Voimaa mytologiasta! K7

Tittle: Voimaa Mytologiasta!
Author: Prätkisfan2
Genre: Action and little humor
Pairing: Ei parituksia
Rating: K7
Disclaimer: En omista prätkähiiriä, enkä saa ficistä minkäänlaista rahaa. Ainoat hahmot jotka minulle kuuluvat ovat omat OC.hahmoni
Summery: Leipäjuusto on hakenut hiirille ongelmia vanhasta mytologisesta tarinasta. Hahmo tulee järisyttämään Chicagon maaperää, mutta ei kenties ole niin paha kuin Leipäjuusto on olettanut. Leipäjuustolle kuitenkin koituu ongelmia hiirten saadessa apua yllättävistä välineistä taistelussa häntä vastaan.
Warning: Prätkähiiri tappelua.

A/N: Tarina pohjautuu kreikkalaiseen mytologiaan ja sisältää oikeaa teoriaa. Alkuperäisessä mytologiassa hahmot ovat paljon synkempiä ja teot julmempia, kuin tässä tarinassa


Viilenevä syysilma kantautui Santun avonaisen tallin ovista sisään. Nainen peruskorjasi jätkien moottoripyöriä, mutta vilun väristykset estivät naista jatkamasta. Santtu nousi seisomaan laittaakseen tallin ovet kiinni. Horisonttiin jälleen kohoava löyhkätorni sai naisen puristelemaan päätään. Leipäjuuston tornin juurella ei juurikaan ollut näkynyt liikehdintää muuta, kuin työmiesten osalta. Santtua epäilytti selkeästi. Löyhkäpallo oli kadonnut johonkin ja nainen tiesi miehellä olevan varmasti jälleen suunnitelmia saada Chicagon tasapaino epätasapainoon, jollain konstilla. Olihan plutolainen yrittänyt leikata Chicagon irti maasta, varastaa muinaisesta ajasta maata viedäkseen kaupunki mukanaan, hävittää luonnonvaroja kuten rikkiä, varastaa yksi järvi ja mitä kaikkea muuta. Naista ei mitenkään yllättäisi, että haiseva plutolainen koskisi seuraavaksi eläimiin tai hankkisi uuden superkonnan hiiriä vastaan. Nainen oli juuri saamassa ovet kiinni, kun yksittäinen ovi avattiin metalliovien vieressä.
”Yyhh… pirun kylmä,” Vinski kalisutteli hampaitaan ja hieroi kylmettyneitä käsiään yhteen.
”Jep… talvi tulee,” Santtu huokaisi ja jatkoi miesten pyörien korjaamista.
”Tarvitsetko apua?” Moto kysyi.
”En mää usko. Mites piha?” nainen naurahti ja katsoi jätkiä.
”Roskat siivottu ja lehdet lakaistu,” Turbo nälväisi naiselle, joka nyrpisti miehelle huvittuneena nenäänsä.

Nainen ei ollut jaksanut kuunnella miesten tekemisen puutteesta tullutta valitusta, joten nainen oli laittanut kolmikon piruuttaan pihahommiin.
”Oletteko muuten huomanneet Leipäjuustossa jotain poikkeuksellista?” Santtu kysyi.
”Kuten mitä?” Vinski kysyi avaten kotikaljatölkkinsä.
”No vaikka esimerkiksi sen, että sitä hajupalloa ei ole näkynyt mailla halmeillakaan sen jälkeen, kun romutitte hänen torninsa,” Santtu mulkaisi miehiä. Kolmikko näytti hieman mietteliäältä.
”Veikkaako sää, että Leipäjuusto suunnittelee jotain?” Turbo kysyi.
”Ai että epäilenkö? Leipäjuuston konnatkaan ei ole edes lähimailla. Vai oletteko te nähneet rasvaläikkiä pitkin kaupunkia?” Santtu älähti. Nainen putsasi työkalunsa ja asetti ne paikoilleen.
”No kieltämättä rasvan katku on hävinnyt kaupungista,” Moto hieroi leukaansa.
”Eli Leipäjuusto kätyreineen on kaupungin ulkopuolella,” Turbo tokaisi hieroen mietteliäänä leukaansa.
”Voi olla… mutta mitä se ikinä onkaan niin se ei tule olemaan hyvä asia,” Santtu vastasi miehille, jotka jäivät ajattelemaan asiaa tarkemmin.

Toisaalla naisen epäilykset osuivat oikeaan. Leipäjuusto kätyreineen suunnitteli selkeästi jotain hiirten päänmenoksi. Lihava plutolainen seisoi kallion kielekkeellä katsellen kauempana olevaan laaksoon, jossa oli suuri lammasfarmi.
”Loistavaa,” plutolainen murahti ja sekoitti teekupissaan kuumana höyryävää juotavaa.
”Mikä teidän juustoisuutenne?” hullu professori kalisutteli samalla hampaitaan. Nuikki oli vaihtanut professoritakkinsa vahvempaan syystakkiin, mutta meinasi silti jäätyä pystyyn. Kaulaliinan mies oli kietonut tiukasti kaulansa ympärille.
”Se, että tuo lammastilan asukkaat ovat pian minun hallinnassani,” plutolainen naurahti.
”Mitä ajattelitte tehdä lauhkeilla eläimillä?” Nuikki mateli.
”En tee eläimillä mitään… Tarvitsen vain niiden lämmikkeet,” Leipäjuusto tokaisi.
”Eikö olisi helpointa, vain pyytää farmin omistajalta lampaat villat?” Nuikki pohti ääneen.
”Ei! SENKIN SENIILI SEINÄKELLO!” Leipäjuusto ärähti proffalle, joka huudon voimasta lennähti taakse päin. Leipäjuusto otti miehen takin kauluksista kiinni.
”Ymmärrätkö kuinka arvokasta lampaan villa on? Ja konnana minä varastan lampaat, jolloin minun ei tarvitse maksaa itse mistään, vaan tienaan ylipäälliköltä kokonaisen omaisuuden myydessäni villat Plutoon,” Leipäjuusto hönki ja sai professorinsa pyörtymään jalkoihinsa.
”NUIKKIIII!” Leipäjuusto karjaisi ja luikku professori nousi vaivoin seisomaan.
”Ja tarvitsen nimenomaan sinun apuasi siihen, että ne vikisevät viiksi korvat pysyvät pois kimpustani!” Leipäjuusto naurahti ilkeästi.
”Mitä me keksitään teidän juustoisuutenne?” proffa kysyi. Plutolainen asteli vanhaan perävaunuun ja etsi itselleen kirjaa.
”Aah… mytologian aarteet!” mies henkäisi ja pyyhki pölyt kirjan kansien päältä.
”Me tarvitsemme hänet…” plutolainen naurahti ja näytti kuvaa professorilleen. Professori naurahti ilkeästi hieroen käsiään yhteen.

”Mää en ymmärrä mistä me voitaisiin Leipäjuusto edes löytää?” Santtu huudahti Vinskin korvaan miehen kurvatessa kalakukon tornin juurelle.
”Kaiketi täältä löytyisi jokin vihje, jos on tullakseen,” Moto vastasi naisen kysymykseen.
”Leipäjuuston tuntien se ei lähde kertomatta syytä,” Turbo naurahti ja sai Santun pyörittämään huvittuneena päätään.
”Kieltämättä voit olla oikeassa,” Santtu vastasi ja osoitti öljyläikkää maassa.
”Rasvanahan pitäisi pukea paremmat haalarit päällensä, jos ei aina halua olla kertomassa pomolleen missä menevät,” Moto tuhahti.
”Seurataan sitten öljyläikkiä,” Turbo komensi. Santtu istui takaisin valkean hiiren kyytiin ja nelikko lähti seuraamaan Rasvanahan aiheuttamia jälkiä.
”Kuinka kauas ne on oikein menneet?” Vinski kysyi, kun tovin ajettuaan jäljet jatkuivat edelleen, mutta Leipäjuustosta itsestään ei näkynyt merkkiäkään.
”Jatketaan vain, kyllä nää jäljet johonkin kohtaan on loputtava,” Turbo huikkasi kolmikon ensimmäisenä.
”Eikä tarvitse kauaa enää jatkaa,” Moto tokaisi, kun näki edessään Leipäjuuston konnien ottavan lepoa.
”Ihan kun ne ei haluaisi edes huomata meitä,” Vinski ärähti.
”No katsotaan, että ne huomaa meidät… ja ei kun HANAT!”
”AUKIII!” jätkät huusivat ja hanttapuliklaani haukotteli edelleen tekemättä elettäkään hyökätä jätkiä vastaan. Räjähdys heidän ajokkiensa juureen sai heidät vain karjahtaen lentämään taakse päin. Jätkät ajoivat kätyreiden läpi ja katsoivat toisiaan kummastellen. He pysähtyivät vähän matkan päähän ja katsahtivat taakse jäänyttä romukasaa ja vaikeroivia hanttapuleja.

”Hei mitä tää nyt on?” Vinski tuhahti.
”Jea miksi ne ei hyökännyt vastahyökkäystä?” Moto ärähti.
”Jokin haiskahtaa,” Turbo pohti.
”Ja se ei varmasti ole mitään kaunista,” Santtu jatkoi. Jätkät heristelivät korviaan.
”Metsästä kuuluu outoa ääntä,” Moto tokaisi vihaisena ja punainen silmä hohti ärtymyksestä. Suuret rasahdukset ja tömähdykset kantautuivat kauempaa havumetsästä.
”Ihan kun puut kaatuisivat jonkin tieltä,” Santtu tokaisi mietteliäänä. Nelikon huomion sai yläpuolellaan lentävä pelästynyt lintuparvi.
”Jotain on tekeillä,” Turbo hymähti ja käänsi katseensa metsään.
”Varokaa!” Santtu huudahti, kun suuri kuusi oli kaatumassa heidän päälleen. Raskas kuusi pölläytti maassa olevaa hienoa hiekkaa ilmaan ja peitti hiirten näkyvyyden. Santun pitkä pelokas kiljahdus kuului loittonevalta ja kohoavan korkeuksiin.
”Ouh…” jätkät vaikeroivat ja katsoivat hiekkapölyn taakse horisonttiin katoavaa mustaa varjoa.
”Mikä tuo on?” Moto kysyi järkyttyneenä.
”Se vei Santun!” Vinski älähti.
”JÄTKÄÄT!” Santun loittoneva ääni kuului kauempaa.
”Perään!” Turbo murahti. Musta varjo vilkaisi taakseen nähdessään, kun häntä seurattiin ja kaatoi muutaman ison puun jätkien eteen. Hiekkapölyn vuoksi näkyvyys oli huono ja viimeiseen kaadettuun puuhun jätkät törmäsivät.
”JÄTKÄÄÄÄÄT!” Santtu huusi edelleen kuulematta kuitenkaan ettei jätkät seuranneet häntä.

Hetkeä myöhemmin jätkät palasivat tajuihinsa ja katsoivat eteensä. Muutama kaatunut puu teki maisemasta hieman karun, mutta muuten huomattavaa tuhoa ei tumma hahmo ollut saanut aikaan.
”Mikä se oli?” Moto kysyi ja kiersi puun toiselle puolelle katsoen maisemaa, johon musta varjo oli kadonnut. ”Ja ennen kaikkea mikä se oli?” Turbo henkäisi nostaen vaurioituneen moottoripyöränsä kahdelle renkaalle.
”Ja mihin se vei Santun?” Vinski kysyi.
”Paha sanoa, kun se on jatkanut polkua eteenpäin, tuhoamatta sen enempää kuitenkaan metsää,” Turbo vastasi hieroen niskaansa.
”Ja me ei saada sitä kiinni niin kauan, kun meidän moottoripyörät on tuossa kunnossa,” Moto ärähti.
”Leipäjuuston konnat otti ainakin jalat alleen,” Vinski tokaisi, kun ei nähnyt hanttapuleja missään.
”Mikä ylläri,” Moto tuhahti.
”Katsotaan kuinka pahasti pyörät on ottanut osumaa ja lähdetään jatkamaan tietä samaan suuntaan, kuin se hahmokin,” Turbo ohjeisti veikkojaan, jotka hyväksyivät veikkansa päätöksen.

Tovia myöhemmin jätkät saivat moottoripyöränsä ajokuntoon. Osa pyörien aseista oli vaurioitunut toimimattomaan kuntoon, mutta jätkien ainoa tavoite oli tällä hetkellä löytää musta hahmo, joka Santun oli vienyt mukanaan.
”Mää olen ihan varma siitä, että Leipäjuusto on sen tumman hahmon takana!” Vinski huikkasi Turbon perästä.
”Niin varmasti onkin… mutta näillä aseilla meidän on mahdoton taistella Leipäjuustoa vastaan,” mies vastasi veikkansa pohdintaan.
”No onneksi se hahmo jätti jäljet peräänsä,” Moto tokaisi. Samaan aikaan Santtu nojasi hahmon nyrkkiä vasten. Hahmo oli hieman hellittänyt naisen ympäriltä otettaan, kun tämä ei enää rimpuillut vastaan. Santtu katsahti maahan. Olisi pitkä pudotusmatka, jos hahmo päättäisi irrottaa otteensa. Tasainen urahdus kaikui hieman ylempää. Hahmo oli jättiläinen ja sen hengitys kuulosti raskaalta ja urahdusmaiselta. Tömähdykset kaikuivat maata vasten jättilaisen ottaessa askelia kohti laaksoa.
”Mihin viet minut?” Santtu ärähti isolle hahmolle. Hahmo murahti pienesti vastaamatta naisen kysymykseen.
”Ilmeisesti ei ymmärrä samaa kieltä,” Santtu pohti ja nojasi omaa nyrkkiään vasten. Nainen kohotti itseään pienesti, kun näki vastassaan tutun violetin limusiinin, kolmipyöräisen moottoripyörän ja liudan hanttapuleja ajokkiensa kanssa.
”Voi ei,” Santtu huokaisi.

Jättiläinen pysähtyi Leipäjuuston jalkojen juureen ja laski Santun eteensä maatasolle. Voi, että kun tasainen maa tuntui hyvälle naisen jalkojen alla. Santtu katsahti taivaalle ja näki hahmosta vain ääriviivat auringon paistaessa hahmon takana.
”Hyvää työtä ystäväiseni!” Leipäjuusto naurahti ja käski sotilaitaan ottamaan naisen kiinni.
”AUH!” Santtu älähti hanttapulien vääntäessä naisen käsiä. Hahmo kyykistyi ja pyyhkäisi hanttapulit naisen kimpusta.
”Ei,” kaikumainen ääni murahti.
”Mitä nyt? Minä olen pomosi ja käsken sinua tekemään niin, kuin sanon!” Leipäjuusto ärähti vihaisena hahmolle.
”Naista et satuta…” jättiläinen vastasi plutolaiselle, joka pelästyi hieman tämän etusormea, joka osoitti isoa limapalloa uhkaavasti.
”Hyvä on… lupaan olla hellempi naiselle,” Leipäjuusto vastasi kalisuttaen pelokkaasti hampaitaan.
”Hyvä,” hahmo sanoi ja nousi seisomaan. Hahmolla oli päällään polviin asti ylettyvä ruskeasta kankaasta tehty tooga. Hauiksien kohdalle oli taottu isot kultaiset käsikoristeet ja jalkoja koristi sandaalit, joidenka narut oli kierretty pohkeiden ympäri.
”Nyt. Lampaat!” hahmo murahti.
”Kyllä, kyllä, aivan… ne ovat tuolla,” Leipäjuusto osoitti ja jättiläinen lähti plutolaisen osoittamaan suuntaan. Leipäjuusto huokaisi helpotuksesta, kun jättiläinen oli mennyt.
”Pitäkää naisesta kiinni, mutta varokaakin satuttamasta häntä ettei tuo luolalasse muussaa teitä pieniin osiin,” Leipäjuusto ärähti hanttapuleilleen.

Jätkät ajelivat hahmon jalanjälkien perässä.
”No katsos vaan!” Leipäjuusto murahti, kun tiiraili kiikareiden avulla suuntaan josta jätkät olivat tulossa.
”Piiloutukaa. Nuo syöpäläiset eivät saa tietää mitä puuhailemme,” Leipäjuusto komensi ja hanttapulit vetivät naisen piilopaikkaansa hetkeksi. Jätkät pysähtyivät toviksi paikoilleen.
”Tässä se on ollut,” Vinski tokaisi.
”Ja jatkanut tuohon suuntaan,” Moto jatkoi ja osoitti suuntaa johon jättiläinen oli mennyt.
”Täällä haisee oudolle,” Turbo nyrpisteli nenäänsä. Vinski ja Moto avasivat kypäriensä visiirit haistellen ilmaa.
”Hieman juustoinen ja rasvainen,” Moto hymähti.
”Leipäjuusto ja Rasvanahka on ollut täällä,” Vinski murahti. ”Ja se hahmo on ihan varmasti Leipäjuuston uusi superkonna,” Turbo irvisti vihaisena.
”Jatketaan matkaa… kenties löydämme sen hahmon ja saamme selville mitä se teki Santulle,” mies jatkoi komentavasti ja sai veikkansa nyökkäisemään hyväksyvästi. Jätkät jatkoivat suuntaan johon hahmo oli mennyt.
”Huh se oli lähellä!” Leipäjuusto tokaisi ja astui ulos piilostaan.
”Nyt suunnitelman pariin parahin professorini,” Leipäjuusto naurahti ilkeästi hieroen käsiään yhteen.
”Ah mielelläni teidän juustoisuutenne,” Nuikki mateli ja lähti käynnistelemään koneitaan.

Kolmikko oli ajanut pienen kukkulan päälle.
”Tuo se on,” Vinski henkäisi ja katsahti laaksoon, jossa iso hahmo istui lampaiden kanssa niityllä.
”Mikä se on?” Moto kysyi.
”Jättiläinen kenties,” Turbo pohti epäilevästi.
”Mennään kysymään,” Vinski henkäisi ja sai Turbon nappaamaan tämän hännästä estäen tämän toiminnan.
”Mitä nyt? Tuo iso möhkäle tietää Santusta,” Vinski älähti ja sai jättiläisen kääntämään katseensa kolmikkoon. Turbo ja Moto katsahtivat suurta miehen ulkomuotoa muistuttavaa jättiläistä suut ammoisen auki.
”Mitä nyt?” Vinski kysyi ja käänsi katseensa veikkojensa katseiden osoittamaan suuntaan. Vinskikin pelästyi hieman ja ei kysynyt enää typeriä. Jättiläisellä oli ruskeat kiharat hiukset, kasvoja koristi muutama taistelu arpi. Mies hahmo muistutti ihmistä muutoin, mutta kahden silmän sijasta, kasvoja koristi vain yksi iso silmä keskellä otsaa. Silmä oli tumman ruskea ja näytti vihaiselta. Lampaan määkynä sai jättiläisen huomion takaisin tekemäänsä asiaan ja silitti etusormellaan hellästi valkeaa keräkasaa. Lampaat nauttivat saamastaan huomiosta.
”Lammaspaimen?” Moto kysyi.
”Ehkä lähestymme kuitenkin varoen,” Turbo ehdotti ja nousi pyöränsä selästä. Kaksikko mulkaisi toisiaan ja lähti kullanruskean veikkansa perään.
”Hei!” Turbo huudahti ja sai jättiläisen katsomaan mieshiirtä.
”Ei tarvitse huutaa, kuulen vähemmälläkin,” jättiläinen murahti ja jatkoi lampaiden kaitsemista.
”Olisiko mitenkään sopivaa, jos saisimme kysyä sinulta yhtä asiaa?” Turbo kysyi ja katsahti veikkojaan, jotka saapuivat miehen vierelle.
”Se koskee sitä naista? Eikö vain?” jättiläinen kysyi.
”No kieltämättä olisi hirveän kiva, jos kertoisit mihin veit ystävämme,” Turbo naurahti hermostuneena.

Jättiläinen pohti selkeästi sanomisiaan.
”En minä voi,” jättiläinen vastasi hieman pahoittelevaan sävyyn.
”Miten niin et voi?” Moto kysyi huolestuneena.
”Meille olisi todella tärkeää, jos voisit auttaa meitä,” Turbo aneli hieman. Jättiläinen huokaisi niin voimakkaasti, että läheisen puun latvat heilahtivat.
”Santtu on meidän tärkeä ystävä ja me ei haluta, että häneen sattuu,” Turbo selitti.
”Se oli, se haiseva pallo,” jättiläinen tuhahti edelleen surkeana.
”En olisi halunnut edes auttaa sellaista, mutta hän uhkasi satuttaa rakastettuani ja näitä lampaita, jos en suostu,” hän jatkoi ja sai jätkien katsahtamaan toisiaan.
”Leipäjuusto on paha… hän haluaa tuhota tämän planeetan. Siksi olemme täällä, ettei hän onnistuisi. Santun sieppaaminen oli, vain yksi keino pitää meidät kaukana hänestä,” Turbo jatkoi selittämistä.
”Olen pahoillani… minulla ei ole vaihtoehtoja,” jättiläinen huokaisi ja painoi kasvonsa polviaan vasten.
”Aina on vaihtoehto… me autetaan sua, jos autat meitä,” Turbo ehdotti ja sai jättiläisen kiiluvan silmän katsomaan itseään. Turbo kohautti kulmaansa kysyvästi.
”Te ette pelkää minua?” jättiläinen kysyi.
”Nooh… ehkä hieman. Olet kuitenkin 10 kertaa isompi, kuin me,” Turbo hymähti pienesti ja kohautti harteitaan.
”Pelkää? Prätkähiiretkö pelkää?” Vinski älähti ja sai Turbon sekä Moton vilkaisemaan vihaisena tätä.
”Tiesin olevani friikki tässä maassa,” jättiläinen vastasi apeana.
”Olemme vain hämillämme. Ei olla koskaan tavattu sinunlaistasi miestä,” Turbo kommentoi.
”Jea… ja pahoittelut tuon suupaltin puolesta. Se ei aina ajattele sanomisiaan loppuun,” Moto komppasi ja nappasi Vinskin kainaloonsa pidellen tämän suuta, kun oli taas avaamassa sen typerän kommentin myötä.
”Mitä sanot? Saataisko me apua sinulta?” Turbo kysyi. Jättiläinen katsoi lampaita.
”Lupaatteko isäni Poseidonin nimeen?” jättiläinen kysyi.
”Sopii… kuka ikinä onkaan. Maan historia hieman hakusessa siis,” Turbo kohautti harteitaan. Jättiläinen ojensi miehelle etusormensa hymyillen, jota mies lupaukseksi kätteli.
”Ai niin… mää olen Turbo, harmaa jätti on Moto ja suupaltti on Vinski,” mies esitteli.
”Ja minä olen Polyfemos… kyklooppiklaanin jäsen,” Polyfemos esitteli itsensä.
”Hauska tavata Polyfemos ja tervetuloa tiimiin,” Turbo naurahti ja sai miehen leveästi hymyilemään.

IIKS, mä rakastan Kreikan mytologiaa !! Tää tarina tulee olemaan niin siisti näin ensi lukemasta päätellen. Olenko oikeassa jos sanon ettei tää Polyfemos ole ihmissyöjä eikä sitä sokaista?

Juu ei ole eikä sokaistu olisi ollut vähän eri kategoriaa kuin K7 siinä kohtaan

Joo totta . Tykkään

Tarina vaikutti tosi mielenkiintoiselta ja itsekin tykkään vanhoista tarinoista ja eri alueiden legendoista.
Sinulla on vain monessa tekstissä se, että koko kappale on kirjoitettu yhteen pötköön vaikka en itse lukihäiriöstä kärsikään, tekstin lukeminen noin on todella raskasta ja välillä kärryillä pysymiseen vaikeuttaa se, kun ei ihan tiedä kuka milloinkin on äänessä.
Tämä saattaisi myös tuoda lukijoita lisää, kun teksti olisi selkeämpää
Mielikuvitusta ja luovuutta sinulla selvästi on

Kiitos kommentista . Itse yritän parhaani mukaan jakaa kappaleita ja kirjoitan siten miten olen oppinut kirjoittamaan joskus kappaleen jakaminen onnistuu helpommin mutta joskus kappaleesta tulee vain vaikea itselle katkaistavaksi. Yritän jatkossa kiinnittää vielä siihen enemmän huomiota.

Ole hyvä vain

Jännittävä alku. Mielenkiinnolla jään oottamaan jatkoa

Täytyy kyllä vähän tohon Minden kommenttiin yhtyä, että mulla siis silmät harittaa pikkasen tällee ruudulta lukiessa ja tosiaan yleensä jos on teksti tällee putkee nii huomaan et joitain kohtia joudun sit sahailemaa ku yritän ettiä et mikä lause kuuluu millekki riville
Mun omaa lukukokemusta tällänen yhteen kirjottaminen ei kyllä häiritse nii paljo, et jättäisin sit lukematta, mut jos toiveita saa esittää nii ois hirmu kiva et ainaki jokanen vuorosana ois omalla rivillää

Kiitos palautteesta Voin tähän tekstiin korjata pyydetyt muokkaukset, mutta pidempiin tarinoihin jotka ovat kesken menee vielä samanlaisella kirjoitustyylillä (Liian raskasta lähtee korjaamaan)