Hetki Menneisyyttä (S)

Title: Hetki Menneisyyttä
Author: Minde ja Pahgiz
Genre: Action, Drama, Romance,
Pairing: Moto/OC jaaa toinen Moto/OC. Viittaukset Minni/Turbo
Rating: S
Disclaimer: Omistamme vain omat hahmomme ja tarinamme, Prätkähiiret kuuluvat laillisille omistajilleen, eikä näistä tarinoista tippiä heru.
Summary: Krista tapaa hiirten uuden ystävän Makon ja tämä joutuu toimimaan Kristan ja Moton välillä erotuomarina…
A/N:  Pahgiz: Tää on ihan ennätysajassa kokoon raavittu tarina, kiitos Minden Rehellisesti sanottuna se muija melkee pölli mun ficci-idean ja omi sen. XD Mä vielä painin ton oman edellisen tekstini kanssa, kun mun piti jo ruveta tätä jo ideoimaan hänen kanssaan eteenpäin ;D Mut tästä tuli aika kova

Krista yritti sihahtaa mahdollisimman huomaamattomasti kivusta, kun Rasvanahka oli onnistunut täräyttämään omalla ajokillaan kissanaiseen, saaden tämän törmäämään vauhdilla seinään.
”Kulkukissojen on vaarallista liikkua näillä kulmilla, muru” öljyinen äijä virnisti häijysti ja hanttapulit nauroivat makeasti hänen ympärillään. Krista oli juuri palannut kaupunkiin. Hän oli ollut matkalla kohti Santun korjaamoa, kun Rasvanahka oli huomannut hänet hanttapuleineen.
Kissanainen yritti nousta varovasti pystyyn, jalassa lienee venähdys, mutta erehdyttyään ottamaan kädellä tukea seinästä, käden kipu sai hänet parkaisemaan ja lysähtämään takaisin maahan pidellen kättä rintakehänsä päällä tuettuna. Myös kyljessä tuntui jomottavaa kipua, mutta siitä varmaan selvittäisiin mustelmalla. Kristan prätkä oli kyljellään parin hanttapulin istuessa sen päällä, estäen sen pääsyn auttamaan omistajaansa.
”Mitäs misukisun naama on noin väärinpäin? Eikö talttahampaat riennäkään apuun? Ne ei taidakaan tietää teikäläisestä? Ihan hyvä niin..” Rasvanahka myhäili omahyväisesti ja otti kotterostaan kettingin. Krista oli varma siitä, että tästä seuraisi epämiellyttävä seuramatka Leipäjuuston tiluksille. Hän puri hammasta, pidellen yhä kipeää kättään.
”Haittaako jos kuokin näille sokkotreffeille?” naisen ääni kysyi Kristan yläpuolelta.
Kissanainen vilkaisi ylöspäin, matalan rakennuksen katon reunalla istui nuori, mustahiuksinen nainen, jonka hartiaa vasten nojasi pitkä, vaalea sauva.
Hanttapulit mutisivat ja perääntyivät pari askelta, kun nainen loikkasi pehmeästi alas Kristan ja Rasvanahan väliin.
”Vai enkö mä riitä teidän tanssittajaksi? Kyl mulla sen verran on rytmi veressä” nainen naurahti ja iski sauvan kärjellä maata.
Sauvaan ilmestyi purppuran värisiä kuvioita, jotka jatkuivat myös naisen käsivarsiin. Mustiin hiuksiin ilmestyi vihreitä raitoja, kun juovat nousivat naisen poskipäihin asti.
Krista tunsi niskakarvansa nousevan pystyyn. Nainen vaikutti melkein pelottavalta, onneksi tämä näytti olevan hänen puolellaan.
”Ala kalppia, pätkä!” Rasvanahka yritti pitää äänensä kovana, mutta Krista oli erottavinaan pientä vapinaa miehen äänessä.
”Turha luulo, ihrapönttö. Jos hiiret ei pääse antamaan teille köniin tällä kertaa, mä korjaan sen virheen mielelläni” nainen naurahti, iski Rasvanahkaa lujaa sauvalla vatsaan ja sitten sauvankärjen maahan.
Krista hätkähti ja oli parahtaa ääneen, kun maa ympärillä alkoi vapista äkisti.
Samassa asvaltista muodostui kuin pitkiä köynnöksiä, jotka tarttuivat Rasvanahkaan ja nostivat jätin ylös. Pari kiepsahdusta ja Rasvanahka lensi päin lähintä hanttapulia.
Lisää asvalttiköynnöksiä muodostui kuin aidaksi Kristan ja vieraan naisen väliin.
”No niin, pojut.. kukas olikaan seuraava.. Rohkeesti vaan, en mä pure.. Lujaa” nainen naurahti pehmeästi.


”Niin mä vähän arvelinkin.. ei noista nykymiehistä taida olla mihinkään.. taidan viisaasti pysynä kauniina ja sinkkuna” nainen naurahti, kun hanttapulit kaasuttivat karkuun niillä harvoilla kotteroilla, joissa pyörät olivat vielä jotenkuten alla.
Naisen silmät palautuivat ennalleen samalla kun ylimääräiset kuviot katosivat hänen ihostaan ja hiuksista.
”Kiitti avusta…” Krista sanoi hiljaa naiselle. Hän oli onnistunut kömpimään ylös ja konkkasi kohti prätkäänsä.
”Sattuiko suhun pahemmin?” vieras nainen kysyi tullessaan lähemmäs.
”Vähintäänkin ylpeys kärsi..” Krista mutisi ja parahti kipeää rannettaan, kun yritti nostaa pyöräänsä pystyyn.
Nainen käveli Kristan eteen. ”Saanks mä vilkaista? Taisit ottaa melkoisen mojovan osuman.”
Krista sähähti kivusta, kun nainen kokeili varovaisesti hänen kättään.
”Tais luiskahtaa murtuman puolelle, ehkä on parempi…” nainen keskeytti ja jäi kuuntelemaan kauempaa kuuluvia ajoneuvon ääniä. ”Voitais vaihtaa maisemaa, ennen kuin meitä tullaan vokotteleen isommalla kokoonpanolla.”
”Siitä ollaan samaa mieltä” Krista vastasi ja vilkaisi prätkäänsä. ”Autatko mun murun pyörilleen?”
Kun moottoripyörä oli lähtövalmiina, Krista yritti konkata parhaansa mukaan noustakseen sen selkään. Nainen katsoi hänen vaikeaa liikkumistaan hieman murehtien.
”Olit varmaan Last Chancen varikolle menossa?”
”Joo..” Krista myönsi hämmentyneenä.
”Sopiiko millään, jos mä ajan? Näyttää siltä, että tarttisit pikaista paikkausta.”
Krista katsoi naista hetken ja puntaroi mielessään kysymystä. Lopulta hän myöntyi vaikeasti. Hän ei varsinaisesti pitänyt siitä, että joku muu ajaisi hänen prätkäänsä, mutta monesta kulmasta paikkoja kolotti ja kätensä hän olisi ollut melkein valmis repimään irti, jos se saisi kivun loppumaan.
”Löytyyks sulta sivuvaunua?”
Prätkä väläytti valoja ja sivuvaunu ilmestyi prätkän viereen.
”Kyytiin sit vaan.. suosittelen, tän kerran” nainen hymyili lempeästi, kun auttoi Kristan istumaan sivuvaunuun.
”Ei kai täs muutakaan voi” Krista huokaisi turhautuneena, kun nainen asettui prätkän satulaan.
Nainen antoi oikeastaan prätkän hoitaa ohjaamisen ja pian he olivatkin kissanaiselle tutun varikon pihassa.
”Katotaas onko porukka kotosalla” nainen virnisti, käveli ovelle ja koputti siihen.
Sisältä kuului puhetta ja askeleet tulivat ovelle.
”Iltaa, Santtu. Onko putiikki auki?” nainen kysyi hieman anteeksipyytävästi.
”Mako! Mistäs moinen kunnia?” Santtu huudahti ja avasi oven isommalle.
”Keskeytin Rasviksen ja laardijengin illanvieton ja hän tarvis soppaa ja sympatiaa” nainen heilautti päätään Kristaa kohti.
”Krista!?”
”Moi vain.. ” kissanainen heilautti kättään huolimattomasti ja sihahti kivusta ja veti käden saman tien takaisin syliinsä. ”Ei sulta sattuis löytyyn lastavärkkejä?”
Santtu avasi saman tien ovet ja Kristan prätkä rullasi tyytyväisenä sisään. Santtu ja Makoksi nimetty nainen auttoivat Kristan sivuvaunusta ja taluttivat tätä keittiöön.
Hiiret olivat olleet katsomassa telkkaria, mutta he olivat havahtuneet ääniin korjaamon ovella.
”Krista?!” Moto ponkaisi ylös ja säntäsi hänen luokseen.
”Hei, iso kaveri...” Krista hymyili nolona.
Harmaa hiiri nosti Kristan syliinsä ja kantoi loppumatkan.
”Mitä sulle on tapahtunu?” Turbo kysyi, kun Moto ei meinannut saada sanaa suustaan.
”Heippa kundit..” kissanainen tervehti surkeana. Mako alkoi saman tien tutkia hänen kättään. ”Au au AU! Tää Leipiksen rasvanen kaveri meinas toivottaa mut todenteolla tervetulleeksi takas Chicagoon… Olivat vissiin huomanneet mun paluun ja väijytys odotti matkalla tänne..”
”Ne kurjat pelkuri saastat! Käydä nyt yksinäisen naisen kimppuun!” Harmaan hiiren silmä alkoi hohtaa kirkkaana. ”Mä kyl meen näyttää niille pelleille mitä…!”
”Hei hei hei! Ei hätää...” Krista tarttui terveellä kädellään Motoa käsivarresta ja tämän silmä lakkasi palamasta ”Mako hoiti homman kunnialla kotiin jo..”
”Joo ja neitokainenkin on kohta uutta ehompi.” Mako hymyili ja otti sauvansa käteen.
”Ööö.. Mitä sä aiot..?” Krista nojautui taaksepäin kauhistuneena.
”Ei mitään hätää!” Moto laski kätensä hellästi kissanaisen hartioille.
”Aivan. Ehkä esittäytyminen olis paikallaan.” Mako naurahti ja osoitti itseään ” Mako Ophelia. Älä anna ulkomuodon pettää, mä tuun Venuksesta.”
”Eiks plutolaiset tuhonnu Venuksen kauan kauan sitten?” Krista kurtisti kulmiaan hämmentyneenä. ”Enkä mä oo kuullu, että venuslaiset olis ollu mitään supersankareita..?”
”Musta nyt ei sankaria saa tekemälläkään” Mako naurahti ja käveli ikkunalaudan luo.
Laudalla olevat muutamat kasvit tuntuivat heräävän eloon ja kasvattavan isot kukat heti kun nainen kosketti niiden lehtiä. ”Oikea termi on symbioosi.”
”Symbioosi?” kissanainen toisti epäilevästi.
”Symbioosit elävät tavallaan yhteistä elämää planeetan kanssa. Eli kumpikin hyötyy toisesta. Aikoinaan Venuksen symbioosit pitivät planeetan elossa ja toisinpäin.. Plutolaiset hoksas tämän ja loput varmaan arvaatkin” Mako selitti hiljaa.
”Mutta sä oot siinä” Krista totesi.
”Meitä pääsi pieni joukkio karkuun. Mä olin lapsi, kun me päädyttiin Maahan.. Aikuiset pystyi ottamaan ihmishahmon pysyvästi, meidät lapset koristeltiin näillä..” nainen kohotti kättään ja purppuranväriset viivat tulivat näkyviin. ”Muutostatuoinnit estävät loppuelämän ajan muutoksen takas Venuslaiseen hahmoon.. Mulla niiden voima on tosin rakoillut jonkin verran, kun käytän symbioosivoimiani suht aktiivisesti.”
”Niin siis noita hortonomivoimias?” Krista irvaili vieläkin pieni epäilys äänessään.
”No ei pelkästään niitä” Mako nauroi.
”Mako pystyy myös parantamaan voimillaan.” Turbo totesi ”Moto pääs niitä voimia kokeilemaankin..”
Krista kurtisti kulmiaan ja katsoi Motoa.
”Aivan kaikesta et ilmeisesti ookkaan kirjoittanut?” Hän kysyi hieman ärtyneesti.
”En halunnu huolestuttaa…” Moto näytti vaivaantuneelta ja raapi niskaansa.
”Jospa sitten hoidettais nää sun vammat pois päiväjärjestyksestä?” Mako ehdotti nopeasti kovaan ääneen ja keskeytti keskustelun eskaloitumisen.
Krista mietti pienen hetken ja nyökkäsi sitten suostuvasti.
”Meneekö siinä kauan?” Moto kysyi huolehtien.
”Puolisen tuntia, korkeintaan. Tää on vähemmän tarkkuutta vaativa homma kuin sun kyynerpään korjaus” nainen vastasi. ”Silloin mun piti luoda kudokset ja luut periaatteessa tyhjästä, kun laser tuhosi kaiken tieltään. Nyt luut ja kudokset on täällä, ne pitää vain liittää takas yhteen toimivaks kokonaisuudeksi.”
Krista vilkaisi Motoa ”Tästä puhutaan vielä…”
Hiiret ja Santtu menivät olohuoneeseen, että Mako sai keskittyä rauhassa.
Krista sähähti pienesti kivusta, kun venuslainen aloitti, mutta pian ranteen ympärys tuntui vain kuumalta ja kylmältä samaan aikaan.
Tatuoinnit olivat taas tulleet kunnolla näkyviin, hiuksiin oli ilmestynyt tutut vihreät raidat ja myös silmät olivat vaihtaneet väriä. Näytti kuin niistä olisi kadonnut valkuaiset kokonaan, nyt silmät olivat loistavan violetit.
”Sattuuko?” nainen kysyi hiljaa.
”Mmh.. ei.. tuntuu vain oudolta” Krista vastasi. ”Kuin se olisi..”
”Puuduksissa?”
”Jotain sinnepäin” kissanainen myönsi ja vilkaisi olohuoneen suuntaan. ”Kauanko sä oot tuntenu tuon kolmikon?”
”Pian puoli vuotta. Pysyttelen kuitenkin pääasiassa sivummalla ja jätän Leipiksen kiusaamisen heille” Mako virnisti. ”Limalohi tietää mun olemassaolosta ja yleensä pysyy kaukana, mutta alaisia pitää muistuttaa säännöllisesti miten käy jos mä hermostun..”
”Sä oot antanu sille ympäri korvia?” Krista veikkasi ja hymyili jo vähän.
”Sisustin vain löyhkätornia parempaan kuntoon.. hän ei vain oikein arvostanut” Mako naurahti ja irrotti varovaisesti kätensä Kristan ranteen ympäriltä. ”Sattuuko muualle?”
”Nilkkaan ja vähän kylkeen” kissanainen sanoi ja katseli kättään ihmeissään.
Kipu tosiaan oli poissa, ranne tuntui vähän jäykältä, mutta muuten se taisi olla kunnossa.
Kun Mako oli hoitanut myös mainitut kohdat, tatuoinnit ja venuslaiset värit katosivat ja nainen venytteli hieman.
”Suosittelen pari päivää ottamaan vähän iisimmin ja syömään kalsiumia. Ranteen luut ovat vähän hauraita parannuksen jälkeen, mutta niiden pitäis vahvistua kuitenkin nopeasti” Mako neuvoi ja kävi kurkkaamassa olkkarin puolelle. ”Valmista tuli. Saataisko safkaa ennen kuin kupsahdetaan molemmat?” nainen virnisti.
Juuri kun porukka oli istunut syömään, varikon nurkassa oleva iso radiolaite heräsi eloon.
”Onks Miihkali tulossa yöpalalle?” Santtu ihmetteli, kun Turbo käveli radion luo katsomaan, kuka yritti ottaa yhteyttä.
Hetken kullanruskea hiiri kuunteli taajuutta ja odotti että signaali vahvistui ja kääntyi sitten pöytää kohti. ”Krista. Tää puhelu on sulle. Äitis.”
Krista loikkasi penkiltä ja juoksi radion luo ottamaan mikrofonin.
”Äiti?!”
”Hei, kultaseni!” rätisevä ääni vastasi ja pian vanhemman kissanaisen kasvot ilmestyivät ruudulle.
”Ootko pitkään yrittäny tavoitella?”
”Kerran kuussa, ystäväsi ovat kertoneet, että olet hengissä ja kaikki hyvin..”
Turbo käveli ruokapöydän luo ja veti oven perässään kiinni, että Krista sai rauhassa jutella perheensä kanssa. Hiirten korvat erottivat kuitenkin heti, milloin Krista puhui äidilleen ja milloin Dale pääsi puhumaan.
Kristan ruoka oli ennättänyt jo jäähtyä, kun hän vihdoin pääsi takaisin pöydän ääreen. Nainen hieroskeli vieläkin silmiään istuessaan alas. Keittiöön laskeutui hiljaisuus.
”Porukoillas kaikki hyvin?” Santtu kysyi varovaisesti ja laski kätensä Kristan hartialle lohduttavasti.
”Joo on.. ne on päässy takas kotiinsa, kun plutolaiset ja armeija on todenneet, etten mä oo palannu Cerekseen..” kissanainen vastasi ja yritti hymyillä rennosti.
”No sehän on hyvä” Turbo totesi. ”Vai mitä..?”
”No juu on..” Krista huokaisi syvään ”Porukat oli sitä mieltä, että mä voisin palata takasin kotiin..”
Ruokapöydän ympärillä haukottiin henkeä. Moto tarttui kissanaista kädestä.
”Mitä sä vastasit?” Hän kysyi huolissaan.
”Että mä mietin asiaa…” Krista vastasi välinpitämättömästi.
Moto nousi ylös ja veti laiskasti vastustelevan naisen kanssaan tallin ovelle ja ulos.
”Mit?!” Krista kivahti ulkona, mutta miehen suudelma hiljensi hänet.
Harmaan hiiren yllätykseksi nainen tönäisi hänet kauemmaksi.
”Älä…” Kristan ääni värisi. Moto veti hänet syleilyynsä. Nainen yritti päästä irti tuloksetta.
”Jää…” Mies sanoi hiljaa naisen korvaan ja halasi tätä vastusteluista huolimatta.
Kristaa vapisutti. Yhtäkkiä hän kokosi itsensä ja tyrkkäsi miehen irti itsestään.
”Älä… Älä pyydä sitä noin helposti…” Nainen nikotteli.
Moto tarttui hellästi Kristan kasvoista ja painoi otsansa hänen otsaansa vasten.
”Älä mene…” Hän pyysi uudelleen.
Kissanainen oli romahduspisteessä, hän riuhtaisi itsensä irti.
”Säkö sen muka päätät?!”
”E-en.. mut..” Moto seurasi hämmentyneenä Kristaa, joka paineli vihaisena takaisin sisälle ”Krista?!”
”Lopeta! Jätä mut rauhaan!”
Mako tarttui Kristaa hartioista ja tämä kääntyi ihmeissään katsomaan naista.
”Tuota.. jospa vältettäis maailmojen sota ja tuut mun luo yöksi?” Mako ehdotti kissanaiselle. ”Sä taidat tarvita vähän omaa aikaa, vai mitä?”
Kissanainen vilkaisi nopeasti Motoa, mutta kääntyi sitten nopeasti takaisin Makon puoleen ja nyökkäsi. ”Kuulostaa hyvältä.”
Mako seurasi Kristaa prätkälle ja hyppäsi tämän taakse istumaan. Vaikka Krista kihisi kiukusta, Moto päätti saattaa naiset turvallisesti perille Makon asunnolle.
Mako laskeutui Kristan kyydistä kerrostalon pihalla. Ajomatka oli sujunut raskaan hiljaisuuden vallitessa ja nainen vilkuilee hiljaista kaksikkoa varuillaan.
”Mä näytän sun prätkälle, minne se voi mennä yöksi, jos käy?” nainen kysyi Kristalta.
”Joo, sopii..”
Kun Mako ja Kristan pyörä olivat kadonneet näkyvistä, Moto yrittää koskettaa Kristan hartiaa. Kissanainen huitaisee käden ärtyneenä pois.
”Mistä sä oot noin vihainen?”
”Jaa, mietitäänpäs!” Krista ärähtää. ”Mulla on tilaisuus palata kotiin, oman perheeni, poikani luo! Ja sä itsekkäästi vaadit mua jäämään! Helppo se sun on pyytää, kun ei itelläs oo mitään huolta huomisesta! Prätkä ja kaverit on siinä helppo elämä, vai mitä?! Sua ei ainakaan mikään revi henkisesti kahtia, kun ei oo ketään, joka odottais Marsis sun paluuta!”
”T-tuo ei oo totta..”
”Eikö?! Mitä muuta sä oot jättäny kertomatta?! Teillä taisikin olla Makon kans oikein mukava yö sen parannussession päälle, vai kuinka?!” Krista ärjäisee, marssii sisälle ja pamauttaa kerrostalon alaoven kiinni niin että koko talon porraskäytävän ikkunat tutisevat.
”Sehän meni hyvin..” Mako mutisi.
”Sä vissiin kuulit..”
”Kysy mieluummin niin päin, että mitä en kuullu” ihmisnainen hymyili pahoittelevasti ja kosketti Moton kättä. ”Kaikki ei taida olla ok?”
”No ei…” harmaa hiiri huokaisi ja hieroi ohimoaan.
”Teidän pitäis puhua.. ihan kunnolla, sitten kun Krista on rauhoittunut ja nukkunut hyvät yöunet” Mako totesi hiljaa.
”Se vaatis vähän astetta pidemmän juttutuokion.. enkä mä oikein tiedä mistä aloittais..” Moto kuiskasi ääni käheänä.
Mako katseli hiirimiestä hyvän aikaa ja mietti sitten hetken.
”Jos.. jos mä voin auttaa siinä asiassa” nainen ehdotti.
”Ai, miten?”

Krista lysähti istumaan kerrostalon portaikkoon, lähelle toista kerrosta. Kissanainen oli sännännyt sisälle pyhää vihaa puhkuen, mutta nyt hän tajusi, ettei hänellä ollut sen paremmin avainta kuin tietoa siitä mikä asunnoista mahtoi kuulua Makolle.
Krista painoi pään polviaan vasten ja hengitti syvään. Itku kuristi kurkkua, mutta isot naiset eivät itke. Ainakaan ihan ventovieraassa porraskäytävässä.
Nainen kuuli alaoven käyvän ja askeleet tulivat lähemmäs. Kohdalla Mako napautti häntä kevyesti takaraivolle.
”Tuutko sisälle?”
Krista seurasi nolona ihmisnaista toisen kerroksen tasolle ja sisälle Makon asuntoon.
Ihmisnainen asui kodikkaasti sisustetussa kaksiossa, jossa oli oma parveke.
Mako käveli makuuhuoneeseensa ja haki vaatehuoneesta pumpattavan ilmapatjan, jonka he levittivät yhdessä olohuoneeseen. Kun patjassa oli ilmaa, Mako kävi hakemassa petivaatteet ja he petasivat vieraspedin loppuun.
”Mee istumaan parvekkeelle hetkeksi, mä keitän teetä” ihmisnainen kehotti ja avasi parvekkeen oven.
Krista käveli parvekkeelle, katseli hetken ympärilleen ja istui sitten terassituolille, pienen pöydän ääreen.
Pian Mako tuli parvekkeelle pidellen pientä tarjotinta, jolla oli kaksi mukillista höyryävää teetä.
”Sori.. että sun piti kuulla se.. en mä tarkoittanut..” Krista mutisi hiljaa ja hörppäsi juomaa.
Tee tuoksui vahvasti yrteiltä, mutta siinä oli myös maitoa pehmittämässä makua.
”Ei tuo purkaus ollut edes pahinta mitä mä oon kuullu.. nuorisokeskuksella kuulee vähintään kaksi kunnon rageamista viikossa” Mako naurahti ja nojasi rennosti parvekkeen kaiteeseen katsellessaan yöhön valmistautuvaa asuinaluetta.
”Just.. kiva.. musta on tullut taas teini..” Krista irvisti nolona ja hautasi pään käsiinsä.
Mako nauroi ja istui vapaaseen tuoliin.
”Mut toisin kuin teinit, sä osaat paremmin jäsennellä tunteitas.. ja rauhoitut myös vähän nopeammin” ihmisnainen totesi.
”Siitä en mee vannoon.. pää on sekaisempi kuin ikinä teininä..” kissanainen kuiskasi.
Mako otti tyhjät teekupit takaisin tarjottimelle ja vei ne keittiöön. Kun nainen tuli takaisin, hän napsautti hellästi Kristaa ohimoon.
”Ehkä teidän pitäis puhua.. kunnolla ja niin, että myös toinenkin saa suunvuoron?” nainen ehdotti samalla kun istui alas.
”Jaa että puhua?” Krista naurahti sarkastisesti. ”Aina kun nähdään, alkaa kunnon toiminta tai sitten ei olla ikinä kahden..”
Kissanainen mietti hetken aikaa.
”Ja me.. me ollaan hitto soikoon ihan eri lajia! Ei se asia puhumalla miksikään muutu!” Krista ärähti selvästi enemmän suruissaan, kuin vihoissaan.
”Entä sitten? Eivät Moton tunteet sinua kohtaan ole mitään teeskentelyä. Eivätkä ne taida olla sinullakaan..” Mako totesi enemmän kuin kysyi.
”Ei ne tunteet saa tästä mitenkään järkevää..” Krista tuhahti.
”Koska rakkaudessa on kyse järjestä? Ne tunteethan siinä ovat tärkeämmät” Mako totesi.
Krista säpsähti. Rakkaus? Sitäkö hän tunsi Motoa kohtaan? Ei kai..?
”Te ootte vissiin puhuneet Moton kanssa enemmänkin aiheesta?” kissanainen kysyi, mielen perukoilla kiehui pieni ärtymys, mutta hän yritti pitää äänensä tasaisena.
”En ny sanois, että puhuttu.." Mako mietti hetken, miten selittäisi asian. "Kun mä paransin Moton käden, meidän välille muodostui vähän kuin.. linkki. Mä en oo varma aistiiko Moto sitä millään lailla. Mutta.. mä tiedän suunnilleen missä päin kaupunkia Moto on ja jos hän tuntee jotain vahvasti, se tuntuu täällä asti" ihmisnainen kosketti otsaansa.
Krista kohotti kulmiaan ja katsoi Makoa uteliaana.
”Yleensä mä yritän pitää sen linkin vähän kuin taka-alalla, mutta sen vaikutus tuntuu välillä, kun en oo niin sanotusti varuillani. Välillä mä saan muistoja ja ajatuksia, jotka ei kuulu mulle” Mako selitti.
”A-ai.. millaisia muistoja ja ajatuksia?” Krista kysyi säpsähtäen. ”Siis hetkonen? Tuliko meidänkin välille sellainen linkki, kun sä paransit mut?”
”Sanotaanko, että tiedän millon sulta on tullu kortti perille” Mako naurahti. "Ja kyllä, meidän välille muodostui linkki, mutta se on aika ohut, kun parannus kesti niin hetken. Eli se katoaa, jos sitä ei pidetä yllä.”
”Entäs ne muistot..?” kissanainen kysyi varovasti.
”Niistä suurin osa taitaa koskea Marsia.. Monta kertaa oon nähny sen kalastamassa nuoren hiiripojan kanssa.." Mako vastasi ja naurahti hieman.
”Aijaha.. sä tunnut tietävän Motosta aika paljon sellaista mitä se ei oo mullekaan kertonut..” Krista murahti, nyt hän ei pystynyt peittämään ärtymystään niin hyvin kuin aiemmin.
"Et kai vaan oo mustasukkainen mun takia? " Mako hymyili vähän ”Selkeyden vuoksi. Mä ajattelen Motoa vain ja ainoastaan ystävänä. Täs symbioosihommas on tarpeeks tekemistä ilman suhdesotkujakin.."
”Varmasti... itellä meni suurin osa yli korvakarvojen siitä mitä kerroit... mutta silti tuntuu... hölmöltä.. Välillä mietin tiedänkö mä yhtään mitään.. aina kun me nähdään, meillä on muuta tekemistä…” Krista kuiskasi.
Mako näytti hetken miettiväiseltä, vaikka oikeasti hän jo tiesi mitä ehdottaa seuraavaksi.
"Kun sä ja Moto argumentoitte tuossa pihalla ja sä säntäsit sisälle, mä kysyin Motolta yhtä juttua. Luvan näyttää sulle niitä muistoja, joita pääni sisään on tullut” ihmisnainen kertoi. "Kuten sanoin, meilläkin on linkki, vaikka se onkin heikko. Mutta se on yhä olemassa, jos sua kiinnostaa. Saisit vähän toisen näkökulmaa paremmin esiin."
Krista nielaisi ja mietti hetken. Mahdollisuus kiinnosti, kovastikin, mutta myös jännitti.
”Miten se toimii?" kissanainen kysyi lopulta.
"Se on vähän kuin.. Noh, kolmiulotteinenkin leffa jää sille toiseksi. Sä näet, tunnet, haistat ja maistat kaiken siihen muistoon kuuluvan. Ihan kuin seisoisit vieressä ja kokisit saman. Sä et kuitenkaan voi vaikuttaa ympäristöön vaan oot kuin hahmo jossain muiston rajalla” Mako yritti selittää kokemusta parhaansa mukaan.
”Hämmentävää..” Krista kuiskasi.
”Sillä tavalla veli näytti mulle, mitä meidän perheen edellinen symbioosi, mun mummu, opetti hänelle. Yleensä perheen esikoisesta tulee seuraava symbioosi, mutta plutolaisten invaasion takia kyky loikkaskin muhun.." Mako selitti Kristalle, mutta suurin osa puheesta menee kissanaiselta ohi korvien, kun hän mietti, uskaltaisiko hypätä toisen muistoihin vai ei.
Kissa oli kiljaista ääneen säikähdyksestä, kun toinen napautti häntä kevyesti otsaan.
"Niin että miten on? Lähdetkö löytöretkelle?"
”Kyllä!” Krista huudahti nopeasti, ennen kuin ehti muuttaa mieltään.
"Mennään sisälle. Sun on paras ottaa mukava asento. Mee pitkäksesi vieraspedille" Mako komensi samalla kun sulki oven.
Kun Krista on makuuasennossa Mako veti verhot ja sälekaihtimet kiinni. Ihmisnainen sytytti pari kynttilää sohvapöydälle. Toinen kynttilöistä on tuoksukynttilä, joka alkoi levittää hentoa yrttien tuoksua asuntoon.
Krista nieleskeli hermostuneena, hän tunsi olevansa jäykkä kuin tukki vaikka nyt varmaankin pitäisi rentoutua.
Mako istui Kristan pään viereen lattialle ja asetti sauvan niin, että se koskettaa Kristan päätä. "Ootko mukavassa asennossa?" ihmisnainen kysyi hiljaa.
”Joo.. kai..” Krista kuiskasi hermostuneena ja yritti estää käsiään vapisemasta.
"Ei hätää, mä oon sun mukana saattamassa. Saat selata muistot läpi rauhassa ja mä haen sut sitten kun ne on lopussa. Mut mä kuulen sut koko ajan, jos tarvit jotain, okei?" Mako katsoi Kristaa rauhoittavasti silmiin.
”Okei..” Kissanainen nielaisi.
Mako sulki hetkeksi silmänsä ja kun hän avasi ne tatuoinnit ja vihreät raidat ilmestyivät näkyviin ja silmät vaihtavat väriä.
"Sitten mentiin.." nainen kuiskasi.
Kirkas purppurahohde täytti Kristan näkökentän ja pieni kerrostalo asunto katosi kissanaisen ympäriltä.
Kristasta tuntui kuin hän olisi ensin maannut hauraan jään päällä, yhtäkkiä jää murtui ja hän putosi suoraan selkä edellä pimeyteen.
”Mako..?” kissanainen kuiskasi peloissaan.
Samassa pimeys muuttui ja Kristan ympärillä näkyi nopeita välähdyksiä Makosta. Hän näki vain Makon muistoja ja ajatuksia. Ensitapaaminen hiirten kanssa, Moton haavoittuminen, nainen puhui puhelimessa.. Välähdykset ja ajatukset nopeutuivat koko ajan ja Krista sulki silmänsä, kun häntä alkoi huimata.
Yhtäkkiä Krista tunsi seisovansa.. jollain pehmeämmällä kuin asvaltti.
Kissanainen avasi silmänsä ja henkäisi. Punaisensävyinen maailma oli hänen ympärillään. Rehevänä ja kauniina. Ilma tuoksui raikkaalta, kuin sade olisi juuri mennyt ohi.
”Olemme perillä” Makon ääni ilmoitti.
Krista kääntyi ja oli kiljaista ääneen. Mako leijui vähän matkaa maankamaran yläpuolella ja oli hieman läpikuultava.
”Mä en oo mikään aave. En vain oo fyysisesti tässä” nainen naurahti ja osoitti oikealle. ”Kannattaa aloittaa tuolta..”
Krista nielaisi hermostuneena, kun Mako katosi näkyvistä ja lähti kävelemään kohti lampea, joka kimmelsi pensaikon takana.
”Moto-setä! Mä soudan, mä soudan!”
”Joo joo, Miihkali..”
Krista pysähtyi lammen rantaan ja oli purskahtaa nauruun.
Lammella oli pieni vene, jossa istuivat selvästi nuorempi Moto ja ala-asteikäinen hiiripoika.
Hiiripoika yritti tarmokkaasti soutaa venettä kohti rantaa ja hymyilevä Moto yritti olla puuttumatta toisen tarmokkaaseen yritykseen.
Krista katseli nuorta Motoa uteliaana. Tämän kumpikin silmä oli tallella, robottikäden tilalla oli vahva terve käsi ja ilme oli rentoutunut ja huoleton. Krista käveli lähemmäs lampea.
”Tää on aikaa ennen Marsin sotaa..” kissanainen kuiskasi itsekseen. ”Ennen kuin Plutolaiset pilas kaiken..”
Samassa metsiköstä ilmestyi nuori, harmaaturkkinen hiirinainen, joka käveli laiturille.
”Moto! Miihkali! Syömään!”
”Joo, tullaan!” hiiripoika vastasi.
”Miihkali?!” Krista toisti ja purskahti nauruun. ”Onko se jäbä ollu oikeesti noin söpö ja pieni?”
Tässä vaiheessa Moto sai luvan ottaa airot ja souti nopeasti loppumatkan laiturin luo.
Kun he pääsivät laiturille, metsiköstä juoksi Miihkalin ikäinen tyttö.
”Saitteko kalaa? Näytä Moto-setä, näytä!”
”Ruska! Varo ny vähän, ettet putoa!” hiirinainen huudahti pelästyneenä, mutta Moto nappasi hiiritytön hellästi hännällään kiinni ja sai tytön kikattamaan.
”Mä kans, Moto-setä!” Miihkali mankui ja yritti kiivetä Moton reppuselkään.
”Tuike.. jeesaatko vähän veljeäs pulassa?” Moto virnisti naiselle ja huokaisten Tuikkeeksi nimitetty nainen nosti kalaämpärin laiturille.
Lapset lähtivät yhdessä kantamaan ämpäriä kohti pensaikkoa.
”Nattakin tuli just” Tuike kertoi samalla kun sitoi veneen köyden laituriin ja Moto nosti kalastusvälineet laiturille. Krista yritti koskea miehen selkää, hänen kätensä meni suoraan siitä läpi. Moto kääntyi ja käveli hänen lävitseen.
”Sehän pääs aiemmin lähteen kuin piti..” Moto virnisti selvästi iloisena.
Miihkali ja Ruska laskivat ämpärin hetkeksi maahan ja pensaikosta tuli esiin vielä yksi hiiri.
”Hei, Natta-täti!” Ruska hihkaisi iloisesti.
”No heippa! Onkos sitä oltu kiltisti?” hiirinainen hymyili lämpimästi ja pörrötti lasten hiuksia.
”Me käytiin Moto-sedän kans kalassa! Saatiin toooosi isoja!” Miihkali ilmoitti tärkeänä ja osoitti kalasankoa.
”No niinpä näkyy” Natta naurahti kurkistettuaan ämpäriin.
Tuike nappasi vavat ja kalastuspakin Motolta.
”Ala mennä, velikulta. Vaimos tuli viikon reissulta, niin painu tervehtimään siitä” hiirinainen virnisti ja tönäisi Motoa kevyesti hännällään.
”Vaimo?!” Krista parahti nostaen käden suunsa eteen. Hän kääntyi heti uudelleen katsomaan tätä viimeksi saapunutta hiirtä. Hän oli erittäin kaunis. Sekin pelkästään sai Kristan voimaan pahoin. Hiirinainen oli pieni ja hentoinen, turkkinsa oli puhtaan valkea ja vaalean ruskeat hiukset olivat pitkät ja kiharat.
Moto virnisti ja kiiruhti vaalean hiirinaisen luo. Helposti harmaa hiiri nosti pienikokoisen vaimonsa vyötäisiltä ilmaan ja sitten pariskunta vaihtoi pitkän suudelman.
”Yök!” Miihkali parkaisi, mutta Tuike komensi lapset jatkamaan matkaa ja kolmikko katosi pensaikon taakse.
”Oliko ikävä..?” Natta hymyili, kun suudelma vihdoin loppui.
”Arvaa vain.. viikko tuntui lähes nälkävuodelta” Moto vastasi ja silitti hellästi naisen kasvoja.
Krista voi lähes pahoin, vasta nyt hän näki kultaiset sormukset pariskunnan nimettömissä. Natan sormuksessa oli useampi punainen kivi, jotka kimmelsivät kuin pienet tähdet.
Moto otti naisen kainaloonsa ja he seurasivat Tuiketta ja lapsia.
Krista kulki muutaman askeleen heidän perässään. He keskustelivat Natan työreissusta. Kristalle selvisi, että nainen työskenteli biologina läheisessä tutkimuslaboratoriossa, ja oli nyt siis käynyt viikon mittaisella tutkimusmatkalla. Tutkimuksen aihetta hän ei suostunut Motolle paljastamaan, vaan totesi sen olevan edelleen huippusalainen. Ilmeisesti aiheesta oli siis keskusteltu aikaisemminkin.
”Oikein fiksu ja koulutettu myös…” Ceresläinen huokaisi selvästi kateellisena. Mitä ihmettä Moto näki hänessä? Hetkinen. Krista pysähtyi äkisti keskelle tietä. Moto ja Natta jatkoivat matkaansa hänen edellään ”Onko Moto…. Edelleen naimisissa?”
Kristan oli pakko juosta Moto ja Natta kiinni, kun hän viimein kokosi itsensä uudelleen. He kääntyivät sievän pienen talon pihatielle. Talon sisältä kuului jo puheensorina ja lautasten kilahtelu.
Moto avasi vaimolleen ritarillisesti oven ja tämä astui sisälle tyttömäisesti kikattaen. Krista pyrähti sisälle taloon hänen jälkeensä. Nopeasti hän pyörähti katsomaan läheltä hiirimiehen vahingoittumattomia kasvoja. Hän oli oikeasti hauskan näköinen… Nykyisin ensivaikutelma oli tietenkin rujompi silmälapun ja robottikäden vuoksi. Hänen katseensa oli hellä ja rakastava ja Krista olisi mielellään kuvitellut sen osuvan häneen. Krista huokaisi syvään, kun Moto astui hänen lävitseen ja tarttui taas Nattaa kädestä. Kristan nenään kantautui ruuan tuoksu. Hän seurasi Motoa ja Nattaa keittiöön.
Keittiössä touhusi vanhempi, harmaahiuksinen hiirinainen.
”Hei, äiti!” Moto halasi rouvaa ja suukotti tämän poskea.
”Hei, Moto” Nainen nauraa hykersi hellan ääressä. ”Pöytään siitä! Ruoka on valmista.”
Hiirinainen kääntyi valtavan kattilan kanssa.
”Oi! Oletkin päässyt jo kotiin, Natta!” Hiirirouva hymyili valkeaturkkiselle hiirelle.
”Juuri tulin” Natta vastasi hymyyn ja istui miehensä viereen pöytään. Hiirirouva alkoi kauhoa ruokaa ensimmäisenä lapsille.
Kristaa hymyilytti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän näki Motolle niin rakkaan äidin. Ceresläinen kyllä mietti, oliko hän kuvitellut, vai muuttuiko hiirinainen nopeasti hieman varautuneeksi Moton vaimon seurassa... Eikö tämä pitänyt miniästään? Ajatus kieltämättä tuntui hyvältä… Paitsi jos kukaan nainen ei ole riittävän hyvä hänen pojalleen… Krista huokaisi.
Ruokailun jälkeen porukan aikuiset juttelivat hetken aikaa ja sitten Moto ja Natta alkoivat tehdä lähtöä.
”Kiitos, kun viitsit viettää aikaa Miihkalin kanssa” Tuike sanoi hiljaa, nainen saattoi pariskunnan ovelle. ”Itsellä tuntuu välillä olevan energia ihan kaput noiden kahden vauhdissa pysymiseen..”
Moto rutisti hellästi siskonsa hartiaa.
”Kivaahan se vain on, kun joku lähtee seuraksi kalaan. Sua tai Nattaa se ei oo ikinä niin sanotusti napannut” harmaa hiiri virnisti ja naiset naurahtivat.
”Odota vaan, ens kerralla saat Ruskankin mukaan” Tuike uhkasi. ”Katotaan sitten miten vene keinuu..”
Moto ja Natta nauroivat ja sitten pariskunta lähti kävelemään katua alaspäin.
Krista katseli ympärilleen. Kaupunginosa oli rauhallinen, täällä taisi asua paljon perheitä.
Samassa takaa kuului juoksuaskelia, Krista kiljaisi säikähdyksestä, kun valkoinen mieshiiri juoksi hänen lävitseen ja loikkasi sitten Moton ja Natan kauloihin kiinni.
”Täällähän ne kaks herranterttua kuhertelee!”
”Moi Vinski..” Natta tervehti lämpimästi ja väisti tottuneesti, kun Moto läksytti valkoista hiirtä ”kiitokseksi” säikäytyksestä.
Kristaa hymyilytti väkisinkin, kun Vinski anoi armoa Moton käsittelyssä. Valkoinen hiiri oli nykyistä paljon nuorempi ja jotenkin.. pienempi. Sitten Krista ymmärsi, että Vinski oli oikeasti nuori, melkein poika-iässä vielä. Hiirellä ei myöskään ollut puolta kasvoista peittävää naamiota.
”Tänään on aavikolla kisat. Kai te tuutte kannustaan meikäläistä?” Vinski kysyi, kun Moto päästi hänestä irti.
”En mä tiedä.. Nattakin tuli vasta kotiin ja..” Moto empi.
”Pliis! Minni ja Turbokin on tulossa! Meidän pitää ainakin juhlistaa sen häiskän ylennystä!” Vinski mankui ja katsoi Nattaa rukoilevasti.
”No en mä niin väsynyt ole.. mennään vaan” Natta naurahti. ”Siitä on aikaa, kun me käytiin viimeks kattomas kisoja, vai mitä?”
Moto myöntyi ja Vinski tuuletti.
Krista säikähti samassa uudelleen, kun kaikki pimeni ja kolmikko katosi näköpiiristä.
”Sori, seuraava jakso. Mä yritän hoitaa muistojen vaihdon jatkossa vähän paremmin” kuului Makon ääni. ”Täst lähtee.”

Musiikin jumputus oli halkaista Kristan tärykalvot, mutta kun ensijärkytys oli ohi, nainen alkoi tykätä musiikista.
Nykyinen sijainti oli aavikolla ja aurinko oli juuri laskeutunut. Ympärillä näkyi tanssivia hahmoja ja jostain kauempaa kuului moottorien murinaa.
Kissanainen tähyili hetken ympärilleen ennen kuin paikansi Moton ja Natan. Natta istui jalalleen nojaavan Moton prätkän satulassa niin että molemmat jalat osuivat maahan samalta puolen ja hörppi juotavaa pahvimukista.
Moto jutteli innokkaasti kullanruskean hiiren kanssa, jonka Krista pienen hetken kuluttua tunnisti Turboksi.
”Tuolta se siis näyttää ilman niitä arskojaan..” Krista hymyili ja käveli lähemmäs.
”Siis onko Rontti taas mestoilla?” harmaa hiiri kysyi innoissaan.
”Joo on.. aikeissa vissiin näyttää junnuille, miten kisa ajetaan ykkösenä maaliin” Turbo virnisti. ”Tais Vinskin voitonmahkut kutistua olemattomiin.”
”Se ei varmaan Vinsenttiä paljoa masenna” Moto tuumasi. ”Kunhan ei loukkais itteään..”
”Sen jäbän suojelusenkeli on varmaan valmis vaihtamaan duunia, viimestään tän illan jälkeen” kuului naisen ääni Kristan takaa ja samassa kissanaisen läpi käveli harmaaturkkinen hiirinainen, jolla oli pikimusta tukka.
”Moikka, Minni” Natta tervehti ja kohotti pienesti mukiaan.
”Moro vaan. Lomalla?” Minni asettui hänen viereensä.
”Tän viikon.. sit pitää palata katsomaan miten tutkimuskohde on edistynyt” vaaleaturkkinen hiirinainen vastasi. ”Montako osallistujaa kisaa pikakisassa?”
”Kymmenen, saman verran kuilurallissa. Rontti vissiin ottaa osaa molempiin. Kuis Vinski?” Minni katsoi Turboa ja Motoa kysyvästi.
”Jos prätkä kestää ehjänä pikakisan, niin sitten molemmat” Turbo vastasi.
Samassa musiikki vaimeni ja kuului hetken kähinää, ennen kuin puheääni alkoi kuulua.
”Hyvä juhlakansa! Pikakisa alkaa vartin päästä! Tehkääs tilaa pääsuoralle!”
Moto ja Turbo siirsivät pyöränsä sivummalle muiden kulkuneuvojen luo samalla kun bileväki siirtyi sivummalle isolta suoralta.
Korkeisiin metallitelineisiin syttyivät valonheittimet, jotka valaisivat pääsuoran jokaista senttiä myöten. Maahan ilmestyi myös hologramminen lähtöviiva ja kahdensadan metrin päähän maali.
Hetken odottelun jälkeen kaksi kilpailijoista kurvasi viivan taakse.
Kaunis, vaaleanruskea hiirinainen käveli kilpailijoiden eteen. Naisella oli yllään lyhyt minihame ja urheiluliivimallinen yläosa.
”No niin.. pojat..” nainen sanoi käheällä ja pehmeällä äänellä ja vinkkasi sormellaan vasemmanpuoleisen kisaajan paikalleen.
Kun kilpailija numero yksi oli kohdallaan, nainen kutsui myös kakkosen paikoilleen.
”Ja sitten jos pojat noudattais sääntöjä.. ei tönitä, ei hutkita nyrkeillä, ei laiteta kiilaa toisen eteen, ei itketä ja.. ei huijata!”
”Onko tää kisa vai ei?!” kovaääninen rotta huusi yleisöstä, läheltä Motoa ja tämän kavereita.
”Jos ei kiinnosta, tuohon suuntaan voi lähteä” Moto ärähti.
”Anna olla, jooko..” Natta pyysi, kun rotan kaverit heittivät Motolle kaksimielistä herjaa.
Moto näytti hetken siltä, että tästä seuraisi tappelu, mutta Turbo ja Natta saivat harmaaturkin rauhoittumaan.
Lähtömerkin antaja odotti, että rähinä loppui, otti kaulastaan huivin ja nosti käden ylös.
”Paikoillanne..”
Kisaajat nostattivat kierroksia.
”Valmiit.. HEP!” nainen tempaisi huivin alas ja prätkät ampaisivat matkaan.
”Tästähän puuttuu vain sipsit ja dippi..” Makon ääni totesi Kristalle metelin yli.
”Joo.. eikö sun pitäny antaa mun katsoa tää rauhassa?” kissanainen naurahti ja peitti korvansa, kun kisaaja numero 2 ohitti maaliviivan ensimmäisenä. Meteli oli korvia huumaava.
Vinski kisasi seuraavalla kierroksella ja voitti leikiten, kun kilpakumppanilla leikkasi moottori kiinni. Tämä välikohtaus aiheutti selkeimmin sanallista eripuraa hiirten ja rottien välille, mutta kun kisan järjestäjät uhkasivat, että kilpa loppuu ensimmäiseen tappeluun, porukka rauhoittui.
”Rontti ja Vinski on molemmat seuraavalla kierroksella” Turbo sanoi, kun ensimmäinen kierros oli ajettu.
”Mut ei sentään samalla suoralla.. vielä” Minni naurahti.
Pikakisan voittajaksi selviytyi ylivoimaisesti hiiri, jota Moto ja tämän kaverit puhuttelivat Rontiksi.
”Tuli, näki ja veti pohjat” Vinski tuumasi kurvattuaan kavereidensa luo. ”Mut vielä on kuiluralli jäljellä!”
”Onnee vaan sen kanssa” Minni naurahti ja vakavoitui sitten. ”Varo tuota kaveria.. sen prätkäs on yllättävän paljon antenneita ja muita roikkuvia osia..” hiirinainen sanoi hiljaa ja nyökkäsi vähän matkan päähän kohti rottaa, jonka kulkupeli oli aika massiivisen näköinen.
Natta värähti, kun rotta vilkaisi heitä kohti ja iski silmää julma hymy kasvoillaan.
Moto kietoi käsivartensa Natan ympärille ja mulkaisi rotalle sanattoman käskyn jättää Natta rauhaan. Krista puri huultaan ja käveli kauemmas kuhertelevasta parista.
”Mako? Eikö tää kiertoajelu jo riitä?” Krista huhuili ja katseli ympärilleen. Mako ilmestyikin melkein saman tien hänen viereensä. Krista hivuttautui vielä kauemmas väkijoukosta.
”Miten niin?” Haamumainen Mako kysyi.
”Reissun pointti lienee tullut jo selväksi…” Krista nielaisi ja katsoi hiiriin päin ”Motolla taitaa odottaa oma pikku perhe Marsissa… Ja mä oon perheenrikkoja…”
Kissanainen parahti viimeisen lauseen ja löi suutuspäissään vieressään seisovan myyntikojun seinään.
”Ja mistä niin päättelet?” Mako huokaisi selvästi turhautuminen äänessään.
”No ehkä tää kaikin tavoin ihastuttava pikkuvaimo viittais siihen vahvasti?!”
Mako kopautti sauvallaan napakasti Kristaa korvien väliin, että kumahti.
”AI!” Krista hieroi päätään.
”Käytäppä vaihteeksi sitä järkeäsi, muru.” Mako virnisti omahyväisesti ”Miks Moto ei tekis elettäkään päästäkseen kotiin, jos se mainitsemasi pikkuperhe siellä odottais?”
”En mä tiiä… Tuntuu etten mä tiiä mitään…”
”Ei hätää! Tää on vasta puoliaika. Jatketaanko matkaa?”
”Tuskin annat mun enää perääntyäkään...”
”Oikein arvattu!”

Krista nyrpisti nenäänsä, verhoilla pimennetyssä asunnossa haisi lievästi pilaantunut ruoka. Kun näkökenttä tarkentui, kissanainen näki Moton istuvan sohvalla, harmaa hiiri tuijotti lasittuneesti eteensä.
”Mistä on kyse..?” Krista kysyi nielaisten. ”Mitä on tapahtunut?”
Mako leijui lähelle sohvapöytää ja osoitti sanomalehteä.
Krista käveli lähemmäs ja nosti nopeasti käden suun eteen peittämään parahduksen. Lehdessä oli kissankokoisin kirjaimin uutinen, jonka mukaan ekologian tutkimuskeskuksella oli sattunut paha räjähdys. Kaikkia tutkijoita ei ollut vielä löydetty rakennuksen raunioista.
”Ei voi olla…” Krista kuiskasi kädet suun päällä. ”Nattahan.. oli töis tuolla vai mitä?”
Ennen kuin Mako ehti vastata, ovelta kuului koputus. Kun Moto ei tehnyt elettäkään avatakseen ovea, koputus uusiutui. Sitten kuului, kun avainta käännettiin lukossa ja Tuike tuli sisälle.
”Moi.. Turbo ja Vinski pyysi mua käymään täällä..” nainen tervehti, puisteli vähän päätään ja avasi lähimmän ikkunan verhot.
”Au.. oliko pakko..?” Moto uikahti, kun auringon valo osui silmiin.
”Oli. Ja nyt sä meet pesulle. Haiset pahemmalta kuin hiekkamyyrän pesäkolo” Tuike komensi ja kiskoi veljensä ylös sohvalta.
Kun Moto vastahakoisesti peseytyi, Tuike siisti olohuoneen ja keittiön ja keräsi haisevat ruokien jämät roskapussiin.
”Onko mitään virallista..?” Tuike kysyi, kun Moto palasi pyyhe vyötäisillään.
”Ei.. ei oo löydetty. Mut se osa oli pahiten.. romuna..” mieshiiri vastasi ja lysähti ruokapöydän ääreen.
Tuike tutki kaapit, mutta ei löytänyt mitään syötävää. ”Lähdetään meille, sun ei tee todellakaan hyvää homehtua täällä. Äiti vielä pelästyy, kun ylettyy kohta halaamaan sua. Pue päälles.”
Moto totteli nöyrästi ja seurasi sitten siskoaan ulos.
Ennen kuin kaksikko ehti pihaa kauemmas, tien reunaan pysähtyi avomaasturi, josta nousi hiirimies, jonka kasvoja peitti toiselta puolen sideharso.
”Moto Maveric?”
”Joo, olen..”
”Olen professori Hamon, Natan esimies” hiirimies esitteli itsensä. ”Teidän pitäisi lähteä mukaani armeijan tukikohtaan.”
Moto ja Tuike vaihtoivat hämmästyneen katseen.
”Mistä on kyse?” Tuike kysyi ja otti veljeään käsivarresta kiinni.
”En voi kertoa tässä, pahoitteluni, rouva.”
Moto ja Tuike vaihtoivat toisen, arvioivan katseen ja Moto nyökkäsi rauhoittavasti.

Muisto vaihtui armeijan tukikohtaan, huoneeseen, jossa oli paljon tietokoneita ja monitoreja.
Moto ja Natan esimies seisoivat yhden ruudun edessä ja odottivat, että tietokonetta käyttävä naishiiri olisi valmis.
”Voitko nyt kertoa mistä on kyse?” Moto kysyi hermostuneena.
”Saimme laitoksen turvakameranauhat talteen. Haluaisin kuulla teidän mielipiteenne siitä mitä tällä nauhalla oikein tapahtuu” professori vastasi.
Tietokoneella istuva hiiri kääntyi.
”Valmista on. Laitan pyörimään.”
Krista käveli myös lähemmäs katsomaan ruutua. Ruudulla näkyi ensin tavallista valvontakamerakuvaa käytävästä, jolla kulki silloin tällöin hiiriä, joilla oli pitkät, valkoiset takit tavallisten vaatteiden päällä.
Yhtäkkiä kuva alkoi elää ja rakennus alkoi tutista. Käytävälle säntäsi hiiriä eri huoneista pakokauhun vallassa. Samassa paineaalto jyräsi käytävällä, valvontakamerakin repsahti kallelleen, mutta pysyi ihme kyllä päällä.
Kun pöly oli laskeutunut, ruudulla näkyi osittain romahtanutta seinää. Yhtäkkiä avoimessa kohdassa näkyi liikettä. Isokokoinen rotta kantoi suurta salkkua ja vaikka äänet eivät kuuluneetkaan, hän selvästi komensi jotakuta perässä tullutta pitämään kiirettä.
Näkyviin tuli Natta, joka kantoi pienempää laukkua rintaansa vasten ja sitten vielä toinen rotta, joka piti kädessään asetta. Välillä rotta tökki sillä Natan selkää. Sitten kolmikko katosi romahtaneen seinän taakse.
Moto hoiperteli taaksepäin ja professori ehti viime hetkellä lykätä tuolin harmaan hiiren taakse ennen kuin jalat pettivät ja Moto lysähti istumaan.
”Mi-mitä..” Moto yritti keksiä mitä kysyisi.
”Sen minäkin haluaisin tietää” professori vastasi ja putsasi silmälasejaan. ”Vielä ei ole selvää mitä he veivät, mutta luultavasti Natan tutkimusprojektin ja hänet itsensä sitä käyttämään.”
”Mut.. hän on elossa..” Moto alkoi melkein itkeä silkasta helpotuksesta.
”Siltä näyttää.. mutta nykyinen sijainti on epäselvä.. Yritin pyytää virallista kautta armeijan apua sitä etsimään, mutta esimiehet kieltäytyivät. Ajattelin, sitten kysyä voisitteko te tehdä jotain. Haluatte varmasti vaimonne takaisin” professori totesi.
Moto mietti hetken. ”Saanko mä pyytää kavereitani apuun? Ne tosin ei lähde sokkona sotaan..”
”Jos arvioitte heidät luotettaviksi, voitte kertoa mitä näitte nauhalla” professori vastasi.
”Krista.. muistele tarkkaan.. sä näit tuon ison rottakorston aiemmin..” Mako kuiskasi.
Kristalla raksutti hetken ja hän henkäisi. ”Se iso rotta kisoissa! Se joka yritti flirttailla Natalle!”

Muisto vaihtui, Moto pysähtyi juuri hiekka pöllyten pienen talon luona laitakaupungilla. Yllättävän ketterästi harmaa hiiri loikkasi satulasta, heivasi kypärän roikkumaan sarveen ja juoksi ovelle.
Minni avasi oven ja kiljaisi säikähdyksestä kun Moto oli jyrätä hänet.
”Jessus! Mihin sä paahdat tuota kyytiä?!”
”Onko Turbo täällä?! Natta on elossa!!”
Minnillä kesti pari sekuntia ennen kuin pää rekisteröi mitä toinen sanoi.
”Joo on se.. mitä?! Elossa?!”
Moto työntyi sisälle, selvästi hakemaan Turboa ja Minni seurasi perässä.
Krista juoksi perässä. Turbo oli keittiön pöydän ääressä juomassa kahvia, kun Moto ehti hänen luokseen.
”No niin, rauhoitus ny ihan sekunniksi.. mä oon vasta tullu työvuorosta” Turbo komensi kaverinsa istumaan alas. ”Siis.. aloita alusta.”
Moto hengitti pari kertaa syvään.
”Mä tapasin Natan pomon tänään.. se näytti mulle valvontakameranauhaa räjähdyshetkeltä. Siinä Natta oli elossa, pari rottaa vei sen pois..” Moto selitti haparoiden.
Turbo esitti muutamia tarkentavia kysymyksiä ja mietti samalla ankarasti.
”Siis.. armeija ei halua osallistua etsintään.. miksei?” kullanruskea hiiri mietti.
”Ehkä ne haluaa välttää konfliktia rottien kanssa viimeseen asti..” Minni ehdotti keitettyään uuden satsin kahvia ja lykkäsi kupin ja ison voisarven Moton eteen. ”Olishan se melkoinen syytös, jos armeija alkais suorittaa etsintöjä joissakin rottien kaupungeista..”
Turbo ja Moto nyökkäsivät ja hetken mieshiiret joivat kahviaan vaiti.
”Mä aion joka tapaukses lähtee ettimään Nattaa” Moto ilmoitti ja nousi.
Turbo vilkaisi Minniä, joka nyökkäsi.
”Käydääns sitten ensin hakees Vinski messiin.. missä sälli muuten on?”
”Mä kävin sen kotona, mut se oli vissiin lähteny aavikolle.. illalla on taas kisat” Moto totesi kun he kävelivät ulos.
”Saitko sä muuten kuvatulostetta siitä videonauhasta ja niistä kahdesta rotasta?” Minni kysyi. ”Jos niistä on etsintäkuulutus päällä, mä voin auttaa tässä päässä jäljityksessä.”
Moto kaivoi liivinsä taskusta kuvan ja ojensi sen naiselle.
”Hetkonen.. mä muistan tuon sällin!” Minni hihkaisi. ”Se sama urpo, joka oli rusikoida Vinskin alleen kuilurallissa! Joka hylättiin kun se puhkoi Vinskiltä etukumin renkaan sivussa olevilla piikeillään.”
Moto ja Turbo katsoivat kuvaa tarkemmin.
”Se yritti flirttailla Natalle.. tai jotain muuta” Turbo muisti samassa.

Muisto vaihtui, oli tullut ilta ja kisapaikalla oli paljon porukkaa juhlimassa.
Turbolla ja Motolla kesti vain hetki löytää Vinski, joka valmistautui sen iltaiseen pikakisaan.
”Siis.. meinaatteko etten sais osallistua tän illan kuiluralliin?” valkoinen hiiri kysyi surkeana. ”Sillä jannulla on kisakielto ja Rontti ei oo ny paikalla..”
”Älä huoli, Vinsentti. Sä pääset kyl tuhlaamaan tuota adrenaliinias heti kisan jälkeen” Turbo virnisti. ”Isoveikalla on vaimo pelastettavana, joten kai sä oot messissä?”
”Jos löytyy mullekin nainen siinä sivussa.. no okei, oon mä!” Vinski hihkaisi innoissaan. ”Mikä on suunnitelma?!”
”Eka vaihe on saada seurantalaite tuon sällin prätkään niin, ettei se huomaa.. kisojen jälkeen sitten seurataan rottalaumaa niiden koloon” Turbo sanoi ja näytti pientä, kolikon mallista läpyskää kädessään.
”Sä haluat säpinää? Hoituu..” Vinski virnisti.
”Se kerjää kuonoonsa?”
”Joo... mut se näyttää toimivan” Turbo naurahti. ”Hoida sä pelastus, mä ujutan seurantalaitteen paikoilleen..”
Moto sai viime hetkellä estettyä tappelun ja Vinskin diskauksen kisasta ja Turbo perääntyi rottien prätkien luota ennen kuin nämä hoksasivat tämän.
Krista vilkaisi Makoa, nainen pysytteli nyt näkyvissä, mutta oli hiljaa ja seurasi tapahtumia.
”Tää ei pääty hyvin, vai mitä?” kissanainen kysyi hiljaa, kun Moto ja Turbo menivät sivummalle seuraamaan kisoja ennen Vinskin vuoroa.
Mako katsoi ceresläistä, mutta ei vastannut mitään.
”Oo sitten salaperäinen..” Krista mutisi ärtyneenä.
Kisat päättyivät Vinskin voittoon ja Moto ja Turbo saivat tehdä kaikkensa, että valkoisen hiiren sai lähtemään bileistä aiemmin.
Kolmikko asettautui tarkkailemaan kisoista vähän matkan päähän, eikä heidän tarvinnut onneksi odottaa kauan.
”Rottaryhmä irtautuu juhlista” Vinski totesi. ”Niiden suunta näyttäis olevan Kvartsiittinotko..”
”Rottien isoin kaupunki” Turbo muisteli. ”Se on isossa kanjonissa, talot on tehty luolastoihin..”
”Haastetta kerrakseen. Tehdäänkö neidon- siis rouvanryöstö yöaikaan?” Vinski kysyi. ”Äkkiä sisään, vielä nopeampaa ulos..”

Muisto vaihtui. Hiiret olivat ajaneet prätkän kallioiden suojaan lähelle seinämää, jossa oli useita luolien sisäänmenoaukkoja.
”Signaali osoittaa tonne..” Turbo osoitti yhtä luolista.
”Eiköhän soiteta sitten kiltisti ovikelloa?!” Vinski nosti prätkänsä keulan ylös ja ajoi Moto ja Turbo kintereillään kohti oviaukkoa täräyttäen siitä suoraa läpi. Hiiret hätkähtävät, kun heitä olikin vastassa tusinan verran säikähtäneitä rottia aseineen.
”Ou mään…” Vinski mutisi hiljaa.
Nopeasti rotat tokenivat järkytyksestään, kun ilmeisemmin johtaja asemassa oleva rotta avasi tulen hiiriä vastaan.
Kristakin väisti vaistomaisesti, mutta tajusi sitten sen olevan turhaa. Hiiret antoivat rotille kyytiä. Eivät ehkä vielä niin tehokkaasti ja järjestäytyneesti, kuin nykyään.
”Kyllä yks hiiri aina neljä rottaa voittaa näköjään…” Krista myhähti ja juoksi hiirien perään, kun nämä ajoivat aina vain syvemmälle tunneliin. Kissanainen kadotti hiiret hetkellisesti näköpiiristään, mutta äänet kantautuivat hänen korviinsa heti, kun hän pysähtyi. Krista seurasi ääntä juosten sivukäytävään, josta loisti valoa. Hiiret olivat nousseet prätkien selästä ja tutkivat huonetta. Keskellä tilaa oli iso tutkimuspöytä, jonka päällä lepäsi massiivinen kone. Iso matkasalkku, jota iso rotta oli kantanut käsissään tutkimuslaboratorion valvontanauhalla, makasi pöydän vieressä lattialla.
”Tämäkö oli Natan tutkimus..?” Krista ihmetteli melkein samaan ääneen hiirten kanssa. Samassa Turbo huomaa tietokoneen huoneen nurkassa. Hän meni tutkimaan sitä. Vinski ja Moto yrittivät parhaansa mukaan selvittää erikoisen kojeen käyttötarkoitusta. Sen syöttämät numerot ja koodit olivat heille ihan täyttä hepreaa. Samassa Turbo huudahti tietokoneelta.
”Moto… Löysin jotain… Sä et vaan tuu pitää tästä…” Kullanruskea hiiri pudisteli päätään toivottomana.
”Mitä?!” Moto tokaisi ja kiiruhti seisomaan Turbon taakse. Krista säntäsi hänen viereensä nähdäkseen myös tietokoneelle. Vinskikin oli ilmestynyt Moton toiselle puolelle.
Turbo painaa löytämänsä videon pyörimään. Video välkkyy hetken, mutta sitten Moto, Vinski ja Krista kohahtavat kauhuissaan. Videolla Natta oli hengissä. Hän oli sidottuna, selvästi pahoinpidelty, mutta hengissä. Videon äänet eivät toimineet, joten he eivät saaneet mitään selkoa, mistä rotat keskustelivat. Moto rutisti Turbon tuolin selkänojaa saaden sen raksahtamaan rikki, Turbo hyppäsi samassa ylös tuolista.
Ihan äkkiä arvaamatta videolla yksi rotista vetäisi aseen esiin ja ampui. Hiirinainen valahti elottomana lattialle.
”EII!!!” Moto parkaisi ja samassa Turbon hylkäämä tuoli mäjähti tietokoneen päälle rikkoen sen palasiksi ”NATTA!! NE KURJAT..!!”
Krista ei ollut ikinä nähnyt harmaata hiirtä niin hurjana kuin hän oli nyt. Hän paiskoi jokaisen tavaran seinään, joka irti lähti. Krista piti käsiä suunsa edessä järkyttyneenä itkua pidätellen. Hänen teki niin mieli tarttua hiirimiehen käteen lohduttaakseen…
Yhtäkkiä kuuluu aseiden naksahduksia ovelta. Lisää rottia oli ilmaantunut tunneliin ja he osoittivat hiiriä aseillaan. Turbo ja Vinski nostivat käsiään jo ylös tajutessaan olevan alakynnessä ilman prätkiään. Kaikkien yllätykseksi tulistunut Moto tarttui lähintä rottaa kurkusta ja nosti tämän ylös.
Heti tämän tehtyään melkein kaikki aseet osoittivat häneen ja yksi ampui varoituslaukauksen maahan hänen eteensä.
Moto paiskasi rotan päin muita sellaisella voimalla, että nämä kaatuivat ja menettivät aseensa.
”Okei, veikka. Nyt me lähdetään” Turbo sai ääneensä sellaisen komennussävyn, jota Moto totteli, jopa raivonsa läpi.
Vinski potkaisi ohi mennessään pari rottaa tajuttomaksi ja sitten kolmikko alkoi juosta kohti luolan suuaukkoa.
”Joko te ootte lähdössä?”
Krista tunsi, miten kylmät väreet juoksivat pitkin hänen selkäänsä ja hiiret pysähtyivät.
Hitaasti kolmikko kääntyi.
Krista pyörähti ympäri ja parahti pelästyneenä.
Käytävässä heidän takanaan seisoi Natta, pidellen asetta kädessään.
”Hei, kulta” Natta hymyili Motolle.
Krista yritti tarttua Motoa käsivarresta ja estää tätä kävelemästä lähemmäksi naishiirtä.
”Ei, älä mene! Kuuletko?! Tuo ei voi olla Natta!” Krista huusi paniikissa.
Moto nosti hiirinaisen syliinsä ja rutisti tätä kauan.
”Miten..? Me nähtiin.. Me nähtiin se video?” Hän mutisi hiirinaisen hiuksiin ääni täristen.
Natta virnisti ja suuteli miestä nopeasti, kun tämä laski hänet alas. "Se mitä te näitte.. tapahtui monta vuotta sitten.. kun Natta oli vasta harjoittelija" hiirinainen naurahti häijysti, astui pari askelta taaksepäin ja painoi rannekellossaan olevaa nappia. Natta muuttui siroksi rottanaiseksi. Hänen valkea turkkinsa vaihtui likaisen ruskeaan ja vaalean ruskeat kiharat tummuivat melkein mustiksi. Hiiret haukkoivat henkeään järkyttyneenä. Krista pudisti päätään poissa tolaltaan. Samassa heidän takaansa ilmaantui lisää rottia, jotka nappasivat hiiret tiukasti otteeseensa.
”Kuka… Kuka sä luulet olevas?!!” Moto huusi vihaisena naiselle.
Hiirille tuttu iso rotta tuli näkyviin käytävän pimeydestä. Hän pysähtyi rottanaisen viereen.
”Häiritseekö nää pikkupärisijät sua, Nadja?” Rottamies kysyi ilkeä hymy huulillaan.
”Nadja?!” Hiiret huudahtavat ymmällään.
”Vaihdettiin vain kuulumisia, ei sen kummempaa.” Nadja naurahti ylimielisesti ja kääntyi rottamiehen puoleen ”Te oottekin tavanneet mun isoveljen, Sergein?”
”Mikä hiton rottamafiaperhe toi on…” Krista mumisi halveksien.
”Jeah.. Ilman tota tolvanaa me ei varmaan olis löydetty tänne..” Vinski naurahti ja sai osakseen lyönnin kasvoihinsa häntä pitelevältä rotalta.
Nadja kääntyi vihaisena veljensä puoleen.
”Mitä mä sanoin? Enkö varoittanut menemästä niihin ääliömäisiin kisoihin?!” Hän huusi tälle vihaisena.
”Hei älä jaksa, sisko..” Sergei kiristeli hampaitaan selvästi syyllisenä.
”Saitko edes sen kauppapaikan sovittua, niin kuin oli puhe?” Nadja vaihtoi nopeasti aihetta ja Sergei nyökkäsi hänelle vastaukseksi.
”Mikä hemmetin kauppapaikka?!” Moto karjaisi selvästi vihaisena ”MISSÄ NATTA ON?!”
”Voi pientä..” Nadja myhäili ja rutisti Motoa poskesta ”Näit itse videolta… Natta on kuollut, poltettu ja tuhkat heitetty Punasilmäsolaan… Jo neljä vuotta sitten.”
Moto lysähti polvilleen maahan.
”Oliko… Kaikki huijausta?” Hän saa viimein kysyttyä.
”Kyllä, kultapieni.. Mut hyvästä syystä.” Nadja vastaa välinpitämättömästi. Kristan teki hyvin vahvasti mieli upottaa kyntensä rottanaisen naamaan.
Harmaa hiiri saa samassa uutta puhtia ja hän riuhtoo häntä pitelevät rotat voimalla selälleen. Nadjakin siirtyy pelästyneenä askeleen taaksepäin.
”Mikä on niin hyvä syy, että pitää tappaa nuori viaton nainen ja huijata kaikkia ympärillä olevia siinä sivussa?!!”
Sergei osoittaa Motoa aseella ja mulkaisee siskoaan.
”Tapetaanko heidät?”
”Ei vielä, odota hetki..” Nadja kääntyy takaisin Moton puoleen "Onko se Rontti kertonut teille, että kauppalaivakuljetukset Venukseen on lopetettu?"
”Mitä?!! Ei..? Miten tää liittyy yhtään mihinkää?!” Moton kärsivällisyys oli jo aivan lopussa.
”Uskomatonta, että menin naimisiin tuollaisen palikan kanssa..” Nadja huokaisi ja kääntyi samassa katsomaan Motoa tiukasti "Plutolaiset on aloittanu invaasion muilla planeetoilla. Merkurius on jo mennyttä, Venus kohta entinen.. ja pian ne on täällä."
”MITÄ?!!” Kaikki hiiret huudahtivat yhteen ääneen.
Nadja naurahti koppavasti.
"Olisko kannattanu kysellä Rontilta asiasta..? Vai käskikö hallitus häntä pitää kuonon kiinni? Ei kyl yllättäisi.."
”Mitä sä akka sössötät?! Tää on myös sun planeetta! Jos plutolaiset tulee tänne, sun koti menee myös" Moto kiristeli nyrkkejään.
”Palikka mikä palikka…” Nadja jupisee.
”Tapanko sen? Ei se tajua…” Sergei oli jo valmiina aseensa kanssa.
”Tajua mitä?!!”
"Plutolaiset maksaa hyvin erilaisista mineraaleista ja arvometalleista.. mun keksintö löytää niitä, syvältäkin maan alta. Mä pystyn ostamaan niillä rahoilla turvan suoja-alueelta. Me rotat mieluummin liittoudutaan kuin tuhoudutaan tyhjän takia. Jos meistä on hyötyä enemmän kuin haittaa, Plutolaiset eivät tuhoa koko planeettaa." Nadja selitti kärsivällisesti.
Hiiret haukkovat henkeään kauhistuneena. Krista nosti kätensä kasvoilleen epäuskoisena.
”Te kurjat haisevat rotat.... Ootte valmiita myymään teidän oman planeetan?!!” Turbo kihisi kiukusta takana.
”No onko siinä järkeä sitten tapella ylivoimaa vastaan ja kuolla?! Mä mieluummin elän!” Nadja kivahtaa.
Moto katsoi rottanaista syvästi loukattuna.
”Pelkurina. Mieluummin elät pelkurina?”
Nadja naurahti kolkosti.
”Sanotaan paremminkin, että rikkaana pelkurina..” Hän katsoi Motoa pyytävästi hymyillen ja ojensi tälle kätensä ”Ei sun ole pakko kuolla.. En mä oikeesti halua sitä.. Tuu meidän mukaan. Plutolaisten etupartio laskeutuu erämaahan tänään, meillä on isot neuvottelut siellä..”
Moto nousi seisomaan koko pituuteensa ja katsoi naista halveksivasti.
”Älä edes harkitse sitä, iso kaveri...” Krista kuiskasi hiljaa.
”Mä luulen, että tää oli tässä… ”kulta”…” Moto totesi ilmeettömästi ja Krista hymyili tyytyväisenä.
Nadjan ilme muuttui samassa raivostuneeksi, nainen tempaisi vihkisormuksen pois sormestaan ja paiskasi sen päin Motoa. Sormus lensi suoraa Kristan läpi.
”Meidän avioero astui sitten virallisesti voimaan! Turha itkeä jälkeenpäin, senkin luuseri parka!!”
Vinski ja Turbo taistelivat itsensä irti kuin yhteisestä sopimuksesta. Moto nappasi sormuksen talteen häntäänsä. Järkyttyneet rotat käynnistivät tunnelit tuhoavat räjähteet. Nadja katosi käytävään veljensä kanssa. Hiiret vislasivat prätkät luokseen ja hyppäsivät niiden kyytiin. Krista hyppäsi Moton taakse. Hän ei välttämättä haluaisi jäädä jumiin muiston kivikasaan. Hiiret pääsivät nipin napin karkuun sortuvista tunneleista. Samassa muisto hiipui ja lopuksi aika pysähtyi. Ainoastaan Krista pystyi liikkumaan
Kissanainen halasi surullisena petetyn Moton hahmoa edessään. Mako ilmestyi hänen taakseen ja koputti hellästi Ceresläisen olkapäätä.
”Tää alkaa olla tässä.. Mut voin näyttää vielä tiivistetyn version lopuista muistoista, joita mulla on…”
”Noi rotat… Ne ei oo yhtään sen parempia kuin ceresläiset… Meki myytiin oma planeettamme…” Krista alkoi puhua kuin kuulematta lainkaan, mitä Mako sanoi. Hän painoi kasvonsa kämmeniin.
”Sä et käsittääkseni oo saanut yhtään kultarahaa itsellesi… Politiikka on likasta… Oli planeetta mikä tahansa…” Mako yritti lohduttaa kissanaista.
”Mut meidän olis pitäny taistella!! Perustaa vastarinta!!”
”Tuskin olisit siinä, jos niin olisitte tehneet...” Mako totesi rauhallisesti ”Plutolaisia on paljon paljon enemmän, kuin teitä ceresläisiä pienellä kääpiöplaneetallanne keskellä asteroidivyöhykettä… Ja vielä toisin kuin teillä, noilla kalannaamoilla on sotavarusteet kunnossa… Ei ne muuten olisi näin montaa planeettaa päässeet tuhoamaan ristiretkellään... Mutta toisin kuin Merkuriuksella, Venuksella ja Marsilla… teillä on vielä mahdollisuus häätää ne lahnat planeetaltanne ennen kuin on liian myöhäistä... Ehkä kun aika on oikea...”
Krista pyyhkäisi silmäkulmaansa ja nyökkäsi. Hän nousi seisomaan Makon viereen.
”Okei? Valmis viimeiseen rutistukseen?”
Krista nyökkäsi ja valmistautui muistojen tykitykseen.
Mako näytti vilahduksia Marsin sodan alkamisesta, vapaustaistelijoiden muodostumisesta ja palasia sodasta siihen asti, kun luultu kanssavapaustaistelija Masi paljastuu rotaksi ja aina siihen asti, kunnes tämä rotta lopulta sieppaa hiirten ystävän Annin…

Mars katosi violetin valon ympäröidessä Kristan. Kissanainen raotti varovasti silmiään. Auringonnousu värjäsi huoneen punertavaksi valollaan. Krista katsoi yläpuolelleen ja Mako istui siinä, kuten hän oli istunut, kun nainen oli silmänsä sulkenut.
”Olinko mä… sielä.. koko yön?” Krista kysyi varovasti. Mako nyökkäsi vastaukseksi.
Krista kömpi istumaan ilmapatjallaan pökertyneenä.
”Mä… En osannut lainkaan aavistaa…Mitään tosta…” Nainen pudisti päätään. Nopeasti hän nousi ylös, venuslaisen estelyistä huolimatta.
”Sun kannattais levätä vielä!” Sä et ollut varsinaisesti unessa, vaikka susta saattaa vielä tuntua siltä.”
”Voin ihan hyvin... Kiitos Mako…” Krista etsi takkinsa ja kypäränsä ja suuntasi ovelle päin ”Mun täytyy mennä…”
Mako huokaisi hymyillen.
”Niin varmaan täytyy… Mä taidan tulla mukaan… Otan päikkärit sit myöhemmin…”
Krista melkein juoksi alas portaita. Hän loikkasi viimeiset viisi askelmaa yhdellä hypyllä ja ulos päästyään vislasi prätkänsä luokseen. Makolla oli kova työ pysyä kissanaisen vauhdissa, mutta hän ehtii istumaan Kristan taakse.
Kaupunki oli vielä hiljainen. Kissanainen ajoi lujaa kohti Chicagon tulostaulua.
Hiiret olivat vielä nukkumassa, kun Krista ryntäsi sisään. Turbo hätkähti hereille metelistä. Hän töni Vinskin ja Moton hereille.
”Joku on salin puolella.” Turbo sanoi kuiskaten ja nopeasti koko ryhmä oli pystyssä, hereillä ja valmiina toimintaan. Motolla oli käsikanuuna latingissa.
Moto ei pääse kuin makuukämpän ovelle Turbo ja Vinski takanaan, kun hiirimies laskee kätensä alas.
Krista oli juuri hypännyt pyöränsä selästä ja hän juoksi suoraan Moton kaulaan. Mako hymyili väsyneenä Kristan prätkään nojaten.
Vinski parahti lujaan ääneen.
”Olisko tää visiitti millään voinu odottaa tunnin kaks… Ääh.. Mä painun takasin pehkuihin..”
Turbokin haukotteli, mutta hän totesi nukkumisen olevan enää turhaa ja laahusti etsimään kahvia. Mako seurasi hiirimiestä keittiöön.
Krista roikkui edelleen Moton syleilyssä.
”Mä… Mä oon niin pahoillani… Mako.. Mako näytti kaiken…” nainen vaikersi hiljaa kasvot hautautuneena tämän turkkia vasten.
”Shhh..” Moto hyssytteli ja halasi naista tiukemmin ”Ei hätää…”
”Mut.. mut mä oon ceresläinen… Me myytiin Ceres.. Me ollaan melkee yhtä pahoja ku… ku rotat..”
”Nyt sit lopetat.” Moto totesi napakasti ”Koko ajanhan sä taistelet plutolaisia vastaan…”
Krista tiukensi halaustaan ja suuteli miestä pitkään. Lopulta hän valutti itsensä takaisin maahan. Moto silitti naisen poskea hellästi vasemmalla kädellään. Krista tarttui siihen.
”Ajattelin… Että jäisin vielä joksikin aikaa… Jos kutsu on edelleen voimassa?” Kissanainen kuiskasi hiljaa ja ilme kirkastui Moton kasvoilla. Hän nosti naisen vielä kerran syliinsä ja pyöräytti tämän vimmatusti ympäri. Krista kikatti ja mies suuteli häntä uudelleen.
”Kysytkin…”
Turbo ja Mako palasivat kuumat kahvikupilliset käsissään. Turbo ei toistaiseksi näyttänyt vielä yhtään virkeämmältä kuin hetki sitten.
”Eli ei muuttolaatikoita, eikä haikeita jäähyväisiä… Ainakaan vielä?” Mako kysyi virnistäen.
”Siltä näyttäisi…” Krista hieroi silmäkulmaansa hymyillen nyt jo iloisena.
”Mitens tätä päivää nyt sit juhlistetaan?” Turbo myhäili ja istui sohvan käsinojalle kupposensa kanssa.
”Mul on idea…” Moto totesi ja Krista katsoi häntä hämmentyneenä. Moto avasi kaapin ja sieltä melkein vyöryi syliin hänen kalastustarvikkeensa.
”Sä se tiedät mitä nainen haluaa…” Turbo aloitti, mutta Krista keskeytti hänet säntäämällä Moton luo katsomaan kalastusvälineitä.
”Oi joo!! Sä et ikinä vieny mua kalastamaan, vaikka lupasit!”
”Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.” Moto naurahti ”Itseasiassa, mulla on sulle jotain..”
”Mulle? Jos oot ostanu jonku pinkin ladyvavan mua varten niin, ei kiitos.”
Moto nauroi ja kaivoi kaapin perältä pelastusliivit. Hän puki ne kissanaisen päälle sovittaakseen ja todettuaan koon oikeaksi, nyppäsi niistä hintalaput pois.
”Uimakoulu alkaa vasta myöhemmin, mut sitä ennen veneeseen ei oo asiaa ilman näitä.” Hiirimies hieroi nenäänsä Kristan nenää vasten herttaisesti selittäen.
”Melkein olisin mieluummin ottanut sen oman pinkin vavan…” Kissanainen tirskui.
”Mitä, noihan on tosi päheet.” Mako nauroi sivummalta.
Moto keräsi kaiken tarvittavan käsiinsä ja antoi ne Kristalle.
”Noniin, mutta eiköhän mennä, että ehditään vielä aamusyönnille. Meidän pitää ehtiä vielä hakeen syötit ja eväät matkalta.”
Krista hyppäsi tyytyväisenä Moton taakse istumaan.
”Teillä menee varmaan koko päivä?” Turbo kysyi ja hörppäsi kahvinsa loppuun.
”Jep. Nähdään illalla.” Moto tuumasi polkaistessaan prätkänsä käyntiin ja kaasutteli pois tulostaululta.
”Jaha.. Näyttää siltä, et jos Leipis keksii jotain tälle päivälle, nii mä toimin varmaan varamiehenä?” Mako naurahti ja hörppäsi viimeiset kahvinsa.
Ennen kuin kulaus oli ennättänyt kurkusta alas, kaupungin suunnasta kuului valtava pamaus.
”Pirusta puhe, nii sarvet näkyy?” Turbo tokaisi ja ryntäsi herättämään uudestaan Vinskiä.

Tää tarina oli aivan loistava . Jotain tollasta mä hiukan uumoilinkin Moton menneisyydestä et rotat ois tappanu sen tyttöystävän mut et kameleontti. Tykkään