Chicagon ritarit (S)

Nimi: Chicagon ritarit
Genre: Toimintaseikkailu
Age: S
Parit: Ei ole
Waring: Joitakin verisiä kohtia saattaa tulla ja konnat on sitten pahimman luokan mielipuolia.
Summary: Mitä tapahtuukaan kun Arkhamin pahimmat hullut ottavatkin kohteekseen Gothamin sijasta Chicagon. Miten Prätkähiiret pärjäävät psykopaatteja vastaan. Ja onnistuuko yhteistyö Yön ritarin kanssa kun vastassa on sekä plutolaisia että hullujen huoneelta karanneita. Sen saat tietää vain lukemalla.
Disclamer: En omista Prätkähiiriä enkä Batmania. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.

1. Osa. Oudot petikaverit
Chicagon keskusasemalla kävi kova kuhina kun ihmiset siirtyivät juniin tai pois niistä. Sen sijaan rahtivarastoilla viiden konnan pourkka yritti murtautua yhteen varastoon.
- Lakatkaa inisemästä! Te jätkät kuulostatte vanhoilta akoilta, Rasvanahka hymähti ja yritti saada ovea auki.
- Mutta pomon suunnitelma todella toimii! Tää kama on tehny jo puoli cityä luku...ööh..., yksi hanttapuleista keskeytti lauseensa koska ei keksinyt oikeaa ilmaisua.
- Kyvyttömiksi, Nuikki totesi vähän matkan päästä.
- Aivan! Siis miks meidän pitää yhä jatkaa tätä kauppahommaa? samainen hanttapuli kysyi.
- Typerys! Koska pormestari ei ole vielä luvannut maksaa pomon lunnaita vastamyrkystä. Ja ellei hän saa rahaa, emme mekään. Joten liikettä niveliin! Rasvanahka sanoi ja sai vihdoinkin oven auki.
Sisällä oli pilkkopimeää.
- Hei, Rasvanahka, mä en nää täällä mitään, yksi hanttapuleista sanoi.
- Jeh, mikäs valoja vaivaa? toinen ihmetteli.
- Hetki..., Rasvanahka sanoi ja etsi käsikopelolla valokatkaisijan.
Juuri kun hän sai valot päälle varastohyllyjen päältä alkoi kuulua tuttua moottoripyörän pärinää. Prätkähiiret kaahsivat esiin varjoista.
- No katos vaan. Ketkäs on myöhässä junasta, Vinski vitsaili.
- Heh en ole haka matikas mut noi on helppo ynnätä, Moto totesi.
- Mitäs pojat etsii? Ikävyyksii vai? Turbo kysyi.
Roistot eivät vastanneet vaan vetivät esille konekiväärit alkaen tulittaa. Hiiret onnistuivat kuitenkin väistämään. Moton käsitykki tuli esiin ja hän onnistui ampumaan aseet parin häntä kohti hyökkäävän hanttapulin käsistä. Turbo kytki hanskansa tsernot päälle ja iski yhtä kohti kaahavaa hanttapulia naamaan niin että tämä lensi auton kyydistä ja auto törmäsi pariin muuhun rantakiitäjään. Vinski kiisi täyttä vauhtia kahden auton välistä ja ampui perästä kiinotkoukut autojen akseleihin. Autoista lähti pyörät. Rasvanahka huomasi pian että he olivat jäämässä pahasti tappiolle.
- Hei, proffa. Onks se pommi jo kasassa? hän kysyi.
- Se on ollut kasassa jo ties kuinka pitkään. Enää minuutti ja paukkuu, Nuikki ärähti.
Oli suorastaan ihme että Rasvanahka tajusi että heille alkoi tulla kiire jos eivät halunneet lentää hiirten mukana ilmaan.
- Haneen! hän huusi ja pahikset ottivat jalat alleen.
- No se oli nopeeta, Moto totesi ihmeissään.
- Täs on nyt jotain pielessä. Mä en..., Turbon lause jäi kesken kun Rakennukseen asennettu pommi räjähti lennättäen heidät lähellä olevaan satama-altaaseen.

2. Osa. Viattomien viettelijät
Kesti jonkin aikaa kun varastopalo hälytti poliisin ja palokunnan paikalle. Samaan aikaan vedessä alkoi kuplia ja Turbo ja Moto pulpahtivat pintaan henkeä haukkoen.
- Ootko okei? Turbo kysyi.
- Jeah. Hei odotas. Mis Vinski? Moto huudahti.
Samalla hetkellä hieman kauempana Vinski ponkaisi pintaan ja alkoi räpiköidä.
- Jätkät hei! Helppikää vähäsen! hän huusi.
Turbo ja Moto vilkaisivat toisiaan. Vinski alkaisi panikoida vain jos...
- Se ei osaa uida! he tajusivat yhtä aikaa ja lähtivät uimaan kohti Vinskiä.
- Koita kestää! Me tullaan! Moto huusi.
Vinskin onnistui pitää jotenkin itsensä pinnalla kunnes Turbo ja Moto ehtivät hänen luokseen ja auttoivat ylös vedestä.
- Ootko kunnossa? Turbo kysyi Vinskin yskiessä polvillaan vettä keuhkoistaan.
- Jeah. Entäs prätkät? Vinski kysyi.
Moto vilkaisi räjähdyksestä ulos lentäneitä moottoripyöriä jotka olivat ottaneet aika tavalla osumaa.
- Sanoisin että Santulle tulee pitkä päivä kun se pistää nää takas kasaan, hän totesi niskaansa hieroen.
Samaan aikaan toisaalla aivan toisessa kaupungissa nuori harlekiiniksi pukeutunut nainen pakkasi pahvilaatikoita vanhassa varastorakennuksessa ja hyräili radiosta soivan popmusiikin tahtiin.
- Sä sekoitat mun maailman
tän planeetan viet pois radaltaan
Sekoitat mun maailman
en sydäntä rauhoittumaan saa, nainen lauloi radion ja sujautti yhteen laatikkoon teräsvalettuja piparminttutankoja.
Harley Quinn huokaisi haaveilevasti. He olivat jo pitkään puhuneet poikaystävänsä kanssa maiseman vaihdoksesta ja nyt se vihdoin tapahtuisi. Kamppailu Yön ritarin kanssa kaupungin herruudesta saisi vihdoin jäädä olisi aika vallata uusi alue. Jokeri oli ennen Arkhamiin joutumistaan puhunut Chicagosta ja sinne he aikoisivat matkata koko vankimielisairaalan voimin. Ja mikä olisikaan parempi tapa hämätä poliisia kuin aiheuttaa junaturma.

3. Osa. Lukutaito lujilla
Hieman myöhemmin muutaman kommandokamppeisiin pukeutunut pellekätyri liikkui rautatiesillan nurkilla.
- Onks tää nyt ihan varma juttu, yksi konnista supisi.
- Kyllä on. Harley käski meidän räjäyttää silta et se saa Arkhamin tyhjäks. Nyt suu suppuun ja hommiin, toinen äyskähti ja ryhtyi kytkemään yhteen pilariin pommia.
Muut lähtivät vartioimaan paikkaa. Yksi konnista oli kuulevinaan jotain ja kääntyi nopeasti ympäri. Ei mitään. Sitten hänen yllään lehahti jotain. Hän luuli nähneensä vilahduksen viitasta. Ei kai. Ei se voinut olla. Sen piti olla vain kaupunkitarina.
- Edward Cordero! kuului silloin aivan hänen takaansa ja mies kääntyi äkisti ympäri.
Muuta hän ei enää nähnytkään kuin kohti viuhuvan nyrkin. Yön ritari katseli hetken aikaa jaloissaan lojuvaa tajutonta miestä ja kääntyi sitten apurinsa puoleen joka oli huolehtinut lopuista roistoista.
- Miten meni? Batman kysyi.
- Suht hyvin. Yksi luuseri pääsi pakoon mutta ehdin sentään deaktivoimaan pommin, Robin totesi.
Dynaaminen duo ei ehtinyt juurikaan pohtia miksi roistopoppoo oli aikonut yrittää räjäyttää rautatiesillan kun batmobilen radiosta kuului poliisitaajuudelta hälytys:
- Huomio kaikki yksiköt! Kaikki Arkhamin vankimielisairaalle ja sassiin! Siellä on räjäytetty jo yksi seinä ja ensimmäinen pakenija näyttäisi olevan Dorian!
Voimakaksikko vilkaisi toisaan, loikkasi autoon ja lähti liikkeelle.

4. Osa. Dorianin talo
Kovin pitkälle dynaaminen duo ei ehtinyt matkata kohti Arkhamia kun radiosta kuului uusi hätäkutsu:
- Lepakkoluola kutsuu! Tarvitsen apua! Kyse on elämästä ja kuolemasta!!!
- Alfred? Robin hämmästyi.
Batman otti nopeasti yhteyden luolaan.
- Kuulolla ollaan, Alfred. Mitä siellä tapahtuu? hän kysyi
- Joku tai jokin hyökkäsi luolaan! Vaikuttaisi olevan jättiläislepakko! Se on Man-AAAAARRGGHHH!!! yhteys katkesi kohinaan.
Voimakaksikko katsoi toisiaan järkyttyneinä.
- Man-Bat! he huudahtivat yhteen ääneen.
- Meidän on hajaannuttava. Huolehdi Arkhamista. Nappaan Man-Batin, Batman sanoi ja Robin nyökkäsi.
Hetken kuluttua Arkhamia kohti ajoi punainen moottoripyörä kyydissään trikoisiin pukeutunut teinipoika. Arkhamin ulkopuolella oli valmiina rahtikone johon konnat tunneksivat.
- Vauhtia nyt tyypit. Meidän on häivyttävä täältä ennen kuin viittapelle parivaljakko ilmaantuu paikalle, Myrkkymuratti hoputti.
- Mikä sillä Harleylla oikein maksaa? Ei kai kahden hyeenan ulos saaminen niin vaikeaa ole? Linnunpelätti ihmetteli.
Juuri silloin Harley ryntäsi ulos räjähtäneestä seinän aukosta mukanaan kaksi hyeenaa ja perässään Robin.
- Tiedätkös, Harley, mä sitten tykkään, kun tyttö esittää vaikeasti saatavaa, Robin vitsaili.
- Juoskaa, beibit! Harley huusi ja yritti karistaa ihmepojan kannoiltaan.
Jokeri iski kätensä otsaan.
- Voihan nenä. Eikö sen sillan räjäytyksen pitänyt pitää nuo pellet kiireisinä, hän manasi ja ryhtyi sulkemaan rahtikoneen luukkua.
Harley ja hyeenat onnistuivat viimetipassa pääsemään koneeseen.
- Hei, kultsi, hän sanoi hengästyneenä.
- Ala painua ohjaamoon siitä. Me tarvitaan pilotti. Äläkä sano minua kultsiksi, Jokeri ärähti ja Harley säntäsi oitis ohjaamoon pilotin paikalle.
Hän käynnisti moottorit ja nappasi sitten mikrofoonin.
- Hyvät matkustajat, tässä puhuu kapteeninne. Pitäkää kädet ja jalat matkan ajan vaunun sisäpuolella älkääkä käyttäkö salamavaloa. Toivottavasti nautitte lennosta sillä seuraava pysäkkimme on Chicago, hän sanoi ja lähti rullaamaan kohti saaren rantaviivaa. Ulkopuolella Robinin onnistui ponkaista laskeutumistelineelle ja nousta sen mukana koneeseen sisälle salamatkustajaksi. Robin ehti vielä nähdä Vaeltajien klubin ilmasta käsin ennen kuin laskutelineiden luukut sulkeutivat. Hän ja kokonainen mielisairaalallinen hulluja oli matkalla kohti Chicagoa.

5. Osa. Arvoitusten kaupunki
Jonkin ajan kuluttua laskutelineet avautuivat taas. Robin vilkaisi ulos ja näki Chicagon kaupunki näkymän.
- Jaaha. Hullujen kaupungista gangstereiden kaupunkiin, hän mutisi juuri kun Linnunpelätti ilmaantui paikalle.
- Mitä? Salamatkustaja! Linnunpelätti rääkäisi.
- Oho, taitaa olla aika vaihtaa maisemaa, Robin totesi ja loikkasi alas laskutelineen luukusta ennen kuin Linnunpelätti ehti estää.
Linnunpelätti seurasi Ihmepojan liitoa kaupungin valoloistossa.
- Pahus vie. Lintupoju pääsi pakoon, hän murisi.
Robin laskeutui erään pilvenpiirtäjän katolle ja seurasi katseellaan rahtikoneen lentoa jonkin aikaa. Sitten hän ryhtyi ottamaan yhteyttä Batmaniin.
- Saitko Man-Batin? hän kysyi.
- Valitettavasti en. Pääsi pakenemaan ennen kuin ehdiin paikalle. Alfred on kuitenkin kunnossa. Missä olet? Batman vastasi.
- Usko tai älä mutta olen Chicagossa, Robin vastasi.
Samaan aikaan kaupungilla Prätkähiiret olivat joutuneet hieman hajaantumaan sillä ainakin kaksi ryöstöä oli tapahtumassa samaan aikaan. Vinski oli yhyttänyt kolmen Katukorpin porukan yrittämästä ryöstää nuorta naista.
- Ei me haluta ketään satuttaa. Kunhan vaan saadaan hiukka kahisevaa. Häivy siitä niin ei tapahdu mitään pahempaa, yksi korpeista ärähti.
- Psst...hei, miksei me antauduta? toinen kysyi.
- Etsä lue lehtiä? Toi on se valkoinen luuseri, kolmas hymähti samalla kun kaikki kolme osoittivat Vinskiä pistooleilla.
Vinski näytti lähinnä huvittuneelta. Ei ollut ensimmäinen kerta kun konnat aliarvioivat häntä. Myönnettäköön että hän oli kolmikon pahin machoilija mutta osasi hänkin temppunsa. Vinski lähti hyökkäykseen prätkän kanssa ja konnat alkoivat tulittaa. Vaikka kuja olikin kapea hän onnistui kuin onnistuikin väistelemään luodit ja monottamaan ensimmäistä konnaa kunnolla nuppiin. Seuraava korppi sai leukaansa nyrkistä ja samaten kolmas. Meni vain hetki kun korppi kolmikko istui maassa sidottuna hinausköydellä ja Vinski puisteli tomuja käsistään.
- No niin. Lahjapaketti poliisille. Ootteks te kunnossa neiti, hän kysyi ja kääntyi tytön puoleen.
Kiitoksen asemasta tyttö pamautti Vinskiä peloissaan käsilaukulla naamaan ja pakeni paikalta.
- Aina sama laulu. Ei koskaan kiitosta, Vinski mutisi poskeaan hieroen.
Toisaalla montun konnat olivat ryöstämässä Manuelin liikettä.
- Eih, älä ammu! Mä vain teen töitä täällä, Manuel hätäili kädet koholla.
- Suu kiinni! Käteiset kasaan jäbä! Ja mä en pilaile! yksi roistoista ärähti ja tähtäsi Manuelia pistoolilla.
Juuri silloin kaksi erittäin tuttua hahmoa syöksähti kaupan ovesta sisään.
- Ei hitsi! Ei taas noi rotat! toinen roistoista huusi.
Moton silmä alkoi palaa punaisena.
- Mä sulle rotat näytän! hän kivahti ja kytki käsitykkinsä ampumisasentoon. Manuelia uhkaillut roisto aikoi juuri vetää liipasimesta kun Turbo ampui aseen hänen kädestään.
Ei aikaakaan kun kaupassa olikin jo käynnissä kunnon käsirysy. Manuelkin osallistui rähinään iskemällä yhtä tiskiä päin lentänyttä roistoa päähän säilykepurkilla. Pian konnat makasivat lattialla löytyinä.
- Se kai siinä. Ootko sä okei Manuel? Turbo kysyi.
- Olen kyllä. Garcias amigos, Manuel sanoi huojentuneen näköisenä.
Hän ei enää toista kertaa halunnut joutua monttuun.
- No problem kamu. Pidä lippu korkeella, Moto naurahti kun kaksikko lähti ajamaan pois päin.
Pian Vinskikin liittyi remmiin. Moto huomasi Vinskin poskessa olevan mustelman.
- Mitä tapahtu? Eiks tyttö lämmenny? hän vitsaili.
- Älä kysy, Vinski murahti.
Sitten radiosta alkoi kuulua Santun ääni:
- Pojat hei. Musta tuntuu et teidän kantsis kiertää eläintarhan kautta. Joku pingviinin näköinen hyypiö on hyökänny sinne.
- Häh!? pojat huudahtivat yhteen ääneen.

6. Osa. Lintuhäkissä
Kun jätkät pääsivät paikalle eläintarhan edustalla oli jo liuta poliiseja ja TV:n uutisryhmä.
- Hyvää iltaa. Pingviini on siepannut panttivankeja Chicagon eläintarhassa. Tässä Summer Gleeson, hyvää iltaa. Olette suorassa lähetyksessä Chicagon eläintarhan portin ulkopuolelta. Poliisi ja Pingviini jatkavat jo neljättä tuntia jännittyneen panttivankitilanteen selvittelyä. Ainutkaan henkilö ei ole päässyt takaisin sisälle kello 17:30 jälkeen, jolloin Pingviini ja mahtava parvi tappajalintuja hyökkäsivät ja ajoivat tarhan yleisön paniikkiin. Koko historiallinen paikka jouduttiin pikaisesti evakuoimaan. Tiedossa on vain vähäisiä loukkaantumisia, mutta silminnäkijöiden mukaan ehkä 6-10 ihmistä joutui Pingviinin vangeiksi toistaiseksi tuntemattomista syistä, ankkuri selosti.
Jätkät katsoivat toisiaan.
- Okei. Meil on siis vastassa joku lintuhullu. Miten toimitaan? Moto kysyi.
- Niinku Mount Rushmorella. Liikkuu, Turbo totesi ja kolmikko lähti ajamaan pitkin eläintarhan ulkomuuria.
He loikkasivat muurin harjalta sisälle eläintarhan. Paikka vakutti autoilta. Vain valtava parvi korppeja kierteli ilmassa kuin vartioisi aluetta. Turbo katsoi kavereitaan.
- Hajaannutaan. Niin meillä on varmemmat keinot löytää panttivangit. Sit napataan se lintu, Turbo sanoi.
- Mistä lyödään vetoa et meil on taas vastassa Vilma Varaani? Vinski vitsaili.
- Hei, Santtu sano et se tyyppi näyttää pingviiniltä ja Vilma oli lähinnä sihteeri, Moto huomautti.
Kolmikko hajaantui. Ei aikaakaan kun Turbo löysi eläintarhan toimistorakennuksen. Johtajan toimiston ovi oli auki ja Turbo meni sisälle. Toimisto oli piemänä mutta työpöydällä oli ilmiselvästi papereita ja jokin mikä näytti avoimelta päiväkirjalta. Turbo meni lähemmäs ja oli vähällä kompastua lattialla lojuvaan tajuttomaan mieheen jolla oli pujoparta ja silmälasit. Turbo laskeutui miehen ylle ja tarkisti tämän pulssin. Mies oli elossa. Sitten hän nousi ylös ja alkoi tutkia papereita. Päiväkirjan merkintä kuului näin:
"30.6: Päänsärky lisääntynyt määrältään ja voimaltaan. Mystinen sairaus jatkuu. Ehken pian kykenen huolehtimaan itsestäni. Kenties pitäisi pyytää Daividia tulemaan ja asumaan kanssani. Olen saanut ide"
Pidemmälle Turbo ei ehtinyt lukea kun häntä jo iskettiin takaraivoon ja hän tuupertui lattialle miehen viereen. Hänen yllään seisoi kissaksi pukeutunut nainen joka mulkoili ärtyneenä pujopartaista miestä.
- Strange, sinun piti pitää vahtia eikä pyörtyä, hän hymähti.
Toisaalla Moto ja Vinski olivat jo löytäneet panttivangit ja onnituneet itse päätymään ansaan. Korppiparvi oli piirittänyt heidät.
- Oisko ideoita? Vinski kysyi.
- Mietin koko ajan, Moto tuskaili.
Sitten lintuhäkkien portailta alkoi kuulua naurua mikä kuulosti lähinnä kaakatukselta:
- Vaak vaak vaak! Odotin paikalle lepakkoa ja lintua mutta sainkin näemmä hiiriä.
Moto ja Vinski kääntyivät katsomaan portaille ja hämmästyivät näystä. Portiata alas taapersi lyhyt lihava mies jolla ei ollut käsissään kuin kolme sormea. Hän oli pukeutunut tyylikkääseen frakkiin, monokkeliin ja silinterihattuun ja hänellä oli sateenvarjo. Mustat hiukset valuivat niskaan ja nenä oli kuin linnunnokka.
- No en kyl ihmettele miks tota sanotaan Pingviiniks. Toihan on kuin pingviini, Vinski sanoi selvittyään häkellyksestään.
- Suu suppuun tanssihiiri vai pitääkö minnun keihästää sinut siihen paikkaan? Pingviini uhkasi ja kosketti sateenvarjonsa kärjellä Vinskin kuonoa.
- Miks sä teet tän Pingviini, Moto kysyi silmä uhkaavasti punaisena hohtaen.
Pingviini virnisti.
- Ai miksikö? No Gotham oli turhan moneen kertaan koeteltu kohde jten Chicago on uusi valloitus alueeni, Pingviini sanoi ja alkoi nauraa.
Nauru kuitenkin loppui lyhyeen kun katon lasikupolin läpi loikkasi kaksi hahmoa joista toinen oli tummanpuhuva ja toinen riemunkirjava. Pingviinin hymy hyytyi heti.
- BATMAN!!!! hän rääkäisi.

7. Osa. Kharonin palkkio
- Et jaksanut pysytellä vankilassa vai mitä, Pingviini, Batman sanoi.
Moto ja Vinski katsoivat toisaan hieman hämmästyneinä. Nämä kaksi sankaria olivat kyllä heille ihan uusia naamoja. Pingviini irvisti raivoisasti.
- Sinä taas ja taas ja taas, hän manasi ja alkoi sitten tulittaa sateenvarjolla kuin se olisi konekivääri.
Sankarit loikkasivat suojaan.
- Okei, joku ois voinu sanoa et sen sontsa on ase, Vinski mainitsi.
- Pingviinin sateenvarjo pitää vaikka millaisia temppuja sisällään, Batman sanoi.
- Temppuja? Onks se joku Bond-pahis? Moto ihmetteli.
- Ei vaan lintuihin hurahtanut aristokraatti pahimmasta päästä, Robin totesi.
- Ja kukas sä sitten olet? Vinski kysyi.
Batman vilkaisi hiirikaksikkoa.
- Olen Batman, hän sanoi.
Vinksi ja Moto katsoivat toisiaan nyt todella ällistyneinä. Olivatko he oikeasti saaneet taustatuekseen dynaamisen duon? Miettimiseen ei kuitenkaan ollut sen enempää aikaa sillä uusi sarjatuli luoteja lensi heidän ylitseen. Batman vilkaisi ylös ja huomasi yhden tyhjän lintuhäkin roikkuvan aivan pingviinin yllä. Hän veti esille batrangin ja heitti sen ilmaan. Pingviini jatkoi sarjatulitusta batrangin perään ja osui häkkiin saaden koko hökötyksen putoamaan.
- Ei taas! hän rääkäisi kun häkki putosi hänen niskaansa.
Hän yritti vielä kurottautua sateenvarjoonsa mutta Robin ennätti potkaisemaan sen pois hänen ulottuviltaan.
- Eih! Pingviini voihkaisi ja iski nyrkkinsä lattiaan.
Batman ja Robin kääntyivät Moton ja Vinskin puoleen jotka olivat edelleen aika tavalla ällikällä lyötyjä.
- Te siis ootte todella se Gothamin dynaaminen duo? Moto onnistui kysymään.
- Niin olemme, Batman myönsi.
- Vau, Vinski sai sanottua.
Robin tutki kaksikkoa katseellaan.
- Olen kyllä nähnyt anthroiksi pukeutuneita tyyppejä mutta ensimmäistä kertaa taistelemassa superpahiksia vastaan, hän totesi.
- Ei nä ole pukuja. Me ollaan oikeista hiiriä. Me ollaan Marsista. Avaruusolentoja, Moto selitti.
Nyt oli voimakaksikon vuoro hämmästyä.
- Avaruusolentoja? Kuten Metsästäjä Marsista? Batman kysyi.
- Okei tuo kaveri on uppo outo, Vinski totesi.
- Mun nimi on Moto ja valkea kaverini on Vinski. Sit mukaan kuuluu kans Turbo mut...hei hetkonen mis se muuten on? Moto kysyi tajutessaan ettei Turbo ollut vieläkään ilmaantunut paikalle.
Samaan aikaan Turbo alkoi hitaasti palata tajuhinsa vain tajutakseen että hän makasi selällään sängyllä kädet sängyntolppiin sidottuna. Hänen vieressään kampauspöydän ääressä istui kaunis vaaleahiuksinen ja vihreä silmäinen nainen. Koko huone oli kissoja.
- Ai vihdoin hereillä. Ihmettelinkin jo että miten kovaa oikein onnistuin iskemään sillä ruoskan kahvalla, nainen totesi hymyillen kissamaisesti.
- Okei. Kuka sä oot ja missä mä oon? Turbo kysyi ja yritti saada itsensä irti.
Nainen istui sängyn reunalle ja siveli hetken aikaa Turbon hunajanruskeaa turkkia. Sitten hän työnsi kasvonsa melkein Turbon naamaan kiinni.
- Voit kutsua minua Kissanaiseksi, Kissannainen kehräsi ja nousi sitten.
Hän otti sängyn päädystä trikoopukunsa ja meni toiseen huoneeseen.
- Olin paikallasi taas ei ole väliä. Olet täällä niin kauan kuin on tarpeellista tai pomoni haluaa sinusta päästävän eroon, Kissanainen sanoi tullessaan takaisin yllään harmaa trikoopuku, mustat hanskat ja saappaat ja kultainen vyö jolta roikkui ruoska.
Sitten hän istui jälleen sängyn reunalle ja hyväili hetken Turbon poskea.
- Minun on valittevasti mentävä mutta älä turhaan huolestu. Kissani pitävät mielellään sinulle seuraa, Kissanainen sanoi ja lähti.
Heti kun hän oli poistunut, pari kissaa loikkasi sängylle ja alkoi nuuskien tutkia Turboa.
- Oi Moton äiti. Onneks mä en ole allerginen kissoille, Turbo ajatteli hieman huolestuneena.
Samaan aikaan Cihcagon kadulla Moto, Vinski, Batman ja Robin olivat lähteneet etsimään Turboa. Eläintarhan johtajan toimistosta oli löytynyt vihjeitä siitä että kaksi muuta konnaa oli myös ollut paikalla. Voimakaksikko oli tunnistanut jäljet heti Hugo Strangen ja Kissanaisen jättämiksi. Nyt sankarimme olivat kuitenkin joutuneet taisteluun Rasvanahan ja tämän hanttapulilauman kanssa.
- Hei Robin! Robin! Katos tätä. Kato miten helppoo! Toinen käsi selän takana! Ja BONK!! Hän on poissa! Vinski naurahti ja kolautti yhden hanttapulin lentämään pitkän matkaa taaksepäin.
Batman puisteli päätään. Hän ei voinut käsittää miten nämä kaksi marsilaista oikein ehtivät vitsailla taistelun aikana. Mitä nopeammin he saisivat nämä typerykset matalaksi sitä nopeammin he saisivat teitää missä Turbo oli. Moton mekaanisen käden lasertykki ampui nopeasti konnilta aseet käsistä ja samaa vauhtia Moto iski heidät lattiaan. Ei aikaakaan kun konnat lojuivat löytyinä maassa. Batman käveli Rasvanahan luo ja tarttui tätä henkseleistä.
- Kumppanini ja minä olemme tehneet tätä jo viimeiset 24 tuntia. Ihan näin meidän kesken, en ole oikein tyytväinen tuloksiin. Joten, ennen kuin menetän malttini ja päästän tilanteen täysin hallinnastasi kysyn kauniisti vielä kerran. Missä on Kissanainen!? Batman ärähti.
- Mikä kissa? Mä en tiedä mitään kissoista. Eihän mulla edes o kissaa, Rasvanahka ähelsi.
Batman vilkaisi Vinskiä ja Motoa.

8. Osa. Batgirl
- Älä ihmettele. Sen aivot on rasvassa, Vinski totesi.
- Mä en tiedä mitään! Rasvanahka huusi hädissään.
Batman päästi hänet putoamaan maahan. Nelikko lähti taas liikkeelle. Sitten Santtu otti yhteyttä radion välityksellä.
- Pojat hei. Näyttis siltä et Katukorpit yrittäis järkätä itelleen suojelurahoja. Yks elintarvikekiska ihan lähellä, hän ilmoitti.
- Selvä juttu Santtu. Kiitti vihjeestä, Moto kuittasi.
- No mikäs muu mä teille tässä porukassa olen kuin Oraakkeli, Santtu hymähti.
Hetken kuluttua he pääsivät liikkeen luo. Sisällä näytti olevan aika kuumat oltavat.
- Eipäs! Sinä et nyt tunnu tajuavan, että meikä yrittää junailla täällä suojelubisnestä! Ja jos et pulita rahoja...Mikä tuo oli?! yksi korpeista kysyi kun kaupan ovikello helähti ja heti sen jälkeen yhden korpin leukaan osuikin jo tyylikäs lentopotku.
Voimakaksikko ja Prätkähiiret syöksyivät sisään. Myyjä suojauti tiskin taakse kun taistelu alkoi. Yllätyshyökkäys teki tehtävänsä sillä ei aikaakaan kun konnat jo lojuivat kaikki lyötyinä maassa. Batman kiskaisi taas johtajan ylös maasta ja esitti saman kysymyksen kuin edellisellä kerralla mutta vastaus oli taas sama. Ei tietoja. Nelikko käveli ulos liikkeestä ja häipyi paikalta ennen kuin poliisit ehtisivät paikalle. Batman vilkaisi Robinia.
- Minusta tuntuu että tarvitsemme apua. Soita Batgirlille, hän sanoi.
Samaan aikaan Gothamissa poliisipäällikkö Gordonin tytär Barbara Gordon eli Batgirl pakkasi huoneessaan matkalaukkua kun puhelin soi. Barbara nappasi puhelimen ja asensi sen korvansa ja olkapäänsä väliin.
- Moi Barbara tässä. Kerro asias nopeesti. Mulla on vähän homma kesken, hän sanoi.
- Hei Barbara. Robin tässä, kuului puhelimesta tuttu ääni.
- Ai hei Dick, Barbara sanoi iloisesti.
- Me tarvitaan apua. Pääsetkö tulemaan? Robin kysyi.
- Sori mut en pääse. Isä lähetti mut pariks viikoks serkun luo Chicagoon ja mä olen just nyt pakkaamassa, Barbara sanoi ja laittoi matkalaukkuun pinkan vaatteita.
- Hetkinen sanoiks sä Chicagoon? Robin kysyi.
- Joo sanoin. Kuin ni? Barbara kysyi ihmeissään.
- Me ollaan just nyt Chicagossa, Robin kertoi.
Barbara oli vähällä pudottaa puhelimensa. Oliko tämä yhteensattuma. Voimakaksikko oli juuri nyt Chicagossa ja hän oli lähdössä sinne. Barbara kääntyi kapioarkkunsa puoleen ja avasi sen kannen. Hän oli aikonut jättää puvun reissun ajaksi kotiin mutta näytti siltä että hän tulisikin tarvitsemaan sitä.
- Kuule. Musta tuntuu et te taidatte sittenkin saada apua Batgirliltä, Barbara sanoi hymynkare suupielessään.

9. Osa. Leikkipyssy
Vanhassa hotellihuoneessa Turbo lojui edelleen sängyllä kädet sängyntolppiin sidottuina kissojen ympäröimänä. Parikin kissaa oli jo nuuskinut häntä ja todennut että hänestä ei olisi saaliiksi vaikka hän olikin hiiri. Sitten huoneen ovi paukahti auki ja kaksi miestä asteli sisälle. Toisella oli tavallinen puku ja vatsastapuhujan nukke ja toinen oli pukeutunut vihreään ja violettiin.
- Jaaha, näyttää siltä, että kisumirri näyttää raahanneen gesään rotan, nukke murahti.
- Ottaisit nyt vähän rauhallisemmin, Arpinaama, nuken pitelijä sanoi.
- No jaa. Ihmettelen kyllä miksi Batsy hankki apurikseen rotan? toinen mies totesi.
- Ärh. Oon hiiri! Turbo murahti ärtyneesti.
Arpinaama työntyi Turbon eteen ja painoi koneenkiväärin piipun Turbon kuonoon.
- Kun mä sanon että sä olet rotta niin sä olet rotta, nukke sähisi uhkaavasti.
- Ja mikä sä luulet olevas Al Capone? Turbo tuhahti äksysti.
Samaan aikaan kaupungilla montun konnat iskivät jalokiviliikkeen ikkunan hajalle aikomuksenaan ryöstää sen, kun Voimakaksikko ja Prätkähiiret ilmestyivät paikalle. Tappelu olikin pian käynnissä. Moto ja Vinski kolauttivat nopeasti konnia ketoon siinä missä myös Batman ja Robin. Ei aikaakaan kun roistot lojuivat lyötyinä maassa ja Batman kiskaisi yhden ylös.
- Haluan vastauksia, Antonie, hän murisi.
- Siitä vaan. Arvaa kiinnostaako, mies ärähti.

10. Osa. Mutantin sielunmessu
Juuri kun Batman oli aikeissa pistää roiston kunnolla puhumaan, ohi ajoi avoauto takapenkki täynnä rahasäkkejä.
- Pankkiryöstö! Moto huudahti.
- Mut keitä noi kaks oli? Vinski kysyi.
Batman ja Robin katsoivat toisiaan.
- Ei kai ne törpöt? Robin kysyi.
- Kyllä, ne törpöt, Batman myönsi huokaisten.
Tiimi syöksyi pankkirosvojen perään. Autoa ajavat konnat Professeri ja Neropatti huomasivat nopeasti peräänsä painuneet sankarit. Neropatti vilkaisi Professeria.
- Onks se pommi valmiina? Neropatti kysyi.
Professeri nyökkäsi ja veti esille C4-räjähtten jossa oli ajastin. Neropatti tuijotti laskuria.
- Kolmeen sataan? En mä osaa laskea niin pitkään! hän huudahti.
- Rauhoitu. Mä lasken molempien puolesta, Professeri totesi ja rupesi säätämään ajastinta.
Voimakaksikko ja Prätkähiiret ajoivat yhä auton perässä, kun konnat ajoivat lentäkentälle. Professeri kohottauti seisomaan autossa ja lennätti pommin kohti laskeutuvaa lentokonetta. Pommi osui laskutelineisiin. Sankaritiimi joutui jättämään konnien takaa-ajon ja painumaan pommin perään.
- Kuka hoitaa purkuhommat? Vinski kysyi.
Batman näytti harkitsevan jonkin aikaa kunnes vastasi.
- Sinä ja Robin saatte hoitaa homman, hän sanoi.

11. Osa. Arvuuttajan viimeinen rikos
Robin ja Vinski katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät. He loikkasivat ylös ja onnistuivat pääsemään laskutelineille. Robin veti vyöstään pihdit ja ruuvimeisselin. Hän ojensi pihdit Vinskille.
- Valmiina? hän kysyi.
Vinksi nyökkäsi ja Robin aukaisi ajastimen luukun. Vinski kävi johtojen kimppuun. Aikaa oli enää muutama sekunti. Vinski veti sinisen johdon ja onnistui katkaisemaan johdon. Pommin ajastin pysähtyi.
Kaksikko loikkasi laskutelineiltä juuri kun kone laskeutui.
- Konnat pääs pakoon, Robin sanoi.
- Ei ihan vielä, Batman totesi virne suupielessään.
Hieman myöhemmin roistot olivat pakettiautolla erään liikkeen takana. Pahvilaatikot olivat täynnä kameroita.
- Mä en vieläkään kässää miks me pöllitään kameroita? yksi hanttapuleista ihmetteli.
- En mä tiedä. Pomo vaan käski tehdä niin, Rasvanahka hymähti.
Juuri silloin Voimakaksikko ja Prätkähiiret syöksyivät esiin varjoista. Hanttapulit olivat ottamassa jalat alleen kun Batman tarttui yhtä paidankauluksesta.
- Eih! Manuel! hanttapuli huusi hädissään.
Kaksi muuta yrittivät paeta mutta Robin ja Vinski lennättivät molemmat maihin kunnon potkulla. Moto pudotti pari pahista maihin lasertykillään. Kun kätyrit oli saatu maihin kaikki kääntyivät Rasvanahan puoleen.
- Okei, rasvakuula. Missä on Turbo, Vinski sanoi nyrkkejään puristellen.

12. Osa. Johnny ei osaa lukea!
- En mä tiedä mitään! Pomo vaan anto ohjat pitkälle ja laihalle klovnin näköselle tyypille! Rasvanahka ähelsi hädissään.
Batman ja Robin katsoivat toisiaan.
- Jokeri, Batman henkäisi.
- Just siks se itseään sano, Rasvanahka myönsi.
- Pingviini ei siis ollut ainoa joka pakeni Arkhamista, Robin päätteli.
- Konnat järjestivät joukkopaon, Batman sanoi
- Voisko saada vähän selvitystä. Kuka on Jokeri ja mikä on Arkham? Vinski kysyi.
Voimakaksikko katsoi hiiriä hetken aikaa. Sitten Batman huokaisi.
- Jokeri on pahin psykopaatti mitä Gothamin kaduilla on koskaan kulkenut. Hän on arkkiviholliseni, hän sanoi.
- Arkham sen sijaan on hullujen huone. Vankimielisairaala, Robin kertoi.
Moto ja Vinski vilkaisivat toisiaan hämmästyneinä.
- Yritäks sä tosissas väittää et Chicagon kaduilla on vapaana mielipuolia? Moto kysyi.
Voimakaksikko nyökkäsi vakavana. Moto ja Vinski katsoivat taas toisiaan. Tästä jutusta olikin tulossa odotettua hankalampi.
Samaan aikaan vanhalla hotellilla Harley hyräili radiossa soivan Lordin Blood red sandmanin tahtiin samalla kun kirjoitti rakkauskirjettä poikaystävälleen.
- Näät punaa ruusuissa näissä, tekee tyrmä elämästäs harmaan, oisinpa kanssas jo..., Harleyn mutinan keskeytti puhelimen pärinä.
Soittaja oli Jokeri.
- Pelasta minut Harley! Sekoan tähän pitkästymiseen! Jokeri sihisi puhelimeen ja vilkaisi kokoussalin puolelle missä Leipäjuusto yritti keksiä jotain uutta suunnitelmaa Prätkähiirten ja Voimakaksikon pään menoksi.
Arkhamin kahelit olivat yhdistäneet voimansa Leipäjuuston kanssa vaikka heidän aikomuksensa oli luultavasti raivata haiseva lahnalordi pois tieltä heti kun sopiva hetki tulisi.
- Ei hätää herra J! Löydän suunnitelman hetkessä ja teen sen keikan itse! Harley hihkaisi ja alkoi kaivella pahvilaatikoita.
- Ei, ei, ei, minulla on muuta mielessäni. Lähetä Linnunpelätti kaupungille, Jokeri sanoi virnistäen.
Chicagon kaduilla sankaritiimi oli hajaantunut metsästämään hulluja. Moto olikin miltei heti joutunut Monttupomon miehien hyökkäyksen kohteeksi. Suunnilleen viiden sekunnin taistelun jälkeen he äkkiä havaitsivat jotakin Moton takana. Jotakin mikä säikytti heidät. Moto kääntyi ja jähmettyi. Hän reagoi vaistomaisesti, kuin olisi kamppaillut hengestään. Ikäänkuin varjon lähde olisi jotenkin muodostanut tuhoisan uhan.

13. Osa. Chicagon painajainen
Kujan suulle ilmestyi laiha mies joka oli pukeutunut linnunpelätiksi. Jostain kumman syystä Motoa pelotti miehen kohtaaminen. Mies nosti katseensa. Moto perääntyi pari askelta vaikka hänellä oli tykki tähtäysasennossa. Mies virnisti kammottavasti.
- Kerro minulle, jyrsijä, mitä pelkäät, mies kähisi.
Samassa Moton eteen ilmestyi todella kammottava näky. Turbo oli päätön, Vinskin selästä törrötti veitsi, Santun ruumis oli poltettu, Minni roikkui köyden jatkona ja Rontti oli myrkytetty. Moto kompuroi taaksepäin kauhusta jäykkänä.
- Kaverit! Eih! hän huusi.
Pahin oli kuitenkin tulossa. Hänen äitinsä, siskonsa, Miihkali ja tämän sisko ammuttiin hänen edessään.
- EEEEEEIIIIII!!!!! Moto huusi täyttä kurkkua ja putosi polvilleen.
Linnunpelätti seurasi sivusta miten hän pelkomyrkkynsä vaikutti harmaaseen jättiläiseen. Hän asteli lähemmäs ja nosti pelosta ja surusta vapisevan Moton leukaa.
- Näyttää siltä että pelkäät menettää ystäväsi ja perheesi, hän sanoi.
Linnunpelätin sijaan Moto näki tämän paikalla Masin joka virnisti julmasti kädessään kynttilänjalka.
- Nähdään tuonpuoleisessa, Masi nauroi kaukaisesti ja kohotti kynttilänjalan.
Moton päässä pimeni. Paljon myöhemmin Vinski oli lähtenyt etsimään Motoa koska tämä ei ollut ottanut minkäänlaista yhteyttä muihin.
- Moton ois pitäny ottaa yhteyttä jo tunteja sitten ja jos Batman on oikeessa ja kaduilla on sekopäitä niin mä todella toivon et se on kunnossa, Vinski ajatteli itsekseen.
Äkkiä hän oli kuulevinaan kolahduksen kujalta ja kääntyi sinne. Pakkilaatikoiden ja roskapönttöjen seassa tutisi kerälle käpertynyt Moto jonka silmät seisoivat pystyssä kauhusta.
- Moto! Moto oot sä kunnossa? Vinski kysyi juostuaan harmaan hiiren luo.
- Ei! Älä tee sitä! Moto huusi epätoivoisesti ja vaipui sitten tiedottomuuteen.
Vinski katsoi harmaata ystäväänsä hämmentyneenä. Mikä oli saanut Moton tuohon tilaan. Hän nosti Moton hartioilleen ja lähti prätkälleen. Hän otti radiolla yhteyttä Santtuun:
- Santtu. Kerro dynaamiselle duolle et mä löysin Moton jotakuinkin oudossa tilassa. Se on ihan kauhusta kankee. Me tullaan nyt korjaamolle.
- Ok. Mä kerron niille. Kuitti ja loppu, Santtu ilmoitti ja kääntyi sitten Voimakaksikon puoleen.
Kun Santtu oli selittänyt tilanteen Batman näytti erittäin vakavalta.
- Vain yksi rikollinen on voinut saada hänet tuohon tilaan, hän sanoi.
- Jeah, Linnunpelätti, Robin lisäsi.

14. Osa. Elää ja kuolla Chicagossa
Vähän myöhemmin Vinski palasi korjaamolle Moton kanssa. Moto vapisi kuin horkassa ja silmät seisoivat kauhusta pystyssä. Vinski laski Moton makaamaan sohvalle ja Santtu veti huovan hänen ylleen. Moto tarttui Vinskiä ranteesta ja katsoi tätä hädissään.
- Vinski, sun selässä on veitsi. Santtu on poltettu elävältä, hän houri.
- Rauhotu isoveikka. Me ollaan kunnossa, Vinski yritti rauhoitella mutta siitä ei tuntunut olevan apua.
Santtu katsoi Batmania.
- Mikä Motoa vaivaa? Se ei ikinä ennen o ollu tollanen? hän ihmetteli.
Batman otti vyöstään lääkeruiskun ja käveli sohvan luo.
- Se johtuu Linnunpelätin pelkomyrkystä. Se saa uhrin näkemään pahimmat painajaisensa, hän sanoi ja työnsi ruiskun Moton käsivarteen.
Moto alkoi miltei heti rauhoittua ja hän vajosi sohvalle syvään uneen.
- Vastamyrkyn pitäsi saada hänet kuntoon tunnin sisällä. Sen ajan hänen on kuitenkin parasta pysyä unten mailla, Batman sanoi.
Vinski katseli Motoa hieman huolestuneen näköisenä mutta kääntyi sitten katsomaan Voimakaksikkoa.
- Kuka tää Linnunpelätti oikeestaan on? hän kysyi.
Voimakaksikko katsoi toisiaan.
- Pitkä vai lyhyt selostus? Robin kysyi.
- Lyhyt mielellään, Santtu pyysi.
- Linnunpelätti eli Jonathan Crane on lapsuudestaan lähtien joutunut muiden ikätovereidensa kiusanteon kohteeksi erityisesti ryhdittömyytensä ja hintelien jalkojensa vuoksi. Lapsena Crane alkoi myös pelätä lepakoita. Kiusanteon ja lepakkokammonsa vuoksi hän kiinnostui pakkomielteisesti pelosta ja kostamisesta, ja jo lapsena hän ryhtyi pelottelemaan lintuja. Crane varttui hartaasti uskovaisen isoäitinsä kasvatuksessa, ja hän murhasi isoäitinsä ollessaan teini-ikäinen.
Ollessaan 17-vuotias hän ihastui luokkatoveriinsa Sherry Squiresiin, joka kuitenkin tekei poikaystävänsä Bo Griggsin kanssa Cranelle julman pilan nöyryyttämällä tätä koulun juhlissa. Crane vannoi kostavansa sekä Squiresille että Griggsille, ja vuotta myöhemmin hän pukeutui ensimmäisen kerran Linnunpelättimen asuun. Hän aiheuttai kaaoksen saapumalla koulunsa parkkipaikalle aseen kanssa, ja paikalta poistuneet Squires ja Griggs joutuivat matkallaan auto-onnettomuuteen. Griggs halvaantui, kun taas Squires menehtyi. Tämän myötä Crane huomasi pitävänsä ihmisten pelottelemisesta kuoliaaksi.
Cranen pakkomielteinen suhtautuminen pelkoon johtai Cranen opiskelemaan psykologiksi. Opiskellessaan hän kiinnostui myös kemiasta ja kehitti Gotham Cityn yliopistolla voimakkaan hallusinogeenin, joka aiheuttaa ihmisille todellisen tuntuisia kokemuksia suurimmista peloistaan. Hän hyödynsi kehittämäänsä hallusinogeeniä toimiessaan psykologina Arkhamin mielisairaalassa, ja surmsi sen avulla myös yliopiston psykologian professorin saadakseen itselleen tämän työpaikan. Opettajan virassa hän toimi muun muassa nuoren Thomas Elliotin mentorina. Crane kuitenkin erotettiin virastaan sen jälkeen, kun hän ampui kesken oppitunnin kukkaruukkua esitelläkseen opiskelijoilleen, kuinka ihmisen keho reagoi pelkoon. Raivostunut Crane surmasi yliopistolla työskentelevät kollegansa, jonka jälkeen hän aloitti rikollisen toimintansa Linnunpelättimenä, Batman selosti.
Santtu ja Vinski katsoivat toisiaan. Vastustaja vaikutti harvinaisen vaikealta ja pelottavalta tyypiltä. Ja Turbo oli edelleen kateissa. Tästä jutusta tulisikin harvinaisen vaikea. Paljon myöhemmin Robin ja Vinski olivat partioimassa.
- Okei, oikase jos jokin menee pieleen. Te ootte supersankareita joilla ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole supervoimia, mut sen sijaan teidän vihollisilla on voimia ja ne kaikki on täysiä kaheleita? Vinski tarkensi.
- Aivan nappiin, Robin sanoi ja jarrutti sitten.
Läheisen jalokiviliikkeen ikkunan luona hääri nuori harlekiiniksi pukeutunut nainen mukanaan kaksi hyeenaa.
- No katos vaan. Kukas se siinä ellei Harley Quinn, Robin totesi ääneen.
Harley jäykistyi tikkusuoraksi ja kääntyi salamana ympäri. Sitten hän vihelsi hyeenoille ja otti jalat alleen. Hyeenat kävivät hyökkäykseen.
- Miten toimitaan? Vinski kysyi.
- Mä hoidan hyeenat. Nappaa sä Harley, Robin sanoi.
Vinski nyökkäsi ja kaahasi Harleyn perään. Hän sai napattua Harelyn kiinni hännällään kiskaisi kyytiin.
- Pidä kiinni, pulu, hän vistaili.
- Hei-i-i! Näpit irti sieltä, hiiripoju! Harley kirkaisi ja yritti potkaista Vinskiä päähän.
Vinski jatkoi ajoa vaikka hänellä oli kyydissä todella kovasti vastaan tappeleva nainen.
- Hei, varo vähän. Jotain voi murtua, Vinski huikkasi väistäessään nyrkin iskun.
- Ai jaa, no, murrapa tätä, poju, Harley kivahti ja aikoi ja iskeä Vinskiä sorkkaraudalla.

15. Osa. Harley ja Myrkkymuratti ja... Vinski?
Vinskillä oli täysi työ pitää pyörä ajoradalla kun kyydissä oli tyttö joka oli erittäin kipakka potkimaan. Kovin pitkään tappelu ei kuitenkaan kestänyt kun Harley osui vahingossa iskuhaan laukaisunappiin. Köysi kiinnittyi lähellä olevaan katulyhtyyn ja prätkä pysähtyi kuin seinään. Vinski ja Harley lensivät molemmat kyydistä. Harley nousi ylös ensimmäisenä ja hieroi päätään.
- Kiitti vaan kyydistä hiiripoju. Mut ei ollu mikään kevyin lasku, hän tuumi ja huomasi sitten Vinskin lojuvan jonkin matkan päässä tajuttomana maassa.
Harley hiipi lähemmäs ja kytki visiirin pois päältä. Sitten hän virnisti.
- Kuules kultsi. Mun poikakaveri on aika usein suunnitellu Ihmepojan hoitelua sorkkaraudalla joten kokeillaas teoriaa käytännössä, Harley sanoi ja kohotti sorkkaraudan Vinskin yllä.
Ei hän kuitenkaan ehtinyt lyömään kun kujalta kuului toisen naisen ääni:
- Älä tapa häntä.
Harley kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja varjoista astui esiin vihreään trikoopukuun pukeutunut punapää joka oli kaunis kuin kukka.
- Ai hei Ivy. Mitäs me sit tolle hiirelle tehdään? Harley tiedusteli ja nojasi sorkkarautaan.
Myrkkymuratti hymyili salaperäisesti ja laskeutui Vinskin ylle.
- Tämä toimisi ehkä paremmin hereillä olevaan mutta kokeillaan, hän sanoi ja suuteli Vinskiä.
Vinskin silmät aukenivat ja ne olivat lasittuneet. Myrkkymuratti oli aivopessyt hänet yhdellä ainoalla suudelmalla.

16. Osa. Kummppaneita kerrakseen
Korjaamolla Moto alkoi heräillä vastamyrkyn jälkeisestä unesta. Hänen ylleen olivat kumartuneet Santtu ja Robin.
- Uuh. Mitä tapahtu? Mun pää tuntuu siltä kuin mä olisin kitannu viikon kotikaljaa ilman taukoja, Moto voihiki ja hieroi päätään.
- Linnunpelätti iski sun kimppuus. Sun huono olos johtuu pelkomyrkystä, Robin selitti.
Moto katsoi Robinia hetken hämmästyneenä mutta muisti sitten laihan miehen jonka oli nähnyt kujalla.
- Se laiha kaveri linnunpelätti puvussa. Se vai? hän hämmästyi.
Robin ja Santtu nyökkäsivät.
- Se tyyppi on vaarallinen rikollinen. Se käyttää pelkoa aseenaan, Santtu selitti.
Moto painoi pään käsiensä väliin.
- Ei sit mikään ihme et mä jouduin siihen elävään painajaiseen, hän mutisi.
- Mitä sä tarkotat? Mitä sä näit? Santtu kysyi ja laski kätensä Moton olalle.
Moto ei ehtinyt vastata kun radio alkoi rätistä:
- Batman kutsuu tukikohtaa. Oletteko kuulleet mitään Vinskistä?
Robin nappasi mikrofiinin ja vastasi.
- Ei olla. Onks jokin ongelma? hän kysyi.
Batman nosti prätkän viereen asetetun lotuksen kukan.
- Näyttää siltä että Myrkkymuratti on ollut asialla, hän sanoi.
Robin voihkaisi.
- Voi itku. Eiks yks myrkyillä leikkivä konna olis ollu tarpeeks? hän ähkäisi.
Moto ja Santtu katsoivat häntä kysyvinä.
- Vinski on joutunut Myrkkymuratin luomuksen valtaan, Robin kertoi.
Moto nousi seisomaan.
- En tiedä kuka tää Myrkkymuratti on mut mun kaiffaa ei niin vaan aivopestä, hän totesi ja nousi prätkän selkään.
Robin nyökkäsi ja loikkasi oman prätkänsä selkään. Ennen kuin Santtu ehti edes sanoa mitään kaksikko kaahasi jo tiehensä.
- Tyypillistä. Tietysti niiden täytyy häipyä ennen kuin mä ehdin kertoa asiasta. No mun on joka tapauksessa lähdettävä lentokentälle, hän tuumasi, raapusti nopeasti lapun, jonka jätti radiopöydälle lähti.
Samaan aikaan konnat olivat kokoontuneet vanhan hotellin ruokasalissa. Jokeri toimi kokouksen puheenjohtajana.
- Joten onko joilla kuilla jotain kysyttävää? hän tiedusteli.
- Vain yksi oikeastaan. Kuka teki sinusta johtajan, Kaksinaama kysyi ja heitti kolikkonsa ilmaan.
Jokeri yritti hymynsä samanlaisena kuin yleensä, mutta matala uhkaava ääni, ilmassa kieppuva kolikko ja raskaasti haposta arpeutuneet kasvot saivat jopa hänen hymynsä hyytymään. Hän ei ehtinyt kuitenkaan vastaamaan kun Harley ja Myrkkymuratti tulivat sisälle.
- Sori kun kesti, kultsi, mut me saatiin värvättyä yks uusi kaveri meidän riveihin, Harley hehkutti.
Myrkkymuratti nyökkäsi hymyillen ja kääntyi sitten ovelle päin.
- Selvä sitten peremmälle vain komistus, hän sanoi.
Vinski astui varjoista valoon silmät lasittuneina. Myrkkymuratti käveli hänen ympärillään ja siveli hänen valkeaa turkkiaan.

17. Osa. Harvey ei enää asu täällä
- Joten mitäs teemme hänen kanssaan? Myrkkymuratti kysyi ja kutitteli Vinskiä korvan takaa.
Muut roistot tuijottivat Harleya ja Myrkkymurattia suu auki. Olivatko nämä todella raahanneet piilopaikkaan aivopestyn hiiren? Toisaalta kaveri ei muistaisi edes omaa nimeään Myrkkymuratin käsittelyn jälkeen mutta silti olisiko sittenkään viisasta antaa valkean marsilaisen tietää piilopaikan sijaintia. Jokeri alkoi vihdoin virnistellä.
- No jos jyrsijä pysyy varmasti kontrollissa niin pistetään se lahtaamaan se hunajanruskea, hän ehdotti.
- Hei, Leipäjuusto kielsi hiirten listinnän kunnes käsky käy, Hugo Strange mainitsi.
- Ei se sitä koskaan saa tietää, Jokeri hymähti.
Harley ja Myrkkymuratti nyökkäsivät ja lähtivät ohjaamaan Vinskiä kohti huonetta missä Turboa pidettiin vankina. Ovelle päästyään Myrkkymuratti työnsi Vinskin käteen terävät puutarhasakset ja Harley tönäisi hänet sisälle. Turbo oli jo jonkin aikaa saanut tuijottaa vain kattoon kun hän näkin Vinskin kompuroivan sisälle kädessään puutarhasakset.
- Vinski? Miten sä löysit mut? hän huudahti.
Vinski ei vastannut vaan käveli kohti Turboa katse tyhjänä aivan kuin hänet olisi hypnotisoitu.
- Vinski? Turbo kysyi.
Vinski käveli sängyn vierelle ja nosti sakset ilmaan aikomuksenaan syöstä ne Turbon rintaan.
- Vinski! Turbo huusi hädissään.
Sängyllä ollut kissa loikkasi pois saaden aikaan pienen tomupilven. Vinskin nenä alkoi väristä ja samassa hän alkoi aivastella hullun lailla.
- Marsin kiitos. Vinskin kissa-allergia, Turbo ajatteli huokaisten helpotuksesta.
Vinski nousi seisomaan päätään pidellen.
- Uuh mitä tapahtu? hän voihkaisi.

18. Osa. Turbo, Ihmehiiri
Vinski puisteli päätään ja huomasi sitten Turbon joka makasi yhä sängyllä sidottuna.
- Turbo! Ootsä kunnossa? hän huudahti ja ryhtyi vapauttamaan Turbon ranteita köysistä.
- No niin hyvässä kunnossa kuin voi olettaa kun yks aikoo listii sut puutarhasaksilla, Turbo totesi sarkastisesti.
Vinski näytti hetken järkyttyneeltä ja sitten nololta.
- Eh sori siitä. Mä en muista muuta kuin harlekiiniksi pukeutuneen mimmin, hän sanoi ja hieroi samalla päätään.
Turbo nyökkäsi ymmärtävästi mutta hieman kärsimättömästi. Hän oli saanut olla konnien uhkailemana ja kissojen raapimispuuna omasta mielestään jo ihan tarpeeksi kauan. Lopulta Vinski sai siteet irti ja Turbo nousi istumaan ranteitaan hieroen ja selkäänsä venytellen.
- Kiitti kamu. Paikat alkoikin jo jumittua, hän voihkaisi.
Vinski kohautti olkiaan kuin sanoen:
" No problem"
Sitten oven takaa alkoi kuulua meteliä.
- Mähän sanoin et se rotta ois gitäny listiä kun siihen oli tilaisuus, joku rähisi.
- Arpinaama hillitse vähän, sanoi toinen ääni.
Vinski katsoi Turboa kysyvästi.
- Vatsastapuhuja ja sen nukke, Turbo kuiskasi.
Vinski nyökkäsi ja laski äänettömästi sormillaan kolmeen. Sitten hän iski oven auki suoraan Vatsastapuhujan naamaan. Miehen yrittäessä kompuroida pystyyn ja nuken sadatellessa minkä kerkesi pojat ponkaisivat pakoon. Kovin pitkälle he eivät kuitenkaan päässeet pakenemaan sillä portaikon alla heitä odotti pataljoona konnia. Turbo oli aikeissa vetää aseensa esille kun hän tajusi että häneltä oli viety sekä zerno-hanskat että pistooli. Myös Vinskin panosvyö oli tyhjennetty. Pojat vilkaisivat toisiaan. Tämä ei ollut hyvä.

19. Osa. Silminnäkijä
Samaan aikaan Chicagon lentokentällä Santtu seuraili katseellaan tuloaulan ihmisvilinää. Hän oli vastassa serkkuaan joka oli saapunut Gothamista. Sitten hän huomasi iloisesti vilkuttavan punapään jolla oli siniset silmät.
- Santtu! tyttö huusi.
- Barbara! Hitsi ei olla nähty aikoihin, Santtu naurahti kun Barbara juoksi hänen luokseen ja halasi häntä.
- No mites sulla on menny? Vieläks sä pyörität sitä prätkäkorjaamoa? Barbara kysyi kun tytöt kävelivät ulos terminaalista parkkipaikalle.
- Arvaa. Mulla menee itse asiassa aika hyvin. Kolme kaveria pitää yhden läskin laardikasan miehet kiireisenä ja mulla on ihan kunnolla asiakkaita, Santtu kertoi naurahtaen.
Tytöt nousivat Santun hinausautoon ja lähtivät ajamaan kohti korjaamoa. Kun he pääsivät korjaamolle Barbaraa kohtasi hämmästyttävä näky kun hän avasi oven. Tuolilla istui voipunnelta näyttävä mutanttihiiri.
- Wow! Onks Dorian siirtyny kissoista hiiriin? Barbara huudahti nähdessään Moton.
Santtu tuli perässä ja näki myös Moton.
- Ei hätää. Toi yks niistä mun kamuista. Sen nimi on Moto, hän selitti.
Barbara näytti edelleen hämmästyneeltä joten Santtu alkoi selittää. Pitkällisen selonteon jälkeen Barbara olikin jo saanut selvän Marsin kuivumisesta, maan ryöstöaikeista ja siitä että kaupungin vaikutusvaltaisin bisnespomo olikin itse asiassa avaruusolio.
- Ja mä pidin mun elämää omalaatuisena, hän mutisi

20. Osa. Verikosto
Santtu katsoi Barbaraa hieman kysyvänä.
- Omalaatuista? Miten niin omalaatuista? Sä oot poliisipäällikön tytär, hän ihmetteli.
Barbara hymyili salaperäisesti ja madalsi sitten ääntään.
- Jos te tyypit ette kerro kenellekkään niin mä paljastan sen. Mä olen Batgirl, hän sanoi silmää iskien.
Sekä Santtu että Moto näyttivät yllättyneiltä. Vielä yksi lepakkosankari?
Samaan Chicagon katoilla Batman ja Robin tarkkailivat kaupunkia katoilta käsin.
- Pahikset on peittäny jälkensä harvinaisen hyvin. Vaik me koluttais koko city kuja ja autiotaloja myöten me ei välttämättä edes löydettäis niitä. Mistä lyödään vetoa et ne saa apua joltakin rikollisporukalta, Robin sanoi.
- Veikkaan itse samaa. Ja luulen että on parasta ottaa se tutkimussuunta siviilillä, Batman sanoi ja osoitti peukalollaan valtavaa mainostaulua jossa oli kuva Leipäjuustosta.
Robin katsoi hetken mainostaulua ja sitten Batmania.
- Tarkoitat siis että aiot tavata tuon kaverin Bruce Waynena? hän varmisti.
Batman nyökkäsi.
- Bisnes on bisnestä, hän virnisti.

21. Osa. Tik, tik, tik
Hieman myöhemmin lentokentällä oli käynnissä rahtitavaran purku. Kaikki näytti suht tavalliselta jos ei ota huomioon sitä että turvallisuusfirman kuteisiin pukeutuneet tyypit näyttivät enenmmän tai vähemmän punkkareilta ja yksi valutti ympärilleen rasvaa. Kaikilla oli kuulokkeet. Pilotti katseli porukkaa hieman kysyvänä.
- Te kaverit olette uusia vai? Ei olla nähty ennen, hän sanoi.
Oven luona olevan hanttapulin kuulokkeisiin tuli viesti:
- Rauhallisesti. Vastaa hänelle, no 37.
- Jep uusia, valepukuinen hanttapuli totesi.
- Oikein hyvä. Jatka juttelua ja odota lisäohjeita, Neropatti ohjeisti panssariautosta käsin.
Lopulta muutama hanttapuli pääsi panssariautolle asti ja Neropatti nappasi päälimmäisen laatikon.
- Tänne se! Olette yli neljä sekuntia aikataulusta perässä! hän sähisi.
- Neropatti, katso! Rasvanahka huusi juuri silloin sillä kiitorataa pitkin heitä kohti kiihdytti kaksi moottoripyörää.
Moto ja Robin kaahasivat heitä kohti. Jotkut hanttapuleista pudottivat laatikot ja yrittivät lähteä äkkiä pakosalle mutta kaksikko oli heitä nopeampi.
- Koskapa te hemmot niin tykkäätte kameroista pääsette pikapuoliin vankilan kasvokuvaamoon, Moto vitsaili ja iski yhden hanttapulin maihin kopauttaen samalla toisen kanveesiin näyttävällä potkulla.
- Kaipaatko apua? Robin huikkasi iskiessään kolmatta konnaa kunnolla kuonoon.
- Ääh, valmista on. Eikös täällä jossain ollut vielä yksi? Moto kysyi ja iski Rasvanahkaa naamaan sellaisella voimalla että tämä lensi lentokoneen rungosta läpi.
- Taisi paeta. Vilkaise autosta, Robin sanoi.
Moto kääntyi katsomaan taakseen huomaten Neropatin hiipineen Robinin taakse veitsen kanssa.
- Robin! hän huusi ja ampui veitsen Neropatin kädestä lasertykillään.
Neropatti vilkaisi ensin veistä, sitten Motoa ja yritti sitten pakoon. Robin kuitenkin kääntyi salamana ympäri ja heitti tämän perään batrangin. Batrang poukkoili hetken eri kohteista ja osui sitten neropatin päähän iskien hänet maahan. Robin käveli hänen luokseen.
- Myrkky tänne. Heti, hän käski ja Neropatti ojensi koeputken vapisevin käsin.

22. Osa. Myrkkyshokki
Paljon myöhemmin kaksikko oli palannut tulostaululle josta oli tullut eräänlainen väliaikainen lepakkoluola.
- Me löydettiin se mitä etsittiinkin, Robin sanoi ja heitti Batmanille koeputken jonka yön ritari nappasi nopealla liikkeellä.
- Kiitti, hän mutisi ja sujautti tipan ainetta mikroskoopin alle.
Moto katseli hieman ihmeissään kaikkia varusteita mitä tulostauluun oli saatu. Heillä oli jo ollut valmiina kuntosali ja varikko mutta nyt settiin oli saatu rikoslaboratorio.
- Vau. Oon nähny näitä kamoja vain telkkarissa ja nekin on vaan poliisisarjat, hän sanoi.
Robin vilkaisi häntä huvittuneena.
- Etteks te koskaan tutki mitään? hän kysyi.
- Jos Leipiksen "lumekuolemaa" ei lasketa niin ei, Moto totesi.
- Hei tulkaas katsomaan, Batman huikkasi mikroskoopin luota.
Moto ja Robin tulivat paikalle ja Robin katsoi mikroskoopiin. Aine näytti olevan kolmen eri myrkyn sekoitusta.
- Näyttää vähän siltä et pelkomyrkky olis yhdistetty Myrkkymuratin myrkkyihin ja sit vielä lisätty pari tippaa Jokeri myrkkyä, hän sanoi.
Batman nyökkäsi vakavan näköisenä.

23. Osa. Halloweeniksi hoitoon
Paljon myöhemmin Moto oli nukkumassa kerrossängyssä ja alkoi saman tien nähdä painajaista. Linnunpelätin pelkomyrkyn aiheuttamat hallusinaatiot piianisvat häntä yhä.
- EIIIHH! Moto huusi ja nousi istumaan otsa hiessä.
Hän tajusi nopeasti missä oli ja painoi pään käsiinsä. Hänestä tuntui kuitenkin siltä että häntä tarkkailtiin ja hän vilkaisi ympärilleen. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Samaan aikaan kaukana Tiidetissä salaperäinen mies tarkkaili Motoa piilokameroiden kautta.
- Näyttää siltä että suunnitelmamme etsivän lyömiseksi alkaa tuottaa tulosta. Kullanruskea ja valkoinen ovat poissa pelistä ja harmaa pelkää menettävänsä ystävänsä, mies sanoi.
Hänen takanaan polvistunut mies nyökkäsi.
- Lähetämmekö hyökkäyskäskyn teidän armonne? mies kysyi.
- Ei vielä. Sen sijaan lähetä häirikkö. Lähetä tyttäreni, edellinen mies sanoi.
Polvistunut kumarsi ja lähti.

24. Osa. Syviä varjoja
Moto nousi ylös ja käveli keittiösyvennykseen hakemaan lasin vettä. Hänestä tuntui yhä siltä että häntä tarkkailtiin. Kuin punasilmäinen demoni.
- Rauhoitu Moto. Sähän käyttäydyt kuin kuusvuotias kersa, hän ajatteli ja täytti vesilasin hanasta.
Hän käveli ikkunalle ja katseli ulkona raivoavaa myrskyä. Turbo ja Vinski olivat olleet kateissa jo kolme päivää. Mitä jos ne painajaiset muuttuisivat todeksi. Jos hän todella näkisi ystävänsä perheenä kuolleina. Hän ei ikinä antaisi sitä itselleen anteeksi. Rotat olivat aikanaan tappaneet hänen isänsä ja tyttöystävänsä. Moto painoi otsansa vasten kylmää ikkunalasia. Hän tunsi itsensä toivottomaksi.
- Moto miks sä olet pystyssä? kuului äkkiä Santun ääni.
Moto kääntyi hätkähtäen ympäri ja näki Santun edessään.
- Mä...mä vain, Moto yritti selittää mutta oli liian hämmentynyt saadakseen selitettyä.
Santtu painoi kätensä hänen olalleen.
- Se pelkomyrkyn hallusinaatio painaa sua eiks jeh? hän kysyi.
Moto nyökkäsi huokaisten ja istui sitten parven portaille.
- Mä pelkään et menetän ystäväni. Jos ne hallusinaatiot käy toteen..., hän voihkaisi ja painoi käden otsalleen.
Santtu istui hänen vierelleen.
- Kerro mulle mitä sä näit? hän pyysi.
Moto alkoi kertoa kangerrellen painajaismaisesta näystä minkä hän oli nähnyt.

25. Osa. Sielun peilit
Vanhalla hotellilla Turbo ja Vinski olivat yrittäneet pakoa mutta jääneet aseettomina ansaan. Turbo vilkaisi Vinskiä.
- Okei ollaan aseettomia. Ehdotuksia? hän kysyi.
- Eiköhän noi kaadu nopealla käsirysyllä, Vinski totesi ja oli jo valmis tappeluun.
Ei kumpikaan kuitenkaan ehtinyt edes hyökätä kun parvi köynnöksiä hyökkäsi heidän kimppuunsa ja sitoi heidät.
- Hei mitä tää on? Vinski huudahti.
- Hei, söpökki. Taitaa joku olla pihkassa suhun. Pakko myöntää, että niissä on tän ikäisinä kyllä sitä jotain, Myrkkymuratti myhäili ja suuteli Vinskiä.
Turbo näytti yllättyneeltä. Vaikka Vinski olikin tunnetusti naistenmies niin tuo tuli kyllä puun takaa. Arvuuttaja astui esiin konnarivistöstä ja nosti Turbon leukaa kysymysmerkkisauvansa kahvalla.
- No niin. Ja mitä tulee lepakon kutsumiseen, sallikaa minun, hän totesi ja vetäisi esille kännykän.
- Halloo, Batsy? Arvaas kuka?
Batman ja Robin olivat juuri palanneet tulostaululle kun puhelu tuli.