Hoitsun tarina (K15)

Ficin nimi: Hoitsun tarina
Kirjoittaja: Minde
Beta: Pahgiz
Tyylilaji/Genre: Draama, Action
Ikäraja: K15
Paritus/Päähenkilöt: OC/OC
Varoitukset: Väkivaltaa, sotaa, kiroilua
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Taira kertoo Tanyalle elämästään ajalta ennen sotaa ja sodan alun jälkeen.
Vastuunvapaus: Emme omista Prätkähiiriä Marsissa vain omat hahmomme ja tarinamme. Emme myöskään hyödy näistä rahallisesti.
A/N: Hyvin, siis HYVIN erilainen tarina mitä olen normaalisti kirjoittanut, mutta tietyllä tapaa oli hyvin virkistävä ficci Sai myös paremmin otetta Tairaan hahmona kun hän ei ollut vain sivuosassa

Tanya lysähti istumaan huoneensa sängylle ja venytteli väsyneenä niskojaan. Raidereiden aloittaman välikohtauksen takia hän ja Taira olivat valvoneet lähes vuorokauden ja se todellakin tuntui lievästi niskassa, itse asiassa koko kropassa. Nyt tilanne kuitenkin oli ohitse ja tukikohdan sotilaat olivat selviytyneet hämmästyttävän vähin vammoin. Muutama laserluodin nirhauma ja yksi nyrjähtänyt nilkka oli vanhemman hoitajan mukaan historiallisen pieni loukkaantumissaldo.
”Väsyttääkö niin että uni tulisi?” Taira kysyi suljettuaan huoneen oven ja availi hiuksiaan palmikolta.
”Ei.. ihme kyllä..” Tanya vastasi.
”Ihan normaalia. Kroppa käy vielä niin kierroksilla, kun kehossa on ollut pitkään adrenaliinia, että nukahtaminen on seuraava askel mahdottomasta” Taira hymähti ja vaihtoi yöpaidan päälleen. ”Suosittelen kuitenkin, että yrität rentoutua, jos se uni vaikka sut löytäis ennen aamua.”
Tanya nyökkäsi ja yövaatteiden vaihdon jälkeen hän kömpi peiton alle. Ajatukset laukkasivat kuitenkin kuin lauma villihevosia ja kroppa tuntui jäykältä. Mikään asento ei oikein tehnyt oloa hyväksi.
Tairaa hymyilytti kun Tanya vaihtoi asentoa viidennen kerran ja hän nousi istumaan omalla sängyllään.
”Kuule, mitä jos kerrottais vuorotellen toisillemme satu. Saa ajatukset pois tuosta tän vuorokauden tapahtumasta ja rentoutuu kuin huomaamatta” hiirinainen ehdotti.
”Millainen satu?” Tanya kysyi ja kääntyi kyljelleen niin, että näki naisen kunnolla.
”Tosijuttu tai keksitty, päätä itse” Taira virnisti. ”Vai aloitanko mä?”
”Joo.. jos saa esittää toiveita, kerro mulle Marsista. Ajasta ennen sotaa” Tanya pyysi ja punastui hieman nolona. ”Miihkali muistaa niin vähän.. sekin oli pieni skidi silloin..”
Taira hieroi miettiväisesti toista korvaansa.
”Jos mä kerron sulle omasta nuoruudestani.. varoituksen sana, vaikka sotaa ei silloin ollutkaan, niin ei Mars koskaan ollut mikään lintukoto. Pinnan alla kyti aina. Jos ei muuten, niin hiirten ja rottien välit ei koskaan olleet lämpimät..”
”Mistä se johtui? Se vihanpito? Hekin kuitenkin asuvat täällä..” Tanya nielaisi.
Hiirityttö muisti kyllä hänet vanginneen rottajoukon, mutta tuskin sellaista menoa oli ollut ennen sotaa.
Taira jatkoi hetken korvansa hieromista.
”Rotat on aina ollu vähemmistö hiiriin verrattuna. He olivat aikoinaan työläisväkeä, jolle annettiin hoidettavaksi likaisemmat ja vähiten palkatut hommat. Jollain mittapuulla sitä vois sanoa orjuudeksikin” hiirinainen sanoi hiljaa. ”Tämä siis oli todellisuutta paljon ennen mun syntymää, lain silmissä he olivat tasa-arvoisia hiirten kanssa kun mä olin nuori.. käytäntö ei vaan ihan vastannu lain kirjainta. Asenteet olivat kivikovia ja jopa hiirilasten ja rottalasten ystävystymistä rajoitettiin eri kouluilla ja asuinalueilla.”
”Kuulostaa vähän samalta mitä Amerikoissa tapahtui muutama vuosikymmen sitten.” Tanya vastasi miettiväisesti.
Silver Moonin tilalla oli toki työntäyteistä, mutta kun hän oli oppinut kunnolla lukemaan, hiirityttö oli kahlannut läpi varmaan pienen vuoren edestä kirjoja oppiakseen uuden kotinsa kulttuurista ja historiasta kaiken olennaisen.
”Mutta.. ei kai se aika täysin ollut pelkkiä sääntöjä ja tiukkaa kontrollia?” Tanya katsoi naista kysyvästi.
”Ei todellakaan.. Ei sitä silloin ajatellut, mutta ne vuodet lapsena ja nuorena ovat hiiren parasta aikaa” Taira naurahti. ”Mun perhe oli parempaa väkeä, isä oli hyvin tienaavassa duunissa virastossa ja äiti oli kotiäitinä. Nykyää puhuttaisiin ehkä nousukkaista tai uusrikkaista. Meitä lapsia oli neljä, mä ja mun kolme isoveljeä. Mä olin nuorin. Enkä todellakaan mikään perheen prinsessa..”

Nuori hiirityttö nappasi itsevarmana pallon takaisin kampittamansa vanhemman hiiripojan käsistä.
”Jos yrität viedä multa jotain.. niin hommaa sitä ennen nopeammat jalat!” Taira tuhahti.
Samassa kahdet juoksuaskeleet rynnistivät lähemmäs ja Taira kaatui kahden muun pojan kaataessa hänet nurin. Pojat kaatuivat hänen päälleen, litistäen jo maassa olevalta pojalta ilmat pihalle.
”Tom! Asser! Lopettakaa heti!” kimakka hiirinaisen huuto kaikui ja kaikki neljä lasta pysähtyivät niille sijoilleen.
Nelikon luokse marssi kesämekossa vaaleanruskeaturkkinen hiirinainen kasvot punehtuneena vihasta. Naisen hienosta nutturasta karkaili hiuksia, kun hän kiskoi pojat ja tytön ylös jaloilleen.
”Vieraat tulevat kohta ja te neljä riekku-apinaa olette ihan mudassa! Ja Taira! Sinun mekkosi..”
”En mä edes tykkää mekoista! Mä haluan housut! Asserin vanhat mahtuis ihan hyvin..” Taira aloitti, mutta nielaisi jatkon, kun hänen äitinsä katsoi häntä pitkään.
”Hienot. Naiset. Eivät. Pidä. Housuja.” hiirinainen sanoi hiljaa, painottaen jokaista sanaa. ”Nyt, huoneeseesi. Em! Laita Taira valmiiksi, minä hoidan tämän kolmikon..”
Taira potkaisi mennessään pallon terassin alle ja marssi mielenosoituksellisesti tömistäen kohti puutarhan puoleista ovea, jonka luona valkoiseen esiliinaan pukeutunut rottanainen odotti.
”Neiti..” Em aloitti, mutta Taira pamautti oven kiinni niin että lasit helisivät.
”EIKÄ PAISKOTA SITÄ OVEA!” kuului ulkoa äidin huuto, kun Taira juoksi edeltä huoneeseensa, Emin seuratessa kiltisti perässä.
Taira yritti saada mekkonsa selkämyksen nappeja auki, mutta luovutti, kun kädet eivät yltäneet ylempiin.
”Neiti istuu nyt vain” Em naurahti hellästi ja istutti Tairan tuolille.
Näppärästi rotta avasi napit ja auttoi sitten mekon pois hiiritytön yltä.
Taira vilkaisi peilikuvaansa kun Em etsi hänelle uutta mekkoa ja irvisti heijastukselleen. Ruskeat hiukset hapsottivat kahdelta letiltä, toinen hiusnauha oli lähes kokonaan irti. Kunpa hän saisi luvan leikata hiukset lyhyeksi, sitten ei tarvitsisi näitäkään hökötyksiä pitää.. Samassa hiirityttö hoksasi pöydällä olevat askartelusakset..
Em nappasi sakset esiliinansa taskuun ja hymyili. Taira virnisti nolona takaisin.
”Käydään puhdistamassa enimmät mudat, ettei herra valita, että hilseilette” Em hymyili ja avasi huoneen oman kylpyhuoneen oven.

”Sä olit kyl melkoinen poikatyttö” Tanya tirskahti.
”Maanvaiva, ihan suomeks sanottuna” Taira nauroi hersyvästi. ”Äiti harmaantui ja vanheni varmaan kymmenen vuotta kun yritti kouluttaa musta eteeristä ja hienoa ladya.. Isän mielestä oli vaan hyvä, että mä osasin pitää puoleni.. varsinkin, kun veljet ei jättäneet väliin yhtäkään tilaisuutta härnätä tai kiusata.”
”Oliko Em teidän.. palvelija?” Tanya kysyi varovaisesti.
”Joo. Hän kyllä asui toisella puolen kaupunkia, mutta tuli joka päivä. Lisäksi aina juhlia varten äiti otti töihin lisää väkeä, että pystyi olemaan edustusvaimona isän rinnalla” Taira hymähti ja hieraisi korvaansa. ”Ja tietty juhlissa meidän neljän odotettiin käyttäytyvän hyvin. Varsinkin mun. Kuusitoistavuotiaana mulle alettiin etsiä sulhasta muiden hienostoperheiden pojista.”
Tanya katsoi naista silmät suurina.
Taira kohautti hartioitaan. ”Se oli silloin normaalia käytäntöä, varsinkin varakkaissa perheissä. Kihlaus oli yleensä järjestetty, mutta jos nuoripari ei tullut millään toimeen, se voitiin purkaa ja etsiä toinen. Vanhemmat kuitenkin varautuivat tähän kartoittamalla ja rajaamalla hakuvaihtoehtoja itselleen ja perheen edulle sopiviksi.”
”Kuulostaa kyl aika hurjalta.. ajatus siitä, että toiset päättää sun elämästä ja onnesta noin paljon” Tanya sanoi hiljaa.
”Aika ja asenteet oli silloin tuollaiset, piti vain elää niiden asettamissa raameissa.. tai rikkoa niitä niin, että ryske kävi..” Taira naurahti. ”Mut lähetettiin koulun jälkeen pariksi vuodeksi lukion tapaiseen kouluun. Oikeasti se keskittyi enemmän tekemään tytöistä hienoja naisia. Etikettiä, pukeutumista ja kaikkea muuta.. Mä kasvoin muita tyttöjä pidemmäksi ja vahvemmaksi ja pian edes mittatilauskorsetti ei mennyt mun päälle. Eikä löytynyt niin isoja naisten kenkiä, että mun jalat olis saanu niihin survottua. Samoihin aikoihin kun mä pääsin lukiosta, naisille vapautui oikeus liittyä armeijaan. Mä olin mukana ensimmäisessä naisista koostuvassa erässä joka koskaan saapui Rotkon kasarmille.”
”Miten sun vanhemmat otti sen..?” Tanya kysyi, melkein vastausta peläten.
”Äiti itki, etten mä koskaan pääsisi naimisiin, mutta isän mielestä mua ei oltu tarkoitettu muuttumaan paksuksi kartanonrouvaksi” Taira hymyili. ”Ja kun veljetkin asettui mun päätöksen taakse, ei äiti voinut kuin antaa mun mennä.”
”Mitens.. sä olit jo kahdeksantoista kun armeija alkoi.. oliko sulle järjestetty sulhanen?” Tanya kysyi varovaisesti.
”Juu oli.. Mut Russel perui koko homman.. hän oli kuvitellut saavansa tyttökoulusta suoraan tuoreen ja hyvän seurapiirivaimon. Eikä.. hänen sanojen mukaan ”lihavuorta, jota ei pysty katsomaan edes silmiin”.” Taira tokaisi ja irvisti. ”Mä olin venähtänyt Asserin pituiseksi järkäleeksi, ja Russelin antennit hipoivat just ja just mun hartian korkeutta.. Mut kyllä se silti kirpaisi itsetuntoa, kun noin haukuttiin..”
”No ihan varmasti.. Eikö sun isä vaatinut anteeksipyyntöä tai mitään..” Tanya kysyi.
”Ei ehtinyt hengen haukkomiseltaan kun Russel kääntyi ja lähti. Hänet löydettiin seuraavana iltapäivänä hakattuna parin korttelin päästä.. Äiti yritti syyllistävällä katseellaan saada viikon ajan mun veljiä puhumaan, mutta kukaan ei laverrellut toisesta” Taira hymyili hellästi muistolle. ”Tom mulle tokaisi vähän ennen armeijaan lähtöä, että jos joku solttupoika yrittää hyppiä kuonolle, kerrot kirjeessä ja hän käy laittamassa poikasen ruotuun.”

Taira hyppäsi kuorma-auton lavalta maahan ja nosti reppunsa hartialleen. Joka perheessä ei ollut ajoneuvoja, joten kaupungeissa oli kiertänyt armeijan isoja kuorma-autoja hakemassa armeijaan ilmoittautuneet jos he eivät omilla kyydeillään päässeet kasarmille.
Tairan kotikaupungista oli armeijaan lähtenyt vain muutama nainen, seuraavasta kaupungista lavalle oli kiivennyt huomattavasti enemmän porukkaa.
Hiirinaisen jännitystä kuitenkin tasoitti se, ettei hän ollut ainoa ei niin pienikokoinen ja hento nainen joka kasarmille saapui.
”Missähän se ilmoittautuminen on..” Taira kuuli hermostuneen naisen äänen ja vilkaisi taakseen.
Häntä reilusti lyhempi hiirinainen näytti miettivän miten uskaltaisi hypätä lavalta, niin ettei muljauttaisi nilkkojaan nurin.
”Autanko?” Taira kysyi ja ojensi kätensä.
Vaaleaturkkinen hiirinainen mitteli hetken häntä katseellaan ja nyökkäsi sitten. Taira otti hänestä helposti kopin vyötäisiltä ja laski sitten maahan. Vieraan hiiren antennit yltivät hätinä Tairan rintakehän korkeudelle. Lyhyet punertavanvaaleat hiukset olivat polkkamittaiset ja korvissa oli pari kultaista rengasta kummassakin.
”Kiitti.. mä oon Tida” hiirinainen hymyili varovaisesti.
”Sano vaan Taira” Taira virnisti takaisin. ”Seurataan laumaa, eiköhän se ilmoittautumispaikka löydy.”
Hiirinaiset kävelivät muiden alokkaiden perässä lähimmän rakennuksen luo jossa pari armeijan vaatteisiin pukeutunutta mieshiirtä odotti nimilistojen kanssa.
Kun nimet löytyivät listalta, heille osoitettiin välinevarasto, josta noutaa vaatteet ja kengät ja sitten tupa, jossa naiset majoittautuivat.
”Ota sä yläpeti, niin ei koko sänky romahda kun mä yritän sinne kavuta” Taira ehdotti kun he pääsivät vapaan kerrossängyn luo.
Samassa oven suunnalta kuului pari kirkaisua ja vaatteita vaihtamassa olleet naiset yrittivät suojata itseään jotenkin.
”Hei, älkää meistä välittäkö” nuoren hiirimiehen ääni naurahti rennosti. ”Tultiin vaan moikkaamaan..”
Taira vilkaisi ovelle, muutama miespuolinen alokas oli tunkenut tupaan lupia kyselemättä ja marssi sitten jätkien eteen, pysäyttäen näiden etenemisen.
”Teidän ainoa suunta on ulos. Saatte valita, omin jaloin vai avustanko..” hiirinainen ilmoitti kylmästi ja raksautti rystysiään.
Pari jätkistä perääntyi pari askelta mutta joukon pomo virnisti itsevarmana.
”Älä nyt kultsi noin kylmä ole.. tää on rankka paikka, ilman neuvoja ja apua teistä osa luovuttaa ekan viikon jälkeen..” jätkä virnuili ja ujutti häntäänsä kohti Tairan takamusta.
”Itsepä valitsit” Taira totesi, nappasi hännästä kiinni ja väänsi lujaa, saaden jätkän parkaisemaan kivusta ja tämän kaverit katosivat tuvasta valoa nopeammin.
Hiirinainen nappasi miestä rinnuksista ja housujen takaosasta kiinni ja heitti kunnon kaarella tyypin ovesta ulos.
Muut naiset hurrasivat kovaäänisesti kun jätkät luikkivat noloina karkuun.
Tuvan ovelta kuului koputus. ”Vänrikki tulossa vierailulle, ne jotka ovat vaihtamassa vaatteita, tehkää se loppuun nopeasti.”
Taira perääntyi sänkynsä luo odottamaan ja parin minuutin kuluttua siilitukkainen, isokokoinen hiirimies käveli sisälle.
”Tervetuloa Rotkon varuskuntaan, arvon naiset. Minä olen vänrikki Theo, teidän lähin komentajanne. Olette ensimmäinen naisista koostuva yksikkö, joten tämä on tutustumista ja uuden opettelua puolin ja toisin. Muistakaa kuitenkin, että tämä on armeija, kuri ja säännöt ovat tiukat ja koskevat yhtä lailla kaikkia varuskunnassa olevia. Teillä on tämä ilta vapaata, huomenna aamulla kello kuusi herätys, kokoonnutte lipunnostoon muiden ryhmien kanssa tuonne aukiolle. Teidät ohjataan siitä aamupalalle ja ensimmäisiin harjoituksiin. Jatkakaa!” vänrikki ilmoitti lopuksi ja poistui tuvasta.
”Toivottavasti nuo uunot eivät tule enää takaisin” Tida kuiskasi kun naiset vaihtoivat vaatteet.
”Jos tulevat, mä muistutan kyllä mielelläni miksi se ei ole hyvä idea..” Taira naurahti.

”Tidasta tuli mun paras kaveri armeijan aikana” Taira hymyili. ”Eivätkä kaikki miespuoliset alokkaat ihan yhtä typeriä olleet kuin nuo hunsvotit, jotka tuli heti tekeen tuttavuutta.”
”Kai ne pysyi kaukana teistä?” Tanya kysyi huvittuneena.
”Kyl ne pari kertaa tuli yllätettyä ikkunoiden takaa ku naiset oli suihkussa.. mut mä ja pari muuta vahvempaa naista nostettiin ne roikkumaan vöistään läheiseen puuhun pariksi tunniksi” Taira hymyili haikeasti muistolle, mutta vakavoitui sitten. ”Pian ne oli sitä mieltä, että mä oon naiseksi naamioitunut mies.. ja multa piti ottaa luulot pois.”
”Eikä..” Tanya kuiskasi.
”Kun tuli eka vapaa viikonloppu ja kasarmilla oli tyhjempää, mut raahattiin keskellä yötä ulos ja yritettiin riisua sukupuolitestiä varten.. Uunot eivät vain olleet ottaneet huomioon sitä, että mulla oli kavereita myös miesten joukossa. Pari hyvää tyyppiä kuuli sen metelin ja kävivät hälyttämässä Theon mukaansa.. Ja ehtivät juuri ajoissa..” Taira hieraisi käsivarsiaan kuin hänen olisi ollut kylmä.
”Saiko se ääliölauma vielä jatkaa armeijassa?” Tanya kysyi pöyristyneenä.
”Theo vaati heille erottamista, mutta he saivat vaan kovat sakot.. ja siirron toiseen varuskuntaan, joka ei ollut ottanut naisia alokkaiksi” vanhempi hiirinainen vastasi. ”Sen jälkeen tilanne rauhottui ja naiset saivat rauhassa jatkaa varuspalveluksen suorittamista.”
”Alkoiko sota sun armeija-aikana?” Tanya kysyi varovaisesti.
”Ei. Meidän varuspalvelus loppui reilut puoli vuotta ennen kuin mitään viitteitä sodasta oli näkyvissäkään. Me pidettiin kuitenkin tiiviisti yhteyttä kirjeitse ja radiolla, joten huhut ja muiden kokemukset tuli perille ennen virallista tietoa liikekannallepanosta.” Taira vastasi. ”Yks ilta me istuttiin pienellä porukalla paikallisessa pubissa, kun sinne tuli ovenpielet paukkuen mun inttikaveri, Quill. Hän oli yksi armeijan määräämistä kutsujista. Aikaa lähtöön annettiin vuorokausi ja sitten meidät komennettiin saapumaan Rotkon kasarmille.”

Taira vilkuili hermostuneena ympärilleen ajettuaan prätkänsä parkkiin muiden pyörien viereen. Tunnelma kasarmilla oli ahdistunut ja kireä. Lisäksi isompia ajoneuvoja ja raskaita aseita oli näkyvissä paljon enemmän kuin heidän palvelusaikanaan.
”Taira! Tuu tänne!” hiirinainen kuuli tutun äänen ja käveli Theon luokse. ”Sut on ylennetty yhdeksi joukkueenjohtajista Quillin ja Amarylian kanssa. Nyt tilanne on se, että teillä on sekatupa, mutta siellä on sermejä, jakakaa niillä yöllä miesten ja naisten puoli. Tarkemmat määräykset tulevat vuorokauden kuluessa, olkaa valmiita lähtemään liikkeelle koska tahansa” Theo sanoi tiukka ilme kasvoillaan ja osoitti sitten Tairalle tuvan mikä olisi heidän joukkueensa.
Tuvassa olivat jo paikalla Amarylia, Tida ja pari Tairalle vieraampaa nuorta miestä, jotka hän tunsi vain ulkonäöltä.
”Heippa” Taira tervehti ja istui sitten Tidan viereen.
Vasta sitten hän huomasi kaverinsa itkeneen.
”Tida.. mikä on?” hiirinainen kysyi huolissaan.
”Tidan ja mun kotikaupunkiin hyökättiin aika rajulla pommituksella” toinen miehistä vastasi vaisulla äänellä. ”Raiderit toimii Plutolaisten sylikoirina ja tekee innosta läähättäen kaiken mihin komennetaan..”
Taira rutisti Tidaa hellästi. ”Sattuiko kenellekään pahasti..”
”Mun isovanhemmat.. ne asui siellä osassa mistä ryske alkoi..” Tida niiskaisi. ”Mä avustin Ceton kanssa evakuoinnissa ja sit meidät komennettiin tänne.. en yhtään tiedä mikä on tilanne..”
Portailta kuului askelia ja tupaan astui Quill. Mieshiiri oli Tairaa hieman pidempi, hänellä oli vaaleanharmaa turkki, hiuksia ei ollut ollenkaan. Quillin perässä sisään tuli heidän vanhoja inttikavereitaan.
”Meidän pomoksi määrättiin kapteeni Iori. Kapu nukkuu tuossa tuvan etuosassa, eli yks sänky jätetään häntä varten vapaaksi siitä” Quill ilmoitti Tairalle ja Amarylialle. ”Iltaan mennessä meidän joukkueen pitäis olla koossa. Käsky lähteä liikkeelle voi tulla koska tahansa, joten levätkää ja syökää sen mitä ehditte ja pystytte. Meistä kolmesta joku päivystää täällä koko ajan, eli me vuorotellaan syömisen suhteen.”
Porukkaa tuli pikkuhiljaa paikalle ja kun petipaikat olivat täynnä, Taira ja Amarylia nostivat sermit valmiiksi seinustoille tuvan puoliväliin. Ne levitettäisiin auki sitten nukkumisen ajaksi.
Kun Taira tuli omalta syömisvuoroltaan takaisin, kapteenin pedillä istui vanhempi, mustatukkainen hiirimies.
”Kapteeni Iori” mies esitteli itsensä.
”Korpraali Taira, joukkueenjohtaja, herra kapteeni” nainen vastasi ja veti käden lippaan.
”Lepo vaan, tässä on nyt tilanne, että pokkuroinnit saa heittää romukoppaan mun läsnä ollessa. Käyttäydytte jotenkuten sitten kun ylempiä herroja tulee paikalle” mieshiiri naurahti kuivasti.
Taira hymyili pienesti, Iori vaikutti ihan mukavalta tapaukselta ja joukkue varmasti tottelisi hänen määräyksiä mielellään.
Ilta pimeni ja kymmenen jälkeen hiljaisuus laskeutui tupaan. Iori viittasi joukkueenjohtajat luokseen.
”Lähdemme aamulla varhain. Menemme avustamaan läheisen kaupungin evakuoinnissa ja odotamme sitten seuraavaa käskyä siellä” Iori kertoi komennuksen alaisilleen. ”Nyt, nukkumaan.”
Taira kuuli oudon jylinän ulkoa, kun Iori harppoi ulos tuvasta ja vilkaisi sitten Quillia.
Mies oli selvästi kuullut saman.
”Se on vissiin sota nytten..” mies sanoi hiljaa.

Taira maastoutui Tidan kanssa läheisten talojen taakse ja samassa heidän takanaan räjähti. Ohjus oli osunut Tairan hajonneeseen prätkään ja nyt prätkän jäänteet sinkoilivat joka ilmansuuntaan.
Tida ravisteli päätään, räjähdys oli selvästi vienyt kuulon ainakin toisesta korvasta hetkellisesti.
Taira avasi kypäränsä visiirin että kuulisi paremmin ympäröivät äänet, mutta pian hänen oli pakko luovuttaa. Muu osasto heidän ryhmästään oli selvästi hajaantunut pitkin kaupunkia ja joka puolelta kuului tulitusta ja vastatulitusta.
Puuskahtaen hiirinainen sulki visiirin ja yritti etsiä kapteeni Iorin kypärän tai prätkän radiotaajuutta. Vastaus oli uhkaavan hiljainen kohina. Oliko Iori jo..
”Mä en kuule vieläkään mitään” Tida sanoi tavuttaen joka sanaa ja tarttui Tairaa käsivarresta.
Taira nyökkäsi ja lopetti radiotaajuuden etsimisen. Saattoi olla, että he olivat vain katve-alueella. Hiirinaiset ottivat laser-aseet käsiinsä ja poistivat varmistimet. Heidän oli vain pakko selvitä tässä kaupungissa niin kauan että armeija lähettäisi lisäjoukkoja.
Taira lähti edeltä etenemään kohti kaupungin keskustaa, sinne he olivat pyrkineet koko joukkue ennen kuin raidereiden tulitus pakotti joukkion hajaantumaan.
Tida otti kiinni hänen hännästään ja vilkuili taakseen. Vaikkei pienempi nainen mitään kuullutkaan, silmät toimivat kyllä. Hännästä kiinnipitäminen mahdollisti Tidan kommunikoinnin ilman ääntä eli kevyt nykäisykin saisi Tairan pysähtymään ja katsomaan taakseen.
Naiset etenivät hitaasti pikkukujia lähelle kaupungin keskusaukiota ja maastoutuivat sitten kyljelleen kaatuneen avomaasturin taakse.
”Joko kuulet kunnolla?” Taira kysyi.
Tida pudisti päätään ja riisui kypäränsä.
Taira pysäytti naisen käden ennen kuin tämä ehti ravistaa korvaansa. Korvasta valui verinoro eli tärykalvo oli ottanut osumaa kypärän suojasta huolimatta.
Tida huomasi kypärän sisuksen olevan veressä ja kirosi. Hiirinainen kaivoi tarvikevyöstä puhdistusliinan ja putsasi enimmät pois ennen kuin veri kuivuisi kypärän radiokuulokkeen päälle.
Taira tarkisti toisen korvan, mutta ilman kunnon välineitä hän ei voinut muuta kuin putsata korvasta valuneen veren. Sitä ei onneksi näyttänyt valuvan enempää.
Samassa kuului laukaus.
Taira yritti tavoittaa katseellaan mistä ääni tuli ja tunsi miten jotain tömähti hänen syliinsä. Hitaasti hiirinainen käänsi katseensa ja oli huutaa ääneen. Tidan vasen hartia oli hänen polveaan vasten, pää retkotti oudosti sivuttain, silmien katse tyhjänä ja suu puoliavoinna.
”Tida.. Tida.. ei.. älä pelleile..” Taira kuiskaili ja ravisti häntä, mutta nainen ei reagoinut.
Toinen laukaus meni millejä ohitse Tairan kuonon ja sai naisen havahtumaan tilanteeseen. Nopeasti Taira otti sekä hänen että Tidan aseet ja juoksi tulitusta pakoon sille pikkukujalle mistä he olivat tulleet keskustaa kohti.
Kesken juoksun kypäräradio heräsi henkiin ja Taira kuuli vieraan miespuolisen kenraalin huhuilevan eloonjääneitä.
”Korpraali Taira Arysson täällä! Oon lähellä keskusaukiota. Mun ryhmä joutu erilleen toisistaan ja mun kanssa ollut sotilas joutu tarkka-ampujan ampumaks ja mä pyrin pois sen tähtäimestä!” Taira vastasi hätäisesti juostessaan.
”Onko prätkäsi missä?!” kenraali lähes huusi takaisin, ilmeisesti he yrittivät paikantaa hänen prätkänsä sijaintia.
”Ammuttu tuhannen päreiksi herra kenraali!”
Taira kuuli pitkän kirosanalistan ja sitten komennon että häntä piti lähteä etsimään. Ne olivat hänen sen päivän lohdullisimmat sanansa.
”Etsi suoja ja pysy siellä!” kenraali komensi ja yhteys katkesi.
Taira kääntyi pienemmälle kujalle ja etsi katseellaan jotain minkä sisään tai suojaan maastoutua. Nyt häntä harmitti, ettei ollut yhtään pienempikokoinen. Tidan kokoisena hän mahtuisi kevyesti suojaan roska-astiaan. Voi Tida..
Taira vilkaisi taakseen ja samassa hän törmäsi johonkuhun elävään. Kaksikko loikkasi toisistaan kauemmaksi ja kolmen eri tyypin aseet osoittivat toisiaan.
Taira nielaisi. Häntä osoitti aseillaan kaksi rottaa, kaksi isän ikäistä miestä.
Toinen rotta mitteli häntä katseellaan ja samassa silmät laajenivat järkytyksestä.
”Taira-neiti..”
Hiirinainen säpsähti ja katsoi rottaa tarkemmin. Karhea ääni ja ruskea läntti silmän päällä.. Tämä oli Emin, vanhempiensa palvelijan mies, Balius. Balius oli käynyt heillä tekemässä puutarhahommia ja auttanut jopa lapsia majanrakennus-projekteissa.
”Balius..” Taira kuiskasi.
Toinen rotta vilkuili kumppaniaan ja sitten häntä.
”Mistä sä tuon vosun tunnet?”
Balius mulkaisi toista rottaa vihaisesti. ”Onko sun muisti tosiaan noin lyhyt?! Kyl sä Aryssonien nuorimman likan tunnet!”
Toinen rotta nielaisi järkyttyneenä ja laski asettaan hieman. Samalla Taira rekisteröi rotalla ruskean läntin kaulassa. Hän oli Baliuksen veli, Curio.
”Mitä sä täällä?” Balius tivasi Tairalta ja hoksasi vasta sitten armeijan vaatteet.
”Vähät siitä, mitä te täällä teette?!” Taira huusi takaisin. ”Missä Em on? Ja teidän lapset?!”
Baliuksen ilme oli kuin häntä olisi piiskalla lyöty ja sitten ilme muuttui vihaiseksi.
”Tapettu.. kaikki.. sun rakkaan armeijan toimesta..” rotta murahti ja tähtäsi uudelleen Tairaa rintaan.
”Tapettu.. miksi..?” hiirinainen kuiskasi.
”Jaa-a kuule.. kaikki rotat on luokiteltu nykyään valtion vihollisiksi..” Balius murisi katkeralla äänellä.
Curio vilkuili ympärilleen ja näytti levottomalta. ”Ammu jo ja häivytään täältä! Armeija on tulossa isommalla joukolla! Ne tappaa meidät jos näkevät!”
Taira näki Baliuksen käsien tärisevän ja mietti kuumeisesti mitä tehdä. Jos hän saisi itsensä niin nopeaan vauhtiin, että ehtisi iskeä aseen pois Baliuksen kädestä, tämä olisi helppo voittaa käsirysyssä.. Mutta Curiolla oli myös ase ja tämä ei vaikuttanut olevan niin epävarma sen käyttämisen suhteen kuin veljensä.
Samassa kolme armeijan moottoripyörää ilmestyi kujan päähän, rottien takana yhden sotilaan ampuma varoituslaukaus osui Curion viereen seinään.
Rotat perääntyivät ja Taira oli aikeissa juosta omiensa luo, kun ilmaa halkoi yksi laukaus. Taira tunsi oudon vihlaisun hartiassaan ja sitten lämmin tunne alkoi valua selkää pitkin alaspäin.
Rotat katosivat hylättyyn taloon ja sotilaat ajoivat Tairan molemmin puolin. Hiirinainen ihmetteli mitä vikaa hänen kuuloonsa oli tullut, kaikki äänet kuulostivat oudolta muminalta. Hieman Taira yritti vastustella kun hänet painettiin makuulle kyljelleen mutta sitten ympäristökin muuttui sumuiseksi ja lopulta kuja ja hiiret katosivat pimeyteen.

”Seuraavan kerran mä palasin tajuihini sotasairaalassa..” Taira sanoi hiljaa. ”Tarkka-ampuja oli osunut mua selkään, vain vähän sydämen yläpuolelle. Lääkäri puhui tuurimilleistä, niin lähellä kuolema oli ollut..”
Tanya värähti ja hieroi käsivarsiaan. ”Sä vissiin jouduit sinne pitkäksi aikaa..”
”Jep.. Oli kyl aika raastavaa olla sänkyyn sidottuna.. onneks mulla oli tuttua seuraa..” Tairan hymy muuttui helläksi. ”Quill oli saanut kranaatinsirpaleita kehoonsa samassa paikassa. Hänet oli roudattu sairaalaan vain pari tuntia ennen kuin mut toimitettiin sinne..”

Taira heräsi torkuilta kun ruokakärry kolisteli isoon saliin toisessa päässä ja sitten alkoi kuulua astioiden kolahtelua ja kilinää kun toipilaille jaettiin annoksia.
”Valintamyymälä saapuu” Quillin ääni totesi ja Taira käänsi katseensa hiirimieheen päin. ”Joko tuntuu siltä että ruoka pysyis sisällä?”
”Toivottavasti..” hiirinainen vastasi hiljaa ja vilkaisi kättään.
Kanyyli oli yhä paikoillaan, hänen laskujen mukaan tiputuksessa oli viides veripussi. Ehkä tämä olisi viimeinen ja olo muuttuisi pikkuhiljaa sellaiseksi, että hän pystyisi istumaan ilman tukea.
Ruokakärry kolisteli lähemmäksi ja he saivat annoksensa. Kaksi hoitajista tuki Tairan istuvampaan asentoon ja lisäsivät tyynyjä selän taakse.
”Huippaako pahasti vielä?” nuorempi nainen kysyi.
Taira räpytteli hetken katsettaan selväksi ja huokaisi tyytyväisenä, kun huimaus katosi itsestään.
Hoitaja asetti jalallisen tarjottimen hänen syliinsä ja Taira maistoi varovaisesti paksua sosekeittoa.
”Valtakunta hiekkamyyräpihvistä..” Quill huokaisi teatraalisesti ja sai hiirinaisen tyrskähtämään naurusta.
”No laitapa palautetta keittiölle, että hiekkamyyrää kehiin tai ruokalakko pystyyn” Taira vitsaili.
”Nytpä neiti haasteen heitti! Mukana ollaan!” huikkasi vanhempi mies Quillia vastapäätä.
Hoitajia selvästi nauratti kun kaikki lähellä olevat toipilaat ilmoittivat osallistuvansa mielenilmaukseen, mutta söivät sitten hyvällä halulla keittonsa.
Ruokailun jälkeen lääkäri tuli kierrokselle saliin ja alkoi käydä haavoittuneiden vammoja läpi. Tairan kohdalle tultuaan hoitajat avustivat hänet vatsalleen makuulle ja lääkäri tarkisti leikkausarven.
”Tulehtunut ja vähän sisäistä vuotoa” lääkäri murahti. ”Koska sen lääkelastin pitäisi tulla?”
”Sitä ollaan odotettu jo neljättä päivää” hoitaja tiuskaisi vastaukseksi. ”Plutolaiset yrittävät katkaista rintaman kuljetuksia molempiin suuntiin.”
Lääkäri määräsi haavan putsauksen ja jatkoi sitten seuraavan potilaan luo. Kun kierros oli ohi, hoitajat aloittivat haavojen putsaukset niillä välineillä ja aineilla joita heillä oli.
Taira puri urheasti hammasta kun hänen haavaansa putsattiin. Kipulääkkeitä ei sairaalassa nyt liikoja ollut, niitä säästettiin leikkaukseen tuleville potilaille.
Kun hoitajat jatkoivat kierrosta eteenpäin, Taira kääntyi varovasti terveelle kyljelleen. Nyt alkaisivat iltapäivän pisimmät tunnit ennen iltaruokaa.
Juuri kun hiirinainen oli nukahtamaisillaan, askeleet kävelivät sängyn viereen ja häntä ravistettiin varovasti hartiasta.
Taira kääntyi katsomaan ja henkäisi. Veljistä vanhin, Isaskar, seisoi sängyn vieressä.
”Moi, sisko.”
”No hei itelles..” Taira vastasi ja yritti nousta istumaan.
”Rauha, rauha.. älä liikoja yritä ettei haava aukee” Isaskar toppuutteli ja istui tuolille sängyn viereen.
”Mä jo mietin mitä te kolme ootte puuhanneet, kun ei oo näkynyt” Taira hymähti ja vastasi hieman nolona veljensä kädenpuristukseen.
Aryssonin sisarukset eivät liiemmälti hellyyttä osoittaneet toisilleen muuten kuin painin muodossa.
”Mä saatoin just lääke- ja hoitotarvikelastin tänne parin kaverin kanssa. Piti kiertää melkoisen mutkan kautta kun väijytyksiä oli siellä ja täällä. Koko Mars on kuin hornankattila..” Isaskar totesi ja hieroi ohimoaan.
Ilmeisesti uni oli jäänyt veljellä vähiin.
”Miten äiti ja isä.. Onko ne turvassa?” Taira kysyi kuiskaten.
”Juu on.. pääsivät ekojen joukossa suojavyöhykkeelle..” Isaskar vastasi matalalla äänellä ja vilkaisi ympärilleen ennen kuin jatkoi. ”Em ja sen lapset löytyi meidän kodin läheltä.. ammuttuina..”
”Mä tiedän.. mä törmäsin rintamalla Baliukseen ja Curioon..” Taira mumisi niin hiljaa, että vain Isaskar kuuli.
”Etkä.. he siis on plutolaisten puolella..”
”En tiedä onko se vapaaehtoista vai ei.. mut ilmeisesti armeijan sotilaat on Emin ja lasten teloitusten takana..” Taira kuiskasi.
Isaskar vilkuili ympärilleen.
”Älä huutele siitä kenellekään. Älä edes komentajalles, onko selvä?” veli sanoi tiukasti.
Taira rypisti kulmiaan ja katsoi veljeään tiukasti.
”Tässä on kuule itse kullakin häntä tulessa.. me ei tarvita armeijan sisäisiä selkkauksia..” Isaskar sanoi hiljaa.
”Niin että mitä yhdestä rottanaisesta ja sen lapsista..” Taira aloitti, mutta nielaisi vaikeasti kun Isaskar tuijotti maahan. ”Ei juma... kaikki kaupungin rotatko..”
Kun veli ei vastannut, Tairasta tuntui kuin joku olisi kaatanut saavillisen kylmää vettä hänen päälleen.
Samassa Isaskarin esimies tuli paikalle ja komensi veljen mukaansa.
”Mä tuun taas.. Yritä parannella ittes kuntoon” Isaskar sanoi hiljaa ja yritti tavoittaa Tairan kättä, mutta vihaisena hiirinainen tempaisi sen pois veljensä ulottuvilta.
Kun kaksikko oli poistunut, Taira veti peiton pään yli ja niiskaisi itkuisesti.
Hetken kuluttua Taira kuuli kolahduksen, joku istui vaikeasti samalle tuolille jolta Isaskar oli noussut.
”Kaikki ok?” Quill kysyi hiljaa.
Taira veti peittoa sivuun kasvojensa edestä.
”Mitäs luulet?” nainen sihahti. ”Ja paraskin puhuja. Sun ei pitäis kävellä vielä kun siruja on yhä sun kropassa..”
Quill naurahti syyllisenä, mutta ei tehnyt elettäkään, että kömpisi takaisin sänkyynsä.
”Se oli sun veljes vai mitä? Teissä ainakin on samaa näköä” hiirimies totesi kysyvästi.
”Juu.. vanhin kolmesta isoveljestä” Taira totesi ja työnsi peiton alemmas päältään. ”Ollaan kaikki vähän eri paikoissa rintamalla.. ainakin mitä mä itse tiedän..”
”Juu.. täällä on aika lailla informaation ulkopuolella..” Quill totesi ja nojasi raskaasti hengittäen tuolin selkänojaan.
”Mee takas sänkyyn ennen kuin pyörryt tai alat vuotaa verta!” Taira komensi hieman peloissaan.
”Mitäs mitäs.. neiti kädenväännön tupamestari meinaa komentaa mua vai..” hiirimies nauroi.
”Ihan oikeasti Quill, lopeta hengelläs leikkiminen!” hiirinainen ärähti. ”Hoitaja!”
”Petturi” Quill nauroi ja klenkkasi hoitajien tukemana omalle pedilleen.

Tanya katsoi vanhempaa hoitajaa tarkasti ja näki tämän punastelevan.
”Vai sillä lailla..” punatukkainen hiirinainen naurahti. ”Teillä tais olla jotain muutakin yhteistä kuin rintamalla saadut vammat..”
Taira heitti nuorempaa tyynyllä ja naurahti nolona.
”Sairaalassa päivät on pitkiä jos ei ole mitään tekemistä. Sen kuukauden aikana kun me toivuttiin, oli hyvin aikaa jutella.. Ihan kaikesta” hiirinainen sanoi hiljaa. ”Kun meidän oli aika palata rintamalle, Quill anoi siirron samaan yksikköön mun kanssa. Sanoi, että mä tarvin jonkun varmistamaan selustan.”
Tanyaa hymyilytti. ”Sä ajoit ja Quill hoiti ampumisen?”
”Siihen suuntaan” Taira virnisti. ”Kun puoli vuotta oli mennyt.. Quill kysyi lomilla mun isältä mun kättäni.”
”Oiii!” Tanya henkäisi ja rutisti tyynyä sylissään. ”Mitä sun vanhemmat sanoi? Ja veljet?”
”Isä oli hyvillään, kun joku halusi mut vaimokseen, äiti mietti perheen etua ja mainetta, mutta suostui lopulta.. veljet taas oli kovempi pala” Taira virnisti ja hieroi korvaansa. ”He halusivat varmistaa, että Quill oli tosissaan mun suhteen. Onneksi he hoitivat painin ulkona, ettei äidin ja isän pieni talo kärsinyt vaurioita.”
”Quill ei varmasti pärjännyt yksin kolmea vastaan?” Tanya veikkasi.
”No ei.. mutta hän ei suostunut antautumaan vaan yritti nousta ylös vaikka kaikki kolme olivat kasassa päällä” Taira virnisti. ”Vasta kun mä uhkasin mukiloida heidät teholle, he päästivät Quillin ylös.. ja ilmoittivat tulevansa häihin.”
Tanyaa hymyilytti, hiirinaisen haaveellinen hymy teki Tairasta jotenkin.. nuoremman näköisen, melkein tyttömäisen.
”Ne olivat mun elämäni onnellisimmat kuukaudet.. Häät olivat pienet, vain mun veljet pääsivät paikalle. Meidän yksikön kenraali hoiti vihkikaavan ja allekirjoitti todistukset.”
”Entäs.. saitko sä selville mitä Emille ja sen lapsille tapahtui.. ja muille rotille teidän kotikaupungissa?” Tanya kysyi varovaisesti.
Taira pudisti päätään. ”Mä yritin tivata sitä veljiltä aina kun sain tilaisuuden, mutta kaikki vaikenivat.. Lopulta isä paljasti, että armeija oli toteuttanut evakuoinnin ja hiiret oli ollu etusijalla evakuoinnissa.. Kun rotat olivat yrittäneet saada edes naisia ja lapsia mukaan.. se eskaloitui niin äkkiä..” hiirinainen kuiskasi ja pyyhki silmiään.
Tanya hieroi käsivarsiaan, hän saattoi vain kuvitella mitä niin kireässä ilmapiirissä yksikin tönäisy tai varoituslaukaus sai aikaiseksi.
”Törmäsitkö sä Curioon tai Baliukseen vielä rintamalle paluun jälkeen?” nuorempi hiirinainen kysyi.
Taira veti täristen henkeä.
”Mun yksikkö.. löysi heidän ruumiit.. Rotat ja raiderit olivat vissiin riitautuneet jostain.. ja lopputulos oli kasa ruumiita keskellä erämaata..” Taira sanoi hiljaa. ”Kenraali kyllä pyöritteli silmiään, kun mä halusin haudata heidät, mutta mä ja Quill saatiin puolessa tunnissa kaivettua riittävän syvä hauta ja peitettyä sen ennen käskyä jatkaa matkaa. Tukikohdassa kenraali ja muut ylemmät herrat tivas syytä mun hellämielisyyteen..”
”Kerroitko?” Tanya kysyi hiljaa.
”Joo, sitten kun yksi rupes uhkailemaan sotaoikeudella.. Ihan vain siksi, että olin halunnut haudata koko elämäni tuntemani miehet, jotka eivät olleet koskaan tehneet mulle mitään pahaa” Taira kuiskasi ja pyyhkäisi silmiään.
Tanya odotti että Taira sai itkunsa itkettyä.
”Ei sun tarvi enää kertoa..” hiirinainen kuiskasi.
”Eikö, kyllä mä näen, et sä haluat tietää loputkin” Taira naurahti lähes omana itsenään ja Tanya punastui. ”Siitä eteenpäin tilanne oli aika.. sotaisa. Plutolaiset aloitti kunnon riiston sekä planeetan että Marsin asukkaiden osalta.. ja ostivat kulisseissa päättäjät omalle puolelleen. Yksi kenraaleista, Rontti, hermostui lopulta tilanteeseen niin, että otti hatkat armeijasta ja yhden divisioonallisen sotilaita mukaansa. Heistä muodostuivat Vapaustaistelijat, jotka oikeasti saivatkin jotain aikaiseksi.”
”Et sä liittynyt mukaan?” Tanya kysyi.
”Arvaa olisko tehnyt mieli” Taira hymähti. ”Mut Quill oli just saanu ylennyksen ylikersantiksi.. Ja mäkin sairastuin. Aluksi luulin, et se oli ruokamyrkytys, mut kun kukaan muu ei oksennellut, mä hakeuduin tukikohdan lääkärin pakeille..”

Taira tuijotti hölmönä lääkäriä, joka ojensi hänelle testikupin ja komensi vessaan antamaan näytettä.
”Mitä tekemistä tuolla on mun mahataudin kanssa?” hiirinainen tiuskaisi.
”Paljonkin, jos testi on positiivinen” vanhempi lääkärimies naurahti. ”Aviollisella elämällä on seurauksensa, eikö äiti kertonut?”
Taira tunsi punastuvansa antenneita myöten ja marssi sitten vessaan.
Lääkäri myhäili tyytyväisenä kun testitikkuun ilmestyi kaksi viivaa.
”Selvä hommahan tämä. Onneksi olkoon rouva” lääkäri virnisti, mutta vakavoitui sitten. ”Tätä tekee pahaa kysyä, mutta aiotko pitää lapsen..? Tilanne kun on mikä on..”
Taira nielaisi ja hieroi hermostuneena korvaansa. ”Mu-mun pitää puhua.. Quillin kanssa..”
Lääkäri nyökkäsi ja teki toisen testin, jolla pystyi arvioimaan raskausviikot. ”Sulla on nelisen viikkoa aikaa.. sen jälkeen keskeytystä ei mielellään tehdä.”
Taira poistui mietteissään lääkintätiloista ja jäi nojaamaan käytävän seinään. Quill oli partioimassa oman joukkueensa kanssa ja he palaisivat vasta illalla. Hänellä siis oli liikaakin aikaa miettiä mitä tekisi.
Lopulta Taira marssi viestintäkeskukseen ja kysyi keskuksen pomolta saisiko hän ottaa radioyhteyden vanhempiinsa.
Pomo vilkaisi kysyvästi radistia ja tämä nyökkäsi, juuri nyt heillä ei ollut kiireellisempää.
”Hyvä on, mutta jos tulee tilanne päälle, katkaisen yhteyden ja otamme radion haltuumme” pomo totesi. ”Tiedät säännöt. Ei sijaintia, ei joukkojen liikkumistietoja, ei johtavien hiirten nimiä, capish?”
Taira nyökkäsi ja istui radion ääreen. Hiirinainen kaivoi rintataskusta paperin jossa oli hänen vanhempiensa radion koodi ja sääti koodit näyttöön. Hetken yhteys ratisi, mutta sitten linja aukesi.
”Kuka siellä?” Taira kuuli isänsä äänen.
”Moi. Mä täällä, Taira” hiirinainen tervehti.
”Pikku nuppunen. Mukava kuulla sinusta” isän ääneen tuli hellyyttä. ”Onko kaikki hyvin siellä?”
”On.. onks äiti kuinka kaukana?” Taira pyyhkäisi nopeasti silmiään kuiviksi.
Onneksi tässä yhteysmallissa ei ollut videoyhteyttä, jos hän näkisi vanhempansa, hiirinainen alkaisi varmasti itkeä.
”Tässä ollaan kulta. Mistä näin yhtäkkinen kunnia? Onko jotain sattunut?” Taira kuuli äitinsä äänen kohinan läpi.
”Ei.. tai joo, tavallaan” Taira punastui ja yritti saada äänensä vakaaksi. ”Mä tulin just tukikohdan lääkärin luota..”
”Kultapieni, oletko taas loukkaantunut?!”
Taira irvisti kun äiti aloitti hössötyksen ja odotti, että isä komensi vaimonsa hiljaiseksi.
”En sillä lailla mitä kuvittelet.. mä.. odotan lasta. Quillin lasta” hiirinainen tokaisi ja tunsi kuumotuksen antenneissa asti.
Onneksi viestinnän pomo ja radisti olivat poistuneet hetkeksi huoneesta, muuten hän kuulisi kuittailuja lopun elämänsä.
”O-oletko varma..” äidin ääni oli kimeä ja siitä kuuli selvästi miten järkyttynyt hän oli.
”Lääkäri teki testin. Kaksikin itse asiassa” Taira vastasi ja puri huultaan.
Äidin ääni ei antanut yhtään vihiä oliko tämä hyvillään vai vihainen.
Taira kuuli miten askeleet poistuivat kauemmas radion luota ja huokaisi.
”Nuppunen, älä ole vihainen” isän ääni kuului. ”Äitisi pitää saada ajatella hetki itsekseen. Mutta.. olen onnellinen puolestasi ja me olemme perheesi, tapahtui mitä tahansa.”
Taira pyyhkäisi silmänsä kuiviksi.
”Kiitos, isä..”
”Mitä aiotte tehdä.. tarkoitan.. olet siellä vaaran vyöhykkeellä ja..” isä yskähti nolona.
”Mun pitää puhua sitää Quillin kanssa kun se tulee reissusta. Mä.. lääkäri sanoi, että on vielä aikaa päättää..” Taira hieroi korvaansa nolona.
Ei näistä asioista noin vain puhuttu oman isän kanssa.
”Se on hyvä, että puhutte ja yhdessä sovitte” isän äänestä kuului selvästi miten hämillään tämä oli. ”Mutta nyt taitaa olla aika katkaista yhteys.. kerro Quillille terveisiä.. ja veljillesi, jos näet heitä.”
”Juu, terkkuja tutuillekin” Taira vastasi ja katkaisi sitten yhteyden.
Radisti kurkisti huoneeseen.
”Saitte juteltua riittävästi?”
”Juu, radiot on taas sun” Taira naurahti ja nousi ylös.
Juuri kun Taira oli poistumassa huoneesta, radiosta kaikui hätäsignaali. Radisti ja pomo syöksyivät selvittämään sen lähdettä.
”Se tulee Wuarathin laaksosta!” radisti huusi.
”Yhdistä kenraalille suoraan!”
Taira kalpeni ja otti seinästä tukea. Juuri sinne Quill joukkoineen oli lähtenyt.
Pomo huomasi Tairan ilmeen. ”Rouva, ulos. Teidän ei..”
”Se on mun mieheni osasto!” Taira huusi. ”Mitä siellä tapahtuu?!”
Radisti avasi yhteyden ja Iorin hätääntynyt ääni kaikui huoneessa.
”Väijytys! Me ajettiin suoraan ansaan! Ollaan ristitulen keskellä! Apua! Me tarvitaan tukea!”
Taira syöksyi ulos huoneesta kohti prätkähallia. Heti halliin päästyään nainen vihelsi ja hänen prätkänsä ampaisi hiirinaisen eteen.
”Korpraali! Seis siihen paikkaan!”
Taira oli juuri painanut kypärän päähänsä, mutta kääntyi katsomaan kersantti Karpaasia joka seisoi ulosajotunnelin edessä.
”Pois edestä!” hiirinainen ärähti.
”Sä et lähde sinne kuolemaan!” Karpaasi murahti. ”Johtokunta ei antanut lupaa lähettää pelastuspartiota..”
”Jaa että mitä muutamasta sotilaasta, kunhan ne pysyy pois riiston tieltä!” Taira huusi niin että halli kaikui. ”Vapaustaistelijoiden raportin mukaan Wuarathin laakso on tyhjätty jo kolme kuukautta sitten! Sitä on ihan turha miinoittaa!”
”Si-siihen raporttiin ei voi luottaa!” Karpaasi huusi pää punaisena.
”Älä jauha paskaa!” Taira ärjäisi. ”Heidän tietonsa ovat ainoat luotettavat raportit mitä me ollaan viime kuukausina saatu!”
Karpaasin jäädessä kerrankin sanattomaksi Taira hyppäsi prätkänsä selkään ja ampaisi mieshiiren ohi tunneliin.
Ajettuaan tunnelista ulos Taira asetti koordinaatit ja käänsi pyörän vihaisesti jyrkästi oikealle.
Kypärän radiossa kuului ensin radistin kutsu ja sitten kenraalin tiukka komento kääntyä heti takaisin.
”Olkaa vittu hiljaa..” Taira kuiskasi itkuisesti ja sulki kypärän radion.
Hiirinainen väänsi kaasun niin pohjaan kuin meni ja kuuli moottorin ulvovan valitusta korvissaan.
”Anteeks muru.. Mut nyt on hätä..” Taira kuiskasi prätkälleen. ”Quill on pulassa ja tarvii apua..”
Prätkä piippasi ja ampaisi sitten yliloikkarivaihteella eteenpäin niin lujaa, että Taira oli lentää satulasta. Juuri ja juuri hiirinainen sai pidettyä itsensä kyydissä.
”Kiitos.. sä ansaitset öljynvaihdon kun tää on ohi” Taira naurahti.
Kallioiden ohi ajettuaan Tairan edessä aukenivat erämaat ja etäältä nouseva savupatsas. Mitä lähemmäs nainen sitä tuli, sitä selvemmin hän kuuli tulitaistelun äänet ja ajoneuvojen moottorien ulvonnan.
Hiirinainen aktivoi prätkän kyljestä laserleikkurin ja kurvasi aivan raidereiden strutsimaisen koneen jalan vierestä, laserin leikatessa jalan poikki.
Strutsi kaatui kovaan ääneen kirskuen ja sen kyydissä olleet raiderit lensivät hyvän matkaa hiekalla eteenpäin.
Toinen strutsi lähestyi häntä nopein askelin etuoikealta. Taira pyöräytti prätkäänsä niin, että sai muodostettua takarenkaalla suojakseen pölypilven. Kun raiderit tähyilivät häntä, Taira kiinnitti jalkoihin räjähteet ja ajoi kauemmas ennen kuin aktivoi pommit.
Strutsi loikkasi eteenpäin puoli askelta ja matkustamo kynti sitten maata ennen kuin törmäsi kallioon ja räjähti.
Taira näki pyörän taustapeilistä lähestyvän avomaasturin, mutta ennen kuin hän ehti kääntyä ja ampua, toinen armeijan prätkä kuljettajineen teki maasturista selvää ja pysähtyi hänen viereensä.
”Moi kulta, miten sä tänne eksyit?” Quill naurahti ja avasi visiirin.
”Kuulin sellaista mitä ei pitänyt” Taira vastasi ja nikotteli itkuaan pois.
Quill rutisti vaimoaan nopeasti. ”Muutama haavoittunut on tuolla kallioiden luona. Hoidetaan nää öykkärit, niin päästään viemään heidät sairaalaan, okei?”
Taira nyökkäsi ja pyöräytti prätkän keula samaan suuntaan Quillin pyörän kanssa. Strutseja ei enää ollut jäljellä, mutta raidereita oli vielä kolmen avomaasturin verran. Yhdessä maasturissa oli koroke, jolla seisoi iso konetuliase ja sitä käsittelevä raideri.
”Suunnitelma?” hiirinainen kysyi lyhesti.
”Mä hoidan tuon säksättimen, ota sä nuo kaks pienempää hellään käsittelyyn” Quill vastasi ja huudatti kaasua.
”Perinaisellisesti” Taira naurahti ja he ampaisivat matkaan.
Hiirinainen aktivoi piikit pyörien sivuilla ja kurvasi maasturin kylkeen kiinni. Samalla kun renkaat puhkesivat, nainen repäisi parista kranaatista sokat irti ja heitti ne ohjaamoon.
”Nauttikaa kitkerästä jälkimausta!” Taira ärähti ja ajoi kauemmas ennen kuin maasturi räjähti.
Kun hiirinainen tavoitteli katseellaan toista maasturia, hän näki Quillin ajavan suoraan edestä kohti isointa maasturia.
”Mitä sä teet, hölmö?!” hiirinainen parahti.
Konekivääriä käsittelevä raideri nauroi ilkeästi ja painoi liipaisinta. Quill kuitenkin tiesi mitä teki ja veti prätkänsä liirtoon, suoraan maasturin eteen ja aseen säteen sisäpuolelle.
Hiirimies loikkasi notkeasti konepellille, iski laserterän konekivääriin niin, että ammukset eivät päässeet matkaan ja ase räjähti sitä käsittelevän raiderin käsille.
Maasturin kuski käänsi ratin jyrkästi oikealle, yrittäen pudottaa Quillin kyydistä. Hiirimies tarrasi tuulilasin yläreunaan ja sai juuri ja juuri pidettyä itsensä kyydissä.
Taira ampaisi kohti maasturia ja ajoi sen viereen.
”Quill! Hyppää!”
”Tolvana! Siellä on vielä yks joka-!” Quillin katse osui Tairasta ohitse ja hiirimies loikkasi eteenpäin.
Taira kuuli kovan räjähdyksen ja samassa prätkän etupyörä meni jumiin ja nainen lensi kaaressa pyöränsä sarvien yli.
Hiirinainen tunsi kovan vihlaisun vatsassaan joka kerta kun vatsa osui maahan hänen kieriessään. Lopulta kieriminen päättyi isoa kiveä vasten.
Taira yski ja yritti nousta ylös, mutta vatsaan sattui liikaa.
”Quill.. Quill.. missä sä..” hiirinainen kuiskasi ja sai nostettua itsensä kyynärpäiden varaan.
Mies makasi selällään parin metrin päässä.
”Quill.. nouse ylös.. meidän pitää.. loukkaantuneet sairaalaan..” Taira kuiskasi ja ryömi miestä kohti.
Kun Taira pääsi Quillin luo, hän tajusi järkytyksekseen, että kypärä oli repeytynyt toiselta sivulta auki. Miehen korva oli repeytynyt irti samalla ja verta oli valunut pitkin hiekkaa.
”Quill.. herää..” Taira ravisti tätä, mutta kun mitään vastausta ei tullut, nainen painoi sormet kaulalle, etsimään sykettä.
Sitä ei enää ollut. Quill oli kuollut.
”QUIL!! Petturi! Sä sanoit, ettet jätä mua..” Taira huusi itkuisesti shokissa.
Jostain kaukaa kuului lähestyvien moottoripyörien ääniä. Iso joukko oli tulossa kohti.
Ensimmäiset pysähtyivät ihan lähelle, sitten kuuluivat kolmet juoksuaskeleet.
”Rontti! Tääl on eloonjäänyt!” joku huusi ihan vierestä.
Taira ajatteli väsyneesti, että nimi kuulosti tutulta. Missä hän oli sen kuullut..
Kun hän yritti nousta istumaan, isot kädet pakottivat hänet hellästi takaisin makuulle.
”Oo siinä vaan, lääkintäväki on tulossa.. sulla on aika ilkeet vammat..” joku isokokoinen sanoi lempeästi.
Etäältä kuului tulitaistelun ääniä, mutta parin räjähdyksen jälkeen nekin äänet loppuivat.
”Kallion takana.. loukkaantuneita..” Taira kuiskasi. ”Pitää viedä.. sairaalaan..”
”Viedään, viedään, mut sä tarvit hoitoa myös.. rouva..” Taira kuuli kuinka hänen luona ollut nielaisi vaikeasti. ”Onko hän.. miehesi.. Teillä on samanlaiset sormukset” Iso käsi kosketti Quillin hartiaa.
Taira ei ehtinyt vastata kun hänen näkökenttänsä sumeni ja erämaa katosi pimeyteen.

”Seuraavat muistikuvat mulla on aika hataria.. mä muistan jotain ajomatkasta sotasairaalaan ja sitten kirkkaat valot leikkaussalissa. Pää palautui todellisuuteen vasta kolme päivää tapahtuman jälkeen..” Taira sanoi hiljaa.
Tanya oli siirtynyt hänen viereensä istumaan ja rutisti häntä mitään sanomatta. Nuoremman hiirinaisen silmistä valuivat kyyneleet kalpeille poskille.
”Höpsö.. ei sun pidä mun itkuja itkeä..” Taira naurahti vähän ja pörrötti Tanyan päätä.
”No ei tässä muutakaan voi ku ei oo sanoja millä lohduttaa..” punatukkainen nainen tiuskaisi ja pyyhki kyyneliä pois. ”Ne oli Vapaustaistelijat vai mitä? Se joukko joka sut löysi?”
”Jep.. mun eka ja toistaiseksi vika kerta kun tapasin heidät.. Enkä edes muista sen tyypin kasvoja joka piti musta huolen niin kauan kunnes lääkintäyksikkö oli paikalla” Taira naurahti. ”Ilmeisesti heidän tukikohdassaan kuunneltiin myös armeijan taajuuksia, kun osasivat heti etsiä oikeasta paikasta.”
”Mä taidan arvata kuka se oli” Tanya hymyili. ”Jos se kiinnitti huomiota teidän sormuksiin ja puhutteli sua empimisen jälkeen rouvaksi, sen täyty olla Miihkalin setä Moto.”
”Yks niistä kolmesta jotka ovat Chicagossa nyt?” Taira kysyi ihmeissään.
”Jep. On mulla kuvakin, ootas hetki..” Tanya selasi albumiaan ja näytti sitten kuvaa jossa kolme isokokoista Marsilaishiirtä istuivat Silver Moonin portailla juomassa kotikaljaa.
”Kuka heistä..?” Taira nielaisi.
”Isoin ja karuimman näköinen” Tanya avusti ja painoi sormensa Moton rintakehän päälle.
Taira tuijotti kuvaa hetken ja nyökkäsi sitten.
”Jep. Hän se oli.. vaikken mä muista kunnolla kuin puheäänen..” hiirinainen hymähti ja ojensi albumin takaisin.
Hetken naiset olivat vaiti.
”Voinko mä vielä kysyä.. miten sä selvisit.. henkisesti siis?” Tanya kysyi hiljaa.
”Ekat päivät mä olin niin lääketokkurassa, etten tajunnut oikein mistään mitään.. mutta sitten näin siteen mun vatsan ympärillä.. ja yhdellä kierrolla lääkäri puhui hoitajalle, että kohtu poistettu hengen pelastamiseksi..” Taira vavahti kuin häntä olisi lyöty. ”Ja sitten mulle tuotiin Quillin ansiomerkit..”
Tanya puristi tiukasti naisen kättä, kun Taira kokosi ajatuksiaan.
”Kun mä en tarvinnu enää sairaalahoitoa, mä lähdin suojavyöhykkeelle toipumaan äidin ja isän luo. Minimaaliset hautajaiset pidettiin ja mä sain todistuksen leskeneläkkeestä” Taira puheli hiljaa. ”Äiti yritti maanitella, että jäisin pysyvästi suojavyöhykkeelle, tuttu lääkäri kirjoittaisi kyllä todistuksen.. Mä en ollu tottunut olemaan aloillani joten kolmen kuukauden päästä mä olin taas rintamalla.. Mutta tapahtunut kummitteli mielessä niin pahasti, että mä menin tulitaistelussa paniikkiin ja olin ampua mua komentavalle upseerille uuden korvalävistyksen” hiirinainen totesi ja hieraisi korvaansa.
”Sut vapautettiin palveluksesta” Tanya veikkasi.
”Jep, armeijalääkäri katsoi, että mä oon henkisesti liian epävakaa taisteluihin” Taira vastasi ja nojasi seinään.
Tanya mietti hyvän aikaa, uskaltaisiko vielä kysyä jatkoa tarinaan.
”Sä varmaan mietit miten mä sitten päädyin tänne hoitajaksi?” Taira veikkasi ja virnisti. ”No niin kuin mä sanoin, en ollut tottunut lepäämään laakereillani pitkiä aikoja. Mä hakeuduin sotasairaalaan eka siivoamaan ja välinehuoltoon, mut pian mun esimies ehdotti että musta koulutettais hoitaja, kun en pelännyt verta tai hurjia tilanteita. Koulutus kesti parisen vuotta ja sinä aika sairaalassa tuli nähtyä kaikki mahdollinen ja mahdoton.”
”Voin kuvitella..” Tanya hymähti. ”Miten sä päädyit tähän yksikköön?”
”Ihan sattumalta, täällä oli edellinen hoitaja jäämässä eläkkeelle ja mun esimies ehdotti mua. Naisiahan täällä on vähemmistö, mutta mun olemuksella oli noihin pässeihin kuulemma rauhoittava vaikutus..” Taira nauroi.
”Pikemminkin niin, etteivät uskalla tehdä mitään, ettet väännä heiltä häntiä solmuun” Tanya nauroi ja haukotteli.
”Eiköhän tämä stoori ollut tässä. Nyt pääkky tyynyyn ja unta palloon” Taira komensi hellästi.
Tanya veti haukotellen käden lippaan ja siirtyi omaan sänkyynsä peiton alle.
”Hyvää yötä.”
”Öitä.”

Tää tarina on aivan loistava . Kävi kyl sääliks Tairaa mutsi on hienostosnobi ja mies kuoli kentällä. Tykkään