Vieraita sieltä ja täältä (S)

Title: Vieraita sieltä ja täältä
Author: Minde
Beta: Pahgiz
Genre: Adventure, Drama
Pairing: Miihkali/OC, Moto/OC, vihjaus Vinski/Santtu
Disclaimer: Prätkähiirten hahmot kuuluvat kaikki laillisille omistajilleen. Omistan vain omat hahmoni ja tarinani. Myöskään rikastumaan en näillä teksteilläni pääse.
Summary: Chicagoon tulee useampi tuttu vierailulle samaan aikaan.
A/N: Tämä ficci on ollut valmis jo hyvän aikaa, mutta koska olen väkertänyt ficin jatko-osaa, olen odottanut julkaisua, että voin julkaista tarinan kokonaisena

Juuri kun Santtu oli saanut viimeisen mutterin kiristettyä Turbon pyörästä öljyjen vaihdon päätteeksi, hänen työpuhelimensa soi korjaamon pöydällä.
”Last Chancen varikko, Santtu. Miten voin auttaa?”
”Moi, Santtu..”
Santtu mietti pienen hetken, ennen kuin tunnisti äänen puhelimessa.
”Tanya..?”
”Joo.. kuuliko veljet?” hiirinaisen ääni tervehti nauraen.
”Ei.. haluat yllättää?” Santtu madalsi ääntään ja meni sivummalle puhumaan ja selasi hämäyksenä kalenteriaan, että hiiret luulivat hänen sopivan huoltoa jollekulle.
”No olis se kiva.. mä oon junassa, matkalla sinnepäin. Juna lähti reilu tunti sitten Minneapolisista..” Tanya paljasti ja haukotteli hieman.
”Lähdit sitten reissuun, vai?” Santtu kysyi uteliaasti.
”Tilalla alkoi ratsastusleiri, joten talo on täynnä väkeä.. Lexie ehdotti, että nyt olis hyvä aika pitää lomaa, kun tallitöiden tekijöistä ei oo puutetta ja leirillä on oma kokki” hiirinainen vastasi. ”Tää tulee vähän lyhyellä varoitusajalla, mut voinko mä tulla sinne punkkaamaan?”
”Tottakai.. osaatko sanoa mihin aikaan juna on Chicagossa? Mä tuun hakeen sut sieltä” ihmisnainen lupasi.
”Ööh.. tän lipun aikataulun mukaan menis vielä kolmisen tuntia.”
”Selvä. Mä katon netistä mille laiturille se tulee ja tuun sitten sua vastaan” Santtu lupasi.
”Kiitos paljon!” Tanya hihkaisi. ”Tuota.. onko Kristaa näkynyt siellä? Olis kiva nähdä..”
”Harvakseltaan siihen törmäilee.. Mut mä kerron tarkemmin, kun nähdään” Santtu totesi ja lopetti puhelun.
”Töitä?” Turbo kysyi, kun nainen sulki puhelun.
”Juu.. pitää hakea yks prätkän osien ostaja kolmen tunnin päästä juna-asemalta” Santtu vastasi pokkana. ”Te meette tästä tulostaululle?”
”Joo. Poikkea siellä, jos ei mee varaosa-ostoksilla myöhään” Moto ehdotti.
”Saatan poiketakin..”

Kolmea tuntia myöhemmin Santtu nousi portaat junalaiturille ja istui penkille. Juna oli opasteiden mukaan aikataulussa, mutta hän joutui silti hetken odottamaan ennen kuin juna ajoi pysähdyksiin.
Pian nainen erotti väkijoukosta Tanyan, joka katseli uteliaana ympärilleen.
Santtu työntyi väkijoukon läpi ja koputti hiirinaista hartiaan. ”Kuljetuspalvelu Davidson palveluksessanne.”
Tanya kääntyi hymyillen ja kaksikko rutisti toisiaan pikaisesti.
”Pääsit tänne ilman et veljet arvas mitään?” hiirinainen kysyi, kun he kävelivät kohti Santun autoa.
”Selitin niille, että haen prätkän osien ostajan junalta ja saatan takas, kun kaupat on tehty” Santtu vastasi ja avasi lava-auton oven, että Tanya pääsi kyytiin.
”Ja se meni läpi.. aika hyvä pokka sulla” Tanya naurahti, avasi hiukset letiltä ja selvitteli hiuksia sormillaan, kun Santtu lähti ajamaan. ”Mihins nyt?”
”Tulostaululle, yllättämään se kolmikko” Santtu vastasi.
”Miksi tämä paikka?” Tanya kysyi ihmeissään.
”Ne rysäytti tuohon tulostauluun silloin kun tekivät mahalaskun.. Aluksen jämät on yhä tuolla sisällä. Eikä Leipiksellä oo hajuakaan, että ne pitää majaa siellä” Santtu virnisti.
Ihmisnainen meni edeltä sisälle.
”Moro, söpöliini. Sehän sujui jouheesti” Vinski tervehti.
Valkoinen hiiri oli kyykistynyt prätkänsä sivulle tekemään säätöjään, Turbo luki sarjakuvalehteä pienen pöydän ääressä ja Moto makoili sohvalla televisiota katsellen.
”Joo.. ja tarttui tälläinenkin matkaan mukaan” Santtu virnisti ja astui sivuun.
”Heippa..” Tanya tervehti ja vilkutti ujosti.
”TANYA?!” kolmikko parahti yhteen ääneen.
Santtu väisti äkkiä alta, kun Turbo loikkasi ensimmäisenä halaamaan tulokasta.
”Olisit sä voinu soittaa!” kullanruskea hiiri moitti.
”Mähän soitin..” Tanya virnisti.
”Sä.. sä olit se osien ostaja!” Moto tajusi ja rutisti hiirinaista vuorostaan.
”Aika nopeesti hoksattu, Sherlock” Santtu virnisti sivummalta.
Harmaa hiiri päästi tytön karhunhalauksesta ja huomasi samassa kaulakorun Tanyan kaulassa.
”Siitä onkin aikaa, kun tuo on viimeks ollu käytössä..” Moto hymyili hellästi.
Tanya punastui ja Vinski ja Turbo katsoivat Motoa kysyvästi ja sitten Tanyaa.
”Siis mitä tuosta korusta?” Vinski tivasi.
”Antakaa toisen olla ja antakaa sille tilaa hengittää välillä!” Santtu komensi innokkaita hiiriä nauraen.
Turbo vilkaisi kysyvästi Motoa ja sitten Tanyaa, mutta kun kumpikaan ei selittänyt asiaa sen tarkemmin, kullanruskea hiiri antoi olla.
Samassa Tanya säpsähti ja vilkaisi kohti ikkunaa, josta näki ulos kaupunkiin.
”Mitä nyt, Taps?” Santtu kysyi huolissaan.
”Tuli vaan.. ei mikään hyvä tunne” hiirinainen kuiskasi.
”Leipis?” Turbo kysyi ja jätkäkolmikko nousi seisomaan.
”Taitaa olla” Tanya vastasi ja hieroi vähän käsivarttaan.
”Jos me hoidetaan tämä. Odottakaa täällä” Moto ehdotti, puristi rauhoittavasti Tanyan hartiaa ja kiiruhti sitten Turbon ja Vinskin perässä prätkien luo.

Leipäjuusto oli pukeutunut työmaalle sopiviin varusteisiin ja hänellä oli valkoinen esimiehen kypärä päässään. Hän pudisti päätään toimittajanaiselle muka epätoivoissaan. Toimittaja oli tullut tekemään juttua urheilustadionin saneeraustyömaasta, jonka Leipäjuusto Konserni oli voittanut tarjouskilvassa.
”Pahoin pelkään, että rakennetutkimuksissa on ilmennyt vakavia puutteita ja insinöörini ovat yhtä mieltä siitä, että nykyinen stadion on syytä purkaa aivan välittömästi.”
Toimittajan suu loksahti auki tyrmistyksestä, mutta Leipäjuusto ennättää nopeasti jatkamaan, ennen kuin nainen keksii yhtään lisäkysymystä.
”Mutta reiluuden nimissä minä, Lalli Leipäjuusto, aion vastata tulevista lisäkustannuksista omilla varoillani, ja stadion tullaan rakentamaan mitä pikemmin uuteen kukoistukseensa!” Hän julisti ja urheilutoimittaja oli aivan haltioissaan. Hän poistui paikalta hymyssä suin.
”Uusien perustusten tekeminen vaatii toki ensin paljon paljon kaivamista…” Leipäjuusto mumisi hiljaa, ettei toimittaja vain kuullut.
”Oikein vaikuttava haastattelu, teidän urheiluhulluutenne.” Nuikki mielisteli heti, kun Leipäjuusto palasi työmaalle.
”Tiedän tiedän, sinä senkin leppäkeiväs… Onko uusi kutistajasi jo käyttövalmis? Plutossa on villiinnytty nyt uusimmista terveystrendeistä ja kaalipirtelöistä. Jonka vuoksi myös pyylevä ylipäällikkö Camembert on saanut päähänsä alkaa liikkumaan ja haluaa siis nyt sen vuoksi Plutoon oman urheilustadionin...” Leipäjuusto huokaisi rasittuneesti. Hän tiesi trendin olevan ohimenevä ilmiö Plutossa, mutta Camembertin oikkuihin on vastattava kiireesti.
”Valmista on, teidän hyllyvä rasvavarastoisuutenne.” Nuikki painoi viimeistä nappia saaden uusimpaan kojeeseensa virran päälle. Se näytti lähinnä vanhan ajan valtavalta tv-kameralta.
”Toimeksi sitten.” Leipäjuusto totesi ja nosti radiopuhelimen suunsa läheisyyteen ja köhäisi ”Leikataan se irti.”
Toisessa päässä stadionia Rasvanahka otti käskyn vastaan ja komensi jannut töihin. He alkoivat leikkaamaan stadionin perustuksia irti maasta erilaisin porin, aiheuttaen valtavaa meteliä ja tärinää.
Hiiret hyppäsivät alas tulostaululta.
”Meinaako ne kurjat pistää meidän stadionin matalaks, hä?!” Moto huudahti silmä punaisena hohtaen.
”Aloittais pulskapoika, vaikka vesijumpasta!” Vinski uhosi ja heristi nyrkkiään.
”Jätkät, jos ei pian toimita, nii meiltä lähtee katto pään päältä!” Turbo tokaisi ja väänsi kiukkuisena kaasukahvaa.
”HANAT AUKI!”
Hiiret pääsivät yllättämään hanttapulit töistään, mutta nopeasti lasersäteet alkavat lentämään pitkin poikin kenttää.
Hiiret hajaantuivat eri puolille. Turbon molemmin puolin ilmaantui hanttapulit kotteroissaan. Hiiri painoi prätkästään nappia ja etupyörään ilmaantui pyörivät kapeat terät kummallekin puolelle. Turbo käänsi ensin vasemmalle ja sitten oikealle, puhkoen kummastakin kotterosta renkaat heti vanteille asti.
Vinski nousi seisomaan prätkänsä päälle vauhdissa. Hän pyöritti pistooleja sormissaan ja alkoi ampua ympäriinsä hihkuen innoissaan.
Moto riisui kasan hanttapuleja aseistaan ampumalla pistoolit heidän käsistään. Prätkä ampui ketjun painoineen kohti ryhmää ja kuulat pyörivät heidän ympärillään paketoiden konnat siistiin nippuun.
Samassa kirkkaan vihreä moottoripyörä kaartoi stadionille. Muutama korsto huomasivat tulijan ja kääntyivät tulittamaan myös häntä kohti. Tulija väänsi kaasun pohjaan ja paiskasi vauhdilla painavan laukkunsa päin yhtä konnaa. Tämä lensi selälleen laukun painosta ja ilmat lähtivät pihalle. Tulija ajoi muutamien hanttapulien ohi, teki äkkikäännöksen ja prätkä ampui pienet ohjukset kotteroihin takaapäin. Hän palasi poimimaan laukkunsa ja ajoi uuden kierroksen hiirten väliin.
”Teillähän on täällä oikein kotibileet! Miks mua ei oo kutsuttu?!” Krista avasi kypäränsä visiirin nauraen ja he läpsäisivät Vinskin kanssa alavitoset. Moto nauroi ja rutisti kissanaista. Naisen prätkä oli kaatua hänen allaan ja tämän poskille nousi vienosti puna.
”Hauska nähdä, mut luulen, et kuulumisten vaihto pitää suorittaa bailujen lopettamisen jälkeen.” Turbo totesi ja väisti täpärästi laserin, joka lensi hänen päänsä yläpuolelta.
”Näis bileis on vähä liikaa kuokkavieraita mun makuun…” Moto ärähti ja repi yhden ohi ajavan hanttapulin pois autostaan. Hän roikotti miestä kauluksesta ja kun ryhmä lähti hajaantumaan uudestaan ympäriinsä, Moto kaartoi ja kävi pudottamassa ”roskan” roskikseen. Ryhmä hajaantui ympäriinsä läksyttämään konnia.
Santtu katseli silmä kovana ikkunasta, kun tulostaulun juurella hanttapulit porasivat sitä kovaa vauhtia irti. Rakennus tärisi pelottavasti ja paloja katosta tippuili Tanyan ja Santun niskaan.
Samassa hanttapulit huomasivat häiriötekijät ja säntäsivät auttamaan tovereitaan hiirten kanssa.
Kun reitti oli selvä, Santtu teki nopean päätöksen.
”Taps, nyt suoritetaan nopeesti taktinen vetäytyminen..”
Santtu hiippaili ulos Tanya kintereillään.
Juuri kun naiset olivat juoksemassa viimeisen matkan Santun lava-auton luo, matka keskeytyi Rasvanahkaan.
”Mistä te jo tänne löysitte?!” öljyinen mies äimistyi.
”Pidä huonona tuurina.. meidän kummankin osalta” Santtu vastasi äkäisenä, otti vauhtia ja potkaisi Rasvanahan pois kotterostaan.
Tanya huomasi kovaa vauhtia lähestyvät hanttapulit, tarrasi kiinni Santun käsivarresta, kiepautti hänet takaisin kohti stadionin sivuovea ja pamautti oven kiinni.
Hiirinainen ei ehtinyt edes kissaa sanoa, kun toinen korstoista nappasi hänet kiinni.
”Saatiinpa yks marsu satimeen! Viedäänkin sut pomon juttusille!”
”Ka-kattokaakin sitten, ettei se pääse pakoon!” Rasvanahka sai lopulta itsensä jaloilleen ja tähdet pois silmistään.
Santtu sai oven auki vasta siinä vaiheessa, kun hanttapulit ja Rasvanahka kaasuttivat kohti kaupunkia Tanya mukanaan.
”Mä niin kuulen kuittailuja tästä..” ihmisnainen mutisi surkeana.

Kun viimeinenkin hanttapuli oli häädetty urheilustadionilta hiiret ja Krista ajoivat takaisin lähekkäin. Krista nousi seisomaan ja riisui kypäränsä.
”Nehän varsinaiset pippalot oli.” Hän sekoitti kypärän litistämiä hiuksiaan ”Mitä ne täältä haki?”
Turbo katsoi konnilta jääneitä työkaluja hetken ja tuumaili.
”Meinasko ne viedä koko stadionin? Nehän irrotti sitä maasta?”
Vinski ja Moto tyrskähtivät.
”Onko plutolaiset saanu räävittyä jostain muka kasaan itselleen baseball-joukkueen?” Moto nauroi epäuskoisesti.
”Vaikka oliskin, niin tuskin ne kotikenttää tarvis niillä skillsseillä?” Vinski hykerteli.
”Tuomarien lahjonta ei oo kovinkaan ennenkuulumaton ajatus noille nahkiaisille..” Turbo totesi ja kääntyi Kristan puoleen ”Mut sanohan nyt, mistä sä siihen tupsahdit?”
”Lähin saman tien Detroitista, kun Tahko julisti palkattoman alkaneeks. Tahkolandias kävi pikkuinen ”onnettomuus”… ” Krista selitti asiallisesti ja teki lainausmerkit sormillaan ”Koko tupa meni räjähdyksessä, sekä ihan uuden karheet kaivurit kellarikerroksessa”
”Voooi eeeei!” Vinski nosti kädet poskilleen dramaattisena ”Miten Tahko ny selvii!”
”Kyl sen pitiki vaihtaa maisemaa, ilmeisesti karkas Plutoon nuoleskelemaan Camembertiltä lisärahoitusta” Kissanainen nauroi.
”Kuulostaa hyvältä” Turbo myhäili ”Kuinkas pitkä loma nyt on tiedossa?”
”Kyl siinä aikansa menee, ennen kun ne rauniot sieltä saadaan pois ja uutta tilalle. Onneks ”satuin viemään” mun omaisuuden juna-aseman lukkokaappeihin ennen kuin jysähti..” Krista nosti painavan laukkunsa olalleen. Moto otti sen saman tien hänen kädestään. Ceresläinen nyrpisti tälle hieman nenäänsä, mutta ei voinut olla hymyilemättä.
”Sattu aika sopivaan saumaan tää sun palkaton. Tanyakin tuli visiitille pari tuntia sitten junalla.” Turbo sanoi ja samassa he huomasivat, että Santtu juoksi heitä kohti tulostaululta.
”Moi Santtu. Mihin sä Tanyan jätit?” Krista tervehti hymyillen.
”Se pikemminkin jätti mut..” Santtu mutisi, kun pysähtyi. ”Rasvis ja pari uunoa yllätti meidät, kun oltiin aikeis poistua takavasemmalle.. Tanya työnsi mut takas portaikkoon ja jäi ite kiinni..”
”Kuvittelenko mä vaan, vai onko sillä likalla taipumus joutua ongelmiin?” Krista huokaisi ja pudisteli päätään. ”Sen pitäis ruveta pitää vaikka silmälappua näyttääkseen vähemmän kiltiltä.”
”Arpi poskes ajais kyl ihan saman asian..” Santtu totesi, kun sai hengityksen tasaantumaan.
”Totta turiset” kissanainen myönsi.
”No, jos Tanya visiteeraa Löyhkätornilla pidempäänkin, se voi saada tuliaisena molemmat” Vinski heitti vitsikkäästi, mutta sai koko porukan hiljaiseksi.
”No.. mitä me odotetaan? Haetaan tyttö takas, pala kakkua” Krista totesi tyynesti.
”Tuota.. eikö sua huoleta, että Leipis yhdistää sut Tahkon alaiseksi..” Turbo kysyi varovasti.
”Hei, ne ruutanat vihaa toisiaan syvästi. Tuskin ne saman pöydän ääreen istuu teekupposelle vaihtaan kuulumisia.” kissanainen tokaisi. ”Päinvastoin, vaikka Leipis jostain saiskin tietää, niin se varmaan ihan piruuttaan pitäis asian omana tietonaan, ettei vaan Tahkolla pyyhkis liian hyvin.”
”Hmm.. Luulen että oot oikeessa.” Turbo myönsi.
”Mä uskon kyllä, että jos pidän kypärän visusti päässä, kukaan niistä aaseista ei keksi että oon ceresläinen.. Ellette te ite mee lavertelemaan vahingossakaan Ykkösen kuullen, mitä mä duunaan vapaa-aikana..”
”Tai siis ketä sä duunaat vapaa-aikana” Vinski heitti ja joutui heti Moton käsittelyyn.
Ennen kuin Moto ehti muotoilla Vinskin turpavärkkiä parempaan kuntoon, hänen radionsa piipitti.
”Miihkali kutsuu setä Motoa.”
”Ketkä kaikki tänne on oikein tulossa?” Krista nauroi. ”Meitähän on täällä kohta kunnon joukkue. Voidaan haastaa Leipiksen uunot matsiin koska vaan.”
Muut nauroivat ja Moto vastasi Miihkalille.
”Moto kuulolla. Älä turhaan poikkea Silver Moonin kautta. Tanya on täällä visiitillä.”
”Ihan tosi?! Si-siis.. selvä! Mä parkkeeraan tulostaululle reilun puolen tunnin päästä!” kuului nuorukaisen innostunut ääni ja Moto lopetti radiopuhelun.
”Et sitten kertonu..?” Vinski kysyi.
”No.. ehkä se oli ihan hyvä, että juniori ei vielä tiedä.. sehän ajais sillä aluksellaan päätä pahkaa Löyhkätorniin, että heilahtaa, jos tietäis et Tanya on siellä..” Turbo pohti ääneen. ”Ja se sälli tarvii sitä alusta kotimatkaankin.”
”Jep… Parempi varmaan mennä avaamaan sille Miihkalille ovia…” Moto huokaisi.

Tanya oli heti Leipäjuuston tornitalolla raahattu alakerran laboratorioon. Nuikki oli huokaisten todennut, ettei tällä ollut vapaata toimenpidepöytää, joten hiirinainen oli heitetty häkkiin. Kädet oli sidottu pitkillä kahleilla häkin sivustoille, mutta väljää ketjuissa oli kuitenkin sen verran, että hiirinainen pystyi liikkumaan vähän häkkinsä sisäpuolella.
”Ympäri mennään ja yhteen tullaan..” Tanya totesi katseltuaan hetken ympärilleen ja istui sitten alas, nojaten selkäänsä häkin peräseinää vasten.
Hiirinainen arveli, etteivät hiiret antaisi hänen iltaan asti homehtua Leipäjuuston tornissa, mutta ei se silti ollut mukavaa olla kahleissa ja Plutolaisen armoilla.
”Täälläkö se pikkupäästäinen sitten on?”
”Kyllä, teidän sulava nerokkuutenne.”
Tanya nosti katseensa, kun labraan kävelivät Leipäjuusto ja hänen perässään professori Nuikki.
Leipäjuusto katseli hetken hiirinaista kulmat rypyssä.
”Eihän tuo ole yksikään niistä talttahampaista!” Leipäjuusto ärjäisi. ”Ettekö te tolvanat saa kiinni kuin vaivaisia pikkulikkoja?!” Plutolainen karjui vihaisena.
”Auts! Toi se sattu. Feministi minussa koki juuri kovan kolauksen...” Tanya huokaisi hiljaa itsekseen nojaten käteensä.
”Tämän teidän ”saaliinne” ansiosta voimme vain odotella, koska ne kolme muuta ilmestyvät tänne tuhoamaan paikat!” Leipäjuusto läksytti alaisiaan, niin että puoli taloa raikui.
”M-m-mutta teidän juustoisuutenne! Mehän voimme odotellessa valmistella ansan niille huligaanimarsuille?!” Nuikki yritti nopeasti lepyttää vihaisena kiehuvaa pomoaan.
”Parasta olisi, tai seuraava pääkonttori menee sinun palkastasi!”

”Miten nii Tanya on Leipiksen vankina?!” Miihkali parahti epäuskoisena. Hän oli rynnännyt riemuissaan aluksesta ulos toiveissaan rutistaa hiirineito syleilyynsä pitkän erossaolon jälkeen. Sen sijaan hänelle kerrottiin huonot uutiset.
”Näin pääs käymään…” Santtu huokaisi surkeana. Hän tunsi olevansa melkein vastuussa. Tanyahan pelasti hänet ja joutui sen vuoksi itse kiinniotetuksi.
”Mä nii meen vääntää sen kalannaaman pärstän rusetille…” Miihkali uhosi naksautellen rystysiään.
”Hei relaa jäbä!” Krista yritti rauhoitella nuorukaista. ”Meil on ihan ylivoimanen tiimi Leipiksen vässyköille.”
”Jeah, Taps on turvassa alta aikayksikön.” Moto taputti siskon poikansa olkapäätä.
Miihkali huokaisi syvään, mutta silmiin nähden hän oli edelleen vihainen ja huolissaan.
”Kai teillä on jo suunnitelma sit?” Hän kysyi.
”Hmmm.. Mä ehdottaisin, et hyödynnetään meidän jokerit. Me hyökätään edestä ja te yllätätte ne takaa?” Turbo tuumi taktiikkaa raapien leukaansa.
”Kuulostaa hyvältä. Mitä me enää sit odotetaan?” Miihkali hyppäsi oman prätkänsä selkään.
”Mä oon messis!” Krista veti kypärän päähänsä ja polkaisi prätkäänsä eloa.
”Mä myös!” Santtu hyppäsi Vinskin taakse.
”Eheeeei. Älä nyt söpöliini hulluja puhu.” Vinski naurahti ja nosti naisen kyydistään hännällään.
”Jos sä et huoli mua jousille, nii tuun sit Kristan kyydis!” Santtu kivahti. ”Ette voi vedota enää siihen, et oon nainen!”
”Öööh.. Itseasiassa mä oon kyl toki nainen… Mut armeijan koulutuksen käynyt sellainen…” Krista yritti sanoa varovasti väliin ja sai heti Santun vihaisen mulkaisun osakseen.
”Auttakaa nyt jätkät…” Ceresläinen anoi hiljaa hampaiden välistä.
”Montako kertaa me ollaan käyty tää läpi?” Vinski otti Santun käden omaansa ”Me ei vaan haluta, että sulle sattuu mitään..”
Santtu hätkähti hiiren yhtäkkistä elettä.
”Sitä paitsi… Kuka meistä huolen pitäis, jos et sinä?” Turbo puhkaisi kuplan yhtä nopeasti, kuin se oli ilmaantunutkin.
”Sanoppa se… nälkäkuolema teidät kaikki korjais, vai kuinka?” Santtu naurahti sarkastisesti.
”Nonii, oikee spiritti, Santtu-typy” Turbo hymähti.
”Me palataan pian!” Vinski hihkaisi ja polkaisi prätkänsä käyntiin.
”Lippu korkeella sit vaan!” Santtu nosti peukalonsa pystyyn.

Jengi kiikaroi Leipäjuuston tornia läheisen talon katolta. Moto oli ampunut salakuuntelulaitteen Leipäjuuston toimiston ikkunaan, mutta toimisto oli ihan hiljainen.
”Tää haisee vahvasti ansalta…” Krista mutisi varovasti, kun mitään elonmerkkejä talossa ei näkynyt. Hiiret olivat päätelleet Tanyan olevan Nuikin laboratoriossa. Se oli ainoita huoneita, johon ei ole rakennettu ainuttakaan ikkunaa.
”Totta kai se on ansa.” Vinski tokaisi, joskaan hänen äänessään ei ollut tippaakaan huolta, mitä ceresläinen olisi toivonut tilanteen vakavuuden tähden.
”Ei ne millään hopealautasella Tapsia aio antaa takas, se on varma...” Moto pudisti päätään.
”Mut meillä on tarjolla vastaisku niille.” Turbo totesi ja sulki kypärän kiikarin. ”Pidetään kiinni suunnitelmasta; me edestä, te yllätätte takaa?”
Miihkali ja Krista nyökkäsivät. Hiiret antoivat vieraileville tähdille koordinaatit, joiden mukaan he osasivat rämäyttää suoraan labran seinästä sisään. Ja kaksikko lähti kiertämään tornitalon toiselle puolelle. Hiiret painelivat suoraan sisään Leipäjuuston toimiston ikkunasta. He ampuivat hissin ovet tuusan nuuskaksi ja hyppäsivät hissikuiluun.
”Haloo! Onks lahna kotona?” Vinski hihkui niin että hissikuilussa kaikui, kun he laskeutuivat vaijerin varassa alemmas.
Arveltuaan olevansa tarpeeksi alhaalla he räjäyttivät uuden reiän seinään aseillaan ja hyppäsivät suoraa sisään Nuikin laboratorioon. Tanya oli kahleissaan ja suukapulassaan Rasvanahan armoilla, Leipäjuuston ja Nuikin takana. Hiirityttö yritti epätoivoisesti mumista suukapulansa kanssa jotain ansasta.
”Tervetuloa, hiirulaiset” Leipäjuusto sanoi etovan lipevään sävyyn ”Osasimme odottaa pikaista saapumistanne…”
”Ohhoh! Onks limakala alkanu ennustajaks?” Moto nauroi.
”Ikävä kertoo, et kertoimet on melko onnettomat, jos ajattelitte, et voitte viedä meidän vieraan ja odotatte meidän jäävän himaan…” Turbo huomautti plutolaiselle happamana.
”Tälle ennustajaeukolle, ei taida tippii paljo herua?” Vinski rusautti merkitsevästi rystysiään.
Samassa labran pimeässä nurkkauksessa liikahti jokin. Hiiret hätkähtivät ja ottivat aseet nopeasti esiin.
”Eipäs hätäillä, jyrsijät!” Leipäjuusto nauroi ilkeänä. ”Otin vapauden kutsua yhden vanhan ystävänne…”
Nuikki painoi kaukosäätimellä valot päälle pimeään nurkkaan ja samassa hiiret jo ympäröi vihreä valon hehku.
”Voi äiti! Ei taas…” Moto parahti, kun tunsi jalkojensa nousevan maasta.
”Ou mään!!” Vinski valitti, kun hänen aseensa kiskoi pois näkymätön voima ja samassa he leijuivat jo ilmassa.
”Suurjännite! Pitkästä aikaa!” Turbo huudahti ja kääntyi sitten parhaansa mukaan Leipäjuuston puoleen ”Kukaan muu ei tainnut vastata noin pikaiseen käskyyn, tulla ottaan turpaansa?”
Leipäjuusto kiristeli hetken hampaitaan.
”Listi ne vikisevät kirppukasat!” Hän huusi Suurjännitteelle.
Superkonna oli jo aikeissa heilauttaa nyrkkiään, jotta hiiret paiskautuisivat pitkin seiniä, mutta samassa melkein tämän takaa kuuluu räjähdys ja Krista ja Miihkali rynnäköivät sisään.
”MITÄ?!!!” Leipäjuusto huusi epäuskoisena. ”Paljonko näitä sikiää?!!”
Tanya huusi kapula suussaan hiirinuorukaisen nimeä. Miihkali osoitti vihaisena Rasvanahkaa aseellaan. Krista haukkoi henkeään huomattuaan Suurjännitteen.
Hiiret parahtivat ilmassa, he olivat onnistuneet jo melkein järkytyksissään unohtamaan oman suunnitelmansa.
Suurjännite heilautti kerran toista kättään ja samassa vasta tullut kaksikko liittyi kolmikon seuraan leijailemaan.
”Sehän meni putkeen?” Krista mumisi ystävilleen kyynisesti ”Miksei me tehdä tätä useemmin?”
Leipäjuusto nauroi voitonriemuisena. Suurjännitteen reaktiokyky oli hämmästyttänyt hänet totaalisesti.
”Tottakai! Leikki on aina hauskempaa, mitä enemmän on ystäviä…” Plutolainen hymyili häijysti ”Nyt varmaan voitte aloittaa, herra Suurjännite.”
Tämä virnisti nopeasti ivallisesti ja sitten yhdellä nyrkin heilautuksella ryhmä paiskautui päin laboratorion kattoa.
”AU!!”
Tömähtivät takaisin lattiaan.
”AU!!”
Ja sitten lähimpään seinään. Tanya sulki hermostuksissaan silmänsä jokaisen rysähdyksen kohdalla.
Suurjännite paiskoi jengiä pitkin laboratorion seiniä ja rysäytti heidät nyt voimalla lattiaan tiiviille kasalle.
”Ai!!” He parahtivat ja olivat jo henkisesti valmistautuneita seuraavaan löylytykseen. Yllätyksekseen sitä ei tullut, vaan superkonnan täytyi ilmeisesti levähtää ihan muutama sekunti. Magneettikenttä heidän ympärillään piti jengin tiukasti kasalla. Hiiret ja Krista yrittivät kaikkensa kiskoa itseään irti. Ceresläinen oli tyytyväinen, kun oli onnekseen laskeutunut kohtalaisen pehmeästi kasan päälle.
”Ooks Krista okei?” Moto vaikeroi jostain kasan alta.
”Juu… Ei.. Täs mitää…” Nainen yritti kiskoa itseään irti, kunnes huomasi epämääräisen tuntemuksen ”Kenen käsi hiplaa mun peffaa?!!” Hän kivahti järkyttyneenä.
Pienen hiljaisuuden jälkeen kasasta kuului vaimea mutina.
”Mun…” Vinski joutui myöntämään.
Kun ryhmän ähinästä ja puhinasta huolimatta, nainen tunsi edelleen kosketuksen takapuolessaan, tämän oli pakko kivahtaa uudestaan.
”Jos millään viitsisit tehdä asialle jotain?!”
”Koko ajan!! Älä mäkätä!”
”Väännä se irti, tai mä väännän sen sun puolesta...” Moto uhkaili kasan alta.
”Tuu koettaan..!” Vinski murahti, mutta samassa he olivat koko ryhmä ilmassa taas.
Suurjännite paiskoi heitä uudella tarmolla pitkin seiniä ja viimeisellä kierroksella he menivät osittain seinästä läpi. Vinski ja Miihkali roikkuivat pää alaspäin, Krista oli tiukasti litistyksissä Turbon ja Moton välissä.
”Tää lentokoulu on saatava päätökseen…” Miihkali parahti pää ihan pyörällä edes takaisin paiskomisesta.
”Tääl ei taida olla mitää rautaa, millä paiskoo tota toopea päin näköö…” Turbo yritti vilkuilla ympärilleen.
”Hei, jätkät! Magneettisuuttahan voidaan purkaa sähkön avulla?” Krista vaikersi litistyksistä.
”Hmm, totta…” Turbo myönsi ja yritti löytää nopeasti ratkaisua.
Miihkali näki lupaavan suuret sähköjohdot Nuikin jonkin rakennelman takana.
”Vinski, heitä parit valotikut. Te muut, jeesatkaa mut irti tästä kieputuksesta. Mä hoidan loput.” Hiirinuorukainen mutisi hiljaa. Vinski heitti valotikut ja Miihkali nappasi ne kiinni hännällään.
Samassa heitä taas kiskottiin irti seinästä. Miihkali piti kaikin voimin kiinni seinästä. Kun hänen otteensa oli irtoamassa, tämä ponkaisi seinästä lisää vauhtia. Vinski tarttui Miihkalia käsistä ja he pyörivät vinhasti ympäri. Vinski päästi otteensa irti ja heitti Miihkalin kohti Turboa, joka teki samoin. Vauhti vain kasvoi ja viimeisenä Moto antoi lisävauhtia, jolloin Miihkali pääsi kuin pääsikin ulos kehästä. Näppärästi tämä raapaisi valotikut palamaan ja katkaisi johdot seinästä. Hän tarttui niihin varovasti, jottei saisi itse tälliä ja juoksi sitten Suurjännitteen taakse.
”JA IRTI!!” Miihkali huudahti ennen kuin painoi kipinöivät johdot kiinni hämmentyneen suurjännitteen selkään rätisten.
Suurjännite tippui sähkösokin voimasta maahan sätkien. Vihreä valokehä katosi ja ryhmä tippui alas. Moto kierähti maassa nopeasti Kristan alle, ettei tämä putoaisi kovalle lattialle.
Suurjännite yritti saada magneettisia voimiaan toimimaan uudestaan tuloksetta. Vinski mojautti tätä napakasti turpaan ja mies kaatui kanveesissa takaisin maahan.
”Kauniita unia.”
Leipäjuusto oli laskelmoinut ajoissa olevansa alakynnessä ja ennen kuin kaikki olivat päässeet kömpimään edes ylös maasta, oli lihava plutolainen jo sulloutunut hissiin menossa ylös.
”Hei, lohimedaljonki karkaa!” Krista huudahtaa jätkille.
”Ei se kauas karkuun lyllerrä…” Moto totesi naurahtaen.
Rasvanahka ja Nuikki olivat peruuttaneet aivan melkein nurkkaan pidellen yhä Tanyaa otteessaan. Miihkali uhkasi heitä aseellaan ja Turbo ajoi prätkällään tämän tueksi.
”Tyttö tänne ja saatetaan päästää teidät helpommalla... tän kerran...” Turbo maanitteli kaksikkoa yrittäen kuulostaa rauhallisemmalta kuin olikaan.
”Uskotko tota itsekään?” Miihkali hymähti sarkastisesti.
”En…”
Nuikki täristen kaivoi taskuaan ja veti sieltä esiin kokoon taitettavan yleistyökalun. Hän painoi napista auki epätoivoissaan taskuveitsisetin kaikki terät auki kiiltelemään terävinä ja uhkasi sillä Tanyaa.
”Ä-älkää tulko lähemmäs! Tai tyttö on reikäisempi kuin yksikään juusto!” Nuikki uhosi ääni väristen. Tanyan silmät rävähtivät auki lautasiksi ja hän nojasi taaksepäin kauemmas teristä.
Samassa sininen laser osui Nuikin kädessä olevaan aseeseen ja se lensi miehen kädestä. Professori kääntyi järkyttyneenä katsomaan mistä ampu tuli ja ehti juuri ja juuri nähdä Moton puhaltamassa savut käsikanuunastaan, kun vihreä välähdys ajoi hänen ohitseen tyrmäten miehen päin seinää.
Rasvanahka päästi irti hiiritytöstä hätkähdyksestä sekaisin ja astui askeleen taakse joutuen Vinskin töytäisemäksi. Vinskin moottoripyörän etuosa meinasi luiskahtaa tämän alta rasvan vaikutuksesta.
”Vohohooou! Liukasajoa!”
Miihkali oli rientänyt heti Tanyan luo ja oli ennätysajassa tiirikoinut tämän käsikahleet hännällään. Tanya hyppäsi nuorukaisen kaulaan heti kun oli kiskaissut suukapulan irti itseltään.
”Parempi kerätä ittensä aika nopeesti!” Moto huudahti, kun huomasi ensimmäisen mutterin pyörivän viereisellä pöydällä.
”Magneetit voi myös kerätä varausta sähkön avulla, joten me laitettii herra jännite lataukseen!” Krista selitti nopeasti ja osoitti maassa voipuvaa Suurjännitettä, johon oli kiinnitetty toinen sähköjohdoista. ”Näyttäis siltä, et se toimii, eikä tää mesta mahdollisesti enää kestä kohta!”
”Eli menoks!” Moto huusi. Miihkali laskelmoi päässään nopeasti ja nosti Tanyan äkkiä Turbon kyytiin ja lähti vasta sitten juoksemaan omalle prätkälleen. Ryhmä pelastautui tornista, ennen kuin vihreä valo imaisi sen sisuksiinsa ja magneettinen voima veti rakennuksen metalliset kehikot kasaan.

Hiiret ja Krista kurvasivat romahdusta pakoon läheisen kerrostalon katolle.
”Oikees olitte, tuo on tietyllä tapaa lohdullinen näky” Tanya totesi laskeuduttuaan alas Turbon takaa.
”Leipiksen mielestä se nostaa verenpainetta, meidän kohdalla sillä on päinvastainen vaikutus” Moto totesi ja muut nauroivat.
Miihkali rutisti Tanyaa nopeasti, kun hiirineito vaihtoi hänen kyytiinsä.
”Mitäs sitten? Bailut? Hyvää ruokaa ja juomaa?” Krista ehdotti.
”Miten olis italialainen?” Tanya ehdotti ja sai jätkäkolmikon yökkimään. ”Oikeesti, te ajattelette maailmaa liian yksoikoisesti. On Maassa muutakin hyvää safkaa kuin hodarit.”
”Se vaan sattu olemaan eka ruoka mitä ne söi.. ja siihen se sitten jäi..” Miihkali huokaisi ja sai Vinskiltä kopauksen kypäräänsä.
Porukka palasi stadionille juhlaeväät mukanaan. Santtu istui lava-autonsa konepellillä odottamassa ja vilkutti helpottuneena, kun jengi ajoi hänen luokseen.
”Et sitten ottanu mua mukaan Leipäjuuston tornin tutustumisretkelle?” ihmisnainen virnisti Tanyalle.
”Sori.. ens kerralla sitten” Tanya lupasi.
”Toivottavasti ei tuu tapahtumaan” Miihkali tokaisi naurahtaen ja nappasi tytön kainaloonsa.
”Parempi olis.” Turbo myhähti ja nosti hodarilavan ilmaan. ”Mut nyt juhlitaan!”
Syömisen yhteydessä Santtu lupasi Miihkalille tarkastaa aluksen valmiiksi lähtökuntoon, vaikka kiirettä sillä asialla ei nyt ollut.
”Missä nuoriso on?” Vinski huomasi yhtäkkiä Miihkalin ja Tanyan puuttumisen.
”Eivät kaukana, kun Miihkalin prätkä on tuossa” Krista totesi ja osoitti kohti prätkiä.
Miihkalin pyörä oli Kristan pyörän vieressä.
”Anna heidän olla” Moto komensi, kun Vinski yritti hiippailla kohti ovea. ”Heillä taitaa olla jotain tärkeää puhuttavaa, kun kerran lähtivät sivummalle...”
”Pfffh! ”Puhumaan”? Vinski hekotti ”Onks susta tullu oikeesti nii naiivi setä-Moto?”

Miihkali veti Tanyan viereensä. He olivat kävelleet stadionin melkein toiseen päähän.
”Sulla kaikki hyvin.. et pelästynyt tuota Leipiksen luona vierailua..” hiirinuorukainen kysyi hiljaa.
”Kaikki hyvin” Tanya hymyili miehelle käpertyessään tämän kainaloon. ”Kyl mä tiesin, ettei mun anneta homehtua siellä kauaa..”
Miihkali rutisti tyttöä hellästi ja he vaihtoivat pitkän suudelman.
”Muistatko, mitä meinasit kysyä multa, kun tuut käymään seuraavan kerran?” Tanya kuiskasi ovelana, kun suudelmasta vihdoin loitonnuttiin.
”Sitä lähdetkö mun mukana Marsiin?” Miihkali kysyi nopeasti ihmeissään ja katsoi Tanyaa hämmästyneenä. ”Ootko sä tosissas?”
”Riippuu siitä kysytkö vai etkö” hiirinainen kikatti.
”Mitens.. Lexie ja Anette..?” Miihkali kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Oon jutellut tästä heidän kanssaan aikaisemmin.. mut jos mahdollista, mä haluaisin silti kiertää Silver Moonin kautta.. ei tunnu oikein reilulta, jos heipat sanois vain puhelimen kautta” Tanya vastasi hiljaa.
”Tottakai, kierretään sieltä sitten kun lähdetään.. Mut otetaan vaan pari päivää rennosti ja nautitaan Chicagosta” Miihkali virnisti.
Ennen kuin Miihkali ehti vetää Tanyan uudelleen lähelleen suudeltavaksi, stadionin valot syttyivät ja valaisivat kirkkaasti joka kolkan.
”Löytyi!” Vinskin ääni hihkaisi tulostaulun suunnalta.
Tanya purskahti nauruun. ”Yksityisyys ja rauha. Hah hah, kun prätkähiiristä on kyse.”

Seuraavana aamuna ryhmä innostui lähtemään pienelle kiertoajelulle pitkin poikin Chicagoa ja sen lähimaastoa. Santtu yritti epätoivoisesti kertoa vieraille oikeista nähtävyyksistä, kun taas hiiret mielellään keskittyivät kohteisiin, jotka olivat vain heidän mielestään nähtävyyksiä. Jossain kohtaa Santun oli pakko luovuttaa ja hän alkoi myös kuunteluoppilaaksi ja vastasi vain, jos hiiret kysyivät häneltä mielipidettä. He kiertelivät keskustassa, puistojen laitamilla, kävivät vilkaisemassa monttua kaupungin laitamilla ja ihan vain kävivät lempi oleskelupaikoissaan.
Viimeisenä lomapäivänä joukkio ajeli pienen lammen rantaan nauttimaan piknikeväistä. Ja Moton ja Miihkalin tapauksessa, kalastamisesta.
”Ei sua houkuttanut veneily lammella?” Tanya virnisti Kristalle.
”Mä nautin lammesta mieluiten rannalla, kiitos vaan” kissanainen virnisti. ”Sä kyl muistat kuinka näppärä mä oon uimarina..”
Santtu viritti grillin tulille, kun Vinski ja Turbo bongasivat läheisen koriskentän.
”Hei söpöläinen, älä pidä kiirettä ruoan kanssa, me kerätään ruokahalua hetki” valkoinen hiiri huikkasi ja kaivoi Santun auton takaosasta koripallon.
Tanya ja Krista vilkaisivat toisiaan ja seurasivat hiiriä kentälle.
”Mitä, meinaatko ettei me osata pelata?” Krista kysyi äkäisesti kädet lanteillaan, kun Vinski yritti saada sanottua vastalausetta.
”Ne vissiin pelkää häviävänsä..” Tanya totesi viattomasti, saaden valkoisen hiiren kilpailuvietin hereille.
”Hah, rupeeko vaahtosammutin uhoamaan? Mä sulle häviämiset näytän!” Vinski julisti.
”Ooh, nyt alat puhua asiaa.. mitäs asetat panokseksi?” Tanya virnisti ilkikurisesti.
Turbo pudisti nauraen päätään. ”Sä kaivat omaa hautaas, veli hyvä..”
”Jos me voitetaan.. sä kerrot mikä tuossa kaulakorussa on niin erikoista” Vinski virnisti ja osoitti Tanyan kaulassa olevaa korua.
Hiirinainen punastui hieman, mutta nyökkäsi lopulta.
”Sovittu.. ja jos me voitetaan.. sä kerrot miks Lexie oli tukehtua puhelimessa nauruun kun ne puhui Santun kanssa jostain mummosta, joka piti viedä turvaan.. suhun se liittyy, vai mitä?” Tanya hymyili viattomasti.
Turbo purskahti nauruun. ”Voi, tästä tulee herkullista..”
”Suus kii, veikka!” Vinski murahti nolona.
”Noo.. miten on..? Vai rupeetko jänistämään..”
”Unissas!” Vinski ärähti ja kaksikko löi kättä.
Krista ja Turbo vilkaisivat toisiaan, virnistivät ja kullanruskea hiiri heitti kissanaiselle pallon aloitukseksi.
Santtu tuli kentän laitaan katsomaan peliä.
Naiset ehkä hävisivät heittovoimassa, mutta he liikkuivat nopeammin ja Tanya tuntui koko ajan vaistoavan mihin Krista yritti suunnata ja osasi mennä hyvään kohtaan ottamaan heitto vastaan.
Puolta tuntia myöhemmin tilanne oli tasan, kun Moto ja Miihkali soutivat rantaan.
”Ruokaa olis.. se on tasapeli” Santtu kumautti oksalla kentän aitaa. ”Eli kumpikin kertoo.”
”Ou mään!” Vinski valitti ja lysähti istumaan.
”Kestä kuin mies” Moto virnisti mennessään hakemaan fileeraustarvikkeita prätkänsä boksista.
”No okei, se oli naamioituminen Koura-kollia vastaan.. se halus hakea naiset ja lapset turvaan ennen hyökkäystä” Vinski jupisi korvat luimussa, kun porukka alkoi syömään.
”Yks Leipiksen tilaamista pahiksista.. se pystyi luomaan mielikuvituksen voimalla mitä vaan” Moto selitti naisille. ”Ja oli kunnon leffafriikki. Mikä tosin kävi sen tappioksi..”
”Selvä, sitten sun vuoro!” Vinski ilmoitti ja osoitti Tanyaa ennen kuin naisista kumpikaan esitti lisäkysymyksiä. ”Selitäpäs tuo koru! Moto selvästi tietää mikä se on..”
Tanya puhalsi hiukset silmiltään.
”Okei.”
”Mä annoin tuon korun Tanyalle. Se on osa isoäidin hääkorusettiä, niistä harvoista mitä on vielä jäljellä.. ja mun osuus perinnöstä” Miihkali selitti. ”Mä annoin sen Tanyalle kun viimeks kävin Silver Moonissa.”
”Onks se siis.. kihlajaiskoru?” Santtu henkäisi.
”No.. tavallaan” Tanya naurahti punastuen. ”Tai pikemminkin lupaus kihlauksesta..”
”Eiks sitoutuminen noin nuorella ikää oo aika tarpeetonta?” Vinski heitti.
”Joskus se oikee löytyy nopeastikin. Ei tarvi koluta koko galaksia läpi, kuten allekirjoittanut..” Miihkali heitti ja muut purskahtivat nauruun.
”Välimatka teillä kahdella on vaan melkoinen.. en kyl sanois, ettei se vois toimia..” Turbo totesi syömisen lomassa.
”Se kyl lyhenee pian” Tanya vastasi ja muut hiljenivät. ”Mä.. tää tulee olemaan viimeinen kerta hetkeen, kun nähdään..”
”Älä vaan sano..” Krista kuiskasi aavistaen mitä oli tulossa.
”Jep.. mä lähden Miihkalin mukana Marsiin” hiirinainen vastasi ja katsoi Miihkalia silmiin. ”Me.. tosin kierretään lähtiessä Silver Moonin kautta ja..”
Santtu nousi ja halasi Tanyaa tiukasti. ”Mä oon niin iloinen teidän puolesta..”
”Niin sitä pitää, Miihkali” Moto rutisti siskon poikaansa ja sekoitti tämän hiuksia ”Pidähän hyvä huoli meidän siskokullasta!”
”Onnea teille ja onnea kotiinpaluulle, Taps!” Krista hihkaisi hymyillen. Kissanainen tarttui huomaamattomasti Motoa kädestä.
”Oothan ihan varma? Mars on vieläkin aika sotainen paikka..” Turbo kysyi hiljaa huolestuneena ja laski kätensä tytön hartioille.
”Mä en varmastikaan muista vielä kaikkea lapsuudesta.. mut mä haluan muistaa” Tanya vastasi ja katsoi Turboa varovainen hymy huulillaan. ”Mun muistoista osa on palautunut ja mä pystyn elämään niiden kanssa. Mä haluan muistaa loputkin. Sen ainakin, miltä mun vanhemmat näytti.. äidistä en muista mitään, isästä hatarasti jotain.”
”Jos sun isä oli armeijassa, niin armeijan tietokannasta voisi löytyä jotain” Moto totesi hetken miettimisen jälkeen.
Tanya mietti hetken. ”Isä taisi olla sotilas.. mutta kun meidän kotikaupunkiin hyökättiin, hän oli kotona.. kun me paettiin, hänen oli vaikea juosta.. eli, hän taisi olla palveluksesta vapautettu?” hiirinainen katsoi kysyvästi toisia, hän ei ollut varma oliko termi oikea.
”Sun pitää tarkistaa se rekisteristä sitten kun pääset sinne asti.. Rosie varmaan osaa auttaa sua, jos saat häneen yhteyden” Moto totesi.
Kun porukka sai syötyä, Miihkali ehdotti Tanyalle ajotuntia prätkällään.
”Oon mä joskus ajanu pienen pätkän yhden ratsastuskoululaisen skootterilla, mut tää taitaa olla vähän eri asia..” hiirinainen naurahti hermostuneesti kun istui prätkän satulaan.
”Tekoäly auttaa sua, jos meinaa tulla ongelmia, mutta moottorin kestävyyden kannalta on parempi, että opettelet vaihtamaan vaihteita ja käsittelytaitoja” Miihkali sanoi ja alkoi neuvoa mistä mitäkin tapahtui.
”Ette meinaa mennä antamaan hyviä ja vähemmän hyviä neuvoja?” Santtu virnisti, kun jätkät jättivät kaksikon harjoittelemaan rauhassa.
”Siskolle vähemmän paineita, kun ei olla haukkana tuijottamassa missä se nyt mokaa” Turbo virnisti.

Myöhemmin illalla sekalainen seurakunta istui tulostaulun yläreunalla katsomassa auringonlaskua ja juomassa kotikaljaa.
”Eikö tää juoma tuu ikinä kyllästyttämään teitä?” Krista kysyi, kun röyhtäisi perin naisellisesti hiilihappojen takia.
”Mä odotan yhä sitä päivää” Santtu nauroi ja haukotteli sitten hieman. ”Mä taidan lähtee hipsiin tallia kohti. Hyvää yötä, nähdään aamulla.”
”Öitä” muut toivottivat ja Vinski yritti surkeana saada naista jäämään.
”En mä halua olla ainoo joka nukkuu ilman naista tän yön!”
”Öhöm.. mikähän mä sitten oon..?” Turbo kysyi sarkastisesti.
”No sulla on se valokuva Minnistä tyynys alla, et voi olla kovin yksinäinen.. HEI! Älä läikytä sitä, menee juomat hukkaan!” Vinski parkaisi kun Turbo oli kaataa kotikaljat tölkistään valkoisen hiiren niskaan.
”Surkein selitys koko galaksissa..” Santtu jupisi ja heitti Vinskille lentosuukon ennen kuin lähti autoaan kohti.
Pian Turbo ja Vinski päättivät siirtyä sisätiloihin katsomaan futismatsia ennen nukkumaan menoa.
”Mä taidan liittyä seuraan.. huikatkaa jos tarvitte juomatäydennystä” Moto totesi ja suukotti Kristaa nopeasti poskelle.
”Juujuu..” kissanainen hymähti, kun Moto loikkasi ketterästi avoimesta luukusta sisälle.
Hetken istumisen ja juttelun jälkeen Miihkali hieroi käsivarsiaan.
”Eikö teidän tuu ollenkaan kylmä..?” nuorukainen mutisi.
Krista nauroi. ”Hei, mä oon kotoisin jäiseltä planeetalta.. Täähän on mun mittareis helle.”
”Ei muakaan vielä palella” Tanya hymyili lempeästi. ”Mee vaan, mä tuun kohta..”
Miihkali vilkaisi naisia nopeasti ja Krista totesi. ”Me tullaan pian.”
Miihkali nyökkäsi ja meni sisälle.
”Noh.. mikäs nyt on?” kissanainen kysyi ja pukkasi Tanyaa pienesti hartiaan.
”Ei mitään.. tää taitaa vain olla viimenen kerta hetkeen, kun mä näen tähtitaivaan Maasta käsin..” Tanya totesi hiljaa.
”A-ai niin joo..” Krista mutisi nolona.
Hetkeksi naiset keskittyivät tähtien ihailuun.
”Tulee kyl ikävä..” Tanya kuiskasi. ”Sua ja muita..”
”Rupeetko tunteelliseksi?” Krista virnisti. ”Ei nää oo jäähyväiset, ainakaan lopulliset, vai mitä?”
”No ei mut..” Tanya mietti hetken. ”Oo varovainen. Älä luota onnees liikaa.”
Krista katsoi hiirinaista pitkään. ”Vaistosko sanoo, että mä sit luotan?”
”Joo.. lupaa mulle.”
”Hyvä on. Hyvä on.. mä lupaan, etten luota onneeni liikaa” Krista naurahti. ”Parempi?”
”Ei, mut menkööt” Tanya virnisti.
Pian naiset päättivät siirtyä myös sisätiloihin.

Seuraava aamu valkeni sateisena ja harmaana. Santtu pysäköi autonsa stadionin reunaan ja kantoi aamupalatarvikkeet sisälle. Prätkät väläyttivät hänelle valojaan tunnistettuaan tulijan, mutta muuten tulostaulu oli hiljainen. Hiiret ja Krista taisivat nukkua vielä.
Tanya tuli haukotellen aluksesta kun Santtu laittoi kahvinkeittimen päälle.
”Huomenia.. nukuitko hyvin?”
”Mhh.. joo, sitten kun joku potkaisi Vinskiä, et se lopetti kuorsauksen” hiirinainen naurahti ja istui alas.
Santtu ojensi tälle paahdetun voileivän.
”Mä soitin eilen Lexielle.. joten ne tietää odottaa mua ja Miihkalia sinne tänään” Tanya sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Surettaako lähteä?”
”No vähän.. mut jännittää myös. Miihkali näytti mulle valokuvia prätkän muistista.. Mars on karumpi kuin mun muistikuvissa, mutta..”
”Se on silti sun koti.. ja yhä olemassa” Santtu totesi.
”Joo.. ja tilanne on kuulemma parempi kuin invaasion aikana” Tanya vastasi ja kaatoi itselleen teetä.
Santtu kävi herättelemässä nukkujat syömään ja pitkän kaavan aamupalan jälkeen nainen teki alukselle viimeiset tarkistukset, kun Moto avasi tulostaulun laskeutumisluukun.
”Noh.. heippa sitten, hetkeksi aikaa” Tanya yritti hymyillä pirteästi.
”Älä yritä esittää turhaan.. sä saat itkeä jos siltä tuntuu” Turbo sanoi hiljaa kun halasi hiirinaista hyvästiksi.
”Mä yritän vain säästää kyyneleet Silver Mooniin asti, auta ny vähän ylpeyden ylläpidossa” Tanya tuhahti ja pyyhkäisi nopeasti silmiään.
Moto rutisti hiirinaista seuraavaksi. ”Kyl me nähdään vielä.. ja mun äiti ja sisko taitaa tietää, että oot palaamas Marsiin.. jos siltä tuntuu, voit mennä heidän luokseen, kun viralliset asiat on ohi.”
”Muista postikortilla, edes jouluna” Vinski pörrötti Tanyan hiuksia ja sai toisen nauramaan.
”Teillä ei oo edes postilaatikkoa.. pitää vissiin laittaa se jonkun ohjuksen sisään..”
Krista mietti hetken ja rutisti hiiritytön kainaloonsa.
”Hyvin se menee! Ainahan voit tulla takaisin seuraavalla aluksella!” Ceresläinen naurahti.
”Joo, liftaat vaan kyytiin” Santtu naurahti.
Kun Miihkali ja Vinski aloittivat painimatsin, Tanya katsoi Kristaa tiukasti.
”Muista sit.. älä..”
”Luota onneen liikaa.. sä vissiin toistat tuota kunnes aluksen luukku menee kii” Krista virnisti tekopirteästi. ”Rauhoitu, en mä aio ottaa tavaksi Leipiksen tornissa vierailua.”
Tanya ei näyttänyt vakuuttuneelta, mutta muuta hän ei voinut sanoa varoitukseksi tällä kertaa.
Kun Miihkali sai painettua Vinskiltä hartiat maahan ja valkoinen hiiri luovutti, kaksikon oli aika lähteä kohti Silver Moonia.
Tanya vilkutti viimeisen kerran joukolle hieman itkuisesti hymyillen ennen kuin Miihkali sulki lastausluukun ja käynnisti moottorit. Alus nousi ilmaan ja sujahti ulos tulostaulusta.
Ryhmä jäi katsomaan aukinaisista laskeutumisluukuista Miihkalin ja Tanyan aluksen perään. Moto pyöräytti kätensä Kristan hartioiden ympärille.
”Mitä se Tanya sulle vielä sano?” Hän kysyi varovaisesti.
”Käski olla luottamatta onneeni liikaa… Mitä sit tarkoittaakaan.” Krista huokaisi hieman ihmeissään ”Samaa se hoki jo eilen illalla… Jotakin sen vaistosta.”
”Yleensä Tapsin vaisto on ollu oikees.” Moto totesi ”Varmasti kannattaa olla hetken enemmän varuillaan.”
”Hei, kyl mä pidän huolen itestäni. Ei hätää…”


Alkukiihdytys sai hiirinaiselta korvat lukkoon, mutta pian korvat aukesivat, kun Miihkali laski nopeutta heidän päästyään tarpeeksi korkealle ja kauas kaupungista.
Miihkali asetti Silver Moonin koordinaatit ja kuunteli hetken aikaa radiotaajuutta.
”Kaikki hyvin, Pluton ilmavalvonta ei oo tulossa meidän perään ja Leipistä haukutaan urakalla Maan Plutolaisten osalta” nuorukainen virnisti.
”Jos se tyyppi ei olis niin häijy, mä melkein säälisin sitä..” Tanya hymähti huvittuneena.
”Melkein..?” Miihkali nauroi.
Pian maisemat alkoivat muuttua Tanyalle tutuiksi ja puolta tuntia myöhemmin Miihkali aloitti laskeutumisen. Hetkeä myöhemmin nuorukainen laskeutui pehmeästi ison talon taakse pienen metsikön keskelle.
Lexie tuli takaovelle juuri kun Tanya ja Miihkali laskeutuivat aluksen pikkuluukusta maahan.
”Heippa, oliko kaupungis kivaa?” nainen tervehti, kun Tanya juoksi halaamaan häntä.
”Joo, vähän liiankin jännää” hiirinainen naurahti.
”Kertokaa siitä samalla kun syödään. Anette laittoi just lihat muhimaan uuniin” Lexie ohjasi vieraat sisälle.
Cissy ja Rufus juoksivat haukkuen tervehtimään vieraita ja Tanya rapsutteli koiria hyvän aikaa hymyillen ennen kuin meni tervehtimään Anettea keittiöön.
Lexie katsoi Miihkalia tarkkaan.
”Hän on valmis lähtöön?”
”Joo..” nuorukainen hämmentyi hetkeksi, mutta tajusi sitten, ettei Tanya varmasti ollut salannut suunnitelmiaan naisilta, jotka olivat oikeasti pelastaneet hänen henkensä.
Ennen ruokaa Tanya meni vielä omaan huoneeseensa ja mietti hetken.
”Kyl sä voit ottaa tavaroita ja vaatteita mukaan, jos haluat” Lexie tarjosi ja tarjosi reppua. ”Vai haluatko pitää optiot auki comebackin suhteen?”
”No.. tuntuu jotenkin niin lopulliselta, jos otan kaiken mukaan, mut.. se varmasti on paras vaihtoehto” hiirinainen huokaisi hiljaa. ”Mut ihan kaikkea mä en ota mukaan.. Marsis on ympäri vuoden lämpimämpää kuin täällä, joten talvikuteet mä jätän tänne. Tehkää niilä mitä teette.”
Kun naiset olivat pakanneet vaatteet reppuun, Lexie ojensi Tanyalle pienen valokuvakirjan.
”Minne menetkin, älä unohda tätä maata. Kuvat saattavat haalistua, mutta muistot eivät koskaan” nainen sanoi hiljaa.
Tanya nyökkäsi katsomatta naista silmiin ja yritti koko ajan pitää kyyneliä poissa.
He halasivat pitkään ja nyt Tanya ei pystynyt olemaan itkemättä.
”Sinulla on aina koti täällä, jos vain päätät niin.. ja me olemme osa perhettäsi niin kauan, kun haluat meidät perheenäsi pitää” Lexie sanoi hiljaa ja silitti hellästi Tanyan päätä halatessaan tätä.
Kun Tanya oli rauhoittunut, ruoka oli jo valmista ja nelikko istui syömään.
”Mikä teidän suunnitelma on sitten kun ootte Marsissa?” Anette kiinnostuneena kysyi syömisen aikana.
”Mä otan matkalla yhteyttä esimieheeni, kenraali Minniin. Hän saa päättää miten edetään” Miihkali vastasi. ”Mut todennäköisesti me mennään ensin siihen tukikohtaan mihin mut on sijoitettu.”
”Ottakaa radioyhteyttä Santtuun välillä, jooko? Me saadaan varmaan häneltä kuulla, miten teillä menee siellä” Anette pyysi, kun keräsi astiat pois.
”Joo, yritetään ainakin.. miten, onko Pascal ulkona?” Tanya kysyi.
”Joo, isossa aitauksessa. Käy sanomas herralle heipat” Lexie hymyili ja hiirinainen kiirehti ulos.
”Et mee mukaan?” nainen huomasi, kun Miihkali jäi olohuoneeseen.
”Parempi antaa hänen ottaa se aika mitä tarvii..” nuorukainen sanoi hiljaa. ”Mä kuitenkin olen se itsekäs joka on repimässä Tanyan mukaansa tästä lintukodosta..”
”Rakkaus on itsekästä, tietyssä mielessä.. ja tiedoksi, ei Tanya lähtisi mukaasi, ellei hän itse haluaisi sitä” Anette virnisti ja tönäisi leikkisästi Miihkalia hartiasta. ”Pidä hänestä huolta okei?”
”Tanya on meidän siskomme, vaikkei samalta planeetalta ollakaan.. eli jos hänelle sattuu jotain, sä tiedät, kenelle siitä vastaat” Lexie totesi uhkaavalla nuotilla.
Miihkali nielaisi. ”Kyllä, rouva..”
Tanya käveli aitauksen luo ja vihelsi kimakasti. Pascal vastasi hirnumalla ja laukkasi heti hiirinaisen luo.
”Heippa, poika..” Tanya kuiskasi ja antoi hevoselle pienen leipäpalan.
Iso hevonen hörisi ystävällisesti ja tuuppi naista hellästi kylkeen turvallaan.
”Me ei nähdäkään nyt hetkeen.. oo kiltisti ja pidä tallissa järjestystä yllä..” hiirinainen sanoi hiljaa ja painoi päänsä hevosen lämmintä kaulaa vasten.
Pascal painoi päänsä Tanyan selkää vasten ja odotti kärsivällisesti, että tämä päästi irti.
”Valmiina lähtöön?” Miihkali kysyi, kun Tanya kiipesi aidan yli.
”Joo.. enköhän..” hiirinainen vastasi ja otti Miihkalilta reppunsa.
Anette ja Tanya kävelivät kaksikon kanssa aluksen luo ja kun Miihkali meni edeltä käynnistämään aluksen moottorit, naiset halasivat Tanyaa tiukasti.
”Pidäkin huoli itsestäs, tyttö!” Anette komensi tiukasti ja katsoi hiirityttöä silmiin. ”Me ei todellakaan pelastettu sua siksi, että saatais lukea liian pian sun kuolinilmoitusta!”
Tanya tyrskähti naurusta. ”Mä yritän muistaa sen..”
”Parasta olisi” Anette murahti kun, halasi tyttöä vielä kerran.
Lexie sulki Tanyan syliinsä.
”M..mun pitäis olla iloinen.. miks mua sitten itkettää koko ajan..?” Tanya sopersi hiljaa.
”Koska sä taisit tykätä olla täällä..” Lexie arveli. ”Mitä enemmän jotain asiaa rakastaa, sitä enemmän surettaa, kun siitä pitää päästää irti..”
Ihmisnainen odotti kärsivällisesti, että Tanya itse perääntyi ja pyyhkäisi sitten kyyneleet pois tytön poskilta.
”Hyvää ja turvallista matkaa, sisko. Jos mahdollista, tulkaa pian käymään, okei?”
”Joo.. yritetään..” Tanya vastasi ja astui takaperin kohti alusta.
Miihkali odotti häntä lastaussillalla ja otti naista kädestä, kun tämä käveli hänen viereensä ja he nousivat yhdessä aluksen ohjaamoon.
”Valmiina menoon?”
Tanya pyyhkäisi silmiään ja nyökkäsi kun istui alas oikealle sivulle ohjaamossa.
Miihkali istui alas, sulki vivusta luukun ja antoi moottoreille lisää kaasua.
”Ota hyvä asento, ilmakehästä poislähtö ravistaa jonkin verran.. ja lyö korvat lukkoon” nuorukainen
kehotti, kun alus nousi ilmaan ja nosti nopeutta.

Tää tarina oli aivan loistava . Tanya ja Miihkali sopii toisilleen tosi hyvin. Tykkään