Miss Galaxia! K15

Tittle: Miss Galaxia!
Author: Prätkisfan2
Genre: Romance/fluff, drama, little Angst. and little Action
Pairing: Turbo/Minni, Moto/Oc
Rating: K15
Disclaimer: En omista prätkähiiriä, enkä saa ficistä minkäänlaista rahaa. Ainoat hahmot jotka minulle kuuluvat ovat omat OC.hahmoni
Summery: Mitä tapahtuu Galaxin syövereissä, kun prätkähiiret joutuvat kauniiden naisten ympäröimiksi? On aika valita vuoden…Miss Galaxia!
Warning: Riitelyä, kiroilua, parisuhdeongelmia, fiinisti humalan hakuista juomista, valittamista omista ongelmistaan, lähentelyä ja rakkauden täyteisiä osoituksia.

A/N: Nauttikaa!



Punaisena hohtava hiekka pölysi, kun kolme tuttua moottoripyörää kirmasi kohti Vapaustaistelijoiden tukikohtaa. Jätkät olivat juuri saapuneet Marsiin saatuaan Leipäjuuston aisoihin. Kuinka usein jätkät olivatkaan todenneet olla tottelematta armeijan sääntöjä, mutta tällä kertaa heillä ei ollut vaihtoehtoja. Armeija oli käskenyt tuoda plutolaisen kätyreineen armeijan selleihin odottamaan menolippua takaisin kotipuoliinsa. Santtu, joka oli puntaroinut useamman kerran sitä mitä tekisi jätkien voitettua. Oli tällä kertaa päättänyt hetkellisesti tulla jätkien mukaan Marsiin. Santtu puristi hellästi käsiään valkean hiirimiehen ympärillä. Hän oli hermostunut. Eikä syystä. Nainen tapaisi ensimmäistä kertaa elämässään hiirten lähimmät ystävät ja ennen kaikkea Turbon ja Moton elämänkumppanit Minnin ja Milvan. Santtu oli kuullut naiskaksikosta pelkkää hyvää miesten kertomana ja arvosti näiden taitoja suuresti. Hän oli monesti toivonut, että olisi voinut olla heidän kaltaisensa. Jotta jätkät näkisivät hänet myös vahvana soturina. Mutta se ei kaiketi ollut mahdollista, kun naisella ei ollut sotilaallista taustaa. Hermostuessaan nainen puristi otettaan tiukemmin miehen ympärillä.
”Onko kaikki hyvin?” mies kysyi ja sai punaruskea hiuksisen naisen heräämään ajatuksistaan.
”Joo… miksi kysyt?” nainen naurahti hermostuneena.
”Vaikutat hermostuneelta,” Vinski tokaisi ja sai naisen puuskahtamaan.
”Mikä hätänä Santtu-neiti?” Moto kysyi kohteliaana. Niin kuin aina.
”Hermostuttaa vain… tämä on kuitenkin ensimmäinen kertani, kun jään ihan asumaan hetkeksi vieraalle planeetalle,” Santtu selitti ja hellitti miehen ympäriltä otettaan.
”Me ollaan ihan varmoja siitä, että tulet viihtymään täällä,” Turbo hymyillen yritti kannustaa naista.
”Kiitos, että yritätte tehdä tästä hiukan siedettävämpää,” Santtu naurahti. ”Tai voi olla, että tää on myös mun elämän kamalinta aikaani,” nainen jatkoi voimakkaammin nauraen.
”Törkee nainen!” Vinski älähti hyväntuulisesti ja sai naisen hieromaan tämän olkapäitä.

Jätkät ajoivat suoraan tukikohdalle. Matkalla olivat puhuneet olisiko heidän pitänyt pysähtyä syömään jossain. Matka oli ollut pitkä ja jokaista alkoi nälkä hieman vaivata. Kuitenkin Tulikivikaupungista olisi niin lyhyt matka tukikohdalle, että eiköhän he sen kestäisivät. Santtu katsoi huolestuneena vanhoja talon raunioita. Miten pommin jälkeisissä taloissa voisi olla enää elämää. Kaupungissa kuitenkin oli muutama ravintoja ja pubi. Turbo selitti, että pubin toimintaa ylläpiti vahvasti vapaustaistelijat, jotka loma-aikoina tai taisteluiden ohessa kävivät hiukan juhlimassa. Kaupungin loputtua edessä häämötti jälleen uusi silmän kantamattomiin jatkuva aavikko. Jätkät ajoivat tovin, kunnes kurvasivat pyöränsä horisontissa näkyvään solaan. Santtu kohotti katseensa taivaalle. Lähes pystysuorat seinät näyttivät uhkaavilta ja päästivät väliinsä vain niukasti valoa. Sortumavaarakin oli suuri.
”Tästä et sitten kerro kenellekään,” Turbo naurahti ja sai Santun katseen taas maanpinnalle. Turbo painoi moottoripyöränsä punaista nappia, joka aktivoi maan alle laskevan rampin päällä olevan kannen. Punaisen hiekan valuva solina helisi korviin samalla, kun kansi aukeni kohti taivasta. Maanalle tehty ajorata oli valaistu LED-valoilla ja rata kurvasi tasaisesti. Turbo painoi uudelleen punaista nappia ja kansi jysähti takaisin kiinni. Vasta sen jälkeen Santtu tajusi kuinka pimeä ajorata loppupeleissä oli.
”Mihin tämä tie vie?” Santtu kysyi jätkiltä.
”Tukikohdalle… aikoinaan Vapaustaistelijoiden tukikohta oli rakennettu luostarin kellarikerrokseen. No se pysyi piilossa siihen saakka, kunnes Rontti aivopesupäissään meni paljastamaan sen vihollisille,” Turbo hymähti tyytymättömänä.
”Onko tämäkin tukikohta maanalla?” Santtu pohti, kun tie jatkui kantamattomiin.
”Ööö puoliksi… Osa rakennuksesta on maanpinnan yläpuolella,” Moto yritti selittää ja raapi niskaansa.
”Osa uuden tukikohdan rakenteista on rakennettu vanhan hallintohallin alle. Maanpinnan päällä oleva rakennus on nimenomaan tarkoitettu hallinnon istunnoille ja esimerkiksi kenraalien työhuoneet sijaitsevat maanpinnan päällä. Itse sotilaiden tilat ovat sitten maanpinnan alapuolella,” Turbo selitti tarkemmin.
”Eli jos vihollinen hyökkäisi niin he luulevat…”
”He luulevat silloin tuhoavansa vain Marsin johtokunnan, vaikka maanpinnan alapuolella vilisee säännöistä piittaamattomia sotilaita,” Turbo naurahti loppuun.
”Fiksua,” Santtu hymähti.

Pian nelikko saapuikin moottoripyörille tarkoitettuun talliin. Ihan vain laiskuuttaan ja hirveän nälän kourissa jätkät parkkeerasivat pyöränsä mahdollisimman lähelle ovea, joka johdatti heidät yhteiseen tilaan. Santulla kesti tovi kestää meteliä. Tai olihan hän jätkissä kuullut kanssa sen metelöivän puolen, mutta tämä kyllä veti desipelit ihan kattoon. ”Minni ei taida olla paikalla,” Moto naurahti. Santtu ihmetteli miehen kommenttia, mutta päätti kuitenkin seurata miehiä. Kolmikko johdatti naisen toiseen kerrokseen, jossa ruokala sijaitsi. Onneksi vapaanaika viettotila ja ruokala oli erillään. Ruokalassa oli huomattavasti seesteisempää, kuin pohjakerroksessa. Ruoan saatuaan he kerääntyivät yhden pöydän äärelle. Santtu ei oikein tiennyt miten päin istuisi. Hänestä tuntui, että tällä olisi lappu otsassa. ”MOTO!” kuului kauempaa heleä, mutta innostunut naisääni. Harmaa hiiri mies laski tarjottimensa pöydälle ja nappasi syliinsä hyppäävän ruskean naishiiren, joka kietoi jalkojaan myöden itsensä mieheen tiukasti kiinni. Mies pyöräytti naista kevyesti ilmassa, joka puristi kädet lähes kipeästi tämän kaulan ympärille. Nainen oli painanut kasvonsa miehen kaulaa vasten ja hänestä tuntui, että koko keho värähteli. Itku ei ollut kaukana. Nainen huokaisi hellästi ja laskeutui takaisin lattiatasolle.
”Onko kaikki hyvin?” mies kysyi, kun naisen silmät olivat kostuneet kyynelistä. Nainen sipaisi melkein valuvan kyyneleen ja naurahti pienesti.
”Jooh… tarkoitan siis, että en voi uskoa sun seisovan siinä nyt… Se puhelu silloin, että tulet takaisin sai mut laskemaan vai päiviä… enkä mää,” nainen sopersi itkun ja ilon sekaisena. Moto nosti naisen kasvoja hieman ja suukotti tämän otsaa kevyesti.
”Kaikki on hyvin siis,” Moto tokaisi ja sai naisen naurahtamaan hyväksyvästi.

”Milva… tässä on Santtu,” mies esitteli, kun nainen oli saanut rauhoiteltua itsensä.
”Hei! Hauska tavata. Ja tervetuloa Marsiin,” Milva henkäisi ja kätteli naisen hellästi.
”Kiitos ja kuin myös. Toivottavasti löydän jonkinlaisen paikkani täältä,” Santtu vastasi hermostuneena.
”Etköhän,” Milva kannusti ja istui Turbon viereen naista vastapäätä. Moto istui naisen viereen ja suukotti tätä hellästi.
”Onko Minnistä tietoa?” Turbo kysyi.
”Voiiii… onks sulla ikävä?” Milva irvaili ja sai miehen nyrpistelemään naiselle nenäänsä, joka yritti tätä hipsutella kasvoista. Mies kuitenkin hieman perääntyi ja sai naisen lopettamaan.
”Ja se on varmaan taas jossain kokouksessa, kun ei se munkaan soittoihin ole vastannut… tai siis hänen radiopuhelimensa ei ole päällä,” Milva selitti.
”Mikä ylläri,” mies tuhahti.
”No etköhän saa rakkaasi tavata,” Milva lässytti miehen korvaan, joka nippasi tätä nenästä. Milva hieroi nenäänsä ja virnuili ystävälleen. Santtu katseli hieman vaisusti hymyillen kaksikon nahistelua. Milva oli upea suklaanruskea hiirinainen, jonka tummanruskeat hiukset olivat liukuvärjätty latvoista vaaleiksi. Naisen toista kättä peittosi mandala-tyyppinen tatuointi. Pitkät hiukset nainen oli kietonut tiukasti ponihännälle ja letittänyt ne.
”Mitä sää olet puuhaillut?” Moto kysyi naiselta saaden tämän huomion itseensä.
”Hengailua, plutolaisia vastaan taistelua… Minnin kanssa ryyppäämistä,” nainen naurahti.
”Mistä lähin Minni on alkanut ryyppään?” Turbo tokaisi ja mulkaisi hiirinaista.
”Sun naisesi on pahempi, mitä oikeasti näyttääkään,” Milva tuhahti ja puristi kädet eteensä.

Naisen radiopuhelin rätisi inhottavasti ja sai naisen sulkemaan sen. Yksi sotilaista käveli ruokasaliin ja suoraan ystävysten luokse.
”Sähke komentaja Styner,” sotilas tokaisi kylmästi ja ojensi taitellun paperin naiselle.
”Ai oikein komentaja,” Moto henkäisi naisen korvaan.
”Kannattaa olla kenraalin ystävä,” Milva iski silmäänsä naiselle.
”Ei Minni sua ylentäisi ellet olisi hyvä sotilas,” Vinski tuhahti ja risti kädet niskansa taakse.
”Yllättävän kaunis lause jopa sulta,” Milva tuhahti.
”Jaa emme jääkään tähän… Minni laittoi, että nähdään hänen työhuoneessaan puolen tunnin kuluttua,” nainen jatkoi ja nousi seisomaan.
”Me syödään eka. Kukaan ei kuuntele nälkäisten hiirten valitusta meinaan,” Turbo naurahti.
”Kerron Minnille terveiset,” nainen naurahti. Milva suukotti nopeasti Motoa ja poistui nelikon seurasta antaen heille ruokarauhan.

Puolen tunnin kuluttua jätkät ja Santtu kävelivät tukikohdan ylimmässä kerroksessa. He olivat matkalla Minnin työhuoneeseen. Turbo painoi seinässä olevan koodin, jonka oven takaa paljastui hissin näköinen koppi. Santtu katsahti hieman epäröiden jätkiä, mutta päätti astua heidän seuraansa koppiin.
”Tää voi tuntua mahanpohjassa,” Turbo naurahti ja painoi nappulaa. Santtu ei ehtinyt mitään sanoa, kun koppi lähti voimakkaasti kohti alakertaa. Tajuttuaan kopin olevan hissi ja vihollista kohden vain hämäystä, että kenraalin huone sijaitsisi ylimmässä kerroksessa. Matka kesti tovin ja Santulle ehti tulla, jopa huono-olo. Hissi jysähti oikein maahan ollessaan perillä. Ovet aukenivat ja Santun näkökenttään aukeni kaksi rautaovea. Vinski käveli ensimmäisenä ovelle ja pamautti sitä muutaman kerran. Hetkeen ovien takaa ei kuulunut mitään, kunnes pieni suhahduksen kera ovet aukenivat. Milva nojasi naisen huoneessa olevaan sivupöytään. Kun taas suoraan katseen edessä nojasi omaan pöytäänsä musta hiuksinen, beigen harmaa ja armeijan vihreisiin pukeutunut nais kenraali, joka Santulle oli täysin tuntematon. ”Tuon on pakko olla Minni,” nainen mietti.

Naisen suulle nousi vieno hymy, kun Turbo ystävien ohitse tervehti parempaa puoliskoaan. Mies suukotti naista rakastavasti saaden Santun hennosti hymyilemään ja Moton ja Vinskin tirskumaan, kuin koulutytöt. Milva pyöritteli kaksikolle päätään. Minni siirsi katseensa Santtuun, joka naisen silmiin vaikutti hyvin jännittyneeltä.
”Minni, tässä on Santtu. Santtu Minni ja tarkemmin ottaen Marsin tämän hetkinen neljän tähden kenraali,” Turbo esitteli ja naiset kättelivät toisiaan.
”Hauska tavata,” Santtu vastasi. Hänestä tuntui, että hänen kehonsa tärisi jännityksestä. Minnissä oli niin paljon huokuvaa voimaa, ettei nainen tiennyt miten päin tämän kanssa olisi.
”Samoin ja tervetuloa Marsiin,” nainen toivotti ja päästi kätensä irti naisen otteesta.
”Kiitos,” nainen vastasi kohteliaisuuttaan.
”Onko suunnitelmia tälle päivälle kenraali?” Vinski kysyi ja nojasi samaiseen pöytään, kuin Milva.
”Kuulin sotilailta huhun, että joku Vapaustaistelijoiden ulkopuolinen hiiri on soluttautunut joukkoomme. Meidän tehtävänä olisi tarkoitus löytää hänet ja selvittää miksi hän on soluttautunut joukkoon,” Minni selitti nojaten pöytäänsä ja ristien kädet eteensä.
”Plutolaisten sätkyukko?” Moto kysyi.
”En tiedä… mutta hänet pitää löytää ennen, kuin hän saa selville jotain mikä ei hänelle kuulu,” Minni tuhahti ja siirsi hiuksiaan kauemmaksi.
”Mistä tiedämme miltä hän näyttää?” Milva kysyi.
”Sotilaiden mukaan vaalean harmaa hiirimies, neliskanttisilla silmälaseilla. Hiukset liian siististi kammattu päälaelle. Kuulemma miehen ulkonäköä sotilaiden mukaan kuvastaa: Mediapelle,” Minni selitti.
”Eli varmasti pitää lähteä ulos seuraamaan,” Turbo tuhahti.
”Täysin taidoton sotilaaksi. Että se jolla ei pysy ase kädessä on varmasti huijari,” Minni vastasi ja lähti ulko-oveaan kohden.

Santtu seurasi hiirten päättäväisyyttä jännittyneenä. Hissiin päästyään nainen vain mietti, että aiheuttaako ylös nousukin pahoinvointia. Naisen yllätykseksi onneksi ei. Pihaan päästyään paikka vilisi sotilaita. Oli toisinaan ihme ettei plutolaiset löytäneet hiirten tukikohtaan. Tai sitten isot haisevat kalapallot eivät uskaltaneet hyökätä sääntöjä noudattamattoman hiirijoukon kimppuun, jotka olivat valmiita tekemään lähes mitä vain pelastaakseen planeettansa. Minni ystävineen istuivat läheisen pöydän äärelle seuraamaan tukikohdan tilannetta. Hiiret harjoittelivat toisiaan vastaan leikkimielisesti ja joka puolelta kantautui puheensolina tai naurun remakka. Santtu ymmärsi paremmin jätkien käyttäytymistä ja siitä miten olivat tapansa oppineet.
”Tää tuntuu turhauttavalta,” Milva huokaisi ja nojasi pöytään.
”Miten tästä joukosta voi edes löytää jonkun, joka sulautuu tukikohtaan?” Vinski pohti.
”Joku joka lukee esimerkiksi kirjaa turhankin intensiivisesti kaikkien keskellä,” Minni tuhahti ja oli kiinnittänyt tuiman katseensa, puoliksi hajonneen muurin viereen istuvaan hiirimieheen.
”Haemmeko hänet tänne?” Turbo kysyi puolisoltaan.
”Hakekaa ihmeessä… kukaan vapaustaistelija ei lue muiden läsnä ollessa kirjoja,” Minni hymähti. Jätkät nyökkäsivät hiirinaiselle ja lähtivät kohti harmaata hiirimiestä.

Hiirimies sai juuri käännettyä sivua ja nostavan katsettaan eteensä, kun huudahdus sai hänen huomionsa. Turbo nojasi hänen takanaan nojaten muurin reunaan ja katsahti miehen kädessä olevaa kirjaa.
”Jännä juttu sinänsä, kun vapaustaistelija lukee sääntökirjaa, kun vapaustaistelijoilla ei ole sääntöjä,” Turbo naurahti ja sai hiirimiehen pelästymään. Hänen suunsa loksahti auki kaksi kertaa isommille hiirimiehille.
”Kenraalilla on sulle asiaa,” Turbo tokaisi tiukasti tärisevälle miehelle.
”Ke-ke-kenraalilla,” mies empi.
”Niin… ei kai sun kuulossa ole vikaa. Vauhtia tai me annetaan sitä,” Vinski tuhahti miehelle. Mies nousi vaihvihkaan ylös ja lähtien jätkien saattamana kohti Minniä. Mies hymyili naisen nähtyään ivallisesti. ”Tuoko kaunotar on vapaustaistelijoiden kenraali,” mies pohti ja käveli naisten luokse.

”Hauska tavata kenraali,” mies tervehti ja sai Minnin vain kurtistamaan kulmiaan. Hän katsahti miestä kysyvästi. Tässä oli jotain todella lipevää ja sai Minnissä oudon tunteen aikaan.
”Onko kasvoissani jotain?” mies kysyi, kun sai naiset vain tuijottamaan häntä.
”Voisitko kertoa kuka olet?” Minni kysyi ja sai aikaan miehessä, vain leveän hymyn ja rykähdyksen.
”Anteeksi epäkohteliaisuuteni. Olen uusi sotilas,” mies vastasi nauraen hieroen niskaansa.
”Kas kun et ole minulle ilmoittautunut,” Minni vastasi ja katsoi vaaleanharmaata hiirimiestä.
”Olisiko pitänyt?” mies kysyi.
”Kaikkien uusien tulokkaiden on ilmoittautuvan kenraalille,” Milva vastasi Minnin puolesta.
”Luulin, että vapaustaistelijoilla ei ole sääntöjä,” mies näsäviisasteli ja kohautti harteitaan.
”Älä ole nenäkäs. Vaikka vapaustaistelijoilla ei ole armeijan kaltaisia sääntöjä ei se tarkoita, etteikö kenraalin tulisi tietää kuka hänen rinnallaan plutolaisia vastaan taistelee,” Turbo ärähti.
”Minä en varsinaisesti ole sotilas,” mies naurahti.
”No kerro ihmeessä kuka olet?” Moto vaati.

”Minun täytyy ihan ensimmäisenä sanoa, että ihailen sinua kenraali Minni suunnattomasti ja olisit juuri sopiva edustaja Marsille,” mies aloitti ja sai Minnin ilmeen enemmän hämmentyneeksi, kuin vihaiseksi.
”Anteeksi kuinka?” Minni kysyi.
”Sotilaasi on sanoneet minua mediapelleksi… eivätkä he ole olleet hirveän väärässäkään. Olen nimittäin aikoinaan loistaneesta Tulikivikaupungin media ja kulttuurituotannosta. Tällä hetkellä edustan Marsin kulttuurikilpailuja muilla planeetoilla,” mies selitti.
”Ja tollanen pelle tulee sitten sotkemaan vapaustaistelijoiden suunnitelmia?” Vinski tuhahti.
”Tulin etsimään huippukilpailijaa… huipputason juhliin ja voittamaan tittelin Marsiin,” mies innostui.
”Ja miten se liittyy minuun?” Minni tivasi, kun ei saanut mieheltä minkäänlaisia vastauksia.
”Haluan sinut Marsin edustajaksi kuvan kauniiseen kilpailuun,” mies innostui ja lähestyi Minniä niin, että tämä sai vetäytyä hieman miehestä.
”Olen Robert Miller…” mies esittäytyi.

”Ja haluan…” mies aloitti, kunnes nainen keskeytti hänet…
”Saanko nyt sen vastauksen mihin kisaan minut haluat?” Minni joutui ihan nousemaan jo seisomaan miehen lähennellessä häntä tarpeeksi.
”Saat ihanainen! Haluan sinut Marsin edustajaksi… vuoden MISS GALAXIA KISAAN!” mies huusi taivaalle innostuneena, jonka jälkeen käänsi katseensa Minniin, joka katsoi miestä todella hölmistyneenä…  

Jaaha, et missikisoja tulossa . Tästähän tulee mielenkiintoista

No kyllä vain

Jätkät katsahtivat hölmistyneenä Robertia, jonka jälkeen Minniä. Nainen oli hyvin hämmentynyt ja kurtisti kulmiaan.
”Anteeksi kuinka?” nainen ärähti ja puristi kädet eteensä.
”Kuulit kyllä! Haluan sinut Marsin edustajaksi vuoden Miss Galaxia kisaan,” Robert selitti.
”Siinähän haluat!” Minni vastasi tylysti miehelle.
”Minä olen Marsin kenraali, en mikään bikineissä heiluva nälkiintynyt missi,” nainen jatkoi ja oli poistumassa paikalta. Robert pysäytti naisen.
”Minä tiedän, että olet arvostettu kenraali ja tiedän hyvin, että varmasti sotilaasikin kannustaisivat sinua,” Robert yritti ylipuhua naista. Minni astui miestä lähemmäksi niin, että tämä sai miehen jopa hieman pelkäämään naista. Santtu ymmärsi nyt Minnin ansaitun aseman paremmin. Nainen oli todella vahvaluonteinen ja hän hieman ihmetteli, miten Turbo sai naisen ruotuun.
”Kuuntele tarkkaan! Minä… en… ole… missisi! Etsi se muualta,” Minni henkäisi ja poistui paikalta ennen, kuin olisi tintannut miestä pataa siltä istumalta. Robert nielaisi uudelleen ja katsoi naisen ystäviä, jotka lähtivät tämän perään. Robert kaivoi taskustaan askin ja sytytti savukkeen tärisevin käsin suulleen. Robert puhalsi pelkonsa savun mukana ja katseli taivaalle.

Minni nojasi tyrmistyneenä ja vihaisena käteensä. Hänelle ei koskaan oltu ehdotettu mitään vastaavaa. Nainen tunsi hennon kosketuksen olkapäällään ja sai avaamaan silmänsä. Jätkät, Santtu ja Milva istuivat naisen ympärille.
”Miten sää voit?” Milva kysyi.
”Hyvin… johan tämän päivän pari tuntinen sujuikin ilman isompaa suuttumista,” nainen tuhahti.
”Mitä tarkoitat?” Milva kysyi ja sai Minnin kääntymään paremmin pöydän ääreen.
”Sitä, että mun päivä alkoi hyvin, kaikki sujui hyvin… kunnes yksi hiiri saa mun päivän kääntymään päälaelleen,” Minni ärähti.
”Mutta mieti mikä kunnia? Sua pidetään niin kauniina, että voisit edustaa Marsia,” Vinski tokaisi ja sai Minnin hämmentymään.
”Älä ärsytä sitä enempää,” Turbo torui veikkaansa ja sai Minnin katseen heltymään.
”En mää ärsytä… ei tämä ole huono asia,” Vinski puolustautui ja sai ystävänsä vain hämmentyneeksi.
”Miksi Minnin pitäisi tehdä jotain mitä ei halua?” Santtu tuhahti miehelle ja sai naishiiret nyökyttelemään.
”Niin mutta… sää olet Marsin parhaimpia edustajia ja Marissa ei ole varmaan hirveästi malleja elossa, jotka voisivat edustaa tätä planeettaa,” Vinski yritti ylipuhua naista.
”Mutta ei me voida silti Minniä pakottaa mihinkään,” Turbo vastasi ja sai Minnin painumaan ajatuksiinsa. Nainen piti tiukasti katseensa käsissään.
”Mää haluan kotiin,” Minni huokaisi ja nousi seisomaan.
”Eikö meillä ollut muuta tehtävää tälle päivälle?” Moto kysyi ja katsoi kenraalittaren perään.
”Ei mitään tärkeää ainakaan,” Minni huokaisi ja jatkoi matkaansa. Minnin outo käytös sai kaikkien huomion.

”Sää loukkasit sitä,” Milva tuhahti matkalla naisen perään Vinskille.
”Täh?” mies hölmistyi. Viisikko käveli Minnin perään prätkätalliin, jossa musta hiuksinen kenraali heitä jo odotti.
”Onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi, kun nainen nojasi kevyesti mustaan moottoripyörään pitäen katseensa maassa.
”Mmm,” nainen hymähti nostamatta katsettaan maasta. Turbo silitti rakastavasti naisen selkää ja suukotti tämän päälakea. Nainen nosti hymyilevät kasvonsa Turboon, joka ojensi tälle kypärää. Minni istui miehen taakse puristaen kädet hellästi tämän ympärille. Turbo hymyili naiselle vaisusti ja käynnisti pyöränsä. Ystävykset eivät huomanneet Robertin seuraavan heitä. Mies ei tosiaankaan ollut hyväksynyt naisen kieltävää vastausta, vaan halusi tämän ennen kaikkea kilpailuun mukaan.

Minnin asunto sijaitsi Tulikivikaupungin sydämessä, johon hän pystyi hyvin vetäytymään, kun halusi omaa rauhaa. Milva oli hänen ystävistään melkein ainoa jätkiä mukaan laskematta, joka tiesi naisen olinpaikan, mikäli naista ei missään muualla kasarmissa tavoittanut. Jätkät parkkeerasivat pyöränsä talon eteen ja seurasivat naista ylimpään kerrokseen tämän asuntoon. Minni laski avaimet ja radiopuhelimen läheiselle pöydälle.
”Onko teillä nälkä?” nainen huudahti pienestä tupakeittiöstä.
”Söimme kasarmilla,” Turbo vastasi ja otti paikkansa nojatuolista. Santtu katseli asuntoa. Se ei ollut priimakuntoinen, mutta Minni oli tehnyt siitä hyvinkin viihtyisän ja yllättävän valoisan. Minni käveli ystäviensä luokse ja ojensi heille kylmät juomat. Turbo silitti naisen alaselkää, joka istui nojatuolin käsinojalla.
”Moto otetaanko pelit?” Vinski kysyi ja heilutteli ohjainta kädessään.
”Toki haluan, että saat selkääsi,” Moto naurahti ja Santtu teki harmaalle hiirimiehelle paremmin tilaa. Turbo pudisteli päätään hymyillen. Milva nousi Moton taakse istumaan selkänojalla. Minni katsoi vaisusti ystäviensä pelejä, joka saattoi aiheuttaa lievää desipelien nousemista. Turbo katsahti naisensa elottomia kasvoja. Minnillä oli paljon mielessään ja Turbo näki sen.
”Hymyile!” Turbo käski ja heilautti naista kevyesti. Minnin suulle nousi pieni hymy.
”Enemmän!” mies pakotti.
”Älä komentele mua,” Minni vastasi hymyillen ja puristi miehen poskia yhteen kevyesti sormiensa välissä. Nainen painoi rakastavan suudelman miehen suulle. Turbo kaappasi naisen syliinsä ja sai tämän hymyilemään entistä leveämmin. Turbo suukotti naista hellästi. Siitä oli pitkä aika, kun oli saanut helliä naista. Mies puristi kevyesti kätensä naisen ympärille ja seurasi tämän kanssa kaksikon pelejä.

Santtu hymyili rakastavaisille hellästi. Hänen teki mieli kysyä paljon heidän suhteestaan, mutta jätti sen toissijaiseksi. Turbo oli jotain maassa aikoinaan hänelle muutamia juttuja naisesta kertonut ja sai Santun arvostamaan kaksikon suhdetta huimasti. Harva pystyisi samalla planeetalla etäsuhteeseen, puhumattakaan siitä että pariskunta ajettaisiin tilanteeseen, jossa he joutuisivat saada suhteensa toimimaan eri planeetoilla. Tosin Turbo oli todennutkin aikoinaan, että Minnin ja hänen suhteensa jo Marsissa oli ajoittain hyvin etäsuhdemaista. Minni vietti paljon aikoinaan armeijalla ja ajoittain vapaustaistelijoilla. Toisinaan Minni saattoi saada komennon toiselle puolelle Marsia ja ketään armeijan väkeä ei olisi kiinnostanut olisiko nainen koskaan reissuiltaan palannut. Turbo oli onneksi aikoinaan saanut Minnin puhuttua enemmän taistelemaan vapaustaistelijoissa ja yrittänyt jopa naista saada jättämään armeijan lopullisesti. Minni olikin miehelle todennut, että hän palaa armeijaan mikäli menettäisi hermonsa mieheen.

Ystävysten hyvän hetken kuitenkin keskeytti ovikellon soiminen. ”Eihän kukaan muu tiedä missä asut?” Milva kuiskasi naiselle, joka hieman kohotti itseään.
”Ei tiedäkään,” Minni vastasi hämmentyneenä. Milva nousi miehensä takaa ovelle ja katsoi ovisilmästä sen toiselle puolelle. ”Kenraaliii,” mies ääni huhuili tätä.
”Se on se mediapelle,” Milva tokaisi katsahtaen Minniä. Nainen iski päänsä miehen olkapäähän. Minni huokaisi syvään.
”Se on seurannut meitä!” Minni sanoi ja nousi miehen sylistä. Minni käveli ovella ja rysäytti sen auki, niin että Robert kaatui naisen eteiseen.
”Mitä sinä vielä haluat?” nainen tiuskaisi, kun mies keräili itseään lattialta.
”Luulitko oikeasti, että luovuttaisin noin helposti suhteesi?” Robert kysyi ja nousi seisomaan. Mies suoristi vaateensa ja katsahti tervehdykseksi naisen ystäviä. Vinski ja Moto olivat lopettaneet pelinsä, kun Turbo taas käänsi katseensa pois miehestä.
”Mää luulin, että sulle menee selkeä suomenkieli päähän,” Minni ärähti miehelle ja käveli nojatuolin luokse. Minni istui sen käsinojalle.
”Ymmärsin, mutta mulla on taitava korva, joka kuulee kuitenkin valheen,” Robert naurahti ja katsahti naisen asuntoa.
”Etkö tosiaan halua loistokkuutta ja kunniaa elämääsi?” mies jatkoi. Minni huokaisi. Häntä rupesi miehen asenne ärsyttämään toden teolla.
”Mun elämäni on tarpeeksi loistokasta ilman tuollaista limaista kuuluisuuden perässä juoksevaa pelleäkin. Lisäksi saan kunnioitusta päivittäin työstäni sotilailtani,” Minni tuhahti ja puristi kädet eteensä.
”HAhahhah auts! Sää tosiaan olet kovapäinen,” Robert naurahti ja nojasi ruokapöytään. Hän yritti saavuttaa Minnin katsekontaktia, mutta tämä tietoisesti halusi olla katsomatta harmaata hiirimiestä.

”Saanko kysyä yhtä asiaa?” Robert aloitti hetken kestäneeseen hiljaisuuteen.
”Saanko mää kysyä yhtä asiaa?” Turbo ärähti ja katsoi Minnin ohi miestä. Robert näytti hieman yllättyneeltä, mutta antoi miehelle vuoron puhua.
”Miksi et vain painuisi ulos täältä? Minni on kieltäytynyt joten hyväksy se,” Turbo tokaisi ja sai Robertin katseen entistä päättäväisemmäksi.
”Mää vaistoan Minnistä epävarmuutta. Hän kamppailee itsensä kanssa siitä, että suostuisiko edustamaan Marsia kauneuskilpailussa… kenties miettii, onko hän tarpeeksi kaunis omasta mielestään… mitä muut sanoisivat hänen kauneudestaan… kestäisikö arvostelua…” Robert aloitti ja käveli hitaasti lähemmäksi naista.
”Olisiko lahjakas… vai kestäisikö täyden epäonnistumisen,” Robert kuiskasi naisen korvaan.
”Nyt riittää! Ulos mun kodistani!” Minni ärähti ja katsoi tuimasti miestä.
”Sitä se on kultaseni. Samaa joudut käymään päivästä toiseen tukikohdilla. Koet arvostelua, joka kohdistuu AINA ulkonäköösi ja sukupuoleesi… mutta sitä kaikkea et vain uskalla laittaa likoamaan!” Robert tokaisi. Minni tunsi kuinka raivokohtaus otti hänet valtaansa. Hän tarrasi miehen rinnuksista ja suoraan sanottuna heitti hänet ulko-ovesta pihalle niin, että mies lensi rappukäytävän seinää päin. Vanha maalipinta rapisi lattialle, saaden Robertin pyyhkimään housujaan. Mies hieman irvisti kivusta, kun nousi seisomaan.
”Sää et tunne mua! Joten älä arvostele sellaista, joka saattaisi olla sun pahin painajaisesi!” Minni tuhahti ja paiskasi oven kiinni. Minni iski itsensä ulko-ovea vasten ja valahti sitä pitkin lattialle. Nainen piti tiukasti käsiä nyrkissä ja peitti kasvonsa.

Milva ja Turbo kiiruhtivat naisen luokse, varmistellen tämän vointia. Minni tunsi olonsa huteraksi. Adrenaliinin lasku sai hänen kehonsa värähtelemään. Minni hengitti raskaasti. Edes Vinski ja Moto eivät uskaltaneet sutkauttaa mitään naiselle. Minni nosti katsettaan hiukan ylöspäin, lepuuttaen edelleen leukaa nyrkkeihinsä. Milva tunsi ystävänsä läpi kotaisin. Olivathan naiset tunteneet toisensa jo ennen poikaystäviään.
”Onko kaikki hyvin?” nainen kysyi vaisusti.
”Mää en pysty rauhoittumaan…” Minni vastasi hieman värisevällä äänellä. Häntä ei itkettänyt. Päinvastoin. Hän oli niin raivoissaan, että se sai hänen äänensä jopa värisemään.
”Surullinen?” Turbo kysyi ja sai Minnin päänpudistuksen.
”Vihainen,” Milva tokaisi kylmän rauhallisesti ja sai Turbon katsahtamaan tyttöystäväänsä huolestuneena. Milva käski ystäväänsä nousemaan ja ohjasi tämän pesuhuoneen puolelle. Hetkeen tilasta ei kuulunut mitään, kunnes suihkun ja pieni puheensolina sai kaikki rauhoittumaan ja jatkamaan omia hommiaan. Turbo istui mietteliäänä nojatuolille. Hän olisi halunnut olla naisten seurassa ja keskustella näiden kanssa. Ennen kaikkea olla Minnin tukena. Mutta oli kenties parempi, että Milva oli naisen kanssa. Ihan jo pelkästään paremmasta empatia taidoista. Santtu silitti ohimennen miehen polvea ja hymyili tälle lempeästi. Turbo tunsi hiukan rauhoittuvansa. Santtu arvelikin miehen mahdollisesti pohtivan taitojaan poikaystävänä ja tukijana. Pienikin ele sai Turbon rauhoittumaan ja antamalla myöhemmin naiselle oman huomionsa sekä tukensa.

Suihkutilassa Milva lueskeli yhden vartalorasvan tekstiä. Minni istui suihkun lattialla antaen kuuman veden kastella naisen varpaat. Turkki alkoi kostumaan vesihöyrystä.
”Sulla sitten pimeni ihan totaalisesti,” Milva tokaisi ja laski rasvan takaisin allaskaappiin.
”Mää en tie mikä muhun meni,” Minni henkäisi ja nojasi päätään seinää vasten.
”No en yhtään ihmettele mikä suhun meni. Se kusipää ärsytti sua ihan tarkoituksella,” Milva ärähti.
”En mää silti olis saanut heittää sitä noin väkivaltaisesti ulos,” Minni moitti itseään, mikä oikeastaan sai naiselle entistä huonomman omatunnon.
”Hei… Et nyt soimaa itseäsi,” Milva vastasi.
”En mää voi olla soimaamatta…” Minni turhautui ja nosti kädet kasvoilleen.
”Mää vannon, jos törmään siihen niin lupaan törmätä siihen niin kovaa, että ei hetkeen markkinoi mitään,” Milva ärähti.
”Älä! Toivotaan, vain että se otti opikseen nyt tästä,” Minni henkäisi.
”Toivotaan? Se sai sun olon entistä paskemmaksi ja mikä pahinta… se taisi olla oikeassa!” Milva turhautui.
”No voi kiitos!” Minni ärähti.
”Sori… se yrittää käyttää suhun käänteistä psykologiaa, että suostuisit sen ehdotukseen lähteä edustamaan Marsia,” Milva vastasi naiselle rauhallisemmin.
”No kerropa sitten mikä keittiöpsykologi susta tuli?” Minni kysyi kanssa rauhoittuneena ja naurahti kevyesti. Milva hymähti tyytyväisenä ja puristi kädet eteensä.
”Voisitko nähdä minut missinä?” Minni kysyi hieman vakavampana. Milva katsoi ystäväänsä, joka siirsi mustaa hiussuortuvaa kasvoiltaan.
”Kyllä sää kaunis olet… taidokas sotilas, mutta…” Milva empi.
”Mutta mää en ole missi,” Minni henkäisi ja sai ystävänsä surkean ilmeen. Milva hieroi niskaansa. Minni hymyili hellästi naiselle.
”Hei! Mää en syntynyt siihen, että heiluisin oikeasti jossain alusvaatteissa tuhat päisen yleisön edessä,” Minni naurahti.
”Niin…” Milva vastasi hieman alakuloisena.
”Mitä?” Minni kysyi ja kurtisti kulmiaan.
”No toisaalta sun päättäväisyydellä ja rohkeudella varmasti pärjäisitkin kyseissä kisassa hyvinkin pitkälle. Lisäksi sulla on ulkonäköä ja kroppaakin, joten…” Milva selitti.
”Senkin kaksinaamainen huijari…” Minni naurahti ja heitti ystäväänsä shampoo pullolla.
”Justhan sää olit sitä mieltä, että mun ei kannattaisi osallistua,” Minni naurahti ja nousi seisomaan. Nainen kasteli turkkinsa vesivirtauksen alla ja suihkutti kasvoistaan kireyden pois.
”En mää sanonut etteikö sun kannattaisi osallistua,” Milva tokaisi ja ojensi naiselle shampoopullon takaisin.
”Koittakaa nyt päättää!” Minni tuhahti ja sammutti suihkun. Milva heitti ystävälleen läheisestä naulakosta pyyhkeen.
”Päätös on sun,” Milva tokaisi ja avasi oven Minnin saadessa kiedottua pyyhkeensä ympärilleen. Naisen lause sai Minnin jälleen ajatuksiinsa. Hento kosketus sai Minnin hymyilemään ystävälleen vaisusti.

Milva istui takaisin sohvan selkänojalle.
”Sää oot hieman märkä,” Moto naurahti ja nosti katseensa naiseen, joka vinkkasi tälle silmäänsä. Turbo naurahti kaksikolle ja käänsi katseensa pesuhuoneen ovelle, josta pyyhkeeseen kietoutunut kenraali sai miehen melkein sulamaan. Minni siirsi märkiä hiuksiaan selän puolelle ja hymyili miehelle hennosti. Turbonkin suulle nousi pieni hymy. Minni poistui vähin äänin huoneeseensa.
”Halusiko Minni olla rauhassa?” Turbo kysyi Milvalta. Milva käänsi katseensa kenraalin ovelle, joka sulkeutui tämän perässä.
”Ei se ainakaan sanonut mitään. Mutta se määrä mikä hänellä oli adrenaliinia kehossa niin en yhtään ihmettele, että alkaa väsyttämään,” Milva selitti ja jatkoi kaksikon pelin seuraamista. Turbo hymähti kevyesti ja jatkoi ystävysten seurassa istumista. Mies antoi paremmalle puoliskolleen tilaa hetki hengähtää itsestään.

Iltaa kohden Milva oli kasannut ystävyksille sapuskaa. Vinski oli suuttunut Motolle hävittyään tälle videopelissä ja nyt mies halusi ottaa harmaasta jätistä mittaa kädenväännön merkeissä, vaikka tiesi häviävänsä tässäkin lajissa miehelle. Turbo ja Santtu istui saarekkeen korkeilla tuoleilla, kun Milva nosti tarjottavia pöytään.
”Tuleeko Minni?” Santtu kysyi mieheltä, joka ei koko iltana ollut käynyt naisen huoneessa ollakseen hänen tulisieluisten ystäviensä erotuomarina.
”Mää luulen, että se haluaa olla yksin… tai…” mies aloitti.
”Tai?” Santtu kysyi.
”Voisin tietysti varmistaa hänen vointinsa,” Turbo pohti ja nojasi käteensä.
”No siitä, vain ruokakulhot mukaan ja naises luo… kyllä me noita kahta katotaan,” Milva naurahti. Turbo pyöritti naiselle päätään ja kasasi kahdelle lautaselle valmiiksi ruoat.
”Mää kysyn häneltä ensin, maistuuko hänelle ylipäätänsä ruoka,” Turbo tokaisi ja väisti Vinskiä, joka lensi pöydän äärestä Moton voitettua tämä. Miesten metelöinti sai Turbon huokaisemaan. Milva ja Santtu yrittivät parhaansa mukaan toppuutella kaksikkoa. Turbo koputti oveen, mutta kukaan ei vastannut mitään. Turbo avasi oven ja sulki sen melkein heti perässään. Hänen katseensa edessä istui sängyllä peittoon kääriytynyt nainen, joka katseli ikkunasta hämärtyvää Marsin taivasta.

Turbo istui naisen taakse ja sai tämän nopeasti vilkaisemaan miestä. Turbo suukotti naisen olkapäätä, joka toisella kädellään silitteli miehen poskea. Minni piti edelleen katseensa ikkunan suuntaan.
”Onko kaikki hyvin?” mies kysyi varovasti.
”Ties kuinka monta kertaa olen kuullut tuon kysymyksen tänään,” Minni naurahti.
”Ja kysyn jatkossakin,” Turbo tokaisi ja sai Minnin mielenkiinnon vihdoin pois ikkunasta. Nainen kääntyi ympäri ja silitti miehen kättä.
”Tiedän sen,” Minni vastasi hymyillen.
”Onko muuten nälkä? Milva on kattanut meille, jonkun suhteellisen herkullisen ruokalajitelman,” Turbo tokaisi.
”Ai eiks mun valmistama ruoka enää kelpaakaan?” Minni naurahti.
”Maistuu, jos neiti ei mököttäisi koko iltaa huoneessaan,” Turbo sanoi rakastavasti ja nojasi käteensä.
”En mää mökötä…” Minni hymyili lempeästi.
”Vaan?” mies yritti saada naista avautumaan myös hänelle. Minni painoi katseensa patjaan. Turbo yritti hakea naisen katsekontaktia ja vastausta.
”Mää vaan mietin… sitä Robertia,” nainen huokaisi ja sai miehen hämmentymään.
”Mies joka sai sun olon hyvin vaivaantuneeksi ja ärsyyntyneeksi… niin sää mietit häntä?” Turbo varmisti.
”En mää yleensä heittele toisia seinille,” Minni vastasi miehelle.
”Totta,” Turbo myöntyi. Minni siirsi katseensa takaisin ikkunaan.
”Mutta en voi kieltääkään etteikö se olisi ollut oikein hänelle,” Turbo tokaisi. Minni naurahti.

”Mitä jos mää osallistuisin siihen kisaan?” Minni kysyi ja sai Turbon hämmentyneen katseen.
”Oikeasti?” Turbo kysyi hämmentyneenä.
”Kuhan heitin… mutta saisin kyllä näyttää Robertille,” Minni vastasi.
”Mutta eikö Robert juuri halunnut sitä ärsyttämällä sua?” Turbo pohti ja siirsi katseensa ikkunaan.
”Kenties… mutta…” Minni empi.
”Mun mielestä sun ei tarvitse todistella kauneuttasi jossain kilpailussa,” Turbo kannusti naista.
”Olishan se kivaa vaihtelua. Pääsisi eroon hetkeksi kaikesta paperipyörityksestä ja sotimisesta… haastaisi itseään eri tavalla,” Minni pohti.
”No päätös on sinun… mutta en silti halua, että todistelisit muille kauneuttasi, kun sää olet kaunis Minni,” Turbo henkäisi rakastavaisesti ja paransi asentonsa naisen viereen, nojaten sängynpäätyyn. Minni katsahti Turboa, joka hymyili tälle lämpimästi.  
”Mää en halua todistella mun kauneuttani,” Minni vakuutteli, vaikka nainen tunsi toisaalta valehtelevansa. Naisella oli aina ollut paineita ulkonäkönsä vuoksi.
”Hyvä on,” Turbo hymyili naiselle hellästi. Minni naurahti ja nousi miehen syliin. Hän suuteli miestä rakastavasti.
”Tulkitsenko, että susta tulee nyt seuraava Miss Galaxia?” Turbo kysyi ja sai naisen naurahtamaan.
”En halua voittaa… haluan, vain kokeilla jotain uutta,” Minni vakuutteli miehelle.
”Mites? Aiotko pyytää Robertilta anteeksi?” Turbo kysyi.
”Ei kai mulla ole vaihtoehtoja,” Minni tokaisi.
”Tule! Mennään syömään,” nainen intoili ja suukotti miestä nopeasti.

Seuraavana päivänä Minni kertoi päätöksestään Milvalle ja Santulle. Hieman jopa yllättyneenä kaksikko kyselivät, oliko nainen varmasti varma päätöksestään. Minni oli varma. Hän oli yön kuitenkin pohtinut vielä asiaa moneen otteeseen.
”Susta tulee siis uusi missi!” Milva intoili.
”Tää on ehkä hulluinta mitä oon tehnyt… mutta ei uusille kokemuksille voi sanoa ei,” Minni naurahti.
”Mutta me lähdetään tukemaan sua,” Turbo tokaisi ja seisoi jätkien kanssa naisten takana. Minni hymyili hennosti miehelleen.
”Pitää varmaan pyytää ensin Robertilta anteeksi,” Minni tokaisi.
”No se on kuulemma pakkaamassa tavaroitaan tukikohdalla,” Moto totesi ja heilutti radiopuhelinta kädessään.
”Käskekää sotilaiden pidätellä hänen lähtöään,” Minni komensi ja sai jätkät nyökkäämään. Kuusikko valmistautui lähtemään takaisin tukikohdalle.

Samaan aikaan Robert pakkasi tavaroitaan. Kumara asento sai miehen irvistämään pienesti. Hän nosti vaatteensa kulahtaneeseen kassiin, jonka jälkeen hän siirtyi peilin eteen. Koko oikeaa puolta selästä peittosi violetin kirjava mustelma. ”Se oli häijy isku kenraali, mutta sinussa on silti sitä jotain minkä haluan mukaan kilpailemaan Marsin vuoksi,” Robert ajatteli. Hän laski paitansa helman alas ja sulki kassinsa. Puukko takaseinään sai hänen huomionsa. Mies kääntyi katsomaan ovelle, jossa musta hiuksinen kenraali seisoi.
”Nytkö meinasit jo puukotta minut?” mies kysyi ja jatkoi kassinsa sulkemista.
”En… tulin pyytämään anteeksi,” Minni tokaisi. Robert kääntyi ympäri ja oli hämillään.
”Puheeni taisi tepsiä,” mies vastasi jopa ylpeänä.
”Sanotaan, että ei… mutta sait minut tajuamaan, että haluan kokeilla jotain uutta, vaikka sitten viskomalla ensin yksi mediapelle seiniä pitkin,” Minni naurahti ja sai Robertinkin naurahtamaan. Hän kaivoi laukkunsa sivutaskusta lomakkeen ja kisojen tiedot.
”Oletko nyt 100%, että haluat edustaa Marsia?” Robert kysyi. Minni luki sopimuspaperi huolella lävitse. Povitaskustaan nainen nappasi kynänsä.
”Olen,” Minni sanoi allekirjoittaen sopimuksen. Robert katsoi sopimuspaperi hetken ihmeissään, jonka jälkeen naista.
”Tukijoukot oli sallittuja. Joten ystäväni lähtevät mukaamme. Katsokin, että järjestät heillekin yösijat,” Minni tokaisi.
”Tietenkin kenraali!” Robert myöntyi.
”No nähdään sitten… Pandoran Galaxilla parin päivän päästä,” Minni naurahti ja poistui huoneesta jättäen jokseenkin tyytyväisen miehen peräänsä.

Mä todella toivon et Minni vielä pyyhkii Robertilla lattiaa . Yhtä niljakasta tyyppiä saa hakea

Ei sitä tie mihin tää vie menee

Joo totta

Parin päivän päästä kuusikko oli matkalla Pandoran Galaxille. Alus oli pakattu lähes täyteen. Robert oli antanut muutaman ylimääräisen matkalaukun Minnille mukaan. Mies oli kertonut naisen tarvitsevan niitä kilpailussa. Vastahakoisesti nainen oli matkalaukut suostunut ottamaan matkaansa. Santtu istui aluksen lattialla ja selasi erilaisia esitteitä Pandorasta.
”Mää luulin, että Pandora on vain jokin myytti,” Santtu naurahti selaten esitettä kädessään.
”Ai miten niin?” Minni kysyi ja istui naisen viereen aluksen lattialle.
”Maassa Pandora on vain arvokoru merkki kauneudelle. Ja onhan niitä Pandoran lipas tai Permudan kolmio juttuja, jotka ovat tarun hohtoisia paikkoja ja esineitä,” Santtu selitti.
”Pandoran Galaxi on ties kuinka kauan ollut olemassa,” Minni tokaisi ja selasi esitettä.
”Maan ihmiset tunnutaan pitävän kaikesta ulkoavaruuden jutuista pimennossa,” Milva tokaisi.
”Maan ihmiset pitävät itseään ainoina elollisina koko universumissa. Siksi maapallon ulkopuolinen elämä on kauhistuttavaa ja ihmiset maksavat vaikka miljoonia ulkopuolisesta elämästä,” Santtu tarkensi ja nojasi aluksen seinää vasten.
”Täytyykin varoa ettei myy itseänsä museokappaleeksi maahan,” Milva tuhahti saaden naiset hyväntuulisesti naureskelemaan.
”Tai eläintarhaan,” Minni tokaisi hyväntuulisena nojaten käteensä.

Päivää myöhemmin aluksen näkökentässä paistoi laattamainen galaxi.
”Ai Pandora ei ole pallo?” Santtu hämmästeli.
”Ei. Se on rakennettu ydin metallin päälle, tarkoituksenaan toimia aikoinaan alusten lähtöasemana galaksien välisen sodan aikoihin 1000 vuosia sitten. Sen jälkeen sitä on vuosien saatossa lähdetty vain suurentamaan ja muokkaamaan yleiseksi lomakohteeksi,” Turbo selitti.
”Miten se pysyy paikoillaan? Tuollainen iso laattahan voisi vain vaeltaa avaruudessa,” Santtu hämmentyi.
”Pandoran ytimeen on rakennettu generaattorit, jotka tuottavat suojaavan kehän koko alueelle pitäen sen samalla avaruudessa paikoillaan. Samalla suojaava kehä estää tunkeilijoita löytämästä galaksia satelliiteillaan,” Minni selitti.
”Hämmentävää,” Santtu naurahti ja valmistautuivat laskuun. Alus tärisi epämukavasti, kun se läpäisi generaattorien aiheuttaman suojakehän. Loppujen lopuksi Turbo sai ohjattua aluksen suojakehän sisäpuolelle ja lensi korkeiden talojen yltä etsien Robertin ohjeistamaa laskeutumispaikkaa. Paikan pitäisi olla lähellä hotellia, johon heillä oli määrä mennä kisojen ajaksi.

Aluksen saatua paikalleen laskusillan edestä aukeni kirkkailla valoilla ja koristeilla varustettu kaupunki. Pandoran Galaxi oli yksi iso kaupunki ydin laatan päällä. Santtu katseli korkeita pilvenpiirtäjän näköisiä rakennuksia, jotka kohosivat kohti avaruutta. Kaupunki muistutti etäisesti New Yorkia maassa. Pilvenpiirtäjien välissä meni lentolautoja ja -skoottereita.
”Meinasiko Robert, että me kannamme kaikki nämä laukut?” Vinski tuhahti ja sai naiset kääntymään ympäri.
”Kaiketi joo,” Minni kohautti harteitaan. Porukka jakoi tavarat tasaisesti. Tai tasaisesti ja tasaisesti. Jätkät saivat kantoonsa huomattavasti painavimmat laukut. Kuusikko käveli Pandoran vilkkaalla kadulla. Kirkkaat valot ja isojen screenien välkkeet saivat vaivihkaan alkavan päänsäryn aikaiseksi.
”Ei ole sitten hetkeen ollut tällaisessa loisteessa,” Turbo totesi ja pysähtyi painamaan toviksi silmiään. Keinotekoiset silmät olivat muutenkin yliherkät valolle ja Pandoran välke ei helpottanut ainakaan miehen oloa.
”Pärjäätkö?” Minni kysyi ja silitti miehensä hauista.
”Joo enköhän hengissä selviä, joten joudut valitettavasti vielä katsomaan mua,” mies vitsaili ja sai Minnin kylmän mulkaisun.
”Idiootti,” Minni tuhahti hymyillen ja sai Turbolta suudelman poskelleen.
”Katso Minni! Sun kuva,” Milva tokaisi ja osoitti screeniä, johon oli laitettu jatkuvalla toistolla kisaajista kuvia ja planeetta mistä olivat tulleet.
”Olisivat nyt edes valinneet kuvan, joka ei ole armeijan pönötyskuva,” Minni tuhahti ja katsoi kilpasiskojaan.
”Wou mitä kaunottaria,” Vinski henkäisi. Kaikkien suut kuitenkin loksahtivat auki, kun screenillä vilahti laihasta, mutta tunteita herättävästä hahmosta kuva. Kyseessä oli Pluton kilpailija.
”Pääsikö plutolainenkin mukaan kisaan, vaikka ottaa huomioon mitä he ovat tehneet muille planeetoille?” Moto kysyi hämmentyneenä.
”Ilmeisesti,” Minni tuhahti tyytymättömästi.
”Jatketaan matkaa… mun jalkoja särkee jo nyt,” Milva valitti ja sai ystävykset jatkamaan matkaansa.

Hotelli vilisi eri planeetoilta saapuneita kilpailijoita ja heidän tukijoukkojaan sekä managereja. Jätkät katselivat suut auki mallikaunotarten perään eivätkä oikein osanneet mennä suuntaan tai toiseen. Samaan aikaan Minni oli respasta kirjannut heidät jo sisään.
”HALOO!” naiset älähtivät ja sai miehet muistamaan mitä olivat tekemässä. Kuusikko siirtyi hissiin. Hissimatka meni kiusallisessa hiljaisuudessa ja jätkät tiesivät miksi. Kopin täytti ainoastaan tarttuva hissimusiikki, joka soi hiljaa heidän yläpuolellaan. Yhtäkkiä valot alkoivat välkkyä ja saivat sankarit hämmentyneeksi.
”Mitä nyt tapahtuu?” Milva kysyi.
”Katsokaa,” Minni henkäisi ihastuneena.
Hissi oli muuttunut näköalaiseksi lasikopiksi ja hiirten edestä aukeni Pandoran kaupungin takaa paistava musta avaruus, jonka tähtitaivas peittosi. Kuuleman mukaan aamuaurinko paistoi Pandoran aivan toisella laidalla.
”Jep. Ihan kuin New York,” Santtu tokaisi ja sai ystäviensä hyväntuuliset mulkaisut.
”Onpa muuten korkea rakennus,” Vinski totesi, kun siirsi katseensa maahan.
”120-kerrosta on korkea,” Milva nälvi.
”120-kerrosta!” Vinski huudahti ja tarrasi lasiin katsoen vain, kuinka he nousivat hissin mukana kohti taivasta.
”Hivelee jo pilvenpiirtäjän korkeuksia,” Santtu naurahti.
”Tämä on pilvenpiirtäjä,” Minni vastasi ja kääntyi ovia kohden.
Samaan aikaan hissin äänimerkki kilahti ja avasi ovet. Robert nojasi hissin seinää vasten ja hymyili naiselle flirttailevaan sävyyn.
”Tervetuloa kaunotar Pandoralle,” Robert toivotti ja sai Minnin pyörittelemään silmiään. Kuusikko astui ulos hissistä.
”Tässä on ystäviesi kerros… sinä ja… miehesi,” Robert aloitti ja mulkaisi Turboa alentavasti saaden miehen kurtistamaan kasvojaan diivailevalle miehelle.
”Te olette 20 kerrosta ylempänä… missä siis ovat muutkin kilpailijat,” Robert selitti Minnille ja ohjasi tämän takaisin hissiin.
”Minni nähdään,” Milva huikkasi kaksikon perään.

Robert ohjasi kaksikon oikeassa kerroksessa huoneen ovelle. Huoneita oli harvassa toisistaan. Ilmeisemmin huoneet olivat isompia, kuin muutaman kerroksen alempana.
”Tässä on huoneenne,” Robert totesi ja avasi tammisen oven. Minni ja Turbo henkäisi ihastuneena. Keskellä huonetta oli valtava sänky, joka oli kuninkaallishengessä pedattu. Keskellä huoneen kattoa koristi valtava kattokruunu. Kylpyhuone oli ylellinen ja parveke avasi kauniin näkymän läheiselle keinomerelle.
”Tervetuloa sviittiinne,” Robert naurahti.
”Täällä saat rentoutua kisojen välissä, tämä on myös varmasti paikka josta tarpeen tullen löydän sinut,” mies jatkoi ja tarkisti huoneen kuntoa siveltämällä mahdollista pölyä sormiensa päihin.
”Tarkoittiko tuo etten saa poistua huoneestani muuta, kuin kisoihin?” Minni kysyi äreästi ja puristi kädet eteensä.
”Ei toki. Saat lähteä muuallekin, mutta tapahtumia on paljon… kuten muutaman tunnin päästä alkavat valkoiset juhlat,” Robert naurahti katsoen kelloansa.
”Valkoiset juhlat?” Turbo kysyi.
”Niin. Teemana on vain valkoinen väri. Juhlien omana tarkoituksena on tutustua muihin planeetan edustajiin sekä tehdä näyttävä ensivaikutelma,” Robert selitti.
”Vai oikein näyttävä ensivaikutelma,” Turbo naurahti puolisolleen.
”Näyttävä ensivaikutelma ei varmasti tarkoita prätkähiirten ensivaikutelmaa,” Minni naurahti takaisin.
”Älkää myöhästykö… juhlat ovat puutarhassa,” Robert tiuskaisi ja poistui jo ovesta.
”Ai niin… ennen kuin lähden. Tämä on sinulle,” Robert tokaisi ja nappasi käytävän puolelta pukupussin käteensä.
”Tuo päällä näytät lumoavalta,” mies ilakoi ja poistui paikalta. Minni katsahti Turboa, joka oli jo löytänyt paikkansa parvekkeelta.

Nainen hymyili hellästi. Laski puvun sängylle ja meni miehen seuraksi. Mies nojasi käsiinsä ja katseli tekaistulle merelle. Minni hieroi kevyesti miehen selkää, joka hymyili tälle lempeästi.
”Eikö sun pitäisi valmistautua,” Turbo naurahti naiselle.
”Kenties, mutta olisi ollut mukava hengähtää ennen kuin kisat tosissaan alkavat,” Minni vastasi ja nojasi myös käsiinsä.
”Kuulostat siltä kuin et haluaisi enää osallistua koko kisaan,” Turbo tokaisi jättäen kaksikon välille vain kiusallisen hiljaisuuden.
”Siis etkö halua osallistua näihin kisoihin?” Turbo kysyi uudelleen.
”En tiedä… osa minusta haluaa, osa ei,” Minni vastasi.
”Hei! Kun tänne asti ollaan tultu, niin et enää peruuta,” Turbo vastasi kannustaen ja käänsi naisen itseään vasten.
”Mutta Turbo,” Minni yritti.
”Ei… ei mitään muttia. Sää olet päättäväisin nainen Marsin päällä ja se päättäväisyys kantaa sut myös muualla universumissa. Vaikka voittamaan yhdet missikisat,” Turbo kannusti ja pyörähti ympäri. Hän kaappasi naisen otteeseensa ja katsoi tätä syvälle rubiininpunaisiin silmiin.
”Sää olet uskomaton,” Minni vastasi ihastuneena ja kietoi kätensä miehen kaulanympärille.
”Eikö mun pitänyt kannustaa sua koko näiden kisojen ajan,” mies ylpisteli.
”Sen jälkeen totesit noin, kun Milva oli ottanut asian esille,” Minni naurahti ja poistui sisälle jättäen miehensä monttu auki parvekkeelle. Mies juoksi naisen perään kaapaten tämän kylpyhuoneen puolelle. Nainen kiljahti ihastuneena, kun mies sulki oven heidän perässään.

Minni avasi pukupussinsa juuri, kun mies kietoi kätensä hänen ympärilleen. Samaan aikaan oveen koputettiin. Turbo käveli avaamaan oven, jonka takana heidän ystävänsä seisoivat.
”Lähettikö Robert teidät tänne?” Turbo naurahti ja kääntyi kannoillaan ympäri.
”Jos olisi, olisin tempaissut,” Vinski tuhahti ja nosti oman pukupussinsa pariskunnan sängylle.
”Ainakin hän muisti teitä valkoisilla puvuilla,” Minni naljaili.
”Hahah eihän Vinskistä edes erota valkoista väriä,” Moto naurahti ja sai muutkin mielikuvalle nauramaan.
”Kiitos kaverit… olette korvaamattomia,” Vinski tuhahti ja sai Minnin hieromaan miehen käsivartta.
”Minkälainen sun oma pukusi on?” Santtu kysyi.
”Yksi sana… tyrkky,” Minni vastasi ja nosti puvun pussista.
”Ainakin siinä on syvä kaula-aukko, jos ei muuta,” Milva tokaisi puristaen kädet eteensä.
”Äläpä…” Minni puuskahti.
”Robert taisi tehdä tämän tarkoituksella,” Turbo vastasi tympeänä. Minni halasi miestä kevyesti. Turbo huokaisi syvään. Robert oli saanut miehen potemaan hieman mustasukkaisuutta, vaikka hän tietyllä tavalla tiesikin ettei hänen tarvitsisi naisesta olla huolissaan.
”Pitää varmaan alkaa pukeutumaan, ettei herra manageri vedä suurempia pultteja,” Moto tokaisi. Ystävykset nyökkäilivät toisilleen.

Minni valmistautui vessan puolella. Milva oli auttanut laittamaan naisen hiukset nutturalle takaraivolle. Muutaman suortuvaisen kasvojen puolella nainen oli itse saanut kiharrettua. Minni viimeisteli vaalean meikkinsä ja katsahti itseään peilistä. Epävarmuus vallitsi naisen kropassa. Koputus sai naisen huomion.
”Niin,” Minni vastasi ja Turbo astui ovesta sisään.
”Robert lähetti nämä,” mies tokaisi alakuloisena ja ojensi naiselle korurasian. Minni katsahti epävarmasti miestä ja avasi rasian tämän käsissä. Minni huokaisi syvään.
”Olisi pitänyt arvata,” nainen huokaisi ja nosti rasian pöytätasolle.
”Meillä on 15minuttia aikaa,” Turbo vastasi naiselle ja hieroi kevyesti tämän selkää. Minni katsoi haikeana miehen perään, joka sulki oven perässään. Minni katsoi kimaltavaa jalokivi kaulakorua ja yhteensopivia korvakoruja. Nainen irrotti korut rasiasta ja puki ne ylleen. Tämän jälkeen nainen puki miehen antaman spagettiolkaimilla varustetun pienillä kristallikivillä koristellun valkoisen ihon myötäisen iltapuvun. Minni asetteli puvun paremmin päälleen ja katsoi syvää kaula-aukkoa. Naisesta tuntui, että hänen rintavarustuksensa pongahtaisivat puvusta ulos. Minni katsoi kuontalonsa vielä peilistä. Hän näki itsensä sellaisena, joka ei ollut. Kuitenkin nainen pyyhkäisi epävarmuuden aallon mielestään syvällä huokaisulla. Kengät jalkaan vielä ja nainen oli valmis.

”Wauuuu sää näytät tyrmäävälle,” Milva huokaisi ja käveli naisen luokse.
”Kiitos… tuntuu vain niin tyrkylle,” Minni vastasi äkäisesti ja yritti saada kaula-aukkoa hieman pienemmäksi.
”Hei sää oot vuosia pitänyt nämä tytöt piilossa… nyt tuuletat niitä,” Milva naurahti ja kohautti naisen rintoja tuttavallisesti saaden Minnin nauramaan.
”Mistä sää tiet onko ne tyttöjä?” Minni kysyi naureskellen ja asteli naisen ohi. Milva nauroi makeasti naisen kommentille.
”Sää olet tosi kaunis,” Turbo keskeytti kaksikon naljailun. Minni katsoi hymyillen sängyllä istuvaa kullanruskeaa hiirtä, jonka vankkaan kehoon istui valkoinen smokki, kuin nenä päähän. Minni suukotti miestä kevyesti.
”Lähdetään ennen, kuin herra manageri repii peliverkkarinsa,” Moto tokaisi ja avasi oven. Milva tarttui miehensä käsipuoleen ja lähtivät kohti hissiä. Minni sulki sviitin valot ja otti Turbon käsipuolen vastaan, jota mies tarjosi kohteliaasti naiselle.

Kuusikko käveli puutarhaan, jonka polku oli valaistu valkoisilla valoilla. Ovi aukkoa koristi valkeista ja hopeisista kukista tehty köynnökset. Itse juhlatila oli verhoiltu teemaan sopivaksi. Tarjolla oli alkumaljoja, suuri jääveistot oli nostettu keskelle juhlatilaa. Pitkään juhlasaliin oli peräkkäin saatu neljä hopeista kattokruunua, jotka valaisivat tilan kauniisti. Tarjoilijat tarjoilivat pikku purtavia ja juotavia.
”Ei olla sitten varmaan koskaan oltu näin fiineissä juhlissa,” Vinski henkäisi.
”Marsissa ei ole ollut mahdollisuus edes järjestää tällaisia juhlia,” Minni tokaisi.
”Rontti ei kyllä ikinä usko tätä,” Moto jatkoi. Tarjoilija ojensi kuusikolle maljat. Minni ohjasi ystävykset sisään. Tilan kummallakin reunalla oli nostettu 8 televisiota, joissa oli planeetta järjestyksessä jokainen kilpailija lyhyesti esiteltynä. Tai kaikki muut paitsi Maa. Minni käveli oman esittelynsä luokse.
”Kaunis, ymmärtäväinen ja empaattinen nuori nainen?” Turbo pohti.
”Ihan kuin suoraan satukirjasta,” Minni naurahti ja katsoi miestään.
”Mää olisin lisännyt temperamenttinen Marsin puolustaja,” Vinski nälväisi ja sai Minnin hyväntuulisen mulkaisun.


”Hei! Sää olet varmasti Carbine,” nuori nainen sanoi hiirten takana. Minni ja jätkät kääntyivät ympäri katsoen nuorta pitkää liskomaista naista. Naisen suomuinen iho kimalsi kauniisti valojen alla. Liilat hiukset olivat kiedottu juhlavalle ponnarille olkapäälle.
”Joo olen. Ja sinä olet?” Minni esitteli kohteliaasti kätellen naista.
”Pamela Mersius… Numero 4.Jupiterin edustaja,” nainen esitteli itsensä.
”Hauska tavata Pamela,” Minni vastasi naiselle.
”Ensi kertaa kisoissa?” Pamela kysyi, kun aisti naisen epävarmuuden.
”Kyllä. Mun niin sanottu ’’manageri’’ bongasi minut omalta työpaikaltani,” Minni selitti. Turbo vinkkasi nopeasti naiselle lähtevänsä katsomaan mihin Moto, Milva ja Santtu olivat jääneet.
”Poikaystävä?” Pamela kysyi.
”Joo… lupasi kannustaa minua näiden kisojen ajan,” Minni vastasi ihastuneena.
”Super söpöä… omani jäi kotiin… onneksi,” Pamela naurahti saaden Minninkin rentoutumaan.
”Miten niin onneksi?” Minni kysyi.
”Jos tapaisit niin, ymmärtäisit paremmin,” Pamela totesi epämääräisesti.
”Mutta, siis sun manageri bongasi sut työpaikaltasi?” Pamela jatkoi.
”Kyllä vain,” Minni henkäisi ja siirsi suortuvaansa.
”Mutta eikö Mars ole ihan kuollut ja kuopattu… eihän siellä ole…” Pamela tokaisi ja henkäisi syvään tajuten itse asian laidan.
”Sää olet sotilas!” nainen älähti ja sai useamman silmäparin naiseen.
Minni hieroi ohimoaan peitoten hieman kasvojaan, joka ei sinänsä auttanut mitään.
”Joo niin olen… itse asiassa johdan koko armeijaa ja osittain vapaustaistelijoita,” Minni vastasi nielaisten noloutensa kurkusta alas. Pamela katsoi hieman vaisulla hymyllä naista.
”Siistiä. Mars on kokenut kuitenkin kovia vuosien mittaan,” Pamela vastasi naiselle.
”Niinhän se on… Enkä tiedä miten pystyn keskittymään näihin kisoihin, kun yksi meidän edustajista on planeetalta joka on saanut Marsin ja osan Maapallosta kärsimään,” Minni hieroi ohimoaan.
”Ai niin… Pluto,” Pamela henkäisi. Minni hymähti tyytymättömänä.


”Jos olen rehellinen… niin Pluto yritti saada ostettua Jupiterinkin, mutta eivät onnistuneet,” Pamela huokaisi.
”Jupiterilla on pikkaisen isommat rahkeet laittaa Plutolle vastaan… Teillä on suurin planeetta koko linnunradalla,” Minni naurahti ja sai Pamelan leveästi hymyilemään.
”Saturnus on melkein yhtä iso,” Pamela tokaisi hyväntuulisesti.
”Onko Saturnuksesta kissa edustajana?” Minni vinkkasi silmäänsä. Pamela nyökkäsi naiselle hymyillen. Hän oli sanomassa Minnille jotain, kun Turbo keskeytti kaksikon.
”Pluto kello 12,” Turbo totesi ja sai kaikkien katseen oviaukolla seisovaan naiseen. Nainen oli sininen, sankareita yllättävä laiha plutolainen. Nainen oli pukeutunut hapsumekkoon ja naisen ilme oli hyvinkin tuima. Hän seurasi muita juhlijoita alentavasti.
”Clara Camembert,” Pamela kuiskasi Minnille.
”Camembert?” Moto kysyi ja katsoi ystäviään.
”Ylipäällikkö Camembertin sukulainen?” Turbo kysyi.
”Tytär,” Pamela tokaisi sankareille, jotka jäivät hämmentyneenä katsomaan plutolais naista, joka edusti itseään yksistään.

Vai on Pluton pyylevällä pomokalalla tytär? Saas nähdä mitä tää silakka suunnittelee

Olihan tällä limakalalla anoppikin . Saa nähdä siis mihin tarina vie.

Ai niin joo olikin [You must be registered and logged in to see this image.] . Kausi 2 jakso 3 Kivikasvo

Juuri se