Syysloma (S)

Ficin nimi: Syysloma
Kirjoittaja: Minde
Beta: HöpöHamsu ja Pahgiz
Tyylilaji/Genre: Draama / Toiminta
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Ei selkeää paritusta, päähenkilönä Tanya
Varoitukset: Väkivaltaa puolustuskyvytöntä kohtaan
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Tanya saapuu syyslomalle Chicagoon. Kaikki ei vain tälläkään kertaa mene ihan putkeen..
Vastuunvapaus: En omista Prätkähiiriä Marsissa vain omat hahmoni ja tarinani. En myöskään hyödy ficeistäni rahallisesti.
A/N: Reboottauksen 5. osa

”Herätys, chica. Ollaan ihan just perillä.” Anetten ääni ja hellä tönäisy herättivät auton penkille torkahtaneen Tanyan.
Hiirityttö ynähti ja suoristautui venytellen parempaan asentoon, vaaleahiuksisen naisen kurvatessa pysähdyksiin isojen hallien viereen.
Silver Moonissa oli alkamassa viikon mittainen ratsastusleiri, joten Tanya oli lähdössä Anetten tutun kyydissä Chicagoon.
Naisen vanha opiskelukaveri omisti oman lentokoneen, jota hän vuokrasi yksityiskäyttöön eri tilaisuuksia varten. Ray oli sattumalta soittanut Anettelle ja kysynyt kuulumisia, joten vaaleahiuksinen nainen oli järjestänyt hiiritytön tämän kyytiin, kun mies oli joka tapauksessa lentämässä Chicagoon juuri sopivasti paria päivää ennen ratsastusleirin alkua.
Anette nousi lava-autonsa kuskin paikalta ja vilkutti miehelle, joka käveli heitä kohti.
”¡Buenos Dias!” Vaaleahiuksinen nainen huikkasi.
”Ma cherie! Kaunis kuten aina!” Mies vastasi leveästi hymyillen ja kaksikko vaihtoi nopeat poskisuukot. ”Toit mukanasi kauniin lentosään.”
”Harmi vaan, etten ite oo tulossa sun kyytiin, Ray.” Anette naurahti ja vinkkasi Tanyaa tulemaan ulos autosta. ”Täs on Tanya.”
”H-hyvää päivää.” Hiirityttö tervehti ujosti päästyään kaksikon luo.
Hyvin selkeä ihmetys näkyi Rayksi puhutellun miehen kasvoilla hänen nähdessään Tanyan.
Anette köhäisi kovaäänisesti ja pudisti hieman päätään. Mies oli luvannut ja vannonut olla utelematta liikoja matkaseuralaisesta.
”Tervetuloa Ray Airlinesin kyytiin.” Ray sai kasvoilleen palautettua lämpimän hymyn. ”Ootko ennen lentänyt?”
”E-en.. En l-lentokoneella.” Tanya vastasi todenmukaisesti.
”Ei hätää, Ma Belle. Ennusteet on luvannu hienoa lentosäätä. Tuulet on myötäiset, joten me ollaan Chicagossa alta viiden tunnin kuluttua.” Ray otti vastaan Anetten ojentaman laukun ja hiiritytön moottoripyöräkypärän. ”Tätä tietä, jos saan pyytää.”
Mies päästi seuralaisensa verkkoaidan portista sisään ja he kävelivät huoltohallin luo. Hallin ulkopuolella odotti Rayn omistama lentokone.
”Kaunis, eikö?” Mies virnisti Tanyalle. ”Embraer Legacy 500. Jackie Chanilla on samanlainen.”
”Se kiinalainen näyttelijä Shanghai Noonista.” Anette selitti nopeasti ja ymmärrys levisi hiiritytön kasvoille.
”Neitiä ollaan varmasti vastassa perillä?” Ray varmisti Anettelta.
”Jos ei olla, mä listin ne unohtajat, vaikka puhelinlankoja pitkin.” Vaaleahiuksinen nainen tokaisi ja aikuiset naurahtivat kumpikin.
”Ratkaisematon suljetun huoneen murha.” Mies hekotti. ”Renkaat ilmaan kymmenen minuutin kuluttua.”
Tanya veti syvään henkeä, kun mies laittoi hänen tavaransa ruumaan.
”Hyvin se menee. Tää metallilintu on tosi nopea.” Anette rauhoitteli. ”Sano Santulle ja pojille terkkuja.”
”Joo.” Hiirityttö vastasi ja halattuaan naista, hän kiipesi sisälle.
Ray vilkutti Anetelle ja sulki sitten koneen oven.
”Haluatko tulla ohjaamoon vai asetutko mukavasti tänne?” Mies kysyi. ”Musta ei oo ainakaan aluksi juttuseuraa, kun pitää kommunikoida lennonjohdon kanssa, mutta ku saavutetaan matkalentokorkeus, oon sun käytettävissä.”
Tanya mietti hetken ja istui sitten ohjaamosta katsottuna lähimmälle istuimelle.
”J-jos sopii, mä istun täällä.” Hiirityttö hymyili varovaisesti.
”Ihan miten haluat, Ma Belle. Paina tuota nappia, jos haluat huikata mulle jotain.” Ray näytti seinässä olevaa painiketta, jolla sai yhteyden ohjaamoon. ”Kun turvavyön merkkivalo sammuu, voit käydä vessassa tai hakea juotavaa ja naposteltavaa, mutta aina kun istut paikallasi, pidä vyö kiinni.”
Mies siirtyi lentäjän paikalle ja asetti isot kuulokkeet päähänsä. Viittä minuuttia myöhemmin kone aloitti rullauksen kohti kiitorataa.
Tanya näki Anetten palaavan autonsa luo. Nainen vilkutti hymyillen ja hiirityttö vastasi vilkutukseen, vaikkei ollut varma erottiko Anette häntä lentokoneen ikkunan läpi.
Juuri ennen kiitorataa kone pysähtyi.
Sisäradio päästi pienen kohahduksen. kun Ray avasi yhteyden.
”Ootetaan yhden koneen laskeutuminen, sitte saadaan nousulupa. Kaikki hyvin siellä?” Mies varmisti.
”On, on.” Hiirityttö vastasi seinäradioon hermostuneesti hymyillen.
Kun isompi matkustajakone oli laskeutunut ja rullannut pois kiitoradalta, Ray ajoi koneen valmiiksi radan päähän.
Tanya naksautti turvavyön kiinni ja puhalsi jännittyneenä ilmaa ulos keuhkoistaan, kun moottorit nostattivat kierroksia ja kone alkoi liukua eteenpäin kiihtyvää vauhtia. Ennen radan puoltaväliä lentokone nousi ilmaan ja kohosi nokka edellä kohti taivasta.
Hiirityttö katseli ikkunasta, miten maa katosi alemmas ja isommatkin rakennukset kutistuivat tulitikkuaskin kokoisiksi.
Tanya oli pelännyt, että lentäminen nostaisi mieleen ikäviä muistoja avaruusaluksesta. Hämmästyksekseen tyttö huomasi nauttivansa lennosta ja maisemien katselusta. Kun kone saavutti matkalentokorkeuden, Montanan vuoristot näyttivät melkein kuin ryppyiseltä kankaalta, jossa oli valkoisia väriläiskiä.

Santtu nousi pois Vinskin takaa ja riisui kypäränsä. Nelikko oli juuttunut melkein puoleksi tunniksi iltapäiväruuhkaan, mutta nyt he olivat vihdoinkin saapuneet Gary-Chicagon lentokentälle.
”Kai me ollaan ajoissa?” Turbo kysyi huolestuneena.
”Eiköhän. Ei näy sellaista konetta tuolla hallin vieressä, jonka kyydis Tanyan pitäis tulla.” Ihmisnainen vastasi ja vilkaisi puhelintaan. Hän ei ollut saanut uusia viestejä sen jälkeen, kun Anette oli ilmoittanut koneen lähteneen Helenan lentokentältä.
Lähestyvän lentokoneen ääni sai hiiret nostamaan katseensa. Turbo aktivoi kypäränsä zoomin.
”Oliskohan se tuo?” Kullanruskea hiirimies pohti.
Vinski vilkaisi ympärilleen ja todettuaan ettei ketään ollut lähellä, riisui kypäränsä ja ojensi sen Santulle.
Ihmisnainen painoi kypärän päähänsä ja aktivoi zoomin tähystääkseen lähestyvää konetta.
”Legacy 500.” Santtu mutisi bongattuaan koneen merkin sen kyljestä. ”Tuo on melko varmasti Rayn kone.”
Valkoturkkinen hiiri otti kypäränsä takaisin ja he ajoivat lähemmäs porttia odottamaan.
Pian sulavalinjainen kone rullasi pois kiitoradalta ja pysähtyi heistä vähän matkan päähän.
Suihkumoottorit sammutettiin ja reilua viittä minuuttia myöhemmin koneen matkustamon ovi avattiin. Ulos astui mies, jolla oli yllään siisti tumma puku ja lentäjän lakki.
Mies kääntyi ja ojensi kätensä, auttaen Tanyan laskeutumaan portaita pitkin.
Hiirityttö vilkaisi ympärilleen päästyään maatasoon ja bongasi veljensä ja Santun aidan toisella puolen. Leveä hymy levisi tytön kasvoille ja hän vilkutti nelikolle.
Ray kosketti hattunsa lippaa nyökätessään jätkille ja Santulle tervehdyksen. Mies avasi koneen ruuman, josta hän ojensi Tanyalle laukun ja kypärän.
Hiirityttö kiiruhti kantamuksineen portin luo ja avasi sen kahvasta sisäpuolelta. Heti päästyään toiselle puolen, Tanya päätyi kullanruskean hiirimiehen halaukseen.
”Sä se saavuit luksustyyliin.” Santtu totesi hymyillen saatuaan vuorostaan hiiritytön syleilyynsä. ”Matka meni vissiin hyvin?”
”J-joo. M-maisemat o-oli ylhäältä hienot.” Tanya vastasi, ennen kuin Moto rutisti hänet itseään vasten.
Ray käveli portin luo.
”Kiitos ihastuttavasta matkaseurasta, Ma Belle. Mä jatkan tästä lepäämään pariksi tunniksi ja otan sitten polttariporukan lennolle New Yorkiin.” Mies hymyili hiiritytölle. ”Anette kertoi, että paluukyytisi on järjestyksessä, joten mä toivotan hyvää lomaviikkoa.”
”K-kiitos kyydistä.” Tanya vastasi. ”J-ja jaksamista s-sen polttariporukan kanssa.”
”Sitä mä todellakin tarvitsen.” Ray naurahti ja lähti kävelemään kohti lentokentän taukotiloja.
Moto kiinnitti Tanyan laukun taakseen sillä aikaa, kun hiirityttö painoi kypärän päähänsä ja nousi Turbon kyytiin.
”Mistä Anette tuon tyypin tuntee?” Vinski ihmetteli ääneen.
”En oo kysynyt, mut ny oli kiva, kun Tanyalle löyty kyyti noin helposti.” Santtu vastasi. ”Huomattavasti nopeempi vaihtoehto kuin autolla ajaen.”
Ihmisnainen naputteli nopeasti Anettelle viestin, että Tanya oli saapunut perille ja sujautti sitten puhelimen farkkujensa taskuun.
”Onks nälkä? Meillä nimittäin olis.” Turbo virnisti taustapeilin kautta siskolleen.
”M-miks en o-oo yllättynyt..” Hiirityttö huokaisi ja muut tyrskivät naurusta. ”O-okei on mulla! E-ei taida o-olla p-paljoa vaihtoehtoja r-ruoan suhteen?”
”Mikä mahtoi vihjata moiseen?” Moto hämmästeli heidän lähtiessään ajamaan kohti kaupunkia.
”Sisko on oppinu lukeen ajatuksia.” Vinski irvisti muka pelokkaana.
”Te vaan ootte liian tapoihinne kangistuneita.” Santtu totesi ja virnisti Tanyalle, hiiritytön tirskuessa.

Hiiret ajoivat parkkiin Antin ravintolan eteen.
”T-tätäkö mun koko viikko t-tulee olemaan..” Tanya huokaisi.
”Enemmän tai vähemmän.” Santtu hymyili osaa-ottavasti ja veti hiiritytön kainaloonsa. ”Nou hätä, mulla on varasuunnitelma. Ku me ollaan kaksistaan, voidaan syödä ihan mitä halutaan. Kunhan et mihinkään viiden tähden huippuravintolaan halua mennä.”
”E-ehkä m-mä voin a-alentaa standardejani just s-sen verran.” Tanya vastasi hymyyn.
Antti tuli keittiöstä salin puolelle, tervehtien hiiriä ja Santtua tuttavallisesti. Vanhan miehen hymy leveni entisestään hänen tunnistaessaan Tanyan.
”Pikku Lady! Pitkästä aikaa!” Antti huikkasi. ”Sinä se vain kasvat ja kaunistut siellä jylhien maisemien keskellä!”
Tanya punastui hämillään, mutta vastasi sitten miehen tervehdykseen yhtä lämpimästi.
Syömisen lomassa Santtu näytti Tanyalle kaupungin turistikartasta mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja kauppoja, jotka saattaisivat kiinnostaa hiirityttöä.
”Ette voi olla tosissanne!” Vinski parahti tuskaisena, kun naiset pohtivat vakavissaan Museo Campuksella vierailua.
”Ei me teitä olla ottamas mukaan!” Punahiuksinen ihmisnainen tokaisi. ”Mun rahat ei riitä millään niiden tuhojen korjaamiseen, joita te kolme aiheuttaisitte siellä!”
Tanya yritti peittää nauruaan yskällä, heikoin tuloksin.
”Ei me ny niin tuhoisia olla tärkeille jutuille.” Moto virnuili.
”Aijaha.. Teidän tärkeet jutut-listalta puuttuu vaan kulttuurillisesti ja historiallisesti arvokkaat kohteet.” Santtu tuhahti hymyillen.
”Auts, toi sattu ja syvälle!” Valkoturkkinen hiiri oli pitelevinään sydänalaansa, Moton ja Turbon nauraa hekottaessa.
”P-pitäiskö j-jättää sit t-tuo paikka väliin..?” Tanya kysyi epävarmana.
”Jos sä haluat museoon, niin mehän mennään sinne. Nyt on sun lomaviikko, sä sanot viimesen sanan.” Santtu kallisti hymyillen päätään.
”Ja me yritetään myös keksii sellasta tekemistä, mitä voidaan tehdä porukalla, ku teillä tulee kulttuurit ja museot ja muut korvistakin pihalle.” Moto nojautui eteenpäin, että Tanya näki hänet heidän välissään istuvan Turbon ohi.
”Kunhan ette pistä meitä syömään mitää outoa..” Vinski purnasi.
”M-mikä teillä o-on uusia makuelämyksiä vastaan?” Hiirityttö kysyi kulmat kurtussa.
”No tuota..” Nauru nyki Turbon suupieliä ylöspäin. ”Sanotaanko vaikka, että kaikki ruoat ei sovi Vinskille.. Ei ees kypsennettynä.”
”VEIKKA! Sä lupasit olla hiljaa niistä sienistä!” Valkoinen hiiri parahti.
”Mistä sienistä?!” Tanya henkäisi muiden revetessä kovaan nauruun.
”Mä kerron sulle illalla.” Santtu lupasi hiiritytölle kuiskaten saatuaan kikatuksensa vähän laantumaan.

Seuraavana aamupäivänä Tanya ja Santtu lähtivät kahteen naiseen Museo Campukselle. Koska moottoripyöräkypärä ilman prätkää olisi aiheuttanut liikaa ihmettelyä muissa ihmisissä, hiirityttö kietoi päähänsä huivin, joka peitti korvat ja antennit.
Ensimmäinen pysähdys heillä oli Shedd Aquariumissa.
”Hitsi.. K-kyl mä tiesin, e-et Maan ve-vesistöissä o-on elämää, mut..” Tyttö katseli silmät suurina kaloja.
”Ei hätää, näitä isompia tapauksia ei onneks oo Silver Moonin lähijoessa. Tai Michigan-järvessä.” Ihmisnainen nauroi. ”Moto joskus kertoi, että täkäläiset kalat on vaarattomia Marsin vastaaviin verrattuna. En sitte kysyny tarkemmin, mitä hän sillä tarkoitti.”
”E-ehkä parempi niin.” Tanya kikatti.
Seuraavalle seinälle siirtyessä hiiritytön ilme oli muuttunut vakavammaksi.
”Hei, mikä hätänä?” Santtu kietoi kätensä nuoremman harteille.
”M-mä en muista.. K-kodista yhtään mitään e-eläimiä t-tai sellaisia. J-ja muistikuvat M-marsista on muutenkin vähäiset.” Hiirityttö vastasi vaisulla äänellä.
”Etkö sä oo pyytäny Turboa kertoon tai näyttään muistoja Marsista?” Punahiuksinen mekaanikko rypisti hieman kulmiaan.
”E-ei oo t-tullu puheeks a-aiemmin. E-enkä mä tiedä, o-onko hänellä valokuviakaan e-eläimistä tai l-luonnosta.” Tanya pyyhkäisi äkkiä silmäkulmistaan karanneet kyyneleet kämmenselkäänsä.
Santtu tiukensi halaustaan ja mietti hetken, kannattaisiko heidän mennä planetaarioon ollenkaan. Jos jo Maan vesistön eläimet ja kalat muistuttivat näin voimakkaasti tyttöä puuttuvista muistoista, miten pahasti vyön alle iskisivät Maan lähettämien satelliittien kuvat Marsista.
Naiset kiersivät akvaarion loppuun ja menivät sitten planetaarion viereisen järven rantaan istumaan.
Tanya höllensi vähän päänsä suojana ollutta huivia ja hengitti hetken syvään silmät kiinni.
”S-sori..” Hiirityttö mutisi tuskin kuuluvasti.
”Hei, sulla ei oo todellakaan mitään anteekspyydettävää!” Ihmisnainen vakuutti. ”Pikemminkin mun tekis mieli vetää sen kolmikon hännät umpisolmuille, ku eivät oo sulle näyttäneet mitään kuvia tai muistoja Marsista.”
Tanyan suusta pääsi tukahtunut naurahdus hänen kuvitellessaan, miten Santtu toteuttaisi uhkauksensa.
”E-ehkä he v-vaan aattelivat, e-että ne k-kuvat pahentais m-mun oloa.” Hiirityttö ajatteli ääneen hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Miltä tuntuu? Haluutko mennä Planetaarioon vai tehdäänkö jotain muuta?” Ihmisnainen kysyi, kun tyttö oli selvästi rauhoittunut.
Tanya mietti muutaman minuutin järvelle katsellen.
”M-mennään. M-mä pidän ve-veljille kunnon k-kyselytunnin illalla.” Hiirityttö virnisti Santulle.
”Varautukoot pitkään istuntoon.” Mekaanikko vastasi virneeseen.
Hetken kiertelyn jälkeen naiset astuivat huoneeseen, jossa oli kuvia jokaisesta Aurinkokunnan planeetasta ja esittelyt niistä. He kiersivät ison kiinalaisryhmän jäljessä koko esittelyn ja palasivat sitten Marsista kertovan kollaasin luo.
”Sateliitti kyl mun silmään vääristää värejä..” Mekaanikko totesi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Mi-miten sä sen ti-tiedät? O-ootko sä käyny..?” Tanya käänsi katseensa ihmisnaiseen.
”Kerran. Hyvin lyhyellä visiitillä, mikä ei todellakaan menny putkeen.” Santtu vastasi vilkaistuaan, ettei liian lähellä ollut ketään, jota kiinnostaisi heidän keskustelunsa. ”Mä voin kertoo tarkemmin, ku mennään syömään.”
Hiirityttö nyökkäsi ymmärtäväisesti ja keskittyi taas kuviin.
Naiset kävivät vielä muut planeetat hitaammin läpi ja ulos päästyään kummankin piti suojata silmiään kirkkaalta auringolta.
”Ehkä se oli ihan hyvä, ettei jätkät tulleet mukaan.” Santtu naurahti niskojaan venytellen. ”Mä saan muutenkin viikoittain kuulla kuittailuja siitä, et meidän teknologia ja tiedot ovat ihan lapsellista Marsilaisiin verrattuna.”
”T-te tuutte perässä. O-omassa tahdissa.” Tanya vakuutti hymyillen.

Museokierroksen jälkeen naiset kävelivät vähän matkaa kaupunkiin päin.
Santtu johdatti Tanyan italialaiseen ravintolaan. Tarjoilija ohjasi heidät pöytään ja palasi pian tilattujen juomien kanssa.
”Mitä meinaat ottaa?” Ihmisnainen kysyi, kun tarjoilija poistui hetkeksi.
”Pasta-ruokia tulee s-syötyä tilalla tosi paljon, et ehkä mä k-kokeilen pizzaa.” Tanya vastasi hetken empimisen jälkeen. ”Suurin osa t-täytteistä on sellasia, mitä o-oon jo maistanut.”
”Vaikee uskoa, et sä oot samasta paikasta kotoisin ku jätkät. Niitä ei todellakaan saa helpolla syömään uusia ruokia!” Santtu virnisti.
”Mut.. E-en mä oo n-nähny, e-että he nirsoilis tilalla..?” Hiirityttö katseli seuralaistaan kulmat kurtussa.
”Ei oo hodaripaikkaa tarpeeks lähellä. Plus se olis epäkohteliasta myös sua kohtaan, ku säkin kokkaat.” Mekaanikko selitti. ”Hmm, mä taidan ottaa ravioleja. En ees muista koska oon viimeks syöny niitä.”
Ruokailun jälkeen Santtu sai tekstiviestin paketista, jonka saisi noutaa postin hallusta.
”Haluutko tulla mun mukaan? Ruuhka-aika alkaa pian, joten paketin saamisessa voi mennä hetki.” Ihmisnainen kysyi.
”E-ehkä mä jään o-oottaan sun luo. V-veljet on t-tulossa pian, eikö?” Tanya vastasi.
”Jep. Anteeks, saataisko lasku?” Santtu vinkkasi ohi kävelevälle tarjoilijalle.

Tanyan ja Santun lähdettyä viereisessä pöydässä istunut nainen laski näkösuojana pitelemänsä ruokalistan hitaasti alas ja vilkaisi poistuneen kaksikon perään.
Ihmisnaisella oli mustat hiukset tiukalla ponihännällä, vaatetuksena viininpunainen urheilutoppi ja tiukat, harmaat trikoot. Jalassa oli kevyet tennarit. Hän näytti siltä, että oli juuri tullut tai menossa kuntosalille.
Naisen puhelin alkoi soida ja hän vastasi siihen.
”Glea.”
Nainen nojasi taaksepäin tuolissaan kuunnellessaan soittajan asiaa.
”Ei, en oo vielä siellä. Tuli vähän muuta. Ehditkö kuunnella?”
Soittajan ääni kohosi ensin kiukustuneena, mutta vaimeni sitten.
”Mä taisin just törmätä yhteen marsilaishiireen. Ei kyl ollu sellanen lihaskimppu machoilija mistä kerroit, pomo. Teini-ikänen tyttö. Kulkee punahiuksisen naisen mukana.” Nainen selosti lyhyin lausein. ”Ulkonäkö? Istu muhun selin, joten en oo täysin varma Näin vähän hiuksia huivin reunan alta ja ne oli punaiset. Häntä oli hyvin vaalean kullanruskea.”
Nainen nousi seisomaan heitettyään setelirahan pöytään ja nappasi viereisellä tuolilla olleen treenikassin mukaansa.
”Hoituu, mä seuraan.”

Santun ajettua korjaamon pihaan hän ojensi Tanyalle avaimen.
”Älä avaa ovea kenellekään. Mulla ja Turbolla on avaimet ja kaukosäätimet, eli mä ja jätkät päästään ihan ilman apua sisälle. Jos tulijat meinaa tulla ovesta läpi, tallin perällä olevalla isolla radiolla saa jätkiin heti yhteyden. Mä tuun takas niin pian, ku pääsen.” Ihmisnainen muistutti.
Hiirityttö nyökkäsi ymmärtäväisesti ja nousi autosta. Koska hän ei nähnyt lähellä ketään, tyttö uskalsi riisua huivin pois painamasta korviaan kasaan.
Sisälle päästyään Tanya tunsi rentoutuvansa ja hän huokaisi helpotuksesta. Tämän talon seinien sisällä hiirityttö tunsi olevansa ihan yhtä turvassa kuin Silver Moonissa.

Glea kyykistyi muka sitomaan kengännauhojaan vähän matkan päähän korjaamosta. Nainen oli seurannut Santun autoa vuokraskootterilla, jonka hän oli jättänyt nurkan taakse näkymättömiin.
Puhelin surahti taskussa saapuvan puhelun merkiksi. Glea painoi korvassaan olevan hands-freen nappia avatakseen linjan.
”Tyttö jäi pois kyydistä. Näin ulkonäön nyt kokonaan. Vaaleankeltainen turkki, punaiset hiukset ja vihreet silmät. Ei mitään väriläiskiä kasvoissa tai käsissä. Tää mesta näyttää joltain korjaamolta. Nimi on Last Change. Seurassa ollut nainen lähti autolla pois paikalta.” Nainen selosti ja suoristautui sitten katselemaan ympärilleen. ”Täs lähettyvillä ei oo ketään just nyt. Voitte tulla.”
Iso katumaasturi rullasi hitaalla vaihteella esiin korttelin päässä. Glea hölkkäsi auton luo, avasi apukuskin oven ja työnsi laukkunsa jalkatilaan, ennen kuin siirtyi auton takaoven kohdalle.
Ikkuna avautui ja tukeva, vaaleahiuksinen nainen nojautui lähemmäs.
”Kiitti Glea. Mä otin selvää hiiritytöstä. Hänestä on tehty kadonneen omaisuuden ilmoitus rakkaan ystäväni Madame Punaevän toimesta.” Tukeva nainen hymyili häijysti.
”Mitä haluat tehdä, neiti Roima?” Glea yritti hillitä yskähdyksensä, jonka autossa istuvan naisen ominaishaju nosti hänen kurkkuunsa.
”Hae hänet Rijan kanssa. Pitäähän varastettu omaisuus palauttaa sille, jolle se laillisesti kuuluu.” Roima Parmesan nauraa käkätti.
Auton kuljettajan ovi avautui ja tummaihoinen lihaksikas nainen, jolla oli lyhyet, kiharat hiukset, nousi hieman niskojaan hieroen seisomaan ajoneuvon viereen.
Naiset kävelivät korjaamon pienen oven luo ja Glea kurkisti ikkunasta sisälle.
Punahiuksinen hiirityttö järjesteli työkaluja työtason ääressä.
Rija koputti oveen.
Tanya nosti säpsähtäen katseensa ja vilkaisi kelloa. Santtu ei taatusti ollut vielä ehtinyt postillekaan. Hiirityttö mietti olivatko veljet oven takana, mutta tajusi sitten jotain tärkeää. Hän ei ollut kuullut moottoripyörien lähestyvän taloa.
”Anteeks, että vaivataan. Meidän auto sammui tuohon risteykseen ja aateltiin, et täältä vois saada jeesiä. Voidaan kyl maksaa ylimääräistä, jos auto vaan on korjattavissa!” Rija lasketteli valheen sujuvasti.
”O-olen pahoillani. K-korjaamon o-omistaja o-on asioilla. J-jos ootatte hetken, e-että hän palaa?” Tanya ehdotti.
”Juu ei mitään ongelmaa. Voisinks mä käydä äkkiä vessassa? Pliiis?” Rija sai ääneensä tuskaisen sävyn. ”Lounastacot alko potkia..”
Tanya empi. Nainen vaikutti oven läpi viattomalta, mutta..
”O-oon pahoillani. M-mulla ei oo l-lupaa päästää k-ketää sisälle.” Hiirityttö henkäisi perääntyessään kauemmas ovelta.
”Mä oon pahoillani myös.”
Ovi potkaistiin sisään.
Tanya juoksi kohti radiota, mutta mustahiuksinen nainen harppasi perään ja tarrasi hiirityttöä ranteesta tiukalla otteella.
”Sä tuut meidän mukaan!”
”EI!” Tanya huusi yrittäessään rimpuilla irti.
Hiirityttö onnistui vetämään kätensä vapaaksi ja väisti pyörähdyksellä häntä tavoittelevan muskelinaisen. Onni ei kuitenkaan riittänyt pidemmälle, Tanya törmäsi juostessaan korjaamon nosturin tukipilariin ja kaatui.
Glea heittäytyi tytön päälle, pitäen häntä aloillaan.
”Rija, tainnuta!”
Tummaihoinen nainen kaivoi takkinsa taskusta paksun kangasliinan ja muovipullon. Nainen kaatoi pullosta nestettä liinaan ja painoi sen hiiritytön kuonon ja suun eteen.
Tanya rimpuili naisten otteessa vielä hetken, mutta sitten kankaasta lähtevät huurut tekivät tehtävänsä ja hän menetti tajuntansa.
Glea nousi hitaasti istuvampaan asentoon, ollen valmiina painamaan tytön uudestaan lattiaan. Jos hän bluffasi ja yrittäisi karkuun heti kun naiset irrottaisivat otteensa.
”Tais simahtaa.” Rija huokaisi ja sujautti kangasmytyn taskussaan olevaan pieneen muovipussiin. ”Otetaan paketti mukaan ja lähdetään ennen kuin se machoilija-trio tulee tänne.”
Glea nyökkäsi ja otti tajuttoman hiiritytön kantoonsa.
Kun naiset palasivat auton luo, takaluukku avautui merkiksi siitä, että Tanya piti laittaa sinne.
Rija sitoi hiiritytön ranteet köydellä selän taakse ja Glea laittoi kangaspussin tytön päähän.
Kun he olivat valmiit, Rija paukautti takaluukun kiinni ja loikkasi kuskin paikalle, Glean asettautuessa takapenkille työnantajansa viereen.
”Mitäs nyt?”
”Palataan takaisin Clevelandiin.” Roima Parmesan vastasi laitettuaan huulipunaa maskinsa paksuihin huuliin.
Rija nyökkäsi, käynnisti auton ja käänsi sen takaisin tulosuuntaan.

Jaska oli törmätä STOP-merkin takaa tulevaan mustaan katumaasturiin, mutta viime hetkellä partaleukainen motoristi ehti väistää autoa ajamalla tyhjälle jalkakäytävälle.
”Joo olkaa hyvät vaan!” Mies murahti kimpaantuneena auton jatkaessa pysähtymättä matkaansa.
Jaska ei edes tiennyt, miksi hän katsoi auton rekisterikilpeä, mutta nähtyään tutun näköisen logon ja kilven osoittavan Ohioon, mies pyöräytti prätkänsä ympäri ja lähti perään.
Saatuaan maasturin kiinni seuraavissa valoissa hän ampui huomaamatta pienen kuuntelulaitteen lähettimen auton puskuriin ja viritti prätkänsä radion kuuntelemaan taajuutta.
”Hei kultaseni! Pitkästä aikaa!” Kuului imelä naisen ääni.
Särisevästä vastauksesta päätellen nainen puhui puhelimessa jonkun kanssa.
”Roima Parmesan. No kuinkas sattuikaan..” Jaska jupisi ärtyneenä tunnistaessaan plutolaisen.
Mies mietti hetken, oliko hänen järkeä seurata autoa. Vinski varmasti kettuilisi hänelle loppuelämänsä exän stalkkeroinnista. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja hän jatkoi puhelun kuuntelua.
”Voi ei mitään ihmeellistä. Kävin vähän shoppailureissulla Chicagossa ja.. Sanotaanko vaikka, että haaviin tarttui jotain hyvin mielenkiintoista. Hänen kaltaistaan ei bordellissasi olekaan työskennellyt hetkeen.. Kuulin, että tämä omaisuus on karannut sinulta aiemmin ja ajattelin tehdä ystävänpalveluksen hankkimalla hänet takaisin.” Roima jatkoi puhettaan.
”Bordelli..? Hänen kaltaistaan..?” Jaska toisti sanat hämillään ääneen.
Miehestä tuntui kuin kylmää vettä olisi heitetty hänen selkäänsä.
”Ei hätää, alaiseni tainnuttivat tytön. Hän ei herää vielä pitkään aikaan. Saatamme jopa ehtiä takaisin Clevelandiin ennen kuin niin käy.” Roima Parmesan hykerteli. ”Onko sinulla kiireitä? Ehtisitkö tulla illalliselle joku päivä? Ai tänään? Voi, onnistuu kyllä!”
”Hemmetin barrakuda! Sähän et Santtua mihinkään vie!” Jaska murahti.
Moottoritielle käännyttyään mies jättäytyi parin auton päähän Roiman autosta ja yritti tavoittaa Turboa radiopuhelimellaan.
Kahden linjan yhtäaikainen auki pitäminen kuitenkin häiritsi yhteyttä liikaa ja vastauksena oli pelkkää kohinaa.

Santtu pysäytti autonsa keittiön oven eteen. Avattuaan oven ihmisnainen laski paketin lähimmälle tasolle.
”Tanya, mä tulin!” Ihmisnainen huikkasi korjaamolle päin. ”Otatko limsaa? Mul ainaki on hirvee jano.”
Santtu pysähtyi, kun vastausta ei kuulunut.
”Tanya?” Hitaasti ihmisnainen käveli keittiön ja korjaamon erottavalle ovelle, napaten samalla pöydällä olevan ison jakoavaimen käteensä.
Santtu veti syvään henkeä, ennen kuin astui sisään. Auki repsottava korjaamon pikkuovi ja hujan hajan kaatuneet työkalut saivat hänet jähmettymään
”Ei.. Eieieiei!” Ihmisnainen parahti. ”Se saamarin säynävä teki viimesen temppunsa! Mä listin sen mateen omin käsin!”
Ennen kuin Santtu ehti juosta prätkälleen ja lähteä toteuttamaan uhkaustaan, jätkät ajoivat korjaamon pihaan.
”Moi kaunottaret! Me tultiin!” Vinskin ääni kailotti. ”Kai te ootte valmiina tekeen jotain oikeesti hauskaa?!”
”Sori vaan, se saa ny oottaa!” Santtu tokaisi vihaisesti laskiessaan jako-avaimen alas lyömiskorkeudelta, kun jätkät tulivat sisälle.
”O-ou.. Oliks sisko saanu sittenkin liikaa vaikutteita meiltä ja hajotti jotain?” Moto kysyi huolissaan.
”Nou hätä, me kyl korvataan!” Turbo vakuutti äkkiä.”Ei tarvi listii Tanyaa.”
”Mä kyl harkitsin ihan jonkun muun suomustamista!” Santtu puuskahti. ”Tanya jäi oottaan tänne, ku mä poikkesin postissa. Ku tulin takas, tyttöö ei ollu missään ja..” Ihmisnainen levitteli käsiään, että jätkät tajusivat yläsaranaltaan irronneen oven ja hujan hajan olevat työkalut.
Hiirikolmikon ilmeet muuttuivat äkäisiksi.
”Leipis saa pian yllätysvieraita.” Vinski murahti lähtövalmiina.
”Miten sillä tonnikalalla riitti ees energiaa tulla tänne rettelöimää? Mehän romahdutettiin torni toissapäivänä, et siskon ei tarvis stressata!” Moton katse kiersi hänen toverinsa.
Ennen kuin Turbo ehti vastata, Santun kännykkä alkoi soida.
Ihmisnainen aikoi jättää vastaamatta, mutta nähtyään soittajan nimen, hän painoi vihreää luuria.
”Moi Jaska.”
”Tervehdys kaunotar. Onko se hiirikolmikko siinä huudeilla?” Ihmismies vastasi kireällä äänellä.
Santtu kytki kaiuttimen.
”Nyt on.”
”Mä olin tulossa kylään, mut pari korttelia enne sun korjaamoa olin jäädä mustan katumaasturin yliajamaksi. Rekisterikilven vieressä oli Roima Parmesanin logo.” Jaska selitti nopeasti. ”Mä rupesin salakuunteleen matamia seuratessani autoa. Sillä on takakontissaan joku tyttö. Luulin aluks, että se olit sinä, Santtu. Mut ku hetken kuuntelin matamin puhelua, niin paljastu et siellä onkin jotain ihan muuta.”
”Jotain muuta..” Turbon kädet puristuivat nyrkkeihin, hiirimies arvasi jo mitä Roiman auton kyydissä oli.
”Yks teikäläinen. Hiirityttö. Varmaan turha ees kysyy onko teidän tuttujanne. Maasturi ajaa kohti Clevelandia. Mä seuraan perässä parin ajoneuvon päässä, ettei Roima tai sen kuski hoksaa mua.” Ihmismies selosti sijaintiaan.
”Sisko noudattaa perinteitä, et käydään henk.koht. sanoos käsipäivää kaikille lähistön plutolaisedustajille.” Vinski tokaisi vaikuttuneena.
”Kuono kii, Vinski!” Turbo murahti.
”No joka tapauksessa..” Jaskan ääni keskeytti nelikon hurjaa vauhtia laukkaavat ajatukset. ”Kalarouva kaipais pientä kurinpalautusta. Hoidanko mä homman yksin, vai..?”
”Älä turhaan rasita itteäs. Me lähdetään sinnepäin heti.” Turbo ilmoitti. ”Pistä mun prätkään sijaintis, niin löydetään sut helpommin vieraasta kaupungista.”
”Tämä selvä. Nähdään sitte ku pääsette Clevelandiin.” Ihmismies naurahti.
Hiirimiehet juoksivat prätkilleen ja kaahasivat renkaat ja moottorit ulvoen matkaan.
Santtu näppäsi kaiuttimen pois päältä ja nosti puhelimen korvalleen.
”Oo varovainen Jaska. Sä tiedät millaisia plutolaiset voi olla.” Ihmisnainen pyysi.
”Hei, mä kyl pärjään. Me yritetään pitää sen hiiritytön visiitti Roiman luona lyhyenä. Mä soittelen, ku neiti on turvassa, okei?” Jaska lupasi.
”Okei..” Santtu sulki huokaisten puhelun.

Oli jo alkuilta Jaskan pysäyttäessä prätkänsä kadun päähän. Musta katumaasturi ajoi isosta portista sisään ja portin puolikkaat sulkeutuivat kovaan ääneen kalahtaen.
”Lohikäärmeen luola löytyi.” Mies mutisi riisuessaan kypäränsä.
Parilla napin painalluksella hän lähetti sijaintinsa Turbon pyörän hologrammikartalle.

Maasturi ajoi suoraan autotalliin.
Roima nousi autosta Glean auttamana ja naputti tekstiviestin kokille, että tämä aloittaisi illallisen valmistuksen.
”Viekää hänet vierashuoneeseen.” Plutolaisnainen määräsi osoittaen autonsa takakonttia kohden.
Glea ja Rija nostivat autosta tajuihinsa tulleen Tanyan. Hiirityttö kärsi kovasta päänsärystä nukutuksen jälkeen, eikä hän kangassäkki päässään nähnyt mitään. Peloissaan hän yritti potkia kiinnipitelijöitään ja sai yhden iskun osumaan Rijan pohkeeseen.
”Nyt lopetat tai me murretaan sulta jalat ja häntä!” Tummaihoinen nainen huudahti vihaisena.
Tanya lakkasi tekemästä vastarintaa ja käveli kiltisti naisten välissä sisäoven kautta taloon.
Vierashuoneessa Rija irrotti köydet, mutta naksautti niiden tilalle käsiraudat, joihin oli kiinnitetty pitkä ketju. Ketjun toinen pää oli sidottu ison pylvässängyn runkoon.
Roima asteli huoneeseen ja nyökkäsi merkin alaisilleen.
Karkea kangaskassi tempaistiin pois Tanyan päästä. Hiirityttö yritti suojata käsillään silmiään kirkkaalta valolta, mutta ei saanut niitä nostettua tarpeeksi ylös käsirautojen takia.
Iso ja pitkäkyntinen käsi tarttui Tanyan leukaan ja pakotti hiiritytön katsomaan ylöspäin.
”Hmm.. Hyvä, ei mustelmia kasvoissa.” Tukeva, vaaleahiuksinen nainen totesi ja virnisti häijysti. ”Tervehdys, pikkuhiiri. Olen Roima Parmesan. Clevelandin plutolaisedustaja.”
Tanya nielaisi kauhuissaan ja nyrpisti kuonoaan haistaessaan kitkerän sekoituksen mätää kalaa ja yskittävän vahvaa hajuvettä. Yhdistelmä oli viedä häneltä tajun uudemman kerran.
”Ah, tosiaan. Hajuaistisi on tarkempi kuin yhdenkään ihmistollon.” Roima totesi ja päästi irti hiiritytön leuasta huomatessaan Tanyan huojahtavan. ”Toivon, että nautit vierailustasi. Se ei nimittäin kestä kauaa. Vanha, rakas ystäväni Madame Punaevä on tulossa kohta noutamaan sinut.”
Tanyan suusta pääsi pieni parahdus ja hän yritti kaikin voimin estää kyyneliään valumasta. Tytöstä tuntui kuin jääkylmä koura olisi tarrannut kiinni hänestä. Kuvitteellinen puristus oli niin kova, ettei hiirityttö meinannut saada hengitettyä kunnolla.
Madame oli tulossa.
Hiirityttö muisti turhankin hyvin edellisen kohtaamisen kimaltava-asuisen kalarouvan kanssa. Madame oli ollut raivoissaan alaisensa karkaamisesta ja oli myös ilmaissut vihaansa muutenkin kuin sanallisesti.
Veljet olivat onneksi ehtineet silloin ajoissa väliin ja lähettäneet Madamen ja tämän aisaparin Othellon jonnekin galaksin reunamille Nuikin molekyylikuljettimella. Ilmeisesti kalakaksikko oli päässyt sieltä jostain takaisin Plutoon.
Tanya yritti olla ajattelematta turhan tarkkaan, mitä kalarouva tekisi hänelle nyt. Hän oli varma, että keksisi Madame mitä tahansa, kuolema olisi parempi vaihtoehto.

Jätkät pysähtyivät risteykseen. Edessä olevan kadun molemmin puolin näkyi isoja, aidattuja pihoja ja valtavia taloja.
”Täällä haisee raha. Plutolainen raha.” Moto murahti. ”En vaan oo varma, mistä tarkalleen ottaen löyhkä tulee.”
”Ku vaan tiedettäis mille portille mennään kolkutteleen, niin..” Vinski raksautti merkitsevästi rystysiään.
”Ässällä ei näköjään ajomatka purkanut energiaa yhtään.” Jaska tokaisi huvittuneena noustessaan seisomaan penkiltä, jolla hän oli istunut odottamassa kolmikon saapumista.
”Jooei, sitä kyl riittää, vaikka koko kylän valaisemiseen.” Harmaaturkkinen hiiri hekotti.
”Sano, että sulla on osoite tiedossa.” Turbo katsoi ihmismiestä vaativasti.
”On, on. Mut en kyl marssisi siihen lukaaliin etuoven kautta.” Jaskan prätkä rullasi miehen viereen ja hän vinkkasi hiirimiehet seuraamaan itseään. ”Mä salakuuntelin Roiman puheluita teidän tuloon asti. Rouva on saamassa jonkun bestiksensä kylään. Joku Madame-”
”Punaevä.” Turbon ilme muuttui raivostuneeksi. ”Kuinkas sattuikaan.”
”Sisko on karannut orja. Se Matami Lemu oli hänen omistajansa.” Moto selitti.
”Ja haluaa vissiin kovastikin omaisuutensa takas.” Ihmismies totesi ja jarrutti pysähdyksiin pienemmälle kujalle. ”Tän tiiliaidan takana on Madamen lukaali. Tiukasti vartioitu ja niin päin pois, mut tähän kohtaan ei osoita ykskään kamera. Mä tarkistin sen hakkeroitumalla turvajärjestelmään.”
Nelikko nousi pois prätkiensä selästä ja he kurkistivat aidan yli.
Valtava piha ja sen perukoilla oleva iso, valkoiseksi rapattu kivitalo saivat hiiret nieleskelemään hetken.
”Aika selvää, et Roima saa huomattavasti enemmän rahoitusta kuin Leipis.” Moto totesi sulateltuaan näkemäänsä hetken.
”Joo, säärenmitalla jos ei muuten lohkee.” Vinski irvisti.
Turbo skannasi katseellaan kartanon pihan ja siirtyi sitten zoomailemaan kypäränsä toiminnolla rakennuksen ikkunoihin. Hänen harmikseen yhdessäkään ikkunassa ei näkynyt edes vilahdusta Tanyasta.
Jaska sihahti varoituksen ja nelikko pudottautui alas, ennen kuin pihaa kiertävä vartijakaksikko hoksasi heidät.
Vartijoiden mentyä ohi Turbo nousi katsomaan mitä heillä olisi vastassa.
”Roima ei näköjään luota miesvoimaan näis asiois. Naisenergiallakin vissiin pärjää.” Kullanruskea hiiri totesi. ”Kaikki vartijat mitä mä näin kartanon alueella, on naisia. Mut eivät kyl mitään hentoisia keijukaisia.”
Vinski vilkaisi Motoa ja puisti hieman päätään.
”Eikö omatunto salli?” Jaska kysyi myötätuntoisesti hymyillen harmaalta jättiläiseltä.
”Äiti opetti, ettei leidejä lyödä.. Mut nyt on siskon henki kii siitä.” Moto vastasi hymähtäen, mutta kovetti sitten ilmeensä. ”Ei huolta, mä hoidan homman kyllä.”
”Me päästään liikkuun huomaamattomammin kartanon mailla, jos jätetään aluks prätkät aidan taakse odottaan. Eli jalkapatikalla mennään niin pitkälle, ku vaan pystytään.” Turbo työnsi huolensa Tanyasta taka-alalle keskittyessään tehtävänantoon.
”Ou mään!” Vinski valitti.
”Älä huoli, kyl sä patoutumias pääset purkaan. Pitää vaan-” Jaskan puhe keskeytyi kovan äänen takia.
Nelikko katseli ympärilleen ja paikallistettuaan äänen lähteeksi laskeutuvan helikopterin, he nousivat aidalle katsomaan, keitä kopterin kyydissä oli tulossa.
”Ou jee, limalohien raskassarjalainen se siinä!” Vinski hihkaisi tunnistaessaan Othellon, joka loikkasi ulos ajokista sammutettuaan roottorit.
”Ja missä tuo räkäkiiski, siellä myös Matami Läskilä.” Moto jatkoi silmä hohtaen.
Othello avasi helikopterin takaoven ja auttoi kimaltavaan iltapukuun pukeutuneen Madamen ulos.
”Hemmetti, tuo rouvaska loistaa ja välkkyy pahemmin ku joulukuusi. Ihme ettei lähellä olevat sokeudu.” Jaska hekotti.
Kartanon pääovi avautui ja Roima Parmesan käveli ulos. Kalanaiset vaihtoivat suurieleiset ja moiskahtavat poskisuukot ja pierettivät sitten kainaloitaan.
”Miten ihanaa saada sinut tänne, kultaseni! Tulehan toki sisään, etteivät eväsi kylmety tässä viimassa!” Kartanon emäntä luotsasi vieraansa sisätiloihin, Othellon harppoessa kaksikon perässä musta salkku kainalossaan.
”Aika jännä saapumistyyli tuo helikopteri.” Jaska ihmetteli ääneen.
”Paitsi ettei se oo sellainen. Avaruusalus, joka on naamioitu helikopteriksi. Helppo hämätä ihmisiä.” Turbo vastasi kääntäessään katseensa ihmismieheen. ”Mitä arvon matamit oli suunnitellu illaksi? Onks Madame lähdös kuinka pian?”
”Aikovat kuulemma illallistaa pitkän kaavan mukaan ja vaihtaa kuulumisia. Eli uskoisin, et meillä on kyl hyvin aikaa pelastaa tyttö.” Ihmismies vastasi.
”Lähdetään pareittain ja eri päistä taloa liikkeelle. Mä ja Vinski otetaan tuo vastakkainen reuna. Moto ja Jaska, alottakaa te tästä päästä. Yritetään olla sen verran liukkaita liikkeissämme, ettei heti aiheuteta hälytystä. Selvitetään Tanyan sijainti ensin.” Turbo selosti suunnitelman.

Tanya tunsi sydämensä hyppäävän melkein kurkkuun, kun hulppean huoneen ovet avautuivat. Hän oli sillä hetkellä selin oveen, mutta haistoi katsomattakin, kuka tulija oli. Madamen jätevettä muistuttavasta ominaishajusta ei voinut erehtyä.
Korot kopisivat parketilla ja vähän vaimeammin pehmeällä matolla askelten lähestyessä sänkyä.
”Ylös.”
Roima antoi Glealle merkin ja lihaksikas nainen tarttui hiiritytön ranteissa olevaan ketjuun, kiskaisten Tanyan seisomaan.
Madame mietti hetken, kaivoi käsilaukustaan terävän veitsen ja ojensi sen Glealle.
”Pois nuo kamalat rääsyt!” Plutolaisnainen kiljaisi korvia vihlovasti. ”Haluan tarkistaa omaisuuteni. Nyt!”
Tanya kohtasi ihmisnaisen katseen. Tämä näytti melkein anteeksipyytävältä, ennen kuin repi veitsellä Tanyan vaatteet auki ja riisui sitten riekaleet pois hiiritytön päältä. Lopuksi Glea irrotti käsiraudat hiiritytön ranteista.
Tanya yritti peitellä itseään, mutta Madame löi hiiritytön kädet pois edestä. Ne jäivät vapisten riippumaan vartalon sivuille.
Madame tarkasteli Tanyaa joka puolelta, jonka jälkeen maiskautti paheksuvasti suutaan.
”Yh, hän alkaa muuttua naiseksi. En olisi halunnut sen tapahtuvan ihan vielä. Tietyt asiakkaat pitävät enemmän lapsenomaisesta kehosta..” Kalanaisen äänessä kuului ärtymys.
”Voithan aina muokata hänen kehonsa sellaiseksi kuin tahdot.” Roima ehdotti ovelta.
”Se kyllä olisi vaihtoehto, mutta siihenkin palaa rahaa.. Ja tohtori Suomu ei ole halpa. Sanan missään merkityksessä.” Madamen ilme kiristyi, kun hän näki Tanyan palmikossa olevan hiusdonitsin.
Hiirityttö kiljahti säikähdyksestä kun pitkät, vaaleanpunaiset kynnet tarttuivat yllättäen hänen hiuksiinsa ja repäisivät kuminauhallisen kangasrullan irti.
”Hiljaa, tyttö!” Käsi osui kipeästi läiskähtäen Tanyan poskelle ja hiirityttö vaikeni henkeään haukkoen.
”Aiotko viedä hänet noin Plutoon asti?” Roima kysyi tylsistyneellä äänellä.
”En toki, otin hänelle sopivan asun ja muut varusteet. Voinko jättää hänen laittamisensa alaistesi huoleksi?” Madame katsoi ystävätärtään kysyvästi.
”Stylistini hoitaa kaiken. Hän on täysin valmis, kun olemme syöneet.” Kartanon emännän suupielet kohosivat hymyyn. ”Tulehan kultaseni. Haluan kuulla viimeisimmät juorut!”
Madame käveli ovelle ja käsikynkkää kalarouvat poistuivat vierashuoneesta.
Glea katsoi kädessään olevaa veistä ihaillen ja pyöritteli sitä hieman sormissaan. Veitsen kahvassa oli kultakirjailuja ja terän yläosassa jalokivi-upotukset. Hän oli saanut hienon lahjan rouvan ystävättäreltä.
”Hae Andrea tänne. Saa ruveta töihin.” Ihmisnainen sanoi oviaukossa seisovalle vartijalle.
Tanya valui polvilleen lattialle ja hamusi vaateriekaleita käsiinsä. Hiirityttö painoi kangasmytyn rintaansa vasten vaimeasti nyyhkyttäen.
”I-isoveli.. A-auta.. M-mä.. K-kuolen..” Tanya sopersi nyyhkytysten välistä.
Hän tiesi sen olevan turhaa. Eivät veljet voineet tietää missä hän oli. Todennäköisesti he etsisivät häntä vain Leipäjuuston tornitalosta ja Chicagosta.
Tanya sulki silmänsä.
Hän antaisi mitä vain, jotta tämä olisi pahaa unta. Hän heräisi Santun olkkarin sohvalta, kun ihmisnainen tulisi takaisin postista. He lähtisivät ajelulle ja syömään. Hän istuisi Turbon kyydissä. Illalla he katsoisivat telkkarista jotain. Ei niin väliä mitä. Tai pelaisivat porukalla lautapeliä. Hän olisi turvassa. Veljien ja Santun ympäröimänä.
Ovi avautui, askeleet lähestyivät Tanyaa ja Gleaa.
”Minä jatkan tästä, kiitos vain.” Miehen ääni tokaisi.
”Huikkaa jos tarvit jotain. Mä ootan oven toisella puolen.” Glea vastasi.
Askeleet kuuluivat kävelevän poispäin ja huoneen kaksoisovet suljettiin.
Käsi kosketti Tanyan hartiaa ja hän nosti pelästyneenä katseensa.
Stylisti oli hoikka, tatuoitu mies, jolla oli violetiksi värjätty irokeesi.
”Hei kultaseni. Miten voit?” Mies kysyi yllättävän pehmeällä ja naiselliseksikin luokiteltavalla äänellä. ”Minä olen Andrea.”
Tanya ei tiennyt mitä vastaisi, joten hän pysyi vaiti.
”Nousehan, niin puetaan sinulle vaatetta päälle. Illat ovat tähän aikaan vuodesta jo aika viileitä.” Andrea auttoi Tanyan jaloilleen ja kietoi silkkisen aamutakin hiiritytön ympärille.
Tanya oli niin hämillään miehen ystävällisyydestä, ettei edes huomannut peitellä itseään. Jokin Andreassa loi mielikuvan, ettei tytön alastomuus kiinnostanut häntä pätkääkään.
Mies istutti Tanyan tuolille ja avasi sitten suuren laukkunsa, jonka hän oli laskenut sängylle.
”Hmm.. Turkkisi takia puuterista tai kasvomeikistä ylipäätään ei ole mitään iloa sinulle. Tehdään siis vain näyttävä silmämeikki ja laitetaan hiukset. Haittaako jos lyhennän hiuksiasi vähän? Sinulla on jonkin verran kaksihaaraisia ja kuivia latvoja.” Andrea puheli ottaessaan laukusta hiusten leikkaamiseen tarkoitetut välineensä.
Tanyan katse osui saksiin. Ne olivat ihan käden ulottuvilla ja Glea oli irrottanut kahleet samalla, kun oli riisunut tytöltä vaatteiden riekaleet.
Andrea astui Tanyan eteen ja hiirityttö nosti säpsähtäen katseensa.
”Tiedän mitä ajattelet, kultaseni. En voi estää sinua, mutta tiedän kokemuksesta, että pakoyritys on tuhoontuomittu.” Mies puheli matalalla äänellä.
”O-ootko.. S-sä myös..?” Tanya änkytti.
Andrea kohautti hieman olkiaan ja hymyili vinosti.
”Virallisessa sopimuksessa lukee, että työnantaja tarjoaa koko ylöspidon. Mutta vapaapäivinäkin mukana seuraa vartija, jolla on etälamautin..” Mies naurahti kuivasti.
Hiirityttö laski katseensa ja Andrea kosketti hellästi hänen kättään.
”Laitetaan sinut nyt nätiksi. Kuvittele, että olet hienojen naisten kauneushoitolassa hemmottelukäynnillä ja minä toteutan kaikki toiveesi.” Mies hymyili.
”P-paitsi sen, että pääsisin pois tästä h-helvetistä..” Tanya huokaisi värittömällä äänellä.
”Paitsi sen. Ja siitä olen erittäin pahoillani.. Et todellakaan ansaitse sitä kohtaloa, joka sinua odottaa oven toisella puolen.” Andrea vastasi alistuneesti.

Jaska ja Moto pujahtivat sisälle taloon roskakatosten vieressä olevan oven kautta.
”Isoks ja vartioiduks kartanoks täältä löytyy yllättävän helposti avoimia ovia ja ikkunoita..” Jaska naurahti.
”Joku on pikkasen itsevarma sen suhteen, ettei tänne kukaan murtomies tuu huomaamatta. Onneks ne ei ottanu huomioon hiiriä.” Moto vastasi virneeseen.
Miehet pysähtyivät kuullessaan nurkan takaa puhetta.
”Miten pian se rouvan ystävä lähtee?” Valittava naisen ääni kysyi. ”Tää haju tarttuu hiuksiin kii!”
”Älä viitti valittaa! Rouva lupas meille sen löytöpalkkion bonuksena, jos kaikki menee hyvin ja tyttö lähtee Madamen mukaan ilman ongelmia!” Kuului tympääntynyt vastaus.
Jaska painautui seinää vasten ja kurkisti nurkan taakse. Melkein käytävän toisessa päässä seisoi kaksi aseistettua naista pariovien molemmin puolin.
”Ja sä tosissaan luotat tuohon hihhuliin, ettei se auta tyttöä karkuun?” Vaaleahiuksinen kysyi kollegaltaan ja heilautti peukaloaan ovea kohti.
”Andrea tietää mitä siitä seuraa, jos yrittää livistää. Hän ei tee sitä toiste.” Tummahiuksinen vastasi ja alkoi paremman tekemisen puutteessa puhdistaa asettaan seinään nojaten.
”Me taidettiin löytää prinsessaa vartioivat lohikäärmeet.” Jaska kuiskasi vetäydyttyään taaksepäin ja vilkaisi Motoa.
Harmaaturkkinen jättiläinen painoi kypäränsä radionappia.
”Me löydettiin Tanya. Ollaan niin lähellä siskoa, ku voidaan ilman, että vartijat hoksaa meidät.” Moto ilmoitti veljilleen.

Vinski ja Turbo vilkaisivat toisiaan. Kummankin kasvoille nousi helpottunut hymy heidän kuullessaan Moton uutiset.
Kaksikko ei ollut vielä päässyt talon toisen päädyn kautta sisälle pihan vartioinnin takia.
”Saadaanks nyt ruveta rettelöimään?” Valkoturkkinen hiirimies katsoi veljeään pää kallellaan.
”Annetaan eka isoveikalle ja Jaskalle mahdollisuus hakea Tanya ulos. Tarvitaan jokin hämäys, et mahdollisimman suuri osa vartioista tulis tänne meidän käsittelyyn..” Kullanruskea hiirimies vastasi ja pohti hetken vaihtoehtoja.
Helikopterin lähistöllä ei ollut sillä hetkellä vartijoita.
”Olis aika muikee sattuma, jos Madame olis tuonu tuliaispaukut mukanaan.. Ne vois vaikka räjähtää liian aikaisin.” Turbo väläytti ovelan hymyn.
”Kipinästä ne isotkin räjähdykset lähtee.” Vinski oli heti juonessa mukana. ”Mä käyn hakees vähän paukkuja ja sytykkeitä.”
Viritettyään räjähteet ja kranaatit laukaisuvalmiuteen kopterin sisälle hiirimiehet hiippailivat takaisin aidan varjoon.
Vinski käänsi katkaisimesta ja helikopteri tuhoutui räjähdyksen voimasta pieniksi paloiksi, jotka sinkoilivat ympäri tonttia.
Liekit ja paineaalto ylsivät Roiman taloon asti. Lähimpänä ollut kohta seinästä romahti sisäänpäin.
Hälyttimet alkoivat ulvoa vain pari sekuntia räjähdyksen jälkeen ja pihalle juoksi joukko plutolaisnaisen vartijoita.
”Ei tee tiukkaa noiden enkelien kurmottaminen?” Turbo varmisti veljeltään.
”Ei taatusti!” Vinski naurahti hiirimiesten vislatessa prätkät luokseen. ”Eka joka lyö Madamen kakkosmiestä tai akkaa itteänsä, saa tuplapisteet.”

Räjähdysten sarjan aiheuttama paineaalto heläytti vierashuoneessa asti ikkunat rikki.
Andrea veti Tanyan äkkiä kauemmas putoavan lasimurskan läheltä.
”Mitä hittoa se oli?!” Miehen ääni kohosi pelästyksen takia lähelle falsettia.
Ovet avautuivat Glean juostessa sisälle radiopuhelin kädessään.
”Tyttö on täällä.” Nainen ilmoitti radioon.
”Vie hänet Kartano kakkoseen. Vaihto on peruttu!” Roiman ääni komensi.
”Yritätkö varastaa omaisuuttani, senkin lutka?!” Madame kiljui taustalta.
”Itse sinä yritit räjäyttää minut ja taloni taivaan tuuliin, senkin-!”
Glea katkaisi yhteyden tympääntyneen näköisenä.
”Pakkaa kamas. Tuutte molemmat mun kyytiin.” Nainen komensi Andreaa ja otti aseen lonkkakotelosta käteensä.
Andrea sulki laukkunsa vetoketjun ja nykäisi Tanyan sitten mukaansa. Stylisti oli saanut hiiritytön hiukset laitettua ja puettua hänet lyhythihaiseen, säärimittaiseen mekkoon, jossa oli korkeat halkiot sivuilla. Mekko oli väriltään tumman vihreä ja siinä oli valkoisia kirjailtuja kukkia.
Glea hoputti kaksikon autotalliin johtavalle ovelle ja heilautti kulkulätkäänsä oven magneettilukossa. Naiselta pääsi ärtynyt huokaisu, kun lukko ei auennut.
”Mitä hittoa?!” Glea vilkaisi katon rajassa olevaa kameraa.
Kameran kyljessä vilkkui pieni punainen valo, eli ovenkin olisi pitänyt toimia normaalisti.
”Kiinteistöhuollosta iltaa, onks täällä jotain ongelmia?” Jaskan ääni kysyi.
Glea ei ehtinyt vastata, kun partanaamainen mies harppasi esiin oven vieressä olevan patsaan takaa ja iski hänet tajuttomaksi.
Andrea astui Tanyan eteen kädet suojelevasti levällään. Stylisti arvioi vastustajansa nopeasti ja totesi mielessään olevansa altavastaaja. Vilkaistuaan taakseen hän päätti silti yrittää suojella hiirityttöä hyökkääjältä.
Moto työnsi autotallin oven auki sisäpuolelta ja astui käytävään. Jaska oli hakkeroinut oven lukon, mutta rikkonut samalla lukitussysteemin. Harmaaturkkinen hiirimies oli mennyt oven taakse varmistamaan, ettei vartija saisi ovea auki.
”Tanya.” Harmaa jättiläinen henkäisi helpottuneena nähdessään hiiritytön.
Andrean silmät laajenivat, kun hän näki kaksimetrisen hiirimiehen ja vilkaisi sitten Tanyaa.
Hiirityttö ei nostanut katsettaan lattiasta, vaikka isokokoinen hiirimies puhutteli häntä.
”Tanya? Hei, sisko, kaikki ok?” Moto harppasi lähemmäs, työnsi Andrean pois edestä ja kumartui sen verran, että hänen ja hiiritytön kasvot olivat samalla tasolla.
Tanya nosti katseensa, mutta kasvot pysyivät lähestulkoon ilmeettöminä. Aivan kuin hän ei olisi ollut lainkaan läsnä tilanteessa.
Ulkoa kuuluvat äänet saivat miehet vilkaisemaan ulos. Roiman alaisia ajoi portista sisään isoilla maastureilla.
”Teidän pitää mennä. Nyt heti!” Stylisti komensi ja työnsi hiirityttöä selästä harmaata jättiläistä kohti. ”Viekää hänet pois, jos kerran meinaatte! Toista tilaisuutta ette välttämättä saa!”
Moto nyökkäsi ja nosti Tanyan käsivarsilleen.
”Ei hätää sisko. Me viedään sut turvaan.” Harmaaturkkinen hiiri vakuutti matalalla äänellä, ennen kuin juoksi Jaskan perässä autotallin kautta ulos.
Andrea sulki oven heidän perässään ja juoksi sitten vastakkaiseen suuntaan.

Aidan luona Jaska kiipesi ensin ylös ja Moton nostaessa Tanyan, hän otti hiiritytön vastaan. Harmaaturkkinen hiiri kiipesi aidan yli ja loikkasi toisella puolen alas, ottaen sitten Tanyan taas syliinsä.
Kun Jaskakin pääsi aidan taakse, Moto otti yhteyden veljiinsä.
”Me ollaan ulkona!” Harmaaturkkinen hiirimies ilmoitti.
”Nähdään siinä pienen puiston luona ennen hienostoalueen alkua.” Turbo vastasi. ”Meillä on täällä vielä rytmijumpat menossa!”
”Aerobikkiäkö Ässä jäi sinne vetään?” Jaska hekotti ääneen. ”Siitä pitäis melkein saada videotodistetta Santulle.”
Moto virnisti mielikuvalle, mutta vakavoitui laskettuaan katseensa Tanyaan.
Hiirityttö tuijotti hiljaisena eteensä. Ainoa asia mihin tyttö tuntui vaistomaisesti reagoivan, oli ulkoilman viileys. Tanya hieroi hieman käsivarsiaan.
”Sisko? Tehtiinkö sulle jotain?” Harmaaturkkinen hiirimies kysyi huolissaan.
”Hän taitaa olla sokissa.. Tai lamaantunut.” Jaska veikkasi sulkiessaan kypäränsä visiirin. ”Lähdetään sinne tapaamispaikalle. Toivottavasti hänen olonsa kohenee, kun päästään pois tän kauhujen kartanon luota.”

”Satuprinsessoiksi te ootte aika vahvoja..” Vinski naurahti ääneen.
Valkoturkkinen hiiri sai juuri ja juuri väistettyä häntä kohti heitetyn helikopterin osan ja aseiden laserit.
”Onpas leideillä liipasinherkkä sormi. Varokaa vaan, ettei tuu pipi!” Vinski uhosi ajaessaan lähemmäs.
Lähimpänä seissyt sotilas heitti kranaatin valkoturkkista hiirimiestä kohti, mutta tämä väisti pommin helposti. Valitettavasti yksi puutarhan patsaista ei ollut yhtä onnekas.
”Onneks se näyttää paremmalta nyt.” Vinski totesi vilkaistessaan lopputulosta taustapeilistään ja hyppäsi pois prätkänsä satulasta.
Oli aika tylsää, jos kaikki vastustajat olivat jalkapatikalla häntä vastassa.
”Jos leidit suosii kerran lähitaistelua..” Valkoturkkinen hiirimies kamppasi hännällään takaapäin kimppuun yrittävän sotilaan ja iski nyrkkinsä edestäpäin tulleen vatsaan.
”Mä sanon, et antaa tulla vaan!”
Turbo kaahasi keskemmälle pihaa. Moto ja Jaska olivat saaneet itsensä ja Tanyan muurin toiselle puolen, mutta hän halusi olla varma, että he pääsisivät huomaamatta tapaamispaikalle.
Kullanruskea hiirimies virnisti tyytyväisenä, kun maastureista purkautuvien naisten lisäksi portin vartijat juoksivat häntä kohti.
”Kutsukaa vaan koko joukko bailaamaan! Otetaan elämästä ilo irti!” Turbo naurahti ampuessaan verkon lähestyviä portinvartijoita kohti.
Verkko ja naiset paiskautuivat päin yhtä puutarhapatsasta. Naiset yrittivät kiroten päästä irti tiukasta paketista.
”Pyydän, nätimpää kielenkäyttöä.”
Varttia myöhemmin Vinski kurvasi Turbon viereen. He olivat saaneet aika hyvin niputettua tai tainnutettua Roiman vartijat.
”Olisko aika nostaa kytkintä?” Valkoturkkinen hiirimies kysäisi nojatessaan rennosti prätkän tankkiin.
Turbo vilkaisi pihaa ja hoksasi sitten käsirysyn kartanon päässä olevan autotallin edessä.
Roima oli selvästi lähdössä pois paikalta, mutta hänen autoonsa pyrki lupaa kysymättä matkustajia.
Madame ja Othello.
”Pannaan vielä matoa koukkuun parille fisulle, kuten isoveikalla on tapana sanoa.” Kullanruskea hiirimies tokaisi raksauttaessaan rystysiään.
Vinski huudatti prätkänsä moottoria.
”Mä varaan tuon ruman monnin!”
”Vaan jos ehdit ennen mua!” Turbo virnisti aktivoidessaan tsernopuikot.
Madame hakkasi nyrkeillään katumaasturin ovea ja vaati korviavihlovasti kirkuen Roimaa avaamaan oven ja päästämään hänet sisälle.
Othello taas yritti repiä apukuskin ovea auki, mutta kuskin vieressä istuva nainen sai hyvin pidettyä sen paikoillaan.
”Ei kai isoimmat ja limaisimmat meinaa lähtee ilman hyvästejä?”
Kalakaksikko hätkähti ja käänsi hitaasti katseensa hiirimiehiä ja näiden prätkiä kohti.
Roima kiekaisi lähtökäskyn ja maasturi ampaisi porttia kohti renkaat sutien.
Vinski painoi nappia ja ampui taaksepäin prätkänsä ohjuksella. Katumaasturi räjähti ja paineaalto paiskasi Roiman, kuljettajan ja apukuskin tontin reunalla olevaan ruusupuskaan.
”Tuo on vissiin sitä piikkihoitoa eli akupunktiota. Kuulemma erittäin rentouttavaa.” Valkoturkkinen hiiri totesi tyynesti vilkaistuaan taakseen ja käänsi katseensa eteenpäin.
Othello otti askeleen taaksepäin Vinskin huudattaessa prätkänsä moottoria.
Turbo mulkoili hammasta purren kimaltavaan iltapukuun kietoutunutta Madamea.
”Matamille ei vissiin viime visiitillä käyny selväks, että sisko ei oo enää hänen omaisuuttaan. Taidetaan nyt varmistaa, että se oppitunti menee kunnolla perille..” Kullanruskean hiiren ääni madaltui uhkaavaksi ja hän aktivoi prätkänsä aseet.
Madame ja Othello kääntyivät ja lähtivät juoksemaan karkuun minkä jaloistaan pääsivät. Vinski ampui verkon ja pyydysti plutolaiset siihen.
”Ai että! Kyl mä ny rikoin isoveikan ennätyksen!” Valkoturkkinen hiirimies virnuili leveästi.
”Vaan tän vuoden osalta.” Turbo korjasi hymyillen.
”Voitto ku voitto, veliseni!” Vinskin hymy pysyi voitonriemuisena. ”Mihinkäs ripustetaan? Mielellään johonkin oikein näkyvään paikkaan..”
”Käviskö tuo?” Kullanruskea hiirimies osoitti talon edessä olevaa suihkulähdettä.
”Jo vain! Huuhdotaan sillinkäryt veks!” Vinski hihkaisi veljesten tarttuessa verkkoon.
Yhteisvoimin hiirimiehet heittivät sätkivän parivaljakon suihkulähteen päälle.
”Ja sitte vielä käyntikortti..” Turbo hymyili.
Kumpikin otti käteensä kranaatin, nykäisi sokan irti ja heitti räjähteen talon ikkunoista sisään.
Räjähdykset sytyttivät talon sisätilat tuleen ja kuultuaan lähestyvien paloautojen sireenit, hiirimiehet kaahasivat auki vääntyneestä portista pois pihasta.

Turbo ja Vinski jarruttivat liukuen Jaskan, Moton ja Tanyan eteen.
”Kyl se pitää myöntää, että te hallitsette näyttävät sisääntulot. Ja poistumiset.” Ihmismies virnisti. ”Liekit näkyy tänne asti.”
”Kun pitää tehdä vaikutus, se tehdään kunnolla.” Vinski katseli muka vaatimattomana kynsiään.
”Ja kun sä teet tosissaan vaikutusta, naiset vaihtaa kadun puolta ku kävelet vastaan. Vai mitä, Ässä?” Jaska naureskeli.
Turbo loikkasi prätkänsä satulasta ja kiiruhti Tanyan luo.
Tyttö istui puiston penkillä ihmismiehen takki ympärilleen kiedottuna.
”Sisko..” Kullanruskea hiirimies kyykistyi ja rutisti Tanyan itseään vasten.
Hiirityttö hengitti syvempään parin hengenvedon verran, mutta ei vastannut halaukseen.
Turbo perääntyi hieman ja tutkaili nopeasti Tanyan katseellaan. Oikea poski oli turvoksissa, mutta muuten tyttö vaikutti olevan fyysisesti kunnossa. Henkinen puoli olikin sitten toinen juttu.
”Meidän pitää lähteä täältä.” Jaska ilmoitti kuunneltuaan hetken radionsa sieppaamaa viestiliikennettä. ”Roima kerää joukkojaan etsintäpartioksi heti, ku hänelle selviää, ettei Tanya oo siellä Kartano kakkosessa, kuten hän määräsi.”
”Tulee pitkä ajorupeama, jos meinataan ehtiä pois jaloista.” Moto hieraisi niskaansa ja vilkaisi Tanyaa. ”Jaksaako sisko sen?”
”Mä luulen, että ei. Pitää ettiä joku yösija. Olisko sopivaa paikkaa tiedossa?” Turbo käänsi katseensa pitkähiuksista miestä kohti.
”Kaupungin keskustan ulkopuolella on parikin hyvää motellia. Otetaan sellaisesta huone. Niiden pihat on aidattuja ja hyvin suojaisia. Saadaan prätkät piiloon yöksi.” Jaska vastasi.
Kullanruskea hiirimies nyökkäsi ja aktivoi prätkänsä sivuvaunun. Turbo nosti Tanyan hellästi käsivarsilleen ja laski tytön kyytiin.
”Pääset kohta nukkuun. Kaikki on nyt hyvin.” Joukon johtaja vakuutti silittäessään tytön punaisia hiuksia, ennen kuin laittoi hellästi Tanyalle kypärän päähän.

Päästyään sisälle motellihuoneeseen hiirimiehet ja Jaska huokaisivat syvään helpotuksesta. He olivat päässeet perille ilman näköhavaintoa Roiman alaisista.
”Pitäis ottaa vissiin nää kiertävät pieksäjäiset tavaksi.” Vinski hekotti. ”Mihins huomenna? Käydääks pistokeikalla Detroitissa?”
”Vinski!” Moto ja Turbo ärähtivät yhtä aikaa.
”Mitä?” Valkoturkkinen hiirimies kysyi viattomasti.
”Riittää jo, Ässä. Oli ihan riittävän pitkä päivä.” Jaska nyökäytti päätään sängyn reunalla istuvan Tanyan suuntaan.
Hiirityttö oli ravistanut miehen takin pois ympäriltään, kun hänen oli tullut kuuma, mutta muuten hän ei vieläkään reagoinut ympäristöön tai muiden puheisiin.
”Oliskohan täs lähellä mitään ruokapaikkaa?” Moto vilkaisi Jaskaa kysyvästi, kun hänen vatsansa murahti.
”Muistaakseni tuos ihan naapuris on parikin kauppaa ja joku rafla. Mä voin käydä hakees jotain.” Ihmismies tarjosi.
”Jos löydät jonku vaatekaupan, toisitko Tanyalle jotain mukavampaa päällepantavaa, mikä ei herätä huomiota?” Turbo pyysi vaimealla äänellä.
”Mä tuon.” Jaska lupasi ja otti yhden huoneen avaimista mukaansa.
Moto avasi television ja istui nojatuoliin, Vinskin valloittaessa sohvan.
Turbo kävi vetämässä verhot ikkunoiden eteen. Heidän huoneessaan oli erikseen olohuone ja makuutila, jossa oli kaksi leveää sänkyä.
Kullanruskea hiirimies istui Tanyan viereen ja otti tytön kädet käsiensä väliin. Hiiritytön sormet tuntuivat lähes jääkylmiltä.
”Tanya.. Sisko..” Turbo kutsui tyttöä hellällä äänellä yrittäessään lämmittää hänen käsiään ja vihdoin Tanya tuntui kuulevan veljensä ja nosti katseensa hiirimiehen kasvoihin. ”Kaikki on hyvin. Sä oot turvassa nyt.”
Hiiritytön silmiin nousi kyyneliä hänen alkaessaan nyyhkyttää.
Turbo tunsi Tanyan käsien alkavan tärisevän hallitsemattomasti, joten hän veti tytön tiukasti itseään vasten.
”Anna tulla vaan.. Kaikki on nyt hyvin..” Kullanruskea hiirimies toisteli liikutuksesta paksulla äänellä. ”Sä oot tässä. Mun sylissä. Kaikki on hyvin..”
Tanya kietoi vapisevat kätensä hiirimiehen ympärille.
”I-i-iso-v-veli..” Hiirityttö sopersi itkun lomasta. ”A-auta m-mua.. M-mä kuolen..!”
Turbo tiukensi halaustaan ja heijasi Tanyaa hellästi sylissään.
”Sä oot turvassa. Me löydettiin sut ajoissa. Se naikkonen ei vie sua mihinkään.” Kullanruskea hiirimies vakuutteli. ”Sä et kuole. Mä en.. Anna sun kuolla.”
Vähitellen itku vaimeni ja parin vapisevan hengenvedon jälkeen Tanya sulki silmänsä, nukahtaen hetkeksi hiirimiehen syliin.
Turbo kohotti katsettaan hieman, kun Moto käveli makuutilan läpi vessaan. Mieshiiret vaihtoivat helpottuneen hymyn, ennen kuin harmaaturkkinen hiiri sulki kylpyhuoneen oven perässään.
Kullanruskea hiirimies laski hellästi Tanyan makuulle sängylle ja nosti päiväpeiton reunan tytön päälle.
Moto tuli vessasta ja tuli hiljaisin askelin sängyn viereen.
”Siskon lomat ei tunnu ikinä menevän putkeen..” Harmaaturkkinen hiirimies totesi matalalla äänellä.
”Pidetään siis huoli, et loppuloma on alkua parempi.” Turbo vastasi silittäessään Tanyan päätä.

Jaska palasi motellille vajaata tuntia myöhemmin. Mies laski ruskean paperikassin ja juomatölkit sohvapöydälle.
”Ei ollu hodareita, mut nyt saa lämpimät patongit kelvata.” Mies ilmoitti.
”Sillä mennään mitä on.” Moto hiljensi valkean toverinsa protestin katseellaan. ”Näkyikö Roiman ”enkeleitä” ulkona?”
”Ajoivat lujaa ohi kohti päätietä. Saavat huristella kyl ihan rauhassa Chicagoon asti.” Jaska hymähti. ”Mä soitin Santulle varoituksen ja hän lupas mennä teidän mestoille yöksi, ettei herää kuokkavieraisiin.”
”Kiitti ku hoidit sen.” Turbo tuli makuutilan puolelta heidän seuraansa.
”Tässä on neidille.” Mies ojensi muovikassin Turbolle. ”Koko on arvioiden valittu, joten tuskin istuvat täydellisesti.”
”Se ei varmasti haittaa.” Kullanruskea hiiri vakuutti hymyillen.
”Miten sisko voi?” Moto kysyi huolissaan.
”Mä en oo varma, mut ehkä ruoka ja kunnon yöunet helppaa vähäsen.” Turbo vastasi rehellisesti. ”Mä käyn viemäs nää hänelle, niin pääsee vaihtamaan mukavampaa ylle.”
Kullanruskea hiirimies palasi pian tovereidensa seuraan. Kun nelikko oli saanut omat leipänsä syötyä, Tanya avasi huoneita erottavan oven.
Jaska oli ostanut tytölle vaaleanharmaan college-asun, tennissukat ja valkoisen t-paidan. Kaikki vaatteet olivat pari kokoa liian isoja, mutta onneksi hihoja ja lahkeita sai helposti käärittyä.
”Tää on sulle.” Moto ojensi Tanyalle rapisevaan kääreeseen pakatun täytetyn leivän hänen istuttuaan sohvalle.
”K-kiitos..” Hiirityttö vastasi vaisusti.
Tanya söi leipäänsä pari suullista, mutta sitten hänen ruokahalunsa tuntui katoavan.
”Siirrytään suoraan jälkkäriin.” Jaska hymyili ja ojensi isoa pirtelöä, jonka hän oli ostanut tyttöä ajatellen. ”Jos suolanen ei uppoo, kokeile makeeta.”
Turbo hymyili helpottuneena, kun hiirityttö selvästi piti pirtelöstä. Tanya joi sen nopeasti loppuun.
”Kuinkas nukkumisjärjestelyt?” Partaleukainen ihmismies kysyi.
Turbo mietti hetken leukaansa hieroen.
”Siskolle kuuluu sänky.” Moto ilmoitti mielipiteensä.
Hetken sanallisen väännön jälkeen nelikko päätti, että Moto saisi toisen sängyistä.
Turbo kävi lainaamassa respasta ylimääräisen patjan ja levitti sen Tanyalle varatun sängyn viereen. Vinski ja Jaska jäivät nukkumaan ja vartioimaan olohuoneeseen.
Moto riisui raskaimmat varusteensa ja vilkaisi Tanyaa kohti käydessään pitkäkseen. Turbo istui hiiritytön sängyn reunalla ja silitti Tanyan hiuksia siihen asti, kunnes tämä nukahti.

Tanya säpsähti hereille ja nousi nopeasti istumaan. Hiiritytöllä meni hyvän aikaa, ennen kuin hän muisti missä oli.
Nousevan auringon valo hiipi verhojen välistä huoneeseen ja osui ikkunan puoleisella sängyllä nukkuvan Moton kasvoihin. Hiirimies rypisti kulmiaan, käänsi selkänsä valolle ja kuorsaus jatkui tasaisena jyrinänä.
Tanya veti peiton sivuun päältään ja laski jalkansa lattialle.
Onneksi Turbon patja ei ollut heti sängyn vieressä, muuten hän olisi saattanut vahingossa astua nukkuvan hiirimiehen päälle.
Hiirityttö kiersi nukkujan ja sulki kylpyhuoneen oven perässään niin hiljaa kuin pystyi.
Tanya vilkaisi peilikuvaansa ja kosketti varovaisesti poskeaan.
Andrea oli saanut kivun laantumaan hetkellisesti kylmäpakkauksen avulla, mutta nyt lyöntikohtaa aristi taas.
Hiirityttö kävi nopeasti suihkussa ja palasi hiuksiaan kuivaten takaisin huoneen puolelle.
Tanya veti collegehousut ja sukat jalkaansa ja tähyili sitten olohuoneen puolella olevan seinäkellon suuntaan. Sen viisarit näyttivät vasta puolta seitsemää aamulla.
Silver Moonin aikataulussa hän olisi jo myöhässä aamutallilta, mutta täällä se taisi merkitä liian aikaista herätystä.
Hiirityttö setvi hiuksiaan sormillaan ja asetti pyyhkeen tyynynsä suojaksi, ennen kuin kävi pitkäkseen. Hän ajatteli sulkevansa silmänsä vain hetkeksi..

”Tanya.. Tanya. Aika herätä.” Turbo ravisti hiirityttöä hellästi hartiasta.
Tanya raotti silmiään ja nousi istumaan sängyn reunalle. Hän oli näköjään nukahtanut ihan kunnolla. Kello näytti nyt varttia vaille kymmentä.
”Sori, sä olisit varmaan tarvinnu unta enemmänkin.” Kullanruskea hiirimies hymyili hänelle. ”Vinski alkaa vaikuttaa siltä, et nälkäkiukku tekee tuloaan. Lähdetään syömään aamupalaa.”
”Mhh.. Joo..” Tanya seurasi Turboa ulos puettuaan collegetakin ylleen ja kiskottuaan Jaskan ostamat tennarit jalkoihinsa.
Moto, Vinski ja Jaska odottivat heitä prätkien luona.
”Huomenia.” Harmaaturkkinen hiirimies hymyili tytölle. ”Sait hyvin nukuttua?”
”J-joo.. U-uskoisin näin..” Tanya vastasi kiivettyään isoveljensä taakse istumaan.
”Mä kävin luovuttaas avaimet, eli voidaan heti syömisen jälkeen, lähtee kohti Chicagoa.” Jaska selosti Turbolle.
”Kuulostaa hyvältä. Etitään se ruokapaikka jostain tien varrelta. En usko, et meidän on järkevää palata enää kaupunkiin päin.” Kullanruskea hiirimies vastasi ja nelikko polkaisi pyöränsä käyntiin.
”Muuten, sisko. Onks sulla ajatusta mitä näille tehdään?” Vinski heilautti kädessään olevaa muovipussia. ”Täs on sun eilinen kolttu ja kengät.”
Tanya sävähti kuin sähköiskun saaneena ja käänsi äkkiä katseensa valkoisesta hiirestä poispäin.
Turbo mulkaisi Vinskiä äkäisesti. Oliko hänen pakko muistuttaa hiirityttöä edellispäivän kauhuista?
”Parempi vaan hankkiutua niistä äkkiä eroon.” Jaska totesi, ennen kuin kolmikon johtaja ehti murhata valkoturkkisen hiirimiehen katseellaan. ”Dumppaa tuohon roskikseen.”
”Jeah, mä vähän luulen, et tuo kalanlöyhkä ei lähde pesussakaan.” Moto nyökäytti päätään.
Nelikko kurvasi parijonossa motellin pihasta pois ja saavutettuaan valtatien he nostivat vauhdin reippaammaksi.
Vähitellen Tanya rentoutui. Hiirityttö höllensi otettaan kultaturkkisen hiirimiehen vyötäisillä alkaessaan katsella ohitse vilahtelevia maisemia. Tyttö tunsi mielialansa kohenevan sitä mukaa, kun he ajoivat kauemmas Clevelandista.
Aamupalan syömisen jälkeen Jaska kuunteli ajaessaan hyvän aikaa Roiman joukkojen viestiliikennettä. Mies kurtisti huolestuneena kulmiaan.
”Ongelmia luvassa?” Turbo hoksasi miehen ilmeen.
”Niin vois sanoa. Roima on määrännyt alaisensa partioimaan valtateille Toledon kaupungin jälkeen.” Jaska vastasi. ”Ja me ollaan kaupungis ihan kohta.”
Hiirimiehet vilkaisivat toisiaan huolissaan, jonka jälkeen Turbo katsahti taustapeilinsä kautta Tanyaa.
Hiiritytön kädet olivat alkaneet vapista ja hän painautui turvaa hakien hiirimiehen selkää vasten. Turbo kietoi häntänsä Tanyan vyötäisille, pitäen tyttöä sen avulla lähellään.
”Mitä tehdään?” Moto kysyi heidän ajettuaan levähdyspaikalle pysähdyksiin pohtimaan tilannetta. ”Tulee liian iso mutka, jos käännytään takas ja valitaan toinen reitti.”
”Eikä se siltikään takaa sitä, ettei törmättäis Roiman naikkosiin.” Vinski murahti ärtyneenä.
Vaikka valkoinen hiiri ei koskaan kieltäytynyt taistelun mahdollisuudesta, yksi vilkaisu Tanyan suuntaan sai hänetkin haluamaan välttää yhteenottoa. Siskon ollessa kyydissä Turbo ei pystyisi osallistumaan taisteluun täydellä teholla. Hänen ja Moton pitäisi hoidella kaikki konnat ja heidän pitäisi lisäksi puolustaa Turboa ja Tanyaa.
Turbo mietti hetken.
”Meillä on aika hyvä keino ohittaa Roiman ”tietullit.” Me voidaan lentää niistä yli. Mut ei oo ekstra-siipiä sulle.” Kultaturkkinen hiirimies katsoi Jaskaa pahoitellen.
”Hei, ne ettii neljää prätkäilijää, yksinäinen motoristi pääsee helposti ohi. Varsinkin jos..” Partaleukainen mies painoi nappia kypäränsä sivussa ja sitten prätkänsä ohjausyksikössä.
Kypärä ja prätkä vaihtoivat väriään tummansinisiksi. Mies riisui punaisen takkinsa ja sujautti sen prätkän takaboksiin, ottaen tilalle mustan, vyötärömittaisen nahkatakin.
”Aa, sulla on koko vaihtosetti mukana.” Vinski tokaisi.
”Valmiina kaikkeen. Jos vaikka tulee kutsu fiinimpään tilaisuuteen.” Jaska vastasi tyynesti. ”Siis sellaiseen, mihin sun etikettis ei riitä, jos ymmärrät..”
”No niin, neidit. Eiköhän riitä.” Turbo keskeytti kaksikon sanallisen nokkapokan, ennen kuin se alkoi ottaa lisää kierroksia. ”Me lennähdetään tästä Michigan Cityyn ja ootetaan sua siellä. Pistä viestiä, jos tulee ongelmia.”
”Varautukaa siihen oottamiseen. Mä teen varmuuden vuoks vähän pidempää lenkkiä, jos mua vaikka seurattais. Näkyillään.” Jaska veti käden lippaan ja kurvasi takaisin tielle.
Hiirimiehet ajoivat seuraavasta risteyksestä pienemmälle tielle. Kun ketään ei tullut hetkeen vastaan, he aktivoivat siivet ja nousivat ilmaan.
Vasta hetken lennettyään Turbo tajusi, että Tanya saattaisi olla peloissaan ja vilkaisi taustapeiliin.
Hiirityttö piti kyllä tiukasti kiinni hänestä, mutta katseli uteliaana alapuolella avautuvaa maisemaa.
”Kaikki ok siellä?” Kullanruskea hiirimies huikkasi tytölle.
”Joo.. Maisemat e-ei kyl o-oo niin hienot k-kuin Rayn kyydissä!” Tanya vastasi hymyillen.

Lentomatka Michigan Cityyn sujui nopeasti.
Laskeutumisen jälkeen hiiret kävivät syömässä hodarikojulla tukevan lounaan ja suuntasivat sitten Washingtonin puiston rannalle.
Rannalla oli jonkin verran muitakin nauttimassa lämpimästä syyskuun päivästä, mutta onneksi he löysivät sen verran hiljaisen kohdan, että saattoivat riisua kypäränsä.
Tanya riisui collegetakkinsa, kengät ja sukat ja kääri hieman housujen lahkeita, ennen kuin kahlasi veteen.
”Onks kylmää?” Vinski huikkasi.
”E-ei todellakaan!” Hiirityttö vakuutti leveästi hymyillen.
Turbo käveli Tanyan seuraksi vesirajan tuntumaan, Moton ja Vinskin jäädessä istumaan hiekalle.
”Oli kyl melkonen tuuri, et Jaska sattui paikalle eilen..” Harmaaturkkinen hiiri puhui ajatuksensa ääneen katsellessaan hiiritytön kahlailua vedessä.
Vinski nyökäytti päätään. Vaikka hänellä ja Jaskalla oli omat kahnauksensa, valkoturkkinen hiirimies oli nyt hemmetin kiitollinen miehen Chicagon vierailusta. Ilman Jaskan väliintuloa Tanya olisi joutunut Plutoon.
Vinskin katse osui leveästi hymyilevään Turboon. Kullanruskea hiirimies osoitti tytölle jotain kauempana ulapalla.
Menetys olisi ollut heille kaikille raskas, mutta erityisen lujaa se olisi iskenyt joukon johtajaan.
Moto ajatteli tietämättään samansuuntaisesti valkoturkkisen toverinsa kanssa. Hän ei ollut varma, olisiko Turbo toipunut Tanyan katoamisesta koskaan.
Kullanruskea hiirimies oli menettänyt biologisen perheensä hyökkäyssodan alussa ja vaikka Moto ja Vinski olivat siitä asti pysyneet aseveljensä rinnalla, eivät he täysin pystyneet korvaamaan Turbon menetystä.
Mutta jollain ihmeellisellä tavalla Tanya tuntui paikkaavan sitä haavaa kullanruskean hiirimiehen sydämessä. Ei hiirityttö tietenkään ihan täysin korvannut biologista perhettä, mutta.. Jotenkin Tanyan läsnäolo toi Turbosta esiin sitä rennompaa ja lähestyttävämpää puolta, jota hän oli harvoin näyttänyt edes heille. Nyt se puoli oli lähes aina näkyvissä, kun Tanya oli läsnä ja kullanruskean hiirimiehen näkökentässä. Tavallaan heistä oli tullut Moton mielestä oikeat sisarukset. Enää se ei ollut vain sananhelinää kaksikon välillä.
”Lexie olis oikeesti tappanu meidät..” Vinski mutisi yllättäen ääneen, saaden harmaaturkkisen hiiren nyökkäämään.
”Joo, niin todellakin olis.” Moto yhtyi toverinsa mielipiteeseen. ”Äidin raivoa ei todellakaan kantsi ali-arvioida.”
Iltapäivän tuntien aikana rannalle kerääntyi yhä enemmän porukkaa, joten hiiret päättivät suunnata jonnekin rauhallisempaan paikkaan odottamaan Jaskaa.
Hetken ajelun jälkeen he pysähtyivät Pullmanin puiston parkkipaikalle.
”Täälläki näin paljo porukkaa..” Vinski totesi katsellessaan uteliaana nuoria, jotka yrittivät erilaisia temppuja skeittipuiston rampeilla.
”Pitäiskö Jaskaan ottaa yhteys, et me lähdetään jo Chicagoa kohti?” Moto ehdotti Turbolle.
”Me luvattiin oottaa täällä.” Kullanruskea hiirimies muistutti. ”Ja lisävoima ei todellakaa oo haitaks, ku palataan isompaan kaupunkiin. Ei sitä koskaan tiedä..”
Harmaaturkkinen hiirimies seurasi Turbon katsetta hänen vilkaistessaan takanaan istuvaa Tanyaa kohti.
Se olisi siskolle turvallisempaa, että heitä olisi enemmän.
Nelikko käveli hetken matkan päähän skeittipuistosta ja istui puiden alle.
Hetken istuskelun jälkeen Moto tylsistyi ja kävi ostamassa heille jäätelöt.
Kun he saivat jätskinsä tuhottua, Vinskin selän takaa kuului tuttu ääni:
”Löydettiinpäs teidät, lopultakin!”
Nelikko säpsähti ja nosti katseensa. Heidän edessään seisoivat Jaska ja..
”Santtu!” Hiirimiehet huudahtivat, kuin yhdestä suusta.
”Moikka.” Ihmisnainen virnisti laskiessaan reppunsa maahan ja rutisti sitten jaloilleen noussutta Tanyaa pitkään.
”Miten sä tänne tiesit tulla, söpöläinen?” Vinski kysyi hiirimiestenkin noustua seisomaan.
”Jaska soitti, et te ootte täällä ja kävi hakees mut. Siks meillä vähän venähti saapuminen.” Santtu vastasi ja tarkasti sitten hiiritytön katseellaan. ”Kaikki ok?”
”O-on.” Tanya vakuutti.
Hiiritytön ääni värähti hieman Santun näkemisen aiheuttaman liikutuksen takia, mutta kyyneleet hän sai pidettyä kurissa.
”Mä toin sulle jotain.” Punahiuksinen mekaanikko nosti repun hihnasta ylös. ”Otin sun laukusta vaihtovaatetta, jos haluut vaihtaa omiin kuteisiin. Tuos vähän matkan pääs on kesäkahvila ja siellä kunnon wc-tilat.”
Tanya nyökkäsi ja seurasi sitten Santtua kesäkahvilalle. Hiiret ja Jaska kävelivät hitaammin heidän perässään ja jäivät odottamaan vähän matkan päähän puiston penkille.
”Pääsit hyvin Roiman partioista ohi?” Turbo varmisti mieheltä.
”Jep. Kyl ne vähän aikaa seuras mua, mut luovuttivat, ku käännyin Fort Wayneen päin. Ajelin sieltä sitte Lafayetten kautta Chicagoon.” Jaska hymyili rennosti.

Vaatteiden vaihdon jälkeen Tanya harjasi hiuksensa ja yritti sitoa niitä kiinni. Andrea oli kuitenkin lyhentänyt latvoja ratkaisevasti sen verran, etteivät kaikki hiukset pysyneet palmikolla vaan alkoivat hapsottaa. Pienesti huokaisten hiirityttö jätti hiuksensa auki ja tarkasteli itseään peilistä.
Santtu oli tuonut hänelle alusvaatteiden ja nilkkasukkien lisäksi shortsit, topin ja ohuen farkkutakin, johon oli kirjailtu pieniä kukkia.
”Kai mä valitsin hyvän kokonaisuuden?” Ihmisnainen varmisti tullessaan vessakopista viereisen altaan luo pesemään käsiään.
”Kyl, k-kiitos i-ihan hirveesti!” Tanya henkäisi. ”E-ei J-jaskan o-ostamis v-vaatteis mitään v-vikaa ollu, mut..”
”Mut ne ei ollu sun omia vaatteita.” Santtu nyökäytti ymmärtäväisesti hymyillen päätään kuivatessaan käsiään.
”E-ehkä siksi.. M-madame r-repi ne mun v-vaatteet..” Hiirityttö kuiskasi tuskin kuuluvasti.
”Koska ne symbolisoi sun vapautta.” Mekaanikko veti hänet kainaloonsa. ”Ja sitä se ämmä ei tunnu ymmärtävän millään, että sä et oo enää hänen omaisuuttaan.”
Tanya pyyhkäisi äkkiä kämmensyrjällään kyyneleet pois silmäkulmistaan.
Santtu nojasi poskeaan hiiritytön päälakeen ja hieroi rauhoittavasti hänen selkäänsä, kunnes tunnekuohu meni ohitse.
”Mä ymmärrän kyl jos sä haluat palata takas Montanaan. Mä voin lähteä viemään sua vaikka heti.” Mekaanikko lupasi hiljaisella äänellä.
Tanya mietti hetken ja pudisti sitten hieman päätään.
”Ei. M-mä e-en a-anna y-yhden M-madamen p-pilata mun lomaa!” Hiirityttö ilmoitti päättäväisesti.
Santtu rutisti hiirityttöä hymyillen, ennen kuin he palasivat hiirimiesten ja Jaskan seuraan.
Turbo käänsi katseensa naisiin heti, kun kuuli heidän lähestyvän. Hymy nousi hiirimiehen kasvoille.
”Jep, collegemuoti ei oo ihan sun juttus, sisko.” Turbo naurahti miesten noustessa ylös penkiltä.
”O-oliks toi tulkittavissa niin, e-et lehmityttö-look rokkaa s-sittenkin?” Hiirityttö hymyili ilkikurisesti, saaden muut hekottamaan.
”On se ainaki askel parempaan suuntaan, kuin se hirvitys mikä sun päällä oli eilen illalla.” Vinski tokaisi.
Turbo ja Moto mulkaisivat valkoista hiirtä äkäisesti, mutta heidän helpotuksekseen Tanya kuittasi Vinskin kommentin naurahduksella.
Porukka käveli hiljakseen takaisin prätkien luo.
”Lähdetäänkö takas Chicagoa kohti?” Santtu kysyi sujauttaessaan repun selkäänsä.
”Eiköhän tätä kaupunkia oo jo tullu tarpeeks nähtyä.” Moto vastasi. ”Mitenkäs reitti?”
Turbo tutkaili prätkien luona karttaa hetken aikaa.
”Mä sanoisin, et suorinta tietä vaan. Jos Roima Parmesan meinaa tulla uudestaan visiitille, saa tehdä sen omalla vastuullaan.” Turbo vilkaisi veljiään ja Santtua, saaden heiltä jokaiselta pienen nyökkäyksen.
Heidän jälkeensä kullanruskea hiirimies käänsi katseensa Tanyaan. Hänen yllätyksekseen hiirityttö vastasi hänen katseeseensa pienesti hymyillen.
”S-se on teidän kotikenttä. Mulla e-ei oo mitään pelättävää siellä. T-toisin kuin Roimalla ja M-madamella, vai mitä?” Tanya varmisti matalalla äänellä.
”Juurikin näin. Me pidetään sut täysin turvassa.” Turbo vakuutti, ennen kuin käänsi kysyvän katseensa Jaskaan.
”Hei, mitä enemmän pelaajia, sitä hauskempaa.” Partaleukainen mies naurahti. ”Luulitko tosiaan, että mä jätän leikin kesken?”
”Kunhan varmistin, että sulla riittää kunto.” Kullanruskea hiirimies vastasi virnuillen.

Last Changelle päästyään joukkio huokaisi syvään helpotuksesta.
”Kyl mä silti olisin sitä mieltä, et Tahkokin olis tarvinnu oman osansa turpasaunasta..” Vinski nurisi.
”Ei makeaa mahan täydeltä, veikka. Muuten on huono olo viimestään seuraavana aamuna.” Moto heristi sormeaan opettavaisesti hymyillen.
Turbo auttoi Tanyan pois takaansa ja tytön riisuttua kypäränsä, kosketti hellästi hänen hartiaansa.
”Me nukutaan yö täällä, tai mennään kaikki meidän mestoille yöksi. Ihan mitä te Santun kans haluatte.” Kullanruskea hiirimies lupasi vaimealla äänellä.
”J-jos mä sanon sitte, ku ollaan eka i-istuttu hetkeks alas?” Hiirityttö väläytti pienen hymyn isoveljelleen.
Väsymys painoi jo Tanyan ääntä ja silmiä, mutta ihan vielä hän ei halunnut mennä nukkumaan, kun veljet tuntuivat vain ladanneen akkujaan ajomatkan aikana. Mielessään hiirityttö päätti, että hän selvittäisi vielä joskus mikä heidän salaisuutensa oikein oli.
Tunnin mittaiseksi venyneen juomatauon jälkeen Jaska nousi ja pahoitteli, että hänen oli aika jatkaa matkaa.
”Ei pahalla, mutta New York kutsuu meikäläistä.” Partaleukainen mies hymyili. ”Ellette halua lähtee mukaan. Siellä on teknologiamessut ja paljo sellaisiakin herkkuja, jotka vois kiinnostaa teitä..”
”Ei kiitti. Ellei siellä valita tyyliin Miss Tekkistä tai jotain.” Vinski vastasi leveästi hymyillen, saaden ilkeäntuntuisen pukkauksen Santulta kylkiluiden väliin.
”Kyl me ny taidetaan jättää väliin. Mut pistä viestiä, jos siellä rupee sillinkäry leijuun.” Turbo virnisti.
”Ja Maan teknologia on aika passé meille.” Moto lisäsi.
”Aina kannatti yrittää.” Jaska kohautti olkiaan ja hymyili Tanyalle. ”Toivon mukaan törmäillään vielä. Pidä huoli ittestäs.”
”E-eiköhän.. J-jos satutaan tänne y-yhtä aikaa.” Hiirityttö vastasi hymyyn. ”Kiitti.. Ihan kaikesta. J-ja hyvää matkaa.”
Jaskan lähdettyä viisikko pohti hetken vaihtoehtoja nukkumisen suhteen. Lopulta he päätyivät siihen lopputulokseen, että jätkien oli helpompi jäädä korjaamolle alakertaan yöksi kuin järkätä Tulostaululle naisille oma nukkumissoppi näin lyhyellä varoitusajalla.
Tuntia myöhemmin Santtu tuli alakertaan suihkun jälkeen.
”Tanya nukahti just. Eli volyymit sitä mukaa.” Ihmisnainen komensi.
Turbo totteli heti ja hiljensi katseellaan Vinskin marmatuksen, ettei hän kuule mitään.
”Anteeks, KUULINKO mä oikein? Pitäiskö sun varata aika korvalääkärille?” Kullanruskeaturkkinen hiirimies kysyi katsoessaan veikkaansa lasiensa yli.
”Varaa kuule ihan keskenäs vaan!” Valkoturkkinen hiirimies heitti Turboa tyhjällä kotikaljatölkillä.
”Jätkät, eiks meidän-” Moto aloitti sovittelevasti, mutta kultaturkkisen veljen ”vastapallo” kimposi Vinskin käden kautta päin hänen naamaansa. ”Okei, toi oli tahallista!”
Santtu hieroi ohimoaan, kun sohva ja nojatuolit kaatuivat veljesten aloittaessa painimatsin.
Haukotteleva Tanya tuli alas ihmettelemään meteliä.
”M-mä jo mietin, et m-mikä maanjäristys..” Hiirityttö naurahti Santulle.
”Vain kolme macho-marsilaista veljeäs. Paras tottua.” Ihmisnainen väläytti pienen hymyn. ”Tätä meno on täällä. Silver Moonissa he sentään osoittavat vielä jonkinlaista vieraskoreutta.”
Tanya naurahti katsellessaan isoveljiensä elämöintiä. Tätä puolta kolmikosta hän oli päässyt todistamaan vain silloin, kun Turbo ja Moto olivat tulleet hakemaan Miihkalia mukaansa.
”T-tiedätkö onko tuo kuinka ty-tyypillinen Marsilainen tapa..?” Hiirityttö kysyi.
”En tiedä..” Santtu tokaisi päätään puistellen. ”Enkä halua ottaa selvää.”
Kovin tosissaan mekaanikko ei ollut, sillä hymy nyki hänen suupieliään ylöspäin.
”Noh, koska nukkumisesta ei tuu ny hetkeen mitään.. Lähdetäänkö ajelulle?” Tanya ehdotti.
Ihmisnainen virnisti ja nappasi kypäränsä.
Jätkät jähmettyivät paikoilleen kuullessaan Santun pyörän starttaavan varikon puolella ja juoksivat ovelle juuri ajoissa nähdäkseen Tanyan vilkuttavan heille hymyillen Santun takaa, kun nainen lähti ajamaan kohti keskustaa.
Hiirimiehet vilkaisivat toisiaan, juoksivat pyörilleen ja ajoivat kaasu pohjassa naisten perään.

Heh mä niin muistan sen Vinskin sieniallergia sekoilun . Tää tarina on aivan huikee. Eiköhän tää ala olla jos selvää Madamelle et Tanya on jätkien suojeluksessa eikä tanyaa viedä minnekään ilotaloon ilman kunnon käsirysyä ja kunnon nöyryytystä

Kiitos, kiva että pidit

Ole hyvä vain