja jalassa,” Minni hymähti pienesti. Pojan ele sulatti hieman tytön mielialaa.
”Ei mua haittaa,” Turbo kuiskasi tytön korvaan.
”Ihan kun sää olisit tehnyt jotain pahaa, kun yrität lepytellä mua,” Minni naurahti ja vinkkasi siihen suuntaan, että pojalla voisi olla tälle jotain asiaa.

”Niin mää yritänkin,” Turbo vastasi vaisusti ja irrotti tytöstä otteensa ja istui sängylleen. Minni nappasi housut käsiinsä valmiiksi ja katsoi hiiripoikaa.
”Vinski kertoi mulle kaiken,” Turbo aloitti.
”Ja?”
”Ja mää olen pahoillani! Olisi pitänyt kuunnella sunkin versio tapahtuneista ennen, kuin teen johtopäätöksiä.”
”Mun olisi pitänyt kertoa Vinskille sen suukon jälkeen, että mää seurustelen sun kanssa,” Minni huokaisi silitti pojan olkapäätä.
”No se oli ehkä murheista pienin,” Turbo henkäisi.
”Mikä on murheista sitten isoin? Siitä, että mää en kertonut sulle Vinskin ja mun suudelmasta?” Minni kysyi.
”Meidän suurin murhe on Trevon ja… siitä kuinka hän vainoaa meitä,” Turbo muistutti.
”Eli se mun ja Vinskin juttu on unohdettu?” Minni kysyi.
”Joo… Vinski kertoi rehellisesti kuitenkin tykkäävänsä susta,” Turbo kertoi.
”Joo niin kuulemma… mutta mitä ymmärsin niin ei viitsinyt sanoa mitään, koska Trevon olisi hakannut hänet vielä pahemmin,” Minni huolestui ja haroi niskaansa. Turbo kietoi kätensä tytön ympärille.
”Mää lupaan, että suojelen teitä Trevonilta,” Turbo henkäisi ja sai Minnin kietomaan kädet tämän kaulanympärille.
”Ai oikein lupaat? Ihan kaikkia?” tyttö vihjaili.
”Mmmm erityisesti sua,” Turbo vastasi ja sai tytön kihertelemään. Minni suuteli poikaa hellästi, joka veti tytön syliinsä istumaan. Minni naureskeli hyväntuulisena.

”Ai niin,” Minni keskeytti nuorukaisen, joka katsoi kysyvästi tätä.
”Me osallistuttiin Milvan kanssa niihin kevätjuhlan päättäjäistanssien tiimiin,” Minni aloitti.
”Eli?” Turbo kysyi hämillään.
”Me järkätään niitä,” Minni selitti ja nousi pojan sylistä pukeakseen housunsa vihdoin jalkaan.
”Uuu… saako antaa pukuehdotuksia?” Turbo kysyi.
”Eihän kukaan ole vielä pyytänyt mua niihin tansseihin,” Minni lirkutteli.
”No sit täytyy varmaan korjata asia,” Turbo käänsi tytön ympäri ja laski kädet tämän lanteille.
”Eli sulla on mulle jotain kysyttävää? Niinkö?” Minni kysyi ja kietoi kätensä pojan vyötärön ympärille.
”Ehkä onkin?” nuorukainen vihjaili. Tappelun äänet kuitenkin ulkoa keskeytti kaksikon ja he juoksivat ulos. Trevon oli Vinskin kimpussa ja repi tämän vanhoja haavoja auki.

”TREVON LOPETA!” Minni huusi portailta ja sai Turbon toimimaan. Poika juoksi auttamaan ystäväänsä.
”Enkö mää jo kerran höykyttänyt sut?” Turbo kysyi ja tönäisi Trevonin kauemmaksi Vinskistä.
”Sun kaverilla kävi tuuri jäädessään henkiin!” Trevon ärähti ja katsoi Minniä, joka auttoi Vinskiä pystyyn. Vinski piteli toista silmäänsä.
”Paraskin puhuja! Sää et pysty ottamaan vastuuta edes teoistasi, vaan luikit kun mikäkin käärme pakoon!” Turbo ärhenteli ja herätti äänellään väistämättäkin muiden huomion. Trevon huomasi tämän, että vapaustaistelijat alkoivat kokoontumaan heidän ympärilleen.
”No miltä se tuntuu, kun olet yksin ajettuna nurkkaan? Ainoa ero meissä on se, että mää tappelen pelkästään sun kanssa,” Turbo murahti. Trevon meni pienoiseen paniikkiin. Hän ei pääsisi enää pakoon.
”No anna tulla! Vai veikö kissa kielen?” Turbo uhosi nuorukaiselle. Trevon nosti tärisevät kätensä ylös ja laski ne nyrkkiin.
”Mää olen valmis,” Trevon uhosi ääni väristen. Turbo tiesi ettei tuosta kapteenista ollut hänelle mitään vastusta.
”Nyt lopetatte! Kukaan ei tappele!” Minni komensi ja asettui poikien väliin.
”Ei niin!” kuului vihainen miesääni kaikkien takaa.
”Sulle mulla on ollutkin asiaa!” Rontti ärähti ja sai Trevonin perääntymään.
”Älä karkaa. Sää alat vihdoin vastaamaan teoistasi!” mies tokaisi ja tarttui nuorukaisen kauluksista kiinni.
”Mää en ole tehnyt mitään!” Trevon tokaisi nopeasti ja peloissaan.
”Voi kuule! Siinä kohtaan sää teit, kun kävit mun siskontyttöön ja mentoroitavaan käsiksi!” Rontti murahti pojalle, joka vain tärisi miehen otteessa.
”Mutta mää…”
”Tästä sää et selviä ihan vähällä. Jos et olisi alaikäinen niin moukaroisin sut itse! Mutta sää saat vastata teoistasi muualla!” Rontti tokaisi ja lähti raahaamaan poikaa kohti toimistoaan. Rontti mulkaisi vielä tuimasti nuoriaan. Katse kertoi, että vapaustaistelijoiden tuli hajota ja nopeasti.

Turbo huokaisi ja nosti kädet lanteilleen. Moto ja Milvakin saapuivat paikalle, kun olivat vanhemmilta sotilailta kuulleet tappelusta yhden mökin pihalla. Minni kaivoi mökin pakastinarkkua ja löysi pienen jääpalapussin.
”Sattuuko suhun paljon?” Moto kysyi, kun Vinski piti silmäänsä.
”Ehkä lievästi,” poika vastasi ja katsoi kättään. Silmä tai sen ympäristö ei ainakaan vuotanut verta.
”Tässä. Oletko sää kunnossa?” Minni huokaisi huolestuneena ja ojensi jääpalapussia pojalle.
”Kiitos. Ja joo olen mää. Ilman sua ja Turboa olisi käynyt varmaan yhtä pahasti, kuin viimeksi,” Vinski henkäisi ja painoi varovaisesti jääpalapussin silmälle.
”No ainakin Trevon jäi kiinni!” Turbo ärähti ja pyöritteli niskojaan.
”Mää en silti voi uskoa, että olit haastamassa Trevonin tappeluun,” Minni torui.
”Ei mun ollut tarkoitus Trevonin päälle käydä,” Turbo selitti rauhoittuneemmin.
”Vaan mitä sitten?” Milva kysyi tuimana.
”Herättää huomio. Joku vapaustaistelijoista kato kuitenkin vieritti sanan Rontille, jolla muuten oli ulkovahti hommia tänään,” poika kertoi ja vinkkasi silmäänsä ystävilleen.
”Sää olet ihan uskomaton,” Minni henkäisi ihastuneena ja nousi halaamaan poikaa hellästi. Turbo suukotti tytön ohimoa rakastavasti.
”Mennäänkö päivälliselle?” Moto kysyi ja hieroi vatsaansa.
”Aina ruoka mielessä…” Milva naurahti ja iski poikaystäväänsä vatsan alueelle.
”Mennään katsomaan näkyykö tuttuja,” Minni naurahti ja lähti kohti tukikohtaa.

Nuorukaiset tervehtivät vanhempia sotilaita. Vapaustaistelijat kohtelivat tyttö hiiriä, kuin kukkaa kämmenellä. Tai sitten pelko varjosti miesten mieliä. Olivathan he nähneet, kuinka Rontti toimi jos joku kohteli tyttöjä huonosti. Tosin Vapaustaistelijat kohtelivat nuoria, kuin omia pienempiä sisaruksiaan. Yhteisö oli jotenkin niin tiivis ja lämmin, vaikka heistä löytyi tiettyä räjähdemäisyyttä ja vihaakin. Viisikko istui pitkälle pöytäryhmälle. Pirteän oloinen hiirinainen käveli nuorukaisten luokse. Tytön haalean ruskean pitkähihaisen paidan povitaskuun oli kiinnitetty ensiapu pinssi. Tyttö oli oranssinruskea.
”Katsokaa kuka on takaisin?” nainen tokaisi ja katsoi viisikkoa.
”ANNI!” pojat älähtivät ja kimposivat tytön kimppuun. Nainen rupesi naureskelemaan hyväntuulisena ja yritti pysyä tolpillaan kolmikon hyppiessä hänen kimpussaan.
”Valmistuitko sää jo?” Turbo kysyi, kun suurin into alkoi laantumaan. Anni esitteli rinnuksissaan olevaa pinssiä.
”Niinkin voisi sanoa… vaikka edelleen tunnen itseni enemmän teknikoksi, kuin sairaanhoitajaksi,” Anni selitti samalla, kun nelikko käveli pöydän ääreen.

”Mutta mitäs tänne? Vinski on ainakin saanut pataansa,” Anni ihmetteli ja istui ventovieraita tyttöjä vastapäätä. Nainen vilkuili tyttöjä vuorotellen, kun odotti poikien vastausta.
”No koulua enimmäkseen,” Turbo vastasi naisen kysymykseen.
”Ja tää on ihan pikku juttu,” Vinski vähätteli.
”Senkin valehtelijat! Tai vähintäänkin salailijat!” Milva älähti ja iski Motoa käsivarteen. Moto naureskeli hyväntuulisesti tytölle.
”Me ei olla tavattu aikaisemmin,” Anni tokaisi tyttöjä kohden.
”Ei olla. Ei me olla edes vapaustaistelijoita,” Minni kertoi.
”Aaaa…” Anni ihmetteli.
”Mää olen Minni,” tyttö esitteli itsensä naiselle.
”Anni,” nainen esitteli itsensä.
”Milva,” tyttö esitteli ja kätteli hyväntuulisesti naishiirtä.
”Anni on vähän niin, kuin meidän isosiskomme täällä… Minni ja Milva kuuluvat armeijaan,” Turbo kertoi ja sai Minnin nyrpistelemään nenäänsä. Poika kaappasi tytön kainaloonsa ja suukotti tätä hellästi.
”Vähän olette söpöjä,” nainen leperteli ja sai kaksikon vain katsomaan toisiaan.  
” Ja olenhan mää teitä huomattavasti vanhempikin, joten isosisko rooli menee hyvin,” Anni jatkoi naureskellen ja puristi kädet eteensä.
”Vain seitsemän vuotta!” Vinski älähti ja sai Annin mulkaisemaan tätä hyväntuulisesti.
”Niin sua!” Moto kommentoi ja sai Vinskin vihaisena puristamaan kädet ristiin. Anni naureskeli kolmikolle hyväntuulisena. Hänellä oli ollut todella ikävä kolmikkoa.

Turbo kertoi kaiken Annille, mitä vapaustaistelijoissa, armeijalla ja koulussa oli tapahtunut. Nainen oli ehkä hieman jopa yllättynyt siitä, että Rontilla oli siskontyttö. Mies ei ollut hirveästi koskaan kertonut omasta elämästään. Anni tuli kuitenkin vähän liiankin hyvin toimeen Rontin kanssa. Vapaustaistelijoissa kuhisi muutenkin kaksikon välisestä salasuhteesta ja heidän ikäerostaan. Rontti oli kuitenkin 17-vuotta vanhempi naista. Kuitenkaan mies ei ollut tehnyt elettäkään lähestyessään naista ennen, kuin tämä oli täysi-ikäinen. Ei Anni kieltänytkään sitä, että oli miehen kanssa ollut läheisissä väleissä ja etteikö yhteisiä hetkiä olisi vaihdettu Vapaustaistelijoiden siivouskomerossa tai ylimääräisissä huoneissa. Anni oli kuitenkin joutunut vetäytymään opiskeluidensa vuoksi toiselle puolelle Marsia, joka varmasti oli tietyllä tavalla murtanut Rontin sydämen. Anni oli kuitenkin iloinen siitä, että mies oli kyennyt käyttäytymään vaikka tämä oli ollutkin poissa kuvioista. Anni oli myös tyytyväinen, että pojatkin olivat panostaneet enemmän koulunkäyntiin ja löytäneet kumppanit. Kuitenkin naisen mieltä varjosti huoli lisääntyneestä väkivallasta, johon koko porukka oli ollut osallisena.

”Eli te hajotitte prätkätallin, jouduitte yhteiskouluun, ajauduitte erilleen, tappeluihin, löysitte tyttöystävät, liityitte urheilujoukkueisiin ja nyt odotatte kevätjuhlan tansseja sekä sitä, että voiko tytöt palata omaan tukikohtaansa?” Anni kysyi ja yritti sisäistää kaiken, mitä pojat olivat kertoneet. Tarinat olivat menneet päällekkäin ja pojat puhuivat sekavasti joka asiasta.
”Joo!” Vinski ilakoi. Anni pyöritteli päätään.
”No oli hyvä, että Rontti lähetti teidät yhteiskouluun!” Anni tokaisi ja nojasi käteensä.
”Yhteiskoulussa ei ole aiheutunut meille kuin harmeja!” Vinski tuhahti.
”Kyllä siellä paljon hyväänkin on!” Turbo henkäisi ja piti katseensa tiukasti Minnissä.
”Edelleen te lukutoukat ehkä siellä pärjäättekin. Tiettekö monessa uusinta kokeessa mää olen ollut?” Vinski huokaisi alakuloisena.
”No olisit sanonut… niin oltaisiin voitu päntätä yhdessä ja auttaa sua, jos oli hankaluuksia,” Minni totesi ja katsoi surkeaa ystäväänsä.
”Aina saa apua!” Milva kannusti ja laski kätensä nuorukaisen olkapäälle.
”No ei se teidän vikanne ole… itse olen kouluni sössinyt,” Vinski selitti.
”Mää voin auttaa sua kanssa!” Anni sanoi ja katsahti Vinskiä, jonka katse syttyi.
”Et ole aikaisemmin ollut auttamassa,” Vinski nälvi ja sai Annin heittämään tätä lautasliinalla.
”Kumma juttu, kun on toisella puolella Marsia on täysi sota käynnissä ja paikkaat useampaa marsilaista,” Anni huokaisi.
”Onko tilanne tosiaan niin paha?” Minni kysyi ja sai naisen hyväksyvän vastauksen.
”Ja plutolaiset tulevat kuin vuorovesi kohti Tulikiveä… kohta koko planeetta on plutolaisten alla,” Anni selitti ja sai nuorukaiset ajatuksiinsa.
”Että ottakaan, vain kaikki apu ja koulutus vastaan mitä teille tarjotaan… voi olla, että ette ehdi suorittaa yhteiskoulua edes loppuun,” Anni jatkoi huokaisten ja nousi seisomaan.

”Mihin sää menet?” Vinski kysyi.
”Purkamaan tavarat ja katsomaan, ettei Rontti hiillosta sitä nuorukaista loppuun,” Anni naurahti.
”Antaa hiillostaa! Se on väkivaltainen hullu!” Turbo ärähti.
”Ja jostain se pojan käytös myös kumpuaa… pitää nähdä asiat laajemmassa mittakaavassa,” Anni puhui toruvasti ja sai nuorukaiset katsomaan toisiaan.
”Puolusteletko sää Trevonia?” Minni kysyi näreissään. Anni pyöritti päätään.
”En tietenkään… Trevonin teot ovat häpeällisiä ja tilanteeseen pitää puuttua vakavasti, mutta myös oikeudenmukaisuus täytyy löytyä ja saada Trevon itse tajuamaan tehdyt virheensä… eikä haukkuminen ja ärhentely välttämättä toimi. Päinvastoin… ne voivat vain aiheuttaa lumipalloefektin, jolloin Trevon on jälleen teidän kimpussanne ja lietsomassa pelkoa muihin oppilaisiin koulussa,” Anni selitti tyynen rauhallisesti ja sai Minnin hämmentymään. Tyttö jopa ihaili naisen ammattitaitoa. Anni nappasi kassinsa olalleen ja tervehti nuorukaiset hymyissä suin ennen, kuin poistui omaan huoneeseensa.

…

”Wauu… eli oliko se Anni, joka sai teidät tajuamaan Trevonia paremmin?” Santtu henkäisi ihastuneena.
”Ei… mutta Anni opetti meille oikeudenmukaisuutta,” Minni selitti edelleen ihailevasti.
”Annissa taisi olla paljon hyvää?” Santtu kysyi lempeästi ja katsoi Vinskiä.
”Anni oli uskomaton. Aina auttamassa, kun vain tarvitsi. Ei ollut kummoinen taistelija, mutta ihan äärettömän tarpeellinen hoitaja ja teknikko,” Vinski puhui kauniisti naisesta ja sai Santun tarraamaan miehen kädestä kiinni.
”Anni oli myös loistava ystävä,” Turbo vastasi alakuloisena, kun muisto Masin temput palasivat miehen mieleen.
”Mää en osannut odottaa, että Annilla ja Rontilla oli suhde,” Santtu hymyili lempeästi ja katsahti Vinskiä, jota asia selkeästi vielä vaivasi.
”Anni kertoi meille siitä vuosien päästä vasta, kun sillä oli mennyt sukset ristiin Rontin kanssa. Kuitenkin Anni oli sen verran reilu, että ei Ronttia ihan hylännyt vaan pysyi tämän ystävänä,” Minni selitti.
”Missä Anni on nyt?” Santtu kysyi.
”Kunpa tiedettäisiin,” Milva henkäisi ja siirsi hiussuortuvaansa selän puolelle.
”Masin kaapattua Anni etsimme häntä reilu vuoden tuloksetta… spekulaatioiden mukaan Anni ei olisi edes Marsissa enää tai saati elossa,” Turbo huokaisi.
”Anni on elossa!” Vinski älähti.
”Ei me sitä tiedetä. Annin tosi ystävät eivät ole lakanneet etsimästä häntä,” Minni hillitsi miestä, joka vetäytyi omaan kuoppaansa.
”No mää en ainakaan, ennen kuin saan Annin takaisin,” Vinski tuhahti.
”Ei kukaan meistä…” Moto kannusti ja sai veikkansa paremmalle tuulelle.
”Miten muuten Trevonin kävi?” Santtu kysyi.
”Noh se selvinnee myöhemmin, kun jaksamme jatkaa tarinaa,” Turbo naurahti.
”EPÄREILUA!” Santtu älähti ja nousi seisomaan, saaden ystävänsä nauramaan äänekkäästi. Hän kasasi aamupalaa pois pöydältä. Minni hääti miehensä päältään ja auttoi Milvan kanssa naista siivoamaan jälkensä. Jätkät olivat lorvineet omasta mielestään tarpeeksi sisällä ja päättivät lähteä yhdessä ajelulle naisten kanssa…

Heh heh Trevon saa nyt kyllä niin köniinsä että rytisee ja sen se kyllä ansaitseekin

Jätkät ajoivat Michiganin järven rantaan. Santtu oli yrittänyt houkutella naishiiriä uimaan kanssaan. Milva olikin naisen ehdotukseen suostunut. Minni oli taas ottanut paikkansa pitkän ruohikon seasta ja tunsi pienen tuulenvireen kehonsa päällä. Minni huokaisi syvään. Maa oli sellainen, jonka nainen halusi Marsistakin.
”Mitä mietit?” Turbo kysyi ja pyörähti naisen viereen kyljelleen.
”Kaikkea,” nainen naurahti epämääräisesti.
”Marsiako sää mietit?” Turbo kysyi huolestuneena.
”Ei sitä planeettaa voi kylliksi pohtia,” Minni tokaisi ja vilkaisi miestä. Turbo oli vaisu. Hän pyörähti selälleen ja nosti kätensä niskansa taakse.
”Hei! Mulla on kaikki hyvin,” nainen jatkoi ja silitti miehen rintaa sormellaan. Turbo hymyili naiselle hellästi ja hyväksyi tämän vastauksen. Mies oli suutelemassa naista, kun kaksikko kasteltiin. Nuoripari ampaisi pystyyn ja katsoi märkää olemustaan.
”Saatiinhan me niiden huomio!” Milva naurahti kädet puuskassa ja katsoi virnuillen Santtua. Minni mulkaisi kaksikko. Nainen nousi seisomaan ja riisui pitkähihaisensa pois.
”Hei tuo on jo melkein bikinit,” Milva irvaili ja sai Minnin kastelemaan naisen hännällään. Minni suoristi valkean topin olkaimia. Turbo nosti nahkaliivinsä pyöränsä päälle ja pyyhki veden kastelemaa turkkiaan.

Santtu ja Milva harppoivat vedestä kanssa kuivattelemaan. Minni suoristi paitansa ja laittoi sen Turbon moottoripyörän satulan päälle kuivumaan. Nainen istui ruohikolle Vinskin viereen, joka katsahti naista vaisusti. Minnikin huomasi tämän.
”Onko kaikki hyvin?” nainen kysyi.
”Joo on…” mies vastasi pikaisesti ja lähes pakonomaisesti saaden naisen huvittuneeksi.
”Mutta?” Minni uteli.
”Ei ole mitään muttaa,” Vinski naurahti. Minni pyöritti hyväntuulisesti päätään miehelle.
”Olisiko nyt muuten oikea paikka jatkaa teidän tarinaanne? Haluan kuulla, löylyttikö Rontti Trevonin kunnolla?” Santtu kysyi.
”Olisi varmasti, ellei Anni olisi tullut väliin…” Moto aloitti. Santtu ja Milva kääriytyvät pyyhkeisiinsä. Minni nojasi Turbon olkavarteen ja oli valmis kuuntelemaan Moton kertoessa nuoruuden tapahtumia eteenpäin.

…

Trevonin saatua kiinni itse teossa, Minni ja Milva olivat saaneet Rontilta luvan palata armeijalle. Karpaasi oli vaatinut nuorukaistaan takaisin armeijalle. Rontti oli kuitenkin kieltäytynyt tästä. Trevon sai selvittää asiansa vapaustaistelijoissa ja mies halusi varmistaa siskontyttönsä ja hänen ystävänsä turvallisuuden. Rontin oli myös pakko kutsua Karpaasi itse vapaustaistelijoille, vaikka ei miehestä erityisesti pitänytkään.  Turbo ja Moto maleksivat innokkaan Vinskin perässä pitkin Vapaustaistelijoiden käytäviä. Poika oli noussut uuteen nousuun mielialojensa kanssa, kun Anni oli saapunut takaisin.
”Voisitko jo viimein kertoa mihin me ollaan menossa näin aikaisin aamusta?” Moto haukotteli. Koulukin alkaisin vasta 10.00 aikaan. Valkea marsilainen oli herättänyt kaksikon kukonlaulun aikaan ja ei ymmärtänyt, että miksi.
”Annin takia tietysti!” poika älähti hyväntuulisesti ja sai veljekset pysähtymään. Turbo katsoi väsyneenä ja hieman jopa epäuskoisena Motoa.
”Anni on varattu!” Moto huokaisi Vinskin perään ja sai vihdoin tämän pysähtymään. Turbo käveli alakuloisen veikkansa luokse ja laski kätensä tämän olkapäälle.
”Sori. Ei ollut tarkoitus vähätellä sun tunteita,” nuorukainen pahoitteli. Vinski istui läheiselle portaalle.
”Ette te vähätellyt. Muistutitte vain sen tosi asian, ettei mulla ole mahdollisuuksia Anniin,” Vinski huokaisi vaisusti.
”Kai sulla on mahkut, mutta vasta sitten kun olet täysikäinen,” Moto kohautti harteitaan.
”Niin. Anni ei koske suhun pitkällä tikullakaan niin kauan kuin olet alaikäinen,” Turbo kannusti miestä.
”Totta. Harmittaa vain jäädä Rontille kakkoseksi. Mitä se näkee edes siinä vanhuksessa?” Vinski murahti kysyvästi. Turbon suulle nousi leveä hymy.
”Kai se on se karisma!” Moto raaputti nenänvarttaan. Vinski tuhahti tympeänä.
”No mennään edes aamupalalle. Rontti tarjoaa,” Vinski naurahti hyväntuulisena.
”Mää tuun kohta perässä,” Moto totesi ja kääntyi kannoillaan ympäri. Turbo katsahti Vinskiä ja kohautti harteitaan. Kaksikko lähti kohti ruokalaa.

Moto oli hetken päästä ennättänyt pohjakerrokseen, jossa Rontin työhuone sijaitsi. Nuorukainen ei ymmärtänyt, miksi kenraalin työhuoneen piti sijaita niin haastavassa paikassa. Nuorukainen koputti metallisiin oviin. Kukaan ei vastannut, joten nuorukainen päätti avata oven. Kuitenkin huone oli ihan pimeä. Ketään ei näkynyt mailla halmeillakaan. Moto sulki oven perässään. Missähän Rontti oli? Moto käveli ruokalaan veikkojensa luokse.
”No saitko asiasi hoidetuksi?” Vinski kysyi tunkien ruokaa naamaansa samanaikaisesti.
”En. Koska en löytänyt Ronttia,” Moto vastasi ja istui alas.
”Miksi sää Ronttia etsit?” Turbo kysyi nyppien leivästään palasia.
”Ajattelin, jos se olisi heittänyt meidät kouluun,” Moto naurahti. Turbo kohautti kulmiaan hyväksyttävästi.
”Se on varmaan löylyttämässä Trevonia,” Vinski pohti.
”Tuskin, jos Anni on mukana,” Turbo muistutti.
”Annista tulisi hyvä jarrumies,” Moto naurahti ja sai kummatkin ystävistään nauramaan.

Koululla Minni katsoi huolestuneena lokeroihin nojaten iloisesti ystäviään tervehtivää hiirinuorukaista. Milva käveli tytön luokse ja hieroi tämän olkavartta ohimennen.
”Mikä sulla on?” Milva kysyi ja rupesi aukomaan kaappiaan. Minni ei ehtinyt vastata, kun kolmikko juoksi tyttöjen luokse. Turbo halasi Minniä ja sai tämän hymyilemään. Minni kietoi kätensä nuorukaisen niskan taakse ja painoi otsansa pojan otsaa vasten. Turbo suukotti tyttöä lempeästi ja nosti tämän matalampien lokeroiden päälle istumaan.
”Ei kai me olla muuten myöhässä?” Moto kysyi ja vilkuili rannekelloaan.
”Ette ollenkaan,” Milva hieroi poikaystävänsä hartiaa ja suukotti tämän olkapäätä. Milva hyppäsi ystävänsä viereen lokerikolle.
”Mitäs me vilkuillaan?” Vinski kysyi ja nojasi lokerikkoon. Turbo kääntyi kanssa ympäri. Minni kietoi kätensä hellästi lepäämään Turbon hartioiden päälle.
”Vaikka sitä, että Trevon on palannut,” Minni vastasi valkean hiiren kysymykseen.
”Mitä?” nelikko älähti. Minni osoitti sormellaan nuorukaista, joka ilakoi ystäviensä seurassa.
”Eikö Rontti löylyttänyt sitä pidempään?” Vinski kihisi kiukusta.
”Mää meen sanomaan sille suorat sanat,” poika jatkoi. Minni hyppäsi pojan perään ja esti tämän menon.
”Lopeta. Sun uhoaminen pahentaa vain asiaa,” Minni piteli ystäväänsä. Vinski tuhisi Minnin olan yli ja katsoi Trevonia hapan ilme kasvoillaan. Minni yritti rauhoitella ystäväänsä hieromalla tämän käsivarsia. Vinski huokaisi lopulta ja katsoi tyttöä rauhoittuneena. Minnin seura sai hänen olonsa levolliseksi. Vinski nyökkäsi tytölle hyväksyvästi ja palasi takaisin ystäviensä luokse. Kellonsoiminen sai ystävysten huomion. Turbo nappasi Minnin laukun mukaansa ja ojensi sen tytölle. Minni tökkäsi pojan kuononpäätä ja sai pojan hieraisemaan nenäänsä tytön nenää vasten. Minni kikatteli pojan kainalossa. Trevon katsoi hapan ilme kasvoillaan nuorta paria. Moto oli napannut Milvan kainaloonsa ja katsoi Trevonia paheksuen.
”Ota kuva se kestää pidempään,” Moto tuhahti nuorelle hiiripojalle. Milva iski toruvasti poikaa rintakehään.

”Kotitehtäväksi sitten sivut 36-38. Lukekaa myös kappale 7,” opettaja kertoi tunnin loppuun. Nuoret pakkasivat tavaroitaan samaan aikaan, kun koulun kello soi.
”Me mennään Moton kanssa jo ulos,” Turbo vinkkasi Minnin olan takaa.
”Okei. Mää käyn vessassa ensin, niin tulen sitten perässä,” Minni mainitsi ja suukotti ohimennen nopeasti poikaa.
”Hei Minni ja Milva!” opettaja huikkasi tyttöjen perään. Tytöt katsahtivat toisiaan nopeasti. He kuitenkin päättivät palata opettajan pöydän äärelle.
”Olisiko teillä kiinnostusta osallistua koulun kesäjuhlien tanssiaisten järjestämiseen?” opettaja kysyi.
”No itse asiassa…” Milva empi katsellen Minniä.
”Te olette muutenkin ahkeria ja osallistuneet usein koulun hyväntekeväisyysjuhlien järjestämiseen sun muuhunkin toimintaan. Joten miten on?” opettaja naurahti. Minni katsoi pieni virne Milvaa.
”Me kuulutaan siihen tiimiin jo,” Minni tokaisi lempeästi hymyillen.
”Ai kuulutte? No olisiko teillä jotain ystäviä, jotka voisivat kanssa osallistua talkoisiin,” opettaja kyseli.
”Kyllä meillä kolme tulee heti mieleen,” Minni naurahti ja sai Milvan kanssa naurahtamaan äänekkäästi. Tyttö tiesi heti ketä ystävänsä tarkoitti.

Ulkona pojat ottivat mittaa koripalloilusta. Vinski kipsistään huolimatta pelasi innokkaana veikkojaan vastaan. Pallo karkasi Moton otteesta ja sai Minnin koppaamaan pallon otteeseensa.
”Wou hyvä koppi Minni!” Vinski ilakoi ja juoksi hakemaan palloa.
”Pystytkö varmasti pelaamaan?” Minni kysyi ja katsoi pojan töhryistä kipsiä. Vinski kohautti harteitaan ja lähti jatkamaan pelaamista veikkojensa kanssa. Minni pyöräytti päätänsä ja liittyi ystävänsä seuraan läheiselle penkille. Minni vilkuili Turboa vaivihkaa. Minni oli hieman vakava ja painoi kätensä leukaansa vasten. Milva luki biologian kirjaa ja ystävän syvä huokaus sai tytön huomion.
”Mitä sää huokailet?” Milva kysyi ja väisti samalla koripalloa. Milva murahti tyytymättömänä ja katsoi tuimasti nuorukaisia, jotka viheltelivät kauempana tytöistä.
”Turboa vaan,” Minni vastasi alakuloisena.
”Miksi sää Turboa mietit?”
”Mua mietityttään, että onko se edes tosissaan mun kanssani?”
”Miksi sää tuollaista pohdit? Totta kai se on tosissaan sun kanssasi… siitä näkee kilometrien päähän, että se on ihan pilvissä sun kanssasi.”
”Mmmm niin kai…”
”Lopeta tuo synkistely!” Milva kannusti ja iski tyttöä olkavarteen. Minni mulkaisi tyttöä ja hieroi käsivarttaan.
”Onko Moto pyytänyt sua jo sinne tansseihin?” Minni kysyi, kun pahin kipu meni ohitse.
”On… miten niin?”
”No, kun Turbo ei ole pyytänyt mua,” Minni huokaisi ja katsoi nuorukaista, joka tuuletti voitonriemuisasti.
”Oikeasti?”
”Joo… siksi mietin meidän suhteen vakavuutta,” Minni vastasi pitäen edelleen katseensa nuorukaisessa.

Koulupäivän jälkeen Minni tarkisti laukkuaan ja nosti tarpeettomat kirjat takaisin lokeroon. Tyttö sulki lokeronsa ja laukkunsa. Äkkinäinen käännös sai Minnin säikähtämään.
”Voitko lopettaa?” Minni naurahti ja iski Turboa. Nuorukainen tosin väisti iskun. Minni tarkisti vielä, että kaappi oli varmasti lukossa, suoristi kassinsa olallaan ja lähti kävelemään ulko-ovia kohden. Turbo juoksi tytön perään ja tarrasi tämän kädestä kiinni.
”Onko kaikki hyvin?” poika kysyi.
”On… miten niin?”
”No vaikutit aikaisemmin vähän poissaolevalta…”
”Aaa se. On vain paljon mielessä. Hirveä kiire järjestää kesäjuhlia ja lukea päättökokeisiin samalla,” Minni naurahti.
”No siihen tulisi muutos?” Turbo kysyi. Hän pysähtyi ja käänsi tytön eteensä. Minni katsoi hieman huvittuneena poikaa.
”Kerro ihmeessä?” Minni painotti.
”Mitä jos mää veisin sut leffaan?” Turbo kysyi ja sai Minnin kohauttamaan kulmaansa.
”Leffaan?”
”Niin… saisit vähän muuta pohdittavaa ja ennen kaikkea erittäin hyvää seuraa,” Turbo suostutteli. Minni mietti hetken ja huokaisi syvään. Milvan kanssa käyty keskustelu palautui tytön mieleen.

”Ihana idea. Mutta mulla on oikeasti paljon hommaa… enkä tie onko Karpaasikin taas keksinyt jotain harjoituksia,” Minni vastasi.
”Joten sää kieltäydyt?”
”Mää oon pahoillani. Tää helpottuu, kun koulu päättyy,” Minni henkäisi.
”Kyllä mää ymmärrän…” Turbo vastasi lempeästi ja suukotti tytön poskea.
”Ai niin… me ilmoitettiin Milvan kanssa teidätkin siihen talkoo porukkaan.”
”Meidät?”
”Niin sut, Vinskin ja Moton.
”Aha…”
”Älä huoli kyllä te pärjäätte. Sitä paitsi saadaan touhuta yhdessä,” Minni hempeili ja siveli kämmenillään pojan rintaa.
”No ehkä siinä tapauksessa suostun,” Turbo henkäisi takaisin ja suukotti tyttöä.
”Saanko soittaa sulle vielä illalla?” nuorukainen kysyi suudelman päätteeksi ja sai Minnin naurahtamaan.
”Aina,” Minni vastasi. Tyttö suukotti pojan ennen, kuin siirtyi omaan bussiinsa.

Kasarmilla oli täysi tohina päällä. Minni katsoi tuimasti Milvaa. Kaksikko käveli Karpaasin luokse, joka pakkasi avaruusalukseen isoja puisia laatikoita.
”Mitä täällä tapahtuu?” Minni kysyi ja sai miehen pyyhkäisemään hikeä otsaltaan.
”Etelä pyysi meidän apuamme!”
”Onko tilanne niin paha?” Milva kysyi.
”On… voi olla, että tekin pääsette sotamantereelle nopeammin, kuin uskottekaan,” Karpaasi huokaisi. Minni katsahti Milvaa huolestuneena.
”Lähdetkö sääkin?” Minni kysyi huolestuneena. Vaikka Karpaasi oli välillä tosi rasittava ja ärsyttävä, ei Minni halunnut holhoojansa joutuvan vaaraan.
”En. Lähetän vain sotilaita auttamaan etelän väkeä,” Karpaasi totesi.
”Sitä paitsi jonkun pitää teistä naperoista huolta,” mies yritti vitsailla ja sai Milvan työntämään Minnin huoneitaan kohden.

Vapaustaistelijoilla Turbo näytti pohtivalta, kun Vinski ja Moto saapuivat paikalle. Poika istui mökkinsä portailla.
”Mikä on?” Moto kysyi. Turbo oli omissa ajatuksissaan eikä edes rekisteröinyt poikien saapumista.
”HALOO!!!” Vinski huusi pois Turbon korvaan. Turbo tönäisi nuorukaisen kauemmaksi itsestään.
”Mää kuulin kyllä, että tulitte,” Turbo tokaisi alakuloisena. Moto työnsi kanssa Vinskin kauemmaksi ja istui ystävänsä viereen.
”Mikä sitten on?”
”Minni mietityttää. Se käyttäytyy hieman välttelevästi,” Turbo selitti.
”Miten välttelee?” Moto kysyi.
”Yleensä se innostuu, jos ehdotan yhteistä tekemistä, mutta nyt se vaan keksi syitä miksi ei voisi olla mun kanssa,” Turbo jatkoi hieroen käsiään yhteen.
”Mitä syitä?” Moto jatkoi tenttaamistaan.
”Kouluhommia ja sitten kesäjuhlien tanssiaisia.”
”Oletko suututtanut sen jotenkin?” Vinski ilkkui ja sai Moton murahtamaan.
”En tietääkseni ainakaan,” Turbo vastasi huokaisten.
”Noh ehkä se selviää vie,” Moto kannusti ja sai Turbon hymähtämään.

Kouluviikko meni jännittävissä tunnelmissa. Ensimmäiset plutolais hyökkäykset oltiin havaittu Tulikivikaupungista 200km säteellä. Rontti ja Karpaasi valmistelivat omia yksiköitään sotaan. Hyökkäykset olivat saaneet myös yleensä raunioissa elävät raiderit heräämään. Nuoret oli käsketty tukikohdalle nukkumaan ja opiskelemaan. Olisi liian riskialtista antaa heidän nukkua mökeissään. Minni jatkoi edelleen hieman Turbon välttelyä. Nuorukainen ei ollut edelleenkään pyytänyt tyttöä tansseihin hänen kanssaan ja Turbo ei sen vuoksi tajunnut miksi tämä vältteli häntä. Lisäksi koulu vielä pohti voivatko he edes pitää tansseja itse koululla. Rontti oli lupautunut siihen, että jos tansseissa liittyy vaaraa, voi ne miehen puolesta pitää vapaustaistelijoiden tukikohdalla. Turbo tunsi päätänsä särkevän. Poika painoi kevyesti silmiensä kulmia. Pojan näkö tuntui heikentyvän, mutta ei halunnut asiasta sen koommin kenellekään puhua. Ainoa jolle asiasta ensimmäisenä olisi halunnut kertoa olisi Minni, mutta tytöstä ei näkynyt taas jälkeäkään.

Koulupäivän jälkeen poika meni käymään terveydenhoitajalla. Poika selitti näköongelmistaan ja päänsärystä. Hoitaja päätti pintapuolisesti tutkia nuorukaisen näön ja antoi tälle särkylääkkeen.
”Vaikuttaisi siltä vahvasti, että kaukonäössäsi oli hieman poikkeavuutta,” terveydenhoitaja totesi ja istui alas tuolilleen.
”Sinun tulisi käydä ihan optikolla tarkistuttamassa näkösi,” hoitaja sanoi vakavammin ja Turbo aisti, että hoitajalla oli muitakin epäilyksiä.
”Onko muutakin?” Turbo kysyi.
”Kuinka hyvin näet värit?” hoitaja kysyi.
”En mää tiiä. Hieman oranssina,” Turbo pohti ja kohautti harteitaan. Hoitaja nosti kulmaansa kysyvästi.
”Kaikkiko värit näyttävät hieman oranssilta?”
”Niin…”
”Turbo sen lisäksi, että näössäsi on hieman poikkeavuutta… niin sulla on myös lievää värisokeutta,” hoitaja totesi huolestuneena. Turbo katsoi poispäin hoitajasta. Hän ei voinut uskoa korviaan.
”Onko se vaarallista?” poika kysyi. Hoitaja pyöritteli päätään.
”Ei se ole. Sinulle voisi sopia vahvuuksilla olevat vihreät linssit,” hoitaja totesi ja kaivoi pöytälaatikkoaan. Turbo otti tältä vastaan Tulikivikaupungissa sijaitsevan optikkoliikkeen esitteen.
”Sun näköhäiriöt on helposti korjattavissa. Sen, kun otat rohkeasti vain oikeaan apuun yhteyttä,” hoitaja totesi lempeästi.

Turbo tunki optikon esitteen laukkuunsa. Hän oli näppäilyt puhelinnumeron puhelimeensa. Nuorukainen huokaisi syvään. Pakko hänen oli saada näkönsä kuntoon, jotta tästä oli tulevaisuudessa jotain apua Rontin ja veikkojensa rinnalla.
”Okei… kiitos sulle paljon… nähdään,” Turbo päätti puhelunsa. Minni kurtisti kulmiaan ja katsoi nuorukaisen selkää. Hän oli kuullut osan pojan keskustelusta, joka kuulosti hyvin epäilyttävältä.
”Kuka se oli?” Minni kysyi tiukasti ja sai pojan kääntymään. Turbo oli hieman pelästynyt siitä, että tyttö oli yhtäkkiä nuorukaisen selän takana. Poika katsoi puhelinta kädessään ja sujautti sen taskuunsa.
”Ei kukaan,” poika valehteli ja sai tytön kurtistamaan kulmiaan tiukemmaksi.
”Miten niin ei kukaan? Kyllähän mää nyt kuulin, että sää puhuit jonkun kanssa,” Minni tenttasi ja osoitti pojan taskua.
”Se oli yks frendi vaan,” Turbo jatkoi valehtelemista.
”Ai yksi frendi? Jos se ei ole niin tärkeä niin miksi et voi siitä mulle kertoa?” Minni jatkoi ja sai Turbon hiljalleen hermostumaan. Häntä ärsytti se, että tyttö oli useamman päivän pitänyt häneen etäisyyttä ja nyt hänen tulisi yhtäkkiä raportoida omia tekemisiään.
”Mitä se sua kiinnostaa?” Turbo ärähti.
”No kyllä mua nyt kiinnostaa, jos sää säädät jonkun kanssa mun selän takana!”
”No ei ole ketään toista!”
”Miksi et voi sitten kertoa kuka se oli?”
”Kerro mulle ensin… miksi mun pitäisi kertoa sulle omia menemisiäni, kun itse et ole puhunut minulle useampana päivänä?” Turbo henkäisi ja näki, kuinka tytön ilme heltyi. Riita oli saatu aikaiseksi, joten oli kenties aika puhua suut puhtaiksi.

”Koska mää olin vihainen sulle!”
”Asiasta että?” Turbo kohautti kulmiaan ja puristi kädet eteensä. Minni epäröi hetken. Ei hän halunnut kertoa pojalle syytä.
”No kerro nyt ihmeessä, kun aloititkin!” Turbo vaati.
”Koska sää et ole pyytänyt mua tansseihin. Oletat vain, että lähden sun kanssa vain sen takia, että satutaan seurustelemaan,” Minni kakaisi.
”Siitäkö tästä nyt on kyse?”
”No siitä just!” Minni ärähti pojalle takaisin.
”Olisit sanonut jotain!”
”Ai koska sää et olisi muuten tajunnut?” Minni kysyi ja sai Turbon huokaisemaan syvään. Poika käänsi kylkensä tyttöä kohden.
”Mää luulin, että sää olet fiksumpi… mutta sää olet pelkkä urpo muiden joukossa!” Minni jatkoi.
”No kuule… ehkä on sitten parempi, että menemme niihin tansseihin yksinämme,” Turbo huokaisi, kun ei jaksanut kuunnella tytön haukkuja.
”Niin tai pyydä se vaikka uusi hoitosi mukaan!”
”Mulla ei ole ketään toista! Mää en vaan jaksa lähteä tuollaisen syyttelevän välttelijän kanssa yhtään mihinkään!”
”NO SELVÄ!” Minni ärähti kunnolla ja poistui toiseen suuntaan. Turbo huokaisi ärtymystään ja heitti jaloistaan olevan kivenmurikan läheiseen metsään.

Loppu viikosta Turbo oli saanut uudet lasinsa ja katsoi niitä sohvalla. Poika ei osannut kuvitella itselleen laseja päähän. Varsinkaan musta sankaisia, joita koristi vihreät linssit. Loppu kokeetkin olivat onneksi ohi ja seuraavaksi Turbon mielessä oli sota plutolaisia vastaan. Minnin kanssa nuorukainen ei ollut puhunut sen jälkeen, kun kaksikko oli eronnut riidoissa. Koputus oveen sai Turbon sulkemaan silmälasikotelon ja heittämään lasit huoneeseensa. Poika avasi ovensa, josta rymisteli sisään hänen ystävänsä jo ihan tälläytyneinä. Pojat olivat pukeutuneet mustiin suoriin housuihin ja pikkutakkeihin. Motolla oli tumman sininen kauluspaita ja Vinskillä kirkkaan punainen.
”Etkö sää ole valmis vielä?” Vinski kysyi hämmentyneenä.
”En mää ole oikein juhlatuulella,” Turbo huokaisi ja lysähti sohvalle.
”Hä? Mehän ollaan järkätty näitä vaikka kuinka kauan. Ja nyt sää väität, että sulla ei ole juhlatuulta?” Vinski jupisi ja istui nojatuolille. Turbo ei vastannut mitään ystävälleen.
”No ei me voida sua pakottaa. Mun on ainakin mentävä! Milva odottaa,” Moto totesi ja katsoi kelloaan. Kaksikko tervehti harmaan ystävänsä.
”Johtuuko tää Minnistä?” Vinski kysyi rauhoittuneemmin. Turbo nousi istumaan ja kietoi kätensä jalkojensa ympärille.
”Tuli tapeltua tuossa aika pahasti yhteen!” Turbo huokaisi.
”Kuinka pahasti?”
”Niin pahasti, että Minni ei varmaan halua edes nähdä mua enää,” Turbo huokaisi.
”No sitten puet päällesi ja alat tulla. Ei Minni halua tuollaista munatonta marsilaista, vaan poikaystävän, joka tukee sitä alkavan sodankin alla!” Vinski patisti nuorukaista pukeutumaan.
”Mene vain edeltä… mietin hetken vielä,” Turbo vastasi ja sai Vinskin nyökkäämään hyväksyvästi. Nuorukainen poistui mökistä kohti koulua.

Osan opettajan vastutteluista huolimatta tanssiaiset oli päätetty pitää koulun jalkapallokentällä. Stadion oli kauniisti valaistu pienemmillä valoköynnöksillä ja koko stadionin yltävä valkea katos suojasi nuoria ja opettajia ylimääräisiltä katseilta. Minni täytti tarjoilu pöytää muutaman opettajan kanssa. Opettajat kiittivät tyttöä avusta, joka puristi kädet hellästi eteensä. Tyttö oli nostanut mustat hiuksensa kihartavalle nutturalle takaraivolleen. Muutaman irtosuortuvaisen hän oli kihartanut. Tytön hiusten seassa oli myös timanttisia hiuskoristeita. Tumma mintun vihreä leninki laskeutui lattialle saakka ja Minni oli nostanut ohuen harson hartioilleen suojaksi. Minnin katse oli kiinnittynyt tanssilattialla toisiinsa kietoutuneisiin ystäviinsä. Milva painoi päätään Moton olkaa vasten. Tyttö huokaisi syvään.
”Turboako sää mietit?” kysyi valkea nuorukainen hänen vierestään.
”Tuskin se tulee. Tuli puhuttua aika rumasti hälle,” Minni vastasi alakuloisena.
”Jos lohduttaa niin, se lupasi miettiä asiaa,” Vinski vinkkasi.
”Täytynee vissiin pyytää anteeksi, jos suostuu kuuntelemaan,” Minni henkäisi. Trevon käveli kaksikon luokse ja sai kummankin ilmeen vakavoitumaan.
”Moi,” nuorukainen totesi vaisusti ja työnsi kädet taskuunsa.
”Mitä sää haluat?” Vinski ärähti saman tien. Minni tarrasi pojan olkapäistä kiinni ja rauhoitteli tätä.
”Annetaan hänelle tilaisuus puhua,” Minni toppuutteli ja katsoi surkeana Trevonia.
”Mää olen pahoillani. Kummallekin. Kaikesta mitä mää tein!” Trevon vastasi katse maassaan surkeana.
”Mikä sai sut nyt pyyteleen anteeksi?” Vinski tuhahti ja puristi kädet eteensä.
”Mää sain ehdollista vankeutta Rontilta, jos en paranna tapojani niin häkki heilahtaa… kaikki mun paha olo kuitenkin johtuu mun äidistäni. Tai niin teidän Anni sanoi,” Trevon selitti ja silmäili Minniä.

”Mitä sää tarkoitat?” Minni kysyi hellästi.
”Äiti hylkäsi mut pari vuotta sitten… kuulemma oireilen sitä vasta nyt,” Trevon huokaisi.
”Mää olen tosi pahoillani sun äitisi vuoksi,” Minni pahoitteli.
”No alkoholi oli omaa perhettä tärkeämpää,” Trevon kohautti harteitaan.
”Ei sun olisi silti tarvinnut hakata mua sairaalaan tai kuristaa Minniä, kun halusi kerran olla Turbon kanssa,” Vinski tuhahti.
”Ei tietenkään. Ja tajuan sen nyt vasta! Mää olen oikeasti pahoillani,” Trevon huokaisi uudemman kerran.
”Ja mulla on juttua yhden gimman kanssa,” Trevon hihkaisi ja sai kaksikon jopa yllättyneeksi.
”No se mitä Rontti on ainakin minulle opettanut, on anteeksianto. Sitä paitsi sun heittely omassa huoneessani oli aika piristävää,” Minni naurahti ja katsoi Vinskiä.
”No sussa on kieltämättä voimaa ja taitoa,” Trevon naurahti.
”Jea jea… mulla menee nyt tovi, että voin antaa sulle anteeksi… mutta kai me voidaan tulla toimeen. Taistellaan kuitenkin plutolaisii vastaan yhdessä jossain vaiheessa,” Vinski kohautti hartioitaan.
”Kiitos,” Trevon nyökkäsi.
”Onko se sun tyttösi täällä?” Minni kysyi uteliaana.
”Joo on… tuolla,” Trevon osoitti tumman ruskeaa tyttöhiirtä, joka katseli ympärilleen.
”Se halusi, että jos vain suostut… niin tanssittaisiin yhden kappaleen verran sovinnon vuoksi,” Trevon ehdotti Minnille. Minni katsahti nopeasti Vinskiä, joka kohautti hartioitaan. Minni nyökkäsi nuorukaiselle ja tämä veti tytön tanssilattialle.

Milva mulkaisi Minniä ohimennen Moton kanssa.
”Sovintotanssi. Trevonilla on kuulemma tyttö,” Minni huudahti naureskellen ja sai pariskunnan naurahtamaan. Ei kai heillä ollut asian eteen mitään valittamista, jos kerran Minnikin luotti nuorukaiseen. Moto ja Milva kävelivät Vinskin luokse. Nuorukainen oli löytänyt ruokahalunsa ja lateli erilaisia ruokia suuhunsa.
”Mihin sää tunget tuon kaiken ruoan?” Milva kysyi pojan pohjattomaan ruokahaluun.
”Kasvava nuori tarvitsee runsaasti ruokaa,” Vinski mussutti suu täynnä ruokaa ja sai Milvan pyörittelemään päätään. Tyttö käänsi katseensa kulkuovelle, josta mustiin suoriin housuihin, pikkutakkiin ja valkeaan kauluspaitaan pukeutunutta kullanruskeaa ystäväänsä. Nuorukainen oli nostanut myös lasit kasvoilleen.
”Turbo tuli,” Milva vinkkasi kaksikolle ja kääntyivät veikkaansa kohden. Moto ja Vinski puristi kulmiaan kysyvästi.
”Mitä sillä on päässä?” Vinski kysyi, kun Turbo hymyillen lähestyi ystäviään.
”Makea uusi luukki!” Milva henkäisi.
”Kiitos,” Turbo naurahti ja kumarsi pienesti.
”Miksi sulla on lasit?” Vinski kysyi.
”Mun näkö oli huonontunut sen verran paljon… lisäksi selvisi, että mulla on lievää värisokeuttakin. Siksi vihreät linssit,” Turbo selitti.
”No ei kai siinä… vaatii kenties vähän totuttelua?” Moto kysyi ja sai Turbon nyökkäämään.
”Missä Minni on? Meillä taitaa olla hieman juteltavaa,” Turbo huokaisi.

Kolmikko katsoi toisiaan mietteliäinä. Turbo hamusi ystäviensä vastausta.
”No?” Turbo kysyi. Vinski osoitti tanssilattialle, jossa musta hiuksinen tyttö hiiri naureskeli entisen kiusaajan jutuille.
”Mitä ihmettä?” Turbo kysyi.
”Trevon on parantanut tapansa… kuulemma seurusteleekin jonkun mimmin kanssa,” Vinski selitti nopeasti.
”Aivan sama!” Turbo pyöräytti päätään tyytymättömänä ja harppasi kaksikon luokse. Musiikki juuri päätyi ja sai oppilaat taputtamaan esiintyjille.
”Terve!” Turbo murahti kaksikon takaa. Minni kohautti kulmiaan pojan uudistuneen ilmeen vuoksi.
”Turbo,” Trevon pelästyi hieman ja pakeni hieman Minnin taakse.
”Älkää antako mun häiritä teitä,” Turbo tuhahti.
”Anteeksi Trevon,” Minni henkäisi ja työnsi nuorukaisen eteenpäin. Minni ohjasi pojan ulos katoksesta. Turbo puristi kädet eteensä, kun Minni lakkasi hänen tuuppimisensa.

”Oliko pakko?” Minni kysyi tuimasti.
”Itsehän sää heilastelet tämän koulun pahimman kiusaajan takia.”
”En mää mitään heilastele. Se oli sovintotanssi, jota Trevonin seuralainen oli toivonut meidän välillä.”
”Aivan!” Turbo huokaisi välinpitämättömästi.
”Miksi olet noin välinpitämätön. Enkö mää merkitse sulle mitään?” Minni kysyi apeana. Turbo raapi hieman niskaansa. Poika huokaisi syvään ja katsoi iltapukuun pukeutunutta tyttöä.
”Totta kai sää merkitset! En kai mää muuten olisi tänne tullut,” Turbo huokaisi.
”No en mää tiedä enää mitä sun päässäsi liikkuu… ethän sää edes kerro mulle kaikkea,” Minni puristi kädet eteensä. Turbo katsahti taivaalle.
”En mää ole salannut sulta mitään,” poika huokaisi.
”Paitsi oudot puhelut,” Minni tuhahti. Turbo kaappasi tytön otteeseensa, tämän puristaessa edelleen käsiään eteensä.
”Se outo puhelu oli ajanvaraus optikolle… kiitin saamastani palvelusta,” Turbo vastasi hellästi ja sai Minnin nostamaan katseensa nuorukaiseen.
”Miksi ihmeessä et kertonut?” Minni kysyi hämmentyneenä.
”Sää aloit syyttelemään ihan aiheetta.”

Minni huokaisi syvään ja irrottautui pojan hellästä otteesta.
”Kieltämättä olin aika asiaton sinua kohtaan,” Minni vastasi varovaisesti hieroen korvaansa.
”Olisin määkin voinut käyttäytyä paremmin,” Turbo henkäisi ja sai Minnin hellästi hymyilemään.
”Anteeksi,” Minni totesi hennosti. Turbo hymyili lempeästi ja otti tytön hellään otteeseensa. Minni katsoi Turboa hymyillen.
”Onko näissä jotain vikaa? Optikko sanoi, ettei mulla ole hirveästi valinnan varaa,” poika panikoi. Minni naurahti ja silitti pojan kasvoja.
”Onhan ne erilaiset, mutta kyllä ne myös sopii sulle,” Minni vastasi hellästi. Turbo nappasi tytön käden ja suukotti sitä hellästi.
”Anteeksi myös minun puolestani… siitä, kun haukuin sinua,” Turbo pahoitteli ja sai tytön hieromaan kuonoansa pojan kuonoa vasten. Turbo avasi silmiään ja hymyili lempeästi tytölle.

”Mulla on muuten sulle jotain?” Turbo naurahti ja irrottautui tytöstä hetkeksi. Minni katsoi Turboa hieman kysyvästi. Turbo kaivoi takkinsa taskua ja otti esiin rasian.
”Mikä tuo on?” Minni kysyi hämillään.
”Avaa se,” Turbo totesi ja ojensi rasian tytölle.
”Kihlasormus tämä tuskin on?” Minni kysyi virnuillen.
”Jos nyt ei aivan vielä… mutta mää lupaan, että jos tää kestää niin sit voin harkita asiaa,” Turbo totesi ja sai Minnin nauramaan. Minni avasi rasian, josta paljastui kaksi kukkakoristetta.
”Sää hommasit nää?” Minni kysyi hennosti.
”No totta kai… tai jos sää vielä suostut tällaisen urpon kanssa osallistumaan tansseihin,” Turbo hieroi niskaansa. Minni otti äkkinäisen askeleen kohti Turboa ja suukotti tätä rakastavasti. Minni ojensi rasian Turbolle ja irrotti toisen kukan, kiinnittäen sen Turbon takin kaulukseen.

Minni katsahti rasiaa kysyvästi ja sai Turbon hymyilemään. Kukkien alta paljastui jotain ylimääräistä, joka vaikutti korulta.
”Mikä tämä on?” Minni kysyi hämmentyneenä. Turbo otti toisen kukan ja kiinnitti sen Minnin mekkoon. Kukan paikoilleen saatuaan Turbo nosti rasiasta kultaisen korun. Korua koristi pieni pyöreä kolikko, johon poika oli kaivertanut tytön nimen ja päivämäärän, jolloin olivat alkaneet seurustella. Muutama koristekivikin oli upotettuna kolikkoon.
”Se on tosi kaunis,” Minni henkäisi.
”Saanko?” Turbo kysyi. Minni riisui kaulassaan olevan kaulakorun ja kääntyi selin Turboa vasten. Nuorukainen asetti korun tytön kaulalle ja sai Minnin pitelemään sitä otteessaan.
”Miltä näyttää?” tyttö kysyi.
”Se on kaunis ja sopii sulle…” Turbo huokaisi ihastuneena. Minni astui lähemmäksi nuorukaista ja otti pojalta vastaan hellän suudelman. Turbo painoi lopuksi otsansa tytön otsaa vasten.
”Hei! Nyt lopetatte kaksin kyhnöttämisen ja tulette juhlimaan,” Milva juoksi kaksikon luokse. Minni naurahti lempeästi ja halasi Turboa.
”Sitten ette tappele enempää tai mää revin sun kielen irti,” Milva uhkasi ja sai Turbon kaappaamaan myös tytön kainaloonsa.
”Kuule antaa tulla tai onnea yritykselle!” Turbo naurahti ja ohjasi tytöt sisälle. Ilta meni hyvin, juhlissa kruunattiin vuoden pari, keppostelija, malli ja ystävä. Trevon vietti aikaa ystäviensä kanssa ja oli jättänyt viisikon rauhaan. Viikonloppuna oli tarkoitus jakaa todistuksia. Kuitenkin plutolaiset olivat yltäneet Tulikiven ylle nopeammin, kuin kukaan kenraaleista oli osannut odottaa. Heidän aggressiivisuutensa oli kaikille tullut yllätyksenä. Moni oli menettänyt henkensä lyhyen ajan sisään. Todistukset olivat jaettu nuorisolle omilla tukikohdillaan ja pienet valmistujaisjuhlat pidettiin ihan läheisten kesken. Kuitenkin hyvin nopeasti juhlien jälkeen, Rontti ja Karpaasi oli keskittänyt nuorison harjoitukset leireihin. Kuitenkin leireistä huolimatta myös nuoria jouduttiin patistamaan kentälle aikaisemmin kovettaen myös jätkistä ja tytöistä karttuneita sotilaita…

…

”Huh! Hurjaa ajatella, että olette joutuneet kentälle jo lapsina!” Santtu puistatteli.
”Marsin tilanne oli jo huolestuttava meidän kouluaikoina ja tiedossa, että joudumme sinne alaikäisinä,” Milva huokaisi ja puki paidan päällensä.
”Mitä teidän koululaisillenne on tapahtunut? Trevonille?” Santtu uteli. Minni katsoi surkeana Turboa. Muutkin hiiret olivat vakavina ja sai Santun arvaamaan jo hiirten vastauksen.
”Trevon kuoli jo ensimmäisestä pommituksesta…” Minni vastasi.
”Ja suurin osa meidän kavereista on kuolleita,” Milva jatkoi.
”Mahtoi Karpaasilla olla rankkaa,” Santtu totesi.
”Se oli ihan hajalla… ja koston himon pystyi vain lukemaan sen katseesta,” Milva selitti.
”No onneksi te olette hengissä,” Santtu hymyili lempeästi ystävilleen.
”Niimpä… vaikka näiden urpojen takia saa välillä miettiäkin, koska tapahtuu ja mitä,” Minni tuuppasi Turboa, joka naurahti lempeästi. Turbo suukotti naista lempeästi.
”Turbo ei ainakaan vielä ole toteuttanut lupaustaan Minnille,” Vinski ilkkui ja sai Turbon kurtistamaan kulmiaan.
”Mikä lupaus?” Turbo kysyi.
”No et sää ainakaan vielä ole tuota tyttöäsi kihlannut, vaikka niin väitit,” Vinski totesi ja sai Minnin huitaisemaan miestä.
”Sanoiks mää tosissani niin… noh ehkä sen aika tulee,” Turbo kohautti harteitaan.
”Niin ja on mulla yksi muisto susta kuitenkin edelleen,” Minni vastasi lempeästi.

”En mää ole kuollut,” Turbo totesi.
”En mää sitä tarkoittanut… urpo…” Minni härnäsi miestä. Minni kaivoi paitansa alta jotain ja esitteli korua kaulassaan. Turbo nousi naista lähemmäksi ja otti korun hennosti käteensä.
”Vieläkö sulla on tämä?” Turbo kysyi.
”Totta kai… se on mun onnenkoruni ja ennen kaikkea muistuttaa mua siitä, että sää palaat vie joku päivä kotiin,” Minni selitti ja sai Turbon hymyilemään.
”Teidän pitää, joskus kertoa enemmän teidän lapsuudestanne,” Santtu intoili ja nousi seisomaan pukeakseen päällensä.
”No siihen menisi kauemmin, kuin tällainen miniloma,” Milva naurahti ja rupesi kanssa pukemaan päällensä. Minni katsahti vielä nopeasti Turboa, joka suukotti naista.

Seuraavana iltana Minni ja Milva pakkasivat tavaroitaan lähteäkseen kohti Marsia. He kiittivät Santtua vieraanvaraisuudestaan. Nainen toivoi kaksikkoa nopeasti takaisin käymään. Minni ei tosin uskaltanut mitään luvata. Hän kuitenkin johti omaa armeijaansa. Tietysti oli vaikea sanoa, koska jätkätkään palaisivat takaisin Marsiin. Minni ja Milva heittivät kassinsa aluksensa kyytiin. He halasivat Santtua ja Vinskiä lempeästi. Omat miehensä he suukottivat rakastavasti ja halasivat lempeästi.
”Tule pian kotiin,” Minni vastasi kuiskaten lähellä Turbon kuonoa.
”Mää teen parhaani,” Turbo vastasi yhtä hiljaa ja hieroi kuonoaan naisen kuonoa vasten.
”Tiedän sen,” Minni huokaisi ja sulki silmänsä. Turbo suukotti nopeasti Minnin otsaa ja vielä kerran rakastavasti naista. Hyvästelyt olivat vaikeat ja Minni ei olisi halunnut millään lähteä.
”Mennäänkö ennen, kuin tarraudutaan niin kiinni että emme pääsee enää lähtemään?” Milva kysyi taaempana. Minni katsahti nopeasti Turboa vielä lempeästi hymyillen. Nainen nyökkäsi vaisusti ja suukotti vielä nopeasti miehen. Naiskaksikko hymyili vielä lempeästi nelikolle ja käynnistivät aluksen kohti Marsia…
Santtu hieroi kevyesti Turbon ja Moton olkavarsia. Kaksikko rohkenivat ajattelemaan, että pääsisivät puolisoidensa luokse nopeammin, kuin toivoisivatkaan.
”Ensi kerralla tenttaan teitä nuoruudestanne… ilman Minniä ja Milvaa…” nainen naurahti ennen poistumistaan sisälle. Jätkät naurahtivat hyväntuulisina ja katsoivat loittonevaa alusta, josta näkyi enää välkkyvä piste jossain kaukana horisontissa. Kouluvuosien muisteleminen oli saanut heille uutta puhtia ajamaan plutolaiset takaisin mistä olivat tulleet. Joku päivä… joku päivä jätkät palaisivat Marsiin, jossa olisi turvallista elää ja muistella jälkeistä elämää hyvillä mielin…

Tää tarina on aivan mahtava

Kiitos. Sain tämänkin viimein päätökseen joten hyvillä mielin voi jatkaa muitakin tarinoita eteenpäin.

Ole hyvä vain