Pluton Sotarikollinen (S)

Ficin nimi: Pluton Sotarikollinen
Kirjoittaja(t): Pahgiz ja Minde
Tyylilaji/Genre: Action, Drama
Ikäraja: S
Paritus: OCxMoto
Yhteenveto: Nyt kävi kalpaten. Krista on tainnut leikkiä tulella liian kauan. Ja kuinka ollakkaan, juuri nyt plutolaiset veriviholliset päättävät yhdistää voimansa.
Vastuunvapaus: Omistamme Minden kanssa vain omat hahmomme ja tarinamme. Prätkähiiret Marsista kuuluu sen lailliselle omistajalle. Emme myöskään rikastu näillä teksteillämme.

"Tämä on taas näitä päiviä.." Krista mutisi puoliääneen itsekseen, seuratessaan paria maastoautoa ja isoa kuorma-autoa Detroitin teollisuusalueella.
Tahko oli määrännyt alaisensa keikalle vallattuun varastoon ja oli itsekin tulossa mukaan. Ja koska Krista oli vielä hänen alaisuudestaan, tämä oli määrätty myös mukaan. Ihme kyllä Tahko tuntui edelleen luottavan naiseen, vaikka tämä oli jonkin aikaa salaa sabotoinut Tahkon toimia.
Kuorma-auto oli ajettu suoraan isosta ovesta sisään ja Tahko vaati kovaan ääneen porukkaansa ryhtymään töihin. Varastohalliin oli tuotu monia tavarasiirtimiä ja pian ne kaikki alkoivat hohtaa. Tahko oli ilmeisesti tullut ottamaan vastaan Plutosta saapuvaa ase- ja tavaratilausta.
Krista ryhtyi muiden mukana kantamaan tavaroita kuorma-auton tavaratilaan, mutta rauhallista työskentelyä ei kestänyt kauan. Jostain ulkoa alkoi kuulua monien ajokkien meteliä ja renkaiden vinkunaa.
"Mitäs, mitäs, me saadaan seuraa!" Ykkönen ilmoitti. "Asemiin!"
Toista kertaa punapartainen mies ei ehtinyt komentaa, sillä Leipäjuuston hanttapulit ajoivat letkassa ovesta sisään ja pian tehdashallista oli tullut ristitulen keskittymä.
"Jos nuo juustot on täällä.. on pian jotain muutakin.." Krista tuumasi ja virnisti leveästi.
Siitä olikin aikaa, kun hän oli tavannut kaverinsa, prätkähiiret, viimeksi.
Ykkönen heitti alaisilleen, myös Kristalle, juuri tulleesta asekuormasta tuliterät aseet, mutta samassa seinä räjähti ja mies lensi aselaatikon vierestä hyvän matkaa, suoraan kahden hanttapulin päälle.
"No mutta onkos tänne tullu joulu!" Vinskin ääni tervehti savun keskeltä ja pian prätkähiiret hyppäsivätkin pyörineen sekasorron keskelle.
"Tahkolle näyttää tulleen paketit hyvissä ajoin, oliskohan meidänkin nimet kilttien listalla?" Turbo virnisti.
"Eiköhän oteta siitä selvää" Moto ehdotti, nappasi yhden asekuorman päällä olevista aseista ja teki koelaukauksen kohti hanttapulin ajokkia.
Ajokki räjähti kunnon leimahduksella.
"Erikoistehosteet ja kaikki, kyllä meikäpoika tykkää!" Vinski hihkaisi ja otti valotikut kumpaankin käteensä. "Mut mä pidän omat lelut, ei nuo uudet oo niin hienoja.."
"No mutta pojat, kurkisteletteko te paketteihin ennen joulua? Nyt mun pitää keksiä teille jotain muuta.." Kristan naurava ääni tervehti.
Kissanainen oli jo ehtinyt vislata prätkänsä luokseen ja hän kurvasikin hetkeksi hiirten viereen vaihtamaan kuulumisia.
"Sori vaan, neitiseni, mut nää lelut on vähän so last season" Vinski tervehti ja tukahdutti aivastuksen, jonka kissanaisen seura aiheutti.
"Voi, siinä tapaukses mä taidankin antaa teille edelleen ne kausikortit futismatseihin" Krista virnisti ja pyöräytti asettaan. "Mutta, ny olis vähän tekemistä. Teidän jälkeenne."
"Ilomielin" Moto iski silmää. "Ja ei kun.."
"Hanat auki!" koko nelikko huusi ja syöksyi tappeluun.
Krista hoiteli Leipäjuuston hanttapuleja kanveesiin, hiirten hoidellessa Tahkon joukkojen ajokit lunastuskuntoon.
"Se siitä, enää noiden kuljettimien tuhoaminen ja lastin purku" Turbo ilmoitti, kun tehdashallin sisällä olevista ajokeista löivät liekit. "Sitten voitaiskin lähteä viikonloppulomalle. Moto tahtois viedä sut kalaan."
"Voi, kuinka ihanaa! Rakastan kalaa." Krista virnisti ja lähetti lentosuukon harmaalle hiirelle.
"En tahtoisi pilata iloanne, jyrsijänpeevelit ja katinrontti, mutta se ei taida onnistua!"
Hiiret ja Krista vilkaisivat ylöspäin. Jossain välissä Leipäjuusto oli onnistunut hilaamaan itsensä tehdashallin katonrajassa menevälle kävelysillalle. Lipeäkala piti myös kädessään isoa pommia, jonka ajastimen numerot menivät taaksepäin.
"Kauniita unia, kansalaiset" Leipis virnisti ja heitti pommin.
Hiiret ja Krista kurvasivat heti pakoon, mutta kissanainen oli pommin räjähtäessä vielä liian lähellä ja räjähdyksen aiheuttama paineaalto heitti hänet pois prätkän selästä.
"Krista?!" Moto huusi ja käänsi suunnan takaisinpäin, mutta ei tarpeeksi nopeasti.
Rasvanahka oli ehtinyt maahan kaatuneen luokse ensin ja kiskaisi hänet jaloilleen.
"Mä sain sen pomo, mä sain sen!" Rasvis huusi.
"No paina sitä pikasiirtimen nappia, senkin petroolipervo! Se on kalibroitu kohteeseen!" Leipis huusi takaisin ja nappasi Tahkoa selkämyksestä. "Ja me lähdemmekin samaan osoitteeseen, sinä sintinsuikale!"
Kaksi välähdystä ja Rasvanahka ja Krista, sekä Leipäjuusto ja Tahko olivat kadonneet hiirten ulottumattomiin.
"KRISTA?! KRISTA?!" Moto loikkasi prätkänä selästä ja juoksi kohtaan, missä Rasvanahka ja kissanainen olivat seisseet.
"Mihin helkkariin ne katos?" Vinski ihmetteli ääneen.
"Airot nou ja venekin vuotaa" Turbo mutisi huultaan purren ja katseli etsivästi ympärilleen.
Tahkon apulainen, numero Ykkönen nousi päätään hieroen näkyviin ajokkinsa alta.
Nopeasti kullanruskea hiiri marssi hänen luokseen ja tempaisi miehen seinää vasten ja painoi aseen tämän ohimolle.
"Alapas laulaa muruseni. Minne kalannaamat vei Kristan?"
Ykkönen pärskähti naurusta. "Juoni meni läpi.." mies hekotti. "Se oli Tahkon ja Leipiksen yhteinen idea.. saada tarpeeks todisteita, et katti on rikkonu Ceresläisten sotilaiden sopimusta Plutoa kohtaan.. ja viedä hänet tuomittavaks Plutoon."
"Tuomittavaks?" Turbo toisti ja kiristi otettaan. "Mikäs se tuomio on näis jutuis?"
Ykkönen vei etusormen ohimolleen ja päästi paukahdusta muistuttavan äänen.
Moto kalpeni ja lysähti prätkänsä selkään. "E-ei voi olla.." harmaa hiiri sopersi.
Turbo kumautti Ykkösen tajuttomaksi ja käveli Kristan prätkän luo. Pyörä väläytti valojaan ja nousi pystyyn.
"Mä tiedän, etten oo Krista, mut sun olis parasta seurata meitä" kullanruskea hiiri sanoi prätkälle. "Me lähdetään pelastaan sun emäntää ja se onnistuu vain Chicagosta käsin."
Prätkä väläytti uudestaan valojaan ja seurasi Turboa, kun tämä käveli oman pyöränsä luo.
"Vinski, ota yhteyttä Santtuun ja käske sen pistää talli valmiustilaan. Me tarvitaan metallilla vahvistetut johdot prätkiin, ettei sikäläinen ilmanala sulata niitä, taas."
"Et kai sä meinaa.." valkoinen hiiri nikotteli.
"Bingo.. me lähdetään Plutoon, osa kaks."

Santtu odotteli hiiriä tallinsa ovenpieleen nojaten ja haukotellen. Kello lähestyi keskiyötä.
"Menipäs teillä myöhään" nainen tervehti ja tukahdutti kädellään haukotuksen. "Mä sain osat hommattua, sen kuin vain liitetään ne."
"Kiitti, kultsi" Vinski virnisti. "Me jätetään Krista pyörä sun hoteisiin."
Santtu nyökkäsi ja sytytti talliin valot, kun hiiret ajoivat peremmälle.
"Ehkä teidän pitäis ilmoittaa, minne ootte menos?" nainen ehdotti hetken hiljaisen työskentelyn jälkeen.
"Minne, Marsiin vai?" Turbo kysyi. "Muru, me ei olla enää Marsin armeijan sotilaita, niil ei oo velvollisuutta auttaa meitä, saati Kristaa."
"Entäs Minni, Tanya ja Miihkali?" ihmisnainen kysyi ja nakkasi vihaisesti jakoavaimen takaisin työkalupakkiin. "Ne vois tehdä sen, vaikka sääntöjä kiertäen!"
"Parempi vain ,et mennään pienellä porukalla. Sullahan on se siirrinkoppiin kalibroitu kaukosäädin?"
Santtu pyöräytti silmiään ja antoi kyseisen laitteen Turbolle. "Vaihdoin patterit just.. toivottavasti ne kestää sen hapattavan ilman."
Kun hiiret saivat homman valmiiksi, he ja Santtu ajoivat Leipäjuuston hiljaiselle tornille ja suoraan alas Nuikin laboratorioon.
"Osoite Pluto" Santtu huokaisi säädettyään oikean kohteen siirrinkooppiin. "Tulkaakin sitte ehjinä takas."
"Javisst ja Kristan kanssa" Vinski virnisti voitonvarmasti. "Hae kunnon satsi hodareita ja kotikaljaa, neiti tulee meille viettään pitkää viikonloppua."
Santtu hymähti. "Sen mä kyl uskon."
Hiiret ajoivat sisään kuljettimeen ja Santtu painoi käynnistyskahvan alas.
"Ei ne tuollasesta keikasta voi selvitä ilman korkeampien voimien apua.." ihmisnainen huokaisi ja hieroi ohimoaan, kun hiiret katosivat kuljettimen sisältä.

Hiiret räpyttelivät silmiään kirkkaan valon ja silmiä kirveltävän ilman takia ja sulkivat äkkiä kypäriensä visiirit.
"Sellasta se on, kaiffat.. ympäri mennään ja yhteen tullaan.." Vinski jupisi. "Ja minkä takia."
"Meidän kaverin takia" Moto murahti ja katsoi ympärilleen, kun näkökenttä selveni. "Onneks osuttiin kaupungin laitamille. Mihinkäs tästä?"
Turbo paineli prätkänsä tietokoneen nappeja. "Mä annoin Kristalle kaks jäljitintä, toisen prätkään, toisen kuteisiin kiinnitettäväksi. Toivoa sopii, et sil on yhä nahkatakkinsa."
"Tai takki lähellä sitä.." Vinski mutisi. "Kantama taitaa olla aika lyhyt."
Turbo nyökkäsi ja osoitti kaupunkia. "Sekaan sitte vaan."
Kaupunkiin päästyään hiiret jättivät prätkät syrjäkujalle odottamaan heitä ja asettivat isoista metallilevyistä näkösuojan näiden eteen.
"Tuutte sitte ku vislataan" Turbo varmisti ennen viimeisen metallilevyn asetusta ja hiiret lähtivät hiipimään hiljaisia syrjäkujia pitkin kohti keskustaa, yrittäen vältellä väkijoukkoja ja kiinni jäämistä.
"Onpas tänään paljo fisuja matkassa.." Moto mutisi, kun he osuivat varmaankin kaupungin torin laitaan.
"Ja jäi virvelit kotia" Vinski hymähti. "Mikähän tätä väkijoukkoa liikuttaa.."
Samassa torin pylväisiin viritetyistä kovaäänisistä kajahti kuulutus.
"Hyvät kalatoverit! Syylliseksi todetun Ceresläisen tuomio pannaan täytäntöön kahden tunnin kuluttua keskusareenalla! Olette kaikki tervetulleet seuraamaan tätä riemukasta tapahtumaa! Ottakaa toki perheenne mukaan!"
"Vai että sellasta" Turbo mutisi, kun plutolaiset alkoivat innoissaan jutella tulevasta tapahtumasta. "Ja nuo suhtautuu siihen kuin sirkushupiin."
"Meidän on löydettävä se keskusareena" Moto ärähti vihaisena, silmä hohtaen. "Tai vielä parempaa, Kristan vankiselli!"
"Olisko se samas paikas mis meitä pidettiin, sen happojärven keskellä?" Vinski ehdotti.
"Pitää saada jostain kartta, siitä se totuus selviää" Turbo päätti. "Lähdetään kattomaan olisko missään opastauluja."
Hiiret pujahtivat takaisin varjoihin ja lähtivät etenemään kohti seuraavaa korttelia. Heidän onnekseen katu oli autio ja he uskaltautuivat juoksemaan keskellä katua olevan ison mainostaulun luo.
"Hei, täs on keskustan kartta" Turbo sanoi ja pyyhki hieman likaa taulun pinnasta. "Mut en osaa lukea tuota kirjoitusta. Tuo punainen pallura kai meinaa, et me ollaan tässä.." kullanruskea hiiri painoi sormensa punaisen merkin kohtaan. "Tuo tuossa on Camembertin palatsi ja tää on.."
"Kolme Marsilaista ongelmissa" hinkuva ääni ilmoitti hiirten takaa ja nämä kääntyivät hitaasti ympäri.
Pluton katupartio oli onnistunut yllättämään heidät kertalaakilla.

Krista istui pienen vankikopin sängyllä, pää kämmeniin nojaten ja mietti oliko enää mitään tehtävissä. Tilaisuutta puolustautua tai sanoa vastalausetta hän ei ollut saanut, sillä sekä Leipäjuusto että Tahko olivat osoittaneet eri videopätkillä, miten hän oli hyvissä väleissä hiirten kanssa ja jopa kolkannut pari vartijaa hakiessaan poikansa turvaan Tahkon hoteista.
”Toivotonta…" kissanainen mutisi ja nojasi taaksepäin, kylmää hohkaavaan tiiliseinään. "Sori Dale, en taida päästäkään sun synttäreille.."
Kristan synkeät pohdinnat keskeytti käytävän oven avautuminen ja kova puheensorina.
"Nytkö ne jo tuli..?" kissanainen mutisi ja ponkaisi ylös vuoteelta juuri kun viereinen selli avattiin ja sisään työnnettiin kovilla uhkailuilla ja tönäisyillä porukkaa.
Sitten vartijat poistuivat käytävästä ja sulkivat oven perässään.
"Krista?! Krista, ootsä täällä?!"
"Moto?!" Krista parahti ja juoksi kalterien luo ja yritti kurkkia viereiseen selliin. "Ei jumankauta, mitä hittoa te täällä?!"
"Tultiin pelastaan sut, söpöläinen!" Vinski ilmoitti ja aivasti.
"Voi ku hienoa, otetaanko hatkat heti vai hetkenpäästä?!" Krista ärähti. "Että semmonen suunnitelma! Miten ajattelitte päästä sellistä?!"
"Joo, suunnitelmas oli aukkoja, myönnetään" Turbon sovitteleva ääni kuului seinän takaa ennen kuin Moto tai Vinski ärähti jotain yhtä nasevaa takaisin. "Mut nou hätä, kyl me jotain keksitään."
Krista pudisti päätään ja nojasi heitä erottavaan seinään.
"Aika vain alkaa olla kortilla.. ja onko teillä mitään suunnitelmaa?" kissanainen kysyi hiljaa.
Samassa selliosaston ovi aukesi ja kaksi vartijaa marssi Kristan sellin ovelle.
"Aika lähteä valmisteluun, Ceresläinen" toinen heistä ilmoitti ja avasi häkin oven. "Enkä suosittele vastarintaa, mul on kaukosäädin tuohon sun kaulas olevaan sähköpantaan.."
Krista ojensi molemmat kätensä ja toinen vartija sujautti hänelle käsiraudat ja nykäisi naisen sitten ulos sellistä.
Krista kääntyi katsomaan hiiriä ja hymyili pienesti.
"No.. oli mikä oli, mä olin silti ilonen, kun näin teidät vielä kerran" kissanainen sanoi tekopirteästi.
"Krista, mä.." Moto aloitti.
Krista yritti räpytellä kiivaasti silmistään kyyneliä pois, vartioiden tuuppiessa häntä ulos selliosastolta.
Hiiret tuijottivat lamaantuneina suljettua ovea.
"No tää EI ainakaan menny käsikirjoituksen mukaan" Vinski myönsi, kun hiljaisuutta oli kestänyt hetken aikaa.
Moto karjaisi kuin haavoitettu eläin ja iski täysillä lasiteräksellä vahvistettua tiiliseinää, mutta ei saanut edes lommoa aikaiseksi.
Turbo ei edes yrittänyt hillitä toverinsa raivoa, hän juoksi ikkunan luo ja yritti kurkkia ulos. Kristaa vietiin kulkueen keskellä kohti pyöreää rakennusta, joka taisi olla keskusareena.
"Veli-hyvä, jos sul on idea, se olis hyvä kertoa nyt" Vinski tuumasi varovaisesti, kun Moto parin iskun jälkeen lysähti lattialle istumaan henkeään haukkoen. "Ennen kuin isoveikka murjoo metallisen kätensä käyttökelvottomaan kuntoon.."
"Ongelma vain on se.. ettei ideaa oo.." Turbo kuiskasi ohimoaan hieroen. "Ehkä Santtu-rouva oli oikees.. me oltais tarvittu apua.."
Vinski ja Moto vilkaisivat toisiaan ja sitten kullanruskeaa toveriaan.
Ennen kuin kukaan ehti sanoa muuta, käytävän päässä olevan oven takaa kuului huutoja ja sitten pari raskasta tömähdystä.
Hiiret syöksyivät kalterien luo juuri kun ovi potkaistiin auki ja pienikokoinen, viittaan ja huppuun verhoutunut hahmo kiiruhti heidän luokseen avainnippu toisessa ja etälamautin toisessa kädessä.
"Nopeasti" hahmo sihahti ja heitti avaimet Turbon käsiin kalterien läpi.
Sitten hahmo kiiruhti ovelle, otti laseraseen oikealta lonkalta kotelosta ja poisti varmistimen päältä.
Turbo löysi ensi yrittämällä oikean avaimen Moton käsikanuunaan sidottuun ketjuun ja toisen sellin oveen ja hiiret kiiruhtivat pelastajansa luo. Tämä ojensi Turbolle aseensa ja nyökkäsi ovea kohti.
"Tulin hiljaa ja huomaamatta, mutta sama ei onnistu toiseen suuntaan. Prätkänne ovat matkan varrella" hahmo kuiskasi nopeasti.
"Selkis" Turbo kuiskasi ja hiljensi mulkaisullaan Vinskin kyselytulvan. "Ehtii myöhemminkin."
Valkoinen hiiri nyökkäsi ja lähti ensimmäisenä heidän pelastajansa perään käytävää pitkin.
Paria tainnutettua vartijaa myöhemmin he osuivat oikealle ovelle ja löysivät prätkät ketjuilla sidottuna.
"Ja sitte pari helppoa kyssäriä" Turbo sanoi, kun prätkät olivat irti. "Kuka, miten ja miksi."
"Aloitit helpoilla" pelastaja virnisti ja riisui huppunsa. "Tanya, aluksella ja siksi, et Santtu arveli teidän tarvitsevan apua."
”Se ihana nainen!” Vinski naurahti ja suoristautui. Valkoinen hiiri oli sulattanut prätkien ketjut poikki valotikuillaan.
”Joo, täytyy myöntää, että apu tuli aika tarpeeseen.” Turbo hymähti ja heitti Motolle ja Vinskille heidän kypäränsä jotka oli jätetty viereisen ison laatikon päälle ”Mutta miksi sut on lähetetty yksin? Tänne tuleminen on vaarallista.”
”En mä oo yksin. Miihkali jäi oottaan alukselle. Mähän oon joutunu asumaa Plutossa vuosia sillon kun mut siepattiin orjaksi tänne.. Enkä siis eksy täällä. Miihkali ei meinannut kyllä millään suostua jäämään vahtimaan alusta ja päästää mua tänne yksin.” Tanya kertoi samalla kun istui Turbon kyytiin ja he kurvasivat ulos.
”No syystäkin! Kalanaamoja joka puolella.” Vinski sähähti.

Krista lähinnä tuupittiin keskusareenalle. Ennen vankilarakennuksesta poistumista hänen olkapäähänsä ammuttiin ampullilla huumaavaa ainetta. Sekin oli kuulemma karkaamisen estämiseksi.
Krista tunsi olonsa lähestulkoon humalaiseksi. Hänen koordinaatiokykynsä oli heikko ja tuntui, kuin maailma pyörisi hänen ympärillään. Tajuntaa aine ei silti ole vienyt. Krista joutui kiristelemään hampaitaan, ettei buuaisi, kun plutolaiset sotaherrat pitivät ylistyspuheitaan kansallissankareiksi nousseille Leipäjuustolle ja Teuvo Tahkolle.
Lavalla oli häntä varten pystytetty seinämä, mihin oli maalattu maalitaulu, sekä kiinnikkeet hänen käsi-, jalka- ja jopa kaulassa olevalle kahleelleen. Krista asetettiin seisomaan paikalleen ja hänet lukittiin kiinni. Epätoivoisesti Krista yritti vielä kerran kiskoa itseään irti, mutta totesi sen olevan turhaa.

Tanya loikkasi kyydistä, kun hiiret kurvasivat ison keskusareenan seinustan varjoon ja kurkisti sisälle kapeaan kulkuaukkoon.
”Areena on ääriään myöten täys. Teillä ei oo paljoa aikaa” hiirityttö kuiskasi hätäisesti.
”Mikä seuraavaks on ohjelmas?” Turbo kysyi, kun hurraahuudot täyttivät areenan. ”Me kuultiin kuulutuksesta, että tästä tehdään jonkin sortin juhlat.. teloitus on kai vikana.”
Tanya kuunteli puhetta hetken ja irvisti. ”Voi ei.. Se kaikkein pahin.”
”Mikä pahin?” Vinski kysyi huolissaan.
Tanya katsoi hiiriä kalpeana. ”Pluton surkein ooppera-laulaja meinaa vetää aarian Tahkon ja Leipiksen kunniaksi.”
Lavalla tavallistakin plutolaista tukevamman puoleinen rouva röyhistää rintaansa aloittaessaan korvia raastavan rääkimisensä, mitä Plutossa kai lauluksi kutsuttiin. Leipäjuusto ei näyttänyt kovin ilahtuneelta heille järjestetyillä kunniapaikoilla, Teuvo luultavasti nautti esityksestä vain masokistisesti mutta Rasvanahka on aivan haltioissaan laulusta.
Hiiret painoivat kädet korvilleen tuskissaan.
”Sammuta se! Sammuta se!” Vinski parkui vedet silmissään.
Krista vääntelehti tuskissaan lavalla.
”Mä en kestä, teurastakaa mut jo!” kissanainen valitti, mutta huuto ei edes kuulunut viittä metriä kauemmas.
Tanya säpsähti, kun läheinen iso ikkuna meni säröille viimeisen kiekaisun takia ja sitten ilma tuntui lähes soivan, kun oopperadiiva suvaitsi lopettaa.
”Noh, se oli lyhyttä ja ytimekästä” hiirityttö hymähti ja ravisti toista korvaansa. ”Mentäiskö, ennen kuin lisää vastaavaa tulee niskaan?”
”Lyhyttä? Lyhyttä?! Mikä se pitkä versio sitten on?!” Vinski huusi korvat lukossa.
”Koko illan ooppera-esitys. Koettu on” hiirityttö virnisti tuskaisesti.

Areenalla oltiin jo valmistautumassa h-hetkeen. Pyöveliksi pestautunut vartija oli jo tähtäämässä, kun ympäri areenaa alkoi nousta paksu, harmaa savu. Yleisö joutui heti pakokauhun valtaan ja plutolaiset juoksivat ympäriinsä, kuin päättömät kanat. Pyöveli tajusi nopeasti tilanteen ja ampui, vielä kun pystyi. Laukaus meni kuitenkin ohi, vain senttien päähän Kristan päästä.
Krista yritti riuhtoa itseään irti.
”Irrotkaa nyyyt…” nainen manasi sekavalla äänellä.
Samassa savun keskeltä tulevat laserit leikkasivat hänen käsien ja jalkojensa kahleet poikki, vain kaulan kahle oli edelleen paikoillaan. Krista yritti kiskoa kahletta mutta se ei anna tuumaakaan periksi.
”Krista! Paikoillasi!” Moto huikkasi savuverhon syövereistä, ennen kuin tuli näkyviin.
Krista jähmettyi paikoilleen ja sulki silmänsä ja samassa Moto oli ampunut Kristan kaulankin vapaaksi.
”Kyytiin sieltä! Nopeasti!”
Krista aikoi lähteä juoksemaan, mutta hänen koordinaatiokykynsä on edelleen erittäin heikko ja hän on vähällä kaatua, mutta Moto koppasi hänet hännällään ja nosti kyytiin.
”Eikö jalat toimi?” Moto kysyi samalla kun painoi kypärän kissanaisen päähän.
”Ne piikittivät jotakin myrkkyä, jonka piti estää mun pakeneminen.. Olo on kaiken kaikkiaan hutera.”
”Siinä tapauksessa..” Moto kietoi häntänsä Kristan ympärille turvavyöksi.
Savusta selvittyään ryhmä suuntasi täyttä vauhtia kohti Miihkalin vartioimaa alusta. Tanya oli jo antanut Miihkalille ennakkovaroituksen heidän saapumisestaan.
Yhtäkkiä Krista kietoi kätensä Moton ympärille.
”Onko olo huonompi?” Mieshiiri kysyi selvästi huolissaan.
”Ehkä.. Suukolla tästä voisi tietenkin selvitä” kissanainen sammalsi sekavana pyöritellen samalla sormiaan hiiren turkissa viettelevästi.
”M-mit… Krista?”
”Et voi väittää ettet haluaisi sitä..”
Tässä kohtaa Tanya, Vinski ja Turbo repesivät kovaan nauruun.
”Te ootte ihania! Mä niin rakastan teitä kaikkia! Tulitte pelastamaan neitoa pulasta!” Krista heilui Moton takana niin, että ilman Moton häntää hän olisi tipahtanut kyydistä kauan sitten.
”Joojoo niin tultiin. Voitko pysyä paikoillasi..?” Moto yritti pitää sekä moottoripyörän tiellä, että Kristan kyydissä.
Kissa nipisti hiirimiehen poskea.
”Voi sinnuu höpöläistä.. Puputupunaiseni mun..”
Tanya nauroi vedet silmissä.
”Ton on pakko olla sen myrkyn sivuvaikutus. Kukaan ei oo ennen selvinnyt teloituksesta elävänä...”
”Ja nyt tiedämme miksi..” Turbo nauroi.
”Hei! Nyt kääntykää nyt tosta seuraavasta risteyksestä. Me ollaan pian perillä.” Tanya huudahti ja rupesi hapuilemaan kypäränsä radio painiketta.
”Miihkali, käynnistä moottorit me ollaan pian siellä.”
”Selvä, kuitti.”
Ei aikaakaan kun Marsin avaruusalus oli hiirten näköpiirissä. Hiiret syöksyivät vuoronperään suoraan sisään avoimesta lastausluukusta. Kun kaikki olivat sisällä, Tanya hyppäsi pois Turbon kyydistä ja paukautti oven kiinni.
”Antaa mennä!”
Alus ampaisi kohti avaruutta.
"Tulkaa joku huolehtiin aseista, meil on partio perässä!" Miihkali huusi ohjaamon puolelta.
Turbo kiiruhti hiirinuorukaisen avuksi, Tanya ja Vinski varmistivat, että prätkät pysyisivät paikoillaan matkan ajan. Moto piti Kristaa parhaansa mukaan pystyssä alkumatkan ollessa vauhdikas. Krista kietoi käsiään miehen kaulaan. Moto uskoi kuulleensa hänen jopa kehräävän.
”Karataan yhdessä. Mennään naimisiin” kissanainen kehräsi miehen korvaan.
”Ehkä sun olis parempi vähän huilata, Krista…” Moto yritti pysyä asiallisena, muttei voinut estää punaa nousemasta kasvoilleen.
Krista yritti nuolaista hiirimiehen korvaa.
”Huilataan yhdessä.”
Moto punastui entistä enemmän ja nosti kehräävän kissan syliinsä.
”Tanya, mä vien tän tonne perälle punkkaan.. Alkaa meinaan käydä päälle..”
”Hihii.. Kanna minut vuoteeseen oi komea urhoni..”
Tanya loi Motoon hieman säälivän, mutta huvittuneen katseen.
”Mä tulen ihan just. Kiristetään Vinskin kanssa nää viimeset liinat kii, ettei prätkät saa osumaa matkan aikana.”
Moto kantoi sekavan, mutta ikionnellisen kissan perälle. Sinne on rakennettu pikkuinen makuutila pidempiä matkoja varten.
”Noniin, kaunokainen.. Kauneusunien aika..” Moton aikomuksena oli laskea Krista hellästi pedille, mutta kissa takertui niin tiukasti miehen kaulaan, ettei tämä päässyt nousemaan ylös.
”Hei.. mitä sä…”
Krista hiljensi miehen huulet omillaan ja veti tämän viereensä pedille.
”Mmm?!”
Kissanainen heittäytyi Moton päälle ja painoi tämän kädet sänkyä vasten. Mies meni ihan lukkoon, eikä kyennyt tekemään mitään. Kehräys vain voimistui.
Samassa Tanya iski ampullin Kristan pakaraan.
”Aih!”
Kului vain muutama sekunti ja kissa vaipui syvään uneen lysähtäen Moton päälle.
”Kreivin aikaan, vai?” Tanya virnisti ilkikurisesti.
Moto mutisi jotain epäselvää ja kiepautti hellästi Kristan sängylle nukkumaan.
”Hän nukkuu ainakin Maahan asti. Sinne me suunnataan ny, vai mitä?” Tanya varmisti asian Turbolta hänen ja Moton palatessa ohjaamon puolelle.
”Jep, Ceres olis Kristalle liian vaarallinen paikka ja varmaan Plutolaiset lähtee eka ettimään häntä sieltä” kullanruskea hiiri totesi vakavana. ”Miihkali, mä lainaan radiota hetkeksi. Otan yhteyttä Kristan kotiväkeen ja kerron tilanteen.”
Miihkali nyökkäsi ja Turbo siirtyi vähän syrjemmälle puhumaan radion kanssa.
Vinski istui Turbolta vapautuneelle ohjauspaikalle ja venytteli.
”Olipa se melkoinen seikkailu.”
”Kieltämättä. Ny ollaan sitte kahdesti käyty siellä, missä ei pitäis” Moto hymähti ja istui penkille aluksen sivulle.
”Ja mä olen asunu siellä yli kymmenen vuotta elämästäni” Tanya hymähti ja hieroi väsyneesti ohimoaan. ”Ei mitään laatuaikaa.”
Turbo pörrötti hellästi hiiritytön hiuksia ja laski radion takaisin paikalleen Miihkalin viereen.
”Kiitti silti, kun tulitte hakeen meitä” kullanruskea hiiri sanoi hiljaa.
”Koska tahansa” Tanya virnisti hieman entiseen tyyliinsä. ”Mitä Kristan porukat sanoi?”
”Ne lupas huolehtia ittensä ja Dalen piiloon, ettei heitä käytetä enää kiristyksen apuvälineinä Kristan vangitsemiseksi. Ei Kristan äiti kovin onnelliselta kuulostanu, mut oli silti ilonen, et hänen tyttärensä on kunnossa ja haettu pois Plutosta” Turbo kertoi ja istui myös sivustan penkille.
Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa ja pian Tanyakin nukahti, nojaten osittain Turbon hartiaan, osittain aluksen seinään.
”Näkeeköhän Tap´s painajaisia tän jälkeen..” Vinski kysyi kuiskaten.
”Luultavasti” Miihkali huokaisi. ”Niitä piisaa kyl muutenkin, varsinkin silloin, kun joudutaan ottaan yhteen raidereiden tai rottien kans.. Vanhat muistot nousee pintaan.”
”Ei ne välttämättä koskaan katoa.. mut ehkä helpottavat ajan kans” Turbo hymyili varovaisesti. ”Ja ainakaan Tanyan ei tarvi yksin noita juttuja kestää ja käydä läpi.”

Santtu seisoi hermostuneena korjaamon katolla ja tähyili öistä taivasta. Siitä oli jo vuorokausi, kun jätkät olivat lähteneet Kristan perään ja pian aamukin valkenisi.
”Jos ne kolme ei oo okei, mä listin Leipiksen omin pienin kätösin..” nainen manasi ja puhalsi käsiinsä.
Yöt alkoivat olla viileitä Chicagossa. Kaupungin valoista huolimatta tähtitaivas näkyi kirkkaana. Santtu oli katsellut tähtiä jo niin kauan, että hänestä tuntui että silmät olivat melkein menneet kieroon. Hän hieroi niitä väsyneenä, kunnes tunnisti kaupungin hälyyn kuulumattoman äänen. Hän kiikaroi taivaalle ja näki juuri ja juuri marsilaisaluksen valot taivaalla kaukana horisontissa. Santtu ei voinut kuin huokaista helpotuksesta, hän tunsi melkein tärisevänsä jännityksen purkautuessa. "Ne tuli takaisin..".
Marsilaisalus laskeutui hallitusti Santun korjaamon katolle. Vinski ja Turbo astelivat laskusiltaa taluttaen moottoripyöriään. Santtu juoksi heidän luokseen ja hyppäsi heidän kaulaansa.
"Onneksi ootte ehjiä!"
"Kiitos sun" Turbo naurahti "Onneksi otit yhteyttä näihin kahteen. Oltas oltu varmaan seuraavana jonossa Kristan jälkeen, jos Tanya ei olis tullut auttaan meitä sellistä."
"Hmmh. Pikkujuttu. Olisitte tehneet saman mulle" Tanya hymähti otettuna heidän takanaan.
Santtu kääntyi ja näki Miihkalin taluttamassa Moton pyörää ulos aluksesta.
"Missä Moto? Ja Krista? Onhan ne ok?"
Muut alkavat kikattaa melkein kuin pikkutytöt.
"On ne ok." Vinski saa soperretuksi.
"Krista tosin on varmaan vieläkin vähän uninen.." Tanya yritti koota itseään.
"Mikä noin hauskaa on?" muiden nauru tarttuu myös Santtuun.
"Edelleenkö te nauratte, kun toinen on huumattuna?" Moto murahti ja laskeutui myös aluksesta pois kantaen kissanaista sylissään "Tälle varmaan tarttis lepopaikkaa, Santtu.."
"Tuu perässä, mä järkkään pedin sohvalle" Santtu lähti heti sisälle tyhjäämään sohvalta ylimääräisiä tyynyjä ja tavaroita.
Moto laski Kristan sohvalle ja peittelee hänet viltillä. Kissanainen oli nukkunut koko matkan sikeästi, eikä vieläkään näytä yhtään heräämisen merkkejä. Hiirimies sipaisee varovasti hiukset Kristan kasvoilta. Hän katseli toisen unta hetken, kunnes havahtui mekkalaan alakerrasta.
Muut olivat ilmeisesti kertoneet Santulle Kristan huumausaineen humalan kaltaisista sivuvaikutuksista. Moto sipaisi vielä nopeasti Kristan poskea ja samassa hän kuulee vaimean kehräyksen. Kevyt puna nousi hiiren kasvoille ja tuntui että sydän hakkaisi kovempaa. Kiihtyvä pulina saa miehen kääntymään ja kapuamaan alakertaan. Hän sammutti huolellisesti valot mennessään.

Alakerrassa oli melkein juhlat hiirien ja Kristan pelastumisen kunniaksi. Santtu oli hakenut ison kasan hodareita ja kotikaljaa.
"Jättäkää sitte Kristallekin jotain, ettei hänen tarvii kärsiä nälkää jos herää" ihmisnainen muistutti, mutta jokseenkin turhaan, koko satsi katosi nopeasti parempiin suihin.
"Me haetaan sille huomenna jotakin" Turbo lupasi ja joi yhden tölkin kotikaljaa tyhjäksi parilla kulauksella.
"Yks ongelma meillä on vielä jäljellä" Tanya totesi kun he olivat sulatelleet juhla-ateriaa hetken. "Miten Kristan käy? Ei hän täällä kauaa piilossa ole. Aikookohan se mennä takasin kotiin, Cerekseen, nyt kun vapaa Tahkosta?”
”Hmm, varmaankin. Onhan sillä se poikakin siellä odottamassa.” Turbo vastasi toteavaan, mutta silti hieman haikeaan sävyyn.
”Sitähän Krista varmaan on kaiken tämän ajan odottanut.. Että pääsisi takaisin perheensä luokse.” Santtu haukotteli. Moto hiljeni ja hänen ilmeensä vakavoitui. Kyllä hän sen tiesi, että Santtu oli todennäköisesti oikeassa, mutta silti häntä harmittaa ajatus Kristan mahdollisesta lähdöstä. Huoneessa alkoi kuulua haukottelua toisensa perään.

Aamu alkoi jo sarastaa ja kaikki ryhtyivät etsimään itselleen vuodepaikkoja.
Tanya ja Miihkali kapusivat alukseen nukkumaan. Santtu meni vuoteeseensa. Jätkät jäivät alakertaan Santun löytämille retkipatjoille.
Kaikki nukahtivat saman tien. Parin tunnin unien jälkeen Vinski aloitti valtavan kuorsauksen. Moto heräsi ja heitti tätä tyynyllä.
"Käänny kyljelles, mölyapina."
Tyynyllä ei ollut mitään vaikutusta. Vinski vain otti sen unissaan tiukkaan halaukseen ja mumisi jotakin epäselvästi.
Moto yritti painaa korviaan vaimentaakseen kuorsauksen, mutta turhaan. Hän ei voi kuin ihmetellä Turbon unenlahjoja.
Hetken mietittyään harmaa hiiri otti petinsä kainaloon ja kömpii ylempään kerrokseen, missä Krista nukkui. Tämä tuhisee vieläkin tyytyväisenä.
"Melkoiset tropit Tanya sille antoikin.."
Moto heittää patjan sohvan viereen lattialle ja asettuu siihen. Hän nukahtaa saman tien sikeään uneen.

Aamupäivä alkaa vaihtua jo iltapäiväksi.
Kissanainen alkoi vihdoin raottaa silmiään. Hänen päätti sulkea silmänsä uudelleen, kun hän tunsi ohimollaan jäätävän vihlaisun.
"Vuosisadan kanuuna... Mitä ihmettä tapahtui.." Krista hieroi otsaansa.
Hän katseli varovasti ympärilleen.
"Santun talli.. Eli jätkät teki sen.. Me päästiin kotiin.."
Samassa Moto äännähti lattialla ja käänsi kylkeä.
Krista säpsähti hieman. Hän ei ollut huomannut miestä lattialla vieressään. Kissanainen kääntyi kyljelleen ja katsoi nukkuvaa hiirimiestä.
"Oli ilmeisti rankka reissu.." hän hymähti hiljaa ja kosketti varovaisesti miehen olkapäätä. "Tulit hakemaan... Plutosta asti.. Senkin idiootti.."
"Totta kai mä tulin" hiirimies vastasi yllättäen hiljaa.
Krista hätkähti ja veti kätensä pois. "Sori.. En tarkoittanut herättää.."
"Et sä mua herättäny." Moto haukotteli ja nousi istumaan. "Mimmonen olo? Oot nukkunu kutakuinkin vuorokauden ympäri."
"Ilmankos janottaa.."
"Haenko sulle vettä?" hiirimies oli jo melkein jalkeilla.
"E-ei, ei tarvitse.. Voin itsekin..." Krista sopersi ja nousi nopeasti ylös, mutta oli sitten horjahtaa lattialle. Moto koppasi naisen hellästi ja istutti tämän sohvalle.
"Nyt kyllä istut takaisin alas. Mä haen."
Hiirimies palasi takaisin ison lasin kanssa ja istui Kristan viereen sohvalle. Krista otti lasin vastaan ja juo sen melkein yhdellä huikalla tyhjäksi.
”Nii onko olo muuten mimmonen? Sait kyllä melkoiset myrkyt sieltä kalannaamoilta. Ja unitropit Tanyalta..”
”Kyllä kai tämä tästä.. Päätä vain särkee..” Krista hieraisee ohimoaan ja naurahti sitten hiljaa
”Ihan kuin olisi pidempikin bileputki takana”
Moto hymähti osaaottavaisesti.
”Ehkä parempi sitten vielä laittaa itsensä vaakatasoon.”
”Niimpä kai..” Krista huokaisi ja asetti päänsä miehen syliin. Hän sulki uudelleen silmänsä.
He ovat ihan hiljaa paikoillaan. Moto silitteli hellästi naisen olkapäätä ja hiuksia. Pian huoneen täytti vaimea kehräys. Puna on noussut jo melkein Kristan korviin saakka.
”En voi tuolle mitään.. Se on refleksi…” hän selitteli vaivaantuneena. Moto naurahti ja sipaisi roikkuvan mustan otsatukan pois naisen silmiltä.
”Toi on oikeestaan aika söpöä..”
Kehräys kaikui muuten hiljaisessa huoneessa, miehen silitellessä edelleen Kristan hiuksia.
”Eikö siitä ollutkin joku tutkimus, että kissan kehräys alentaa verenpainetta?” Moto ei malta olla sanomatta.
Kissa nousi samantien ylös ja lyö miestä tyynyllä kikattaen.
”Senkin! Kyllä mä sulle verenpaineet näytän!”
”Jahas! Kannattais valita taistelunsa tarkemmin!” Moto virnisti ja tiputti naisen suoraa selälleen retkipatjalle ja alkaa kutittaa tätä vimmatusti. Krista kiemurteli ja nauroi ratketakseen.
”Luovutatko?!”
”Luovutan luovutan luovutan!! Lopeta jo!!”
Molemmat nauroivat ja Krista haukkoi ilmaa edelleen selällään maaten.
”Jonain päivänä koidut vielä kohtaloksi, senkin tomppeli..” nainen kikatti.
”Toivottavasti..” Moto vastasi ajattelematta sen tarkemmin. Kumpikin punastui hieman. Huoneeseen laskeutui pieni kiusallinen hiljaisuus. Krista yskäisi ja nousi istumaan.
”Mitä eilen tapahtu.. Mun muistikuvat loppuu lähinnä areenalle..”
”Sä olit NIIN pöllyissä” Moto nauroi.
”Mitä? Mitä mä sit tein?” kissanainen nauroi myös, vaikkakin hieman pelonsekaisesti.
”Luullakseni saat kuulla kaiken oleellisen jätkiltä.”
”Sekös mua helpottaa. Kerro nyt.”
"No tuota.."
"Huomenta kyyhkyläiset!" Vinski karjaisi ovelta ja sai molemmat loikkaamaan äkkiä jaloilleen. Kristan häntäkin pörhistyi pulloharjaksi. "Ruokaa olis."
Moto heitti häiritsijää tyynyllä. "Tullaan, tullaan, ala mennä jo!"
Vinski virnisti ja katosi vikkelästi portaisiin heitettyään tyynyn takaisin. "Ei Krista ainakaan enää yritä ottaa Motoa väkisin" valkoinen hiiri kailotti alakerrassa niin että se kuului ylös asti.
Kristan liike pysähtyi täysin hänen rekisteröidessään, mitä Vinski huusi.
”Mitä?! En kai mä vaan..?” Hän katsoi kysyvänä Motoon.
”Öö… Vinsentin sanomana tuo kuulosti ehkä pahemmalta…” Mies änkytti hätääntyneenä.
”Mikset voinut kertoa aiemmin?” Kissanainen pitelee käsiään kasvoillaan. ”Voi luoja kun hävettää..”
”Hei, et sä ollu oma ittes..” hiirimies astui lähemmäs ja nosti naisen leuasta kasvoja ylemmäs, jotta voisi katsoa tätä silmiin. Krista avasi silmänsä ja vastasi miehen vakavaan katseeseen hieman punastuen.
”Jos mä oon okei tapahtuneen kans, niin pitäs sunki olla.” Moto sanoi totisena, mutta sitten yllättäen kutitti kissaa leuan alta, saaden tämän ensin hymyilemään ja sitten kikattamaan. ”En mä anna jätkien sua kiusata.”
”Kiitti, mä…” Krista kosketti miehen sormia hellästi omillaan. Lauseen keskeyttää Santun huuto alakerrasta:
”Hei, alkakaas jo tulla ennen kuin Vinski on vetäny teidänki ruuat napaansa!”
”Ehkä meidän pitää mennä..” Krista katsoo hieman nolona Motoon.
”Niimpä kai”

Ruokapöydän ympärillä kävi kova kuhina. Santtu ja Tanya olivat ahkeroineet ja koonneet brunssin. He olivat käyneet peräti hakemassa voisarvia, sämpylöitä sekä erilaisia leikkeleitä ja vihanneksia. Santtu oli hiirien irvistelyistä huolimatta ostanut myös paria erilaista juustoa.
Krista käveli varovaisesti Moton perässä keittiöön.
”Huomenta unikeot!” Miihkali toivotti suu täynnä sämpylää.
”Muru, voisit ajatella olla puhumatta ruoka suussa…” Tanya härnäsi, mutta kääntyi sitten Kristan puoleen. ”Millanen olo on? Annoin sulle aikamoisen annoksen unilääkettä, että nukuit sen plutolaisten myrkyn vaikutuksen ohi..”
Krista hieroi kiusaantuneena niskaansa.
”Ei kai tässä enää mitään.. Päätä hieman särkee ja olo on hieman krapulainen, mutta eikö se tästä..”
”Kannattaa siis yrittää syödä.” Santtu toteaa ja ojentaa kissanaiselle lasillisen appelsiinimehua ”Ota tästä”
”Kiitos..”
Moto ja Krista istuvat myös pöydän ääreen.
”Joten.. Milloinkas isoveikka on yläkertaan kömpinyt?” Vinski irvaili samalla kun otti taas yhden sämpylän käteensä.
”Silloin sä rupesit kuorsaamaan, nii et talo raikas.”
”Eli väität, ettei nukkumapaikan vaihdoksella ole tekemistä sattuneen aikaisemman keskeytyksen kanssa?” Turbo myhäili kahvikuppinsa takaa saaden Kristan punastumaan rajusti ja Moton mulkaisemaan toveriaan hyvin pahasti.
”Eikö tää käsitelty jo yöllä..” harmaa hiiri sähähti hampaidensa välistä ja koko pöytä hiljeni hetkeksi.
”Nii, mitä sä oot suunnitellu ny, ku Tahkosta pääsit?” Turbo kysyy asiallisesti kissanaiselta.
”Sen kun tietäis.. varsinaisesti en oo kerennyt edes tajuamaan tätä kaikkea vielä.. ” Krista mumisi ja näykki varovasti voisarvensa reunaa ”Toki mun porukat ja Dale odottais mua varmaan kotiin.. Mutta vähä pelkään että sielä on nyt aika hullunmylly menossa meidän paon takia.. Saattasin ne pahimmillaan vaaraan ilmestymällä sinne nyt, kun mut on yleisesti leimattu petturiksi..”
”Eli ajattelit jäädä vielä Maahan joksikin aikaa?” Moto kysyi varovaisesti, lievästi toivoa äänessään.
”Varmaan ainakin siksi aikaa, että tilanne rauhoittuu.” Kissanainen hymyilee haikeasti ”Armeijaan mun on ainakin ihan turha haaveilla palaavani Cereksessä tän jälkeen. En ilmeisesti oikein osaa noudattaa sääntöjä..”
”Hah. Se taitaa olla vain hyvän vapaustaistelijan merkki.” Miihkali naurahti saaden Kristankin hieman hymyilemään.
”Niimpä kai.. ” hän huokaisi ja nyppi edelleen samaa voisarvea, kunnes kysyi varovaisesti. ”Onnistuisko teidän aluksesta soitto Cerekseen.. Haluan kuulla, että porukat on kunnossa ja turvassa..”
”Tottakai! Mennää soittaa heti, kun sinäki oot saanu napaas jotakin tuon yhden puoliks näykityn sarven lisäksi.” Tanya vastasi, katsoen naista syyllistävästi kulmiensa alta.

Avaruusaluksessa Tanya ja Miihkali laittoivat asetukset kuntoon videopuhelun mahdollistamiseksi. Soitto käynnistyi ja Krista jäi odottamaan kärsimättömänä vastausta.
Hiiret seisoivat hänen ympärillään.
Puheluun vastataan, menee hetki ennen kuin kuvayhteys käynnistyy. Pieni mustatukkainen kissapoika ilmestyy ruudulle.
”Dale!”
”Äiti!!” kissapoika huutaa onnellisena ja lyö kätensä vasten ruutua. Krista painaa kätensä myös vasten kuvaruutua, niin että hänen kätensä näyttäisi olevan vasten Dalen omaa.
”Äiti me tultiin eilen tänne mummin siskon luo! Täällä haisee ihan oudolle!” Kissapoika kailottaa niin että varmasti koko talo kuuli sen eikä kenellekään jäänyt mitään epäselväksi.
”Ei noin saa sanoa, Dale. Te ootte sielä vieraana, muista se.” nainen toruu vaikkakin naurua äänessään.
”Koska sä tuut kotiin?”
”Voi, en tiedä, rakas..”
Pojan taakse ilmaantuu toinen hahmo.
”Äitikö se sieltä soittaa?” vanhempi naiskissa harmaantuneessa tukassaan istuu ruudun ääreen ja nostaa pojan syliinsä istumaan. ”Hei, kultaseni! Voitko jo paremmin?”
”Hei, äiti. Joo, joo kyllä voin. Päästiin ehjänä pois Plutosta.. Kiitti näiden kavereiden” Krista kääntyy ja osoittaa kaikkia ympärillään.
”Se on hyvä kuulla” vanhempi kissanainen toteaa ja nostaa kissapojan sylistään. ”Ester-täti leipoi juuri pikkuleipiä. Käy ihmeessä hakemassa, Dale” Hän sanoo pikkupojalle ja tämä säntää pois huoneesta.
”Pääsitte siis turvallisesti Pohjoiseen?” Krista puhuu matalalta, että harvempi kuulee.
”Kyllä. Mikäli Turbo olisi soittanut muutamaa minuuttia myöhemmin, olisi saattanut olla liian myöhäistä..”
”Luojan kiitos…”
”Mitä ajattelit jatkosta? Koska tulet takaisin kotiin?”
”En tiedä..” Krista hieroo ohimoaan ja katsahtaa nopeasti Motoa vieressään. ”Kaikki on niin sekaisin.. Eihän mulla oo siellä nyt töitäkään..”
Kristan äiti huomasi tyttärensä nopean katseen harmaata hiirtä kohtaan ja nostaa hieman kulmiaan.
”Olet oikeassa, kulta..”
”Ja toisaalta Maa on niin kiehtova.. Ja oon nähnyt sitä niin vähän..”
”Hmm. Ja kieltämättä täällä on aika kova hullunmylly sun toimiesi johdosta..” vanhempi kissanainen hymähtää. ”Puskaradiossa sua pidetään kansallissankarina.. Virkamiehet taas pahimman luokan kriminaalikarkurina..”
”Ai..” Krista kietoo kätensä suojelevasti ympärilleen. Moto katsahtaa kissanaista ja laskee kätensä hänen hartialleen.
”Joten.. Epäilen että sun olisi parempi pysyä vielä siellä.. Kunnes tilanne rauhottuu tietenkin!”
”Oikeesti?” Krista katsoo äitiään syvästi hämmentynein silmin. ”Entäs te? Mitä te teette?”
”Me voidaan varmasti asua täällä Esterin luona siihen asti, kunnes on turvallista palata kotiin.”
Dale pinkoo takaisin mumminsa syliin suu ja syli täynnä pikkuleipiä. Hän yrittää kysyä, jotain mutta siitä ei saa mitään selvää ja murusia lentää joka paikkaan.
”Syödäämpä suu ensin tyhjäksi” Kristan äiti toruu poikaa lempeästi ja pyyhkii murusia hänen naamaltaan. Dale syö nopeaa suunsa tyhjäksi.
”Koska äiti tulee kotiin?”
”Äiti ei vielä tiedä, kulta.” Krista yrittää vääntää väkinäisen hymyn kasvoilleen. ”Mummin kanssa puhuttiin, että en ihan vielä tule sinne, vaan te lomailette Ester-tädin luona vielä jonkun aikaa.”
”Mälsää!”
”Mä lupaan tulla viimeistään sun synttäreiksi. Tuon jotakin kivaa tuliaisiksi?” kissanainen yrittää sovitella jälkikasvunsa kanssa.
”Lupaatki sitte kans!”
”Lupaan lupaan” Krista hymyilee haikeana ja laittaa kätensä uudelleen vasten kuvaruutua. Hänen poikansa vastaa eleeseen yhtään epäröimättä.
”Ehkä meidän pitäisi nyt sanoa heipat. Hetkeksi aikaa ainakin.” vanhempi kissanainen kysyy varovasti pienen hiljaisuuden jälkeen.
”Niimpä kai” Krista suutelee paria sormeaan ja painaa ne ruutua vasten. ”Heihei, rakkaat.. Soitan heti uudelleen kun pystyn.”
Kissapoika nappaa kuvitteellisen suukon ruudulta ja painaa poskelleen. Kissanaisen silmäkulmaan nousee kyyneliä.
”Heihei, kulta. Pidä huoli itsestäs. Ja pidä hauskaa nyt kun vielä voit.” Kristan äiti sanoo ja iskee silmää.
”Yritetään” Krista hymyilee väkinäisesti ja samassa puhelu loppuu. Pari kyyneltä vierähtää hänen poskelleen. Hän pyyhkäisee ne huomaamattomasti pois.
”Eeeeli sä jäät?” Tanya kysyy varovaisesti ja kurkkaa nopeasti kissanaisen kasvoja.
”Siltä vaikuttaisi..” Krista niiskauttaa vastaukseksi, mutta pieni hymy huulillaan.

"Alus on lähtökunnossa" Miihkali ilmoitti tullessaan sisälle prätkätalliin. "Me varmaan startataan kohti Marsia heti kun sää selkenee."
"Siihen ei mee kauaa, jos säätiedotus pitää kutinsa" Santtu vastasi ruuvatessaan viimeisiä ruuveja kiinni Kristan prätkään. "Noin, valmista tuli. Mä vaihdoin öljyt ja tankki on täynnä."
"Kiitti" Krista virnisti ja nousi seisomaan, kypärä kainalossaan.
Tanya vilkaisi kissanaista ja huokaisi pienesti. "Chicago on vähän liian pieni paikka sulle nyt, va mitä?"
Moto säpsähti ja myös Vinski ja Turbo siirsivät katseensa ensin Tanyaan ja sitten Kristaan.
"Sun vaisto pitää liikaa meteliä.." kissanainen jupisi, mutta hymyili sitten. "Mutta se on oikeassa. Leipis on täällä, joten tänne voi koska vain tulla Plutolais-saattue hakemaan mua. Ja se olis vaaratekijä myös teille muille."
"Mitä sä sitten aiot tehdä?" Turbo kysyi.
"Lähteä kauas. Ainakin hetkeksi aikaa" Krista vastasi. "San Francisco on aina kuulostanu jännältä mestalta."
"Noh.. jos kierrät Montanan kautta, saat mun serkun luota yösijan" Santtu virnisti ja ojensi naiselle paperin, jossa oli hänen serkkunsa puhelinnumero.
"Varmasti kierrän, mut ratsastusta en varmasti yritä!" Krista nauroi ja katsoi Tanyaa. "Mitä sanot? Jäänks mä henkiin?"
Tanya sulki silmänsä hetkeksi. "Mul on vahva tunne, että me nähdään vielä. Viimeistään häissä." hiirityttö virnisti, mutta jätti sanomatta, että kenen häissä.
Krista talutti prätkänsä ulos tallista ja vilkaisi ystäviään, jotka seisoivat häntä vastapäätä.
"Mä.. mulle taitaa tulla ikävä.. eikä matkaseura olis pahasta, mutta.." kissanainen sanoi ja vilkaisi Motoa.
Ennen kuin Moto ehti sanoa mitään, Turbo avasi suunsa.
"Ja joskus yksin liikkuu nopeimmin.. Eikä kannata tehdä sellaista lupausta, jota ei voi täysin pitää."
"Taidat olla oikeassa" Krista hymyili, halasi nopeasti Santun ja Tanyan ja katsoi sitten  Motoa pitkään. "Mä odotan edelleen sitä päivää, kun sä viet mut kalaan."
"Siihen asti, pidä ittes turvassa ja elossa" harmaa hiiri naurahti karhealla äänellä ja halasi Kristaa pitkään. "Mun radio on aina auki ja sä tiedät taajuuden. Ilmoittele ittestäs aina välillä."
Krista nyökkäsi, hän oli ihan varma, että ääni sortuisi jos hän yrittäisi puhua nyt. Kissanainen laittoi kypärän päähänsä ja istui prätkänsä satulaan.
"Lippu korkealla, Krista!" Chicagoon jäävä joukko huusi, kun nainen polkaisi prätkänsä käyntiin ja kurvasi keulien kohti moottoritietä.
"Mun hullut rakkaat kaverit.." Krista kuiskasi itkuisesti vilkaistessaan taustapeilistä tallia ja ystäviään viimeisen kerran, ennen kuin näky katosi mutkan taakse. "Ensi kertaan, rakkaat raaste-aivot.."

Tää oli aivan loistava tarina . Hitsi mä en voinu kuin nauraa Kristan aineilulle. Mahto Moto olla nolona. Tykkään

Voi kiitos. Näin muutama vuosi tän kirjottamisen jälkee semmonen olo et olis vielä enemmä pitäny sekoiluttaa tota Kristaa, mut ehkä toiki on iha hyvä

Ole hyvä vain . Tekis kyl mielikysyä et mitä siin myrkys oikein oli? Kissanminttua? Meinaan vaan et meidän kissa sai kerran samanlaisen sekoilukohtauksen kun se repi yhden leluhiiren hajalle

Jotain puuduttavaa. Eipä tarvii ku kattoa videoita kun USAssa on käyty hammaslääkärissä ja vähä lääkitty nukuksiin nii ihan yhtä pöllyssä ne on XD

Okei siis samaa tavaraa kuin hammaslääkärillä . Toisaalta kun itse oli hammaslääkärillä sen viisurin poiston takia niin ainoo sekoiluni sen jälkeen oli se et puhe oli puuroa

Siis ei nyt tietenkää ;D se oli vaan esimerkki, en oo sen enempää miettiny mut jotain tosiaa päätä puuduttavaa XD että se pakeneminen omin neuvoin on mahdotonta. En ole sen tarkemmin miettinyt koostumusta, kun kuitenkin kyseessä on fantasiatarina XD

Ja siis käsittääkseni Amerikassa ne harrastaa paljo enemmä sitä et siel ihan nukutetaan ja hoidetaan ne hampaat, tai sitten tuota ilokaasua käsittääkseni, ku täällä tehdää pääsääntöisesti puudutusaineella :'D Että vähä eri kamaa. Puudutteella ei puudu ku se osa mitä yritetään hoitaa XD siitä ei mee taju.

Joo toi on kyl totta ;D. Pakko kyl sanoo et vaik koko alaleuka kieltä myöten on puudutettu niin kyl hampaan hermot jotain tuntee kun sitä yritetään irrottaa