Pulassa taaperon kanssa S

Ficin nimi: Pulassa taaperon kanssa
Kirjoittaja: Prätkisfan2
Tyylilaji/Genre: Huumori, pieni osa Toimintaa ja Oneshot
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilö(t): pieni maininta Turbo/Minni. Päähahmot: Oc hahmot: Hemi ja Gal (Kannattaa tutustua ensin tarinaan Pakolainen-Oletko se tosiaan sinä? K15, niin saat hahmoista paremmin kiinni)
Yhteenveto/Tiivistelmä: On aika juhlistaa uutta nimeä ja perhettä. Muutama vuosi menee tästä reippaalla tahdilla. Minni ja Turbo ovat lähdössä edustusreissulle Flean kotikaupunkiin Valkopihkaan. He jättävät kalleimman aarteensa luotettavimmalle kaksikolle, joka on aiemmin naishiiren mukana reissannut ympäri Marsia. Kuitenkin vilkas pieni herttua ei jätä paljon kaksikolle aikaa levätä ja erilaiset tapahtumat palatsin sisällä ovat varmasti taattuja. Miten kaksikko pysyy pienen hiirilapsen perässä, kun heidän kontollaan on myös huolehtia siitä, että hovinjäsenet tietävät pienen lapsen olevan varmasti kunnossa? Ja ennen kaikkea olla luottamuksen arvoisia ystävilleen.
Varoitukset: Tämä tarina on sallittu kaikille. Ei varoituksia.   
Vastuunvapaus: En omista Prätkähiiriä Marsista. Ne kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen. En myöskään saa ficistä rahaa, enkä tee ficcejä myyntitarkoitukseen. Ainoat hahmot, jotka pidän, ovat omat OC-hahmot ja osan tarinan juonta.
 
A/N: Tästä tulee ehkä lyhyimpiä tarinoitani koskaan . Mutta tutustukaa tosissaan ensin Pakolainen- Oletko se tosiaan sinä? K15 tarinaan, jotta hahmot ja heidän taustansa aukenevat lukiessa paremmin.
 
 
Oli kuulas syyspäivä. Marsin Tulikivikaupungin asukkaat olivat liikkeellä. Kaduilla oli kuhinaa ja järjestelyt vielä täydessä vauhdissa. Olisi jälleen juhlien aika. Pieni herttua, joka syntyi paria kuukautta aiemmin, saisi viimein kuninkaallisessa kappelissa nimensä. Minnillä ja Turbolla oli ollut haasteita keksiä pienelle poikavauvalleen nimeä ja pitkän vääntämisen jälkeen he olivat päässeet yhteisymmärrykseen. Tänä samaisena päivänä pienen silmäterän vanhemmat vannoisivat toisilleen vihkivalansa ja ensimmäistä kertaa perheenä tulisivat kansansa nähtäviksi. Minni oli ohjannut uskollisimman kaksikkonsa pääkaupunkiin hankkimaan pienen herttuan juhlapukuun vielä teettämänsä marsilaisen hunajapihkasta tehdyn kastekukan. Hemi piti pientä laatikkoa kädessään ja hymyili lempeästi.
”Aaaw… sinusta on tullut ihan pehmonen,” Gal mieshiiren läheisin ystävä naljaili ja tökki tätä etusormellaan päätä pidemmän hiirimiehen poskeen. Gal oli Hemiä yli päätä lyhyempi ruskeaturkkinen hiirimies. Rujo ulkomuoto oli muutamassa kuukaudessa vaihtunut hieman siistimpään kuontaloon. Kajaalilinja ei enää korostanut miehen silmiä. Kuitenkin tummat hiuksensa mies oli sliipannut edelleen päälakeaan pitkin. Miehen musta revitty nahkatakki ja punk-henkiset housut koristivat edelleen hiirimiehen ulkonäköä. Sotkuisesta korvakorurivistään mies ei ollut suostunut luopumaan. Ei edes sillä uhalla, vaikka Theodor, Turbon isä oli asiasta muutaman kerran saattanut mainita. Oli tietysti tilanteita, jossa kaksikko joutui pukeutumaan siististi, mutta korvakorut tai Hemin päätä koristava irokeesi pysyivätkin viimeiseen saakka heidän ulkonäkönsä koristeena. Hemi veti kasvojaan hieman kauemmaksi ja huitaisi hyväntahtoisesti ystävänsä kättä kauemmaksi.
”Enkä ole!” mieshiiri tuhahti. Hemi oli puolestaan yli kaksimetrinen valkeaturkkinen hiirimies. Hänen vahva punaruskea irokeesinsa loisti komeudessaan. Miehen yllä oli musta nahkaliivi ja valkea t-paita. Miehen pilottilasit komeilivat hänen kasvoillansa. Erilaiset niitti koristeet kilahtelivat miehen astellessa oman moottoripyöränsä luokse. Rujojen ulkonäköjensä vuoksi heitä ei aina ensimmäisenä tunnistettu kuninkaallisiksi henkivartijoiksi. Mikä mahdollisti sen, että he pystyivät valtakunnan ulkopuolella hoitamaan asioita, joita Minni tai Turbo eivät pystyneet hoitamaan. Kaksikko rakasti myös toisten härnäämistä ja viimeisten kuukausien ajan heidän kohteensa oli ollut entinen Tulikiven hallitsija Theodor. Tämän vuoksi kuningas oli aika visusti pysynyt omassa palatsissaan tai kiireisenä edustehtävien lomassa. Minnikin oli muutaman kerran antanut satikutia kaksikolle kuninkaan häiritsemisestä.
 
”Olemmeko valmiita?” Hemi kysyi ja laski rasian koelautansa päälle hetkeksi. Gal nosti etusormeaan ja etsi housujensa taskusta selkeästi jotain. Hemi puristi kädet eteensä.
”Hukkasitko jo sen ääliö?” mieshiiri ärähti.
”Puspus vain sinullekin könsikäs,” Gal naureskeli, iskien silmäänsä ystävälleen ja nappasi käsiinsä pienen muistilistan, jonka Minni oli heille kirjoittanut. Hän tutkaili sitä tovin.
”Osaatko lukea sitä?”
”No mikä sinua vaivaa? Jännittääkö ystävämme puolesta?”
”Oih älä nyt… näiden kirpaisevien vuosien jälkeen se kaksikko saa viimein toisensa,” Hemi piteli kättään sydämellään.
”Sitten et tunteile kappelissa tai saan hävetä loppuikäni silmät päästäni,” Gal totesi ja taitteli muistilistan takaisin taskuunsa.
”Tirautat kuitenkin kyyneleen, jos pari itsekin!” Hemi mulkaisi ystäväänsä. Gal iski kypärän päähänsä ja oli kommentoimatta ystävälleen mitään.
”Välillä mietin miksi pidän yhtä kanssani!” Gal murahti ja istui pyöränsä kyytiin.
”Koska et voisi elää ilmankaan muru…” Hemi lähetti lentosuukon ystävälleen ennen kypärän painamista päähänsä.
”Oliko meillä nyt varmasti kaikki? En halua Minniltä selkään tällaisena päivänä!” Hemi naureskeli.
”Oli… ei tarvittu kuin kastekukka ja ne harsot johonkin… johonkin naisten hömpötyksiin,” Gal heilautti kättään.
”Sano tuo Minnille niin maksan sinulle 50 jenieriä,” Hemi vinkkasi. Gal mulkaisi pahansuopaisesti ystäväänsä.
”Minä en tahallaan astu ampiaispesään. Varsinkin, kun se nainen on ollut kuin itse kuningatar mehiläinen viimeiset kaksi viikkoa!”
”Hänestähän tulee tänään kuningatar!”
”Hänestä tulee virallisesti HERTTUATAR ääliö!”
”Onko siinä ero, kun hänen kuninkaallinen korkeutensa pitää häntä kuningattarenaan?” Hemi naureskeli. Gal huokaisi ja pyöritteli päätään.
 
Kappeliin oli kerääntynyt runsain joukoin väkeä eri puolilta Marsia. Minni oli kiittänyt kaksikko pyytämistään esineistä. Minni nosti pienen poikavauvansa syliinsä ja hymyili tälle äidillisesti. Hän katsahti taakseen ja ojensi poikansa päähovineidolle. Nita hymyili lempeästi ja otti varovaisesti pienen kullanruskean hiiripojan syliinsä. Pojan tummat hiukset oli kammattuna siististi ja pienokainen oli puettu perinteiseen marsilaiseen punamustaan kastepukuun. Kukka, jonka hiirikaksikko oli hakenut kaupungista, odotti kappelissa.
”Olette todella kaunis tänään,” nainen kehui beigen harmaata hiirinaista.
”Kiitos Nita! Katsotko, että Hemi ja Gal ovat kanssa paikoillaan ennen seremoiden aloitusta?”
”Kyllä neiti…” Nita niiasi pienesti ja helli pienokaista käsissään. Minni hymyili lempeästi ja antoi loppujen hovineitojen auttaa häntä pukeutumisessa. Toisin kun Minni oli pyytänyt, oli Hemi ja Gal tehtäviensä tasalla kappelissa. He olivat pukeutuneet siisteihin valkeisiin kauluspaitoihin ja mustiin suoriin housuihin. Perinteisiin kuului myös juhlavat korsetit kauluspaitojen päälle. Kummallakin hiirimiehellä oli yllään valkeat korsetit kultaisilla yksityiskohdilla. Theodorin ja Marinkan saapuminen kappeliin sai kaksikon virnistäen hymyilemään.
”Ette sitten luopuneet tietyistä ulkonäköönne viittaavissa asioissa?” Theodor kohautti kulmaansa kysyvästi.
”Mistä ulkonäkö jutuistamme?”
”Niin olemme vain omia itseämme!” kaksikko naljaili ja sai Theodorin murahtamana. Marinka naurahti pienesti kolmikon kinastelulle ja ohjasi miehensä kappelin sisään. Paikallinen uutisankkurikin oli päässyt seuraamaan marsilaista juhlaa ja tuottivat lähetyksen Tulikiven ytimeen. Kansalaiset olivat myös jälleen kokoontuneet linnan läheisyyteen. Vinski ja Moto tervehti ylävitosilla Hemin ja Galin. Theodor murahti vihaisena ja sai kaksikon vilkuttelemaan tälle virnuillen.
”Vieläkö aiheutatte päänvaivaa kuninkaalle?” Moto kysyi aavistuksen toruen.
”Riippuu kuninkaasta… hänen kuninkaallinen korkeutensa kestää selkeästi pientä huumoria,” Hemi vastasi leveästi virnuillen.
”Isäni härnääminen ei silti kuulu teidän kahden tehtävän kuvaan!” Turbon ääni nelikon takaa oli vielä toruvampi, kuin Moton. Gal ja Hemi hieraisivat niskojaan nolostellen.
 
Miehen ystävät tervehtivät tämän lempeästi ja vaihtoivat kuulumiset. Vinski ja Moto olivat viettäneet yllättävän paljon aikaa kanssa linnassa ja tutustuneet uuteen pienokaiseen. Minni oli tosiaan muuttamisensa yhteydessä tuoneet uusia tuulia valtakuntaan. Turbo ja Minni olivat myös illallistaneet miesten perheiden kanssa enemmän. Prinsessa Carbine, Turbon esikoinen oli saanut Moton vanhimmasta tyttärestä Isabellasta kirjekaverin ja tytöt vaihtoivat tiuhaan kuulumisiaan. Ainoana ehtona, jotta he saivat olla ystäviä keskenään, oli prinsessan isä ladellut säännöt. Isabella ei saisi kertoa kenellekään prinsessan ja hänen välisestä ystävyydestä, vain suojellakseen tyttären yksityisyyttä ulkomaailmalta. Myös tieto prinsessan kanssa olevasta ystävyydestä voisi vaarantaa Isabellan. Prinsessa Carbine ja hänen pikkuveljensä Lucas viettivät kanssa omien askareidensa jälkeen paljon aikaa uuden pikkuveljensä kanssa.
”Onko paikkanne selvät?” Turbo kysyi puolisonsa henkivartijoilta.
”On teidän korkeutenne!” Hemi nyökkäsi nopeasti.
”Hyvä. Lopettakaa se hölmöily sitten edes häiden ja ristiäisten ajaksi!” Turbo naurahti ja iski kaksikolle silmäänsä.
”Hyvin sanottu ystävä!” Vinski kehui ja iski miestä lapaluiden väliin. Kolmikolla oli yllään punaiset kauluspaidat ja omaan tyyliinsä sopivat valkeat korsetit. Turbo oli pukenut lisäksi ylleen mustan pikkutakin. Jokaisella miehellä oli mustat suorat housut. Turbon päätä koristi hallitsevan kuninkaan kruunu. Kullasta taottu kruunut oli yksinkertaisen simppeli. Kuitenkin painetut kuviot kruunun kylkeen kertoi johtavan arvon valtakunnassa. Miehen lapsetkin saapuivat paikalle, jotka hän hellästi tervehti.
”Gal ja Hemi… ohjatkaa prinsessa Carbine ja prinssi Lucas omille paikoilleen,” Turbo komensi hellästi. Kaksikko nyökkäsi hellästi ja ohjasivat pikku kuninkaalliset omille paikoilleen. Myös kummankin kruununkantajan päätä koristi prinsessan tiara ja prinssin kruunu. Lucasin kruunu oli sama, jota aikoinaan Turbo kantoi. Se oli vielä simppelimpi, kuin isänsä. Prinsessan tiara oli kaunis kultainen väriltään, sen erikokoiset timantit kertoivat tytön aseman perheessä ja roikkuvat ohuet ketjut kärkien välissä yhdisti prinsessan olevan yhtä perheensä kanssa.
”He ovat ihan varteenotettava henkivartijakaksikko, kunhan heidät pidetään aktiivisina. Pysähdyttyään käytös on kanssa sen mukaista,” Turbo naureskeli.
”Kas kun emme epäile,” Vinski tyrskähti.
”Missä Miihkali ja Rontti?”
”Ovat tulossa. He jäivät yhteen tehtävään kiinni ja pyysivät pahoittelemaan etukäteen, jos myöhästyvät,” Moto selitti.
”Onneksi ei tarvitse,” Rontti huokaisi ja nojasi hetkellisesti polviinsa. Turbo silitti mentorinsa selkää tämän kasatessa itseään.
”Teidän korkeutenne… poikanne,” Nita henkäisi ja antoi iloisesti räpiköivän pienokaisen isälleen. Turbo hieroi kevyesti kuonoansa pojan kuonoa vasten, joka sormillaan kovinkin ottein nappasi isänsä kasvoista kiinni. Turbo käänsi pojan sylissään. Miehen ystävät hellivät tätä ja kutittelivat pienesti.
”Seremonia alkaa Throttle…” Theodor ilmoitti heidän takaansa. Turbo nyökkäsi pienesti ja ohjasi ystävänsä omille paikoilleen istumaan.
 
Seremonia eteni suunnitelmien mukaisesti. Turbo oli pakahtua rakkaudesta, kun näki morsiamensa ensimmäisen kerran häämekossaan. Pariskunta vannoi toisilleen vihkivalansa ja Theodor voiteli Minnin herttuareksi. Voitelu oli Marsissa perinteinen tapa nostaa arvoasemaa. Kuninkaallinen symboli piirrettiin kumpaankin olkapäähän miedolla turkille tarkoitetulla öljyllä ja pyhän Marsin seitsemän sakarainen risti kuvitteellisesti piirrettiin morsiamen otsalle. Minnin tuli myös vannoa herttuattaren vala ennen poikansa ristimistä. Gal ja Hemi vilkuilivat vuorottain toisiaan. Kumpikin onnistui pyyhkimään ohimennen onnen kyyneliään, mutta tuntiessaan toisensa he tiesivät naljailevansa asiasta vielä pitkään. Kuninkaan jälkeläisillä ei luonnollisesti ollut kummeja. Heidät ristittiin pyhään perheeseen kaikki valtiaiden jumalien alle. Turbo otti uudemman kerran poikansa vastaan, kun kastetilaisuus alkoi. Turbo käänsi poikansa selän rintaansa vasten. Kuninkaallisessa perheessä oli tyypillistä, että perheen pää ja pappi yhdessä kastoivat pienokaisen perheeseen. Minni joutui seisomaan sivummalla ja katsomaan poikansa kastetilaisuutta. Pappi luki marsilaisella kielellä ristiäiskasteen. Pappi piti kättään pojan otsan kohdalla. Nuori herttua kiinnostui papin kädestä ja pulautti tuttinsa lattialle saaden juhlakansan naureskelemaan. Myös kansa palatsin ulkopuolella naureskeli nuorelle pienokaiselle ja tämän toimille. Pienokainen tarrasi papin kädestä kiinni ja suurilla silmillään tutkaili kämmentä lumoutuneena. Yks-kaks papin sormet olivatkin pienokaisen suussa, saaden Minninkin pidättelemään nauruaan kämmenensä takana. Hemillä ja Galilla oli aavistuksen haastavampaa pidätellä nauruaan. Kuten myös papilla. Kansa ihasteli pienen herttuan toimintaa. Pappi sai pienen vääntönsä jälkeen kätensä takaisin ja pyysi kuningasta laskemaan pienokaista hivenen alaspäin, jotta sai kastettua pienokaisen. Vesi kiinnosti poikaa kovasti ja sai tämän iskemään käsillään kastemaljassa olevaa vettä roiskuttaen vettä pitkin lattiaa. Tämä sai uudemman kerran kaikki naureskelemaan. Turbo vilkaisi tuoretta vaimoansa, joka hellästi silitti aviomiehensä olkapäätä.
”Tämän pyhän perheen ja kaikki valtiaiden jumalien alle… kastan sinut herttua Elijah Alexander… nelikärkisen jumalklaanien jäseneksi… toivomme sinulle pitkää ikää ja uskollista kohtaloa tulevaan,” pappi lausui kastelle pojan pyhällä vedellä, jonka jälkeen kiinnitti pyydetyn kastekukan pojan pukuun kiinni. Kansa hurrasi jo pienesti pienen herttuan nimitykselle.
 
Kastetilaisuuden ja häiden saatua kappelissa päätökseen kuninkaallinen perhe siirtyi palatsin leveimmälle parvekkeelle tervehtimään kansaansa.
”Hyvät Tulikivikaupungin kansalaiset… toivottakaa tervetulleeksi Kuningas Theodor ja hänen vaimonsa kuningatar Marinka,” hovimestari kuulutti mikrofoniin saaden kansan hurraamaan.
”Valkopihkan kaupungista; Hänen kuninkaallinen korkeutensa André ja hänen vaimonsa kuningatar Flea sekä heidän lapsensa prinssi Samuel, prinssi Gabriel, prinsessa Felicia ja prinssi Liam… hänen kuninkaallisen korkeutensa lapset prinsessa Carbine ja prinssi Lucas,” hovimestari jatkoi luettelemista. Jokainen kuninkaallinen heilutti pienesti kansalle. Kuninkaalliset portit oltiin avattu ja kansalaiset olivat päässeet valumaan muurien sisäpuolelle. Hemi ja Gal olivat ottaneet johdon linnan pääovien luona vapaustaistelijoiden sekä omien sotilaidensa kanssa. Kuninkaalliset vartijat olivat omilla paikoillaan pitkin muurien reunoja ja seurasivat haukkana tilannetta.
”Nyt… saanko esitellä… Tulikivikaupungin hallitsija… Hänen kuninkaallinen korkeutensa Throttle, hänen tuore vaimonsa herttuatar Carbine sekä pieni herttua Elijah Alexander,” hovimestari esitteli ja sai kansan riemuitsemaan niin, että onnen kiljahdukset kantautuivat jopa taaimmaisten väkijoukon suusta kuninkaallisten korviin. Minni piti pientä poikaansa viimein käsissään, joka oli matkalla kappelista parvekkeelle ehtinyt nukahtamaan. Kansalaiset saivat lisää riemuittavaa, kun Turbo kaappasi hellästi vaimonsa kainaloonsa ja suuteli tätä pitkään sekä rakastavasti.
”Arvaa mitä tapahtuu tänään kuninkaallisessa makuuhuoneessa?” Hemi vinkkasi Galille silmäänsä. Hiirimies pyöräytti vain silmiänsä.
”En vastaa tuohon kysymykseen.”
 
Juhlat sujuivat sinä päivänä hyvin. Kuninkaallisia häitä vietettiin myöhään yöhön ja Turbo oli päättänyt viedä koko perheensä pienelle matkalle. Vuodet kuluivat ja kaikki saivat seurata pienen Elijahin kehittymistä. Nuori herttua oli jo osoittanut aktiivisuutensa kastejuhlissaan. Elijah oli oppinut isompia sisaruksiaan seuraamalla kävelemään alle vuoden ikäisenä. Nyt kun pienokainen oli saanut jalat alleen sai hovin jäsenten, kuin Galin ja Heminkin silmät, korvat ja hännät olemaan valmiina nappaamaan pieni poikalapsi kiinni tarpeen tullen. Elijahin kolmi-vuotis syntymäpäiviä oltiin juuri vietetty. Touhukkaalla taaperolla oli aina meno päällä aina siihen saakka, kunnes nukahti. Poika rauhoittui vanhempiensa läsnäololla hieman, mutta edustuksien vuoksi poika vietti paljon aikaa sisarustensa sekä äitinsä kanssa. Minni ei arvonsa vuoksi voinut joka tilaisuuteen osallistua miehensä rinnalla. Tämä ei sinänsä haitannut häntä, koska hiirinainen sai olla läsnä pikkuiselleen kuin tämän sisaruksillekin. Carbine ja Lucas kävivät vuoro viikoin äitinsä luona. Entinen kuningatar oli hyvin katkera uudelle perheelle. Carbine oli nostanut äitinsä voinnista huolen isälleen, joka oli joutunut käydä sanelemassa naiselle ehdot miten hänen tulisi toimia omien lastensa kanssa. Turbo oli nostanut selkeästi esille sen, että heidän väliset riidat tai naisen mustasukkaisuuden sanat eivät voi kantautua heidän lastensa korviin. Gineve oli hieman laantunut tästä ja ei ollut hetkeen nostanut asiaa lastensa korviin esille. Perhe vietti rauhallista iltapalahetkeänsä ruokailutilassa. Minni ja Turbo istuivat pöydän päässä, kun lapset puolestaan sivuilla. Turbo oli vaikean tilanteen edessä, kun hänen esikoisensa oli muutama kuukausi aikaisemmin täyttänyt 18-vuotta. Nuori prinsessa olisi valmis hiljalleen löytämään prinssin rinnalleen. Turbo ei asiasta hyppinyt hirveän riemuissaan. Kuvan kaunis prinsessa oli saanut jo useamman sulhasehdokas hakemuksen, mutta mieshiiri ei ollut lämmennyt monellekaan.
”Onko Elijahista tietoa?” Turbo kysyi vaimoltansa.
”Näin hänet viimeksi ulkoilemassa Nitan kanssa,” Minni kohautti harteitaan.
”Minä taas päivällisen jälkeen juoksentelemassa pitkin käytäviä Hemi ja Gal perässään,” Lucas naureskeli. Nuori 15-vuotias oli kasvanut huimasti pituutta ja äänenmurros vaivasi hiiripoikaa.  
”Anteeksi keskeytys, mutta tämä lienee teidän,” Hemin ääni naisen vierestä sai ainakin Minnin hymyilemään.
”Sanoinhan,” Lucas heilautti kättänsä.
”Missähän nuori herra on ollut?” nainen kysyi nousten seisomaan ja otti mieshiireltä vastaan pienokaisensa. Nuori herttua tyrskähti pienesti ja piiloutui käsiensä taakse piiloon. Hän halasi lempeästi äitiänsä.
”Et halua tietää…” Hemi huokaisi nuutuneena.
 
Minni virnuili valkealle mieshiirelle. Hemi kohautti kulmaansa ja katseli hämmentyneenä ympärilleen.
”Mitä?” mies kohautti harteitaan.
”Väsyttääkö?” nainen irvaili ja sai Hemin kurtistamaan hieman kulmiaan tuimasti ystävälleen.
”Lievästi…” mies painotti ja pyöräytti samalla silmiänsä. Minni nauroi lempeästi, joka tarttui myös muihin ruokatilassa oleviin perheenjäseniin. Minni laski poikansa omaan syöttötuoliinsa viereensä. Elijah virnuili isosiskolleen, joka tyrskähti muutaman kerran. Minni suoristi itsensä ja hymyili lempeästi Hemin ohitse. Hemikin tervehti pienesti saapuvan hiirinaisen.
”Iltaa teidän korkeutenne ja herttuatar… lapset,” nuori naishiiri kumarsi pienesti. Naisella oli yllään musta smokkipuku. Naisen pitkät ketun oranssit hiukset oli letitettynä yhdelle pitkälle letille, joka oli kasattu takaraivolle nutturalle. Hän oli mahongin värinen hiirinainen. Hänen kirkkaan siniset silmänsä olivat ystävälliset ja nainen omasi täydellisen etiketin. Hänen nimensä oli Lisa. Lisa oli palkattu Luciuksen ja Felixin jälkeen kuninkaalliseksi adjutantiksi. Theodor oli ollut hyvin vastarinnassa naishiiren valinnasta, mutta Minni oli vakuuttunut Turbon ja tämän isän naisen taidoista hoitaa ja organisoida asiat kuninkaallisen protokollan mukaisesti ihan samalla tavalla, kuin miespuoleinenkin adjutantti. Minni halusi myös miestään muistuttaa, ettei sukupuoli määritä osaamista.
”Iltaa Lisa… onko kaikki valmista?” Turbo kysyi ja laski servetin lautaselleen.
”On teidän korkeutenne. Laukkunne on pakattu ja kuninkaalliset vaunut odottavat teitä huomen aamulla suihkulähteen luona,” Lisa informoi ja sai Turbon hyväksyvästi nyökkäämään.
”Sanoinhan…” Minni irvaili miehelleen vinkaten silmäänsä samalla. Hemi auttoi ystävänsä istumaan takaisin omalle paikalleen. Turbo mutristi hieman kuonoansa vaimolleen.
 
”Entä lasten tavarat?” Minni kysyi kurkaten olkapäänsä yli.
”Sekä prinsessa Carbinen, että prinssi Lucasin laukut ovat pakattuina. Ne löytyvät aamusta kanssa omien vaunujensa luota,” Lisa jatkoi.
”Hienoa… nyt on vielä yksi pieni pulma,” Minni hieroi leukaansa ja vilkaisi vanhaa ystäväänsä. Hemin ilme vakavoitui heti, kun aavisti naisella olevan suunnitelma häntä varten.
”Mitä?”
”Elijahille tarvittaisiin hoitaja…” nainen pohti ja vilkaisi miestään. Hemi puristi silmänsä tiukasti kiinni. Hän jo niin arvasi mitä hiirinaisen mielessä olisi. Gal oli vetäytynyt jo omaan punkkaansa nukkumaan, kun Hemi oli lähtenyt palauttamaan pienokaista omille vanhemmilleen. Samaisen pikkupojan yninä herätti miehen ajatuksistaan. Carbine viipaloi pikkuveljelleen palan hedelmästään, jota tämä alkoi hiljalleen pureskelemaan.
”Ettekö voisi ottaa Elijahia mukaan? Täti Flea olisi varmasti iloinen nähdessään myös hänet,” Carbine ehdotti.
”Muuten kyllä, mutta en voi velvoittaa toisen kuningaskunnan hovin pitävän Elijahista huolta sinä aikana, kun olemme edustustehtävällä sisareni ja hänen miehensä kanssa,” Turbo selitti tyttärelleen.
”ISÄÄÄÄÄ!” Elijah kiljaisi ja naureskeli päälle. Turbo pyöritteli päätään hiiripojalleen huvittuneena. Minni vilkaisi ystäväänsä.
”Tiedän jo niin mitä aiot kysyä!”
”Olisiko se mahdoton asia, jos vahtisitte Elijahia poissaolomme aikana?” Minni kysyi silittäen hiiripojan poskea.
”Ei se kai mahdoton ole… ja tiedät kyllä, että autamme parhaamme mukaan,” Hemi kohautti harteitaan väsyneenä.
”Hienoa… eiköhän asiat vielä aamulla lukkiudu paremmin kasaan,” Turbo iski kätensä yhteen. Hemi nyökkäsi hyväksyvästi. Lucas ja Carbine kiittivät iltapalasta ja pyysivät lupaa nousta. Turbon myöntäessä lupa hovineidot auttoivat nuoret hiiret omiin huoneisiinsa. Minni huolehti pienokaisensa iltapalan loppuun, Turbon antaessa Lisalle ja Hemille luvan myös poistua nukkumaan hiljalleen. Elijah oli niin pieni, että sai nukkua vanhempiensa kanssa samassa makuuhuoneessa, vaikka kuninkaalliset lapset yleensä opetettiin nukkumaan heti vanhemmista erillään.
 
Seuraavana aamuna Gal oli herännyt muutaman sotilaan kanssa ajoissa ja varmistivat Lisan ohjeistuksella, että kahdet kuninkaalliset vaunut olisivat valmiina kuskaamaan kuningasperheen liikkeelle heti heidän herättyään. Hemi ei ollut Galille vielä kertonut sitä, että heille oli nakki napsahtanut pienen herttuan vahtihommiin. Hemi oli havahtunut siihen, että Gal heräsi ja yritti koota itseään nopeasti hereille. Gal nosti kätensä lanteilleen. Lisa käveli miehen vierelle.
”Kaikki valmista?” naishiiri kysyi. Gal nyökkäsi napakasti.
”Kuningasperhe vain uupuu… mutta heillä ei ilmeisesti ollut tarkkaa aikataulua?”
”Hänen kuninkaallisen korkeuden ja herttuattaren tulee olla viimeistään kahden päivän sisään kuningatar Flean luona. Matkaan ja edustukseen on laskettu viikko.”
”Entä lapset?”
”Hehän menevät vain naapuriin. Heillä ei ole kiire. Gineve on ilmeisesti kuitenkin jossain aamupäivän ajan,” Lisa selitti. Pieni kikatus kantautui kaksikon takaa ja kullanruskea hiiripoika juoksi heidän välistään. Gal nappasi pienen hiiripojan hännällään kiinni ja puristi kädet eteensä.
”Mihinkähän pieni herttua on juoksemassa tällä kertaa?” mies kysyi virne naamallaan ja asetteli kätensä sittenkin lanteilleen.
”Äh… Alas…” poika komensi ähisten.
”Laske hänet vain Gal,” Minni henkäisi hellästi silittäen ohimennen miehen olkavartta. Gal teki työtä käskettyä ja laski hiiripojan mahalleen maahan. Minni siirsi pitkiä hiuksiaan takaisin selkänsä puolelle. Elijah nousi nopeasti äitinsä perään ja tarrasi tämän jalasta kiinni, kun naishiiri tarkisti, että kaikki tavarat olivat varmasti mukana. Minni nosti hiiripojan syliinsä ja suukotti tätä hellästi.
”Onko Elijah innoissaan jo matkasta?” Gal kysyi. Lisa tyrskähti pienesti hiirimiehen vieressä, joka puolestaan näytti hölmistyneeltä.
”Ooooolenko jäänyt jostain paitsi?” mies kysyi.
”Hemi ei ilmeisesti kertonut sinulle vielä,” Minni totesi.
”Kertonut mitä?” Gal painotti ja sai Minnin nauramaan.
”Ei ole hauskaa! Kerro!”
”Elijah jää kotiin…” Minni selitti ja vilkaisi miestään, joka kanssa käveli ulos valmiina lähtöön. Turbo tarrasi hellästi naisen olkapäästä kiinni.
”Ja tämä liittyy minuun ja Hemiin miten?” Gal jatkoi. Hemin askeleet sivummalta sai Galin kääntämään katseensa tähän.
 
Hän mulkaisi valkeaa ystäväänsä, joka oli jälleen pukeutunut omaan tyyliinsä. Hemi virnuili ystävälleen, joka ei vieläkään ollut kuullut miksi Elijah oli jäämässä kotiin.
”Mitä olet taas mennyt tekemään?” Gal ärähti äkisti ystävälleen, joka otti askeleen jos toisenkin taakse päin.
”Miten niin?”
”Älä yritä! Olet yleensä kaiken extra työmme takana,” Gal puristi kädet eteensä. Hemin suun loksahti auki.
”Minä!?” valkea marsilainen osoitti käsillään itseään. Minni vilkaisi miestään hymyillen. Elijahkin keskittyi miesten väliseen kahakkaan sormi suussaan.
”Pystytkö kuuntelemaan Gal?” Turbo vinkkasi ystävälleen.
”En… Eroan ihan just!” mies tuhahti ja puristi kädet eteensä.
”No sinulle tulisi meitä ikävä vajaassa viikossa,” Minni virnuili. Gal yritti esittää loukkaantunutta, mutta heilautti pariskunnalle kättään. Kummankin pukeutuminen pisti hiirimiehen silmään.
”Miksi teillä on ajovarusteet päällä?” mieshiiri kysyi. Minnillä oli yllään mustat housut, valkea t-paita ja tuttu nahkatakkinsa. Turbolla puolestaan oli kanssa siniset farkkunsa, musta t-paita ja uusi nahkatakki yllään.
”Menemme Flean luokse hieman perinteisemmin,” Turbo vinkkasi puolisolleen. Turbon tuttu musta Harley Davidson odotti kuninkaallisten vaunujen takana kaksikkoa.
”Jaaha… No… Antaa kuulua…”
”Hemi ja sinut on määrätty lapsenvahdeiksi siksi aikaa, kun olemme pois,” Turbo naureskeli palaten alkuperäiseen keskustelun aiheeseen.
”LAPSENVAHDEIKSI!” mies älähti ja sai ensimmäisenä Elijahin tyrskähtämään Minnin sylissä. Pian aikuisetkin naureskelivat. Tosin eivät tienneet kumman ensireaktiolle. Galin vai pienen herttuan. Lisakin yritti kaikin puolin pitää pokkansa ja painoi katsettaan alas.
”HEMI!” Gal huudahti ja sai valkean marsilaisen juoksemaan karkuun. Gal puristi käsiään eteensä lähtemättä kuitenkaan miehen perään. Minni asteli miehen luokse ja ojensi poikansa ystävälleen.
 
”Kaikin puolin kuinka sinusta välitänkin, niin oletko nyt ihan 100 prosenttisen varma tästä?” Gal epäröi nuori pienokainen sylissään. Minni hymyili kaihoisasti pienokaiselleen ja silitti tätä lohduttavasti.
”Gal ja… Hemi,” nainen aloitti, kun mies saapui takaisin.
”Luotan teihin. Enemmän, kuin 100 prosenttisesti. Uskallan luottaa siihen, että pidätte lapsestani huolta nämä muutaman päivän ajan, kun olemme poissa.”
”Tiedän sen, mutta meidän nimeäminen lapsenvahdeiksi olisi sama asia, kuin Lisa työntää puutarhuriksi,” Gal esimerkillisti. Minni nauroi lempeästi ja asteli takaisin miehensä luokse.
”Ja ei teidän tarvitse pitää huolta, kuin Elijahista. Carbine ja Lucas lähtee lounaan korvilla äidilleen. Saatte fokusoida koko huomionne vain naperoon!” Turbo lohdutti. Gal huokaisi ja nyökkäsi. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Tai oli, mutta halusi olla ystävänsä luottamuksen arvoinen.
”Nähdään… viikon päästä…” Gal naurahti luovuttaneena.
”Nähdään… pitäkää hyvää huolta kalleimmasta aarteestani, jonka uskon tästä hetkestä teidän haltuunne pitää turvassa!” Minni väänsi puukkoa oikein hiirimiesten epävarmuuden haavoissa. Pariskunta suukotti vielä pienen poikansa ja astelivat Turbon pyörän luokse pukien samalla kypärät päähänsä. Kuninkaalliset vaunut, tavaroineen ja vartijat seuraisivat aivan heidän perässään.
”Turvallista matkaa,” Lisa toivotti.
”Katso vähän heidän peräänsä vielä…” Turbo kuiskasi naiselle, joka nyökkäsi itsevarmasti.
”Kyllä teidän korkeutenne,” Lisa vastasi ja vetäytyi Andraloksien vetämien vaunujen luota. Kolmikko heilutti loittonevien hiirien perään. Porteista ulos päästyään myös Elijah uskaltautui heiluttamaan vanhemmilleen. Hämmennys oli vienyt hiiripojan huomion vanhempien lähdöstä.
 
Gal katsoi sylissään olevaa hiiripoikaa, joka naurahti miehille pienesti.
”Hän pitää meitä nyt jo pilkkanaan!” Gal kohautti kulmaansa.
”Ihmekös tuo, kun punttiset tutisevat kuin mitkäkin Pilvikummun lehdet!” Hemi naljaili.
”Tutki omia punttejasi vaan!” Gal murisi hampaat irvessä miehelle ja laski pienen herttuan käsistään. Pieni hiiripoika lähti saman tien juoksemaan sisätiloja kohden.
”Aikajuoksunne alkoi pojat! Seuraava pysähdys välipala kello 13.30 ja päiväunet kello 14.00, herttuattaren mukaan,” Lisa vinkkasi silmäänsä. Kaksikko huokaisi toisiaan kohden nyt jo nuutuneina, mutta lähtivät nuoren poikalapsen perään muutamalla juoksuaskeleella. Nuori herttua oli pysähtynyt tutkimaan käytävällä olevia koriste-esineitä kiipeilemällä pienen jakkaran päällä. Poika iski kämmenellään palkin päällä ollutta vaasia saaden kaksikon kavahtamaan.
”ELIJAH!” Gal huudahti ja syöksyi ottamaan vaasin kiinni juuri ennen lattiarajaa. Mies nousi ja mulkaisi hieman tuimasti pienokaista, joka ynähti ja lähti uudemman kerran juoksemaan karkuun.
”Tästä tulee niiiiiiiin pitkä päivä!”
”Tarkoitat varmaan pitkä viikko…” Hemi hieroi niskaansa.
”Monestikohan huudamme tuon pienen herttuan nimeä tämän viikon aikana?”
”Otetaanko veto?” Hemi virnuili.
”Sinulla tosiaan ei ole muuta mielessä kuin raha!” Gal ärähti.
”Oliko tyyny huonosti vai jäikö pikku-Galin unet vähiin, kun on niin kärttyinen?”
”Vähemmästäkin, kun sinun kanssasi nukkuu samassa tilassa! Kuorsasit kuin mikäkin puskutraktori!”
”Ei ole minun vikani, jos olet herkkä uninen!”
”Suus kiinni!”
”Pidä itse!” miehet sai tappelun aikaan ja ottivat painimatsin palatsin lattialla. Nuori prinsessa piti pikkuveljensä sylissä ja kohautti kulmaansa kaksikolle kysyvästi, jotka edelleen ärhentelivät lattialla toisilleen. Carbine vilkaisi Elijahin kanssa toisiaan. Pikkuveli tirskahti isosiskonsa sylissä. Carbine röhähti pienesti ja sai kaksikon lopettamaan.
”Eikö isä ja Minni sanonut Elijahin olevan teidän prioriteetti ykkönen eikä toistenne kurkuissa kiinni oleminen?” tyttö kyseenalaista. Miehet nousivat nolostellen lattialta seisomaan.
”Pahoittelumme prinsessa Carbine. Unet taisivat jäädä hieman vähäiselle viime yönä… hermot kireällä sen vuoksi,” Hemi hieroi niskaansa ja otti pienen herttuan prinsessan sylistä.
”Jaksatteko ihan varmasti? Elijah osaa olla todella menevä tapaus,” Carbine osoitti pikkuveljeänsä, joka kiipesi jo Hemin olkapäätä pitkin.
 
Hiiriuros nosti pienen temppuilevan hiiripojan olkapäilleen istumaan. Kovin ottein nuorukainen tarrasi miehen irokeesista kiinni saaden Hemin vääntelemään kasvojansa. Gal nauroi mahakippurassa miehen tuskalle. Carbinekin tyrskähti pienesti. Lucas hyppäsi sisarensa viereen, joka ihmetteli meteliä. Hemi nosti Elijahin takaisin syliinsä. Mies nosti lasinsa rinnuksiltaan ja puki ne herttuan kasvoille. Elijah naureskeli ja nyrpisti kuonoansa hiiriuroolle. Carbine pyöritteli huvittuneena päätään.
”Prinsessa Carbine, prinssi Lucas. Vaununne odottavat teitä,” Lisa ilmoitti ja osoitti kädellään pääovia.
”Kiitos… tulemme pian,” Carbine vastasi ja sai naisen pienesti kumartamaan. Lisa palasi odottamaan nuoria kuninkaallisia pääovien luokse.
”Menettekö jo? Isänne puheista ymmärsimme, että menette vasta lounaan jälkeen?” Gal ihmetteli.
”Menemme etukäteen äidin luokse. Äiti tulee itse vasta puolenpäivän jälkeen,” Carbine selitti.
”Voidaan silloin vaan löysäillä sitä ennen,” Lucas tökkäsi kyynärpäällään siskoaan. Carbine huokaisi ja pyöritti toruvammin päätään.
”Ei äidinkään luona pelkkää löysäilyä ole. Vaikka ei ole niin sääntöihin sidonnainen kuin palatsi,” Carbine vastasi veljelleen.
”Toivotamme teille turvallista matkaa. Näemme kanssa sitten ensi viikolla,” Gal hymyili nuorelle prinsessalle, joka punastui kevyesti.
”Kiitos…”
”Nähdään ja onnea tuholaisen kanssa,” Lucas irvaili ja liikutteli kasvojensa lähellä sormiaan, kuin ötökän jalkoja. Hemi ja Gal pörhensi ohimennen hiiripojan hiuksia, joka naureskellen juoksi sisarensa perään.
”Ei… ei…” Elijah vilkutti sisaruksilleen.
”Niin hei… hei,” Hemi lässytti nuorukaiselle ja sai Galin tyrskähtämään.
 
Hemi ja Gal kävelivät nuoren herttuan kanssa kuninkaalliseen puutarhaan. Kaksikko ajatteli, että mikään ei olisi parempi tapa kuluttaa energiaa, kuin raitis ulkoilma. Tai Elijah juoksi edellä ja tutkaili marsilaista kasvillisuutta.
”Kauankohan menee, ennen kuin tuo pieni väsähtää?” Gal haukotteli jo makeasti.
”Jos on yhtään äitiinsä tullut niin hän ei väsähdä!”
”Mmmm totta…”
”Elijah!” Hemi huudahti ja juoksi tarraamaan pienestä hiiripojasta kiinni. Tämä oli keikkunut suihkulähteen reunalla ja seuraavaksi olisi molskahtanut kylmään veteen. Elijah pelästyi miehen yllättävää reaktiota ja reagoi itse asiaan kuin pieni lapsi. Huuto oli korvia huumaava ja lämpimät kyyneleet kastelivat hiiripojan kasvot.
”Voi Elijah ei mitään hätään,” Hemi helli ja nosti itkevän lapsen syliinsä. Paijaten ja silitellen mies yritti saada kullanruskeaa hiiripoikaa lopettamaan itkemisen.
”Ei mitään hätää… Hemi vain pelästyi, kun roikuit suihkulähteen reunalla,” mies mutisi, kun oli painanut poskensa Elijahin poskea vasten. Galkin silitteli pienen pojan selkää ja hiljalleen tämä alkoi rauhoittumaan.
”Ei kerrota äidillesi, että meinasit ottaa etukäteen uintitunteja itsenäisesti,” Hemi naureskeli. Hän katsoi Elijahin vaalean oranssiin silmiin, jotka olivat edelleen kyynelten kastelemat. Valkea marsilainen pyyhki pojan poskia, joka niiskautti muutaman kerran kuonoansa. Hemi vilkaisi ystäväänsä, joka hymyili vaisusti tälle. Hemi halasi pientä hiiripoikaa vielä tiukasti ja pyyhki muutaman kerran tämän kasvoja.
”Onko pieni herttua kunnossa?”
”Niin kuulimme kovan itkun sisälle saakka?” kaksi hovineitoa kysyi huolestuneena ja juoksivat paikalle.
”Kaikki hyvin. Pieni herttua vain pelästyi, kun jouduin tekemään hieman äkkinäisen liikkeen,” Hemi selitti. Hovineidot vilkaisivat toisiaan otsat kurtussa.
”Oletteko varmoja, että nuori herttua on varmasti kunnossa teidän kanssanne?” toinen hovineidoista kyseenalaisti.
”Mitä tuo muka tarkoitti?” Gal kysyi aavistuksen tuohtuneena.
”Sitä vain, jos nuori herttua itkee nyt jo, niin miten pärjäätte hänen kanssaan viikon?” hovineito kyseli.
”Ystävämme… anteeksi herttuatar uskoi pienen lapsensa meidän huomaamme. Me pärjäämme kyllä hänen kanssaan!” Gal totesi pienesti nälvien. Hän ei voinut sietää sitä, että hänen kykyjänsä epäiltiin. Hovineidot katsoivat toisiaan.
”Onko täällä kaikki hyvin?” Nita kysyi ja sai hovineitojen astumaan askeleen sivummalle.
”On… vaikka palvelusväkesi niin epäilevätkin!” Hemi tuohtui myös. Nita vilkaisi nuorta kaksikkoa, jotka eivät ottaneet katsekontaktiakaan päähovineitoon.
”Selvä… pidän heidät kurissa. Voinette jatkaa,” Nita kumarsi aavistuksen ja poistui hovineitojensa kanssa.
 
Elijah oli täysin rauhoittunut ja vaati päästä pois Hemin sylistä. Mies nappasi nopeasti vielä hiiripojan kädestä kiinni, josta tämän yritti rimpuilla pois. Poika ynisi ja ähisi, kun mies ei hellittänyt otettaan.
”Kuuntele Elijah!” Hemi totesi jämäkästi ja sai pojan katsomaan kulmiensa alta tätä vihaisena. Mies polvistui pienen hiiripojan tasolle.
”Nyt ei enää kiipeilyä mihinkään ettei satu!” Hemi komensi nuorukaista. Elijah vilkaisi vihaisin silmin vain valkeaa uroshiirtä ja nyökkäsi hyväksyvästi. Hemi irrotti otteensa pojasta, joka lähti juoksemaan pitkin puutarhaa uudemman kerran.
”Uuughhr… kun vihaan juuri tuota kaksikkoa!” Gal puuskahti, kun kaikki osapuolet olivat hävinneet. Hemi vilkuili ympärilleen, että näki Elijahin varmasti.
”Samoin… luulevat olevansa jotenkin arvokkaassa asemassa, kun palvelevat Minniä hänen hovineitoinaan.”
”Oikeastaan he taitavat olla prinsessan hovineitoja…”
”Ihan sama… ärsyttävä pinko kaksikko joka tapauksessa. Ei Minni olisi luottanut meille tällaista tehtävää, jos emme olisi hänen mielestään kelvollisia siihen!” Hemi murahti ja risti kädet eteensä.
”Tai mikä positiivisempaa! Hänen korkeutensa uskoo meihin myös!” Gal hieroi niskaansa.
”Totta turiset ystäväni…” Hemi naureskeli. Gal naurahti pienesti ja iski miestä vatsan seudulle. Hemi urahti pienesti ja veti itsensä kaksin kerroin. Naureskellen Gal lähti hiirimiestä pakoon. Elijah seurasi aikuisten hiirten ilakointia. Matkan varrella Gal nappasi pojan syliinsä, joka kiljaisten alkoi myös naureskelemaan.
”SEIS! Mulla on ase enkä pelkää käyttää sitä!” Gal totesi matalalla äänellä, osoittaen Hemiä Elijahilla. Pieni hiiripoika vain naureskeli ja yritti tarrata valkean hiiren kasvoista kiinni.
”Oooo pikku hajupommi!” Hemi ihasteli ja hieroi kuonoansa hiiripojan kuonoa vasten. Kuitenkin etova olo sai hiirimiehen vetäytymään kauemmaksi pojasta.
”Yyyh iso hajupommi!” mies yökkäili ja piteli kuonoansa. Gal nuuhkautti poikaa kanssa lähempänä kasvojaan ja veti yökkäilyn kera kasvojaan kanssa kauemmaksi.
”Miten näin pieni lapsi voi haista niin pahalle?!” mies nyrpisteli kuonoansa ja piti Elijahia niin kaukana käsillään itsestään, kuin vain kykeni. Hemi nauroi kippurassa, kunnes Gal työnsi Elijahin lähemmäksi hänen kasvojansa saaden hänet taas yökkäilemään.

Vaipanvaihtokin oli yksi operaatio. Elijah oli onnistunut miesten epävarmoissa otteissa rimpuilemaan kunnolla ja oli nyt kylvyn paikkeilla. Hemi laski pienen hiiripojan omaan pieneen kylpyammeeseensa. Elijah iloisesti räpiköi ja roiskutti vettä hiirimiehen ylle tämän yrittäessä pestä nuorukaista. Hemin kastunut irokeesi valahti hieman silmille. Elijah naureskeli kippurassa ja jatkoi pärskimistään. Hemi istui lattialle ristiasentoon ja huolehti pienestä herttuasta. Hän siirsi edes johonkin suuntaan kastuneita hiuksiaan. Gal oli sillä aikaa hävittämässä vaipparoskista. Rauhoituttuaan hieman ja innon laannuttua Elijah tutki kuplivaa vettä mielenkiinnolla. Hemi hymyili nuorelle hiiripojalle lempeästi. Tämä muistutti luonteeltaan niin paljon äitiään, vaikka ulkonäkö hämäsi hänet verrattavaksi helposti isäänsä. Elijah esitteli kuplavettä innoissaan Hemille, joka laajensi kanssa katsettaan hämmentyneenä.
”Onko hienoa vettä?” Hemi kysyi nuorukaiselta.
”Upla!” poika totesi innostuneena. Hemi kaappasi omien kämmeniensä väliin kuplavettä ja puhalsi sitä kevyesti ilmaan. Elijah kiljui iloisena ja taputti omia käsiään yhteen. Poika hytkyi ammeessaan.
”Lisäää!” poika naureskeli. Hemi teki työtä käskettyä ja puhalsi isomman erän saippuaa pitkin kylpyhuonetta. Gal asteli kanssa huoneeseen. Saappaat lipesivät liukkaalla lattialla ja mies suoraan liukui päin Hemiä.
”Aaahhh… Gal!” Hemi mutisi lattiatasolla.
”Mää, kun luulin että tykkäät läheisemmästä vuorovaikutuksesta,” Gal iski silmäänsä Hemin yllä, joka tyrkkäsi tämän kauemmaksi itsestään. Gal pörhensi Elijahin tummia hiuksia, joka hellästi tarrasi miehen kädestä kiinni. Gal ihasteli hetken myös pienokaista.
”Eikö hän ole ihan kuin Minni?” Hemi kysyi palauttaen miehen ajatuksistaan takaisin Marsin pinnalle.
”Hä… aa juu on! Ihan samanlainen kuin äitinsä,” Gal myöntyi ja hymyili hiiripojalle, joka jo haukotteli isosta ja pitkään.
”Tulehan Elijah… mennään pukeutumaan, että päästään syömään pikku hiljaa,” Gal totesi ja nosti pienokaisen käsiinsä.
”Oletko varma, että kannat hänet?” Hemi kysyi, napaten naulakosta pienen hiiripojan pyyhkeen.
”Miten niin?”
”No vedit itse jo lipat saippua lattialla. Mitä jos otan hänet, kun minulla ei ole kenkiä?” Hemi kysyi. Gal katsoi ulkoasuaan ja vertasi sitä Hemiin.
”Käy!” mies myöntyi ja samalla Hemi kietoi kullanruskean pojan pyyhkeen sisään.
 
Vaipparallin ja pesun jälkeen oli ruokailu. Hemi ja Gal olisivat varmasti siinä kohtaan toivoneet, että olisivat käyttäneet pesut vain nuorukaisen vaipanvaihtoon. Ruokailu oli yhtä sotkuista. Nuori hiiripoika halusi syödä tapansa mukaan itse, mutta ilakointi ja kurittomuus vanhempien puuttuessa sai hänet heittelemään ruokaa pitkin Galia ja Hemiäkin.
”Syöhän nyt kuule itse vain!” Gal komensi hellästi. Hemi heitti ystävälleen hedelmän.
”Kiitos.”
”Tarvitaan itsekin energiaa, jotta jaksetaan tämä viikko kunnialla loppuun!” Hemi virnuili ystävälleen.
”Energiaa ei paljon tipu, jos tämä on tätä koko viikon…”
”Pyydetään Minniltä ekstra lomaa, kun he palaavat,” Hemi naureskeli.
”Juu… herttuattaren henkilökohtaiset henkivartijat varmasti saakin ekstra vapaata!”
”Hei… miten menee?” nuori heleä naisääni sanoi heidän takaansa. Hiirinainen laski käsistään Marsin golosseubambusta tehdyn korin läheiselle työpöydälle.
”Hei Olivia,” Hemi virnuili ja asettui lähelle hiirinaista. Olivia tirskui pienesti, kun hiiriuros yritti tehdä häneen vaikutusta. Hänen turkkinsa tuntui silkkiselle ja väri taittui vaalean persikan sävyyn. Hänen ruskeat hiuksensa oli korkealla ponihännällä. Hän toimi palatsin yhtenä tarjoilijana ja oli etenkin kaksikon mieleen. Galkin liittyi kaksikon seuraan jättäen hiirinaisen mieshiirten väliin. Olivia tirskui saadustaan huomiosta.
”Meillä menee hyvin… entä sinulla?” Gal virnuili. Hiirinainen asteli miesten välistä ja tervehti hymyilevää pientä herttuaa. Hän nappasi lautasliinan ja siisti pojan kuontalon. Hän silitti poikaa hellästi korvanjuuresta, joka alkoi nätisti syömään loppua ruokaansa.
”Minulla menee hyvin… te puolestanne taisitte saada lihakastikkeet myös päällenne,” nainen henkäisi ihastuneena ja pyyhki vuorostaan hiirimiesten kasvot. Kummankin poskille nousi ihastunut hymy. Olivian kauniit rubiininväriset silmät olivat kummankin hiiriuroon mieleen.
”Onko ollut rauhallista?” naishiiri kysyi ja sai miehet huokaisemaan syvään.
”Tuo oli selkeä vastaus,” nainen naureskeli.
”Sanotaan, että nuori herttua antaa parastaan kun vanhemmat ovat poissa!” Gal hieroi niskaansa.
”Ja mää voin vuorostani antaa sulle parastani!” Hemi puristeli hauistaan naishiiren vieressä.
”Miksi en epäile?”
”Onko tuo tämän palatsin, joku käytetyin iskulause vai miksi kaikki osaavat käyttää sitä!?” Hemi älähti. Olivia ja Gal nauroivat lempeästi.
”Minun pitää jatkaa. Ruoka ei tarjoudu kenellekään itsenäisesti,” Olivia naureskeli. Hän silitti nopeasti kummankin hiiriuroon käsivarret, jotka meinasivat sulaa naisen kosketuksesta.
 
”Hän on niin lumoava…” Gal ihasteli ja sai Hemin mulkaisemaan tätä kylmästi.
”Ai on? Onko hän kauniskin?” miehen äänensävy sai Galin kurtistamaan kulmiansa.
”Me olemme ystäviä Hemi… en rupea taistelemaan sinun kanssa samasta hiirinaisesta,” Gal iski nyrkillään miehen hauikseen ja sai Hemin hieman tuhahtamaan. Mieskaksikko käveli Elijahin luokse, joka esitteli tyhjää ruokalautastaan hiirimiehille.
”Hieno poika. Hieman sottainen sellainen, mutta kuitenkin,” Gal kehui nuorukaista. Vatsansa täyteen saatuaan meno vain jatkui siihen asti, kunnes nuorukainen nukahti pienen välipalan kautta päiväunille. Unta pienen hiiripojan ei tarvinnut kauaa hakea ja se oli kenties kaksikon tehtävistä helpoin siihen saakka. He rentoutuivat läheisessä huoneessa. Hemi venytteli lattiatasolla lihaksiaan auki, kun puolestaan Gal oli löytänyt mielenkiintoisen historian kirjan edellisaikojen kuninkaallisista.
”En tiennyt sinusta kuoriutuneen tuollainen lukutoukka?”
”Olen aina tykännyt lukemisesta… vaikka ulkokuoreni ja olemukseni puolesta kukaan ei ikinä usko minua,” Gal totesi nostamatta katsettaan kirjasta.
”Onko siellä edes mitään mielenkiintoista?” Hemi kysyi kohauttaen kulmaansa.
”On… kuuntele vaikka tätäkin… Vuonna 1679 Marsin hallitseva kuningas Piére, johti omia joukkojansa suuren sapelikalmariaavikon lävitse hakeakseen kauan kadoksissa olleen puolisonsa kiittämättömien rottabarbaarien kynsistä,” Gal luki. Hemi kohautti kulmaansa.
”Sapelikalmariaavikko?” mieshiiri kysyi.
”Siistiä… Onkohan tämä paikka vielä olemassa?”
”Tuskin… siitä on aikaa kuitenkin melkein 350-vuotta. Plutolaiset ja Marsin sisällä käydyt sisällissodat siinä ajassa ovat tuhonneet sapelikalmarien asuinympäristön melkein kokonaan.”
”Siihen aikaan mahtuu montakin erilaista taistelua ja tässä kirjasarjassa on kerrottu niistä kaikista…” Gal intoili. Hemi pyöräytti jälleen silmiään.
”Ja aiot lukea nuo kaikkiko?”
”Todellakin… tällaisissa väleissä, kun nuori herttua nukkuu,” Gal vinoili.
”Lukutoukka…”
”Sivistäisit itseäsi ääliö!”
”Ääliö?” mieshiiri älähti. Gal esitteli ystävälleen vain kieltään ja sai hiirimiehen hieman murahtamaan. Hemi murjotti tovin ystävälleen, kunnes tunsi jotain märkää ja kylmää takaraivossaan. Gal oli kastellut läheisen lautasliinan vesikannussa ja iskenyt sen hiirimiehen takaraivoon. Hemi nappasi lautasliinan käteensä ja nousi seisomaan.
”Vai märkä pusu? Voin antaa sinulle oikeankin, kuin tuollein haet huomioni!” Hemi naureskeli.
”Uuuhh… muista kieli…” Gal vinkkasi silmäänsä ja hyppäsi sohvan yli kevyesti.  Hän rupesi leikkimielisesti läiskimään ystäväänsä märällä lautasliinalla. He juoksivat huonetta ympäri ja sai Lisan katsomaan hämmentyneenä hiirimiehiä.
”Mitä te teette?” naishiiri kysyi ja sai kaksikon pysähtymään.
”Puretaan energiaa,” Hemi virnuili.
”No purkakaa se vaikka herttuan kanssa! Hän on hereillä nimittäin,” Lisa ohjasi kaksikkoa, joka vilkaisi toisiaan.
 
Ilta ja seuraavat päivät menivät yhtä vauhdikkaasti, kuin ensimmäinenkin päivä. Hiljalleen kuitenkin Elijah alkoi uskomaan mitä Hemi tai Gal hänelle ohjeisti. Hän kykeni rauhoittumaan miesten kanssa esimerkiksi kirjojen äärelle, josta hän nautti suunnattomasti. Nita oli ohjannut myös miehet piirtämään ja maalaamaan nuoren herttuan kanssa. Se oli sotkuista, mutta taiteen puitteissa myös hyvinkin rentouttavaa. Lattialla oli pieniä hiiripojan varpaan jälkiä, kun Elijah juoksi pitkin huonetta paljain jaloin, jotka olivat peittyneet maaliin. Siivousoperaatio oli myös haastavaa, kun Elijah halusi auttaa myös siinä omalla tavallaan. Viimeiset kaksi päivää oli satanut vettä taivaan täydeltä ja kolmikko ei ollut päässyt edes ulkoilemaan. Sen näki myös Elijahin vireystilasta. Hän oli kiukkuisempi ja mitään mikä sisällä ollut tekeminen olikin, ei hän suostunut ehdotuksista huolimatta tekemään. Nukuttaminenkin oli jo haasteellisempaa ja sai hiirimiesten raapimaan päitään. Elijah vain huusi kurkkusuorana sängyssään, kun Hemi ja Gal yrittivät pohtia miten saisivat nuoren pikku miehen nukahtamaan. Kaksikko istui lattialla, kun Elijah huusi sängyssään.
”Nämä ovat niitä tilanteita, kun kaipaan Minniä ja Turboa,” Gal huokaisi syvään ja yritti silitellä pientä hiiripoikaa. Hemi puolestaan haukotteli pitkään.
”Hei… Onko kaikki hyvin?” Nita kysyi astuen huoneeseen. Vanhempi hiirinainen oli rauhallinen ja sai miehet vilkaisemaan toisiaan väsyneinä.
”Voisimmeko kokeilla vuoronvaihtoa?” Gal anoi katseellaan ja sai Hemin kurtistamaan kulmiansa.
”Mitä?” mies älähti ja nousi seisomaan. Nita katsoi hellästi hiirimiehiä, joidenka silmäpussit olivat valvomisesta niin tummat ettei tiennyt kumpi oli mustemmat, heidän silmänalusensa vai herttuattarensa hiukset.
”Me ollaan nukutettu kaksi ja puoli tuntia herttuaa päiväunille… pakkohan meidän on apua pyytää!” Gal ärisi ja sai Hemin kanssa murisemaan. Nita nosti kätensä miesten olkapäille.
”Rauhassa vain… autan mielelläni. Pieni herttua on varmasti kiukkuinen, koska ei ole päässyt ulkoilemaan?” nainen kysyi ja sai miesten ärsyyntymiskynnyksen hellittämään. Kumpikin nyökkäsi pienesti. Nita ohjasi kaksikon hetkeksi lepäämään ja otti ohjat pienen hiiripojan kanssa huoneessa.
”Tuntuu kamalalle…” Hemi aloitti.
”Miksi?”
”Koska epäonnistuimme!”
”Ei se ole epäonnistumista, jos myönnämme ettemme tässä kohtaa pärjää pienokaisen kanssa! Minni luottaa meihin… niin paljon, ettei ole koko viikkona ottanut meihin yhteyttä,” Gal puolustautui.
”Se ei ole myöskään heikkoutta, jos uskallamme pyytää apua! Päätehtävämme oli kuitenkin pitää Elijah turvassa!” mieshiiri jatkoi ja sai Hemin myöntymään.
”Olet oikeassa… Kenties olen turhan jyrkkä itselleni, vain koska haluan onnistua kaikessa,” Hemi surkutteli ja sai Galin nopeasti halaamaan tätä.
”Tule täydellisyys… mennään lepäämään hetkeksi!” Gal ohjasi miestä kevyesti.
 
Kaksikko heräsi siihen, kun hovineidot herättelivät kaksikkoa. Kumpikin oli pihalla kuin lintulauta ja eivät tienneet oliko aamu vai ilta.
”Mitä?” Hemi kysyi ja ponkaisi pystyyn.
”Nita pyytää teitä valtaistuin saliin! Kiireesti!” naiset säntäilivät ja sai kaksikon kurtistamaan kulmiansa. He lähtivät nopeasti hiirinaisten perään. Nita hieroi huolestuneena käsiään yhteen, kun tavoitti katseellaan Hemin ja Galin.
”Onko kaikki hyvin?” Gal kysyi. Päähovineito nieleskeli hetken ja ei tiennyt miten asian esittäisi kaksikolle.
”Nukutin herttuan niin, kuin sovimme…”
”Jooo,” kaksikko vastasi yhteen ääneen epäilevästi.
”Hoidin muita askareita viereisessä huoneessa sen aikaan… ja… ja kun palasin, niin herttua oli poissa,” Nita sopersi ja tunsi miten jalat pettivät alta. Hemi koppasi hiirinaisen kiinni, kun Gal etsi tälle tuolia johon istua.
”Tämä on kamalaa!” Nita parahti ja piteli päätään.
”Hei hei… ei mitään hätää. Elijah on jossain täällä. Ei hän kaukana ole…” Gal rauhoitteli hiirinaista, joka huokaili syvään.
”Me etsimme hänet…” Hemi jatkoi ja sai hiirinaisen nyökkäämään. Hemi vinkkasi ystävälleen päätä ja poistuivat takavasemmalle. He juoksivat käytävälle ja jäivät pohtimaan tilannetta uudemman kerran.
”Jos olisin pieni herttua mihin juoksisin ensimmäisenä?” Hemi pohti hieroen leukaansa.
”Jos kyse on Elijahista niin ihan mihin vaan!”
”Voisitko edes yrittää?”
”Mitä vaakatasossako pitäisi liikkua?”
”Ei vaan auttaa minua ajattelemaan!”
”Oho osaatko ajatellakin! Ihan uutta sinulle rakas!”
”Ooh pää kiinni!” Hemi murahti ja vilkuili ympärilleen.
”Älä ole tuollainen herkkis!” Gal virnuili ja iski aivan täysillä valkeaa marsilaista takapuolelle. Hemi piteli kipeää takapuoltaan ja haukkoi henkeä samaan aikaan.
”Raa’at otteet muru!” Hemi naljaili ja sai Galin vinkkaamaan tälle silmäänsä. Kikatus jostain käytävältä sai kaksikon vaikenemaan.
”Elijah!” he innostuivat ja lähtivät kuulemansa suuntaan.
 
Käytävä haarautui kahteen osaan. Hemi ja Gal virnuilivat toisilleen. Ajatustyön voimalla he pystyivät tulkitsemaan mikä heidän suunnitelmansa oli. Kaksikko erosi toisistaan etsien edelleen pientä herttuaa. Gal rymisteli pienet sivuportaat alas ja saapui jälleen valtaistuinsaliin. Mies oli hämmentynyt ja etsi näkökenttäänsä, vain nuorta herttuaa.
”Onko kaikki hyvin?” Nita kysyi.
”Kuulimme Elijahin kikatuksen… mutta olen taas täällä!” mieshiiri levitteli käsiään ihmetellen. Nita huokaisi ja nosti katseensa portaikkoon.
”Herran jumala!” nainen kiljaisi ja pinkaisi penkiltään istumaan. Gal kurtisti kulmiansa ja juoksi naisen luokse. Naisen tärisevä sormi osoitti portaiden yläpäässä olevaa kaidetta, jonka välissä nuori herttua pelleili.
”Elijah ei! Vedä pää pois!” Gal huudahti. Pienokainen käänsi vain päätään, mutta ajatteli aikuisten reaktion olevan vain hauskaa reagointia eikä ottanut kehotuksia vakavasti. Poika naureskeli ja jatkoi pelleilyään. Pieni hiiripoika putosi kaiteen välistä yhtäkkiä saaden hovineidon kavahtamaan kiljaisten.
”ELIJAH!” Hemi huudahti ja ampui reisitaskussaan olevalla aseella kattokruunun juureen köyden ja syöksyi nuorukaisen pelastukseksi. Juuri ajallaan mies ehti kopata nuoren herttuan kiinni.
”Oi luoja en uskalla katsoa…” Nita huokaisi ja peittosi kasvonsa käsillään. Hemi laski itsensä pienen hiiripojan kanssa alas. Gal nosti nuoren hiiripojan sylistään ja asetteli valtaistuimien eteen.
”Tuo oli Elijah todella vaarallista! Kun aikuiset sanovat EI… se on silloin EI!” mies tiuski pienelle pojalle. Kuitenkin äänestä pystyi vaistoamaan, vain huolen. Hän ja Hemi olisivat vainaita, jos Elijah olisi noinkin vaarallisella tavalla satuttanut itseänsä tai kuka tietää kuinka pahasti olisi vielä käynyt. Pienen hiiripojan silmille nousi kyyneleet. Hän ei huutanut, ei edes nyyhkyttänyt. Silmät kostuivat kostumistaan. Hetken kuluttua poikahiiri kuitenkin parahti ja syöksyi pelokkaana hakemaan turvaa ruskeaturkkisen hiirimiehestä. Gal kietoi kätensä pojan ympärille ja huokaisi syvään.
”Anteeksi Elijah… ei Galin pitänyt sinulle tiuskia. Sinulle olisi voinut sattua vain todella… todella pahasti!” Gal selitti rauhallisemmin hiiripojalle ja pyyhki tämän kyyneliä. Mies nosti pojan syliinsä ja paijasi tätä parhaansa mukaan lohduttavasti.
 
Vesisade oli kaikonnut ja auringon säteet kimmelsivät pilvien läpi. Koettelemuksen jälkeen Elijah vietti hyvinkin tiiviisti aikaa hiirimiesten kanssa. Ei vain koska miehet käskivät, vaan koska oli kanssa oikeasti pelästynyt aikuisten hiirten reagointia hänen toimintaansa. He olivat lähteneet käymään Andraloksien tallissa silittelemässä isoja lintuja ja tervehtimässä eläintenhoitajaa ja puutarhuria. Elijah silitteli naureskellen Hemin sylissä ison linnun nokkaa ja pelästyi hieman, kun lintu teki äkkinäisen äännähdyksen. Kuitenkin hiiripoika naureskeli hekottaen. Gal ja Hemikin naureskelivat tyytyväisinä pienelle hiiripojalle.
”Te pärjäätte oikein hyvin hänen kanssaan,” vanhempi harmaaturkkinen hiirimies totesi. Hän oli kuninkaallinen puutarhuri, joka piti paikat siisteinä ja muurien sisäpuolen hyvässä hapessa.
”Niin…” kaksikko huokaisi apeana. Juuri vastikään kaksikko oli melkein tyrinyt tehtävänsä tärkeimmän osan.
”No pojat… ei tarvitse näyttää noin apeilta. Lasten kasvattaminen on aina oma lukunsa ja olosuhteisiin, omiin taitoihinne ja kokemukseenne nähden olette pärjänneet oikeasti hyvin,” puutarhuri kehui. Punastuminen nousi hiirimiesten kasvoille.
”Ja huomenna tämä ilakointi loppuu, kun kuningas ja herttuatar palaa takaisin,” Gal kohautti hartioitaan. Puutarhuri kohautti kulmaansa hiirimiehille.
”Haluaisitteko viettää vielä hauskan päivän nuoren herttuan kanssa?” mieshiiri kysyi.
”Toki…” Hemi kohautti harteitaan. Puutarhuri nosti sormensa miehille ja palasi omaan pieneen tupaansa, joka sijaitsi Andraloksien tallin yhteydessä.
”Mitäköhän tämän hauska päivä pitäisi sisällään?” Gal pyöritteli päätään.
”Otetaan nyt ilo ja neuvo kaikesta mitä saadaan!” Hemi iski silmäänsä ystävälleen.
”Otetaan otetaan…” Gal rauhoitteli mieshiirtä.
”Kas tässä… tulkaahan pojat katsomaan,” mies ohjasi kaksikon pöydän ääreen. Gal ojensi Elijahille kättään, joka tosin juoksi pöydän luokse ennen heitä. Puutarhuri nosti pienen herttuan pöydälle tutkimaan karttaa.
”Tuossa on kuningaskuntamme. Muurit piirtyvät suurin piirtein tähän ja tähän,” puutarhuri aloitti.
”Tuosta lähtee polku pitkälle metsää. Jatkatte tietä vain suoraan, niin siellä tulee lähde, joka lämmintä kuin aamuammeessa oleva vesi…” puutarhuri selitti.
”Ai siltikin, vaikka vettä on kaksi päivää satanut kaatamalla?” Gal epäili ja puristi kädet eteensä.
”Silti… uskokaa pois. Lähtekää uimaan nuoren herttuan kanssa, niin saatte päivän kulumaan paremmin. Hovikeittäjä tekee teille varmasti mielellään ruokaa matkaan!” puutarhuri naureskeli. Hemi ja Gal vilkaisivat toisiaan.
”Se kuulostaisi todella hyvälle suunnitelmalle,” Hemi kohautti harteitaan.
”Haetaan vain vaihtovaatteet niin lähdetään…” Galkin jo pikku hiljaa alkoi ajatukselle lämmetä.
”Kiitos… saammeko ottaa tämän mukaamme?” Hemi kiitti ja kääri kartan.
”Totta kai… hänen kuninkaallisen korkeutensa se on. Hän on säilyttänyt sitä täällä, kun on vanhempien lastensa kanssa käynyt metsäretkillä,” puutarhuri selitti.
 
Kaksikko nyökkäsi hyväntuulisena. Hemi kääri kartan omaan povitaskuunsa ja Gal nappasi pienen kikattavan Elijahin mukaansa. Puutarhuri nyökkäsi eläintenhoitajalle, joka puki muutaman Andraloksen valmiiksi reissua varten. Olivia käveli hämmentyneenä ulos, mukanaan pieni kori. Häntä oli pyydetty toimittamaan korin sisältö herttualle ja tämän henkivartijoille, mutta kolmikkoa ei näkynyt missään.
”Hei söpis… mitäs tykkäät meidän rantalookista?” Hemi puristeli paljasta käsivarttaan naisen kuonon edessä. Olivia punastui pienesti.
”Älä Hemistä välitä… hänen narunsa ei kelpaisi edes köyden vetoon!” Gal naureskeli naisen toisella puolella esitellen omaa hauistaan.
”Haahaa paraskin puhuja, jonka käsivarsi kelpaa ainoastaan pulkannaruksi!”
”Voi teitä… ainoa söpis täällä on pieni Elijah!” nainen leperteli pienelle hiiripojalle Hemin sylissä. Elijah lennähti vauhdilla Olivian syliin, jota halasi lempeästi ja pitkään. Naisen oli vaikea pitää tukevasti pientä hiirilasta ja koria kädessään.
”Tästä nuoresta hiiripojasta tulee varmasti vielä jotain yhtä suurta, kuin vanhemmistaan!” nainen ihasteli. Poika hymyili irvistäen hiirinaiselle saaden tämän naureskelemaan.
”Niin hänestä tulee… tai ainakin jos tulee yhtään äitiinsä,” Hemi naurahti ja nousi valjastetun Andraloksen selkään. Gal otti kanssa muutaman juoksuaskeleen ja hyppäsi oman ratsunsa selkään.
”Mihin olette menossa?” Olivia kysyi ojentaen koria Galille.
”Lammelle metsän päähän. Puutarhuri ehdotti meille sitä paikkaa,” Gal vastasi.
”Hänen korkeutensa on käynyt siellä paljon vanhempien lastensa kanssa. Kuulemma todella kaunis paikka,” nainen hymyili.
”Miksi et lähde mukaamme?” Hemi nojasi käteensä ja sai hiirinaisen nippaamaan tämän nenästä. Hemi hieroi kuonoansa hieman kipeänä ja venytteli naamaansa.
”Muuten kyllä… mutta minulla ja hovineidoilla on paljon tehtävää ennen, kuin kuningasperhe palaa huomenna kotiin,” nainen hymyili ja ojensi Elijahin Hemin syliin.
”No sitten, kun meillä on yhteinen vapaa… voidaan jättää siipimies kotiin siksi aikaa,” Hemi virnuili ja osoitti peukalollaan Galin suuntaan.
”Jassoo!” mies tuhahti ja sai Olivian naureskelemaan.
”Menkäähän nyt… kerron Lisalle ja Nitalle terveiset, että olette poistuneet hetkeksi herttuan kanssa muualle. Ettei teitä epäillä turhasta,” nainen vinkkasi silmäänsä ja poistui takaisin sisätiloihin.
”Kiitos Olivia!” Gal huikkasi naisen perään, joka heilautteli näille vain sormiansa.
 
Kaksikko ratsastivat rauhassa Elijahin kanssa metsäpolkua pitkin. Kello oli sen verran paljon, että nuori herttua oli nukahtanut valkean hiirimiehen syliin.
”Tuo napero ei nukahda ennen puolta yötä, kun nukkuu toiset päikkärit lyhyen ajan sisään…” Gal hieroi niskaansa.
”No katsotaan mikä meno illalla… voi olla, että päivä on hänellekin raskas ja nukahtaakin helposti,” Hemi piti hellästi hiiripojan hännällään itsessään kiinni.
”Toiveajattelua ystäväni!” Gal huokaisi.
”Älä nyt vaivu tuollaiseen synkkyyteen. Yritä elää edes hieman optimistisemmin!”
”Ajattelen realistisesti Hemi!”
”Ajattelet liian monimutkikkaasti!” mieshiiri naureskeli.
”Se on sinulle vaikeaa, koska et osaa ajatella,” mies vinkkasi silmäänsä. Hemi loukkaantui leikkimielisesti. Gal ei voinut härnätäkään tätä, ettei mies vain tippunut pikkuisen kanssa linnun selästä. Puolen tunnin ratsastamisen jälkeen miehet lumoutuivat edessään olevasta näystä. Korkea vesiputous virtasi pieneen uomaan, joka laski isompaan lampeen. Marsilainen kasvillisuus oli parhaimmillaan ja se peittosi suuren kallion kyljen suurilla lehdillään. Violetin, oranssin ja valkeat lehdet lumosivat miehet tyystin. Oravalepakot leikkivät iloisena heinikon seassa. Miehet huomattuaan nousivat ne puihin temmeltämään. Hemi herätti sylissään nukkuvan hiiripojan. Tämä virkosi nopeasti ja katseli hämmentyneenä ympärilleen. Palatsin ulkopuolella nuorukainen oli hyvinkin arka ja ei uskaltanut ottaa askelta suuntaan tai toiseen.
”Tule vain…” Gal rohkaisi nuorukaista sillä aikaa, kun Hemi kiinnitti Andralokset yhden puun oksaan kiinni. Elijahin ilme värähteli ja katsoi inhoten ympärilleen. Heinä ja kaikki muukin tuntui oudolle hiiripojan turkkia vasten. Gal istui tasaisemmalle maalle ja nautti raikkaasta ulkoilmasta. Vapaus tuntui pitkin miehen kasvoja. Mies oli sulkenut silmänsä. Piakkoin hän tunsi, että joku läiskäytti hänen kasvoilleen vettä. Se oli lämmintä. Niin, kuin aamuammeen vesi ihan kuin puutarhuri oli sanonutkin. Gal pyyhki kasvojansa ja mulkaisi ystäväänsä kulmat kurtussa. Elijahkin oli rohkaissut nauramaan sormi suussaan miehelle. Gal riisui ylimääräiset vaatteensa ja hyppäsi uimashortseissa ystävänsä seuraan.
”Auuuu… tämä olikin matalaa!” mies ulvahti, kun takapuoli oli raapaissut pitkin lammen pohjaa.
”Totta kai se on matalaa!” Hemi nauroi makeasti. Elijah hyppi reunalla innoissaan.
”No tuletko?” Hemi kahlasi nuorukaisen luokse ojentaen käsiään. Elijah nosti käsiään ja hiirimies auttoi tätä riisuuntumaan. Varovasti mieshiiri dippaili hiiripojan varpaita veteen, jotka joka kosketuksella veti kippuralle. Myös hännän osuessa veteen nosti hiiripoika sen niin ylös kuin vain sai. Kaksikko laski leikin lomassa hiiripojalle ja uskaltautuivat dippaamaan tämän kaulaa myöden veteen. Nauru säesti koko heidän retkeänsä.
 
Päivä oli kaikin puolin mukava ja jopa rentouttava. Juuri, kun Hemi ja Gal oppivat olemaan pienen hiiripojan kanssa, oli heidän aika jättää ne tehtävät hetkeksi taas pojan äidille. He olivat olleet monta kertaa pulassa hiiripojan kanssa ja juosseet tämän perässä pitkin palatsia, mutta luottamuksen synnyttyä puolin ja toisin, tuntui kaikkien asioiden helpottuvan heidän ympärillään. Elijah jopa uskoi miesten Ei-kieltoa. Vielä viimeisenä iltana Gal oli sytyttänyt takkahuoneeseen valkean, kun puolestaan Hemi oli Elijahin kanssa hakemassa pojan lempikirjoja tämän huoneesta. Gal levitteli lattialle ison kasan suuria tyynyjä ja vilttejä. He halusivat korostaa pojalle yhteisen ajan merkitystä, vaikka vanhemmat eivät olekaan maisemissa. Elijah juoksi hiirimiehen luokse, joka nappasi tämän kainaloonsa. Hän peitteli kevyesti jalkansa ja hiiripojan viltillä.
”Tääää!” poika ojensi kirjaansa hiiriuroolle. Gal tutki kirjaa kädessään.
”Uusi päivä Marsissa?” mies luki kirjan nimen ja katsoi poikaa hymyillen.
”Se kertoo, jostain kuvitteellisesta oravalepakosta?” Hemi kohautti harteitaan.
”En mää sitä…” mies luimisti korviansa.
”Vaan mitä?” Hemi kysyi surkeana, kun huomasi ystävänsä alakuloisen mielentilan. Elijah tutkaili sillä aikaa kirjaa omin avuin.
”Muistan tuon kirjan lapsuudestani… äitini luki sitä minulle, kun olin pieni,” mies hieroi niskaansa.
”Ou… sori en tiennyt…”
”Ei se mitään. Siitä on vuosia, enkä juuri muista äidistäni mitään,” mies hymyili vaisusti. Gal pelästyi hieman, kun Elijah ojensi kirjaa hyvinkin lähelle tämän kasvoja.
”Mutta sulle me luemme tätä tänä iltana,” mies naureskeli ja avasi kirjan ensimmäisen sivun. Gal alkoi lukemaan kirjaa Elijahin ottaessa paremman asennon hiirimiehen kainalossa. Hemi katsoi sivummalla kaksikon lämmintä suhdetta hymyissä suin. Hän ei koskaan ollut kuullut Galin avautuvan perheestään aikaisemmin ja nytkin mies halusi pitää tiedon selkeästi vähäisenä. Hemi ei lähtenyt senkään puitteissa utelemaan enempää.
 
Oli myöhä yö, kun palatsin pääovet avautuivat. Hiirinainen odotti miestään, joka yhdessä vartijoiden kanssa sulki ovia.
”Teidän korkeutenne, herttuatar… tervetuloa takaisin. Oliko matkanne onnistunut?” Lisa kysyi ja kumarsi kevyesti kaksikolle.
”Oli toki… mukava olla kotona,” Turbo naureskeli pienesti.
”Mutta ymmärsin, että tulette vasta aamulla?” nainen hämmästeli.
”Päätimme vetää pidemmän ajon putkeen ja aikaisemmin kotiin,” Turbo jatkoi, kun kolmikko käveli pitkin palatsin käytävää.
”Miten täällä meni?” Minni kysyi.
”En halua kuulostaa törkeälle, mutta eiköhän Hemi ja Gal anna teille tiedoksiannon heti aamulla,” Lisa pysähtyi portaiden juureen. Minni hymyili väsyneenä.
”Kuitenkin olemuksestasi pystyn lukemaan, että poikani on kunnossa,” naishiiri hymyili toiselle.
”Sen voin myöntää herttuatar,” Lisa vastasi hiirinaiselle, joka vilkaisi miestään. Kajo yhdestä huoneesta sai naisen kurtistamaan kulmiansa.
”Miksi takkahuoneessa on valkea edelleen?” Minni kysyi varovaisesti ja asteli huoneen luokse.
”Menisimmekö kultaseni nukkumaan? Rakkautemme herättää meidät kuitenkin jo aikaisin aamulla,” Turbo kysyi ristien kädet eteensä. Minni avasi valmiiksi avonaisia ovia varovasti ja kurkisti huoneeseen sisälle. Naisen sydän meinasi pakahtua rakkaudesta.
”Turbo tule katsomaan,” nainen vinkkasi miehelleen kuiskaten. Turbo asteli puolisonsa luokse ja vilkaisi tämän olan yli huoneeseen. Naisen henkivartijat ja pariskunnan pieni hiiripoika nukkuivat samassa tilassa. Elijah oli nukahtanut Hemin rinnan päälle, kun puolestaan Gal kirja käteen jota olivat hiiripojalle lukeneet.
”Herätämmekö heidät?” Turbo kysyi. Minni pyöräytti kieltävästi päätään.
”Eivätköhän he pärjää aamuun saakka,” nainen henkäisi.
”Ja me saamme tilaisuuden nukkua aamulla pitkään,” Turbo vinkkasi vihreiden lasiensa alta naiselle. Kullanruskea hiirimies kaappasi vaimonsa kainaloonsa ja lähti johdattamaan tätä kohti yläkertaa.
”Katsotko ettei valkea pala koko yötä?” Turbo kysyi ohimennen Lisalta, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
”Kyllä teidän korkeutenne. Hyvää yötä!”
”Hyvää yötä,” pariskunta toivotti ja astelivat makuuhuonettaan kohden.
 
Seuraavana aamuna Minni havahtui ääniin käytävillä. Heidän pieni hiiripoikansa oli vauhdissa ja niin ilmeisemmin myös tämän henkivartijat. Nainen suukotti miehensä hereille myös, joka hautautui peiton alle.
”Heräähän nyt… haluan palavasti nähdä lapseni,” nainen kannusti miestä nousemaan.
”Se siitä myöhään nukkumisesta,” Turbo mutisi tyynyään vasten. Kuitenkin hiljalleen mies nousi ylös. Minni puki ylleen pitkän ihoa myötäilevän metsänvihreän mekon. Hovineidot auttoivat kaksikon valmiiksi. Turbo puki ylleen valkean kauluspaidan ja mustat suorat housut. He kävelivät palatsin käytävillä. Hovin väki otti heidät iloisina vastaan ja tervehtivät kunnioittavasti pariskuntaa. Valtaistuin saliin oli saapunut myös miehen vanhemmat, jotka olivat kanssa palanneet omalta edustusreissultaan kaksi päivää aiemmin. Ikänsä vuoksi ne kaksi päivää olivat menneet matkasta toipumiseen eikä kaksikko ollut yksinkertaisesti jaksanut käydä katsomassa lapsenlastaan palatsin puolella.
”Aa poikani… Miten matkanne Flean luokse meni?” Marinka tervehti iloisena kaksikon halaten heitä.
”Kiitos oikein hyvin. Flealta ja Andrélta terveisiä,” Turbo naureskeli.
”Voi kiitos… pitää lähettää hänelle takaisin.”
”Miten teidän matkanne? Olitte aikaisemmin täällä, huomasitteko jotain huolestuttavaa?” Minni kysyi. Theodor astui vaimonsa viereen ja kaappasi tämän kainaloonsa.
”Kiitos reissumme meni kanssa hyvin. Mutta olemme levänneet, viimeiset päivät joten emme tiedä miten täällä on mennyt,” Theodor kohautti harteitaan.
”Ihan ymmärrettävää,” Turbo iski kevyesti isäänsä olkavarteen. Iloinen kiljahdus aikuisten hiirten takaa sai Minnin äidillisen hymyn nousemaan suulle.
”Äitti!” Elijah juoksi innoissaan kaksikon luokse. Minni kyykistyi poikansa tasolle ja koppasi tämän syliinsä.
”Voi pieni silmäteräni… miten sinulla meni?” nainen kysyi ja haki poikansa katse kontaktia. Elijah nyökkäsi vain tyytyväisenä ja sai naisen naureskelemaan.
”Ai hyvin meni?” nainen kysyi samalla, kun nosti poikansa syliinsä. Elijah vaihtoi naisen syliä nopeasti isänsä syliin, joka kanssa nuuskutti pojan korvan juuren saaden tämän kikattamaan.
 
Hemi ja Gal kävelivät kuningasperheen luokse ja kurtistelivat kysyvinä kulmiansa.
”Milloin te olette tulleet?” Hemi kysyi.
”Noin puolen yön aikaan… samaan aikaan, kun te kolme vietitte aikaa takkahuoneessa,” Minni naureskeli.
”Meillä oli omat pyjamabileet,” Gal virnuili takaisin.
”Miten teillä meni?” Turbo kysyi silitellen poikansa selkää. Gal ja Hemi vilkaisivat nopeasti toisiaan.
”Huonosti vai hyvin vai hyvin huonosti?” Minni arvuutteli. Kaksikko hieroi niskaansa.
”Hyvin… loppu viimein. Aluksi oli hieman haasteita,” Gal myönsi.
”Haasteita? Mitä haasteita?” Turbo huolestui.
”Siis vain niitä, kun emme olleet koskaan hoitaneet noin pientä. Kaikki oli vähän kaaosta ja nuori herttua ei meinannut uskoa mitä hänelle sanoimme. Mutta hiljalleen kaikki meni parempaan suuntaan!” Gal selitti ja sai pariskunnan hymyilemään.
”Tapahtuiko mitään erityistä?” Minni kysyi ja otti vuorostaan pojan syliinsä.
”Voisitteko vaihtaa nuo tasanteen kaiteen palkit?” Hemi kysyi osoittaen rappusten yläpäähän, josta Elijah oli tipahtanut.
”Onko niissä jotain vikaa?” Turbo epäili, kun palkit olivat aina olleet samanlaiset.
”Ei muuta, kuin eräs pieni herttua mahtuu niiden läpi,” Hemi mutisi.
”MITÄ?” kaksikko kavahti pelästyneenä.
”Hemi!” Gal puri hammastaan yhteen miehen möläytykselle.
”Mutta ei huolta… ehdimme toimia ennen, kuin ehti yhtään mitään tapahtumaan,” Hemi rauhoitteli kaksikkoa.
”Kiitos teille siitä. Ja siitä, että ilmoititte. Kukaan lapsista ei aikaisemmin ole pyrkinyt kaiteiden läpi,” Turbo huokaisi ja silitti pientä hiiripoikaansa, joka oli painanut päänsä äitinsä olkaa vasten.
”No herttua yritti…” Hemi naureskeli pienesti.
 
”Kiitos teille vielä suuresti ja siitä, että huolehditte pienokaisestamme,” Minni kiitti kaksikkoa.
”Ei mitään. Mutta ei ihan heti perään toista kertaa!” Gal totesi ristien kätensä. Muut hiiret naureskelivat lämpimästi.
”Ai oliko pienessä touhottajassamme riittämiin teille kahdelle?” Turbo ivalsi ja puristi kädet eteensä.
”Tämä vahvisti vain sen, etten ole itse valmis isäksi vielä,” Gal vastasi hiirimiehelle.
”Älä nyt herkkis… sinusta paistoi muutaman kerran kilometrien päähän, että voisit ihan hyvin olla jo isä,” Hemi vinoili ystävänsä korvanjuuressa.
”Arvostan Elijahia, mutta en halua vielä omia lapsia… Piste!” mies risti kädet eteensä.
”Eikä tarvitsekaan… se on jokaisen oma asia milloin ja missä vaiheessa lapset ovat ajankohtaisia,” Minni lopetti kaksikon riidan poikasen.
”Kiitos siitä… nyt suonette anteeksi, kun olette kerran palanneet. Menen nauttimaan ansaitusta vapaapäivästäni kaupungille!” Gal nyökkäsi kuningasperheen suuntaan ja oli poistumassa takavasemmalle. Hemi nyökkäsi ystävilleen myös lähteäkseen Galin perään. Elijah ynähti pienesti, kun hiirimiehet olivat poistumassa valtaistuinsalista.
”Olette tehneet ainakin johonkin nuoreen herraan vaikutuksen,” Minni henkäisi. Hemi ja Gal kävivät tervehtimässä nuoren herttua.
”Kiitos sinulle, että pidit elämämme aktiivisena viimeisen viikon aikana,” Gal hieroi pienen hiiripojan kättä.
”Mutta nyt saat viettää aikaasi vanhempiesi kanssa. Näemme illalla,” Hemi pörhensi pojan hiuksia.
”Hän on edelleen pojan poikani, joten kunnioittakaa hänen olemustaan hieman enemmän.
”Älä niuhota Teppo!” Gal naureskeli ja sai kuninkaan suun loksahtamaan auki. Minni ja Turbo tyrskähtivät pienesti.
”JÄTKÄT!” Minni huudahti nolostuneena ja sai kaksikkoon vauhtia poistumisellaan.
”Annoitko heille muuten ekstra vapaapäivän, kun palaamme?” Turbo kuiskasi vaimonsa korvaan.
”En tietääkseni… mutta eivätköhän he ole sen ansainneet!” Minni virnuili miehelleen ja jatkoi poikansa hellimistä. Hemi ja Gal löivät pääovilla ylävitoset. He eivät olisi voineet yhtään paremmin vetää lapsenvahtikeikkaansa. Ehkä vielä, joku toinen päivä he voisivat ihan vapaaehtoisesti vahtia tuota vauhti viikaria. Nyt he jatkaisivat elämäänsä Minnin henkilökohtaisina henkivartijoina ja jättäisi Elijahin vahtimisen toisten huolehdittavaksi…

Tää tarina oli todella hauska ja hellyyttävä . Aluks mä ajattelin että tästä tulee vähän sellainen "Vauva vapaalla" sekoilu, mutta tää oli siitäkin huolimatta tosi hyvä