Kuin kala koukussa (S)

Title: Kuin Kala koukussa
Author: Uku
Beta: Kharotus, sekä diskorttin Olipa kerran Marsissa ryhmän väki
Genre: Draamaa sekä huumoria
Pairing: N/A
Hahmot: Camember, sekä Stilton ja Leipäjuusto mainittu
Omat hahmot: komentaja Edam, sekä Leipäjuuston armas äityli, sekä lähisukulainen
Rating: S
Disclaimer: Aivan ensiksi omistan tämän fanficin Kharotukselle, koska ilman keskustelujamme ei tätä ficciä olisi välttämättä olemassa. Toiseksi en omista Prätkiksiä, enkä tee tällä ficillä rahaa. Lisäksi kirjoitus on puhtaasti fiktiivinen, mutta toki esittelee monia tosielämästä löytyviä paikkoja ja paikallisia erikoisuuksia. Se myös nojaa eräisiin asioihin kalastamisesta meiltä ja muualta.
Summary: Camembert purkaa tyytymättömyyttään maanryöstössä toistasti, olosuhteiden pakosta tunaroivaan Edamiin, jolle on luvassa taattu Suomeen, tuohon plutolaisten kovasti kammoksumaan valtioon, Maassa. Suomessa kun vilisee kesät ja talvet kalastajia, jotka varmasti perkaavat kalan kuin kalan.
A/N: Tämä sai alkunsa siitä kun puheenaiheeksi nousi Kharotuksen kanssa plutolaiset salaiset pelot ja sieltä nousi mahdollinen pelko suomalaisia kalastajia ja kalastajia kohtaan ylipäätään. Saattaa olla, että osa jollekin, tai alku johonkin. Tähän hätään en muista, että mikä kapinasoluista otti juuri Edamin silmätikukseen.


Camembert olisi juuri nyt kaivannut jotain hyviäkin uutisia. Niitä oli ollut roppakaupalla kaikista muista tukikohdista ympäri universumia, mutta Mars... Marsissa tuntui olevan tällä hetkellä kaikki tunarit ja tumpelot. Muutamaa tumpeloa Maassa lukuunottamatta.
Komentaja Edamin raportti oli kertakaikkisen säälittävää kuultavaa. Lähes yhtä surkeaa kuin lukea erään Lalli Leipäjuuston viimeaikaisia tyrimisiä, joita oli alkanut olla viime aikoina yhä enemmän.
“Pitääkö minun ymmärtää, että ette ole vieläkään onnistunut tukahduttamaan yhtä heiveröistä kapinasolua? Miten on mahdollista, että olette tyrinyt helpon tuhoamistehtävän näin maan perustellisesti?!” Camembert räyhäsi tällä kertaa komentaja Edamille. Seuraavana vuorossa oli muutaman muun ylivalvojan ripittäminen.
Hän mulkoili plutolaista, joka oli lähes Stiltonin mittainen, mutta yhtäläisyydet loppuivat siihen. Komentaja Edam oli kaksi kertaa Stiltonin levyinen ja tavallaan tämän hikoileva ja tutiseva olemus toi mieleen Leipäjuuston. Tällä hetkellä Camembert ei voinut sietää kumpaakaan.
Viis siitä, että verenpaine oli koholla, mutta pari onnetonta epäonnistujaa kerta toisensa perään alkoi ottaa niin terveyden, kuin hermojenkin päälle.
Ensin Stilton romutti vetomuuntajahankkeen.
Sitten Leipäjuuston siirtäminen Maahan. Camember olikin mielestään antanyt helpon homman. -Rouva Leipäjuuston uhkauksen, kiristyksen ja lahjonnan tahdittamana. Rouva olikin tiennyt, vanhana kettuna, mistä siimoista vetää saadakseen pojalleen armahduksen, myöskin uuden tilaisuuden toisensa perään. Leipäjuustolla oli tosin kontollaan jo turhan monta epäonnistumista, vaikka ensimmäiset vuodet uudessa komennuksessa Maassa olivatkin olleet onnistuneita.
Tutkijat olivat olleet yhtä mieltä sitä mieltä, että Stiltonin ongelmat olivat aiheutuneet juuri Leipäjuustosta ja tämän juonista. Camembert oli päättänyt pitää nousukasta silmällä, sillä tämä oli liian innokas ja ahnas kiipimään ylöspäin ravintoketjussa. -Toisin kuin suvun karkotettu musta lammas, josta tuskin olisi Camembertille enää harmia.
Camembert olisi halunnut passittaa Leipäjuuston jonnekin kauemmas kuin Maahan, mutta rouva Leipäjuusto oli uhannut paljastaa kuvia, joiden sisältö sai edelleen Camembertin verenpaineen nousemaan. Pahinta, niistä oli olemassa kopioita kopioiden perään ja rouva itse oli juonikkuuden perikuva. Olisi perin harmillista, jos tuo älykkyys ja kierous oli periytynyt rouvan jälkikasvulle. Leipäjuuston alkuvuodet osoittivat, että näin oli saattanut olla.
Niinpä Leipäjuusto oli sijoitettu Maahan. Chicagoon. Camembertillä olisi ollut eräs pieni maa ja viihtyisiä maanläheisempiä kaupunkeja minne sijoittaa Lalli Leipäjuuston kaltainen pyrkyri räpiköimään, mutta rouva oli ollut hänen tiellään ja tulisi olemaan vielä pitkän aikaa.
Rouva pitäisi raivata tieltä. Kummastakaan ei tosin ollut sen suurempaa harmia. Kumpikin piti tahoillaan huolta siitä, ettei kukaan ulkopuolinen tiennyt näistä pienistä salaisuuksista ja katosi hyvin pian, jos sai tietoonsa jotakin.
Ja sitten vielä tämä!
Komentaja Edamilla ei onneksi ollut vastaavanlaisia tukijoukkoja ujuttamassa koukkua ylipäällikön kiduksiin.
“Niin... tuota...” Edam takelsi.
”Saat armonaikaa vielä viikon, ellet siihenkään mennessä ole onnistunut putsaamaan aluettasi, lähetän sinut Maahan, Suomeen!”
“Su-su-suomeen?!” Edam vinkaisi kalveten.
”Aivan niin.” Camembert hymyili piraijamaista hymyään. Ei ollut olemassa plutolaista, joka ei olisi tähän mennessä Suomesta ja suomalaisista kalastajista kuullut. ”Suomessa sattuu juuri nyt olemaan talvi ja tiedähän mitä se tarkoittaa? Pikkiaika on mitä parhaimmillaan.”
Komentaja tiesi mitä pilkkiminen tarkoitti, eikä hän aikonut missään nimessä joutua Suomeen. Ei taatusti pilkkiaikaan, eikä taatusti muulloinkaan. Hän oli kuullut tuosta maasta ja sen kalastajista kerrassaan karmeita huhuja.
“Kuten varmaan tiedättekin, parahin komentaja, suomalaiset ne ovat ahkeria kalamiehiä ja -naisia.” Camembert totesi yrittäen pysytellä itsekin tyynenä. Hän oli hyvin perillä asiasta eikä itsekkään halunnut koskaan tavata yhtäkään suomalaista kalastajaa. -Japanilaisista kalaravintolakokeista puhumattakaan.
”En tuota pettymystä, sir!” Komentaja vakuutti.
”En uskonutkaan.”Camembert nyökkäsi tyytyväisenä. ”Haluan ne kapinalliset hengiltä seuraavan viikon sisällä.... tai muutoin pääsette talvilomalle!
Komentaja Edam nyökkäsi ilme vaikeana ja kasvosuomut verettöminä. Hän oli puun ja kuoren välissä tai pikemminkin kapinallissolun ja Suomen välissä. Tuho odotti molemmissa suunnissa.
Jos kapinalliset jatkaisivat hyökkäsiä samalla innolla kuin tähänkin asti, jo seuraava tappio olisi kohtalokas. Eikä komentaja tarkoittanut sillä kapinallisia, vaan itseään ja omia joukkojaan.
Suomeen lähettäminen taas. No, se oli kiistatta kahdesta pahasta se suurempi paha, jota Edam aikoi välttää.
Plutolaiset olivat nimittäin Maahan soluttautumisensa alkuaikoiaa panneet merkille muutamia maita, joihin he eivät missään tapauksessa halunneet joutua. Noissa maissa paljastuminen avaruusolennoksi ei ollut huolenaihe, vaan paljastuminen jättiläiskalaksi.
Suomi komeili mustalla listalla painajaismaisten maitten kärjessä. Se oli kooltaan pienehkö maa, joka sijaitsi planeetan pohjoisosissa. Sen kansa oli hulluna kalastamiseen kesät, syksyt ja talvet läpeensä. Kevät saattoi olla ainoa hetki kun suomalaiset eivät päässeet järvelle, koska järvi oli vielä jäässä. Silloin venettä ei saanu vesille. Mutta jää oli kuitenkin niin heikkoa, ettei kestänyt ihmistä, moottorikelkasta puhumattakaan. Silti joukossa oli aina niitä kalamiehiä, jotka kokeilivat keväisin onneaan. Osa huonolla menestyksellä. Plutolaisten onneksi kalamiehiä hukkui keväisin, kun nämä kävivät kokeilemassa jään kestävyyttä sen viimisen kerran.
Ne hullut eivät vain tappaneet, suomustaneet ja suolistaneet, vaan ne raakalaiset vielä söivätkin! Se oli kuulemma näiden kansallishuvia. Sanottiin, että suomalaisilla oli tuhansia kalareseptejä. Niitä oli tutkimuksen mukaan enemmänkin. -Olivat adoptoineet niitä muista maista ja kehittäneet tukun omia.
Joten mitä suomalaiset siis tekisivät havaitessaan kalamaiset humanoidit? Aivan. Oli parasta välttää riskiä.
Listalla olivat myös Japani ja Norja. Samasta syystä.
Japanissa kyllä väitttiin olevan raaempaa. Raportit kertoivat, että siellä kalat tarjoiltiin ateriaksi elävinä. Selkäranka poikki, viilto kylkeen ja pöytään. Japanilaiset kalastajat pitivät kunniaa-sianaan toimittaa kalat mahdollisimman tuoreina kokille ja kokki tietenkin asiakkaalle.
Lopun arveltiin olevan kuitenkin niin sanoinkuvaamattoman nopea, että tuskinpa kala ehti eväänsä räpäyttää, kun se jo retkotti hengettömänä ja kokattuna lautasella.
Norjalaisilla oli harppuunat ja kalanteurastuslaitoksensa.
Suomalaisilla oli jotain hurjempaa; mato-onget!
Maailman pirullisin kalastusväline. Koukku, johon sullottiin ihana makupala; plutolaisten rakastama kastemato! Jo yhdenkin sellaisen lieron näkeminen sai nirsoimmankin plutolaisen kuolaamaan kuin nälkäisen koiranpennun.
Se maku!
Tiedettävästi ainakin pari tiedustelijaa oli langennut houkutukseen ja jäänyt juuri näihin pirullisiin välineisiin Suomen Saimaalla, eikä heistä ollut kuultu pihaustakaan sen jälkeen. -Verkoista puhumattakaan.
Tai talvella... ne pahuksen iskukoukut! Yökalastukseen tarkoitetut Madekoukut! Hyönteisiä matkivat vieheet! Herkullisiksi pikkukaloiksi naamioidut uistimen!
Yksi tiedustelija oli saanut kankkuunsa jostakin niin barbaarisesta kalastusvälineestä kuin atrain ja oli edelleen sairaalassa. -Niin kauan kuin haavat paranisivat ja suomut kasvaisivat takaisin. -Jos kasvaisivat. Loppuikänsä tuo takamuksensa uhrannut viettäisi psykiatsiessa koska ne painajaiset eivät ikinä unohtuisi!
Niinpä Suomi oli yksimielisesti kaikkein pelottavin paikka, jonka plutolaiset tiesivät olevan olemassakaan. Eikä missäänpäin galaksia ollut Suomen veroista helvettiä, jonne kala ei uskaltanut mennä tai joutua. Se oli totta vie sellainen paikka ja maa, jonne plutolaiset eivät haluaisi vapaaehtoisesti joutua yrittämään maanryöstöä. Siellä kun oli vieläpoikkeuksellisen tiukka valvontakin joka saralla; ympäristövalvonta, rakennusvalvonta, epävirallisesta naapurin kyyläämisestä puhumattakaan. Päälle vielä se, että siellä oltiin myös tarkkoja siitä ettei pimeää työvoimaa kannattanut palkata, ei ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Kaiken pahan lisäksi, jokainen kansalainen kun oli potentiaalinen kalastaja! Että ei kiitos!
Suomeen lähettäminen oli kaamein ja korkein mahdollinen rangaistus, jonka rinnalla visvamatojen ruuaksi joutuminen tai venuslaisen vihikoiran leukoihin ripustaminen olivat huomattavasti suositumpia rangaistuksia, siinä missä joutua plutolaisten öykähärkien telomaksi.
Olihan Amerikassakin kalastajia, mutta heikäläisiä oli helppo vältellä, siinä missä venäläisiäkin. Huolimatta siitä, että venäläisetkin olivat ahkeria kalastajia, oli heillä omia heikkouksiaan, joita plutolaiset olivat oppineet hyödyntämään siinä missä he olivat oppineet hyödyntämään amerikkalaisten heikkouksia. Heillä saattoi olla alan viimeisimmät välineet ja isoimmat veneet, mutta heitä sai vetää kuin pässiä narussa eivätkä he olleet vieläkään huomanneet muukalaisia joukossaan. -Muukalaisia, jotka ryöstivät tehokkaasti heidän maitaan ja rahtasivat luonnonvarat omalla kotiplaneetalleen Plutarkiin.
Valitettavaa kyllä Suomi, vaikka oli pieni ja mitättömänoloinen maa muihin verrattuna. Luononvaroissa eniten puuta. Pikkuisen kultaa Lapissa ja jokunen ametisti pienissä mitättömissä kaivoksissa, jonne plutolaisilla ei ollut mitään asiaa. Uraaniakin jonkun verran, mutta louhinnan aloittaminen oli lähes mahdotonta. Lupasiat tulivat taas vastaan ja sitten vielä joukottain vihasia ihmisiä mielenosoituksineen ja valituksineen joita ei ostettu hiljaisiksi. Annas olla jos sattui ympäristökatastrofi! Vuonna 2012 ja 2013 eräs suomalainen kaivos Talvivaarassa oli aiheuttanut niin mittavan ympäristövahingon, että plutolaiset olivat tulleet siihen tulokseen etteivät he ainakan Suomessa rupeaisi mitään kaivamaan, uraania varsinkaan, vaikka tuota radioaktiivista malmia, joka tuottaisi energiaa voimalaitoksissa, olisi tarvittu.
Loppujen lopuksi ei ollut mikään ihme, että plutolainen filmiteollisuus oli keksinyt tuottaa roppakaupalla kauhuleffoja, joissa suomalaista kalastajaa ei pysäyttänyt mikään. Ei edes viina ja poliisi. Eikä plutolainen sankari.
Vanhemmat pelottelivat tottelemattomia lapsia, että suomalaiset kalastajat tulivat ja veivät! Kalauttivat kalikalla tai nuijalla nuppiin, kaivoivat suomustinraudat esiin ja rapsuttivat suomut hitaasti ja sitten perkasivat ja lopulta paistoivat.
Plutolaislapsista tuli siis kelpo kansalaisia, jotka kasvoivat diktatuurissa ja suomalaisten kalastajien pelossa potentiaalisiksi maailmanvalloittajiksi.

Komentaja Edamia ei houkuttanut joutua seuraavaan taisteluun kapinallisten kanssa. Superkelmeistä ei ollut ollut tässä asiassa vielä sen suurempaa apua. Hän ei tiennyt miten olisi toiminut niiden syöpäläisten kanssa, koska kaikki millä he normaalioloissa olisivat voittaneet jo kauan sitten normaalin vastarinnan, oli jo kokeiltu ja todettu hyödyttömiksi. Se oli pahempaa kuin... ehei, ei sentään niin pahaa kuin joutua tekemisiin suomalaisen kalastajan kanssa! Siinä sitä olisi joutunut kalasopaksi.
Olisikohan liian myöhäistä ampua itseään ja jättää koko touhu jonkun onnettoman keltaevän hoidettavaksi. Edellyttäen, että yksikin keltaevä olisi säästynyt joutumasta Suomeen.
Hän kuitenkin luopui pian itsetuhoisista ajatuksista. Mielessä kävi pako johonkin syrjäiseen galaksiin, jollekin vaatimattomalle planeetalle. Sääli, ettei komentaja Edamilla ollut niin mittavaa omaisuutta kuin plutolaisilla yleensä. Siitä olisi nyt ollut hyötyä enemmän kuin koskaan.

”Mitä minä teen? Mitä minä teen?” Edam valitti katsellen paniikissa ympärilleen kuin toivoen löytävänsä pakotien. Aivan kuin pakotie tästä kaikesta voisi ilmaantua hänen eteensä taikaiskusta.
Siinä sitä oltiin verenhimoisten suomalaiskalastajien ja kapinallisten välissä, eikä pakotietä ollut.


A/N2: Toivottavasti piditte.

Suomi mainittu -> torilla tavataan. Ja kyllä, kyllä pidin, taattua uku-laatua

Tekisi niin mieli sääliä tätä Edamia, mutta koska hän on plutolainen, enpä taidakaan

Tämä ei tainnut olla vielä tässä, vai?

Ei vitsi tää oli hyvä XD Ihan loistava mielikuva toi et plutolaiset todenneet, ettei Suomesta kannata mitää varastaa ku tääl on niin raskas byrokratia XD

Kiitoksia.

Toivon, että ei jäisi tähän. Pikkasen on itelläkin vielä auki, että kenen porukkaa vastaan Edam joutuikaan.

Joo, mulla käväs mielessä kun välistä tää Suomen ja EU:n byrokratia on aikas hurjaa säädöksineen. Ympäristöasiat otetaan täällä aika vakavasti, mikä on hyväkin asia. Tapaus Talvivaara oli surullinent tapaus kaikenkaikkiaan. Plutolaisen byrokratia lienee myös välillä monimutkaista, mutta myös korruptoitunutta.

Mitääää?!! Eikai siellä ny korruptiota voi esiintyä? : O

Paikassa jossa valitaan diktaattorikin demokraattisesti XD

Pahgiz kirjoitti:Mitääää?!! Eikai siellä ny korruptiota voi esiintyä? : O

Paikassa jossa valitaan diktaattorikin demokraattisesti XD

Sehän on aivan hirveetä poliittista korruptioo se plutolaisten demokratia siellä. :'D Eiks Camembert lahjonu kaikki muut ehdokkaat ylipäällikkövaaleista pois ja Leipis oli ehdolla tyyliin tätähän nyt ei kukaan äänestä... Hetkinen, vähän niinkuin... Niin, enpäs sanokkaan loppuun tuota ajatusta.

;DDD Ja se et ne kilpakumppanit on kaikki kadonneet aina vaalien jälkeen jälkeäkään jättämättä XD

Ja juurikin näin! XD ehkä paras ettei sanokkaan loppuun.

Tää tarina oli aivan loistava . Siis ihan tosissaan oli kuolla nauruun lukiessani tätä. Huomaa kyl ettei kalanaamojen kannata tulla tänne. Ne nyljettäis elävältä. Tykkään