Tila vaarassa (S)

Kirjoittajat: Pahgiz ja Minde
Tyylilaji/Genre: Action
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Tarina on aikalailla paritusvapaa, mutta omia hahmoja esiintyy
Tiivistelmä: Luutnantti Krista Cereksestä värvätään plutolaisten toimesta ja kuljetetaan Maahan Detroitiin, Yhdysvaltoihin. Sielä hän tapaa uuden pomonsa Teuvo Tahkon ja päätyy tämän konnien kanssa Silver Moonin- tilan ostoon. Harmi vain että tila sattuu kuulumaan Santun serkulle  
Vastuunvapaus: Prätkähiiret Marsissa hahmot ja maailma kuuluvat niiden laillisille omistajille, omistamme vain omat hahmomme ja tarinamme. Kirjoituksillamme ei myöskään tienaamaan pääse.
A/N: Pahgiz: Ficci on tosiaan kesältä 2016. Tarina on ensiesitys rebootatulle hahmolleni, Kristalle. Vanhemmissa tarinoissa hän siis seikkaili myös marsilaisena, mutta nyt palautin hänet tavallaan juurilleen...

Ruskeaturkkinen kissanainen heitti kuluneen, mutta silti asiansa hyvin hoitavan repun selkäänsä. Hän nousi avaruusalukseen nousevalle sillalle, nousi muutaman askeleen ja lähes avaruusaluksen ovella kääntyi ja katsoi luultavasti viimeisen kerran kotiplaneettansa, Cerestä.
Siellä on aina paljon pakkasta ja planeetan päällä on monen kilometrin korkuinen jääkerros. Tämän vuoksi planeetan asukit ovat aina rakentaneet jään alle pitkiä käytäviä ja asuvat siellä jää valtakunnassaan lämpimämmässä. Jään pinta oli lähes kokonaan koskematon, lukuun ottamatta satunnaisia aukkoja, joista asukkaat pääsivät ulkomaailmaan tarvittaessa.
Nainen huokaisee syvään ennen kuin astuu sisään alukseen, jonka määränpäätä hän ei vielä kunnolla tiedä. Hän istuu lähimmälle tyhjälle paikalle. Koko alus on täynnä enemmän tai vähemmän maassa olevia kissa humanoideja.
”Onhan se outo ajatella, että ei enää koskaan välttämättä näe tätä paikkaa..” Kissanaisen vieressä oleva silmälasipäinen hieman hontelon näköinen mies huokaisi.
”Niin..” kissanainen sanoi varsin vaisusti.
Mies ojensi kätensä naista kohti.
”Olen kapteeni Mark.”
Nainen tarttuu miehen käteen ”Luutnantti Krista.”
”Hauska tutustua. Joko sait tietää mille planeetalle menet?”
Nainen kaivoi huolellisesti taitellun paperin taskustaan.
”Matkani kohde on planeetta nimeltä.. Maa.. Se on kolmas planeetta auringosta..”
”Eli varsin lämpimät oltavat kotiin verrattuna.”
”Niin.. Toivottavasti en saa lämpöhalvausta siellä.”
”No sun pitää vaa juoda koko ajan.. Eiköhän se siitä.”
”Joo.. totuttelua vaan.. Mihin sä meet sitten?”
”Ihan tohon viereen Marsiin.. Yöt on viileämpiä, mutta kyllä mäkin saan totutella lämpimämpään ilmastoon.”
”Joo.. Mitähän meidät laitetaan tekemään siellä?”
”Ei harmainta hajua.. ”
Kissat huomaavat turvavyö valojen syttyvän lähestyvän lähdön merkiksi.
”Tämä on ensimmäinen kertani, kun pääsen avaruusaluksella asteroidivyöhykkeen läpi… Onkohan matka millainen?” Kissanainen pohtii laittaessaan turvavyötä kiinni.
”No varmaankin möykkyinen..”

Matkan alkutaipale ei ollut odotetusti kovin tasainen. Ja osa kärsikin tämän vuoksi pahoinvoinnista. Mutta asteroidivyöhykkeen ohitettuaan kaikki katselivat kiinnostuneina ulos. Kuljettajat kytkivät päälle nopeamman ajonopeuden ja näin ei menisi kuin pari tuntia siihen, että kissat olisivat Marsissa. Matka oli varsin rauhallinen. Kaikkia kiinnosti nähdä muita maailmoja, mutta kukaan ei ollut kovin iloinen siitä, kuinka tämä maailman näkeminen tapahtui.

Kaikki alkoi kauan sitten. Plutolaiset olivat alkaneet varastamaan muiden planeettojen luonnonvaroja kulutettuaan kaikki omansa. Tultuaan Cerekseen plutolaiset aikoivat ryhtyä varastamaan pikkuplaneettaa peittävää jäätä itselleen. Kissat onnistuivat välttämään varmasti erittäin tuhoisan sodan tekemällä sopimuksen Pluton kanssa. Pluto sai käydä hakemassa jäätä Kissojen planeetalta silloin kun maksu oli kunnossa, ja lisäksi Ceres joutui luovuttamaan joitakin puolustusvoimiensa sotilaita Pluton käyttöön heidän tarvitsemilleen rintamille. Valituille sotilaille tuli aina kirjeet ja heille ilmoitettiin kohde planeetta ja plutolainen, jonka palvelukseen he asettuvat.

Ihan liian pian alus oli jo laskeutunut Marsin pinnalle. Alus tyhjeni lähes kokonaan. Meni hyvin kauan ennen kuin kaikkien Marsiin jäävien tavarat oltiin saatu kerättyä ruumasta. Krista siirtyi ikkunapaikalle Markin lähdettyä. Nainen katseli tuota punaisen planeetan maisemaa.. Se oli ihan erilainen kuin Cereksen. Mars oli täynnä tulivuoria ja maa oli punertavan hiekan peitossa. Jotenkin kissanaisesta tuntui, ettei Marsin kuulunut näyttää noin punaiselta, se näytti jotenkin niin epäluonnolliselta. Hän oli tottunut näkemään tasaisen valkoisen maiseman aina kun hän nousi pintaan testatakseen moottoripyöränsä uusia ominaisuuksia.
Pian alus nousi uudelleen ilmaan. Kristan lisäksi sotilaita oli jäänyt vain muutamia jäljelle istumaan alukseen. He istuivat kaikki eri puolilla lähes tyhjässä avaruusaluksessa. Kaikki pohtivat tulevaisuuttaan hiirenhiljaa. Kukaan ei sanonut sanaakaan. Krista katseli ulos ikkunasta, kuinka tähdet ja pienet meteorit vain vilahtivat nopeasti ikkunan ohitse. Uudet pari tuntia kuluivat jotenkin paljon hitaammin, mutta silti tuntui, että alus saapui määränpäähänsä ihan liian nopeasti.
Tämä paikka oli ihan oudon näköinen. Krista näki silmin kantamattomiin korkeita rakennuksia, taivas oli sininen, mutta pitkät savupiiput peittivät sitä savullaan. Alus laskeutui ison rakennuksen katolle. Krista nosti reppunsa ja suuntasi oviaukolle. Yksi plutolaisista kuljettamisesta vastaavista tuli avaamaan oven Kristalle, joka oli ainoa kissa, joka jää tähän pysäkille. Oven auetessa Kristaa oli vastassa hänelle erittäin lämpimän tuntuinen ilma. Hän käveli aluksen taakse ja plutolaiset olivat juuri ottaneet hänen moottoripyöränsä pois ruumassa. Krista otti sen vastaan ja talutti sivummalle. Hän katsoi talon katolta maisemaa vielä uudestaan ennen kuin hätkähtää kuullessaan puhetta.
”Sinä siis olet Krista. Tervetuloa Detroitiin” karhea miehen ääni tokaisi.
Krista kääntyi katsomaan, kohdaten miehen, jolla oli aurinkolasit, lippis ja pitkä, punainen parta.
”Juu olen” nainen vastasi ja suoristi ryhtinsä. ”Ja te olette..”
”Kaikki sanovat Numero Yksi. Olen Teuvo Tahkon lähin mies” mies vastasi ja vilkaisi taakseen, jossa pyöreä ja pienikokoinen plutolainen istui odottamassa moottoripyörän sivuvaunussa. ”Sulle onkin heti töitä luvassa. Meil on vähän hankaluuksia maa-valtauksien kanssa. Menet poikien kanssa kertomaan sivistyneesti maanviljelijöille, että parempia kauppoja ne tuskin saa tehtyä kuin meidän kanssa.”
Numero Yksi lykkäsi Kristan käsiin kansion, jossa olivat tilojen osoitteet.
”Lähdette Montanaan.”

Lexie selaili työpöydällään olevia papereita ja hieroi väsyneenä ohimoaan. Tämä ei todellakaan näyttänyt hyvältä..
”Toin sinulle teetä..”
”Ah, kitti Tap´s” Lexie kiitti hymyillen punatukkaista hiirityttöä, joka laski teekupin hänen eteensä pöydälle.
”Onko.. jotain huolia?” Tanya kysyi varovaisesti ja kallisti päätään, että pystyi lukemaan papereita.
”Vain iso kasa laskuja, kuten tavallista” Lexie hymähti ja hörppäsi teetä. ”Mutta jopa hevosille tulevien ravinnerehujen hinta on noussut viime aikoina pilviin.. ja joka paikassa sama hinta..”
”Etkö voi ostaa suoraan maanviljelijöitä?” Tanya kysyi ihmeissään.
”En, siihen on olemassa tietyt säännöt” ihmisnainen selitti ja raapi miettiväisesti päätään. ”Lisäksi on sitten vielä tämä..” Lexie tokaisi ja ojensi Tanyalle yhden paperin.
Tanya vinkaisi luettuaan tekstin.
”O-ostotarjous?! Koko Silver Moonista!” hiirityttö parahti. ”Kuka.. ei kai.. Leipäjuusto?”
”Ei, tuo tyyppi on Detroitissa asuva miljonääri” Lexie rauhoitteli. ”Teuvo Tahko on nimi.”
Tanya luki paperia. Se oli kaikin puolin asiallinen ja hintakaan ei mikään pieni ollut.
”Aika kummallista.. kuulin kylällä, että muut tilat ovat saaneet myös ostotarjouksia..” Lexie mutisi.
”Kuulostaa Plutolaiselta” Tanya sanoi miettiväisesti.
”Ja pahasti. Taitaa olla aika pyytää Santulta konsultaatiota asiasta” Lexie sanoi ja kaivoi papereiden alta puhelimensa. ”Jos Maassa on muitakin eväkkäitä kuin Leipäjuusto, luulisi poikien sen tietävän..” nainen mutisi valitessaan numeron ja jäädessään odottamaan vastausta.

Samaan aikaan Amerikan toisella puolella soi puhelin.
”Santtu, puhelin soi!”
”Ette sitten itse voi vastata?” nainen parahti.
Jätkät makoilivat sohvalla jalkapalloa tuijottaen.
”Tärkeä matsi, kultsi, ei pysty, ei kykene, ei voi!” Vinski valisti herttaisesti hymyillen.
”No just..” Santtu murisi ja meni puhelimeen. ”Last Change.. Ai hei Lexie!”
Hiirikolmikko terästäytyi heti ja alkoi kuikuilla puhelimessa olevan naisen suuntaan.
Santun ilme muuttui erittäin synkäksi puhelun aikana ja hän lupasi serkulleen tulla välittömästi Montanaan hiirien kanssa. Puhelun loputtua Santtu tokaisi jätkille, että heidän on heti lähdettävä, Lexien tila olisi vaarassa, jos hänen epäilyksensä olisivat oikeassa.
Hiiret ja Santtu lähtivät matkaan ennätys nopeasti.
”Miten niin se paikka on vaarassa?” Turbo kysyi, kun he ajoivat rampista moottoritielle.
”Lexie ja muut tilalliset ovat saaneet maatiloistaan ostotarjoukset.. runsaskätiset sellaiset” Santtu vastasi hammasta purren Vinskin takana. ”Tarjoukset oli allekirjoittanut Teuvo Tahko.”
Jätkät kiristivät vauhtia heti.
”Se silli siis iski haisevat evänsä Montanaan” Moto ärisi vihaisesti. ”Johan myrkyn lykkäs.”
Myös Vinskin ilme oli vakava. He kyllä uskoivat, että Lexie pystyisi pitämään puoliaan heidän tuloon asti, mutta miten Tanya mahtaisi reagoida, jos taistelutilanne tulisi.. Vanhat traumat voisivat saada tytöstä yliotteen pahalla hetkellä.

Toisaalla matka taittui joutuisasti. Kissanainen oli vaihtanut kevyemmät, mutta ajoon sopivat vaatteet. Hän ajoi muiden perässä, koska hänellä ei ollut hajuakaan siitä mihin he olivat menossa. Välillä nainen joutui suoristautumaan.. Kaikki oli hänelle hyvin uutta. Sininen taivas, asvaltti, joka oli ajoalustana paljon parempi kuin puhdas jää. Ajosta huolimatta kissanainen nautti lämpimästä viimasta turkissaan. Hän halusi niin kovasti vääntää kaasun pohjaan ja kiitää tiellä niin kovaa kuin hän vain pääsisi.
Hetkeä myöhemmin joukko pysähtyi tauolle pieneen maalaiskaupunkiin ja Teuvon joukot kävivät ostamassa itselleen juomista ja evästä loppumatkaa varten.
Numero Yksi tutki karttaa.
”Lähin tila on Lexie Madisonin hallussa oleva Silver Moon. Hevostila” tämä ilmoitti muille. ”Hän myös vuokraa maitaan naapureilleen, joilla on karjaa.”
”Mitä me teemme hänelle?” Krista kysyi juodessaan limsaa suoraan pullosta.
Neste maistui kirpeältä, mutta se vei hyvin janon tunnetta.
”Kerromme vain kenen asialla olemme ja ehdotamme hänelle kauppakirjan allekirjoittamista. Ellei hän suostu, otamme kovemmat keinot käyttöön” Numero Yksi sanoi ja muut miehet nauroivat häijysti.
He kaikki toivoivat selvästi, että Lexie panisi hanttiin, että he voisivat pitää hauskaa.
Krista pysyi hiljaa ja keskittyi maisemiin. Hän ei haluaisi pakottaa ketään myymään kotiaan.

Pienen ajan kuluttua joukot saapuivat Silver Moonin tilalle. Heti ryhmän tultua pihaan Lexie tuli talonsa kuistille ihmettelemään joukkoja.
”Mitäs te täältä haette?” nainen kysyi kulmat rypyssä katsellessaan joukkoa.
”Tulimme neuvottelemaan tilan myynnistä Teuvo Tahkon puolesta” Ykkönen vastasi ja katsoi naista arvioivasti.
Tässä oli jotain tuttua, mutta heti hän ei saanut päähänsä mitä..
”En aio myydä Silver Moonia. Kiitos ja hei ja hyvää päivänjatkoa” Lexie ärähti vastaukseksi ja otti kännykän farkkujensa taskusta. ”Häivyttekö ennen kuin soitan poliisit?”
Krista kuunteli keskustelua puolella korvalla ja katseli ympärilleen. Ovi oli lähes auki sisälle.
Äkkiä kissanainen hieroi silmiään, ihan kuin hän olisi nähnyt ovella nuoren hiiritytön, jonka pelokas katse kiersi joukossa.
Samassa ovelle ilmestyvät kaksi bordercollieta, jotka alkavat raivoisasti haukkua vieraita.
Krista tunsi niskakarvojensa nousevan pystyyn ja hänen häntänsä pörhistyvän pölyhuiskaa muistuttavaksi. Naisesta tuntui, että koirat räksyttivät eniten juuri hänelle. Vaistomaisesti Krista sähähti koirille, mutta sitten Ykkönen kävelikin takaisin oman prätkänsä luo ja komensi heidät liikkeelle.
Samalla ihmisnainen komensi koiransa sisälle.
Krista ei heti kääntänyt katsettaan pois näistä koirista tai talosta.
Vähän matkaa ajettuaan Krista otti kansion tiloista, joihin Tahko oli lähettänyt ostopyynnön ja ryhtyi etsimään seuraavaksi lähintä tilaa.
Hän ajatteli heidän lähtevän ja olikin hyvin yllättynyt, kun Ykkönen yhtäkkiä suuntasi ajokkinsa laitumelle, jolla oli paljon hevosia. Krista hetken pohdinnan jälkeen ajoi miesten perässä pellolle. Miehet lähtivät kaikki kiertämään peltoa ja sen hevosia ympäri ajokeillaan. Krista ajoi läheisen puun viereen ja pysäytti moottoripyöränsä. Hän näki hevosten olevan kauhun vallassa. Useat nousivat pystyyn ja hirnuivat selkeästi peloissaan. Jotkut miehet vielä alkoivat käyttää nahkaisia ruoskia. Krista ei voinut muuta kuin katsoa sivusta järkyttyneenä. Hän ei missään tapauksessa haluaisi olla mukana tässä. Mutta hän ei myöskään voinut kieltää miehiä, vaikka hän olisi kovasti halunnut.
Samassa ilmaa halkoi laukaus, joka puhkoi yhden rantakytän ajokin eturenkaan ja jätkä lensi tantereeseen.
Tilan emäntä oli tullut heidän perässään maasturilla, mukanaan toinen ihmisnainen ja kädessään tämä piteli vanhaa haulikkoa, jolla tähtäsi nyt Ykkösen ajokkia.
”Mä sanoin, että antaa heittää! Vai haluatteko kantaa noi fillarinne Detroitiin?” nainen huusi vihaisesti.
Ykkönen mulkaisi naisia vihaisesti ja viittasi sitten joukkonsa seuraamaan.
Krista vilkaisi naisia anteeksipyytävän näköisenä ja ajoi porukan perään.
Lexie laski aseensa vasta sitten, kun joukkio oli kaukana tiellä.
”Noista taitaa tulla melkoinen riesa.. toivottavasti jätkät pitää kiirettä” nainen tokaisi Anettelle.
”Älä muuta sano.. mä vien hevoset sisälle heti kun ne rauhoittuu” Anette vastasi ja laskeutui alas maasturin kyydistä.

Myöhään iltapäivällä hiiret ja Santtu saapuivat Silver Moonin –tilalle.
Cissy ja Rufus haukkuivat iloisesti ja heiluttivat häntäänsä tulokkaille. Hiiret pysäköivät moottoripyöränsä pihaan ja nousivat seisomaan. Koirat kiersivät vuorotellen kaikilla rapsutettavana.
Samassa jätkille tuttu punatukkainen hiirityttö ilmestyy ovelle.
”Isoveli!” Tanya henkäisi ja juoksi halaamaan Turboa tiukasti.
”Hei vaan systeri” Turbo sanoi ja vastasi halaukseen.
”Joo ja terve vaan meiltä muiltakin..” Vinski piruili sivummalta.
Hiirityttö näytti kieltään valkoiselle hiirimiehelle ja halasi muitakin.
”Mikä tilanne täällä on? Eihän ne eväkkäät ole ilmestyneet tänne?” Moto kysyi huolestuneena.
”Ne kävivät täällä.. Lexie käski niiden häipyä, mutta ne menivät pellolle kiusaamaan hevosia. Lexie ja Anette kävivät uhkailemassa heitä vanhalla haulikolla ja sitten ne lähtivät..” hiirityttö kertoi selvästi hieman peloissaan.
Harmaa jättiläinen pörrötti hellästi tytön hiuksia.
”Mutta jos ne nyt palaa enää takaisin niin ne saavat sellaisen läksytyksen etteivät ne enää edes ajattele palaavansa takaisin Montanaan päinkään” Vinski lupasi.
”Sen mä uskon” Tanya kikatti selvästi huojentuneempana.
Samassa Anette ja Lexie tulivat ulos tallista kuullessaan tuttujen äänet ulkoa.
”Tervetuloa!” Anette huudahti ja Lexie heilautti kättään Santulle ja hiirille.
”Onko ruoka pian valmista, Tap’s?” Lexie kysäisi hiiritytöltä.
”Joo, ei mene enää kauaa” Tanya vastasi ja meni edeltä sisälle.

Seurueen istuuduttua ruokapöytään Lexie kertoi jätkille ja Santulle Teuvon joukkojen vierailuista.
”Onneks sulla oli se vanha tussari” Santtu virnisti.
”Ja onneks mä osaan vielä ampua sillä” Lexie irvisti takaisin. ”Mutta lujaa se vanha kapistus potkaisi, olkapää tuntui jysähtävän sijoiltaan.”
Tanya, joka antoi Lexien koirille ruokaa, ponkaisi äkkiä seisomaan ja katsoi ikkunaa kohti.
”Ne palaavat!” tyttö kuiskasi kasvot kalpeina.
”Missä ne tulevat?” Lexie kysyi, kun jätkät nousivat pöydästä.
”Ei kamalan kaukana..” hiirityttö mutisi ja puristi tiskipöydän reunaa pelokkaana.
”Me hoidetaan ne” Turbo sanoi ja pörrötti hellästi Tanyan hiuksia. ”Pysykää vain te sisällä.”

Ulkona Tahkon rantakytät olivat juuri pysäyttäneet ajokkinsa tallin kulmalle. Yksi miehistä oli kokoamassa pommia ajastimella.
”Mitä varten tuo on?” kissanainen uteli varovaisesti.
”Mitäs luulisit?” mies naurahti pirullisesti. ”Räjäytetään tää talli ilmaan.”
Loputkin miehet naureskelivat vahingoniloisina.
”Mutta siellähän voi vielä olla eläimiä tai ihmisiä sisällä” Krista sihahti vihaisesti.
”Mitä, mitä, mitä.. Laittaako Ceresläinen vastaan?” Ykkönen päivitteli itsevarmana ja astui askeleen lähemmäs naista.
”Minä…” Krista aloitti, ennen kuin hänen lauseensa keskeytti moottorien mylväisy ja jätkien huudahdus: ”YLLÄRII”
Kaikki rantakytät joutuivat hiirten prätkien valojen sokaisemiseksi.
”Rantakytät! Autoihin!” Ykkönen komensi miehiä, jotka tottelivat erittäin nopeasti.
Kristan istuessa prätkänsä selkään hän näki pommia rakentaneen miehen kiinnittävän pommin tallin seinään. Hänen oli kuitenkin lähdettävä nopeasti muun ryhmän perään.
”Mitääh?! Ne lähtee pakosalle!” Vinski huudahti yllättyneenä.
”Kai ne pelästy sun isoa päätäs” Moto piruili.
”Pelästyköön mitä hyvänsä, mut ne ei saa päästä haneen täältä” Turbo keskeytti naljailun ”Ja eikun..”
”..HANAT AUKI!”
Jätkät kiihdyttivät takaa-ajoon.
Hiiret pistivät nippuun jokaisen Tahkon alaisen saadessaan kiinni sellaisen.
Moto puhkaisi helposti yhden rantakytän auton renkaat vain tarttumalla siihen kiinni robottikädellään. Turbo ampui pariin vierekkäin ajavaan autoon kiintokoukut ja ajoi nopeasti heidän välistään aiheuttamalla sen, että autot kiilasivat toisensa ja lensivät ulos tieltä törmäyksen voimasta.
Vinski hyppäsi rakettiensa avulla yhden auton nokkapellille ja heitti hiirikranaatin auton sisälle. Rantakyttä hyppäsi hyvin nopeasti pois kyydistä.
Krista katsahti sivupeileistään ja näki räjähtäneistä autoista nousevan savun. Samassa hän tunsi otteen vyötäisillään.
Harmaaturkkinen hiiri nosti kissanaisen kevyesti ilmaan hännällään. Krista rimpuili ilmassa ja kääntyi katsomaan kohti hänet nostanutta hiirtä osoittaen häntä aseellaan..
Pienen hetken kissanaisen silmät kohtasivat harmaan jättiläisen katseen ja hetken Krista vain katsoi häntä silmiin.. ja huomaamattaan laski aseensa. Nainen havahtui lasertuleen, joka tuli etummaisesta autosta. Turbo ja Vinski ovat ihan sen kintereillä.
Nopeasti Krista paljasti kissan kyntensä ja raapaisi Motoa, joka tiputti hänet nopeasti takaisin oman prätkänsä kyytiin. Nainen käytti vielä vähän lisää kaasua ja hän pääsi pakoon, samoin kuin aivan ensimmäisenä ajava Ykkönen.
Vinskiltä pääsi mojova aivastus. ”Onkohan Lexie hommannu tallikissoja?”
”Eipä taida” Turbo huomasi Moton käsivarressa olevat kynnenjäljet. ”Noilla on mirri itsellään matkassa.”
Moto vilkaisi kättään ja irvisti hieman. Kissanainen oli kynsäissyt kevyen näköisesti, mutta silti haavoja kirveli.
Hiiret kurvasivat takaisin kohti tilaa, kun he huomasivat Santun ja Tanyan tallin nurkalla. Ihmisnainen piteli käsissään epämuodostunutta mölttiä, josta lähti johtoja vähän joka suuntaan.
”Mikä tuo on?” Vinski kysyi uteliaasti.
”Jotain, joka olis posahtanut, ellei Tanya olis vaistonnu sitä” Santtu ärähti ja pyyhki hikeä otsaltaan.
Hän oli juuri ajoissa saanut pommin purettua ennen kuin se laukesi.
”Ette sitten voineet tarkemmin kattoa mitä ne duunas?”
”Sori söpöläinen, me hoidetaan asia kerrallaan” Vinski vastasi hieman tukkoisella äänellä ja pyyhki kuonoaan kämmenselkään.
”Kesäflunssa tulossa?” Santtu kysyi noustessaan seisomaan.
”Ei, rantakytillä on kissa messissä.. Vinskin kuono otti siitä yhtä lailla itteensä kuin Moton vasen käsi..” Turbo informoi.
”Kissa?” Santtu toisti. ”Oletteko varmoja?”
”Varmaan Ceresläinen..” Tanya kuiskasi miettiväisesti ja muut katsoivat häntä silmät suurina.
”Mitä sä tuolla meinasit, sisko pieni?” Vinski kysyi.
”Te tiedätte sen kääpiöplaneetan Asteroidivyöhykkeellä?” Tanya kysyi ja muut nyökkäsivät. ”Siellä asuu kissoja.. jostain syystä ne tekee yhteistyötä Plutolaisten kanssa...”
”Varmaan joku keino suojella Cerestä plutolaisten valtaamiselta..” Santtu sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen.
”Luultavasti..” Tanya vastasi hiljaa ja kohautti olkiaan. ”Tuo on yksi niistä harvoista asioista, joista kuulin.. noh, kun olin Plutossa..”
Turbo pörrötti hellästi Tanyan hiuksia ja muut katselivat hieman noloina toiseen suuntaan.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Tanya edes mainitsi ohimenevästi orjavuosistaan, eikä kukaan oikein tiennyt miten siihen pitäisi suhtautua. Mutta selvästi hiirityttö ei aikoisi kertoa enempää, sen näki tämän ilmeestä.
”Mennään sisälle” Santtu sanoi lopulta. ”Lexielle pitää kertoa.. ja Moton haavat pitää putsata, ettei ne tulehdu.”
Tanya vilkaisi vielä ovelta tielle ja puri huultaan. Tytöllä oli sellainen tunne, että rantakytät tulisivat vielä takaisin.. ja se taistelu ei välttämättä päättyisi hyvin.

Kauempana Detroitin rantakyttien tukikohtana pitämässä majatalossa loput miehetkin olivat päässeet takaisin, vaikka heidän ajokkinsa olivat tuhoutuneet taistelussa.
Miehet istuivat majatalon alakerrassa sijaitsevassa baarissa.
Krista saapui juuri tekemästä pikku huoltoja prätkälleen. Hän oli menossa huoneeseensa yläkertaan, kun Ykkönen huikkasi häntä tulemaan baarin puolelle. Krista istuu miehen viereen baarijakkaralle.
”Pomolta tuli uusi käsky” mies aloitti.
”No? Räjäyttää koko paikka ilmaan?” Krista tuhahti sarkastisesti.
”Ei, siitä ei olisi mitään hyötyä Plutolle” Ykkönen vastasi ihan kuin ei olisi tajunnut sarkasmia ”Näit sen punahiuksisen hiiritytön siellä?”
”Joo.. Mitä siitä?” Kissanainen kysyi, vaikka hän pelkäsi jo arvanneensa Tahkon seuraavan suunnitelman.
”Me mennään sinne tänään myöhemmin ja siepataan se sieltä kiristys kohteeksi. Ne marsilaishiiret tekee mitä vaan kunhan ei lapsiin satuttais.”
Kissa istui hetken hiljaa. Sitten hän kysyi lähtöaikaa.
”Sanotaanko kello 23.00” mies vastasi.
Samassa hieman vanhempi baarinpitäjärouva tulee heidän luokseen.
”Mitä laitetaan?” hän kysyi ystävällisesti Kristalta.
”Maito, iso maito.”
Myöhään illalla Krista oli valmiina tehtävään, josta hän ei pitänyt ollenkaan.
Kissa istui prätkänsä satulaan ja polkaisi sen käyntiin. Ykkönenkin oli moottoripyörällä liikkeellä. Kristan moottoripyörään on asennettu katollinen sivuvaunu.
Kaksikko ajoi Silver Moonin lähistölle ja jättivät ajokkinsa vähän matkan päähän, ettei kukaan kuulisi heidän tulleen takaisin.
Krista hiipi Ykkösen takana tallin taakse. Heillä oli säkki ja köyttä mukanaan, mutta myös kiristys viesti, jonka Tahko oli sanellut näköpuhelimen välityksellä.
”Miten me saadaan se tyttö ulos?” Krista kuiskasi hetken hiljaisuuden jälkeen.
Ykkönen katsahti ympärilleen ja huomasi hevosen, joka oli vielä melko lähellä heitä aitauksessaan.
”Tähän tapaan” mies kuiskasi pirulliseen äänensävyyn ja poimi maasta pikkukiviä.
Hän alkoi heitellä niitä kohti hevosta saaden sen hirnumaan peloissaan.
Ei mennyt kauaakaan ,kun hiirityttö ilmestyi ulos.
”Mikä hätänä, Pascal?” Tanya kysyi huolestuneena.
Hänen vaistonsa sanoi, että kaikki ei ole kohdallaan.
Samassa Ykkönen heitti köyden hiiritytön yli. Krista laittoi nopeasti käden tytön suun eteen, ettei tämä pystyisi huutamaan.
Vaistomaisesti Tanya puri kättä, joka yritti pitää häntä äänettömänä ja samalla hän yrittää rimpuilla irti otteesta.
Krista sähähti kivusta, mutta sai ihme kyllä pidäteltyä pahimman parkaisun. Nopeasti kissanainen otti taskustaan pitkän nenäliinan, jonka hän sitoo pitelemään hiiritytön suuta. Vielä he heittävät säkin Tanyan päälle ja Ykkönen nostaa sätkivän tytön hartialleen.
Krista asetti uhkauskirjeen tallin oven väliin, mistä hän ajatteli muiden löytävän sen viimeistään seuraavana aamuna.
Tämän jälkeen kissanainen lähti nopeasti Ykkösen perässä prätkille. Krista sai miehen nopeasti kiinni ja avasi sivuvaunun katon, että he saivat hiiritytön kyytiin. Vasta, kun katto on saatu suljettua, kissa aloitti muminan hänen kädestään ja ravisti sitä voimakkaasti.
Tanya yritti rimpuilla itseään irti sekä pimeästä säkistä että köysistä, mutta nopeasti hiirityttö totesi yritykset turhiksi. Samassa se tila, johon hänet oli suljettu, lähti liikkeelle ja Tanya löi ilkeästi päänsä ahtaan vankilansa kattoon.
*Hitto.. mitä mä nyt teen..?* hiirityttö ajatteli hädissään.
Jätkät eivät huomaisi takuulla mitään outoa siinä, että hän viipyi tallilla hevosten luona.. mutta kauanko kestäisi, ennen kuin he todella huolestuisivat?
Pää jysähtää toisen kerran kattoon ja muutenkin rynkyttävä ajo pitkin hiekkatietä sai Tanyan voimaan pian pahoin.
*Loppuisi jo..* tyttö ajatteli väsyneesti.

Majatalolle päästyään kissallekin näytettiin talon kellariin tehty salainen huone, missä oli väliaikainen selli.
Tanya otettiin säkistä ja hänen kätensä sidottiin. Köyden toinen pää sidottiin kiinni seinässä kiinni olevaan lenkkiin. Krista otti hänen nenäliinansa pois tytön suulta.
Nainen vältti katsomasta hiirityttöä silmiin ja poistui mahdollisimman nopeasti sellistä.
Yksi rantakytistä oli määrätty ensimmäiseen vahtivuoroon. Kristan ensimmäinen vahtivuoro olisi vasta seuraavana yönä.
Tanya katseli Kristan lähtöä silmät viiruina. Vaikka tämä taisi todella olla Ceresläinen ja toimivan pakon edessä Plutolaisia puolella, tuo kylmä asenne oli silti vähän liikaa.
”Oot sä kyllä aika söpön näkönen.. noin hiireksi” vartijaksi jäänyt rantakyttä virnisti Tanyalle koko harvalla hammasrivistöllään. ”Ei kiinnostaisi kunnon työt hyvään hintaan?”
”Haista home!” Tanya kivahti vihaisesti.
Äijä mulkaisi Tanyaa äkäisesti ja kääntyi tähän selin. Ei hän tuollaista kiukkupussia jaksaisi katsella.
Krista painui huoneeseensa ja istui puutuneena kitisevälle sängylle. Hänen kättään koski vieläkin. Nainen otti hanskan pois kädestään ja näki jyrsijän hampaanjäljet kädessään. Tyttö oli purrut yllättävän kovasti, kun hampaan jäljet olivat nähtävissä, vaikka Kristalla oli hanskat kädessään ja puremisesta oli kulunut jo pitkä aika.
”Oli sil ainakin terävät hampaat..” Krista mutisi ja hymähti hieman. ”Melkonen sisupussi tilanteesta huolimatta, siis..”

Lexie lysähti istumaan tuolille ja hautasi pään käsiinsä. Santun löytämä uhkauskirje putosi lattialle naisen tärisevistä käsistä ja hetken olohuoneessa vallitsi haudanhiljaisuus.
”Ne meni liian pitkälle!” Moto ärisi silmä punaisena hohtaen. ”Siepata ny sivullinen, joka ei osaa edes taistella!”
”Ne tietää, että me ei hyökätä suoraan, jos ne käyttää Tanyaa kilpenä” Turbo yritti ajatella järkevästi, vaikka raivo sumensi myös hänen tajuntansa.
Santtu istui Lexien viereen toiselle tuolille ja kietoi kätensä serkkunsa hartioille.
”Me saadaan Tap´s takaisin.. mä lupaan sen..” nainen kuiskasi.
”En minä sitä..” Lexie kuiskasi ääni täristen. ”Kun Tanya vihdoin sai kerrottua vähän menneisyydestään.. mä lupasin, ettei sitä enää koskaan kohdeltaisi huonosti.. ja ny kävi näin..”
”Hei, et sä tätä voinu aavistaa” Vinski yritti piristää Lexietä, aika laihoin tuloksin.
Anette käveli ikkunaan, mutta tiellä tai pihassa ei näkynyt liikennettä.
”Noh, he tulevat ylihuomenna kysymään asiaa uudestaan.. varmaan panoksena on tila Tanyasta..” nainen mutisi ja puri hermostuneena peukalonkynttään.
”Asiaa helpottaisi se, jos me tiedettäis missä ne majailee” Turbo sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
Lexie nosti äkkiä kasvonsa. ”Kyl me se saadaan äkkiä selville. Kaukana ne ei kuitenkaan ole” nainen tokaisi ja marssi puhelimeen.
”Minne sä soitat..?”
”Yhdelle vanhalle naiselle taajaman keskustaan” Lexie sanoi. ”Se tietää asioista paremmin kuin asianosaiset itse.”
”Juorukello siis” Vinski hymähti.
”Ehkä, mutta tarkkasilmäinen sellainen. Noh, Teuvo Tahkon sakki tuskin jää kovin äkkiä huomaamatta..” Lexie virnisti ja valitsi numeron. ”Iltaa Amanda.. anteeksi, että häiritsen näin myöhään mutta..”

Krista nousi ylös myöhään aamulla. Hän oli pyörinyt kitisevässä sängyssään lähes koko yön nukkumatta ja auringonnousun jälkeen kissa ei ollut nukkunut hetkeäkään. Krista nousi istumaan ja tutkiskeli Tanyan hampaanjälkiä hänen kädessään, joita jomotti yhä, vaikka kissanainen olikin puhdistanut ihon huolella.
Krista nosti farkkunsa lattialta ja kiskoi ne jalkaansa, kiinnitti asekotelon oikeaan reiteensä ja veti ensin polvisuojat ja sitten saappaat jalkaansa. Nainen katsahti peiliin ja astui lähemmäs sitä. Hänen hiuksensa olivat hieman pystyssä, mutta kyllä ne siitä laskeutuisivat.
Nainen käveli portaat alas, jossa oli vielä meneillään aamupalatarjoilu. Kaikki muut olivat ilmeisesti jo saaneet aamupalansa. Kristan lisäksi syömässä ei ollut kuin pari muuta rantakyttää.
Krista söi hitaasti yhden aamupala sämpylän ja joi ison lasin maitoa. Hän selaili mukanaan tuomaansa kansiota tilojen omistajista. Jos ensimmäisen tilan suostuttelussa menisi näin kauan, niin kuinka kauan tämä koko projekti voisi vielä viedä.

Päivä ei ollut vielä puolessakaan, kun Krista oli jo hermostumassa peukaloidenpyörittelemiseen. Hän lupautui tekemään ylimääräisen vahtivuoron kellarin salahuoneessa. Nainen meni kellariin ja vapautti edellisen vahdin tehtävästään. Krista katsahti hiirityttöä nopeasti sivusilmällään. Tyttö katsoi häntä vihaisesti ennen kuin käänsi katseensa pois. Kissanainen nojautui kaltereihin ja ryhtyi puhdistamaan asettaan. Puolenpäivän aikoihin joku miehistä toi pienen tarjottimen ja kävi laskemassa se sellin lattialle.
Hiirityttö nosti tarjottimen hännällään lähemmäksi, mutta syöminen hännän avulla oli mahdotonta, hänhän ei ollut harjoittanut häntäänsä yhtä paljon kuin jätkät olivat.
Turhautuneena Tanya nakkasi haarukan pois.
”Ollaan sitten dieetillä..” tyttö mumisi.
Hetken ajan Krista mietti sellin ulkopuolella, mutta sitten hän päätti avata sellin oven ja meni sisälle. Hän nosti tarjottimen syliinsä ja istui hiiritytön viereen.
”Et sitten pure tai häivyn heti” kissa sähähti, kun tarjosi ensimmäistä haarukallista hämmentyneelle hiiritytölle.
Tanya söi kiltisti lautasensa tyhjäksi ja joka haarukallisella hänen ilmeensä pehmeni vähän. Ei tuo kissa vaarallinen ollut, hän vain teki mitä hänen täytyi.
”No niin, masu täynnä” Krista sanoi ja nousi, laskien tarjottimen lattialle ja käveli taas sellin ulkopuolelle.
”Kiitos.”
Kissanainen säpsähti ja vilkaisi nopeasti taakseen. Tanyan katse oli nyt ystävällinen ja rauhallinen.
”Mä en takaa, et sä olet hengissä tämän jälkeen” Krista ilmoitti.
”Ei se mitään. Mä tiedän, että me molemmat ollaan hengissä, kunhan jätkät löytää tiensä tänne” Tanya naurahti.
Krista vilkaisi uudelleen taakseen.
”Mistä sä..?”
Tanya iski silmää. ”Salaisuus, kissaseni, salaisuus.”

”Ootko sä oikeasti varma tästä..?”
Turbo katsoi levottomana Anettea, joka tarkisti meikkiään eteisen peilin edessä.
”Jep. Mua ne sällit ei nähny kunnolla ja näytän vähän erilaiselta tukka tällättynä” Anette virnisti hurmaavasti.
”Se on silti riskialtista..” Santtu mutisi.
”Tiedän, mut eikös blondeilla ole aina hauskempaa” Anette naurahti ja veti farkkutakin päälleen. ”Mä pistän teille tekstarin illalla, jos kaikki menee putkeen.”
”Entä jos ei mene?” Moto kysyi huolissaan. ”Jos sä loukkaannut, se..”
”Oli ihan mun oma töppäys” Anette sanoi ja näpäytti Motoa kuonolle, että tämä väistyisi ovelta. ”Tämä bilehile lähtee nyt majatalon baariin.”

Varttia myöhemmin Anette pysäytti oman pienen autonsa majatalon parkkipaikalle ja vilkaisi sen edustalla olevia prätkiä. Kyllä, hän oli oikeassa paikassa.
Majatalon omistaja katsoi häntä kummissaan, mutta nyökkäsi sitten kun nainen iski silmää ja nosti sormen hetkeksi huulilleen.
Rantakytistä pari vihelsi ihailevasti, kun Anette istui vapaaseen pöytään juomansa kanssa ja heitti vaaleat kiharat valumaan selkää pitkin.
Krista katsoi naista kummissaan. Tuohan oli se sama.. Sitten kissanainen vilkaisi rantakyttiä ja hymähti. Olkoot hänen puolestaan, hän ei sanoisi mitään, ellei joku kysyisi.
”Mitäs söpöläinen tälläises tuppukyläs tekee?” yksi jätkistä alkoi tehdä tuttavuutta.
”Tulin vanhempia tapaamaan” Anette hymyili suloisesti. ”Mutta ne onkin reissussa vielä pari päivää ja piti siks tulla majataloon punkkaamaan..”
”No neiti kyllä mahtuisi minun huoneeseenkin..”
”Siellä ny ei edes torakat elä, sen sotkun keskellä!” toinen jätkä keskeytti ja muut nauroivat.
Krista katseli huvittuneena, kun miehet alkoivat pörrätä Anetten kimpussa kuin mehiläiset kukan ympärillä.
Ykkönen tuli salahuoneesta ja pyöräytti silmiään alaisilleen.
”Sun vahtivuoro taas” Ykkönen sanoi Kristalle ja kissanainen nousi suosiolla. ”Tyttö kävi äsken vessassa, joten älä kuuntele sen valituksia.”
Krista nyökkäsi ja käveli kohti kellarinportaita. Nopea vilkaisu taakse paljasti, että Anette seurasi silmäkulmastaan hänen liikkeitään. Ennen kuin ovi painui kiinni Kristan takana, kissanainen näki Anetten kaivavan kännykän taskustaan.

Tanya hymyili hänelle pienesti, kun Krista astui sisään tyrmään.
”Näkyikö tuttuja?” hiirityttö kysyi virnistäen.
Krista tuijotti Tanyaa silmät suurina.
”Miten sä tiesit..?”
Tanya hihitti. ”Yks mun erityistaidoista.. mä aistin asioita. Ja just äsken joku tuttu tuli majataloon.”
Krista siristi silmiään. ”Tiesikö Plutolaiset tuosta..?”
”Eivät.. isä käski pitää asioita omana tietonaan” Tanya vastasi rehellisesti.
”Mutta mulle voit kyllä kertoa?” kissanainen naurahti ivallisesti.
"Sä et ole lavertelija tyyppiä" Tanya vastasi hymyillen rauhallisesti. "Sä haluat oikeasti puskea kapuloita rattaisiin, et vain uskalla tehdä sitä."
”Vai en uskalla?!” Krista tuhahti.
Tanya vain katsoi Kristaa pienesti hymyillen. Hymy ei ollut alistava tai mitään sellaista, pikemminkin täysin ymmärtävä.
Krista ei keksinyt mitään sanottavaa tuohon hymyyn. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kysyi:
”No kerros sitten, koska ne tyypit hakee sut?”
”Ja sä laulaisit sen heti kavereilles? Ei kiitos.”

Lexie luki viestin nopeasti muille.
”Jengi täällä, Tap´s kellarissa.”
”Asia on sitten pihvi” Turbo sanoi. ”Kohteen paikka tiedetään, mitäs nyt?”
”Totta kai mennään hakemaan se prätkähiirten tyyliin!” Vinski huudahti uhmakkaasti.
”Ei ei ei.. Ne voi käyttää Tap’sia ja muita sen majatalon asukkaita kilpenä” Turbo tyrmäsi Vinskin idean.
”Ou mään… Tarkotatko sää et meidän pitäs vaa odottaa, että ne tekee ekan liikkeen?” valkoturkkinen hiiri parahti ennen kuin valahti takaisin sohvalle.
”Se on kaikista paras Tap’sin kannalta..”
”Jos ne limaset uskaltaa taittaa Tap’silta karvaakaan niin mä kyllä..” Moto uhosi silmä punaisena hohtaen.
”Rauhotu, Moto” Lexie sanoi ja tarttui miehen käsivarteen ”Meidän pitää olla vaan kärsivällisiä ja odottaa..”

Anette vilkaisi kelloa.
”Mun on aika painua pehkuihin.. isä ja äiti tulee aikaisin aamulla ja lupasin auttaa lypsyllä..” nainen pahoitteli miehille ja sai aikaiseksi maanittelujen ja vastalauseiden myrskyn.
”Antakaa sen mennä ja painukaa nukkumaan!” Ykkönen ärähti.
Ensimmäisen kerran ikinä miehet meinasivat nousta komentajaansa vastaan, mutta he tiesivät kuinka siinä lopulta kävisi ja Anette pääsi livahtamaan ulos majatalon takaovesta.
”Mitäs tuo tuollainen on.. luulin, ettet pidä miehistä..?” majatalon omistajarouva, joka oli tupakilla takapihalla, kysyi.
”Pitkä juttu” Anette naurahti.
Omistaja puhalsi savua ilmaan.
”Minä jo luulin, että olet täysin immuuni miehille.. ettet katso ketään kohtikaan.. et ole ainakaan katsonut sen jälkeen kun miehesi ja poikasi kuolivat tulipalossa..”
Anette mulkaisi naista vihaisesti. Tämä oli yksi niistä asioista, joista hän ei ollut puhunut hiirille. Ei vaikka Turbon rauhallinen luonne muistuttikin paljon hänen aviomiestään Carloa..
”Se on mennyttä” nainen sähähti ja marssi autolleen, kadoten sitten pimeään.
Omistaja huokaisi ja katsoi ikkunasta sisälle. Vihdoinkin meuhkaajaremmi oli suorinut itsensä yöpuulle.

Seuraavana päivä oli hyvin pilvinen.
Krista nousi sängystä ja katseli ikkunastaan ulos. Tänä yönä hän oli nukkunut hieman levollisemmin. Hän teki normaalit aamurutiininsa ja meni aamupalalle.
Samassa Ykkönen istuutui Kristan pöytään.
”Tänää mennää kattomaa, jospa ne olis muuttanu mielensä sen tilan myymisestä” mies naurahti.
”Tuleeko tyttö mukaan?” Krista kysyi samalla kun söi viimeiset palat sämpylästään.
”Kyllä. Ja sä saat olla vastuussa siitä rotasta.”
”Selvä..” nainen vastasi ja nuolaisi maitotipat suupielestään.
”Lähtö tunnin sisällä” Ykkönen vielä sanoi ennen kuin nousi ja meni ulos sanomaan muille rantakytille suunnitelmista.
Krista katsoi hetken miehen perään, kun hän oli tarpeeksi kaukana, kissanainen hiippaili takaisin omaan huoneeseensa. Hän kaivoi repusta pienen huolellisesti sidotun pahvisen laatikon. Sitten hän otti aseen kotelosta ja poisti aseestaan sen virtasäiliön. Hän avasi paketin varovasti ja otti sieltä vastaavan pienen säiliön ja laittoi sen poistetun säiliön tilalle.
”Mä tiesin, että tuun tarttemaan tätä vielä..”
Kissanainen sulki laatikon ja laittoi sen huolellisesti takaisin reppuunsa ja aseen takaisin koteloonsa hänen oikealle reidelleen. Vasta sitten hän meni takaisin alakertaan missä nähtävästi muutkin olivat tekemässä lähtövalmisteluita. Ykkönen käveli Kristaa vastaan ja hän komensi naista hakemaan vangin kellarista. Krista otti käskyn vastaan ja meni kellariin päästämään vahdin valmistautumaan lähtöön ja hakemaan Tanyan. Krista avasi sellin oven ja irrotti Tanyan seinästä jättäen hänen kätensä vielä sidotuiksi.
”Ei ennättäny ne sun kaveris sitte hakemaan..” nainen sanoi kun talutti tyttöä perässään.
”He vaihtoivat strategiaa.. eivät halunneet majatalon väkeä vaaraan” hiirityttö vastasi rauhallisesti ja vilkaisi hieman ihmeissään Kristan asetta.
Se oli aivan tavallisen näköinen, mutta miksi Tanyasta sitten tuntui, että aseessa oli jotain kummallista..?
Päästyään yläkertaan Krista talutti tytön takaoven kautta ulos ja prätkälleen.
Hän ei ollut irrottanut kuljetus vaunua vaan hän oli vain ruuvannut katon pois. Krista istutti Tanyan kuljetusvaunuun ja sitoi köyden kiinni siihen.
”Pitänee laittaa tällä kertaa vyöt kiinni, ku tie oliki vähä möykkynen.. Ettet vaa lennä kyydistä ku ny ei oo tota kattoa pysäyttämässä sun ilma lentoas..” kissanainen naurahti väkinäisesti ja laittoi tytölle turvavyön päälle.
Sitten nainen kiersi lähes neonvihreän moottoripyörän toiselle puolelle ja kiipesi sen satulaan. Hän otti kypärän roikkumasta sarvesta, laittoi sen päähänsä ja polkaisi prätkän käyntiin.
”Oi että mä rakastan tän kultsin kehräystä..” Krista virnisti ja silitteli moottoripyörän tankkia.
”Samanlainen prätkäfriikki ku jätkätki..” Tanya naurahti.
”En kommentoi.. ” Krista murahti ja kiersi talon prätkällään talon etupuolelle, jossa muut jo odottelivat häntä.
Ykkönen lähti ajamaan edeltä kohti tilaa ja muut seurasivat häntä.

Santtu vilkuili hermostuneesti ikkunasta ulos, jätkien tehdessä viimeisiä huoltoja aseilleen ja varusteilleen.
Lexie latasi rauhallisesti olohuoneessa vanhaa tussariaan.
”Ei kai tuo laukea sun käsille?” Moto huolehti.
”Hei, ennen tehtiin kaikesta kestävämpää” Lexie virnisti ja taputti hellästi asetta. ”Kyllä tämä vanha herra vielä duuninsa hoitaa.”
”Kunhan et meitä tähtää” Turbo hymähti ja vilkaisi Santtua. ”Näkyyks niitä?”
Santtu pudisti päätään. ”Ei..”
Jätkät vilkaisivat toisiaan.
”Sotasuunnitelman aika veikat” Vinski tokaisi, mutta kaikkea muuta kuin iloisesti.
”Avataan tuli, jos se vain on pakollista” Turbo ilmoitti. ”Mut tilasta ei luovuta.”
”Miten te meinaatte saada Tap´sin pois suojakilven virasta?” Anette kysyi huolissaan.
”Älä huoli, kyl nämä sankarit aina jotain keksii!” Vinski virnisti leveästi.
”Joo, nähty on..” Santtu mutisi ja pyöräytti silmiään ja huomasi sitten pölypilven kauempana tiellä. ”Tulossa ovat!”
Jätkät nousivat jaloilleen ja juoksivat sitten heinälatoon prätkien luo odottamaan, että Rantakytät ehtisivät pihaan asti.
Lexie asettui kytiselle olohuoneen ikkunaan ja naksautti tussarin varmistimen pois päältä.

Rantakytät ajoivat keskelle pihaa ja katselivat hermostuneina ympärilleen. Hiiren hiljaista..
”Ne varmaan venaa meitä jossain piilossa” Ykkönen sanoi ja viittasi Kristaa ottamaan Tanyan pois sivuvaunusta.
Nopeasti kissanainen irrotti turvavyön ja nykäisi hiiritytön eteensä seisomaan. Hän otti aseensa ja varmistimen pois päältä.
”Ne yrittää vissii yllättää taas..” Kissa sähähti hieman pelokkaasti.
”Tiedän” Ykkönen mutisi ja komensi Kristan osoittamaan aseellaan Tanyaa ”Teidän on paree tulla esiin, ennen ku tyttön päätä koristaa reikä.”
Rantakytät katselivat tiuhaan tahtiin ympäristöään mahdollisten hyökkääjien pelossa.
”Meillä on vain pieni paperinpala allekirjoitettavana..” Ykkönen heilautti paperia ilmassa.
Samassa yksi laser osui paperiin polttaen sen poroksi ja toinen laser osui Kristan aseeseen ja ase lensi hänen kädestään.
Kissanainen ei päästänyt Tanyaa otteestaan, vaan kieppaisi hänet mukaansa, kun nappasi aseensa maasta.
Samassa tilan pihalla alkoi uskomaton lasertulitus. Krista veti Tanyan mukanaan sivummalle, pois ristitulesta.
”Tos voi käydä aika huonosti..”
Jätkät romuttivat yksi toisensa jälkeen rantakyttien ajokkeja, Lexiekin sai käyttää vanhaa tussariaan yhteen autoista.
Kun rantakytillä oli jäljellä enää pari autoa ja miehet kaikki järjestään muistuttivat pandakarhuja, Turbo sai ykköstä kauluksesta kiinni ja nosti tämän ilmaan.
”Tyttöllä ei saa olla taitettuna yhtä karvaakaan, ja tila ei ole kaupan. Onko selvä?” ruskeaturkkinen hiiri tiedusteli.
Ykkönen naurahti
”Taitaa olla kortit tasan..”
Hiiret ja naiset katsahtivat Tanyan suuntaan ja näkivät Kristan pitelemässä asettaan vasten tytön selkää.
”Sun olis varmaa paree vaa päästää irti.. kaiffa” Ykkönen naurahti räkäisesti Turbolle, joka laski miehen maahan vastahakoisesti ”Niin. Ja kädet kohti taivasta kiitos..”
Tilan puolustajat nostivat kaikki kädet ylös antautumisen merkiksi.
”Okei, mutta te saitte mut jo suuttumaan.. Kissa, lopeta se tyttö.”
”Muistat ku sanoit, että mulla ei oo muka pokkaa työntää kapuloita renkaiden väliin?” kissanainen kuiskasi hyvin hiljaa hiiritytön korvaan.
”Joo..” Tanya vastasi hämmentyneenä.
”No ny mä olen tunkemassa sinne ihan kunnon halkoa.”
Ja samassa Krista painoi liipaisimesta ja Tanya valahti elottomana maahan.
”Ei!! TANYA!!” Lexie parkaisi ja juoksi hiiritytön luokse.
Muut seurasivat häntä.
Rantakytät lähtivät livohkaan naureskellen ilkeästi. Krista oli juuri aikeissa juosta prätkälleen, lähteäkseen muiden perään, mutta hänen aikeensa pysäytti sininen lasersäde, joka ohitti hänen päänsä ihan muutaman sentin päästä.
Kissanainen kääntyi ympäri. Jätkät olivat hänen perässään. Turbo yritti siepata kissan, mutta Krista meni matalaksi, jolloin Turbon käsi meni ohi. Vinski tuli heti ruskeaturkkisen hiiren perässä. Krista ponnisti ja hyppäsi ilmaan. Hän käytti valkeaturkkisen miehen päätä ponnahduslautana, kun hän hyppäsi ladon katolle.
”Hei! Mä voin selittää!” kissa nainen huusi katolta kauhun vallassa, hän ei ikinä olisi halunnut kohdata näiden hiirten vihoja yksin.
”Joo! Selitä katti tuomarille, Marsissa!” Vinski vastasi naisen huutoon ja aloitti lasertulen kohti naista.
”Niin! Mut ny selvitetään osaako mirri ripaskaa..” Moto virnisti pirullisesti silmä hohtaen ja apui käsikanuunallaan Kristan jalkoihin.
Kissanaisella oli kova työ väistellessä hiirten ammuskelua. Samassa hän astui kattotiilelle, joka ei ollut kunnolla kiinni, ja tipahti alas. Kissana hän laskeutui jaloilleen, mutta Moton ja Vinskin väliin. Moto nappasi kissan käsistä kiinni metallisella kädellään.
”Ei tehä enää samaa virhettä noiden kynsien kans.”
Ison hiirimiehen silmä hohki kirkkaan punaisena. Vinskillä oli ongelmia aivastelun kanssa.
Krista kääntyi katsomaan ja näki Turbonkin palaavan Tanyan luota. Hän otti oman aseensa käteensä.
”Sano yksikin syy, miks me ei annettas sulle samaa kohtelua, ku sä annoit syyttömälle tytölle.” Tavallisesti niin tyyni ja rauhallinen hiirimies joutui puremaan hampaitaan yhteen raivosta.
”O-oottakaa hetki!” Krista sanoi pelokkaasti yrittäen saada käsiään irti hiirimiehen vahvasta otteesta, tuloksetta.
”Miksi?” Turbo kysyi poistaessaan varmistimen.
”3.. 2.. 1..” Kissanainen laski ääneen. Ja samassa taka-alalta kuului syvä raskas hengen vetäisy.
”M-mitä tapahtu?”
Jätkät tuijottivat silmät suurina, kun Tanya nousi Lexien auttamana istumaan ja katseli hämillään ympärilleen.
Krista huokaisi syvään. ”Luuletteks te tosiaan, et mulla on sydäntä ampua viattomia?”
Turbo laski aseensa ja Moton silmä lakkasi hohtamasta.
”Mut sä.. ammuit..” Vinski mutisi tukkoisesti aivastelujen keskeltä.
Krista ravisti itsensä irti äimistyneestä Motosta ja käveli aseensa luo, nostaen sen maasta. Kissanainen irrotti lasersäiliön ja heitti Turbolle. ”Lukasepa mitä siinä seisoo.”
Turbon silmät laajenivat ällistyksestä. ”Lumekuolema..”
”Ceresläinen tuote” Krista valisti hiiriä ja ihmisiä. ”Hidastaa elintoiminnot niin hitaiksi, että vaikuttaa kuolleelta. Vartin päästä vaikutus loppuu eikä tästä ole mitään vaaraa tärkeimmillekään elimille.”
”Miks..?” Lexie kysyi hiljaa. ”Miks sä sen teit?”
Krista virnisti viattomasti. ”Mä en tee vapaaehtoisesti duunia Tahkolle. Mun planeetta olis vaaras, jos mä kieltäytyisin tästä.”
Moto hieroi nolona niskaansa. Eihän tuota naista voinut tästä syyttää, kun hän kerran teki sen suojellakseen omiaan.
”Mitä sä aiot ny tehdä?” Santtu kysyi. ”Tahko tuskin ottaa sua takas, jos saa tietää..”
”Niin, JOS saa tietää” Krista virnisti hurmaavasti. ”Voihan olla et tytöllä oli vaan tuuria..”
Jätkät vilkaisivat toisiaan ja hymähtivät. Kissanainen oli kiero kuin Vapaustaistelija.
Krista käveli prätkälleen ja heilautti itsensä satulaan. ”Mun pitää varmaan mennä ottamaan pojat kiinni ennen kuin ne ehtii Detroitiin asti.”
”Sä siis aiot palata sinne” Turbo tokaisi.
Krista kohautti olkiaan ja virnisti. ”Jos mä aion nakella kapuloita niitten rattaisiin, mun pitää olla lähellä niitä” kissanainen tokaisi ja iski silmää, saaden Tanyan tirskahtamaan naurusta.
”Olihan sussa ytyä” hiirityttö naurahti kävellessään prätkän luo. ”Mut pitääkö se sut hengissä?”
”Mitä sun vaistos sanoo sen suhteen?” Krista kysyi hymyillen.
Tanya sulki hetkeksi silmänsä ja nyökkäsi sitten hymyillen. ”Sä ehdit vielä tanssia Teuvo Tahkon haudalla.”
Jätkät ja naiset purskahtivat makeaan nauruun.
”Oh, kai sitä pitää ruveta ottaa jotaki tanssitunteja sit..” Krista naurahti ja painoi kypärän päähänsä. ”Koittakaa pärjäillä.”
”Samaten sä” Santtu hymähti.
”Venaa hetki” Turbo sanoi ja ojensi naiselle pienen radion. ”Jos tarvit jeesausta… Ota yhteyttä.”
Krista hymyili ja kiinnitti radion prätkäänsä. ”Mä pidän tuon mieles.”
”Tuu poikkeamaan Chicagos, jos ajelet sinnepäin” Santtu sanoi. ”Löydät meidät Last Changen-varikolta.”
Krista nyökkäsi ja polkaisi prätkänsä käyntiin, kurvaten pois pihasta ja lähtien tietä kohti.
”Hei, kai meidän pitää vetää bluffia vielä vähän!” Vinski hihkaisi ja vihelsi prätkät heidän luokseen. ”Saatetaan se!”
Moto ja Turbo nauroivat ja loikkasivat valkoisen veljensä perässä prätkien kyytiin ja ampaisivat Kristan perään.
Kissanainen vilkaisi taustapeiliään ja purskahti nauruun. Kerta kaikkiaan mahdottomia tapauksia..

Tää tarina on aivan loistava . Tykkään sun tyylistä kirjoittaa ja hahmot ovat täysin samanlaisia kuin sarjassa. Tykkään

Voi kiitos. Siihen vähän yritän epätoivoisesti pyrkiäkin, että hahmot pysyis itselleen uskollisina ainahan se ei onnistu, mutta siihen tähtään kyllä. Ja kyllä tosiaan tässä Mindelläkin on aika vahvasti näppinsä pelissä myös

Ole hyvä vain