Exä joka nurkalla! K15

Tittle: Exä joka nurkalla!
Author: Prätkisfan2
Genre: Draama/Romance, Humor, Angst & Action  
Pairing: Turbo/Minni, Turbo/OC
Rating: K15
Disclaimer: En omista prätkähiiriä, enkä saa ficistä minkäänlaista rahaa. Ainoat hahmot jotka minulle kuuluvat ovat omat OC.hahmoni
Summery: Minni on saapunut maahan tapaamaan ystäviään pitkästä aikaa! Ihana yhteinen aika ystävien ja oman kullan kanssa muuttuvat painajaiseksi, kun naisen mukana saapunut odottamaton vieras tulee sekoittamaan pakkaa. Hahmo ei kuitenkaan tajua iskeneen suoraan myrskyn silmään!
Warning: Kiroilua, tupakointia, väkivaltaista käytöstä hahmojen välillä.  

A/N: RAKASTAN DRAAMAA! Etenkin rakkaus draamaa. Se on vain asia, joka toimii tai sitten on täysi fiasko. On aika kokeilla uutta tyyliä! Nauttikaa ihanat




Minni heitti mustan armeija kassinsa vierashuoneen nurkkaan. Hän nosti hiukset takaisin selän puolelle ja tunsi ympärilleen hellästi puristuvat kädet. Minni hymyili leveästi ja nosti kätensä miehen niskan taakse, joka suukotti naisen ohimoa. Turbo käänsi naisen hitaasti ympäri ja suukotti tätä rakastavasti. ”Minni… oih sori… ei ollut tarkoitus keskeyttää mitään,” Santtu sanoi hieman takerrellen. Minni ja Turbo irrottautuivat toisistaan nolostellen, kuin teini-ikäiset konsanaan. ”Et sää keskeyttänyt mitään,” Minni naurahti ja astui huoneesta ulos. Santtu nojasi seinää vasten ja katsoi vieressään seisovaa marsilaisnaista, joka virnisti naiselle hyväntuulisena. ”Onhan se ihan ymmärrettävää, kun rakastavaiset näkevät pitkän… syvän… ja tuskallisen odottamisen jälkeen,” Santtu henkäisi painaen nyrkkinsä rintansa päälle. Minni tönäisi naista hyväntuulisena. He astuivat korjaamon puolelle. ”Sitä paitsi… odottaminen oikeasti on tuskaa,” Minni vastasi ja istui Turbon moottoripyörän päälle. Mies hipsi naisten perässä ja istui tyttöystävänsä viereen. ”Kai peitit aluksen?” Turbo kysyi vaihtaen aihetta. ”Vinski ja Moto huolehtii sen,” nainen vastasi ja nojasi miestä kohden suukottaen tätä hellästi. ”Te ootte niin söpöjä,” Santtu hymähti ja meni keittiön puolelle keittämään kahvit.

”Miksi meidän piti tämäkin homma tehdä?” Vinski marisi ja kiinnitti aluksen metalliseen tukijalkaan suojahupun köyttä. ”Ei Minni-neiti olisi yksin tätä saanut,” Moto vastasi veikkansa vieressä. ”Niin, mutta Turbo olis?” Vinski kysyi ja katsoi jättiläistä vieressään. ”Mutta Turbo missaa hauskanpidon. Sitä paitsi anna armoo sille, se kuhertelee kerrankin naisensa kanssa,” Moto vastasi heristellen sormeaan. Vinski mietti hetken ja hyppäsi moottoripyöränsä päälle. ”Tätä?” hän kysyi hymyillen leveästi. ”Oi kyllä,” Moto naurahti ja hyppäsi kanssa pyöränsä päälle. ”Toivottavasti eivät koko naisen lomaa käytä siihen kuherteluun,” Vinski vastasi tympeänä ja asetteli kypärän päähänsä. ”Etkö kestäisi sitä?” Moto kysyi. ”En,” mies vastasi topakasti. Kaksikko kiinnitti toista paria köysiä kiinni pyöriinsä eivätkä huomanneet aluksen ikkunasta kurkkaavaa hahmoa. Hahmo kyykistyi ikkunan alle, kun kaksikko kaasutti aluksen yli. Huppu peitti kaiken valon aluksesta ja sai hahmon toimimaan.

”Huppu on nyt kiinnitetty,” Vinski ilmoitti kovaan ääneen palatessaan tallin sisälle. ”Kiitos paljon,” Minni hymyili kaksikolle. He olivat vaihtaneet paikkaa sohvaryhmälle. ”Mitä me meinattiin tehdä?” mies jatkoi ja lysähti riippumattoonsa. Minni katsoi sohvalla vieressään istuvaa miestä. ”Niin kai me tehdään jotain?” Turbo kysyi kohauttaen hartioitaan. ”Ehkä… ainakin me,” nainen flirttaili ja suukotti miestä. ”Hei pliiiiis,” Vinski huokaisi. Santtu ja Moto naurahti taasen tyytyväisenä. ”Kaikki tekeminen käy… mitä te teette kesälomalla?” Minni kysyi. Santtu istui naisen viereen ja katsoi tätä hieman ihmeissään. ”Etkö ole ennen kesälomaa viettänyt?” nainen kysyi. ”Marsissa ei ole aikaa kesälomalle… sit on vain pakko irrottautua joskus, saadakseen vain muuta ajateltavaa,” Minni selitti. ”Tai, että pää pysyy kasassa,” Turbo jatkoi silittäen naisen hartiaa. ”Sekin,” nainen komppasi naurahtaen. ”No Chicagossa on paljonkin tekemistä, jos pohtii tarkemmin,” Santtu kertoi. ”Usko pois. Kaikki käy,” Minni vastasi. Santtu virnisti naiselle ja nousi nopeasti seisomaan. ”Hyvä… tule,” nainen sanoi ojentaen kätensä. Minni katsoi hämillään ensin miestään ja sitten hymyillen naista. Santtu veti naisen mukaansa. ”Jos aikoo kesää viettää, niin sitä ei vietetä armeija vaatteissa,” Santtu vastasi naurahtaen. ”Siis luulitko sää, että olen koko loman armeija vaatteilla?” Minni kysyi. ”Ei sitä tiedä,” Santtu vastasi kohauttaen harteitaan.

Samaan aikaan ulkopuolella aluksesta päässyt hahmo seisoi ihmisnaisen korjaamon edustalla ja oli sytyttämässä savuketta suulleen. Häilyvä puheensolina sai hänen huomionsa ja siirtymään hieman, jottei tupakan savu kantautuisi naiskaksikon nenään. ”Minne me ollaan menossa?” ”Mää ajattelin, jos mentäisiin Tivoliin tänään. Saisit samalla Turbon huomion.” ”Enköhän mää sen miehen huomion saa ihan muutenkin.” ”Niin… laita tää… näytä sille miehelle kerrankin tissit.” ”SANTTU!” Keskustelun päätteeksi huoneesta kantautui räväkkä nauru. Hahmo tumppasi savukkeensa pahantuulisena maahan. Toisaalta hänen suulleen nousi pirullinen hymy. Hän nappasi matkakassinsa mukaansa ja lähti suunnistamaan toiseen suuntaan.

Minni oli vaihtanut valkean t-paidan päälleen ja tumman harmaat farkut jalkaansa. Santulta nainen oli saanut mustat tennarit lainaksi. Samalla jätkät tekivät omia juttujaan. Santtu itsekin oli vaihtanut kauluspaidan violettiin t-paitaan ja vaihtanut toiset farkut jalkaansa. Turbo selasi tv-kanavia, Vinski sarjakuvalehteä ja Moto viilasi metallisen käden sormiaan. ”Mennäänkö?” naiset kysyivät ja sai jätkien huomion. ”Wau,” Vinski henkäisi. Minni nosti hiukset vielä selän puolelle ja sitoi kengännauhat kiinni. Turbo nosti naisen kyykystä eteensä. ”Sää oot upea,” mies henkäisi. Minni silitti miehen käsivarsia ja hymyili tälle lempeästi. ”Niin sinäkin,” Minni henkäisi ja suukotti miestä. ”Teidät kaksi pidetään hyvin erillään sitten,” Vinski sanoi roikkuen kaksikon olkapäiden yli. ”Onnea yritykselle,” Minni naurahti ja tönäisi miehen kauemmaksi kasvoistaan. Turbo nosti hyllyltä kypäränsä ja Minni haki huoneesta vielä oman kypäränsä. Turbo auttoi tyttöystävänsä istumaan taakseen. ”Minne me ollaan muuten menossa?” Turbo kysyi ja katsahti Santtua. ”Aaa. Tivoliin,” Santtu naurahti ja istui Vinskin taakse. ”Missä täällä on tivoli?” Moto kysyi. ”Kaupunginlaidalla on kiertävä tivoli,” Santtu jatkoi. ”Sie hiekkarannan sillalla?” Turbo kysyi hämmentyneenä. ”Laiturilla. Ja joo juuri siellä,” Santtu hymyili. Jätkät käynnistivät moottoripyöränsä ja lähtivät kohti tivolia.

”Wau… se on tosiaan pystytetty laiturille,” Minni henkäisi, kun nousi miehen kyydistä pois. ”Tästä tulee niin kivaa,” Santtu naurahti ja veti naisen mukaansa. Jätkät seurasivat hieman laahustaen tyttöjen perässä. Sisälle päästyään tytöt nappasivat jätkien käsipuolista kiinni. ”Piristykää vähän,” Minni naurahti. ”Tästä tulee hauskaa,” Santtu jatkoi. ”Tulee huonoja fiboja viime kertaisesta mieleen,” Moto vastasi. Minni puristi kädet eteensä ja mulkaisi Santtua. ”Te hoitelitte viimeksi Leipäjuuston, kun Juustomaa tuhottiin,” Santtu sanoi. ”Sitä paitsi, jos Leippis tulee tänne, niin mää luotan siihen että te hoitelette hänet,” Minni sanoi ja kietoi kädet miehen kaulanympärille. ”Tiedän,” mies vastasi. ”Sitten mennään,” Vinski tuhahti ja veti veikkansa mukaansa. Minni ja Santtu katsoivat kaksikon perään hymyillen. Moto ojensi herrasmiehenä naisille kätensä ja lähtivät kaksikon perään. Viisikko meni ensimmäisenä suuren vuoristoradan jonoon, joka kiersi koko mitaltaan tivolin ympäri. Ystävykset keskustelivat eri asioista ja naureskelivat omille jutuilleen. Minnille kuitenkin tuli omituinen tunne. Hän kurkkasi varovaisesti olkansa taakse. ”Onko kaikki hyvin?” Santtu kysyi, kun huomasi naisen vakavamman ilmeen. ”Tuli vain outo tunne,” Minni vastasi. ”Mikä tunne?” Moto kysyi. ”Ihan, kun joku seuraisi, mutta kai luulin omiani,” Minni selitti. Jätkät hieman hämmentyneinä katselivat ympärilleen, mutta eivät nähneet mitään.

Muutaman laitteen jälkeen Minni ja Turbo oli erottautunut muusta porukasta. ”Miten olis maailmanpyörä?” Turbo kysyi ja pysähtyi naisen kanssa keskelle kävelykatua. Minni katsoi laiturin päässä olevaa valaistua maailmanpyörää. ”Miksi ei… onhan se hirveän romanttista,” nainen vastasi ja halasi kevyesti miestä. ”Mää olenkin niin tunnettu romantikko,” Turbo naurahti. ”Oi oikein suuri,” Minni naurahti. Turbo katsoi hieman epäuskoisena naista. ”Varsinainen Marsin romantikko,” nainen jatkoi ja veti miehen mukaansa. Ilta oli hieman pimentynyt ja ilta-aurinko paistoi enää horisontissa. Tivolin laitteet ja kojut olivat koristeltu valoköynnöksillä. Minni ja Turbo kävelivät lähemmäksi maailmanpyörää. He katsoivat ylös kohoavaa pyörää. ”Tuonneko oikeasti meidät haluat?” nainen kysyi. ”Pelottaako?” Turbo heitti ja sai Minnin puristamaan kädet eteensä. ”Ei,” nainen vastasi tympeänä ja sai miehen naurahtamaan. ”Noooo älä huoli, kyllä mää sua sen verran suojelen,” mies sanoi napaten naisen kainaloonsa. Minni silitti miehen hauista ja lähti maailmanpyörän jonoon. Turbolle tuli outo tunne, että jokin seurasi heitä. Hän katsoi taakseen, mutta hänen silmiinsä ei osunut mitään poikkeavaa. ”Tuletko?” Minni huusi ja viittoi miehen luokseen. Turbo lähti vaivihkaa naisen vierelle. Tumma hahmo kurkkasi kojun takaa hieman haikea ilme kasvoillaan. Hänen teki pahaa katsoa muiden onnea ja tunsi oikeastaan suurta katkeruuttakin asiaan.

Kojulla Vinski ja Moto yrittivät muovipistooleilla osua maalitauluihin. Vinski oli egoistina luvannut voittaa Santulle palkinnon. Santtu sen sijaan katsoi kaksikkoa hyvin huvittuneena. ”Joko saitte valmista?” nainen kysyi, kun kaksikko palasi naisen luokse. ”Tyhmä peli,” Vinski murahti ja istui naisen viereen penkille. Santtu hieroi kevyesti miehen hartioita. ”En tarvitse palkintoa, kun minulla on teidät ystävänä,” Santtu vastasi ja suukotti Vinskin poskea, joka eleestä punaistui rajusti. ”Mennään etsimään Minni ja Turbo,” Santtu henkäisi ja sai Moton nyökyttelemään. Vinski haroi hieman käsiään, kunnes lähti kaksikon perään. ”Mistä me löydetään se nuori pari?” Vinski kysyi ja juoksi kaksikon kiinni. ”Hyvä kysymys,” Moto tuhahti hyväntuulisena. Vastaan tullut hahmo sai Vinskin huomion. Vinski jäi ihmeissään katsomaan hahmon perään, joka selkeästi peitteli kasvojaan. ”Mitä nyt?” Moto kysyi yhtäkkiä seisten miehen vieressä. ”Tossa tyypissä oli jotain outoa,” Vinski sanoi, osoittaen hahmon perään. Moto yritti saada miehen näkemää hahmoa näkökenttäänsä, mutta ei yrityksestä huolimatta nähnyt ketään, jota hän tarkoitti. Moto katsoi hieman hölmistyneenä miestä. ”Antaa olla,” Vinski tuhahti ja lähti Santun perään.

Maailmanpyörässä Minni oli kietoutunut Turbon kainaloon. Kumpikin katseli maisemia, jotka maailmanpyörä avasi. ”Oli onnekasta päästä Vinskiä pakoon edes johonkin,” Turbo huokaisi hetken hiljaisuuteen. ”Se on suloinen, kun haluaa että teemme jotain muutakin kuin kuhertelemme,” Minni sanoi henkäisten Turbon leuan juureen. ”Mutta ei se mua estä pitämästä sun kanssa vähän aikuisten kivaa,” mies sanoi ja suukotti rakastavasti naista. He olivat hetkeksi riisuneet kypäränsä. Minni painautui entisestään mieheen kiinni. ”Mitä jäit muuten seuraamaan alhaalla?” Minni kysyi hieman huolestuneena. ”Olit oikeassa… tuntui kun jokin seuraisi sinua,” mies vastasi katsoen naista. Minni oli hieman huolissaan. ”Joku on siis tietoinen tulostani tänne,” Minni vastasi huolestuneena. Turbo hieroi kevyesti naisen olkapäätä. ”Mitä jos toinen plutolainen seurasi minua tänne? Niin kuin viimeksi, mutta jäivät varovaisina avaruuteen odottamaan,” Minni pohti. ”Mää en usko, että se on plutolainen. Mutta jokin outo tyyppi se on,” mies vastasi. Minni kohautti harteitaan. ”Mää suojelen sua kyllä,” mies vakuutteli. ”Tiedän sen,” Minni naurahti ja suukotti miestä.

Alas päästyään pariskunnan silmiin osui heidän ystävänsä. ”Siinähän te olette,” Santtu vastasi. ”Missä te olitte?” Moto kysyi. Turbo osoitti takanaan kohoavaa pyörää. ”Oi vähän söpöä,” Santtu irvaili ja töni naista. ”Te lupasitte,” Vinski tuhahti. ”Niiiiiiiin… olla kuhertelematta sun silmien edessä,” Turbo naurahti ja nappasi miehen kainaloonsa. ”Älkää painiko… kaikki jää katsomaan, että täällä tapellaan,” Minni torui. ”Tiedän tiedän,” Turbo sanoi ja nosti kätensä ylös. Vinski suoristi kaulahuivinsa ja lähti ystäviensä mukaan. Viisikko kävi vielä muutamassa laitteessa ja jätkät pelasivat muutamassa kojussa pelin, jonka jälkeen olivat valmiita lähtemään kohti Santun korjaamoa. Jätkät olivat voittaneet tytöille vihdoin lupaamat pehmoeläimet. ”Tää oli kyllä hauska päivä,” Minni naurahti. Santtu käveli naisen käsipuolessa. ”Toivottavasti saadaan nauttia koko sun loman tällaisesta hauskanpidosta,” Santtu naurahti. ”Kyllä me pidetään,” Minni vastasi. ”Pitää vain keksiä vielä jotain hauskempaa,” Turbo sanoi pyöräyttäen naisen otteeseensa. ”Ehkä niin on parasta,” Minni sanoi ja suukotti miestä. ”Kiitos muuten tästä,” nainen sanoi ja osoitti miehen kasvoille pingviini pehmoeläintä. ”Mitä vaan sulle,” mies vastasi ja suukotti naista työntäen kohti prätkää. Viisikko naureskeli omille jutuilleen, kun Turbo pysähtyi kuin seinään. Minni ja kaikki muutkin pysähtyivät miehen kohdalle. Eikä ihme. Miehen prätkän päällä istui Turbon ikäinen hiirinainen.

Hiirinainen oli noin 170cm, hoikka ruumiinrakenteeltaan, viinipunaiset hiukset oli leikattu kerroksittain ja tasaiseksi v-malliseksi polkaksi, pidemmät suortuvat laskeutuivat olkapäille. Nainen oli vaalean beige väriltään ja kasvot oli meikattu huolellisesti. Hänellä oli vaaleat farkut, jaloissa valkoiset korot ja hiaton kauluspaita oli siististi housuissa. ”Wohou! Hiirinainen ja vielä… sun pyörän päällä?” Vinski kysyi ihmeissään katsoen hämillään Turboa. Minni kurtisti kulmiaan ja katsoi Turboa ihmeissään, joka ei saanut sanaa suustaan. ”Siitä on aikaa,” nainen aloitti vienosti hymyillen. Naisen ääni oli heleä, mutta vahva. ”Kuka olet?” Minni kysyi tympeänä. ”Livia,” Turbo vastasi henkäisten epäuskoisena, saaden Minnin uudelleen katsomaan miestä. ”Minähän se. Mukava nähdä sinuakin… Turbo,” Livia naurahti hennosti ja astui Turbon eteen, unohtaen kokonaan Minnin läsnäolon. Nainen pyöritti miehen liivin kaulusta sormiensa välissä. ”Mulla on ollut ikävä,” Livia jatkoi ja katsoi Turboa silmiin, joka selkeästi käänsi katseensa muualle. ”Eikö sinulla?” nainen kysyi ja siirtyi askeleen taaemmaksi. ”Tarkkaan ottaen… ei,” mies vastasi ja sai Livian vakavoitumaan. ”Wou… Turbo… kylmää,” Vinski naurahti epäuskoisena. Livia siirsi suortuvaa kasvoiltaan ja siirsi tympeän katseensa Minniin, jonka katse toisinaan porautui naisen selkärankaan saakka. ”Mmmm Livia? Eikö niin?” Santtu aloitti. Livia nyökkäsi hellemmällä katseella naiselle. ”Kuka olet ja mistä tunnet ystävämme?” nainen kysyi. ”Aaaaa… olen Turbon tyttöystävä!” nainen vastasi leveästi hymyillen ja osoitti katseensa suoraan Minniin. Minnin katse porautui vihaisena ja epäuskoisena Turboon, joka nielaisi hieman huolestuneena.

Tää vaikuttaa tosi hyvältä . Lopusta on kyl pakko sanoo et nyt pudotettiin pommi. Tykkään

Se on se DRAAMAAA

Joo todella

Jotenkin mä vähän arvasinkin et Livia on hullu exä

”Mmm Livia… lopeta,” Turbo sanoi ja suoraan työnsi naisen pois läheltään. ”Eikö me juuri puhuttu tämä asia?” mies kysyi ja pyyhki suutaan. ”Anteeksi… tiedän, tiedän,” Livia pahoitteli ja piti päätään. Hän istui lähimmäiselle kannolle ja piti tiukasti päätään. ”En tiedä mikä minuun meni,” nainen soperteli itkuisena. ”Antaa olla… kuhan et toista samaa uudelleen,” mies tokaisi. ”Mihin sinä menet?” nainen kysyi. ”Takaisin muiden luokse,” Turbo osoitti peukalollaan suuntaan josta oli tullut. ”Tuletko?” mies jatkoi. Livia käänsi katseensa hetkeksi pois. ”Tulen perässä,” hän vastasi ja sai mieheltä hyväksyvän murahduksen. Turbon poistututtua Livian kyyneleet valahtivat vuolaina poskille. Miten hän oli voinut taas tehdä miehelle tällaista. Hän pyyhki kyyneleitä poskeltaan ja pyöritti sormiensa välissä kyyneleitä, kunnes ne haihtuivat. Hänen ajatuksensa oli ihan sekaisin ja ei tiennyt miten toimisi jatkossa.

Turbo nousi portaat takaisin ylös ja katsoi alas. Hän oli huolissaan, kun ei Liviaa nähnyt perässään. Oliko ollut naiselle liian tyly. Suuttuessaan Livia kuitenkin pystyi hirvittäviin tekoihin. Minni käveli miehen luokse ja yritti saada tämän katsekontaktin, joka pysyi tiukasti portaissa. Nainen kosketti varovaisesti miehen olkapäätä ja sai Turbon hieman säpsähtämään. ”Onko kaikki hyvin?” nainen kysyi huolestuneena. ”On… kaikki kunnossa toistaiseksi,” Turbo vastasi ja silitti naisen olkavartta. ”Miten niin toistaiseksi?” ”No… Liviasta ei tiedä kauan sanoma pysyy perillä. Vaikka asia on selvitetty niin voi hän edelleen kokeilla kaikkensa saadakseen minut takaisin,” Turbo selitti. Minni näytti hieman huolestuneelta. ”Kaikki on hyvin,” mies vakuutteli. Minni hymyili miehelle vaisusti ja vinkkasi tämän peräänsä. ”Mihin Livia jäi?” Santtu kysyi ja sai Minnin ilmeen hyytymään. Minniä hieman ärsytti se, että kaikki huolehtivat vain Liviasta ja tämän hyvinvoinnista. ”Se tulee perästä,” Turbo kommentoi. ”Aa,” nainen kommentoi. ”Kohta syödään,” nainen jatkoi.

Viisikko istui jo pöydän ääressä, kun Livia nousi portaita ylös. ”Tule syömään,” Santtu pyysi, kun näki naisen. Livia istui vähin äänin pöydän päähän ja otti Vinskiltä vastaan hodarin. Hän nosti katseensa Minniin ja Turboon, jotka kuhertelivat keskenään leveät hymyt kasvoillaan. Livia katse muuttui vihaiseksi. Häntä ärsytti se, että Turbo ei ilmeisemmin kaikkea Minnille puhunut. Viimeisenä suudelma hänen ja miehen välillä. ”Saanks mää kysyä teiltä jotain?” Livia aloitti irrottamatta katsettaan kaksikosta. Minni ja Turbo katsoi hämmentyneenä naista. ”Meiltä saa Livia-neiti kysyä ihan mitä vaan,” Moto vastasi kohteliaana. ”Mun kysymys koskee lähinnä Minniä ja Turboa,” Livia totesi ja sai kaikkien katsomaan pariskuntaa. ”Kysy, kun sitä niin vaadit,” Minni tiuskaisi naiselle. ”Kerrotteko toisillenne kaiken?” Livia kysyi ja sai Turbon happaman ilmeen. ”Mitä tarkoitat kaikella?” Minni kysyi. ”Kaikella… kertooko Turbo sulle kaiken mitä hänen elämässään tapahtuu,” Livia uteli. Minni katsoi nopeasti Turboa ja sitten Liviaa. ”Kaiken oleellisen,” Minni vastasi hieman epäillen. ”Ja mitä se ylipäätänsä oikeastaan kuuluu sulle mitä asioita Minnin kanssa keskustellaan kahdestaan?” Turbo kysyi saaden Livian vaikenemaan. ”Ei kai sitten mitenkään,” nainen vastasi apeana. Loppu ruokailua vaali syvä hiljaisuus.

Iltaa kohden he olivat valmiita lähtemään Santun tallia kohden. Turbo kiinnitti koria takaisin pyöräänsä kiinni, kunnes tunsi hellän kosketuksen selässään. Hän katsoi hennosti olkansa yli. ”Onko kaikki hyvin?” Minni kysyi. ”On… mutta meidän täytyy vielä puhua,” Turbo aloitti ja sai naisen hämmentymään. ”Kahden… ilman extra korvia,” mies jatkoi ja vinkkasi Vinskin suuntaan, joka oli heti kuulevana korvana vieressä. ”C’mooon!” mies älähti miehen perään, kun tämä haki loppuja tavaroita ja sai Minnin naurahtamaan. Santun tallille päästyään, porukka oli jo niin väsynyttä, että meinasivat pystyyn nukahtaa. ”Jääkää vain tänne yöksi… väsyneenä ajaminen on vaarallista,” Santtu sanoi. ”Me eletään vaaroissa,” Vinski tokaisi hymyillen. Santtu pyöritteli hyväntuulisena silmiään. ”Me vetäydytään ainakin yöpuulle,” Minni totesi väsyneenä. ”Hyvää yötä.” ”Hyvää yötä,” Minni ja Turbo toivottivat lähes yhteen ääneen.

Turbo makasi hyvin väsyneenä jo naisen pedatulla sängyllä, kun Minni vaihtoi vaatteitaan. ”Mää toivon, että sääkin vaihtaisit yö vaatteet,” Minni vastasi ja suukotti hellästi miestä. ”Mmmm minkälaiset yö vaatteet?” mies kysyi ja kaappasi naisen kyljelleen viereensä. ”Saat ihan valita, mutta toivoisin ettei ainakaan farkuissa ja nahkaliivissä,” Minni mutisi miehen suuta vasten. Turbo suuteli naista rakastavasti ja käänsi hänet selälleen sängylle. ”Mmm mistä meidän piti muuten puhua?” nainen kysyi. Turbo nousi seisomaan ja riisui nahkaliivinsä. ”Mikä ilo silmälle,” Minni tokaisi ja sai Turbon mulkaisemaan naista hymyillen. ”Liviasta,” mies vastasi naisen kysymykseen. ”Mitä siitä?” Minni kysyi ja istui sängylle puristaen kädet eteensä. Turbo riisui farkkunsa ja nosti ne läheiselle tuolille. Mies istui naisen viereen ja kaappasi tämän hellästi kainaloonsa. ”Livia suuteli mua,” mies henkäisi ja sai Minnin katsomaan tätä vihaisesti. ”Mitä?” nainen kysyi. ”Livia suuteli mua, kun käskin sen lopettamaan mun ja sun asioihin puuttumisen,” Turbo selitti. ”Mutta mää en suudellut Liviaa,” mies vakuutteli, kun nainen oli silminnähden vihainen. ”Miten se kehtaa? Ensin se tulee tänne toivoen saaden sut takaisin… sitten hän meinaa jo luovuttaa, mutta eiiii tilaisuuden tullen pitää tunkea kieli sun kurkkuun,” Minni tivasi vihaisena. ”Eli sää et ole mulle vihainen?” ”Hä? En tietenkään… vaan sille ämmälle!” ”Livia teki väärin… ja sen jälkeen, kun kieltäydyin antamasta hänelle minkäänlaista tunnetta niin hän luovutti.” ”Mistä sinäkin sen tiedät? Johan se jo näytti, ettei ole luovuttamassa.” ”Sää oot mun ainokainen, jolle annan rakkautta… Ja teen sen Livialle selväksi, vaikka maailman tappiin saakka,” Turbo helli ja sai Minnin naurahtamaan jo hyväntuulisena. Turbo painoi suudelmien saattamana naisen sängylle. ”Mää rakastan sua!” mies huokaisi. ”Niin mäkin sua!” Minni vastasi ja hieroi miehen hauiksia. Turbo laskeutui suutelemaan takaisin naista, joka kietoi kätensä miehen ympärille. Käsi vaelsi naisen reidelle, saaden naisen nostamaan jalkaansa miehen lantiota vasten ja painamaan tiukemmin itseensä kiinni. Rakkauden täyteiset suudelmat täyttivät nautintoa.

Aamulla aikaisin kaikki tallissa heräsivät kovaan räjähdykseen. ”Leipäjuusto on vauhdissa taas,” Turbo sanoi ja ponkaisi naisen yli. ”Miksei sekin voi pitää lomaa välillä?” Minni murahti tyynyä vasten. ”Ihan vaan sillä, että se kasailee itseään yhden hyökkäyksen jälkeen kaksi viikkoa, niin olkoon se hänen lomansa,” Turbo selitti naisen korvanjuuressa. ”Mene nyt,” Minni huitoi ilmaa. Turbo suukotti naisen poskea ja poistui huoneesta. Jätkien lähdettyä oveen koputettiin. ”Niin?” Minni kysyi. ”Onko kaikki hyvin?” Santtu kysyi ja astui huoneeseen sulkien oven perässään. ”Miten niin?” Minni kysyi peiton alla. ”Ihan kun sulla ja Turbolla olisi ollut riitaa illalla,” nainen uteli. ”Ei meillä riitaa ollut… siis keskenään, mutta eräs kolmaspyörä yrittää pilata kaiken.” ”Puhutko nyt Liviasta?” ”No kenestä muustakaan.” ”Onko se tehnyt jotain?” ”On… jotain sellaista, että se lähtee ihan just bumerangina takaisin Marsiin. Mää en katsele sen pelleilyä enää yhtään.” ”Livialla on varmasti kanssa vaikeaa.” ”Vaikeaa tai ei… täytyy osata lopettaa,” Minni murahti. Santtu myöntyi naisen puheisiin ja nyökytteli päätään. ”Mutta oliko sulla kiva loppuilta Turbon kanssa? Meinaan… loppui puheensolina aika nopeasti,” Santtu vinkkasi ja tönäisi sängyllä makaavaa marsilaista. ”Joo oli kivaa. Kiitos kysymästä vain,” Minni naurahti ja nousi istumaan pidellen peittoa päällään. ”Kyllä se Livia siitä rauhoittuu,” Santtu kannusti hieman alakuloista kenraalia. ”Livia suuteli Turboa,” Minni huokaisi ja sai Santun ilmeen lasittumaan. ”Oikeasti?” nainen kysyi ja sai naisen nyökyttelemään päätään. ”Ilmeisesti otit aika iisisti?” ”No en tiedä iisistä… lähinnä olin raivonvallassa.” ”Mutta?” ”Mutta en voi Turboa syyttää… hän sentään yrittää päästä Liviasta eroon. Toisin, kun Livia Turbosta.” ”Mitähän Livian ja Turbon välillä on tapahtunut?” Santtu pohti ja sai Minnin tiukan ilmeen. Santtu huomasi tämän ja röhähti nolostuneena. ”Tarkoitan vain, että mikä sai Turbon eroamaan Liviasta?” ”No varmaan sairaaloinen mustasukkaisuus,” Minni tuhahti ja puristi kädet eteensä.

Samaan aikaan Livia puristi t-paitaansa tiukasti käsissään. Hän tunsi, kuinka raivo oikein kumpusin sisällään. Hän kääntyi ympäri ja istui sohvaryhmälle. Livia katsahti tallin toiseen suuntaan ja näki Santun tietokoneen sekä tulostimen. Santtu astui ulos Minnin huoneesta ja tervehti hyväntuulisena naista. ”Santtu?” Livia kysyi jämäkästi. ”Niin?” ”Saisinko lainata tietokonettasi?” ”Toki,” nainen vastasi hyväntuulisena. Livia nousi seisomaan ja jäi tuiman näköisesti katsomaan eteensä. Hän seisoi musta hiuksisen kenraalin kanssa vastakkain, mulkoillen vain vihaisena toisiaan. Santtu astui kanssa tilaan ja pystyi vaistoamaan tympeän tai jopa vihaisen ilmapiirin. Santtu silmäili vuorotellen hiirinaisia. Kohta räjähtäisi, jos kukaan ei liikkuisi mihinkään. Naiset vihasivat toisiaan. Eikä syyttä. Kumpikin halusi saman miehen, mutta valitettavasti vain toinen saa hänet. Livia siirsi suortuvaa kasvoiltaan ja lähti kohti Santun tietokonetta. Minni mulkoili koko matkan naisen perään. Santtu hipsi nopeasti Minnin luokse ja käänsi tämän ympäri. ”Ihan pikkaisen räjähdysaltis tilanne täällä,” Santtu kuiskasi. ”Minkäs teet? Livia voisi häipyä,” Minni tiuskaisi ja siirsi hiuksiaan. ”Tiedän… mutta niin kauan kuin Livia on täällä, niin olisi hyvä jos tilanne ei eskaloituisi,” Santtu tiuskaisi. ”Anteeksi… yritän pysyä Liviasta kaukana,” Minni vastasi anteeksipyytävänä. ”Kiitos,” Santtu huokaisi ja asteli korjaamon puolelle. Minni katsoi ystäväänsä hieman haikeana. Nainen oli oikeassa. He olivat naisen kodissa ja tämäkin luultavasti toivoi eniten sitä, että hän saisi kotonaan olla stressaamatta ylimääräistä.

Minni otti keittiön puolelta kahvikupin ja käveli ulos. Hän avasi pienen retkituolin ja istui sille. Moottoripyörä kiihdytti naista kohden ja sai tämän mulkaisemaan kuskia. Moottoripyörä jarrutti äkisti ja pieni asfaltti pöly leijui ilmassa. Minni heilautti pölyä kasvojensa edestä tympeänä ja katsoi yläviistoon, kun yhdellä renkaalla seisova kilpapyörä ajajineen oli lähellä naisen kasvoja. Minni tönäisi kevyesti ajajaa olkapäästä ja pyörän takarengas iskeytyi maahan. ”Mikä meno?” Vinski irvaili. ”Paremminkin voisi mennä… Missäs Moto ja Turbo?” Minni kysyi ja vilkaisi nopeasti valkeaa marsilaista. ”Ne tulee ihan just perässä. Halusin ottaa spurtin tallille,” Vinski selitti. Minni nyökkäsi kevyesti. Vinski nojasi käsiinsä ja katsoi hieman huolestuneena Minniä. Nainen oli omasta olemuksestaan todella vaisu. ”Liviaako mietit?” Vinski kysyi. ”Miksi kaikki haluavat puhua siitä ämmästä?” Minni tiuskaisi. ”No johtuneeko siitä, että olette koko ajan tappelu valmiudessa,” Vinski älähti. ”Juuri lupasin Santulle jättää Livian rauhaan, etten tappaisi sitä ensimmäisestä mulkaisusta,” Minni tuhahti. ”Entä Turbon takia?” ”Turbon takia teen mitä vain.” ”Mitä vain? Jopa tempaiset Liviaa?” ”No vaikka, jos tilaisuus tulee, mutta en voi vajota niin alas… Turbo ansaitsee puolison joka osaa olla hänen luottamuksen arvoinen.” ”Lupasit Turbolle olla tappamatta Liviaa?” ”No en varsinaisesti… mutta niin kuin äsken sanoin… En vajoa niin alas kuin Livia.” ”Mutta entä, jos Livia tekee sulle jotain?” ”Itsepuolustus on asia erikseen… kuin samalle tasolle vajoaminen vain koston vuoksi,” Minni selitti. Vinski nyökytteli päätään hyväksyvästi. Minni oli hörppäämässä kahvistaan ja kurtisti kulmiaan. Vinski oli hieman hämmentynyt. Minni kaatoi kahvinsa läheiseen viemäriin. ”Oliko siinä jotain vikaa?” ”Joo sun pöllyttämä katupöly,” Minni vastasi ja heilutteli kuppia kädessään. Nainen ojensi kupin hymyillen miehelle. ”Haen rouva kenraalille uuden,” Vinski naljaili ja sai Minnin virnuilemaan miehelle.

Vinski käveli tallin poikki ja huomasi Livian häärivän tietokoneen ääressä. Nainen oli niin kiinni omissa jutuissaan, ettei huomannut edes miestä. Vinskiä naisen toiminta ihmetytti. Sormet kirjoittivat näppäimistöllä nopeasti. Vinski kaatoi kenraalille uuden kupillisen kahvia. ”Eikö tuo ollut Minnin kuppi?” Santtu kysyi. ”Satuin ehkä hieman pöllyttää kenraalin kuppiin katupölyä,” mies nolosteli ja hieroi niskaansa. Santtu hieroi miehen olkapäätä kevyesti, kunnes poistui paikalta.
 ”Rouva kenraali on hyvä,” Vinski vastasi ja herätti naisen ajatuksistaan. ”Tietääkseni en ole naimisissa,” Minni naurahti ja hörppäsi kahvistaan. ”Voisitte olla jo,” mies tuhahti. Minni mulkaisi Vinskiä hyväntuulisena. ”No voisitte!” mies vakuutteli. ”Mää luulen, että Turbo ei olisi valmis… varsinkaan, kun joudumme olemaan eri planeetoilla.” ”Mutta ettekö voisi kokeilla?” ”Kokeilla naimisiin menoa? Ei voida!” Minni älähti. Vinski puristi kädet eteensä ja nojasi tallin seinään. Minni vilkaisi nopeasti miestä. ”Et kai ollut tosissasi, että kokeilisimme avioliittoa?” nainen kysyi uudemman kerran. ”En mää tie… tai siis… en nyt tarkoittanut kokeilua vaan ihan avioliittoa,” mies selitti. ”En voi silti päättää avioliitosta.” ”Miksi et?” ”Eihän Turbo ole mua kosinut.” ”Täytyy vissiin mainita asiasta.” ”Älä viitsi,” Minni naurahti ja hörppäsi kahvistaan. Vinski huokaisi hyväntuulisena. Turbo ja Moto kurvasivat kanssa paikalle. ”Teillähän kesti kauan,” Minni hymähti. Turbo kurottautui moottoripyöränsä yli ja suukotti naista. ”Haluttiin vähän ajella, kun oltiin Leipäjuustolle annettu pataan,” Moto vastasi hieman venytellen.

Samaan aikaan Livia poistui tallista. Minni katsahti Vinskin ohi naista tuimasti ja siirsi nopeasti katseensa edessään kohoaviin kerrostaloihin. ”Oletko menossa johonkin?” Vinski kysyi naiselta. ”Kaupungille,” Livia tuhahti. ”Toivottavasti viivyt mahdollisimman kauan,” Minni murahti naiselle. Livia mulkaisi naista. ”Tarvitsetko kyytiä?” Vinski kysyi keskeyttäen riidan. Livia katsoi Turboa, mutta päätti olla sanomatta mitään. ”En mää… Sain Santun lava-auton käyttööni,” Livia huikaisi tyytyväisenä ja heilautti avaimia kädessään. Minni pyöräytti päätään ja poistui nopeasti sisälle. Livia hymyili hieman ilkikurisesti. Minni iski kahvikupin tiskialtaaseen. ”Onks kaikki hyvin?” Santtu kysyi, kun oli kuullut epätavallisen kolahduksen keittiöstä. ”Olisikin,” Minni puuskahti. Minni nojasi tiskialtaaseen. Hän oli hyvin räjähdysaltis ja Santtu ehkä hieman pelkäsi naista. Hän ei tiennyt miten Minniä tulisi tässä tilanteessa lähestyä. Santtu vilkaisi ovelle, johon Turbo oli ilmestynyt. ”Mää en tie mitä teen?” nainen kuiskasi. ”Mää jatkan tästä,” mies vastasi hymyillen ja silitti naista olkapäästä. Santtu nyökkäsi hyväksyvästi ja poistui paikalta.

”Mikä on?” Turbo kysyi. Minni avasi hieman silmiään. Hiukset olivat valahtaneet kasvojen viereen. Hän huokaisi syvään. Turbo otti askeleen naisen taakse ja hieroi tätä selästä. Minni nosti itsensä pystyyn puristaen kädet eteensä. ”Mää tiedän mitä sää sanoit eilen, mutta en voi kieltääkään etteikö Livian läsnäololla olisi merkitystä tunteisiini ja epävarmuuteeni,” Minni selitti. Turbo kiersi naisen toiselle puolelle nousten tiskipöydän päälle istumaan. Minni katsoi miehen ohi ikkunasta ulos. ”Mää en koskaan olisi voinut kuvitella sun olevan epävarma,” Turbo vastasi. ”Tiedän ettei näin vakaasta suhteesta voi olla epävarma, mutta en voi sille mitään,” Minni huokaisi ja hieroi ohimoaan. ”Ja pelkkä Livian läsnäolo tekee meidän suhteesta epävarman?” Turbo kysyi. Minni katsoi hieman anteeksi pyytävästi miestä. Turbo painoi katseensa alas. Minni otti askeleen lähemmäksi miestä ja halasi tätä tiukasti. Turbo avasi sylinsä naiselle, mutta ei voinut kieltääkään etteikö Minnin sanat olisi sattunut. ”Mää rakastan sua koko sydämestäni!” Minni huokaisi miehen korvaan. ”Niin mäkin sua! Mutta en halua sun olevan epävarma… en koskaan pettäisi sua,” Turbo huokaisi ja painoi otsansa naisen otsaa vasten. ”Tiedän sen ja anna anteeksi mun epäilyni,” Minni henkäisi. ”Ei se sun vika ole… luultavasti kokisin samalla tavalla, jos sun ex-poikaystävä olisi täällä myllyttämässä meitä,” mies vastasi ja kietoi tiukemmin kätensä naisen vyötäisille. Minni naurahti pienesti. ”Voi olla.” ”Sitä paitsi oon ylpee susta,” Turbo vastasi kohottaen asentoaan. ”Miten niin?” ”No et ainakaan vielä ole Liviaa tappanut,” mies narahti ja sai Minnin iskemään tätä rintaan. Uusi räjähdys sai kaksikon huomion. ”Ettekö sanoneet rökittäneenne Leipäjuuston?” Minni kysyi. ”Kyllä mun tietääkseni ainakin,” Turbo ihmetteli ja asteli jo reippain askelin tallin puolelle.

Vinski ja Moto katselivat räjähdyksessä aiheutunutta pölypilveä. ”Mitä tapahtui?” Turbo kysyi. ”Leipäjuuston tornilla räjähti,” Moto raportoi. ”Miten voi olla mahdollista?” mies ihmetteli. ”Niin mehän teilasimme jo sen juustopunkeron,” Vinski murahti. ”Parasta, että menette katsomaan,” Minni sanoi miehelleen. Turbo vilkaisi naista nopeasti ja nyökkäsi päätään. Mies hyppäsi moottoripyöränsä selkään. ”Okei veikat! Ei muuta, kuin HANAT!” ”AUKIII!” jätkät ulvahtivat ja lähtivät kohti Leipäjuuston tornia. Minni vilkaisi Santtua nopeasti. ”Mitähän Leipäjuuston mielessä on?” Santtu kysyi huolissaan. ”Mua vaan ihmetyttää yksi asia?” Minni pohti katse tiukasti maassa. ”Mikä?” ”Se, että Livia poistui Leipäjuuston tornin suuntaan hetki sitten… hetken kuluttua kuuluu kajahtava räjähdys, vaikka jätkät antoi jo selkäsaunan Leipäjuustolle.” ”Siis epäiletkö Liviaa räjähdyksestä?” ”No ei se mun mielestä sattumaakaan ole.” ”Vaikea uskoa… Turbo tuntee Livian.” ”Niin tuntee, mutta tuntuu silti siltä ettei Turbo ole kertonut Liviasta kaikkea mitä hän tietää ja tuntee sitä ämmää,” Minni tuhahti. Santtu hieroi päätään. Naisen puheissa oli järkeä. ”Pidetään ainakin silmät auki,” Minni jatkoi ja poistui sisälle. ”Hyvä on,” Santtu myöntyi ja poistui sisälle naisen perään.

Minni makaili sängyllään lukien kirjaa. Santtu teki perinteisiä askareitaan, siivoten tallia ja järjestellen aikansa kuluksi työkalulaatikoitaan. Paljon oli kertynyt työkaluja, jotka olivat jo parhaat päivänsä nähnyt ja joiden päivä loppui roskakoriin. Minni päätti kirjansa ja nousi seisomaan ottaakseen pöydältä uuden. Pieni lappu pöydän päällä sai naisen huomion. Lappu oli taiteltu nätisti kahtia ja sen sisällä oli kirjattu kirje:


Minnin suulle nousi pieni hymy. Hän peitti lapulla suutaan. Naisesta tuntui jälleen, että olisi teini-ikäinen ja vasta rakastunut. Jokin silti kirjeessä herätti epäilyksiä. Minni kurtisti hieman kulmiaan, mutta päätti olla sen enempää välittämättä epäilyistään. Minni katsahti olemustaan. Kenties arkisemmat vaatteet voisivat olla paikallaan, kuin sodan kuluttamat armeija vaatteet. Minni kaivoi mustaa kassiaan ja löysi mustat farkkunsa ja punaisen t-paitansa. Nainen puki vaatteet päällensä ja pörhensi hieman hiuksiaan. Hän suoristi t-paidan olkapäidensä kohdalta suoraan ja kokeili muutenkin vartaloaan. Paidassa oli pieni v-aukko ja muutenkin istui päälle yllättävän hyvin. Minni lisäsi suihkauksen hajuvettään ja nappasi kirjeen mukaansa ennen poistumista Last Chancesta. Santtu katsoi tallin puolella naista hiukan ihmeissään. ”Vaihdoitko vaatteesi… ja… onko tuo hajuvettä?” nainen kysyi kiusoittelevasti. Minni näytti kirjeen Santulle ja puki kenkänsä jalkaan. ”Siis oliko se räjähdys feikki?” nainen hämmästeli. ”Ilmeisesti… valitettavasti myöhästyn hieman, kun kello on jo 20.24,” Minni vastasi ja suoristi itsensä. ”Koska Turbo on kotiruokaa alkanut tarjoilemaan?” Santtu ihmetteli. ”Se minuakin jäi mietityttään… Marsissakin ollessa sai porttikiellon jätkien kanssa keittiöön, kun meinasivat polttaa koko kasarmin,” Minni naurahti. ”Outoa,” Santtu totesi tutkien edelleen kirjettä. ”No se selvinnee kohta mitä se mies salailee,” Minni naurahti uudelleen ja nappasi kirjeen naisen kädestä. ”Mutta jos se on edes yrittänyt kokata?” Santtu irvaili. ”Mmmm… Vinski tosin puhui omituisia tänään.” ”Ai mitä omituisuuksia?” ”Mun ja Turbon naimisiin menosta?” ”Ouuuu… mitä jos Turbo…” ”Älä sano!” ”Että se kosisi sua?” Santtu kuiskasi lähes innoissaan. ”Voisiko se muka?” nainen kysyi. ”No miksei?” Santtu hehkutti. ”Menen nyt katsomaan mitä Turbo suunnittelee,” Minni kohautti harteitaan. Santtu toivotti naiselle vielä onnea matkaan.

Minni ajoi stadionille. Stadion oli oudon hiljainen ja ketään ei näkynyt missään. Saati ettei kotitekoisen ruoan tuoksu kantautunut naisen nenään. Mitä, jos Santtu oli oikeassa? Mitä, jos Turbo olikin kosio aikeissa? Minni pyöräytti päätään. Hän kiipesi kohti stadionin kattoa.
Katolle päästyään, naisen epäilykset vain kasvoivat. Miestä ei kuulunut tai näkynyt missään. Oudointa oli, että miehen prätkäkin oli poissa. Jotain hyvin epäilyttävää tilanteessa oli. Nainen käveli lähemmäksi reunaan ja katsoi haikeana horisonttiin. Hän katsahti ranteessaan olevaa kelloa. 20.45. Oliko mies suuttunut naisen myöhästymistä. Ei… ei olisi miehen tapaista vartista ottaa itseensä. Horisontista kantautui viileä tuuli, puhaltaen naisen yön mustia hiuksia taakse päin. Minnin korvaan särähti askeleen ääni. Minni kurtisti kulmiaan. Askeleet eivät olleet Turbon. ”Tulithan sinä… kultaseni!” nais ääni sanoi ivallisesti ja sai Minnin salama kääntymään ympäri. Minni kurtisti kulmiaan. Äsken kasvoja puhaltanut tuuli työnsi naisen hiukset rinnan puolelle. Vihaiset naiset vain mulkoilivat katolla toisiaan. Minni tiesi tämän olevan lopun alkua. Livialla oli lähes sama ajatus päässään. ”Tämä selvitetään tässä ja nyt sekä kenen Turbo todellisuudessa on!” Livia murahti vihaisena…

O-ou! Näyttää siltä et tytöille on tulossa kissatappelu tai hiiritappelu koska noi on hiiriä

Minni katsoi tuima ilme kasvoillaan Liviaa. ”No kissako kielen vie?” Livia kysyi ivallisesti. ”Sää et mua sais hiljenemään, vaikka kuinka yrittäisit,” Minni nälväisi takaisin. ”Siis… voit hyvästellä Turbon, jos sua ei muuten saa hiljenemään,” Livia naurahti. ”Haluatko sää oikeasti tapella miehestä, joka on jo itse tehnyt valinnan olla mun kanssa, eikä sun?” Minni kysyi ja asetti kädet lanteilleen. ”Jos sua ei olisi, niin Turbo olisi edelleen onnellinen mun kanssani.” ”Aivan! No kerropa miksi Turbo ei näytä juuri kauhean onnelliselta, kun olet kuvioissa?” ”Miten sää jumalauta julkeat?” Livia ärähti ja nappasi seinän vierestä rautaputken. ”Kerroin vain totuuden!” Minni vastasi yhtä ärhäkästi ja sai Livian hyökkäämään naisen kimppuun.

Samaan aikaan Santun tallilla. Santtu korjaili astioita tiskitelineestä paikoilleen, kun kuuli jätkien naurun remakan kantautuvan tallin sisälle. Santtu nosti lautaset kaappiin ja siirtyi tallin puolelle. Nainen katsoi hieman hämillään kolmikkoa. Nimenomaan kolmikkoa. ”Mitä sää täällä teet?” nainen kysyi ja sai kolmikon hiljenemään. ”Miten niin?” Moto kysyi. ”Et sinä! Vaan Turbo!” nainen vastasi viitaten Turboon. Turbo oli hieman hämmentynyt ja katsoi veikkojaan. ”Miten niin? Hoidettiin Leipäjuuston aiheuttama räjähdys ja tultiin takaisin,” mies vastasi ja riisui kypäränsä. Santtu puristi kädet epäilevästi eteensä. Hän oli lähdössä takaisin keittiöön, kun kääntyi epäilevästi ympäri. ”Entä se kirje?” nainen kysyi. ”Mikä kirje?” Turbo kysyi hämillään. ”Voi ei…” Santtu huokaisi ja painoi kätensä otsalleen. ”Mitä nyt?” Vinski kysyi hieman huolissaan. ”Minni sai sulta kirjeen, jossa teidän oli tarkoitus viettää yhteistä aikaa stadionilla… ja jotain, että se räjähdys olisi ollut feikattu, jotta pääsisit järjestämään Minnille yllätystä,” Santtu selitti. Turbo puristi kädet eteensä ja katsoi tuimasti Motoa. ”Mää en ole kirjoittanut Minnille mitään kirjettä,” Turbo kertoi. ”Tätä mää pelkäsinkin. Joku on saanut Minnin ansaan,” Santtu sanoi huolissaan. Turbo katse seilasi hetken tallia ja sai miehen huokaisemaan. ”Ja taidan tietää kuka.”

Turbo nappasi matkalta kypäränsä ja käynnisti moottoripyöränsä. ”Mihin sää menet?” Moto huikkasi miehen perään. ”Auttamaan tyttöystävääni… sillä tällä hetkellä hänen henkensä voi olla vaarassa… ellei ole jo,” mies huikkasi ystäviensä perään. Kolmikko katsoivat nopeasti toisiaan ja lähtivät miehen perään kohti stadionia. ”Kuka voisi vahingoittaa Minniä?” Vinski huusi miehen perään, kun sai tämän kiinni. Turbo pohdiskeli asiaa hetken. Kertoisiko hän veikoilleen totuuden? ”Turbo… kuka?” Vinski vaati. ”Livia!” mies vastasi ja sai Vinskin katsomaan Motoa. ”Ai, vain sen takia että Livia rakastaa sua?” Santtu kysyi. ”Livian rakkaus on riippuvuus ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Livia on aikaisemminkin yrittänyt vahingoittaa mun läheisiä, jottei olisi menettänyt mua,” mies kertoi. ”Miksi et kertonut aikaisemmin?” Moto kysyi. ”Livian kanssa käyty kahden keskeinen keskustelu sai mut uskomaan, että se jättäisi mut rauhaan,” Turbo huokaisi. ”Mutta ilmeisemmin ei?” Vinski kysyi. ”Ilmeisesti ei… seuraavaksi hän pyrkii pääsemään Minnistä eroon, jotta olisi lähempänä mua,” Turbo pohti. ”Livian harmiksi hän ei tiedä kuka hänellä on vastassa,” Vinski pohti. ”Minni on taitava sotilas, mutta ei hänkään ole Livian kaltaista tavannut,” Turbo vastasi ja näki näkökentässään jo stadionin.

Katolla Minni väisti juuri rautaputkea, jota Livia heilautti kädessään. ”Sulla ei ole mahdollisuuksia voittaa minua,” Livia naurahti. ”Mmmm tasaisempaa olisikin, jos kummallakin olisi kättä pidempää,” Minni naurahti ja nappasi rautaputkesta samalla kiinni, kun Livia yritti naista sillä lyödä. ”Päästä irti!” Livia tuhahti. Hän ei ollut osannut arvioida kenraalin voimia oikein ja luuli voittavansa tämän helposti. Minni veti rautaputkesta niin, että sai Livian kasvot lähelle omiaan. ”Olisit miettinyt sitä ennen, kuin haastat minut tappeluun,” Minni kuiskasi ja kaatoi itsensä selälleen saaden Livian lentämään hänen ylitseen ja irrottautumaan rautaputkesta. Livia katsoi hieman kauhuissaan musta hiuksista naista, jonka katse oli tuima. ”Voit olla varma, että sulle on tulossa kyyti hyvin nopeasti Marsista tämän jälkeen,” Minni vastasi ja heilautti hiuksiaan kasvoiltaan. ”Miksi et sitten tehnyt sitä jo?” Livia kysyi ja nousi vaivoin seisomaan. ”Turbon takia. Minun tuli antaa hänelle mahdollisuus keskustella kanssasi, mutta totuuden ilmestyessä en voi antaa sinulle enempää aikaa,” Minni hymyili ovelasti. ”Sää olet kiero… pieni…” Livia vastasi, kun hänen lauseensa jäi kesken jätkien tultaessa paikalle.

”Turbo…” Livia kuiskasi nolostuneena. ”Onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi huolestuneena Minniltä. ”Epäiletkö sää mua?” nainen kysyi ja nojasi rautaputkeen. ”Mää otan tän jos sopii?” Turbo vastasi ja otti naiselta rautaputken. ”Mitä ihmettä sääkin teet?” Turbo kysyi vihaisesti ja katsoi Liviaa. Livia puristi kädet eteensä ja käänsi katseensa muualle. ”En mää tarkoittanut mitään pahaa…” ”No menitpä vaikeaksi. Juuri äskenhän sää melkein hakkasit mut, jotta saisit Turbon itsellesi,” Minni vastasi. Livia nosti katseensa naiseen ja katsoi happamasti tätä. ”Katsokaa nyt… hänen silmissään oikein palaa halu tappaa minut!” Minni ärähti ja sai Livian poistumaan nopeasti paikalta. ”Oliko pakko?” Turbo kysyi. ”Sää et voi olla tosissasi? Livia, kun olisi tällä mua päähän lyönyt niin mua ei välttämättä olisi enää,” Minni ärähti miehelle ja nappasi putken miehen kädestä. Turbo katsoi naista hieman surkeana. Minni iski rautaputken stadionin katolle ja lähti kohti alakertaa. ”Minni!” Turbo huikkasi naisen perään, mutta vihoissaan nainen paiskasi oven kiinni perässään. ”Mitä sää oikein haluat?” Moto kysyi. ”Sitä, että ketään ei tarvitsisi tappaa,” Turbo ärähti. ”Ja tollako se onnistuu, että silität Minnin edessä vähän Livian päätä?” Moto ärähti takaisin. ”En mää silitä Livian päätä?” Turbo vastasi. ”Ja silti kysyt Minniltä, että oliko hänen pakko, kun Livia ei kestä kuulla totuutta Minnin suusta?” Moto painosti. Turbo huokaisi ja lähti Minnin perään.

Alhaalla Minni käynnisteli moottoripyöräänsä. ”Minni odota,” Turbo huikkasi ja istui naisen perään pyörän päälle. ”Voitko nousta?” nainen kysyi ja puristi kädet eteensä. ”Anteeks… ei mun ollut tarkoitus vähätellä Livian tekoa,” Turbo nöyristeli. Minni kääntyi hieman ja katsoi miestä silmiin. ”Ymmärrätkö sää, että jos Livia olisi onnistunut niin olisin A) vainaa tai B) niin vakavasti loukkaantunut, että en olisi välttämättä selvinnyt,” Minni ärähti miehelle uudestaan. ”Ymmärrän… mutta olisin halunnut vain selvittää tämän asian,” Turbo vastasi. ”Harmi, että ex-tyttöystäväsi on niin herkkää pumpulia, kun saavut paikalle. Ilman teitä hän oli täysin psykoottinen,” Minni vastasi. Turbo kietoi kätensä naisen ympärille. ”Mun aika varmaan kertoa Liviasta jotain, jotta varoisit häntä jatkossa ja tiedät mihin hän pystyy,” Turbo huokaisi. Minni kurtisti kulmiaan ja käänsi kroppaansa ympäri irrottaen miehen otteen itsestään.

”Siis Livia on yrittänyt ampua sun veljen, vain sen takia…” Minni huokaisi ja nojasi sohvan selkänojaan. ”Livia passitettiin hoitoon sen vuoksi, että mää meinasin menettää Adamin,” Turbo huokaisi. ”Ja vielä senkin jälkeen sää päästit sen meidän lähellemme?” Minni kysyi ja katsoi surkeana miestä. ”Ja olla helvetti kertomatta mulle!” Minni jatkoi raivostumalla ja astui miehen eteen. Turbo nosti katseensa naiseen. ”Mun olisi pitänyt kertoa sulle heti, kun Livia tuli kuvioihin,” Turbo kuiskasi. ”Niin jumalauta olisi,” Minni tuhahti ja astui miehen ohitse. ”Mihin sää menet?” Turbo kysyi. ”Santun tallille, niin kuin alun perin olisikin pitänyt pysyä siellä,” Minni huokaisi ja lähti ajamaan kohti naisen tallia. Turbo huokaisi syvään. Hän nousi takaisin tallin katolle. ”Missä Minni on?” Santtu kysyi. ”Lähti takaisin talliasi kohden,” mies huokaisi. ”Saitko puhuttua Minnin kanssa?” Moto kysyi. ”Jotenkin… kerroin hänelle Livian menneisyyden,” Turbo huokaisi. ”Onko Livialla pahakin menneisyys?” Vinski kysyi. Turbo nyökkäsi miehelle ja sai ystävänsä vakavoitumaan.

”Onko Livialla pahakin menneisyys?” Moto kysyi samalla, kun jätkät ajoivat tallia kohden. ”Sen verran, että meinasin menettää mun läheiseni sen naisen takia,” Turbo huokaisi. ”Täh?” Vinski älähti. ”Rontin?” Moto kysyi. Turbo pyöritti päätään. ”Mun biologisen veljeni,” Turbo vastasi ja pysähtyi Santun tallin kohdalle. ”Siis oikeasti?” Moto kysyi. ”Kyllä… jos olisi onnistunut niin mää olisin veljeä köyhempi,” Turbo vastasi ja nousi pyöränsä selästä. ”Miksi annoit meidän pitää Liviaa hyvänä täällä ollessa, jos tiesit minkälainen hän on?” Moto kysyi. ”Koska oon vissiin liian kiltti. Halusin vissiin uskoa hänestä, jotain hyvää. Ei olisi varmastikaan kannattanut,” Turbo huokaisi. Moto katsoi huolestuneena Vinskiä. ”Kaikki tekee arviointi virheitä,” Santtu huokaisi ja silitti miehen hauista. ”Tällaisia virheitä ei vain saisi tapahtua, jos mun läheiseni on vaarassa,” Turbo vastasi apeana ja avasi tallin oven. Minni istui television ääressä ja selasi tv-kanavia. Turbo ystävineen istuivat naisen seuraan. ”Ootko sää vihainen?” Turbo kysyi. ”On syytäkin,” Minni tuhahti katsomatta miestä. ”Niin on… ja olen pahoillani etten kertonut Liviasta aikaisemmin,” Turbo pahoitteli. ”Niin todellakin olisi,” Minni vastasi. ”Turbo varmasti halusi vain suojella sua,” Moto vastasi puolustellen veljensä toimintaa. ”Jea… Turbo vain niin kiltti. Ja eiks ole kivaa, kun omassa kainalossa on tuollainen suojeleva sankari?” Vinski irvaili ja yritti saada naisen selvästi paremmalle tuulelle. ”No sankari tosiaan,” Minni tuhahti ja siirtyi omaan huoneeseensa. Turbo huokaisi syvään ja nojasi käteensä.

Seuraavana aamuna Turbo heräsi siihen, että hänen päätänsä särki. Sohvalla nukkuminen sai miehen niskat jumiin. Mies istui sohvalla ja pyöritteli niskojansa. ”Onks niskat jumissa?” Minni kysyi ja sai miehen hämmentymään. ”No vähän… vaikka ei sun musta tarvitse huolehtia,” Turbo huokaisi ja hieroi kevyesti silmiään. Minni istui miehen viereen. ”Miksi oot noin vetäytynyt?” Minni kysyi. ”Miten niin?” ”No et kerro edes totuutta siihen, miten sun niskat voi.” ”No mun niskat on jumissa. Oon liian pitkä tähän sohvalle.” ”Olisit tullut mun viereeni!” Minni huokaisi ja silitti miehen hartiaa. ”Jostain syystä, musta illalla tuntui etten ole tervetullut sun viereen,” Turbo vastasi. ”Noh… kieltämättä, olin kyllä vihainen siitä, että halusit salata Livian menneisyyden,” Minni naurahti ja hieroi omaa niskaansa. ”En mää halunnut mitään salata. Luulin tosissani, että Livia on muuttunut ja eikä se muutenkaan ole helppoa kertoa, että ex-tyttöystävä on yrittänyt tappaa läheiseni,” Turbo selitti. ”Mää haluan ymmärtää sua,” Minni vastasi ja painoi päänsä miehen olkapäälle. ”Kunhan lupaat ettet valehtele tai salaa multa enää mitään… varsinkaan mikä koskee meitä kumpaankin,” Minni huokaisi nostaen päätään ja silitti miehen poskea. Turbo käänsi hymyilevät kasvonsa naista vasten. ”Mää lupaan,” mies kuiskasi ja otti naiselta vastaan suudelman. ”Onko sulla Liviasta jotain muuta kerrottavaa vielä, mikä mun olisi hyvä tietää?” Minni kysyi. ”Ole varovainen… muuta en osaa sanoa. Livia on oikeasti todella arvaamaton,” Turbo vastasi ja silitti naisen reittä. ”Joo huomasin,” Minni naurahti pienesti. ”Livia tosin ei tainnut tietää kenet sai vastaansa,” Turbo naurahti ja katsahti tyttöystäväänsä. ”Oliko toi kohteliaisuus?” Minni kysyi. ”Ehkä,” mies vastasi ja työnsi naisen sohvan selkänojaa vasten. Niskojen ikävä vihlaisu sai miehen irvistämään. ”Odota hetki… aukaistaan sun niskat ensin,” Minni naurahti ja nosti miehen yltään. ”Saanks mää repiä mun pääni irti?” Turbo kysyi, kun pääkipu tuntui yltyvän. ”Et… koska sun niskakipu on korjattavissa,” Minni naurahti.

Santtu oli herännyt kaksikon keskusteluun. Minni oli kysynyt naiselta pidempää sukkaa. Santtu oli hieman ihmeissään naisen pyynnöstä, mutta haki naiselle pyytämänsä sukan. ”Onko sulla riisiä?” nainen kysyi ja tutki naisen keittiön kaappeja. ”On,” Santtu vastasi ja nosti naiselle riisikipon. ”Mitä sää teet?” Santtu kysyi. ”Teen lämpöpussin,” Minni vastasi ja vilkaisi nopeasti Santtua. ”Onko jonkun niskat jumissa?” ”Turbolla. Raukka nukkui sohvalla, kun ei uskaltanut tulla mun viereeni,” Minni vastasi ja laittoi lämpöpussin mikroon. ”No sää kieltämättä olit kyllä pahalla tuulella,” Santtu vastasi ja laittoi kahvin tippumaan. ”Niin olin… mutta ihan syystä,” Minni huokaisi. ”Turbo kieltämättä olisi voinut kertoa meille kaikille Livian menneisyyden, mutta toisaalta ymmärränkin hänen pointtinsa,” Santtu haukotteli ja puristi kädet eteensä. ”Niin… onneksi sain yön miettiä mikä todellisuudessa on tärkeää,” Minni tokaisi. ”No onneksi. Olisi kurjaa, jos olisitte sun loppuloman riidoissa,” Santtu naurahti. ”No sanopa muuta… mutta se on varma, että Livia lähtee kuin nopeammin täältä kuin arvaatkaan,” Minni tokaisi ja otti lämpöpussin mikrosta ja vei sen miehelleen.

”Mikä tuo on?” ”Lämpöpussi… auttaa niskasärkyyn.” ”Ei mun niskat nyt niin kipeät ole.” ”Jaa ei ole… hyvä kun pystyt päätäsi kääntämään.” ”Eihän mun tarvitse nähdä kuin eteeni.” ”Nyt lopetat tuon machoilun,” Minni torui ja asetti pussin miehen niskoille. ”Mitä mää tekisinkään ilman sua?” Turbo kysyi ja sai naisen halaamaan tätä takaapäin. Minni suukotti rakastavasti miehen poskea. ”Hei… rakkaus voittaa ja kukoistaa,” Moto runoili istuen läheiselle sohvalle. Minni ja Turbo naurahti tyytyväisenä. ”Onko niskat kipeät?” mies kysyi hämillään. ”No vähän,” Turbo vastasi nolostellen. ”Macho ei uskaltanut yöllä tulla viereen, niin nyt on sitten niskat jumissa,” Minni naurahti ja istui miehen viereen, joka vienosti hymyili tälle. ”Hyvä että saitte sovittua,” Moto tokaisi. Oven avaus sai heidän huomionsa. Minni puristi kädet eteensä, eikä Moto ja Turbokaan naiseen halunneet luoda katsekontaktia. Livia luikki korvat luimussa huoneeseen, jonka Santtu oli hänelle aikaisemmin antanut. ”Olisi poistunut paikalta vain takaisin Marsiin, kun oli siihen kerran tilaisuus,” Minni tuhahti. ”Soitat vain jonkun hakemaan hänet pois täältä, niin voit loppu lomasi viettää rauhassa,” Turbo rohkaisi naista, joka vastaukseksi vain nyökkäsi miehelle.

Livia pakkasi apeana huoneessaan tavaroita. Kenraalin niittaaminen oli viimeinen teko Turbon silmien alla mitä hän voisi tehdä. Livia huokaisi syvään ja katsoi ulos ikkunasta. Ei… hän ei halunnut luovuttaa. Minniä kohtaan oleva viha kasvoi naisen sisällä mitä tarkemmin hän mietti asiaa. Kenties suora hyökkäys oli virhe. Hänen tulisi olla ovelampi. Hän nosti muutaman vaatekerroksen pois laukusta takaisin sängylle ja penkoi kassin pohjaa selkeästi etsien jotakin. Nainen löysikin nopeasti etsimänsä ja poistui huoneesta. ”Siellä on kahvia tulossa, jos haluat,” Santtu totesi ohimennen naiselle. ”Kiitos,” Livia vastasi ja suuntasi keittiöön. Livia annosteli kahvit kuppeihin, kun Santtu ilmestyi paikalle. ”Kaadoin kaikille, jo valmiiksi. Vaikka ei se korvaa sitä mitä olen tehnyt,” Livia sanoi ja ojensi kahvikuppeja Santulle. ”No ei varmasti,” Santtu tokaisi. ”Punainen on Minnin, valkoinen Turbon,” Livia huikkasi naisen perään. ”Tiedän… Minni juo mustana ja Turbo lorauksella maidon kanssa,” Santtu vastasi hieman näsäviisaasti. Livia nosti kantoonsa kaksi muuta kuppia viedäkseen ne Vinskille ja Motolle.

Livian saapuessa olohuoneeseen huomasi hän Minnin ja Turbon poistuneen. Nainen ojensi kaksikolle kahvikupit, jotka kiittivät tätä lämpimästi. ”Mihin Minni ja Turbo menivät?” Livia kysyi alakuloisena. ”Ööö vissiin ulos,” Moto vastasi pyöritellen päätään. ”Okei…” nainen vastasi hyväksyvästi. Vinski ja Moto katsoi naisen perään, jonka jälkeen toisiaan. Kumpikin kohautti harteitaan ja jatkoivat television katsomista. Tallin katolla Minni ja Turbo katselivat ylös nousevaa aurinkoa. ”Joko olet päättänyt kuka Livian tulee hakemaan?” Turbo kysyi huikaten kahvistaan. ”En vielä,” Minni vastasi apeana. ”Olisi korkea aika päättää, niin ei tarvitsisi häntäkään katsella enää,” Turbo sanoi hörpäten kahvistaan. ”Miten musta tuntuu, että haluat Liviasta jo eroon?” ”Olen koko ajan halunnut päästä hänestä eroon.” ”No huh huh… en odottanut ihan heti tuota sinun suustasi.” ”Kyllä sää tiedät, että haluan Liviasta eroon… oon vaan ollut liian kiltti sanomaan sitä ääneen.” ”No se on totta,” Minni naurahti ja nyrpisti kuonoansa. ”Onko siinä kahvissa jotain vikaa?” Turbo kysyi. ”Hieman kitkerää,” Minni vastasi ja pyöritteli jälkimakua suussaan. ”Sitä se teettää kun juo mustana,” Turbo nälväisi ja sai Minnin mulkaisemaan miestä. ”Ei se siitä johdu!” nainen älähti hyväntuulisena ja joi kahvinsa loppuun. ”Eipä!” Turbo naurahti ja joi oman kahvinsa loppuun. ”Älä härnää mua! Tarviin toisen kupin kahvia ennen kuin voin huumorillisesti keskustella kanssasi,” Minni vastasi nostaen etusormensa miestä kohden. Turbo nappasi naisen käden lähelleen ja suukotti sitä hellästi. ”Tiedän sen kulta,” mies hempeili ja sai Minnin hymyilemään. ”Mennäänkö? Voitaisiin tänään keksiä jotain kivaa tekemistä,” mies ehdotti ja nousi seisomaan. ”No mikä ett… vouh,” nainen huokaisi ja nojasi tuoliinsa, vaikka juuri oli noussut ylös. ”Onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi huolestuneena. ”Huimas yhtäkkiä,” Minni vastasi ja tuki päätään. ”Pärjäätkö?” mies kysyi edelleen huolestuneena. ”Pärjään kyllä. Nousin kai liian nopeasti ylös,” Minni pohti ja tarttui miehensä kädestä kiinni. ”Sano, jos alkaa uudemman kerran heikottamaan,” Turbo tokaisi. ”Sanon, sanon,” Minni huokaisi ja puristi miehen poskia.

”Onko suunnitelmia?” Vinski huikkasi, kun makasi tylsistyneen näköisenä sohvalla. ”Ei vielä. Ideoita otetaan vastaan,” Turbo naurahti ja katsoi Minniä joka nyökkäsi miehelleen. ”No mmhmmm,” Vinski hymähti ja hieroi leukaansa mietteliäänä. ”Miten olisi tänään se uimaranta? On luvattu huomattavasti lämpimämpää päivää, kun pari päivää sitten,” Santtu ehdotti ja istui sohvan käsinojalle. ”Mmm miksei,” Minni myöntyi. ”Ja viimeksi, kun sitä ehdotettiin niin ei käynyt,” Vinski älähti ja sai Santun hieromaan miehen otsaa. ”Oli kylmä,” Minni kohautti harteitaan. ”Mennään rannalle. Voidaan samalla pitää Leipäjuustoa silmällä,” Turbo naurahti ja sai tällä Vinskin innostumaan. ”Jaa, että oikein suojeltaisiin näitä meidän tyttöjä?” Vinski flirttaili ja nosti kätensä naisen syliin. Santtu hymyili miehelle pyöritellen samalla päätään. ”Tuleeko Livia?” Moto kysyi. ”Ei, jos multa kysytään,” Minni vastasi tympeästi ja siirtyi huoneeseensa. ”Mun on oltava samaa mieltä Minnin kanssa,” Turbo komppasi naista ja seurasi tätä huoneeseensa. Viisikko pakkasi tavaransa uimarantaa varten. Santtu pakkasi myös eväskorin valmiiksi. Jätkät tuntien heillä oli heti nälkä, kun edes pääsisivät lähtemään tallilta. ”Mitä täällä tapahtuu?” Livia kysyi. ”Me lähdetään uimarannalle,” Santtu vastasi vaisusti ja kurkkasi koriin, että kaikki oli valmiina. ”Mua ei vissiin ole kutsuttu,” Livia sanoi hieman huvittuneena. ”Valitan. Turbolle ja Minnille oli liikaa se mitä sää olit Minnille tekemässä. Myös, jos Motolta ja Vinskiltä kysytään niin eivät halua olla hiiren kanssa tekemisissä, joka satuttaa heidän ystäviään tarkoituksen mukaisesti,” Santtu sanoi vakavampana ja sai Livian iskemään naisen jääkaappia vasten. Livia katsoi murhaava ilme kasvoillaan naista ja painoi käsivarrellaan naisen kaulasta. ”Älä puutu asioihin, joihin sinulla ei ole MITÄÄN osuutta!” nainen sanoi painokkaasti ja irrotti otteensa. Santtu nojasi tiskipöytää vasten ja hengitti raskaasta. Hän nosti itsensä ja tuki kaulaansa. Viimeisenä hän näki Livian happamat kasvot, kun tämä poistui keittiöstä. Santtu tunsi enemmän pako kauhua. Hän hengitti raskaasti. Vinski astui keittiöön ja tunsi naisen olevan hieman poissaoleva. ”Onko kaikki hyvin?” mies kysyi. Santtu heräsi ajatuksistaan. ”Joo on,” nainen valehteli ja hymyili vaisusti. ”Täältä kuului joku kolahdus äsken,” mies tokaisi. ”Aaa… harppaus askel. Tömähdin jääkaappia vasten,” Santtu naurahti. ”No varo ettei kokonaan tasapaino mene, muuten joudut tän kollin hellyyteen,” Vinski sanoi ja painoi naisen itseensä kiinni. Santtu painoi kätensä miehen käsien päälle ja irrottautui tämän otteesta. ”Musta ei tarvitse huolehtia noin paljon,” nainen naurahti ja taputti miehen rintakehää. Vinski pyöritti silmiään ja nappasi korin mukaansa lähteäkseen naisen perään.

Livia istui sohvalla selaten lehteään. Nainen nosti katseensa nähdessään Santun edessään. Santtu vilkaisi nopeasti naista ja siirtyi punaisen moottoripyörän eteen. ”Onko kaikki hyvin?” Minni kysyi naiselta. Santtu nieleskeli hetken. Hänestä tuntui, että Livian katse seurasi häntä. Minni vilkaisi naisen ohitse Liviaa, joka käänsi nopeasti katseensa lehteensä. Minni kurtisti kulmiaan ja katsoi Santtua. ”Santtu?” Minni kysyi huolestuneena. ”Hä?” nainen kysyi hämillään. ”Onko kaikki hyvin?” Minni kysyi. ”Joo totta kai,” nainen vastasi reippaasti. ”Oletko varma?” ”On, on… Vinskikin kysyi hetki sitten samaa.” ”Vaikutit vaan vaisulta.” ”Ai… ei ollut tarkoitus huolestuttaa.” ”Ehkä olemme herkillä ihan syystä!” Minni tokaisi tympeänä ja osoitti lauseensa Liviaan. Livia kohautti kulmiaan naiselle vastaukseksi. Viisikon lähdettyä nainen kurkkasi olkansa yli. Raivopäissään nainen repi lehden ja pyöritti tallin irtaimiston uuteen uskoon sekä hänen valmiiksi pakatut tavaransa pitkin lattiaa. Ennen lähtöään nainen katsoi tallin kuntoa. Tuolit olivat pitkin poikin. Santun työkalut koristivat lattiaa, kaapin ovet repsottivat auki ja yksi oli ottanut niin pahasti osumaa, että roikkui yhdellä saranalla paikoillaan. Livia paiskasi ulko-oven kiinni perässään. Hän nappasi maasta isomman kiven ja heitti sen ulko-ovessa olevaan ikkunaan niin, että pirstaleet lasista kilisivät tallin sisälle. Livia huokaisi syvään ja lähti vihaisena kulkemaan omaa tietään.

Rannalle päästyään viisikko parkkeerasivat pyöränsä läheisten puiden lomaan. ”Vissiin joku salapaikka?” Minni kysyi, kun rannalla ei ollut muita. ”Humanoidi hiiri voisi saada rynnäkkö poliisit peräänsä,” Santtu naurahti. ”Totta tuokin,” Minni vastasi ja riisui paitansa pois päältään. ”Miten me kestetään noiden seurassa?” Vinski kysyi, kun katse oli porautunut kahteen naiseen. ”Eiköhän me se kestetä,” Moto vastasi lohduttavasti. ”Turbo ainakin,” Vinski tirskui ja katsoi Turboa. ”Kannattaa pitää huoli vain siitä ettei toi sun housujen pullotus paljastu tytöille,” Turbo naurahti ja jatkoi matkaansa. Moto mulkaisi hyväntuulisena Vinskiä, joka nolostukseltaan alkoi tutkia housujen etuosaansa. Mies kääntyi ympäri ja yritti keksi uutta ajateltavaa ennen kuin liittyisi muiden seuraan. Vinski harppoi nopeasti pyörälleen ja etsi mukamas jotain.

Osa 2


”Mihin Vinski meni?” Santtu kysyi, kun näki valkean marsilaisen pyöränsä luona. ”Se vissiin unohti jotain,” Turbo naurahti ja sai Motonkin purskahtamaan nauruun. Minni katsoi huvittuneena Santtua. ”Selvä,” Santtu henkäisi tyytyväisenä. ”Sua ei ole pitkään aikaan nähty uima-asussa,” Turbo leperteli naisen korvaan ja halasi tätä tiukasti. Minni irrottautui miehen otteesta. ”Totta tuokin,” nainen naurahti ja heitti miehen kasvoille paitansa. Minni leikkimielisesti kiusoitteli Santtua ja sai tämän jahtaamaan marsilaista naista. ”Pitäisikö itsekin liittyä naisten seuraan?” Moto kysyi ja sai kaksikon nappaamaan uimavaatteensa ja mennä vaihtamaan niitä uimakopille. Vinski löntysti myös paikalle ja katsoi vedessä ilakoivia naisia. Hän tutki kassia, jossa heidän uimavaatteensa olivat olleet. Mies penkoi kassia hämillään, kun ei uimahousujaan löytänyt. Vislaus toisaalla sai hänen huomionsa ja näki Moton roikottavan punaisia uimahousuja kädessään. Vinskin suulle nousi ivallinen hymy. Moto kohautti kulmaansa Turbolla ja näki vilahduksen välissään. Vinski nappasi uimahousut miehen kädestä ja katsoi hieman tympeänä kaksikkoa.

”Vinskillä ei ole helppoa meidän kanssa,” Moto naurahti, kun pääsivät rantaan. Turbo nosti kätensä lanteilleen ja katsoi uimakoppeihin päin. ”Ei totisestikaan,” mies naurahti. Kylmä vesi kasteli kullanruskean miehen selän. Turbo keräili itseään hetken. Hän ei ollut uinut hetkeen ja ei muistanut kuinka viileää maanvesi saattoi olla. Mies kääntyi ympäri ja näki laiturilla naiskaksikon. Minni oli hyväntuulisesti puristanut kädet eteensä, kun Santtu nojasi tämän olkapäätä vasten. ”No mitä te siinä vielä seisotte?” Vinski kysyi, kun saapui paikalle. ”Olisi yksi kaksikko, jotka kerjäävät kastumista,” Turbo vastasi. ”Löytyykö se kaksikko kenties meidän edestämme?” mies kysyi. ”Kenties,” Moto naurahti. ”Onko se hyvännäköinen kaksikko?” mies jatkoi. ”Mmmm menettelee,” Turbo hymähti hyväntuulisesti ja sai Minnin tämän kimppuunsa. Tai ainakin niin hän luuli, mies nimittäin kimpoi pakoon minkä jaloistaan pääsi. Moto ja Vinski taas katsoivat Santtua. Kaksikko lähti ihmisnaista kohden ja loppu metreillä nappasi kiljuvan naisen käsiinsä heittääkseen tämän laiturilta. Santtu räpiköi takaisin pinnalle ja naureskeli tyytyväisenä. Ryminä laiturilla sai kaksikon huomion ja ohi mennen mies nappasi vauhdista nämä mukaansa. Minni pysähtyi laiturin päähän ja naureskeli tyytyväisenä. ”Meidän piti heittää tytöt veteen!” Vinski älähti noustessaan pinnalle. Minniä nauratti entuudestaan. ”Mitä sää siellä naurat!?” Turbo kysyi ja heitti häntänsä avulla naisen veteen. Viisikon naurun räkätys kantautui pitkälle. Livia katsoi läheiseltä mäen päältä happamasti ystävyksiä. ”Onnea vain Minni! Tämä loppuu pian!” Livia tuhahti ja lähti toisaalle.

”Aaah mää en muista koska oon viimeksi edes uinut,” Minni sanoi ja painautui portaille istumaan. Turbo ui naisen luokse ja suuteli tätä syvään. ”Siitä on kieltämättä aikaa,” Turbo vastasi. Minni silitti miehen poskea hellästi. ”Mutta ettekö te sanonut, että Marsissa ei ole ollut vettä,” Santtu sanoi ja ui kanssa uimaportaiden luona. Minni väisti ystäviensä tiellä. ”Silloin, kun oltiin lapsia niin vettä oli hitusen enemmän. Silloin uiminenkin oli mahdollista tietyissä paikoissa,” Minni selitti. ”Aaa… mutta onneksi voitte tulla aina tänne uimaan,” Santtu naurahti. ”Sepä se,” Minni naurahti ja tuntui oudon humahduksen päässään. Minni painoi kevyesti kätensä otsalleen. ”Onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi, kun nainen oli pysähtynyt äkisti. ”Joo on,” Minni hymyili. Kaikki ei ollut kunnossa ja Minni aavisti sen. Jotain oli tekeillä pahemman kerran. Hänen olonsa oli ollut aamusta heikko ja huimaus tuntui välillä pahenevan. Ilta tuntui menevän todella nopeasti. Juuri, kun sankarit olivat lähdössä räjähdys sai heidän huomionsa. ”Jaaha,” Turbo huokaisi ja raapi niskaansa. ”Onneksi varauduitte!” Minni sanoi ja suukotti miehen poskea. ”No onneksi,” mies hymähti. ”Me viedään teidät tallille ja käydään kattoon se juustopunkero,” Moto huokaisi. ”Sopii hyvin,” Santtu tokaisi ja hymyili ystävälleen.

Jätkät ajoivat naiset tallille. ”Olkaa varovaisia,” Minni huokaisi ja silitti miehen olkavartta. ”Ainahan me,” Turbo naurahti. ”Ja heiii… Me eletään vaaroissa!” Vinski naurahti. ”Menkäähän nyt,” Santtu naurahti. Jätkät jättivät peräänsä pienen katupölyn. Minni kohautti Santulle harteitaan ja kääntyivät ovea päin.  Santtu katsoi hämmentyneenä Minniä. ”Mitä ihmettä?” nainen kysyi ja käveli tallinsa luokse. ”Joku ohikulkijan tahallinen ilkivalta?” Minni kysyi ja käveli naisen perään. Santtu avasi tallinsa oven ja kauhistui sisätiloja. ”Ei taida olla ohikulkijan ilkivaltaa,” Santtu henkäisi vihaisena. Minni nyökytteli naisen vieressä. ”Livia!” nainen huokaisi tympeänä. ”Kai soitit jo sen kyydin hakemaan sitä naista,” Santtu tuhahti. ”Soitin,” Minni vastasi nopeasti ja käveli varovaisesti tallin sisällä. ”Hyvä! Mää en jaksa enää sitä naista!” Santtu turhautui. Minni hämmentyi naisen lauseesta. ”Mitä?” ”Sinä et jaksa Livian toimintaa?” ”Se nainen tuhosi mun tallin? Päästäkö pitäisi taputtaa?” ”Ei tietenkään… mutta onko Livia tehnyt sulle jotain?” Minni kysyi ja sai Santun vakavoitumaan. ”Onko Livia tehnyt sulle jotain?” Minni tivasi naiselta vastausta. ”Livia kävi mun kimppuuni tänään aamulla. Käski olla puuttumatta hänen asioihinsa,” Santtu vastasi alakuloisesti. ”Miksi et kertonut?” Minni kysyi. ”Kai pelästyi sitä vain niin paljon… koska kaikki hiiret, jotka ovat täällä käyneet ei ole koskaan satuttanut minua,” Santtu vastasi surkeana. ”Se nainen saa kuulla kunniansa,” Minni ärähti.

”No anna tulla sitten vain!” Livia sanoi oven suusta ja sai kaksikon kääntymään nopeasti ympäri. ”Mieli hyvin!” Minni vastasi ja tönäisi naurahtavan naisen ulos tallista. ”Minni!” Santtu huikkasi ja lähti naisten perään. ”Alkaako päässä tuntumaan kenraali?” Livia kysyi läheltä naisen kasvoja. ”Mitä sää tarkoitat?” ”Marsin punaliljasta voi olla paljoakin haittaa, jos sitä sekoittaa esimerkiksi… aamukahvin joukkoon,” Livia huokaisi ja sai Minnin ajatuksiinsa. ”Taisi olla aika kitkerää kahvia aamulla?” Livia hymyili ivallisesti. ”Sää huumasit mut,” Minni huokaisi. ”Totta kai… oli mun jotenkin hillittävä sun virkaintoasi,” Livia naurahti. Minni näytti mietteliäältä. Ei ihme, että hänen olonsa oli ollut kehno aamusta asti. Minni tunsi sydämensä tykyttävän. ”Punaliljan haittahan on siinä, että se iskee nousevaan adrenaliini tasoon… lamauttaa vastustajan lähes…” ”Toimintakyvyttömäksi ja pahimmillaan?” ”…se vie hengen,” Livia kuiskasi naisen loput lauseesta ja hymyili pirullisesti. ”Mää sanoin, että sulla ei ole mahdollisuutta voittaa mua!” Livia naurahti. ”Ja voin tähän samaan hengenvetoon jatkaa, että sinäkään et tule tähän puuttumaan,” Livia sanoi ja kohotti pistoolin näköisen aseen Santtua kohden. ”Santtu!” Minni huikkasi, mutta Livia ehti painaa liipaisinta, joka suihkautti violettia nestettä aseesta. Nesteen osuessa Santtuun nousi sankka violetin vivahteikas väri ilmaan ja sai Santun yskimään. ”Hyvää yötä mekaanikko!” Livia toivotti, kun Santtu pyörtyi naisten jalkojen juureen. ”Santtu!” Minni henkäisi ja suuttui Livialle niin, että potkaisi aseen naisen kädestä pois.

”Anna tulla kenraali! Mutta muista, jos valitset ystäväsi pelastamisen oman henkesi sijaan niin kuka jääkään silloin aivan yksin?” Livia naurahti lähes psykoottisesti. ”Turbo ei ottaisi sua takaisin, vaikka mun tarinani loppuisi tähän!” Minni ärähti ja sai Livian nappaamaan sivutaskustaan taitettavan karttakepin näköisen metalli tikun. ”Tuollako meinasit minut voittaa?” Minni naurahti. Livia painoi nappulaa, joka sai kepin hohkaamaan keltaista väriä. ”Sähkö tuntuu aika ikävältä ihossa,” Livia vastasi naiselle ja hyökkäsi tätä kohden. Minni väisti useamman Livian iskuista ja tunsi adrenaliininsa kohoavan. Samalla, kun adrenaliini kohosi tuntui hänestä, että koko muu keho oli pettämässä. Punaliljan vaikutus oli alkanut. Naisen keräillessä itseään, Livia sai iskettyä kepin naisen selkään. Minni karjaisi kivusta ja iskeytyi maahan. Sähkö virtasi hänen kehossaan. ”Voi voi… onpa siinäkin Marsin kenraali. Marsin pettymys olisi parempi titteli,” Livia vastasi huokaisten. Minni nousi seisomaan ja katsoi happamana naista. ”Marsin kunnian, ystävieni puolesta ja rakastamani hiiren puolesta annan vaikka elämäni. Teinpä edes jotain Marsin hyväksi,” Minni tuhahti ja ei aikaakaan, kun Livia iski kepillä naisen kasvoja. Minni sylkäisi suustaan veren ja tunnusti suupieltään, jossa komeili haava. ”Ei huono… harmi vain, että sun pitää huumata vastustajasi voittaaksesi,” Minni vastasi. Livia ärsyyntyi entisestään naiselle ja hyökkäsi tämän kimppuun kaataen heidät maahan. Minni sai naisen kädestä olevasta kepistä kiinni. Livian epäonneksi sähkö siirtyi myös häneen hetkellisesti. Minni repäisi kepin naisen kädestä ja heitti sen toisaalle. Sähkövirran virratessa pois naisten kehoista Livia tarttui paljain käsin Minnin kurkkuun. ”Alkaako tuntumaan?” Livia kysyi. Minnistä tuntui ettei hänellä ollut enää voimia taistella naista vastaan. Hänen silmissään alkoi huurtumaan.

”Hei! Mitä tuolla tapahtuu?” Moto kysyi, kun näki tilanteen Santun tallin edessä. ”Livia vastaan Minni!” Vinski huudahti. ”Livia irrota!” Turbo huusi ja nousi pyöränsä kyydistä nopeasti pois. ”Seis!” nainen huudahti ja osoitti hännässään kiinni olevalla aseella kohti jätkiä. ”Sää veit multa miehen!” Livia ärhenteli Minnille, joka hädin tuskin edes jaksoi naiselle hanttiin laittamaan. Minni katsoi tuima ilme kasvoillaan naista. Kieli oli lamaantunut. Hän ei kyennyt puhumaan. Silmissä sumeni. Ainakin hän tiesi ettei naisen kuristamiseen ollut kuolemassa. ”Mitä sää olet tehnyt Minnille?” Turbo kysyi. Livia nosti psykoottisen ilmeensä mieheen ja hymyili ivallisesti. ”Punalilja on aika herkkua nautittuna. ”Marsin punalilja?” Turbo kysyi ja sai naisen nyökyttelemään. ”Minni pitää saada sairaalaan äkkiä!” Turbo tokaisi yrittäen puhua naiselle järkeä. ”Harmi… Minni itse sanoi, että vaikka kuolisikin niin hän on tehnyt jotain hyvää Marsin puolesta,” Livia naurahti. ”Mitä sää olet tehnyt Santulle?” Vinski ärähti, kun näki ihmisnaisen tajuttomana maassa. ”Äh hän on vain tajuton,” Livia vastasi välinpitämättömästi. Hän siirsi katseensa Minniin ja hymyili. Minnin todellisuuden taju oli jo hyvin hämärä. Livian ote ei ollut enää, kuin sen verran kova että pystyi naisen pitämään paikoillaan. ”Jos sää tapat Minnin, niin sun on ihan turha toivoakkaan, että ottaisin sut takaisin!” Turbo huudahti ja sai Livian hämilleen miehen kommentista. ”Ottaisitko sää mut takaisin, jos pelastan Minnin vielä?” Livia kysyi. Moto ja Vinskikin katsoi hämmentyneenä veikkaansa. ”Otan… mutta vain sillä, että Minni ei kuole,” Turbo vastasi äreästi. Livia päästi irti Minnistä ja nousi seisomaan. Minni siirsi katseensa taivaalle, vaikka näkökentässä ei tuntunut mitään. Minni henkäisi ja haistoi tutun partaveden kantautuvan jostain kauempaa. Tumma hahmo astui tallin kulmalta. Hän oli juuri saapunut paikalle ja vinkkasi ystävälleen jotain. Turbo katsoi nopeasti Liviaa, jonka jälkeen tämän takana kävelevää kaksikkoa. ”Mää oon niin odottanut tätä…” Livia sanoi ja silitti miehen hauiksia. ”Minnin vasta-aine nyt!” Turbo vakuutteli ja työnsi naisen hetkeksi kauemmaksi. ”Litium+ suonen sisäisesti,” Livia vastasi. ”Kiitos… ja nyt ase…” Turbo sanoi ja sai Livian luovuttamaan aseen tälle. Turbo ojensi aseen Motolle, joka tarkisti sen tyhjäksi. ”Hyvästi Livia!” Turbo huokaisi ja katsoi naista, joka oli hyvin hämmentynyt. ”Hyvästit juurihan sää sanoit…” Livian lauseen jäädessä kesken, kun joku iski naisen takaraivosta tajuttomaksi.

”En olisi uskonut, että sää lyöt naista!” Turbo sanoi Livian taltuttaneelle miehelle. ”Olosuhteiden pakosta teen mitä vain. Ota Noel Livia haltuusi,” sanoi lähes Turbon värinen ja pituinen marsilaishiiri ja kyykistyi Minnin tasolle antaen ystävälleen ohjeita. ”Minni!” Turbo huokaisi ja laskeutui kanssa naisen tasolle. ”Pulssi on heikko, mutta jos lähdemme Marsiin nyt, niin Minni voidaan vielä pelastaa,” mies sanoi. ”Mitä tapahtui?” Santu kysyi ja tuki päätään. ”Sut taltutettiin söpöliini,” Vinski huolehti. ”Ahhh… entä Minni,” Santtu huolestui. ”Minni viedään Marsiin sairaalaan hoidettavaksi,” Vinski jatkoi ja auttoi naisen seisomaan. ”Entä Livia?” nainen huolestui ja asettui miehen syleilyyn. ”Liviasta ei ole huolta. Hänet viedään putkaan odottamaan tuomiotaan, joka on jatkuva pakkohoito tai tuomio kiven sisälle,” mies selitti Turbon vierestä ja sai naisen hämilleen. Ihan kuin kaksosia olisi katsonut. ”Tule Moto… haetaan petari aluksesta ja kiinnitetään Minni väliaikaisesti siihen, Turbo voi odottaa tässä. Noel huolehdi Livia aluksen selliin,” mies ohjeisti. ”Hei odota!” Santtu keskeytti ja pysäytti miehet. Miehet kääntyivät naiseen päin. ”Kuka olet? Tai siis, kun olette Turbon kanssa niin…” Santtu hämmenteli. Mies hymyili naiselle kainosti. ”Adam… Turbon isoveli,” Adam esitteli itsensä ja sai Santun katsomaan Turboa, joka näytti hieman helpottuneelta. ”Siis Santtu… hauska tavata,” nainen esitteli hämillään itsensä, mutta kohteliaana kätteli miehen. ”Kuin myös… Santtu,” mies vastasi ja sai kohteliaisuuttaan naisen hieman punastumaan. Adam jatkoi Moton kanssa matkaa alukseen. Noel kiinnitti Livialle käsi ja jalkaraudat. ”Noel,” mies sanoi tervehtien maan naista. ”Hauska tavata… ja sää olet ilmeisesti?” Santtu kierteli. Noel oli tumman harmaa väriltään ja valkoiset hiukset olivat kietaistu ponihännällä niskan puolella. ”Noel on Minnin ex-poikaystävä,” Turbo naurahti ja sai Santun vakavoitumaan. ”Älä huoli… toisin, kuin Livia niin mää olen Minnin kanssa pelkästään ystäviä,” Noel naurahti ja selitti naiselle tilanteen. ”Samalla, kun olen Turbonkin ystävä,” mies jatkoi ja sai Turbon nyökkäilemään. ”Mulla on kotipuolessa vaimo ja kaksi lasta,” hän jatkoi ja nosti pienesti tajuihinsa tulleen Livian pystyyn.  ”Noel on ihan hyvä tyyppi. Mitä nyt paskaa läppää heittää välillä!” Turbo naurahti ja katsoi kuitenkin huolestuneena Minniä. ”Ha paraskin puhuja” Noel huikkasi miehen perään.

Turbo, Adam ja Moto nostivat Minnin paksumman petarin päälle ja nostivat hänet alukseen. Minnin adrenaliini taso oli laskenut sen verran, että punalilja ei ehtinyt vaikuttamaan lopullisesti. Hän oli toimintakyvytön, ei reagoinut kunnolla ärsykkeisiin, joita Adam hänelle yritti tehdä ja oli erittäin unelias. Valitettavasti nainen piti yrittää pitää hereillä, jotta hänen tajunnantasoaan pyrittiin pitämään kirjalla. Adam ja Turbo pakkasivat Minnin tavarat alukseen. Livian tavarat olivat jotenkin kasattu ja nekin nostettiin aluksen kyytiin, vaikka Santtu oli ollut sitä mieltä, että ne voisi heittää roskiin samalla, kun hän heittää rikotun irtaimiston kaatopaikalle. Adam oli veljelleen luvannut kuskata nelikkoa Marsin ja Maan välillä. Turbo ei ollut nimittäin suostunut jättämään tyttöystäväänsä veljensä vastuulle, vaikka luottikin tähän 100%. Matka Marsiin kesti tovin. Huvin vuoksi jätkät olivat pyytäneet, jos Adan ja Noel tuhoisivat Leipäjuuston tornin matkan varrella. Matkalla Santtu ehti kuulla Adamin ja Turbon lapsuudesta enemmänkin ja hieman jopa yllättäviäkin asioita mitä mies ei ollut hänelle aikaisemmin kertonut. Naiselle selvisi myös Adamin olevan naimisissa. Hänellä ja tämän vaimolle oli juuri syntynyt pieni tytär, josta Turbo oli enemmän, kuin innoissaan. Adam oli luvannut miehelle tulla joku päivä perheensä kanssa käymään tai, kun mies ehtisi tai palaisi Marsiin olisi hän enemmän, kuin tervetullut heidän luokseen tapaamaan pikkuista. Minnin hengitys alkoi muuttua katkonaiseksi loppumatkasta. ”Annetaan Minnille ensiavuksi happimaski. Helpottaa edes vähän hengittämistä,” Adam tokaisi ja kaivoi kaapista naiselle happimaskin. Koko matkan Turbo istui naisen läheisyydessä.

Marsiin pääsyään Adam otti komennon sairaalassa. ”22-vuotias nainen. Punalilja myrkytys. Aloitetaan Litium+, nesteenä suonen sisäisesti,” Adam kertoi henkilökunnalle, joka otti koppia Minnin hoitamisessa. ”Adam tietää paljon lääkehoidosta,” Moto totesi, kun miehen toiminta meni niin nopeasti, että prätkähiiret olivat ihan hämmentyneinä. ”Adam on vissiin lukenut jonkin verran lääkehoitoa,” Turbo sanoi kohauttaen harteitaan. Noel oli saanut tukikohdalta apua Livian kanssa. Nainen vietiin sairaalassa olevalle psykiatriselle osastolle arviointiin. Jos nainen tuomitaan niin, hän lähtee odottamaan tuomiotaan suljetulle oikeus psykiatrilliselle osastolle. Adam käveli takaisin käytävän puolelle. ”Sää tiedät aika paljon lääketieteestä,” Santtu henkäisi hieman ihastuneena, saaden Vinskin hieman mustasukkaiseksi. ”Mää olen armeijan ohella lukenut itseni lääkäriksi,” Adam sanoi. ”Missä välissä?” Turbo kysyi. ”Mulla on ollut ylimääräistä aikaa. Ja oikeastaan tämä on helpompaa, vaikka armeijassakin viihdyin. Mutta Sandran ja vauvan takia teen mieluummin tätä,” Adam kertoi. ”Kuka täysjärkinen tykkää armeijasta?” Turbo kysyi nälväisten nojaten seinään samalla. ”Vaikka tyttöystäväsi,” Adam nälväisi miehelle takaisin. Turbo pyöräytti silmiään. ”Entä Anton?” mies jatkoi. ”No siellä se palikka on kentällä muiden palikoiden kanssa,” Adam hymähti ja puristi kädet eteensä. ”Anna sille armoa. Anton on kuitenkin vasta 17-vuotias,” Turbo naurahti. ”Ehkä pitäis… tai sitten mulla itselläni on 30-kriisi,” Adam naurahti takaisin. ”Miten Minni muuten voi?” Santtu kysyi. ”Litium+ alkaa vaikuttamaan nopeasti. Iltaa kohden Minnin kunto voi olla jo hyvä,” Adam kertoi.

Iltaa kohden Marsin taivas alkoi punertua entuudestaan. Minnin huoneesta näki huolestuttavan näköisen aavikon, joka jatkui silmän kantamattomiin. ”Olipa loman lopetus,” Santtu huokaisi ja siirsi Minnin hiussuortuvaa tämän kasvoilta. ”Minni pärjää kyllä,” Turbo vastasi ja katseli ulos ikkunasta. ”Ainakin hän on saanut väriä kasvoilleen,” nainen vastasi. ”Tuo nainen joutuu ilmeisesti oikeus psykiatriselle,” Turbo huokaisi ja nyökkäsi ikkunaan päin. Miehen ystävät siirtyivät katsomaan Turbon vierelle, kun alhaalla rimpuilevaa naista vietiin valkoisen auton kyytiin. Naisen huudon ja kiljunnan pystyi kuulemaan huoneeseen saakka. ”Varmasti huutaa syyttömyyttään,” Vinski hymähti ja poistui ikkunan luota. ”Voi olla,” Turbo huokaisi. ”Uskomatonta, että olet seurustellut tuollaisen naisen kanssa,” Vinski jatkoi. ”Vinski!” Santtu ja Moto torui yhteen ääneen egoistia. ”Livia on vuosien saatossa mennyt huonompaan kuntoon. Saa tehdä psykiatrit aikamoisen taikatempun, että saa tuon naisen kuntoon,” Turbo vastasi ja siirtyi Minnin viereen.

”Toivottavasti teidän ei tartte enää tavata häntä,” Santtu huokaisi. ”Hei!” Adam tervehti heitä. ”Lääkärintakki ei tee susta yhtään vaikuttavampaa,” Turbo härnäsi ja sai veljensä lyömään tätä sängyn toiselta puolelta otsaan veljellisesti. ”Älkää heiluttako sitä sänkyä,” kuului käheä ääni heidän välistään. ”Minni!” Turbo henkäisi. ”Katsos vaan kenraalia tervetuloa takaisin,” Adam vastasi ja kirjasi Minnin tietoihin tämän heräämisajan. ”Yyyyyh… voitteko vaihtaa mun lääkäriä?” Minni kysyi kuullessaan miehen äänen. ”No näihin tietoihin saa ainakin kirjata, että olet ihan kunnossa ja röyhkeys ei ole laantunut myrkytyksen myötä,” Adam naurahti ja sai Minninkin hymyilemään. ”Mikä olo?” Turbo kysyi. ”Ihan hyvä. Vähän väsynyt,” Minni vastasi ja puristi miehen kättä hellästi. ”Litium+ annetaan vielä tämän vuorokauden puolella. Yöllä vaihdetaan glukoosi-tippa niin saat hieman sokeria ja nestettä kehoon,” Adam hymyili. ”Kiitos,” Minni vastasi. ”Ollaan yhteydessä pikkuveli,” Adam sanoi ja iski nyrkillä tämän olkavartta. ”Ainakin silloin, kun palaan Marssiin,” mies naurahti ja halasi nopeasti veljeään. ”Nähdään taas,” Adam hymyili ja tervehti vielä muutkin huoneessa olijat. ”Onneks sää olet kunnossa!” Santtu huokaisi. ”Mites sun talli? Taisi Livian vierailu kustantaa aika paljon,” Minni huolehti. ”Ei tarvitse Livialle kertoa, mutta onneksi tätä varten minulla on vakuutus,” Santtu naurahti. ”No hyvä sitten,” Minni jatkoi. Hänen olonsa koheni hetki hetkeltä. Seuraavana päivänä Adam antoi naiselle luvan lähteä sairaalasta. Myrkytyksestä ei ollut tietoakaan. ”Mää joudun harmikseni kertoa, että joudut olemaan sairaslomalla seuraavat pari viikkoa. Jonka jälkeen voit viettää vielä muutaman lomapäivän,” Adam sanoi ja kirjoitti naiselle sairasloma lapun. ”Voi harmi,” Minni huokaisi ja nauroi heti perään. ”Saat vielä Litium tabletteja. Ota yksi joka ilta viikon ajan,” mies sanoi ja ojensi naiselle reseptin. ”Kiitos sulle,” Minni vastasi ja puki pitkähihaisen päälleen. ”Huonoja uutisia,” Minni huokaisi ystävilleen, jotka ovat astuivat huoneeseen juuri. ”Hä? Mikä?” Turbo kysyi. ”Joudutte vielä kaksi seuraavaa viikkoa katsoa minua,” nainen huokaisi ja näytti saikkulappua miehelle. Turbo kaappasi naisen syliinsä ja pyöräytti ilmassa. Minni suukotti miestä kevyesti. ”Nauti… Ilman myrkytystä,” Adam totesi. ”Ei varmastikaan ole sitä pelkoa,” Minni tokaisi. Adam piti lupauksensa ystävilleen ja heitti heidät takaisin Maahan. Minnin loppu loma ja sairasloma sujui ongelmitta, kun ongelmia aiheuttanut henkilö oli poissa kuvioista. Ei yhtään ex-tyttö-/poikaystävää kuvioihin, jos se prätkähiiristä riippuisi.


A/N: Kiitos tarinan lukeneille

Tää tarina oli tosi kova . Mä arvasinkin et Livia on hullu exä ja hullumaks vaan menee. Onneks jätkät ja Santtu sai sen kanveesiin. Tykkäsin

Kiitos paljon eikö se aina mee niin että jätkät selvinnee kaikesta ja selvittää kaiken

Ole hyvä vain . Totta puhut