Villin lännen juttu (S)

Title: Villin lännen juttu
Author: Minde
Genre: Adventure Drama
Pairing: Vinski/Santtu, Minni/Turbo, OC/Miihkali
Rating: S
Disclaimer: Prätkähiirten hahmot kuuluvat kaikki laillisille omistajilleen. Omistan vain omat hahmoni ja tarinani. Myöskään harmillisesti rikastumaan en näillä teksteilläni pääse.
Summary: Santun serkku Lexie on kutsunut hiiret vahvistuksineen Montanaan auttamaan heitä villi länsi-teemaviikon kanssa....
A/N: Huom. Vaikka se olen nyt minä joka tämän näin nopeasti julkaisee (yleisön pyynnöstä) niin kirjoittajan kunnia kuuluu vain ja ainoastaan Mindelle tästä Näin pakko kommentoida että tämä on kyllä ehdottomasti Minden parhaimpia ideoita ikinä! Vaikka onkin jo n. 10 vuotta vanha tarina. Tämän jälkee me löydettiinki toisemme ja alettiinki kaveerata :3


Hiekka vain pöllysi, kun viisi moottoripyörää ajoi lähes viivasuoraa maantietä pitkin.
”Käännytäänkö me pian tästä johonkin vai voinko mä ottaa torkut?” Vinski vilkaisi takanaan istuvaa naista, joka luki karttaa hänen selkäänsä vasten.
”Vielä pari kilometriä, sitten käännös oikeaan” Santtu tokaisi.
”Mihin ihmeeseen serkkusi on meitä oikein opastamassa?” Minni kysyi ajaessaan Vinskin viereen.
”Mä en tiedä, mutta hauskaa siitä pitäisi kuitenkin tulla” Santtu naurahti. ”Ja voidaanhan me Lexietä auttaa kun kerran kuitenkin tänne tultiin.”
”Mut silti.. Silver Moon olisi ollut paljon lähempänä” Moto totesi, tarkoittaen Lexien ja hänen ystävänsä Anetten omistamaa ratsutilaa, jossa he olivat viettäneet viime joulun. Samassa tienhaara tuli vastaan ja hiiret ajoivat puisen portin ali.
”Luinko mä oikein vai lukiko tuossa ”Villi länsi?”” Minni puuskahti ja kääntyi vilkaisemaan taaksepäin.
Nimikyltti ei kuitenkaan antanut mitään vihjettä kun siitä oli kerran ohi ajanut, joten hiirten oli pakko jatkaa matkaa eteenpäin.
Parin kilometrin ajon jälkeen he kurvasivat pienen metsikön ohi ja heidän eteensä avautui todella uskomaton näky, joka sai koko konkkaronkan pysähtymään niille sijoilleen.
”Voi.. vitsi!”
”Se on.. kaupunki..” Santtu nielaisi. ”Vanhan ajan kaupunki.”
Niin todellakin oli. ”Kaupunki” käsitti itse asiassa vain yhden kujan, jonka molemmin puolin oli vanhanaikaisia rakennuksia. Kadun varresta löytyivät muun muassa sheriffin toimisto, kapakka, hotelli ja pankki. Ja taisi siellä kukkakauppakin olla.
”Tää on ihan kuin jostain lännenleffasta” Turbo totesi kun he lähtivät kävelemään katua pitkin.
”Joo, sama fiilis mullekin tuli” Moto myönsi. ”Onkohan tämä se Lexien ”ylläri”?”
”Kymmenen pistettä ja papukaija merkki, kerralla nappiin” kuului vastaus ja hiiret kääntyivät katsomaan kapakan suuntaan.
Lexie oli juuri tullut ulos lehmipojan vaatteet yllään ja virnuili leveästi toisten hämmentyneille ilmeille.
”Tämäkö.. vau” Vinski totesi. ”Siis koko kylä?”
Lexie nauroi. ”En tarkoita vain kylää, mutta eiköhän loputkin teille jossain vaiheessa paljastu” nainen totesi ja asteli lähemmäs. ”Te siis olette Minni, Miihkali ja Rontti?” ”Niin ollaan” Minni myönsi ja puristi Lexien kättä.
”Missä Tanya on?” Moto kysyi. ”Sitähän me oikeastaan tultiin tapaamaan.”
Lexie vilkaisi ranteessaan olevaa kelloa ja rypisti kulmiaan. ”Kyllä sen pitäisi pian tulla..”
Samassa kujan toisesta päästä alkoi kuulua hevosten hirnuntaa ja omituista räminää.
”Kas vain, postivaunut ainakin tulevat ihan ajallaan” Lexie virnisti.
”Voihan vitsi..” Rontilta pääsi, kun Anetten ohjaamat vaunut tulivat esiin mutkasta neljän hevosen vetäminä.
Nainen teki tyylikkään jarrutuksen ja vaunut pysähtyivät juuri hiirten eteen.
”Morjens” Anette tervehti ja hyppäsi alas kuskinpukilta. ”Mitäs kaupunkilaiset?”
”Ihmetellään teidän maalaisten touhuja” Santtu virnisti halatessaan naista. ”Mistä ihmeestä te saitte nuo vaunut?”
”Eräältä vanhalta mieheltä jonka varastoissa on yhtä sun toista menneisyyteen viittaavaa” Lexie kertoi. ”Suurin osa rekvisiitasta on sieltä, mutta rakennukset on rakennettu vanhojen piirrosten mukaan niin aidon näköisiksi kuin suinkin.”
”Täällä ollaan, sori kun kesti.”
Hiiret ja Santtu kääntyivät katsomaan taakseen, nähden lehmitytön vaatteisiin pukeutuneen Tanyan.
Yllään hiiritytöllä oli hapsotettu farkkuhame, valkoinen, ohut kauluspaita ja sen päällä ruskea nahkaliivi. Päässään tytöllä oli harmaanvärinen cowboy-hattu ja jaloissaan ruskeat nahkasaappaat.
”Vau, sä näytät upealta, siskoseni” Vinski totesi virnistäen.
Tanya hymyili leveästi. ”Tarkoitus onkin. Tervetuloa Villiin länteen.. vai pitäisikö sanoa.. Silver Cityyn?”
”Se jälkimmäinen kuulosti paremmalta” Lexie totesi. ”Tässä lähellä on nimittäin ollut kauan sitten hopeakaivos, joka veti tänne paremmasta elämästä haaveilevia vaikka kuinka paljon.”
Lexie ja Tanya lähtivät esittelemään kylää ja Anette lähti viemään hevosia niille varattuun aitaukseen.
”Tämä on siis se teemaprojekti mistä sä puhuit silloin ennen joulua?” Turbo kysyi.
”Niin” Lexie vastasi. ”Tämä on kuin improvisoitu näytös, tänne saapuvat ihmiset saavat kokea kaikilla aisteillaan miltä tuntuu elää tällaisessa uudis-kaupungissa.”
”Kuulostaa jännältä” Rontti virnisti.
”Siinä on vain se huono puoli.. ettei väkeä ole millään tarpeeksi. Meiltä puuttuu muutama tosi tärkeä hahmo, eikä teemaviikosta tule mitään ilman heitä” Lexie selitti ja kääntyi katsomaan hiiriä ja Santtua vakavana. ”Siksi mä teidät tänne kutsuin.”
”Ai.. näyttelemään lännenleffan hahmoja?!” Miihkali tajusi jutun juonen ensimmäisenä.
”Totta kai me jeesataan kaveria hädässä” Turbo tokaisi. ”Vai mitä?”
”Ehdottomasti” Minni virnisti. ”Mitä meidän pitää tehdä?”
”Tanya tietää tarkemmin henkilöhahmoista, mun tehtävä on vain huolehtia että kaikki toimii” Lexie naurahti. ”Joten seuratkaa häntä. Mun pitää mennä vielä hoitamaan pari asiaa, mutta tulen takaisin tunnin kuluttua.”
”Tätä tietä” Tanya virnisti ja opasti hiiret ja Santun pieneen rakennukseen, joka toimitti lennätintoimiston virkaa.
Hiirityttö avasi takahuoneen oven ja he tulivat huomattavasti suurempaan tilaan, jossa oli viisi pukukoppia, nykyaikainen, siirreltävä vessa ja kaksi vaatetankoa, joissa roikkui vaatteita mustissa muovipusseissa. Päältäpäin oli siis mahdoton sanoa, millaisia vaatteita pusseissa oli.
”Okei.. katsotaanpas..” Tanya mutisi ja luki listaa. ”Naisten puolella on pari vapaata paikkaa. Kapakka Keltaruusu tarvitsee kaksi tarjoilijaa.”
Minni ja Santtu vilkaisivat toisiaan. ”Meillä ei taida olla vaihtoehtoja” Santtu naurahti ja Tanya ojensi heille pukupussit.
”Jos helmat ovat liian pitkät tai jotain, Anette korjaa asut heti kun ehtii” Tanya selitti ja naiset katosivat pukukoppeihin. ”Sitten miehet.. vapaana olisi sheriffin virka..”
”MULLE SE!” koko jätkäviisikko huudahti yhtä aikaa.
”Tuota mä vähän arvelinkin” Tanya virnisti. ”Vedetään pitkää tikkua. Yhden tikun pää on väritetty punaiseksi” tyttö näytti tikkuja. ”Sen vetänyt on Silver Cityn laki ja järjestys, sopiiko?”
Hiiret nyökkäsivät ja Tanya sekoitti tikut selkänsä takana.
”No niin.. ottakaa omanne” tyttö tokaisi ja ojensi tikut eteenpäin.
Hiiret nappasivat oman tikkunsa.
Hiljaisuus.
”Ei paskat” Vinski murahti.
”Ei onnistanut” Moto tuumasi ja mulkaisi Vinskiä rumasti. ”Naisten läsnä ollessa ei puhuta noin.”
Rontti pudisti päätään. ”No, ainakin voitto meni hyvään osoitteeseen.”
Miihkali hymähti pettyneesti. ”Mä taidan kuitenkin olla liian nuori siihen hommaan.”
Turbo virnisti pitäessään kädessään merkittyä tikkua. ”Homma taisi langeta mulle.”
Tanya otti oikean pussin telineestä ja ojensi sen sitten Turbolle.
Kun Turbo oli kadonnut pukukopin puolelle, hiirityttö jatkoi listan lukemista.
”Jäljellä olisi vielä kolme rosvoa” Tanya virnisti. ”Billy The Kid, Salama-Sid ja Arpi-Joe.”
”Minkä alan rosvoja?” Vinski kysyi kiinnostuneena. ”Naisten sydänten viejiä?”
”Siinä sivussa” Tanya nauroi. ”Ei vaineskaan, he olivat pankkirosvoja, aika pahamaineisia sellaisia.”
”Millainen se Billy The Kid oli?” Miihkali kysyi ja Tanya luki listasta henkilökuvauksen.
”Aikansa nuorin pankkirosvo, joka onnistui pakenemaan lakia kymmenen vuoden ajan” hiirityttö vastasi. ”Tänä aikana Billy keräsi ympärilleen joukon rosvoja, joiden kanssa hän teki isoimmat ryöstöt.”
”Vau” Vinski totesi.
”Mitä sille tapahtui?” Rontti kysyi uteliaasti.
”Billy koko yleisen rosvon kohtalon” Tanya hymyili hieman surumielisesti. ”Hänet saatiin lopulta kiinni ja hirtettiin yhdessä kahden läheisemmän rikostoverinsa kanssa.”
”Julmaa touhua” Minnin kommentti kuului kopista.
Ilmeisesti vaatteiden vaihtajat olivat jääneet kuuntelemaan Tanyan kertomusta.
”No.. voisinko mä olla Billy The Kid?” Miihkali kysyi. ”Se nuorempi versio.”
”Okei” Tanya hymyili tavalla, joka sai Miihkalin sydämen jysähtämään pari ylimääräistä lyöntiä.
”Mä voisin olla Arpi-Joe” Vinski tokaisi.
”Naamioitu sellainen” Moto virnuili ja väisti nopeasti ärhäkän huitaisun. ”No mä kai olen sitten Salama-Sid.”
Tanya jakoi pukupussit ja vilkaisi sitten Ronttia pahoittelevasti.
”Valitettavasti enempää rooleja ei ollut vapaana” hiirityttö huokaisi.
”Njäh, mä esitän sitten tavallista turistia ja nauran kun te munaatte koko jutun” Rontti virnisti.
”Tosi kannustavaa, ope” Vinski tuhahti.
Tanya ja Rontti kävelivät ulos odottamaan siksi aikaa että muut saisivat vaatteensa vaihdettua.
”Mä olisin voinut oikeastaan viihtyä tässä aikakaudessa” Rontti virnisti.
”Se oli jännää aikaa” Tanya naurahti. ”Paitsi ettei täällä ollut kunnolla järjestäytynyttä lainvalvontaa, myös intiaanit olivat aikamoinen riesa.”
”Intiaanit?” Rontti toisti uteliaasti.
”Amerikan alkuperäiset asukkaat” Tanya selitti. ”Idästä saapuneet ihmiset valloittivat nopeasti heidän kotinsa ja pakottivat intiaanit aika ahtaalle. Suurin osa myös tapettiin.”
Rontin silmissä välähti. Tuo tarina oli hänelle tuttuakin tutumpi, hieman vain toisenlaisessa muodossa.
”Onko täällä intiaaneja? Siis.. näyttelijöinä?” vanha hiiri kysyi.
”Kyllä on” Tanya virnisti. ”Suurin osa heistä on paikallisten intiaanien jälkeläisiä. Itse asiassa, Lexie meni juttelemaan Hiipivän Suden kanssa. Hän on yksi intiaaneista.”
”Pitääpä käydä siellä kylässä joskus” Rontti virnisti. ”Onko sinulla aikaa näyttää se?”
”Katsotaan” Tanya vastasi. ”Kylä avataan turisteille jo huomenna ja voi olla ettei aikaa jää mihinkään ylimääräiseen.”
”Jo huomenna?” Santtu kysyi ovelta ja Tanya ja Rontti kääntyivät katsomaan.
Rontilta pääsi vaistomainen vihellys hänen katsellessaan Santtua. Naisella oli yllään pitkä, vaaleanvioletti leninki, joka jätti olkapäät paljaiksi. Hameosa oli monikerroksinen ja hameen alta pilkahtelivat mustat korkokengät. Hiukset Santtu oli sitonut kauniille nutturalle ja nutturan oikealla puolella oli violetinvärinen höyhen hiuskoristeena.
”Kaunokainen, näytät upealta” Rontti virnisti.
”Pikemminkin ilotytöltä” Santtu tuhahti ja yritti nostella kaula-aukkoa ylemmäs.
”Hei, olet kapakan työntekijä” Tanya huomautti silmää iskien. ”Sun tehtäväsi on miellyttää miehiä.”
”Mä valitan tästä johonkin” Minni tuhahti tullessaan esiin lähes samanlaisessa asussa, hiuksien koriste oli vain tummanpunainen ja hame pari astetta tummempi. ”Ihan varmasti valitan.”
”Minkäs mahdat, tuo aikakausi oli miesvoittoista” Tanya huokaisi. ”Sen takia mäkään en voi esittää sheriffiä, vaikka haluaisinkin.”
”Sä oot siis lukenut kaikki Anetten Tex Willerit” Vinski tokaisi tullessaan esiin lehmipojan asussa.
Valkoinen hiiri hoksasi heti Santun ja hän virnisti leveästi. ”Hei kultsi, lähdetäänkö lasilliselle?”
”Unta näät” Santtu tuhahti ja lopetti kaula-aukon nostelemisen.
Miihkali hyppi esiin pitkässä, valkoisessa takissaan ja cowboy-hattu puoliksi silmillään.
”Neiti, minä ryöstän teidät nyt” nuori hiiri tokaisi Tanyalle karskin kuuloisella äänellä.
Tanya kikatti. ”Tuo menee melkein täydestä, vähän harjoitusta ja sä saat pankkivirkailijat pakenemaan pää kolmantena jalkana.”
Miihkali virnisti. ”Tarkoitus onkin.”
Moto astui esiin. ”Onneksi Salama-Sid oli isokokoinen kaveri, muuten sen vaatteet ei olisi mahtuneet mulle” harmaa hiiri naurahti. ”Mutta kengät mä jätin suosiolla pois.”
”Nuo kelpaavat kyllä” Tanya vakuutti hymyillen.
Samassa tien suunnalta kuului hevosen hirnuntaa ja kirjava hevonen tuli kohti, intiaani selässään.
”Hyökkääkö ne tänne jo nyt?” Santtu kysyi ihmeissään.
”En usko” Tanya vastasi ja heilautti kättään. ”Tuo on Kahiseva Tuuli.”
Nuori intiaanimies pysäytti hevosensa juuri Tanyan eteen.
”Hei Tap´s” mies tervehti. ”Onko Lexie missä? Meillä on aika iso ongelma..”
”Millainen ongelma?” Tanya kysyi kulmiaan rypistäen.
”Isoisä sairastui, hän ei voi esittää intiaanipäällikköä” Kahiseva Tuuli vastasi.
”Voi pahus” Tanyalta pääsi.
”Sanos muuta” intiaanimies huokaisi ja pudisteli päätään. ”Jos emme saa ketään päälliköksi, voimme sanoa koko intiaaniesitykselle hyvästit.”
Rontti virnisti äkkiä leveästi. ”Hei, mä olen vailla roolia.”
Tanya ja Kahiseva Tuuli kääntyivät heti katsomaan vanhempaa hiirtä.
”Tosiaan..” Tanya mutisi. ”Mitä luulet, olisiko Rontissa riittävästi karismaa intiaanipäälliköksi?” hiirityttö kysyi intiaanilta.
”No.. hän ei ole intiaani syntyperältään mutta..” Kahiseva Tuuli mietti. ”Ja minä en voi sitä yksin päättää. Voisitko tulla mukaani, nyt heti?”
”Sopii” Rontti vastasi ja Kahiseva Tuuli auttoi hänet taakseen istumaan.
”Tuon hänet takaisin jos heimoni päättää muuta” nuori intiaani tokaisi, käänsi hevosen ympäri ja pian ratsukko katosikin pölypilveen.
”Mikä se oikein oli?” Turbo ihmetteli portailta.
Minni kääntyi katsomaan ja nielaisi pienesti. Turbo näytti todella komealta sheriffin asussa ja aurinkolasit vain tehostivat vaikutelmaa.
Tanya vihelsi pienesti. ”Isoveli, näytät pahuksen hyvältä.”
”Samaa mieltä” Lexie totesi tullessaan paikalle. ”Mutta koska olet varattu, jätän muut mielipiteeni omaan tietooni. Missä Rontti on?”
Tanya selitti nopeasti mitä intiaanileirissä oli tapahtunut ja Lexie näytti hieman harmistuneelta.
”No, täytyy toivoa että heimo kelpuuttaa hänet” nainen huokaisi. ”Onko teidän nälkä? Lähdetään syömään.”
”Minne?” Miihkali kysyi uteliaasti.
Lexie johdatti porukan kaupungin taakse, jonne oli pystytetty suuri teltta. Teltta oli kuitenkin sellaisessa kohdassa, ettei se näkynyt kaupunkiin mistään suunnasta.
”Täällä on tankkaus- ja hengähdyspiste” Tanya selitti.
”Entäs majoitus?” Santtu kysyi. ”Täältä on tilalle vähän turha pitkä matka.”
”Me nukutaan intiaanireservaatissa” Lexie paljasti. ”Mutta lähdemme sinne vasta auringonlaskun aikoihin.”
”Vähän siistiä!” Vinski hihkaisi.
”Ai nämä vaatteet päällä vai?” Santtu mutisi.
”Ei sentään, kyllä te naiset saatte käydä vaihtamassa omat takaisin ylle.. tai ottaa lehmitytön kamppeet, ihan kuinka vain. Mutta huomenna teidän on oltava kaksi sievää tarjoilijaa.”
”Taidan mä silti tän vielä hetken pitää, vaatteiden vaihto on hankalaa” Santtu huokaisi. Lexie nyökkäsi ja johdatti joukon telttaan.
Teltassa oli iso joukko kaupunkilaisia syömässä hyvällä ruokahalulla.
Lexie esitteli uudet näyttelijät ja istutti heidät sitten syömään.
”Mitä tämä ruoka on?” Miihkali kysyi Tanyalta.
”Rosvopaistia” Tanya virnisti, saaden muut purskahtamaan kovaan nauruun.
Turbo katseli ihmeissään Tanyaa, joka jutteli innokkaasti Miihkalin kanssa.
”Se on muuttunut” Lexie totesi istuessaan alas (hän oli käynyt juttelemassa pappia esittävän miehen kanssa).
”Ja paljon” Moto totesi, kun Tanya nauroi avoimesti jollekin Miihkalin jutulle.
”Tämä projekti on tehnyt Tap´sille hyvää” Lexie totesi. ”Mutta yhä joskus se menneisyys puskee esiin. Saattaa olla ettei Tanya koskaan täysin toivu.. mutta tuokin on jo paljon.”
Minni nyökkäsi. Hän oli kerran ollut mukana vapauttamassa vankeja Phobokselta.. osa vangeista oli ollut niin hermoheikkoja, että kovempi puhe oli saanut heidät melkein pakenemaan omiaan.
Anette kertoi hiirille, että suurin osa näyttelijöistä oli läheisen kylän asukkaita tai heidän kesävieraitaan, joista oli kiva kokeilla jotain aivan uutta.
”Mihin tarkoitukseen rahat menevät?” Turbo kysyi kuultuaan että turisteille oli määrätty pieni pääsymaksu kaupunkiin.
”Pyörremyrskyn tuhojen korjaamiseen” Lexie kertoi. ”Lähikylässä viimeisin teki aikamoisia tuhoa ja paikalliset tarvitsevat apua.”
”No tämä menee sitten hyvään tarkoitukseen” Minni tuumasi.
Syötyään hiiret ja Santtu lähtivät Lexien opastamana kohti intiaanikylää. Matka tehtiin joko hevosilla tai postivaunun kyydissä.
”Jaa että kauramoottorin kyytiin vai?” Vinski kysyi hivenen epäluuloisesti, katsellessaan hevosia.
”No voit sä vaunujenkin kyydissä tulla” Tanya virnisti. ”Siis jos pelottaa..”
”Pelottaa?! Mua?! Ei ikinä!” valkoinen hiiri tokaisi ja käveli päättäväisin askelin lähimmän hevosen luo. ”Tuletko kyytiin, kultsi?”
Santtu pudisti päätään. ”En taida, muuten tää hame likaantuu. Mä meen vaunuilla.”
Minni päätti myös mennä vaunujen kyydissä samasta syystä.
”Okei, kaikki mukana?” Lexie vilkaisi taakseen harmaan tamman selästä. ”Eikun menoksi!”

Ensimmäiset tähdet olivat jo ehtineet syttyä kun sekalainen seurakunta saapui intiaanikylään Lexien johdolla.
”Voi isoäiti” Miihkali tokaisi kuskinpukilta, jossa hän istui Anetten seurana.
”Jep, uskomaton näky on” Anette virnisti. ”Huomio sinne vaunuihin, olemme perillä!”
Santtu, Minni ja Tanya kurkistivat ulos ikkunoista.
”Vau!” Santtu tokaisi nähdessään aidosta biisoninnahasta tehdyt tiipiit ja kylän keskellä olevan toteemipaalun.
Anette pysäytti hevoset ja Miihkali avasi oven herrasmiesmäisesti, auttaen Tanyan ulos.
”Varsinainen hurmuri” Santtu suhahti Minnille, kun Miihkali puoliksi piloillaan suuteli Tanyan kättä.
”Se tietää miten miellyttää tyttöä” Minni virnisti ja iski silmää. ”Hyvin ovat Moton opit menneet perille.”
Vinski, Moto ja Turbo laskeutuivat hevosten selästä maahan ja sitoivat ne kiinni niille varattuun parruun.
Samassa kylän keskelle sytytettiin iso nuotio.
”Ehdittiin just sopivasti” Lexie hymyili. ”Pääsette näkemään nyt intiaanien iltajuhlat.”
”Kunhan ei jouduttaisi rauhanpiippua polttamaan” Vinski mutisi, saaden Turbon tyrskähtämään naurusta.
Intiaanit tervehtivät vieraitaan ystävällisesti ja istuttivat heidät sitten nuotion ääreen, kaadettujen puunrunkojen päälle.
”Mitähän nyt..”
”Tervehtikää päällikköämme, Lempeää Puhvelia!” kuului huuto ja intiaanipäällikön asuun pukeutunut Rontti astui aukiolle poppamies kannoillaan.
”Sehän on-!” Vinski meinasi aloittaa pilan, mutta Tanya tukki hänen suunsa nopeasti.
”Shh!” hiirityttö sihahti. ”Vai haluatko intiaanien vihat niskaasi?”
Rontti tervehti vieraitaan poski nykien pidätetystä naurusta, mutta pokka piti silti.
”Aloitetaan juhlat!” Rontti alias Lempeä Puhveli tokaisi ja intiaanit päästivät ilohuutoja.
”Sähän oot varsinaisessa luonneroolissa” Lexie virnisti Rontille, joka istui hänen viereensä.
”No joo, mutta tuohon uuteen nimeen pitää vielä totutella” Rontti totesi ja oikaisi sulkapäähinettään. ”Onneksi Juokseva Susi ja Kahiseva Tuuli opettavat mua tavoille, muuten mä olisin aivan pallo hukassa.”
Intiaanit aloittivat tanssin nuotin ympärillä ja hiiret ja Santtu löivät tahtia laulun mukana.
”Mitä ne laulavat?” Miihkali kuiskasi Tanyalle.
”Hmm.. mä en oo ihan varma, mutta tämä taitaa olla sama laulu jota intiaanit lauloivat ennen taisteluun lähtöä” Tanya vastasi hymyillen. ”Laulun ja tanssin tarkoitus oli vahvistaa sotureita ja antaa heille rohkeutta.”
”Eli nyt ne keräävät rohkeutta huomiseen” Vinski totesi ja katseli ympärilleen. Samassa valkoinen hiiri huomasi kauniin intiaaninaisen, joka istui nuotion toisella puolella.
”Tap´s.. kuka tuo on?” Vinski kysyi ja osoitti naista kohti.
”Naurava Vesi” Tanya vastasi. ”Mutta hän on varattu, joten jos et halua sotakirvestä kurkkuusi hänen miehensä osalta, anna olla.”
Vinski näytti hieman pettyneeltä, mutta pian hän sai muuta ajateltavaa, kun yksi intiaaneista tuli juttelemaan Santun kanssa.
”Onko se aina noin suojeleva?” Tanya ihmetteli Miihkalille kun Vinski hätisti intiaanin kauemmas ’hänen Santustaan’.
”Joo, varsinkin jos Santtu on kysymyksessä” Miihkali hymähti.
Lopulta Lexien oli komennettava vieraansa nukkumaan.
”Meidän aamu alkaa puoli kahdeksalta, joten teidän on parasta olla hereillä siihen aikaan.. TAI MUUTEN!” nainen lopetti uhkaavalla nuotilla ja sai hiiret tottelemaan itseään hetkessä ja lähtemään nukkumaan.
”Sun se päällikkö pitäisi olla” Rontti tokaisi Lexielle ennen omaan telttaansa kömpimistään.

Seuraavana aamuna Miihkali heräsi yleiseen hälinään teltan ulkopuolelta ja unisesti silmiään hieroen hiirinuorukainen nousi istumaan.
”Tästä se taitaa lähteä” Miihkali mutisi ja vilkaisi ympärilleen.
Muut olivat ilmeisesti jo hereillä.
”Huomenta” Tanya tervehti teltan suuaukolta. ”Tuu aamupalalle, rosvot tarvitsevat paljon energiaa että ne jaksaa ryöstää pankin.”
Miihkali veti saappaat jalkaansa ja seurasi sitten Tanyaa ulos. Vaikka oli varhainen aamu, oli jo todella lämmin ja aurinko paistoi yllättävän korkealta.
Muut hiiristä istuivat jo nuotion ääressä syömässä intiaaninaisten paistamia lättyjä ja juomassa kirpeää mehua.
”Ei tämä niin hyvää ole kuin hodarit ja kotikalja.. mutta menettelee” Vinski tokaisi ja virnisti leveästi kun Santtu istui hänen viereensä. ”Huomenta kultsi.”
”Menta, menta” Santtu haukotteli hivenen uneliaasti. ”Joko Lexie on käynyt kertomassa teille päivän ohjelman?”
”Päätin aloittaa nyt” nainen vastasi tullessaan Minnin kanssa nuotion ääreen pirteänä kuin peipponen. ”Kuunnelkaapa tarkasti ja kysyä saa jos jotain kysyttävää tulee..”
Lyhyesti Lexie selitti päivän ohjelman ja pyysi sitten Tanyaa opastamaan rosvot heidän ”piilopaikkaansa”, eli pieneen talonrötisköön vähän kylän ulkopuolelle.
”Me muut.. palataan takaisin kylään” Lexie kertoi kun he kävelivät hevosten luo.
”Tap´s, tule perässä heti kun pääset.”
”Selvä se” Tanya vastasi ja kiipesi Miihkalin taakse istumaan. ”Nähdään kohta.”
”Pankissa tavataan” Moto virnisti kun hän ja Turbo löivät kättä päälle hyvästiksi.
”Pikemminkin tyrmässä” Turbo hymähti, kun kylän ”asukkaat” lähtivät kohti kaupunkia, Tanyan lähtiessä opastamaan Vinskiä, Miihkalia ja Motoa.

Parin kilometrin ratsastuksen jälkeen nelikko pysähtyi hieman huonokuntoisen talon luo.
”Perillä ollaan” Tanya tokaisi. ”Taukoteltta näkyy tänne asti, joten ette eksy kun lähdette.”
”Sisko pieni, mitä sä meistä kuvittelet?” Vinski kysyi loukkaantunutta esittäen kun Miihkali auttoi hiiritytön maahan hevosen selästä.
”Kaikkea mahdollista” Tanya tuhahti ja heilautti kättään. ”Nähdään pian!”
”Poikkea pankissa!” Miihkali huusi perään, saaden vastaukseksi irvistyksen ja hersyvän naurun.
”Ihme mimmi” Moto totesi ja vilkaisi Miihkalia. Hiirinuorukainen tuijotti jokseenkin lasittuneesti Tanyan perään.
”Älä edes haaveile” Vinski tipautti Miihkalin takaisin maanpinnalle.
”Häh?!”
Moto huokaisi pienesti kun Vinski ja Miihkali alkoivat kaksimielisen sanasodan. ”Miks mä edes lupauduin tähän?”

Kylään oli virrannut jo ihan mukavasti väkeä katselemaan vanhan ajan tapahtumia. Portilla seisovat Lexie ja Tanya toivottivat vieraat lämpimästi tervetulleiksi ja jakoivat heille päivän ohjelmia.
”Tästä tulee pitkä päivä” Lexie kuiskasi kun vieraiden virta hieman tyrehtyi.
”Jep, mut sitäkin parempi” Anette tokaisi ja heilutti hieman vyötäröllään olevaa mahalaukkua, jonka sisällä olivat tämän päivän pääsymaksut. ”Aika pitää puhe, pormestari!”
Päivä kului nopeasti ja lopulta kun oli selviydytty kapakkatappelusta ja kaksintaistelusta, oli vuorossa pankkiryöstö.
”Kuinka isot taksat sheriffeillä oli tuohon aikaan?” Turbo kysyi Tanyalta.
”En tiedä, mutta se oli aika suorassa suhteessa siihen miten hyvin hän sai rosvoja kiinni” hiirityttö virnisti.
”Jos tää olis aitoa meininkiä, mä olisin miljonääri” Turbo tuhahti. ”Nyt ne tulevat..”
Tanya kipitti sivukujalle ja Turbo meni hetkeksi toimistoonsa, että rosvot olisivat ”yllätys” hänellekin.
Miihkali, Vinski ja Moto näyttivät hieman pelottavilta, kun huivit peittivät puolet heidän kasvoistaan.
”Ohhoh” Santtu tuumasi kurkattuaan kapakan ovelta pihalle.
”Jos tää olisi oikeaa meininkiä, tulisi ruumiita” Minni kuiskasi kurkkiessaan myös pihalle.
Rosvotrio laskeutui alas hevosten selistä ja asteli pankkiin.
”Onneks niillä on nallipyssyt..” Lexie huokaisi, kun Vinski käski kaikkien nostaa kädet kohti kattoa ja heilutteli revolveriaan aika uhkaavasti.
”Jep, oikeita ei haluaisi kohdata” Anette virnisti.
”Neiti, kaikki rahat mitä laukkuun mahtuu” Moto tokaisi pankkivirkailijalle.
”Vauhtia” Miihkali murahti. ”Mä en todellakaan halua jäädä tästä kiinni..”
Moto sai rahansa ja rosvot suorivat itsensä ulos, kohdaten sheriffi aka. Turbon.
”Vitsit.. se on komea..” Minni nielaisi kasvot pienesti punoittaen.
Naiset kurkkivat edelleen kapakan ovelta kadun tapahtumia.
”Okei kelmit, tämä reissu loppuikin lyhyeen” Turbo tokaisi.
”Niinkö luulet?” Vinski kysyi ja koko nelikko veti taas aseet esille.
Vieraat ja ”kyläläiset” pakenivat mahdollisimman kauas.
”Niin luulen” Turbo tokaisi. ”Teidän seuraava kotinne onkin tyrmä.”
”Enpä oikein usko” Vinski virnisti ja vihelsi pienesti.
Hevoset oli kuitenkin sidottu kiinni, joten ne eivät päässeet auttamaan isäntiään.
”Ei pahus..” Motolta pääsi.
”Aseet maahan sitten, kiitos” Turbo tokaisi ja heilautti pienesti asettaan. ”Nyt.”
Eikä rosvojen auttanut muu kuin totella.
Kun rosvot olivat telkien takana, sekä kyläläiset, että vieraat aplodeerasivat Turbolle raikuvasti.
”Mähän voisin tykätä tästä roolista” Turbo totesi kun Tanya keräsi maahan pudotetut aseet ja vei ne talteen sheriffin toimistoon.
”Siinä tapauksessa sheriffin taitaa olla aika pitää juomatauko” Minni tuumasi ja iski silmää.
Turbo hymyili. ”Varsin kannattava ehdotus, neiti.”
”Onnittelut, se meni hyvin” Tanya hymyili rosvoille.
”Joo, mutta viikko tätä..” Vinski valitti. ”Eiks me voida edes välillä vaihtaa osia?”
”Ehdota sitä Turbolle” Tanya virnisti. ”Onks teidän nälkä?”
”Joo, alkaa jo hiukoa” Moto hymyili. ”Säkö vastaat meidän muonituksesta?”
”Jep, mun tehtävä on varmistaa, etteivät näyttelijät ainakaan nestehukkaan kuole” hiirityttö naurahti ja heitti kolmikolle kotikaljatölkit. ”Pitäkää ne sitten piilossa jos joku utelias tulee katsomaan teitä.”
”Selvä se.”
”Ilman muuta.”
”Totta kai, mitä sä oikein epäilet?”
Tanya virnisti. ”En mitään, Vinski, en mitään..”

Loppupäivä sujui ilman ongelmia ja kun viimeiset vieraat lähtivät, Turbo vapautti rosvot tyrmästä.
”Se meni hyvin!” Lexie ilmoitti. ”Tämän päivän lipputulot olivat yhteensä 500$!”
”Niin paljon?!” Miihkali äimistyi.
”Se on iso summa” Tanya totesi. ”Mut seuraavat päivät ovat hieman hiljaisempia.”
”Kuinkakohan Rontilla ja muilla intiaaneilla on mennyt?” Moto mietti.
”Se selviää pian” Anette totesi. ”Käykää vaihtamassa vaatteet ja yrittäkää ainakin laittaa ne henkareihin.”
Vaatteiden vaihdon jälkeen oli jälleen luvassa matka intiaanireservaattiin.
”Olen poikki..” Tanya haukotteli unisesti Miihkalin takaa. ”Yritä pitää mut hereillä, mä en halua pudota, en edes hevosen selästä.”
”Saat sä nukahtaa jos haluat” Miihkali vastasi ja kietoi häntänsä tytön vyötärön ympärille. ”Mä herätän viimeistään perillä.”
Tanya onnistui kuitenkin pitämään itsensä hereillä (kiitos siitä Vinskin ja Turbon väittelylle aiheesta ”Kumpi on parempi sheriffi?”).
”Perillä ollaan” Anette totesi ja pysäytti vaunut.
Uniset ja haukottelevat Minni ja Santtu kömpivät esille, kun muut laskeutuivat alas hevosten selistä.
”Miten mä voin olla näin väsynyt?” Santtu ihmetteli silmiään hieroen.
”Syytä ulkoilmaa” Tanya haukotteli silmät hädin tuskin auki. ”Se on tosi vahvaa unilääkettä.”
Sinä iltana intiaanit eivät pitäneet isoa juhlaa, näyttelijät vain lähinnä söivät iltapalansa ja kömpivät sitten telttoihin nukkumaan.
”Huomenna on sitten aikainen herätys” oli Lexien viimeinen ilmoitus ennen kuin ensimmäiset aloittivat kuorsauksen.

Seuraavat päivät kuluivat nopeasti. Vaikka päivän ohjelma oli periaatteessa sama, näyttelijöillä oli myös varaa improvisoida ja yhtenä päivänä rosvot jopa pääsivät sheriffiltä karkuun (tämä taas oli osittain Tanyan syytä, sillä Miihkali otti hänet panttivangiksi).
”Huomenna tämä lysti onkin sitten ohi” Santtu huokaisi lauantai-iltana.
Kaupunki oli suljettu aikaisemmin kuin viikolla, ja sunnuntaina se avattaisiin vasta puolen päivän aikoihin.
”Sääli, tämä on ollut hauskaa” Turbo totesi.
”Jep, melkoista vaihtelua” Minni huokaisi.
”Mutta kyllä kannatti” Anette naurahti. ”Tähän mennessä meidän lipputulot on jo yli 2500$.”
”Melkoinen summa” Moto totesi. ”Missä muuten Tanya on? Sen ruoka jäähtyy.”
”Käy katsomassa hevosia puolestani” Anette vastasi. ”Varmistaa että niillä on riittävästi vettä ja sitä rataa..”
Miihkali vilkaisi pimeyteen, siihen suuntaan, missä hevoset olivat.
”Mene, jos kerran meinaat” Moto sihahti niin hiljaa, etteivät muut kuulleet.
Miihkali nousi vaivihkaa seisomaan ja käveli sitten nopeasti hevosten luo.
”Tanya?”
”Täällä vaunujen luona” kuului vastaus. ”Tuletko vähän auttamaan?”
Miihkali suunnisti sokkona ääntä kohti ja..
”Auts!”
”Varo sitä aisaa.”
”Vähän liian myöhäistä jo..” Miihkali mutisi olkapäätänsä hieroen. ”Eihän täällä edes näe mitään!”
”Anna silmien tottua hetken aikaa” Tanya neuvoi. ”Kyllä sinä pikkuhiljaa alat hahmoja erottaa.”
Hetken odottamisen jälkeen Miihkali näkikin vaunut ja Tanyan hahmon niiden vieressä.
”Parempi?”
”Joo. Missä tarvitsit apua?” Miihkali kysyi tullessaan hiiritytön viereen.
”Tämä kauraämpäri” Tanya vastasi ja näytti hiirinuorukaiselle maassa olevan ämpärin. ”Se pitäisi viedä ruokakaukalolle, mutta se painaa kuin synti.”
”Okei, mä vien sen” Miihkali hymyili ja nosti sangon helposti maasta. Hiljaisuus.
”Tuota.. missä se ruokakaukalo on?”
Tanya purskahti pieneen nauruun. ”Hyvä on, mä näytän..” tyttö huokaisi ja lähti opastamaan Miihkalia eteenpäin.
”Perillä” Tanya totesi. ”Kaukalo on suoraan mun edessä.”
Miihkali kippasi ämpärin sisällön kaukaloon ja he veivät ämpärin takaisin vaunuihin.
”Vau.. mikä tähtitaivas” Tanya kuiskasi saatuaan vaunun oven lukkoon ja vilkaistuaan taivaalle.
Miihkali katsoi myös ylöspäin.
”Tosiaan, nätti ilma” nuori hiiri myönsi.
Ilma oli todella lämmin, ei tuullut yhtään ja kirkkaat tähdet ja pieni kuunsirppi valaisivat erämaata.
”Tosi kaunista” Tanya huokaisi ja istui vaunujen pienelle astinlaudalle. ”Oikeastaan harmi että tämä loppuu jo huomenna.”
Miihkali nyökkäsi ja puri huultaan. Hän palaisi Minnin ja Rontin kanssa Chicagon kautta Marsiin mutta.. entä Tanya?
”Tuota.. mitä sä teet tämän jälkeen?”
Tanya ei vastannut heti.
”Mä en tiedä..” hiirityttö sanoi hiljaa. ”Lexie sanoi että mulla on aina paikka Silver Moonissa.. mut toisaalta..”
”Toisaalta?” Miihkali kysyi parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen.
Tanya nousi seisomaan ja käveli pari askelta aitauksen luo, nojaten sitten raskaasti siihen.
”Mä haluaisin nähdä Marsin” tyttö kuiskasi hiljaa. ”Mutta tilanne siellä..”
Miihkali nyökkäsi. Tilanne Marsissa oli nyt rauhallinen, mutta silti.. Sitä ei koskaan tiennyt milloin se muuttuisi.
”Mua pelottaa, Miihkali.”
Miihkali käveli Tanyan viereen. ”Mikä sua pelottaa?”
”Taistelu” Tanya kuiskasi. ”Mun viimeiset muistikuvat Marsista on se, että joka puolella kuuluu ammuskelua.. taistelun ääniä. Mä en halua kokea sitä enää.. en enää ikinä.”
Miihkali laski kätensä Tanyan käden päälle. ”Ei sun tarvitsekaan. Sä pääset suojelualueelle, mahdollisimman kauas taistelupaikoista.”
Tanya kääntyi katsomaan Miihkalia.
”Mutta sä jäät sinne taistelemaan?”
”Niin jään” Miihkali vastasi. ”En mäkään haluaisi taistella, mutta mä haluan suojella sitä mikä on mulle tärkeää. Mun perhettä, kotia.. ja sua.”
Tanyan silmät laajenivat. ”Mua?”
Miihkali tunsi punastuvansa. ”Niin.. mä.. pidän.. tuota.. Mä pidän susta Tap´s. Tosi paljon.”
Tanya sulki silmänsä, yrittäen estää kyyneliä tulemasta.
”Mutta mä en halua että sä joudut vaaraan.. jos sä haluat jäädä tänne, en mä sua estä” Miihkali kuiskasi hiljaa. ”Mut heti kun sota loppuu.. mä haen sut. Haen sut kotiin.”
Tanya avasi silmänsä ja pimeydestä huolimatta Miihkali näki kyynelien kimaltelevan niissä.
”Mä en tiedä..” Tanya nikotteli. ”Mä en tiedä mitä mä teen..”
Miihkali veti Tanyan itseään vasten, halasi hiirityttöä lämpimästi ja hellästi.
”Ei se mitään, Tanya. Sulla on aikaa päättää.”
Tanya kietoi tiukasti kätensä Miihkalin ympärille, kuin hän ei enää ikinä päästäisi irti.
”Mäkin pidän susta, Miihkali.”

Viimeinen päivä kului aika haikeissa tunnelmissa, mutta kun osa näyttelijöistä oli hiiriä, he vetivät roolinsa täysillä loppuun asti.
”Se oli siinä!” Lexie huudahti kun kello löi kuusi illalla ja viimeiset vieraat poistuivat. ”Se on ohi! Aplodit kaikille! Ja tuhannet kiitokset myös!”
Vislaukset, huudot ja aplodit raikuivat ilmassa.
”Huh, mikä viikko!” Vinski tuumasi päästyään pois tyrmästä. ”Kultsi, tuo jotain juotavaa!”
Santtu ja Minni kantoivat pihalle Coca-Cola- ja kotikalja-koreja ja alkoivat jakaa juotavaa kaikille.
”Vihdoinkin ohi” Miihkali totesi istuessaan Tanyan viereen kapakan portaille ja ojensi tytölle cokis-tölkin.
”Niinpä” Tanya hymyili. ”Hevosista osa viedään jo tänään Silver Mooniin ja minä taidan mennä niiden mukana sinne.. luulen että Anette ja Lex haluavat jäädä auttamaan lavasteiden purkamisessa.”
”Ootko sä sitten siellä tilalla ihan yksin?” Miihkali kysyi.
”En ihan” Tanya nauroi. ”Onhan siellä Lexien koirat, Cissy ja Rufus.”
Miihkali tarttui Tanyaa kädestä. ”Mä voin tulla mukaan. Siis jos haluat.”
Nuoret katsoivat hetken vakavana toisiaan silmiin.
”Kyllä se mulle käy” Tanya hymyili, saaden lämpimän tunteen aikaiseksi Miihkalin sydämessä.

Paria tuntia myöhemmin Tanya ja Miihkali lähtivät ajamaan hevostrailerin edellä kohti Silver Moonin tilaa. Muut hiiret jäivät auttamaan lavasteiden purkamisessa.
”Me nähdään siis huomenna” Minni totesi. ”Ajakaa varovasti.”
”Hei, mä oon luottokuski!” Miihkali tokaisi muiden nauraessa hyväntahtoisesti.
”Miks mulle sitten tuli tunne, että olisi turvallisempaa matkustaa tuolla autossa..” Tanya pohti, saaden Miihkalilta mulkaisun ja muilta kovan naurunräkätyksen osakseen.
Ajomatka sujui ongelmitta ja hevoset näyttivät tosi väsyneiltä, kun ne viimein pääsivät omiin pilttuisiinsa.
”Pitääkö vielä tehdä jotain?” Miihkali kysyi kun hän ja Tanya olivat harjanneet hevoset ja antaneet niille ruokaa.
”Ei ainakaan tänä iltana” Tanya vastasi ja haukotteli väsyneesti. ”Mennään sisälle, katson jos löytäisin kaapista jotain, josta voisi tehdä ruokaa..”
Tanya kaivoi taskustaan avaimen ja avasi päärakennuksen oven, päästäen Miihkalin sisälle.
Tuvassa oli ihmeen lämmin, vaikka siellä ei ollutkaan asuttu muutamaan päivään.
”Tää on tosi upea talo” Miihkali tuumasi tehtyään pienen kierroksen talossa.
Tanya oli mennyt suoraan keittiöön ja tutki parhaillaan kaappien sisältöä.
”Niin on” hiirityttö vastasi hymyillen. ”Ja jotenkin rauhoittava.”
”Löytyykö mitään?” Miihkali kysyi kurkistaessaan maustekaappiin.
”Hmm.. makaronia ja juustoa” Tanya virnisti. ”Mä en ihmettele yhtään että Anette halusi jäädä purkamaan lavasteita, intiaanit ainakin tekevät kunnon iltapalan.”
”Olisi pitänyt pyytää evästä mukaan..” Miihkali huokaisi ja istui keittiön pöydän ääreen.
Samassa kuului tassutusta ja Rufus tuli keittiöön häntäänsä heiluttaen.
”Hei poika” Tanya tervehti ja paijasi koiraa. ”Missä Cissy on?”
Toinenkin Lexien bordercollieista asteli keittiöön ja nuuhki Miihkalia uteliaasti.
”Siinähän sinä” Tanya hymyili. ”Onks nälkä?”
Koirat haukahtivat vaativasti.
”No niillä ainakin on kunnon ruokaa, toisin kuin meillä..” Miihkali mutisi, kun Tanya kaivoi yhdestä keittiön kaapista koirien kuivaruoka-pussin ja kauhoi sen sisältöä kahteen metalliseen ruoka-kuppiin.
”Kyllä tästä sullekin riittää!” Tanya nauroi ja tarjosi kauhallista koiranruokaa.
”Kiitos ei!” Miihkali parahti. ”Mun maha ei kestäisi tuota..”
Lopulta Tanya kuitenkin keitti heille makaronia, jonka he söivät kun ei muutakaan ollut.
”Pitää muistaa soittaa Lexielle aamulla” hiirityttö haukotteli kun he istuivat sohvalla katsomassa tv:tä. ”Että se käy kaupassa..”
Miihkali nyökkäsi ja vaihteli kanavia. Taisi olla kesän syytä, ettei televisiosta tullut mitään katsomisen arvoista.
”Hitto, ei edes futista..” hiirinuorukainen mutisi ja jätti sitten kanavien selaamisen sikseen. Kanavalla pyöri joku saippuaooppera.
”Haluatko sä katsoa tätä?”
”Ihan sama” Tanya mutisi. ”Joskus riittää sekin että hetken istuu tässä, sitten saa nukuttua.”
Miihkali vilkaisi tyttöä kummissaan. ”Kuinka niin?”
Tanyan katse kohdistui jonnekin kauas. ”En mä tiedä.. mut jos mä en tee jotain rentouttavaa ennen nukahtamista, näen kamalia painajaisia Marsista ja Plutosta.. Ja niiden tapahtumista..”
Täysin varoittamatta Miihkali kietoi kätensä Tanyan ympärille ja veti tytön tiukasti syliinsä.
”Miihkali?”
”Shh” hiirinuorukainen kuiskasi ja silitti Tanyan hiuksia. ”Älä sano mitään.. ole vain siinä.”
Tanyan poskea pitkin valui kyynel, mutta tyttö ei välittänyt siitä.

Seuraavana aamuna Tanya havahtui siihen, että puhelin soi.
”Mhh.. mitä nyt..” hiirityttö mutisi puoliunessa ja avasi silmänsä.
Ensimmäinen asia minkä Tanya näki, olivat Miihkalin nukkuvat kasvot.
”Miihkali?”
Hiirinuorukainen vain ynähti jotain ja jatkoi sitten uniaan.
Tanyaa hymyilytti. ”Varsinainen unikeko” tyttö hymähti ja nousi sängyltä.
Puhelin oli vaihteeksi lakannut soimasta, mutta Tanya tiesi kokemuksesta että se soisi pian uudelleen, joten hän meni alakertaan ja alkoi keittää itselleen teetä (mukava ja joka-aamuinen tapa, jonka hän oli oppinut Lexieltä).
*Mitenköhän me päädyttiin Miihkalin kanssa samaan sänkyyn?* Tanya mietti kerratessaan illan tapahtumia.
Tytön muistikuvat katkesivat kuitenkin siihen, että hän oli nukahtanut sohvalle Miihkalin kainaloon. Miihkali oli tainnut kantaa hänet nukkumaan ja jäänyt sitten viereen.
Vedenkeittimen sisältö alkoi kiehua ja Tanya sammutti laitteen, kaataen sitten kuumaa vettä mukiin.
*Ei se silti pahalta tuntunut* Tanya ajatteli istuessaan keittiön pöydän ääreen. *Herätä jonkun vierestä aamulla..*
Samassa Rufus tassutteli keittiöön ja laski päänsä Tanyan syliin.
”Mitä poika?”
”Vuh!” koira haukahti ja käveli eteiseen.
”Tosiaan, tallityöt odottavat” Tanya virnisti ja kaatoi lopun teestään viemäriin.

Miihkali heräsi vasta pari tuntia myöhemmin.
”Huomenta.. Tanya?” hiirinuorukainen huomasi jo, että tytön paikka sängyssä oli tyhjä. ”Se on varmaan jo herännyt..” Miihkali mutisi ja nousi haukotellen istumaan. ”Mitähän kello on..?”
”Puoli kaksitoista, senkin unikeko” Tanya virnisti ovelta.
”Ah, huomenta” Miihkali vastasi hymyyn.
”Päivää, pikemminkin” Tanya tuhahti. ”Yritä nousta, toiset tulevat parin tunnin sisällä!”
”Saadaanko me silloin ruokaa?” Miihkali kysyi seurattuaan hiirityttöä alakertaan.
”Toivottavasti” Tanya huokaisi. ”Mut on sitä makaroniakin vielä jäljellä.”
”Kiitos ei” Miihkali murahti, saaden Tanyan hihittämään. ”Pitääkö meidän tehdä jotain vielä?”
”Ei tarvitse, mä hoidin jo kaikki tallihommat aamulla” hiirityttö vastasi. ”Yksinkö?” Miihkali hämmästyi.
”No oli mulla Cissy ja Rufus apuna” Tanya hymähti. ”Ja hommat hoituivat aika nopeasti, kun hevosista vain kolmasosa oli tallissa.”
Miihkali otti Tanyaa kädestä ja veti hiiritytön syliinsä.
”Miihkali?”
”Olisit sä voinut silti mut herättää” Miihkali mutisi tytön hiuksiin. ”Kipata vaikka sängystä lattialle, se konsti toimii Rontin mukaan tosi hyvin..”
Tanyaa nauratti. ”En mä viitsinyt herättää. Sä olit niin söpön näköinen nukkuessasi.”
Miihkali hymähti. ”Tuo oli mun repliikki.”
Samassa ulko-ovi avautui ja koirat aloittivat melkoisen tervetuliais-haukun. Toiset olivat tulleet.

”Aah.. olen poikki” Santtu tokaisi ja lähestulkoon heittäytyi Lexien talon ulkokuistilla olevaan puutarhatuoliin.
”Huh, mikä viikko..” Lexie huokaisi istuessaan rappusille. ”Miten pojat jaksaa riehua vieläkin?”
Vinski oli löytänyt jostain vanhan jalkapallon ja nyt hiirimiehet pelasivat jonkinsortin futista Lexien pihalla, käyttäen tynnyreitä maalimerkkeinä.
”Se taitaa olla geeneissä” Tanya hymähti istuessaan Lexien viereen.
”Ei vaan ruokavaliossa” Santtu tokaisi. ”Mitä kummaa intiaanit niille oikein syöttivät?”
”Jotain hyvin epäsopivaa” Minni hymähti nojatessaan portaiden kaiteeseen. Hiirinainen kääntyi katsomaan Tanyaa, joka katseli peliä kyynärpäihinsä nojaten.
”Tap´s.. ootko sä jo päättänyt?”
Tanya hätkähti ja kääntyi katsomaan Minniä.
”Tuota..” hiirityttö kääntyi taas katsomaan poikia, juuri kun Miihkali teki maalin. ”Ei, en ole.”
Minni nyökkäsi. ”Ei se mitään.. me vain.. lähdetään jo huomenna.”
Tanya nyökkäsi hiljaa.

Sinä yönä Miihkali ei saanut millään unta. Hiirtä väsytti kyllä, mutta Tanyan ajatteleminen piti unen kaukana. Hän oli kyllä sanonut, että Tanya saisi jäädä tänne jos haluaisi mutta silti.. Miihkali ei halunnut erota tytöstä, ei nyt.
”Moto-setä? Ootko sä hereillä?”
Moto nousi istumaan. ”Mitä nyt?”
Miihkali mietti hetken mitä sanoisi. ”Kuule.. jos sun pitäisi rakastamasi olennon ja kotisi välillä, kumpi voittaisi?” nuori hiiri kysyi hiljaa. Moto mietti pitkän aikaa.
”Mä en voi vastata tuohon sun puolesta” harmaa hiiri totesi. ”Jos mä vain voisin, mä ottaisin molemmat. Mut sun pitää muistaa myös toisen osapuolen tunteet.”
Miihkali nyökkäsi vaisusti.
”Muuten..”
”Niin?”
Moto virnisti. ”Tanya meni just keittiöön. Varmaan juomaan vettä..”
Miihkali nousi nopeasti ja hiippaili ääntäkään päästämättä ovelle ja portaita alakertaan.
Moto hymyili ja pudisti päätään. *Nykynuoret..* harmaa hiiri ajatteli ja paneutui takaisin makuulle. Miihkali ja Tanya osaisivat kyllä hoitaa asian ilman kolmattakin osapuolta.
Tanya säpsähti pienesti, kun Miihkali käveli keittiöön.
”Tuliks sunkin jano?” tyttö kysyi.
”Ei mä.. mä haluan puhua sun kanssa” Miihkali vastasi hiljaa ja otti hiiritytön vapaan käden omiensa väliin.
Tanya punastui pienesti, mutta sai kuitenkin laitettua vesilasin ehjänä tiskipöydälle.
”Mä tiedän että mä pyydän ehkä mahdottomia mutta.. mä en halua erota susta” Miihkali sanoi hiljaisella ja tasaisella äänellä. ”Mut mä en myöskään halua jättää Marsia.. Mua tarvitaan siellä, ehkä vielä pitkäänkin.. mut mä haluaisin et sä.. siis jos säkin haluat..”
”Haluan mitä?” Tanya kysyi.
Miihkali otti Tanyan molemmat kädet käsiensä väliin ja katsoi hiirityttöä suoraan silmiin.
”Tulisitko sä mun kanssa kotiin?”
Tanya sulki hetkeksi silmänsä, miettien ankarasti.
”Mä tulen” hiirityttö kuiskasi ja avasi silmänsä.
”Ihan tosi?” Miihkali kysyi uskomatta korviaan.
Tanya hymyili. ”Ihan tosi.”
Miihkali veti Tanyan tiukasti syliinsä ja halasi häntä lujasti.
”Tanya.. mä.. rakastan sua.”
Tanya sulki silmänsä ja hautasi kasvonsa Miihkalin olkaa vasten. ”Niin mäkin sua..”

Seuraavana päivänä olikin haikeiden hyvästien vuoro.
”Muista, sä oot koska tahansa tervetullut takaisin, jos vain siltä tuntuu” Lexie sanoi Tanyalle ja halasi hiirtä tiukasti. ”Tee mahalasku tänne koska vain haluat.”
Tanya puri huultaan, ettei olisi alkanut itkeä. ”Mä lähetän Santun kautta radioviestin aina kun voin” hiirityttö lupasi.
”Hyvä tyttö” Anette hymyili halatessaan Tanyaa vuorostaan. ”Pidä pojat kurissa.”
Tanyaa nauratti, vaikka kyyneleet yhä tuntuivat pakkautuvan silmäkulmiin. ”Mä yritän parhaani.”
”Hei c-moon, lähdetään jo!” Vinski huudahti. ”Mä haluan päästä jo ainakin puoliväliin matkaa!”
Minni mulkaisi Vinskiä murhaavasti. ”Meil on kyllä aikaa, älä hosu!”
”Muttei paljoa” Tanya hymyili, halasi Lexietä vielä kerran ja kiipesi sitten Miihkalin taakse istumaan. ”Hei sitten Lex.. ja kiitos kaikesta.” ”Hei hei!”
”Tulkaa te joskus käymään Chicagossa!”
”Tai saman tien Marsissa!”
”Vinski!”
”Mitä?”
Santtu pudisti päätään. ”Mä tuun varmasti kärsimään päänsärystä matkalla..” Lexie ja Anette vilkuttivat pyörien perään niin kauan, kunnes pölypilvi peitti hiiret ja Santun näkyvistä.
”Mitä luulet? Pärjääkö Tap´s?” Anette kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
Lexie hymyili leveästi. ”Hei, se selviää nyt mistä vain. Tanya ei ole enää yksin.” Anette nyökkäsi ja naiset lähtivät kävelemään kohti tallia.
”Sun vuoro muuten hoitaa hevoset.”
”Hä?! Mun?! Eiks nyt ookaan sun vuoro..”

Tää tarina oli aivan loistava . Pakko sanoo mä tykkään tosi paljon westernistä ja jätkät sopii siihen kuin nakutettu. Tykkään

Joo, kyllä nää länkkäri-jutut oli Mindeltä sillon kuningasidea. Tuntuu että mikään muu vastaava teema, ei olis näin hyvin sopinutkaan.

Lännkärit kyl sopii jätkille mut oli se Pyöreän pöydän prätkäritaritkin aika hyvä veto