Ylisuojeleviako? S

Tittle: Ylisuojeleviako?
Author: Prätkisfan2
Genre: Seikkailu, toiminta, draama, teini romanssia/ihastusta
Pairing: Turbo/Minni, Vinski/Santtu, Moto/OC
Rating: S
Disclaimer: En omista prätkähiiriä, enkä saa ficistä minkäänlaista rahaa. Ainoat hahmot jotka minulle kuuluvat ovat omat OC.hahmoni
Summery: Prätkähiiret elävät työntäyteistä elämäänsä Marsissa ilman plutolaisia. Mutta nyt he ovat uuden pulmansa edessä, kun heidän teini-ikäiset lapsensa laittavat heidän isälliset taitonsa koetukselle. Selviävätkö hiiret nykynuorten tuomista haasteista, ja käyttävätkö he nuoriinsa liian ylisuojelevia otteita?
Warning: Teini-iän tuomia riitoja, koulukiusaamista. Prätkähiirten omaa taistelua.



Marsin korkealle taivaalle, oli nousemassa aamuaurinko. Auringon säteet valaisivat tumman harmaan omakotitalon kylkeä. Taas yksi arkipäivä oli alkamassa. Turbo hieroi hieman unisena silmiään, kun käveli talon toisessa kerroksessa. Hän käveli kerroksen aulan läpi toiselle laidalle ja koputti oveen. ”Hailey, herätys. Koulu alkaa pian,” mies tokaisi. Ovi ei auennut, mutta epämääräisen murahduksen mies sai vastaukseksi. Mies käveli seuraavalle ovelle, koputtaen myös tähän. ”Michael, Niklas… teille myös. Koulu alkaa, joten herätys,” mies komensi. Vaimea mumina kuului joka huoneesta. Mies käveli alakertaan, josta leijaili kahvin tuoksu. ”Huomenta,” mies totesi vaimeasti hymyillen. Musta hiuksinen nainen katsoi miestään ihailevasti. ”Huomenta,” Minni vastasi ja suukotti miestään rakastavasti. ”Mites lapset?” nainen jatkoi ja nosti nipun papereita laukustaan keittiön pöydälle. ”Epämääräisiä murahduksia ja luultavammin muutama kyljen käännös,” mies naurahti. ”Kokeilenko?” Minni kysyi halaten hellästi samalla miestään. ”Anna palaa. Hailey on pakko saada ylös pian. Muuten hän suuttuu meille siitä, kun ei ehdi tekemään kaikkia meikki juttujaan ennen bussin saapumista,” mies irvaili. ”Muista, että Hailey on 15-vuotias teinityttö,” Minni naurahti taputtaen miestään olalle ja lähti kohti yläkertaa. ”Herätä, myös se kaksikko!” Turbo huudahti naisen perään. Minni kiipesi portaat ylös ja astellen suoraan tyttärensä huoneeseen. ”Hailey! Nyt ylös,” nainen käski ja avasi verhot. Nuori tyttö murahti vihaisesti ja sukelsi syvemmälle peiton alle. ”Hailey!” Minni tuhahti. ”Jooo-o. Voit lähteä,” tyttö suutahti äidilleen. ”Sinä nouset koulubussiin ajoissa. Olit valmis tai et,” Minni totesi poistuen huoneestaan.

Hailey kääntyi väsyneesti selälleen ja hieroi varovaisesti silmiään. Tyttö ampui pystyyn ja katseli edelleen istuen sängyllään aamuaurinkoa kulmiensa alta. Tumman ruskeat hiukset olivat hieman takulla. Hailey hieroi kevyesti kuonoansa. Hän nousi seisomaan ja lähti käytävällä olevaa vessaa kohden. Samalla hetkellä kumminkin toisesta ovesta astui hänen pikkuveljensä. Hailey mulkaisi tuota kullanruskeaa hiiripoikaa, jonka tummat hiukset olivat melkein silmillä. Hailey yritti työntää pojan edestään ja ehtiä ensin vessaan. Kumminkin poika pääsi pienen kilvan jälkeen ensimmäisenä vessaan jättäen Haileyn paukuttamaan ovea. ”Sun on parasta olla Michael erittäin nopea!” Hailey huusi oven toiselta puolelta. ”Hahah siinähän odotat meikkipelle!” Michael huusi oven toiselta puolelta. ”Lellipentu!” Hailey huusi. Kaksikon riita kuului alakertaan asti ja sai Minnin ja Turbon vilkaisemaan ensin toisiaan, jonka jälkeen yläkertaa kohden. Turbo hieroi huokaisten kasvojaan. Joka aamu sama juttu. ”Meillä on muitakin vessoja, kuin pelkästään se yläkerran!” Turbo huudahti laskien kahvikupin kädestään. ”Ei käy!” Hailey huusi ja paukutti ovea edelleen. ”MICHAEL!” tyttö huusi paukauttaen ovea viimeisen kerran, ennen kuin lähti takaisin huoneeseensa. Matkallaan hän tönäisi Niklaksen edestään, joka hieman unisena hieroi päätään. Nuori poika oli hieman tummempi, kuin Hailey tai Michael. Hän katsoi nuorempia sisaruksiaan hieman ihmeissään. Niklas käveli alakerran vessaan ja kuunteli Haileyn paukutusta omassa huoneessaan. Suuttuessaan tuo nuori tyttö paukutti kaikkea mihin sai vihansa vain purettua. ”HAILEY!” kuului hänen äitinsä komentava ääni. Kumma juttu, paukutus lakkasi. Poika teki aamutoimensa ja käveli aamupala pöytään. ”Huomenta Niklas!” Turbo tokaisi jatkaen aamulehden lukemista. ”Huomenta,” poika totesi ja hieroi kevyesti rintaansa. Minni ojensi pojalleen aamupala tarvikkeita lisää ja katsoi kelloaan. ”Mmm, mun pitää mennä,” nainen totesi hörpäten loput kahvistaan ja laittaen kuppinsa pesuun. ”Nähdään iltapäivällä,” Minni totesi suukottaen miestään. ”Hyvää työpäivää!” ”Kiitos. Hyvää koulupäivää kulta! Onko treenejä tänään?” Minni jatkoi hieman kiirehtien ja suukottaen poikansa päätä. ”Ei mulla tänään, mutta mennään jengin kanssa ostarille,” Niklas totesi rääppien leipäänsä. ”Hailey ja Michael. Hyvää koulupäivää! Nähdään iltapäivällä!” Minni huusi ja sai vastaukseksi vaimeat vastaukset. ”Mitäs meinaatte ostarilla tehdä?” Turbo kysyi ja nousi pöydästä. ”Luultavasti vaan hengaillaan. Ei jaksa kotonakaan notkua koko päivää,” Niklas totesi.

Kolmikosta Niklas oli rauhallisin ja fiksusti käyttäytyvin. Haileyä kuvasi enemmän tumma ja tulinen. Samalla tavalla, kuin äitinsä. Michael oli, varmasti kaksikon välimaastosta. Hänestä oli, vain hauskaa ärsyttää isosiskoaan. Pieni ilkikurinen keppostelia kuvasi Michaelia varmasti parhaiten. Niklas ja hänen sisaruksensa viettivät aikaa paljon Moton ja Vinskin lasten kanssa. He kutsuivat ryhmäänsä jengiksi. Mutta usein, jos Niklas ei ollut jenginsä kanssa, niin hän vietti aikaa jalkapallojoukkueensa kanssa. Myös Moton ja Vinskin lapsilla oli harrastuksia, joten jengi tapasi aina kun yhteistä aikaa tuppasi löytymään. Michael harrasti koripalloa samassa joukkueessa, kuin Moton nuorempi poika Daniel. Hailey soitti pianoa ja selloa koulun orkesterissa. Tytön unelma harrastus kummin olisi ollut motocross, mutta Turbo oli kieltäytynyt kustantamasta häneltä harrastusta. Toisinaan Niklas mietti, miksi. Miksi universumin paras moottoripyöräilijä ei halunnut, että hänen tyttärensä ajaisi moottoripyörällä? Toisinaan Hailey, myös lahjakkaasti muistutteli isäänsä motocrossista. Niklas heräsi ajatuksistaan, kun Michael asteli aamiaiselle. ”Joko äiti lähti?” ”Etkö mukamas kuullut, kun äiti huusi teille?” ”En.” ”Ai kuka huusi?” ”Äiti? Teille ennen, kuin lähti,” Niklas tokaisi mulkaisten sisaruksiaan. Hailey katsoi kulma koholla pikkuveljeään, joka kohautti harteitaan. ”Urpot,” Niklas kuiskasi ennen, kuin nousi pöydästä. ”Niklas!” Turbo torui. Niklas tosin toivoi ettei isänsä olisi kuullut mitä tämä sanoi.  

”Oletpa tälläytynyt, vain yhtä koulua varten,” Michael totesi. Hailey käänsi katseensa puhelimestaan ja katsoi veljeänsä hieman inhoten. ”Jotkut yrittävät näyttää edes hyvälle,” Hailey tuhahti ja heilautti hiuksiaan. ”Hailey,” ”Mitä minä tein?” ”Tiedät kyllä. Onko teillä treenejä tänään?” Turbo kysyi. ”Mulla on ja menen sitten Danielille,” Michael totesi. ”Pakkaa sitten reippaasti treenivaatteet mukaan ja tulet kotiin, kun soitetaan,” Turbo kannusti ja iski kevyesti poikaansa vauhtia. ”Joo joo,” poika vastasi hyväntuulisena. ”Hailey?” mies jatkoi ja suuntasi katseensa tyttäreensä. ”Motocrossin koeajot järjestettäisiin viikonloppuna,” tyttö naurahti. ”Ei!” Turbo totesi nostaen sormensa kieltämisen merkiksi. ”Miksi ei?” ”Koska minä sanon. Laji on vaarallinen, enkä todellakaan halua sinun harrastavan sitä!” ”Todella epäreilua!” Hailey lähti pöydästä vihaisena. ”Älä korota ääntäsi minulle nuori neiti!” Turbo huudahti tyttärensä perään, joka suuttuneesti lähti kohti omaa huonettaan. Hailey pakkasi laukkunsa ja lähti takaisin kohti alakertaa. Hän puki kenkänsä ja nosti laukkunsa olkapäälleen. Hän mulkaisi isäänsä vihaisena ja paiskasi oven kiinni perässään. Hän hyppäsi aidan päälle odottamaan koulubussia. Turbo huokaisi syvään. ”Hei! Takit mukaan,” mies totesi pojilleen. ”Mutta siellä on lämmin,” Niklas kohotti ihmeissään harteitaan. ”Aivan sama,” Turbo komensi ja osoitti naulakoissa nuorten takkeja. Niklas huokaisi hyväksyvästi ja nappasi Haileyn takin samalla matkaansa. ”Iskältä terveisiä!” Niklas totesi ojentaen takin sisarelleen. Hailey pyöräytti silmiään ja nappasi takin syliinsä. Myös Michael saapui odottamaan sisaruksiensa kanssa koulubussia. ”Olkaahan kunnolla koulussa,” Turbo huudahti ja laski kansionsa moottoripyörän sivulaukkuun. Hailey mulkaisi isäänsä, mutta pojilta sai hyväksyvät nyökkäilyt. Mies lähti ajamaan kohti vapaustaistelijoiden tukikohtaa. ”Miksi olet faijalle tuollainen?” Niklas kysyi sisareltaan. ”Mieti sitä ääliö,” Hailey totesi ja nousi aidalta, kun näki bussin tulevan.

”Huomenta,” ”Huomenta Bobby,” Hailey totesi hyväntuulisena bussinkuljettajalle ja nousi bussin kyytiin. Pojat pyörittelivät päätään ja nousivat sisarensa perässä bussin kyytiin. ”Hailey!” takana istuvat tytöt kiljahtivat ja vilkuttivat ystävälleen. ”Hei Evelyn ja Carolina!” Hailey tokaisi naurahtaen ja halasi ystäviänsä. Evelyn teki tilaa Haileylle, jotta tämä pääsi hänen viereensä istumaan. ”Mennäänkö me ostarille tänään?” kysyi Carolina heidän takaansa. ”Näin olisi tarkoitus. Tosin ihan hyvä vaan. Isää en jaksa yhtään enempää tänään,” Hailey tuhahti ja risti kädet eteensä. Valkeat hiiritytöt katsoivat toisiaan. Evelynin punaiset hiukset olivat letitetty ja nenää koristi kultainen nenärengas. Evelynin kaksoissiskon Carolinan punaiset hiukset leijuivat vapaana, hieman kiharrettuina. ”Mistä nyt taas on kyse?” kysyi ruskea hiuksinen, harmaa hiiripoika heidän vierestään. Michael tuuppasi kaverinsa sivuun ja istui tämän viereen. ”Kai kyse on vain siitä, että prinsessa ei saanut tahtoaan läpi,” kuului ääni Michaelin ja harmaan hiiripojan takaa. ”Pää kiinni Veini,” Hailey tiuskaisi. Veini oli valkea hiiripoika ruskeilla hiuksilla, jotka hieman kiharsivat. ”Älä huoli sisko, Veini on ääliö,” Carolina totesi ja mulkaisi pikkuveljeään. ”Lapset, lapset,” Niklas totesi naurahtaen istuen Veinin viereen. ”Haileyllä meni herne venttiiliin, kun iskä kielsi siltä motocrossin,” Michael totesi harmaalle hiiripojalle. Poika oli Daniel. ”Haileyyyy!” Evelyn totesi hieman surullisena. ”Mitä?” ”Vieläkö haluat harrastaa motocrossia?” ”Totta kai haluan!” ”Hailey… Porukat tuskin antaa meidän ajaa lujempaa olevilla kaksipyöräisillä, kun polkupyörät,” Daniel tuhahti. ”No ei varmasti. Hyvä, ettei iskä tänäkin aamuna saattanut meitä kädestä kiinni pitäen bussiin,” Carolina tuhahti siirtäen hiuksiaan takaisin selän puolelle. Evelyn nyökytteli siskolleen. ”Miten me päästään niiden ylisuojelevuudesta?” Veini kysyi. ”Ei varmasti mitenkään,” Hailey myhähti. ”Isä asentais meihin luultavammin nilkkapannat, jos vain saisi,” Evelyn naurahti. ”Joo teihin,” Michael totesi. ”Miten niin?” tytöt älähtivät yhteen ääneen. ”Tehän ne kaikki suunnitelmat keksitte,” Veini naurahti. ”Ole hiljaa,” Hailey naurahti ja sai nuorisojoukon nauramaan.

Nuorten ikäeroista johtuen nuoret kävivät eri vuosiluokkia. Tulikivikaupunki oli rakentanut kouluja vierekkäin. Peruskoulun lähettyvillä oli, myös ammattikoulu ja lukio. Niklas kävi lukion ensimmäistä, kun taas muut nuoret vielä peruskoulua. Moton ja Milvan vanhin poika, Eeli opiskeli ammattikorkeakoulussa ja oli nyt vaihdossa Marsin toisella puolella. Hailey oli nukahtaa fysiikan tunnille, onneksi ruokatunti alkaisi pian ja tyttö saisi keskittyä hetken ystäviensä seuraan. Hänellä ei ollut kirjapäätä yhtään. Tytöllä oli usein mielessään mitä hän tekisi peruskoulun jälkeen. Hän haluaisi lukioon, kuten veljensä, mutta valkolakin saamiseksi menisi varmasti useampi vuosi kuin kolme. Ei aikaakaan, kun kello soitti ja oppilaat pakkasivat kamojansa ruokailua varten. Hailey nosti reppuansa tuolin selkänojalta, kun ohitse kävellyt oppilas tiputti tytön kirjat maahan. ”Onko sulla jokin ongelma?” Hailey kysyi ja nousi seisomaan. ”Ei! Onko sulla?” tumman ruskea hiirityttö kysyi ja heilautti olaltaan piikkisuoria mustia hiuksiaan. Hailey katsoi tyttöä vihaisin silmin, jonka jälkeen jaloissaan lojuvia kirjoja. ”Aiotko nostaa nuo?” Hailey kysyi. ”En! Nosta itse roskasi,” tyttö tokaisi ja poistui tirskuen ystäviensä kanssa paikalta. Hailey keräsi kamansa alakuloisena ja lähti kohti ruokailua. Haileyllä oli koulussa ystäviä vähän. Omassa luokassaan hänellä ei ystäviä ollut. Hailey oli aina ollut huono tutustumaan kehenkään, mutta todellisia ystäviä hänellä oli ainoastaan kaksi. Hailey käveli koulun käytävällä astellen reippaasti ruokalaan. Ruokalassa hän törmäsi tuttuun kaksikkoon. ”Hei!” kaksoset totesivat hymyilevälle ystävälle. ”Mää vihaan fysiikkaa,” Hailey totesi huokaisten. ”Kuka sitä rakastaisi?” Carolina kysyi naurahtaen. Samalla sekunnilla Hailey näki tutun tyttöporukan. Etummaisena käveli sama tyttö, joka oli tytön tavarat tiputtanut pöydältä. Matkalla tyttöjen ohitse tämä tönäisi Haileyä niin, että vesilasista läikkyi hänen syliinsä. ”Tässä Hailey,” Evelyn totesi järkyttyneenä. ”Auroora on oikea hemmoteltu pikku prinsessa,” Carolina ärähti. ”Annetaan sen olla omassa arvossaan,” Evelyn rauhoitteli siskoaan. ”Toi lellitty pentu pitäisi pudottaa kunnolla takaisin maanpinnalle,” Hailey ärähti. ”Rauhoittukaa, nyt kumpikin,” Evelyn totesi äänekkäämmin. ”Mitä te tappelette?” Daniel kysyi ja istui Michaelin kanssa tyttöjen seuraan. ”Ei mitään,” Evelyn totesi hieraisten ohimoaan. ”Syödään nyt, tunti alkaa taas kohta,” teini jatkoi upottaen pastaa suuhunsa. Kaverukset katsoivat toisiaan ja tämän jälkeen Aurooraa, joka oli saanut ystävänsä nauramaan äänekkäästi. Haileykin katsahti vihaisena Aurooraa ja kuivasi edelleen housujaan.

Iltapäivällä Niklas heitteli juomapulloansa ilmassa, kun odotti ostoskeskuksen terassilla ystäviään. ”Sainpas,” Carolina naurahti ja nappasi pullon, juuri kun poika heitti sen ilmaan. ”No oli jo aikakin. Oon odottanut teitä pienen iäisyyden,” Niklas naurahti. ”No ei me voida mitään, sille että te lukiolaiset lusmuilette,” Evelyn naurahti. ”Haaahaaa,” Niklas naljaili. Niklas katsoi siskoaan kysyvästi. ”Onko läikikkäät housut muotia nykyään?” hän kysyi saaden sisarensa lyömään tätä rintaan. ”Aurooran syytä,” Hailey tuhahti. ”Hei tyypit!” Veini totesi. ”No hei tyyppi!” Evelyn naurahti veljelleen puristaen kätensä eteensä. ”Tuolla on faija!” poika totesi osoittaen ostarin sisälle. ”Meidän kanssa!” Niklas naurahti. ”Mennään pyytään niiltä leffa rahaa!” Carolina intoili ja veti tytöt mukaansa.

”Pitäisi varmaan palata töihin,” Moto tokaisi ja nousi seisomaan. ”Kyllä me sinne ehditään,” Turbo toppuutteli. ”Ompas siinä tuttu näky,” Vinski totesi ja sai veikkansa hämmentyneiksi. Jätkät käänsivät katseensa, kun heitän vastaan juoksi iloinen tyttöporukka. ”Isäää,” tytöt huusivat ja halasivat omia vanhempiaan. Moto naureskeli tyytyväisenä. Pojat kävelivät hitaammin tyttöjen perästä. Moto kaappasi kaksikon kainaloonsa ja sai aikaan tyttöjen nauruun purskahtamisen, kun kaksikko yritti päästä miehen otteesta eroon. ”Et taida enää vihotella minulle?” Turbo kysyi tyttäreltään. ”Hieman,” Hailey naurahti. Turbo rutisti hieman tiukemmin tyttärensä otteeseensa. ”Mutta sen voi korvata, etten ole enää,” Hailey totesi ja irrottautui isänsä otteesta. Turbo katsoi kysyvästi tytärtään. ”Anna rahaa,” Hailey tokaisi suoraan ojentaen kättään. ”Anna rahaa,” Turbo naurahti toistaen tytärtään. ”Joo-o. Me ajateltiin mennä leffaan,” Carolina jatkoi. ”Vai niin,” Vinski tuhahti ja ojensi tyttärelleen leffarahaa. Turbo kaivoi myös lompakkoaan. ”Ette tuhlaa kaikkea sitten herkkuihin,” Turbo totesi nostaen rahaa hieman ilmaan. Hailey katsoi hyväntuulisesti kulmiensa alta isäänsä. ”Koska kotona on ruoka,” hän jatkoi. ”Joo vasta illemmalla. Mennään nyt,” Niklas totesi napaten setelin mukaansa. Kolmikko katsoi jälkikasvuaan nauraen. ”Onneks mun pojat on jossain aivan muualla,” Moto totesi pienesti venytellen. ”Ole onnekas köriläs,” Turbo naurahti ja iski miestä kevyesti vatsaan. Kolmikko katsoi kerran vielä lapsiaan ja jatkoi matkaansa parkkihalliin.

”Eiks sun pitänyt olla vihainen sun isälle?” Evelyn kysyi Haileyltä ja piti tätä käsipuolessaan. ”No joo, mutta jos olisin mököttänyt niin ei se olisi rahaakaan antanut,” Hailey naurahti tyytyväisenä. ”Ovela kettu,” Carolina tokaisi tytön toisessa käsipuolessa ja iski tätä kevyesti vatsaan. Tytöt nauroivat tyytyväisenä. Nuoriso nousi liukuportaita pitkin ylös kohti elokuvateatteria. Teatterin aulassa he kävivät pientä vääntöä siitä mitä he menisivät katsomaan. Poikia toisinaan kiinnosti lännen ja action elokuvat, kun taas tytöt olisivat halunneet draamaa tai komediaa. Loppu viimein he päätyivät komediaan. ”Okei. Mennään sitten hakemaan popparit,” Niklas totesi ja antoi jokaiselle oman elokuvalipun. He lähtivät kävelemään kohti herkkutiskiä. Nurkan takaa päästyään Niklas näki edessään hänelle tutun tytön. Hän kääntyi äkisti ja työnsi jenginsä takaisin nurkan taakse. ”Auh! Niklas,” Hailey henkäisi. ”Sori,” Niklas kuiskasi. ”Mikä sulle nyt tuli?” Carolina kysyi ja hieroi käsivarsiaan. Niklas käveli hieman hermoillen. Hailey kurkkasi nurkan taakse. ”Hailey takaisin,” Niklas totesi kovemmin kuiskaten ja veti sisarensa takaisin. Hailey katsoi veljeään hieman ilkikurisesti hymyillen. ”Älä sano!” hän aloitti. ”Mitä?” muu porukka kiinnostui. Niklas näytti nolostuneelta. ”Sää pakoilet tota mimmiä,” Hailey tokaisi osoittaen peukalollaan taakseen. ”Voi Niklas.” ”Olet ihastunut!” kaksoset naurahtivat ja kaappasivat pojan syleilyynsä. ”Ääh!” poika ähkäisi ja irrottautui tyttöjen otteesta. ”Söpöö. Tietääkö äiti ja isä?” Hailey kysyi ristien kädet eteensä. ”Ei todellakaan!” Niklas älähti. ”Eli sää just myönsit tykkääväsi siitä gimmasta?” Veini varmensi. Niklas nolostui korvia myöden ja sai kaikki tirskumaan. ”Noh noh. Annetaan Niklaksen edetä itse ihan rauhassa,” Evelyn kannusti ystäväänsä. ”Sierra on samalla luokalla, kuin minä. Fiksu ja kaunis,” Niklas totesi. Hailey halasi isoveljeänsä rakastavasti. ”Mennään nyt. Ennen kuin leffa alkaa ilman meitä,” tyttö totesi ja veti ystävänsä peräänsä. Nuoret kävelivät herkkutiskille. Niklas katsoi hieman ujostellen olkansa yli Sierraa ja tämän ystäväänsä. Sierra oli punertavan ruskea hiirityttö, jolla oli lohen punaiset olkapäänmittaiset hiukset. Hännän päässä oli valkoinen syntymämerkki.

Elokuvan jälkeen nuoret menivät vielä kahvilaan limonadeille. ”Isä on soittanut kaksi kertaa,” Hailey totesi ja katsoi puhelintaan. ”Soita sille,” Niklas tokaisi ja hörppäsi juomaansa. ”Soitti kumminkin vain sitä, että ruoka on kohta valmis,” Hailey kohautti harteitaan. ”Meilläkin olisi ruoka,” Carolina toteisi puhelin kädessään. ”No kello on jo paljon. Läksytkin vielä tekemättä,” Evelyn totesi nappasi laukkunsa syliinsä. ”No sepä. Tulee vielä sanomista, jos niitä ei tehdä,” Niklas jatkoi ja nappasi myös laukkunsa syliinsä. ”Mennäänkö?” poika kysyi sisareltaan. ”Äh. Nyt äitikin soittaa,” tyttö tuhahti. ”Haloo…” hän aloitti ja jengi katsoi toisiaan. ”Riippuu missä olet? Joo ollaan ostarilla… aha okei no me tullaan siihen… juu moi,” Hailey päätti puhelunsa. Niklas näytti kysyvältä. ”Äiti on ihan juuri kulmilla. Saadaan kyyti kotiin,” Hailey vastasi. ”Saataisko mekin kyyti teidän äidiltä?” Carolina mietti. ”Kysytään. Mennään läheiselle pysäkille. Äiti nappaa meidät siitä kyytiin,” Hailey totesi ja lähti kävelemään ulko-ovea kohti. Jengi lähti tytön perään. Liukuportaiden juurelta kääntyi punaruskea tyttö suoraan Niklasta päin. ”Oih anteeksi,” tyttö totesi. Niklas ei tiennyt mitä sanoa. Se oli Sierra. ”Niklas,” Sierra totesi ihastuneena. ”Sierra!” Niklas tunsi olevansa hieman pakokauhussa. Sierra hymyili hennosti pojalle. ”Tota… Sierra… jooh anteeksi,” poika sopersi. Jengi katsoi toisen änkyttämistä huvittuneena. ”Nähdään koulussa,” Sierra jatkoi, jatkaen samalla matkaansa. ”Ah mitä… siis joo,” Niklas sopersi edelleenkin. Sierran lähdettyä jengi purskahti nauruun. ”Ei ole hauskaa!” Niklas ärähti jatkaen matkaansa. ”Juu ei ollut hauskaa,” Hailey nälvi. Carolina nappasi tytön tirskuen matkaansa. Ulkona Hailey puki takkiaan päällensä, jonka hänen isänsä oli pakottanut aamulla ottamaan mukaan. ”Tuolla on äiti,” Niklas osoitti, kun mutkan takaa ilmestyi valkoinen maasturi. Nainen pysähtyi nuorison eteen. Hailey avasi etuoven. ”Hei kulta,” Minni totesi. ”Voidaanko heittää kaksoset ja heidän veljensä kotiin samalla?” tyttö kysyi. Minni katsoi taakseen. ”Joo totta kai,” nainen naurahti. ”Sitten mennään,” Hailey kutsui kaverinsa autonkyytiin.

Toiset nuoret vietyään, Minni ajoi omat lapsensa kotiin turvallisesti. Turbo odotti perhettään kotonaan. ”Äiti!” Michael huusi kauempaa. ”Oliko hyvät treenit?” Minni kysyi ja astui talon sisään lastensa jälkeen. ”Joo. Turnausaikataulukin selvisi viimein,” Michael naurahti. ”Mahtavaa,” nainen totesi. ”Hei iskä!” lapset tervehtivät. ”Tuliko läksyjä?” mies kysyi. ”Aina,” Hailey pyöräytti silmiään ja laski laukkunsa sohvalle. ”Mitä on ruokana?” Niklas kysyi. ”Makaronilaatikkoa,” mies naurahti ja nosti kuumana höyryävän ruoan ruokapöydälle. ”Harvinainen näky,” Minni irvaili. ”Tää on kuule se minkä teit paistovalmiiksi aamulla,” Turbo naurahti ja suukotti vaimoansa. ”Tiedän,” nainen jatkoi. ”Tulkaas lapset syömään,” mies kutsui. Ruokailu sujui yllättävän rauhallisesti. Lähes joka, toinen ilta meni yleensä jonkinlaisessa kinastelussa. Nyt lapset kumminkin käyttäytyivät. Niklas oli enemmän omissa ajatuksissaan. Hän vain pyöritti ruokaa haarukkansa alla. Minni huomasi esikoisensa alakuloisuuden ja herätti myös Turbon huomion. Turbo katsoi lasiensa alta poikaansa. ”Onko Niklas kaikki hyvin?” Minni kysyi ja sai muutkin kääntämään katseensa poikaan. ”On… miten niin?” Niklas kysyi heittäen vastakysymyksen äidilleen. Pojan vastauksessa kumminkin hehkui alakuloisuus. ”Vaikutat alakuloiselta. Onko jotain tapahtunut?” Minni jatkoi. ”Ei ole tapahtunut mitään ja olen ihan kunnossa,” Niklas vastasi ja suoristi ryhtiään. ”Ihastuneena on vaikea, olla murehtimatta mistään muusta,” Hailey kuiskasi ja katsoi samalla veljeään kulmiensa alta ivallinen hymy kasvoillaan. Minni ja Turbo katsoi ensin tytärtään, jonka jälkeen Niklasta. Niklas näytti vihaiselta. Siskon letkaus sai hänet nolostuneemmaksi vanhempien edessä. ”Mitä sanoit Hailey?” Turbo kysyi hämmentyneenä. ”Ei mitään…” Niklas hätääntyi ja sai vanhempansa hämmentymään. Niklas kasasi ruokailuvälineensä kasaan ja nousi seisomaan. ”Kiitos ruoasta,” poika totesi ja palautti astiansa tiskialtaaseen. Hän nappasi olohuoneesta reppunsa ja lähti omaa huonettaan kohden. Minni ja Turbo osoittivat kysyvät ilmeensä tyttäreensä. Hailey vihelsi hiljaa ja pitkään. Hänkin nousi tuolistaan. ”Kiitos ruoasta ja leffalipuista,” Hailey totesi nopeasti ja poistui kanssa paikalta. ”Mistä leffalipuista?” Michael älähti. Turbo katsoi poikaansa. ”Epäreilua. Määkin haluan leffaan,” Michael sanoi hieman loukkaantuneena. ”Kyllä sinäkin elokuviin pääset,” Minni rohkaisi ja keräsi ruokapöydästä ruoka-aineita takaisin jääkaappiin. ”No hyvä!” Michael totesi ja poistui ruokapöydästä pois. Turbo nousi auttamaan vaimoaan. ”Onks meidän esikoinen ihastunut?” mies kysyi. Minni seisoi kädet ristissä ja katseli lasten poistumaan suuntaan. ”Taitaapa olla,” Minni hymähti tyytyväisenä. Mies hymyili vaimolleen ja jatkoi keittiön siivoamista hänen kanssaan.

Viikko kului tappavan tasaiseen tahtiin. Niklas oli torstaina päässyt aikaisin koulusta ja teki ruokapöydän päällä kotitehtäviään. ”Hei kulta!” Minni huohotti ja nosti ruokakassin keittiön saarekkeen päälle. ”Hei… tarvitsetko apua?” poika kysyi, kääntäen katseensa äitinsä perään, joka oli jo lähellä ulko-ovea. ”Aaaa… voisit kyllä itseasiassa auttaa,” Minni mietti hetken. Niklas laittoi kirjansa kasaan ja suuntasi ulos auttamaan äitiään. Samalla, kun nuorimies pääsi ulos, ojensi hänen äitinsä tälle pari ruokakassia. ”Kiitos avusta Niklas,” Minni henkäisi ja laski auton takaluukun kiinni. ”Ei mitään. Ei mulla muutakaan tekemistä ollut,” poika naurahti ja laski sisällä kassit jääkaapin lähettyville. ”Entä läksyt?” ”Tehty.” ”Kaverit?” ”Koulussa.” ”Tytöt?” ”Tytöt on koul… Mitä tarkoitat tytöillä?” Niklas perui vastauksensa. Minni purskahti nauruun, kun katsoi hölmistynyttä poikaansa. ”Mitä?” hän älähti tyytyväisenä ja suuntasi itsensä olohuoneeseen. Hän painoi television päälle. Minni seurasi poikaansa hyväntuulisesti keittiöstä. ”Kunhan ajattelin,” Minni vastasi poikansa esittämään kysymykseen. ”Ha niin varmaan!” Niklas tokaisi. ”Kai kertoisit, jos sinulla on naishuolia,” Minni varmensi äidillisesti, istuen samalla sohvan käsinojalle. ”Jos olisi naisia tai huoli… niin vastaukseni olisi tiukka ehkä,” Niklas nälväisi vastauksensa ja sai äitinsä huitaisemaan tätä. ”Olen tosissani Niklas!” Minni totesi kannustavasti. ”Joo tiedän,” poika vastasi irrottamatta katsettaan televisiosta. Minni pyöräytti päätään pienesti.

Ulko-ovi pamahti auki, kun tummahiuksinen hiirityttö juoksi sisään. ”Niklas!” hän intoili ja hyppäsi veljensä päälle. ”Au! Mitä nyt?” Niklas ärähti ja sai sisarensa siirtymään hieman. ”Me tiedetään mitä me tehdään tänään,” tyttö jatkoi. ”Miten niin me?” Niklas kysyi hämmentyneenä. ”No jengi!” Hailey heilautti käsiään. ”Niin?” Niklas jatkoi edelleen hämmentyneenä. ”Mennään aavikonreunalle hengaileen,” tyttö jatkoi intoillen. ”Aavikon reunalle?” Niklas kysyi, toinen kulma hieman koholla. ”Niin,” Hailey yritti saada veljensä innostumaan asiasta. ”Ei,” Minni tuli keittiöstä tiukkana. Hailey katsoi hieman järkyttyneenä äitiään. Hän ei arvannut, että toinen vanhemmista oli kuuloetäisyydellä. ”Aavikko tai edes sen lähimaasto ei ole hengailemista varten!” Minni totesi ärhäkästi. ”Mutta ei me tehtäisi muuta, kun oltais sen reunalla,” Hailey intti. ”Ei! Aavikon reuna ei ole hengailua varten. Ja te olette isossa pulassa, jos saamme teidät kiinni sieltä,” nainen jatkoi ennen kuin poistui paikalta. Hailey puristi kädet eteensä ja istui syvemmälle sohvalle. Sitten hän hymyili ovelasti. Niklas käänteli televisiosta kanavia ja katsahti siskoaan. ”Älä!” hän aloitti. ”Voi kyllä. Äiti sanoi, jos saa meidät kiinni,” Hailey naurahti. ”Huono ajatus,” Niklas huokaisi ja jatkoi kanavien selaamista. ”Tule nyt. Ei porukat saa tietää,” Hailey ampaisi pystyyn ja katsoi veljeään anovasti. Niklas pyöräytti päätään ja huokaisi syvään. ”Hyvä on! Mutta syytän kaikesta sitten sinua,” hän huokaisi. ”Ainahan sää syytät kaikesta mua,” Hailey naurahti ja poistui paikalta.

Jengi oli sopinut tapaavansa Tulikivikaupungin reunalla sijaitsevassa kirjakaupan vieressä. Matkaa aavikon reunalle oli pyörillä noin puolentunnin matka. Veini nosteli pyöränsä etupyörään aikansa kuluksi ilmaan. ”Voisitko lopettaa?” Carolina tiuskaisi, kun pojan pyörä oli osumassa hänen kasvoihinsa. ”Ehkä tulevaisuudessa!” Veini nälväisi. ”Hei kaverit!” Michael ja Daniel totesivat saapuen paikalle. ”Hei! Oliko koulussa kivaa?” Evelyn kysyi. ”Joo siihen asti kunnes veljenne hylkäsi meidät!” Daniel vihjaili. ”Lintsasitko?” Carolina kysyi pikkuveljeltään. ”En!” Veini vastasi topakasti. Hänen sisarensa käänsi tälle katseensa. ”Hyyyyyvin painostavat katseet!” poika henkäisi. ”On syytäkin!” Evelyn vastasi. ”Tuolla on Hailey ja Niklas!” Daniel osoitti. ”Oli jo aikakin!” Carolina huusi vastaantuleville ystävilleen. ”No joo, kun sain hannarin mukaan!” Hailey huokaisi Niklaksen suuntaan. Poika hieroi käsiään. ”Tää tuntuu vaan huonolta idealta. Äiti kielsi!” hän vastasi hermoillen. ”No mene kotiin sitten mammanpoika,” Hailey ärähti. Niklas huokaisi hyväksyvästi. ”Mennään jo!” tytöt totesivat ja lähtivät vetämään jengiään, kohti aavikonreunaa.

Reilu puolituntia myöhemmin nuoriso saapui aavikon reunalle. He hylkäsivät pyöränsä nopeasti ja juoksivat kuuman hiekan reunalle. ”Siistiä!” Veini henkäisi tohkeissaan. ”Aivan mahtava paikka!” Hailey naurahti. Niklas istui edelleen pyöränsä päällä ja tuskaili muun jengin päähänpistoa. ”Me ollaan vielä pulassa tän takia!” poika huusi ja saapui kavereidensa seuraan. ”Ollaan pulassa, jos huudat sitä!” Hailey ärähti. Niklas pyöritteli silmiään. ”Otetaan kisa kuka uskaltaa mennä kauimmaksi!” Veini ehdotti. Tytöt innostuivat ja ottivat asteittain kilpaa siitä, kuka uskalsi mennä kauimmaksi. Veini ja Michael juoksivat heidän peräänsä. Loppujen lopuksi nuoriso seisoi rajaa nähden siksakkisessa kuviossa aavikolla. ”No niin Niklas ja Daniel. Teidän vuoro,” Veini huusi kauimmaisena. ”Ei ne uskalla!” Hailey naurahti. ”Ai ei vai?” Daniel kysäisi. Daniel astui varovasti aavikolle. Hän käveli aavikkoa pitkin, kunnes alkoi epäröimään. Epäröidyttyään tarpeeksi hän pysähtyi. ”No niin Niklas sun vuoro!” Carolina huusi. ”Tää on huono idea!” hän jatkoi. ”Älä jatka samaa laulua!” Hailey marisi. ”Uskokaa, me jos ketkä joutuu… isooooon,” Niklas lopetti järkyttyneenä ja katsoi nuorten yli. ”Hei mitä auringolle tapahtui?” Evelyn kysyi. ”Toi tapahtui! Tulkaa pois sieltä!” Niklas huusi ja osoitti nuorisojoukon taakse. Valtava rantaraidereiden peltipurkki seisoi heidän takanaan. ”Rantaraiderit!” nuoriso huusi ja lähti juoksemaan kohti rajaa. Valitettavasti nuoriso joukko ei kauaksi ehtinyt, kun koirat saivat heidät kiinni. ”Katsokaa hiiripoikia!” yksi kuolasi. ”Anteeksi vaan, mutta mikä olet määrittämään meidät kaikki pojiksi?” Carolina ärähti. ”Ole hiljaa Carolina!” Niklas ärähti. ”Teistä saa hyvän palkkion!” toinen koira kuolasi. ”Joo niin varmasti… senkin iso lihava kuolaava kumisilmä!” Veini ärähti. Koira nuolaisi kuolansa suupielestä ja sai tytöt nyrpistämään nenäänsä. ”Mennäänpä sitten,” hän komensi ja jättilais purkki kääntyi ympäri. ”Mihin viette meidät?” ”Niin laskekaa meidät alas!” nuoriso kiljui robotin otteessa. ”Hiljaa!” koira karjahti.
Kova ääninen pamahdus ja kirkas välähdys sai nuoret pitelemään korviaan. Koirat katsahtivat ratsuaan, jonka kylkeen oli ilmestynyt valtava lommo. ”O-ouu,” he tokaisivat yhteen ääneen. ”Mikä se oli?” Evelyn kysyi pelästyneenä. ”Minäpä kerron… katsokaa!” Niklas totesi ja osoitti horisonttiin. ”Meidän pelastajat!” tytöt hihkaisivat. ”Tai pahempaa… meidät ikuiseen kotiarestiin määräävät,” Niklas huokaisi. ”En minä näe isän moottoripyörää!” Daniel pohti. ”En minäkään!” Carolina jatkoi. ”Mikä helpotus!” Niklas nälvi ja heilutteli käsiään. Muu nuoriso mulkaisi nuorukaista. ”Aaah!” jokainen huusi yhteen ääneen, kun raiderit päästivät heistä irti ja lähtivät karkuun, kun vastarintaliike läheni heitä. Nuoret seisoivat yhdessä rykelmässä, kun heidän ympäriltään ajoi useampi vapaustaistelija. ”Tulta vapaustaistelijat!” huusi yksi vapaustaistelija ja sai aikaan ison pommituksen raidereita kohden. Ilon kiljahduksen kantautuivat vuoren takaa, kun vapaustaistelijat olivat saaneet koirat pakenemaan. ”Sillä lailla!” Evelyn huokaisi. ”No katsos vaan, täällähän on tuttuja!” kuului heidän takaansa. Kaksi moottoripyörää oli pysähtynyt heidän taakseen. Nuoret katsahtivat nopeasti toisiaan, hieman häpeissään. ”Me ei jäädä kiinni!” Niklas kuiskasi toistaen siskoaan kädet puristuksissa edessään. Hailey mulkaisi nopeasti veljeään vihaisena. Moottoripyörä kaksikko otti kypärät päästään. ”Miihkali ja Rontti!” Evelyn ja Daniel huokaisivat yhteen ääneen. ”Nyt ainakin ollaan pulassa!” Niklas tokaisi. Hailey ei jaksanut kuunnella veljensä marinaa enempää ja astui tämän jalanpäälle. ”AU!” poika karjahti. ”Mikäs teidät tänne tuo?” Michael yritti keventää tunnelmaa. Rontti ja Miihkali tosin eivät näyttäneet tyytyväisiltä. ”Kyytiin. Nyt!” Miihkali käski ja nuoriso teki työtä käskettyä. Muutama moottoripyöräilijä oli jäänyt kaksikon seuraan ja antoivat moottoripyörien boksista heille kypärät. Nuoriso jengi nousi vähin äänin kyytiin. Rontti ja Miihkali lähtivät kuljettamaan heitä vastarintaliikkeen päämajalle. ”Hei tota…” Hailey aloitti. ”Mitä?” Miihkali kysyi hänen edestään. ”Aavikon raja on toisessa suunnassa!” tyttö vihjasi toiseen suuntaan viitaten. ”Älä huoli! Meillä on oikea reitti kyllä!” mies totesi hänelle. Hailey näytti huolestuneelta. ”Viettekö meidät kotiin myöhemmin?” Veini kysyi. ”Katsotaan sitä sitten,” Rontti vastasi luomatta katsettakaan häneen. Hetken päästä moottoripyöräilijät pääsivät päämajalle. He parkkeerasivat pyöränsä ja auttoivat nuoret pois niiden päältä. Tytöt ristivät kädet eteensä ja katselivat ympärilleen. Heidän vanhempiensa työpaikka oli samaan aikaan hyvin kiinnostava, mutta erittäin ahdistava. Tai ahdistavan siinä, mielessä että nuoret pelkäsivät jäävänsä kiinni. ”Me palataan kohta! Voitte odottaa pääovien edessä!” Rontti vihjasi ja osoitti nuorille suunnan. Nuoret kohauttivat olkapäitään ja lähtivät kohti pääovia.

”Me ollaan pulassa vielä!” Niklas huokaisi. ”Tuota sinä jaksat kyllä hokea!” Hailey ärähti. ”Niin just Niklas! Ei Rontti tai Miihkali meitä käräyttäis!” Michael yhtyi siskoonsa. ”Ei ehkä ne, mutta me kyllä!” Niklas pyöritteli silmiään. ”Mitä sää tarkoitat?” Evelyn kysyi. Niklas nosti sormensa heidän ohitseen. Nuoret katsoivat ensin hämillään Niklasta ja tämän jälkeen kääntyivät hitaasti ympäri. ”Voi luoja!” Hailey parahti, kun havaitsi kauempana seisovan isänsä. ”Me ollaan pulassa!” Carolina huokaisi samaan kuoroon liittyen, kuin Niklas.
Prätkähiiri porukka keskusteli keskenään. He kinasivat selkeästi jostain ja Moto nosti katsettaan ystäviensä ohi. Hänen ilme vakavoitui entisestään. ”Ööö kaverit,” hän tökki ystäviään. ”Mitä?” Turbo kysyi. Moto nyökkäsi miehen ohi ja sai heidän huomionsa lapsiinsa, jotka heiluttivat heille vaivalloiset ilmeet kasvoillaan. ”Mitä ihmettä?” mies kysyi. Vanhemmat kävelivät lastensa luokse. ”Mitä ihmettä te täällä teette?” Milva kysyi hämillään. ”Samaa voisin kysyä omilta muksuiltani?” Turbo hymähti tyytymättömänä. ”Hengaillaan!” Hailey hihkaisi leveä hymy kasvoillaan. ”Mitä täällä tapahtuu?” kuului jostain tytön äidin ääni. Hailey katsoi huolestuneena isoveljeään, joka nosti katseensa muualle. Minni astui ystäviensä viereen ja katsoi lapsiaan. ”Mitä te täällä teette?” nainen kysyi hämmentyneenä. ”Väittävät hengailevansa,” Vinski toisti Haileyä. ”Mutta miten pääsitte tänne?” Santtu kysyi huolestuneena. ”Saatiin kyyti!” Carolina liittyi ystäväänsä. ”Keneltä?” prätkähiiret kysyivät samaan aikaan. Nuoret kääntyivät tulosuuntaansa ja kuinka ollakaan samasta suunnasta tulivat, myös Miihkali ja Rontti. Vanhemmat puristivat kätensä tiukasti eteensä ja katsoivat ystäviään.

Miihkali ja Rontti kävelit ystäviensä luokse ja ihmettelivät heidän outoa käytöstänsä. ”Ollaanko me tehty jotain?” Miihkali kysyi. ”Miksi toitte nuoret tänne?” Turbo kysyi ja sai kaksikon katsomaan toisiaan. ”Totta kai me tuotiin,” Miihkali hieman ärähti. ”Mutta nuoret tulevat tänne ainoastaan meidän kanssamme ja se on sovittu juttu,” Moto jatkoi. ”Niin varmasti onkin,” Rontti tokaisi. ”Mutta vielä harvemmin heitä joutuu pelastamaan rantaraidereiden kyydistä,” Miihkali täydensi Ronttia. ”Rantaraidereiden kyydistä?” Milva kysyi ja katsoi poikaansa huolestuneena. Hailey ummisti silmänsä tiukasti. ”Mitä te niiden kyydissä teitte?” Moto kysyi. ”Ei he varsinaisesti olleet kyydissä. Ennemmin vankeina,” Rontti tarkensi. ”Vankeina?” vanhemmat parahtivat yhteen ääneen. Minni näytti mietteliäältä. ”Oletteko kunnossa?” Santtu kyseli tyttäriltään ja pojaltaan. Milva ja Motokin olivat huolissaan lapsestaan. ”Ollaan ollaan,” ”Jea ei huolta,” lapset vakuuttelivat. ”Missä olitte ennen, kuin raiderit veivät teidät?” Minni kysyi. Hailey tunsi kuinka, hänen äitinsä kylmä katse oikein porautui tähän. ”Aavikon rajalla!” Veini möläytti ja sai ystäviensä vihaiset katseet itseensä. ”Kiikissä,” Niklas totesi edelleen muualle katsellen. ”Aavikon rajalla?” Minni älähti ja katsoi lapsiaan pettyneenä. ”No ei varsinaisesti…” Hailey änkytti. ”Älä valehtele enempää, kun olette jääneet kiinni jo!” Minni keskeytti tyttärensä. Nuoret painoivat katseensa alas. ”Te menitte aavikon rajalle, vaikka nimenomaan kielsin teitä!” nainen jatkoi. Hänen äänestään pystyi havaitsemaan pettyneisyyden ja huolen saman aikaisesti. ”Ollaanko me pulassa?” Daniel kysyi huolestuneena. ”Oi kyllä!” vanhemmat totesivat vakavissaan yhteen ääneen. ”Te odotatte sisällä siihen asti, kunnes me lähdetään kotiin!” Minni osoitti sisätiloja sormellaan. ”Entäs meidän pyörät?” Veini kysyi. ”Voi älkää huoliko, kyllä ne haetaan!” Vinski ärähti ja sai lapsiinsa vauhtia.

Nuoret kävelivät nolostuneina ja nöyryytettyinä sisälle. ”Hieno homma Hailey!” Niklas hymähti. ”Miten niin?” Hailey ärähti. ”Koko loisto idea oli sinulta ja Carolinalta peräisin!” Niklas jatkoi. ”Kuule olisit jäänyt kotiin sitten, jos olet tuollainen nynnerö,” Hailey mulkaisi veljeään, joka istui pöydän ääreen vihoissaan. ”No kaverit! Vuoden kotiaresti odottaa! Oli hienoa tuntea teidät!” Carolina huokaisi. ”Ole hiljaa!” nuoret huusivat. He mulkoilivat toinen toisiaan eikä puhuneet sanallakaan kenellekään. Muutamaa tuntia myöhemmin, prätkähiiret keräsivät omat lapsensa ja lähtivät ajamaan kohti omia kotejaan. He olivat keskustelleet pitkään ja hartaasti siitä, miten nuoria tulisi rangaista. Minni oli pohtinut jälkikäteen, myös miehensä kanssa miten saisi päättäväisen tyttärensä kuriin. Koska tämä selkeästi oli yksi jengin johtaja, yhdessä Carolinan kanssa. Evelyn ja Niklas pyrkivät olemaan järjenääni jengissä. Michael, Daniel ja Veini vain yleensä seurasivat vanhempien sisaruksiensa perässä ajattelematta seurauksia ollenkaan. Kotimatka autoissa oli hyvin hiljainen. Niklas istui etupenkillä äitinsä vieressä ja pystyi aistimaan tästä sisällä kuohuavan vihaisuuden. Hailey katseli ulos ikkunasta ja Michael oli lähellä itkua. Nuorten ei ollut tarkoitus aiheuttaa pettymystä vanhemmilleen.

Jokaisen nuoren kodissa kaikui kysymykset. ”Miksi teitte noin typerän tempun?” ”Ettekö ajatelleet seurauksia laisinkaan?” ”Mitä olisi käynyt, jos raiderit olisivat vieneet teidät?” ja ”Kenen koko idea ylipäätänsä oli?” Kukaan heistä ei olisi halunnut ilmiantaa ketään ja vanhempien saarnan aikana nuoriso oli hyvin hiljaista. Milva ja Moto olivat istuttaneet poikansa sohvalle, sillä aikaa kun pariskunta itse istui viereissä huoneessa keskustellen. ”Mitä me tehdään?” Milva tuskaili. ”Mää en jaksa uskoa, että Daniel olisi idean takana,” Moto tuumaili. ”En minäkään. Pitäisikö soittaa Minnille tai Santulle,” Milva ehdotti. ”Minkä vuoksi?” Moto kysyi ja katsahti vaimoansa. ”Jos he olisivat saaneet, jotain irti nuoristaan?” Milva pohti ja laski kätensä miehen käden päälle. ”Ettei tule turhia syytöksiä ketään kohtaan,” hän jatkoi. ”Mmmm,” Moto hymähti ajatuksissaan. Milva hieroi kevyesti miehen kättä ja nousi seisomaan. Hän käveli olohuoneen poikki. ”Mihin menet?” Daniel kysyi pelokkaana. ”Soitan muutaman puhelun,” Milva vastasi tyynesti. ”Olenko pulassa?” poika jatkoi. ”Katsotaan,” Moto vastasi poistuen kanssa huoneesta. Daniel näytti entistä pelokkaammalta.

Samaan aikaan Minnillä ja Turbolla. Pariskunta oli istuttanut nuorensa keittiön pöydän ääreen. Niklas mulkoili Haileyä ja toivoi, että tämä kertoisi kaiken, koska vanhempien piinapenkki tuntui kamalalta. Hailey selaili puhelintaan ja Michael piti katseensa tiukasti maassa. Minni nojasi keittiön saarekkeeseen ja Turbo talon tukipilariin. Turbo kiinnitti huomiota tyttärensä välinpitämättömään asenteeseen ja nappasi puhelimen tältä pois. ”Hei!” tyttö älähti. ”Nyt olisi hyvä hetki alkaa puhumaan!” mies ärähti ja sai tyttärensä suuttumaan. ”Puhelinta on ihan turha kaivata sitä ennen takaisin!” mies jatkoi ja laski puhelimen saarekkeelle. ”Mistä me puhutaan?” Hailey nälvi ja sai vanhempiensa tiukan mulkaisun. ”Te menitte luvatta juuri sinne, minne olemme kieltäneet teitä menemästä!” Turbo aloitti. ”Entä sitten!” Hailey tokaisi välinpitämättömästi. ”Kenen idea oli?” Turbo tivasi ja katsoi tytärtään. Jälleen kerran nuoriso hiljeni. Puhelimen soiminen sai heidän huomionsa. ”Minä menen!” Minni huokaisi. Turbo piti silmällään nuoriaan. ”Niklas?” hän kysyi ja sai esikoisensa katsahtamaan tätä. ”Mää en tie. Mut vedettiin mukaan vain tähän,” poika vastasi ja veti katseensa takaisin maahan. ”Vai niin?” mies hymähti tyytymättömänä. ”Michael?” mies jatkoi katsoen toista poikaansa. Tai oikeastaan hänen takaraivoansa. Michael katsoi pelokkaana sisartaan, joka mulkoili vain tätä. Hänen siskonsa painostus tuntui pahalle ja poika rupesi vain nyyhkyttämään. 13-vuotiaalle tilanne oli kumminkin rankka ja siskon asenne häntä kohtaan ei helpottanut yhtään. ”Mitä sää pillität?” Hailey kysyi tympeänä. ”Lopeta Hailey!” Turbo komensi ja astui poikansa taakse hieromaan tämän selkää kevyesti. ”Kiitos soitosta. Palataan myöhemmin asiaan vielä,” Minni päätti puhelun eteisessä. Nainen käveli takaisin keittiöön ja näki nyyhkyttävän poikansa. ”Mikä täällä on hätänä?” Minni kysyi ja laski kätensä tämän olkapäille. ”Taitaa Michael olla syytön?” Turbo pohti ja katsoi vaimoaan. Michael pyyhki kyyneleitään kasvoiltaan. Minni katsahti myös miestään ja nyökkäsi vaimeasti. ”Michael sää voit mennä omaan huoneeseesi,” Minni huokaisi ja sai vanhemmat lapsensa katsomaan hämmentyneinä ensin toisiaan, jonka jälkeen vanhempiaan. Michael nousi tuolista varovasti ja pyyhki kyyneliään vielä mennessään huoneeseensa. Minni ja Turbo puristivat kätensä eteensä ja katsoivat sisaruksia. ”Hailey näyttää siltä, että on varmasti jotain kerrottavaa?” Turbo kysyi. Hailey puristi kädet eteensä ja katsoi vain pöytää.

”Okei kiitos soitosta,” Santtu lopetti puhelun ja istui sängylle. Vinski saapui, myös paikalle. ”Kuka se oli?” mies kysyi. ”Milva,” Santtu huokaisi. ”Mitäs Milva?” mies kysyi ja oikaisi itsensä sängylle. ”Hän epäilee, ettei Daniel ole syyllinen ideaan ja kysyi ollaanko saatu omista kakaroista mitään irti,” nainen huokaisi ja kävi miehen viereen. ”Ja oli kuulemma soittanut Minnillekin jo,” Santtu jatkoi. ”Ja?” Vinski henkäisi. ”Milvan teoria siis on, että jengin nuorimmat jäsenet eivät ole keksineet ideaa,” Santtu kertoi ja nousi istumaan. ”Eli Veini, Michael ja Daniel on syyttömiä siihen, että he menivät aavikolle?” Vinski kysyi ja sai naisen nyökyttelemään. ”Eli idea luultavasti oli…” Vinski aloitti. ”Carolinan ja Haileyn,” Santtu päätti miehensä lauseen ja katsoi tätä silmiin. ”Mikä yllätys,” mies naurahti ja sai naisen suukottamaan tätä. ”Mennään selvittämään asia,” Santtu tokaisi ja taputti miehen reittä. Santtu avasi makuuhuoneen oven ja käveli kohti olohuonetta. ”Carolina tänne!” Vinski huusi Santun perästä. Hetkeen ei kuulunut mitään, kunnes ovi aukeni ja Carolina käveli olohuoneeseen. ”Mitä?” tyttö töksäytti. ”Me tiedetään ne kaksi, jotka sai loistoidean mennä aavikon rajalle,” Vinski aloitti. ”Ja sai, myös kiristettyä siihen muun jengin mukaan,” Santtu päätti ja katsoi tytärtään. Carolinan ilme muuttui tiukasta, hämmentyneeksi. ”Ei me ketään kiristetty!” hän möläytti huolestuneena. ”No hyvä tietää,” Santtu hymähti tyytyväisenä. ”Toivottavasti sun rikoskumppani saa yhtä hyvän rangaistuksen, kun sinä,” Vinski totesi tyytyväisenä. Carolinan ilme näytti nyt pelokkaalta. ”Mitä?” hän kysyi. ”Voit mennä huoneeseesi. Keskustelemme Haileyn vanhempien kanssa siitä mikä olisi hyvä rangaistus teille,” Santtu sanoi. Carolina oli entistä hämmentyneempi. ”Voit odottaa huoneessasi sen aikaa,” Vinski vinkkasi tytärtään lähtemään. Carolina kääntyi hitaasti ympäri ja lähti omaa huonettaan kohden. Hän ei voinut uskoa sitä mitä vanhemmat olivat juuri sanonut. ”Mää soitan Minnille,” Santtu tokaisi. ”Selvä se söpöliini,” Vinski kannusti.

Niklas ja Hailey istuivat edelleen ruokapöydän ääressä. Minni ja Turbo oli käskenyt heitä olemaan liikahtamattakaan, ennen kuin olivat kertoneet mistä idea oli tullut. ”Et sitten ilmiannakaan, vaikka niin uhosit,” Hailey kuiskasi veljelleen. ”Haluan, että opit vastuunotosta jotain,” Niklas tyrmäsi ja sai sisarensa hiljenemään. Niklas oli erittäin vihainen siitä, että sai aina olla sisarensa pelastaja joka asiassa. He käänsivät katseensa eteiseen, kun puhelin alkoi soida uudemman kerran. ”Joku on kertonut,” Niklas kuiskasi. ”Michael pääsi kuin koira veräjästä, kun tirautti pari krokotiilin kyyneltä,” Hailey kiukkusi. ”Michael on syytön ja sinä tiedät sen,” Niklas ärähti. Samaan aikaan, myös ovikello soi. Turbo avasi oven, jonka takana seisoi tuttu raita hiuksinen mies, mukanaan pieni hiiripoika. Poika piti miehen sormesta tiukasti kiinni. ”Hei Jeremi ja… Miihkali,” mies tervehti pikkumiestä, jonka jälkeen ystäväänsä. ”Terve,” Miihkali naurahti. ”Mikäs teidät tänne tuo?” Turbo kysyi. Jeremi rohkaistui hieman ja ojensi miehelle käsiään, joka nosti tämän syliinsä. ”Ollaan oltu ahkeria tänään poitsun kanssa,” Miihkali aloitti. Jeremi oli samanvärinen ruskeaverikkö, kuin isänsä, vaaleilla vehnän värisillä hiuksillaan. ”Ootteko?” Turbo kysyi osoittaen kysymyksen sylissään olevalle pienokaiselle. ”Jooo,” Jeremi huusi ja nosti innoissaan kätensä. ”Jeeeee,” Turbo ilakoi ja kutitti pikkuista saaden tämän nauramaan. ”Ollaan viety jokaisen naperon pyörät oikeille omistajilleen aamun aikana,” Miihkali jatkoi ja lähti kohti autoa, jonka perässä olevassa kärryssä oli pari polkupyörää. ”Olisimme itsekin voineet pyörät hakea,” Turbo jatkoi ja lähti miehen perään. ”Tiedän. Soitin Moto-sedälle ja sovin asian jo hänen kanssaan, joten kaikki meni samalla kertaa,” Miihkali selitti ja sai miehen hyväksyvän nyökkäilyn. ”Mites täällä? Joko syylliset selvillä?” Miihkali kysyi. ”Epäilyksiä on, mutta yritetään puhelin välityksellä nyt selvittää asioita,” Turbo huokaisi. ”Ja mihin tulokseen olette tulleet?” Miihkali kysyi ja otti poikansa vastaan Turbon sylistä. ”Michael, Veini ja Daniel on syyttömiä, kun taas sitten Niklas, Hailey, Carolina tai Evelyn,” Turbo huokaisi. ”Isommat vieneet pieniä mukanaan,” Miihkali tokaisi ja sai Turbon hyväksyvän vastauksen. ”Turbo… ai hei Miihkali ja Jeremi,” Minni yhtyi kaksikon mukaan ulos. Minni suukotti hennosti Jeremin kättä, joka velmuili naiselle. ”Kuka se oli?” Turbo kysyi. ”Santtu,” Minni vastasi kysymykseen. ”Ja?” Turbo ja Miihkali kysyi samaan aikaan. Minni katsoi kaksikkoa leveästi hymyillen. ”Carolina myönsi. Epäsuorasti, mutta myönsi,” nainen hymähti. ”No se ei ollut yllätys,” Turbo hieroi niskaansa. ”Ei. Eikä se, että Carolinan rikoskumppani on Hailey,” Minni huokaisi. ”No ei sekään ole yllätys,” Miihkali naurahti. ”Ei tosiaan,” Turbo täydensi. ”Santtu ja Vinski tulevat Carolinan kanssa tänne. Mietitään yhdessä heille rangaistus,” Minni vastasi poistuen takaisin sisälle. ”Heippa Jeremi!” Minni vilkutti pikkuiselle, joka heilutti takaisin. ”Odota vaan, joskus sääkin olet tässä tilanteessa,” Turbo naurahti ja iski miestä selkään. ”Kiitti,” Miihkali vastasi. Miihkali laski poikansa sylistään ja auttoi Turboa nostamaan polkupyörät peräkärrynkyydistä pois.

Minni toisaalla käveli takaisin keittiöön ja sai sisarukset katsahtamaan kysyvästi tätä. ”Hailey!” Minni aloitti tyytymättömänä. ”Niin?” tyttö kysyi. Hetken istuminen keittiönpöydän ääressä oli saanut hänet hieman vastaanottavaisemmaksi. ”Menet olohuoneeseen istumaan,” nainen vinkkasi olkansa yli. Hailey ei uskaltanut väittämään vastaan tai edes kysymään miksi ja siirtyi vähin äänin olohuoneen puolelle. Niklas katsoi kysyvänä vielä äitiään. ”Sinä voit mennä omaan huoneeseesi. Kysy samalla, miten pikkuveljesi voi,” Minni totesi ja poistui olohuoneeseen. Niklas nousi hieman hölmistyneenä ylös ja suuntasi yläkertaan. Turbo asteli, myös sisälle ja katsoi poikaansa, joka juuri kiipesi rappusia ylös. ”Mitä me odotetaan?” Hailey kysyi varovaisesti. ”Santtua ja Vinskiä,” Turbo töksäytti ja istui nojatuoliin. Hailey huokaisi syvään ja nojautui sohvan selkänojaa vasten.
Ei aikaakaan, kun pariskunta saapui tyttärensä kanssa heidän luokseen. Hailey katsahti eteiseen ja näki ystävänsä astuvan talon sisälle. He hymyilivät vaisusti toisilleen. ”Tervetuloa. Ole hyvä Carolina ja istu ihmeessä sohvalle,” Turbo tokaisi. Carolina istui ystävänsä viereen. ”Onko teillä jotain sanottavaa?” Minni kysyi, kun Vinski ja Santtukin oli astellut olohuoneeseen. ”Kumman hiljaisia nämä meidän tytöt tällä hetkellä,” Turbo hymähti veikalleen. ”Joo ei ole hetkeen ollut ihan näin hiljaista,” mies vastasi ja katsoi ystäväänsä. ”Me tiedetään, että koko aavikolle meno oli teidän ideanne,” Santtu astui Minnin viereen. Kaverukset katsahtivat toisiaan surkeina. ”Ja kaiken kukkuraksi, kiristitte mukaanne sisaruksenne ja ystävänne,” Minni vastasi. ”Ei me kiristetty ketään mukaan,” Hailey tokaisi tympeänä. ”Oli miten oli,” Vinski totesi. ”Ideanne oli huono ja erittäin vaarallinen. Johdatitte itsenne sekä toiset vaaraan, vaikka äitisi varoitti teitä,” Turbo selitti katsahtaen tytärtään. Tytöt painoivat katseensa maahan. ”Anteeks,” Carolina valitteli. ”Samoin,” Hailey totesi periksi antaen. ”Te olette fiksuja tyttöjä, mutta yhdessä saatte todella typeriä päähän pistoja,” Santtu vastasi helpottuneena. ”Kuinka pulassa me ollaan?” Hailey kysyi. ”No me ollaan varmasti kaikki sitä mieltä, että teitä tulee rangaista,” Turbo käveli olohuoneessa kädet puristuen eteensä. ”Todellakin,” Vinski täydensi häntä. ”Ei mitään ylimääräistä kahteen kuukauteen,” Santtu ehdotti. ”Kuulostaa liian helpolle vielä,” Turbo tuumasi. ”Alku on hyvä. Lisäksi teidät viedään ja haetaan koulusta, teette läksynne valvotusti ja ette poistu kotoa minnekään,” Minni jatkoi. ”Lisäksi, ei telkkaria, pelikonsoleita tai puhelimia,” Santtu päätti ja sai Minnin nyökyttelemään. ”Ei!” tytöt huokaisivat yhteen ääneen. ”Meillä oli suunnitelmia viikonlopulle,” Hailey henkäisi. ”Saatte unohtaa ne… etenkin motocrossin koeajon, johon et ollut alkujaankaan menossa,” Turbo arvasi tytön menon viikonlopulle. Hailey huokaisi syvään. ”Kaiken lisäksi olette velkaa anteeksipyynnöt ystävillenne ja sisaruksillenne,” Vinski jatkoi. Hän muisti omasta nuoruudestaan, kuinka tärkeää oli pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. ”Carolina. Sun puhelin,” Santtu ojensi kättään. Carolina kaivoi farkkujensa taskua ja ojensi puhelimensa äidilleen. ”Lisäksi, vielä…” Minni aloitti. ”Kerro ihmeessä, tämä on jo kamalaa,” Hailey hymähti. ”Teidän viikkorahanne on pannassa seuraavan parin kuukauden,” naine jatkoi. Tytöt huokaisivat syvään. ”Te olette suoraan sanottuna meidän valvonnassa seuraavat kaksi kuukautta,” Turbo tokaisi. ”Kiva, ihan kun ette ylisuojelisi meitä jo tarpeeksi,” Hailey tuumasi tyytymättömänä. ”Se on vanhempien tehtävä Hailey,” Minni tokaisi tyynesti ja sai tyttärensä surkean katseen. Carolina hyvästeli ennen lähtöään ystävänsä ja pahoitteli tapahtunutta. ”Ollaan yhteyksissä,” Vinski vastasi ja iski nyrkillään Turbon nyrkkiä vasten. Mies nyökkäsi vaisusti. ”Hailey. Sulla on varmasti veljillesi asiaa,” Turbo kehotti. Hailey lähti kohti yläkertaa vanhempiensa saattamina. Hailey pyysi veljiltään takerrellen anteeksi ja halasi pikkuveljeään, jonka tempullaan oli saanut jopa itkemään. ”Hyvä Hailey,” Minni kehui, kun tytär poistui huoneesta. ”Sitten omaa huonetta kohden,” Turbo tokaisi. ”Joo mää tiedän,” tyttö huokaisi. ”Äläs laita ovea vielä kiinni,” Turbo esteli. ”Miksi?” Hailey kysyi. ”Saat soittaa talon puhelimesta Danielille, Evelynille ja Veinille,” mies kertoi. Hailey huokaisi syvään. Minni oli alakerrasta hakenut tytölle puhelimen. Puhelut kestivät pienen hetken, koska anteeksipyyntö oli tytölle vaikea asia. Viimeisen puhelun jälkeen Hailey antoi vanhemmilleen puhelimen. ”Hyvä tyttö,” Minni kehui. ”Joo kiitti,” tyttö pyöritteli silmiään ja sulki oven hänen ja vanhempiensa välistä. Hän nojautui ovea vasten ja huokaisi uudelleen syvään. Hän käveli sängylleen ja nappasi pehmolelunsa syleilyynsä. Hänen olonsa oli kurja. Tyttö oli nyt todellisessa otteessaan vanhempiinsa.

”Ihan totta miksi en voi mennä koulubussilla?” Hailey intti ja juoksi äitinsä perässä, joka kasasi tavaroitaan kasaan. ”Koska sinulla on rangaistus, jonka saat luvan suorittaa kunnialla loppuun,” Minni käännähti tytärtään päin. Hailey katsoi äitiään vihaisena. ”Ihan turhaan mulkoilet minua, jos sinä olet tehnyt väärin,” nainen tiuskaisi ja jatkoi matkaansa tytön ohitse. ”Mutta tää on niin epäreilua. Kaikki muutkin oli mukana ja he eivät saaneet mitään rangaistusta,” tyttö jatkoi. ”Pue Hailey kengät jalkaan ja hae tavarasi ennen kuin myöhästymme kummatkin,” Minni huokaisi tytärtään kohden eteisessä. Hailey huokaisi, myös syvään apeissaan ja haki reppunsa portaiden juurelta. Minni katsoi tyttärensä perään ja puki samalla mustia saappaita jalkaansa. Niklas ja Michael olivat hypänneet hetki sitten bussin kyytiin. Minni ja Turbo oli katsoneet parhaaksi, että pojat menisivät erikyydillä ettei autokyyti tuntuisi palkinnolta heidän sisarensa rangaistuksen rinnalla.

Automatka oli hiljainen koululle asti. Hailey nojasi käteensä ja katsoi ulos ikkunasta. Hänen äitinsä pysähtyi koulunportin eteen, jossa Auroora ystävineen seisoivat. Hailey huokaisi syvään. Hänen teki mieli paeta maanrakoon. ”Otahan reppusi ja mene kouluun. Isäsi hakee sinut iltapäivällä,” Minni tokaisi ja katsahti ranteessaan olevaa kelloa. ”Kiva kuulla!” Hailey nälväisi ja nousi auton kyydistä. ”Hyvää koulupäivää!” Minni huusi tytön perään ja lähti kohti omaa työpaikkaan. Hailey yritti kävellä huomaamattomasti Aurooran ohi. Tosin turhaan. ”Hei Thremes!” tyttö huusi Haileyn perään. Hailey kääntyi ympäri ja katsoi tuota tumman ruskeaa hiirityttöä. ”En voinut olla huomaamatta, että sinä tulit eri kyydilläsi kuin veljesi,” Auroora jatkoi. ”Entä sitten? Mitä meidän asiat ylipäätänsä sulle kuuluu?” Hailey töksäytti ja sai Aurooran naurahtamaan ja astumaan lähemmäksi Haileyä. ”Koko koulu tietää mitä sinä ja Carolina olette tehneet! Ja tiedämme, myös että olette seuraavan kaksi kuukautta vanhempienne lellipentuja,” Auroora naurahti kasvot hyvin lähellä Haileyn kasvoja. ”Me ei olla lellipentuja! Vaan nuoria, jotka kärsivät rangaistuksestaan tehtyään jotain vaarallista,” Hailey heilautti hiuksiaan ja suoristi Aurooraa vastaan itseään. ”Mitähän vaarallista muka teitte?” tyttö jatkoi. ”Sano itse. Koko kouluhan tietää mitä olemme tehneet,” Hailey haastoi Aurooraa. ”Jotain, että vanhempanne sai teidät kiinni alueella, jonne ei saisi edes mennä,” Auroora naurahti. ”Siinäkö kaikki? Me kuule mentiin aavikolle ja valitettavasti jouduttiin rantaraidereiden ansaan,” Hailey naurahti ja puristi kädet eteensä. Aurooran ilme veti vakavaksi, mutta nosti hymyn hetken päästä.

”No vau. Onnittelut,” hän totesi. ”Kiitti,” Hailey hymähti. ”Mutta, jos haluat olla vielä hurjempi niin,” Auroora jatkoi ja mietti hetken. ”Niin?” Hailey kysyi hämmentyneenä. ”Uhmaat sun kotiarestiasi,” Aurooran suulle nousi ivallinen hymy, joka sai Haileyn vakavoitumaan. ”Tajuatteks te että mun vanhemmat tappaa mut, jos suostun tuohon ehdotukseen? Tai tajuatteko edes keitä vanhempani ovat?” Hailey kysyi huolestuneena. ”Kyllä tiedämme keitä vanhempasi ovat. Mut jos sua pelottaa kerran, niin ei sitten. Mutta jos jostain syystä muutat mielesi, niin lauantaina järjestän juhlat, joiden jälkeen olisi tarkoitus mennä katsomaan motocrossin koeajoja. Lisbet aikoo osallistua,” Auroora tokaisi katsahtaen musta-valkeaa ystäväänsä ja poistui paikalta. Hailey katsoi surkeana tytön perään. ”Osui ja upposi,” Hailey ajatteli ja korjasi reppua olallaan. Motocross on ollut laji, jota hän on halunnut pikkutytöstä asti harrastaa. Hailey muistaa, kuinka oli pikkutyttönä istunut isänsä moottoripyörällä, kun kilparadalla oli järjestetty teinipoikien motocross kisoja. Häntä ärsytti ettei isä luottanut tähän yhtään. Hän iski ärtyisenä repun maahan ja istui penkille.

”Hailey!” kuului kauempaa kahden tyttönuoren ääni. Valkeat tyttöhiiret puristivat hänet tiukkaan halaukseen. Hailey työnsi tytöt kauemmaksi itsestään. ”Hailey… et kai ole vieläkin vihainen siitä, että möläytin vanhemmille meistä?” Carolina kysyi. ”En… on vain yksi muu juttu,” Hailey huitaisi kädellään. ”Mitä juttu?” Evelyn kysyi huolestuneena. ”Lauantaina olis juhlat, jonka jälkeen jengi menisi katsomaan motocrossin koeajoja,” Hailey huokaisi. Kaksoset katsahtivat toisiaan, jonka jälkeen Haileya. ”Kai sää tajuat, että sun vanhemmat tuomitsevat sut koko iäksesi kotiarestiin, jos rikot tätä rangaistusta,” Carolina tenttasi. ”Joo tiedän, mutta en jaksa myöskään olla vanhempieni otteessa enää,” Hailey jatkoi. ”Ole onnekas, että edes meidän vanhemmat välittää meistä,” Evelyn kannusti ja laski kätensä ystävänsä olalle. Hailey huokaisi. Koulun kello soitti oppilaita sisään. ”Tee Hailey fiksu ratkaisu. Älä lähde hölmöileen, edes sun oman edun kustannuksella,” Evelyn jatkoi ja poistui kohti koulun sisätiloja. Carolina nyökkäili sisarensa ehdotukselle ja poistui tämän perään. Hailey huokaisi uudestaan ja keräsi tavaransa kasaan jatkaen matkaansa kouluun.

Koulupäivä kului puuduttavan hitaasti. Hailey pakkasi koulupäivän jälkeen kirjojaan kaappiinsa ja nosti reppuunsa kirjat joita kotona tarvitsisi. Hän nosti reppunsa olkapäälleen. Hän käveli koulun pihalla ja näki vastassaan tutun moottoripyörän kuskinsa kanssa, joka istui sivuttain moottoripyörän päällä. ”Mää unohdin muuten sanoa, että sun iskä on yksi kuumimmista vanhemmista mitä kuunaan on nähty,” Auroora kuiskasi tytön korvaan, ennen kuin kiiruhti koulubussin kyytiin. Hailey pyöräytti silmiään. Hänen isänsä ulkonäkö ei pelastanut sitä, että hän mahdollisesti asettaisi itsensä vielä pahempaan liemeen. ”Mites koulupäivä?” Turbo kysyi kädet puristuksissa. ”Olisi voinut olla parempikin,” Hailey hymähti. Turbo nousi seisomaan ja ojensi tyttärelleen kypärän. ”Sää otat mut moottoripyörän kyytiin, mutta et anna harrastaa motocrossia?” tyttö ivaili. ”Siinä on ero,” Turbo aloitti katsoen tytärtään alaviistoon. ”Mikä?” Hailey kysyi. ”Minä olen kuski, et sinä ja tällä matkalla ei ole motocross esteitä,” Turbo naurahti ja viittoi tytärtään istumaan moottoripyörän kyytiin. ”Mutta jos niitä esteitä tulee?” Hailey näsäviisasteli. Turbo istui tyttärensä eteen ja katsahti tätä. ”Kuten sanoin. Edelleen minä olen kuski,” mies jatkoi ja käynnisti moottoripyöränsä. ”Hei!” mies ääni keskeytti kaksikon matkan aloituksen. ”Tulitko Carolinaa hakemaan?” Turbo kysyi Vinskiä. ”No joo. Yritin huutaa sun perään, että tullaan yhtä matkaa, mutta et kuullut,” Vinski naurahti. ”Anteeksi siitä,” Turbo naurahti. ”Voidaanko mennä? Mulla on vielä pitkä tylsä päivä teidän kanssanne koettavana,” Hailey nojasi isäänsä. ”Me mennään,” mies naurahti ja iski nyrkkiä ystävälleen. ”Nähdään taas,” Vinski naurahti.

Turbo oli lähellä kotia, kunnes ajoi sen ohitse. Hailey katsoi hämmentyneenä selkänsä taakse jäävää omakotitaloa. ”Ööö isä… joko, et tiedä enää missä me asutaan tai ajoit vain huvin vuoksi talomme ohi,” tyttö huikkasi isälleen. ”Tiedän kyllä missä asumme. Menemme kauppaan auttamaan äitiäsi,” mies vastasi. ”Mutta mulla on läksyt tekemättä,” Hailey intti. Todellisuudessa hän ei vain halunnut olla vanhempiensa seurassa yhtään enempää kuin olisi pakko. ”Tiedän senkin ja ehdit tekemään ne hyvin valvotusti, kun pääsemme kotiin,” Turbo jatkoi ja sai tyttärensä ulvahtamaan tyytymättömänä. Turbo ajoi ison tavaratalon pihaan. Hailey laski kypärän moottoripyörän satulan päälle ja lähti kohti kauppaa. ”Toivottavasti äiti on jo täällä,” tyttö huokaisi ja sai isänsä tarraamaan tätä olkapäästä kiinni. ”Me voidaan aloittaa ostoksien haku, vaikka äitisi ei ole vielä täällä,” Turbo totesi ja nappasi ostoskärryt matkaan. Hailey puristi kädet eteensä. ”Olisin tosiaan halunnut nähdä sen, kun sinä, Vinski tai Moto elitte villiä elämää ilman, että työnsitte ostoskärryjä tai kurititte lapsianne,” Hailey seurasi madellen isäänsä. Turbo katsoi tytärtään kysyvästi viekas hymy kasvoillaan. Turbo kohotti etusormensa tyttärelleen. ”Kuule… mää sanon ettet olisi halunnut nähdä,” Turbo naurahti ja sai myös tyttärensä hymyilemään leveästi. ”Tässä asiassa olen samaa mieltä täysin isäsi kanssa,” Minni naurahti, myös kaksikolle ja otti tyttärensä hellästi kainaloonsa. Hailey pyöritteli vanhemmilleen päätään. ”No jatketaan tätä ihanaa kauppareissua sitten,” Hailey jatkoi ja lähti työntämään ostoskärryjä eteenpäin. Turbo nappasi vaimonsa kainaloonsa. ”Miten niin muka olet täysin samaa mieltä kanssani?” Turbo kysyi ja Minni irrottautui hänen otteestaan. ”Kulta… pakkohan mun on olla. Harva täysjärkinen ei hyppäisi syvään monttuun tai matkustaisi plutoon,” nainen antoi muutaman esimerkin ja sai Turbon nappaamaan tämän syleilyynsä, saaden naisen kikattelemaan. ”Hei pliis. Te nolaatte mut,” Hailey hymähti kauempaa. ”Varovasti. Meidän teini nolostuu,” Turbo jatkoi ja sai Minnin iskemään miestä vatsaan.

Samaan aikaan Vinskillä ja Santulla. Santtu kirjasi ruokapöydän ääressä tietokoneelleen inventaariota korjaamon tuotteista. ”Hei äiti!” Evelyn hymyili ja astui keittiöön. ”Hei kulta. Onko kaikki hyvin?” Santtu kysyi. ”Joo on. Mietin vain, voisitko heittää mut kirjastoon,” Evelyn pohti. ”Kyllä se onnistuu. Mutta miksi et mene pyörällä tai julkisella?” Santtu kysyi hämmentyneenä. ”Oletko nähnyt paljon ulkona tulee vettä?” Evelyn kysyi ja sai Santun nousemaan katsomaan ulkoilmaa, joka oli synkennyt ja nyt taivaalta tippui isoja sadepisaroita. ”No tuota en huomannut,” Santtu hymähti. ”Sitä se vanhuus teettää,” Evelyn tokaisi ja iski äitiään olkapäähän. ”Vanhuus? Kuule sinä kiusankappale,” Santtu henkäisi ja lähti jahtaamaan tytärtään leikkimielisesti takaa. ”Wohou tytöt tytöt,” Vinski henkäisi ja päästi tyttärensä ohitseen napaten tämän jälkeen Santun syleilyynsä. Santtu hieroi kevyesti miehen rintaa, joka suukotti naista. ”Tyttö sanoi minua vanhaks,” Santtu naurahti ja sai Vinskin katsomaan taakseen, kun tytär hymyili ovella leveästi. ”Julma temppu,” Vinski heristeli sormea tytölle. ”Mää olen puolen tunnin päästä valmis,” tyttö huikkasi ja sulki oven kiinni perässään. ”Valmis mihin?” Vinski kysyi. ”Kirjastoon,” Santtu naurahti. ”Pitääkö sinnekin nykyään valmistautua?” Vinski pohti ja sai Santun nauramaan. ”Luultavasti ajatteli inventaariotani,” Santtu totesi istuen ruokapöydän ääreen. ”ÄITI; ISKÄ?” Veini juoksi keittiöön hätiköiden. ”Wohou nuori mies,” Vinski tokaisi napaten pojan syliinsä ja nostaen tämän pöydän päälle. ”Hei! Ei elävää lihaa ruokapöydälle,” Santtu osoitti ja sai Vinskin nostamaan pojan tuolille. ”Mikä kiire Veini?” Santtu kysyi. ”Voinko mennä Danielille?” Veini kysyi, kun oli saanut hengityksensä tasaantumaan. ”Onko Milvalta tai Motolta kysytty?” Santtu kysyi. ”Ei vielä,” Veini pyöri tuolissa. ”Onko muita tulossa?” Vinski kysyi. ”Michael, jos se saa tulla?” Veini kohotti hartioitaan. ”Miksi Michael ei saisi mennä?” Santtu ihmetteli. ”Niin Carolina ja Hailey on kotiarestissa,” Vinski täydensi vaimoansa. ”Voitko soittaa Turbolle ja Motolle. Iskä pliis,” poika rukoili isänsä jaloissa. ”Milloin mun pojasta on kasvanut jaloissa matelija?” Vinski kysyi ja lähti hakemaan puhelintaan. ”Vinski!” Santtu torui miestään. ”Ei se mitään äiti. Iskällä on ollut aina iso ego,” poika totesi ja sai Vinski suun venähtämään melkein lattiaan ja Santun purskahtamaan nauruun. ”Kuulitko?” Vinski kysyi. ”Kyllä kuulin,” Santtu nauraessa edelleen ja pyyhkien silmäkulmiaan. ”Kuka siitä tuollaisen on kasvattanut?” mies pohti ja sai vaimonsa katsahtamaan tätä.

”Voinko äiti auttaa sinua?” Daniel kysyi ja juoksi kodinhoitohuoneeseen, jossa hänen äitinsä viikkasi vaatteita. ”Mitä tahdot Daniel?” Milva kysyi ja katsoi hymyillen poikaansa. ”Auttaa?” poika totesi levitellen käsiään. ”Voit laittaa valkoisen pyykin koneeseen, kun kerran avuksi haluat olla,” Milva heltyi ja ohjeisti poikaansa. ”Koska Eeli tulee kotiin?” Daniel kysyi hieman alakuloisena. ”Sitten, kun hänen vaihto-oppilasvuotensa loppuu,” Milva kertoi. ”Kauan se kestää. Eeli on ollut ikuisuuden pois,” Daniel jatkoi ja laittoi pesukoneen luukun kiinni. Milva astui poikansa viereen ja silitti tämän päätä hellästi. ”Odottavan aika on pitkä kulta… ja älä huoli. Kyllä Eeli kotiin tulee,” Milva jatkoi ja suukotti poikansa päälakea. Moto oli nojannut jo jonkin aikaan ovenkarmiin ja hymyili kaksikolle lämpimästi. ”Äitisi on oikeassa,” mies herätti kaksikon huomion. ”Tiedän. Mutta kaikilla muilla on sisarukset elämässään paitsi mulla,” Daniel puristi kädet eteensä. Moto nosti poikansa pesukoneen päälle ja sai myös Milvan silittämään poikansa selkää. ”Daniel rakas… vaikka Eeli ei ole konkreettisesti läsnä tällä hetkellä… niin ei hän ole sinua silti hylännyt,” Milva rohkaisi poikaansa. ”Niin… Mutta sun täytyy muistaa, että Eeli kasvaa kohti aikuisuutta, niin kuin sinäkin ja aikuisuuteen kasvaminen merkitsee myös sitä, että irtautuu pikku hiljaa perheestä ilman että unohtaa heitä,” Moto jatkoi. ”Eli Eeli ei hylkää mua?” Daniel kysyi hieman rohkeammin. ”Ei tietenkään. Meilläkin on Eeliä ikävä… mutta Eeli tulee kotiin kyllä,” Milva hymyili. ”Kiitos. Mulla on jo parempi mieli,” Daniel henkäisi ja halasi tiukasti vanhempiaan. ”Mukava kuulla!” Moto pörhensi pojan hiuksia. ”On mulla muitakin hyviä uutisia,” Moto jatkoi. ”Ai mitä?” Daniel kysyi innostuneena. ”Veini ja Michael on tulossa piristämään sun iltaa,” Moto kertoi. ”Mahtavaa!” Daniel huusi ja juoksi kodinhoitohuoneestaan kohti omaa huonettaan. Milva ja Moto naurahti pojan perään. ”Voinko auttaa rouvaa?” Moto kumarsi pienesti. ”Vaatteet on viikkaamatta,” Milva osoitti pinoa, joka häneltä oli jäänyt kesken. Moto katsoi hieman tyrmistyneenä vaimoaan. ”Sinä varmasti sitten huolehdit, että tuo punainen sukka ei tee mun kauluspaidoista vaaleanpunaisia?” Moto kysyi ja osoitti pesukoneeseen, jonka luukun läpi paistoi punainen sukka. ”Eikö vaaleanpunainen ole myös miehillä nykyään muotia?” nainen kysyi ja poisti sukan pois koneesta. ”Ehkä,” Moto sanoi ja suukotti vaimonsa poskea.

Daniel oli siivonnut huoneensa ennen, kuin Michael ja Veini saapui. ”Mitä me tehdään?” Veini kysyi. ”Ulkona sataa joten jalkapallosta on turha haaveilla,” Michael makasi lattialla. ”Tai säbästä,” Veini älähti. ”Kysytään äidiltä ja iskältä voidaanko pitää leffailta,” Daniel ehdotti. ”Kuulostaa hyvälle,” pojat tokaisivat lähes samaan aikaan. Pojat juoksivat olohuoneeseen, jossa hänen vanhempansa juuri olivat. ”Äiti, iskä. Voidaanko me katsoa leffaa ja tehdä poppareita, kun ulkona on huono sää. Eikä me keksitty mitään muutakaan tekemistä,” Daniel kysyi. Milva katsoi Motoa, joka nyökkäsi hyväntuulisena. ”Okei sopii, mutta koko iltaa ei katsota pelkkiä leffoja,” Milva totesi ja nousi auttamaan poikia tekemään poppareita. Daniel ja Michael auttoivat Milvaa tekemään poppareita, kun taas Veini valitsi Moton kanssa nuorukaisille sopivaa elokuvaa. ”Popparit on valmiita,” Daniel ja Michael tokaisi ja palasivat ison kulhon kanssa olohuoneeseen. ”Ja me saatiin leffa valkattua,” Veini naurahti tyytyväisenä. ”Ei muuta kuin leffa pyörimään,” Milva naurahti ja istui miehensä viereen. Juuri, kun elokuva oli alkamassa ovikello soi. Moto iski päänsä sohvan selkänojaan ja sai Milvan taputtamaan tämän polvea. ”Minä voin mennä. Jatkakaa te vain,” Milva naurahti ja nousi seisomaan. Hän käveli ulko-ovelle ja avasi oven. Hämmentyneeksi hän olisi voinut, vaikka pyörtyä. ”Ei voi olla totta?” Milva kysyi ja astui askeleen taaksepäin. ”Kuka siellä on?” Moto huudahti. ”Et ikinä arvaa?” Milva jatkoi ja käveli olohuoneeseen. Naisen vastaus sai kaikki hämmentymään ja katsahtamaan oven suulle, kun nuori mies astui olohuoneeseen. Nuori mies oli harmaa, jonka kevyesti lihaksikkaan kropan linja erottui pitkähihaisen alta. Moton ilme oli lähes yhtä hämmentynyt, kuin Milvan tai nuorten teinipoikien. ”Hei isä ja Daniel!” Eeli tokaisi leveästi hymyillen ja laski ison mustan laukkunsa lattialle. ”EEELII!” Daniel huusi innostuneena, jonka isoveli koppasi tämän syliinsä ja sai pikkuveljensä halaamaan tätä tiukasti.

Tää tarina on aivan loistava . Prätkisten teini-ikäisen jälkikasvun menoa hauska seurata. Toivon kuitenkin et Aurora saa jossain kohdassa oikeen kunnolla nenilleen. Tykkään.

Tää tarina on aivan huippu . Miks mulla on paha aavistus tästä mut toivotaan silti et Hailey saa asiansa kuntoon ja Auroora saa neniinsä. Tykkään

Juonen käänteitä odotellen

O-ou Hailey saa itsensä vielä pahempiin vaikeuksiin tuolla tempulla sanokaa mun sanoneen

Hailey on vähän omapäinen teini

Joo sen kyl huomaa

Osa 1

”Sää haluat mun tekevän mitä?” ”Heität mut sunnuntaina vaan Stadionin hiekkakentälle.” ”Etkö sää ole kotiarestissa?” Eeli kysyi ja katseli hämmentyneenä ystäväänsä. Hailey puristi kädet eteensä. ”Tämän jälkeen varmaan koko loppuelämäni ajan.” Eeli huokaisi ja käänsi selkänsä kotitalolleen. Hän nosti käden lanteilleen ja yritti siirtää katseensa jonnekin missä suunnilleen tiesi olevan taivaanranta, mutta todellisuudessa katseli vastapäädyn naapurin taloa. Hailey astui ystäväänsä lähemmäksi. ”Mää pyydän,” Hailey vakuutteli. ”Mää en kerro, jos et säkään,” hän jatkoi. ”Miksi sää teet tämän?” nuori mies kysyi. ”Koska haluan todistaa mun vanhemmille, että pärjään,” Hailey vastasi ärhäkästi. ”Eikö siihen ole muuta tapaa, kuin kapinointi?” Eeli mietti. ”Kyse ei ole kapinoinnista, vaan siitä että äiti ja isä huolehtii turhaan… Vaaralliseksikin todettu harrastus on turvallinen, kuhan sen tekee oikein,” Hailey selitti ja iski käsiään yhteen. ”Äääh… hyvä on, mutta miten? Edelleen olet arestissa ja jompikumpi vanhemmistasi on aina kotona vahtimassa,” Eeli tokaisi hyväksyvästi. ”Älä huoli… keksin kyllä jotain,” Hailey vastasi. ”Sää oot pahemman luokan rikollinen,” Eeli murahti ja lähti kotiaan kohti. ”Enkä ole,” Hailey älähti ja lähti nuorukaisen perään. ”Hyvä on… pikku rikollinen,” Eeli naurahti ja katsoi ivallisella hymyllä tyttöä. Hailey tönäisi ystäväänsä hyväntuulisena.

Sisällä talossa rävähti rehevä naurun räkätys. Hailey ja Eeli katsahtivat toisiaan. He kävelivät olohuoneeseen, jossa aikuiset viettivät aikaansa. ”Onko kaikki hyvin?” Santtu kysyi, kun näki kaksikon. ”Joo on… mihin muut menivät?” Hailey kysyi. ”Varmaan takaisin takapihalle,” Milva vastasi. ”Mites auto toimi?” Moto kysyi. Eeli laski avaimet eteisen pöydälle. ”Hyvin… ei kuulunut ainakaan mitään epämääräisiä ääniä. ”No jos jotain tulee, niin kuulut mun spesiaali asiakkaisiin,” Santtu vinkkasi hymyillen. ”Kiitti,” Eeli naurahti ja lähti Haileyn kanssa takapihaa kohden. ”Pidättekö Jereministä huolen sitten?” Miihkali huikkasi nuorukaisen perään. ”Joo,” Eeli vastasi reippaasti. Miihkali nukutti turvakaukalossa nukkuvaa nuorukaistaan. Vanhemmat seurasivat pienellä sivusilmällä nuoria. ”He suunnittelevat jotain? Vai epäilenkö turhaan?” Vinski pohti. ”Et totisesti,” Minni vastasi nopeasti. ”Kai mekin ollaan sen verran ovelia, että nuoret ei huomaa?” Milva kysyi ja katsoi mustahiuksista ystäväänsä. Minni nojasi nyrkkiinsä ja käänsi katseen ystäväänsä. ”Todellakin! Meidän tulee vain käyttäytyä samalla tavalla, kuin tähänkin asti,” Minni selitti ja suoristi itsensä miehensä viereen. ”Mitä jos nuoret huomaa?” Moto kysyi. ”Ei ne huomaa,” Santtu vastasi topakasti. ”Santtu on oikeassa. Ne on niin kiinni omassa suunnitelmassaan, että unohtavat laskea meidät pois yhtälöstä,” Turbo selitti. ”Kyllä he laskevat meidät, mutta unohtavat sen, että mekin osaamme laskea 1+1,” Minni naurahti ja katsoi miestään, joka hymyili tälle. ”Eli siinä missä nuoret laskevat meidät mukaansa… on meidän mahdollisuus tehdä oma suunnitelmamme,” Moto tokaisi. ”Kyllä,” Minni tokaisi. ”Ihan kuin ennen vanhaan raidereita tai plutolaisia vastaan,” Vinski tokaisi ja puristi kädet eteensä. ”Toimii nähtävästi omiin lapsiinkin,” Turbo naurahti ja sai muutkin hyvälle tuulelle.

Iltaa kohden prätkähiiret olivat vuorotellen lähteneet Moton ja Milvan luota. Turbon ja Minnin luona nuoriso oli mennyt takapihalle vielä pelailemaan, kun vanhemmat istuivat sohvaryhmällä lukemassa. ”Äitiiiiii,” Michael marisi ja iski itsensä äitinsä vastaanottavaan kainaloon. ”Mitä?” Minni kysyi ja silitti pojan selkää. ”Äiti mulla on nälkä!” Niklas ilmoitti ja astui olohuoneeseen. ”Samoin,” Hailey jatkoi ja astui veljensä viereen. ”Niin mullakin,” Michael sanoi ja nosti itsensä polvilleen. Minni katsoi huvittunut hymy kasvoillaan ensin lapsiaan ja sitten miestään. ”Juurihan te söitte,” Turbo naurahti ja jatkoi kirjansa lukemista. ”Isänne lapsia!” Minni naurahti ja sai Turbon mulkaisemaan vaimoaan. ”Ottakaa keittiöstä jotain,” Minni jatkoi. Nuoriso näytti nyrpeältä. Turbo nosti katseensa kirjasta, kun nuoriso ei liikkunut puoleen tai toiseen. ”No?” mies kysyi ja sai Minninkin huomion lapsiinsa. ”Voidaanko tilata jotain?” Hailey kysyi, kun veljet vetivät isän kysymykseen mykäksi. Turbo laski kirjansa ja katsoi vaimoaan. ”Iskä ja äiti pliis…” Hailey aneli. ”Me ei olla ikuisuuteen tilattu mitään,” Niklas jatkoi rohkeammin. ”Me voidaan katsoa samalla jotain leffaa,” Hailey kauppasi. ”Pidetään perheilta,” Michael hymyili innoissaan äidilleen, joka silitti tämän hiuksia. ”Mitä isä sanoo?” Minni kysyi ja katsoi Turboa. ”Perheilta kuulostaa kyllä houkuttavalle,” Turbo vastasi ja katsoi Minniä. ”Varsinkin jos se tulee lapsilta,” Minni vastasi ja katsoi lapsiaan. ”Suostutteko te?” Hailey kysyi. ”Päättäkää mitä haluatte syödä niin voidaan lähtee hakemaan,” Turbo sanoi ja lapset kiljahtivat onnesta. He juoksivat ulos suunnittelemaan ruokaa, jota halusivat syödä.

Eeli makasi sängyllään kädet pään alla ja katseli kattoa. Hän oli huolissaan siitä mitä Hailey toiminnallaan, itselleen oli aiheuttamassa. Eeli pohti joutuuko itse asiasta pulaan, jos auttaa tyttöä. Samaan aikaan puhelin soi. Eeli katsoi soittajaa innoissaan.  ”Celinaaaa… amusant de vous entendre,” Eeli hihkaisi onnessaan, kun oli hauska kuulla ystävästään. ”Eeli… ainsi que… Comment s`est passé le rapatriement?” Celina vastasi ihastuneena. Hän kysyi nuorukaiselta tämän kotiutumisesta, joka sai Eelin vakavoitumaan. ”Eeli? Tout va bien?” Celina kysyi tämän voinnista, kun hänen ystävänsä oli tavallista hiljaisempi. ”Oui!” Eeli vastasi hieman vastahakoisesti. ”Un autre de mes amis d’ici m’a demandé de faire juste quelque chose qui me cause des ennuis,” Eeli selitti. Hän kertoi Haileystä, joka pyysi pojan apua ja jonka seurauksena ystävä saattaa itsensä ainoastaan pulaan. Celinan hengitys kuului linjan läpi ja hän vaikutti pohtivalta. ”Eeli… vous êtes mon bon ami et le meilleur étudiant d’énhange que j’ai jamais rencontré,” Celina aloitti kertoen, kuinka hyvä ystävä Eeli oli ollut ja varmasti paras vaihto-oppilas, jonka oli koskaan tavannut. Sanat nousivat suoraan Eelin suulle hymynä. ”Merci,” Eeli sanoi väliin. ”Mais… Tu es un gars intelligent. Vous savez ce qui est bien et ce qui est mal. J’espère aussi que mes amis obtiendront l’aide de leurs parents,” Celina kannusti Eeliä pohtimaan kumminkin mikä on oikein ja mikä väärin. Celina tokaisi, että tässäkin asiassa ystävä saisi apua omilta vanhemmiltaan. ”C’est le problème,” Eeli vastasi ongelmasta. ”Quel problème?” Celina kysyi. ”Mona mi veut que personne ne sache. Pas même les parents,” Eeli selitti ettei kukaan saa tietää. Ei edes nuorten vanhemmat. ”Oooo Eeli… Vous aurez des ennuis. Même s’il est votre ami, vous n’avez pas à avoir d’ennuis,” Celina vastasi huolestuneena. Hän on huolissaan ystävästään, joka tulee olemaan pulassa. Celina kertoi myös ettei halua ystävänsä olevan pulassa, vaikka tämän kotikaupungissa oleva ystävä aiheuttaisi itsensä pulaan. ”Je sais. Je me demande encore ce que je vais faire,” Eeli vastasi kertoen pohtivansa vielä asiaa. Celina päästi hyväksyvän huokaisun. ”Super d’entendre,” Celina huokaisi. Eeli hymyili leveästi ystävälleen. He keskustelivat vielä hetken aikaa ja sai itseään rauhoiteltua.

Eeli päätti puhelunsa ystävänsä kanssa ja kiitti tätä juttu seurasta. Hetken aikaa hän jo kuvitteli, ettei voisi jo puhua asiasta kenenkään kanssa. Hän laski puhelimensa laturiin ja keräsi pesu kamojaan kasaa. Eeli sulki huoneen oven perässään. ”Kenen kanssa juttelit?” Milva kysyi Moton kainalosta, kun kaksikko katsoi televisiosta. ”Celina soitti,” Eeli sanoi ja poistui vähin äänin suihkuun. Milva katsoi hieman huolestuneena poikaansa, kun mies jatkoi television parissa. ”Käyttäytyikö Eeli sun mielestä jotenkin oudosti?” nainen kysyi ja suoristi itsensä miehen viereen. ”Vähän vaisu,” mies totesi ilmeettömänä. ”Moto!” nainen älähti. ”Hä?” mies kysyi ja sai Milvan tympeän ilmeen. ”Kuka on Celine?” Milva kysyi. ”Ai Celina?” Moto kysyi ja katsoi vaimoaan. ”Niin? Kuka hän on?” ”Hän oli Eelin ystävä… paikallinen siellä kaupungissa, jossa poika oli,” Moto selitti. ”Mutta tyttöhän puhuu ranskaa!” ”Niin puhuu Eelikin! Ja aika sujuvaakin,” mies naurahti. ”Onkohan heillä ryppy rakkaudessa?” Milva pohti. ”Käsitin Eelin puheista, että ovat ihan vain ystäviä,” Moto selitti. ”No joku tuota poikaa vaivaa,” nainen huokaisi. ”Eeli on aina ollut tunteilla elävä… huolestuu pienimmästäkin asiasta,” Moto vastasi ja kietoi naisen kainaloonsa.

Sunnuntai saapui nopeasti. Hailey makasi edelleen sängyssään syvässä unessa. ”Hailey… kello on lähes 12.00 nousepa ylös pikku hiljaa,” Turbo huikkasi ovelta. Hailey katsoi pöytäkelloansa ja kääntyi selälleen. Hänen suunnitelmansa oli edelleen auki siitä miten saisi Eelille ilmoitettua, että tarvitsisi tiettyyn kellon aikaan kyydin ajoradalle. Hailey nousi ylös ja hieroi silmiään kevyesti.
         Alakerrassa Minni siivosi eilisiltaisia pizza- ja hampurilaispakkauksia pois. ”Tarvitsetko apua?” Hailey kysyi ja sai äitinsä katsomaan tätä kysyvästi. ”Sinä? Haluat auttaa?” Minni naurahti. ”Eikö sais?” Hailey kysyi hymyillen äidilleen. Minni lopetti pöydän pyyhinnän ja kääntyi tyttärensä suuntaan. ”Mitä sää haluat? Tuskin ilmaiseksikaan haluat siivota?” nainen kysyi heilutellen rättiä kädessään. ”Eikö omaa äitiä saisi auttaa, että siitä tarvitsee maksaa? Hailey kysyi ja käveli saarekkeen toiselle puolelle. ”Hailey mää tunnen sut… joten anna kuulua,” Minni vaati ja jatkoi pöydän pyyhkimistä. Hailey huokaisi pienesti. Hänen äitinsä oli kova pala ja mietti, että olisiko ollut mahdollista kysyä ensin isältä. ”Kuhan haluan auttaa,” Hailey intti. Minni huokaisi, kun ei jaksanut tytön kanssa kinastella ja ojensi rätin tälle, jonka Hailey otti vastaan. Minni siirsi roskat ulos, kun Hailey puhdisti pöytä tasojaan. Niklas tuli takapihalta saman aikaisesti ja katsoi siskoaan kulmiensa alta. ”Yritätkö lyhentää kotiarestiasi?” Niklas kysyi. ”En! Autan vain muodonvuoksi äitiä,” Hailey vastasi. ”Tule trampalle, kun saat hommat valmiiksi,” nuorukainen sanoi ja sai siskonsa heittämään rätin tiskialtaaseen.

Evelyn luki etukuistilla kirjaansa, kun Vinski korjasi moottoripyöräänsä Santun kanssa. Carolina istui sisarensa viereen ja huokaisi syvään. ”Mikä on?” Evelyn kysyi nostamatta katsetta kirjastaan. ”Mää olen huolissani Haileystä,” Evelyn nosti katseensa kirjasta. Vanhemmat eivät ilmeisemmin kuulleet, koska kinastelivat jakoavaimesta. ”Ole hiljempaa… äiti ja isä ei saa tietää,” Evelyn kuiskasi. ”Musta tuntuu pahalle, että me ollaan puhuttu Haileyn asioista muille… hänen selkänsä takana,” Carolina ärähti ja siirsi hiuksiaan selän puolelle. ”Me autetaan sitä. Hailey on tasan niin jäärä, että se ei ota apua vastaan muuta kuin pakosti…” Evelyn ärähti ja laski kirjansa alas. Carolina painoi katseensa alas. ”Carolina… Hailey on kaunis, vahva, naisen alku… mutta tällä hetkellä niin pahasti koulukiusattu, että feeniksinkin nousee paremmin kuolleista, kuin Hailey kiusauskuopastaan,” Evelyn selitti. ”Me tehdään meidän ystävälle palvelus… mää haluan, että meidän koulu on toisiaan kiusaamisesta vapaata aluetta niin, kuin rehtorikin väittää. Ja se ei onnistu, jos Aurooraa ei panna kärsimään tyhmyydestään,” hän jatkoi. ”Olet oikeassa…” Carolina huokaisi. ”Minni ja Turbokin sanoi, että meidän tulee käyttäytyä vain normaalisti, kunnes maanantaina rehtori ottaa asian puheeksi Aurooran ja tämän vanhempien kanssa,” Evelynn tokaisi ja veti siskonsa kainaloonsa. ”Onko tytöt kaikki hyvin?” Santtu kysyi, kun tytöt halailivat toisiaan. ”Kaksosten herkkä hetki!” Evelyn huusi ja sai Carolinan naurahtamaan. Santtu pyöritteli tytöille päätään. ”Huh! Se oli lähellä!” tyttö huokaisi. ”Mutta mää kuulin kaiken!” kuului heidän pikkuveljensä ääni. He käänsivät päänsä ja näkivät Veinin roikkuvan kuistin kaiteella, ivallinen pikku pojan hymy kasvoillaan. ”Veini! Sää et saa kertoa kenellekään mistä me just Carolinan kanssa juteltiin,” Evelyn totesi kuiskaten. ”Mitä mää saan, jos oon hiljaa?” poika kysyi ja nousi kaiteen päälle käsiensä varaan. Evelyn nosti katseensa kattoon ja Carolinakin hieroi ohimojaan. ”Saat 5 suklaapatukkaa ja siivoamme Carolinan kanssa sun huoneen tällä ensi viikolla,” Evelyn ehdotti ja sai Carolinan katsomaan häntä ihmeissään. ”Ei kyllä suostuta!” Carolina totesi ja iski kätensä ristiin eteensä. Evelyn mulkaisi siskoaan. ”No siinä tapauksessa äidille ja isälle on paljon kerrottavaa, mitä ootte tehnyt ystävänne selän takana ja varsin heidän ystävien kanssa,” Veini totesi ja raaputti nenänvarttaan. Evelyn katsoi Carolinaa, joka huokaisi hyväksyvästi. Veinin suulle nousi hymy. ”Haluan mun suklaat tänään!” hän ilmoitti ja poistui paikalta. ”Älä mua katso, en saa lähteä kotoa mihinkään!” Carolina sanoi ja nosti kätensä pienesti ilmaan. Evelyn nappasi kirjan mukaansa ja heitti sen sisälle olevalle pöydälle. Hän nappasi rahapussinsa ja pyörän avaimet. ”Lähden käymään kaupalla,” tyttö hihkaisi vanhemmilleen. ”Ruoka-ajaksi kotiin,” Santtu huikkasi tytön perään.

Takaisin Turbolla ja Minnillä, kaksikko kirjoitti kauppalistaa. Lapset leikkivät ulkona saman aikaisesti. Minni katseli ajatuksissaan ulos ja näki lastensa iloiset ilmeet. ”Minnii… huhuu,” mies huhuili ja kurottautui naisen korvan vierelle. Minni pelästyi hieman ajatuksistaan ja silitti miehen poskea hymyillen. ”Niklas lopeta!” Hailey kiljaisi ulkona naurahtaen ja sai vanhempiensa huomion. ”Noi on kyllä sellainen kauhu trio, että välillä sydän hyppää kurkkuun,” Turbo naurahti. Minni hymähti vaisusti. ”Onko kaikki hyvin?” mies kysyi ja silitti naisen selkää. ”Olen huolissani Haileystä!” Minni vastasi ja piti katseensa tiukasti lapsissaan. ”Hailey saa apua! Ja me ollaan autettu häntä jo niin pitkälle, kuin pystymme,” Turbo kannusti. ”Tiedän, mutta mun sydän särkyi kun sain kuulla Haileyn koulukiusaamisesta. Tuo tyttö kärsii enemmän, kuin mitä tiesimme,” Minni vastasi ja katsoi hieman suruissaan miestä. Turbo silitti naisen käsivartta. ”Tiedän. Mustakin tuntui pahalle, kun sain kuulla meidän pikku tytön tilanteesta,” Turbo vastasi ja suukotti naisen päätä. ”Toivottavasti Auroorankin vanhemmat ymmärtävät tilanteen vakavuuden!” Minni totesi miehelleen. ”Toivotaan,” mies vastasi ja kaksikon välille laskeutui syvä hiljaisuus. ”Kirjotetaanko tää kauppalista valmiiksi?” mies kysyi hetken kestäneeseen hiljaisuuteen. Minni nyökkäsi hyväksyvästi.

Niklas nousi trampoliinilla seisomaan. ”Sää oot kamala isoveli!” Hailey henkäisi. Kumpikin oli hyvin hengästynyt ja Niklas auttoi sisarensa ylös. Michael potki jalkapalloa. ”Harjoitteletko edelleen Miksu?” Niklas kysyi ja nojasi polviinsa. Hailey pomppasi trampoliinilla niin, että isoveli menetti tasapainonsa. ”Hhahahha… joo. Mieluummin harjoittelen, kuin tulen teidän hullun kanssa trampalle,” Michael nauroi ja juoksi pallonsa perässä. Hailey katsoi veljeään, joka makasi trampalla mahallaan. ”Meidän pikkuveli kutsuu meitä hulluiks,” Hailey naurahti. ”Niin nähtävästi,” Niklas tokaisi ja nousi seisomaan. ”Lapset tulkaa lähdetään kauppaan!” Minni hihkaisi ovelta. Hailey näytti huolestuneelta. Hän ei edelleenkään ollut ilmoittanut Eelille mistä ja milloin hän voisi tulla tytön hakemaan. Niklas hyppäsi nopeasti trampoliinilta. Hänen taskustaan putosi hänen puhelimensa maahan suoraan trampoliinin alle. Hailey näki tämän ja nappasi puhelimen nopeasti ennen kuin hänen veljensä huomasi mitään. Nuorukaiset kävelivät sisälle. ”Voinko jäädä kotiin?” Hailey kysyi. Minni puristi kädet eteensä. Turbokin katsoi tytärtään kulmiensa alta. ”Mää en vain jaksa, lähteä kauppaan… mulla on muutama kouluhomma tekemättä,” tyttö vakuutteli. ”Sää tiedät, että meillä on täysi velvollisuus vartioida sun liikkeitä kotiarestin aikana,” Turbo vastasi. Hailey puristi kädet eteensä. ”Pientä luottoa. Te käytte kaupassa. Mitä mää tekisin muka sillä välin?” Hailey kysyi. Minni katsoi miestään, joka ei olisi halunnut antaa tyttärelleen periksi. ”En olis lusinut tähän asti kotiarestiani nätisti, jos olisin halunnut tehdä jotain typerää,” Hailey tokaisi. Minni antoi hyväksyvän nyökkäisyn tyttärelleen ja odotti Turbon mielipidettä. ”Ei mitään typeryyksiä sitten. Minä tarkistan henkilökohtaisesti ne kotitehtävät kun tulen,” mies totesi. ”Sopii,” Hailey myöntyi. Vanhempien ja veljien lähdettyä Hailey nosti laukkunsa ruokapöydälle. Hän kaivoi veljensä puhelimen taskustaan ja mietti hetken aikaa. Hänestä tuntui niin pahalta, kun joutui käyttämään perheensä tavaroita ilman lupaa.

Hän avasi veljensä puhelimen nopeasti. Hän laittoi normi viestin Eelille. Hermostuneena tyttö odotti pojan vastausta. Puhelimen piippaus sai tytön huomion. Eeli suostui hakemaan tytön läheiseltä huoltoasemalta, mikäli tyttö vain pääsisi sinne asti. Hailey vastasi Eelille tapaamispaikan olevan sopiva ja tulevansa sinne sovittuun kellon aikaan. Hailey nosti puhelimen ikkunan eteen olevalle ikkunalaudalle. Hän aloitti isänsä lupaamat kotitehtävät keittiönpöydän ääressä. Hän mietti vain tulevaa tapahtumaa ja siitä mitä tapahtuisi, kun kohtaa Aurooran kavereineen. Hänen paras ystävänsä Lisbet on kuitenkin ajanut pikkutytöstä asti, siinä missä Hailey on vain seurannut isänsä moottoripyörä elämäntyyliä. Hänen kotitehtävien teosta ei tuntunut tulevan mitään. Hän pyörittelit kynäänsä pöydän päällä ja oli ajatuksissaan. Hän olisi niin pulassa, kuin vain teini-ikäinen marsilainen voi olla.

Samalla Eeli laittoi kamojaan kasaan. ”Mitä teet?” Daniel kysyi ja juoksi veljensä jalkoihin. ”Ajattelin lähteä moikkaamaan vanhoja kavereitani,” Eeli vastasi ja astui olohuoneen puolelle. Hän istui sohvalle ja avasi television. ”Pääsenkö mukaan?” Daniel kysyi ja roikkui Eelin takana sohvan selkänojalla. Eeli selasi puhelintaan. ”Mitä?” hän kysyi hieman ärtyisenä. ”Pääsenkö mukaan?” Daniel henkäisi nuorukaisen korvaan. Eeli nyrpisti veljelleen. ”Et!” ”Miksen?” Daniel intti ja hyppäsi kerran tasajalkaa. Eeli huokaisi syvään. ”Mitä täällä tapahtuu?” Milva kysyi, kun kuuli meteliä. ”Eeli ei ota mua mukaansa ulos!” Daniel kiukutteli. Milva risti kädet eteensä ja katsoi poikaansa tuimana. ”Mää olen menossa viettämään aikaa kavereideni kanssa. Daniel saa silloin jäädä kotiin,” Eeli selitti hieman kireänä. Milva huokaisi ja katsoi pienempää poikaansa. ”Daniel… jos Eeli viettää aikaa ystäviensä kanssa ja kertoo että ei voi ottaa sinua mukaan, niin ei se ole suuttumisen arvoinen asia,” Milva selitti. ”Eeli ei ole palaamisensa jälkeen viettänyt mun kanssa minkäänlaista aikaa… Se on ihan tyhmä!” Daniel sanoi ja löi matkalla huoneeseensa menoa Eeliä takaraivoon. ”DANIEL!” Milva komensi. ”Älä välitä. Totta kai sää voit viettää aikaasi kavereidesi kanssa,” Milva sanoi ja hieroi pojan päätä lähtien toisen lapsensa perään. Eeli huokaisi ja jatkoi puhelimensa selaamista.

Osa 2

Hailey esitteli isälleen tekemiään kotitehtäviä, joita oli pakosti rukannut kasaan. Turbo hyväksyi tehtävät ja pyysi tyttöä viemään kotitehtävät huoneeseensa. Hailey kertoi myös Niklaksen puhelimesta, jonka oli löytynyt trampoliinin alta. Turbo kehui tytön rehellisyyttä ja palautti puhelimen omistajalleen. Hailey katsoi lähtiessään kelloa. Hänen tulisi lähteä, jos aikoi ehtiä Eelin luokse huoltoasemalle. Hän vilkaisi vanhempiaan, jotka purkasivat kauppakassejaan. Niklas ja Michael pelasivat pelikonsolilla, joka tytöltä oli kielletty. Hän kapusi portaat yläkertaan ja heitti laukun sängylleen. Hän sulki oven perässään ja nappasi oven naulakosta pienen punaisen reppunsa. Hän pakkasi muutaman vaihtotavaran itselleen mukaan. Hän avasi huoneeseensa ikkunan ja totesi tiputuksen olevan liian korkea. Hailey näytti mietteliäältä ja hieroi hiuksiaan. Vaihtoehdot olisivat joko ulko-ovi, josta kaikki näkisivät hänen lähtevän tai vanhempien huone. Hailey nosti repun olalleen ja lähti kohti vanhempiensa huonetta. Hän yritti kävellä niin hiljaa, että kukaan ei olisi kuullut. Hän sulki vanhempiensa huoneen oven hiljaa ja avasi makkarissa olevan parvekkeen oven. Hailey kiipesi kaiteen yli harjakatolle ja liukui varovasti alemmas. Ihan räystään reunalta tyttö hyppäsi alas. Pieni kihelmöinti jalassa tuntui inhottavalle, kun jalka oli ikävästi tärähtänyt. Hän hiippaili aidasta ulos ja katsoi haikeana peräänsä. Toisinaan hänen päämääränsä sai hänet unohtamaan haikeuden.
         Eeli nojasi huoltoaseman pihalla autoonsa ja heitteli avaimiaan tylsistyneenä ilmaan. Hailey otti muutaman juoksuaskeleen ja tervehti ystäväänsä. ”Onko tämä hyvä idea?” Eeli kysyi ja katsoi tyttöä. ”Ei… mutta olen jo päättänyt että teen tämän,” Hailey vastasi määrätietoisena. Eeli pyöritti tytölle päätään ja nousi hänen kanssaan auton kyytiin. Matka oli hiljainen ja sai Haileyn vain entisestään hermostumaan. Hän oli todella pahassa pulassa, jos vanhemmat saisivat tietää.

Stadionin hiekkakenttä oli valaistus korkeilla lampuilla ja yleisön puheensolina kaikui kauas. Paikalla olisi todella paljon todistajia. Eeli käveli tytön kanssa ilmoittautumiseen. ”Tulet olemaan pulassa!” Eeli sanoi. ”Valitettavasti tiedän sen,” Hailey sanoi. ”Kaikki voi vielä perua,” Eeli totesi. ”Ei onnistu!” Hailey ärähti ja katsoi poikaa, joka puristi hermostuneena kädet eteensä. ”Sää voit mennä! Mää pärjään!” Hailey sanoi ja silitti pojan käsivartta. Eeli käänsi huolestuneen katseensa tyttöön, mutta nyökkäsi hyväksyvästi. Hän suoristi paitansa ja toivotti tytölle onnea matkaan. Hailey katsoi haikeasti hymyillen pojan perään. ”Seuraava!” virkailija huusi ja sai Haileyn huomion. ”Hailey Thremes,” tyttö ilmoitti. ”Varustekaapin avain ja sopimus paperit… allekirjoitus. Moottoripyörä avain ja kypärä löytyvät kaapin luota valmiina. Henkilötunnuksen voisin vielä katsoa,” virkailija sanoi ja ojensi nipun papereita, joiden muovitaskussa oli avainnippu. Hailey ojensi korttinsa virkailijalle, joka kirjoitti hänen henkilötunnuksensa paperiin. ”Mulle oli varattu lainapyörä. Mistä löydän sen?” Hailey kysyi ja otti virkailijalta korttinsa vastaan. ”Varustekaapista löytyy ohjekirja, jossa kerrotaan kaikki koeajoon liittyvät asiat,” virkailija sanoi ja hymyili tytölle. ”Kiitos,” Hailey sanoi ja lähti etsimään naisten varustekaappeja. Hailey pysähtyi radan eteen, joka oli iso, mutkikas ja esteitä sekä hyppyreitä oli riittävästi. Ilmeisesti ajaja saisi katsoa mahdollisen reitin itselleen. Hän huokaisi todella syvää.

”Menen pyytämään Haileyn syömään,” Minni vastasi ja silitti miehen olkavartta. ”Pojat päivällinen valmis,” Turbo huikkasi ja kaksikko juoksi pöydän ääreen. Minni kapusi rappuset ylös. ”Hailey… ruoka on… Hailey!” Minni puhui samalla, kun avasi tytön huoneen oven, joka yllätykseksi oli tyhjä. Minni kurkkasi tytön vaatekaapin ja sängynalusen. ”TURBO!” nainen huusi ja sai miehen tulemaan häntä vastaan rappusten alapäähän. ”Pyysitkö Haileyä menemään huoneeseensa?” nainen kysyi. ”Joo kyllä pyysin… sanoin hänelle, että vie laukkunsa samalla,” mies selitti ihmeissään. ”Hailey ei ole omassa huoneessaan!” nainen tiuskasi. ”Miten niin ei ole?” mies kysyi ja siirsi vaimoaan edestään. Minni lähti miehen perässä yläkertaan. Vanhempien toiminta sai poikien huomion. ”Mitä täällä tapahtuu?” Michael kysyi isoveljeltään. ”Veikkaan Haileyn aiheuttaneet itsensä pulaan jälleen,” Niklas veikkasi. Rappuset kolisivat kun Minni ja Turbo tulivat takaisin alakertaan. ”Mää soitan Vinskille ja kysyn onko Carolina kotona,” mies ilmoitti. ”Missä Hailey on?” Niklas kysyi. ”En tiedä,” Minni vastasi nopeasti ja kaivoi kanssa puhelintaan. Hän soitti Milvalle. ”Hyvä kiitos tiedosta… Juu tulkaa Moton kanssa niin pian kuin pääsette,” Turbo sanoi ja nojasi keittiön saarekkeeseen. ”Milva ei ollut kuulutkaan Haileystä,” Minni sanoi ja lopetti kanssa puhelunsa. ”Pyysitkö Milvan ja Moton tänne?” mies kysyi. ”Pyysin,” Minni huokaisi. ”Mitä nyt tapahtuu?” Niklas kysyi. ”Te odotatte kotona, kun me rupeamme selvittämään missä Hailey voisi mahdollisesti olla,” Minni sanoi ja poistui olohuoneen puolelle.

Samaan aikaan Hailey oli löytänyt naisten varustekopit ja puki ajovaatteita päälleen. Hän kietoi ajokengät tiukasti kiinni jalkaansa. ”Oi vähän söpöä! Mistä sait nuo ryysyt!” tokaisi jopa ilkeä ääni hänen vierestään. Hailey huokaisi ja nousi seisomaan. ”Eikö teidän pitänyt tulla niiden bileiden jälkeen vasta?” Hailey kysyi ja katsoi Aurooraa suoraan silmiin. ”Niin me tultiinkin… oli aika leimit bileet. Olisit sopinut joukkoon,” Auroora tokaisi lähellä Haileyn kasvoja. ”Mitä sinä haluat?” tyttö kysyi, kun Auroora hipelöi tytön ajovarusteita ja nyrpisti nenäänsä. ”Että et aja tänään! Koeajojen voittaja kuitenkin saa vuoden valmennukset ilmaiseksi huippu osaajalta… joten sun on parasta katsoa, että Lisbet voittaa!” Auroora sanoi uhkaavana ja seisoi suoraan tytön kasvojen edessä. Hailey näytti hieman pelokkaalta. Hän kääntyi katsomaan Lisbettiä. Hän oli pitkä valkea hiiri tyttö, jolla oli mustat lyhyet hiukset ja kultainen nenärengas. Hän oli yhtä tuiman näköinen kuin Auroora, ei oikeastaan ihan kuin äitinsä. Lisbetillä oli tuliterät ajovarusteet päällään. Aurooran isä toimi valtuustossa, kun Lisbetin isä oli kuulemma armeijassa. ”Ajovarusteet ovat rääsyt, koska ne eivät ole omiani,” Hailey vastasi Aurooran alkuperäiseen kommenttiin. ”Voi sua tyttörukkaa, kun käyt hitaalla,” Auroora sanoi ja lääppi kädellään Haileyn kasvoja. Hailey veti kasvonsa kauemmas. ”Mää toistan tän kerran… katotkin, että Lisbet voittaa,” Auroora sanoi ja tönäisi Haileyn kumoon. Lisbet astui tytön yli ja muka vahingossa potkaisi tätä. ”Mitä jos Hailey voittaa? Aikahan ratkaisee,” Lisbet kysyi. ”Ei voita, jos musta riippuu,” Auroora naurahti ilkeästi. ”Kuulutus… koeajot 15-17-vuotiaiden alkaa 10 minuutin kuluttua. Osallistujia pyydetään saapumaan lähtöruutuun!” Hailey pyyhki housujaan ja nousi seisomaan. Hän kasasi loput varusteet mukaansa ja lähti etsimään laina pyöräänsä.

”Carolina on siis kotona?” Turbo varmisti. ”Kyllä! Pyysimme ystäviämme katsomaan hieman lasten perään,” Vinski kertoi. Turbo iski päänsä sohvan selkänojaan ja nosti kädet silmilleen. ”Teillä ei ole siis tietoa mihin Hailey olisi voinut mennä?” Moto kysyi. ”Ei,” Minni vastasi ja nojasi seinään. ”Missä teidän lapset on?” nainen jatkoi. ”Daniel tuli mukanamme, kun ei yksin halunnut jäädä ja Eeli on kavereidensa kanssa,” Milva selitti. ”Tää on umpikuja,” Moto sanoi. ”Ja meidän piti olla askeleen edellä nuorten suunnitelmassa,” Vinski älähti ja sai Minnin mulkaisusta sulkemaan suunsa. ”Mää yritän katsoa olisiko nuorilla jotain tapahtumaa mihin he kokoontuisivat,” Minni sanoi ja haki työkoneensa. ”Iskä?” Niklas kysyi hieman epäröiden ja selasi puhelintaan. ”Mitä nyt?” Turbo huokaisi ja katsoi kattoa. ”Sää ehkä haluat nähdä tän… samoin Moto ja Milva,” poika sanoi ja sai vanhempien huomion. Milva ja Moto kirivät miehen olan yli katsomaan, kun Niklas ojensi puhelimensa isälleen. Samalla Minni kurtisti kulmiaan, kun oli koneensa saanut auki. ”Ei ole todellista,” Milva henkäisi. ”Turbo… Hailey on osallistunut…” Minni aloitti. ”Motocrossin koeajoihin… ja Eeli on auttanut hänet sinne,” Turbo sanoi ja ojensi puhelimen Minnille. ”Lisäksi Auroorakin on siellä… ei ole meinaan mikä kiva viesti, minkä Hailey on saanut,” Minni sanoi ja ojensi koneen miehelleen. ”Lähdetään motocross radalle. ”Soittakaa Eelille,” Turbo komensi ja nousi seisomaan. Moto teki töitä käskettyä. ”Entä me?” Niklas kysyi. ”Jääkää tänne,” Minni komensi ja nosti auton avaimet mukaansa. ”Menkää te edeltä,” Minni jatkoi ja katsoi miestään, joka nyökkäsi nopeasti ja otti kaksikon mukaansa. ”Mitä jos Haileylle sattuu jotain?” Niklas kysyi ja juoksi äitinsä perässä, joka keräsi tavaroitaan. Minni nappasi laatikosta hänen ja Turbon kenraalin tunnustukset mukaansa. ”Sitä me yritämme estää tällä hetkellä,” Minni sanoi ja katsoi Niklasta joka oli selkeästi huolissaan. ”Me tuodaan Hailey kotiin… mää lupaan,” Minni sanoi ja tarrasi poikaa olkapäistä. Niklas nyökkäsi vaisusti ja sai Minnin suukottamaan tämän otsaa. ”Olkaa nätisti,” Minni sanoi ja lähti naisten kanssa autolleen.

Jätkät odottivat naisia kadun kulmalla. Heidät nähtyään he lähtivät edellä ajamaan kohti stadionin hiekkakenttää. Milvan puhelin soi. ”Eeli... missä olet?... Oletko stadionin hiekkakentällä?... Et missä sitten?... kuule veitkö Haileyn hiekkakentälle?... kysyn koska Niklaksen puhelimesta löytyi viestiketju, jossa sovitte tapaamisen läheisellä bensa-asemalla… veit… osallistuuko Hailey ajoihin… Kiitos rehellisyydestäsi… mene kotiin VÄLITTÖMÄSTI!” Milva komensi ja sulki puhelimensa. ”Mitä Eeli sanoi?” Minni kysyi. ”Auttoi Haileyn kuulemma hiekkakentälle…” ”Ja?” Santtu kysyi. ”Hailey osallistuu koeajoihin… Eelin estelyistä huolimatta,” Milva selitti. ”Ei ole todellista… Turbo,” Minni sanoi ja avasi autosta radiopuhelimen. ”Kerro,” mies vastasi. ”Hailey osallistuu koeajoihin… meidän pitää kiirettä, että ehdimme stoppaamaan ajot vielä, ennen kuin ne alkaa,” Minni sanoi ja huomasi kuinka miehet lisäsivät vauhtiaan. Minni teki autolle samoin. Hiekkakentän parkkipaikka oli hieman töyssyinen. Hiekka sorisi renkaiden alla, kun kuusikko pysähtyivät. ”Hailey voi olla missä vain!” Minni huudahti ja astui miehensä viereen. ”Kaikkein pahinta on jo, että ajot on jo alkanut,” mies vastasi ja osoitti kenttää sormellaan. Lähtö oli ilmeisemmin viivästynyt radalla olevan vian vuoksi. Motocrossaajat olivat valmiina lähtöruuduissaan ja käynnistelivät moottoripyöriään. ”Älä ota itseesi, jos häviät,” Lisbet sanoi Haileyn vierestä, joka korjasi ajoasuaan vielä. Hailey kääntyi ympäri ja katsoi Lisbetiä suoraan silmiin tuimana. Hailey ei huomannut, kuinka hänen pyöräänsä hieman sormeiltiin. Hän nosti ajolasit päähänsä ja nosti katseensa horisonttiin. ”Hänen kasvoilleen nousi pieni pakokauhu, kun näki vanhempansa ja heidän ystävänsä. Joku oli vuotanut tietoa. ”Helkkarin Eeli,” Hailey kuiskasi ja veti ajotakin vetoketjun kiinni.

”Mennään kysymään ilmoittautumisesta, jotta saamme tietää Haileyn ajonumeron,” Vinski ehdotti. ”Yllättävän älykästä sulta,” Minni vastasi nopeasti. ”Olenhan ajanut itsekin joskus motocrossia,” mies muistutti ja lähti ystäviensä perään. Minni ojensi taskustaan Turbolle tämän kenraalin tunnusmerkin. ”Hei voinko auttaa?” virkailija kysyi, kun prätkähiiret saapuivat ilmoittautumiseen. ”Marsin kenraalit Thremekset,” Turbo sanoi tuimana ja osoitti Minnin kanssa tunnusmerkkejään. Virkailija meni hieman vakavaksi, kuin pahemman luokan poliisikuulustelu. ”Kuinka voin auttaa?” virkailija kysyi. ”Haluamme tietää millä numerolla 15-vuotias Hailey Thremes ajaa,” Minni vaati. ”Hetki pieni,” virkailija sanoi ja nousi seisomaan. Äänimerkki sai kaikkien huomion. ”Ajot alkoivat,” Moto huokaisi. ”Hailey Thremes… tytär?” virkailija kysyi. ”Se numero,” Turbo vaati ärhäkästi ja puristi kädet eteensä. ”206,” virkailija sanoi ja ojensi lapun naiselle. ”Kiitos,” Minni tokaisi ja vetäisi miehen perässään. ”Mikä on Haileyn numero?” Vinski kysyi. He olivat jääneet hieman kauemmaksi ja yrittivät etsiä Haileyä näkökenttäänsä. ”206,” Minni toisti ja etsi kyseistä moottoripyörää näkökenttäänsä. ”Hyvät marsilaiset tervetuloa seuraamaan suorana motocrossin koeajoja… ikä haarukka on laidasta laitaan… kentällä näkyvät ärhäkät crossaajat edustavat 15-17-vuotiaita…” kuului kuulutus. ”Hailey on siis kentällä!” Minni sanoi ja he lähtivät vauhdilla lähemmäksi ajorataa. ”Tuolla!” Turbo osoitti, kun moottoripyörät 206 ja 718 ajoivat mutkaan kilpaa. ”Pakko sanoa, että ensikertalaiseksi Haileyllä pysyy pyörä hallussa,” Vinski ihasteli. ”Tuossa moottoripyörässä on jotain outoa!” Santtu sanoi mietiskellen. ”Niin on…” Minni huokaisi, kun näki kanssa pyörän ikävän tärinän. ”Selvittäkää Vinski ja Santtu onko pyörä oikeasti ajokuntoinen,” Minni käski ja kaksikko lähti juosten pyörien huoltopistettä.

Hailey pystyi keskittymään yllättävän hyvin ajoonsa. Viimeisen hypyn jälkeen pyörä alkoi tärisemään ikävästi. ”Mitä ihmettä?” tyttö pohti ja väisti esteenä ollutta tynnyriä. Samalla Santtu ja Vinski selvittivät pyörän alkuperää ja oliko se ajokunnossa. Huolto sanoi pyörän olevan turvallinen ja juuri huollettu ennen ajoja. Vinski ja Santtu nyökkäsivät hyväksyvästi. He kävelivät takaisin ystäviensä luokse, kunnes kuulivat musta hiuksisen tytön puhuvan puhelimeensa ilkkuen. ”Joo joo… usko tai älä, mutta löystin sen luuserin rengasta, niin että ajosta tulee mahdotonta ja hänen pitää pysähtyä… Ai kenen?... No sen luuserin Haileyn tietysti… kohta alkaa show, joka päätyy koulun nettisivuille,” tyttö nauroi. ”Kuulitko?” Vinski kysyi vihaisena. ”Kuulin,” Santtu sanoi ja katsoi huolestuneena miestään. ”Mennään!” mies tokaisi hieman hätääntyen ja juoksivat naisen kanssa takaisin ystäviensä luokse.
”HEI!” Santtu ja Vinski huusivat. ”Onko kaikki hyvin?” Milva kysyi. ”Meidän pitää kertoa yks juttu,” Vinski aloitti. Katsomosta kuului kiljahdus, joka sai kaikkien huomion. ”Mitä kentällä tapahtuu? 206 menettää ajokkinsa hallinnan?” kuului epätoivoinen kuulutus. Minni siirsi läheistä miestä edestään ja katsoi kenttää kauhistuneena. Haileyn pyörä heitteli pahannäköisesti, kunnes ilmalento pysähtyi kuin seinään, kun Hailey tippui voimakkaasti pyörän selästä. ”HAILEY!” Minni huudahti pelokkaana ja nosti kädet kuonolleen. Turbo juoksi jätkien kanssa kentän laitaan. ”AJOT SEIS! AJOT SEIS!” kuului kuulutus, johon sai jokaisen nuoren pysähtymään. Lisbetkin katsoi kauhistuneena taakseen. Järjestyksenvalvojat yrittivät estää miehen pääsyn kentälle. ”Ette voi mennä kentälle!” mies sanoi. ”Tuo on MINUN TYTTÄRENI… eli aivan varmasti menen!” Turbo ärähti ja siirsi hyvinkin kevyesti miehen edestään. Jätkät juoksivat tajuttoman tytön luokse. ”AMBULANSSI PAIKALLE!” kuului uusi kuulutus. ”Hailey!” Turbo huusi hieman kauhistuneena ja yritti saada tytön hereille. ”Hailey!” Minnikin huusi ja hyppäsi tytön toiselle puolelle polvilleen. ”Voi rakas tyttöni… herää,” Minni sanoi hieman itkuisena ja tärisevin käsin. Hetken kuluttua ensihoitajat juoksivat paikalle ja alkoivat tekemään töitään.

Tasainen piippaus särähti ikävästi Haileyn korvaan, kun tuli tajuihinsa. ”Hailey,” kuului tuttu ääni hänen vierestään. Hän tunsi poskensa olevan hieman turta ja katossa olevat valot sattuivat silmään. ”Äiti…” Hailey vastasi hieman värisevällä äänellä. ”Voi kulta,” Minni sanoi ja halasi tyttöä kevyesti. ”Anna anteeksi,” tyttö itki ja halasi varovasti äitiään. ”Hailey!” Turbo huokaisi, kun astui huoneeseen sisälle. ”Isä,” Hailey sanoi ja halasi tätäkin itkuisena. ”Mitä sää oikein ajattelit?” Turbo kysyi hieman toruen. Hailey kuitenkin vaistosi isänsä äänestä huolen. ”Anteeksi… en arvannut, että tässä näin kävisi,” Hailey vastasi pelokkaana. ”Tämän takia en sallinut sinun osallistuvan kisoihin,” mies sanoi. ”Turbo,” Minni tokaisi. ”Mitä? Pahimmassa tapauksessa tyttö olisi voinut menettää henkensä,” mies tiuskaisi ja sai tyttärensä purskahtamaan itkuun. ”Voimmeko käydä tämän keskustelun myöhemmin kotona?” nainen kysyi raukeana ja silitti tyttärensä olkapäitä. ”Isä on oikeassa… olin typerä… mutta en tiedä mikä pyörään meni… Se toimi moitteettomasti, kun sain sen,” tyttö sanoi kyynelvanan valuessa vuolaasti. ”Kyse ei ole pelkästä pyörästä… Vaan siitä, että menit paikkaan, johon kielsimme sinua menemästä,” Turbo vastasi tiukasti. ”Ja toistamiseen vielä,” hän jatkoi ja sai Haileyn pyyhkimään ruhjeisilta kasvoiltaan kyyneliä. ”Mitä minulle tapahtui?” tyttö kysyi. ”Sinulta murtui vasen sääriluu ja sait ruhjeita ympäri kehoasi ja kasvoihisi, kun lasit hajosivat,” Minni selitti.

Hailey katsoi olemustaan. Jalassa komeili kipsi ja ympäri kehoa oli sideharsoja. Turbo nojasi seinää vasten ja katseli ulos. Minni oli lähtenyt käymään kanttiinissa. Hailey alkoi ymmärtämään, miksi vanhemmat olivat jatkuvasti hänen tekemisistään huolissaan ja oli oikeastaan onni, että he olivat hieman ylisuojeleviakin. Jos he eivät olisi saaneet tietää tytön karkauksesta, he olisivat saaneet galaksin pahimman puhelun. Häntä edelleen ihmetytti mitä kentällä oikein oli tapahtunut. Miksi moottoripyörä oli alkanut heittelehtimään. Liian monta kysymystä oli hänen päässään.
         Parin päivän päästä Hailey pääsi kotiutumaan. ”Meillä on kotona sitten hieman puhuttavaa,” Turbo sanoi, kun nosti tytön maastoauton kyytiin. Hailey paransi asentoaan. ”Tiedän…” hän sanoi alakuloisesti. Kotimatka sujui täydessä hiljaisuudessa. Radiossa kuitenkin soi pienellä musiikki, joka hieman täydensi autossa muuten vallitsevaa hiljaisuutta. Kotipihaan päästyään Turbo auttoi tyttärensä alas autosta, kun Minni ojensi tytölle keppejä. Hailey nosti takkinsa naulakkoon ja käveli olohuoneeseen. Olohuoneessa yllätykseksi odotti kaikki vanhempiensa ystävät ja Haileyn ystävät. ”Onneksi sää olet kunnossa!” Carolina ja Evelyn henkäisivät ja halasivat ystäväänsä. ”Onneksi,” Hailey vastasi. ”Ole hyvä istu,” hänen isänsä sanoi ja osoitti kädellä nojatuolia. ”En kai saa mitään ryhmä jäkätystä?” tyttö kysyi ja istui nojatuoliin. ”Olisi ehkä tarpeen,” Minni sanoi ja ojensi tyttärelle rahia, johon sai nostaa jalkansa. ”Mitä ajoradalla tapahtui?” Hailey kysyi, kun hänellä oli musta-aukko päässään. ”Sun pyörästä lähti rengas,” Turbo vastasi. Hailey kurtisti kulmiaan. ”Mutta miten? Pyörä oli kunnossa?” tyttö kysyi. ”Ei ollut,” Vinski sanoi. ”Mitä?” tyttö kysyi hieman hädissään. ”Hailey… sun pyörää sormeiltiin… ilmeisemmin silloin, kun et huomannut,” Santtu selitti. ”Ja me tiedämme kuka se oli,” Minni sanoi ja puristi kädet eteensä. ”Kuka?” Hailey kysyi ja katsoi huolissaan äitiään. ”Auroora,” nainen vastasi ja sai tytön hyvin hiljaiseksi. Vihasiko tyttö häntä niin paljon, että halusi tämän hengiltä.

”Ja me tiedämme Auroorasta muutakin,” Turbo aloitti. Hailey nielaisi hieman vaivalloisesti ja näytti surkealta. ”Sen rehtorin tapaamisen jälkeen jäimme vielä keskustelemaan asioista,” mies jatkoi. Hailey näytti hölmistyneeltä. ”Oletteko puhuneet jotain mun selän takana?” hän kysyi. ”Meidän oli pakko,” Evelyn jatkoi ja sai Haileyn huolestuneen ilmeen. ”Mitä?” hän kysyi. ”Olemme pahoillamme,” Carolina tokaisi. ”Me tiedämme kaikki mitä Auroora on tehnyt… motocross juttu on pahin ja viimeisin,” Turbo selitti. ”Miksi et kertonut ahdingostasi?” Minni kysyi. Hailey silmille nousi kyyneleet ja hän käänsi katseensa muualle. ”Koska tilanteeni olisi pahentunut… kun Auroora olisi saanut minun olevan vasikka,” Hailey sanoi ja kyyneleet valahtivat hänen poskelleen. ”Hailey… olet tyttäremme ja sinun kuuluu kertoa meille tällaiset asiat tai ainakin toivomme vanhempinasi sellaista,” Minni selitti tytölle. ”Mutta te huolehditte aivan liikaa!” tyttö sanoi. ”Se on tehtävämme ja jos tietäisimme, että sinulla on kaikki hyvin niin meidän ei tarvitsisi huolehtia niin paljon,” Turbo sanoi ja laskeutui tytön tasolle käsinojalle istumaan. Tyttö halasi isäänsä tiukasti. ”Mikä tämä motocross juttu oli?” Moto kysyi mielenkiinnosta. ”Halusin todistaa ettei musta tarvitse olla huolissaan ja siitä, että pärjään vaarallisessa harrastuksessa. Nähtävästi olin väärässä,” tyttö vastasi alakuloisena. ”Nooooh… et sää huono ollut. Pyörä ei vain ollut paras,” Vinski vastasi. ”Oikeasti?” ”Oikeasti. Ajoit ensikertalaiseksi oikein mallikkaasti,” Turbo vastasi ja hieroi tyttärensä olkapäätä. ”Kiitos… ja Eeli,” Hailey jatkoi ja sai hiiri pojan huomion. ”Anteeksi, että vedin sinutkin tähän,” Hailey pahoitteli. ”Ei se mitään… omasta suostumuksestani suostuin tähän,” Eeli vastasi ja sai Haileyn hymyilemään. ”Mistä muuten saitte tietää, että missä olen?” Hailey kysyi ja katsoi vanhempiaan. ”Sää olit jättänyt mun koneelle ilmoittautumisen auki,” Minni aloitti. ”Ja mun viestiketjuun sun ja Eelin tekstiviestit,” Niklas jatkoi. ”Ai,” tyttö tokaisi. ”Nyt on parasta, että lepäät kunnolla ja voit olla varma, että kotiarestisi jatkuu pidempään,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. ”Tiedän,” Hailey vastasi alakuloisena.

Hailey oli saanut koulusta pari päivää sairaslomaa. Hän palasi kouluun hieman pelokkaana. ”Olet sitten nätisti,” Minni sanoi ja pysähtyi koulun porttien eteen. ”Totta kai,” Hailey vastasi jopa asiallisesti ja sai Minnin silittämään tämän poskea. Hailey käveli keppien kanssa. Jokainen vastaan tullut oppilas hymyili tytölle tai tervehti muuten iloisesti. ”Hei!” Lisbet sanoi ja pysäytti tytön. ”Mitä haluat?” Hailey ärähti ja tunsi kuinka hänen kasvojaan kiristi. ”Haluan pyytää anteeksi,” Lisbet sanoi ja ojensi tytölle tekemään korttia. Hailey otti kortin vastaan. ”Ja jos jatkossa tarvitset lisäneuvoja ajojen kanssa niin tule jutulle,” Lisbet totesi ennen kuin poistui paikalta jättäen hämillään olevan hiiritytön taakseen. ”HAILEY!” kuului kaksosten ääni hänen edestään, jotka halasivat tätä tiukasti. ”Mitä täällä tapahtuu?” tyttö kysyi. ”Etkö ole kuullut?” Carolina ilakoi. Hailey pyöritti päätään. ”Auroora erotettiin tai oikeastaan siirrettiin toiseen kouluun,” Evelyn ilakoi. ”Ja kaikkein parasta on se, että hän joutuu korvaamaan kisajärjestäjille ja sinulle toimintansa, koska vaaransi hengen,” Carolina jatkoi. ”Ihan mahtavaa!” Hailey ilakoi. ”Aurooraa ei enää ikinä näy täällä koulussa… kaikki on vapautettu kiusaamisesta,” Carolina jatkoi. Hailey tunsi valtavaa helpotusta. Koulupäivä sujui paremmin kuin aikoihin. Hän kertoi asiasta vanhemmilleen kotona jotka kertoivat olevansa osasyy Aurooran erottamiseen. Turbo oli edelleen kieltänyt tytöltä motocrossin, mutta hyvällä omalla tunnolla Hailey päätti odottaa muutaman vuoden, jos isä vaikka muuttaisi mieltään. Hailey tunsi olonsa rentoutuneeksi ja miten oli tapahtumien jälkeen lähentynyt ystäviensä ja vanhempiensa kanssa. Koulussakin hän oli saanut enemmän ystäviä. Hän todellakin oli ymmärtänyt vanhempiensa ylisuojelevuuden, jotka puolestaan olivat antaneet tytölle enemmän tilaa ja mahdollisuuden itsenäisyyteen.




A/N: Tämä oli tämän tarinan osalta tässä... kiitos mielenkiinnostanne tarinaa kohtaan  Kyllä niitä lisää tulee vielä.

Tää tarina on aivan mahtava . Oishan tos motocross-ajoissa voinu käydä pahemminkin mut onneks vain murtunut jalka. Oisin kyl halunnu nähdä Aurooran ilmee kun se sai kuulla erotuksesta, siirrosta toiseen kouluun ja ennen kaikkea korvauksista kisajärjestäjille. Sen se rotta ansaitsi. Tykkään

Vähän niin kuin unohdin sen Aurooran erottamisprosessin, kun kirjoittaessani heitin onnettomuus-kortin käyttöön ;D

En oikein myöskään saanu järkevää lopetusta tarinalle, kun yritin saada erottamisen vielä mukaan tarinaan. mutta kiva kun tykkäät! Tätä oli yllättävän hauska kirjoittaa vaikka hahmoja ja vuoropuhelua oli paljon

Mitäs siitä vaikka unohditkin ;D. Oot hyvä kirjoittaan anyway

Kiitosta vain

Ole hyvä

Tää tarina on kuin minun nuoruudestani, mä olin myös vähän hankala teini ja nuo jätkien hempeilyt lastensa kanssa on niin AWW

Nää on ilmeisen suosittuja missä jätkät on isä rooleissa hempeily uppoo Kiitos palautteesta!