Hiirenloukku (S)

Nimi: Hiirenloukku
Genre: Toimintaseikkailu/jännitys
Ikä: S
Parit: Ehkä vähän VinskiXSanttu
Waring: Jännitystä vaikka millä mitalla
Disclamer: En omista Prätkähiiriä. Vain omat hahmoni. Kirjoitan omaksi huvikseni

A/N: Keksin tämän idean joskus aikaa sitten mutta en vain saanut mitään aikaiseksi . Nyt olen kuitenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja antaa palaa. Toivottavasti tykkäätte ja kommentoida saa jos haluaa.


Moto heräsi siihen että hänellä oli armoton päänsärky.
- Uuh, pää soi kuin sotilassoittokunnan bassorumpu, hän ajatteli ja yritti nostaa kätensä ohimolleen hieroakseen päätään.
Hän ei kuitenkaan saanut käsiään liikkeelle. Moton pää oli vielä pehmeä kivusta ja jostain muustakin mutta hän alkoi jo tajuta tilanteensa. Ensinnäkin hän ei päässyt nousemaan ylös vaan hän nojasi vasten metallipalkkia kädet sen ympärillä. Toiseksi hänen suunsa tuntui omituisen tahmealta eikä hän saanut sitä auki. Ja kolmanneksi hän ei nähnyt mitään. Tavallisesti Moto näki vain yhdellä silmällä mutta nyt oli täysi pimeys.
- Mmf, hän mumisi tokkuraisesti ja yritti päästä liikkeelle käyttäen apuna mekaanista kättään.
Siitäkään ei tuntunut olevan apua, mutta nyt hänen aistinsa alkoivat terästäytyä. Hän oli kuullut hienoisen kilinän mekaanisen kätensä suunnalta. Lasertykin ympärille oli kiedottu ketjuja niin ettei siitä oliis mitään hyötyä.
- MMPH!? Moto älähti ällistynennä tajuten nyt tilanteen täysin.
Hänet oli sidottu vasten metallipalkkia ranteet ja nilkat mukaan lukien. Moto yritti vapautua köysistä mutta turhaan.
- Oi äiti! Mil tää köysi oikein on vahvistettu. Pluton lasiteräksellä? Miten mä edes päädyin tänne. Viimeinen asia mitä mä muistan on et oli mun vuoro käydä kaupassa, hän ajatteli turhautuneena.
Moto rupesi pohtimaan mitä oli tapahtunut. Hän oli ollut tulossa kaupasta kun hän näki hanttapulien raahaavan läheiselle kujalle nuoren naisen. Koska oli koko porukasta se ritarillisin hän oli tietysti rientänyt saman tien avuksi. Hanttapulit ottivatkin nopeasti lukua mutta sitten joku iski häntä päähän ja kaikki pimeni.
- Leipäjuuston täytyy olla tän takana. Kunhan mä pääsen tästä niin mä kyllä..., Moto ajatteli itsekseen juuri kun hän kuuli oven aukenevan.
Hän käänsi päänsä äänen suuntaan mutta ei kuullut muuta kuin askelia jotka tulivat kohti. Toiset kuulostivat vierailta. Ne olivat selvästi piikkikorot mutta se tuskin oli Nuikki. Toiset askelet olivat suorastaan naurettavan helpot tunnistaa. LÄTS! LÄTS! LÄTS! Rasvanahka. Vieraat askelet, luultavasti naisen, tulivat Moton luo, tarttui suun peittävään teippiin ja kiskaisi sen irti. Moto älähti kivusta.
- Auts! Yritäks sä repiä multa huulet irti? Moto ärähti.
- Vanki on hereillä. Ilmoita pomolle, kuului naisen ääni joka oli todella kylmä.
- Selvä juttu, Sikopaimen, Rasvanahka sanoi.
- Se on Nemaipokis! Ja jos kuulen vielä kerrankin sinun sanovan Sikopaimen, teen sinusta silavaa, Nemaipokis ärähti.
Rasvanahka ei sanonut enää mitään vaan veti esille radiopuhelimen.

- Hyviä uutisia pomo. Me saatiin se harmaa rotta kiinni. Se on aloillaan ja tiukasti pysyykin, Rasvanahka ilmoitti.
- Hienoa. Sitten onkin aika siirtyä vaiheeseen kaksi, kuului radiopuhelimesta tutun plutolaisen ääni.
Moto tunsi olevansa harvinaisen hämmentynyt. Mitä oikein oli tekeillä.

Samaan aikaan korjaamolla Turbo, Vinski ja Santtu alkoivat huolestua. Moto oli lähtenyt puolisen tuntia sitten eikä häntä vieläkään ollut kuulunut takaisin.
- Mikä Motolla oikein kestää. Eihän kaupassa käynnin pitäs kovin kauan viedä? Turbo ihmetteli.
- Ehkä se juuttu ruuhkaan tai jotain, Vinski ehdotti.
- Toivottavasti se on kunnossa. Mua huolestuttaa, Santtu sanoi.
Turbo nyökkäsi toivovansa samaa. Häntä huolestutti tilanne muutenkin sillä Leipäjuusto ei ollut näyttänyt elonmerrkkejä viimeisen kahden viikon aikana. Ainoa outo juttu tänä aikana oli eläintarhan kadonnut tiikeri ja sekään ei viitannut mitenkään kalanaamaan. Juuri silloin ikkunan läpi lensi kivi. Turbo veti vaiston varaisesti Santun mukanaan lattialle. Mitään muuta ikkunasta ei enää lentänyt joten kolmikko päätti tarkistaa tilanteen. Kiven ympärille oli kiedottu paperilappu jonka Turbo irrotti ja alkoi lukea:
- Jos haluatte tietää mitä harmaaturkkiselle ystävällenne on tapahtunut tulkaa Addison street 66 ja Belmont avenue 67 kulmaan.
- Mitä toi meinaa? Vinski ihmetteli.
- Musta vähän tuntuu siltä et Moto on taidettu siepata, Turbo tuumi.

Hetkistä myöhemmin kolmikko olikin jo päässyt pailkalle. Kadun kulma oli synkkä ja autio. Ainoastaan katuvalo, puhelinkoppi ja Moton prätkä olivat näkyvissä. Santtu tutki prätkää.
- Ei vaurioita mikä meinaa ettei Moto ainakaan o ottanu osumaa tulituksesta, hän sanoi.
Juuri silloin puhelinkopin puhelin soi. Kaikki katsoivat sitä ja sitten toisiaan. Turbo nyökkäsi ja nosti kuulokkeen.
- Haloo? hän sanoi.

Varastossa Leipäjuusto virnisti häijysti kuullessaan puheluun vastattavan.
- Tervehdys arvon jyrsijät. Eräs pikku ystävänne haluaa vaihtaa muutaman sanan, hän sanoi ja painoi sitten puhelimen vasten Moton kasvoja.
- Jätkät! Oletteks te siellä! Moto huusi.

Turbon ilme muuttui totaalisen hämmästyneeksi ja siitä sitten järkyttyneeksi. Hän katsoi Vinskiä ja Santtua.
- Kalanaamalla on Moto, Turbo sanoi ja kääntyi sitten uudestaan puhelimeen.
- Ootsä okei, Moto? hän kysyi.

- No niin okei kuin voi olettaa, kun sua on eka isketty päähän ja seuraavaks sä löydät itses sidottuna varastorakennuksesta, Moto totesi juuri kun Leipäjuusto veti puhelimen pois.
- Jos haluatte vielä nähdä hänet elossa niin tulkaa satamassa olevalle kissanruokavarastolle. Pitäkää kiirettä tai harmaa hiirulainen tulee olemaan kissanruokaa, nimenomaan ison kissan, Leipäjuusto sanoi.
Moto huomasi tilaisuuden varoittaa ystäviään.
- Älkää tehkö sitä, jätkät. Mitä ikinä kalanaama suunnitteleekaan se on takuulla an--, pidemmälle Moto ei enää ehtinyt kun Rasvanahka kiskaisi suukapulan hänen suuhunsa.
- Suu kiinni, rotta, hän murahti.
- Moto? Moto oleks sä siellä? Moto! Moto kuuleks sä?! Mot..., puhelu katkesi Nemaipoiksin lihakirveeseen jolla hän rikkoi puhelimen.

Kadun kulmassa Turbo irvisti puhelimen särähtäessä suoraan korvaan. Hän katsoi Vinskiä ja Santtua.
- Moto on pulassa ja isossa sellasessa. Hanaa jannut, hän sanoi ja kolmikko loikkasi prätkilleen alkaen ajaa kohti satamaa

Varastossa Moto yritti entistä epätoivoisemmin päästä irti köysistä ja ketjuista jotka pitelivät häntä aloillaan. Köydet hänen ranteissaan olivat kuitenkin niin tiukalla että hän huomasi nopeasti että ranteiden nirhaumista alkoi vuotaa verta. Moto piti hetken taukoa sillä hän alkoi olla poikki riuhtomisesta.
- Mun on keksittävä keino päästä vapaaks, hän ajatteli.
Silloin jossain avautui ovi ja Nemaipokis asteli hänen luokseen. Nainen polvistui Moton vierelle ja irrotti siteen hänen silmiltään. Moton edessä seisoi pitkä ja hoikka ruskeahiuksinen hieman kissamainen nainen joka oli pukeutunut kokonaan mustaan. Vyöllä hänellä oli useampi ase mutta kaksi suurinta olivat lihakirveet jotka roikkuivat vyöstä kuin pistoolit lännen leffoissa. Nemaipokis laskeutui Moton eteen ja veti toisen lihakirveistään esille hivellen sillä hellävaroen Moton kaulaa.
- Tiedät kai minut vaaralliseksi palkkatappajaksi, mutta tavallisesti metsästän jotain isompaa ja lihaisampaa kuin hiiri. Toisaalta taas te marsilaiset olettekin isompia kuin mikään perus hiiri. Jos tämä olisi vain minusta kiinni tekisin sinusta kivan päärynäpallon lemmikeilleni, hän kehräsi kuin kissa.
Moto tuijotti häntä ällistyneenä ja yritti päästä kauemmas naisesta. Juuri silloin rasvanahka avasi oven.
- Pomo käski sanoo, et jyrsijät on tulossa. Tervetulokomitea ois apua vailla, hän sanoi.
Nemaipokis nyökkäsi ja nousi. Hän oli jo menossa ovelle kun hän kääntyi vielä katsomaan Motoa.
- Olisi ollut hauska jutella pidempään mutta pitää mennä. Tässä sinulle kuitenkin seuraa ettet täysin ikävysty. Toivottavasti pidät kissoista sillä tämä iso kaveri tulee ainakin pitämään sinusta, hän sanoi ja veti oven vieressä olevasta kahvasta.
Motoa vastapäätä olevasta seinästä aukeni luukku ja sieltä käyskenteli ulos ilmielävä tiikeri. Moton silmät laajenivat kauhusta.
- Hyvä ruokahalua, Nemaipokis nauroi ja lähti sulkien oven perässään.
Moto vilkaisi ovea ja sitten lähestyvää tiikeriä.
- Oi äiti, hän ajatteli hädissään.

Varaston ulkopuolella Turbo, Vinski ja Santtu ajoivat kohti ovia ja suoraan niistä läpi.
- Kop kop! Huonepalvelu! Vinski virnuili.
Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Kolmikko nousi prätkin selästä.
- Outoa. Missään ei näy merkkejä pahiksista, Santtu ihmetteli.
- Tääl on liian hiljasta. Mä en pidä tästä, Turbo mutisi juuri kun valot syttyivät.
Leipäjuusto seisoi parvella virnistäen omahyväisesti.
- Päätitte siis vihdoin ilmaantua rakkaat rottaseni, hän sanoi.
- Pulputus vähemmälle pallokala. Missä on Moto? Turbo ärähti.
Leipäjuuston virne tuntui vain levenevän jos se yleensä oli mahdollista.
- Harmaa ystävänne on varmassa tallessa joskaan hän ei varmasti kestä pitkään ison kissan käsittelyssä, hän sanoi ja napsautti kaukosäätimellä näyttöruudun päälle.
Kameran kuvaruudulta näkyi selvästi miten tiikeri kierteli avutonta saalista kuin miettien mihin kohtaan kannattaisi iskeä. Leipäjuusto katseli huvittuneena Turbon ja Vinskin kasvoilta näkyvää järkytystä.
- Ja kissoista puheen ollen..Nuikki, hän sanoi napsauttaen sormiaan.
Siinä samassa isopäinen tiedemies ilmaantuikin kuin taiottuna paikalle.
- Niin teidän Intian viidakkoisuutenne? hän kysyi.
- Näyttäisitkö vieraillemme uuden teurastajamme? Leipäjuusto kysyi.
Nuikki nauroi häijysti.
- Toki toki teidän bengaalisuutenne. Prätkähiiret valmistautukaa kohtaamaan saattajanne tuon puoleiseen. Nemaipokis, Nuikki sanoi ja avasi kaukosäätimellä kolmikon edessä olevan oven.
Höyrypilven keskeltä asteli kissamainen nainen joka oli hampaisiin asti aseistettu erilaisilla veitsillä.
- Tilasko joku viipaloitua hiirtä, Nemaipokis virnisti vetäen lihakirveet esille