Yllätys! K7

Tittle: Yllätys!
Author: Prätkisfan2
Genre: Romance/fluff, drama, little Angst. and little Action
Pairing: Turbo/Minni
Rating: K7
Disclaimer: En omista prätkähiiriä, enkä saa ficistä minkäänlaista rahaa. Ainoat hahmot jotka minulle kuuluvat ovat omat OC.hahmoni
Summery: Turbo ja jätkät viettävät Chicagossa letkeää kesäpäivää, kun Santun tallille ilmestyykin yhtenä iltana odottamaton parivaljakko. Kuinka mahtaa Turbon käydä, kun kauan odotettu rakkaus palaakin miehen elämään aivan yllättäen kertoen samalla totuuden seuralaisestaan?
Warning: Kinaamista, parisuhdeongelmien selvittelyä, Prätkähiiri tappelua.

A/N: Lyhyt tarina! Tämä tarina tuli ihan puskista ja päätin sen näiden pidempien tarinoiden väliin nopeasti kirjoittaa. Ei ollut alun perin suunnitelmissa!
Saa nauttia

”SENKIN VIETÄVÄN VIIKSITURVAT!” Leipäjuusto huusi kallionkielekkeellä roikkuen. Jätkät katsoivat alempana ylöspäin pyrkivää plutolaista. Leipäjuusto oli yrittänyt hakata kallioista soraa tehden siitä hiekkapölyä Plutoon betoni tarvikkeeksi. ”Hahhahha taisit unohtaa, että prätkähiiret ovat edelleen kaupungissa limapunkero,” Vinski ilkkui saaden veikkansa nauramaan. ”Eiköhän se tuolta jälleen ylös räpiköi,” Moto tokaisi. ”Eiköhän se taas parin päivän jälkeen muistuta olemassa olostaan meille,” Turbo naurahti. ”Muistutetaan sitä, että vasta parin päivän päästä,” Moto tokaisi ja avasi moottoripyöränsä tykit. Turbo ja Vinskikin avasivat tykit. ”Ei… antakaa… antakaa armoa,” Leipäjuusto anoi nähdessään jätkien suunnitelmat romuttaa hänen loputkin suunnitelmansa. Jätkät laukaisivat ohjukset suoraan Leipäjuuston rakennuttaman luolan sisälle saaden ison plutolaisen tippumaan kohti suoraan alas. Jätkät nauroivat makeasti ja kurvasivat kohti takaisin Chicagon keskustaa. ”Siellä olisi jalkapallo ottelu stadionilla tänään? Mitäs sanotte?” Vinski kysyi ja keuli hetken moottoripyörällään. ”Santulla oli meille jotain asiaa kuulemma,” Turbo muistutti. ”Niin parasta mennä katsomaan mitä sillä oli,” Moto komppasi veikkaansa. ”Niin ja sen jalkapallopelin näkee myös telkkarista,” Turbo naurahti ja nosti moottoripyöräänsä vauhtia. Vinski risti kätensä hetkeksi, mutta lähti kuitenkin miesten perään.

Santun tallilla nainen nosti tarjottavia pöytään. Moottoripyörien ääni sai naisen huomion ja avasi miehille tallin ovet. ”Hei söpöliini!” Vinski lirkutteli. Santtu pyöritteli silmiään ja nosti popparikulhon kanssa pöytään. ”Mitäs tämä nyt on?” Turbo kysyi. ”Sieltä tulee jalkapallopeli. Mietin, että jos vietettäis letkeää kesäpäivää jalkapallon ja hyvän ruoan merkeissä,” Santtu ehdotti ja näytti pöytää. ”Mahtava idea!” Moto naurahti ja nappasi kotikaljapullon pöydältä. ”Me luultiin, että sulla on joku vakavakin asia,” Turbo henkäisi ottaen vastaan Motolta kotikaljapullon. ”Pakkohan teitäkin on vähän peloteltava,” Santtu iski miehelle silmää. ”Hei! Me ollaan sankareita, ei meitä noin vaan pelotella,” Vinsi irvaili ja nappasi naisen kainaloonsa. Santtu mulkaisi miestä hyväntuulisesti. Nelikko söi ensin hodereita ja siirtyi tämän jälkeen olohuoneen puolelle katsomaan jalkapallo-ottelua. Santtu siisti hieman ruokapöytää, kun karjahdukset olohuoneen puolelta sai naisen hieman pelästymään. Santtu naurahti hyväntuulisesti ja nosti astiat keittiön puolelle. Koputus ulko-oveen sai naisen huomion. Santtu vilkaisi olohuoneen puolelle, jonka jälkeen ovea. Santtu käveli olohuoneen oven suulle. ”Hei jätkät!” Santtu vinkkasi. Moto hiljensi televisiota hieman. Jätkät katsahtivat naista. ”Joku on ovelle. Oletko hieman kuulolla?” nainen kysyi epäilevästi. Jätkät katsahtivat toisiaan. ”Toki,” Turbo vastasi päättäväisesti.

Santtu käveli ovelle hieman epävarmasti. Nainen ei ollut tottunut siihen, että joku tulisi ilmoittamatta. Jätkiä tosin ei lasketa, kun naisen talli oli ollut auki heidän saapuessaan 2-vuotta sitten maahan. ”Onko kaikki hyvin?” Vinski kysyi, kun ei kuullut mitään. ”Joo,” nainen huikkasi ja avasi oven. Santtu katsoi mustahiuksista naista hieman hämillään. Nainen ei ollut ihminen. Santtu tunnisti naisen marsilaiseksi hiireksi. ”Hei,” nainen henkäisi. ”Hei!” Santtu vastasi. Santtu pyöritti hieman päätään. ”Anteeksi… olen epäkohtelias. Miten voin auttaa?” nainen kysyi ja nojasi hieman oveen. Naisen sylissä oli pieni hiiripoika, joka nojasi äitiinsä hartiaan ujosti. ”Etsin Throttle Thremestä,” nainen kertoi ja sai Santun hämilleen. ”Throttle?” Santtu kysyi epäilevästi. ”Tuttavallisemmin Turbo. Kuulin, että hän saattaisi olla täällä,” nainen tarkensi. ”Aaa… totta kai Turbon tunnen. Tulkaa sisälle,” Santtu sanoi ja nainen astui pojan kanssa sisälle. Moottoripyörät saivat pikkupojan huomion ja laskeutui äitinsä sylistä tutkimaan niitä. ”Hetki pieni niin haen Turbon,” Santtu kertoi naiselle, joka laski kassin toiselta olaltaan.

”Turbo,” Santtu henkäisi ovelta. ”Niin?” mies kysyi. ”Kuka siellä oli?” Vinski kysyi nopeasti. ”Turbolle tuli vieras,” Santtu vastasi miehen kysymykseen. Turbo kurtisti kulmiaan ja katsoi naista. Mies nousi hieman epäröiden seisomaan ja suuntasi itsensä tallin puolelle. Moto ja Vinski seurasi veikkaansa törmäten tähän, kun mies oli pysähtynyt kuin naulittu. Moto ja Vinski katsoivat hämmentyneenä naishiirtä. ”Toihan on,” Vinski aloitti. ”Minni!” Turbo henkäisi. Turbo ei ollut naista nähnyt melkein kolmeen vuoteen ja nyt tämä seisoi miehen edessä hyvänvoivan näköisenä. ”Hei Turbo,” nainen hymyili lempeästi miehelle, joka harppoi tämän luokse pyöräyttäen naista pienesti ilmassa. ”Mitä sää siinä teet?” mies kysyi ilahtuneena. ”Ajattelin tulla käymään pitkästä aikaa. Varsinkin, kun kuulin Rontilta ettet ole edes Marsissa,” Minni selitti ja katsoi miestä hellästi. ”Sää itse katosit melkein kolme vuotta sitten ja nyt sää olit musta huolissasi,” mies tarkensi hyväntuulisena ja puristi kädet eteensä. ”Mulla oli hyvä syyni,” Minni vastasi hellästi. ”Mikä?” Turbo kysyi. ”Mooo-pyö!” huuto sai kaikkien huomion. ”Hei pikkunen,” Moto ilahtui pienen marsilaisen nähtyään ja kyykistyi tämän tasolle. Poika juoksi äitinsä helmoihin ja pyysi syliin. Minni nosti pojan syliinsä ja suukotti tätä hellästi. Turbo katsahti veikkojaan ja sitten Minniä. ”Tässä on mun poikani Michael,” Minni iski kortin pöytään ja sai kaikki hämilleen. ”Puhutaanko kahvin ääressä?” Santtu kysyi ilmapiirin ollessa hieman vaivalloinen ja sai ainakin Minnin hyväksyvän vastauksen.

Minni istutti Michaelin omalle tuolilleen, mutta pikkuinen halusi ujostukseltaan naisen syliin. Minni istutti poikansa syliinsä. ”Tykkääkö Michael mehusta?” Santtu kysyi. ”Kaikki käy,” Minni vastasi. ”Vai juotko jotain muuta?” nainen kysyi pojalta, joka pyöritti pienesti päätään. ”Kuinka vanha Michael on?” Moto kysyi. ”Täytti juuri kaksi,” Minni kertoi ja hieroi pojan hiuksia. Poika oli kullanruskea väriltään ja tämän hieman punaruskeista silmistä näkyi ilo, mutta ujous. ”Oliko Michael syy siihen miksi katosit?” Turbo kysyi hyvinkin suoraan naiselta. Minni suukotti poikaa kevyesti. ”Oli. En mää voinut kasvattaa pientä lasta armeijassa ja varsinkaan kun edes ollut silloin varma pidänkö Michaelin,” Minni selitti. ”Onhan lapsi omalla tavallaan vastuullinen,” Turbo vastasi hieroen niskaansa. Moto yritti saada Michaelin luottamuksen leikittelemällä tätä ja pikkuhiljaa sai pikkupojan hymyilemään pienesti. ”Anna!” Michael komensi, kun yritti saada miehen kädestä naksua. ”Siis minunko evään haluat viedä?” Moto kysyi ja sai Michaelin kikattamaan. ”Joo,” poika vastasi hypäten pienesti. ”No on otsaa,” Moto sanoi ojentaen naksun pojalle ja sai tämän entisestään kikattamaan. ”Sää olet kyllä niin ihana pienten kanssa,” Minni vastasi harmaalle jätille. ”Lapset on mun elämä,” Moto sanoi leikitellen edelleen Michaelin kanssa. Michael rupesi haukottelemaan makeasti ja hieromaan silmiään. ”Voi pieni. Väsähtää,” Santtu helli pientä. ”Olisiko meillä mahdollisuus olla täällä pari yötä?” Minni kysyi Santulta. ”Totta kai. Mää käyn laittamassa teille pedit valmiiksi. ”Mulla on Michaelin kevyt sänky mukana,” Minni kertoi. ”Aivan. Michael on niin pieni vielä, että nukkuu varmasti pinnasängyssä,” Santtu naurahti. ”Mennääns laittamaan sulle sun sänky valmiiksi niin pääset nukkumaan,” Minni sanoi väsyneen pikkuisen korvaan, joka nyökkäsi pienesti. Minni nosti Michaelin lattialle ja käveli oven luokse. Santtu ohjasi Minnin vieras huoneeseen.

Turbo nojasi ajatuksissaan käsiinsä. ”Mitä mietit?” Vinski kuiskasi miehelle. Turbo työnsi valkean marsilaisen kauemmaksi kasvoistaan. ”Mietin vain miksi juuri nyt,” Turbo huokaisi. ”Ai mitä?” Moto kysyi huolestuneena. ”Miksi Minni tuli nyt takaisin?” Turbo pohti ja käänsi katseensa muualle. Vinski katsoi hieman ihmeissään Motoa, kunnes valkealla marsilaisella syttyi. ”Ai niin! Kun teillä oli juttua ennen, kun Minni katosi,” Vinski naurahti ja sai Turbon hieromaan silmiään. ”En olisi uskonut vain hänen tulevan takaisin,” Turbo huokaisi. ”Mutta jos sillä on vaan tunteita sua kohtaan,” Moto pohti. ”Voi olla… kyllä määkin Minnistä välitän, mutta sen temppu kadota oli ehkä viimeinen tikki,” Turbo vastasi ja hieroi käsiään yhteen. ”Mutta Minni kertoi, jo syyn miksi lähti,” Moto selitti. ”No on tää silti outoa. Se tulee pienen lapsen kanssa takaisin ja pahoittelee lähtöään. Ihan, kun Minnin pitäisi täällä olla. Selittää mieluummin Michaelin isälle miksi lähti,” Turbo tokaisi. ”Tai mitä jos?” Vinski aloitti. ”Mitä, mitä jos?” Turbo ärähti. ”Mitä, jos sää olet Michaelin isä?” Vinski kysyi ja sai Turbon pohtivaksi. Mies pyöritti päätään. ”Ei ole mahdollista,” Turbo vastasi. ”Ettekö te Minnin kanssa?” Vinski aloitti. ”Lopeta jo!” Moto komensi valkeaa marsilaista. ”Mitä?” Vinski älähti. ”Hei voitteko olla hiljempaa! Michael nukahti juuri,” Santtu komensi mieshiiriä. Minni astui naisen perässä ja sulki oven. ”Ei olla oltu,” Turbo kuiskasi Vinskille.

Minni istui takaisin pöydän ääreen ja katsoi mieshiiriä vuorotellen. ”Mitä nyt?” nainen kysyi, kun vaistosi vaivalloisen ilmapiirin. ”Ei mitään! Moto se peli!” Vinski älähti ja sai naiset kohottamaan kulmaansa. ”Teillä on ehkä kaksin keskeistä juteltavaa,” Moto tokaisi ja veti Santun mukaansa. ”Mennäänkö vaikka ulos juttelemaan?” Minni kysyi ja sai kullanruskean miehen nyökkäisemään. Kaksikko siirtyi ulos. ”Onko noilla kahdella jotain?” Santtu kysyi, kun katsahti kaksikon perään. ”Ööö niillä oli juttua. Ei se vissiin ollut mitään syvällisempää,” Moto selitti ja sai naisen siirtymään olohuoneen puolelle. Ulkona Minni nautti raikkaasta tuulenvireestä. Se oli erilainen, kuin Marsissa puhaltava hiekkatuuli. ”Mistä me jutellaan?” Turbo kysyi. Minni kääntyi hieman ja astui miehen eteen. Turbo nojasi tallin seinään ja katsoi naista lempeästi. ”Olisko vaikka meistä?” ”Mitä meistä? Me ei koskaan olla oltu me.” ”Noinko sää ajattelet kaikkien vuosien jälkeen?” ”No en tietenkään. Meidän suhde ei vaan koskaan syventynyt niin paljon, että voisi sanoa että me seurusteltiin,” Turbo huokaisi ja sai naisen puristamaan kädet eteensä. ”Olet oikeassa. Ja syy taisi olla mussa,” nainen tokaisi alakuloisena. Turbo nosti naisen kasvoja. ”Sää olet upea nainen! Kaikin tavoin, mutta mää en ymmärrä miksi tulit tänne Michaelin isän sijaan,” Turbo vastasi ja sai Minnin kääntämään katseensa muualle. ”Sanoisinko niin, etten tie kuka Michaelin isä on,” Minni vastasi epäröiden ja istui rotvallin reunalle. Turbo istui naisen viereen. ”Miten niin et tiedä?” ”No kun en vain tiedä…” ”Oliko sulla meidän jutun aikana useampikin mies?” Turbo kysyi ja yritti saada naisen katsekontaktia. Vastaukseksi mies sai vain kylmäävän hiljaisuuden ja huokauksen. ”Eli oli,” Turbo vastasi hieroen hiuksiaan. ”Mulla ei ollut tarkoitus satuttaa sua,” Minni huokaisi. ”Ei sun tarvitse pahoitella,” Turbo tokaisi nostaen katseensa taivaalle. ”Kyllähän mää nään, että sua sattuu,” Minni hieroi miehen hauista.

”Me ei Minni seurusteltu. Pientä säätöä ei voi laskea seurusteluksi,” mies selitti ja sai naisen painamaan katseensa alas. ”Vai?” mies kysyi. ”Mää luulin, että meillä oli muutakin kuin pientä säätöä. Sää tulit pelastaa mua hiekkamyrskystä, jäit mun kanssa yöksi hylättyyn plutolaisalukseen ja mää sain puolestaan pelastaa sut plutolaisten aivopesulta sekä palauttamaan sun näön edes jotenkin.” ”Ja mää oon ikuisesti kiitollinen siitä. Sää olet mulle tärkeä.” ”Niin sinäkin mulle. Ja siksi luulin, että meillä on vakavampaakin menossa…” ”Kyllähän Rontti ja kaikki muutkin vapaustaistelijat luuli, että meillä on suhde… ja etenkin teillä Karpaasi,” Turbo naurahti ja tönäisi naista kevyesti. ”Se taisi olla hieman mustasukkainen siitä, että viihdyin enemmän sun kanssasi, kun hänen,” Minni naurahti. ”Mää olen vain niin vastustamaton…” Turbo kerskui ja sai naisen uudelleen tönäisemään tätä. Turbo nappasi naisen kainaloonsa. ”Mutta meidät vähän niin, kuin ajettiin yhteen sen perusteella, että tulin hyvin toimeen sun kanssasi. Se, että me ei koskaan suunniteltu seurustelusta kaksin… niin voiko sitä laskea seurusteluksi?” Turbo kysyi. ”Ei kai. Harmittaa sinänsä, koska mää välitin susta todella paljon.” ”Miten niin välitit? Jos et välittäisi musta niin, että et olisi tullut takaisin.” ”No se on totta. Mää tulin sun takiasi. Sää oot ainoa hiiri, joka kuuntelee mua ihan kaikessa tekemättä omia johtopäätöksiä,” Minni vastasi hellästi ja painoi päänsä miehen olkaa vasten. ”Aina tarvittaessa paikalla,” mies huokaisi. ”Mitä sää huokailet?” ”Sitä, että sää katosit heti sen jälkeen, kun oltiin pelastettu Mars plutolaiselta vetomuuntajalta.” ”Mää tajusin sen vetomuuntaja ja Annin katoamisen jälkeen olevani raskaana. Panikoin ja siksi lähdin,” Minni selitti. ”Ai sää panikoit?” Turbo epäili naureskellen. ”Kai määkin saan olla epävarma?” Minni älähti ja suoristi itseensä. ”Totta kai…” Turbo hymähti ja sai Minnin läimäisemään tätä. ”Mää mietin, vain että onko Michaelin isä armeijasta. Ei nähty sen jälkeen enää, kun Anni katosi,” Turbo hämmenteli. ”Michaelin isä…” naisen lause jääden kesken Santun keskeyttäessä heidät.

”Anteeksi, että häiritsen,” nainen pahoitteli ja sai kaksikon nousemaan ylös. ”Et sää häirinnyt. Kerro vain,” Minni tokaisi ja sai Turbon komppaamaan tätä kevyesti nyökkäämällä. ”Michael huutaa sua. Ilmeisesti paha uni,” Santtu selitti. ”Mää tulen,” Minni hymyili pienesti ja Santtu siirtyi sisälle odottamaan naista. ”Jatketaan juttua myöhemmin,” Minni vastasi miehelle, joka hieroi naisen kättä niin pitkään, kuin ne irtosivat toisistaan. Minnin siirtyessä sisälle, Turbo huokaisi syvään. ”Jatketaan vain,” mies myöntyi ja veti hetken happea ulkona ennen kuin siirtyi sisätiloja kohti. ”Onko kaikki hyvin?” Santtu kysyi mieheltä oven suusta. ”Joo eiköhän,” Turbo vastasi hieman epäröiden ja siirtyi naisen ohi olohuonetta kohden. Santtu puristi kädet eteensä. Kyllä hän mies hiirestä näki ettei tällä kaikki ollut hyvin ja Minnin saapuminen oli saanut tämän hieman sekaisin.

Aamulla Minni oli herännyt aikaisin Michaelin kanssa. Yö oli mennyt Michaelin kanssa valvoskellen ja poika ei ollut rauhoittunut oikein nukkumaan. ”Huomenta,” Santtu haukotteli. ”Huomenta. Ei kai herätetty?” Minni kysyi naiselta. ”Ette ollenkaan. Oletteko kauan olleet hereillä?” Santtu kysyi naiselta. ”Tunnin verran. Pitkät aamu-unet jäivät jäpikän synnyttyä historiaan,” Minni naurahti. ”Keitin kahvia. Siellä on sullekin jos maistuu,” nainen jatkoi ja kohotti kahvikuppiaan. ”Ihanaa. Kiitos!” Santtu henkäisi rentoutuneena. ”Löysittekö aamupalaa?” nainen kysyi keittiön puolelta. ”Meillä oli omia eväitä mukana,” Minni vastasi ja kurkkasi olohuoneen puolelle, jossa Michael katseli piirrettyjä ja söi viinirypäleitä. ”Muista, että saatte myös syödä kaikkea mitä jääkaapista löytyy,” Santtu hymyili. ”Kiitos. Michael on oikeastaan kaikki ruokainen, että ei tarvitse meiltä ainakaan jatkuvasti kysellä mitä ruokaa on tarjolla,” Minni naurahti. ”Hyvä tietää. Jätkät ei syö oikein muuta kuin hodareita,” Santtu vastasi hörpäten kahvistaan. ”Liiii,” Michael juoksi olohuoneesta kipponsa kanssa, joka huusi tyhjyyttään. ”No kuule saat!” Minni naurahti ja nappasi kipon pojalta. Minni irrotti pojalleen hedelmiä. ”Ole hyvä,” Minni tokaisi pojalleen. ”Kii-ii,” Michael vastasi ja palasi olohuoneeseen. ”Michael on niin söpö!” Santtu ihaili. ”Hän on. Sitten, kun pääsee ujoudestaan niin erittäinkin puhelias,” Minni tokaisi. ”Kuinka hyvin Michael osaa puhua?” ”Pieniä sanoja ja niistäkin vain kaksi ensimmäistä kirjainta,” Minni kertoi. ”Missä jätkät?” nainen kysyi, kun moottoripyörät olivat pois. ”Jätkät majailevat stadionilla. Me voitaisiin itse asiassa mennä herättämään heidät,” Santtu ehdotti. ”Ei huono idea,” Minni hymyili.

Naisten lähtöön oli kulunut melkein tunti. Michael oli halunnut katsoa piirretyt loppuun ja nainen ei jaksanut pienen jääräpään kanssa alkaa sen enempää tappelemaan. Varsinkaan, kun heillä ei ollut kiire mihinkään. Minni kiinnitti Michaelin syliinsä. Santun autossa ei luonnollisesti ollut turvaistuinta ja Michael oli liian pieni matkustamaan naisen vieressä penkillä. Santun ajaessa stadionia kohden Minni katseli Maan maisemia. Paljon kauniimpi, kuin kuiva Mars. Michael näki monta kiehtovaa asiaa ja yksi pienen miehen mielen herätti ohi kiitävä leikkipuisto. Loppumatkan poika ei puhunutkaan, kuin puistosta ja Minni oli pojalle luvannut, että voisivat puistoon mennä myöhemmin. Stadionille päästyään Michael oli tiukasti Minnissä kiinni. Minni kyykistyi Turbon sängyn kohdalle ja ohjeisti Michaelia kutittaa miehen nenää. Mies hautautui peiton alle ja sai Minnin hymyilemään pojalle. Minni istutti pojan miehen päälle, joka innostuksestaan rupesi pomppimaan miehen päällä. ”Mmmmm… joku termiitti on hyökännyt mun päälle,” Turbo naurahti ja sai Michaelin makaamaan koko vartalon mitalta miehen päällä. Turbo kurkisti peittonsa alta ja katsoi pientä samanväristä marsilaista suoraan silmiin. Turbo puhalsi pikaisesti pojan kasvoja, joka peitti ne. Turbo tuki toisella kädellä Michaelia ettei tämä tippunut. ”Huomenta,” Turbo vastasi hellästi naiselle. ”Huomenta,” Minni vastasi. ”Aaa..aaa…aaa,” Michael äänteli ja hyppi Turbon päällä. ”Hei kuule!” Turbo vastasi ja nosti pojan käsilleen. Michaelia nauratti hirveästi. ”Poo-,” Michael vastasi ja veti vakavammaksi. ”Tule pois vaan,” Minni sanoi ja auttoi Turboa siirtämään Michaelin lattialle. Michael juoksi muualle. ”Se ei ujostele enää,” Turbo tokaisi ja tuki itseään kyljellään. ”No ei,” Minni vastasi hieroen silmiään. ”Väsyttääkö?” mies kysyi. ”Joo. Meni yö unet Michaelin kanssa valvoessa.” ”Mikä pientä valvotti?” Moto kysyi kerrossängyn yläpuolelta. Minni nosti katseensa mieheen. ”Luultavasti vieras ympäristö ja matka Marsista tänne,” Minni vastasi miehen kysymykseen. ”No tulet viereen nukkumaan,” Turbo lirkutteli naiselle. Minni mulkaisi miestä ja lähti poikansa perään. ”Sulla on edelleen tunteita Minniä kohtaan!” Vinski virnuili ja sai Turbon nousemaan tympeänä hyvinkin nopeasti. Vinski virnuili Motolle, joka pyöritteli päätään ja nousi ylös.

Michael kiipeili mustan moottoripyörän päälle. Epäonnistuttuaan hän näki stadionin perällä jalkapallon, jonka juoksi hakemaan. ”Mitä sää löysit Michael?” Minni kysyi. ”Paaa,” poika innostui ja näytti amerikkalaista jalkapalloa äidilleen. ”He,” Michael komensi. Turbo nappasi ohi mennen pallon pojan kädestä ja heitteli sitä kevyesti käsissään. ”Heeee,” Michael innostui. ”Heitänkö Motolle?” Turbo kysyi. ”Joo,” Michael vastasi topakasti. Turbo otti muutaman askeleen taaksepäin. ”Moto!” mies huusi ja näytti palloa kädessään. ”Valmiina!” mies tokaisi ja oli valmis ottamaan pallon kiinni. Turbo heitti pallon miehelle. Michael tuli Turbon eteen kädet ylhäällä. Turbo nappasi pikkupojan syliinsä ja kaksikko otti yhdessä vastaan Motolta pallon. Michaelia nauratti hirveästi tilanne ja nappasi miehen kädestä pallon itselleen. ”Jätkät väittivät joskus olevansa liian machoja leikkiäkseen lasten kanssa,” Santtu tokaisi Minnille. ”Aiiivan!” Minni sanoi hieman epäuskoisena. ”Niinhän me ollaan,” Vinski puuttui naisten keskusteluun ja istui heidän seuraansa. Räjähdys sai kaikkien huomion. ”Ettekö te eliminoinut Leipäjuuston?” Santtu kysyi. Michael pelästyi äkillistä ääntä ja Turbo ojensi pojan äidilleen. ”Niinhän me tehtiinkin!” Vinski älähti. Moto kiipesi yläkerran tasanteelle katsomaan räjähdyksen aiheuttajaa. Minni laski poikansa hetkeksi lattialle. ”Ei mitään,” Moto huikkasi.

Salakavalasti koko stadionin täytti pinkki savu. Minni yskäsi kevyesti. ”Onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi. ”Rupesi hirveästi väsyttämään,” Minni tokaisi. ”Sama homma,” Santtu sanoi pitäen päätään. Yksitellen jokainen hiiri ja Santtu pyörtyi maahan. Michael hieroi voimakkaasti silmiään ja käpertyi äitinsä viereen maahan. Useampaa tuntia myöhemmin jokainen sankareista heräsi jyskyttävään pääkipuun. ”Ouh mitä tapahtui?” Minni kysyi nojaten käteensä. Turbo katsoi häkistä alas. Vanha kaivos. ”Ilmeisesti Leipäjuusto tapahtui,” mies tokaisi. Minni katsoi Turboa. Kaksikko oli kaksin häkissä. ”Michael!” Minni huudahti tajuten todellisuuden. Minni katsoi kauempana roikkuvia häkkejä. ”Vinski ja Moto!” nainen huusi. Kaksikko heräsi vaivalloisesti ylös. ”Ootteko te kunnossa?” Turbo huikkasi. ”Joo kai,” Vinski ärähti ja katsoi kanssa alaspäin. ”Onko Michael siellä?” Minni kysyi huolestuneena. ”Ai hän vai?” kuului kaikuva ääni alhaalta. Iso violettiin pukuun pukeutunut plutolainen piti nukkuvaa marsilaispoikaa sylissään. ”Michael!” Minni huudahti huolestuneena. ”Mitä sää haluat Leipäjuusto?” Turbo kysyi. ”Viimeksi, kun vesititte mun suunnitelman saada betoni ainetta kalliosta… Niin kelasin, mitä jos ottaisin sitä vanhasta kaivoksesta ja nyt kun mulla on vauhtikortti sekä jokin joka estää teitä toimimasta,” Leipäjuusto naurahti ja silitti hiiripojan kasvoja. ”Jos sää satutat Michaelia… mää vannon!” Minni ärähti. ”Vannot mitä? Kerrot totuuden lapsen isälle?” plutolainen tokaisi ja katsahti ilkeästi Minniä. Turbo katsoi haikeana Leipäjuustoa, jonka jälkeen Minniä. ”Onnea matkaan prätkähiiret!” Leipäjuusto tokaisi ja antoi hanttapuleilleen merkin tuhota hiiret. ”Suunnitelma kaksi nolla neljä!” Turbo huusi ja sai Moton posauttamaan häkin kahleet poikki. Jokainen häkki lennähti eri suuntaan hajoten pieniin palasiin. ”Napatkaa nuo vietävän jyrsijät!” Leipäjuusto karjui kätyreilleen.

”Meidän pitää pelastaa Michael!” Minni tokaisi Turbolle. ”Niin kauan, kun olemme eri puolilla kaivosta, niin se on mahdotonta!” Turbo tokaisi ärtyisenä. ”Miten sää voit sanoa noin?” Minni kysyi ja yritti saada miehen katsekontaktin. Turbo veti nopeasti naisen isomman kiven taakse, kun Leipäjuuston hanttapulit juoksivat heidän ohitseen. ”Me pelastetaan Michael, mutta mää tarvitsen mun tiimin avuksi,” Turbo selitti tarraten naisen olkapäistä kiinni. Minni huokaisi. Nainen nyökkäsi ja lähti miehen mukaan. Turbo latasi aseensa valmiiksi kurkaten olkansa ylitse. ”Mihinkähän se punkero piilotti meidän prätkät?” Turbo pohti ääneen. ”Jaa a. Onkohan ne edes täällä, kun Leipäjuusto tyrmäsi meidän stadionilla,” Minni muistutti. Turbo pysähtyi katsomaan naista. ”Sää oot oikeassa. No taitaa olla kävelymatka kotiin,” Turbo vastasi kohauttaen harteitaan. Minni käveli haikeana miehen perässä. Nainen oli huolissaan Michaelista. Eikä syystä. Poika oli plutolaisen hallussa eikä tiedä mitä tämä pojalle vielä keksisi. Turbo oli myös ajatuksissaan. Miestä vaivasi Leipäjuuston vihjailu pojan isälle kertomisesta. Turbo pysähtyi kuin seinään. ”Mitä nyt?” Minni kysyi astuen miehen viereen. ”Puhuko Leipäjuusto järkeä?” Turbo kysyi. ”Asiasta, että?” ”Että Michaelin isälle pitäisi kertoa totuus?” Turbo kysyi ja sai Minnin painamaan katseensa sivulle. ”Kerro mulle totuus,” Turbo painotti ja odotti naiselta vastausta. Minni nosti katseensa mieheen. ”Olenko minä… Michaelin isä?” mies kysyi suoraan ja sai naisen hieman pakokauhun ilmeen. ”Kerro mulle!” Turbo nosti ääntään. Hanttapulit aloittivat laser tulituksen kuulleessaan hiirten kovaäänisen metelöinnin. Turbo ampui miehiä kohden saaden nämä tanssin omaisesti väistelemään hiiren vastatulitusta. Turbo kuuli kauempaa toisenlaisia tulistus ääniä. ”Vinski ja Moto on ainakin kunnossa,” Minni tokaisi ja sai Turbon murahduksen. Miehen saadessa kukistettua Leipäjuuston konnat riuhtasi hän naisen mukaansa.

Loppu matka meni syvässä hiljaisuudessa. Minni ei edelleenkään ollut vastannut miehen kysymykseen, joka selkeästi sai Turbon ärtyiseksi. Hetken kuluttua kaksikko löysi Moton, Vinskin ja Santun.  ”Onks kaikki hyvin?” Vinski kysyi hengästyneenä. ”Joo… tai melkein,” Turbo tokaisi mulkaisten Minniä lauseensa loppuun. Kolmikko oli kaksikon jännittyneille väleille hieman hämmentyneitä. ”Onko kaikki hyvin?” Moto kysyi painokkaammin. On, on,” Turbo tuhahti ja jatkoi matkaansa. ”Meidän seuraava tehtävä on pelastaa Michael,” mies jatkoi jatkaen edelleen matkaansa. Minni pyöräytti silmiään lähtien miehen perään, kolmikon kanssa. ”Onks kaikki varmasti hyvin?” Santtu kysyi Minniltä. Turbo oli normaalia kireämpi ja herätti naisessa väistämättäkin epäilyksiä. ”Etteköhän te siitä vielä myöhemmin kuule,” Minni vastasi jatkaen matkaansa. Santtu katsahti Vinskiä ja Motoa. ”Jotain ne salaa,” Vinski tokaisi. ”Ettei vain vanha suola janottaisi,” Moto iski silmäänsä saaden Vinskin piirtelemään sydämiä käsillään. Santtu huokaisi syvään. Viisikko löysi pian Leipäjuuston Nuikin kanssa kaivoksen suulta. Michael oli laskettu nukkumaan alas läheisiin kottikärryihin. ”Ainakin Michael näyttää olevan kunnossa,” Santtu tokaisi. ”Pelastakaa te Michael… me hoidetaan Leipäjuusto,” Turbo ohjeisti katsahtaen naisia. Minni ja Santtu ei miehelle sen enempää laittanut vastaan. Naiset kiersivät haisevan plutolaisen toiselle puolelle jätkien herättäessä pahis kaksikon huomion. Miesten painiessa kaksikon kanssa Minni nappasi nukkuvan lapsensa kottikärryistä. Santtu antoi jätkille merkin Michaelin olevan naisten sylissä turvassa. He laskeutuivat kaivokselta hieman alemmas törmäten Rasvanahkaan. Minni ojensi Michaelin ystävälleen ja heitteli liukkaan rasvaläjän muutamaan otteeseen edes takaisin, kunnes lopulta lensi pää edellä puuhun nähden pelkkiä tähtiä tärähdyksestä.

Minni ja Santtu olivat kävelleet tovin matkasta, kun kuulivat tutut moottoripyörien äänet. ”Ai Leipäjuusto olikin ottanut teidän pyörät mukaan?” Minni ihmetteli. ”Se oli yrittänyt eliminoida meiltä kaiken… onnistumatta,” Vinski tokaisi. Minni ja Santtu pyörittelivät päitään. Jätkät ojensivat naisille varakypärät pyöriensä alta. Minni tosin otti Motolta kypärän vastaan laittaen sen Michaelille. Pieni marsilainen oli herännyt jo siinä vaiheessa, kun Minni oli ojentanut hänet Santulle Rasvanahkaa vastaan. Minni katsahti Turbo, joka nappasi pojan syliinsä. Mies laski hänet eteensä istumaan, joka yritti tarrata ohjaussarvista kiinni. ”Sitten istut nätisti,” Minni komensi poikaansa ennen istumista Turbon taakse. ”Joo,” poika vastasi tomerasti. Turbo kietoi vielä häntänsä varmuudeksi Michaelin lanteiden ympärille. Matkalla Santun tallille ja hieman koston eleisesti romuttivat Leipäjuuston tornin. ”Eeeeeiiii…” kantautui Leipäjuuston ääni, kun tämä kiikareilla seurasi torninsa tuhon. Jätkät ajoivat Santun tallin luokse. Michael otti kypärän päästään Turbon avustuksella ja jäi miehen kanssa leikkimään edelleen moottoripyörän päälle. ”Iltapala aika,” Minni huokaisi ja nosti pojan syliinsä. Michael katsoi hieman surkeana Turboa, joka siirtyi ulos hetkeksi. ”Pitäisikö teidän puhua?” Santtu kysyi. Vinski ja Moto istuivat pöydän äärelle. ”Katsotko, että Michael syö?” Minni kysyi ja sai naisen hyväksyvän vastauksen. ”Ette edes mene salakuuntelemaan!” Santtu komensi kaksikkoa, joka oli lähdössä naisen perään. Minni sulki oven perässään. Turbo istui samalla katukivetyksellä, jossa olivat naisen kanssa edellisenä iltana istunut. Minni istui miehen viereen.

”Kertoisitko mulle viimein totuuden?” Turbo kysyi nojaten polviinsa. ”Minkä kaiken sää haluat tietää?” Minni kysyi. ”Kaiken…” Turbo antoi tyhjentävän vastauksen naiselle. ”Muistatko sen yön hylätyssä plutolaisaluksessa?” ”Mmmm muistan… se kun tulin pelastamaan sua.” ”Ja sää muistat meidän välit silloin ja kuinka se yö ei ollut pelkkää nukkumista.” ”Joo muistan.” ”Se oli se yö kun Michael sai alkunsa,” Minni huokaisi ja siirsi mustaa hiussuortuvaansa. ”Eli Michael on mun poikani!” Turbo tuhahti ja nosti katseensa vastapäiseen kerrostaloon. Minni nyökkäsi. ”On joo,” nainen huokaisi. ”Miksi sää väitit ettet tiedä kuka Michaelin isä on?” ”En mää tiedä. Silloin, kun tultiin tänne pojan kanssa niin olin varma, että kerron totuuden. Marsissa ollessani ajattelin vain katoavani ja jättäväni totuuden kertomatta. Kuitenkin mää tajusin, että mun on kerrottava totuus, koska Michael oli vaarassa.” ”Vaaratilanne sai sut kertomaan totuuden?” Turbo kysyi vihaisesti. ”Michael tietää totuuden… ei vain osaa vielä yhdistää sitä suhun,” Minni vastasi surkeana ohitten sujuvasti miehen äreän kysymyksen. Turbo katsahti naista kysyvästi. Minni käänsi katseensa Turboon. ”Michaelin elin vuosien aikana me ollaan säännöllisesti joka viikko käyty meidän yhteiset kuvat läpi ja katsottu kuka isi on,” Minni vastasi hellästi ja kaivoi takataskustaan nipun hieman kulahtaneita kuvia. Kuvissa oli hän ja Turbo tai sitten pelkkä Turbo. ”Sää oot Michaelille kertonut totuuden muttet mulle,” Turbo tokaisi selaten kuvia. ”Mää halusin aina kertoa sulle. Kaikkein helpoin olisi tietysti ollut, jos olisin heti tehnyt sen… enkä pelkurimaisesti juossut pois,” Minni nolosteli. ”Niin sun olisi pitänyt… mutta toisaalta,” Turbo aloitti ja sai Minnin katseen itseensä. ”Mää olen iloinen siitä, että tulit tänne asti kuitenkin kertomaan totuuden ja… Mää vilpittömästi uskon sen kuinka vaikeaa totuuden kertominen on ollut. Varsinkin kun uteliaita korvia on joka nurkalla,” Turbo naurahti ja nyökkäsi tallin ovia päin. ”Vinski ja Moto?” nainen kysyi ja sai miehen nyökkäisemään. ”Mää en silti voi uskoa kuinka ymmärtäväinen sää olet,” Minni huokaisi helpottuneena. Turbo nappasi naisen kainaloonsa. ”Mää rakastan sua edelleen,” Minni huokaisi Turbon korvaan. ”Moto taisi olla oikeassa,” Turbo hymyili vaisusti. ”Ai missä?” Minni kysyi suoristaen itseään hiukan. ”Siinä, että taitaa edelleen vanha suola janottaa,” mies hymyili ovelasti naiselle. Minni hymähti tyytyväisenä ja suukotti miehen poskea. ”Ääääiitt,” kuului sisältä ja samalla joku yritti avata tallin ovea ylettymättä kuitenkaan kahvaan. ”Michael kutsuu,” Minni naurahti nousten seisomaan.

Nainen avasi oven katsahtaen jalkoihinsa, kun pienet kullanruskeat kädet kohosivat kohti taivasta. Nainen nosti pojan syliinsä suukottaen tämän käsiä hellästi. Naisen sylissä poika ei kauaa kuitenkaan viihtynyt, vaan syöksyi Minnin takana tulevan miehen syliin. ”Olit oikeassa. Michael taitaa tietää totuuden,” Turbo naurahti naiselle ohimennen. ”Ääh johtuu siitä, että kuskasit tätä moottoripyörän etuosassa,” Minni tokaisi saaden Turbon mulkaisemaan tätä. Kaksikko istui pöydän ääreen. ”Saitteko asiat selvitettyä?” Santtu kysyi, kun ilmapiiri oli jälleen rauhallisempi, kuin vartti sitten. ”Eiköhän rauha maassa toistaiseksi,” Minni vastasi. Michael istui tiukasti Turbossa kiinni painaen päänsä tämän rintalihasta vasten. Minni katsoi rakastavasti kaksikkoa, joka parissa päivässä oli tullut nopeasti toimeen. ”Olin oikeassa,” Moto tokaisi. ”Ai missä?” Santtu kysyi ja istui pöytään. ”Että noilla kahdella on tunteita vielä toisiaan kohden,” mies selitti ja sai Minnin ja Turbon katsahtamaan hymyillen toisiaan. ”Te näytätte ihan oikealta perheeltä,” Santtu hymähti ja sai kaksikon katsomaan naista. ”No ehkä sen takia… että,” Turbo empi hieman. ”Se on totta,” Minni vastasi miehen puolesta loppuun ja sai kolmikon entisestään hämmentyneeksi. ”Turbo on Michaelin biologinen isä,” Minni selitti. ”Ja meille sää sanoit, että te kaksi ette koskaan ole ollut sillein,” Vinski älähti. ”No ei kaikkee voi sulle heti kertoa!” Turbo virnuili miehelle, saaden valkean egoistin katsahtamaan nopeasti Motoa. ”Mindblow!” Vinski huudahti päästäen loppuun räjähdys äänen. Minni kertoi Motolle, Vinskille ja Santulle samat asiat kuin hetki sitten Turbolle ulkona. Hiirimies kaksikko oli kenties vain tyytyväisiä siihen, että heidän veikallaan oli lapsi jota saivat helliä ja suojella miehen kanssa.

Iltapalan ja totuuden kertomisen jälkeen Minni, Turbo ja Michael olivat rauhoittuneet naisen huoneeseen. Michael istui virkeän oloisena, mutta rauhallisena naisen sylissä. Minni ja Turbo kävivät konkreettisesti heidän kuvia pojalle läpi. Nainen pystyi osoittamaan kuvien todellisen hahmon. Hetken tutkittuaan ja annettua aikaa tälle, poika tajusi vanhempiensa pointin ja syöksyi isänsä eteen istumaan, joka makasi kyljellään sängyllä. Turbo kutitteli ja kiusoitteli pikkuistaan isällisesti. ”Ihan kun isän vaistot olisivat saman tien heränneet,” Turbo tokaisi hyväntuulisena Minnille. ”Niin mullekin kävi Michaelin synnyttyä, että äitiys heräsi saman tien,” Minni selitti ja silitti pojan kasvoja. ”Äitti,” Michael osoitti. ”Kyllä kulta,” Minni vastasi hellästi pojalle. ”Kukas tuo on?” nainen jatkoi ja osoitti Turboa. Poika mietti hetken ja hymyili keimaillen Turbolle. ”Kuka Michael?” Minni kysyi uudelleen. ”Issi,” poika innostui. ”Jeeiii,” kaksikko ilakoi. ”Kyllä… se on isi niin, kuin kuvissa,” Minni selitti pojalleen. ”Tosi harmi, kun joudutte huomenna lähtemään,” Turbo tokaisi surkeana. ”Jäisimme pidemmäksi aikaa, mutta armeija vaatii aluksensa takaisin pikin miten,” Minni selitti. ”Uskon…” Turbo huokaisi. ”Tiedät ainakin missä olemme,” Minni selitti. ”Niin tiedän ja toivottavasti saamme täällä nopeasti tehtävämme päätökseen, että pääsen teidän luoksenne kotiin,” Turbo vastasi haikeana silittäen poikansa hiuksia kevyesti. ”Me muuten mennään, mun äidilleni. Se on turvallisin paikka armeijan tukikohdan jälkeen,” Minni jatkoi ja nosti peiton Michaelin päälle. Poika oli hetki sitten käynyt kyljelleen isänsä viereen ja oli hetkenä minä hyvänä nukahtamassa. ”Mieluusti olisin pitänyt teidät täällä,” Turbo sanoi ja hipsutti poikansa uneen. ”Mää tiedän sen,” Minni vastasi silittäen miehen hauista. ”Te ootte mulle todella tärkeitä.” ”Niin sinäkin meille,” Minni huokaisi ja suukotti miestä kevyesti. Kaksikko jutteli tovin vielä ennen, kuin itse kävivät pojan viereen nukkumaan. Ahtauden ja tilanpuutteen vuoksi Minni nosti Michaelin nukkumaan omaan sänkyynsä.

Seuraavana päivänä oli hieman haikeat jäähyväiset. Turbo suukotteli ja kannusti poikaansa tottelemaan äitiään luvaten isän palaavan joku päivä kotiin. Mies muistutti pienokaista vielä loppuun olla unohtamatta tätä. Minni kuitenkin lupasi miehelle, että jos se hänestä riippuu, niin nainen jatkaa pojan kanssa kuvien käymistä läpi. Turbo oli myös ehdottanut kuukausittaisia videopuheluita, jotta näkisi kaksikon livenä. Minnistä idea oli hyvä ja jos yhteys sujuu ongelmitta voivat olla vaikka naisen puolesta viikoittainkin yhteydessä. Turbo kiinnitti Michaelin istuimeensa aluksessa ja suukotti tätä rakastavasti. Lopuksi mies hyvästeli naisen. Minni muistutti miestä kuitenkin siitä, että nämä ei ollut hyvästit vaan näkemiset siihen asti, kunnes he tapaisivat jälleen. Nelikko toivotti kaksikolle turvallista kotimatkaa ja toivoivat näkevänsä jälleen pian…

Aww ! Tää oli aivan ihana tarina. Mä voin vain kuvitella miten suloinen pikkumies Michael on. Tykkään