Kosto saa odottaa (K-15)

Name: Kosto saa odottaa.
Age: K-15
Genre: toiminta/draama. Panostusta jonkin verran Bondiin.
Paring: Moto/OC, Rontti/Anni.
Waring: tiukkaa toimintaa, kuumaa seksiä, vihjauksia raiskaukseen ja erittäin nöyryyttävä ja kivulias kalavelkojen maksu.
Yhteenveto: On kulunut viikko kolmoskauden vikasta jaksosta. Sissi ja Moto ovat yhdessä ja kaikki vaikuttaa sujuvan rauhallisesti, kunnes Sissi näkee kuntosalilla kasvot menneisyydestä. Onko Anni todella maassa? Ja jos Anni on niin onko myös Masi? Mitä Leipäjuusto suunnittelee tälläkertaa? Tämän jutun selvittämiseksi tarvittaisiin jo 007.
Huom: En omista Prätkähiiriä. Vain Sissin.

A/N: Tää on sit ihka ensimmäinen kerta kun mä kokeilen kirjoittaa K-15 matskua joten olkaa ymmärtäväisiä jooko Very Happy? Sissi on mun viimeisin hahmo jonka olen tähän sarjaan keksinyt ja tää on eräänlainen testiajo ennen kuin alan kirjoittaa ns. päiväkirjasarjaa. Kertokaa toki mielipiteenne kans Sissistä tarinan edetessä Smile .

1. Luku: Kasvot menneisyydestä

Oli kulunut viikko siitä kun Prätkähiiret olivat onnistuneet räjäyttämään vetomuuntajan ja estämään Leipäjuustoa kuljettamasta koko Maata Plutoon. Sissi oli vihdoin onnistunut pitkään kestäneen patoamisen jälkeen kertomaan tunteistaan Motolle ja nyt he olivat yhdessä. Sissi kuitenkin epäröi edelleen hiukan Moton suhteen koska hän ei ollut vieläkään pääsyt kunnolla yli Masista. Eikä asiaa auttanut se että Miihkali ja Rontti olivat tulleet moikkaamaan.
- Te kaks ootte siis vihdoin viime pari, Rontti naurahti, kun kuulumiset oli vaihdettu.
Sissi nyökkäsi vaivautuneen näköisenä ja mulkaisi Vinskiä murhaavasti. Vinski oli heti ensitöikseen möläyttänyt että Motosta oli vihdoin tullut varattu mies. Moto hieroi nolon näköisenä niskaansa. Hänen ja Sissin suhdehan oli vasta alkanut eikä ollut varma miten se kehittyisi. Sissi oli edelleen epävarma itsestään hänet katalasti pettäneen rotan takia. Miihkali läimäytti setäänsä olalle.
- Sen voi ainakin sanoo, et sä nappasit haaviis Marsin tylyimmän tytön...ööh sori Sissi, Miihkali sanoi vilkaistessaan Sissiä, joka katsoi häntä hieman nuivasti.
- Nääh, no problem, Miihkali. Mä otan ton kohtelaisuutena, Sissi naurahti ja iski silmää.
Santtu tuli paikalle täyden hodarilastin kanssa. Yleensä Sissi hoiti porukasta kokkaamisen mutta oli tällä kertaa antanut jengin pikaruokavietille vallan. Hiiret kävivät suin päin hodarien kimppuun kuin sudet lammaslaumaan. Santtukin onnistui nappaamaan itselleen yhden hodarin. Sitten hän katsoi Ronttia.
- Mitä Minnille kuuluu? Santtu kysyi.
Rontin ilme meni vakavaksi.
- Ihan hyvin muuten, mut sil on aika kova stressi päällä, hän kertoi.
- Ai, kuin ni? Santtu kysyi.
- Sen joukko-osasto etsii edelleen Annia, Rontti sanoi.
Sissin hodari jäi puoli tiehen ja hän katsoi Ronttia ihmeissään. Samoin katsoivat muutkin.
- Onks mitään löytyny? Turbo kysyi.
Rontti pudisti päätään.
- Valitettavasti ei. Me ollaan tutkittu puolet Marsin pinnasta, koluttu ja tuhottu joka ikinen rottien piilopaikka ja ei mitään. Masi on osannu peittää tosi hyvin jälkensä, hän sanoi.
Sissi vilkaisi puoleksi syötyä hodariaan. Hänellä ei tuntunut olevan enää yhtään nälkä.
- Jos se rotta on tehny Annille jotain niin mä väännän sen antennit solmuun, Vinski murisi.
Rontti katsoi hurjapäistä valkoturkkista hiirtä vakavana.
- Me ei olla löydetty mitään näin pitkän ajan sisällä. Voi olla et Anni on kuollu, hän sanoi.
Kuollut! Sissistä siinä oli kolkko kaiku. Hän palasi mielessään aikaan kun hän oli pikkuhiirityttönä nähnyt vanhempiensa kuolevan plutolaisten pommittaessa heidän kotikaupunkiaan.
- Ou mään! Sä kuulostat ihan Bonesilta, Vinksi hymähti.
- Mä oon vaan realisti, Rontti tokaisi.
- Ööh, Sissi ootsä okei? Miihkali kysyi.
Äkkinäinen kysymys sai Sissin heräämään ajatuksistaan.
- Joo oon mä. Mun...mun täytyy olla hetki itsekseni, hän sanoi, nousi ylös ja käveli tulostaulun ovelle.
Muut katselivat hänen peräänsä.
- Sissiä vaivaa jokin. Se on selvä, Turbo sanoi.
- Ei se o mikään ihme. Se muutu heti, kun Anni ja Masi otettiin puheeks, Vinski totesi.
Moto seurasi katseellaan karamellinruskeaa selkää joka hiuksissa muutui suklaanruskeaksi ja katsoi sitten muita.
- Mun on ehkä parasta mennä puhumaan sille, hän sanoi.
- Ei, mä luulen, et tää on nyt sanoisko sellanen "meidän tyttöjen keskeinen"-juttu. Mä hoidan tän, Santtu sanoi.
- Siitä vaan, Santtu-typy, Moto totesi.
Santtu nyökkäsi ja lähti Sissin perään. Hän löysi Sissin istumasta tulostaulun katolta ja katselemassa taivaalle.
- Sissi, hän sanoi.
Sissi kääntyi katsomaan taakseen ja huomasi Santun.
- Mitä sä täällä teet? hän kysyi.
- Ajattelin et sua vaivaa jokin ja ehkä haluaisit puhua siitä, Santtu sanoi.
- Ei mua mikään vaivaa, Sissi äyskähti ja kääntyi takaisin katsomaan pelikenttää.
Santtu ei kuitenkaan luovuttanut. Hän tiesi mitä Sissi ei ainakaan voinut vastustaa. Santtu istui hänen viereensä.
- Kuule, mul on kaks alennuskuponkia kuntosalille. Kiinnostaaks? hän kysyi.
Sissin ilme muuttui äkisti ja hän katsoi Santtua hymyillen ikään kuin ottaisi haasteen vastaan. Muutamaa minuuttia myöhemmin tytöt olivat saapuneet kuntosalille ja olivat täydessä treenauksen innossa. Santtu nosteli painoja ja seurasi sivusta kuinka Sissi hakkasi nyrkkeilysäkkiä. Hän näytti melkein raivoisalta. Lopulta Sissi istui stepperille ja pyyhki hikeä otsaltaan.
- Jos mä ymmärsin oikein Minnin viime käynnistä, niin sä ja Minni olitte parhaita kavereita koulussa. Kuuluiks siihen jengiin kans Anni? Santtu kysyi
Sissi näytti siltä, että aikoisi kieltää koko jutun, mutta nyökkäsi sitten huokaisten.
- Me kolme ollaan oltu parhaita kavereita aina ala-asteesta alkaen. Leikittiin pieninä milloin mitäkin tyttösankaritiimiä. Tehotyttöjä, Totally spiesja, ööh... mikä sen yhden vakoojatiimin nimi olikaan? Sissi kysyi.
- Charlien enkelit? Santtu ehdotti.
- Just se. Minni oli aina johtaja. Papu ja Sam. Anni oli Pipa ja Clover. Ja mä olin aina poikatyttö. Poppana ja Alex. Kun sota alkoi me pidettiin joten kuten yhteyttä. Mä olin eka armeijan muonitusjoukoissa, mut kun plutolaiset iski kenttämuonitusyksikköön vapaustaistelijat pelasti mut ja mä liityin niihin. Oikeesti kuka ääliö keksi lähettää mut ja pari muuta, jotka ei edes tienny miten päin asetta pitäis pitää kädessä, alueelle jossa on pahimman luokan taistelutilanne käynnissä, Sissi naurahti väkinäisesti ja nousi ylös.
Hän alkoi jälleen hakata nyrkkeilysäkkiä.
- Kun mä olin vielä armeijassa mä seurustelin jo silloin Masin kanssa. Kun plutolaiset aikoi kiskoa Marsin Plutoon se rotta päätti paljastaa todellisen luontonsa. Kun se vei Annin, mä vannotin itselleni, et jos mä vielä joskus tapaan sen rotan, mä revin siltä sen antennit ja hännät irti, Sissi karjaisi ja iski nyrkkeilysäkkiin niin kovan potkun, että vähältä piti ettei koko hökötys irronnut katosta.
Santun onneksi. Sen sanottuaan Sissi putosi polvilleen ja puhkesi kyyneliin. Santtu polvistui hänen viereensä ja taputti lohduttavasti hänen olkapäätään. Sissi nosti katseensa hitaasti ylös ja jäi tuijottamaan peilistä näkyvää kuvajaista. Juoksumatolla juossut tyttö oli pysähtynyt ja katsoi häntä peilin kautta. Tummansinisen hupparin hupun ja kasvosuojukseen välistä näkyi häivähdys oranssia turkkia ja siniset silmät.
- Anni! Sissi huudahti ja kääntyi äkisti ympäri.
Hanttapulin näköiset korstot tarrasivat tyttöön ja lähtivät viemään mukanaan kohti pukuhuonetta. Sissi loikkasi pystyyn ja lähti perään Santtu kannoillaan.
- Mikä sulle tuli? Santtu ihmetteli juostessaan Sissin perässä.
- Se oli Anni. Se tyttö oli Anni. Kellään muulla marsilaisella ei ole niin kirkkaan sinisiä silmiä, Sissi sanoi ja säntäsi sisälle pukuhuoneeseen.
Annia ja korstoja ei kuitenkaan enää näkynyt. Sissi huohotti ja lyyhistyi istumaan pukuhuoneen penkille. Oliko hän sittenkin erehtynyt ja nähnyt näkyjä. Pelkkä toivonsekainen hallusinaatio.
- Mä taisin erehtyä, Sissi huokaisi.
- Etkä erehtyny, Santtu sanoi.
Sissi nosti katseensa ja katsoi Santtua kummastuneena. Santtu ojensi hänelle roskakorista löytäneensä paperilapun johon oli nopeasti raapustettu viesti.
"APUA!"

2. Luku: Kuumuuden huuma


Sissi ja Santtu tuijottivat molemmat viestiä ällistyneinä. Anni siis todella oli ollut kuntosalilla, mutta miten ihmeessä hän oli päätynyt Chicagoon. Ja jos Anni oli Chicagossa niin oliko myös Masi kaupungissa. Kumpikaan tytöistä ei kuitenkaan osannut vastata tuohon kysymykseen. Monenlaisia arveluja kysymykset kyllä kehittivät.
- Jos Anni on onnistunu pakenemaan Masilta? Santtu ehdotti.
- Siin tapauksessa Rontti kyl tietäis asiasta ja Anni ei ois Maassa. Ja toinen juttu. Miks se oli naamioitu? Sissi ihmetteli kun tytöt kävelivät kadulla odottavan Sissin oranssin ja mustan kirjavan prätkän luo.
Juuri silloin prätkän radio alkoi rätistä.
- Sissi! Kuuleks sä mua? Turbo tässä, radiosta kuului.
Sissi avasi nopeasti yhteyden.
- Sissi tässä. Kuuluu kyllä. Mikä ongelma? hän kysyi.
- Tuli vähän keikkaa kalakukon kätyrien muodossa. Ne on terässulattamolla. Ja suoraan sanoen me tarvittais vähän auttavaa kättä, Turbo sanoi.
- Älä sano. Mä arvaan. Vinski/Rontti/Miihkali on vaaras joutua laavavirran vietäväks, Sissi veikkasi.
- Ööh ei. Se on Moto, Turbo sanoi.
- Täh! Sissi suurin piirtein kiljaisi.
Hän hyppäsi prätkän selkään ja Santtu loikkasi myös kyytiin.
- Me ollaan tulossa. Koittakaa pitää kalanaaman kätyrit kiireisinä viel sekka, Sissi sanoi ja kaasutti.
- Ja eiku....HANAT AUKI!! tytöt huusivat ja kaahasivat kohti terässulattamoa.
Hetken päästä tytöt pääsivät sulattamolle. Sissi pysäytti hetkeksi prätkän ja katsoi Santtua.
- Sun on parasta nousta kyydistä. Mä en oikein pysty pelastaan Motoa jos sä oot kyydissä, hän sanoi hieman nolona.
Santtu nyökkäsi ymmärtäväisesti.
- Joo mä tajuun kyllä, hän sanoi ja nousi prätkän selästä.
Sissi nyökkäsi ja kaahasi sisälle sulattamoon. Tilanne sisällä oli tiukempi kuin Sissi oli arvellut. Turbo, Vinski, Rontti ja Miihkali oli saarrettu metalliputkien taakse vastaamaan ristituleen, Moton prätkä lojui kyljellään jonkin matkan päässä ja Moto itse makasi tajuttomana liukuhihnalla matkalla kohti sulatusmonttua.
- Moto! Sissi huudahti ja kaahasi kohti liukuhihnaa.
Rasvanahka huomasi hänet.
- Napatkaa toi karamellikuningatar! hän huusi ja osa konnista alkoi tulittaa kohti Sissiä.
Sissi onnistui kuitenkin väistämään joka ikisen osuman.
- Mä sulle karamellikuningattaret näytän, rasvamonttu, Sissi mutisi ja ampui prätkänsä nokasta bolan suoraan päin Rasvista.
Rasvanahan kaatuessa maahan Sissi loikkasi prätkän selästä ilmaan ja laskeutui voltilla liukuhihnalle. Sissi juoksi kohti Motoa ja laskeutui tämän ylle. Hän yritti ravistella Motoa hereille.
- Moto! Herää! Me ollaan kohta vainaita! Älä pakota mua käyttään "Prinsessa Ruusunen"-kikkaa, Sissi ähkäisi.
Moto avasi heikosti silmänsä.
- Sis? hän onnistui sopertamaan ja irvisti sitten kivusta.
Hänen päässään oli aika pahan näköinen haava. Sissi auttoi Moton osittain seisaalleen ja loikkasi alas liukuhinalta juuri ennen kuin he olisivat päätyneet sulatusmonttuun. Hän juoksi Moton prätkälle, nosti se pystyyn ja aktivoi ohjusjärjetelmän. Sissi tähtäsi suoraan keskelle Leipäjuuston kätyreitä ja mutisi itsekseen:
- Hastalavista, beibi.
Hän laukaisi ohjuksen kohti pahiksia jotka tajusivat vasta viime tingassa mitä oli tulossa. Räjähdyksen aiheuttama paineaalto paiskasi Rasvanahan ja hanttapulit katon läpi ulos sulattamolta. Moto nousi osittain ylös mutta oli vähällä rojahtaa takaisin polvilleen. Sissi onnistui kuitenkin tukemaan häntä.
- Ootko okei? hän kysyi.
Moto nyökkäsi.
- Jeah. Mä en kyl yhtään osaa sanoa mikä muhun osu. Joku kai kävi mun kimppun takaa päin, hän sanoi.
Muut tulivat paikalle. Rontti tutki Moton haavaa.
- Mä oon nähny vaan kerran tällaisen salamurhatainnutuksen ja se oli Marsissa. Ja vaan yks tyyppi käyttää tän tyyppistä kivääriä, hän sanoi ja katsoi muita vakavana.
- Älä vaan sano et se on...Miihkali aloitti, mutta ei päässyt loppuun, kun Rontti sanoi:
- Kyllä vaan. Masi.
Sissiä kylmäsi. Anni ja Masi siis todella olivat Maassa ja Chicagossa. Moto huomasi Sissin mietteliään ilmeen.
- Hei mitäs sä mietit? hän kysyi.
- No tää saattaa kuulostaa hullulta, mut mä ja Santtu nähtiin Anni kuntosalilla, Sissi sanoi.
Pojat tuijottivat häntä suu auki. Sissi kaivoi farkkujensa taskusta paperilapun minkä Santtu oli löytänyt pukuhuoneen roskakorista. Hän ojensi sen Rontille. Rontti tutki teksitiä hetken ja katsoi sitten muita.
- Tää on Annin käsialaa. Mut miten se voi olla Maassa? hän ihmetteli.

Samaan aikaan Leipäjuuston tornissa Leipäjuusto raivosi kätyreilleen jälleen puihin mennyttä suunnitelmaa Chicagon tuhoamisen suhteen.
- Ja taas kerran yksi takaisku tässä iänikuisessa hiiri ja kala-leikissä. Aina kun keksin jotain oikein pirullista nuo pahuksen Prätkähiiret pamauttavat paikalle pilaamaan juoneni ja vain siksi että sinä kävelevä vuotovirhe et saa niitä julmetun jyrsiöitä hengiltä! Leipäjuusto karjui.
- Anna mulle vielä mahis pomo. Kyl mä vielä ne hoitelen, Rasvanahka sanoi.
- Ei. Sinä et saisi listittyä edes kärpästä ilman että tyrmäät itsesi. Pitää turvautua salamurhaajaan, Leipäjuusto murahti ja painoi sitten videopuhelimen nappia.
- Masi!
Samaan aikaan tornin alla olevassa suhtkoht ylellisessä huoneessa kyseinen oranssia hiirimaskia päässään pitävä rotta sytytteli kynttilöitä muuten hämärään tilaan.
- Aika romanttista vai mitä muru? Vaan sä, mä ja kynttilöiden hohde, Masi virnisti ja kääntyi katsomaan katosvuodetta.
Anni makasi punaisilla silkkilakanoilla ranteet päätylevyyn sidottuina ja suu peitettynä ilmastointiteipillä. Anni katsoi Masia yhtä aikaa ärtyneenä ja alati kasvan pelon vallassa. Hän oli ollut Masin vankina oman arvionsa mukaan nyt neljä vuotta. Ensimmäiset kolme kuukautta häntä oli pidetty pienessä pimeässä huonessa, mutta sitten Masi oli vienyt hänet Maahan. Maassa hän oli saanut hieman enemmän vapautta, mutta tarkasti vartioituna ja naamioituna. Varsinkin sen jälkeen kun jätkät ja Sissi olivat saapuneet Maahan. Oli ollut suorastaan ihme että hän oli onnistunut yhyttämään Sissin katseen kuntosalilla vaikka se olikin ollut vain hetkellinen. Masi käveli vuoteen viereen ja istui Annin viereen. Hän virnisti viettelevästi.
- Rentoudu, kulti. Tää kirpaisee vaan pikkasen, Masi naurahti.
Anni huokaisi turhautuneesti. Hän ei edes muistanut kuinka monta kertaa tuo haiseva rotta oli maannut hänet pakolla. Masi asettui valmiustilaan ja virnisti Annille.
- Paikoillanne, hän sanoi ja otti teipin kulmasta kiinni.
- Valmiit.
Masi nosti hieman teipin kulmaa.
- Nyt!
Masi kiskaisi teipin Annin suulta. Ennen kuin Anni ehti edes kunnolla avata suutaan se tukittiin uudestaan. Tällä kertaa Masin kiihkeämpääkin kiihkeämmällä suudelmalla. Masi kietoi kieltään Annin kielen ympärille niin voimakkaasti että Anni luuli sen kohta irtoavan. Jos hänen kätensä eivät olisi olleet kiinni päätylevyssä, Masi olisi jo saanut kunnolla köniinsä. Lopulta Masi vapautti Annin kielen omansa otteesta ja päätti suutelusession. Anni oli jo osittain huokaisemassa helpotuksesta, kun Masi liimasi teipin takaisin hänen suunsa päälle ja siirtyi alemmas Annin vatsan kohdille. Annin silmät laajenivat kauhusta. Hän ei tiennyt kumpi oli pahempaa. Se että Masi tunki itseään hänen sisäänsä vai tämä. Masi virnisti ja ryhtyi hitaasti avaamaan Annin paidan nappeja. Lopulta Annin vatsa oli paljaana ja Masi alkoi hitaasti lipoa sitä kielellään. Anni ei voinut sille mitään. Hän alkoi kiemurrella ja kikattaa. Teippi kuitenkin tukahdutti naurun pelkäksi muminaksi. Masi virnuili ja siirsi kielensä kutittelemaan Annin napaa. Annin teki mieli potkaista Masia nivusiin, mutta Masi istui hänen jalkojensa päällä. Hän oli jo hervoton naurusta, kun Masi lopetti. Masi oli jo aikeissa kiskoa Annin housut alas, kun seinään kiinnitetystä radiosta kuului Leipäjuuston ääni:
- Masi! Toimistooni ja sassiin!
- No jo oli loistava ajotus, Masi murahti ja nousi ylös.
Hän vilkaisi Annia hymyillen.
- Taitaa mennä jatkoajalle, söpökki. Älä karkaa mihinkään, Masi sanoi ja käveli ovelle.
- Mihinkäs mä muka tästä lähtisin? Anni ajatteli ärtyneenä katsellen Masin loittonevaa selkää.
Kun ovi sulkeutui Anni laski katseensa onnettomana.
- Missä sä olet Rontti, hän ajatteli itsekseen.

3. Luku: 008


Masi asteli sisälle Leipäjuuston toimistoon ja katsoi Leipäjuustoa kysyvästi kädet ristissä rinnalla.
- Tässä ollaan. Mikä on homman nimi? hän kysyi.
- Sinun tehtäväsi on pitää hiiret kiireisinä sillä välin kun me saamme operaatiomme päätökseen Chicagon alla, Leipäjuusto sanoi.
- Ja mikähän se operaatio mahtaa olla? Masi kysyi toinen kulma koholla.
Leipäjuusto virnisti kavalasti.
- Sen joudun valitettavasti pitämään vielä omana tietonani, hän sanoi.
- Just, Masi ajatteli pyöräyttäen samalla silmiään.
Hän nyökkäsi myöntävästi ja kääntyi kannoillaan lähtien toimistosta. Masi palasi huoneeseen jossa Annia pidettiin vankina.
- No niin, kultsi. Mihinkäs me jäätiin? hän naurahti ja kiskaisi paidan päältään.
Anni pyöräytti silmiään ja puisteli päätään turhautuneena.

Samaan aikaan Santun korjaamolla hiiret istuivat juttelemassa tilanteesta. Koko juttu tuntui aika sekavalta.
- Jos tää on niin kuin me ollaan nyt kässätty niin kysymys kuuluu. Miten ne oikein voi olla maassa? Rontti ihmetteli ääneen.
- Ei mitään käryy mut ainoo tapa miten ne kaks voinu tulla tänne on Leipis, Sissi totesi.
- Jos se rotta on taittanu hiuksenkin Annin päästä niin mä...Vinski sanoi ja puristeli nyrkkejään.
- Hei, hurjapää. Ota iisisti, Moto sanoi laskien kätensä Vinskin olalle.
Ronttikin näytti hieman siltä että voisi vääntää Masilta niskat nurin. Santtu oli avannut TV:n.
- Hei kaverit. Tulkaas tsekkaan, hän huikkasi.
Hiiret tulivat TV:n ääreen. Uutiset olivat alkaneet.
- Leipäjuuston rakennusyritys on lupautunut rakennuttamaan metroon lisätunneleita, uutisankkuri kertoi.
- Täh! kaikki huudahtivat.
- Leipäjuusto on ilmoittanut että metron lisätunnelit ovat vaihtokauppa jätevedenpuhdistuslaitokseen. Kaupungin johto on luvannut ilmoittaa vastauksensa viikonloppuun mennessä, uutisankkuri kertoi.
Vinski sammutti TV:n.
- Täs on jotain pielessä. Ekas Santtu ja Sissi näkee Annin kuntosalilla, sit Moto saa osuman Masilta ja nyt tämä, Miihkali sanoi.
- Jeah tää on jo tosi sekavaa. Tän jutun selvittämiseen tarvittais jo James Bondia, Vinski ähkäisi.
Silloin Turbolla välähti. Hän kääntyi Motoon päin.
- Siinä se. Me tarvitaan salainen agentti, Turbo sanoi ja osoitti Motoa.
Sissi yskäisi.
- Kaksi agenttia, hän totesi.
- Aivan niin totta, Turbo sanoi niskaansa hieroen.

4. Luku: Hiiri, Moto Hiiri

- Mä en edelleenkään tajua miks mä edes suostuin tähän touhuun? Sissi murisi istuessaan pelilin edessä ja Santun sitoessa hänen hieman olkapäiden yli meneviä hiuksia nutturalle.
- Koska Moto tarvii sun apuas. Ei sitä muuten Bondiks tajua, Santtu sanoi.
Sissi huokaisi ja katsoi itseään peilistä. Santtu oli selvittänyt että Leipäjuusto pitäisi juhlat joiden avulla hän aikoi saada kaupungin johdon puhuttua ympäri vaihtokauppaan. Sissi ja Moto olivat suostuneet lähtemään bileisiin tutkimaan tilannetta. Nyt Sissi istui peilin edessä yllään pikimusta mekko jossa oli pitsihihat ja Santtu sitoi hänen hiuksiaan nutturalle. Sissi olisi mielellään pitänyt bandanan otsallaan mutta Santusta se ei sopinut mekon kanssa.
- Mä näytän Frakensteinin morsiamelta jonka otsa on jätetty tikkaamatta, Sissi hymähti ja tuijotti otsassaan olevaa pitkää viiltoarpea.
Marsin sodan aikana ohjusken aiheuttama sirpale oli lentänyt suoraan kypärän visiirin läpi jättäen jälkeensä todella pahan haavan. Sissi ei ollut kertonut kenellekkään, mutta hän oli Motolle henkensä velkaa, kun Nuikki oli päättänyt kokeilla otsalohkoleikkausta ilman puudutusta hänen haavansa läpi.
- Odotas hetki. Mä saan sen kyllä piiloon, Santtu sanoi ja alkoi kammata otsatukkaa haavan peitoksi.
Lopulta kampaus oli kasassa ja Sissi nousi seisomaan. Hän tutki heijastusta katseellaan. Mustat avokorkokengät, pitkä musta mekko ja hiukset nutturalla. Ei hassumpi Bond-tyttö. Sissi kääntyi kuitenkin katsomaan Santtua.
- Pitäiskö mulla olla nauhakaulakoru? hän kysyi.
Ennen kuin Santtu ehti vastata Moto astui sisälle huoneeseen. Hän jäi tuijottimaan Sissiä. Upein hiirityttö ikinä. Olihan Sissi aina ollut mahtavan näköinen taistellessaan plutolaisia ja muita konnia vastaan, mutta pikimusta iltapuku teki hänestä todella upean näköisen ilmestyksen. Sissikin oli jäänyt tuijottamaan Motoa. Olihan hän ennenkin nähnyt Moton smokissa, mutta nyt hänen teki mieli repiä vaatteet Moton päältä ja kietoutua hänen ympärilleen kuin iilimato. Santtu kyllä tulkitsi molempien katseet.
- Jos mä jätän teidät kahden, hän totesi ja livahti ovesta ulos.
Sissi ja Moto tuijottivat toisiaan. Pitkään oli hiljaista. Sitten Moto avasi suunsa.
- Näytät tajuttoman hyvältä, hän sanoi.
- Kiitti, Sissi totesi hieman kainon näköisenä vaikka ujous ei kuulunut hänen tyyliinsä.
Moto käveli lähemmäs ja siveli hellästi Sissin poskea. Hän katsoi Sissiä hymyillen ja painoi hellän suudelman hänen huulilleen. Sissi näytti ensin hämmästyneeltä mutta syventyi sitten kiihkeästi suudelmaan. Hetken päästä kaksikko makasi jo sängyllä kiihkeästi suudelleen. Moto oli jo aikeissa kiskoa mekon helmaa ylemmäs kun Sissi äkkiä keskeytti suutelun.
- Älä, hän kuiskasi tuskaisesti.
- Mikä hätänä? Moto kysyi.
- Mä-mä en vaan pysty tähän, Sissi sanoi ja nousi istumaan.
Moto katsoi Sissin tuskaista ilmettä. Sitten hänellä välähti.
- Johtuuks se Masista? Moto kysyi.
Sissi nyökkäsi ja hänen ilmeensä oli melko kireä.
- Mä oon maannu viimeks Marsissa Masin kanssa. Ja kun mulle selkis mikä se oli oikeesti mun teki mieli painua suorinta tietä suihkuun. Sen jälkeen mä en ole pystynyt tekemään sitä, Sissi kertoi ja painoi kasvot käsiinsä.
Moto painoi kätensä hänen olalleen. Sissi katsoi häntä ja huomasi Moton hymyilevän.
- Älä huoli. Mä lupaan etten satuta sua, Moto sanoi hellästi ja suuteli Sissiä.
Sissi sulki silmänsä ja antautui täysin. Moto kiskoi mekon helman ylös samalla kun Sissi kiskoi Motolta vyön pois. Housut putosivat nilkkoihin ja Moto painautui vasten Sissiä. Sissi kietoi jalkansa Moton vyötärön ympärille ja kätensä hänen kaulansa ympärille. Moto tarttui metallisella kädellään Sissin reiteen ja suuteli entistä kiihkeämmin. Sissi puri alahuultaan kun hän tunsi Moton sukuelimen tunkeutuvan sisälleen. Sissi ei ollut maannut kenenkään kanssa neljään vuoteen ja hän ei olisi ikinä uskonut että se tuntuisi niin ihanalta. Lopulta kuitenkin ihanan hetken keskeytti kevyt koputus ja Rontin ääni:
- Hei te kaks. Ootteks te menossa sinne bileisiin vai ette?
Moto ja Sissi katsoivat toisiaan. He näyttivät molemmat hieman pölähtäneiltä.
- Näytäks mä oudolta? Sissi kysyi.
- Et pahasti. Hiukset ehkä tarttee hieman suorimista mut muuten ok, Moto sanoi hymyillen.

Hieman myöhemmin Prätkähiiret ajoivat Leipäjuuston tornille. Sissi ja Moto nousivat prätkiensä selästä ja katsoivat sisälle etenevää jonoa.
- Vau. Kalanaama ei ole pihtaillu näissä bileissä. Jono yltää ainakin kahden korttelin päähän, Sissi hämmästyi.
- Okei. Suunitelma on tämä. Sissi ja Moto tutkii tilannetta sisältä. Miihkali ja Rontti, te ootte vara joukkue. Jos tulee ongelmia ilmoittakaa meille. Mä ja Vinski pidetään kaduilla tilannetta silmällä, Turbo sanoi.
Muut nyökkäsivät ja lähtivät liikkeelle. Sissi ja Moto kävelivät sisälle heti sujautettuaan korviinsa pienet handsfreemikrofoonit. Heti astuttuaan sisälle heidät suurinpiirtein heti saartoi lauma hanttapuleja aseiden kanssa. Sissi vilkaisi Motoa ja kiskaisi esille pari savupommia.
- Pidätä hengitystäs, hän sanoi ja paiskasi pommit lattialle.
Vihertävä tainnutuskaasu iski nopeasti roistot lakoon. Sissi ja Moto juoksivat käytävästä saliin. Eräs pikkolopukuun puettu hanttapuli katsoi kaksikkoa hieman yllättyneenä.
- Saisinko nimenne? hanttapuli kysyi.
- Hiiri. Moto Hiiri, Moto sanoi imitoiden James Bondia.
- Ja neiti? hanttapuli kysyi.
- Cecilia, Sissi sanoi.
Kaksikko käveli sisälle juhlasaliin hieman hämmentyneen hanttapulin tuijottaessa heidän peräänsä. Moto vilkaisi Sissiä ällistyneenä.
- Cecilia? hän sihahti.
- Se on mun oikee nimi, Sissi sanoi vaivautuneena.
- En o käyttäny sitä sen jälkeen kun mun porukat kuoli pommituksessa.
Moto nyökkäsi ja kaksikko käveli juhlakansan sekaan. Pari tyttöä tuijotti Motoa suu auki ja loi mustasukkaisia silmäyksiä Sissin suuntaan. Sissi pyöräytti silmiään ja yritti löytää heille sopivan hetken livahtaa tutkimaan toimistoja. Moto veti Sissin tanssilattialle.
- Me tarvitaan harhautus, hän kuiskasi Motolle heidän tanssiessa valssia.
Moto nyökkäsi ja käänsi robottikätensä kohti discopalloa kannattelevaa nauhaa. Hän laukaisi laserin ja sai discopallon putoamaan suoraan Rasvanahan niskaan. Moto virnisti Sissille ja pyöräytti hänet kohti samaa nauhaa. Sissi virnisti takaisin ja kiskaisi discopallon takaisin kattoon. Kun muut juhlivat ihmiset jäivät tuijottamaan kattoon kiskottua Rasvanahkaa, Moto ja Sissi livahtivat läheiseen käytävään. Hetkistä myöhemmin kaiksikko pääsi käytävässä erään oven luo.
- Kalakukolla täytyy olla tän oven takana jotain piilossa. Se on lukossa, Sissi sanoi ja kokeili ovenkahvaa.
- Ei hätää. Mulla on avain, Moto naurahti ja veti hihan pois robottikäden päältä.
Hän ampui laserin oveen ja hajoitti lukon. Sitten hän nuuhkaisi napin reiässä olevaa ruusua ja avasi oven.
- Naiset ensin, hän virnisti.
- Hyvin toimittu, agentti 007, Sissi naurahti ja käveli sisälle huoneeseen Moto kannoillaan.
Huone oli muuten tyhjä, mutta keskellä oli Chicagon pienoismalli jossa oli myös metro.
- Chicagon pienoismalli? Sissi ihmetteli.
- Jeah. Tos on metro ja tossa on jätevedenpuhdistamo, Moto totesi.
- Täs on jotain pielessä. Mä haistan et kalakukolla on joku juju hihassaan, Sissi sanoi kädet ristissä rinnalla.
Moto katseli ympärilleen miettivän näköisenä ja painoi vahingossa pientä nappia pienosmallin sivussa. Juuri silloin Chicagon metroverkosto täyttyi laavalla ja koko Chicago alkoi sulaa.
- Kalakukko aikoo sulattaa Chicagon tällä kertaa laavalla, Sissi henkäisi.
- Metroverkoston kautta Chicago sulaa altapäin...Moto sanoi.
- Se valuu suoraan sadevesikaivoihin...Sissi jatkoi.
- Ja sieltä jätevedenpuhdistamolle josta ne aikoo kuljettaa sen Plutoon, Moto päätti lauseen.
- Ilmankos se haluaa sen jätevedenpuhdistamon, Sissi sanoi.
- Se tarvitsee sen Chicagon nyysimiseen, Moto sanoi.
- Aivan niin herra Hiiri. Valittevasti se tieto maksaa henkesi, kuului silloin ääni heidän takaansa.
Moto ja Sissi kääntyivät ympäri. Ovella seisoi Leipäjuusto, Rasvanahka ja joukko hanttapuleja. He olivat totaalisesti nalkissa.

5. luku: Kuularallia kaduilla


Suurin piirtein samaan aikaan, kun Moto ja Sissi olivat livahtaneet sisälle ja Rontti ja Miihkali katolle Turbo ja Vinski ajoivat ympäri korttelia pitäen tilannetta silmällä. Vinski vilkuili ympärilleen kuin olisi huolissaan. Hänestä tuntui kuin jokin olisi hänen takanaan.
- Onks jokin vialla? Sä oot yhtä hermona kuin silloin kun me lähdettiin keskiaikaiseen Englantiin, Turbo ihmetteli.
- Musta tuntuu siltä kuin joku tarkkailis meitä, Vinski sanoi.
Ennen kuin Turbo ehti kysyä että kenestä oli kyse prätkien väliin osui luotisarja. Kumpikin hiiri kääntyi katsomaan taakseen.
- Se on Masi! Vinski huudahti.
Oranssia hiirimaskia pitävä rotta seisoi katolla virnistäen. Hänellä oli käsissään salamurhaajatyypin tarkka-ammunta kivääri.
- Terve pojat, hän naurahti ja tähtäsi kiväärin kohti Turboa ja Vinskiä.
Turbo ja Vinski hurauttivat liikkeelle ja onnistuivat välttämään uuden luotisateen.
- Aina ne juoksee, Masi virnisti ja säntäsi kattoja pitkin perään.
Turbo vilkaisi taakseen ja sitten Vinskiä.
- Meidän on jotenkin saatava toi rotta pois pelistä, hän sanoi.
- Joo samaa mieltä, mut kerropa miten, Vinski ähkäisi.
Turbo kiskaisi asekotelostaan pistoolin ja kääntyi katsomaan taakseen ampuakseen. Hän onnistui ampumaan muutaman laserin, kunnes luoti osui hänen ohjaavan kätensä olkapäähän. Turbo karjaisi tuskasta, pudotti pistoolinsa ja tarttui kipeään olkapäähänsä. Vinski kääntyi kauhistuneena katsomaan toveriaan.
- Turbo! hän huudahti.
- Älä huoli. Mä oon okei. Yritä pitää Masi kiireisenä, Turbo ähkäisi.
Vinski vetäisi esille valoammuksen ja heitti sen kohti Masia. Valoammus osui kattoon Masin eteen, mutta ei hidastanut häntä. Vinski kääntyi katsomaan Turboa ja hänen ilmeensä muuttui järkyttyneeksi. Turbo oli menettänyt tajuntansa ja rojahtanut vasten bensatankkia. Veripsaroita tippui maahan.
- Turbo! hän huusi.
Ennen kuin hän ehti tehdä mitään Turbon ote ohjaustangosta irtosi ja koko prätkä lähti sivuluisuun. Prätkä kaatui ja luisui pitkälle eteenpäin ja Turbo lensi maahan. Vinski pysäytti prätkänsä ja juoksi Turbon luo. Hän nosti Turbon kehoa tarkistaakseen hänen pulssinsa. Silmäkulmastaan Vinksi näki kuinka Masi kiskaisi taskustaan jotain mikä näytti epäilyttävästi pieneltä ananakselta.
- Käsikranaatti, Vinski ajatteli hädissään.
Hän kiskoi tajuttoman Turbon ylös ja sai heivattua hänet olalleen. Juuri kun Masi paiskasi kranaatin kohti Turboa ja Vinskiä, Vinski onnistui loikkaamaan kujalle Turbo mukanaan. Masi jäi katselemaan osittain tuhoutuneita prätkiä ja naureskeli.
- Kaksi hoideltu. Neljä jäljellä, hän nauroi ja häipyi.
Kujalla Vinski katseli huolestuneena savuavia prätkiä ja otti sitten handsfreellä yhteyttä Ronttiin.
- Ööh, Rontti. Meil on pieni ongelma, hän sanoi.
- Ai jaa. No niin on täälläkin, Rontti töksäytti kuulostaen todella ärtyneeltä.

Samaan aikaan Leipäjuuston tornissa Moto ja Sissi seisoivat saarrettuina pienoismallihuoneessa.
- Mitäs nyt tehdään, agentti? Sissi kysyi hampaidensa välistä.
Moto katseli ympärilleen ja tutki hanttapuli rivistöä katseellaan. Hän kiskoi hihansa ylös robottikätensä päältä. Hän paljasti tykin ja valmistautui ampumaan. Sissi vilkaisi Motoa ja veti esille oman pistoolinsa. Leipäjuusto virnisti häijysti.
- Teinä en tekisi elettäkään ellette sitten halua tämän pikku kaunokaisen menettävän henkeään, hän sanoi samalla, kun pari hanttapulia raahasi ranteet selän taakse sidotun ja suukapuloidun Annin.
Moto ja Sissi tuijottivat Annia suut auki. Toinen hanttapuleista kietaisi kätensä Annin kaulan ympärille ja painoi pistoolin piipun hänen ohimolleen. Leipäjuusto virnisti.
- No? hän kysyi.
Sissi irvisti turhautuneena ja pudotti aseensa kädestään. Moto veti tykin sisälle. Kumpikin nosti kätensä ylös.

6. Luku: Kultasormi


Leipäjuusto virnisti julmasti ja viittasi pari hanttapulia käymään Motoon ja Sissiin käsiksi. Kummankin kädet väännettiin selän taakse. Ennen kuin heitä alettiin viemään ulos toimistosta Masi astui sisään. Hän jäi tuijottamaan Sissiä ja vihelsi.
- Sissi. Sä olet edelleenkin kuin sodan jumalatar, hän sanoi.
Sissi huomasi Masin ja irvisti.
- Ja sä olet yhä komea ja rottamainen petturi, hän murahti.
Masi käveli lähemmäs ja nosti Sissin leukaa.
- Toi sattu mut annan anteeks jos liityt muhun, hän sanoi virnistäen.
- Hah, ennemmin pussaan Leipiksen ahteria, Sissi kivahti.
Kaikki huoneessa olijat irvistivät inhoten. Masin ilme muuttui tylyksi.
- Sekin järjestyy, kulti, hän sanoi ja läimäytti sitten Sissiä poskelle.
Moton silmä syttyi palamaan punaisena.
- Noin ei kohdella naista! hän karjaisi.
Masi kääntyi Motoon päin ja käveli tämän luokse.
- Eipä niin, mut paljooks sä pystyt sitä estämään miten mä kohtelen mun naista, hän totesi ja iski sitten Motoa vatsaan tiukalla lyönnillä.
Moto taittui kaksinkerroin ja irvisti kivusta. Nopealla lyönnillä Masi täräytti häntä leukaan ja samaa vauhtia poskipäähän. Sissi seurasi kauhistuneena sivusta kuinka Masi käytti Motoa nyrkkeilysäkkinä. Lopulta hanttapulit päästivät tajuttomaksi piestyn Moton putoamaan lattialle. Masi virnisti ja oli jo aikeissa potkaista Motoa kipeästi vatsaan, kun Leipäjuusto esti häntä.
- Toivoisin todella ettet teurastaisi häntä toimistossani ja saithan jo haluamasi palkinnon. Joten jos sallit voisimme tehdä hänestä selvää myös labrassa, hän sanoi.
Masi murahti ärtyneesti ja vetäytyi Moton luota. Hän iski silmää Sissille mennessän tämän ohi. Pari hanttapulia nosti tajuttoman Moton ylös ja lähti raahaamaan ulos toimistosta. Sissiä ja Annia lähdettiin myös viemään ulos toimistosta. Sissi vilkaisi nopeasti Annia joka oli laskenut katseensa ikään kuin sanoen:
- Olen niin pahoillani tästä.

Katolla Rontti ja Miihkali olivat nähneet kaiken pienoiskameroiden kautta. Miihkali katsoi Ronttia.
- Okei, ope. Mitäs nyt tehdään? hän kysyi.
Rontti näytti tyrmistyneeltä eikä hän hetkeen tuntunut edes kuulevan.
- Anni, hän sopersi hiljaa.
Hän oli ollut aivan varma, että Anni olisi kuollut tai kuskattu orjaksi Plutoon. Nyt kun hän näki tyttönsä elossa ja joten kuten kunnossa, hän ei ollut uskoa silmiään. Hänen teki mieli loikata kattoikkunan läpi huoneeseen ja pistää haisemaan.
- Ööh, Rontti? Miihkalin ääni herätti hänet ajatuksistaan.
Rontti katsoi Miihkalia ja näytti päättäväiseltä.
- Okei. Tilanne on siis tämä. Moto ja Sissi on joutunu vangeiksi ja Turbo ja Vinski on joutunu hyökkäyksen kohteeksi eli on vähän pakko hajaantua, hän sanoi.
- Sä palaat korjaamolle auttaan Santtua ja jätkiä. Mä sujahdan sisälle ja avitan Motoo ja Sissii.
Miihkali katsoi hetken Ronttia yllättyneenä ja puisteli sitten päätään.
- Ei. Mä sujahdan ja sä palaat korjaamolle, hän sanoi.
Rontti aikoi väittää vastaan, mutta Miihkali ehti ensin.

- Sä oot jo vanha ja sun ajotus alkaa olla pielessä. Mä en anna sun joutua ammutuks seulaks, hän sanoi.
Rontti aukaisi suunsa kuin aikoisi sanoa jotain, mutta huokaisi vain ja nyökkäsi.
Kun Miihkali juoksi katto-ovelle, Rontti katsoi hymyillen nuoren vapaustaistelijan perään ja ajatteli:
- Pysy ehjänä, skidi.
Rontti loikkasi prätkänsä selkään, loikkasi alas katolta ja lähti kaahaamaan kohti korjaamoa.

Päästyään sisälle Miihkali hiipi hiljaa kohti Leipäjuuston toimistoa. Hän veti pistoolin esille ja väänsi laserin tainnutukselle. Toimisto oli tyhjillään. Vain tuhottu Chicagon pienoismalli. Miihkali huomasi kuitenkin lattialla jotain. Veripilkkuja. Miihkali laskeutui toisen polvensa varaan ja siveli niitä sormillaan.
- Moto-setä, hän ajatteli.
- Mä en kyl vieläkään kässää et me tehdään yhteistyötä hiiren kanssa, kuului silloin jonkun ääni.
Miihkali sujahti varjoihin oven taakse, kun kaksi hanttapulia käveli ohi.
- Ei se oo hiiri vaan rotta. Hiirimaskia pitävä rotta. Ja mistä vetoa et se sisukas karamellinvärinen typy saa elämänsä kohtelun, toinen hanttapuleista nauroi.
- Sissi, Miihkali ajetteli ja puri hampaansa yhteen.
Kukaan ei pitäisi hänen setänsä tyttöystävää barbie-nukkena jos se hänestä riippuisi.
- Hei muuten mitä me sille isolle harmaalle oikein tehdään? ensimmäinen kysyi.
- No jos viime kertaa on uskominen niin se diggaa vakoojaleffoista. Annetaan sille sitten live-esitys Kultasormee, toinen naurahti.
Miihkalin veri tuntui jäätyvän. Hän oli nähnyt Kultasormen. Eikös Bondia yirtetty leikata kahtia laserilla? Hänen oli pakko päästä Nuikin labraan ja nopeasti. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti lähteä mihinkään hän kuuli aseen varmistimen kilahtavan pois päältä takanaan.
- Menossa johonkin, pentu? kuului Masin ääni.

Nuikin labrassa Moto heräsi siihen, että hänen päätään särki aivan kuin sitä olisi käytetty päärynäpallona.
- Uuh. Missä mä olen? hän voihki.
- Aah viimein hereillä, kuului silloin Leipäjuuston ääni.
Moto käänsi katseensa äänen suuntaan ja huomasi makaavansa teräspöydällä ranteet ja nilkat plutolaisteräskahleilla pöytään sidottuina. Moto yritti hetken rimpuilla itsensä vapaaksi, mutta huomasi sen toivottamaksi. Hän mulkoili Leipäjuustoa.
- Mitä sä aiot? Moto ärähti.
Leipäjuusto virnisti.
- Eiköhän se ole sinulle aika selvää. Tuhota Chicagon tietysti. Valitettavasti sinä et pääse varoittamaan ystäviäsi sen simpsakan tyttösi kanssa, hän sanoi ja nyökkäsi sitten Nuikille.
Nuikki painoi erästä nappia tietokoneessa ja katosta laskeutui lasertykki. Moto katsoi tykkiä hetken ällistyneenä ja katsoi sitten Leipäjuustoa ivallisesti hymyillen.
- Kultasormen lasertykki? Ootsä tosissas? hän kysyi.
- Itsehän leikit James Bondia. Ja mikä olisi parempi tapa tuhota agentti kuin leikata hänet laserilla kahtia, Leipäjuusto virnisti.
Moto vilkaisi taas lasertykkiä. Hän päätti yrittää pelata aikaa.
- Missä on Sissi? Moto kysyi.
Leipäjuusto virnisti.
- Älä huoli. Hänen eksänsä pitää kyllä hänestä hyvää huolta, hän naurahti.
Moton silmä alkoi palaa punaisena.
- Jos rotta koskee tikullakaan Sissiin, niin mä...., pidemmälle hän ei päässyt kun Leipäjuusto sanoi:
- Valitettavasti et oikein pääse häntä pelastamaan. Olet kohta vainaja.
Leipäjuusto nauroi samalla kun Nuikki virnisti.
- Ciao, hiiri, Nuikki nauroi ja painoi toista nappia.
Lasersäde alkoi hitaasti liukua kohti Motoa leikaten samalla teräspöytää kuin voita.
- Hyvästi, herra Hiiri, Leipäjuusto nauroi, kun roistot poistuivat labrasta.
Moto tuijotti laseria ja hikipisaroita alkoi kerääntyä hänen otsaleen.
- Oi äiti. Mis te ootte jätkät, hän ajatteli.

7. Luku: Vihollisen vuoteessa


Korjaamolla Santtu oli onnistunut sitomaan Turbon haavan. Turbo oli korjaamolle tulessa ollut tajuton ja palatessaan tajuihinsa luullut hetken aikaa että hänen ylleen kumartunut nainen oli Minni.
- Sulla oli onnea. Luoti lävisti vain olkapääsi, Santtu sanoi sitoessaan haavan ympärille sidettä.
Vinski seisoi nojaten seinään.
- En oikeen tiedä. Prätkien tilaa vois verrata Teho-osaston onnettomuus uhreihin, hän totesi.
Santtu katsoi Vinskiä hämmästyneenä.
- Milloin sä aloit lääkärisarjoja seurata? hän kysyi.
- En mä niitä seuraa. Katon vaan mitä töllöstä sattuu tuleen, Vinski selitti.
Ennen kuin Santtu ehti sanoa mitään, Rontti ajoi paikalle.
- Meil on ongelma, jätkät. Sissi ja Moto jäi vangeiks, hän sanoi.
Turbo, Santtu ja Vinski tuijottivat Ronttia suu auki.

Samaan aikaan Leipäjuuston tornin parkkihallissa Miihkali tönäistiin sidottuna limousinen tavaratilaan. Miihkali ähkäisi kivusta osuessaan kovalle alustalle. Kansi hänen yllään pamahti kiinni. Miihkali vilkaisi ympärilleen. Hänen silmillään meni hetki tottua pimeyteen. Sitten hän huomasi ettei ollut takakontissa yksin. Vaikka oli pimeää hän saattoi erottaa häivähdyksen oranssia turkkia edessään.
- Anni? Miihkali kuiskasi.
Anni nosti katseensa ja näytti hämmästyneeltä nähdessään Miihkalin. Hän kohtotti kulmiaan kuin kysyen:
- Miten sinä täällä olet?
- Mä ja Rontti tultiin maahan moikkaamaan jätkiä ja Sissiä. Ootsä okei? Miihkali kysyi.
Anni nyökkäsi. Hän laski katseensa onnettoman näköisenä aivan kuin sanoisi:
- Olen niin pahoillani tästä.
- Ei tää sun syytäs ole. Masi tähän on syypää, Miihkali sanoi.
Anni katsoi häntä kuin kysyen:
- Oletko varma?

Sviitissään Masi virnisti ranteet päätylevyyn sidotulle Sissille. Sissi sen sijaan irvisti raivoisasti.
- Voi älä näytä noin vihaiselta. Kyl mä tiedän et sä haluat edelleen mua, Masi sanoi.
- Joo. Haluan repiä sulta raajat irti ja antaa ne kraaterikyiden kaluttaviksi, Sissi sähähti.
Masi naurahti huvittuneena Sissin uhkailulle ja järjesteli tavaroita esille. Roinan oli kai tarkoitus olla seksileluja, mutta Sissistä ne kyllä näyttivät lähinnä kidutusvälineiltä. Masi virnisti.
- Mitä siihen sun toiseen bestiksees tulee niin se oli ihan hyvä harjotusalusta. Yleensähän vois luulla et miehet on punapäiden perään mut mua kiinostaa enempi tulinen brunette, hän sanoi.
Sissi tuijotti Masia yhtä aikaa ällistyneenä ja inhoten.
- Tarkoitaks sä et Anni oli sulle lähinnä pelkkää esileikkiä? hän kysyi.
- Nappiin kullannuppu, Masi virnisti.
Sissin teki mieli oksentaa. Masi ei ollut muuttunut yhtään viime kerrasta. Miten hän oli aikanaan ollut niin tyhmä että oli iskenyt silmänsä pahaan poikaan. Masi istui sängylle ja virnisti Sissille.
- Anna pusu, pulu, hän sanoi.
- Älä unta nää, Sissi kivahti.
Masi tarrasi Sissiä leuasta ja painoi suudelman hänen suulleen. Sissi yritti kiemurrella vapaaksi Masin otteesta. Jos hän saisi mahdollisuuden, hän purisi Masia kieleen. Lopulta Masi iroitti oteensa. Sissi yski, kakoi, sylki ja yökki.
- Yäk! Milloin viimeks sä pesit hampaas? hän yski.
Masi ei vastannut vaan painoi Sissin päätä sivulle niin että hänen kaulansa paljastui. Masi alkoi suudella hänen kaulaansa. Sissi tiesi kokemuksesta että hänen kaulansa olisi ennen pitkää täynnä mustelmia. Ja hän inhosi fritsujen piilottamista huivilla. Lopulta Masi lopetti. Sissi oli jo aikeissa huokaisita helpotuksesta, kun Masi otti sivupöydältä veitsen. Hän virnisti julmasti ja alkoi hitaasti viiltää mekkoa vatsan kohdalta auki. Sissi voihkaisi. Ei sitä tikahduttamista nauruun. Samassa Sissi huomasi jotain. Masi oli kyllä sitonut hänen nilkkansa mutta ei ollut sitonut niitä kiinni mihinkään. Sissin päässä alkoi kehkeytyä pakosuunnitelma. Masi oli saannut viillon valmiiksi ja virnisti Sissille.
- Viimeisiä sanoja, murunen? hän kysyi.
- Joo. Voitko laulaa koko viikon sopraanoa? Sissi sanoi.
- Täh? Masi hämmästyi.
Juuri silloin Sissi iski polvillaan Masia suoraan haarojen väliin. Masi pudotti veitsen ja tarrasi kulkusiinsa kivusta irvistäen. Sissi kiskaisi jalkansa pois Masin alta ja potkaisi häntä suoraan leukaan. Masi lensi komeassa kaaressa sängystä ja jäi tajuttomana lattialle makaamaan. Sissi huokaisi helpotuksesta ja vääntäytyi sopivaan asentoon pystyäkseen hännällään tiirikoimaan ranteissaan olevat käsiraudat. Saatuaan käsiraudat auki Sissi nappasi sängylle jääneen veitsen ja katkaisi nilkoissaan olevat köydet. Sissi nousi seisomaan ja katsoi kuvajaistaan kokovartalo peilistä. Vatsan kohdalla mekossa oli valtava repeämä.
- Santtu tappaa mut tän mekon takia, hän mutisi ja alkoi kiskoa Masia sängylle.

Toisaalla Turbo, Vinski ja Rontti ajoivat kohti Leipäjuuston tornia. Heidän oli pelastettava Moto ja Sissi. Kolmikko ajoi seinää pitkin ja syöksyi suoraan toimistoon. Toimisto oli tyhjillään. Lattialla lojui vain laserpistooli.
- Tää on Miihkalin pistooli, Turbo sanoi nostaessaan pistoolin maasta.
- Älä sano, et skidikin on vangittu, Vinski voihkaisi.
- Siltä näyttää. Tsekataan labra. Niit voidaan pitää siellä, Rontti sanoi.
Turbo ja Vinski nyökkäsivät ja kolmikko lähti ajamaan kohti labraa. Labrassa Motolla alkoi olla jo todella tukalat oltavat. Laser oli jo todella lähellä.
- Oi äiti. Sä sanoit aina et mä voin olla joskus uus 007, mut tää mene jo yli, Moto ähkäisi ja yritti päästä irti plutolaisteräskahelista.
Juuri silloin Turbo, Vinski ja Rontti kaahasivat sisälle labraan.
- Moto! Koita kestää! Turbo huusi ja ajoi kohti laseria säätelevää laitetta.
Samassa labraan säntäsi lauma hanttapuleja. Turbo vilkaisi Vinskiä ja Ronttia.
- Pitäkää noi pellet kiireisinä. Mä hoidan tän, hän sanoi.
Vinski ja Rontti näyttivät peukaloa selvän merkiksi ja lähtivät hyökkäykseen. Turbo kävi laitteen kimppuun. Hän naputteli hetken aikaa, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan. Laser lähestyi edelleen uhkaavasti Moto haaraväliä. Turbo vetäisi esille laserpistoolin ja ampui kahleet hajalle. Moto loikkasi pöydältä ja alkoi tulittaa pahiksia käsitykillään. Lopulta roistot oli saatu lakoon. Moto kääntyi katsomaan kavereitaan.
- Mikäs teillä tyypeillä kesti? hän kysyi.
- Jouduttiin vähän operoimaan, Vinski totesi ja osoitti peukalollaan Turboa.
Rontti tuli paikalle.
- Meil on vähän vakavampia ongelmia. Kuten esim et mis Sissi ja Miihkali on, hän sanoi.
Moto näytti järkyttyneeltä. Oliko Miihkali jäänyt vangiksi?
- Miihkalista ja Annista mä en osaa sanoo, mut Masi vei mun ymmärtääksen Sissin mukanaan. Sen täytyy olla jossain tääl rakennuksessa, Moto sanoi.
- Miten ois kellarikerrokset? Vinski ehdotti.
Kaikki kääntyivät katsomaan valkeaturkkista hiirtä. Vinski veti esille tornin pohjapiirroksen. Kellarikerroksessa oli parikin huoneistoa jotka näyttivät olevan jotain muutakin kuin pommisuojia. Nelikko lähti kaahaamaan kohti kellarikerrosta. Lopulta he pääsivät alas. Masin sviitin oven takaa ei kuulunut mitään. Itseasiassa oli pelottavan hiljaista.
- Jos se rotta on tehny Sissille jotain niin mä..., Moto murisi ja verrytteli rystysiään.
- No kohtahan se nähdään. Ja jos on sä voit kyl tehdä sille mitä tahdot kunhan me ollaan eka puristettu siitä tiedot, Rontti sanoi ja avasi huoneen oven.
Ällistyksekseen he näkivät tajuttoman Masin makaavan vatsallaan sängyllä ranteet sidottuina sängyntolppiin, nilkat sidottuina päätylevyyn ja häntä solmittuna katoksesta roikkuneeseen nuoraan niin että Masin takamus oli pystyssä. Sissi kääntyi katsomaan poikia toinen käsi lanteella ja toisessa hän pyöritteli käsirautoja.
- Mikäs teitä viivytti? hän kysyi huvittuneesti hymyillen.

8. Luku: Kivulias kosto


Moto käveli Sissin luo ja halasi häntä. Sitten hän katsoi Sissiä.
- Ootsä kunnossa? Satuttiks se sua? Moto kysyi.
- Oon ok. Mitä nyt kaula saattaa olla mustelmilla huomenna mut muuten ok, Sissi kertoi.
Rontti käveli sängyn luo ja jäi katselemaan Masia.
- Jotenkin toi petturirotta on saatava kertoon missä Miihkali ja Anni ovat, hän sanoi leukaansa hieroen.
Sissin silmissä välähti äkkiä kylmä pilkahdus ja hän virnisti melkein yhtä julmasti kuin aavikkoraideri.
- Älä siitä huolehdi. Mä kyllä hoidan kyselemisen, hän naurahti ja verrytteli rystysiään.
Turbo, Moto ja Rontti tajusivat jo Sissin ilmeestä ettei kuulustelu tulisi olemaan kaunista katseltavaa joten he siirtyivät suosiolla käytävään. Vinski jäi kuitenkin vielä seisoskelemaan ovelle. Sissi katsoi häntä hieman ärtyneenä.
- Mitä sä vielä seisot? hän kysyi.
- Ajattelin katsella mitä sä teet Masille. Mullakin on sen kanssa kana kynittävänä, Vinski totesi.
- Usko mua. Se ei tuu oleen kaunista katseltavaa, Sissi sanoi.
- Mitä siitä? Vinski kysyi.
Sissin ilme muuttui oitis kylmäksi ja hänen silmänsä tuntuivat sanovan, että jos Vinski ei häipyisi viiden sekunnin sisällä, hän testaisi menetelmiään ensin vinskiin. Vinski tuntui tajuavan katseen ja häipyi vähin äänin ulos. Sissi kääntyi Masin puoleen.
- Okei. Nyt on sun vuoros, hän mutisi itsekseen.
Hetken kuluttua Masi palasi tajuihinsa. Hän tajusi nopeasti millaisessa tilanteessa oli. Masi yritti hetken kiemurrella itsensä vapaaksi, mutta totesi sen turhaksi. Sitten hän huomasi Sissin ja virnisti.
- Aika hyvin, beibi. Sussa ois todella ainesta mun joukoissa, Masi totesi.
Sissi ei sanonut mitään vaan tarrasi Masia antenneista ja kiskaisi hänen kasvonsa omiaan kohti.
- Missä Miihkali ja Anni ovat? hän ärähti.
- Ihan niinku mä sen sulle kertoisin, Masi naurahti.
Sissin ilme muutui vaaralliseksi.
- Me voidaan tehdä tää helposti tai sit vaikeesti, hän sanoi.
- Ihan sama vaikka tehtäis tää molemmilla. Mua sä et saa puhumaan, Masi nauroi huvittuneena.
Sissi oli kävellyt peilipöydän luo ja otti siltä pitkän kynttilän ja zippon. Hän kääntyi Masiin päin.
- Ai en vai? Sissi kysyi ja iski silmää leikkisästi.
Masin ivallinen hymy hyytyi kun hän tajusi mitä oli tulossa.
- Sä et aio tehdä sitä. Sä vaan bluffaat, hän änkytti hätääntyneenä.
Sissi ei sanonut mitään vaan käveli Masin peräpäähän. Hän otti yöpöydältä veitsen ja katkaisi sillä Masin vyön. Housut putosivat kinttuihin. Sissi katsoi Masia halveksien.
- Mä en tunne sääliä pettureita kohtaan. Varsinkaan mut pettäneitä pettureita, hän sanoi ja survaisi kynttilän pystyyn Masin ahteriin.
Masi ähkäisi kivusta ja yritti nähdä mitä takana tapahtui. Sissi aukaisi zippon ja sytytti sen.
- Sun ois parasta alkaa puhua ellet sä halua päätyä Lucia-neidoks väärin päin, hän totesi.
- Mä en kerro sulle mitään senkin lisko, Masi kivahti joskin vähän epävarmalla äänellä.
Sissi kohautti olkiaan ja sytytti kynttilän. Kipua ei heti tuntunut mutta pian Masista tuntui että hänen takamuksensa oli tulessa. Kynttilä kuumeni kuumenemistaan ja alkoi valuttaa steariinia. Masi ulvoi jo kivusta. Sissi seurasi tilannetta tyynenä sivusta.
- Musta sun ois parasta alkaa puhua. Steariini tekee aika häijyy turkilla nimimerkillä: Kokemusta on, hän totesi.
- OKEI! OKEI! OKEI! MÄ PUHUN! MÄ PUHUN! Masi karjui.
Kipu alkoi jo olla sietämätöntä. Sissi käveli Masin etupäähän ja nosti tämän kasvot omiaan kohtia antenneista.
- No niin. Missä Miihkali ja Anni on? hän kysyi.
- Ne on metron lisätunnelien rakennustyömaalla. Leipäjuusto vei ne mukanaan. Muuta mä en tiedä. Voi luoja! Sammuta toi kynttilä! Masi huusi kaiken yhteen pötköön.
Sissi nyökkäsi, käveli takasin kynttilän luo ja puhalsi sen sammuksiin. Sitten hän kiskoi Masilta saappaat jalasta ja samoin sukat. Sissi kääri toisen sukan palloksi ja käveli sitten eräälle ovelle joka johti toiseen huoneeseen. Hän oli arvellut sitä kylppärin oveksi ja oli arvannut oikein. Sissi alkoi koluta kaappeja.
- Kyllä täällä jossain laastarilappuja pitää olla, hän mutisi ja löysikin lopulta laatikollisen.
Sissi palasi takaisin huoneeseen ja käveli Masin luo. Hän tarttui tätä kuonosta ja tunki tämän suuhun sukkamytyn. Sitten hän liimasi laastarilapun Masin suulle ettei tämä pystyisi antamaan hälytystä. Sissi kääntyi jo lähteäkseen mutta sanoikin:
- Ai joo yks juttu vielä.
Hän kääntyi ja iski Masilta oikean silmän mustaksi.
- Se oli Moton puolesta, Sissi sähäti ja iski sitten Masilta vasemman silmän mustaksi.
- Toi oli Annin puolesta, hän sähäti, käveli sitten sängyn vierustalle ja potkaisi Masia kipeästi kylkeen.
- Ja tää oli Marsin puolesta, Sissi sähäti, kääntyi kannoillan ja käveli ulos huoneesta.
Pojat olivat odottaneet ulkopuolella ja katsoivat nyt Sissiä kysyvästi.
- No? Rontti kysyi.
- Kalakukko on vieny ne mukanaan tuhoalueelleen. Ne on metrossa, Sissi selitti.
- Selvä. Sit mentiin jengi, Turbo sanoi.
Kun Turbo, Moto ja Rontti syöksyivät prätkille, Vinski katsoi Sissiä kysyvästi.
- Mitä sä teit siellä? hän kysyi.
- Sä et tahdo tietää, Sissi naurahti.
- Hei te kaks. Meil on Chicago pelastettavana. Ei täs o koko päivää aikaa, Turbo huikkasi.
Vinski ja Sissi loikkasivat prätkiensä selkään ja kaikki kaasuttivat.
- Ja eiku..., Turbo aloitti.
- HANAT AUKI!!!!! kaikki huusivat ja ampaisivat liikkeelle.

9. Luku: Chicagon laavavaara.


Hanttapulit raahasivat Miihkalia ja Annia mukanaan metron rakennusyömaalle. Leipäjuusto seurasi juuri sivusta kun isoon altaaseen valui sulaa laavaa ja huomasi vasta sitten kaksi hiirtä jotka työnnettiin hänen eteensä. Anni näytti pelokkaalta. Miihkali taas raivoisalta.
- Jos sä ruijanpallas luulet et meidät sais helpostikin nujerrettua, niin älä unta nää, Miihkali kivahti.
Leipäjuusto virnisti.
- Luulenpa että teidät rasittavat rotat on jo lyöty. Kaksi niistä on ylivertainen salamurhaajani hoidellut, harmaa on tällä hetkellä laserhoidossa ja se karamellinvärinen taitaa totutella tällä hetkellä orjatytön hommiin, hän sanoi.
Miihkali yritti nousta mutta hänet painettiin takaisin polvilleen.
- Mitä me tehdään niille? yksi hanttapuli kysyi.
- Upottakaa laavaan, Leipäjuusto sanoi.
Sekä Miihkali että Anni näyttivät kauhistuneilta. Hanttapulit lähtivät raahaamaan heitä kohti laava-allasta. Kun he pääsivät altaalle kaksi hanttapulia tarttui Anniin ja lähti retuutamaan tätä reunalle.
Miihkali yritti taistella itsensä vapaaksi ja katsoi Rasvanahkaa joka seisoi lähellä. Rasvaa tihkuva korsto virnisti.
- Naiset eka, hän naurahti.
- Ei! Anni! Miihkali huusi ja yritti turhaan rimpuilla itsensä vapaaksi.
Kun roistot olivat saaneet Annin reunalle he tönäisivät hänet alas kohti punaisena hohtavaa sulaa kuplivaa laavaa. Anni olisi kirkunut jos ilmastointiteippi ei olisi tukkinut hänen suutaan. Hän sulki silmänsä ja odotti molskahdusta kuumaan kivimassaan mutta sitä ei kuulunut. Sen sijaan kuului moottoripyörän karjuntaa ja joku tarttui häntä paidan kauluksesta ja kiskaisi ylös. Anni avasi hitaasti silmänsä ja jäi tuijottamaan hämmästyneenä sitä mitä hän näki. Rontti. Rontti oli saapunut pelastamaan hänet kuin enkelten lähettämänä. Annista tuntui että hän näki kaiken hidastettuna. Prätkän hidas syöksy laava-altaan yli, Rontin hiusten hulmuaminen kuumassa tuulessa ja miten hän käänsi hellän katseensa Anniin kuin sanoen:
- Ei hätää. Sä olet turvassa nyt.
Anni oli joskus pikkutyttönä lukenut satuja neitoja pelastavista ritareista. Rontti oli hänen ritarinsa.
Prätkä laskeutui laava-altaan toiselle puolelle ja kääntyi hanttapulehin, Rasvanahkaan, Leipäjuustoon ja Nuikkiin päin. Miihkali vilkaisi Leipäjuustoa huvittuneena.
- Ai että kaikki on poissa pelistä? hän naurahti ivallisesti.
Leipäjuusto ei sanonut mitään hetkeen.
- No ehkä vanhus selvisi rytäkästä jotenkin, mutta eipä pitkään. Hoidelkaa hänet, hän käski.
Lauma hanttapuleja mukaan lukien Rasvanahka veti esille aseensa ja tähtäsi Ronttia ja Annia. Ennen kuin kukaan kuitenkaan ehti ampua roistojen eteen ammuttiin sarja lasertulta.
- Eipäs hoppuilla vanha kapakala, kuului ilmasta Sissin ääni.
Roistot katsoivat ylös ja näkivät rakennustelineillä Prätkähiiret. Miihkalin ilme kirkastui.
- Todella onnistunut ajotus, hän huikkasi.
- Mitä? Teidänhän piti jo kasvaa horsmaa! Leipäjuusto karjui.
- Horsmilta jäi tää ateria väliin maitotonkka, Vinski totesi ja kaasutti.
Nelikko loikkasi alas ja lähti hyökkäykseen. Turbo vilkaisi nopeasti Ronttia.
- Vie Anni pois täältä. Musta tuntuu et sil on ollu tarpeeks jännitystä neljän vuoden osalta, hän sanoi.
Rontti nyökkäsi ja lähti ajamaan ulos metrosta. Moto ampui käsitykillään siskonpoikaansa pitelevät köydet poikki jolloin Miihkali pääsi kolkkaamaan vartijansa. Hän nappasi toisen vartjan aseen ja alkoi tulittaa.
- Maistakaa kuumaa marsilaisvihaa senkin plutolaiset sylikoirat! Hän huusi ja onnistui kopauttamaan parikin konnaa lakoon.
Leipäjuusto huomasi onnensa kääntyneen ja tarrasi Nuikkia rinnuksista.
- Onko sinulla se pommi? Noista rotista on päästävä eroon ja meidän on tuhottava Chicago, hän sihisi.
- Kyllä teidän sulaneisuutenne, Nuikki sanoi ja veti esille pienen aikapommin.
- Tässä pikku häkkyrässä riittää tuhovoimaa aloittamaan operaatio Tambora, hän jatkoi.
Leipäjuusto virnisti häijysti, nappasi pommin ja hipsi taistelun seassa kohti laava-allasta. Hän kiinnitti pommin seinämään ja oli jo häipymässä kun Sissi tarttui häneen ja painoi hänet seinää vasten.
- Sä et lähden mihinkään ahvennaama, hän sähähti.
- Oi kyllä minä olen mutta te ette ole lähdössä mihinkään, Leipäjuusto naurahti ja pisti pommin ajastimen käyntiin.
Sitten hän tönäisi Sissin tieltään ja lähti juoksemaan ulos metrosta Nuikki ja Rasvanhka kannoillaan. Hanttapulit oli lyöty lakoon. Pojat riensivät Sissin luokse joka nousi hieman horjuen pystyyn.
- Sattuks suhun? Moto kysyi ja ojensi kätensä Sissille.
- Vain ylpeyteen, Sissi hymähti.
Miihkali vilkaisi aikapommia ja katsoi sitten muita.
- Meil on alle viis minsaa estää pommii laukeemasta, hän sanoi.
- Tai Chicagosta tulee uus St. Helens, Turbo sanoi.
- Siirtykää syrjään, Sissi sanoi ja työntyi poikien ohi pommin luo.
Hän avasi pommin kannen ja tutki hetken johtoja.
- Pihdit, hän sanoi ja ojensi kätensä Vinskille.
- Siis yritäks sä purkaa pommia vai suorittaa leikkausta? Vinski ihmetteli.
- Tuki turpas ja anna ne pihdit! Sissi kivahti niin karskiin sävyyn että Vinski ojensi pihdit Sissille mutisten perään:
- Kyllä kapteeni.
Sissi kävi johtojen kimppuun Vinskin ojennellessa hänelle työkaluja. Hiki valui Sissin otsalta. Muut seurasivat jännittyneinä sivusta. Lopulta Sissi sai pommin purettua. Kaikilta pääsi helpottunut huokaus.
- Selvän teki. Chicagoa ei ainakaan tällähetkellä uhkaa enää laava ja pahiksetkin on teilattu, Sissi sanoi pyyhkiessään pölyjä käsistään.
- Enää pitää vaan keksii miten me tuhotaan tällä kertaa Leipäjuuston torni, Turbo naurahti.
- Te ette tuhoa tällä kertaa mitään sillä mä pidän huolen että te ette lähde täältä elossa, kuului silloin tuttu ääni jostain rakennustelineiltä. Sissi kääntyi katsomaan taakseen vain nähdäkseen kohti viuhuvan hahmon kun hahmo jo nappasi hänet mukaansa. Pojat jäivät kauhistuneina tuijottamaan hahmon perään. Hahmo oli Masi.

A/N: Tambora ja St. Helens ovat purkautuneita tulivuoria. Tambora purkautui vuonna 1815 ja sitä on osittainen kiittäminen kauhuklassikko Frankensteinin luomiseen. St. Helens taas purkautui 1980 sivusuuntaan.

10. Luku: Herkät jälleen näkemiset.


Masi laskeutui toiselle puolen laava-allasta kiertäville rakennustelineille ja kietaisi kätensä Sissin kaulan ympärille painaen samalla aseen piipun hänen selkäänsä vasten. Masi virnuili kuin mielenvikainen.
- Taisinpa päästä niskan päälle, hän nauroi.
- Pelisi on pelattu senkin rotta! Vinski huusi.
Masi hymyili ivallisesti.
- Ai niinkö? hän kysyi ja ampui Vinskiä jalkaan.
Vinski karjaisi kivusta ja putosi maahan sikiö asentoon pidelleen polveaan. Turbo, Miihkali ja Moto katsoivat kauhistuneina maahan kaatunutta toveriaan. Sitten Turbo katsoi Motoa ja Miihkalia.
- Auttakaa Vinski pois täältä. Mä autan Sissiä, hän sanoi.
Moto kuitenkin puisteli päätään.
- Ei. Mä autan Sissiä. Hoitakaa te Vinski pois täältä, hän sanoi.
Turbo aikoi väittää vastaan, mutta Moto oli jo menossa. Hän juoksi portaita ylös ja veti samalla käsitykin esille. Hän yhytti Masin ja Sissin laava-altaan ylittävällä sillalla juuri kun Masi aikoi työntää Sissin sillalta alas. Moton ja Masin taistellessa Sissin onnistui päästä takaisin sillalle. Hän oli kuitenkin huomannut jotain. Kuuma lämpötila oli heikentänyt sillan kannattamia siinä määrin että ne voisivat pettää koska tahansa. Masi veti esille laseraseen ja onnistui ampumaan Motolta käsitykin hajalle. Moto ähkäisi ja putosi polvilleen. Sissi syöksyi väliin. Masi katsoi Sissiä halveksien.
- Ois pitäny arvata että sä yrität pelastaa ton harmaan luuserin. Niin kun sun porukat yritti pelastaa sut, hän sanoi.
- Mitä? Sissi hämmästyi.
Sitten hän muisti jotain. Hänen vanhempansa olivat kuolleet pommituksessa, mutta eivät pommiin vaan...
- Sä. Sä tapoit mun porukat. Mä muistan nyt. Vähän ennen kun pommitus alkoi ja me oltiin hakeutumassa väestön suojiin..., Sissi aloitti ja Masi jatkoi.
- Sun vanhempas sai osuman tarkka-ampujan luodista ja sun ois pitäny mennä siinä mukana ellei toi iso pölvästi ois tullu tielle.
Sissi vilkaisi Motoa ja Moto katsoi häntä. Moton katse oli anteeksipyytävä. Aivan kuin silloin kun he olivat ensi kertaa pienokaisina kohdanneet hätääntyneen väkijoukon seassa.

-Äiti! Äiti! huusi pieni karamellinruskea hiirityttö ja yritti kiskoa kuollutta äitiään eteenpäin kohti väestönsuojaa. Sissi oli vasta viiden ja tiesi jo että kuolema oli lopullista, mutta hän ei vain halunnut hyväksyä sitä. Ei nyt. Isä oli käskenyt heidän juosta, kun ensimmäinen luoti oli viuhahtanut ohi. Isä ei ollut kuitenkaan seurannut heitä. Hetke myöhemmin äitikin oli saanut luodista. Sissi ei enää jaksanut raahata äitiään. Hän käpertyi tämän viereen.
- Jos kuolen olen ainakin äidin ja isin kanssa, tyttö ajatteli kyynelten virratessa hänen poskiaan pitkin.
- Hei, mitä sä täällä teet? kuului silloin pari vuotta häntä vanhemman pojan ääni.
Sissi nosti katseensa ja näki edessään harmaan hiiripojan jolla oli musta t-paita, jossa oli kaksi punaista D:tä päällekkäin ja voletit shortsit. Jalassaan pojalla oli lenkkarit.
- Mun nimi on Moto. Sun ei kantsisi olla täällä. Kohta paukkuu, poika sanoi.
- Mä oon Cecilia, Sissi sanoi epävarmana.
Moto ojensi hänelle kätensä, mutta hän ei halunnut jättää äitiään.
- Mun porukat, Sissi nikotteli.
- Sun porukat on kuollu. Mä ymmärrän sua. Samoin mun isä. Tule, Moto sanoi.
Sissi epäröi vielä hetken, mutta ensimmäisen pommin pudotessa häneen tuli eloa. Hän tarttui Motoa kädestä ja antoi tämän johdattaa itsensä lähmpiään väestönsuojaan. Moton äiti ja sisko ja moni muu hiiri oli päässyt turvaan. Sissi nyyhkytti edelleen. Moton äiti huomasi hänet.
- Mikä hätänä tyttö pieni? hän kysyi.
- Hänen vanhempansa ovat kuolleet. Hänen nimensä on...Moto ei ehtinyt loppuun, kun Sissi sanoi:
- Sissi. Mun nimi on Sissi.


Sissi palasi muistoistaan pian takaisin todellisuuteen ja halasi Motoa.
- Kiitos, hän kuiskasi hlijaa ja kääntyi ympäri katsomaan Masia.
- Oikeestaan sua on kiittäminen siitä, et mä tapasin Moton, hän naurahti.
- Ehkäpä mut nyt mä aion lopettaa sen mikä sulta jäi silloin väliin, Masi sanoi ja yritti ampua Sissin.
Moto loikkasi Sissin yli ja onnistui estämään laseria osumasta Sissiin. Valitettavasti laser lennätti Moton kaiteen yli. Hän onnistui kuitenkin samaan kiinni sillan reunasta. Nähdessään ystävänsä hädässä Sissi ryntäsi apuun. Masi näki tilaisuutensa ja veti esille veitsen.
- Sano terveisiä porukoilles, pulu, hän nauroi.
Juuri kun hän aikoi iskeä osa sillasta petti ja Masi putosi huutaen alla kuplivaan laavaan. Mutta Sissin riemu oli lyhyt. Hänen otteensa Motosta lipesi.
- Moto! Moto! EIIIIII! Sissi kirkaisi, kun hänen otteensa irtois ja Moto putosi kohti laava-allasta.
Kerrosta alempana Turbo, Miihkali ja Vinski onnistuivat saamaan Moton kiinni. Sissiltä pääsi helpottunut huokaus ja hän säntäsi alempaan kerrokseen. Hän syöksyi miltei heti Moton kaulaan ja halasi häntä. Moto virnisti hieman nolona kavereilleen ja käänsi sitten katseensa Sissiin. Hän hymyili ja suuteli tätä hellästi.

Korjaamolla Rontti sitoi hellästi Annin saamia ruhjeita. Hän oli pysähtynyt matkalla vain kerran vapauttaakseen Annin köysitä ja suukapulasta. Santtu oli hakenut ensiapulaukun ja siirtynyt sen jälkeen keittiöön keittämään teetä. Hän ajattelin sen rauhoittavan Annia. Rontti ja Anni olivat olleet pitkään hiljaa. Sitten Rontti katsoi Annia ja sanoi:
- Et ole juuri muuttunut.
- Ai en ole. Voi kuule. Mut on maattu sen seitsemäntuhatta kertaa, mua on kohdeltu kuin räsynukkea ja safka puoli älä edes kysy, Anni puuskahti puolittain nauraen.
Rontti hymyili. Hän oli todellakin kaivannut tuota helisevää naurua. He olivat taas jonkin aikaa hiljaa.
- Kun sä jouduit Masin sieppaamaks niin musta tuntui että mun elämäni pirstaloitu just sillä hetkellä. Mä kuitenkin päätin ettii sut ja Masin käsiini vaik se veis multa hengen. Kun mä sain tietää et sä oot täällä maassa niin mä olin valmis vaikka millasiin Rambo-tason pelastustehtäviin kunhan saan sut takas, Rontti sanoi.
- Rontti... Anni aloitti, mutta Rontti oli pääsyt vauhtiin:
- Mä yritän sanoa, et mä rakastan sua. Oon aina rakastanut ja tuun aina rakastamaan.
Sitten rontti vaikeni. Aivan kuin odottaen Annin vastausta. Anni tuijotti Ronttia silmät ymmyrkäisinä. Sitten niihin kihosi kyyneliä.
- Kiitos. Kiitos, Rontti. Mä pelkäsin koko ajan et sä oot unohtanu mut ja löytäny jonkun toisen. Mä oon kans aina rakastanu sua. Sä oot se mun unelmien ritari, Anni itki ja halasi Ronttia.
Rontti hymyili ja pyyhki hellästi kyyneleet Annin poskilta. Sitten hän painoi suudelman Annin suulle. Santtu tuli juuri keittiöstä kahden teemukin kanssa, mutta nähdessään Rontin ja Annin suutelemassa hän kääntyi hymyillen pois päin.

Pari päivää myöhemmin Miihkali, Rontti ja Anni olivat lähdössä paluumatkalle Marsiin. Anni oli Sissin ja Santun avustamana päässyt yli neljän vuoden mittaisesta kauhun matkasta masin kanssa. Pojat ja Sissi olivat käyneet romauttamassa Leipäjuuston tornin vanhanaikaiseen tapaan.
- Eli ammutaan koko torni niin täyteen reikiä et muistuttaa tahkojuustoo, Sissi oli naurahtanut kun Anni oli kysynyt romautusta vanhanaikaisesti merkitystä.
- Tulkaa taas joskus käymään, Santtu sanoi.
- Joo ihan varmasti, Miihkali sanoi.
- Ja varsinkin sillon kun noiden kahden hääkellot alkaa soittaa, Rontti naurahti osoittaen Motoa ja Sissiä.
- Hei, pliis, Sissi voihkaisi samalla kun Moto muuttui melkein yhtä punaiseksi kuin Vinskin prätkä.
Anni vilkaisi Vinskiä jonka jalka oli saatu aseteltua prätkän päälle kipsissä. Masin ampuma luoti oli rikkonut polvilumpion.
- Miten sun jalkas jaksaa? hän kysyi.
- Vähän paremmin kun on tollanen söpö hoitsu mukana kuvioissa, Vinski virnisti ja osoitti Santtua.
- Älä unta nää, Santtu puuskahti.
- Kerro Minnille multa terveisiä, veteraani, Turbo naurahti.
- Sopii, alokas, Rontti sanoi virnistäen.
Sitten kolmikko nousi alukseen ja se lähti kohti Marsia. Moto vilkaisi Sissiä.
- Miten olisi, neiti, Moto kysyi virnistäen kuin paraskin Bond-näyttelijä.
Sissi virnisti myös ja tarttui Motoa rintapanssarin hihnasta.
- Luulin jo ettet kysyisi, agentti 007, hän vitsaili ja kiskoi Moton huoneeseensa.